Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-02-06-Speech-3-007"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020206.2.3-007"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"We come to the next item of business – and here I would like to thank the Conference of Presidents and colleagues in the House for taking a short policy statement from myself, followed by a debate, to talk a little bit about the next two and a half years of the presidency.
Eventually, following from the example of German reunification more than a decade ago, I would hope that the House will agree that, when the candidate states sign the accession treaties that have yet to be ratified, we might consider budgeting and planning for full observer status so that we create the avant-garde for the new Europe and that we do it in this House because it is our public purpose to give real political leadership. Subject to these details and to getting agreement – because we need to work through it as regards budgets, we need to work through it in our Bureau, we need the agreement of the Conference of Presidents on our calendar – I should like in the coming months and before the Seville summit if I can, to visit every candidate state on behalf of this Parliament and to issue to them, to our parliamentary colleagues, the formal invitation to be the avant-garde for the new Europe and, if you allow it, it will be your invitation to them and my privilege to deliver it on your behalf.
In the context of foreign policy and on a wider basis I hope in a number of ways that we can up our game. Europe needs a new foreign policy and I am certain in this House there is a majority and a will to create that foreign policy. In forming and developing strategic partnerships with the United States, with Russia, with a Euro-Mediterranean dialogue, with a dialogue of civilisations, we are engaging in politics that are vital not just to the parliamentary process which is the image of the European Union itself. In this House we have great credibility in terms of our appetite to fight global poverty, disease and famine. In this House we have a wonderful and proud record in the promotion and defence of human rights. We must be determined to continue to play a leading role in this but we must find new platforms to express our leadership. It is not simply that we need to follow events but we ourselves, as a Parliament, have the capacity to create new platforms to offer a lead.
In the last few days and weeks, thanks to the work of so many colleagues in the House, we have begun to move towards a new and more mature form of political relations with other institutions and in particular with the European Commission. I congratulate Mrs Malmström in the Committee on Constitutional Affairs and the Vice-President of the Commission, who is here today, for the work which they have done in securing a landmark high-quality agreement on how we will go about the legislative process from now on. We need it and the work is excellent.
I congratulate the House for the overwhelming vote of support yesterday for the report by Mr von Wogau which will allow us to adopt an effective interim solution – and it is only an interim solution – on the financial services reform pending, through the Convention, and through the Intergovernmental Conference, a new basis in the Treaty on which to conduct our institutional relations, on which to promote the role of a democratic Europe and on which to promote this Parliament's role in representing citizens in a vital way.
I would like in particular also to pay tribute, because these two reports have come through the Committee on Constitutional Affairs, to the leadership role and qualities of Mr Napolitano whose work in this House has contributed so handsomely to these achievements.
The thread of consistency in all of these measures is the primacy of politics itself. That is our business. We also have to give a signal to the Commission, to the Council, to the wider world, that we in the European Parliament are mature and reliable partners in the project that we share in terms of European integration.
The counterpart is that I want to work now in the lead-up to the Barcelona European Council, with the Commission and with the Council, to get a meaningful interinstitutional working group. The primacy of politics comes to zero if the platforms to develop politics are not there. I say this to the Council: the time has now come for it, with the Commission and Parliament, to deliver that platform and to give us the ability to restore and to develop the primacy of politics, to prepare ourselves for common work on the Convention and for successful and common outcomes of substance in the Intergovernmental Conference.
When I spoke after my election on 15 January I said I would like to claim the privilege which is a common privilege of the newly elected President to address the House on our strategic purpose for the coming period. In deciding to speak today it was in deference to the fact that on the Wednesday of that part-session the Spanish Prime Minister was here to launch the Spanish presidency. One thing I want to bring to this House – and I hope we will all work on this together – is an ability to communicate who we are and what we do. So when you wish to communicate something you need to pick your moment and you cannot pick a moment which on that day belongs to someone else. Thus I am availing myself of the opportunity this morning.
We must not forget also that we here in this House are a tribune of the peoples of Europe. Our essential public purpose is to serve our citizens. We can create and we can communicate a new pride in this Parliament. Our determination must be to accentuate the democratic over the technocratic, to insist on openness and to connect our message in every way we can with a wider European public.
I am very proud of the fact that it was on the floor of this Parliament that we, the parliamentarians, created, developed, explained and won the argument in favour of a Convention, in favour of a new way of creating the new Europe, in favour of an open and democratic and transparent way, in favour of trying to get in touch with a rising generation of Europeans who are untouched by business behind closed doors. The old permissive consent to allow the elite to proceed is no longer there in the old way and so we must earn the consent and respect of a rising generation. We can only do it through open methods and the Convention must be an open method and can be a very significant start.
Parliament can claim an ownership of the idea. But we also have a key role as a stakeholder in this Convention. Our determination as Parliament is to promote the democratic Europe over the technocratic Europe and to insist on openness. In that regard, it is my view – and later today we have the possibility in the Conference of Presidents to meet the President of the Convention – that we must ensure as a Parliament that the Convention itself in its open work is the primary platform, is the main way, is the open discussion that leads to the way forward.
It is important – and we have distinguished colleagues on the praesidium to help to lead this debate – that this is a well-managed Convention. But its management must assist the Convention itself to be a real platform for open debate. I have asked the services here, in terms of connecting this debate to the wider public, to ensure that it is broadcast on a continuous basis on video-streaming, so that those who wish to follow – whether they are journalists, people working in research institutes, students in universities, different groups in the socio-economic sphere in Europe – but who are not in Brussels for its work, can do so on a regular basis.
Colleagues, we still have a long way to go on the question of internal reform. I read the book
produced by my predecessor Nicole Fontaine. She spoke in it about the Members' Statute and about the virtual impossibility of making progress on that issue.
I do not know what progress we can make but I express this hope today. I would like to bring closure to the Members' Statute. I want to work with the rapporteur, Mr Rothley; I want to work with key colleagues in the Bureau and the College of Quaestors. But firstly I want to talk to Members in this House to try to develop, mobilise and motivate a majority for change. Over the coming weeks, we will engage in an intensive round of consultation with Members. There will be no statute over the head of Members – I give you that guarantee. But there can be no statute without mobilising the majority – first in here. Then, of course, even if we do that, we still have to rely on the Council to deliver its part of the contract. But I want to start the first phase right here: to know the ground we stand on, to create a clear will for this change and then to try to bring closure to it. It is politically important to do so before the next European elections. I hope you agree and I hope you will help to create that climate for a majority for change.
I mentioned at the outset that there is a great appetite for change. Very many colleagues feel that the House lacks vitality in many of its debates and we need to work on this. I look forward to the Corbett report and whatever change that may bring. I do not prejudge its outcome – it is still a matter of debate and controversy.
I have no monopoly on wisdom, but we know – even as far as it goes or may go – that the Corbett report itself is just a start. The House will decide on the Corbett report – the President will not.
But a point I want to make: whatever powers that gives to the presidency to try to regulate how we do our business on the floor – to have fewer votes, more work done in committees and then to create space here for real political debate – I will use it to the maximum extent. So I want people to know in advance: whatever that platform is, I want to use it in a way that opens up space to have creative political debate on the floor of this House.
The great sense that I carry from the campaign which preceded my election as President is that there is an enormous appetite for change in our House. Despite that, it is a frustrated appetite in terms of the delivery of change. We need, through the different mechanisms – the Bureau, our committees, the Conference of Presidents – to convert that appetite for change into actual change on the floor of this House. My invitation to colleagues today is to seize this opportunity to create the change for which there is self-evidently such an appetite in this House.
We had a wonderful debate yesterday on the Middle East but we need a lot more of that class of activity because we are a political institution.
In that regard – I claim no monopoly of wisdom in this – I cannot displace the work of the Committee on Constitutional Affairs – but I pose, Laeken-like, a number of questions. Why is it when we have a debate that the groups have not so far been able to agree that somewhere – maybe for the last third – we actually ask colleagues to respond to each other? Why do we not create a dynamic which demands that we debate and not simply read statements? Some way or another we need to respond to each other. Should we consider on committees, that where there is a report where there is broad agreement but where there are key amendments on which there is clear disagreement, that we could through the Conference of Presidents debate only the key amendments? It is sometimes done on the floor of the Congress in the US – not the whole debate but the debate on the key amendments, because that is the part that has the political voltage running through it.
We need to look at some of these things and I invite you to look creatively at them, because we need more vitality and we ourselves can gift this to ourselves if we are creative enough.
The
to which I referred earlier on enlargement, covers 2 500 legislative acts over 50 years and 85 000 pages of legislation. On the Eur-Lex website you will find half of those acts in a consolidated form – not yet the law, because we have never made a law to consolidate all those acts – but you will nonetheless find that half the
is now on Eur-Lex in its shortened form. I am told that through consolidated text we could reduce the 85 000 pages to 25 000. That is already very big but it would be some achievement. I believe that we should work with the other institutions to do this as a matter of priority. It is a failure in strategic planning that it has not been done already. It should have been done in advance of enlargement, for which these 85 000 pages of text are now being translated. However, we should do it primarily for citizens who want to connect to European law, to find in one place one consolidated text that explains their rights and the limits to them. I hope that we can engage in an exercise with the other institutions on this.
We as Parliament have a public purpose to bring real value to debate, to be a continental-scale legislator. I want over the next period to try to sell our story better than we have done in the past.
I want to propose to the Bureau a comprehensive stocktaking exercise in order to provide Parliament with modern and streamlined information policies. I want with you to develop a communication strategy before the next European election in 2004. We will have to invest in intellectual honesty and political realism to recognise past defects; to look at the underlying reasons for those defects; to look at any confusion about images of our institution in the eyes of the public.
We have many strengths to build on, not least our unique status as the largest elected representative assembly on our continent. The pivotal role that we play in the Convention itself also requires a special exercise in communication. As I said earlier – and I close on this – we must earn the consent of today's generation of Europeans. This is the tribune of the people where that process must play itself out: creating a cultural transformation, recognising our responsibilities towards enlargement, towards building new strategic partnerships, stressing the primacy of politics, reforming the House, communicating our public purpose. These are the aims of my presidency. They can be summarised in one phrase: working together to create a Europe fit for its future.
I hope in the next period before the election that we can be a reforming parliament in a visible way and that we can be a communicating parliament and a parliament that is prepared to take risk for change. This will require creativity and imagination on the part of everyone and together we can face that challenge. In effect what I should like to invite you to address in our debate today is a willingness to engage in creating a culture of transformation. It is now more than two decades since direct elections were introduced and we need to review how we do our business. We need to create a more vital and dynamic sense of parliamentarianism on the floor of this House.
The greatest transformation in hand of course is enlargement. The time has come for us, the political class, to repossess enlargement. It is inevitably the case that the
requires an enormous amount of work on the part of the European Commission and on the part of the public service in the candidate states to deal with all of the detail. But surrounding that detail is the wider political challenge – and that is our challenge. This House is uniquely well-placed to lead the politics of the transformation towards an enlarged Europe.
We are now entering the end game on the enlargement debate and we have the complex budgetary proposals which no doubt the House in due course will express itself on. It is important that the era for change which is enlargement should not be reduced to a budgetary debate about small change or large change, however one may perceive that to be. We have to take initiatives in this House to drive that agenda.
I want this Parliament to be the place where the vitality of the enlargement debate plays itself out. Although the calendar is not yet firmly set, it seems to me that on two occasions this year we are likely to discuss enlargement, probably before the Seville summit at the end of the Spanish presidency and probably again in November.
I would like to ask you, especially in the political groups, to consider a formula where we can invite MPs from our political families from the candidate states to participate in our enlargement debates with us this year, to create a sense of vitality, to create a moment which is a very European moment, and to do it in terms which allow us to hear the different voices. They may be voices of accord or discord on some of the issues, but it is a really vital time and I hope the House will find within its mechanisms, and through the groups, a willingness to explore and create this platform, to express in a parliamentary sense this new Europe."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Vi kommer til næste punkt på dagsordenen, og her vil jeg gerne takke Formandskonferencen og kollegerne i Parlamentet for at give plads til en kort politisk udtalelse fra mig efterfulgt af en debat, for at vi kan tale lidt om de næste to et halvt års formandskab.
Med tiden håber jeg, vi vil følge eksemplet fra den tyske genforening for mere end 10 år siden, og at Parlamentet vil enes om, at vi, når ansøgerlandene underskriver de tiltrædelsestraktater, som endnu ikke er ratificeret, kan overveje at budgettere med og planlægge fuld observatørstatus, så vi skaber en avantgarde for det nye Europa, og at vi gør det her i Parlamentet, fordi det er vores formål at vise reelt politisk lederskab i forhold til offentligheden. Med forbehold for disse detaljer og for, at vi skal nå til enighed - for det er nødvendigt, at vi gennemarbejder det med hensyn til budgetterne, at vi gennemarbejder det i Præsidiet, vi har brug for tilslutning fra Formandskonferencen til vores tidsplan - vil jeg i de kommende måneder og inden topmødet i Sevilla gerne, hvis jeg kan, besøge hvert eneste ansøgerland på vegne af Parlamentet og give dem, vores parlamentariske kolleger, en formel indbydelse til at være avantgarde for det nye Europa, og hvis De tillader det, skal det være Deres indbydelse til dem og mit privilegium at overbringe den på Deres vegne.
Inden for rammerne af udenrigspolitikken og på et bredere grundlag håber jeg, at vi på forskellige måder kan forbedre vores arbejde. Europa har brug for en ny udenrigspolitik, og jeg er sikker på, at der her i Parlamentet er et flertal for og en vilje til at etablere denne udenrigspolitik. Når vi udformer og udvikler strategisk partnerskab med USA, med Rusland, med dialogen mellem EU og Middelhavslandene, med en dialog mellem civilisationer, går vi i gang med en politik, der er af vital betydning ikke bare for den parlamentariske proces, som er et billede på selve EU. Her i Parlamentet har vi stor troværdighed, når det gælder vores vilje til at bekæmpe den globale fattigdom, sygdom og hungersnød. I Parlamentet har vi klaret os fint og kan være stolte af den måde, vi har fremmet og forsvaret menneskerettighederne på. Vi må stå fast på fortsat at spille en ledende rolle på dette område, men vi må finde nye platforme for vores ledelse. Det drejer sig ikke bare om, at vi må følge med i begivenhederne, men vi har selv her i Parlamentet mulighed for at etablere nye platforme for ledelse.
I de seneste dage og uger er vi takket være en indsats fra mange kolleger her i Parlamentet begyndt at bevæge os i retning af en ny og mere moden form for politisk forhold til andre institutioner og i særdeleshed til Kommissionen. Jeg komplimenterer fru Malmström fra Udvalget om Konstitutionelle Anliggender og næstformanden i Kommissionen, der er til stede i dag, for det arbejde, de har gjort for at sikre en bemærkelsesværdig aftale af høj kvalitet om, hvordan vi skal forholde os i lovgivningsprocessen fra nu af. Vi har brug for dette, og arbejdet er fremragende.
Jeg komplimenterer Parlamentet for den overvældende støtte ved afstemningen i går til von Wogau-betænkningen, der vil gøre det muligt for os gennem konventet og gennem regeringskonferencen at få en effektiv midlertidig løsning - og det er kun en midlertidig løsning - på den endnu ikke gennemførte reform på området finansielle tjenesteydelser, en ny basis i traktaten, hvorfra vi kan håndtere vores institutionelle forhold, hvorfra vi kan fremme rollen for et demokratisk Europa, og hvorfra vi kan fremme Parlamentets rolle med hensyn til at repræsentere borgerne på en dynamisk måde.
Jeg vil i særdeleshed også gerne give udtryk for min anerkendelse af den ledende rolle og de fine egenskaber hos hr. Napolitano, hvis arbejde her i Parlamentet har bidraget så smukt til disse resultater, for disse to betænkninger kommer fra Udvalget om Konstitutionelle Anliggender.
Den røde tråd i alle disse foranstaltninger er selve politikkens ledende rolle. Det er det, vi laver. Vi må sende et signal til Kommissionen, til Rådet, til verden omkring os om, at vi i Europa-Parlamentet er modne og pålidelige samarbejdspartnere i det europæiske integrationsprojekt, vi deltager i.
I overensstemmelse hermed vil jeg nu sammen med Kommissionen og Rådet arbejde med Det Europæiske Råd i Barcelona for at få en meningsfuld interinstitutionel arbejdsgruppe. Det, at politikken er det vigtigste, vil ikke betyde noget, hvis de platforme, hvorfra man skal udvikle politikken, ikke er til stede. Lad mig sige dette til Rådet: Nu er det på tide sammen med Kommissionen og Parlamentet at konstruere denne platform, så vi bliver i stand til at genetablere og udvikle en ledende rolle for politikken, så vi kan forberede os på det fælles arbejde omkring konventet og få et vellykket og fælles substantielt resultat på regeringskonferencen.
Da jeg talte efter at være blevet valgt den 15. januar, sagde jeg, at jeg gerne ville benytte det privilegium, som er almindeligt for nyvalgte formænd, til at henvende mig til Parlamentet om vores strategiske mål for den kommende periode. Når jeg har besluttet at tage ordet i dag, er det af hensyn til, at den spanske ministerpræsident var her om onsdagen i den mødeperiode for at indlede det spanske formandskab. En ting, som jeg gerne vil bibringe Parlamentet - og det håber jeg, vi alle kan arbejde på i fællesskab - er en evne til at kommunikere, hvem vi er, og hvad vi gør. Så når man gerne vil kommunikere noget, må man vælge det rette tidspunkt, og man kan ikke vælge et tidspunkt, som tilhører en anden den pågældende dag. Derfor benytter jeg mig af lejligheden her til morgen.
Vi må heller ikke glemme, at vi her i Parlamentet skal varetage den europæiske befolknings interesser. Vores væsentligste offentlige formål er at tjene vores borgere. Vi kan skabe og kommunikere en ny stolthed hos Parlamentet. Vi må være fast besluttede på at fremhæve det demokratiske frem for det teknokratiske og at insistere på åbenhed og på enhver mulig måde at få vores budskab ud til en større europæisk offentlighed.
Jeg er meget stolt af, at det var her i Parlamentet, at vi parlamentsmedlemmer skabte, udviklede, forklarede og vandt, da det gjaldt argumenter for et konvent for en ny måde at skabe det nye Europa på, for en åben, demokratisk og gennemskuelig tilgang, for at forsøge at komme i forbindelse med en ny generation af europæere, der ikke er interesserede i aftaler bag lukkede døre. Den gamle slappe accept af, at eliten bare kørte løs, er ikke længere til stede på samme måde som før, så vi må fortjene den nye generations tilslutning og respekt. Det kan vi kun gøre gennem åbne metoder, og konventet må være åbent og kan udgøre en meget betydningsfuld begyndelse.
Parlamentet kan påberåbe sig ophavsretten til idéen. Men vi har også en afgørende rolle som interesseret deltager i konventet. Vi er som Parlament fast besluttede på at fremme det demokratiske Europa frem for det teknokratiske og at insistere på åbenhed. I denne forbindelse er det min opfattelse - og senere i dag har vi ved Formandskonferencen mulighed for at møde formanden for konventet - at vi som Parlament må sikre, at konventet selv i sit åbne arbejde udgør den primære platform og den vigtigste vej via en åben drøftelse, der viser vejen frem.
Det er vigtigt, at dette konvent bliver ledet godt - og vi har fremragende kolleger i præsidiet til at lede denne debat. Men dets ledelse må bistå selve konventet, så det kan blive en reel platform for åben debat. For at få denne debat ud til en bredere offentlighed har jeg anmodet embedsmændene her om at sikre, at den regelmæssigt bliver sendt live på nettet, så de, der ønsker at følge med, men som ikke er i Bruxelles, mens den arbejder, kan gøre det, hvad enten det er journalister, folk, der arbejder ved forskningsinstitutioner, universitetsstuderende eller forskellige samfundsgrupper i Europa.
Kære kolleger, vi har stadig lang vej at gå med hensyn til spørgsmålet om intern reform. Jeg har læst bogen
af min forgænger, Nicole Fontaine. I den taler hun om medlemmernes statut og om, at det er så godt som umuligt at gøre fremskridt på dette område.
Jeg ved ikke, hvilke fremskridt vi kan gøre, men jeg vil give udtryk for et håb herom i dag. Jeg vil gerne have afsluttet sagen om medlemmernes statut. Jeg vil gerne arbejde sammen med ordføreren, hr. Rothley. Jeg vil gerne arbejde med de centralt placerede kolleger i Præsidiet og Kvæstorkollegiet. Men først vil jeg gerne tale til medlemmerne af Parlamentet for at forsøge at udvikle, mobilisere og motivere et flertal for forandringer. I de kommende uger vil vi gå i gang med en intensiv runde af rådslagninger med medlemmerne. Der vil ikke hænge nogen statut over medlemmernes hoved - det kan jeg garantere Dem. Men der kan ikke tilvejebringes nogen statut, uden at flertallet mobiliseres - først herinde. Derefter må vi naturligvis, selv om vi gør dette, stadig forlade os på, at Rådet vil levere sin del af kontrakten. Men jeg ønsker at indlede første fase lige her, at vide, hvor vi står, at skabe en klar vilje til denne forandring, og så forsøge at få sagen afsluttet. Det er politisk vigtigt at gøre det inden det næste valg til Europa-Parlamentet. Jeg håber, De er enige, og at De vil hjælpe med til at skabe dette klima, så der kan komme et flertal for forandring.
Jeg nævnte i begyndelsen, at der er stor appetit på forandringer. Ganske mange kolleger føler, at Parlamentet mangler vitalitet i mange af sine debatter, og det må vi arbejde på. Jeg ser frem til Corbett-betænkningen og de ændringer, den måtte bringe. Jeg vil ikke foregribe resultatet - det er stadig til debat og stadig kontroversielt.
Jeg har intet monopol på visdom, men vi ved, at selv Corbett-betænkningen kun er en begyndelse, uanset hvor vidtrækkende den måtte være. Det er Parlamentet, der skal træffe afgørelse om Corbett-betænkningen - ikke formanden.
Men der er en ting, jeg gerne vil understrege: Ligegyldig hvilke beføjelser den giver formandskabet med hensyn til at forsøge at give regler for, hvordan vi afvikler forretningerne her i salen - færre afstemninger, mere arbejde i udvalgene og så plads her til realpolitisk debat - vil jeg udnytte dette mest muligt. Så folk må gerne vide det på forhånd: Ligegyldig hvad platformen bliver, ønsker jeg at bruge den på en måde, der giver plads til kreativ politisk debat her i salen.
Det, som jeg klart føler efter den valgkamp, der gik forud for mit valg som formand, er, at der er stor appetit på forandringer her i Parlamentet. Til trods for det er der nogen frustration med hensyn til iværksættelsen af disse forandringer. Vi har brug for gennem de forskellige mekanismer - Præsidiet, vores udvalg, Formandskonferencen - at omsætte denne appetit på forandringer til faktiske forandringer her i selve Parlamentet. Det, jeg gerne vil opfordre kollegerne til her i dag, er at benytte denne lejlighed til at iværksætte de forandringer, som der helt klart er så stor appetit på her i Parlamentet.
Vi havde en fremragende forhandling i går om Mellemøsten, men vi må have meget mere af den slags, for vi er en politisk institution.
I denne forbindelse - og jeg hævder ikke, at jeg har monopol på al visdom i denne sag - kan jeg ikke erstatte arbejdet i Udvalget om Konstitutionelle Anliggender - men, som i Laeken vil jeg gerne stille en række spørgsmål. Hvordan kan det være, når vi har en debat, at grupperne endnu ikke har været i stand til at enes om, at vi et eller andet sted - måske i den sidste tredjedel - faktisk beder kollegerne om at svare på hinandens indlæg? Hvorfor skaber vi ikke en dynamik, der kræver, at vi debatterer og ikke bare læser udtalelser op? På en eller anden måde må vi svare hinanden. Bør vi med hensyn til udvalg overveje, at vi, hvor der foreligger en betænkning, som der er generel enighed om, men hvor der er vigtige ændringsforslag, som der er klar uenighed om, kunne få igennem Formandskonferencen kun at debattere de vigtigste ændringsforslag? Det sker undertiden i Kongressen i USA - ikke hele forhandlingen, men forhandlingen om de vigtigste ændringsforslag, for det er der, der er politisk spænding.
Vi må se på nogle af disse ting, og jeg opfordrer Dem til at se kreativt på dem, for vi har brug for mere vitalitet, og det kan vi selv skabe, hvis vi er kreative nok.
som jeg henviste til i forbindelse med udvidelsen, dækker 2.500 love over 50 år og 85.000 siders lovgivning. På Eur-Lex-hjemmesiden finder De halvdelen af disse love i konsolideret form - ikke selve loven, for vi har aldrig givet en lov om at konsolidere alle disse love - men ikke desto mindre vil De finde, at halvdelen af EU's
nu ligger på Eur-Lex i sin konsoliderede form. Jeg hører, at vi ved at bruge konsoliderede tekster kunne reducere de 85.000 sider til 25.000. Det er stadig ganske meget, men det ville alligevel være et resultat. Jeg mener, vi bør arbejde sammen med de andre institutioner om at gøre dette snarest muligt. Det er en forkert strategisk planlægning, at det ikke allerede er sket. Det burde have været gjort forud for udvidelsen, hvor man nu oversætter 85.000 siders tekst. Men vi bør især gøre det af hensyn til borgere, der ønsker at følge med i den europæiske lovgivning, så de på ét sted kan finde én konsolideret tekst, som forklarer deres rettigheder og disses begrænsninger for dem. Jeg håber, at vi sammen med de andre institutioner kan gøre dette.
Vi her i Parlamentet har en forpligtelse over for offentligheden til at tilføre debatten noget virkelig værdifuldt, at være lovgivere på kontinentalt niveau. Jeg vil i den næste periode forsøge at sælge vores historie bedre, end vi tidligere har gjort.
Jeg vil gerne foreslå Præsidiet, at vi går i gang med en omfattende vurdering for at give Parlamentet moderne og strømlinjede informationspolitikker. Jeg vil gerne sammen med Dem udvikle en kommunikationsstrategi før det næste valg til Parlamentet i 2004. Vi må investere i intellektuel hæderlighed og politisk realisme og anerkende tidligere fejl. Vi må se på årsagerne til disse fejl, se på al mulig forvirring om billedet af vores institutioner i offentlighedens øjne.
Vi har mange stærke sider at bygge på, ikke mindst vores enestående status som den største valgte repræsentative forsamling på vores kontinent. Den afgørende rolle, vi kan spille i selve konventet, kræver også en særlig øvelse med hensyn til kommunikation. Som jeg tidligere har sagt - og hermed vil jeg gerne slutte - må vi fortjene tilslutning fra dagens generation af europæere. Det er hos deres repræsentanter, at denne proces må finde sted: at skabe en kulturel transformation, at erkende vores ansvar med hensyn til udvidelse og opbygning af nye strategiske partnerskaber, at betone, at politikken har forret, at reformere Parlamentet, at kommunikere vores formål til offentligheden. Det er de mål, jeg har med mit formandskab. De kan opsummeres i én sætning: at arbejde sammen for at skabe et Europa, der trygt kan gå sin fremtid i møde.
Jeg håber, at vi i næste periode før valget kan vise os som et reformparlament på en meget synlig måde, og at vi kan være et parlament, der kommunikerer, og et parlament, der er parat til at løbe risici for at få forandringer. Det vil kræve kreativitet og fantasi fra alles side, og sammen kan vi leve op til denne udfordring. Faktisk vil jeg gerne opfordre Dem til i debatten her i dag at vise vilje til at skabe en forandringskultur. Det er nu mere end to årtier siden, der blev indført direkte valg, og vi har behov for at se på, hvordan vi gør vores arbejde. Det er nødvendigt at skabe en mere levende og dynamisk sans for det parlamentariske her i selve denne sal.
Den største forandring, vi står over for, er naturligvis udvidelsen. Den tid er kommet for os som den politiske klasse, hvor vi skal generobre udvidelsen. Det er nu engang sådan, at
kræver en utrolig masse arbejde fra Kommissionens side og fra administrationen i ansøgerlandene for at forholde sig til alle detaljerne. Men ud over detaljerne er der den yderligere politiske udfordring - og det er en udfordring til os. Parlamentet har ualmindelig gode muligheder for at føre an i den forandringens politik, der fører i retning af et udvidet Europa.
Vi er nu inde i slutspillet om udvidelsesdebatten, og vi har de komplicerede budgetforslag, som Parlamentet utvivlsomt vil tilkendegive sin mening om, når tiden er inde. Det er vigtigt, at den forandringens æra, som udvidelsen er, ikke bliver reduceret til en budgetforhandling om små eller store forandringer, hvordan man nu kan opfatte det. Vi må tage initiativer her i Parlamentet for at få gang i den dagsorden.
Jeg ønsker, at Parlamentet skal være det sted, hvor den mest vitale del af udvidelsesdebatten finder sted. Selv om tidsplanen endnu ikke er endelig fastlagt, forekommer det mig, at der er to lejligheder i år, hvor vi sikkert kan tale om udvidelse, sandsynligvis før topmødet i Sevilla i slutningen af det spanske formandskab og sandsynligvis igen i november.
Jeg vil gerne anmode Dem, særlig i de politiske grupper, om at overveje en procedure, hvorefter vi kan opfordre medlemmer fra vores politiske familier fra ansøgerlandene til at deltage i vores udvidelsesdebatter her i år for at skabe en følelse af liv, et momentum, som er europæisk, og gøre det på en sådan måde, at vi kan høre de forskellige stemmer. Det kan være stemmer, der tilslutter sig eller modsætter sig nogle af spørgsmålene, men det er en meget afgørende tid, og jeg håber, at Parlamentet inden for sine mekanismer og gennem grupperne vil finde frem til en vilje til at udforske og skabe denne platform, som kan være et parlamentarisk udtryk for det nye Europa."@da1
"Wir kommen nun zum nächsten Tagesordnungspunkt und an dieser Stelle möchte ich der Konferenz der Präsidenten und den Kollegen im Haus danken, dass sie der Aufnahme einer kurzen Erklärung des Präsidenten und einer nachfolgenden Aussprache zugestimmt haben, in der wir die Möglichkeit haben werden, über die nächsten zweieinhalb Jahre meiner Amtszeit zu sprechen.
Schließlich hoffe ich, dass wir, dem Beispiel der deutschen Wiedervereinigung vor mehr als zehn Jahren folgend, nach der Unterzeichnung der Beitrittsverträge durch die Beitrittsländer und bis zur Ratifizierung dieser Verträge die Mittel bereitstellen und die notwendigen Vorbereitungen treffen werden, damit diesen Ländern der uneingeschränkte Beobachterstatus eingeräumt werden kann. Wir können so die Voraussetzungen für die Entwicklung einer Avantgarde für das neue Europa schaffen, und wir sollten dies in diesem Haus tun, weil es unser öffentlicher Auftrag ist, eine echte politische Führungsrolle zu übernehmen. Vorausgesetzt, dass diese Bedingungen erfüllt werden und wir eine Einigung erreichen können - wir müssen uns zum Beispiel über den Haushalt einigen, wir müssen im Präsidium eine einvernehmliche Lösung finden und wir brauchen die Zustimmung der Konferenz der Präsidenten zu unserem Arbeitsplan - möchte ich, sofern mir das möglich ist, in den kommenden Monaten und vor dem Gipfeltreffen in Sevilla im Namen dieses Parlaments jedes Beitrittsland besuchen. Ich möchte bei dieser Gelegenheit alle unsere Kollegen aus den Parlamenten der Beitrittsländer offiziell dazu einladen, die Avantgarde für das neue Europa zu werden und, wenn Sie dem zustimmen, werde ich die Ehre haben, Ihre Einladung in Ihrem Namen auszusprechen.
Im Hinblick auf die Außenpolitik und weitere Themen hoffe ich, dass wir unsere Ziele in mehrfacher Hinsicht vorantreiben können. Europa braucht eine neue Außenpolitik und ich bin sicher, dass es in diesem Haus eine Mehrheit für die Schaffung dieser Außenpolitik gibt und dass der politische Wille dazu besteht. Mit der Bildung und Entwicklung einer strategischen Partnerschaft mit den Vereinigten Staaten, mit Russland, mit einem Europa-Mittelmeer-Dialog, mit einem Dialog der Zivilisationen beteiligen wir uns an politischen Vorgängen, deren Bedeutung über den parlamentarischen Prozess, der stellvertretend für die Europäische Union steht, beteiligen. Das Engagement dieses Hauses bei der Bekämpfung der weltweiten Armut, von Krankheiten und Hunger ist glaubwürdig. Wir in diesem Haus leisten einen wichtigen Beitrag zur Förderung und zum Schutz der Menschenrechte, auf den wir stolz sein können. Wir müssen zeigen, dass wir entschlossen sind, hier auch zukünftig eine führende Rolle zu spielen, doch müssen wir neue Plattformen finden, um unsere Führungskompetenz sichtbar zu machen. Wir müssen nicht nur auf Ereignisse reagieren, sondern haben als Parlament selbst die Möglichkeit, neue Plattformen zu schaffen, in denen wir unsere Führungskompetenz unter Beweis stellen können.
In den vergangenen Tagen und Wochen haben wir dank der Arbeit so vieler Kollegen in diesem Haus die ersten Schritte hin zu einer neuen und reiferen Form der politischen Beziehungen mit den anderen Organen und insbesondere mit der Europäischen Kommission getan. Ich gratuliere Frau Malmström im Ausschuss für konstitutionelle Fragen und dem Vizepräsidenten der Kommission, der heute anwesend ist, zu ihrer Arbeit an einer richtungsweisenden, fundierten Vereinbarung über unser weiteres Vorgehen bei Rechtsetzungsverfahren. Wir brauchen diese Regelung und hier wurde ausgezeichnete Arbeit geleistet.
Ich gratuliere dem Haus zu der überwältigenden Unterstützung des Berichts von Herrn von Wogau bei der gestrigen Abstimmung, die es uns ermöglicht, eine wirksame Übergangslösung - um mehr als eine Übergangslösung handelt es sich nicht - für die anstehende Reform der Finanzdienstleistungen zu verabschieden, die durch den Konvent und durch die Regierungskonferenz in Gang gesetzt werden und eine neue Basis im Vertrag schaffen soll, auf der wir unsere institutionellen Beziehungen führen können, auf der die Rolle eines demokratischen Europa und die Rolle dieses Parlaments bei der Vertretung der Bürger wesentlich gestärkt werden soll.
Da diese beiden Berichte vom Ausschuss für konstitutionelle Fragen vorgelegt wurden, möchte ich insbesondere die maßgebliche Rolle und die Kompetenz von Herrn Napolitano würdigen, dessen Arbeit in diesem Haus ein so wichtiger Beitrag zu diesen Fortschritten gewesen ist.
Der rote Faden, der sich durch alle diese Maßnahmen zieht, ist das Primat der Politik. Hier kommt unsere Rolle zum Tragen. Wir müssen auch der Kommission, dem Rat und der übrigen Welt die Botschaft vermitteln, dass wir im Europäischen Parlament reife und zuverlässige Partner bei unserem gemeinsamen Projekt der europäischen Integration sind.
Ergänzend dazu werde ich mich nun im Vorfeld der Tagung des Europäischen Rates in Barcelona mit der Kommission und dem Rat für die Bildung einer geeigneten interinstitutionellen Arbeitsgruppe einsetzen. Das Primat der Politik ist nicht gegeben, wenn die Plattformen zur Entwicklung der Politik fehlen. Ich möchte den Rat darauf hinweisen, dass es nun an der Zeit ist, dass der Rat gemeinsam mit Kommission und Parlament diese Plattform schafft, damit wir das Primat der Politik wiederherstellen und weiterentwickeln können, damit wir uns auf die gemeinsame Arbeit im Konvent vorbereiten und einen Beitrag zu einer erfolgreichen Regierungskonferenz, die konkrete Ergebnisse erbringt, leisten können.
In der Erklärung nach meiner Wahl am 15. Januar sagte ich, dass ich das Privileg des neu gewählten Präsidenten in Anspruch nehmen möchte und mit dem Haus unsere strategischen Ziele für die nächste Zeit erörtern möchte. Ich habe diese Erklärung auf den heutigen Tag verschoben, weil in der Sitzung, die am Mittwoch nach meiner Wahl stattfand, der spanische Ministerpräsident seine Erklärung über das Programm des spanischen Ratsvorsitzes vorstellte. Eine Fähigkeit, die ich diesem Hohen Haus vermitteln möchte - und ich hoffe, wir werden alle gemeinsam an diesem Ziel arbeiten -, ist die Fähigkeit, anderen mitzuteilen, wer wir sind und was wir tun. Wenn man etwas mitteilen will, muss man den richtigen Moment dafür wählen und kann das nicht zu einem Zeitpunkt tun, der an diesem Tag schon für jemand anderen reserviert ist. Aus diesem Grund werde ich die Gelegenheit heute nutzen.
Wir dürfen auch nicht vergessen, dass wir hier in diesem Haus eine Tribüne der Völker Europas sind. Unser wichtigster öffentlicher Auftrag ist es, die Interessen unserer Bürger zu vertreten. Wir können in diesem Parlament ein neues Selbstbewusstsein entwickeln und vermitteln. Unser Ziel muss es sein, der Demokratie Vorrang vor der Technokratie einzuräumen, Offenheit einzufordern und unsere Botschaft unermüdlich einer breiten europäischen Öffentlichkeit zu vermitteln.
Ich bin sehr stolz darauf, dass wir hier im Plenum dieses Parlaments, dass wir, die Parlamentarier, die kontroverse Diskussion um die Einrichtung eines Konvents in Gang gesetzt haben, dass wir diese Diskussion weiterentwickelt, unseren Standpunkt erklärt und uns schließlich durchgesetzt haben. Wir haben damit auch erreicht, dass ein neuer offener, demokratischer und transparenter Weg beim Aufbau eines neuen Europa beschritten wird, dass der Versuch unternommen wird, Kontakt mit einer Generation von jungen Europäern aufzunehmen, die mit der Arbeit hinter verschlossenen Türen nichts anfangen können. Das traditionelle Einverständnis mit dem, was die Elite tut, gibt es in der bisherigen Weise nicht mehr und deshalb müssen wir uns die Zustimmung und den Respekt einer neuen Generation erwerben. Wir können dies nur durch offene Verfahren erreichen. Der Konvent muss deshalb auf einem offenen Verfahren beruhen, wobei er einen sehr wichtigen ersten Schritt darstellen kann.
Das Parlament kann für sich in Anspruch nehmen, den Anstoß zur Einrichtung eines Konvents gegeben zu haben. Wir spielen aber auch als Akteure eine Schlüsselrolle in diesem Konvent. Unser Ziel als Parlament ist es, dem demokratischen Europa Vorrang vor dem technokratischen Europa einzuräumen und Offenheit einzufordern. In diesem Zusammenhang bin ich der Auffassung, und wir werden im Laufe des heutigen Tages in der Konferenz der Präsidenten die Möglichkeit zu einem Treffen mit dem Präsidenten des Konvents haben, dass wir als Parlament sicherstellen müssen, dass der Konvent selbst mit seiner offenen Arbeit die wichtigste Plattform, der beste Weg und die offene Diskussion ist, die den Weg in diese Richtung weist.
Beim Konvent muss unbedingt darauf geachtet werden, dass er kompetent geführt wird, und wir haben angesehene Kollegen im Präsidium, die hier Unterstützung leisten können. Die Führung des Konvents muss jedoch dazu beitragen, dass der Konvent eine echte Plattform für eine offene Debatte ist. Um der breiten Öffentlichkeit Zugang zu dieser Debatte zu gewähren, habe ich die Sitzungsdienste angewiesen, dafür zu sorgen, dass alle Sitzungen regelmäßig per Video-Streaming übertragen werden. So können diejenigen, die nicht hier in Brüssel arbeiten, wie zum Beispiel Journalisten, Mitarbeiter von Forschungsinstituten, Studenten an Universitäten, verschiedene Gruppen aus der europäischen Gesellschaft und Wirtschaft, die Sitzungen regelmäßig verfolgen.
Sehr verehrte Kollegen, wir haben noch einen langen Weg vor uns, was die Frage der internen Reformen betrifft. Ich habe das Buch
meiner Vorgängerin Nicole Fontaine gelesen. Sie berichtet darin über das Statut für die Abgeordneten und darüber, dass es praktisch unmöglich ist, hier Fortschritte zu erreichen.
Ich weiß nicht, welche Fortschritte wir erreichen können, aber ich hoffe, dass Fortschritte möglich sein werden. Ich möchte erreichen, dass ein Statut für die Abgeordneten verabschiedet wird. Ich möchte mit dem Berichterstatter, Herrn Rothley, und mit den zuständigen Kollegen im Präsidium und im Kollegium der Quästoren zusammenarbeiten. Zunächst möchte ich aber mit den Mitgliedern dieses Hauses sprechen, um eine Mehrheit für Veränderungen zu finden, zu mobilisieren und zu motivieren. In den kommenden Wochen werden wir intensive Gespräche mit den Abgeordneten führen. Es wird kein Statut geben, dass über die Köpfe der Abgeordneten hinweg durchgesetzt wird – das kann ich Ihnen versichern. Für ein Statut muss jedoch eine Mehrheit mobilisiert werden und dies muss zuerst hier geschehen. Doch selbst wenn wir dies erreichen, sind wir darauf angewiesen, dass auch der Rat seinen Teil der Vereinbarung erfüllt. Trotzdem möchte ich gleich hier mit dem ersten Schritt beginnen und klären, wo wir stehen, den festen Willen zu diesem Wandel schaffen und dann versuchen, dieses Thema abzuschließen. Es ist politisch wichtig, das Thema vor den nächsten Wahlen zum Europäischen Parlament zum Abschluss zu bringen. Ich hoffe, Sie stimmen mir zu und werden Ihren Beitrag zu einem Klima leisten, in dem eine Mehrheit für den Wandel erreicht werden kann.
Ich erwähnte eingangs das enorme Bedürfnis nach Veränderungen. Zahlreiche Kollegen haben den Eindruck, dass es dem Haus in vielen seiner Debatten an Lebhaftigkeit fehlt und dass wir dies verbessern müssen. Ich erwarte den Bericht Corbett und die damit verbundenen Veränderungen mit Spannung. Ich möchte seine Ergebnisse nicht vorweg nehmen, denn er bietet noch Anlass zu Diskussion und Auseinandersetzung.
Ich habe die Weisheit nicht gepachtet, aber wir wissen, dass der Bericht Corbett trotz seiner vielleicht weitreichenden Ansätze nur ein erster Schritt sein kann. Dieses Haus wird über den Bericht Corbett entscheiden, nicht sein Präsident.
Ich möchte allerdings einen Punkt klarstellen: Ich werde alle Befugnisse, die dem Präsidenten dadurch zur Regelung unserer Arbeit im Plenum übertragen werden, zum Beispiel im Hinblick auf die Reduzierung der Abstimmungen, die stärkere Verlagerung der Arbeit in die Ausschüsse und die dann mögliche Schaffung von mehr Raum für eine echte politische Debatte hier im Plenum, in vollem Umfang ausschöpfen. Ich möchte deshalb alle schon im Vorfeld darauf hinweisen, dass ich diese Plattform, egal wie sie aussehen wird, so nutzen werde, dass wir Raum für eine kreative politische Debatte im Plenum dieses Hauses erhalten.
In der Zeit vor meiner Wahl zum Präsidenten habe ich sehr deutlich gespürt, dass in unserem Haus ein enormes Bedürfnis nach Veränderungen besteht. Trotzdem bleibt dieses Bedürfnis unerfüllt, weil die Veränderungen nicht umgesetzt werden. Wir müssen dieses Streben nach Veränderungen durch die verschiedenen Mechanismen, wie das Präsidium, unsere Ausschüsse, die Konferenz der Präsidenten, umsetzen und hier im Plenum konkrete Veränderungen durchführen. Ich möchte heute alle Kollegen auffordern, diese Chance zu nutzen und die Veränderungen zu vollziehen, nach denen in diesem Haus ganz offensichtlich ein so großes Verlangen besteht.
Wir hatten gestern eine wunderbare Aussprache über den Nahen Osten, aber wir brauchen noch viel mehr Aktivitäten von dieser Güte, weil wir ein politisches Organ sind.
Ich kann in diesem Zusammenhang die Arbeit des Ausschusses für konstitutionelle Fragen nicht ersetzen, und ich habe auch hier keine Patentlösung, aber ich möchte dem Beispiel von Laeken folgend eine Reihe von Fragen stellen. Warum machen wir es nicht so, wenn wir eine Aussprache durchführen und die Fraktionen sich bis dato noch nicht festgelegt haben, dass - etwa im letzten Drittel der Debatte – die Kollegen auf die Fragen anderer Kollegen antworten? Warum schaffen wir nicht eine Dynamik, die eine echte Debatte und nicht nur das Ablesen von Erklärungen erfordert? Auf die eine oder andere Weise müssen wir aufeinander eingehen. Sollten wir im Hinblick auf die Ausschüsse prüfen, ob wir bei einem Bericht, der breite Zustimmung genießt und bei dem nur über bestimmte elementare Änderungsanträge eindeutige Meinungsverschiedenheiten bestehen, in der Konferenz der Präsidenten nur diese elementaren Änderungsanträge erörtern sollten? Diese Vorgehensweise wird manchmal im amerikanischen Kongress angewandt. Dort wird dann nicht die gesamte Debatte geführt, sondern nur eine Aussprache über die wichtigsten Änderungsanträge, weil dies der politisch relevante Teil ist.
Wir müssen einige dieser Punkte prüfen und ich fordere Sie zu einem kreativen Umgang mit ihnen auf, weil wir mehr Lebendigkeit brauchen und weil wir selbst diese Lebendigkeit schaffen können, wenn wir kreativ genug sind.
Der gemeinschaftliche Besitzstand der Europäischen Union, den ich im Zusammenhang mit der Erweiterung bereits erwähnte, umfasst 2 500 Rechtsakte aus einem Zeitraum von 50 Jahren und 85 000 Seiten Rechtsvorschriften. Auf der Eur-Lex-Webseite finden Sie die Hälfte dieser Rechtsakte in konsolidierter Form - noch keine Gesetze, weil wir noch kein Gesetz zur Konsolidierung aller dieser Rechtsakte erlassen haben -, aber Sie werden trotzdem feststellen, dass bereits die Hälfte des
in gekürzter Form über Eur-Lex zugänglich ist. Soviel ich weiß, könnten wir die jetzt 85 000 Seiten durch die Konsolidierung der Texte auf 25 000 Seiten reduzieren. Das ist noch immer eine enorme Anzahl an Seiten, aber das wäre schon ein Fortschritt. Ich bin der Ansicht, dass wir mit den anderen Organen zusammenarbeiten und diesem Ziel Priorität einräumen sollten. Dass dies nicht bereits geschehen ist, ist ein Beleg für die schlechte strategische Planung. Diese Konsolidierung hätte vor der Erweiterung erfolgen sollen, für die diese 85 000 Seiten derzeit übersetzt werden. Wir sollten dies jedoch in erster Linie für unsere Bürger tun, die Zugang zu den europäischen Rechtsakten haben möchten, damit sie an einer Stelle einen konsolidierten Text über ihre Rechte und Pflichten finden können. Ich hoffe, dass wir gemeinsam mit den anderen Organen daran arbeiten können.
Wir als Parlament haben den öffentlichen Auftrag, einen wirklich wertvollen Beitrag zu dieser Debatte zu leisten und ein kontinentaler Gesetzgeber zu sein. Ich möchte in meiner Amtszeit erreichen, dass unsere Arbeit von der Öffentlichkeit stärker und positiver wahrgenommen wird als das in der Vergangenheit der Fall war.
Ich möchte dem Präsidium vorschlagen, eine umfassende Bestandsaufnahme vorzunehmen, um eine moderne und wirksame Informationspolitik für das Parlament zu entwickeln. Ich möchte gemeinsam mit Ihnen noch vor der nächsten Wahl zum Europäischen Parlament im Jahre 2004 eine Kommunikationsstrategie erarbeiten. Wir alle müssen intellektuelle Ehrlichkeit und politischen Realismus aufbringen, um die Fehler der Vergangenheit zu erkennen, um die Gründe für diese Fehler zu analysieren und das falsche Bild zu korrigieren, das in der Öffentlichkeit über das Parlament besteht.
Wir haben viele Stärken, auf die wir aufbauen können, nicht zuletzt unseren einzigartigen Status als das größte gewählte Parlament unseres Kontinents. Die zentrale Rolle, die wir beim Konvent spielen, erfordert ebenfalls ein hohes Maß an Kommunikation. Wie ich bereits sagte, und ich möchte dies zum Abschluss wiederholen, müssen wir uns die Zustimmung der heutigen Generation von Europäern erwerben. Hier ist Tribüne des Volkes, auf der sich der Prozess vollzieht, der Folgende umfasst: Herbeiführung einer kulturellen Erneuerung, Erkennen unserer Verantwortung für die Erweiterung und den Aufbau neuer strategischer Partnerschaften, Betonung des Primats der Politik, die Reformierung des Hauses und die Vermittlung unseres öffentlichen Auftrags. Dies sind die Ziele, die ich in meiner Amtszeit als Präsident des Europäischen Parlaments erreichen möchte. Sie können in einem Satz zusammengefasst werden: Ich möchte, dass wir gemeinsam ein zukunftsfähiges Europa schaffen.
Ich hoffe, dass es uns in der nächsten Zeit vor der Wahl gelingen wird, ein reformfreudiges Parlament zu sein, dessen Arbeit wahrgenommen wird, und dass wir ein Parlament sein werden, dass sich mitzuteilen versteht, und ein Parlament, das bereit ist, Veränderungen zu wagen. Dies wird die Kreativität und die Fantasie jedes Einzelnen erfordern und gemeinsam können wir diese Herausforderung meistern. Ich möchte Sie einladen, in unserer heutigen Debatte zu zeigen, dass Sie bereit sind, an der Schaffung einer Kultur der Transformation mitzuwirken. Seit den ersten Direktwahlen sind schon über zwanzig Jahren vergangen, so dass wir nun überprüfen müssen, wie wir unsere Aufgaben wahrnehmen. Wir müssen einen lebendigeren und dynamischeren Parlamentarismus in diesem Haus schaffen.
Die größte Veränderung, die derzeit ansteht, ist natürlich die Erweiterung. Für uns, die politische Klasse, ist die Zeit gekommen, sich des Themas der Erweiterung wieder anzunehmen. Mit der Umsetzung des gemeinschaftlichen Besitzstands der Europäischen Union ist zwangsläufig ein enormer Arbeitsaufwand für die Europäische Kommission verbunden, und für die Behörden in den Beitrittsländern ist die Regelung aller Einzelheiten eine große Herausforderung. Doch über allen diesen Detailaufgaben steht die allgemeine politische Herausforderung - und die Bewältigung dieser Herausforderung ist unsere Aufgabe. Dieses Haus ist in besonderer Weise dafür geeignet, die Politik der Transformation hin zu einem erweiterten Europa zu führen.
Nun, da wir dabei sind, in die Abschlussphase der Erweiterungsdebatte einzutreten, liegen uns auch die komplizierten Haushaltsvorschläge vor, zu denen das Haus rechtzeitig seine Stellungnahme abgeben wird. Es ist wichtig, dass die Ära der Veränderungen, welche die Erweiterung darstellt, nicht auf eine Haushaltsdebatte über kleine oder große Summen, je nachdem, wie man es nimmt, reduziert wird. Wir müssen in diesem Haus Initiativen ergreifen, um diese Agenda voranzubringen.
Ich möchte, dass dieses Parlament der Ort ist, an dem eine lebendige Erweiterungsdebatte stattfindet. Auch wenn der Arbeitsplan noch nicht verbindlich festgelegt ist, dürfte die Erweiterung in diesem Jahr zweimal auf der Tagesordnung stehen, einmal wahrscheinlich vor dem Gipfeltreffen in Sevilla zum Abschluss des spanischen Ratsvorsitzes und ein zweites Mal voraussichtlich im November.
Ich möchte Sie auffordern, insbesondere in den Fraktionen über eine Möglichkeit nachzudenken, wie wir unsere jeweiligen politischen Freunde und Mitglieder der Parlamente aus den Beitrittsländern einladen können, an unseren Erweiterungsdebatten in diesem Jahr teilzunehmen, um so Schwung in die Debatte zu bringen, dieser Debatte eine echte europäische Dynamik zu verleihen und die verschiedenen Stimmen und Ansichten berücksichtigen zu können. Zu einigen Punkten wird es sicher positive und auch negative Stimmen geben, aber dies ist eine äußerst wichtige Zeit und ich hoffe, dass das Haus im Rahmen seiner Mechanismen und in den Fraktionen die Bereitschaft zur Einrichtung dieser Plattform findet, um diesem neuen Europa im parlamentarischen Sinne Ausdruck zu verleihen."@de7
"Ερχόμαστε στο επόμενο θέμα της ημερήσιας διάταξης – και στο σημείο αυτό θα ήθελα να ευχαριστήσω τη Διάσκεψη των Προέδρων και τους συναδέλφους στο Σώμα και να απευθύνω μία σύντομη δήλωση προγραμματικής πολιτικής, την οποία θα ακολουθήσει συζήτηση, ώστε να μιλήσουμε λίγο για τα επόμενα δυόμισι έτη της προεδρίας.
Ακολουθώντας το παράδειγμα της γερμανικής ενοποίησης περισσότερο από μία δεκαετία πριν, ελπίζω ότι ενδεχομένως το Σώμα θα συμφωνήσει πως, όταν τα υποψήφια κράτη υπογράψουν τις συμφωνίες προσχώρησης που δεν έχουν ακόμα επικυρωθεί, θα μπορούσαμε να εξετάσουμε το ενδεχόμενο πρόβλεψης της δαπάνης στον προϋπολογισμό και προγραμματισμού πλήρους καθεστώτος παρατηρητή, ώστε να μπορέσουμε να δημιουργήσουμε την εμπροσθοφυλακή της νέας Ευρώπης, και να το κάνει αυτό το Σώμα γιατί είναι υποχρέωσή μας να αναλάβουμε έναν πραγματικά ηγετικό ρόλο σε πολιτικό επίπεδο. Με την προϋπόθεση ότι θα διευθετηθούν αυτές οι λεπτομέρειες και θα επιτευχθεί συμφωνία – γιατί θα πρέπει να εξετάσουμε το θέμα όσον αφορά τους προϋπολογισμούς, πρέπει να εξετάσουμε το θέμα στο Προεδρείο, χρειαζόμαστε τη συμφωνία της Διάσκεψης των Προέδρων για το χρονοδιάγραμμά μας – θα ήθελα τους ερχόμενους μήνες και ει δυνατόν πριν από τη Σύνοδο Κορυφής, να επισκεφθώ όλες τις υποψήφιες χώρες εκ μέρους του Κοινοβουλίου και να διαβιβάσω στους κοινοβουλευτικούς συναδέλφους μας την επίσημη πρόσκληση να αποτελέσουν την εμπροσθοφυλακή της νέας Ευρώπης και, εάν μου το επιτρέψετε, η πρόσκληση αυτή θα προέρχεται από εσάς και θα είναι τιμή μου να την διαβιβάσω εξ ονόματός σας.
Στο πλαίσιο της ευρύτερης εξωτερικής πολιτικής, ελπίζω ότι θα μπορέσουμε να αναβαθμίσουμε τη δράση μας με διάφορους τρόπους. Η Ευρώπη χρειάζεται μία νέα εξωτερική πολιτική και είμαι βέβαιος ότι η πλειονότητα των βουλευτών του Σώματος έχει τη θέληση να τη διαμορφώσει. Με τη διαμόρφωση και ανάπτυξη σχέσεων στρατηγικής συνεργασίας με τις Ηνωμένες Πολιτείες, τη Ρωσία, με τον ευρωμεσογειακό διάλογο, με το διάλογο μεταξύ πολιτισμών, εμπλεκόμαστε σε πολιτικές που είναι ζωτικής σημασίας όχι μόνο για την κοινοβουλευτική διαδικασία, η οποία αποτελεί εικόνα της ίδιας της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Η αξιοπιστία του Σώματος είναι υψηλή όσον αφορά την επιθυμία μας να καταπολεμήσουμε την φτώχεια, τις ασθένειες και την πείνα σε όλο τον κόσμο Το Σώμα έχει εξαιρετικές επιδόσεις για τις οποίες μπορεί να επαίρεται, όσον αφορά την προαγωγή και την προάσπιση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Πρέπει να είμαστε αποφασισμένοι να συνεχίσουμε τον ηγετικό ρόλο μας στο πεδίο αυτό, αλλά θα πρέπει να βρούμε νέες πλατφόρμες για να τον εκφράσουμε. Δεν πρέπει απλώς να ακολουθούμε τις εξελίξεις, αλλά εμείς οι ίδιοι, ως Κοινοβούλιο, έχουμε τη δυνατότητα να δημιουργήσουμε νέες πλατφόρμες για να αναλάβουμε καθοδηγητικό ρόλο.
Τις τελευταίες ημέρες και εβδομάδες, χάρις στο έργο τόσων πολλών συναδέλφων του Σώματος, έχουμε αρχίσει να κινούμαστε προς μια νέα και πιο ώριμη μορφή πολιτικών σχέσεων με τα υπόλοιπα θεσμικά όργανα, και ιδιαίτερα με την Ευρωπαϊκή Επιτροπή. Θέλω να συγχαρώ την κ. Malmström από την Επιτροπή Συνταγματικών Υποθέσεων και τον Αντιπρόεδρο της Επιτροπής, που βρίσκεται εδώ σήμερα, για το έργο τους όσον αφορά την εξασφάλιση σημαντικής συμφωνίας υψηλών προδιαγραφών σχετικά με τη νομοθετική διαδικασία που θα ακολουθήσουμε από εδώ και στο εξής. Τη χρειαζόμαστε και το έργο που έχει συντελεστεί είναι εξαιρετικό.
Θέλω να συγχαρώ το Σώμα για τη συντριπτική πλειοψηφία με την οποία υποστήριξε χθες την έκθεση του κ. von Wogau, η οποία θα μας επιτρέψει να υιοθετήσουμε μια αποτελεσματική μεταβατική λύση – και πρόκειται για μεταβατική μόνο λύση – για την επικείμενη μεταρρύθμιση των οικονομικών υπηρεσιών, μέσω της Συνέλευσης, και μέσω της Διακυβερνητικής Διάσκεψης, μια νέα βάση στη Συνθήκη για τη διεξαγωγή των διοργανικών μας σχέσεων, για την προώθηση του ρόλου της δημοκρατικής Ευρώπης και για την προώθηση του ρόλου του Κοινοβουλίου να εκπροσωπεί τους πολίτες με ουσιαστικό τρόπο.
Επειδή οι δύο αυτές εκθέσεις προέρχονται από την Επιτροπή Συνταγματικών Υποθέσεων, θα ήθελα ιδιαίτερα να συγχαρώ για τις ικανότητες και τον ηγετικό του ρόλο τον κ. Napolitano, το έργο του οποίου εντός του Κοινοβουλίου έχει συμβάλει με εξαιρετικό τρόπο στα επιτεύγματα αυτά.
Το νήμα που συνδέει όλα αυτά τα μέτρα είναι η προεξάρχουσα θέση της ίδιας της πολιτικής. Αυτό είναι το έργο μας. Πρέπει επίσης να στείλουμε το μήνυμα στην Επιτροπή, στο Συμβούλιο, στον ευρύτερο κόσμο, ότι εμείς στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο είμαστε ώριμοι και αξιόπιστοι εταίροι στο πλαίσιο του κοινού εγχειρήματος που είναι η ευρωπαϊκή ολοκλήρωση.
Το αντίβαρο είναι ότι τώρα θέλω να στρέψω την προσοχή μου στις προπαρασκευαστικές εργασίες για το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Βαρκελώνης με την Επιτροπή και το Συμβούλιο, ώστε να συσταθεί μία ουσιαστική διοργανική ομάδα εργασίας. Η προεξάρχουσα θέση της πολιτικής ακυρώνεται εάν απουσιάζουν οι πλατφόρμες ανάπτυξης της πολιτικής. Θέλω να πω στο Συμβούλιο ένα πράγμα: ήρθε η ώρα η Επιτροπή και το Κοινοβούλιο να διαμορφώσουν αυτή την πλατφόρμα και να μας δώσουν τη δυνατότητα να αποκαταστήσουμε και να αναπτύξουμε τον προεξάρχοντα ρόλο της πολιτικής, να προετοιμαστούμε από κοινού για τις προπαρασκευαστικές εργασίες της Διάσκεψης και για επιτυχή και συναινετική έκβαση επί της ουσίας κατά τη Διακυβερνητική Διάσκεψη.
Στην ομιλία μου μετά την εκλογή μου στις 15 Ιανουαρίου, είπα ότι θα ήθελα να χρησιμοποιήσω το προνόμιο που έχει κάθε νεοεκλεγείς Πρόεδρος να απευθυνθώ στο Σώμα για τους στρατηγικούς στόχους της προεδρίας κατά την ερχόμενη περίοδο. Αποφάσισα να μιλήσω σήμερα από σεβασμό για το γεγονός ότι την Τετάρτη εκείνης της περιόδου συνόδου, ο ισπανός Πρωθυπουργός βρισκόταν εδώ για να κηρύξει την έναρξη της ισπανικής Προεδρίας. Ένα από τα πράγματα που θέλω να φέρω στο Σώμα – και ελπίζω να συνεργαστούμε όλοι μαζί για το σκοπό αυτό – είναι η ικανότητα να κοινοποιούμε ποιοι είμαστε και τι κάνουμε. Όταν θέλει λοιπόν κανείς να κοινοποιήσει κάτι, πρέπει να επιλέξει την κατάλληλη στιγμή και δεν μπορεί να επιλέξει μία στιγμή η οποία εκείνη την ημέρα ανήκει σε κάποιον άλλο. Έτσι, χρησιμοποιώ αυτή την ευκαιρία σήμερα.
Δεν πρέπει επίσης να ξεχνάμε ότι αυτό εδώ το Σώμα είναι ένα βήμα όπου ακούγεται η φωνή των λαών της Ευρώπης. Το κυριότερο δημόσιο καθήκον μας είναι να υπηρετούμε τους πολίτες. Μπορούμε να δημιουργήσουμε και να μεταδώσουμε ένα νέο πνεύμα υπερηφάνειας σε αυτό το Κοινοβούλιο. Πρέπει να είμαστε αποφασισμένοι να δώσουμε έμφαση στη δημοκρατική αντί για την τεχνοκρατική διάσταση, να επιμείνουμε στη διαφάνεια και να μεταδώσουμε το μήνυμά μας με όποιο τρόπο μπορούμε στο ευρύτερο ευρωπαϊκό κοινό.
Είμαι πολύ υπερήφανος που εμείς οι βουλευτές από αυτό εδώ το βήμα δημιουργήσαμε, αναπτύξαμε, εξηγήσαμε και κερδίσαμε το επιχείρημα υπέρ της Συνέλευσης, υπέρ ενός νέου τρόπου για τη δημιουργία της νέας Ευρώπης, υπέρ μιας ανοικτής, δημοκρατικής και διαφανούς διαδικασίας, υπέρ της προσπάθειας να έρθουμε σε επαφή με μια αναδυόμενη γενιά Ευρωπαίων που μένουν αδιάφοροι για όσα διαδραματίζονται πίσω από κλειστές πόρτες. Το παλαιό πνεύμα συναινετικής ανοχής που επέτρεπε στην ελίτ να προχωρεί μόνη της δεν υφίσταται πια και θα πρέπει να κερδίσουμε τη συναίνεση και το σεβασμό αυτής της αναδυόμενης γενιάς. Αυτό μπορεί να επιτευχθεί μόνον με ανοικτές μεθόδους και η Συνέλευση πρέπει να είναι μία τέτοια μέθοδος, η οποία μπορεί να αποτελέσει ένα πολύ σημαντικό ξεκίνημα.
Το Κοινοβούλιο μπορεί να διεκδικήσει την πατρότητα της ιδέας. Σημαντικός όμως είναι και ο ρόλος μας ως εταίρου στους κόλπους αυτής της Συνέλευσης. Πρέπει να είμαστε αποφασισμένοι ως Κοινοβούλιο να προωθήσουμε την δημοκρατική Ευρώπη πάνω από την τεχνοκρατική Ευρώπη και να επιμείνουμε όσον αφορά τη διαφάνεια. Σε αυτό το πλαίσιο, κατά την άποψή μου – και αργότερα σήμερα θα έχουμε την ευκαιρία στη Διάσκεψη των Προέδρων να συναντήσουμε τον Πρόεδρο της Συνέλευσης – θα πρέπει να διασφαλίσουμε ως Κοινοβούλιο ότι η Συνέλευση θα αποτελέσει τη βασική πλατφόρμα, τον βασικό δρόμο, την ανοικτή συζήτηση που θα οδηγήσει προς τα εμπρός.
Είναι σημαντικό – και έχουμε εξαίρετους συναδέλφους στο προεδρείο που θα συμβάλουν στην καθοδήγηση αυτής της συζήτησης – το γεγονός ότι η Συνέλευση έχει καλούς επικεφαλής. Οι επικεφαλής όμως αυτοί θα πρέπει να βοηθήσουν τη Συνέλευση να αποτελέσει μία πραγματική πλατφόρμα ανοικτής συζήτησης. Ζήτησα από τις υπηρεσίες του Κοινοβουλίου, για την πρόσβαση του ευρύτερου κοινού σε αυτή τη συζήτηση, να διασφαλίσουν ότι θα μεταδίδεται διαρκώς σε συνεχή προβολή βίντεο, έτσι ώστε όσοι θέλουν να την παρακολουθήσουν – είτε είναι δημοσιογράφοι, είτε άνθρωποι που εργάζονται σε ερευνητικά ινστιτούτα, φοιτητές σε πανεπιστήμια, διάφορες ομάδες στην κοινωνικο-οικονομική σφαίρα της Ευρώπης – οι οποίοι όμως δεν βρίσκονται στις Βρυξέλλες για τις εργασίες της, να μπορούν να το κάνουν σε τακτική βάση.
Συνάδελφοι, έχουμε ακόμη πολύ δρόμο μπροστά μας όσον αφορά την εσωτερική μεταρρύθμιση. Διάβασα το βιβλίο
που συνέγραψε η προκάτοχός μου, κ. Nicole Fontaine. Στο βιβλίο της μιλά για το καθεστώς των βουλευτών και για την ουσιαστική αδυναμία πραγματοποίησης προόδου στο θέμα αυτό.
Δεν γνωρίζω πόση πρόοδο μπορούμε να επιτύχουμε, αλλά θέλω να εκφράσω την ελπίδα μου για αυτό σήμερα. Θα ήθελα να δοθεί μια λύση στο θέμα του καθεστώτος των βουλευτών. Θέλω να συνεργαστώ με τον εισηγητή, κ. Rothley, θέλω να συνεργαστώ με συναδέλφους σε θέσεις κλειδιά στο Προεδρείο και στο Σώμα των Κοσμητόρων. Αλλά πρώτα θέλω να μιλήσω με βουλευτές του Σώματος για να προσπαθήσω να αναπτύξω, να κινητοποιήσω και να προσφέρω κίνητρα ώστε να διαμορφωθεί μια πλειοψηφία υπέρ της αλλαγής. Τις επόμενες εβδομάδες, θα ξεκινήσει ένας εντατικός γύρος διαβουλεύσεων με τους βουλευτές. Το καθεστώς δεν θα επιβληθεί στους βουλευτές – αυτό σας το εγγυώμαι. Αλλά δεν μπορεί να υπάρξει καθεστώς χωρίς κινητοποίηση της πλειοψηφίας – καταρχήν εντός του Σώματος. Στη συνέχεια, βέβαια, ακόμα και αν το καταφέρουμε αυτό, θα πρέπει και πάλι να βασιστούμε στο Συμβούλιο για να εγκρίνει τη σύμβαση. Θέλω όμως η πρώτη φάση να ξεκινήσει από εδώ: για να ξέρουμε πού πατάμε, για να διαμορφώσουμε μία σαφή θέληση για αλλαγή και στη συνέχεια να προσπαθήσουμε να την φέρουμε εις πέρας. Έχει μεγάλη πολιτική σημασία να γίνει αυτό πριν από τις επόμενες ευρωπαϊκές εκλογές. Ελπίζω να συμφωνείτε και ελπίζω ότι θα βοηθήσετε να δημιουργηθεί ένα ευνοϊκό κλίμα πλειοψηφίας για αλλαγή.
Ανέφερα στην αρχή ότι υπάρχει μεγάλη επιθυμία για αλλαγή. Πολλοί συνάδελφοι πιστεύουν ότι το Σώμα παρουσιάζει έλλειψη δυναμισμού σε πολλές από τις συζητήσεις που διεξάγονται στους κόλπους του και αυτό πρέπει να το αντιμετωπίσουμε. Αναμένω με προσδοκία την έκθεση Corbett και τις όποιες αλλαγές μπορεί να επιφέρει. Δεν μπορώ να προδικάσω την έκβασή της – εξακολουθεί να αποτελεί θέμα συζήτησης και αντιπαράθεσης.
Δεν κατέχω το μονοπώλιο της σοφίας, αλλά όλοι γνωρίζουμε ότι – στο πεδίο που καλύπτει ή μπορεί να καλύψει – η έκθεση Corbett είναι απλώς μία αρχή. Το Σώμα θα αποφασίσει για την έκθεση Corbett – όχι ο Πρόεδρος.
Θέλω όμως να παρατηρήσω το εξής: όποιες και αν είναι οι εξουσίες που θα δοθούν στο προεδρείο για τη ρύθμιση του τρόπου διεξαγωγής των εργασιών της Ολομέλειας – λιγότερες ψηφοφορίες, περισσότερο έργο εντός των επιτροπών και δημιουργία χώρου για πραγματική πολιτική συζήτηση – θα προσπαθήσω να τις χρησιμοποιήσω στο μέγιστο. Θέλω, λοιπόν, να γνωρίζουν όλοι εκ των προτέρων: όποια και αν είναι η πλατφόρμα που θα διαμορφωθεί, θα τη χρησιμοποιήσω με τέτοιο τρόπο ώστε να δημιουργούνται οι προϋποθέσεις για δημιουργική πολιτική συζήτηση στο βήμα αυτού του Σώματος.
Το κυριότερο αίσθημα που αποκόμισα από την εκστρατεία η οποία προηγήθηκε της εκλογής μου στο αξίωμα του Προέδρου είναι ότι το Σώμα διακατέχεται από μια τεράστια επιθυμία για αλλαγή. Ωστόσο, η επιθυμία αυτή παραμένει ανικανοποίητη λόγω του ρυθμού υλοποίησης των αλλαγών. Πρέπει, μέσα από τους διάφορους μηχανισμούς που διαθέτουμε – το Προεδρείο, τις επιτροπές μας, τη Διάσκεψη των Προέδρων – να μετουσιώσουμε αυτή την επιθυμία αλλαγής σε πραγματική αλλαγή στο βήμα αυτού του Σώματος. Καλώ σήμερα τους συναδέλφους να εκμεταλλευθούν αυτή την ευκαιρία ώστε να επιφέρουμε την αλλαγή την οποία είναι προφανές ότι επιθυμεί τόσο σφοδρά το Σώμα.
Χθες διεξήχθη μία εξαιρετική συζήτηση για τη Μέση Ανατολή, αλλά χρειαζόμαστε πολύ περισσότερες δραστηριότητες αυτού του επιπέδου διότι είμαστε πολιτικό όργανο.
Σχετικά – χωρίς να ισχυρίζομαι ότι διαθέτω το μονοπώλιο της σοφίας και χωρίς να αγνοώ το έργο της Επιτροπής Συνταγματικών Υποθέσεων – θα ήθελα να θέσω, όπως έγινε στο Λάκεν, ορισμένα ερωτήματα. Γιατί κατά τη διάρκεια των συζητήσεων, οι πολιτικές ομάδες δεν έχουν ακόμα καταφέρει να συμφωνήσουν ότι κάποια στιγμή – ίσως στο τρίτο και τελευταίο μέρος της συνεδρίασης – θα πρέπει να ζητάμε από τους συναδέλφους να κάνουν διαλογική συζήτηση; Γιατί δεν μπορούμε να δημιουργήσουμε μία δυναμική η οποία να απαιτεί διάλογο και όχι απλώς ανάγνωση δηλώσεων; Πρέπει να βρεθεί κάποιος τρόπος διεξαγωγής διαλογικής συζήτησης. Θα μπορούσαμε να αποφασίσουμε εντός των επιτροπών, ότι όταν υπάρχει μία έκθεση για την οποία υπάρχει ευρεία συναίνεση, αλλά υπάρχουν βασικές τροπολογίες για τις οποίες υπάρχει σαφής διαφωνία, θα μπορούσαμε μέσω της Διάσκεψης των Προέδρων να συζητούμε μόνο τις βασικές τροπολογίες; Αυτό γίνεται μερικές φορές στο Κογκρέσο των ΗΠΑ – όχι ολόκληρη συζήτηση, αλλά συζήτηση για τις βασικές τροπολογίες, διότι αυτό είναι το τμήμα της συζήτησης που είναι πολιτικά ηλεκτρισμένο.
Πρέπει να εξετάσουμε ορισμένα από αυτά τα θέματα και σας καλώ να τα εξετάσετε δημιουργικά, διότι χρειαζόμαστε μεγαλύτερο δυναμισμό, τον οποίο μπορούμε να προσφέρουμε εμείς οι ίδιοι στον εαυτό μας, εάν είμαστε αρκετά δημιουργικοί.
Το κοινοτικό κεκτημένο στο οποίο αναφέρθηκα νωρίτερα σχετικά με τη διεύρυνση, καλύπτει 2 500 νομοθετικές πράξεις για διάστημα 50 χρόνων και 85 000 σελίδες νομοθεσίας. Στην ιστοθέση Eur-Lex θα βρείτε τις μισές από αυτές τις πράξεις σε κωδικοποιημένη μορφή – δεν θα βρείτε νόμο, γιατί δεν θεσπίσαμε ποτέ νόμο για την κωδικοποίηση αυτών των πράξεων – θα βρείτε ωστόσο το μισό κοινοτικό κεκτημένο στο Eur-Lex σε κωδικοποιημένη μορφή. Πληροφορούμαι ότι με την κωδικοποίηση κειμένων μπορούμε να περιορίσουμε τις 85 000 σελίδες σε 25 000. Εξακολουθεί να είναι πολύ, αλλά είναι τουλάχιστον κάτι. Πιστεύω ότι θα πρέπει να συνεργαστούμε με τα υπόλοιπα όργανα ώστε να γίνει αυτό κατά προτεραιότητα. Το γεγονός ότι δεν έχει γίνει ήδη αποτελεί αποτυχία σε επίπεδο στρατηγικού σχεδιασμού. Θα έπρεπε να είχε γίνει πριν από τη διεύρυνση, για την οποία οι 85.000 αυτές σελίδες κειμένου έχουν αρχίσει να μεταφράζονται. Ωστόσο, θα πρέπει να το κάνουμε κυρίως για τους πολίτες που θέλουν να έχουν πρόσβαση στην ευρωπαϊκή νομοθεσία, να μπορούν να βρουν ένα κωδικοποιημένο κείμενο που να εξηγεί τα δικαιώματά τους και τα όρια των δικαιωμάτων τους. Ελπίζω ότι θα μπορέσουμε να συνεργαστούμε με τα υπόλοιπα θεσμικά όργανα ώστε να γίνει αυτό.
Εμείς, ως Κοινοβούλιο, έχουμε το δημόσιο καθήκον να αναβαθμίσουμε τη συζήτηση, να γίνουμε νομοθέτες πανευρωπαϊκής κλίμακας. Θα ήθελα κατά την επόμενη περίοδο να καταφέρουμε να επικοινωνήσουμε με τους πολίτες καλύτερα από ό,τι στο παρελθόν.
Θέλω να προτείνω στο Προεδρείο μία λεπτομερή καταγραφή της υφισταμένης κατάστασης, ώστε να παράσχουμε στο Κοινοβούλιο σύγχρονες και συντονισμένες πολιτικές πληροφόρησης. Θέλω να αναπτύξω μαζί σας μια στρατηγική επικοινωνίας πριν από τις επόμενες ευρωπαϊκές εκλογές το 2004. Θα πρέπει να επιστρατεύσουμε διανοητική ειλικρίνεια και πολιτικό ρεαλισμό για να αναγνωρίσουμε τις ελλείψεις του παρελθόντος, να βρούμε τα αίτια αυτών των ελλείψεων, να εντοπίσουμε τυχόν παραμορφώσεις της εικόνας του θεσμικού μας οργάνου στα μάτια του κοινού.
Έχουμε πολλά πλεονεκτήματα στα οποία μπορούμε να βασιστούμε, σημαντικότερο εκ των οποίων είναι το γεγονός ότι είμαστε η μεγαλύτερη αιρετή αντιπροσωπευτική συνέλευση της ηπείρου μας. Ο κεντρικός ρόλος του Κοινοβουλίου στην ίδια τη Συνέλευση απαιτεί επίσης ειδική προσπάθεια ώστε να βελτιώσουμε τα επικοινωνιακά μας μέσα. Όπως είπα νωρίτερα – και θα κλείσω με αυτό – πρέπει να κερδίσουμε τη συναίνεση της σημερινής γενιάς Ευρωπαίων. Αυτό είναι το λαϊκό δικαστήριο όπου πρέπει να διεξαχθεί αυτή η διαδικασία: πολιτιστική μεταρρύθμιση, αναγνώριση των ευθυνών μας όσον αφορά τη διεύρυνση, όσον αφορά τη διαμόρφωση νέων στρατηγικών σχέσεων σύμπραξης, ανάδειξη του προεξάρχοντος ρόλου της πολιτικής, αναμόρφωση του Κοινοβουλίου, επικοινωνία με τους πολίτες όσον αφορά το δημόσιο καθήκον μας. Αυτοί είναι οι στόχοι της προεδρίας μου. Μπορούν να συνοψιστούν σε μία φράση: συνεργασία για να μπορέσει η Ευρώπη να ανταποκριθεί στο μέλλον της.
Ελπίζω ότι την επόμενη περίοδο, πριν από τις εκλογές, θα μπορέσουμε να καταστούμε ένα κοινοβούλιο που επιφέρει ορατές μεταρρυθμίσεις, ένα κοινοβούλιο που επικοινωνεί με τους πολίτες και ένα κοινοβούλιο που είναι έτοιμο να αναλάβει τον κίνδυνο των αλλαγών. Το έργο αυτό θα απαιτήσει δημιουργικότητα και φαντασία από όλους μας και όλοι μαζί μπορούμε να ανταποκριθούμε σε αυτή την πρόκληση. Αυτό που, μάλιστα, ήθελα να σας ζητήσω να συζητήσουμε σήμερα είναι η θέληση να δεσμευτούμε για τη δημιουργία μιας κουλτούρας αλλαγής. Έχουν περάσει πλέον περισσότερες από δύο δεκαετίες από την καθιέρωση των άμεσων εκλογών και θα πρέπει να επανεξετάσουμε τον τρόπο διεξαγωγής των εργασιών μας. Πρέπει να δημιουργήσουμε ένα πιο ζωντανό και δυναμικό αίσθημα κοινοβουλευτισμού στο βήμα αυτού του Σώματος.
Η μεγαλύτερη άμεση μεταρρύθμιση είναι φυσικά η διεύρυνση. Ήρθε η ώρα για εμάς, την πολιτική τάξη, να αναλάβουμε εκ νέου την υπόθεση της διεύρυνσης. Είναι αδιαμφισβήτητο ότι το κοινοτικό κεκτημένο απαιτεί τεράστιο όγκο εργασίας από την πλευρά της Ευρωπαϊκής Επιτροπής και από την πλευρά των δημόσιων υπηρεσιών των υποψήφιων χωρών ώστε να εξεταστούν όλες οι λεπτομέρειες. Αυτό που περιβάλλει, ωστόσο, τις λεπτομέρειες αυτές είναι η ευρύτερη πολιτική πρόκληση – και αυτή η πρόκληση είναι δική μας. Το Σώμα βρίσκεται στην καλύτερη δυνατή θέση για να αναλάβει την πολιτική καθοδήγηση της αλλαγής προς μία διευρυμένη Ευρώπη.
Μπαίνουμε πλέον στο τελικό στάδιο της συζήτησης για τη διεύρυνση και έχουμε να εξετάσουμε τις πολύπλοκες δημοσιονομικές προτάσεις, για τις οποίες αναμφίβολα το Σώμα θα εκφέρει τη γνώμη του εν ευθέτω χρόνω. Αυτή η εποχή αλλαγής που εκφράζεται με τη διεύρυνση δεν πρέπει επουδενί να υποβαθμιστεί σε συζήτηση επί του προϋπολογισμού για μικρά ή μεγάλα ποσά, όπως τα αντιλαμβάνεται ο καθένας. Το Σώμα θα πρέπει να αναλάβει πρωτοβουλίες ώστε να διαμορφώσει την ημερήσια διάταξη αυτής της συζήτησης.
Επιθυμώ το Κοινοβούλιο αυτό να είναι ο χώρος όπου θα αναπτυχθεί ο δυναμισμός της συζήτησης για τη διεύρυνση. Αν και δεν έχει ακόμα καθοριστεί η τελική μορφή του χρονοδιαγράμματος, έχω την εντύπωση ότι θα έχουμε δύο ευκαιρίες αυτή τη χρονιά να συζητήσουμε για τη διεύρυνση, μία πιθανώς πριν από τη διάσκεψη της Σεβίλλης στο τέλος της ισπανικής Προεδρίας και πιθανόν και πάλι το Νοέμβριο.
Θα ήθελα να σας ζητήσω, να ζητήσω ιδίως από τις πολιτικές ομάδες, να μελετήσετε έναν τρόπο για να προσκαλέσουμε βουλευτές συγγενικών πολιτικών κομμάτων από τις υποψήφιες χώρες για να συμμετάσχουν στις φετινές συζητήσεις μας για τη διεύρυνση, ώστε να διαμορφωθεί ένα αίσθημα δυναμισμού στο πλαίσιο μιας διαδικασίας αμιγώς ευρωπαϊκής ενώ ταυτόχρονα θα μας δοθεί η ευκαιρία να ακούσουμε τις διάφορες φωνές. Οι φωνές αυτές μπορεί να εκφράζουν συμφωνία ή διαφωνία σε ορισμένα θέματα, αλλά πρόκειται για μία πραγματικά σημαντική στιγμή και ελπίζω ότι το Σώμα θα βρει μέσα από τους μηχανισμούς του, και μέσω των πολιτικών ομάδων, τη θέληση να μελετήσει και να δημιουργήσει αυτή την πλατφόρμα, ώστε να εκφράσει με κοινοβουλευτικό τρόπο τη νέα Ευρώπη."@el8
"Llegados al siguiente punto del orden del día, me gustaría dar las gracias a la Conferencia de Presidentes y a los diputados de esta Asamblea por permitirme una breve declaración política, que irá seguida de un debate, para hablar un poco de los próximos dos años y medio de presidencia.
En última instancia, siguiendo el ejemplo de la reunificación alemana de hace más de una década, yo esperaría que esta Asamblea estuviera de acuerdo en que, cuando los Estados candidatos firmen los tratados de adhesión que habrán de ser ratificados después, pudiéramos considerar un presupuesto y un plan para el estatuto de observadores permanentes con el fin de crear la vanguardia de la nueva Europa y hacerlo en esta Asamblea porque nuestra función pública es ofrecer un verdadero liderazgo político. Sin perjuicio de estos detalles y de que se consiga el acuerdo – porque tenemos que trabajarlo en cuanto a presupuestos, tenemos que trabajarlo en la Mesa y precisamos el acuerdo de la Conferencia de Presidentes sobre nuestro calendario – me gustaría, durante los próximos meses y antes de la cumbre de Sevilla, si puedo, visitar cada uno de los Estados candidatos en nombre del Parlamento y transmitirles, a nuestros colegas parlamentarios, la invitación formal para ser la vanguardia de la nueva Europa y, si ustedes lo permiten, será una invitación de sus señorías que yo tendré el privilegio de entregar en su nombre.
En el contexto de la política exterior y en un marco más amplio, espero que podamos mejorar de distintas formas. Europa necesita una nueva política exterior y estoy seguro de que en esta Asamblea existe una mayoría y una voluntad favorables a la creación de esa política exterior. Al establecer y desarrollar asociaciones estratégicas con Estados Unidos o con Rusia, o mediante el diálogo Euro-Mediterráneo o el diálogo de civilizaciones, estamos haciendo una política que es vital, y no sólo para el proceso parlamentario, imagen de la propia Unión Europea. Esta Asamblea goza de gran crédito por sus ganas de luchar contra la pobreza global, la enfermedad y el hambre. Esta Asamblea cuenta con un maravilloso historial, del que hemos de estar orgullosos, en el fomento y la defensa de los derechos humanos. Debemos estar firmemente decididos a desempeñar un papel destacado en este aspecto, pero debemos encontrar nuevas tribunas para expresar nuestro liderazgo. No se trata simplemente de seguir los acontecimientos sino de que nosotros mismos, como Parlamento, tengamos la capacidad de crear nuevos mecanismos para ofrecer liderazgo.
En los últimos días y semanas, gracias al trabajo de tantos parlamentarios de esta Asamblea, hemos empezado a avanzar hacia una forma nueva y más madura de relaciones políticas con otras instituciones y, en particular, con la Comisión Europea. Felicito a la Sra. Malmström de la Comisión de Asuntos Constitucionales y a la vicepresidenta de la Comisión, que está aquí hoy, por el trabajo que han realizado al lograr un acuerdo de alta calidad que marca un hito sobre el funcionamiento del proceso legislativo de ahora en adelante. Lo necesitamos y el trabajo es excelente.
Felicito a la Asamblea por el abrumador voto de ayer a favor del informe del Sr. von Wogau que nos permitirá adoptar una eficaz solución provisional– y se trata sólo de una solución provisional – a la reforma pendiente de los servicios financieros, a través de la Convención y a través de la Conferencia Intergubernamental, una nueva base en el Tratado en la que apoyar nuestras relaciones institucionales, promover el papel de una Europa democrática y promover el papel de este Parlamento como representante esencial de los ciudadanos.
Me gustaría, en particular, manifestar mi reconocimiento, dado que los dos informes han pasado por la Comisión de Asuntos Constitucionales, al liderazgo y a las cualidades del Sr. Napolitano, cuyo trabajo en esta Asamblea ha contribuido de manera tan notable a estos logros.
El hilo conductor de todas estas medidas es la primacía de la política. Ese es nuestro trabajo. También tenemos que transmitir una señal a la Comisión, al Consejo, al mundo en general, de que este Parlamento Europeo es un socio maduro y fiable en el proyecto compartido en relación con la integración europea.
La contrapartida es que yo deseo trabajar ahora en la preparación del Consejo Europeo de Barcelona, con la Comisión y con el Consejo, para lograr un grupo de trabajo interinstitucional útil. La primacía de la política se queda en nada si no existen mecanismos para el desarrollo de esa política. Yo quiero decirle al Consejo que ha llegado el momento de crear, junto con la Comisión y el Parlamento, ese mecanismo y de darnos la capacidad de restaurar y desarrollar la primacía de la política, de prepararnos para un trabajo común en la Convención y de resultados comunes satisfactorios y con sustancia en la Conferencia Intergubernamental.
Tras mi elección el 15 de enero dije que me gustaría hacer uso del privilegio que corresponde al Presidente recientemente elegido de dirigirme a la Asamblea para hablar de nuestra finalidad estratégica durante el período entrante. Al decidirme a hablar hoy lo hago por deferencia a que el miércoles de ese período de sesiones, estaba aquí el Presidente español para inaugurar la presidencia española. Una de las cosas que yo quisiera aportar a esta Asamblea – y espero que todos trabajemos juntos en ello – es la capacidad de transmitir quiénes somos y qué hacemos. Y cuando se desea transmitir algo es necesario elegir el momento, no pudiéndose elegir un momento que ese día pertenece a otra persona. Por tanto, aprovecho la oportunidad esta mañana.
Tampoco debemos olvidarnos de que nosotros en esta Asamblea somos una tribuna para los europeos. Nuestra finalidad pública esencial es servir a nuestros ciudadanos. Podemos crear y transmitir un nuevo orgullo en este Parlamento. Hemos de tener la firme decisión de subrayar lo democrático por encima de lo tecnocrático, de insistir en la transparencia y de hacer llegar nuestro mensaje de todas las formas que podamos a un público europeo más amplio.
Me llena de orgullo que fuera en este Parlamento donde nosotros, los diputados, creáramos, desarrolláramos, explicáramos y hiciéramos valer el argumento a favor de una Convención, de una nueva forma de crear la nueva Europa, de un modo abierto, transparente y democrático, de intentar entrar en contacto con una creciente generación de europeos desconectados de los asuntos decididos a puerta cerrada. El antiguo consentimiento permisivo de dejar actuar a la elite ya no existe como antes y por ello debemos ganarnos la aprobación y el respeto de una generación en ciernes. Sólo podemos hacerlo con métodos abiertos y la Convención puede ser un método abierto y un punto de partida muy significativo.
El Parlamento puede reclamar para sí la autoría de la idea. Pero también tenemos un papel clave que desempeñar como parte interesada en esta Convención. Nuestra firme decisión en tanto que Parlamento es promover la Europa democrática por encima de la Europa tecnocrática e insistir en la apertura. En este sentido, yo creo – y durante el día de hoy tendremos la posibilidad en la Conferencia de Presidentes de reunirnos con el Presidente de la Convención – que debemos lograr que la propia Convención con su trabajo transparente sea la principal plataforma, la principal vía, el debate abierto que lidere el camino hacia delante.
Es importante – y contamos con distinguidos colegas en la tribuna para ayudarnos a liderar este debate – que sea una Convención bien gestionada. Pero su gestión debe ayudar a la propia Convención a ser una verdadera plataforma para un debate abierto. He pedido a nuestros servicios, con el fin de conectar este debate con el público general, que se transmita de manera continua en vídeo, para que los que quieran seguirlo – ya sean periodistas, personas que trabajen en institutos de investigación, estudiantes universitarios o grupos en el ámbito socioeconómico europeo – y no estén en Bruselas para los trabajos de la Convención, puedan hacerlo con regularidad.
Señorías, tenemos todavía un largo camino por recorrer en el tema de la reforma interna. He leído el libro
de mi predecesora en el cargo Nicole Fontaine. En él hablaba del Estatuto del Diputado y de la imposibilidad en la práctica de avanzar en esa cuestión.
No sé qué avances podemos lograr pero manifiesto hoy mis esperanzas a este respecto. Me gustaría cerrar la cuestión del Estatuto del Diputado. Quiero trabajar con el ponente, el Sr. Rothley; quiero trabajar con colegas claves de la Mesa y de la Junta de Cuestores. Pero, en primer lugar, quiero hablar con sus señorías para intentar crear, movilizar y motivar a una mayoría a favor del cambio. En las próximas semanas, emprenderemos una intensa ronda de consultas con los diputados. No se hará un estatuto sin contar con los diputados – eso se lo garantizo. Pero, no puede haber un estatuto sin movilizar a la mayoría – en primer lugar, aquí. Después, incluso si lo logramos, todavía hemos de depender de que el Consejo cumpla su parte del contrato. Pero quiero empezar la primera fase aquí mismo: saber qué terreno pisamos, crear una voluntad clara para este cambio e intentar, a continuación, llevarlo a cabo. Es políticamente importante hacerlo antes de las próximas elecciones europeas. Espero que estén ustedes de acuerdo y espero que contribuyan a crear ese clima de mayoría a favor del cambio.
Mencionaba al principio que existe un gran deseo de cambio. Muchísimos colegas creen que la Asamblea carece de vitalidad en muchos de sus debates y es algo en lo que tenemos que trabajar. Quedo a la espera del informe Corbett y de los cambios que pueda traer consigo. No prejuzgo los resultados del mismo: sigue siendo objeto de debate y controversia.
No tengo el monopolio de la sabiduría, pero sabemos que el propio informe Corbett - incluso hasta donde llega o puede llegar - es sólo un comienzo. La Asamblea, y no el Presidente, tomará la decisión sobre el informe Corbett.
Pero quiero decir algo: sean cuales sean las facultades que se concedan a la presidencia para intentar regular nuestro modo de trabajar en este pleno - realizar menos votaciones, más trabajo en comisiones y dejar así más espacio para el debate político real en el pleno - haré uso de ellas en su máxima amplitud. Quiero, pues, que la gente lo sepa por adelantado: sea cual sea el mecanismo, deseo usarlo de tal modo que quede sitio para el debate político creativo en esta Asamblea.
La principal sensación que me quedo de la campaña que precedió a mi elección como Presidente fue que existe un enorme deseo de cambio en nuestra Asamblea. Sin embargo, se trata de un deseo frustrado en cuanto a la consecución mismo. Es necesario que, a través de los diferentes mecanismos – la Mesa, nuestras comisiones, la Conferencia de Presidentes – convirtamos ese deseo de cambio en un cambio real dentro de esta Asamblea. Quisiera invitar hoy a los colegas a aprovechar esta oportunidad de materializar ese cambio que claramente tanto desea esta Asamblea.
Ayer tuvimos un debate maravilloso sobre Oriente Medio, pero necesitamos muchas más actividades de ese tipo porque somos una institución política.
En ese sentido - y no me arrogo el monopolio de la sabiduría - no puedo desplazar el trabajo de la Comisión de Asuntos Constitucionales; pero planteo, como en Laeken, una serie de preguntas: ¿Por qué cuando celebramos un debate, los Grupos no han sido capaces hasta ahora de acordar que en algún momento - tal vez, durante el último tercio - pidamos de hecho a los diputados que respondan los unos a los otros? ¿Por qué no creamos una dinámica que nos exija debatir y no simplemente leer declaraciones? De una forma u otra, tenemos que respondernos mutuamente. ¿Deberíamos considerar en las comisiones que cuando haya un informe sobre el que exista un acuerdo general pero varias enmiendas claves sobre las que exista un claro desacuerdo, pudiéramos debatir, a través de la Conferencia de Presidentes, sólo esas enmiendas clave? Se hace a veces en el pleno del Congreso de EE.UU.: un debate no sobre el conjunto sino sobre las enmiendas fundamentales, porque por en ellas reside la verdadera carga política.
Hemos de estudiar algunas de estas cosas y les invito a que las analicen de modo creativo, porque necesitamos más vitalidad, algo que podemos regalarnos a nosotros mismos si somos suficientemente creativos.
El acervo comunitario al que he aludido antes cuando hablaba de la ampliación, incluye 2.500 actos legislativos a lo largo de 50 años y 85.000 páginas de legislación. En la página web Eur-Lex se encuentran la mitad de esos actos en su versión consolidada - aún no la ley, porque no hemos promulgado una ley para consolidar todos esos actos - pero, de todas formas, el acervo está ahora en Eur-Lex en versión abreviada. Me han dicho que a través de los textos consolidados podríamos reducir las 85.000 páginas a 25.000. Siguen siendo muchas, pero sería un logro. Yo creo que deberíamos trabajar con las demás instituciones para abordar este asunto de modo prioritario. Es un fallo de planificación estratégica que no se haya hecho ya. Debería haberse hecho antes de la ampliación, para la cual se están traduciendo ahora estas 85.000 páginas. Pero, sobre todo, debemos hacerlo para los ciudadanos que desean conocer la legislación europea, encontrar en un lugar un texto consolidado que explique sus derechos y los límites de éstos. Espero que podamos iniciar un trabajo sobre este aspecto con las demás instituciones.
Nosotros, en tanto que Parlamento, tenemos la finalidad pública de aportar un valor real al debate, de ser un legislador a escala continental. Yo quiero que durante este próximo período intentemos ser más convincentes que en el pasado.
Quiero proponer a la Mesa un ejercicio de participación exhaustiva para dotar al Parlamento de una política de información moderna y eficiente. Quiero desarrollar, junto con ustedes, una estrategia de comunicación antes de las próximas elecciones europeas de 2004. Tendremos que invertir en honradez intelectual y en realismo político para admitir los defectos del pasado; para buscar las causas subyacentes a tales defectos; para estudiar cualquier confusión que pueda existir en la imagen que tiene el público de nuestra institución.
Tenemos muchos puntos fuertes en los que apoyarnos, y, entre ellos, el menos importante no es nuestra condición única de mayor asamblea representativa elegida del continente. El propio papel fundamental que desempeñamos en la Convención exige también un ejercicio de comunicación. Como decía antes - y acabo con esto - debemos ganarnos la aprobación de la generación actual de europeos. Esta es la tribuna de la gente en la que debe desarrollarse ese proceso: crear una transformación cultural, reconocer nuestras responsabilidades respecto de la ampliación y respecto del establecimiento de nuevas asociaciones estratégicas, subrayar la primacía de la política, reformar la Asamblea, comunicar nuestra finalidad pública. Estos son los objetivos de mi presidencia. Pueden resumirse en una frase: trabajar conjuntamente para crear una Europa lista para su futuro.
Espero que en este período que va hasta las próximas elecciones podamos ser un Parlamento que se reforme de una manera visible y podamos ser un Parlamento comunicativo y dispuesto a asumir el riesgo del cambio. Esto va a exigir creatividad e imaginación por parte de todos, pero juntos podemos afrontar ese reto. De hecho, me gustaría invitarles a abordar en nuestro debate de hoy la voluntad de comprometerse en la creación de una cultura de transformación. Ya hace más de dos décadas que se estableció la elección directa de los parlamentarios y hemos de revisar nuestra forma de trabajar. Tenemos que crear un sentido más vital y dinámico de parlamentarismo dentro de esta Asamblea.
La mayor transformación que tenemos por delante es, desde luego, la ampliación. Ha llegado el momento de que nosotros, la clase política, recobremos el control de la ampliación. Inevitablemente el acervo comunitario requiere una enorme cantidad de trabajo por parte de la Comisión Europea y por parte de las administraciones públicas de los Estados candidatos que han de ocuparse de todos los detalles. Pero, alrededor de esos detalles, aparece un reto político más amplio: y ese es nuestro reto. Esta Asamblea se encuentra en una posición única para dirigir la política de transformación hacia una Europa ampliada.
Estamos entrando ahora en el juego final del debate de la ampliación y tenemos las complejas propuestas presupuestarias sobre las que, sin duda, la Asamblea se manifestará debidamente. Es importante que la era de cambio que supone la ampliación no se limite a un debate presupuestario acerca de si ha de ser un cambio pequeño o un cambio grande, como quiera que se perciba. En esta Asamblea tenemos que adoptar iniciativas para impulsar ese programa.
Quisiera que este Parlamento sea el lugar donde se exprese la vitalidad del debate de la ampliación. Aunque el calendario todavía no está fijado definitivamente, me parece que este año se va a discutir la cuestión de la ampliación en dos ocasiones, probablemente antes de la cumbre de Sevilla al final de la presidencia española y probablemente también en noviembre.
Me gustaría pedirles, especialmente a los Grupos políticos, que estudien una fórmula de invitar a parlamentarios de nuestras familias políticas en los Estados candidatos a participar con nosotros en los debates sobre la ampliación de este año, para crear una sensación de vitalidad, para crear un momento que será muy europeo y para hacerlo de tal forma que podamos escuchar distintas voces. Puede haber voces de acuerdo o desacuerdo sobre algunos de los temas, pero es una época realmente vital y espero que esta Asamblea encuentre en sus mecanismos, y a través de los Grupos, la voluntad de estudiar y crear esa tribuna en la que expresar en un sentido parlamentario esta nueva Europa."@es12
"Siirrymme seuraavaan asiaan – ja haluaisin tässä yhteydessä kiittää puheenjohtajakokousta ja parlamentin kollegoja siitä, että he ottivat esityslistalle pienen politiikkaa koskevan julkilausumani sekä sen jälkeen käytävän keskustelun, jotta voimme puhua hieman enemmän seuraavasta kaksi- ja puolivuotisesta puhemieskaudestani.
Saksan jälleenyhdentymisen reilun kymmenen vuoden takaisen esimerkin innoittamana toivoisin parlamentin lopulta olevan samaa mieltä siitä, että kun ehdokasvaltiot allekirjoittavat liittymissopimuksen, joka on vielä ratifioitava, voisimme harkita budjetointia ja suunnittelua täyden tarkkailijan asemaa varten, jotta voimme luoda etujoukon uudelle Euroopalle, ja että parlamentti tekee sen, koska yleisenä päämääränämme on todellisen poliittisen johdon ottaminen. Näiden seikkojen vuoksi ja sopimuksen aikaansaamiseksi – koska meidän on käytävä nämä asiat läpi määrärahojen kannalta, koska puhemiehistön on käytävä ne läpi ja koska puheenjohtajakokouksen on sovittava tapahtumakalenteristamme – jos vain voin, haluaisin tulevina kuukausina ennen Sevillan huippukokousta vierailla kaikissa ehdokasvaltioissa parlamentin puolesta ja esittää parlamentissa oleville kollegoillemme virallisen kutsun liittyä uuden Euroopan etujoukkoon, ja jos haluatte, se on teidän kutsunne, joka minulla on kunnia toimittaa heille teidän puolestanne.
Ulkopolitiikan yhteydessä ja laajojen asiakokonaisuuksien perusteella toivon monessakin mielessä, että pystymme hoitamaan oman osuutemme. Eurooppa tarvitsee uuden ulkopolitiikan, ja olen varma, että parlamentin enemmistö haluaa myös luoda sellaisen. Hahmotellessamme ja kehittäessämme Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteisiin, Euro–Välimeri-vuoropuheluun ja sivilisaatioiden väliseen vuoropuheluun liittyviä strategisia kumppanuuksia, harjoitamme politiikkaa, joka ei ole tärkeää vain parlamentaarisen prosessin kannalta, prosessin, joka heijastaa itse Euroopan unionia. Parlamentti on antanut itsestään erittäin uskottavan kuvan maailmanlaajuisen köyhyyden, tautien ja nälänhädän torjumisessa. Parlamentilla on hienoja ja upeita ansioita ihmisoikeuksien edistämisessä ja puolustamisessa. Meidän on määrätietoisesti jatkettava tällaisena keulahahmona, mutta meidän on löydettävä uusia keinoja johtoasemamme ilmaisemiseen. Meidän ei tarvitse vain seurata tapahtumia, vaan parlamentilla itsellään on kyky luoda uusia ympäristöjä, joissa se voi ottaa johtavan aseman.
Viime päivinä ja viikkoina olemme monien parlamentin kollegojen uurastuksen ansiosta alkaneet luoda uudenlaisia ja entistä kypsempiä poliittisia suhteita muihin toimielimiin, erityisesti Euroopan komissioon. Onnittelen perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan jäsentä Malmströmiä ja tänään paikalla olevaa komission varapuheenjohtajaa heidän tekemästään työstä turvatessaan yhden virstanpylväämme – hienon sopimuksen siitä, kuinka jatkamme lainsäädäntömenettelyä tästä eteenpäin. Me tarvitsemme sitä, ja työ on erinomaista.
Onnittelen parlamenttia, että sen ylivoimainen enemmistö kannatti eilen jäsen von Wogaun mietintöä, jonka ansiosta voimme hyväksyä tehokkaan väliaikaisen ratkaisun, ja se on ainoastaan väliaikainen ratkaisu, joka koskee valmistelukunnan ja hallitustenvälisen konferenssin tehtäväksi annettua rahoituspalvelujen uudistusta, uutta perustaa sopimukselle, jonka pohjalta voimme hoitaa toimielinten välisiä suhteitamme ja ratkaisevasti vahvistaa demokraattisen Euroopan asemaa sekä Euroopan parlamentin asemaa kansalaisten edustajana.
Koska perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta on käsitellyt nämä kaksi mietintöä, haluaisin lausua tunnustuksen myös erityisesti puheenjohtaja Napolitanon kyvyistä, sillä hänen parlamentissa tekemänsä työ on edistänyt hienosti näitä saavutuksia.
Itse politiikan ensisijaisuus on kaikkien näiden toimien johdonmukaisuuden avain. Se on meidän tehtävämme. Meidän on myös viestitettävä komissiolle, neuvostolle ja koko muulle maailmalle, että me Euroopan parlamentin jäsenet olemme kypsiä ja luotettavia kumppaneita yhteisessä Euroopan yhdentymishankkeessamme.
Vastineeksi haluan nyt osallistua komission ja neuvoston kanssa Barcelonan Eurooppa-neuvoston valmistelutoimiin, jotta saamme perustettua mielekkään toimielinten välisen työryhmän. Politiikan ensisijaisuus unohtuu täysin, jos politiikkaa kehittävät keskustelufoorumit puuttuvat. Sanon neuvostolle, että komission ja parlamentin on nyt aika tarjota tällainen keskustelufoorumi ja antaa meille kyky palauttaa ja kehittää politiikan ensisijaisuutta, valmistautua valmistelukuntaa koskevaan yhteiseen työhön ja hallitustenvälisessä konferenssissa ydinasioissa saavutettaviin menestyksekkäisiin ja yhteisiin tuloksiin.
Tultuani valituksi 15. tammikuuta pidin puheenvuoron, jossa sanoin haluavani saada kunnian esitellä parlamentille tulevan kauden strategisen päämäärän, mikä on tuoreen puhemiehen etuoikeus. Päättämällä puhua tänään halusin kunnioittaa sitä tosiasiaa, että silloisen keskiviikon istuntojaksossa Espanjan pääministeri oli esittelemässä Espanjan puheenjohtajakauden ohjelmaa. Yksi asia, jonka haluan tuoda parlamenttiin – ja toivon, että me kaikki työskentelemme yhdessä sen hyväksi – on viestittää, keitä me olemme ja mitä me teemme. Jos siis haluatte tiedottaa jostakin asiasta, teidän on otettava jostakin aika siihen. Ette voi tehdä sitä sellaisena ajankohtana, joka on sinä päivänä varattu jollekin toiselle aiheelle. Minä siis käytän tänä aamuna tilaisuuden hyväkseni.
Emme saa myöskään unohtaa, että Euroopan parlamentti on Euroopan kansojen puhujakoroke. Tärkeänä yleisenä päämääränämme on palvella kansalaisiamme. Voimme luoda parlamentille uuden ylpeyden aiheen ja viestittää siitä muille. Meidän on päättäväisesti korostettava demokratian ensisijaisuutta teknokratiaan nähden, vaadittava avoimuutta ja välitettävä viestimme Euroopan kansalaisille kaikin mahdollisin tavoin.
Olen erittäin ylpeä siitä tosiasiasta, että me Euroopan parlamentin jäsenet loimme, kehitimme, perustelimme ja voitimme väittelyn, jossa puolustetaan valmistelukunnan perustamista, uutta tapaa luoda uusi Eurooppa, avointa ja demokraattista tapaa, pyrkimystä luoda yhteyksiä Euroopan nousevaan sukupolveen, joita suljettujen ovien takana tapahtuva toiminta ei kosketa millään tavoin. Vanhaa hölläkätistä hyväksyntää, joka oikeuttaa eliitin toimimaan muiden puolesta, ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin ennen, ja niinpä meidän täytyy ansaita nousevan sukupolven hyväksyntä ja kunnioitus. Voimme onnistua siinä ainoastaan avoimin menettelyin, ja valmistelukunnan on oltava avoin menettely, ja se voi olla hyvinkin merkittävä alku.
Parlamentti voi vaatia idean omistusoikeutta itselleen. Olemme kuitenkin avainasemassa myös valmistelukunnan osakkaina. Parlamentin päämääränä on demokraattisen Euroopan edistäminen teknokraattisen Euroopan sijasta sekä avoimuuden vaatiminen. Siinä mielessä – ja myöhemmin tänään meillä on mahdollisuus puheenjohtajakokouksessa tavata valmistelukunnan puheenjohtaja – parlamentin pitää mielestäni varmistaa, että avoimesti työskentelevä valmistelukunta on ensisijainen keskustelufoorumi, avoimen keskustelun pääväylä, joka vie asioita eteenpäin.
On tärkeää, että tätä valmistelukuntaa johdetaan hyvin – ja puhemiehistössä on ansioituneita kollegoja, jotka voivat auttaa keskustelun johtamisessa. Johdon on kuitenkin autettava itse valtuuskuntaa olemaan todellakin avoin keskusteluympäristö. Mitä tulee tämän keskustelun välittämiseen laajalle yleisölle, olen pyytänyt täällä olevia virkamiehiä varmistamaan, että se lähetetään jatkuvana suoratoistovideona, jotta halukkaat voivat seurata keskusteluja säännöllisesti – olivatpa he sitten toimittajia, tutkimuslaitosten työntekijöitä, yliopisto-opiskelijoita tai Euroopan yhteiskunnallis-taloudellisen alan erilaisia ryhmiä – joka tapauksessa sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole Brysselissä valmistelukunnan tehtävissä.
Hyvät kollegat, sisäiseen uudistukseen liittyvässä kysymyksessä meillä on vielä pitkä tie edessämme. Luin edeltäjäni Nicole Fontainen kirjoittaman kirjan
. Hän puhui siinä parlamentin jäsenten ohjesäännöstöstä ja siitä, miten mahdotonta asiassa on todellakin edistyä.
En tiedä, millaista kehitystä voimme saada aikaan, mutta ilmaisen tänään toivovani sitä. Haluaisin saattaa jäsenten ohjesäännöstöä koskevan keskustelun päätökseen. Haluan tehdä yhteistyötä esittelijä Rothleyn kanssa ja haluan tehdä yhteistyötä puhemiehistössä ja kvestorikollegiossa olevien kollegojen kanssa. Ensin haluan kuitenkin puhua parlamentin jäsenille ja pyrkiä kehittämään ja motivoimaan parlamentin enemmistöä muutokseen ja saada sen toimimaan muutoksen hyväksi. Tulevien viikkojen aikana aiomme käydä jäsenten kanssa tiiviin keskustelukierroksen. Ohjesääntöä ei laadita ilman parlamentin jäseniä – sen minä takaan teille. Ohjesääntöä ei voida myöskään laatia, ellei parlamentin enemmistöä ensin saada toimimaan sen hyväksi. Sillä vaikka me tekisimmekin niin, sopimuksen toteuttamiseksi neuvostonkin on vielä tehtävä oma osuutensa. Haluan kuitenkin aloittaa ensimmäisen vaiheen nimenomaan täällä, jotta tiedän lähtökohdan, jotta voin luoda lujan tahdon tähän muutokseen ja jotta voin sitten pyrkiä saattamaan asian päätökseen. Poliittisesti tämä on tärkeää tehdä ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja. Toivon teidän olevan kanssani samaa mieltä ja auttavan luomaan enemmistön kannattaman muutoksen ilmapiirin.
Alussa mainitsin, että parlamentissa on aistittavissa suurta muutoksen halua. Hyvin monien kollegojen mielestä parlamentti on liian tarmoton monissa keskusteluissaan, ja tämän asian hyväksi meidän on tehtävä töitä. Odotan kovasti Corbettin mietintöä – tuokoon se sitten mukanaan millaista muutosta hyvänsä. En tuomitse sen tulosta etukäteen – asiasta keskustellaan ja väitellään vielä.
En ole mikään kaikkitietävä, mutta tiedämme kyllä, että Corbettin mietintö on sinänsä vasta alkua – menipä se sitten kuinka pitkälle hyvänsä. Corbettin mietinnöstä päättää parlamentti eikä puhemies.
Haluan kuitenkin huomauttaa, että mitä toimivaltuuksia puhemiehistö ikinä sen mukana saakin pyrkiäkseen säätelemään parlamentin toimintatapaa – vähentämään äänestysten määrää, lisäämään valiokuntien työtä ja luomaan siten tilaa täällä käytävälle todelliselle poliittiselle keskustelulle – aion hyödyntää niitä mahdollisimman tehokkaasti. Haluan ihmisten siis etukäteen tietävän, että olipa kyse mistä foorumista hyvänsä, haluan hyödyntää sitä siten, että se tarjoaa mahdollisuuden luovalle poliittiselle keskustelulle parlamentin istuntosalissa.
Puhemieheksi valintaani edeltäneen kampanjan aikana parlamentissa oli selvästi aistittavissa valtava muutoksen halu. Siihen liittyi kuitenkin turhautuneisuutta, kun otetaan huomioon muutoksen käytännön toteutuminen. Meidän on muutettava tämä muutoksen halu todelliseksi parlamentin uudistukseksi erilaisten kokoonpanojen, kuten puhemiehistön, valiokuntiemme ja puheenjohtajakokouksen avulla. Kehotan tänään kollegoja tarttumaan tähän tilaisuuteen, jotta saamme aikaan muutoksen, jota parlamentissa ilmiselvästi kovasti halutaan.
Kävimme eilen hienon Lähi-itää koskevan keskustelun, mutta yhtä aktiivista toimintaa tarvitaan huomattavasti lisää, koska olemme poliittinen toimielin.
Siinä mielessä – en väitä, että minulla olisi tässä asiassa mitään ehdotonta viisautta – en voi syrjäyttää perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan työtä, mutta esitän monia kysymyksiä, kuten Laekeninkin kohdalla. Mikseivät ryhmät ole vielä hyväksyneet sitä, että joistakin asioista – ehkä viimeisestä kolmanneksesta – keskustellessamme pyydämme kollegoja todellakin antamaan vastauksia toisilleen? Miksemme luo sellaista dynamiikkaa, joka edellyttää meiltä keskustelua eikä pelkkää väitteiden lukemista paperista? Meidän on tavalla tai toisella vastattava toinen toisillemme. Kun kyseessä on mietintö, josta on päästy laajalti yhteisymmärrykseen mutta jonka tärkeimmistä tarkistuksista ollaan selvästi eri mieltä, pitäisikö meidän valiokunnissa pohtia, voisimmeko keskustella ainoastaan näistä tarkistuksista puheenjohtajakokouksen kautta? Näin tehdään joskus Yhdysvaltain kongressissa – siellä ei käydä välttämättä koko keskustelua vaan keskustellaan vain tärkeimmistä tarkistuksista, koska poliittinen jännite kohdistuu nimenomaan kyseiseen tekstin osaan.
Meidän on pohdittava joitakin näistä asioista, ja kehotan teitä pohtimaan niitä luovalla mielellä, koska tarvitsemme lisää tarmokkuutta, ja voimme lahjoittaa sitä itse itsellemme, jos vain olemme tarpeeksi luovia.
Äsken laajentumisen yhteydessä mainitsemani yhteisön säännöstö (
) kattaa 2 500 säädöstä yli 50 vuoden ajalta ja 85 000 sivua lainsäädäntötekstiä. Eur-Lex-WWW-sivustolla on puolet näistä säädöksistä konsolidoidussa muodossa – ei vielä varsinaisina lakeina, koska emme ole koskaan antaneet sellaista lakia, jonka mukaan kaikki säädökset pitäisi konsolidoida – mutta joka tapauksessa huomaatte, että puolet yhteisön säännöstöstä on nyt Eur-Lexissä lyhennetyssä muodossa. Olen kuullut, että konsolidoiduilla teksteillä nuo 85 000 sivua voitaisiin vähentää 25 000:een. Sekin olisi vielä valtava määrä, mutta se olisi kuitenkin parannus. Meidän pitäisi mielestäni tehdä yhteistyötä muiden toimielinten kanssa, jotta tästä voitaisiin tehdä ensisijainen tavoite. Strategisessa suunnittelussa on epäonnistuttu, kun tätä ei ole tehty jo aikaisemmin. Se olisi pitänyt tehdä ennen laajentumista, jota varten näitä 85 000:ta sivua nyt parhaillaan käännetään. Meidän pitäisi kuitenkin tehdä se ennen kaikkea niiden kansalaisten vuoksi, jotka haluavat tutustua yhteisön lainsäädäntöön ja löytää jostakin sellaisen konsolidoidun tekstin, josta selviää heidän oikeutensa ja rajoitteensa. Toivon, että voimme edistää tämän toteutumista yhdessä muiden toimielinten kanssa.
Parlamentin yleisenä päämääränä on tuoda keskusteluun todellista arvoa ja toimia koko mantereen laajuisena lainsäätäjänä. Tulevan kauden aikana haluan pyrkiä myymään tarinaamme aiempaa paremmin.
Haluan ehdottaa puhemiehistölle kokonaisvaltaisen tilannekartoituksen tekemistä, jotta parlamentti voisi harjoittaa nykyaikaista ja virtaviivaista tiedotuspolitiikkaa. Haluan kehittää kanssanne viestintästrategian ennen seuraavia vuonna 2004 järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Meidän on panostettava henkiseen rehellisyyteen ja poliittiseen realismiin, jotta voimme myöntää menneisyyden virheet, tarkastella niiden taustalla piileviä syitä ja pohtia kaikkia parlamentin julkisesta kuvasta syntyneitä sekaannuksia.
Meillä on monia vahvuuksia, joihin voimme tukeutua, eikä suinkaan vähiten merkitystä ole sillä, että meillä on ainutlaatuinen asema mantereemme suurimpana kansan valitsemana edustuselimenä. Keskeinen asemamme itse valmistelukunnassakin edellyttää erityistä tiedotustoimintaa. Päätän puheenvuoroni asiaan, jonka sanoin jo aikaisemmin: meidän on ansaittava Euroopan nykysukupolven hyväksyntä. Tämä on kansan puhujakoroke, jolla tämän prosessin on tapahduttava: meidän on luotava kulttuurista muutosta, tiedostettava laajentumisprosessiin ja uusien strategisten kumppanuuksien solmimiseen liittyvät velvollisuutemme, painotettava politiikan ensisijaisuutta, uudistettava parlamenttia ja tiedotettava yleisistä päämääristämme. Nämä ovat puheenjohtajakauteni tavoitteet. Ne voidaan kiteyttää yhteen sanontaan: yhteistyö sellaisen Euroopan luomiseksi, joka on valmis kohtaamaan tulevaisuuden haasteet.
Toivon, että ensi kaudella, ennen seuraavia vaaleja voimme olla näkyvästi uudistuva parlamentti ja että voimme olla kommunikoiva parlamentti sekä sellainen parlamentti, joka on valmis ottamaan muutoksen mukanaan tuoman riskin. Se vaatii kaikilta luovuutta ja mielikuvitusta, ja yhdessä pystymme kohtaamaan tämän haasteen. Oikeastaan se, mitä haluaisin teidän tämänpäiväisessä keskustelussa ilmaisevan, on halukkuus osallistua muutoksen ilmapiirin luomiseen. Suorien vaalien käyttöönotosta on kulunut nyt yli 20 vuotta, ja meidän on nyt arvioitava toimintatapaamme. Parlamentin on saatava aikaan aiempaa elinvoimaisempi ja dynaamisempi parlamentarismi.
Suurin vireillä oleva muutos on tietenkin laajentuminen. Meidän, poliittisen luokan, on aika ottaa taas ohjakset käsiimme laajentumiskysymyksessä. On väistämättä selvää, että kaikkien yhteisön säännöstöön (
) liittyvien yksityiskohtien käsittely vaatii valtavasti työtä Euroopan komissiolta sekä ehdokasvaltioiden julkisilta palveluilta. Näihin yksityiskohtiin liittyy kuitenkin entistä suurempi poliittinen haaste – ja se on meidän haasteemme. Parlamentilla on harvinaisen hyvä asema johtaa muutospolitiikkaa kohti laajentunutta Eurooppaa.
Aloitamme nyt laajentumiskeskustelun loppupelin, ja meillä on monimutkaiset talousarviota koskevat ehdotukset, joihin parlamentti epäilemättä ottaa aikanaan kantaa. On tärkeää, ettei muutoksen – laajentumisen – aikaa jätetä pientä tai suurta muutosta koskevan talousarviokeskustelun asteelle, tai miten ikinä se nyt sitten ymmärretäänkin. Meidän on tehtävä aloitteita täällä parlamentissa ajaaksemme tätä asiaa.
Haluan parlamentista paikan, jossa käydään vilkasta laajentumiskeskustelua. Tapahtumakalenteria ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta meillä näyttäisi olevan tänä vuonna kaksi tilaisuutta keskustella laajentumisesta, luultavasti Espanjan puheenjohtajakauden lopussa ennen Sevillan huippukokousta ja luultavasti toisen kerran marraskuussa.
Pyytäisin teitä etenkin poliittisissa ryhmissä miettimään menetelmää, jolla voisimme kehottaa poliittisia ryhmiämme edustavia ehdokasvaltioiden parlamentin jäseniä osallistumaan tämänvuotisiin laajentumiskeskusteluihimme, luomaan elinvoimaisuutta, luomaan hetken, joka on erityisesti eurooppalainen hetki, ja tekemään sen siten, että voimme kuulla kaikki erilaiset äänet. Nämä äänet voivat olla joissakin asioissa sopusointuisia tai eripuraisia, mutta tämä on todella ratkaisevaa aikaa, ja toivon parlamentin löytävän sen eri kokoonpanoissa ja ryhmissä tahdon tunnustella ja luoda tällaisen keskustelufoorumin sekä ilmentää uutta Eurooppaa parlamentaarisessa mielessä."@fi5
"Nous en venons à la prochaine question à l'ordre du jour - à cet égard, je voudrais remercier la Conférence des présidents et les collègues de cette Assemblée pour m'avoir permis de faire une courte déclaration de politique, suivie d'un débat, afin de discuter des 30 prochains mois de la présidence.
En fin de compte, si l'on suit l'exemple de la réunification de l'Allemagne qui a eu lieu il y a plus de dix ans, j'espère que l'Assemblée est d'accord pour dire que lorsque les pays candidats signeront les traités d'adhésion - qui devront encore être ratifiés - nous pourrions envisager d'établir un budget et un plan en vue de créer un statut d'observateur à part entière qui nous permettra d'établir une tête de pont pour la nouvelle Europe. Nous pourrions envisager de le faire au sein de cette Assemblée parce que nous avons pour objectif public d'offrir une réelle direction politique. En fonction de ces détails et de l'obtention d'un accord - que nous devrons obtenir concernant le budget, que nous devons faire passer par le Bureau, et qui nécessite l'accord de la Conférence des présidents en ce qui concerne le calendrier - je voudrais rendre visite, au nom de ce Parlement, à tous les pays candidats dans les prochains mois et avant le Sommet de Séville si c'est possible et leur remettre, remettre à nos collègues parlementaires, l'invitation officielle à devenir l'avant-garde de la nouvelle Europe, et, si vous le permettez, ce sera votre invitation et mon privilège de leur remettre en votre nom.
Dans le contexte de la politique étrangère, et dans une plus large mesure, j'espère que nous pourrons améliorer nos performances. L'Europe a besoin d'une nouvelle politique étrangère et je suis certain qu'il existe dans cette Assemblée une majorité et une volonté pour bâtir cette politique étrangère. En formant et développant des partenariats stratégiques avec les États-Unis, la Russie, grâce au dialogue euroméditerranéen, au dialogue entre les civilisations, nous nous engageons dans des politiques qui ne sont pas seulement cruciales au processus parlementaire constituant l'image de l'Union européenne elle-même. Cette Assemblée jouit d'une grande crédibilité concernant notre désir de lutter contre la pauvreté, les maladies et la faim dans le monde. Cette Assemblée est fière d'afficher un merveilleux bilan en matière de promotion et de défense des droits de l'homme. Nous devons être déterminés à poursuivre notre rôle de premier plan en la matière, mais nous devons trouver de nouvelles plates-formes pour exprimer notre leadership. Il ne s'agit pas simplement du fait que nous devions simplement suivre les événements, mais nous, en tant que Parlement, nous avons la capacité de créer de nouvelles plates-formes afin de montrer la voie à suivre.
Ces derniers jours et ces dernières semaines, grâce au travail de tant de collègues dans cette Assemblée, nous avons commencé à nous engager dans une nouvelle forme et une forme plus mature de relations politiques avec d'autres institutions, et, en particulier, avec la Commission européenne. Je félicite Mme Malmström, de la commission des affaires constitutionnelles, ainsi que le vice-président de la Commission, qui est présent aujourd'hui, pour le travail qu'ils ont accompli afin de garantir un accord marquant de grande qualité sur la manière dont nous aborderons dès à présent le processus législatif. Nous en avons besoin et le travail est excellent.
Je félicite l'Assemblée pour le soutien massif exprimé hier lors du vote sur le rapport de M. von Wogau, qui nous permettra d'adopter une solution provisoire efficace - et ce n'est qu'une solution provisoire - en ce qui concerne la réforme des services financiers en souffrance, par le biais de la Convention et de la Conférence intergouvernementale, d'adopter une nouvelle base dans le Traité sur laquelle mener nos relations interinstitutionnelles, promouvoir le rôle d'une Europe démocratique et promouvoir le rôle du Parlement consistant en la représentation primordiale des citoyens.
Je voudrais également rendre hommage à M. Napolitano pour son rôle et ses qualités de leader, dont le travail au sein de cette Assemblée a contribué d'une manière si élégante à ces réalisations, et pour l'adoption de ces deux rapports en commission des affaires constitutionnelles.
Toutes ces mesures suivent un fil conducteur cohérent, à savoir la primauté de la politique elle-même. C'est notre métier. Nous devons également émettre un signal à destination de la Commission, du Conseil, du monde, selon lequel le Parlement européen constitue un partenaire mûr et fiable eu égard au projet que nous partageons, à savoir l'intégration européenne.
En contrepartie, je veux travailler, lors de la période précédant le Conseil européen de Barcelone, avec la Commission et le Conseil, afin d'établir un groupe de travail interinstitutionnel significatif. La primauté de la politique est réduite à néant si les plates-formes destinées à développer la politique font défaut. Je m'adresse au Conseil : il est temps à présent de créer cette plate-forme, avec la Commission et le Parlement, et de nous accorder la capacité de restaurer et de développer la primauté de la politique, de nous préparer au travail commun sur la Convention et de faire en sorte que la Conférence intergouvernementale produise des résultats tangibles, fructueux et communs.
Lorsque, le 15 janvier, j'ai pris la parole après mon élection, j'ai dit que j'aurais voulu jouir du privilège - traditionnel - réservé au président nouvellement élu qui consiste à faire part à l'Assemblée des objectifs stratégiques pour la période à venir. La décision de m'adresser à vous aujourd'hui a été prise par respect du fait que le Premier ministre espagnol était présent le mercredi de cette période de session en vue de lancer la présidence espagnole. Je voudrais apporter une chose à cette Assemblée - et j'espère que nous collaborerons tous en la matière : il s'agit de la capacité d'expliquer qui nous sommes et ce que nous faisons. Dès lors, lorsque vous désirez expliquer quelque chose, vous devez choisir le bon moment et vous ne pouvez choisir un moment qui appartient ce jour à quelqu'un d'autre. Je profite donc de l'occasion qui m'est offerte ce matin.
Et nous ne devons pas oublier que nous sommes, au sein de cette Assemblée, une tribune pour les peuples d'Europe. Notre objectif public essentiel est de servir nos concitoyens. Nous pouvons insuffler et communiquer une nouvelle fierté à ce Parlement. Notre détermination doit être de mettre l'accent sur l'aspect démocratique au détriment de l'aspect technocratique, d'insister sur l'ouverture et de diffuser notre message de toutes les manières possibles à un public européen plus large.
Je suis très fier de ce que nous, parlementaires, au sein de ce Parlement, ayons établi, développé, expliqué les arguments en faveur d'une Convention, d'une nouvelle manière de créer une nouvelle Europe, de processus ouverts, démocratiques et transparents, des arguments en vue de tenter d'entrer en contact avec une génération émergeante d'Européens qui ne s'intéressent pas aux affaires qu'on traite derrière des portes closes. Je suis très fier de ce que nous soyons parvenus à convaincre grâce à ces arguments. Le vieux consensus permissif qui consiste à permettre à l'élite d'agir n'existe plus sous son ancienne forme et, dès lors, nous devons mériter le consentement et le respect d'une génération émergeante. On ne peut y arriver qu'en utilisant des méthodes ouvertes. La Convention doit constituer une méthode ouverte et peut s'avérer être un départ très significatif.
Le Parlement peut prétendre à la paternité de l'idée. Toutefois, nous jouons également un rôle-clé dans cette Convention en tant qu'acteur concerné. Notre détermination, en tant que Parlement, est de promouvoir une Europe démocratique au détriment d'une Europe technocratique et d'insister sur l'ouverture. À cet égard, j'estime - et aujourd'hui, nous aurons l'occasion de rencontrer le président de la Convention au sein de la Conférence des présidents - que nous devons garantir, en tant que Parlement, que la Convention elle-même, dans le cadre de ses travaux transparents, constitue la plate-forme de base, la voie principale, la discussion ouverte qui montre la voie à emprunter.
Il est important - certains collègues distingués au Bureau nous aideront à mener ce débat - que cette Convention soit bien gérée. Mais la Convention elle-même doit devenir, par le biais de cette gestion, une véritable plate-forme en vue d'un débat ouvert. J'ai demandé aux services du Parlement, en vue de diffuser ce débat auprès du grand public, de faire en sorte que celui-ci soit retransmis de manière continue sur vidéo, afin que les personnes souhaitant suivre ces débats - que ce soient des journalistes, des personnes travaillant dans des instituts de recherche, des étudiants d'universités, divers groupes de la sphère socio-économique européenne - mais qui ne se trouvent pas à Bruxelles pour assister aux travaux, puissent le faire régulièrement.
Chers collègues, il nous reste encore à parcourir un long chemin en ce qui concerne la question de la réforme interne. J'ai lu le livre intitulé "Mes combats"
écrit par mon prédécesseur, Nicole Fontaine. Elle y parle du statut des députés et de l'impossibilité virtuelle d'accomplir des progrès en la matière.
Je ne sais pas quel progrès nous pouvons réaliser, mais, aujourd'hui, j'exprime cet espoir. Je voudrais clore la question du statut des députés. Je veux travailler avec le rapporteur, M. Rothley ; je veux travailler avec des collègues cruciaux au sein du Bureau et du Collège des questeurs. Toutefois, je veux d'abord parler aux députés de cette Assemblée, afin d'essayer de former, de mobiliser et de motiver une majorité pour le changement. Au cours des semaines qui vont suivre, nous nous engagerons dans un cycle de consultations intensives avec les députés. Je vous garantis qu'il n'y aura pas statut des députés sans que ceux-ci soient consultés. Toutefois, il ne peut y avoir de statut sans mobiliser la majorité - en premier lieu, dans cette enceinte. Ensuite, bien sûr, même si nous y parvenons, nous devons encore compter sur le fait que le Conseil remplisse sa part du contrat. Mais je veux entamer la première phase ici : connaître le terrain sur lequel nous nous trouvons, créer une volonté claire pour ce changement et ensuite tenter de clore la question. D'un point de vue politique, il est important de le faire avant les prochaines élections européennes. J'espère que vous êtes d'accord et que vous contribuerez à créer ce climat propice à une majorité pour le changement.
Dès l'abord, j'ai déclaré qu'il y avait un désir important de changement. De très nombreux collègues estiment que beaucoup de débats qui ont lieu dans cette Assemblée manquent de vitalité et nous devons nous pencher sur cette question. Je me réjouis du rapport Corbett et du changement - quel qu'il soit - qu'il pourrait apporter. Je ne préjuge pas du résultat de ce rapport - il fait encore l'objet de débat et de controverse.
Je n'ai pas le monopole de la sagesse, mais nous savons que le rapport Corbett - aussi loin qu'il aille ou qu'il puisse aller - ne constitue qu'un début. C'est l'Assemblée qui se prononcera sur le rapport Corbett, pas le président.
Mais je voudrais faire une remarque : quels que soient les pouvoirs accordés à la présidence afin de tenter de gérer la manière dont nous conduisons nos travaux - à savoir moins de votes, plus de travail effectué en commission, en vue d'accroître l'espace accordé au véritable débat politique - je les utiliserai dans la plus large mesure possible. Dès lors, je veux que l'on sache à l'avance : quelle que soit cette plate-forme, je veux en faire usage d'une manière qui ouvre l'espace pour des débats politiques créatifs au sein de cette Assemblée.
La conclusion majeure que je tire de la campagne qui a précédé mon élection au poste de président est qu'il existe un désir énorme de changement au sein de notre Assemblée. Toutefois, c'est un désir frustré eu égard aux changements réalisés. Nous devons convertir ce désir de changement en changement réel dans cette Assemblée par le biais des divers mécanismes - le Bureau, nos commissions, la Conférence des présidents. Aujourd'hui, j'invite mes collègues à saisir cette opportunité en vue de mettre en œuvre les changements pour lesquels il existe, à l'évidence, un tel désir dans cette enceinte.
Hier, nous avons mené un merveilleux débat sur le Moyen-Orient, mais il nous faut beaucoup plus de ce type d'activité parce que nous sommes une institution politique.
À cet égard, - même si je ne prétends pas avoir le monopole de la sagesse en la matière et ne peux remplacer le travail de la commission des affaires constitutionnelles - je pose, comme on l'a fait à Laeken, un certain nombre de questions. Lorsque nous participons à des débats, pour quelle raison les groupes n'ont-ils pas pu s'accorder pour qu'à un certain moment - peut-être le dernier tiers de la séance - nous demandions en fait aux collègues de se répondre ? Pourquoi ne créons-nous pas une dynamique qui nous oblige à débattre et non simplement à lire des déclarations ? Nous devons, d'une manière ou d'une autre, nous répondre les uns les autres. Ne devrions-nous pas envisager, en commission, lorsqu'un rapport recueille un large assentiment mais qu'il contient des amendements-clés sujets à un désaccord clair, de débattre uniquement des amendements-clés par le biais de la Conférence des présidents ? C'est ce qui se fait parfois au congrès américain - cela ne concerne pas la totalité du débat, mais seulement le débat relatif aux amendements-clés, car c'est la partie faisant l'objet de tensions politiques.
Nous devons envisager certains de ces aspects et je vous invite à les envisager de manière créative, parce que nous avons besoin de davantage de vitalité et nous pouvons nous l'offrir si nous nous montrons assez créatifs.
L'acquis communautaire que j'ai mentionné lorsque j'ai parlé de l'élargissement couvre 2 500 actes sur une période de 50 ans et 85 000 pages de législation. Sur le site web Eur-Lex, vous trouverez la moitié de ces actes sous forme consolidée - pas encore sous forme de loi, car nous n'avons jamais promulgué de loi pour consolider tous ces actes -, mais vous constaterez que la moitié de l'acquis se trouve à présent sur Eur-Lex sous forme abrégée. Je crois savoir que, grâce aux textes consolidés, nous pourrions réduire le nombre de pages de 85 000 à 25 000. C'est encore énorme, mais cela constitue une performance. Je crois que nous devrions collaborer avec les autres institutions pour traiter cette question de manière urgente. Le fait que cela n'ait pas déjà été réalisé constitue un échec en matière de planification stratégique. Cela aurait dû être fait avant l'élargissement pour lequel ces 85 000 pages sont en cours de traduction. Toutefois, c'est principalement pour les citoyens que nous le faisons, pour les citoyens qui veulent avoir accès à la législation européenne, trouver en un endroit un texte consolidé qui explique leurs droits, ainsi que les limites qui leur sont imposées. J'espère qu'en la matière, nous pouvons nous engager dans un tel exercice avec les autres institutions.
En tant que Parlement, nous avons comme objectif public d'apporter une véritable valeur au débat et de devenir un organe législateur à l'échelle du continent. Au cours de la prochaine période, je veux essayer de mieux vendre notre histoire que nous l'avons fait par le passé.
Je veux proposer au Bureau un exercice complet d'inventaire en vue de fournir au Parlement des politiques modernes et rationalisées en matière d'information. Je veux développer avec vous une stratégie de communication avant les prochaines élections européennes en 2004. Nous devrons investir dans l'honnêteté intellectuelle et le réalisme politique en vue de reconnaître les manquements du passé ; nous devrons examiner les raisons sous-jacentes de ces manquements ; nous devrons examiner toutes les confusions d'images relatives à nos institutions aux yeux du public.
Nous pouvons nous baser sur de nombreux atouts. Entre autres, et ce n'est pas le moindre, notre statut unique d'assemblée élue la plus importante de notre continent. Le rôle pivot que nous jouons dans le cadre de la Convention elle-même requiert un exercice particulier de communication. Comme je viens de le dire - et je terminerai par là - nous devons gagner l'assentiment de la génération actuelle d'Européens. Ceci est la tribune des citoyens où ce processus doit se dérouler : entamer une transformation culturelle, reconnaître nos responsabilités vis-à-vis de l'élargissement, de l'établissement de nouveaux partenariats stratégiques, mettre l'accent sur la primauté de la politique, réformer l'Assemblée, diffuser notre objectif public. Tels sont les objectifs de ma présidence. Ils peuvent être résumés en une phrase : travaillons ensemble pour créer une Europe prête à assurer son avenir.
J'espère que, lors de la période de session qui se déroulera avant les élections, le Parlement pourra entreprendre des réformes d'une manière visible, que le Parlement saura se montrer communicatif et que le Parlement sera préparé à prendre des risques pour mettre en œuvre des changements. Cela nécessitera de la créativité et de l'imagination de la part de tous et ensemble, nous pouvons relever ce défi. En fait, aujourd'hui, au cours de notre débat, je voudrais vous demander d'aborder la volonté de nous engager dans une culture de la transformation. Plus de vingt ans se sont écoulés depuis l'introduction des élections directes et nous devons revoir la manière dont nous procédons. Nous devons accroître la vitalité et le dynamisme du parlementarisme au sein de cette Assemblée.
La transformation en cours la plus importante est, bien sûr, l'élargissement. Il est temps que nous, qui constituons la classe politique, reprenions possession de l'élargissement. Il est inévitable que l'acquis communautaire nécessite une somme énorme de travail de la part de la Commission européenne, ainsi que des services publics dans les États candidats, en vue de traiter tous les détails. Cependant, au-delà de ces détails, il y a le défi politique plus large - le défi que nous devons relever. Cette Assemblée occupe une position unique en vue de guider la politique de transformation vers une Europe élargie.
Nous abordons à présent la phase finale du débat relatif à l'élargissement, ainsi que l'examen des propositions budgétaires complexes au sujet desquelles l'Assemblée s'exprimera en temps opportun, cela ne fait aucun doute. Il est important que l'ère de changement que représente l'élargissement ne se réduise pas à un débat budgétaire concernant des petites ou des grandes modifications, indépendamment de la manière dont celles-ci sont perçues. Nous devons prendre des initiatives au sein de cette Assemblée en vue de promouvoir cet agenda.
Je veux que ce Parlement soit l'endroit où le débat sur l'élargissement trouve sa pleine vitalité. Bien que le calendrier ne soit pas encore fermement établi, il me semble que nous allons probablement débattre de l'élargissement à deux reprises cette année, peut-être avant le Sommet de Séville, à la fin de la présidence espagnole, et probablement une nouvelle fois en novembre.
Je voudrais vous demander - et je m'adresse en particulier aux groupes politiques - d'envisager une formule grâce à laquelle nous pourrions inviter des parlementaires issus de nos familles politiques des pays candidats en vue de participer à nos débats sur l'élargissement cette année, de créer un sentiment de vitalité, un élan revêtant un caractère très européen et de le faire d'une manière qui nous permette d'entendre les avis différents. Il se peut qu'il y ait des points d'accord ou de désaccord sur certains thèmes, mais il s'agit réellement d'une période cruciale et j'espère que l'Assemblée aura la volonté, par le biais de ses mécanismes et des groupes, d'explorer et de créer cette plate-forme et d'exprimer cette nouvelle Europe d'un point de vue parlementaire."@fr6
"Passiamo ora al prossimo punto all'ordine del giorno; al riguardo vorrei ringraziare la Conferenza dei presidenti e i colleghi presenti in Aula per l'opportunità che mi viene offerta di fare una breve dichiarazione programmatica, seguita da dibattito, sui prossimi due anni e mezzo di Presidenza.
Infine, ispirandoci al precedente della riunificazione tedesca avvenuta oltre dieci anni fa, mi auguro che, subito dopo la stipula, da parte dei paesi candidati, dei trattati di adesione, e prima che essi vengano ratificati, l'Assemblea convenga sull'opportunità di esaminare, sotto l'aspetto del bilancio e della pianificazione, la possibilità di riconoscere ai rappresentanti di tali paesi lo
di osservatori a pieno titolo, al fine di creare l'avanguardia della nuova Europa e di farlo in questa sede, perché è nostro scopo dichiarato fornire una reale
politica. Subordinatamente alla definizione di tali aspetti e previo consenso - perché dobbiamo valutare la dotazione finanziaria, esaminare la questione in seno all'Ufficio di presidenza ed ottenere il benestare della Conferenza dei presidenti al nostro calendario - nei prossimi mesi, prima del Vertice di Siviglia, se posso, vorrei far visita ad ogni paese candidato, a nome del Parlamento, e presentare ai colleghi parlamentari l'invito formale a costituire l'avanguardia della nuova Europa. Se acconsentite, sarà il vostro invito e sarà mia prerogativa presentarlo a nome vostro.
Nel contesto della politica estera e su scala più ampia, mi auguro di riuscire ad elevare la posta in gioco. L'Europa ha bisogno di una nuova politica estera e sono certo che in seno all'Assemblea esiste una maggioranza e la volontà di crearla. Stringendo e sviluppando alleanze strategiche con gli Stati Uniti e la Russia, coltivando un dialogo euromediterraneo, un dialogo tra civiltà, prendiamo parte a una politica vitale, e non solo per il processo parlamentare, che è l'immagine stessa dell'Unione europea. Il Parlamento gode di grande credibilità per quanto riguarda l'impegno nella lotta contro la povertà, le malattie e la fame nel mondo e vanta risultati eccezionali, di cui possiamo andare fieri, nell'ambito della promozione e della difesa dei diritti umani. Dobbiamo mostrare determinazione e continuare a svolgere un ruolo guida in questo contesto, ma è necessario trovare nuove piattaforme per esprimere la nostra
. Non dobbiamo limitarci a seguire gli eventi: noi stessi, in quanto Parlamento, abbiamo la facoltà di creare nuove piattaforme e servire da guida.
Negli ultimi giorni e settimane, grazie al lavoro di numerosi colleghi, abbiamo cominciato a sviluppare una forma nuova e più matura di relazioni politiche con le altre Istituzioni, in particolare con la Commissione europea. Mi congratulo con la onorevole Malmström della commissione per gli affari costituzionali e con la Vicepresidente della Commissione, presente in Aula quest'oggi, per il lavoro compiuto al fine di raggiungere un buon accordo, che costituirà una pietra miliare sul modo in cui d'ora in poi affronteremo il processo legislativo. Ne abbiamo bisogno ed è un ottimo lavoro.
Mi congratulo con l'Assemblea per il voto a stragrande maggioranza di ieri a sostegno della relazione dell'onorevole von Wogau, che ci consentirà di adottare un'efficace soluzione interlocutoria - giacché si tratta solo di una soluzione interlocutoria - sulla riforma dei servizi finanziari, in attesa di definire, attraverso la Convenzione e la Conferenza intergovernativa, una nuova base nei Trattati sulla quale condurre le nostre relazioni istituzionali, rafforzare la posizione di un'Europa democratica e promuovere il ruolo del Parlamento nel rappresentare con slancio i cittadini.
In particolare, vorrei anche rendere omaggio, visto che le due relazioni sono state presentate dalla commissione per gli affari costituzionali, al ruolo guida e ai meriti dell'onorevole Napolitano, il cui lavoro in seno al Parlamento ha generosamente contribuito a raggiungere questi risultati.
Il filo conduttore in tutte queste misure è il primato della politica. Questo è il nostro compito. Dobbiamo anche trasmettere un segnale alla Commissione, al Consiglio, al mondo esterno, per affermare che il Parlamento europeo è un
maturo e affidabile nel progetto di integrazione europea che tutti condividiamo.
Del pari, nei preparativi per il Consiglio europeo di Barcellona, intendo lavorare insieme alla Commissione e al Consiglio per costituire un gruppo di lavoro interistituzionale significativo. La priorità della politica si riduce a zero se non esistono piattaforme per sviluppare la politica stessa. Mi rivolgo al Consiglio: è ora che il Consiglio, insieme alla Commissione e al Parlamento, definisca tale piattaforma e ci consenta di ristabilire e promuovere il primato della politica, di prepararci per il lavoro congiunto nell'ambito della Convenzione, al fine di raggiungere risultati comuni positivi e concreti alla Conferenza intergovernativa.
Nel discorso che ho pronunciato dopo la mia elezione il 15 gennaio ho dichiarato di volermi avvalere del privilegio, consueto per il nuovo Presidente eletto, di esporre all'Assemblea gli obiettivi strategici per il periodo a venire. La decisione di intervenire oggi è stata presa per riguardo verso il Primo ministro spagnolo, il quale era presente in Aula mercoledì della scorsa tornata per presentare il programma della Presidenza spagnola. Un elemento che intendo promuovere in seno all'Assemblea - al quale mi auguro lavoreremo tutti insieme - è la capacità di comunicare chi siamo e che cosa facciamo. Quando si vuole comunicare qualcosa è necessario cogliere il proprio momento e non quello che, in una data giornata, spetta a qualcun altro. Colgo quindi l'opportunità di intervenire stamattina.
Non dobbiamo inoltre dimenticare che l'Assemblea è una tribuna per i cittadini d'Europa. Il nostro compito essenziale è servire i cittadini. In seno al Parlamento possiamo generare e diffondere nuovo prestigio. Dobbiamo dimostrare la nostra ferma volontà di dare impulso alla democrazia anziché alla tecnocrazia, insistere sull'apertura e comunicare il nostro messaggio in ogni modo possibile ad un più vasto pubblico europeo.
Sono molto orgoglioso del fatto che sia stato proprio il Parlamento - noi deputati - a concepire, sviluppare, illustrare e imporre il dibattito a favore di una Convenzione, a favore di un modo innovativo di creare la nuova Europa, un metodo aperto, democratico e trasparente, per cercare di entrare in contatto con una nuova generazione di europei che resta indifferente a tutto ciò che viene deciso a porte chiuse. E' finita l'epoca del consenso permissivo che autorizzava l'
a procedere e dobbiamo quindi conquistare il consenso e il rispetto di una nuova generazione. Possiamo farlo solo con metodi aperti e la Convenzione dev'essere un metodo aperto e può rappresentare un inizio molto promettente.
Il Parlamento può vantare la paternità dell'idea. Tuttavia, abbiamo anche un ruolo fondamentale in quanto parte attiva della Convenzione. La volontà del Parlamento è di promuovere un'Europa democratica anziché tecnocratica e di insistere sull'apertura. Al riguardo, ritengo - e più tardi avremo la possibilità, in seno alla Conferenza dei presidenti, di incontrare il Presidente della Convenzione - che sia dovere del Parlamento garantire che la Convenzione stessa, con i suoi lavori aperti, sia la piattaforma primaria, il metodo principale, la sede di discussione trasparente che delineerà il percorso da seguire in futuro.
E' importante - e vi sono autorevoli colleghi nel
che contribuiranno a condurre il dibattito - che la Convenzione sia ben gestita. La gestione deve contribuire a far sì che la Convenzione stessa sia una piattaforma reale per una discussione aperta. Al fine di rendere accessibile il dibattito a un pubblico più vasto, ho chiesto ai servizi di assicurarne la trasmissione video continua, cosicché chi desidera assistervi - giornalisti, persone che lavorano presso istituti di ricerca, studenti universitari, vari gruppi della sfera socioeconomica europea -, ma non si trova a Bruxelles per seguire i lavori della Convenzione, possa farlo regolarmente.
Onorevoli colleghi, abbiamo ancora molta strada da fare per quanto riguarda la riforma interna. Ho letto il libro
del mio predecessore, Nicole Fontaine, nel quale si parla dello Statuto dei deputati e dell'impossibilità pratica di compiere progressi in materia.
Non so quali progressi riusciremo a fare, ma oggi esprimo questa speranza: vorrei portare a termine lo Statuto dei deputati. Intendo lavorare con il relatore, l'onorevole Rothley; intendo lavorare con i colleghi interessati in seno all'Ufficio di presidenza e al Collegio dei Questori. Innanzi tutto però intendo creare, mobilitare e motivare una maggioranza favorevole al cambiamento. Nel corso delle prossime settimane ci dedicheremo a un intenso ciclo di consultazioni con i deputati. Non si adotterà alcuno Statuto senza il consenso dei parlamentari, ve lo garantisco. Tuttavia, non potremo avere uno Statuto senza mobilitare la maggioranza, innanzi tutto in questa sede. Poi, naturalmente, anche se ci riusciremo, dovremo comunque confidare nella volontà del Consiglio di portare a compimento la sua parte dell'accordo. In ogni caso intendo cominciare la prima fase proprio da questo: comprendere le basi da cui partiamo, creare una chiara volontà di cambiamento e quindi cercare di chiudere la questione. Dal punto di vista politico è importante farlo prima delle prossime elezioni europee. Mi auguro siate d'accordo e che contribuirete a creare un clima propizio per una maggioranza favorevole al cambiamento.
Ho detto all'inizio che esiste un enorme desiderio di cambiamento. Numerosissimi colleghi ritengono che l'Assemblea sia priva di vitalità in molti dei suoi dibattiti e su questo dobbiamo lavorare. Attendo fiducioso la relazione Corbett e qualsiasi cambiamento essa possa proporre. Non esprimo giudizi prematuri sull'esito: è ancora una questione controversa e oggetto di discussione.
Non ho il monopolio della saggezza, ma sappiamo che - per quanto lontano si spinga o possa spingersi - la relazione Corbett è soltanto un inizio. Sarà l'Assemblea a decidere in merito a tale relazione, non il Presidente.
Tuttavia, c'è un punto che desidero sottolineare: a prescindere dai poteri che essa conferisce alla Presidenza per disciplinare il modo in cui si svolgono le attività parlamentari - meno votazioni, più lavoro in seno alle commissioni e quindi più spazio per un reale dibattito politico - intendo avvalermene al massimo. Voglio quindi che lo si sappia in anticipo: qualunque sia la piattaforma, intendo usarla per dare maggiore spazio a un dibattito politico creativo in Aula.
Nel corso della campagna che ha preceduto la mia elezione a Presidente ho avuto la netta sensazione che esista un desiderio enorme di cambiamento in seno a questa Istituzione. Tuttavia, è un desiderio frustrato per quanto riguarda la sua realizzazione concreta. Attraverso i vari meccanismi - l'Ufficio di presidenza, le nostre commissioni, la Conferenza dei presidenti - dobbiamo tradurre tale desiderio in cambiamento reale. L'invito che rivolgo oggi ai colleghi è di cogliere questa opportunità per generare il cambiamento cui palesemente aspira l'Assemblea.
La discussione di ieri sulla crisi in Medio Oriente è stata esemplare, ma abbiamo bisogno di molte più attività di questo tipo perché siamo un'Istituzione politica.
Al riguardo - e anche su questo non ho il monopolio della saggezza - non posso soppiantare la commissione per gli affari costituzionali nel suo lavoro, ma sollevo, nello stile di Laeken, diversi interrogativi. Perché, in occasione di un dibattito, i gruppi non sono stati finora in grado di stabilire che a un certo punto - magari per l'ultimo terzo - si chieda effettivamente ai colleghi di rispondersi a vicenda? Perché non diamo vita a una dinamica che induca a discutere anziché leggere semplicemente delle dichiarazioni? In un modo o nell'altro dobbiamo fornirci risposte reciproche. Possiamo forse esaminare la possibilità che, in seno alle commissioni, nel caso di una relazione per la quale vi sia un consenso generale, ma siano stati presentati emendamenti sostanziali sui quali esiste un netto disaccordo, si possano discutere, attraverso la Conferenza dei presidenti, soltanto gli emendamenti sostanziali? Questa procedura è seguita in alcuni casi dal Congresso degli Stati Uniti: non si discute l'intera relazione, ma soltanto gli emendamenti sostanziali, perché è la parte su cui verte il dibattito politico.
Dobbiamo esaminare questi aspetti e vi invito a farlo in modo creativo, perché abbiamo bisogno di maggiore vitalità e noi stessi possiamo ottenerla se ci dimostriamo abbastanza creativi.
L'
che ho menzionato in apertura parlando dell'allargamento, comprende 2 500 atti legislativi adottati nel corso di 50 anni e 85.000 pagine di legislazione. Sul sito
Eur-Lex metà di tali atti è disponibile in forma consolidata - non è ancora una legge, perché non ne abbiamo mai adottata una per consolidare la totalità di tali atti - nondimeno riscontrerete che la metà dell'
è attualmente disponibile su Eur-Lex in forma abbreviata. Mi dicono che con il testo consolidato potremmo ridurre le pagine da 85000 a 25000. La cifra rimane comunque enorme, ma sarebbe già un risultato considerevole. Ritengo che dovremmo lavorare con le altre Istituzioni per procedere in tal senso in via prioritaria. E' per mancanza di pianificazione strategica che non è ancora stato fatto. Un provvedimento in questo senso avrebbe dovuto essere adottato in vista dell'allargamento, per il quale le 85.000 pagine sono ora in corso di traduzione. Tuttavia, dobbiamo farlo soprattutto per i cittadini che desiderano conoscere il diritto europeo e trovare in un'unica sede un testo consolidato che enunci i loro diritti e le relative limitazioni. Mi auguro di poter intraprendere questa attività insieme alle altre Istituzioni.
Come Parlamento, abbiamo il compito di conferire valore reale al dibattito, di agire in veste di legislatore paneuropeo. Nel prossimo periodo intendo cercare di far valere i nostri argomenti meglio di quanto sia stato fatto in passato.
Intendo proporre all'Ufficio di presidenza di effettuare una valutazione completa al fine di modernizzare e snellire le politiche d'informazione del Parlamento. Intendo sviluppare insieme a voi una strategia di comunicazione prima delle prossime elezioni europee nel 2004. Dovremo dar prova di onestà intellettuale e di realismo politico per poter riconoscere gli errori del passato, valutare i motivi alla base di tali errori ed esaminare eventuali incoerenze nell'immagine offerta dal Parlamento all'opinione pubblica.
Abbiamo molti punti di forza da cui partire, non ultima la nostra eccezionale posizione di più grande assemblea di rappresentanti eletti nell'intero continente. Anche l'importantissimo ruolo che svolgiamo nell'ambito della Convenzione richiede un'attività specifica di comunicazione. Come ho già detto - e con questo concludo - dobbiamo conquistare il consenso della nuova generazione di europei. Questa è la tribuna dei cittadini, la sede in cui deve aver luogo tale processo: stimolando una trasformazione culturale, riconoscendo le nostre responsabilità nei confronti dell'ampliamento e dello sviluppo di nuove alleanze strategiche, ribadendo il primato della politica, introducendo riforme in questa Istituzione e divulgando la consapevolezza della nostra funzione pubblica. Questi sono gli obiettivi della mia Presidenza. Si possono riassumere in una frase: lavorare insieme per creare un Europa idonea ad affrontare il futuro.
Mi auguro che nel prossimo periodo, prima delle elezioni, sapremo essere un Parlamento che introduce riforme in modo visibile, un Parlamento capace di comunicare e disposto a correre i rischi che il cambiamento comporta. Ciascuno dovrà dare prova di creatività e di immaginazione e insieme potremo rispondere alla sfida. Infatti, l'argomento su cui vorrei chiedervi di confrontarvi nel corso della discussione di oggi è la volontà di impegnarci a creare una cultura di trasformazione. Sono trascorsi oltre due decenni dall'introduzione dell'elezione diretta e dobbiamo riesaminare il modo in cui svolgiamo la nostra attività. Dobbiamo creare un senso di parlamentarismo più vivace e dinamico in seno all'Assemblea.
La principale trasformazione in corso è naturalmente l'ampliamento. Per noi, classe politica, è giunto il momento di riappropriarci di tale processo. E' inevitabile che l'
richieda un'enorme mole di lavoro da parte della Commissione europea e delle autorità pubbliche dei paesi candidati che devono risolverne gli aspetti specifici. Tuttavia, oltre a tali aspetti specifici esiste una più ampia sfida politica, e questa è la nostra sfida. L'Assemblea gode di una posizione particolarmente indicata per condurre la politica di trasformazione verso un'Europa allargata.
Siamo ora alle battute finali del dibattito sull'allargamento e disponiamo delle complesse proposte finanziarie, sulle quali senza dubbio l'Assemblea, a tempo debito, esprimerà il proprio parere. E' importante che l'era di trasformazione rappresentata dall'ampliamento non si limiti a dar luogo ad un dibattito finanziario su un piccolo o grande cambiamento, a prescindere dall'idea che se ne può avere. Il Parlamento deve prendere l'iniziativa per dare impulso al programma.
Voglio che il Parlamento sia la sede in cui la vitalità del dibattito sull'allargamento trovi piena espressione. Sebbene il calendario non sia ancora fissato in modo definitivo, ritengo che avremo buone probabilità di discutere l'argomento in due occasioni quest'anno: presumibilmente prima del Vertice di Siviglia, al termine della Presidenza spagnola, e poi di nuovo in novembre.
Vi prego di studiare, soprattutto in seno ai gruppi politici, una formula che ci consenta di invitare i deputati appartenenti alle nostre famiglie politiche nei paesi candidati a partecipare ai dibattiti sull'allargamento che terremo nel corso dell'anno, al fine di generare un senso di vitalità, un impulso che sia davvero europeo, e di farlo in modo da poter sentire le diverse voci. Potranno essere voci di consenso o di dissenso su alcune questioni, ma è un momento davvero vitale e mi auguro che l'Assemblea troverà, nell'ambito dei suoi meccanismi e tra i vari gruppi, la volontà di esaminare e dare corpo a questa piattaforma, per esprimere in termini parlamentari la nuova Europa."@it9
"We come to the next item of business – and here I would like to thank the Conference of Presidents and colleagues in the House for taking a short policy statement from myself, followed by a debate, to talk a little bit about the next two and a half years of the presidency.
Eventually, following from the example of German reunification more than a decade ago, I would hope that the House will agree that, when the candidate states sign the accession treaties that have yet to be ratified, we might consider budgeting and planning for full observer status so that we create the avant-garde for the new Europe and that we do it in this House because it is our public purpose to give real political leadership. Subject to these details and to getting agreement – because we need to work through it as regards budgets, we need to work through it in our Bureau, we need the agreement of the Conference of Presidents on our calendar – I should like in the coming months and before the Seville summit if I can, to visit every candidate state on behalf of this Parliament and to issue to them, to our parliamentary colleagues, the formal invitation to be the avant-garde for the new Europe and, if you allow it, it will be your invitation to them and my privilege to deliver it on your behalf.
In the context of foreign policy and on a wider basis I hope in a number of ways that we can up our game. Europe needs a new foreign policy and I am certain in this House there is a majority and a will to create that foreign policy. In forming and developing strategic partnerships with the United States, with Russia, with a Euro-Mediterranean dialogue, with a dialogue of civilisations, we are engaging in politics that are vital not just to the parliamentary process which is the image of the European Union itself. In this House we have great credibility in terms of our appetite to fight global poverty, disease and famine. In this House we have a wonderful and proud record in the promotion and defence of human rights. We must be determined to continue to play a leading role in this but we must find new platforms to express our leadership. It is not simply that we need to follow events but we ourselves, as a Parliament, have the capacity to create new platforms to offer a lead.
In the last few days and weeks, thanks to the work of so many colleagues in the House, we have begun to move towards a new and more mature form of political relations with other institutions and in particular with the European Commission. I congratulate Mrs Malmström in the Committee on Constitutional Affairs and the Vice-President of the Commission, who is here today, for the work which they have done in securing a landmark high-quality agreement on how we will go about the legislative process from now on. We need it and the work is excellent.
I congratulate the House for the overwhelming vote of support yesterday for the report by Mr von Wogau which will allow us to adopt an effective interim solution – and it is only an interim solution – on the financial services reform pending, through the Convention, and through the Intergovernmental Conference, a new basis in the Treaty on which to conduct our institutional relations, on which to promote the role of a democratic Europe and on which to promote this Parliament's role in representing citizens in a vital way.
I would like in particular also to pay tribute, because these two reports have come through the Committee on Constitutional Affairs, to the leadership role and qualities of Mr Napolitano whose work in this House has contributed so handsomely to these achievements.
The thread of consistency in all of these measures is the primacy of politics itself. That is our business. We also have to give a signal to the Commission, to the Council, to the wider world, that we in the European Parliament are mature and reliable partners in the project that we share in terms of European integration.
The counterpart is that I want to work now in the lead-up to the Barcelona European Council, with the Commission and with the Council, to get a meaningful interinstitutional working group. The primacy of politics comes to zero if the platforms to develop politics are not there. I say this to the Council: the time has now come for it, with the Commission and Parliament, to deliver that platform and to give us the ability to restore and to develop the primacy of politics, to prepare ourselves for common work on the Convention and for successful and common outcomes of substance in the Intergovernmental Conference.
When I spoke after my election on 15 January I said I would like to claim the privilege which is a common privilege of the newly elected President to address the House on our strategic purpose for the coming period. In deciding to speak today it was in deference to the fact that on the Wednesday of that part-session the Spanish Prime Minister was here to launch the Spanish presidency. One thing I want to bring to this House – and I hope we will all work on this together – is an ability to communicate who we are and what we do. So when you wish to communicate something you need to pick your moment and you cannot pick a moment which on that day belongs to someone else. Thus I am availing myself of the opportunity this morning.
We must not forget also that we here in this House are a tribune of the peoples of Europe. Our essential public purpose is to serve our citizens. We can create and we can communicate a new pride in this Parliament. Our determination must be to accentuate the democratic over the technocratic, to insist on openness and to connect our message in every way we can with a wider European public.
I am very proud of the fact that it was on the floor of this Parliament that we, the parliamentarians, created, developed, explained and won the argument in favour of a Convention, in favour of a new way of creating the new Europe, in favour of an open and democratic and transparent way, in favour of trying to get in touch with a rising generation of Europeans who are untouched by business behind closed doors. The old permissive consent to allow the elite to proceed is no longer there in the old way and so we must earn the consent and respect of a rising generation. We can only do it through open methods and the Convention must be an open method and can be a very significant start.
Parliament can claim an ownership of the idea. But we also have a key role as a stakeholder in this Convention. Our determination as Parliament is to promote the democratic Europe over the technocratic Europe and to insist on openness. In that regard, it is my view – and later today we have the possibility in the Conference of Presidents to meet the President of the Convention – that we must ensure as a Parliament that the Convention itself in its open work is the primary platform, is the main way, is the open discussion that leads to the way forward.
It is important – and we have distinguished colleagues on the praesidium to help to lead this debate – that this is a well-managed Convention. But its management must assist the Convention itself to be a real platform for open debate. I have asked the services here, in terms of connecting this debate to the wider public, to ensure that it is broadcast on a continuous basis on video-streaming, so that those who wish to follow – whether they are journalists, people working in research institutes, students in universities, different groups in the socio-economic sphere in Europe – but who are not in Brussels for its work, can do so on a regular basis.
Colleagues, we still have a long way to go on the question of internal reform. I read the book
produced by my predecessor Nicole Fontaine. She spoke in it about the Members' Statute and about the virtual impossibility of making progress on that issue.
I do not know what progress we can make but I express this hope today. I would like to bring closure to the Members' Statute. I want to work with the rapporteur, Mr Rothley; I want to work with key colleagues in the Bureau and the College of Quaestors. But firstly I want to talk to Members in this House to try to develop, mobilise and motivate a majority for change. Over the coming weeks, we will engage in an intensive round of consultation with Members. There will be no statute over the head of Members – I give you that guarantee. But there can be no statute without mobilising the majority – first in here. Then, of course, even if we do that, we still have to rely on the Council to deliver its part of the contract. But I want to start the first phase right here: to know the ground we stand on, to create a clear will for this change and then to try to bring closure to it. It is politically important to do so before the next European elections. I hope you agree and I hope you will help to create that climate for a majority for change.
I mentioned at the outset that there is a great appetite for change. Very many colleagues feel that the House lacks vitality in many of its debates and we need to work on this. I look forward to the Corbett report and whatever change that may bring. I do not prejudge its outcome – it is still a matter of debate and controversy.
I have no monopoly on wisdom, but we know – even as far as it goes or may go – that the Corbett report itself is just a start. The House will decide on the Corbett report – the President will not.
But a point I want to make: whatever powers that gives to the presidency to try to regulate how we do our business on the floor – to have fewer votes, more work done in committees and then to create space here for real political debate – I will use it to the maximum extent. So I want people to know in advance: whatever that platform is, I want to use it in a way that opens up space to have creative political debate on the floor of this House.
The great sense that I carry from the campaign which preceded my election as President is that there is an enormous appetite for change in our House. Despite that, it is a frustrated appetite in terms of the delivery of change. We need, through the different mechanisms – the Bureau, our committees, the Conference of Presidents – to convert that appetite for change into actual change on the floor of this House. My invitation to colleagues today is to seize this opportunity to create the change for which there is self-evidently such an appetite in this House.
We had a wonderful debate yesterday on the Middle East but we need a lot more of that class of activity because we are a political institution.
In that regard – I claim no monopoly of wisdom in this – I cannot displace the work of the Committee on Constitutional Affairs – but I pose, Laeken-like, a number of questions. Why is it when we have a debate that the groups have not so far been able to agree that somewhere – maybe for the last third – we actually ask colleagues to respond to each other? Why do we not create a dynamic which demands that we debate and not simply read statements? Some way or another we need to respond to each other. Should we consider on committees, that where there is a report where there is broad agreement but where there are key amendments on which there is clear disagreement, that we could through the Conference of Presidents debate only the key amendments? It is sometimes done on the floor of the Congress in the US – not the whole debate but the debate on the key amendments, because that is the part that has the political voltage running through it.
We need to look at some of these things and I invite you to look creatively at them, because we need more vitality and we ourselves can gift this to ourselves if we are creative enough.
The
to which I referred earlier on enlargement, covers 2 500 legislative acts over 50 years and 85 000 pages of legislation. On the Eur-Lex website you will find half of those acts in a consolidated form – not yet the law, because we have never made a law to consolidate all those acts – but you will nonetheless find that half the
is now on Eur-Lex in its shortened form. I am told that through consolidated text we could reduce the 85 000 pages to 25 000. That is already very big but it would be some achievement. I believe that we should work with the other institutions to do this as a matter of priority. It is a failure in strategic planning that it has not been done already. It should have been done in advance of enlargement, for which these 85 000 pages of text are now being translated. However, we should do it primarily for citizens who want to connect to European law, to find in one place one consolidated text that explains their rights and the limits to them. I hope that we can engage in an exercise with the other institutions on this.
We as Parliament have a public purpose to bring real value to debate, to be a continental-scale legislator. I want over the next period to try to sell our story better than we have done in the past.
I want to propose to the Bureau a comprehensive stocktaking exercise in order to provide Parliament with modern and streamlined information policies. I want with you to develop a communication strategy before the next European election in 2004. We will have to invest in intellectual honesty and political realism to recognise past defects; to look at the underlying reasons for those defects; to look at any confusion about images of our institution in the eyes of the public.
We have many strengths to build on, not least our unique status as the largest elected representative assembly on our continent. The pivotal role that we play in the Convention itself also requires a special exercise in communication. As I said earlier – and I close on this – we must earn the consent of today's generation of Europeans. This is the tribune of the people where that process must play itself out: creating a cultural transformation, recognising our responsibilities towards enlargement, towards building new strategic partnerships, stressing the primacy of politics, reforming the House, communicating our public purpose. These are the aims of my presidency. They can be summarised in one phrase: working together to create a Europe fit for its future.
I hope in the next period before the election that we can be a reforming parliament in a visible way and that we can be a communicating parliament and a parliament that is prepared to take risk for change. This will require creativity and imagination on the part of everyone and together we can face that challenge. In effect what I should like to invite you to address in our debate today is a willingness to engage in creating a culture of transformation. It is now more than two decades since direct elections were introduced and we need to review how we do our business. We need to create a more vital and dynamic sense of parliamentarianism on the floor of this House.
The greatest transformation in hand of course is enlargement. The time has come for us, the political class, to repossess enlargement. It is inevitably the case that the
requires an enormous amount of work on the part of the European Commission and on the part of the public service in the candidate states to deal with all of the detail. But surrounding that detail is the wider political challenge – and that is our challenge. This House is uniquely well-placed to lead the politics of the transformation towards an enlarged Europe.
We are now entering the end game on the enlargement debate and we have the complex budgetary proposals which no doubt the House in due course will express itself on. It is important that the era for change which is enlargement should not be reduced to a budgetary debate about small change or large change, however one may perceive that to be. We have to take initiatives in this House to drive that agenda.
I want this Parliament to be the place where the vitality of the enlargement debate plays itself out. Although the calendar is not yet firmly set, it seems to me that on two occasions this year we are likely to discuss enlargement, probably before the Seville summit at the end of the Spanish presidency and probably again in November.
I would like to ask you, especially in the political groups, to consider a formula where we can invite MPs from our political families from the candidate states to participate in our enlargement debates with us this year, to create a sense of vitality, to create a moment which is a very European moment, and to do it in terms which allow us to hear the different voices. They may be voices of accord or discord on some of the issues, but it is a really vital time and I hope the House will find within its mechanisms, and through the groups, a willingness to explore and create this platform, to express in a parliamentary sense this new Europe."@lv10
"Dan is nu volgende punt van de agenda aan de orde. Ik wil de Conferentie van voorzitters en mijn collega’s in het Parlement ervoor bedanken dat zij bereid zijn te luisteren naar een korte beleidsverklaring van mijn kant. Daarna volgt een debat, waarin wij van gedachten kunnen wisselen over de komende tweeëneenhalf jaar van het Voorzitterschap.
Ik hoop dat het Parlement het met mij eens zal zijn dat het uiteindelijk wellicht goed is een volledige waarnemersstatus te overwegen - naar het voorbeeld van de Duitse hereniging van ruim tien jaar geleden - wanneer de kandidaat-lidstaten de toetredingsverdragen ondertekenen, die dan nog moeten worden geratificeerd. Daarmee zouden we dan in onze begroting en onze plannen rekening moeten houden. Zo zouden wij de avant-garde van het nieuwe Europa kunnen creëren. Dit Parlement is daarvoor de aangewezen plaats omdat het onze publieke doelstelling is daadwerkelijke politieke leiding te geven. De komende maanden zou ik - als het lukt vóór de Top van Sevilla - alle kandidaat-lidstaten willen bezoeken en onze parlementaire collega’s de formele uitnodiging willen overhandigen om de avant-garde van het nieuwe Europa te worden. Dit is afhankelijk van eerdergenoemde details en van onderlinge overeenstemming. Wij moeten immers de begrotingsaspecten uitwerken, we moeten ons er in het Bureau over buigen en we hebben de instemming van de Conferentie van voorzitters nodig. Deze uitnodiging aan hen zal, als u dat toestaat, van u afkomstig zijn en het zal mij een voorrecht zijn haar namens u over te mogen brengen.
Met betrekking tot het buitenlands beleid zullen wij naar ik hoop ons werk op diverse manieren kunnen uitbreiden en intensiveren. Europa heeft een nieuw buitenlands beleid nodig en ik ben ervan overtuigd dat een meerderheid in dit Parlement zich wil inzetten voor de ontwikkeling van dat buitenlands beleid. Wanneer wij strategische partnerschappen vormen en uitbouwen met de Verenigde Staten en Rusland, wanneer wij een euromediterrane dialoog voeren, een dialoog tussen beschavingen, dan bedrijven wij een politiek die niet alleen van vitaal belang is voor het parlementaire proces waarin de Europese Unie zelf weerspiegeld wordt. Wij zijn in dit Parlement zeer geloofwaardig wat ons verlangen betreft wereldwijd armoede, ziekte en hongersnood te bestrijden. Wij hebben in dit Parlement een prachtige en waardige staat van dienst op het gebied van de bevordering en bescherming van de mensenrechten. Wij moeten vastbesloten zijn hierin een leidende rol te blijven spelen, maar wij moeten nieuwe fora vinden om ons leiderschap te beklemtonen. Wij mogen niet enkel de gebeurtenissen volgen, maar moeten als Parlement ook nieuwe platforms creëren om ons leiderschap vorm te geven, en daartoe hebben wij het vermogen.
Dankzij het werk van vele collega’s in dit Parlement, hebben onze politieke betrekkingen met andere instellingen, en in het bijzonder met de Europese Commissie, de afgelopen dagen en weken een nieuwe en meer volwassen vorm gekregen. Ik feliciteer in dit verband mevrouw Malmström van de Commissie constitutionele zaken en de ondervoorzitter van de Commissie, die hier vandaag aanwezig is, voor hun werk. Dankzij hen is er een mijlpaal bereikt en hebben wij nu een kwalitatief hoogwaardig akkoord over hoe wij het wetgevingsproces vanaf heden zullen aanpakken. Dat hebben wij nodig en er is uitstekend werk verricht.
Ik feliciteer het Parlement met de overweldigende meerderheid waarmee het gisteren het verslag van de heer von Wogau heeft aangenomen. Dit stelt ons in staat een doeltreffende tussenoplossing toe te passen - en het is slechts een tussenoplossing - voor de hervorming van de financiële diensten, in afwachting van een nieuwe, door de Conventie en de Intergouvernementele Conferentie vastgestelde Verdragsgrondslag voor onze institutionele betrekkingen, voor een versterkte rol van een democratisch Europa en voor een beslissende versterking van de rol van dit Parlement als vertegenwoordiger van burgers.
Aangezien deze twee verslagen zijn ingediend door de Commissie constitutionele zaken, wil ik in het bijzonder eer betuigen aan de leiderskwaliteiten van de heer Napolitano, wiens inspanningen zo overvloedig hebben bijgedragen aan deze resultaten.
Het primaat van de politiek zelf vormt de rode draad in al deze maatregelen: dat is ons werk. Wij moeten ook een signaal afgeven aan de Commissie, de Raad en de wereld in het algemeen dat wij als Europees Parlement een volwassen en betrouwbare partner zijn in het gezamenlijke project van de Europese integratie.
Daar staat tegenover dat ik nu, in de aanloop naar de Europese Raad van Barcelona, wil samenwerken met de Commissie en de Raad om een zinvolle, interinstitutionele werkgroep tot stand te brengen. Het primaat van de politiek heeft geen enkele betekenis als er geen platforms zijn waarbinnen politiek ontwikkeld wordt. Ik wil de Raad het volgende zeggen: het is nu tijd dat de Raad, samen met de Commissie en het Parlement, dat platform opricht. Nu moeten wij de gelegenheid krijgen het primaat van de politiek te herstellen en verder te ontwikkelen, onszelf voor te bereiden op ons gezamenlijke werk voor de Conventie en op geslaagde, gemeenschappelijke, inhoudelijke resultaten tijdens de Intergouvernementele Conferentie.
Na mijn verkiezing op 15 januari heb ik gezegd dat ik gebruik wilde maken van het algemeen voorrecht van de nieuwe Voorzitter het Parlement om het Parlement toe te spreken over de strategische doelstellingen voor de komende periode. Aangezien de Spaanse premier de woensdag van die vergaderperiode zijn redevoering zou houden over de aanvang van het Spaanse voorzitterschap, had ik besloten vandaag te spreken. Eén ding wil ik het Parlement meegeven, - en ik hoop dat wij allen hier gezamenlijk aan zullen werken - en dat is dat wij in staat moeten zijn duidelijk te maken wie wij zijn en wat wij doen. Wanneer je iets duidelijk wilt maken, moet je het juiste moment daarvoor uitkiezen en dan kun je geen moment nemen dat voor iemand anders bestemd is. Vandaar dat ik de gelegenheid nu te baat neem.
Wij moeten ook niet vergeten dat wij hier in dit Parlement de spreekbuis zijn van de volken van Europa. Het dienen van onze burgers vormt de kern van onze publieke doelstelling. Wij kunnen onszelf reden geven om trots te zijn op dit Parlement en deze trots door te geven. Wij moeten vastbesloten de klemtoon leggen op het democratische, in plaats van op het technocratische. Wij moeten aandringen op openheid en onze boodschap op alle mogelijke manieren overbrengen aan een breder Europees publiek.
Het vervult mij met grote trots dat wij, leden van het Europees Parlement, hier in deze vergaderzaal de discussie over de Conventie op gang hebben gebracht, ontwikkeld, uitgelegd en gewonnen. Wij hebben het pleit beslecht ten gunste van een Conventie, ten gunste van een nieuwe manier om het nieuwe Europa te creëren, ten gunste van een open, democratische en transparante handelswijze, ten gunste van aansluiting bij een opgroeiende generatie Europeanen die onverschillig staat ten opzichte van achter gesloten deuren geregelde zaken. De toegeeflijkheid waarmee men vroeger de elite haar gang liet gaan, bestaat niet meer en wij moeten daarom de toestemming en het respect van een opgroeiende generatie verdienen. Dat kunnen wij alleen door een open werkwijze. De Conventie moet transparant te werk gaan: zij kan een zeer belangrijk begin zijn.
Het Parlement kan er terecht aanspraak op maken het concept van de Conventie te hebben ontwikkeld. Wij moeten echter ook een sleutelrol spelen als deelnemers aan deze Conventie. Wij moeten als Parlement vastberaden het democratische Europa bevorderen in plaats van het technocratische Europa, en we moeten aandringen op openheid. Later vandaag zal de Conferentie van voorzitters in de gelegenheid zijn de voorzitter van de Conventie te ontmoeten. Mijns inziens moeten wij als Parlement ervoor zorgen dat de Conventie zelf, met haar open werkwijze, het voornaamste platform is, de belangrijkste weg voorwaarts, een plek waar open gediscussieerd wordt.
Het is van belang - en we hebben eminente collega’s in het presidium die dit debat mede in goede banen kunnen leiden - dat deze Conventie goed gemanaged wordt. Dit management moet de Conventie echter wel helpen een daadwerkelijk platform voor open discussie te worden. Om dit debat over te kunnen brengen aan een breder publiek heb ik de diensten hier verzocht ervoor te zorgen dat het debat regelmatig op video wordt uitgezonden. Op die manier kunnen degenen die niet in Brussel gevestigd zijn maar het debat willen volgen, dat ook doen, of zij nu journalisten zijn of mensen die in onderzoeksinstituten werken, universiteitsstudenten of verschillende groepen van het sociale en economische leven in Europa.
Waarde collega’s, wij hebben nog een lange weg te gaan wat de interne hervorming betreft. Ik heb het boek
van mijn voorgangster Nicole Fontaine gelezen. Daarin schrijft zij over het Statuut van de leden van het Europees Parlement en over het feit dat het vrijwel onmogelijk is vooruitgang te boeken met betrekking tot dat onderwerp.
Ik weet niet welke vorderingen wij kunnen maken, maar ik spreek vandaag deze hoop uit. Ik zou het Statuut willen afsluiten. Ik wil samenwerken met de rapporteur, de heer Rothley. Ik wil samenwerken met de personen in het Bureau en het College van quaestoren die een sleutelrol spelen, maar in de eerste plaats wil ik spreken met de leden van dit Parlement om te proberen een meerderheid te ontwikkelen, te mobiliseren en te motiveren voor verandering. De komende weken zullen wij intensief overleg voeren met de afgevaardigden. Er wordt geen Statuut opgesteld zonder inspraak van de afgevaardigden, dat beloof ik u. Maar er kan geen Statuut komen zonder dat hier eerst een meerderheid gemobiliseerd wordt. Vervolgens moeten wij natuurlijk, als we die meerderheid hebben, erop vertrouwen dat de Raad zijn deel van de afspraak nakomt. De eerste fase wil ik echter hier laten beginnen: eerst moeten wij weten waar we staan; wij moeten een duidelijke bereidheid creëren om deze verandering door te voeren en vervolgens moeten wij proberen die tot een goed einde te brengen. Het is politiek gezien van belang dat wij dat vóór de volgende Europese verkiezingen doen. Ik hoop dat u het daarmee eens bent en dat u zult meewerken aan de totstandkoming van een klimaat waarin een meerderheid voor verandering kan groeien.
Aan het begin van mijn betoog gaf ik al aan dat er grote behoefte aan verandering is. Zeer veel collega’s vinden dat het dit Parlement in veel debatten aan bezieling ontbreekt, en dit is iets waaraan wij moeten werken. Ik zie uit naar het verslag-Corbett en de verandering die daar eventueel uit voortvloeit. Ik loop niet vooruit op het resultaat van dit verslag; daarover moet nog gedebatteerd worden en de meningen zijn nog verdeeld.
Ik heb de wijsheid niet in pacht, maar zoals we weten is het verslag-Corbett zelf, hoe ver het misschien ook zal gaan, slechts een begin. Het Parlement zal beslissen over het verslag-Corbett, niet de Voorzitter.
Eén ding wil ik echter duidelijk maken: welke bevoegdheden uiteindelijk ook aan het Voorzitterschap worden gegeven met betrekking tot het organiseren van ons werk in de vergaderzaal - minder stemmingen, meer werk binnen de commissies en vervolgens meer ruimte hier voor werkelijke politieke debatten - ik zal die bevoegdheden ten volle benutten. Ik wil dus dat u van tevoren weet dat ik dit platform, wat het ook precies inhoudt, wil gebruiken op een manier die ruimte schept voor creatieve, politieke debatten in dit Parlement.
Ik heb aan de campagne die aan mijn verkiezing tot Voorzitter voorafging het sterke gevoel overgehouden dat in ons Parlement een enorme behoefte aan verandering bestaat. Niettemin zijn wij wat de daadwerkelijke verandering betreft in die behoefte teleurgesteld. Wij moeten door middel van de diverse mechanismen - het Bureau, onze commissies, de Conferentie van voorzitters - die behoefte aan verandering omzetten in werkelijke verandering in de vergaderzaal van dit Parlement. Ik nodig mijn collega’s vandaag uit deze kans waar te nemen om de verandering teweeg te brengen waaraan dit Parlement overduidelijk zoveel behoefte heeft.
Gisteren hebben wij een fantastisch debat gehad over het Midden-Oosten. We hebben evenwel veel meer van dergelijke eersteklas debatten nodig, aangezien wij een politieke instelling zijn.
Ik kan in dit opzicht het werk van de Commissie constitutionele zaken niet vervangen - ook wat dit betreft heb ik de wijsheid niet in pacht - maar ik stel in de geest van de Top van Laken een aantal vragen. Waarom kunnen wij het in de fracties nog steeds niet erover eens worden dat tijdens de debatten op een bepaald ogenblik de afgevaardigden daadwerkelijk op elkaar gaan reageren, laten wij zeggen na tweederde van het debat? Waarom zorgen we niet voor een klimaat waarin we echt kunnen debatteren en ons niet hoeven te beperken tot het voorlezen van verklaringen? Op de een of andere wijze moeten wij op elkaar kunnen reageren. Soms heerst over een verslag brede overeenstemming, maar zijn op dat verslag belangrijke amendementen ingediend waarover duidelijk onenigheid bestaat. Moeten we in die gevallen niet overwegen om de Conferentie van voorzitters te laten besluiten alleen over dergelijke belangrijke amendementen te laten debatteren? Iets dergelijks gebeurt soms in het Congres van de Verenigde Staten: men voert dan niet het hele debat, maar alleen een debat over de belangrijkste amendementen, omdat die in politiek opzicht de meeste lading hebben.
Wij moeten over een aantal van deze dingen nadenken en ik nodig u uit dit op creatieve wijze te doen. We hebben immers meer dynamiek nodig en wij kunnen onszelf die dynamiek geven als we creatief genoeg zijn.
Het
waaraan ik eerder in verband met de uitbreiding al refereerde beslaat 2.500 besluiten van wetgevende aard die in vijftig jaar zijn genomen en 85.000 bladzijden wettelijke regelingen. Op de website van Eur-Lex staat de helft van die besluiten in geconsolideerde vorm - nog niet de wetgeving, omdat wij nooit een wet hebben ontworpen om al die besluiten te consolideren - maar niettemin is de helft van het
nu in verkorte vorm op Eur-Lex te vinden. Ik heb begrepen dat we die 85.000 bladzijden door consolidering terug kunnen brengen tot 25.000 bladzijden. Dat is nog altijd zeer omvangrijk, maar het zou een vooruitgang zijn. Ik ben van mening dat wij samen met de andere instellingen hieraan prioriteit zouden moeten geven. Dat dit nog niet gedaan is, is een strategische misser. Dat had voor de uitbreiding gebeurd moeten zijn. Nu moeten al die 85.000 bladzijden vertaald worden. Wij moeten dit evenwel doen, in de eerste plaats ten behoeve van burgers die willen weten wat de Europese wetgeving inhoudt en die op één plaats één geconsolideerde tekst willen vinden waarin hun rechten en de grenzen daarvan worden uitgelegd. Ik hoop dat wij hieraan met de andere instellingen kunnen werken.
Wij hebben als Parlement de publieke doelstelling werkelijk waardevolle debatten te voeren en wetgever te zijn op continentale schaal. Ik wil de komende tijd proberen onze boodschap beter te verkopen dan wij in het verleden gedaan hebben.
Ik stel voor dat het Bureau een inventarisatie uitvoert teneinde het Parlement te voorzien van een modern en gestroomlijnd informatiebeleid. Ik wil samen met u een communicatiestrategie ontwikkelen vóór de volgende Europese verkiezingen in 2004. We zullen moeten investeren in intellectuele integriteit en politiek realisme om fouten uit het verleden te erkennen, de onderliggende oorzaken van deze fouten te onderzoeken en te kijken naar de eventuele verwarring die bij het publiek bestaat ten aanzien van onze instelling.
Er is veel waarop wij kunnen terugvallen, niet in de laatste plaats onze unieke status als de grootste rechtstreeks verkozen vergadering van volksvertegenwoordigers van ons continent. Onze spilfunctie in de Conventie zelf vereist ook dat wij bijzondere aandacht besteden aan de communicatie. Zoals ik eerder al gezegd heb, en daarmee wil ik afsluiten, moeten wij de instemming van de huidige generatie Europeanen verdienen. Dit is het sprekersplatform van het volk waarop dat proces gestalte moet krijgen: hier moeten wij een culturele verandering tot stand brengen, onze verantwoordelijkheden erkennen ten aanzien van de uitbreiding, ten aanzien van de opbouw van nieuwe strategische partnerschappen; hier moeten wij het primaat van de politiek benadrukken, het Parlement hervormen en onze publieke doelstelling overbrengen. Dat zijn de doelstellingen van mijn voorzitterschap. Zij kunnen worden samengevat in één zin: samen een Europa creëren dat goed beslagen ten ijs komt voor de toekomst.
Ik hoop dat wij in de periode tot de volgende verkiezingen een zichtbaar innovatief Parlement kunnen zijn, een communicatief Parlement, een Parlement dat bereid is risico’s te nemen ten behoeve van de verandering. Dit zal van iedereen creativiteit en verbeeldingskracht vergen, maar samen zullen we die uitdaging aankunnen. Eigenlijk zou ik vandaag met u willen debatteren over de bereidheid om mee te bouwen aan een cultuur van verandering. Het is nu meer dan twintig jaar geleden dat de rechtstreekse verkiezingen werden ingevoerd, en we moeten onze werkwijze evalueren. We moeten in deze vergaderzaal een vitaler en dynamischer parlementarisme tot stand brengen.
De grootste, ophanden zijnde verandering is uiteraard de uitbreiding. Het is hoog tijd dat wij, de politieke klasse, de uitbreiding weer naar ons toetrekken. De Europese Commissie en de overheden van de kandidaat-lidstaten zullen onvermijdelijk een enorme hoeveelheid werk moeten verrichten om alle details van het
af te handelen. Maar achter die details ligt de bredere politieke uitdaging, en daar verschijnen wij ten tonele. Dit Parlement is op unieke wijze uitgerust om leiding te geven aan de politiek van verandering in de richting van een uitgebreid Europa.
We beginnen nu aan de laatste ronde van het debat over de uitbreiding en er liggen gecompliceerde begrotingsvoorstellen op tafel waarover het Parlement zich zonder twijfel te zijner tijd zal uitspreken. Het is belangrijk dat het tijdperk van verandering dat aanbreekt met de uitbreiding niet gereduceerd wordt tot een begrotingsdebat over kleine veranderingen of grote veranderingen, hoe men zich deze ook voorstelt. Wij moeten in dit Parlement initiatieven nemen om die verandering op gang te houden.
Ik wil dat dit Parlement de plaats is waarin het debat over de uitbreiding in al zijn levendigheid gevoerd wordt. Het tijdschema is nog niet definitief vastgesteld, maar het lijkt me dat de uitbreiding dit jaar waarschijnlijk bij twee gelegenheden ter sprake zal komen: vóór de top van Sevilla aan het eind van het Spaanse voorzitterschap en mogelijk opnieuw in november.
Ik zou u willen vragen met name in de politieke fracties na te denken over een manier waarop wij dit jaar parlementsleden uit onze politieke families in de kandidaat-lidstaten kunnen betrekken bij onze discussies over de uitbreiding. Laten wij een gevoel van vitaliteit tot stand brengen en een zeer Europees moment creëren zodat wij de verschillende stemmen kunnen horen. Er zal over sommige onderwerpen overeenstemming of juist meningsverschil bestaan, maar dit is werkelijk een cruciaal moment en ik hoop dat het Parlement bereid zal zijn door zijn werkwijzen en via de fracties dit politieke programma te onderzoeken en te creëren, om in parlementaire zin uitdrukking te geven aan dit nieuwe Europa."@nl2
"Passamos ao ponto seguinte da ordem de trabalhos – neste momento gostaria de agradecer à Conferência dos Presidentes e aos colegas desta assembleia o facto de terem anuído a que eu faça uma breve declaração política, seguida de debate, para falar um pouco acerca dos próximos dois anos e meio da minha presidência.
Por fim, dando continuidade ao exemplo da reunificação alemã há mais de uma década, espero que a assembleia concorde que, quando os países candidatos assinarem os tratados de adesão que terão ainda de ser ratificados, possamos considerar a hipótese de orçamentar e planificar o estatuto de observador de pleno direito, a fim de criarmos a vanguarda desta nova Europa, e que o façamos nesta assembleia, porque é nosso propósito público assumir uma verdadeira liderança política. Sujeito a estes pormenores e à obtenção de acordo – porque é necessário trabalharmos esta questão no que se refere a orçamentos, é necessário trabalhá-la na Mesa do Parlamento, precisamos do acordo da Conferência dos Presidentes sobre o nosso calendário – gostaria, nos próximos meses e, se possível, antes da Cimeira de Sevilha, de visitar todos os países candidatos em nome deste Parlamento e de lhes entregar, de entregar aos nossos colegas parlamentares, o convite formal para constituírem a vanguarda desta nova Europa. Se mo permitirem, este convite a esses nossos colegas será o vosso convite, e meu o privilégio de o entregar em vosso nome.
No contexto da política externa e numa base mais alargada, espero que possamos, de variadas formas, elevar o nível da nossa acção. A Europa precisa de uma nova política externa e eu estou certo que existe nesta assembleia uma maioria e uma vontade para criar essa política externa. Ao formarmos e desenvolvermos parcerias estratégicas com os Estados Unidos, com a Rússia, com um diálogo euro-mediterrânico, com um diálogo de civilizações, estamos a participar em políticas que são vitais não apenas para o processo parlamentar, que é a imagem da própria União Europeia. Nesta assembleia temos grande credibilidade em termos da nossa apetência para lutar contra a pobreza, a doença e a fome a nível global. Nesta assembleia temos um historial maravilhoso e de que nos orgulhamos em matéria de promoção e defesa dos direitos humanos. Temos de manter a determinação de continuarmos a desempenhar um papel de liderança neste domínio, mas temos de encontrar novas plataformas para exprimirmos a nossa liderança. Não se trata apenas de precisarmos de acompanhar os acontecimentos, trata-se de nós próprios, enquanto Parlamento, termos a capacidade de criar novas plataformas que constituam uma indicação do rumo a seguir.
Nestes últimos dias ou semanas, graças ao trabalho de tantos colegas desta assembleia, iniciámos o nosso percurso em direcção a uma forma nova e mais amadurecida de relacionamento político com outras instituições e, em especial, com a Comissão Europeia. Felicito a senhora deputada Malmström, da Comissão dos Assuntos Constitucionais, e o Vice-presidente da Comissão, que hoje se encontra aqui presente, pelo trabalho que realizaram no sentido de assegurarem um acordo marcante e de elevada qualidade sobre a maneira como, a partir de agora, trataremos do processo legislativo. Foi um trabalho excelente, de que temos necessidade.
Felicito a assembleia pela votação esmagadora de ontem de apoio ao relatório do senhor deputado von Wogau, que nos vai permitir aprovar uma solução provisória eficaz – trata-se apenas de uma solução provisória – relativa à reforma dos serviços financeiros enquanto se aguarda, através da Convenção e através da Conferência Intergovernamental, uma nova base no Tratado para sobre ela conduzirmos as nossas relações institucionais, promovermos o papel de uma Europa democrática e promovermos o papel deste Parlamento como representante vital dos cidadãos.
Gostaria também de prestar homenagem, em especial – dado que estes dois relatórios nos chegaram através da Comissão dos Assuntos Constitucionais -, à liderança e às qualidades do senhor deputado Napolitano, cujo trabalho nesta assembleia contribuiu de forma tão positiva para estes bons resultados.
A linha de consistência que percorre todas estas medidas é a primazia da própria política. É disso que nos ocupamos. Também temos de enviar um sinal à Comissão, ao Conselho, ao mundo em geral, de que nós, no Parlamento Europeu, somos parceiros amadurecidos e fiáveis no projecto que partilhamos em termos de integração europeia.
A contrapartida é que desejo trabalhar agora com a Comissão e com o Conselho, no período de preparação do Conselho Europeu de Barcelona, para formar um grupo de trabalho interinstitucional pleno de significado. A primazia da política fica reduzida a zero se não existirem as plataformas para desenvolver essa política. O que tenho a dizer ao Conselho é que chegou a altura de ele, juntamente com a Comissão e o Parlamento, concretizar essa plataforma e nos dar a capacidade de restabelecermos e desenvolvermos a primazia da política, de nos prepararmos para desenvolver um trabalho comum sobre a Convenção e para obter resultados substanciais coroados de êxito e comuns na Conferência Intergovernamental.
Quando usei da palavra depois da minha eleição, a 15 de Janeiro, disse que gostaria de reivindicar o privilégio – aliás, um privilégio comum dos presidentes recém-eleitos - de falar à assembleia sobre o nosso objectivo estratégico para os próximos tempos. Decidi falar hoje por deferência para com o facto de na quarta-feira do período de sessões em que fui eleito o Primeiro-Ministro espanhol estar aqui para dar início à Presidência espanhola. Uma das coisas que desejo trazer para esta assembleia – e espero que todos colaboremos nesta iniciativa – é a capacidade de comunicar quem somos e o que fazemos. Portanto, quando se deseja comunicar alguma coisa é necessário escolher um momento para o fazer e não se pode escolher um momento que, no dia em questão, pertence a outra pessoa. Assim sendo, estou a aproveitar a oportunidade hoje de manhã.
Também não devemos esquecer que aqui, nesta assembleia, somos tribunos dos povos da Europa. O nosso objectivo público essencial é servir os nossos cidadãos. Podemos criar e podemos comunicar um novo orgulho neste Parlamento. A nossa determinação deve ser a de acentuar o aspecto democrático sobre o tecnocrático, insistir na abertura e ligar a nossa mensagem, por todas as formas possíveis, a um público europeu mais vasto.
Sinto-me muito orgulhoso pelo facto de ter sido neste Parlamento que nós, deputados, criámos, desenvolvemos, explicámos e ganhámos o debate a favor de uma Convenção, a favor de uma nova maneira de criar a nova Europa, a favor de um método aberto, democrático e transparente, a favor da tentativa de estabelecer contacto com uma geração de europeus que está neste momento a despontar, uma geração intocada pela condução de trabalhos à porta fechada. O velho e permissivo acordo que permite deixar a elite fazer o que deseja já não existe como existia dantes, portanto temos de conquistar a concordância e o respeito da nova geração. Só o conseguiremos com métodos abertos, e a Convenção tem de ser um método aberto e pode constituir um começo muito significativo.
O Parlamento pode reivindicar a propriedade da ideia. Mas temos também um papel fundamental a desempenhar como parte interessada nesta Convenção. A nossa determinação como Parlamento é promover a Europa democrática acima da Europa tecnocrática e insistir na abertura. Sob esse aspecto, a minha opinião – e hoje ainda vamos ter a possibilidade, na Conferência dos Presidentes, de nos avistarmos com o Presidente da Convenção – é que, como Parlamento, temos de garantir que a própria Convenção, com o seu trabalho aberto, seja a plataforma principal, a via principal, a discussão aberta que indique o caminho por onde avançar.
É importante – e temos colegas conceituados no
na presidência, que poderão ajudar a liderar este debate – que esta seja uma Convenção bem gerida. Mas quem se encarregar da gestão tem de ajudar a própria Convenção a ser uma verdadeira plataforma para um debate aberto. Solicitei aos nossos serviços que, no que respeita à ligação deste debate com o público em geral, assegurassem que o debate fosse transmitido ininterruptamente em vídeo, para que aqueles que o desejem acompanhar – sejam jornalistas, pessoas que trabalham em institutos ligados à investigação, estudantes universitários, diferentes grupos da esfera sócio-económica na Europa – mas que não se encontram em Bruxelas para seguirem o desenrolar dos trabalhos, possam fazê-lo com regularidade.
Colegas, em matéria de reforma interna temos ainda um longo caminho a percorrer. Li o livro
da autoria da minha antecessora, a senhora deputada Nicole Fontaine. Nele ela referiu-se ao Estatuto dos Deputados e ao facto de ser praticamente impossível avançar nessa questão.
Não sei que progressos poderemos fazer, mas manifesto hoje a minha esperança nesse sentido. Gostaria de deixar encerrada a questão do Estatuto dos Deputados. Desejo trabalhar com o relator, o senhor deputado Rothley; desejo trabalhar com colegas que ocupam posições chave na Mesa e no Colégio dos Questores. Mas, em primeiro lugar, desejo falar com deputados desta assembleia para tentar desenvolver, mobilizar e motivar uma maioria para a mudança. Ao longo das próximas semanas vamos proceder a uma intensiva ronda de consultas aos deputados. Não haverá estatuto feito sem que os deputados sejam consultados – dou-vos essa garantia. Mas não pode haver estatuto sem a mobilização da maioria – em primeiro lugar, aqui. Seguidamente, claro, mesmo que façamos o que disse, ainda ficamos dependentes de que o Conselho cumpra a sua parte do contrato. Mas quero iniciar aqui mesmo a primeira fase: conhecer o terreno que pisamos, criar uma clara vontade de realizar esta mudança e depois tentar encerrar este assunto. É politicamente importante que o façamos antes das próximas eleições europeias. Espero que concordem e espero que contribuam para criar o clima necessário à constituição de uma maioria favorável à mudança.
Referi no início da minha alocução que existe uma grande apetência de mudança. São muitíssimos os colegas que têm a sensação de que falta vitalidade à assembleia em muitos dos debates e é necessário que tratemos deste problema. Aguardo ansiosamente o relatório Corbett e quaisquer modificações que ele possa trazer. Não faço juízos antecipados sobre o resultado desse relatório – ele é ainda objecto de discussão e de polémica.
Não detenho o monopólio da sabedoria, mas sabemos que mesmo o relatório Corbett – até onde chega ou provavelmente chegará – é apenas um começo. A assembleia é que vai decidir no que respeita ao relatório Corbett, não é o seu presidente.
Mas há um aspecto para que quero chamar a atenção: sejam quais forem os poderes que ele confira à presidência para tentar regulamentar a forma como conduzimos os nossos trabalhos no hemiciclo – haver menos votações, haver mais trabalho realizado nas comissões e depois criar-se aqui espaço para um verdadeiro debate político –, tenciono utilizá-los ao máximo. Por isso quero que se saiba desde já que qualquer que seja essa plataforma, pretendo utilizá-la de modo a abrir espaço para que haja um debate político criativo nesta assembleia.
A sensação profunda que me ficou da campanha que precedeu a minha eleição para Presidente do Parlamento é que na nossa assembleia existe uma enorme apetência de mudança. Apesar disso, essa é uma apetência frustrada em termos da concretização da mudança. Através dos diferentes mecanismos – a Mesa, as nossas comissões permanentes, a Conferência dos Presidentes -, precisamos de converter essa apetência de mudança em mudança real aqui, no seio desta assembleia. O convite que hoje dirijo aos colegas é que aproveitem esta oportunidade para criar a mudança tão manifestamente apetecida nesta assembleia.
Ontem realizámos um debate excelente sobre o Médio Oriente, mas precisamos de que haja muito mais actividade aqui do mesmo tipo, porque somos uma instituição política.
A esse respeito – não reivindico o monopólio da sabedoria nesta matéria – não posso substituir-me ao trabalho da Comissão dos Assuntos Constitucionais, mas levanto, à maneira de Laeken, diversas questões. Porque é que, quando realizamos um debate, os grupos ainda não conseguiram chegar a acordo sobre que, a determinada altura – talvez na última terça parte –, solicitemos de facto aos colegas que respondam uns aos outros? Porque é que não criamos uma dinâmica que exija que se debatam questões em vez de simplesmente se lerem declarações? De uma maneira ou de outra precisamos de responder uns aos outros. Seria de considerarmos nas comissões que, quando houver um relatório em que haja um consenso na generalidade, mas em que haja alterações fundamentais acerca das quais existam claras divergências, poderíamos, através da Conferência dos Presidentes, debater apenas as alterações fundamentais? Isso é o que se faz por vezes no Congresso dos Estados Unidos – não o debate completo mas o debate sobre as alterações fundamentais, porque essa parte é que tem dinamismo político.
É necessário que analisemos alguns destes aspectos e convido-vos a que os analiseis de forma criativa, porque precisamos de mais vitalidade e poderemos ser nós a oferecer este presente a nós próprios, se formos suficientemente criativos.
O acervo comunitário a que anteriormente fiz referência, em relação com o alargamento, abrange 2 500 actos legislativos ao longo de 50 anos e 85 000 páginas de legislação. No
da Eur-Lex encontra-se metade destes actos numa versão consolidada – não ainda a lei, porque nunca elaborámos uma lei para consolidar todos esses actos – mas verifica-se, ainda assim, que metade do acervo se encontra agora na Eur-Lex numa forma abreviada. Dizem-me que através do texto consolidado poderemos reduzir 85 000 páginas a 25 000. Ainda são muitas, mas já seria um êxito considerável. Considero que deveríamos trabalhar com as outras Instituições para tratarmos disto com carácter de prioridade. É uma falha em matéria de planificação estratégica não ter sido já feito. Devia ter sido feito antes do alargamento, para o qual estão agora a ser traduzidas essas 85 000 páginas. No entanto, deveremos fazê-lo em primeiro lugar para os cidadãos que queiram estabelecer uma ligação com o direito europeu, que querem encontrar num determinado sítio um texto consolidado que explique quais são os seus direitos e os limites a esses mesmos direitos. Faço votos de que possamos participar, com as outras Instituições, num exercício sobre esta matéria.
Nós, como Parlamento, temos um objectivo público para debatermos aquilo que tem realmente valor, para sermos legisladores à escala continental. Ao longo do próximo período, quero vender a nossa história melhor do que a vendemos no passado.
Desejo propor à Mesa que façamos um exercício de balanço exaustivo para dotarmos o Parlamento de políticas de informação modernas e racionalizadas. É meu desejo desenvolver convosco uma estratégia de comunicação antes das próximas eleições europeias que se realizarão em 2004. Vamos ter de investir em honestidade intelectual e realismo político para reconhecermos defeitos passados; para analisarmos as razões subjacentes desses defeitos; para analisarmos qualquer confusão relativa a imagens da nossa Instituição aos olhos do público.
São muitos os pontos fortes sobre os quais poderemos assentar e desenvolver o nosso trabalho, sendo que um das mais importantes é o nosso estatuto único de maior assembleia representativa eleita do nosso continente. O papel crucial que desempenhamos na própria Convenção também exige um exercício especial de comunicação. Como disse anteriormente – e com isto termino – temos de conquistar a concordância da actual geração de Europeus. Esta é a tribuna dos cidadãos, o lugar onde esse processo tem de se desenrolar: criando uma transformação cultural, reconhecendo as nossas responsabilidades em relação ao alargamento, em relação à construção de novas parcerias estratégicas, sublinhando a primazia da política, procedendo à reforma da assembleia, comunicando o nosso propósito público. Estes são os objectivos da minha presidência. Podem resumir-se numa só frase: trabalhar em conjunto para criar uma Europa adequada ao seu futuro.
Espero que no próximo período antes das eleições possamos ser visivelmente um Parlamento em processo de reforma, que possamos ser um Parlamento que comunica e um Parlamento disposto a correr o risco da mudança. Isso vai exigir criatividade e imaginação da parte de todos; juntos podemos enfrentar esse desafio. Com efeito, o que eu gostaria de vos convidar a analisar como ponto fulcral do nosso debate de hoje é a disponibilidade para nos empenharmos na criação de uma cultura da transformação. Passaram já mais de duas décadas desde as primeiras eleições directas e precisamos de fazer uma análise da forma como conduzimos o nosso trabalho. Precisamos de criar um sentido mais vital e dinâmico de parlamentarismo no seio desta assembleia.
A maior transformação que temos em mãos é, sem dúvida, o alargamento. É chegada a altura de nós, classe política, nos reapoderarmos do alargamento. O acervo comunitário exige, inevitavelmente, um trabalho imenso da parte da Comissão Europeia e da parte dos serviços públicos dos Estados candidatos à adesão para tratarem de todos os pormenores. Mas à volta desses pormenores está o desafio político mais amplo – e esse é o nosso desafio. Esta assembleia encontra-se numa posição única para liderar a política da transformação a caminho de uma Europa alargada.
Vamos entrar agora na etapa final do debate sobre o alargamento e temos nas nossas mãos as complexas propostas orçamentais sobre que a nossa assembleia se manifestará, sem dúvida, na devida altura. É importante que o período de mudança que o alargamento constitui não fique reduzido a um debate orçamental sobre uns trocos ou umas quantias consideráveis, dependendo dos pontos de vista. Temos de tomar iniciativas nesta assembleia para impulsionar essa agenda de trabalhos.
É meu desejo que este Parlamento seja o lugar onde se irá manifestar a vitalidade do alargamento. Embora o calendário não esteja ainda definitivamente estabelecido, parece-me que haverá duas ocasiões este ano em que é provável que discutamos a questão do alargamento: presumivelmente antes da Cimeira de Sevilha, no fim da Presidência espanhola, e talvez de novo em Novembro.
Gostaria de vos pedir, em especial a nível dos grupos políticos, que pensassem numa fórmula que nos permita convidar deputados das nossas famílias políticas dos países candidatos a participarem connosco, este ano, nos nossos debates sobre o alargamento, que criassem um sentido de vitalidade, que criassem um momento que fosse verdadeiramente um momento europeu, e que o fizessem em termos que nos permitissem ouvir as diferentes vozes. Poderão ser vozes de concordância ou de discordância no que se refere a algumas das questões em apreço, mas trata-se de um momento realmente vital e espero que a assembleia encontre no âmbito dos seus mecanismos, e por intermédio dos seus grupos, uma disponibilidade para explorar e criar esta plataforma, para dar expressão a esta nova Europa num sentido parlamentar."@pt11
"Vi är nu framme vid nästa punkt – och här skulle jag vilja tacka talmanskonferensen och kollegerna i kammaren för att jag får göra ett kort uttalande om politiken, som åtföljs av en debatt, för att tala litet om de kommande två och ett halvt åren av ordförandeskapet.
Om man följer exemplet med den tyska återföreningen för mer än tio år sedan, hoppas jag att kammaren till slut kommer att hålla med om att vi, när kandidatländerna undertecknar de anslutningsfördrag som fortfarande måste ratificeras, skulle kunna överväga att budgetera och planera för full observatörsstatus, så att vi kan skapa ett avantgarde för det nya Europa, och att vi kan göra det i denna kammare, eftersom det är vår offentliga uppgift att ge ett verkligt politiskt ledarskap. I enlighet med dessa detaljer, och under förutsättning att vi får en enighet – för vi måste gå igenom frågan när det gäller budgetar, vi måste gå igenom frågan i vårt presidium, och vi behöver talmanskonferensens enighet när det gäller vår tidsplan – skulle jag om det var möjligt under de kommande månaderna och före toppmötet i Sevilla, vilja besöka alla kandidatländer på detta parlaments vägnar, och utfärda den formella inbjudan om att vara det nya Europas avantgarde till dem, till våra kolleger i parlamenten. Med er tillåtelse kommer det att vara er inbjudan till dem, och mitt privilegium att överlämna den på era vägnar.
I ett utrikespolitiskt sammanhang och med en bredare grund hoppas jag på ett flertal sätt att vi kan förbättra vårt spel. Europa behöver en ny utrikespolitik, och jag är säker på att det i denna kammare finns en majoritet och en vilja att skapa denna utrikespolitik. Genom att utforma och utveckla strategiska partnerskap med USA och Ryssland, och med en dialog mellan Europa och Medelhavsområdet, med en dialog mellan samhällen, engagerar vi oss i en politik som inte bara är av avgörande vikt för den parlamentariska process som återspeglar själva Europeiska unionen. Vi har i denna kammare en stor trovärdighet när det gäller vår vilja att bekämpa global fattigdom, sjukdomar och hungersnöd. Vi har i denna kammare ett underbart och stolt förflutet när det gäller främjandet och försvaret av de mänskliga rättigheterna. Vi måste vara beslutna att fortsätta att spela en ledande roll i detta sammanhang, men vi måste finna nya plattformar för att ge uttryck för vårt ledarskap. Det är inte bara det att vi måste följa upp händelser, utan vi måste själva, som parlament, ha förmågan att skapa nya plattformar för att ge ledning.
Under de senaste dagarna och veckorna har vi, tack vare så många kollegers arbete i kammaren, börjat röra oss mot en ny och mer mogen form av politiska förbindelser med andra institutioner och i synnerhet med Europeiska kommissionen. Jag gratulerar Malmström i utskottet för konstitutionella frågor och kommissionens vice ordförande, som är här i dag, för det arbete som de har utfört när det gäller att säkra en högkvalitativ enighet som kan utgöra en milstolpe när det gäller hur vi skall genomföra lagstiftningsförfarandet från och med nu. Vi behöver det, och detta arbete är utmärkt.
Jag gratulerar kammaren till den överväldigande rösten i går till stöd för von Wogaus betänkande, som kommer att göra det möjligt för oss att anta en effektiv tillfällig lösning – och det är bara en tillfällig lösning – om reformen av de finansiella tjänsterna i väntan på en ny grund i fördraget, och med hjälp av konventet, och med hjälp av regeringskonferensen – utifrån vilken vi kan upprätthålla våra institutionella förbindelser, och främja rollen hos ett demokratiskt Europa, samt främja detta parlaments roll när det gäller att företräda medborgarna på ett vitalt sätt.
Eftersom dessa båda betänkanden har kommit från utskottet för konstitutionella frågor skulle jag också särskilt vilja hylla Napolitanos ledarskapsroll och egenskaper, vars arbete i denna kammare på ett så utmärkt sätt har lett till dessa resultat.
Den röda tråden i alla dessa åtgärder är själva politikens företräde. Detta är vad vi sysslar med. Vi måste också signalera till kommissionen och till rådet, till den vida världen, att vi i Europaparlamentet är mogna och pålitliga partners i det projekt som vi delar när det gäller den europeiska integrationen.
Parallellen är att jag nu, under upptakten till Europeiska rådets möte i Barcelona, tillsammans med kommissionen och rådet vill arbeta med att få till stånd en betydelsefull interinstitutionell arbetsgrupp. Politikens företräde blir till ingenting om plattformen för att utveckla politiken inte finns där. Jag säger detta till rådet: Tiden är nu inne för rådet, tillsammans med kommissionen och parlamentet, att införa denna plattform, och att ge oss förmågan att återupprätta och utveckla politikens företräde, att förbereda oss själva för ett gemensamt arbete med konventet, och för ett framgångsrikt och gemensamt resultat med substans när det gäller regeringskonferensen.
När jag talade efter att jag valts som talman den 15 januari sade jag att jag skulle vilja åberopa privilegiet att tala till kammaren om vårt strategiska mål för den kommande perioden, vilket är ett brukligt privilegium för den nyligen valde talmannen. När jag beslutade att tala i dag var det med hänsyn till det faktum att den spanske premiärministern var här på onsdagen under den sammanträdesperioden för att inleda det spanska ordförandeskapet. En sak som jag vill införa i denna kammare – och jag hoppas att vi alla kommer att arbeta med detta tillsammans – är en förmåga att tala om vilka vi är och vad vi gör. Så när man vill föra fram något måste man välja sitt tillfälle, och man kan inte välja ett tillfälle som den dagen hör till någon annan. Så jag passar alltså på denna morgon.
Vi får inte heller glömma att vi här i kammaren är en europeisk folktribun. Vårt främsta offentliga ändamål är att tjäna våra medborgare. Vi kan skapa och förmedla en ny stolthet i detta parlament. Vår föresats måste vara att framhäva det demokratiska framför det teknokratiska, att betona öppenheten och att förknippa vårt budskap på alla sätt vi kan med en större europeisk allmänhet.
Jag är mycket stolt över det faktum att det var i detta parlament som vi, parlamentarikerna, skapade, utvecklade, förklarade och vann diskussionen till stöd för ett konvent, till stöd för ett nytt sätt att skapa det nya Europa, till stöd för ett öppet och demokratiskt tillvägagångssätt med insyn, till stöd för att försöka nå en uppväxande generation européer som inte berörs av verksamhet som bedrivs bakom stängda dörrar. Det gamla toleranta medgivandet att låta eliten fortsätta sin väg finns inte längre där på det gamla sättet, och därför måste vi förtjäna den uppväxande generationens medgivande och respekt. Det kan vi bara göra genom öppna metoder, och konventet måste vara en öppen metod, och kan utgöra en mycket betydelsefull början.
Parlamentet kan påstå att denna idé är deras. Men vi har också en nyckelroll som aktör i detta konvent. Vår beslutsamhet som parlament är att främja det demokratiska Europa framför det teknokratiska, och att betona öppenheten. I detta hänseende är det min åsikt – och senare i dag har vi möjlighet att möta konventets ordförande vid talmanskonferensen – att vi som parlament måste se till att konventet självt i sitt öppna arbete är den främsta plattformen, att det är huvudvägen, och den öppna diskussion som leder framåt.
Det är viktigt att detta är ett välstyrt konvent, och vi har framstående kolleger i presidiet som skall hjälpa till att leda denna debatt. Men dess styrelse måste hjälpa konventet självt att bli en verklig plattform för en öppen debatt. När det gäller att föra ut denna debatt till allmänheten har jag bett tjänsteenheterna här att se till att debatten regelbundet sänds ut via kontinuerliga TV-sändningar, så att de som vill följa den – om de så är journalister, om de arbetar vid forskningsinstitut, är universitetsstuderande, eller tillhör olika grupper inom Europas socioekonomiska sfär – men som inte kan följa konventets arbete i Bryssel, kan följa debatten regelbundet.
Kolleger, vi har fortfarande en lång väg att gå när det gäller den interna reformen. Jag läste boken
(mina strider), som författats av min företrädare Nicole Fontaine. I boken talade hon om ledamotsstadgan, och om den faktiska omöjligheten att göra framsteg i den frågan.
Jag vet inte vilka framsteg vi kan göra, men jag vill i dag uttrycka detta hopp. Jag skulle vilja avsluta arbetet med ledamotsstadgan. Jag vill arbeta tillsammans med föredraganden, Rothley; jag vill arbeta tillsammans med viktiga kolleger i presidiet och kvestorskollegiet. Men först och främst vill jag tala till ledamöterna i denna kammare, för att försöka utveckla, mobilisera och motivera en majoritet till stöd för en förändring. Under de kommande veckorna kommer vi att inleda en intensiv samrådsrunda med ledamöterna. Inga beslut kommer att fattas om någon stadga över ledamöternas huvuden – det garanterar jag er. Men det blir ingen stadga om inte en majoritet kan mobiliseras – först i denna kammare. Sedan måste vi naturligtvis, även om vi samlar denna majoritet, fortfarande förlita oss till att rådet genomför sin del av avtalet. Men jag vill påbörja den första fasen här: Att ta reda på vilken grund vi står på, att skapa en klar vilja till denna förändring, och sedan försöka avsluta arbetet. Det är politiskt viktigt att göra detta före nästa parlamentsval. Jag hoppas att ni håller med mig, och jag hoppas att ni kommer att hjälpa mig att skapa detta klimat till stöd för en majoritet för en förändring.
Jag nämnde i början av mitt anförande att det finns en stor aptit på förändring. Ett mycket stort antal kolleger anser att kammaren brister i vitalitet i många av sina debatter, och det måste vi arbeta med. Jag ser fram emot Corbett-betänkandet, vilka förändringar det än kan föra med sig. Jag förutser inte dess resultat – det är fortfarande en fråga som skall debatteras och som är kontroversiell.
Jag har inte något monopol på vishet, men vi vet – hur långt det än sträcker sig eller kan sträcka sig – att Corbett-betänkandet i sig bara är en början. Det är kammaren som kommer att fatta ett beslut om Corbett-betänkandet, och inte talmannen.
Men jag vill göra ett påpekande: Vilka befogenheter detta än ger ordförandeskapet att försöka reglera hur vi bedriver verksamheten i parlamentet – att ha färre omröstningar, utföra mer arbete i utskotten, och sedan skapa ett utrymme här för en verklig politisk debatt – så kommer jag att använda mig av dem i största möjliga utsträckning. Så jag vill att människor i förväg skall veta att vilken plattformen än är, vill jag använda den på ett sätt som öppnar upp ett utrymme där vi kan föra en kreativ politisk debatt i denna kammare.
Den härliga känsla som jag fört med mig från kampanjen som föregick mitt val som talman, är att det finns en oerhörd aptit på förändring i vår kammare. Trots detta är det en frustrerad aptit när det gäller införandet av denna förändring. Vi måste med hjälp av de olika mekanismerna – presidiet, våra utskott, talmanskonferensen – omvandla denna aptit på förändring till en faktisk förändring som äger rum i denna kammare. Min uppmaning till kollegerna i dag är att ta vara på detta tillfälle för att skapa den förändring som det uppenbarligen finns en sådan aptit på i denna kammare.
Vi höll en underbar debatt i går om Mellanöstern, men vi behöver många fler debatter av samma kvalitet, eftersom vi är en politisk institution.
I detta hänseende – jag påstår inte att jag har något vishetsmonopol i denna fråga – kan jag inte förflytta arbetet i utskottet för konstitutionella frågor – men jag ställer, som i Laeken, ett antal frågor. Hur kommer det sig när vi har en debatt att grupperna ännu inte har lyckats enas om att vi någon gång – kanske under den sista tredjedelen – faktiskt skall be kollegerna att bemöta varandra? Varför skapar vi inte en dynamik som kräver att vi debatterar, och inte bara läser upp uttalanden? På ett eller annat sätt måste vi bemöta varandra. Borde vi i de fall där det finns ett brett samförstånd om ett betänkande i utskotten, men där det finns viktiga ändringsförslag som det råder en klar oenighet om, anse att vi vid talmanskonferensen bara skulle kunna debattera de viktigaste ändringsförslagen? Detta sker ibland i USA:s kongress – inte för hela debatten utan bara för debatten om de viktigaste ändringsförslagen, eftersom det är den del som den politiska spänningen löper igenom.
Vi måste fundera över vissa av de här frågorna, och jag uppmanar er att titta kreativt på dem, för vi behöver mer vitalitet, och vi kan själva ge oss detta om vi är kreativa nog.
Gemenskapens regelverk, som jag nämnde tidigare i fråga om utvidgningen, omfattar 2 500 rättsakter från 50 år, och 85 000 sidor med lagstiftning. På webbplatsen Eur-Lex finns hälften av dessa rättsakter i konsoliderad version – ännu inte lagstiftningen, eftersom vi aldrig har stiftat någon lag för att konsolidera alla dessa rättsakter – men ni märker ändå att hälften av regelverket nu finns på Eur-Lex i sin kortversion. Med konsoliderad text skulle vi kunna minska de 85 000 sidorna till 25 000 sidor har det sagts mig. Detta är också oerhört mycket, men det vore verkligen en bedrift. Jag anser att vi borde arbeta med de andra institutionerna för att göra detta till en prioriterad fråga. Att detta inte redan har gjorts beror på en brist på strategisk planering. Det borde ha gjorts före utvidgningen, som dessa 85 000 sidor text nu översätts för. Vi borde dock främst göra det för de medborgare som vill komma i kontakt med EU:s lagstiftning, och på ett och samma ställe finna en konsoliderad text som förklarar deras rättigheter och begränsningarna för dem. Jag hoppas att vi kan inleda ett förfarande tillsammans med de andra institutionerna när det gäller detta.
Vi har som parlament ett offentligt uppdrag att införa ett verkligt värde i debatten, att vara en lagstiftare i kontinental skala. Under nästa period vill jag försöka sälja vår historia bättre än vi har gjort tidigare.
Jag vill föreslå en omfattande inventeringsverksamhet för presidiet i syfte att ge parlamentet en modern och effektiviserad informationspolitik. Jag vill tillsammans med er utveckla en kommunikationsstrategi före nästa EU-val 2004. Vi måste investera i intellektuell ärlighet och politisk realism för att erkänna brister i det förflutna, titta på de bakomliggande orsakerna till dessa brister, och titta på en eventuell förvirring när det gäller hur allmänheten uppfattar vår institution.
Vi har många styrkor att bygga på, inte minst vår unika ställning som världens största valda representativa församling på vår kontinent. Den centrala roll som vi spelar i själva konventet kräver också en särskild kommunikationsverksamhet. Som jag sade tidigare – och jag avslutar med detta – måste vi förtjäna medgivandet från dagens generation av européer. Detta är den folktribun där processen måste äga rum: Vi måste skapa en kulturell omvandling, erkänna vårt ansvar när det gäller utvidgningen, och när det gäller att bygga upp nya strategiska partnerskap, betona politikens överlägsenhet, reformera kammaren, och föra ut vårt offentliga uppdrag. Detta är målen för mitt ordförandeskap. De kan sammanfattas i en mening: Att arbeta tillsammans för att skapa ett Europa som är rustat för sin framtid.
Jag hoppas att vi under nästa period som föregår valet kan vara ett omdanande parlament på ett synligt sätt, och att vi kan vara ett kommunicerande parlament, och ett parlament som är redo att ta risker för att göra förändringar. Detta kommer att kräva kreativitet och fantasi från alla, och tillsammans kan vi möta denna utmaning. Vad jag faktiskt skulle vilja uppmana er att ta upp i vår debatt i dag, är en vilja att påbörja skapandet av en förändringskultur. Det är nu över två decennier sedan direkta val infördes, och vi måste se över hur vi genomför vår verksamhet. Vi måste skapa en mer livfull och dynamisk känsla av parlamentarism i denna kammare.
Den största förändringen som är på gång är förstås utvidgningen. Tiden är inne för oss, den politiska klassen, att ta tillbaka utvidgningen. Det är oundvikligen så att gemenskapens regelverk kräver en enorm mängd arbete från Europeiska kommissionens sida, och från kandidatländernas statliga myndigheter för att hantera alla detaljer. Men dessa detaljer är omgärdade av den större politiska utmaningen – och detta är vår utmaning. Denna kammare har enastående goda förutsättningar för att leda politiken med en förändring mot ett utvidgat Europa.
Vi inleder nu slutspelet om utvidgningsdebatten, och vi har de komplexa budgetförslagen som kammaren utan tvekan i sinom tid kommer att uttala sig om. Det är viktigt att den era av förändringar som utvidgningen utgör inte reduceras till en budgetdebatt om små eller stora pengar, hur man nu än kan uppfatta det. Vi måste ta initiativ i denna kammare till att föra fram detta program.
Jag vill att detta parlament skall vara det ställe där livskraften i debatten om utvidgningen utageras. Även om tidsplanen fortfarande inte är slutgiltigt fastställd, tycker jag att det verkar som om vi troligen kommer att diskutera utvidgningen vid två tillfällen i år, troligen före toppmötet i Sevilla i slutet av det spanska ordförandeskapet, och troligen återigen i november.
Jag skulle vilja be er, särskilt inom de politiska grupperna, att fundera över ett tillvägagångssätt med vilket vi kan bjuda in parlamentsledamöter från våra politiska familjer i kandidatländerna att delta i våra utvidgningsdebatter tillsammans med oss i år, för att skapa en känsla av vitalitet, och för att skapa en stund som verkligen är en europeisk stund, och göra detta på ett sätt som gör att vi hör de olika rösterna. Det kan vara eniga eller oeniga röster när det gäller några av frågorna, men det handlar om en verkligt avgörande stund, och jag hoppas att kammaren, inom sina metoder, och inom grupperna, kommer att finna en vilja att utforska och skapa denna plattform, för att på ett parlamentariskt sätt ge uttryck för detta nya Europa."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Mes combats"13,1,5,10,2,3,12,7,11,9
"Mes combats (Οι αγώνες μου),"8
"President. –"10,3
"Presidente."11,9
"acquis"2,1,10,3,9
"acquis communautaire"5,2,1,10,3,9
"site"11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples