Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-02-06-Speech-3-066"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-02-06"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Kehitysavun rahoitus, erityisesti asiaa koskevaa YK:n kansainvälistä konferenssia silmällä pitäen4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020206.4.3-066"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-02-06-Speech-3-0674
lpv:speaker	lp:de Miguel4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, la Presidencia española de la Unión Europea tiene mucho gusto en comparecer en esta Cámara para informar sobre la situación actual en que se encuentran los preparativos de la Conferencia Internacional sobre Financiación para el desarrollo, que tiene previsto celebrarse en Monterrey (México), del 18 al 22 de marzo próximos. El acuerdo obtenido establece que la cooperación internacional para el desarrollo tiene como pilares fundamentales una serie de principios compartidos por los donantes y por los receptores, entre ellos, y de forma especial, el concepto de buen gobierno ( ) a todos los niveles, la existencia de instituciones democráticas sólidas y el respeto al Estado de Derecho, todo ello en el marco de un espíritu de partenariado, a partir del cual los Estados desarrollados se comprometen a tomar una serie de medidas para agilizar los flujos de financiación hacia los países en desarrollo -eso sí, con una serie de condiciones-, propiciando, mediante la cooperación internacional, el que los gobiernos puedan crear las condiciones internas favorables al crecimiento económico y al desarrollo social. Los países desarrollados asumen también la obligación de promover los intercambios comerciales en el respeto de los acuerdos adoptados en el seno de la Organización Mundial del Comercio, que son considerados por todos como el motor principal de toda actividad económica. Los Estados desarrollados, tras constatar también la disminución en los últimos años de la ayuda oficial al desarrollo, se comprometen a aumentarla. Este aumento de recursos es un compromiso que concierne a todos los donantes, Estados Unidos y Japón incluidos. El texto adoptado se encuentra en línea con la Declaración de Laeken. Destaca en todo el documento el papel que se concede al sector privado como motor del desarrollo y como fuente de recursos. Se recoge también la necesidad de incrementar los recursos para reforzar la capacidad institucional de los países en desarrollo, así como la puesta en práctica en su totalidad de la iniciativa para la reducción de la deuda de los países pobres altamente endeudados. En cuanto a la arquitectura financiera internacional, se mantiene la autonomía de las instituciones existentes y el mandato de sus órganos directivos y se apoya el proceso actualmente en curso en el Fondo Monetario Internacional y en el Banco Mundial. Al mismo tiempo, se insiste en los principios de coordinación, transparencia y participación de los países en vías de desarrollo en las instituciones financieras internacionales. Los mecanismos de seguimiento de la Conferencia fueron también objeto de un intenso debate, decidiéndose finalmente varias modalidades de seguimiento, en la reunión de primavera del ECOSOC, con las Instituciones de Bretton Woods y con la participación de la Organización Mundial del Comercio, incluyendo también a representantes de la sociedad civil y del sector privado, y en el diálogo a alto nivel de la Asamblea General de las Naciones Unidas, cada dos años. Al mismo tiempo, en el seno de las Naciones Unidas, se solicita de la Secretaría General el apoyo a la plena utilización de los mecanismos existentes de coordinación de los organismos especializados de las Naciones Unidas y la redacción de un informe anual sobre los esfuerzos conseguidos en este ámbito. A ello se une la Conferencia Internacional de Seguimiento, cuya modalidad concreta será definida antes de 2005. Este conjunto de instrumentos y estos mecanismos pretenden asegurar que el proceso de la Conferencia de Monterrey continúe en la agenda de las principales organizaciones e instituciones internacionales, además de en los foros de Naciones Unidas, de sus programas y organismos especializados. No quisiera concluir, Señor Presidente, sin mencionar algunas de las aportaciones realizadas por la Unión Europea y que se encuentran citadas en diversas ocasiones en el texto. Creo que el Parlamento Europeo debe ser muy consciente, y debemos estar orgullosos de la posición firme que la Unión Europea ha tenido en todo este proceso de Monterrey. Me gustaría enumerar estas aportaciones. En primer lugar, el concepto de partenariado y la insistencia en la necesidad de políticas económicas sólidas, el buen gobierno y los principios democráticos, así como la defensa de los derechos humanos. Al mismo tiempo, la Unión Europea ha insistido en la participación de la sociedad civil en el proceso de desarrollo. En segundo lugar, me gustaría destacar la posición de la Unión Europea favorable a subrayar la necesidad de que el desarrollo sea sostenible e integre aspectos económicos, sociales y medioambientales, respetando, en cualquier caso, la igualdad de género y teniendo como objetivo fundamental la lucha contra la pobreza. En este sentido, la Presidencia lamenta que no se haya podido incluir una referencia específica al innovador concepto de los bienes públicos globales, ante la oposición, hasta el último momento, tanto del Grupo de los 77 como de otros donantes, si bien espera que, dada su importancia, las discusiones sobre su definición y financiación continúen en los foros adecuados. Durante los últimos meses la Conferencia de Monterrey ha pasado a ocupar un lugar destacado en la denominada Agenda del Desarrollo, especialmente tras los atentados del pasado 11 de septiembre y la constatación de que los problemas de desarrollo en un mundo globalizado requieren nuestra atención de forma integral, inmediata y urgente. En tercer lugar, la Unión Europea ha querido destacar la vinculación entre efectividad y eficacia de la ayuda oficial al desarrollo con la puesta en práctica, por parte de los receptores de ayuda, de políticas adecuadas en el ámbito político, económico y social. Unas políticas centradas en la ayuda a los más necesitados, para que se pueda sacar el mayor partido a esta ayuda oficial al desarrollo. De esta forma, el énfasis se centra no sólo en el aumento del volumen de recursos, sino en su utilización efectiva, ocupando también un papel destacado la lucha contra la corrupción y, más aún, el compromiso de continuar con las negociaciones de la convención específica en el seno de Naciones Unidas sobre este tema. De la misma forma, el alivio de la deuda externa se ha vinculado a una utilización efectiva de estos recursos para conseguir un crecimiento económico y un desarrollo sostenido que beneficie a los sectores más desfavorecidos de cada país que participa en estos instrumentos. Naturalmente, la Unión Europea ha trabajado de manera muy activa con otros donantes importantes, como Estados Unidos y Japón, así como con el Grupo de los 77, para alcanzar una formulación de consenso en torno al objetivo de las aportaciones del 0,7% del PIB al desarrollo, que permite integrar los distintos puntos de vista, realidades económicas y sensibilidades. Quisiera subrayar que, precisamente por este esfuerzo, se ha utilizado en el consenso de Monterrey una terminología similar a la que se aprobó en el Consejo Europeo de Laeken. En cuarto lugar, la Unión Europea ha hecho esfuerzos, culminados con éxito, para introducir en el texto referencias concretas a la cooperación multilateral ante los nuevos retos y amenazas transnacionales que suponen la financiación del terrorismo y el crimen organizado. En quinto lugar, la Unión Europea ha trabajado también activamente para introducir en este texto referencias específicas a la banca privada y a la importancia que tiene el desarrollo de este sector en apoyo de las pequeñas y medianas empresas de los países en vías de desarrollo. Por último, conviene destacar también las medidas de apoyo para aumentar la capacidad institucional en materia comercial de los países en vías de desarrollo. En este sentido, la Presidencia espera con gran interés el paquete de medidas concretas que está siendo preparado por los servicios competentes de la Comisión, para aumentar la capacidad negociadora en el ámbito comercial de los PVD. En resumen, tras la cuarta y última reunión preparatoria, la Presidencia se muestra razonablemente optimista ante la próxima Conferencia de Monterrey. Frente a las dudas que existieron hasta el último momento, el pasado 27 de enero se consiguió adoptar un texto final, casi dos meses antes de este importante encuentro internacional. El hecho de que sea fruto del consenso -como ya mencioné- y de que se haya conseguido implicar en el mismo a todos los donantes, transforma el consenso de Monterrey en una buena plataforma futura, pues se crea el clima de confianza que requiere este proceso tan complejo y que, además, ahora facilita que las mesas redondas previstas en Monterrey puedan desarrollarse en una atmósfera positiva, constructiva y no de confrontación. La Conferencia de Monterrey supone una experiencia innovadora, al afrontar el desarrollo y la lucha contra la pobreza desde una posición omnicomprensiva, que abarca los diferentes aspectos y fomenta la participación de todos los actores. Esta visión global concede al proceso, en su conjunto, una extraordinaria complejidad, que debemos afrontar también de forma pragmática y realista, mediante una labor que tenga como principal objetivo la inclusión -y no la exclusión- de todos aquellos comprometidos en las tareas de cooperación al desarrollo. Esperamos que a ello contribuya también la campaña internacional que, a favor de los objetivos del Milenio, se anuncia en el artículo 62 del documento. Señor Presidente, puedo asegurar a este Parlamento que la Presidencia del Consejo continúa firmemente comprometida en este camino y que el éxito de la Conferencia continúa siendo nuestro principal objetivo, máxime si tenemos en cuenta que la política de cooperación al desarrollo debe constituir uno de los pilares sobre los que se asiente la acción exterior de la Unión Europea, y debe ir en perfecta sintonía con otros pilares como el de la política exterior y de seguridad común y la política comercial. En este sentido, estamos seguros de que la Conferencia de Monterrey nos ofrece una oportunidad histórica para que la Unión Europea pueda proyectar y transmitir, junto con el resto de los participantes en la misma, un claro mensaje en defensa de los valores que nos son propios. Por ello, consideramos que la defensa de la democracia, del buen gobierno, del reforzamiento de las capacidades institucionales de los países receptores de ayuda, del Estado de derecho, de la paz y la seguridad, y de los derechos humanos, constituyen elementos esenciales de todo el desarrollo económico y social. Este interés general justifica los esfuerzos desplegados por todos los asistentes a la cuarta reunión del Comité Preparatorio de la Conferencia, que se acaba de celebrar en Nueva York, y que ha concluido con la adopción de un texto que será sometido para su aprobación a los Jefes de Estado y de Gobierno que tienen previsto acudir a la Cumbre de Monterrey. No es accidental que este documento, que analizaré posteriormente de manera breve, lleve por título "El Consenso de Monterrey". Dado que la celebración de la Conferencia de Financiación para el desarrollo en Monterrey, supone sin duda, uno de los acontecimientos más importantes en materia de cooperación durante el semestre de nuestra Presidencia, España quiere conceder una especial prioridad a este evento y esta prioridad encuentra su reflejo en el nivel de la representación oficial. Con ello quiero decir que el Presidente del Gobierno español, Presidente en ejercicio del Consejo Europeo, será quien encabece la delegación comunitaria en la Cumbre de Monterrey. La preparación de la Conferencia, señor Presidente, ha sido sumamente compleja dado su carácter omnicomprensivo y la multiplicidad de actores que han intervenido en las deliberaciones. Quisiera aprovechar esta oportunidad para agradecer el importante esfuerzo desplegado, durante todo este proceso, por las anteriores Presidencias de la Unión, puesto que ha sido una evolución que nos ha llevado hasta el momento actual. Este esfuerzo continuo y conjunto permite ahora que la Unión Europea pueda ocupar en Monterrey el papel de liderazgo que le corresponde como primer donante mundial de ayuda oficial al desarrollo. Antes de indicar y referirme a las características del texto adoptado en Nueva York, permítame, señor Presidente, situar la Conferencia de Monterrey en el contexto adecuado, puesto que no constituye un proceso aislado, sino que se inserta en el iniciado por la Declaración del Milenio, adoptada por la Asamblea General de las Naciones Unidas en septiembre del año 2000, en favor de un desarrollo sostenible y la lucha contra la pobreza en el mundo. Nos encontramos por tanto, ante tres procesos independientes pero estrechamente relacionados. En primer lugar, el ámbito comercial en el marco de los compromisos adoptados en la conferencia de la Organización Mundial del Comercio celebrada en Doha. En segundo lugar, todo lo que se refiere a la movilización de los recursos financieros, la Conferencia de Naciones Unidas sobre financiación del desarrollo y, en tercer lugar, en materia de medio ambiente, la Conferencia sobre desarrollo sostenible que esta prevista que tenga lugar, precisamente en este año, en el mes de septiembre en Johanesburgo. Me referiré ahora de manera breve a las características del documento de Monterrey, el famoso consenso de Monterrey que he mencionado anteriormente. Este texto final adoptado puesto que no pudo efectuarse una sesión formal de clausura en Nueva York, lo constituyen 73 apartados numerados y refleja el espíritu de consenso en el que ha sido redactado. Al no llevar elementos abiertos, puesto que está todo acordado, esperamos que los Jefes de Estado y de Gobierno puedan mantener un verdadero diálogo político, franco y abierto sobre las principales cuestiones que afectan al desarrollo y a sus desafíos actuales."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, det er med stor glæde, at det spanske formandskab for EU møder op i Parlamentet for at informere om forberedelserne af den internationale konference om finansiering af udviklingsbistand, som afholdes i Monterrey (Mexico) den 18.-22. marts i år. Af aftalen fremgår det, at det internationale udviklingssamarbejde tager udgangspunkt i en række principper, der er fælles for donorer og modtagere, bl.a. og især begrebet god regeringsførelse på alle planer, eksistensen af stabile demokratiske institutioner og respekt for retsstaten, alt sammen i en partnerskabsånd, hvor de udviklede lande forpligter sig til at træffe en række foranstaltninger, der kan fremme pengestrømmene til udviklingslandene - ganske vist på en række betingelser - hvorved det gennem internationalt samarbejde sikres, at regeringerne kan skabe gode nationale betingelser for økonomisk vækst og social udvikling. De udviklede lande forpligter sig også til at fremme samhandlen på de områder, som er omfattet af aftaler indgået inden for rammerne af WTO, der af alle betragtes som drivkraften bag al økonomisk aktivitet. De udviklede lande forpligter sig til at forøge den officielle udviklingsbistand efter at have konstateret, at den er blevet skåret ned i de senere år. Denne forøgelse af ressourcerne er en forpligtelse, der gælder alle donorer, inklusive USA og Japan. Den vedtagne tekst er på linje med Laeken-erklæringen. I hele dokumentet fremhæves den private sektors rolle som drivkraften bag udvikling og som ressourcekilde. Det fremgår også, at det er nødvendigt at forøge ressourcerne for at styrke udviklingslandenes institutionelle kapacitet og at iværksætte hele initiativet til nedbringelse af de meget forgældede fattige landes gældsbyrde. Hvad angår den internationale finansielle struktur, fastholdes de eksisterende institutioners selvstyre og deres ledende organers mandat, og den proces, der er i gang i Den Internationale Valutafond og Verdensbanken, støttes. Samtidig lægges der vægt på principperne om koordinering, gennemsigtighed og udviklingslandenes deltagelse i de internationale finansielle institutioner. Opfølgningen på konferencen var også genstand for livlig debat, og man besluttede sig til sidst for flere opfølgningsmetoder: på forårsmødet mellem ECOSOC og Bretton Woods-institutionerne med deltagelse af WTO og repræsentanter for det civile samfund og den private sektor og i FN's Generalforsamlings dialog på højt plan, som finder sted hvert andet år. Samtidig anmodes FN's generalsekretariat om at støtte den fulde udnyttelse af FN's specialiserede organers eksisterende koordineringsmekanismer og om at udarbejde en årsrapport om de opnåede resultater på området. Dertil kommer en international opfølgningskonference, hvis konkrete indhold vil blive fastlagt inden 2005. Denne række af instrumenter og disse mekanismer skal sikre, at Monterrey-processen vedbliver med at være på dagsordenen i de vigtigste internationale organisationer og institutioner og ligeledes i FN's fora, programmer og specialiserede organer. Jeg vil ikke slutte, hr. formand, uden at komme ind på nogle af EU's bidrag, som er nævnt flere steder i teksten. Jeg mener, at Europa-Parlamentet bør være meget bevidst om, og at vi kan være meget stolte af, den faste holdning, som EU har haft under hele Monterrey-processen. Jeg vil gerne opregne disse bidrag. For det første partnerskabsbegrebet og fastholdelsen af behovet for stabile økonomiske politikker, god regeringsførelse og de demokratiske principper og ligeledes beskyttelse af menneskerettighederne. Samtidig har EU lagt vægt på det civile samfunds deltagelse i udviklingsprocessen. For det andet vil jeg gerne fremhæve EU's holdning om, at det er vigtigt at understrege nødvendigheden af, at udviklingen er bæredygtig og inddrager økonomiske, sociale og miljømæssige aspekter, og at ligestilling mellem kønnene altid respekteres, idet hovedmålet er fattigdomsbekæmpelse. Derfor beklager formandskabet, at der på grund af modstanden fra G-77 og andre donorer til det sidste ikke kunne indføjes en specifik henvisning til det nyskabende begreb om globale offentlige goder, men på grund af dets betydning forventer vi, at diskussionerne af definitionen og finansieringen af det fortsætter i de relevante fora. I de seneste måneder har Monterrey-konferencen spillet en vigtig rolle for den såkaldte udviklingsdagsorden, særligt efter attentaterne den 11. september og konstateringen af, at udviklingsproblemerne i en globaliseret verden kræver vores samlede, øjeblikkelige og uopsættelige opmærksomhed. For det tredje har EU ønsket at fremhæve forbindelsen mellem effekten af den officielle udviklingsbistand og bistandsmodtagernes iværksættelse af hensigtsmæssige politikker på det politiske, økonomiske og sociale område. Nogle politikker fokuserer på bistand til dem, der har de største behov, så man kan få størst muligt udbytte af denne officielle udviklingsbistand. På den måde ligger vægten ikke kun på forøgelse af ressourcernes omfang, men på deres effektive udnyttelse, hvor bekæmpelse af korruption og i endnu højere grad forpligtelsen til at fortsætte forhandlingerne om den specifikke FN-konvention om spørgsmålet spiller en vigtig rolle. På samme måde er nedbringelsen af udlandsgælden blevet knyttet sammen med en effektiv udnyttelse af disse ressourcer for at opnå økonomisk vækst og en bæredygtig udvikling, der begunstiger de dårligst stillede sektorer i de lande, der er omfattet af disse instrumenter. EU har naturligvis arbejdet meget aktivt sammen med andre store donorer som USA, Japan og G-77 for at opnå almindelig tilslutning til målet om en udviklingsbistand på 0,7% af BNP, som gør det muligt at inddrage de forskellige synspunkter, økonomiske forhold og interesser. Jeg vil understrege, at netop denne indsats har betydet, at der i Monterrey-konsensussen er blevet brugt en terminologi, som svarer til den, der blev vedtaget på Det Europæiske Råd i Laeken. For det fjerde har EU med held bestræbt sig på at indføre konkrete henvisninger til multilateralt samarbejde i teksten på grund af de nye tværnationale udfordringer og trusler, som finansieringen af terrorisme og organiseret kriminalitet udgør. For det femte har EU også arbejdet aktivt på i teksten at indføre specifikke henvisninger til private banker og den betydning, som udviklingen af denne sektor har for de små og mellemstore virksomheder i udviklingslandene. Endelig er det også værd at fremhæve støtteforanstaltningerne til forøgelse af udviklingslandenes institutionelle kapacitet på det handelsmæssige område. Her afventer formandskabet med stor interesse den pakke med konkrete foranstaltninger, som Kommissionens ansvarlige tjenestegrene er i færd med at udarbejde, for at forøge udviklingslandenes forhandlingsevner på det handelspolitiske område. Kort og godt ser formandskabet forholdsvis optimistisk på den kommende Monterrey-konference efter det fjerde og sidste forberedende møde. Til trods for de tvivlsspørgsmål, der var lige til det sidste, blev den endelige tekst vedtaget den 27. januar i år, næsten to måneder før dette vigtige internationale møde. Det faktum, at Monterrey-konsensussen er resultatet af enighed - hvilket jeg allerede har nævnt - og at alle donorerne er inddraget i den, gør den til en god fremtidig platform, for derved opstår det tillidsforhold, som denne meget komplicerede proces kræver, og som desuden nu kan føre til, at de rundbordssamtaler, der er planlagt i Monterrey, kan finde sted i en positiv og konstruktiv atmosfære uden konfrontationer. Monterrey-konferencen er en nyskabelse, fordi udviklingen og fattigdomsbekæmpelsen ses ud fra en altomfattende synsvinkel, der inddrager de forskellige aspekter og fremmer alle aktørernes deltagelse. Denne brede synsvinkel giver hele processen en ekstraordinær kompleksitet, som vi bør håndtere pragmatisk og realistisk gennem et arbejde, der har til hovedformål at inddrage - ikke udelukke - alle, der er involveret i udviklingssamarbejde. Vi håber også, at den internationale kampagne om år 2000-erklæringens mål, der bebudes i dokumentets punkt 62, vil bidrage til det. Hr. formand, jeg kan forsikre Parlamentet om, at Rådets formandskab fortsat vil være stærkt engageret i denne sag, og at det fortsat er vores vigtigste mål, at konferencen bliver en succes, navnlig når man tænker på, at udviklingssamarbejdspolitikken bør være en af de søjler, som EU's indsats hviler på udadtil, og den bør være helt i harmoni med andre søjler som den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik og handelspolitikken. Set i det lys er vi sikre på, at Monterrey-konferencen giver EU en historisk mulighed for, sammen med de andre deltagere, at sende et klart budskab til forsvar for de værdier, der kendetegner os. Derfor mener vi, at forsvaret af demokratiet, af god regeringsførelse, af styrkelsen af de bistandsmodtagende landes institutionelle kapacitet, af retsstaten, af fred og sikkerhed og af menneskerettighederne er væsentlige elementer i hele den økonomiske og sociale udvikling. Denne generelle interesse begrunder den indsats, som alle deltagerne i konferencens forberedelsesudvalg har gjort på det fjerde møde, som netop er blevet holdt i New York, og som endte med, at der blev vedtaget en tekst, som vil blive sat til afstemning blandt de stats- og regeringschefer, der deltager i topmødet i Monterrey. Det er ikke tilfældigt, at dette dokument, som jeg kort vil redegøre for om lidt, har titlen "Monterrey-konsensussen". Da konferencen om finansiering af udviklingsbistand i Monterrey utvivlsomt er en af de vigtigste begivenheder inden for udviklingssamarbejde i løbet af det spanske formandskabs halvår, ønsker Spanien at prioritere denne begivenhed særlig højt, og denne prioritering afspejles i den officielle repræsentation. Dermed vil jeg sige, at den spanske ministerpræsident og rådsformand vil stå i spidsen for Fællesskabets delegation på topmødet i Monterrey. Forberedelsen af konferencen, hr. formand, har været overordentligt kompliceret på grund af dens altomfattende karakter og det store antal aktører, der har taget del i overvejelserne. Jeg vil benytte denne lejlighed til at takke for den store indsats, som de tidligere formandskaber for Unionen har gjort under hele denne proces, for det har været en udvikling, der har ført frem til i dag. Denne vedvarende fælles indsats betyder, at EU i Monterrey kan indtage den ledende stilling, der tilkommer os som verdens største donor af officiel udviklingsbistand. Før jeg taler om indholdet af den tekst, der blev vedtaget i New York, vil jeg gerne, hr. formand, placere Monterrey-konferencen i den rette sammenhæng, for det er ikke en isoleret proces, men en del af den, der blev indledt med år 2000-erklæringen vedtaget af De Forenede Nationers Generalforsamling i september 2000 om bæredygtig udvikling og bekæmpelse af fattigdom i verden. Det drejer sig derfor om tre uafhængige, men tæt forbundne processer. For det første det handelsmæssige område inden for rammerne af de forpligtelser, der blev indgået under WTO-konferencen i Doha. For det andet, hvad angår mobilisering af finansielle midler, FN's konference om udviklingsfinansiering, og for det tredje, hvad angår miljø, den planlagte konference om bæredygtig udvikling, som finder sted senere på året, nemlig i september i Johannesburg. Jeg vil nu kort redegøre for indholdet af Monterrey-dokumentet, den berømte Monterrey-konsensus, som jeg nævnte før. Den endelige tekst, som blev vedtaget da der ikke kunne gennemføres et formelt afsluttende møde i New York, består af 73 nummererede afsnit og afspejler den konsensusånd, hvori den er blevet udarbejdet. Da den ikke indeholder åbne spørgsmål, fordi alt er aftalt, håber vi, at stats- og regeringscheferne kan få en oprigtig og åben politisk dialog om de ting, der har mest indflydelse på udviklingen og dens aktuelle udfordringer."@da1 "Herr Präsident, es ist der spanischen Präsidentschaft der Europäischen Union eine große Freude, vor diesem Hohen Haus über den aktuellen Stand der Vorbereitungen der Internationalen Konferenz über Entwicklungsfinanzierung, die vom 18. bis 22. März dieses Jahres in Monterrey (Mexiko) stattfinden soll, informieren zu können. Im erzielten Übereinkommen heißt es, dass die Grundpfeiler der internationalen Entwicklungszusammenarbeit aus einer Reihe von Prinzipien bestehen, die von den Gebern und Empfängern geteilt werden, darunter insbesondere das Konzept der verantwortungsvollen Staatsführung auf allen Ebenen, die Existenz solider demokratischer Institutionen und die Respektierung des Rechtsstaats, und dies alles im Geiste einer Partnerschaft, auf deren Grundlage sich die entwickelten Staaten zu einer Reihe von Maßnahmen verpflichten, um die Finanzierungsströme in Richtung der Entwicklungsländer – natürlich mit einer Reihe von Bedingungen – zu fördern und so durch die internationale Zusammenarbeit dazu beizutragen, dass die Regierungen die für das Wirtschaftswachstum und die soziale Entwicklung günstigen internen Bedingungen schaffen können. Die entwickelten Länder verpflichten sich ebenfalls, in ihrer Handelstätigkeit die Abkommen der Welthandelsorganisation zu respektieren, die von allen Seiten als die Haupttriebkraft der gesamten Wirtschaftstätigkeit betrachtet werden. Die entwickelten Staaten, die einen Rückgang der offiziellen Entwicklungshilfe in den letzten Jahren festgestellt haben, verpflichten sich zudem, sie zu erhöhen. Diese Mittelaufstockung ist eine Verpflichtung, die alle Geber betrifft, die USA und Japan eingeschlossen. Der vereinbarte Text liegt auf der Linie der Erklärung von Laeken. Im gesamten Text wird die Rolle des Privatsektors als Entwicklungsmotor und Ressourcenquelle hervorgehoben. Erwähnung findet auch die Notwendigkeit, die Mittel zur Stärkung der institutionellen Kraft der Entwicklungsländer zu erhöhen sowie die Initiative für den Schuldenabbau der hochverschuldeten armen Länder in ihrer Gesamtheit zu verwirklichen. Was die internationale Finanzarchitektur angeht, so werden die Autonomie der bestehenden Institutionen und das Mandat ihrer Führungsorgane beibehalten, und der zur Zeit im Internationalen Währungsfonds und in der Weltbank vonstatten gehende Prozess wird unterstützt. Gleichzeitig werden die Prinzipien der Koordinierung, Transparenz und Beteiligung der Entwicklungsländer in den internationalen Finanzierungseinrichtungen bestätigt. Die Mechanismen der Weiterverfolgung der Konferenz waren ebenfalls Gegenstand einer intensiven Debatte, wobei schließlich mehrere Modalitäten der Weiterbehandlung beschlossen wurden: auf der Frühjahrstagung des ECOSOC, mit den Institutionen von Bretton Woods und unter Beteiligung der Welthandelsorganisation, dabei auch Vertretern der Zivilgesellschaft und des privaten Sektors, und auf hoher Ebene im Dialog der Vollversammlung der Vereinten Nationen alle zwei Jahre. Gleichzeitig wird bei den Vereinten Nationen um die Unterstützung des Generalsekretariats bei der vollen Nutzung der vorhandenen Koordinierungsmechanismen der Spezialorganisationen der Vereinten Nationen und die Abfassung eines Jahresberichts über die auf diesem Gebiet erzielten Bemühungen ersucht. Hinzu kommt die Internationale Überprüfungskonferenz, deren konkrete Modalität bis 2005 festgelegt wird. Durch diese Gesamtheit von Instrumenten und diese Mechanismen soll gewährleistet werden, dass der Prozess der Konferenz von Monterrey seine Fortsetzung nicht nur in den Foren der Vereinten Nationen, ihren Programmen und Spezialorganisationen, sondern auch in der Agenda der wichtigsten internationalen Organisationen und Institutionen findet. Ich möchte nicht schließen, ohne einige der Beiträge der Europäischen Union zu erwähnen, die mehrmals im Text genannt werden. Ich glaube, das Europäische Parlament muss sich sehr wohl der festen Position der Europäischen Union in diesem gesamten Prozess von Monterrey bewusst sein, auf die wir stolz sein dürfen. Ich möchte gern diese Beiträge anführen. Zum ersten, das Partnerschaftskonzept und die Betonung der Notwendigkeit solider Wirtschaftspolitiken, der verantwortungsvollen Staatsführung und der demokratischen Grundsätze sowie der Verteidigung der Menschenrechte. Gleichzeitig hat die Europäische Union auf die Mitwirkung der Zivilgesellschaft am Entwicklungsprozess Wert gelegt. Zum zweiten möchte ich die Position der Europäischen Union bei der Hervorhebung der Notwendigkeit einer nachhaltigen Entwicklung würdigen; sie umfasst wirtschaftliche, soziale und umweltpolitische Aspekte sowie die ständige Achtung der Gleichheit der Geschlechter, während ihr Hauptziel der Kampf gegen die Armut ist. In dieser Hinsicht bedauert die Präsidentschaft, dass angesichts des Widerstands der Gruppe der 77 sowie anderer Geber bis zum letzten Moment kein spezieller Bezug auf das innovative Konzept der globalen Kollektivgüter aufgenommen werden konnte, wenn auch aufgrund seiner Bedeutung zu erwarten ist, dass die Diskussionen über seine Definition und Finanzierung in den entsprechenden Foren weitergeführt werden. In den letzten Monaten ist die Konferenz von Monterrey auf einen herausragenden Platz in der so genannten Agenda für Entwicklung aufgerückt, insbesondere nach den Attentaten vom 11. September letzten Jahres und der Feststellung, dass die Entwicklungsprobleme in einer globalisierten Welt unsere ungeteilte, unmittelbare und dringliche Aufmerksamkeit erfordern. Drittens wollte die Europäische Union die Verbindung zwischen Anwendung und Effizienz der offiziellen Entwicklungshilfe bei der Durchsetzung geeigneter Politiken auf politischem, wirtschaftlichem und sozialem Gebiet durch die Hilfeempfänger unterstreichen. Es geht um Politiken, die sich auf die Hilfe für die Bedürftigsten konzentriert, um aus dieser offiziellen Entwicklungshilfe den größten Nutzen zu ziehen. So liegt die Betonung nicht nur auf der Erhöhung des Umfangs an Mitteln, sondern auf ihrer effektiven Verwendung, wobei auch die Bekämpfung der Korruption und vor allem die Verpflichtung zur Fortsetzung der Gespräche über die spezifische Konvention zu diesem Thema im Rahmen der Vereinten Nationen eine herausragende Rolle spielen. Des Weiteren wurde die Senkung der Auslandsschulden mit einer effektiven Verwendung dieser Mittel für die Erreichung eines Wirtschaftswachstums und einer nachhaltigen Entwicklung zugunsten der am stärksten benachteiligten Sektoren eines jeden an diesen Instrumenten beteiligten Landes verknüpft. Natürlich hat die Europäische Union ganz aktiv mit anderen wichtigen Gebern wie den USA und Japan sowie der Gruppe der 77 zusammengearbeitet, um einen Konsens im Hinblick auf das Ziel eines Beitrags in Höhe von 0,7 % des BIP für die Entwicklung zu erreichen, in dem die verschiedenen Standpunkte, wirtschaftlichen Situationen und Befindlichkeiten berücksichtigt sind. Ich möchte unterstreichen, dass gerade bei dieser Arbeit im Konsens von Monterrey eine Terminologie verwendet wurde, die der in den auf dem Europäischen Rat von Laeken verabschiedeten Dokumenten ähnlich ist. Viertens hat die Europäische Union erfolgreiche Anstrengungen unternommen, um angesichts der neuen grenzüberschreitenden Herausforderungen und Bedrohungen, wie der Finanzierung des Terrorismus und des organisierten Verbrechens, konkrete Bezugnahmen auf die multilaterale Zusammenarbeit in den Text aufzunehmen. Fünftens hat die Europäische Union auch aktiv daran gearbeitet, spezifische Hinweise auf die Privatbanken einzubeziehen und aufzuzeigen, welche Bedeutung die Entwicklung dieses Sektors für die Unterstützung der kleinen und mittleren Unternehmen der Entwicklungsländer besitzt. Schließlich sei auch auf die unterstützenden Maßnahmen zur Stärkung der institutionellen Leistungsfähigkeit der Entwicklungsländer auf kommerziellem Gebiet hingewiesen. In diesem Zusammenhang erwartet die Präsidentschaft mit großem Interesse das konkrete Maßnahmenpaket, das zur Zeit von den zuständigen Diensten der Kommission vorbereitet wird, um die Verhandlungskraft der Entwicklungsländer auf kommerziellem Gebiet zu erhöhen. Insgesamt zeigt sich die Präsidentschaft nach der vierten und letzten Vorbereitungskonferenz recht optimistisch im Hinblick auf die bevorstehende Konferenz von Monterrey. Entgegen den bis zum letzten Augenblick vorhandenen Zweifeln konnte man sich am 27. Januar dieses Jahres, fast zwei Monate vor diesem wichtigen internationalen Treffen, auf einen Text einigen. Die Tatsache, dass er das Ergebnis eines Konsenses darstellt – wie ich bereits bemerkte – und dass es gelungen ist, alle Geber einzubeziehen, macht den Konsens von Monterrey zu einer guten Plattform für die Zukunft, denn es wird ein Klima des Vertrauens geschaffen, das für diesen so komplexen Prozess notwendig ist und das zudem jetzt für die in Monterrey vorgesehenen Rundtischgespräche die Voraussetzungen bietet, dass sie in einer positiven, konstruktiven Atmosphäre und nicht im Zeichen der Konfrontation geführt werden. Die Konferenz von Monterrey stellt eine neuartige Erfahrung dar, indem die Entwicklung und die Bekämpfung der Armut aus einer allumfassenden Position angepackt wird, welche die verschiedenen Aspekte beinhaltet und die Mitwirkung aller Akteure fördert. Diese globale Sicht verleiht dem Prozess in seiner Gesamtheit eine außerordentliche Komplexität, der wir auch pragmatisch und realistisch durch ein Vorgehen begegnen müssen, das die Einbeziehung – und nicht den Ausschluss – all jener zum Ziel hat, die den Aufgaben der Entwicklungszusammenarbeit verpflichtet sind. Wir hoffen, dass dazu auch die internationale Kampagne beiträgt, die zugunsten der Ziele des Millenniums im Artikel 62 des Dokuments angekündigt wird. Herr Präsident, ich kann diesem Parlament versichern, dass die Ratspräsidentschaft diesen Weg entschlossen fortsetzen wird und dass der Erfolg der Konferenz auch weiter unser Hauptziel bleibt, vor allem in Anbetracht dessen, dass die Politik der Entwicklungszusammenarbeit einen der Pfeiler darstellen muss, auf den sich die außenpolitischen Aktionen der Europäischen Union gründen, und dass diese Politik in völliger Übereinstimmung mit anderen Pfeilern wie dem der Außenpolitik und gemeinsamen Sicherheit sowie der Handelspolitik stehen muss. So sind wir also sicher, dass die Konferenz von Monterrey der Europäischen Union eine historische Chance bietet, um gemeinsam mit den übrigen Teilnehmern eine klare Botschaft in Verteidigung der uns eigenen Wertvorstellungen zu formulieren und zu übermitteln. Deshalb sind wir der Auffassung, dass die Verteidigung der Demokratie, der verantwortungsvollen Staatsführung, der Stärkung der institutionellen Leistungsfähigkeit der hilfeempfangenden Länder, des Rechtsstaats, des Friedens und der Sicherheit sowie der Menschenrechte wesentliche Elemente der gesamten wirtschaftlichen und sozialen Entwicklung darstellen. Aufgrund dieses allgemeinen Interesses unternahmen alle Teilnehmer der kürzlich in New York durchgeführten vierten Tagung des Vorbereitungsausschusses der Konferenz große Anstrengungen, es wurde ein Text angenommen und den Staats- und Regierungschefs, die ihre Teilnahme am Gipfel von Monterrey geplant haben, unterbreitet. Nicht zufällig trägt dieses Dokument, das ich im Folgenden kurz analysieren werde, den Titel „Der Konsens von Monterrey“. Da die Durchführung der Konferenz für die Entwicklungsfinanzierung in Monterrey in der Zeit unseres Ratsvorsitzes zweifellos eines der wichtigsten Ereignisse auf dem Gebiet der Zusammenarbeit darstellt, will Spanien dieser Veranstaltung eine besondere Vorrangstellung einräumen, die sich in der Ebene der offiziellen Vertretung widerspiegelt. Damit will ich sagen, dass die Delegation der Gemeinschaft auf dem Gipfel von Monterrey unter der Leitung des Präsidenten der spanischen Regierung und amtierenden Präsidenten des Europäischen Rates stehen wird. Die Vorbereitung der Konferenz war höchst kompliziert aufgrund ihres allumfassenden Charakters und der Vielfalt der an den Beratungen beteiligten Akteure. Ich möchte diese Gelegenheit nutzen, um den vorangegangenen Präsidentschaften der Union für ihre wichtige Arbeit während des gesamten Prozesses zu danken, denn es war eine Entwicklung, die uns auf den heutigen Stand gebracht hat. Diese ständigen und gemeinsamen Anstrengungen gestatten es der Europäischen Union nunmehr, in Monterrey die führende Rolle zu spielen, die ihr als wichtigster Geber von offizieller Entwicklungshilfe in der Welt zukommt. Bevor ich auf die Merkmale des in New York verabschiedeten Textes eingehe, gestatten Sie mir, die Konferenz von Monterrey in den entsprechenden Kontext zu stellen, denn sie ist kein isolierter Vorgang, sondern Teil des Prozesses, der mit der im September 2000 von der Vollversammlung der Vereinten Nationen angenommenen Millenniums-Erklärung für eine nachhaltige Entwicklung und die Bekämpfung der Armut in der Welt seinen Anfang nahm. Wir stehen somit drei unabhängigen, aber eng miteinander verbundenen Prozessen gegenüber. Zum einen sind da im kommerziellen Bereich die auf der Konferenz der Welthandelsorganisation von Doha eingegangenen Verpflichtungen. Zum zweiten ist da die Konferenz der Vereinten Nationen über die Entwicklungsfinanzierung, alle Fragen in Bezug auf die Mobilisierung der Finanzmittel betreffend, und zum dritten, auf dem Gebiet des Umweltschutzes, die Konferenz über eine nachhaltige Entwicklung, die für September dieses Jahres in Johannesburg vorgesehen ist. Ich möchte jetzt einige kurze Bemerkungen zu den Charakteristika des Dokuments von Monterrey machen, dem bereits erwähnten berühmten Konsens von Monterrey. Dieser endgültige Text, der angenommen wurde, da keine formelle Klausurtagung in New York stattfinden konnte, besteht aus 73 nummerierten Absätzen und gibt den Kompromissgeist wieder, in dem er abgefasst wurde. Da in allen Fragen Übereinstimmung erzielt wurde und somit keine offenen Fragen enthalten sind, erwarten wir, dass die Staats- und Regierungschefs einen echten, freimütigen und offenen politischen Dialog über die Hauptfragen im Zusammenhang mit der Entwicklung und ihren gegenwärtigen Herausforderungen führen können."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, η ισπανική Προεδρία της Ευρωπαϊκής Ένωσης έχει την μεγάλη χαρά να εμφανίζεται σ’ αυτή την Αίθουσα για να σας ενημερώσει σχετικά με την παρούσα κατάσταση στην οποία βρίσκονται οι προετοιμασίες της Διεθνούς Διάσκεψης για τη Χρηματοδότηση για την Ανάπτυξη, η οποία προβλέπεται να διεξαχθεί στο Monterrey (Μεξικό), από τις 18 ως 22 Μαρτίου. Η συμφωνία που επιτεύχθηκε καθορίζει ότι η διεθνής συνεργασία για την ανάπτυξη έχει ως θεμελιώδεις πυλώνες μία σειρά αρχών που μοιράζονται οι χορηγοί και οι αποδέκτες, μεταξύ άλλων, και όλως ιδιαιτέρως, η έννοια της χρηστής διακυβέρνησης ( ) σε όλα τα επίπεδα, η ύπαρξη σταθερών δημοκρατικών θεσμών και ο σεβασμός στο κράτος δικαίου, όλα αυτά στο πλαίσιο ενός πνεύματος συνεργασίας για την ανάπτυξη, με το οποίο ως αφετηρία τα ανεπτυγμένα κράτη δεσμεύονται να πάρουν μια σειρά μέτρων για να διευκολύνουν τη ροή της χρηματοδότησης προς τις αναπτυσσόμενες χώρες – αυτό βεβαίως, με μία σειρά προϋποθέσεων – προωθώντας, μέσω της διεθνούς συνεργασίες, να μπορούν οι κυβερνήσεις να δημιουργήσουν τις εσωτερικές ευνοϊκές συνθήκες οικονομικής ανάπτυξης και κοινωνικής προόδου. Οι ανεπτυγμένες χώρες αναλαμβάνουν επίσης την υποχρέωση να προωθήσουν τις εμπορικές συναλλαγές σεβόμενες τις συμφωνίες που έγιναν στο πλαίσιο του Παγκόσμιου Οργανισμού Εμπορίου, οι οποίες θεωρούνται από όλους ως μία κύρια κινητήρια δύναμη κάθε οικονομικής δραστηριότητας. Τα ανεπτυγμένα κράτη, έχοντας διαπιστώσει επίσης τη μείωση τα τελευταία χρόνια της επίσημης ενίσχυσης για την ανάπτυξη, δεσμεύονται να την αυξήσουν. Αυτή η αύξηση πόρων είναι μία δέσμευση που αφορά όλους του χορηγούς, συμπεριλαμβανομένων των Ηνωμένων Πολιτειών και της Ιαπωνίας. Το εγκριθέν κείμενο ευθυγραμμίζεται με τη δήλωση του Λάκεν. Υπογραμμίζεται σε όλο το έγγραφο ο ρόλος που αποδίδεται στον ιδιωτικό τομέα ως κινητήρια δύναμη της ανάπτυξης και πηγή πόρων. Επισημαίνεται επίσης η ανάγκη αύξησης των πόρων για την ενίσχυση της θεσμικής ικανότητας των αναπτυσσομένων χωρών, όπως και η ολοκληρωτική εφαρμογή της πρωτοβουλίας για τη μείωση του χρέους των φτωχών χωρών με υψηλό χρέος. Όσον αφορά την διεθνή χρηματοοικονομική αρχιτεκτονική, διατηρείται η αυτονομία των υφιστάμενων θεσμών και η εντολή των διοικητικών τους οργάνων και υποστηρίζεται η διαδικασία που βρίσκεται επί του παρόντος σε εξέλιξη στο Διεθνές Νομισματικό Ταμείο και στη Παγκόσμια Τράπεζα. Παράλληλα, δίδεται έμφαση στις αρχές του συντονισμού, της διαφάνειας και της συμμετοχής των αναπτυσσομένων χωρών στα διεθνή χρηματοοικονομικά ιδρύματα. Οι μηχανισμοί παρακολούθησης της Διάσκεψης αποτέλεσαν επίσης αντικείμενο έντονων συζητήσεων, αποφασίζοντας τελικά διάφορους τρόπους παρακολούθησης, στην εαρινή συνεδρίαση του ECOSOC (Οικονομικού και Κοινωνικού Συμβουλίου), με τη Διάσκεψη Bretton Woods και με την συμμετοχή του Παγκόσμιου Οργανισμού Εμπορίου, συμπεριλαμβάνοντας επίσης εκπροσώπους της κοινωνίας των πολιτών και του ιδιωτικού τομέα, και στο διάλογο υψηλού επιπέδου στη Γενική Συνέλευση των Ηνωμένων Εθνών, κάθε δύο χρόνια. Ταυτόχρονα, στο πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών, ζητείται από τη Γενική Γραμματεία η στήριξη για την πλήρη χρησιμοποίηση των παρόντων μηχανισμών συντονισμού των ειδικευμένων οργανισμών των Ηνωμένων Εθνών και η σύνταξη μιας ετήσιας έκθεσης σχετικά με τις προσπάθειες που έγιναν σ’ αυτό τον τομέα. Σ’ αυτό προστίθεται η Διεθνής Διάσκεψη Παρακολούθησης, η συγκεκριμένη λειτουργία της οποίας θα καθοριστεί πριν από το 2005. Αυτό το σύνολο οργάνων και αυτοί οι μηχανισμοί φιλοδοξούν να διασφαλίσουν ότι η διαδικασία της Διάσκεψης του Monterrey θα συνεχιστεί στην ατζέντα των κύριων διεθνών οργανισμών και ιδρυμάτων, εκτός από τις συνεδριάσεις των Ηνωμένων Εθνών, τα προγράμματά τους και τους ειδικευμένους οργανισμούς τους. Δεν θα ήθελα να ολοκληρώσω, κύριε Πρόεδρε, χωρίς να αναφέρω ορισμένες από τις συνεισφορές της Ευρωπαϊκής Ένωσης οι οποίες απαντώνται σε επανειλημμένες περιπτώσεις στο κείμενο. Πιστεύω ότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο πρέπει να γνωρίζει πολύ καλά και πρέπει να είμαστε περήφανοι για την σταθερή θέση που η Ευρωπαϊκή Ένωση κράτησε σε όλη αυτή τη διαδικασία του Monterrey. Θα ήθελα να απαριθμήσω αυτές τις συνεισφορές. Καταρχάς, η έννοια του συνεταιρισμού και η επιμονή στην αναγκαιότητα στέρεων οικονομικών πολιτικών, η χρηστή διακυβέρνηση και οι δημοκρατικές αρχές, όπως επίσης και η υπεράσπιση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Παράλληλα, η Ευρωπαϊκή Ένωση επέμεινε στη συμμετοχή της κοινωνίας των πολιτών στην αναπτυξιακή διαδικασία. Δεύτερον, θα ήθελα να επισημάνω την ευνοϊκή θέση της Ευρωπαϊκής Ένωσης που υπογραμμίζει την ανάγκη ότι η ανάπτυξη πρέπει να είναι αειφόρος και να συμπεριλαμβάνει οικονομικές, κοινωνικές και περιβαλλοντικές απόψεις, σεβόμενη, εν πάση περιπτώσει, την ισότητα των φύλων και έχοντας ως κύριο στόχο την καταπολέμηση της φτώχειας. Από αυτή την άποψη, η Προεδρία λυπάται που δεν μπόρεσε να συμπεριλάβει μία συγκεκριμένη αναφορά στην καινοτόμο έννοια των παγκόσμιων δημόσιων αγαθών, μπροστά στην αντίθεση, μέχρι την τελευταία στιγμή, τόσο της Ομάδας των 77 όπως και άλλων χορηγών, αν και ελπίζει ότι, δεδομένης της σημασίας της, οι συζητήσεις σχετικά με τον προσδιορισμό της και την χρηματοδότησή της θα συνεχιστούν στα κατάλληλα φόρα. Κατά τους τελευταίους μήνες η Διάσκεψη του Monterrey κατείχε μια σημαντική θέση στη λεγόμενη Ατζέντα Ανάπτυξης, ιδιαίτερα μετά τις τρομοκρατικές επιθέσεις της 11ης Σεπτεμβρίου και την διαπίστωση ότι τα προβλήματα ανάπτυξης σ’ έναν παγκοσμιοποιημένο κόσμο απαιτούν την πλήρη, άμεση και επιτακτική προσοχή μας. Τρίτον, η Ευρωπαϊκή Ένωση ήθελε να επισημάνει την σύνδεση μεταξύ αποτελεσματικότητας και αποδοτικότητας της επίσημης ενίσχυσης για την ανάπτυξη, με την εφαρμογή εκ μέρους των αποδεκτών της ενίσχυσης των κατάλληλων πολιτικών στο πολιτικό, οικονομικό και κοινωνικό επίπεδο. Πολιτικών επικεντρωμένων στην ενίσχυση εκείνων που έχουν μεγαλύτερη ανάγκη, ώστε να μπορέσουν να επωφεληθούν πραγματικά από αυτή την επίσημη ενίσχυση για την ανάπτυξη. Μ’ αυτό τον τρόπο, η έμφαση επικεντρώνεται όχι μόνο στην αύξηση του όγκου των πόρων, αλλά και στην αποτελεσματική τους χρησιμοποίηση, ενώ ένα σημαντικό ρόλο κατέχει επίσης η καταπολέμηση της διαφθοράς και, ακόμη περισσότερο, η δέσμευση να συνεχιστούν οι διαπραγματεύσεις της συγκεκριμένης διάσκεψης στο πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών σχετικά με το θέμα αυτό. Κατά τον ίδιο τρόπο, η ανακούφιση του εξωτερικού χρέους έχει συνδεθεί με την αποτελεσματική χρησιμοποίηση αυτών των πόρων για να επιτευχθεί μία οικονομική ανάπτυξη και μία αειφόρος ανάπτυξη η οποία θα ωφελήσει τους πιο μειονεκτικούς τομείς κάθε χώρας που συμμετέχει σ’ αυτά τα όργανα. Φυσικά, η Ευρωπαϊκή Ένωση εργάστηκε ενεργά με άλλους σημαντικούς χορηγούς, όπως οι Ηνωμένες Πολιτείες και η Ιαπωνία, όπως επίσης και με την Ομάδα των 77, για να επιτευχθεί μία διαμόρφωση της συναίνεσης σχετικά με το στόχο της συνεισφοράς του 0,7% του ΑΕΠ για την ανάπτυξη, η οποία επιτρέπει την ενσωμάτωση των διαφόρων απόψεων, οικονομικών πραγματικοτήτων και ευαισθησιών. Θα ήθελα να υπογραμμίσω ότι, ακριβώς χάρη σ’ αυτή την προσπάθεια, χρησιμοποιήθηκε στη συναίνεση του Monterrey μία ορολογία ανάλογη μ’ εκείνη που εγκρίθηκε στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Λάκεν. Τέταρτον, η Ευρωπαϊκή Ένωση έκανε προσπάθειες, που γνώρισαν επιτυχία, για να εισαγάγει στο κείμενο συγκεκριμένες αναφορές στην πολυμερή συνεργασία μπροστά στις νέες προκλήσεις και διεθνείς απειλές που προϋποθέτουν τη χρηματοδότηση της τρομοκρατίας και του οργανωμένου εγκλήματος. Πέμπτον, η Ευρωπαϊκή Ένωση εργάστηκε επίσης ενεργά για να εισαγάγει σ’ αυτό το κείμενο συγκεκριμένες αναφορές στις ιδιωτικές τράπεζες και την σημασία που έχει η ανάπτυξη αυτού του τομέα στην στήριξη των μικρομεσαίων επιχειρήσεων των αναπτυσσόμενων χωρών. Τέλος, οφείλω να επισημάνω επίσης τα μέτρα στήριξης για την αύξηση της θεσμικής ικανότητας σε εμπορικό επίπεδο των αναπτυσσόμενων χωρών. Προς αυτή την κατεύθυνση, η Προεδρία περιμένει με μεγάλο ενδιαφέρον το πακέτο συγκεκριμένων μέτρων που προετοιμάζεται από τις αρμόδιες υπηρεσίες της Επιτροπής, για την αύξηση την διαπραγματευτικής ικανότητας σε εμπορικό επίπεδο των αναπτυσσόμενων χωρών. Συνοπτικά, μετά την τέταρτη και τελευταία προπαρασκευαστική συνεδρίαση, η Προεδρία δείχνει δικαίως αισιόδοξη ενόψει της επόμενης Διάσκεψης του Monterrey. Μπροστά στις αμφιβολίες που υπήρχαν μέχρι την τελευταία στιγμή, στις 27 Ιανουαρίου επιτεύχθηκε η υιοθέτηση ενός τελικού κειμένου σχεδόν δύο μήνες πριν από αυτή τη σημαντική διεθνή συνάντηση. Το γεγονός ότι αυτό ήταν καρπός συναίνεσης – όπως ανέφερα ήδη – και ότι επιτεύχθηκε με την συμμετοχή όλων των χορηγών, μετατρέπει τη συναίνεση του Monterrey σε μία καλή μελλοντική πλατφόρμα, εφόσον δημιουργείται το κλίμα εμπιστοσύνης που απαιτεί αυτή η τόσο περίπλοκη διαδικασία και ότι, επιπλέον, διευκολύνει τώρα ώστε οι προβλεπόμενες στρογγυλές τράπεζες στο Monterrey να μπορέσουν να διεξαχθούν σε μια θετική, εποικοδομητική ατμόσφαιρα και όχι σε μια ατμόσφαιρα αντιπαράθεσης. Η Διάσκεψη του Monterrey συνεπάγεται μια καινοτόμο εμπειρία, καθώς αντιμετωπίζει την ανάπτυξη και την καταπολέμηση της φτώχειας από μια περιεκτική, ενιαία θέση, που προσεγγίζει τις διαφορετικές πτυχές και προωθεί τη συμμετοχή όλων των παραγόντων. Αυτή η καθολική θεώρηση προσδίδει στη διαδικασία, στο σύνολό της, μία εξαιρετική περιπλοκή, την οποία πρέπει να αντιμετωπίσουμε επίσης με ρεαλισμό και πρακτικότητα, μέσω μιας εργασίας που θα έχει ως κύριο στόχο την συμπερίληψη – και όχι τον αποκλεισμό – όλων εκείνων που έχουν δεσμευτεί στο έργο της συνεργασίας για την ανάπτυξη. Ελπίζουμε ότι αυτό θα συμβάλλει επίσης ώστε η διεθνής εκστρατεία, υπέρ των στόχων της Χιλιετίας, να ανακοινωθεί στο άρθρο 62 του εγγράφου. Κύριε Πρόεδρε, μπορώ να διαβεβαιώσω το Κοινοβούλιο ότι η Προεδρία του Συμβουλίου συνεχίζει να δεσμεύεται σταθερά σ’ αυτόν τον δρόμο και η επιτυχία της Διάσκεψης εξακολουθεί να είναι ο πρωταρχικός μας στόχος, ιδίως, αν λάβουμε υπόψη ότι η πολιτική συνεργασίας για την ανάπτυξη πρέπει να αποτελεί έναν από τους δύο πυλώνες πάνω στους οποίους στηρίζεται η εξωτερική δράση της Ευρωπαϊκής Ένωσης, και πρέπει να συντονίζεται τέλεια με τους άλλους πυλώνες όπως αυτόν της εξωτερικής πολιτικής και της κοινής ασφάλειας και της εμπορικής πολιτικής. Απ’ αυτή την άποψη, είμαστε σίγουροι ότι η Διάσκεψη του Monterrey μας προσφέρει μία ιστορική ευκαιρία για να μπορέσει η Ευρωπαϊκή Ένωση να προβάλλει και να μεταδώσει, μαζί με τους υπόλοιπους συμμετέχοντες της διάσκεψης, ένα σαφές μήνυμα για την υπεράσπιση των αξιών μας. Γι’ αυτό, πιστεύουμε ότι η υπεράσπιση της δημοκρατίας, της χρηστής διακυβέρνησης, της ενίσχυσης των θεσμικών ικανοτήτων των αποδεκτριών χωρών της ενίσχυσης, του κράτους δικαίου, της ειρήνης και της ασφάλειας, και των ανθρωπίνων δικαιωμάτων αποτελούν βασικά στοιχεία κάθε οικονομικής και κοινωνικής ανάπτυξης. Αυτό το γενικό ενδιαφέρον δικαιολογεί τις προσπάθειες που κατέβαλαν όλοι οι παρόντες στην τέταρτη συνεδρίαση της Προπαρασκευαστικής Επιτροπής της Διάσκεψης, η οποία μόλις διεξήχθη στη Νέα Υόρκη και η οποία ολοκληρώθηκε με την έγκριση ενός κειμένου, το οποίο θα υποβληθεί για ψήφιση στους αρχηγούς κρατών και κυβερνήσεων που προβλέπεται ότι θα συμμετάσχουν στη Διάσκεψη Κορυφής του Monterrey. Δεν είναι τυχαίο ότι αυτό το έγγραφο, το οποίο θα αναλύσω εν συντομία στη συνέχεια, έχει ως τίτλο “Η συναίνεση του Monterrey”. Δεδομένου ότι η διεξαγωγή της Διάσκεψης για τη Χρηματοδότηση για την Ανάπτυξη στο Monterrey θεωρείται αναμφισβήτητα ένα από τα πιο σημαντικά γεγονότα στο θέμα της συνεργασίας κατά τη διάρκεια του εξαμήνου της Προεδρίας μας, η Ισπανία θέλει να δώσει ιδιαίτερη προτεραιότητα σ’ αυτό το γεγονός και αυτή η προτεραιότητα αντικατοπτρίζεται στο επίπεδο της επίσημης εκπροσώπησης. Μ’ αυτό θέλω να πω ότι θα είναι ο Πρόεδρος της ισπανικής κυβέρνησης, και Πρόεδρος του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου, αυτός ο οποίος θα είναι ο επικεφαλής της κοινοτικής αντιπροσωπείας στη Διάσκεψη Κορυφής του Monterrey. Η προετοιμασία της Διάσκεψης, κύριε Πρόεδρε, ήταν γενικά περίπλοκη λόγω του πολυσύνθετου, περιεκτικού χαρακτήρα της και του πλήθους των παραγόντων που παρενέβησαν στις συσκέψεις. Θα ήθελα να επωφεληθώ αυτής της ευκαιρίας για να ευχαριστήσω τις προηγούμενες Προεδρίες της Ένωσης για την σημαντική προσπάθεια που ανέπτυξαν, κατά τη διάρκεια όλης αυτής της διαδικασίας, δεδομένου ότι ήταν μία εξέλιξη που μας έφερε μέχρι την τωρινή στιγμή. Αυτή η συνεχής και κοινή προσπάθεια επιτρέπει τώρα να μπορεί η Ευρωπαϊκή Ένωση να κατέχει στο Monterrey τον ηγετικό ρόλο που της αναλογεί ως πρώτος παγκόσμιος χορηγός επίσημης ενίσχυσης για την ανάπτυξη. Πριν να επισημάνω και να αναφερθώ στα χαρακτηριστικά στοιχεία του κειμένου που υιοθετήθηκε στη Νέα Υόρκη, επιτρέψτε μου, κύριε Πρόεδρε, να τοποθετήσω τη Διάσκεψη του Monterrey στο κατάλληλο πλαίσιο, εφόσον δεν αποτελεί μία απομονωμένη διαδικασία, αλλά εντάσσεται στη διαδικασία που ξεκίνησε με τη Διακήρυξη της Χιλιετίας που ψηφίστηκε από τη Γενική Συνέλευση των Ηνωμένων Εθνών τον Σεπτέμβριο του 2000, υπέρ μιας αειφόρου ανάπτυξης και της καταπολέμησης της φτώχειας στον κόσμο. Βρισκόμαστε, λοιπόν, μπροστά σε τρεις ανεξάρτητες διαδικασίες που συνδέονται όμως στενά. Καταρχάς, το εμπορικό επίπεδο στο πλαίσιο των δεσμεύσεων που αναλήφθησαν στη διάσκεψη του Παγκόσμιου Οργανισμού Εμπορίου που έγινε στη Ντόχα. Δεύτερον, όλα όσα αναφέρονται στην κινητοποίηση των οικονομικών πόρων, η Διάσκεψη των Ηνωμένων Εθνών σχετικά με τη χρηματοδότηση για την ανάπτυξη και, τρίτον, όσον αφορά το περιβάλλον, η Διάσκεψη για την αειφόρο ανάπτυξη που προβλέπεται να λάβει χώρα, φέτος τον Σεπτέμβριο, στο Γιοχάνεσμπουργκ. Θα αναφερθώ τώρα εν συντομία στα χαρακτηριστικά του εγγράφου του Monterrey, της περίφημης συναίνεσης του Monterrey που ανέφερα προηγουμένως. Αυτό το τελικό κείμενο που εγκρίθηκε δεδομένου ότι δεν ήταν δυνατό να πραγματοποιηθεί μία επίσημη τελευταία συνεδρίαση στη Νέα Υόρκη, αποτελείται από 73 αριθμημένες παραγράφους και αντανακλά το πνεύμα συναίνεσης με το οποίο συντάχθηκε. Καθώς δεν φέρει ανοιχτά στοιχεία, εφόσον όλα έχουν συμφωνηθεί, ελπίζουμε ότι οι αρχηγοί κρατών και κυβερνήσεων θα μπορέσουν να διατηρήσουν ένα πραγματικό πολιτικό διάλογο, ειλικρινή και ανοιχτό σχετικά με τα κύρια ζητήματα που επηρεάζουν την ανάπτυξη και τις τωρινές της προκλήσεις."@el8 ". Mr President, the Spanish Presidency of the European Union is delighted to appear before Parliament to give details of the current state of preparations for the International Conference on Financing for Development, which is due to take place in Monterrey (Mexico), from 18 to 22 March. The agreement that has been concluded lays down that the fundamental pillars of international development cooperation are a series of principles shared by donors and beneficiaries and, in particular, the concept of good governance at all levels, the existence of solid democratic institutions and respect for the Rule of Law, all in the spirit of partnership, on the basis of which the developed States are committed to adopting a series of measures to make financing flows more flexible for developing countries – albeit with a set of conditions – enabling governments to use international cooperation to create domestic conditions favourable to economic growth and social development. Developed countries also assume the obligation of promoting trade within the terms of the agreements adopted in the World Trade Organisation, which are generally considered to be the main driving force behind all economic activity. The developed States, after overseeing a reduction of official development aid in recent years, are now committed to increasing it. This increase of resources is a commitment that applies to all donors, including the United States and Japan. The text adopted is in line with the Laeken Declaration and the entire document emphasises the private sector’s role as a driving force for development and as a source of resources. The text also takes up the need to increase resources to strengthen the institutional capacity of developing countries, and to implement the entire Heavily Indebted Poor Countries Initiative. With regard to the international financial architecture, the autonomy of the existing institutions and the mandate of their boards of management will be upheld and support will be given to the process currently under way in the International Monetary Fund and the World Bank. At the same time, we will be insisting on the principles of coordination, of transparency and of the participation of the developing countries in the international financial institutions. The mechanisms for following up the Conference were also the subject of intense debate, with the decision finally going to various methods of follow-up, at the spring meeting of the Economic and Social Council, with the Bretton Woods Institutions and with the participation of the World Trade Organisation, also including representatives of civil society and the private sector, and with high-level dialogue in the United Nations General Assembly, held every two years. At the same time, within the United Nations, the Secretariat-General has been asked to support the full use of existing mechanisms for coordinating the specialist agencies of the United Nations and the drawing up of an annual report on the work achieved in this area. To this we can add a follow-up International Conference, whose concrete procedures will be defined by 2005. This set of instruments and these mechanisms are intended to ensure that the Monterrey Conference process remains on the agenda of the main international organisations and institutions, as well as in the fora of the United Nations, and of its specialised programmes and agencies. I would not wish to end, Mr President, without mentioning some of the contributions made by the European Union, that arise in the text on more than one occasion. The European Parliament must be very aware, and we must be proud, of the firm position that the European Union has maintained throughout this Monterrey process. I should like to list these contributions. Firstly, the concept of partnership and the insistence on the need for solid economic policies, good governance and democratic principles, and the defence of human rights. At the same time, the European Union has insisted on the participation of civil society in the development process. Secondly, I should like to highlight the European Union’s position of emphasising the need for development to be sustainable and to incorporate economic, social and environmental aspects, whilst respecting, in all cases, gender equality and holding the fight against poverty to be a fundamental objective. The Presidency, therefore, regrets that it was not possible to include a specific reference to the innovative concept of public goods on a global scale, in the face of opposition, to the very last, both from the Group of 77 and from other donors, although it hopes that, given its importance, the discussions on its definition and financing will continue in the appropriate fora. In recent months, the Monterrey Conference has come to occupy a prominent place on the so-called Development Agenda, particularly after the attacks of 11 September and with the realisation that the problems of development in a globalised world require our full, immediate and urgent attention. Thirdly, the European Union has sought to highlight the link between the effectiveness and efficiency of official development aid and the implementation, by the beneficiaries of aid, of appropriate policies in the political, economic and social fields. These are policies focused on giving aid to those in greatest need, so that maximum benefit can be gained from this official development aid. In this way, the emphasis is focused not only on increasing the volume of resources, but on its effective use, with the fight against corruption also playing a key role and, furthermore, the commitment to continue with negotiations on the specific United Nations convention applying to this issue. Similarly, external debt relief has been linked to the effective use of these resources to achieve economic growth and a sustained development that benefits the least-favoured sectors of each country taking part in these mechanisms. Naturally, the European Union has worked very actively with other major donors, such as the United States and Japan, and with the Group of 77, to achieve consensus on the objective of contributing 0.7% of GDP to development, which allows us to include the differing points of view, economic realities and sensitivities. I wish to emphasise that, precisely because of this work, a similar terminology has been used in the Monterrey consensus to that approved at the Laeken European Council. Fourthly, the European Union has made efforts, which have been crowned with success, to have explicit references included in the text on multilateral cooperation in light of the new transnational challenges and threats arising from the funding of terrorism and organised crime. My fifth point is that the European Union has also worked actively to have specific references included in this text to private-sector banking and to the importance of the development of this sector in supporting small and medium-sized businesses in developing countries. Lastly, the support measures to increase the institutional capacity of the developing countries in the field of trade should also be highlighted. For this reason, the Presidency sets great store by the package of practical measures that is being prepared by the competent services of the Commission, to increase developing countries’ negotiating power in the field of trade. To sum up, following the fourth and last preparatory meeting, the Presidency is quite optimistic about the forthcoming Monterrey Conference. Despite the doubts that remained up until the last moment, we were able to adopt a final text on 27 January, almost two months before this important international meeting. The fact that this was achieved by consensus – as I have already mentioned – and that we managed to involve all the donors in this consensus, makes the Monterrey consensus a good platform for the future, because it is creating the climate of trust that this complex process requires and which, furthermore, now means that the round tables planned for Monterrey can take place in an atmosphere that is positive and constructive and not one of confrontation. The Monterrey Conference needs to be an innovative event, by tackling development and the fight against poverty from an all-encompassing position, covering the various aspects and encouraging the participation of all players. This global vision gives the process as a whole an extraordinary complexity, which we must also tackle pragmatically and realistically, by means of work that makes inclusion – and not exclusion – the main objective of all those who are committed to cooperation development tasks. We hope that the international campaign that is announced in Article 62 of the document, as one of the Millennium objectives, will also contribute to this. Mr President, I can ensure this Parliament that the Council Presidency remains firmly committed to this approach and that the success of the Conference is still our main objective, especially if we take account of the fact that development cooperation policy must be one of the pillars on which the European Union’s external action is based, and must be in perfect harmony with other pillars such as the external and common security policies and trade policy. For this reason, we are sure that the Monterrey Conference offers us an historic opportunity for the European Union to be able to project and transmit, together with the rest of the participants in that event, a clear message in defence of the values we hold dear. Therefore, we consider that the defence of the democracy, of good governance, of strengthening the institutional development of aid-receiving countries, the Rule of Law, peace and security, and human rights, are crucial elements of economic and social development as a whole. This widespread interest justifies the efforts made by everyone who attended the fourth meeting of the Conference’s Preparatory Committee, which has just been held in New York, and which concluded with the adoption of a text that will be submitted for the approval of the Heads of State and Government that are due to attend the Monterrey Summit. It is no accident that this document, which I shall discuss briefly a little later, is entitled “The Monterrey Consensus”. Given that the Conference on Financing for Development in Monterrey is undoubtedly one of the most important events in the field of cooperation during our Presidency, Spain wishes to attach special priority to this event and this priority is reflected in the level of the official representation. By this I mean that the Community delegation to the Monterrey Summit will be led by the President of the Spanish Government, the President-in-Office of the European Council. The preparations for the Conference, Mr President, have been extraordinarily complex, given their exhaustive nature and the huge number of individuals that have been involved in the discussions. I should like to take this opportunity to thank the previous Presidencies of the Union for the considerable effort they have made throughout this process, since it has been a gradual process to bring us up to the point we have now reached. This ongoing and joint effort now means that, in Monterrey, the European Union can play the leading role it deserves as the world’s major donor of official development aid. Before I highlight and discuss the features of the text adopted in New York, I should like, Mr President, to put the Monterrey Conference in the proper context, because it is not an isolated process. Instead, it is part of what was started by the Millennium Declaration, adopted by the United Nations General Assembly in September 2000, on sustainable development and the fight against world poverty. We are, therefore, facing three independent but closely related procedures. Firstly, trade, within the framework of the commitments adopted at the conference of the World Trade Organisation held in Doha. Secondly, everything that concerns the mobilisation of financial resources, the United Nations Conference on Financing for Development and, thirdly, in the field of the environment, the Conference on sustainable development that is planned to take place in Johannesburg in September of this year. I shall now refer briefly to the features of the Monterrey document, the famous Monterrey consensus that I mentioned earlier. This final text, adopted since a formal closing session could not be held in New York, consists of 73 numbered sections and reflects the spirit of consensus in which it was drawn up. Because it does not contain any unresolved elements, since everything has been agreed on, we hope that the Heads of State and Government will be able to maintain a genuine, frank and open political dialogue on the main issues that affect development and its current challenges."@en3 "Arvoisa puhemies, Euroopan unionin puheenjohtajavaltio Espanja on iloinen voidessaan kertoa parlamentille, mikä on Meksikon Monterreyssa 18.22. maaliskuuta pidettävän kansainvälisen kehitysrahoituskonferenssin valmistelujen tilanne. Sopimuksessa sanotaan, että kansainvälisen kehitysyhteistyön peruspilareina on joukko lahjoittajien ja vastaanottajien yhteisiä periaatteita, joihin kuuluvat erityisesti hyvä hallintotapa kaikilla tasoilla, vankat demokraattiset toimielimet sekä oikeusvaltion kunnioitus, kaikki tämä kumppanuuden hengessä, joka lähtökohtanaan kehittyneet valtiot sitoutuvat ryhtymään erinäisiin toimiin sujuvoittaakseen rahoitusvirtoja kehitysmaihin tosin tietyin edellytyksin saadakseen kansainvälisen kehitysyhteistyön avulla hallitukset suosimaan sisäisten olojen kehittämistä sellaisiksi, että ne suosivat talouskasvua ja yhteiskunnallista kehitystä. Kehittyneiden maiden velvoitteena on myös edistää Maailman kauppajärjestössä laadittuihin sopimuksiin pohjautuvaa kaupallista vaihtoa, sillä kaikki pitävät näitä sopimuksia taloudellisen toiminnan suurimpina moottoreina. On myös havaittu, että virallinen kehitysapu on supistunut viime vuosina, ja siksi kehittyneet valtiot sitoutuvat lisäämään sitä. Tämä varojen lisääminen on kaikkia lahjoittajia, myös Yhdysvaltoja ja Japania, koskeva sitoumus. Hyväksytty teksti on Laekenin julistuksen mukainen. Asiakirjassa korostetaan kaiken aikaa sitä roolia, joka yksityisellä sektorilla on kehityksen alullepanijana ja voimavarojen lähteenä. Asiakirjaan on kirjattu myös tarve lisätä voimavaroja kehitysmaiden toimielinkapasiteetin vahvistamiseksi sekä voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan velkahuojennusaloitteen panemista kokonaisuudessaan täytäntöön. Kansainvälisen rahoituksen rakenteen osalta säilytetään nykyisten toimielinten riippumattomuus ja niiden johtoelinten valtuudet sekä tuetaan Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin nykyisin käynnissä olevia prosesseja. Samalla pidetään kiinni koordinaation ja avoimuuden periaatteista sekä kehitysmaiden osallistumisesta kansainvälisten rahoituslaitosten toimintaan. Konferenssin seurantamekanismeista keskusteltiin myös kiihkeästi, ja lopulta sitä päätettiin seurata usealla tavalla, Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston kevätkokouksessa, johon osallistuvat myös Bretton Woods -laitokset ja Maailman kauppajärjestö, mukaan lukien myös kansalaisyhteiskunnan sekä yksityisen sektorin edustajat, samoin kun Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen joka toinen vuosi käytävän korkean tason vuoropuhelun avulla. Samalla Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriltä pyydetään tukea sen erityiselinten vastuulla olevien koordinaatiomenetelmien täysimääräiseen käyttöön ja tällä osa-alueella saavutettua edistystä koskevan vuosikertomuksen laatimiseen. Tämän lisäksi on vielä kansainvälinen seurantakonferenssi, jonka lopullinen toimintatapa määritellään ennen vuotta 2005. Tämän välineyhdistelmän ja näiden menetelmien avulla halutaan varmistaa, että Monterreyn konferenssin prosessia jatketaan tärkeimpien kansainvälisten järjestöjen ja toimielinten asialistalla sekä Yhdistyneiden Kansakuntien areenalla, ohjelmissa ja erityiselimissä. Arvoisa puhemies, en haluaisi päättää puheenvuoroani niin, että jättäisin mainitsematta eräät Euroopan unionin ponnistukset, joita tekstissä lainataan useaan otteeseen. Minusta Euroopan parlamentin on oltava tietoinen omasta arvostaan, ja meidän on oltava ylpeitä Euroopan unionin lujasta asennoitumisesta koko Monterreyn prosessin ajan. Haluaisin luetella nämä ponnistukset. Ensinnäkin kumppanuuden käsite ja vaatimus lujasta talouspolitiikasta, hyvästä hallintotavasta ja demokraattisista periaatteista sekä ihmisoikeuksien puolustamisesta. Samalla Euroopan unioni on kehottanut kansalaisyhteiskunnan osallistumista kehitysprosessiin. Toiseksi haluaisin tuoda esille Euroopan unionin kannan, jossa korostetaan, että kehityksen on oltava kestävää ja että siinä on otettava huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat ja että joka tapauksessa on kunnioitettava sukupuolten välistä tasa-arvoa ja pidettävä keskeisenä tavoitteena köyhyyden torjuntaa. Tässä yhteydessä puheenjohtajavaltio pahoittelee, ettei tekstiin voitu sisällyttää yleismaailmallisia julkishyödykkeitä koskevaa erityismainintaa, koska niin G77-ryhmä kuin muutkin lahjoittajat vastustivat sitä viimeiseen asti. Voidaan kuitenkin odottaa, että koska kyse on tärkeästä asiasta, keskusteluja tämän käsitteen määrittelemisestä ja rahoituksesta jatketaan sopivilla foorumeilla. Viime kuukausien aikana Monterreyn huippukokous on saanut huomattavan aseman niin kutsutulla kehitysasialistalla, erityisesti syyskuun 11. päivän terrori-iskujen ja sen havainnon jälkeen, että globaalistuneessa maailmassa kehitykseen liittyvät ongelmat vaativat huomiotamme kokonaisvaltaisesti, välittömästi ja välttämättä. Kolmanneksi Euroopan unioni on halunnut korostaa virallisen kehitysavun vaikuttavuuden ja tehokkaan täytäntöönpanon välistä sidettä siten, että avun saajien on pantava täytäntöön asianmukaisia politiikkoja politiikan ja talouden alalla sekä sosiaalikysymyksissä. Näiden politiikkojen on keskityttävä eniten hätää kärsivien auttamiseen, jotta virallisesta kehitysavusta olisi mahdollisimman paljon hyötyä. Tällä tavoin painoa ei panna ainoastaan voimavarojen lisäämiseen, vaan myös niiden tehokkaaseen käyttöön, johon kuuluu merkittävänä osana myös korruption torjunta ja ennen kaikkea sitoutuminen erityisesti tätä aihetta koskevasta yleissopimuksesta käytävien neuvottelujen jatkamiseen Yhdistyneissä Kansakunnissa. Ulkomaanvelan huojentaminen on kytketty samalla tavoin näiden varojen tehokkaaseen käyttöön, jonka avulla pyritään saamaan aikaan talouskasvua ja sellaista kestävää kehitystä, että se hyödyttää näihin välineisiin osallistuvien maiden epäsuotuisimmassa asemassa olevia aloja. Euroopan unioni on tietenkin tehnyt erittäin aktiivista yhteistyötä muiden tärkeiden lahjoittajien kuten Yhdysvaltojen ja Japanin sekä G77-ryhmän kanssa, jotta sopimus kehitykseen suunnattavasta 0,7 prosentin bruttokansantuoteosuudesta voitaisiin muotoilla siten, että siinä otettaisiin huomioon eri näkökulmat, taloudelliset tilanteet sekä huolet. Haluaisin korostaa, että juuri tämän ponnistuksen takia Monterreyn konsensuksessa käytettiin samankaltaisia sanamuotoja kuin Laekenin Eurooppa-neuvostossa. Neljänneksi Euroopan unioni on ponnistellut menestyksekkäästi sisällyttääkseen tekstiin konkreettisia viittauksia monenkeskiseen yhteistyöhön niiden uusien haasteiden ja uhkien ratkaisemiseksi, joita terrorismin rahoitus ja järjestäytynyt rikollisuus merkitsevät. Viidenneksi Euroopan unioni on työskennellyt aktiivisesti myös sisällyttääkseen tekstiin erityismainintoja, jotka koskevat yksityistä sektoria sekä sen merkitystä kehitysmaiden pk-yritysten tukena. Lopuksi kannattaa korostaa myös tukitoimia kehitysmaiden institutionaalisen kapasiteetin nostamiseksi kaupankäynnin alalla. Puheenjohtajavaltio odottaakin erittäin kiinnostuneena komission toimivaltaisten yksikköjen valmisteltavana olevaa konkreettisten toimien pakettia kehitysmaiden neuvottelukyvyn kohottamiseksi kaupankäynnin alalla. Yhteenvetona voitaisiin sanoa, että neljännen ja viimeisen valmistelukokouksen jälkeen puheenjohtajavaltio suhtautuu kohtuullisen toiveikkaasti Monterreyn konferenssiin. Viime hetkiin asti kestäneistä epäilyistä huolimatta viime tammikuun 27. päivänä, lähestulkoon kaksi kuukautta ennen tätä merkittävää kansainvälistä tapaamista, onnistuttiin laatimaan lopullinen teksti. Se, että teksti on tulosta yhteisymmärryksestä, kuten jo mainitsin, ja että siihen onnistuttiin ottamaan mukaan kaikki lahjoittajat, tekee Monterreyn konsensuksesta oivallisen tulevaisuuden areenan; on syntynyt tämän mutkikkaan prosessin edellyttämä luottamusta herättävä ilmapiiri, joka sitä paitsi edistää nyt Monterreyn tulevien pyöreiden pöytien työskentelyn sujuvan myönteisessä, rakentavassa ja ristiriidattomassa hengessä. Monterreyn konferenssi merkitsee aivan uudenlaista kokemusta, koska siellä käsitellään kehitystä ja köyhyyden torjuntaa kaikenkattavasti tavalla, jossa otetaan eri näkökohdat huomioon ja edistetään kaikkien tekijöiden osallistumista. Tämä yleisnäkemys tekee koko prosessista äärimmäisen monisyisen, ja meidän on suhtauduttava siihen käytännönläheisesti ja kaunistelemattomasti tekemällä työtä, jonka pääasiallisena tavoitteena on kaikkien kehitysyhteistyöhön sitoutuneiden tahojen osallistuminen, ei niiden poissulkeminen. Toivomme, että siihen vaikuttaa myös vuosituhannen tavoitteiden edistämistä koskeva kansainvälinen kampanja, josta kerrotaan asiakirjan 62 artiklassa. Arvoisa puhemies, voin vakuuttaa parlamentille, että neuvoston puheenjohtajavaltio on jatkossakin lujasti sitoutunut tähän prosessiin ja että konferenssin onnistuminen on edelleen suurin tavoitteemme, etenkin, mikäli otamme huomioon, että kehitysyhteistyöpolitiikan on oltava yksi niistä pilareista, joiden varaan Euroopan unionin ulkoinen toiminta rakentuu, ja sen on oltava täydessä sopusoinnissa muiden pilarien, kuten yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kauppapolitiikan, kanssa. Tässä mielessä olemme varmoja, että Monterreyn konferenssista muodostuu aikakirjoihin jäävä tilaisuus, jonka aikana Euroopan unioni voi yhdessä muiden osallistujien kanssa luonnostella ja välittää selkeän arvojamme puolustavan viestin. Siksi olemme sitä mieltä, että demokratian, hyvän hallintotavan ja avunsaajavaltioiden institutionaalisen kapasiteetin vahvistamisen sekä oikeusvaltion, rauhan ja turvallisuuden ja ihmisoikeuksien puolustaminen ovat keskeisiä tekijöitä kaikessa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä. Tämän yleisen mielenkiinnon takia kaikkien huippukokouksen valmistelukomitean neljänteen kokoukseen osallistuneiden uutterat ponnistelut ovat perusteltuja. Kokous pidettiin äskettäin New Yorkissa, ja sen lopputuloksena laadittiin teksti, joka asetettiin Monterreyn huippukokoukseen osallistuvien valtion- ja hallitusten päämiesten hyväksyttäväksi. Ei ole sattumaa, että tämä asiakirja, jota analysoin lyhyesti myöhemmin, on nimeltään "Monterreyn konsensus". Koska kehitysrahoituskonferenssi on epäilemättä yksi puheenjohtajakautemme tärkeimpiä kehitysyhteistyötapahtumia, Espanja haluaa antaa sille erityistä painoarvoa, joka ilmenee virallisten edustajien arvoasemana. Tällä haluan sanoa, että Espanjan pääministeri, joka on Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, johtaa yhteisön valtuuskuntaa Monterreyn huippukokouksessa. Arvoisa puhemies, konferenssin valmistelut ovat olleet äärimmäisen mutkikkaita sen kaikenkattavuuden ja neuvonpitoon vaikuttaneiden tekijöiden moninaisuuden takia. Haluaisin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni unionin edellisiä puheenjohtajavaltioita niiden huomattavista ponnisteluista koko tämän prosessin aikana, sillä tämä kehitys on johdattanut meidät tänne asti. Tämä jatkuva yhteinen ponnistelu mahdollistaa nyt sen, että Euroopan unioni voi ottaa Monterreyssa sen johtoaseman, joka sille kuuluu virallisen kehitysavun tärkeimpänä rahoittajana. Arvoisa puhemies, ennen kuin alan käsitellä New Yorkissa laadittua tekstiä, sallikaa minun sijoittaa Monterreyn konferenssi oikeaan asiayhteyteen, sillä kyse ei ole yksittäisestä prosessista, vaan prosessista, joka alkoi, kun Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous antoi syyskuussa 2000 maailman kestävää kehitystä ja köyhyyden torjumista koskevan vuosituhannen julistuksen. Kyse on näin ollen kolmesta itsenäisestä, mutta tiiviisti toisiinsa liittyvästä prosessista. Ensinnäkin kaupankäynnin osa-alue Dohan Maailman kauppajärjestön konferenssin sitoumusten puitteissa. Toiseksikin kaikki rahavarojen liikuttamiseen liittyvä, Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysavun rahoituskonferenssi, ja kolmanneksi ympäristökysymyksiin liittyvä kestävän kehityksen konferenssi, joka aiotaan pitää jo tämän vuoden syyskuussa Johannesburgissa. Puhun nyt lyhyesti Monterreyn asiakirjasta, kuuluisasta Monterreyn konsensuksesta, jonka mainitsin jo aiemmin. Tämä lopullinen teksti hyväksyttiin alustavasti, koska sitä ei voitu tehdä virallisessa päätösistunnossa New Yorkissa, ja se koostuu 70 kohdan luettelosta ja huokuu sitä yhteisymmärryksen henkeä, jonka vallitessa se laadittiin. Toivomme, että koska siinä ei ole käsittelemättömiä asioita, sillä kaikesta päästiin sopimukseen, valtion- ja hallitusten päämiehet voivat käydä todella vilpitöntä ja avointa poliittista vuoropuhelua tärkeimmistä kehitykseen liittyvistä kysymyksistä ja nykyisistä haasteista."@fi5 "Monsieur le Président, la présidence espagnole de l’Union européenne est heureuse de se présenter devant cette Assemblée pour vous informer de l’état actuel des préparatifs de la Conférence internationale sur le financement du développement, qui doit se tenir à Monterrey (Mexique) du 18 au 22 mars prochains. L'accord obtenu établit que la coopération internationale au développement se base sur une série de principes que partagent les donateurs et les receveurs tels que, par exemple, en particulier, le concept de bonne gouvernance ( ) à tous les niveaux, l'existence d'institutions démocratiques solides et le respect de l'État de droit, tout cela dans le cadre d'un esprit de partenariat, à partir duquel les pays développés s'engagent à prendre une série de mesures pour accélérer les flux de financement vers les pays en développement - avec une série de conditions -, en encourageant, par la coopération internationale, les gouvernements à créer les conditions internes favorables à la croissance économique et au développement social. Les pays développés assument aussi l'obligation de promouvoir les échanges commerciaux dans le respect des accords adoptés au sein de l'Organisation mondiale du commerce, qui sont considérés par tous comme le moteur principal de toute activité économique. Les pays développés, après avoir constaté la diminution de l'aide officielle au développement au cours des dernières années, s'engagent à l'augmenter. Cette augmentation des ressources est un engagement qui concerne tous les donateurs, y compris les États-Unis et le Japon. Le texte adopté va dans le sens de la déclaration de Laeken. Il souligne, dans l'ensemble du document, le rôle accordé au secteur privé en tant que moteur du développement et source de revenus. Il reprend également la nécessité d'augmenter les ressources pour renforcer la capacité institutionnelle des pays en développement ainsi que la mise en pratique dans son ensemble de l'initiative pour la réduction de la dette des pays pauvres très endettés. En ce qui concerne l'architecture financière internationale, on maintient l'autonomie des institutions existantes et le mandat de leurs organes directeurs et on soutient le processus actuellement en cours au Fonds monétaire international et à la Banque mondiale. En même temps, on insiste sur les principes de coordination, de transparence et de participation des pays en voie de développement aux institutions financières internationales. Les mécanismes de suivi de la Conférence ont également fait l'objet d'un intense débat, en déterminant finalement diverses modalités de suivi, lors de la réunion de l'Ecosoc au printemps, avec les institutions de Bretton Woods et avec la participation de l'Organisation mondiale du commerce, et celle de représentants de la société civile et du secteur privé, et lors du dialogue au sommet de l'Assemblée générale des Nations unies, tous les deux ans. En même temps, au sein des Nations unies, on demande au Secrétaire général de soutenir la pleine utilisation des mécanismes existants de coordination des organismes spéciaux des Nations unies et de rédiger un rapport annuel sur les efforts consentis dans ce domaine. À cela s'ajoute la Conférence internationale de suivi, dont les modalités concrètes seront définies avant 2005. Cet ensemble d'instruments et ces mécanismes visent à garantir que le processus de la Conférence de Monterrey se poursuive dans l'agenda des principales organisations et institutions internationales ainsi que dans les forums des Nations unies, dans leurs programmes et organes spéciaux. Je ne voudrais pas terminer, Monsieur le Président, sans mentionner certaines des contributions de l'Union européenne, qui sont citées à plusieurs endroits du texte. Je pense que le Parlement européen doit être très conscient, et nous devons en être fiers, de la position ferme que l'Union européenne a eu tout au long de ce processus de Monterrey. Je voudrais énumérer ces contributions. Primo, le concept de partenariat et l'insistance sur la nécessité qu'il y ait des politiques économiques solides, la bonne gouvernance et les principes démocratiques, ainsi que la défense des droits de l'homme. En même temps, l'Union européenne a insisté pour que la société civile prenne part au processus de développement. Secundo, je voudrais mettre l'accent sur la position de l'Union européenne visant à souligner la nécessité que le développement soit durable et qu'il intègre des aspects économiques, sociaux et environnementaux en respectant toujours l'égalité des sexes et en ayant pour principal objectif la lutte contre la pauvreté. En ce sens, la présidence regrette que l'on n'ait pas pu inclure une référence particulière au concept innovateur des biens publics mondiaux devant l'opposition, jusqu'à la dernière minute, du groupe des 77 et d'autres donateurs, même si elle espère que, vu leur importance, les discussions sur leur définition et leur financement continueront dans les forums appropriés. Au cours des derniers mois, la Conférence de Monterrey a fini par occuper une place de choix au sein de l’"Agence de développement", en particulier après les attentats du 11 septembre dernier et la constatation que les problèmes de développement dans un monde mondialisé requièrent notre attention de manière intégrale, immédiate et urgente. Tertio, l'Union européenne a tenu à mettre l'accent sur le lien entre, d'une part, l'efficacité et le caractère effectif de l'aide officielle au développement et, de l'autre, la mise en pratique, par les bénéficiaires de l'aide, de politiques adéquates dans le domaine politique, économique et social. Il faut des politiques centrées sur l'aide aux plus démunis afin que l'on puisse tirer le meilleur parti de cette aide officielle au développement. De cette manière, l'accent est mis non seulement sur l'augmentation du volume des ressources mais aussi sur leur utilisation effective, la lutte contre la corruption occupant elle aussi un rôle important, et, plus encore, sur l'engagement de poursuivre les négociations de la convention spécifique au sein des Nations unies sur ce sujet. De même, l'allégement de la dette extérieure a été lié à une utilisation effective de ces ressources pour parvenir à une croissance économique et un développement durable qui bénéficient aux secteurs les plus défavorisés de chaque pays qui participe à ces instruments. Naturellement, l'Union européenne a travaillé activement avec d'autres donateurs importants, comme les États-Unis et le Japon, ainsi qu'avec le groupe des 77, pour atteindre une formule de consensus concernant l'objectif de 0,7 % du PNB en matière d'aide publique au développement, qui permette d'intégrer les différents points de vue, les différentes réalités économiques et les différentes sensibilités. Je voudrais souligner que, précisément grâce à ces efforts, le consensus de Monterrey présente une terminologie similaire à celle qui a été approuvée au Conseil européen de Laeken. Quarto, l'Union européenne a consenti des efforts, couronnés de succès, pour introduire dans le texte des références concrètes à la coopération multilatérale entre les nouveaux défis et les nouvelles menaces à l'échelle transnationale que supposent le financement du terrorisme et le crime organisé. Quinto, l'Union européenne a également travaillé activement pour introduire dans ce texte des références spécifiques aux banques privées et à l'importance que revêt le développement de ce secteur pour soutenir les petites et moyennes entreprises dans les pays en développement. Enfin, il convient de souligner également les mesures de soutien pour accroître la capacité institutionnelle en matière commerciale des pays en développement. En ce sens, la présidence attend avec grand intérêt le paquet de mesures concrètes que les services compétents de la Commission sont en train de préparer pour accroître la capacité de négociation dans le domaine commercial des pays en développement. En bref, après la quatrième et dernière réunion préparatoire, la présidence se montre raisonnablement optimiste quant à la prochaine Conférence de Monterrey. Face aux doutes qui ont subsisté jusqu'à la dernière minute, nous avons réussi le 27 janvier dernier à adopter un texte final, presque deux mois avant cette importante réunion internationale. Le fait que ce texte soit le résultat d'un consensus - comme je l'ai déjà dit - et que l'on ait réussi à y faire participer tous les donateurs, fait du consensus de Monterrey une bonne plate-forme future car elle crée le climat de confiance que requiert ce processus aussi complexe et qui, de plus, contribue à présent à ce que les tables rondes prévues à Monterrey se déroulent dans un climat positif, constructif et de non-confrontation. La Conférence de Monterrey est une expérience innovatrice, en abordant le développement et la lutte contre la pauvreté depuis une position omnicompréhensive, qui englobe les différents aspects et encourage la participation de tous les acteurs. Cette vision globale confère à l'ensemble du processus une extraordinaire complexité, que nous devons également aborder de manière pragmatique et réaliste par un travail dont le principal objectif est l'inclusion - pas l'exclusion - de tous ceux qui participent aux missions de coopération au développement. Nous espérons que la campagne internationale qui, grâce aux objectifs du millénaire, est annoncée dans l'article 62 du document, y contribuera également. Monsieur le Président, je peux assurer à ce Parlement que la présidence du Conseil poursuivra fermement son engagement dans cette voie et que le succès de la Conférence restera notre principal objectif, à plus forte raison si nous prenons en considération que la politique de coopération au développement doit constituer un des piliers de l'action extérieure de l'Union européenne et qu'elle doit être en parfaite harmonie avec les autres piliers comme celui de la politique étrangère et de sécurité commune et celui de la politique commerciale. En ce sens, nous sommes sûrs que la Conférence de Monterrey donnera à l'Union européenne une occasion historique de pouvoir préparer et transmettre, avec les autres participants de cette Conférence, un message clair de défense des valeurs qui nous sont propres. C'est pourquoi nous pensons que la défense de la démocratie, de la bonne gouvernance, du renforcement des capacités institutionnelles des pays bénéficiaires de l'aide, de l'État de droit, de la paix et de la sécurité et des droits de l'homme constituent des éléments essentiels de l'ensemble du développement économique et social. Cet intérêt général justifie les efforts déployés par tous les participants de la quatrième réunion du comité préparatoire de la Conférence, qui vient de se tenir à New York et qui s’est achevée par l’adoption d’un texte qui sera soumis à l’approbation des chefs d’État et de gouvernement qui ont prévu d’assister à la Conférence de Monterrey. Ce n’est pas un hasard si ce document, que j’analyserai brièvement par la suite, est intitulé "Le consensus de Monterrey". Étant donné que la Conférence sur le financement du développement de Monterrey est indubitablement l'un des événements les plus importants en matière de coopération durant le semestre de notre présidence, l'Espagne tient à accorder une priorité particulière à cet événement et cette priorité se reflète au niveau de la représentation officielle. Je veux dire par là que le président du gouvernement espagnol, le président en exercice du Conseil européen, emmènera la délégation communautaire au Sommet de Monterrey. La préparation de la Conférence, Monsieur le Président, a été extrêmement complexe étant donné son caractère omniprésent et la multiplicité des acteurs qui sont intervenus dans les délibérations. Je tiens à profiter de cette occasion pour remercier les précédentes présidences de l'Union pour les efforts importants qu'elles ont déployés, tout au long de ce processus, étant donné que c'est une évolution qui nous a conduit là où nous sommes. Ces efforts continus et communs permettent aujourd'hui à l'Union européenne de jouer à Monterrey le rôle de leader qui lui revient en sa qualité de premier donateur mondial d'aide officielle au développement. Avant d'aborder les caractéristiques du texte adopté à New York, permettez-moi, Monsieur le Président, de placer la Conférence de Monterrey dans le contexte approprié, vu qu'il ne s'agit pas d'un processus isolé mais qu'elle s'insère dans le processus lancé par la déclaration du millénaire, adoptée par l'Assemblée générale des Nations unies en septembre 2000, en faveur d'un développement durable et de la lutte contre la pauvreté dans le monde. Nous nous trouvons donc devant trois processus indépendants mais étroitement liés. Tout d'abord, le domaine commercial dans le cadre des engagements pris lors de la Conférence de l'Organisation mondiale du commerce qui s'est tenue à Doha. Ensuite, tout ce qui concerne la mobilisation des ressources financières, la Conférence des Nations unies sur le financement du développement et enfin, en matière d'environnement, la Conférence sur le développement durable qui devrait se tenir, précisément cette année, en septembre à Johannesburg. Je vais à présent parler brièvement des caractéristiques du document de Monterrey, le fameux consensus de Monterrey que j'ai mentionné auparavant. Ce texte final adopté puisqu'il n'a pu y avoir de séance officielle de clôture à New York, est composé de 73 paragraphes numérotés et reflète l'esprit de consensus dans lequel il a été rédigé. Étant donné qu'il ne contient aucun élément ouvert, tout ayant fait l'objet d'un accord, nous espérons que les chefs d'État et de gouvernement pourront maintenir un véritable dialogue politique, franc et ouvert, sur les principales questions qui concernent le développement et ses défis actuels."@fr6 "Signor Presidente, la Presidenza spagnola dell’Unione europea ha il piacere d’intervenire in Aula per fornire informazioni sul livello raggiunto dai preparativi della Conferenza internazionale sul finanziamento allo sviluppo che si terrà a Monterrey (Messico) dal 18 al 22 marzo prossimi. L’accordo conseguito stabilisce che la cooperazione internazionale allo sviluppo si basa su una serie di principi condivisi dai donatori e dai beneficiari tra cui, in modo particolare, il concetto di buon governo a tutti i livelli, l’esistenza di istituzioni democratiche solide e il rispetto dello Stato di diritto, tutto ciò in uno spirito di partenariato in virtù del quale gli Stati più avanzati si impegnano ad adottare una serie di misure volte ad agevolare i flussi di finanziamento verso i paesi in via di sviluppo, ovviamente a una serie di condizioni, promuovendo, mediante la cooperazione internazionale, la creazione, da parte dei governi, di un ambiente interno favorevole alla crescita economica e allo sviluppo sociale. I paesi più avanzati si assumono inoltre l’onere di stimolare gli scambi commerciali nel rispetto delle decisioni adottate nell’ambito dell’Organizzazione mondiale del commercio, considerate da tutti come il motore principale dell’intera attività economica e, avendo constatato una riduzione degli aiuti ufficiali allo sviluppo negli ultimi anni, si impegnano ad incrementarli. Questo incremento di risorse riguarda tutti i donatori, compresi gli Stati Uniti e il Giappone. Il testo adottato è in linea con la Dichiarazione di Laeken. In tutto il documento si pone l’accento sul ruolo del settore privato come motore di sviluppo e come fonte di finanziamenti. Il testo sottolinea altresì la necessità di aumentare le risorse per consolidare la capacità istituzionale dei paesi in via di sviluppo, nonché di dare piena attuazione alla proposta di riduzione del debito dei paesi poveri altamente indebitati. Per quanto riguarda la struttura finanziaria internazionale, si mantiene l’autonomia delle istituzioni esistenti e il mandato dei loro organi direttivi, sostenendo il processo attualmente in corso presso il Fondo monetario internazionale e la Banca mondiale. Allo stesso tempo, si insiste sui principi di coordinamento, trasparenza e partecipazione dei paesi in via di sviluppo alle istituzioni finanziarie internazionali. I meccanismi di della Conferenza sono stati altresì oggetto di un vivace dibattito, che ha portato all’adozione di diversi sistemi di monitoraggio, nel corso della riunione di primavera dell’ECOSOC, con le istituzioni di Bretton Woods e con la partecipazione dell’Organizzazione mondiale del commercio, nonché di rappresentanti della società civile e del settore privato e nel dialogo ad alto livello dell’Assemblea generale delle Nazioni Unite che si tiene ogni due anni. Nel contempo, in seno alle Nazioni Unite, si chiede al Segretariato generale di incoraggiare un pieno utilizzo degli attuali strumenti di coordinamento degli organismi specializzati delle Nazioni Unite e di redigere un rapporto annuale riguardante gli interventi attuati in questo ambito. A ciò si aggiunge la Conferenza internazionale di monitoraggio, le cui modalità concrete verranno definite entro il 2005. Questo insieme di strumenti e questi meccanismi sono destinati a garantire una continuità al processo della Conferenza di Monterrey nell’agenda delle principali organizzazioni e istituzioni internazionali, oltre che nell’ambito delle Nazioni Unite, nei relativi programmi e all’interno degli organismi specializzati. Non posso concludere, signor Presidente, senza menzionare alcuni contributi offerti dall’Unione europea e che sono citati nel testo in diverse occasioni. Credo che il Parlamento europeo debba essere consapevole, e possiamo esserne orgogliosi, della posizione ferma che l’Unione europea ha assunto nell'intero processo di Monterrey. Vorrei illustrare questi contributi. In primo luogo, il concetto di partenariato e l’accento posto sulla necessità di politiche economiche solide, sul buon governo e sui principi democratici, nonché sulla tutela dei diritti umani. Nel contempo, l’Unione europea ha raccomandato la partecipazione della società civile al processo di sviluppo. In secondo luogo, desidero richiamare l’attenzione sulla posizione dell’Unione europea che insiste sull’esigenza di uno sviluppo sostenibile che comprenda aspetti economici, sociali e ambientali, rispettando, in ogni caso, la parità tra uomo e donna e mantenendo come obiettivo fondamentale la lotta alla povertà. In questo senso, la Presidenza si rammarica che non sia stato possibile inserire un riferimento specifico al concetto innovativo di beni pubblici globali per via dell’opposizione, fino all’ultimo, sia del Gruppo dei 77 che di altri donatori; essa auspica tuttavia, data l’importanza di questo concetto, che il dibattito in merito alla sua definizione e al relativo finanziamento prosegua nelle sedi opportune. Negli ultimi mesi, la Conferenza di Monterrey ha assunto un ruolo di spicco nell’agenda dello sviluppo, specialmente in seguito agli attentati dello scorso 11 settembre e alla constatazione che i problemi dello sviluppo in un mondo globalizzato richiedono la nostra attenzione assoluta, immediata e urgente. In terzo luogo, l’Unione europea ha voluto porre in evidenza il vincolo esistente tra effettività ed efficacia dell’aiuto ufficiale allo sviluppo con la messa in atto, da parte dei destinatari dell’aiuto, di interventi adeguati in ambito politico, economico e sociale. Si tratta di interventi di sostegno per i più bisognosi, affinché si possa trarre il massimo profitto dall'aiuto ufficiale allo sviluppo. Si pone quindi l'accento non soltanto sull’incremento del volume delle risorse, ma anche sul loro utilizzo effettivo, attribuendo altresì un ruolo di spicco alla lotta contro la corruzione e, più ancora, all’impegno di portare avanti i negoziati della convenzione specifica in seno alle Nazioni Unite su questo argomento. Analogamente, l’alleggerimento del debito estero è vincolato all'effettivo utilizzo di queste risorse nell'ottica di conseguire una crescita economica e uno sviluppo sostenuto che rechi benefici ai settori più svantaggiati di ogni paese cui verranno assegnati gli aiuti. Naturalmente l’Unione europea ha collaborato attivamente con altri donatori di primo piano, come Stati Uniti e Giappone, nonché con il Gruppo dei 77, per giungere ad una formulazione consensuale riguardo all’obiettivo dello 0,7 per cento del PIL quale contributo allo sviluppo, che permetta di tener conto di diversi punti di vista, realtà economiche e sensibilità. Vorrei sottolineare che, proprio in questa prospettiva, è stata utilizzata nel consenso di Monterrey una terminologia analoga a quella approvata dal Consiglio europeo di Laeken. In quarto luogo, l’Unione europea si è adoperata con successo per inserire nel testo riferimenti concreti alla cooperazione multilaterale di fronte alle nuove sfide e minacce transnazionali poste dal finanziamento del terrorismo e dal crimine organizzato. In quinto luogo, l’Unione europea si è mobilitata per introdurre in questo testo specifici riferimenti al sistema bancario privato e all’importanza dello sviluppo di questo settore a sostegno delle piccole e medie imprese dei paesi in via di sviluppo. Infine, occorre altresì menzionare le misure di supporto volte a consolidare la capacità istituzionale in materia commerciale dei paesi in via di sviluppo. In questo senso, la Presidenza attende con interesse il pacchetto di misure concrete che è in corso di preparazione da parte dei servizi competenti della Commissione per incrementare il potere negoziale dei paesi in via di sviluppo in ambito commerciale. Riepilogando, dopo la quarta e ultima riunione preparatoria, la Presidenza è ragionevolmente ottimista riguardo alla prossima Conferenza di Monterrey. Per quanto concerne i dubbi che sussistevano fino a poco tempo fa, lo scorso 27 gennaio è stato adottato un testo finale, quasi due mesi prima di questo importante incontro internazionale. Il fatto che sia il risultato di un'intesa, come ho già detto, e che si sia riusciti a coinvolgere tutti i donatori, attribuisce al consenso di Monterrey il ruolo di una buona base di partenza, poiché instaura il necessario clima di fiducia per un processo molto complesso e fa sperare che le tavole rotonde previste a Monterrey possano svolgersi in un’atmosfera positiva, costruttiva e non conflittuale. La Conferenza di Monterrey rappresenta un’esperienza innovatrice, dal momento che analizza lo sviluppo e la lotta contro la povertà da una posizione onnicomprensiva che include aspetti differenti e invoca la partecipazione di tutti gli attori. Questa visione globale conferisce al processo, nel suo insieme, una complessità straordinaria, che dobbiamo valutare anche in modo pragmatico e realista, mediante un’azione volta principalmente ad includere, e non ad escludere, tutti coloro che sono coinvolti nel compito di cooperazione allo sviluppo. Ci auguriamo che a ciò concorra anche la campagna internazionale volta a promuovere gli obiettivi della Dichiarazione del millennio citata all’articolo 62 del documento. Signor Presidente, posso assicurare all'Assemblea che la Presidenza del Consiglio continuerà ad impegnarsi con fermezza in questa direzione e che il successo della Conferenza continuerà ad essere il nostro principale obiettivo, soprattutto se teniamo conto del fatto che la politica di cooperazione allo sviluppo deve costituire uno dei pilastri su cui si basa l’azione esterna dell’Unione europea e deve essere in perfetta sintonia con altri pilastri, come quello della politica estera e di sicurezza comune e della politica commerciale. In questo senso, riteniamo che la Conferenza di Monterrey offrirà all’Unione europea un’opportunità storica di promuovere e trasmettere, in sintonia con gli altri partecipanti, un chiaro messaggio a difesa dei valori che le sono propri. Riteniamo quindi che la tutela della democrazia, del buon governo, del consolidamento delle capacità istituzionali dei paesi destinatari degli aiuti, dello Stato di diritto, della pace e della sicurezza e dei diritti umani, costituiscano, da tutti i punti di vista, elementi essenziali dello sviluppo economico e sociale. Questo interesse generale spiega l’impegno dimostrato da parte di tutti i partecipanti alla quarta riunione del Comitato preparatorio della Conferenza, che si è appena tenuta a New York e che si è conclusa con l’adozione di un testo che verrà sottoposto all’approvazione dei Capi di stato e di governo che interverranno al Vertice di Monterrey. Non a caso questo documento, che analizzerò brevemente fra poco, reca il titolo "Consenso di Monterrey". Dal momento che la prossima Conferenza sul finanziamento allo sviluppo rappresenta, senza alcun dubbio, uno degli avvenimenti più significativi in materia di cooperazione nel semestre della nostra Presidenza, la Spagna desidera dare priorità a tale evento, una priorità che si riflette sul livello di rappresentanza ufficiale. Con ciò intendo dire che il Presidente del Consiglio spagnolo, Presidente in carica del Consiglio europeo, guiderà la delegazione comunitaria al Vertice di Monterrey. Per il suo carattere onnicomprensivo e per il gran numero di attori intervenuti a livello decisionale, la preparazione della Conferenza, signor Presidente, è stata molto complessa. Desidero approfittare di questa occasione per ringraziare le precedenti Presidenze dell’Unione per l’attività svolta in questo ambito, giacché è un processo graduale quello che ci ha condotto alla situazione attuale. Tale impegno continuo e congiunto consente ora all’Unione europea di sostenere a Monterrey il ruolo guida che le spetta in quanto principale donatore mondiale di aiuti ufficiali allo sviluppo. Prima di elencare ed illustrare le tematiche del testo adottato a New York, mi consenta, signor Presidente, di collocare la Conferenza di Monterrey nel giusto contesto, dal momento che essa non costituisce un'iniziativa isolata, ma si inserisce nell'intero processo avviato dalla Dichiarazione del millennio adottata dall’Assemblea generale delle Nazioni Unite nel settembre 2000 a favore di uno sviluppo sostenibile e della lotta contro la povertà nel mondo. Ci troviamo pertanto di fronte a tre processi indipendenti, ma strettamente correlati. In primo luogo, quello riguardante gli scambi commerciali nell’ambito degli impegni assunti in occasione della Conferenza dell’Organizzazione mondiale del commercio svoltasi a Doha. In secondo luogo, tutto ciò che concerne la mobilitazione delle risorse finanziarie, la Conferenza delle Nazioni Unite sul finanziamento allo sviluppo e, in terzo luogo, in materia di ambiente, la Conferenza sullo sviluppo sostenibile prevista per il mese di settembre di quest’anno a Johannesburg. Esporrò ora brevemente gli elementi salienti del documento, il cosiddetto consenso di Monterrey che ho citato poc'anzi. Questo testo finale adottato dato che non è stato possibile effettuare una seduta ufficiale di chiusura a New York, è costituito da 73 paragrafi numerati e riflette lo spirito di convergenza che ne ha animato la redazione. Dal momento che vi è stato accordo su ogni punto e non vi sono questioni irrisolte, ci auguriamo che i Capi di stato e di governo possano portare avanti un autentico dialogo politico, sincero e aperto, sulle principali tematiche che riguardano lo sviluppo e le sfide con cui ci troviamo attualmente confrontati a tale proposito."@it9 ". Mr President, the Spanish Presidency of the European Union is delighted to appear before Parliament to give details of the current state of preparations for the International Conference on Financing for Development, which is due to take place in Monterrey (Mexico), from 18 to 22 March. The agreement that has been concluded lays down that the fundamental pillars of international development cooperation are a series of principles shared by donors and beneficiaries and, in particular, the concept of good governance at all levels, the existence of solid democratic institutions and respect for the Rule of Law, all in the spirit of partnership, on the basis of which the developed States are committed to adopting a series of measures to make financing flows more flexible for developing countries – albeit with a set of conditions – enabling governments to use international cooperation to create domestic conditions favourable to economic growth and social development. Developed countries also assume the obligation of promoting trade within the terms of the agreements adopted in the World Trade Organisation, which are generally considered to be the main driving force behind all economic activity. The developed States, after overseeing a reduction of official development aid in recent years, are now committed to increasing it. This increase of resources is a commitment that applies to all donors, including the United States and Japan. The text adopted is in line with the Laeken Declaration and the entire document emphasises the private sector’s role as a driving force for development and as a source of resources. The text also takes up the need to increase resources to strengthen the institutional capacity of developing countries, and to implement the entire Heavily Indebted Poor Countries Initiative. With regard to the international financial architecture, the autonomy of the existing institutions and the mandate of their boards of management will be upheld and support will be given to the process currently under way in the International Monetary Fund and the World Bank. At the same time, we will be insisting on the principles of coordination, of transparency and of the participation of the developing countries in the international financial institutions. The mechanisms for following up the Conference were also the subject of intense debate, with the decision finally going to various methods of follow-up, at the spring meeting of the Economic and Social Council, with the Bretton Woods Institutions and with the participation of the World Trade Organisation, also including representatives of civil society and the private sector, and with high-level dialogue in the United Nations General Assembly, held every two years. At the same time, within the United Nations, the Secretariat-General has been asked to support the full use of existing mechanisms for coordinating the specialist agencies of the United Nations and the drawing up of an annual report on the work achieved in this area. To this we can add a follow-up International Conference, whose concrete procedures will be defined by 2005. This set of instruments and these mechanisms are intended to ensure that the Monterrey Conference process remains on the agenda of the main international organisations and institutions, as well as in the fora of the United Nations, and of its specialised programmes and agencies. I would not wish to end, Mr President, without mentioning some of the contributions made by the European Union, that arise in the text on more than one occasion. The European Parliament must be very aware, and we must be proud, of the firm position that the European Union has maintained throughout this Monterrey process. I should like to list these contributions. Firstly, the concept of partnership and the insistence on the need for solid economic policies, good governance and democratic principles, and the defence of human rights. At the same time, the European Union has insisted on the participation of civil society in the development process. Secondly, I should like to highlight the European Union’s position of emphasising the need for development to be sustainable and to incorporate economic, social and environmental aspects, whilst respecting, in all cases, gender equality and holding the fight against poverty to be a fundamental objective. The Presidency, therefore, regrets that it was not possible to include a specific reference to the innovative concept of public goods on a global scale, in the face of opposition, to the very last, both from the Group of 77 and from other donors, although it hopes that, given its importance, the discussions on its definition and financing will continue in the appropriate fora. In recent months, the Monterrey Conference has come to occupy a prominent place on the so-called Development Agenda, particularly after the attacks of 11 September and with the realisation that the problems of development in a globalised world require our full, immediate and urgent attention. Thirdly, the European Union has sought to highlight the link between the effectiveness and efficiency of official development aid and the implementation, by the beneficiaries of aid, of appropriate policies in the political, economic and social fields. These are policies focused on giving aid to those in greatest need, so that maximum benefit can be gained from this official development aid. In this way, the emphasis is focused not only on increasing the volume of resources, but on its effective use, with the fight against corruption also playing a key role and, furthermore, the commitment to continue with negotiations on the specific United Nations convention applying to this issue. Similarly, external debt relief has been linked to the effective use of these resources to achieve economic growth and a sustained development that benefits the least-favoured sectors of each country taking part in these mechanisms. Naturally, the European Union has worked very actively with other major donors, such as the United States and Japan, and with the Group of 77, to achieve consensus on the objective of contributing 0.7% of GDP to development, which allows us to include the differing points of view, economic realities and sensitivities. I wish to emphasise that, precisely because of this work, a similar terminology has been used in the Monterrey consensus to that approved at the Laeken European Council. Fourthly, the European Union has made efforts, which have been crowned with success, to have explicit references included in the text on multilateral cooperation in light of the new transnational challenges and threats arising from the funding of terrorism and organised crime. My fifth point is that the European Union has also worked actively to have specific references included in this text to private-sector banking and to the importance of the development of this sector in supporting small and medium-sized businesses in developing countries. Lastly, the support measures to increase the institutional capacity of the developing countries in the field of trade should also be highlighted. For this reason, the Presidency sets great store by the package of practical measures that is being prepared by the competent services of the Commission, to increase developing countries’ negotiating power in the field of trade. To sum up, following the fourth and last preparatory meeting, the Presidency is quite optimistic about the forthcoming Monterrey Conference. Despite the doubts that remained up until the last moment, we were able to adopt a final text on 27 January, almost two months before this important international meeting. The fact that this was achieved by consensus – as I have already mentioned – and that we managed to involve all the donors in this consensus, makes the Monterrey consensus a good platform for the future, because it is creating the climate of trust that this complex process requires and which, furthermore, now means that the round tables planned for Monterrey can take place in an atmosphere that is positive and constructive and not one of confrontation. The Monterrey Conference needs to be an innovative event, by tackling development and the fight against poverty from an all-encompassing position, covering the various aspects and encouraging the participation of all players. This global vision gives the process as a whole an extraordinary complexity, which we must also tackle pragmatically and realistically, by means of work that makes inclusion – and not exclusion – the main objective of all those who are committed to cooperation development tasks. We hope that the international campaign that is announced in Article 62 of the document, as one of the Millennium objectives, will also contribute to this. Mr President, I can ensure this Parliament that the Council Presidency remains firmly committed to this approach and that the success of the Conference is still our main objective, especially if we take account of the fact that development cooperation policy must be one of the pillars on which the European Union’s external action is based, and must be in perfect harmony with other pillars such as the external and common security policies and trade policy. For this reason, we are sure that the Monterrey Conference offers us an historic opportunity for the European Union to be able to project and transmit, together with the rest of the participants in that event, a clear message in defence of the values we hold dear. Therefore, we consider that the defence of the democracy, of good governance, of strengthening the institutional development of aid-receiving countries, the Rule of Law, peace and security, and human rights, are crucial elements of economic and social development as a whole. This widespread interest justifies the efforts made by everyone who attended the fourth meeting of the Conference’s Preparatory Committee, which has just been held in New York, and which concluded with the adoption of a text that will be submitted for the approval of the Heads of State and Government that are due to attend the Monterrey Summit. It is no accident that this document, which I shall discuss briefly a little later, is entitled “The Monterrey Consensus”. Given that the Conference on Financing for Development in Monterrey is undoubtedly one of the most important events in the field of cooperation during our Presidency, Spain wishes to attach special priority to this event and this priority is reflected in the level of the official representation. By this I mean that the Community delegation to the Monterrey Summit will be led by the President of the Spanish Government, the President-in-Office of the European Council. The preparations for the Conference, Mr President, have been extraordinarily complex, given their exhaustive nature and the huge number of individuals that have been involved in the discussions. I should like to take this opportunity to thank the previous Presidencies of the Union for the considerable effort they have made throughout this process, since it has been a gradual process to bring us up to the point we have now reached. This ongoing and joint effort now means that, in Monterrey, the European Union can play the leading role it deserves as the world’s major donor of official development aid. Before I highlight and discuss the features of the text adopted in New York, I should like, Mr President, to put the Monterrey Conference in the proper context, because it is not an isolated process. Instead, it is part of what was started by the Millennium Declaration, adopted by the United Nations General Assembly in September 2000, on sustainable development and the fight against world poverty. We are, therefore, facing three independent but closely related procedures. Firstly, trade, within the framework of the commitments adopted at the conference of the World Trade Organisation held in Doha. Secondly, everything that concerns the mobilisation of financial resources, the United Nations Conference on Financing for Development and, thirdly, in the field of the environment, the Conference on sustainable development that is planned to take place in Johannesburg in September of this year. I shall now refer briefly to the features of the Monterrey document, the famous Monterrey consensus that I mentioned earlier. This final text, adopted since a formal closing session could not be held in New York, consists of 73 numbered sections and reflects the spirit of consensus in which it was drawn up. Because it does not contain any unresolved elements, since everything has been agreed on, we hope that the Heads of State and Government will be able to maintain a genuine, frank and open political dialogue on the main issues that affect development and its current challenges."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, het is het Spaanse voorzitterschap van de Europese Unie een groot genoegen om hier in het Parlement een toelichting te geven op de stand van de voorbereidingen van de internationale conferentie over financiering van de ontwikkelingshulp, die van 18 tot en met 22 maart dit jaar in Monterrey (Mexico) zal worden gehouden. In de overeenkomst is vastgelegd dat de internationale ontwikkelingssamenwerking gebaseerd moet zijn op de fundamentele pijlers van een aantal door donoren en acceptoren gedeeld beginselen. Hiertoe behoort in het bijzonder het beginsel van goed openbaar bestuur op alle niveaus, het bestaan van solide democratische instellingen en de eerbiediging van de rechtsstaat. De achtergrond van dit alles vormt een geest van partnerschap op basis waarvan de ontwikkelde landen zich ertoe verplichten een aantal maatregelen te nemen om de overdracht van financiële middelen naar de ontwikkelingslanden te versoepelen - waarvoor ook weer een reeks voorwaarden gelden - teneinde met internationale samenwerking ertoe te kunnen bijdragen dat de regeringen van deze landen gunstige interne voorwaarden voor economische groei en sociale ontwikkeling kunnen scheppen. De ontwikkelde landen verplichten zich er ook toe het handelsverkeer en de eerbiediging van de binnen de WTO gesloten akkoorden te bevorderen, die door alle partijen worden beschouwd als de belangrijkste motor van de economische activiteit. Aangezien is vastgesteld dat de officiële ontwikkelingshulp de afgelopen jaren is afgebrokkeld, hebben de ontwikkelde landen voorts toegezegd deze steun te zullen optrekken. Deze verhoging van de middelen is een verplichting die voor alle donorlanden, met inbegrip van de Verenigde Staten en Japan, geldt. De aangenomen tekst ligt in de lijn van de Verklaring van Laken en in het hele document wordt de nadruk gelegd op de rol van de particuliere sector als de motor van de ontwikkeling en de bron van middelen. Tevens wordt in de consensus van Monterrey onderstreept dat de middelen ter versterking van de institutionele capaciteiten van de ontwikkelingslanden moeten worden opgetrokken en dat het initiatief ter vermindering van de schulden van de arme landen met een hoge schuldenlast volledig moet worden uitgevoerd. Aangaande de internationale financiële architectuur, wordt de autonomie van de bestaande instellingen evenals het mandaat van hun leidende organen bekrachtigd, terwijl de lopende hervormingen binnen het Internationaal Monetair Fonds en de Wereldbank worden ondersteund. Tegelijkertijd wordt in de tekst benadrukt dat de beginselen coördinatie, transparantie en participatie van de ontwikkelingslanden en de internationale financiële instellingen moeten worden geëerbiedigd. Ook de mechanismen voor de follow-up van de conferentie zijn uitgebreid aan de orde gekomen. Tenslotte is besloten dat er verschillende follow-upmechanismen zullen komen: ten eerste de voorjaarsvergadering van de Economische en Sociale Raad van de VN met de instellingen van Bretton Woods, met deelname van de Wereldhandelsorganisatie en vertegenwoordigers van het maatschappelijk middenveld en de particuliere sector. Ten tweede is voorzien in een tweejaarlijkse dialoog op hoog niveau binnen de Algemene Vergadering van de Verenigde Naties. Tegelijkertijd wordt het secretariaat-generaal van de Verenigde Naties verzocht er zorg voor te dragen dat de bestaande coördinatiemechanismen van de gespecialiseerde organen van de Verenigde Naties volledig worden benut en ieder jaar een verslag wordt opgesteld over de inspanningen die op dit gebied zijn ondernomen. Hier komt nog een internationale follow-upconferentie bij, waarvan de concrete modaliteiten voor het jaar 2005 zullen worden vastgelegd. Dit geheel van instrumenten en mechanismen heeft tot doel te waarborgen dat het proces van de conferentie van Monterrey op de agenda van de belangrijkste internationale organisaties en instellingen blijft staan, evenals op die van de forums van de Verenigde Naties en hun gespecialiseerde programma’s en organen. Mijnheer de Voorzitter, ik wil deze uiteenzetting niet beëindigen zonder op de bijdragen van de Europese Unie te wijzen, die op verschillende plaatsen in de tekst zijn opgenomen. Ik geloof dat wij trots kunnen zijn op de vastberaden houding die de Europese Unie in het gehele proces van Monterrey heeft aangenomen en dat het Europees Parlement zich hiervan terdege bewust moet zijn. Staat u mij toe deze bijdragen op te noemen. In de eerste plaats heeft de Europese Unie gehamerd op het belang van het partnerschapsconcept en een solide economisch beleid, van een goed openbaar bestuur, democratische beginselen en naleving van de mensenrechten. Tegelijkertijd heeft zij de nadruk gelegd op het belang van de participatie van het maatschappelijk middenveld aan het ontwikkelingsproces. Ten tweede zou ik erop willen attenderen dat de Europese Unie heeft onderstreept hoe belangrijk het is dat de ontwikkeling een duurzaam karakter heeft en dat hierin economische, sociale en milieuaspecten worden geïntegreerd, waarbij de gelijkheid van mannen en vrouwen altijd moet worden geëerbiedigd en de fundamentele doelstelling armoedebestrijding is. Het voorzitterschap betreurt dan ook dat er in de tekst geen specifieke verwijzing naar de innovatieve idee van de globale openbare goederen is opgenomen, omdat de Groep van 77 evenals andere donoren zich hiertegen tot op het laatste moment hebben verzet. Wij hopen echter dat gezien het belang van dit aspect de discussies over de omschrijving en de financiering hiervan in de adequate forums zullen worden voortgezet. De afgelopen maanden is de Conferentie van Monterrey een belangrijke plaats gaan innemen op de zogenoemde ontwikkelingsagenda, vooral tegen de achtergrond van de aanslagen van 11 september en de vaststelling dat de ontwikkelingsproblemen in een geglobaliseerde wereld onze aandacht vereisen en op geïntegreerde wijze en met spoed moeten worden aangepakt. Ten derde heeft de Europese Unie de aandacht willen vestigen op het verband tussen effectiviteit en efficiëntie van de officiële ontwikkelingshulp bij de verwezenlijking door de ontvangende landen van een adequaat beleid op politiek, economisch en sociaal gebied. Dit beleid dient toegespitst te zijn op steun aan de meest hulpbehoevenden, opdat deze optimaal profijt kunnen trekken uit de officiële hulp. Zoals hieruit blijkt, ligt de nadruk dus niet alleen op een verhoging van de omvang van de hulp, maar ook op een effectief gebruik van de middelen. In dit verband speelt ook corruptiebestrijding een belangrijke rol en vooral de verplichting om de onderhandelingen over een specifiek verdrag hierover in het kader van de Verenigde Naties voort te zetten. Terzelfder tijd is er ook een verband gelegd tussen de verlichting van de externe schuldenlast en een effectief gebruik van de middelen teneinde een economische en duurzame ontwikkeling ten behoeve van de meest benadeelde sectoren van ieder land dat bij deze instrumenten is betrokken, tot stand te brengen. De Europese Unie heeft vanzelfsprekend uiterst actief samengewerkt met de andere grote donoren, zoals de Verenigde Staten en Japan, evenals met de Groep van 77 om ten aanzien van de doelstelling van 0,7% van het BBP voor ontwikkelingshulp een consensus te vinden waarin rekening wordt gehouden met alle uiteenlopende standpunten, met de economische realiteiten en de gevoeligheden. Ik zou willen benadrukken dat met name ten aanzien van dit punt in de consensus van Monterrey een soortgelijke terminologie is gebruikt als in de verklaring van de Raad van Laken. Ten vierde heeft de Europese Unie zich er met succes voor ingezet dat in de tekst concrete verwijzingen werden opgenomen naar de multilaterale samenwerking tegen de achtergrond van de nieuwe transnationale uitdagingen en bedreigingen die gepaard gaan met de financiering van het terrorisme en de georganiseerde misdaad. Het vijfde punt dat ik onder de aandacht zou willen brengen is dat de Europese Unie er tevens actief op heeft aangedrongen dat in de consensus van Monterrey specifiek werd gerefereerd aan de particuliere financiële instellingen en het belang van de ontwikkeling van deze sector voor de steunverlening aan de kleine en middelgrote ondernemingen in de ontwikkelingslanden. Tot slot wil ik nog wijzen op de steunmaatregelen ter verhoging van de institutionele capaciteiten van de ontwikkelingslanden op commercieel gebied. Het voorzitterschap is uiterst benieuwd naar het pakket van concrete maatregelen dat wordt voorbereid door de bevoegde diensten van de Commissie en waarmee een versterking van de onderhandelingscapaciteiten van de ontwikkelingslanden op het vlak van de handel wordt beoogd. Over het geheel gezien gaat het voorzitterschap na de vierde en laatste voorbereidende vergadering de komende conferentie van Monterrey redelijk optimistisch tegemoet. Ondanks de twijfels die tot het laatste ogenblik bestonden, is er op 27 januari toch een slotdocument opgesteld, en dat bijna twee maanden voordat deze belangrijke internationale bijeenkomst plaatsvindt. Aangezien de consensus van Monterrey echt een consensus is en hierbij alle donoren zijn betrokken, vormt dit document een goed platform voor de toekomst. Daarmee wordt het voor dit gecompliceerde proces zo noodzakelijke klimaat van vertrouwen namelijk geschapen. Bovendien zal dit document ertoe bijdragen dat de rondetafelgesprekken van Monterrey in een positieve en constructieve sfeer, zonder confrontaties, zullen kunnen worden gehouden. De Conferentie van Monterrey houdt een geheel nieuwe ervaring in, die erin bestaat ontwikkeling en armoedebestrijding vanuit een alomvattende invalshoek te benaderen waarbij alle aspecten worden aangekaart en de deelname van alle actoren wordt bevorderd. Deze allesomvattende visie maakt dit proces uitermate gecompliceerd en wij moeten hiermee op pragmatische en realistische wijze omgaan. Hiervoor zijn inspanningen vereist die in eerste instantie gericht moeten zijn op integratie - en niet uitsluiting - van al degenen die bij de ontwikkelingssamenwerking betrokken zijn. Wij hopen dat ook de internationale campagne ten gunste van de doelstellingen voor het millennium, die in artikel 62 van het document is aangekondigd, hiertoe een steentje zal bijdragen. Mijnheer de Voorzitter, ik verzeker het Parlement ervan dat het voorzitterschap van de Raad vastberaden door zal gaan op deze weg en dat het welslagen van de conferentie ons voornaamste doel zal blijven, temeer daar het beleid inzake ontwikkelingssamenwerking een van de pijlers is van de buitenlandse politiek van de Europese Unie en perfect moet zijn afgestemd op de andere pijlers, zoals het gemeenschappelijk buitenlands- en veiligheidsbeleid en het handelsbeleid. In deze zin zijn wij ervan overtuigd dat de Conferentie van Monterrey voor de Europese Unie een historische kans is om samen met de overige deelnemers een duidelijke boodschap ter verdediging van haar eigen waarden op te stellen en uit te dragen. Wij zijn dan ook van mening dat de verdediging van de democratie, goed openbaar bestuur, de versterking van de institutionele capaciteiten van de hulpontvangende landen, de rechtsstaat en de bevordering van de vrede, de veiligheid en de mensenrechten wezenlijke elementen van de sociale en economische ontwikkeling vormen. Dit algemene belang rechtvaardigt de inspanningen van alle deelnemers aan de vierde vergadering van het comité ter voorbereiding van de conferentie die onlangs in New York heeft plaatsgevonden. Aan het einde van deze vergadering is er een tekst goedgekeurd die ter aanneming zal worden voorgelegd aan de staatshoofden en regeringsleiders die voornemens zijn aan de Top van Monterrey deel te nemen. Het is geen toeval dat dit document, waarop ik nog een korte toelichting zal geven, de titel “consensus van Monterrey” draagt. De conferentie van Monterrey over financiering van de ontwikkelingshulp is ongetwijfeld een van de belangrijkste gebeurtenissen op het vlak van de ontwikkelingssamenwerking die tijdens ons voorzitterschap zullen plaatsvinden, en wordt door Spanje dan ook als bijzondere prioriteit beschouwd. Dit komt tot uiting in het niveau van de officiële vertegenwoordiging, in die zin dat de premier van de Spaanse regering, de fungerend voorzitter van de Europese Raad, de communautaire delegatie naar de Top van Monterrey zal leiden. Mijnheer de Voorzitter, de voorbereiding van de conferentie was uiterst gecompliceerd ten gevolge van het alomvattende karakter hiervan en het groot aantal actoren dat bij de besprekingen was betrokken. Ik zou van deze gelegenheid gebruik willen maken om de voorgaande voorzitterschappen van de Raad te bedanken voor hun belangrijke bijdragen tot dit proces, dat immers al geruime tijd geleden op gang is gebracht. Deze continue en gezamenlijke inzet heeft ervoor gezorgd dat de Europese Unie in Monterrey de leidende rol op zich kan nemen die haar als belangrijkste donor van de officiële ontwikkelingshulp in de wereld toekomt. Mijnheer de Voorzitter, alvorens in te gaan op de inhoud van de in New York goedgekeurde tekst zou ik de conferentie van Monterrey in de adequate context willen plaatsen. Het gaat hier immers niet om een geïsoleerd proces maar om een proces dat deel uitmaakt van een ontwikkeling die is ingeluid met de millenniumverklaring over duurzame ontwikkeling en armoedebestrijding in de wereld, die de Algemene Vergadering van de Verenigde Naties in september 2000 heeft aangenomen. Wij hebben eigenlijk te maken met drie onafhankelijke, maar onderling nauw met elkaar verweven processen. Het eerste heeft betrekking op de commerciële dimensie en wordt belichaamd door de verbintenissen die zijn aangegaan tijdens de conferentie van de Wereldhandelsorganisatie te Doha. Ten tweede is er de conferentie van de Verenigde Naties over financiering van de ontwikkelingshulp, een proces dat verband houdt met de mobilisering van financiële hulpbronnen. Het derde proces is de conferentie over duurzame ontwikkeling, die naar verwachting in september van dit jaar in Johannesburg zal worden gehouden en die betrekking heeft op het milieu. Thans wil ik in het kort ingaan op de inhoud van het document van Monterrey, de befaamde consensus van Monterrey waarnaar ik al eerder heb verwezen. Deze definitieve tekst is goedgekeurd, aangezien in New York geen formele slotzitting kon worden gehouden. Het bestaat uit 73 genummerde paragrafen en reflecteert de geest van consensus waarin het is opgesteld. Er zijn thans geen open vragen meer aangezien over alle aspecten reeds afspraken zijn gemaakt. Daarom hopen wij dat de staatshoofden en regeringsleiders een echte vrije en open, politieke dialoog over de belangrijkste vraagstukken in verband met de ontwikkeling en de huidige uitdagingen zullen kunnen voeren."@nl2 "Senhor Presidente, a Presidência espanhola da União Europeia tem muito gosto em comparecer perante esta assembleia para dar a conhecer o estado em que se encontram os preparativos para a Conferência Internacional sobre o Financiamento da Ajuda ao Desenvolvimento, prevista para Monterrey (México), de 18 a 22 de Março próximos. O acordo conseguido estabelece que a cooperação internacional para o desenvolvimento tem como pilares fundamentais um conjunto de princípios partilhados, entre si, por todos os doadores e pelos beneficiários da ajuda, em especial, o conceito de boa governança a todos os níveis, a existência de instituições democráticas sólidas e o respeito pelo Estado de Direito. Tudo isto no âmbito de um espírito de parceria, com base no qual os países industrializados se comprometem a tomar uma série de medidas para agilizar os fluxos de financiamento para os países em vias de desenvolvimento – obviamente, com uma série de condições -, permitindo, através da cooperação internacional, que os governos possam criar condições internas favoráveis ao crescimento económico e ao desenvolvimento social. Os países industrializados assumem também a obrigação de promover as trocas comerciais, no respeito pelos acordos adoptados no âmbito da Organização Mundial do Comércio, consideradas por todos como o principal motor de toda a actividade económica. Os países industrializados, após terem reconhecido a diminuição, verificada nos últimos anos, em matéria de ajuda oficial ao desenvolvimento, comprometem-se a aumentá-la. Este aumento dos recursos é um compromisso que diz respeito à totalidade dos doadores, incluindo os Estados Unidos e o Japão. O texto adoptado é consentâneo com a Declaração de Laeken. Salienta-se, em todo o documento, o papel atribuído ao sector privado como motor do desenvolvimento e fonte de recursos. Regista-se também a necessidade de aumentar os recursos, com vista ao reforço da capacidade institucional dos países em vias de desenvolvimento, assim como a execução integral da iniciativa de redução da dívida dos países pobres altamente endividados. Quanto à estrutura financeira internacional, mantém-se a autonomia das instituições existentes, bem como o mandato dos seus órgãos directivos, e apoia-se o processo actualmente em curso no Fundo Monetário Internacional e no Banco Mundial. Ao mesmo tempo, insiste-se nos princípios da coordenação, da transparência e da participação dos países em vias de desenvolvimento nas instituições financeiras internacionais. Os mecanismos de acompanhamento da Conferência foram também objecto de um intenso debate, tendo, por fim, sido decididas várias modalidades de acompanhamento, na reunião da Primavera do ECOSOC, com as instituições de Bretton Woods e a participação da Organização Mundial do Comércio, incluindo também representantes da sociedade civil e do sector privado, e no diálogo de alto nível da Assembleia Geral das Nações Unidas, que reúne de dois em dois anos. Solicita-se, simultaneamente, no seio das Nações Unidas, ao seu Secretário-Geral, apoio para a plena utilização dos mecanismos existentes de coordenação dos organismos especializados das Nações Unidas e a redacção de um relatório anual sobre os esforços realizados neste domínio. A isso associa-se a Conferência Internacional de Acompanhamento, cuja modalidade concreta será definida antes de 2005. Este conjunto de instrumentos e de mecanismos pretendem garantir que o processo da Conferência de Monterrey permaneça na agênda das principais organizações e instituições internacionais, para além dos fóruns das Nações Unidas, dos seus programas e organismos especializados. Não quero concluir, Senhor Presidente, sem referir alguns dos contributos dados pela União Europeia e que são citados, em diversas ocasiões, no texto. Creio que o Parlamento Europeu deve estar ciente disso e que devemos orgulhar-nos da posição firme que a União Europeia manteve ao longo de todo o processo de Monterrey. Gostaria de enumerar esses contributos. Em primeiro lugar, o conceito de parceria e a insistência na necessidade de políticas económicas sólidas, na boa governança e nos princípios democráticos, assim como na defesa dos direitos humanos. A União Europeia insistiu simultaneamente na participação da sociedade civil no processo de desenvolvimento. Em segundo lugar, gostaria de salientar a posição da União Europeia a favor do reconhecimento da necessidade de um desenvolvimento sustentável, integrando aspectos económicos, sociais e ambientais, respeitando, em qualquer circunstância, a igualdade entre homens e mulheres e tendo como objectivo fundamental a luta contra a pobreza. Neste sentido, a Presidência lamenta que não tenha sido possível incluir uma referência específica ao conceito inovador dos bens públicos globais, perante a oposição, até ao último momento, tanto do Grupo dos 77 como dos restantes doadores, embora espere que, dada a sua importância, as discussões sobre a sua definição e financiamento prossigam nos fóruns pertinentes. Nos últimos meses, a Conferência de Monterrey passou a ocupar um lugar privilegiado na chamada Agenda do Desenvolvimento, especialmente na sequência dos atentados do passado dia 11 de Setembro e da constatação de que os problemas do desenvolvimento exigem, num mundo globalizado, a nossa atenção de forma integral, imediata e urgente. Em terceiro lugar, a União Europeia quis salientar a relação entre a eficiência e eficácia da ajuda oficial ao desenvolvimento e a execução, por parte dos beneficiários da ajuda, de políticas adequadas no âmbito político, económico e social. Políticas centradas na ajuda aos mais necessitados, para que se possa tirar-se maior partido desta ajuda oficial ao desenvolvimento. Desta forma, a ênfase centra-se não só no aumento do volume de recursos, como na sua utilização concreta, reservando-se também à luta contra a corrupção um papel importante e, mais ainda, ao compromisso de se prosseguirem as negociações sobre a convenção específica das Nações Unidas sobre esta matéria. De igual modo, o alívio da dívida externa foi ligado à utilização efectiva destes recursos, com vista à consecução de um crescimento económico e de um desenvolvimento sustentável que beneficie os sectores mais desfavorecidos de cada país participante nestes instrumentos. A União Europeia trabalhou, naturalmente, de forma muito activa juntamente com outros doadores importantes, como os Estados Unidos e o Japão, assim como com o Grupo dos 77, para alcançar uma formulação consensual em torno do objectivo de um contributo de 0,7% do PIB para o desenvolvimento, permitindo integrar os diferentes pontos de vista, realidades económicas e sensibilidades. Gostaria de salientar que, precisamente devido a esse esforço, se utilizou no consenso de Monterrey uma terminologia semelhante à que se aprovou no Conselho Europeu de Laeken. Em quarto lugar, a União Europeia envidou esforços, coroados de êxito, para a introdução no texto de referências concretas à cooperação multilateral Fafe aos novos desafios e ameaças transnacionais que pressupõem o financiamento do terrorismo e a criminalidade organizada. Em quinto lugar, a União Europeia trabalhou também activamente, com vista à introdução neste texto de referências específicas à banca privada e à importância que este sector do desenvolvimento tem para as pequenas e médias empresas dos países em vias de desenvolvimento. Por último, cabe salientar também as medidas de apoio destinadas a aumentar a capacidade institucional em matéria comercial dos países em vias de desenvolvimento. Nesse sentido, a Presidência aguarda com grande interesse o pacote de medidas concretas, que está a ser preparado pelos serviços competentes da Comissão, para aumentar a capacidade negocial no âmbito comercial dos PVD. Em suma, após a quarta e última reunião preparatória, a Presidência mostra-se razoavelmente optimista perante a próxima Conferência de Monterrey. Face às dúvidas que existiram até ao último momento, no passado dia 27 de Janeiro, foi possível adoptar um texto final, quase dois meses antes deste importante encontro internacional. O facto de este ter sido fruto de um consenso – como já mencionei - e de se ter conseguido implicar, no mesmo, todos os doadores, transforma o consenso de Monterrey numa boa plataforma para o futuro, pois cria-se o clima de confiança exigido por este processo tão complexo e que, para além disso, facilita, para já, que as mesas redondas previstas para Monterrey possam realizar-se numa atmosfera positiva, construtiva e não de confrontação. A Conferência de Monterrey constitui uma experiência inovadora, ao enfrentar o desenvolvimento e a luta contra a pobreza do ponto de vista de uma posição abrangente, que abarca os diferentes aspectos e fomenta a participação de todos os actores. Esta visão global confere ao processo, no seu conjunto, uma extraordinária complexidade, que teremos de enfrentar também de forma pragmática e realista, através de um trabalho que tenha como principal objectivo a inclusão – e não a exclusão – de todos os envolvidos nas tarefas de cooperação para o desenvolvimento. Esperamos que para isso contribua também a campanha internacional, que se anuncia, a favor dos objectivos do Milénio, no artigo 62º do documento. Senhor Presidente, posso garantir a este Parlamento que a Presidência do Conselho continua firmemente empenhada neste caminho e que o êxito da Conferência continua a ser o nosso principal objectivo, sobretudo se tivermos em conta que a política de cooperação para o desenvolvimento deve constituir um dos pilares em que deve assentar a acção externa da União Europeia e deve estar em perfeita sintonia com outros pilares, como o da política externa e de segurança comum e o da política comercial. Neste sentido, estamos seguros de que a Conferência de Monterrey proporciona a oportunidade histórica para que a União Europeia possa projectar e transmitir, juntamente com os restantes participantes, uma mensagem clara em defesa de valores que são os seus. Por isso, consideramos que a defesa da democracia, da boa governança, do reforço das capacidades institucionais dos países beneficiários da ajuda, do Estado de direito, da paz e da segurança e dos direitos humanos constituem elementos essenciais de todo o desenvolvimento económico e social. Este interesse generalizado justifica os esforços envidados pela totalidade dos participantes na quarta reunião do Comité de Preparação da Conferência, que acaba de reunir-se em Nova Iorque, e que terminou com a adopção de um texto a submeter à aprovação dos Chefes de Estado e de Governo que contam participar na Cimeira de Monterrey. Não é essencial que este documento, que analisarei posteriormente com brevidade, tenha como título "O Consenso de Monterrey". Uma vez que a realização da Conferência sobre o Financiamento da Ajuda em Monterrey, pressupõe, indubitavelmente, um dos mais importantes acontecimentos em matéria de cooperação, durante o semestre da nossa Presidência, a Espanha pretende atribuir uma prioridade especial a este evento e esta prioridade encontra o seu reflexo ao nível da representação oficial. Com isso quero dizer que o Presidente do Governo espanhol, Presidente em exercício do Conselho, encabeçará a delegação comunitária à Cimeira de Monterrey. A preparação da Conferência, Senhor Presidente, foi extremamente complexa, tendo em conta o seu carácter abrangente e a multiplicidade de actores que intervieram nas deliberações. Gostaria de aproveitar esta oportunidade para agradecer o importante esforço desenvolvido, durante todo este processo, pelas anteriores Presidências da União, visto que foi essa evolução que nos conduziu ao momento actual. Este esforço contínuo e conjunto permite agora que a União desempenhe em Monterrey o papel de liderança que lhe cabe como primeiro doador mundial de ajuda oficial ao desenvolvimento. Antes de indicar as características do texto adoptado em Nova Iorque e de me referir às mesmas, permita-me, Senhor Presidente, que situe a Conferência de Monterrey no contexto adequado, visto que esta não constitui um processo isolado, inserindo-se sim no processo iniciado com a Declaração do Milénio, adoptada pela Assembleia Geral das Nações Unidas, em Setembro de 2000, em prol de um desenvolvimento sustentável e da luta contra a pobreza no mundo. Estamos, portanto, face a três processos independentes, embora estreitamente relacionados. Em primeiro lugar, o contexto comercial, no quadro dos compromissos adoptados na Conferência da Organização Mundial do Comércio, em Doha. Em segundo lugar, tudo o que se refere à mobilização dos recursos financeiros, a Conferência das Nações Unidas para o financiamento da ajuda ao desenvolvimento e, em terceiro lugar, no que respeita ao ambiente, a Conferência sobre o Desenvolvimento Sustentável, que se prevê que decorra, precisamente este ano, durante o mês de Setembro, em Joanesburgo. Passo agora a referir com brevidade as características do documento de Monterrey, o famoso consenso de Monterrey que anteriormente mencionei. Este texto final adoptado uma vez que não foi possível realizar uma sessão formal de encerramento em Nova Iorque, é constituído por 73 parágrafos e reflecte o espírito de consenso com que foi redigido. Uma vez que não ficaram elementos em aberto, já que tudo foi acordado, esperamos que os Chefes de Estado e de Governo possam manter um verdadeiro diálogo político, franco e aberto sobre as principais questões que afectam o desenvolvimento e os desafios que actualmente se colocam neste domínio."@pt11 "Herr talman! Det spanska ordförandeskapet för Europeiska unionen infinner sig med stort nöje i kammaren för att informera om den aktuella situationen för förberedelserna inför den internationella konferensen om utvecklingsfinansiering, som planeras äga rum i Monterrey (Mexiko) den 18-22 mars. I den överenskommelse man kommit fram till fastställs det att finns den rad principer för det internationella utvecklingssamarbetet. Dessa principer delas av bidragsgivarna och bidragsmottagarna och utgör grundvalen, däribland och särskilt konceptet gott styre, ( ) på alla nivåer, stabila demokratiska institutioner och respekt för rättsstaten, allt detta inom ramen för en anda av partnerskap. De utvecklade länderna förbinder sig att vidta en rad åtgärder för att påskynda finansieringsflödena mot utvecklingsländer – med en rad villkor – och skall genom internationellt samarbete uppmuntra regeringarna till att skapa gynnsamma interna förhållanden för ekonomisk tillväxt och social utveckling. De utvecklade länderna åtar sig att främja handelsutbyten i enlighet med de avtal som antagits av Världshandelsorganisationen, som av alla betraktas som den främsta drivkraften för all ekonomisk aktivitet. Efter att även ha konstaterat att det officiella stödet har minskat förbinder sig de utvecklade länderna även att öka detta stöd. Denna ökning av resurser är ett åtagande som berör alla bidragsgivare, även Förenta staterna och Japan. Den antagna texten ligger i linje med Laekenförklaringen. Den privata sektorn som drivkraft för utveckling och som en källa för resurser betonas tydligt genom hela dokumentet. Behovet av att öka resurserna för att förstärka utvecklingsländernas institutionella kapacitet tas även upp i texten, samt även frågan om att fullständigt genomföra initiativet för att minska de fattiga och mycket skuldtyngda ländernas skulder. När det gäller den internationella finansiella uppbyggnaden får de befintliga institutionerna behålla sitt oberoende och mandatet för dessa institutioners ledningsorgan kvarstår även. Man stöder den process som för närvarande pågår inom Internationella valutafonden och Världsbanken. Samtidigt betonas principerna för samordning, öppenhet och utvecklingsländernas deltagande i de internationella finansiella institutionernas arbete. Frågan om hur arbetet skall fortsätta efter konferensen blev även föremål för intensiva diskussioner. Slutligen beslutade man att arbetet skall fortsätta via flera olika kanaler, vid ECOSOC:s (Ekonomiska och sociala rådet) sammanträde under våren, med Bretton Woods-institutionerna, att Världshandelsorganisationen samt företrädare för det civila samhället och den privata sektorn skall delta. Slutligen skall arbetet även fortsätta i Förenta nationernas generalförsamlings högnivådialog vartannat år. Samtidigt begär man stöd hos Förenta nationernas generalsekretariat för att de särskilda samordningsmekanismer som finns skall användas fullt ut och att en årlig rapport om de ansträngningar som gjorts på detta område utarbetas. Dessutom tillkommer den internationella konferens som skall hållas år 2005 och som utgör en uppföljning av 2002 års konferens. Den konkreta utformningen av konferensen kommer att fastställas innan år 2005. Syftet med denna samling instrument och mekanismer är att se till att Monterreykonferensen och den process som inleds där finns kvar på dagordningen hos de främsta internationella organisationerna och institutionerna, förutom i Förenta nationernas forum, program och särskilda organismer. Herr talman, innan jag avslutar vill jag nämna några av bidragen från Europeiska unionen, vilka nämns på flera ställen i texten. Jag anser att Europaparlamentet bör känna till och vi bör vara stolta över den fasta ståndpunkt som Europeiska unionen har intagit under hela Monterreyprocessen. Jag vill räkna upp dessa bidrag. För det första: konceptet partnerskap och att det är nödvändigt att betona behovet av en stabil ekonomisk politik, ett gott styre och värnande om de demokratiska principerna samt försvaret av de mänskliga rättigheterna. Samtidigt har Europeiska unionen betonat vikten av att det sociala samhället deltar i utvecklingsprocessen. För det andra vill jag understryka att Europeiska unionen ställer sig positiv till betoningen på hållbar utveckling och behovet av att integrera ekonomiska, sociala och miljömässiga aspekter. Respekten för lika behandling av kvinnor och män måste vara genomgående och det grundläggande målet skall vara att bekämpa fattigdomen. I det här sammanhanget beklagar ordförandeskapet att det inte var möjligt att innefatta ett särskilt omnämnande om det nyskapande konceptet globala offentliga tillgångar, vilket beror på att 77-gruppen samt andra bidragsgivare motsatte sig detta in i sista stund. Vi förväntar oss dock att diskussionerna om definiering och finansiering av detta koncept fortsätter i lämpliga forum, eftersom denna fråga är så viktig. Under de senaste månaderna har konferensen i Monterrey varit huvudfrågan inom den så kallade dagordningen för utveckling, särskilt efter attentaten den 11 september, då man insåg att utvecklingsproblemen i vår globaliserade värld kräver vår odelade, omedelbara och brådskande uppmärksamhet. För det tredje vill Europeiska unionen understryka sambandet mellan effektivitet och officiellt stöd till utveckling och att bidragsmottagarna måste genomföra en lämplig politik på de politiska, ekonomiska och sociala områdena. Denna politik måste koncentreras på stöd till de mest behövande för att man skall få ut så mycket som möjligt av detta officiella stöd för utveckling. På så vis läggs inte tonvikten bara på en ökning av resurserna, utan behovet av att de används effektivt betonas även. Inom detta område är även bekämpningen av korruption viktig, och i ännu högre grad åtagandet att fortsätta förhandlingarna inom Förenta nationerna om en särskild konvention om den här frågan. Lättnader av de externa skulderna kopplas till ett effektivt användande av resurserna för att nå ekonomisk tillväxt och hållbar utveckling som gynnar de mest eftersatta sektorerna i varje land som deltar i detta samarbete. Europeiska unionen har naturligtvis arbetat mycket aktivt tillsammans med andra stora bidragsgivare som till exempel Förenta staterna, Japan och 77-gruppen för att nå enighet om målet att 0,7 procent av BNP skall gå till utveckling, vilket gör det möjligt att integrera olika synpunkter, ekonomiska situationer och svagheter. Jag vill understryka att på grund av denna ansträngning har ”Monterrey Consensus” utformats i liknande ordalag som den förklaring som godkändes vid Europeiska rådet i Laeken. För det fjärde har Europeiska unionen framgångsrikt gjort ansträngningar för att införa konkreta hänvisningar till multilateralt samarbete inför de nya gränsöverskridande utmaningarna och de hot som finansieringen av terrorism och den organiserade brottsligheten utgör. För det femte har Europeiska unionen även arbetat aktivt för att införa särskilda hänvisningar i texten till det privata bankväsendet och hur viktig denna sektor är när det gäller att stödja de små och medelstora företagen i utvecklingsländer. Slutligen bör även stödåtgärderna för att öka den institutionella kapaciteten i utvecklingsländernas handel nämnas. I det här sammanhanget väntar ordförandeskapet med stort intresse på paketet med konkreta åtgärder som kommissionens behöriga tjänsteenheter är i färd med att utarbeta, för att öka utvecklingsländernas förhandlingskapacitet på handelsområdet. Sammanfattningsvis är ordförandeskapet relativt optimistiskt efter det fjärde och sista förberedande sammanträdet inför den kommande konferensen i Monterrey. Trots den tvekan som fanns kvar in i det sista lyckades man anta en slutlig text den 27 januari, nästan två månader innan denna viktiga internationella konferens. Det faktum att detta var resultatet av ett samförstånd, – som jag sade tidigare – och att man har lyckats involvera alla bidragsgivare i detta gör ”Monterrey Consensus” till en bra plattform inför framtiden, eftersom man skapar det klimat av förtroende som krävs i denna så komplicerade process och som dessutom kommer att underlätta att de planerade rundabordssamtalen i Monterrey kan föras i en positiv och konstruktiv anda, utan konfrontationer. Konferensen i Monterrey är en nyskapande metod för att ta itu med utvecklingsfrågorna och bekämpningen av fattigdomen utifrån en vittomspännande synvinkel, där alla aspekter innefattas och som främjar deltagande av alla aktörer. Denna globala vision är dock utomordentligt komplicerad, och vi bör ta itu med den på ett pragmatiskt och realistiskt sätt. Det främsta målet måste vara att inbegripa -och inte utestänga – alla dem som är engagerade i utvecklingssamarbetet. Vi hoppas även att den internationella kampanjen för att infria målen i Millenniedeklarationen, vilken omnämns i artikel 62 i texten kommer att bidra till att vi når våra mål. Herr talman, jag kan försäkra parlamentet om att rådets ordförandeskap kommer att bibehålla sitt fasta åtagande i den här frågan och vårt mål kommer även fortsättningsvis att vara en framgångsrik konferens, en maximal framgång om vi beaktar att politiken för utvecklingssamarbete bör utgöra en av pelarna som Europeiska unionens externa agerande, och att fullständig samstämmighet bör råda mellan de andra pelarna, som till exempel utrikespolitik, gemensam säkerhetspolitik och handelspolitik. Vi är övertygade om att Monterreykonferensen utgör en historisk möjlighet för Europeiska unionen att tillsammans med konferensens övriga deltagare utarbeta och sända ett tydligt budskap till försvar för våra värden. Därför anser vi att försvaret av demokratin, gott styre, förstärkning av mottagarländernas institutionella kapacitet, rättsstaten, fred, säkerhet och de mänskliga rättigheterna är grundläggande faktorer i hela den ekonomiska och sociala utvecklingen. Detta allmänna intresse rättfärdigar de ansträngningar som alla deltagare vid den förberedande kommittén för konferensens fjärde sammanträde har genomfört, vilken just ägde rum i New York, och som avslutades med godkännandet av en text som kommer att antas av de stats- och regeringschefer som kommer att delta i toppmötet i konferensen i Monterrey. Det är ingen tillfällighet att detta dokument, som jag kommer att analysera kort senare, har titeln ”Monterrey Consensus”. Det faktum att konferensen om utvecklingsfinansiering i Monterrey kommer att äga rum, utgör utan tvivel en av de viktigaste händelserna på samarbetsområdet under vårt ordförandeskap och Spanien vill särskilt prioritera detta evenemang, vilket kommer att återspeglas i nivån på de officiella företrädarna. Med detta vill jag säga att den spanska regeringens president och tillika tjänstgörande ordförande för rådet, kommer vara den person som leder gemenskapens delegation vid toppmötet i Monterrey. Förberedelserna inför konferensen, herr talman, har varit synnerligen komplicerade, vilket beror på den oerhörda mängd frågor som skall behandlas samt det stora antal aktörer som har deltagit i överläggningarna. Jag vill ta tillfället i akt för att tacka för de stora ansträngningar som de föregående ordförandeskapen har genomfört under hela denna process, eftersom deras arbete har lett oss fram till där vi står nu. Denna kontinuerliga och gemensamma ansträngning gör det nu möjligt för Europeiska unionen att i Monterrey spela den ledande roll som tillkommer den som världens främsta bidragsgivare av officiellt stöd till utvecklingen. Herr talman, låt mig innan jag börjar tala om innehållet i den text som antogs i New York, placera konferensen i Monterrey i rätt sammanhang, eftersom den inte är en isolerad process, utan ingår i den process som inleddes genom Millenniedeklarationen som antogs av Förenta nationernas generalförsamling i september 2000, för hållbar utveckling och bekämpning av fattigdomen i världen. Det handlar alltså om tre sinsemellan oberoende processer som dock är nära sammanlänkade. För det första: handelsfrågorna inom ramen för Världshandelsorganisationens konferens som ägde rum i Doha. För det andra alla frågor som hänför sig till mobilisering av finansiella resurser och Förenta nationernas konferens om utvecklingsfinansiering och för det tredje, på miljöområdet, konferensen om hållbar utveckling som planeras äga rum i år, i september i Johannesburg. Jag kommer nu kort att ta upp särdragen i Monterreytexten, det berömda ”Monterrey Consensus”. Den slutliga texten antogs eftersom det inte var möjligt att genomföra ett formellt avslutande sammanträde i New York. Texten består av 73 numrerade punkter och återspeglar andan av det samförstånd den har utarbetats i. Eftersom texten inte innehåller några öppna frågor, eftersom allt är avtalat, hoppas vi att stats- och regeringscheferna kan föra en verklig politisk dialog, en öppen och rättfram dialog, om de huvudsakliga frågor som påverkar utvecklingen och de aktuella utmaningarna."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(good governance)"2,11,7,9 "(Χειροκροτήματα)"8 "Presidente en ejercicio del Consejo"12,12 "ad referendum"13,2,1,8,10,3,12,11,7,9,6 "de Miguel,"12,12 "follow-up"9 "good governance"13,8,12,6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph