Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-02-05-Speech-2-106"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020205.5.2-106"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - La proposition de la Commission sur la circulation des ressortissants de pays tiers dans les pays de l'Union pour des séjours de moins de trois mois ne se contente pas d'en harmoniser les conditions mais, au passage, elle réduit certains contrôles au nom de la "liberté". C'est le cas par exemple de la "déclaration de présence" des étrangers prévue par la convention de Schengen, dont j'ai parlé hier dans le débat. Même si cette obligation de déclaration était mal appliquée, il me semble que l'urgence était plutôt de la renforcer, et non de l'affaiblir.
Dans un autre domaine, la Commission continue aussi sur sa lancée antérieure, en proposant l'institution d'une "autorisation spécifique de voyage" délivrée par un État membre pour le compte de tous les autres, afin de faciliter les déplacements de ressortissants de pays tiers pour une durée inférieure à six mois. Cette réforme montre bien la technique de subversion consistant à prendre appui sur un petit bord pour soulever un grand couvercle.
Aujourd'hui en effet, les séjours de plus de trois mois font l'objet de visas nationaux relevant de la souveraineté de chaque État. "L'autorisation de voyage" proposée par la Commission écornerait ce dispositif. Pour justifier cette dérogation, elle invoque, page 9 de l'exposé des motifs, le cas de certains étrangers qui auraient besoin de circuler pendant six mois à l'intérieur de l'Union en tant que "bénéficiaires de services", par exemple "touristes" ou "curistes", ou encore "musiciens", comme a ajouté le commissaire Vitorino pendant le débat. Ce prétexte est un peu léger : les touristes qui se promènent pendant six mois d'affilée dans l'Union ne sont guère nombreux, et ne justifient pas la mise au point d'une directive spécifique. L'intérêt, pour la Commission, se situe ailleurs : il s'agit de détruire la cohérence d'un système fondé sur les souverainetés nationales pour introduire un engrenage d'une autre nature, à finalité supranationale.
Cet exercice dogmatique n'amènera rien de plus pour la priorité d'aujourd'hui, le contrôle des flux migratoires et la sécurité. Mais il risquera au contraire de lui porter atteinte en favorisant l'apparition de failles et d'incohérences."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Kommissionens forslag om betingelserne for, at tredjelandsstatsborgere frit kan bevæge sig på medlemsstaternes område i højst tre måneder, nøjes ikke med at harmonisere betingelserne, men reducerer også samtidig visse kontroller i "frihedens" navn. Det er f.eks. tilfældet med udlændingenes "melding om ophold" i henhold til Schengen-konventionen, som jeg talte om i går under forhandlingen. Selv om denne meldepligt blev dårligt gennemført, forekommer det mig, at det snarere haster med at styrke den end med at svække den.
Kommissionen fortsætter også på et andet område i sit tidligere spor ved at foreslå indførelsen af en "særlig rejsetilladelse", som skal udstedes af en medlemsstat på vegne af alle de andre for at lette tredjelandsstatsborgernes mulighed for at rejse i højst seks måneder. Denne reform viser tydeligt løftestangsprincippet, som består i at tage afsæt i et lille punkt for at løfte et stort låg.
I dag kræver ophold på mere end tre måneder reelt et nationalt visum, der henhører under den enkelte stats beføjelser. Den "rejsetilladelse", som Kommissionen foreslår, ville omgå denne foranstaltning. For at retfærdiggøre denne omgåelse påberåber Kommissionen sig på side 9 i begrundelsen tilfælde, hvor udlændinge har brug for at rejse i seks måneder inden for Unionen i deres egenskab af "tjenestemodtagere" som f.eks. "turister" eller "kurgæster" eller måske "musikere", som kommissær Vitorino tilføjede under forhandlingen. Denne undskyldning er en smule letkøbt, for der er næppe mange turister, der rejser rundt i Europa i seks måneder i træk, og de retfærdiggør ikke udarbejdelsen af et særligt direktiv. Kommissionens interesse ligger et helt andet sted, nemlig i at ødelægge kohærensen i et system, der er grundlagt på nationalstater, for at indføre en anden form for sammenspil, der skal føre til overstatslige strukturer.
Denne dogmatiske øvelse tilfører ikke noget til dagens centrale emne, som er kontrol med migrationsstrømmene og sikkerheden. Den risikerer tværtimod at skade den ved at øge forekomsten af smuthuller og uoverensstemmelser."@da1
".
Der Vorschlag der Kommission zur Reisefreiheit von Drittstaatsangehörigen in den Ländern der Union für einen Zeitraum von höchstens drei Monaten beschränkt sich nicht darauf, die diesbezüglichen Voraussetzungen zu harmonisieren, sondern baut auch gleich noch bestimmte Kontrollen im Namen der „Freiheit“ ab. Ein Beispiel dafür ist die im Schengener Abkommen vorgesehene „Meldepflicht“ für Ausländer, auf die ich gestern in der Aussprache eingegangen bin. Auch wenn diese Meldepflicht nur nachlässig gehandhabt wurde, so wäre es meiner Meinung nach dringend erforderlich gewesen, sie zu verstärken, aber nicht weiter abzuschwächen.
Auch in einem weiteren Bereich kann sich die Kommission nicht bremsen und schlägt die Einführung einer „besonderen Reisegenehmigung“ vor, die von einem Mitgliedstaat mit Gültigkeit für alle anderen ausgestellt werden soll, um Reisen von Drittstaatsangehörigen in einem Zeitraum von bis zu sechs Monaten zu erleichtern. Bei dieser Neuerung lässt sich die angewendete Subversionstechnik gut erkennen, die darin besteht, sich auf einem schmalen Rand abzustützen, um einen großen Deckel hochzuheben.
Gegenwärtig sind für Aufenthalte von länger als drei Monaten nationale Visa erforderlich, die der Souveränität jedes Staates unterliegen. Mit der von der Kommission vorgeschlagenen besonderen „Reisegenehmigung“ würde diese Regelung ausgehebelt. Zur Rechtfertigung führt die Kommission auf Seite 9 ihrer Begründung bestimmte Kategorien von Ausländern an, die ein berechtigtes Interesse hätten, als „Dienstleistungsempfänger“ Reisen von bis zu sechs Monaten innerhalb der Union durchzuführen, so als „Touristen“, als „Kurgäste“ oder als „Musiker“, wie Kommissar Vitorino gestern in der Aussprache hinzufügte. Dieser Vorwand ist etwas sehr durchsichtig, denn Touristen, die sechs Monate hintereinander in der Union herumreisen, sind nicht gerade häufig und rechtfertigen nicht den Erlass einer speziellen Richtlinie. Das Ziel der Kommission liegt ganz wo anders: Ihr geht es darum, die innere Logik eines auf den nationalen Souveränitäten beruhenden Systems zu zerstören, um eine ganz anders geartete Entwicklung hin zur Supranationalität in Gang zu setzen.
Dieses von dogmatischen Überlegungen ausgehende Vorhaben wird jedoch keinen Beitrag zur gegenwärtigen Priorität leisten, die darin besteht, die Einwanderungsströme zu steuern und mehr Sicherheit zu gewährleisten; es birgt vielmehr die Gefahr in sich, dieser entgegenzuwirken, da es die Entstehung von Lücken und Unstimmigkeiten begünstigt."@de7
"Η πρόταση της Επιτροπής σχετικά με την ελεύθερη κυκλοφορία των υπηκόων τρίτων χωρών στις χώρες της Ένωσης για χρονική περίοδο που δεν υπερβαίνει τους τρεις μήνες, δεν αρκείται στην εναρμόνιση των συναφών προϋποθέσεων, αλλά, στην πορεία, μειώνει ορισμένους ελέγχους στο όνομα της “ελευθερίας”. Αναφέρομαι, για παράδειγμα, στη “δήλωση της παρουσίας” των αλλοδαπών την οποία προβλέπει η Συμφωνία του Σένγκεν, στην οποία αναφέρθηκα κατά τη χθεσινή συζήτηση. Ακόμη και αν αυτή η υποχρέωση δήλωσης της παρουσίας δεν εφαρμόζεται σωστά, νομίζω ότι επιβάλλεται η βελτίωσή της και όχι η αποδυνάμωσή της.
Σε έναν άλλο τομέα, η Επιτροπή εξακολουθεί να εφαρμόζει τις παλιές τακτικές της, προτείνοντας τη θέσπιση “ειδικής άδειας ταξιδίου” την οποία θα χορηγεί ένα κράτος μέλος για λογαριασμό όλων των άλλων, προκειμένου να διευκολύνονται οι μετακινήσεις των κατοίκων τρίτων χωρών για χρονική περίοδο που δεν υπερβαίνει τους έξι μήνες. Η μεταρρύθμιση αυτή καταδεικνύει την τακτική της ανατροπής που ακολουθείται: με αφορμή μηδαμινής σημασίας ζητήματα γίνεται προσπάθεια να ανοίξουν οι ασκοί του Αιόλου.
Σήμερα, ουσιαστικά, για διαμονή διάρκειας μεγαλύτερης των τριών μηνών απαιτείται εθνική θεώρηση την οποία χορηγεί κάθε κράτος ξεχωριστά ως εθνικά κυρίαρχο. “Η άδεια ταξιδίου” που προτείνει η Επιτροπή τείνει στην κατάργηση του εν λόγω μηχανισμού. Για να αιτιολογήσει την παρέκκλιση αυτή, επικαλείται, στη σελίδα 9 της αιτιολογικής έκθεσης, την περίπτωση ορισμένων αλλοδαπών που ενδεχομένως έχουν ανάγκη να κυκλοφορούν για έξι μήνες στο εσωτερικό της Ένωσης ως “δικαιούχοι υπηρεσιών”, παραδείγματος χάριν “τουρίστες” ή “υποβαλλόμενοι σε λουτροθεραπεία”, ή ακόμη και “μουσικοί”, όπως πρόσθεσε ο Επίτροπος Vitorino στη διάρκεια της συζήτησης. Το επιχείρημα αυτό είναι λίγο σαθρό: οι τουρίστες που κυκλοφορούν για έξι συνεχόμενους μήνες στην Ένωση είναι μετρημένοι στα δάχτυλα και δεν δικαιολογούν σε καμία περίπτωση τη σύνταξη ειδικής οδηγίας. Πρέπει να αναζητήσουμε αλλού το ενδιαφέρον της Επιτροπής: επιχειρεί να καταστρέψει τη συνοχή του συστήματος που στηρίζεται στην εθνική κυριαρχία των κρατών μελών προκειμένου να θέσει σε εφαρμογή έναν άλλο – υπερεθνικό – μηχανισμό.
Ο δογματισμός αυτός δεν θα προσφέρει τίποτε περισσότερο στη σημερινή προτεραιότητα, στον έλεγχο, δηλαδή, των μεταναστευτικών ροών και της ασφάλειας. Αντιθέτως, κινδυνεύει να την αποδυναμώσει, δημιουργώντας “παραθυράκια” και κενά."@el8
".
The Commission’s proposal on the movement of third-country nationals within EU countries for stays of less than three months is not restricted to harmonising conditions; it also aims to reduce certain controls in the name of ‘freedom’. This is the case, for example, with the ‘reporting of presence’ by foreigners under the Schengen Convention which I mentioned in yesterday’s debate. Even if this obligation to declare oneself was poorly applied, I was of the opinion that it was a matter of urgency to strengthen this obligation, rather than to weaken it.
In another area, the Commission is also pursuing its former approach by proposing to introduce a ‘specific travel authorisation’ issued by a Member State which will apply in all the others, in order to facilitate the movement of third-country nationals for a period of less than six months. This reform is a good illustration of the subversive technique whereby a series of small steps can finally bring about the grand plan.
As things stand, stays of more than three months are subject to national visas which fall within the sovereignty of each State. The ‘travel authorisation’ proposed by the Commission would erode this mechanism. In order to justify this derogation, on page 9 of the Explanatory Memorandum, the Commission mentions the case of certain foreigners who would need to move around the EU over a six-month period in their capacity as ‘recipients of services’, such as ‘tourists’ or ‘persons taking health cures’ or even ‘musicians’, as Commissioner Vitorino mentioned during the debate. This pretext is rather weak; hardly any tourists stay for six consecutive months in the EU and there is no justification for developing a directive specifically for them. The advantage for the Commission is elsewhere, namely the destruction of the coherence of a system based on national sovereignties in order to introduce a different kind of system, one that has supranational objectives.
This dogmatic exercise will not bring any other benefits for our current area of priority, which is controlling migration flows and security. On the contrary, there is a danger that it will harm it, by encouraging weaknesses and inconsistencies to appear."@en3
"(FR) La propuesta de la Comisión relativa a la circulación de los ciudadanos de países terceros en los países de la Unión para estancias de menos de tres meses no se contenta con armonizar sus condiciones, sino que, de paso, reduce ciertos controles en nombre de la “libertad”. Es el caso, por ejemplo, de la “declaración de presencia” de los extranjeros prevista por el Convenio de Schengen, de la que hablé ayer durante el debate. Aunque esta obligación de declarar se aplicaba mal, creo que lo urgente era más bien reforzarla, en lugar de debilitarla.
En otro orden de cosas, la Comisión sigue en la misma línea que antes, proponiendo la creación de una “autorización específica de viaje” expedida por un Estado miembro por cuenta de todos los demás, destinada a facilitar los desplazamientos de ciudadanos de países terceros con una duración inferior a seis meses. Esta reforma muestra claramente la técnica de subversión que consiste en abordar un asunto de escasa importancia para abrir la puerta a temas de gran calado.
Efectivamente, hoy en día, las estancias de más de tres meses requieren de un visado nacional que está dentro de la órbita de la soberanía de cada Estado. “La autorización de viaje” propuesta por la Comisión desvirtuaría este dispositivo. Para justificar esta derogación, invoca en la página 9 de la Exposición de Motivos el caso de determinados extranjeros que necesitarían circular durante seis meses dentro de la Unión en calidad de “beneficiarios de servicios”, como por ejemplo “turistas” o “balnearistas”, o también “melómanos”, como señaló el Comisario Vitorino durante el debate. Este pretexto no tiene excesivo fundamento: el número de turistas que se pasea durante seis meses seguidos por la Unión es muy bajo, y no justifica la creación de una directiva específica. Para la Comisión, lo interesante no es eso, sino destruir la coherencia de un sistema basado en las soberanías nacionales para introducir un mecanismo de otra naturaleza, cuya finalidad es supranacional.
Este ejercicio dogmático no nos aportará nada nuevo para la prioridad actual, el control de los flujos migratorios y la seguridad. Muy al contrario, corre el riesgo de asestarle un duro golpe, al favorecer la aparición de fallos y de incoherencias."@es12
".
Komission ehdotuksessa kolmansien maiden kansalaisten liikkumisesta unionin jäsenvaltioissa alle kolmen kuukauden ajan ei tyydytä yhdenmukaistamaan liikkumisen edellytyksiä vaan samalla siinä kuin ohimennen rajoitetaan tiettyä valvontaa "liikkumisvapauden" nimissä. Tämä pätee esimerkiksi Schengenin sopimuksessa ulkomaalaisilta vaadittuun "läsnäoloilmoitukseen", josta puhuin eilisessä keskustelussa. Vaikka tätä läsnäolon ilmoittamisvaatimusta olisikin sovellettu puutteellisesti, minusta sitä olisi kiireesti pitänyt vahvistaa, ei heikentää.
Myös eräällä toisella alalla komissio jatkaa entistä linjaansa ehdottamalla sellaisen "erityisen matkustusluvan" käyttöönottoa, jonka yksi jäsenvaltio myöntää kaikille muille jäsenvaltioille, jotta voidaan edistää kolmansien maiden kansalaisten liikkumista enintään kuusi kuukautta pitkillä matkoilla. Uudistus paljastaa hyvin kumoamistekniikan, jossa "sinapinsiemenestä kasvaa suuri puu".
Yli kolme kuukautta pitkä oleskelu vaatii nimittäin nykyään kansallisen viisumin, jonka myöntäminen kuuluu kunkin jäsenvaltion suvereniteettiin. Komission ehdottama "matkustuslupa" veisi pohjan tältä järjestelyltä. Perustellakseen tätä muutosta komissio vetoaa perusteluosan sivulla 9 tapauksiin, joissa tiettyjen ulkomaalaisten on voitava kulkea vapaasti kuuden kuukauden ajan unionissa "palvelujen käyttäjinä", esimerkiksi "turisteina" tai "kylpyläpalveluiden käyttäjinä" tai "muusikkoina", kuten komission jäsen Vitorino lisäsi keskustelussa. Veruke on hieman heppoinen: unionissa kuusi kuukautta yhtäjaksoisesti matkustavien turistien määrä tuskin on kovin suuri, joten sillä ei voida perustella erityisen direktiivin antamista. Komission intressi löytyykin muualta: se pyrkii tuhoamaan jäsenvaltioiden suvereniteettiin perustuvan järjestelmän yhtenäisyyden ottaakseen käyttöön toisenlaisen, ylikansallisuuteen pyrkivän järjestelmän.
Tällainen dogmaattisuus ei tuo mitään uutta nykyiseen prioriteettiin eli siirtolaisvirtojen valvontaan ja kansalaisten turvallisuuteen. Päinvastoin se saattaa vahingoittaa sitä lisäämällä puutteellisuutta ja hajanaisuutta."@fi5
"La proposta della Commissione sulla circolazione dei cittadini di paesi terzi nei paesi dell’Unione per soggiorni inferiori ai tre mesi non si accontenta di armonizzarne le condizioni ma, di sfuggita, in nome della “libertà” riduce alcuni controlli. Come per esempio la “dichiarazione di presenza” degli stranieri prevista dalla Convenzione di Schengen, di cui ho parlato nella discussione di ieri. Anche se l’obbligo di dichiarazione fosse applicato male, a mio avviso, sarebbe stato urgente rafforzarlo piuttosto che indebolirlo.
Anche in un altro campo la Commissione continua nel suo slancio precedente proponendo l’istituzione di una “autorizzazione specifica di viaggio” rilasciata da uno Stato membro per conto degli altri, per agevolare lo spostamento dei cittadini di paesi terzi per una durata inferiore ai sei mesi. Questa riforma palesa perfettamente la tecnica di sovversione consistente nel ricorrere a un piccolo pretesto per scoperchiare il calderone.
Al presente, in effetti, i permessi di soggiorno superiori ai tre mesi sono soggetti a visti nazionali di competenza della sovranità di ciascun Stato. “L’autorizzazione di viaggio” proposta dalla Commissione intaccherebbe questo dispositivo. Per giustificare questa deroga, a pagina 9 della motivazione, si evoca il caso di taluni stranieri che avrebbero necessità di circolare per sei mesi all’interno dell’Unione in quanto “beneficiari di servizi”, per esempio “turisti” o “chi si cura alle terme” o ancora “musicisti”, come ha aggiunto il Commissario Vitorino durante la discussione. Mi pare un pretesto poco solido: i turisti che per sei mesi consecutivi girano nell’Unione non sono certo numerosi, e non giustificano l’elaborazione di una direttiva specifica. L’interesse della Commissione sta pertanto altrove: si tratta di distruggere la coerenza di un sistema fondato sulle sovranità nazionali per introdurre un meccanismo d’altra natura, con finalità sovranazionale.
Questo esercizio dogmatico non servirà per niente alla priorità del momento, vale a dire il controllo dei flussi migratori e la sicurezza. Ma rischierà al contrario di minarlo favorendo la comparsa di falle e incoerenze."@it9
".
The Commission’s proposal on the movement of third-country nationals within EU countries for stays of less than three months is not restricted to harmonising conditions; it also aims to reduce certain controls in the name of ‘freedom’. This is the case, for example, with the ‘reporting of presence’ by foreigners under the Schengen Convention which I mentioned in yesterday’s debate. Even if this obligation to declare oneself was poorly applied, I was of the opinion that it was a matter of urgency to strengthen this obligation, rather than to weaken it.
In another area, the Commission is also pursuing its former approach by proposing to introduce a ‘specific travel authorisation’ issued by a Member State which will apply in all the others, in order to facilitate the movement of third-country nationals for a period of less than six months. This reform is a good illustration of the subversive technique whereby a series of small steps can finally bring about the grand plan.
As things stand, stays of more than three months are subject to national visas which fall within the sovereignty of each State. The ‘travel authorisation’ proposed by the Commission would erode this mechanism. In order to justify this derogation, on page 9 of the Explanatory Memorandum, the Commission mentions the case of certain foreigners who would need to move around the EU over a six-month period in their capacity as ‘recipients of services’, such as ‘tourists’ or ‘persons taking health cures’ or even ‘musicians’, as Commissioner Vitorino mentioned during the debate. This pretext is rather weak; hardly any tourists stay for six consecutive months in the EU and there is no justification for developing a directive specifically for them. The advantage for the Commission is elsewhere, namely the destruction of the coherence of a system based on national sovereignties in order to introduce a different kind of system, one that has supranational objectives.
This dogmatic exercise will not bring any other benefits for our current area of priority, which is controlling migration flows and security. On the contrary, there is a danger that it will harm it, by encouraging weaknesses and inconsistencies to appear."@lv10
"Het voorstel van de Commissie betreffende het verkeer van onderdanen uit derde landen in de lidstaten van de Unie voor een verblijf van tenminste drie maanden, neemt geen genoegen met harmonisatie van de voorwaarden voor dat verkeer maar beperkt in naam van de “vrijheid” en passant ook een aantal controles. Dat is bijvoorbeeld het geval met de in de Overeenkomst van Schengen vermelde “aanwezigheidsverklaring” van buitenlanders, waar ik het ook gisteren in het debat over had. Van deze aanwezigheidsverklaring is weliswaar weinig terechtgekomen, maar mijns inziens moeten wij deze versterken en niet afzwakken.
De Commissie geeft ons van hetzelfde laken een pak op een ander gebied. Zij stelt namelijk voor een “speciale reisvergunning” in te voeren, die een lidstaat voor rekening van alle andere lidstaten kan verstrekken en daarmee onderdanen uit derde landen het verkeer in de Unie voor een tijd van maximaal zes maanden gemakkelijker kan maken. Deze hervorming toont goed aan welke techniek hier wordt gevolgd: eerst een voet tussen de deur en dan de rest.
Nu is het namelijk zo dat voor een verblijf van meer dan drie maanden nationale visa nodig zijn, en daarvoor zijn de lidstaten soeverein. De door de Commissie voorgestelde “reisvergunning” zou dit volkomen onderuit halen. Om deze afwijking te rechtvaardigen verwijst de Commissie op bladzijde 9 van de toelichting naar het geval van het verkeer van bepaalde buitenlanders die gedurende zes maanden in de Unie rondreizen als “dienstontvangers” zoals “toeristen”, “kuurtoeristen” of zelfs “musici”, zoals commissaris Vitorino tijdens het debat zei. Dat argument is echter niet erg steekhoudend en eerder een voorwendsel. Er zijn namelijk niet zoveel toeristen die zes maanden aan een stuk door de Unie reizen en hun aantal rechtvaardigt hoe dan ook niet de uitvaardiging van een specifieke richtlijn. Het belang van de Commissie is op iets anders gericht: zij wil de op de nationale bevoegdheid gebaseerde stelsels uit hun voegen halen en een geheel ander raderwerk introduceren met het oog op supranationale doeleinden.
Deze dogmatische aanpak brengt ons echter geen streep verder in de richting van de huidige prioriteit, te weten controle op de migratiestromen en veiligheid. Integendeel, het risico bestaat dat men deze aantast en incoherentie en tekortkomingen veroorzaakt."@nl2
"A proposta da Comissão sobre a circulação dos nacionais de países terceiros dentro dos países da União para estadias de menos de três meses não se contenta em harmonizar as condições, mas aproveita sim para reduzir os controlos em nome da "liberdade". É por exemplo o caso da "declaração de presença" dos estrangeiros prevista pela Convenção de Schengen, de que falei ontem no debate. Mesmo que essa obrigação de declaração esteja a ser mal aplicada, parece-me que o que era urgente era reforçá-la, nunca enfraquecê-la.
Num outro domínio, a Comissão continua também na via que já vinha traçando, propondo a instituição de uma "autorização específica de viagem" emitida por um Estado-Membro em nome de todos os outros, de forma a facilitar as deslocações de nacionais de países terceiros durante um período inferior a seis meses. Esta reforma demonstra bem a técnica de subversão que consiste em utilizar como apoio um pequeno rebordo para conseguir levantar uma tampa grande.
Actualmente, com efeito, as estadias de mais de três meses são objecto de vistos nacionais que relevam da soberania de cada Estado. A "autorização de viagem" proposta pela Comissão delapidaria esse dispositivo. Para justificar essa derrogação, a Comissão invoca, na página 4 da exposição de motivos, o caso de alguns estrangeiros que teriam necessidade de circular durante seis meses no interior da União enquanto "beneficiários de serviços", por exemplo "turistas" ou "pessoas em tratamento termal", ou ainda "músicos", como acrescentou o senhor Comissário Vitorino durante o debate. Este pretexto é um pouco fraco: os turistas que passeiam durante seis meses seguidos na União não são numerosos e não justificam a criação de uma directiva específica. O interesse da Comissão não é esse: trata-se de destruir a coerência de um sistema baseado nas soberanias nacionais para introduzir uma engrenagem de outra natureza, com uma finalidade supranacional.
Esse exercício dogmático não trará qualquer vantagem à actual prioridade: o controlo dos fluxos migratórios e a segurança. Antes pelo contrário, poderá atentar contra ela, favorecendo o aparecimento de falhas e incoerências."@pt11
"I kommissionens förslag om rörlighet för tredjelandsmedborgare i unionens länder för vistelser under högst tre månader nöjer man sig inte med att harmonisera villkoren, utan man minskar också i förbigående vissa kontroller i ”frihetens” namn. Det är exempelvis fallet med ”närvaroanmälan” för utlänningar som föreskrivs i Schengenkonventionen, som jag talade om i gårdagens debatt. Även om denna närvaroanmälan tillämpades dåligt tycker jag ändå att det var viktigare att förstärka den än att försvaga den.
På ett annat område fortsätter kommissionen också på samma väg genom att föreslå att man skall inrätta ett ”särskilt resetillstånd” som utfärdas av en medlemsstat för alla andras räkning, för att underlätta för tredjelandsmedborgare att resa inom medlemsstaternas territorium under kortare tid än sex månader. Denna reform är ett tydligt exempel på den omstörtande tekniken med smygreformer.
I dag omfattas vistelser på över tre månader av nationella viseringar som faller under varje medlemsstats suveränitet. ”Resetillståndet” som kommissionen föreslår skulle skada denna bestämmelse. För att motivera detta avsteg tar man på sidan 9 i motiveringen upp fallet med vissa utlänningar som skulle behöva förflytta sig under sex månader inom unionen för att ”åtnjuta tjänster” exempelvis ”turister” eller ”besökare på kurorter”, eller ”musiker”, som kommissionär Vitorino lade till under debatten. Denna förevändning är lite tunn: de turister som förflyttar sig under sex månader i sträck inom unionen är inte så många, och motiverar inte att ett särskilt direktiv inrättas. Kommissionens intresse är ett annat: det handlar om att förstöra samstämmigheten i ett system som bygger på den nationella suveräniteten för att införa ett annat slags maskineri som är överstatligt.
Denna dogmatiska övning kommer inte att tillföra något mer till dagens prioritet, att kontrollera flyktingströmmarna och säkerheten. Den riskerar i stället att skada den genom att leda till brister och motsägelser."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples