Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-02-05-Speech-2-101"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020205.5.2-101"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Quel plaisir, quelle joie de retrouver notre collègue la baronne Sarah Ludford dans ses œuvres. Comme elle a été érigée au Parlement européen en grande spécialiste des droits de l'homme, nous ne pouvons que nous souvenir de ce rapport emblématique voté en mars dernier et consacré à la lutte contre le racisme et la xénophobie. Elle y avait mis toute sa conviction, tout son acharnement, afin de nous imposer son délire pathologique de l'"antiracisme". Aujourd'hui, et grâce à son admirable constance, elle ne nous déçoit pas : l'intégration active des ressortissants des pays tiers doit se réaliser plus rapidement et plus massivement et doit être un levier dans la lutte contre le racisme et la xénophobie. Nous voilà rassurés, Mme la baronne se soulage.
Son rapport se présente donc comme un énoncé de devoirs. Devoirs réservés bien sûr exclusivement aux populations européennes.
Ainsi, les ressortissants de pays tiers résidant depuis plus de cinq ans dans un pays de l'Union acquièrent de facto la qualité de résident de longue durée. L'administration a compétence liée pour délivrer ce permis de séjour. Il a une durée de validité de dix ans et est renouvelable de plein droit (articles 8 et 9 de la directive).
Une fois qu'il a été accordé, les États membres ne peuvent le retirer que dans des conditions très limitatives et encadrées. La sécurité juridique doit être "maximale" pour son titulaire. Il peut ainsi s'absenter pendant plus de deux ans sans que son statut de résident de longue durée ne lui soit retiré.
L'État d'accueil est tenu d'accorder à ces ressortissants de pays tiers et à leur famille, dans le cadre du droit au regroupement familial, les mêmes droits que ceux qui sont accordés aux nationaux, que cela soit en matière d'éducation, de formation professionnelle, de protection sociale, d'aides sociales, de fiscalité... Ils peuvent en outre bénéficier d'avantages sociaux supplémentaires, comme des prestations à caractère économique ou culturel, afin de favoriser au maximum leur intégration.
Pour boucler la boucle, l'obtention de ce statut doit pouvoir constituer le premier pas afin d'obtenir la nationalité de l'État membre dans lequel ils résident. Cela, pour répondre au vœu maintes fois réitéré par le Parlement de voir s'épanouir au sein de la Communauté une société multiraciale, multiculturelle, où aucune discrimination basée sur la race, l'origine ethnique, la religion, etc., ne saurait exister.
Nous attendons avec une grande impatience que Mme la baronne s'empresse d'accueillir sur ses terres les quelques milliers de réfugiés de Sangatte qui aspirent à s'installer en Angleterre."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hvilken tilfredsstillelse og hvilken glæde at genfinde vores kollega, baronesse Sarah Ludford, i fuld vigør. Eftersom hun i Europa-Parlamentet er blevet udråbt til at være en stor specialist i menneskerettigheder, kan vi ikke undgå at huske denne emblematiske betænkning, der blev vedtaget i marts og helliget kampen mod racisme og fremmedhad. Hun havde lagt hele sin overbevisning og hele sin ildhu i betænkningen for at påtvinge os sin sygelige fantasi om "antiracisme". I dag, og takket være hendes beundringsværdige udholdenhed, skuffer hun os heller ikke. For den aktive integration af tredjelandsstatsborgere skal foregå hurtigere og mere massivt og skal være en løftestang i kampen mod racisme og fremmedhad. Så er vi mere rolige, baronessen letter sit hjerte.
Hendes betænkning præsenterer sig derfor som en fremstilling af forpligtelser. Forpligtelser, som selvfølgelig udelukkende er forbeholdt de europæiske befolkninger.
Således får tredjelandsstatsborgere, som har boet mere end fem år i et EU-land, de facto status som fastboende udlænding. Forvaltningen har en bunden forvaltningsbeføjelse til at udstede denne opholdstilladelse. Den gælder for 10 år og kan fornyes med fuld ret (direktivets artikel 8 og 9).
Når den først er blevet udstedt, kan medlemsstaterne udelukkende trække den tilbage under meget restriktive og afgrænsede omstændigheder. Retssikkerheden skal være "maksimal" for retsindehaveren. Han kan således rejse væk i mere end to år, uden at hans status som fastboende udlænding bliver trukket tilbage.
Værtslandet er forpligtet til at give disse tredjelandsstatsborgere og inden for rammerne af retten til familiesammenføring deres familie de samme rettigheder som dem, der gives til de nationale statsborgere, hvad enten det drejer sig om undervisning, erhvervsuddannelse, social sikring, socialbidrag, skat eller ... De kan desuden nyde godt af yderligere sociale fordele som f.eks. ydelser af økonomisk eller kulturel art, med henblik på maksimal fremme af deres integration.
For at slutte ringen skal opnåelse af denne status kunne være det første skridt mod at opnå statsborgerskab i det medlemsland, som de bor i. Hensigten er at imødekomme Parlamentets gentagne ønsker om at opleve et mere og mere multietnisk og multikulturelt samfund inden for Fællesskabet, hvor diskrimination på grund af race, etnisk oprindelse, religion eller andet ikke tolereres.
Vi venter med stor utålmodighed på, at baronessen skynder sig at modtage de flere tusinde flygtninge fra Sangatte, som ønsker at bosætte sig i England.
!"@da1
".
Welches Vergnügen, welche Freude ist es doch, unsere Kollegin, die Baronin Sarah Ludford, wieder einmal in Aktion zu erleben. Nachdem sie vom Europäischen Parlament als große Spezialistin der Menschenrechte erkoren wurde, ist uns jener aufschlussreiche Bericht über die Bekämpfung von Rassismus und Fremdenfeindlichkeit, der im März letzten Jahres angenommen wurde, unvergessen geblieben. Sie hatte ihre ganze Überzeugungskraft, ihre ganze Verbissenheit darauf verwendet, uns ihren pathologischen „Antirassismuswahn“ aufzuzwingen. Auch heute enttäuscht sie uns dank ihrer bewundernswerten Beharrlichkeit nicht: Die aktive Integration der Drittstaatsangehörigen ist rasch und umfassend durchzuführen und soll als Waffe im Kampf gegen Rassismus und Fremdenfeindlichkeit dienen. Wie schön, die Frau Baronin hat wieder einmal Befriedigung gefunden!
Ihr Bericht liest sich daher wie eine Aufzählung von Pflichten, die selbstverständlich allein den europäischen Bevölkerungen vorbehalten sind.
So erwerben Drittstaatsangehörige nach fünfjährigem Aufenthalt in der Union faktisch eine unbegrenzte Aufenthaltserlaubnis. Die zuständigen Stellen sind aufgrund ihrer gebundenen Kompetenz verpflichtet, diese auszustellen. Sie gilt für zehn Jahre und ist automatisch verlängerbar (Artikel 8 und 9 der Richtlinie).
Wenn diese einmal erteilt ist, können die Mitgliedstaaten sie nur unter sehr begrenzten und genau geregelten Bedingungen wieder entziehen. Dem Inhaber soll „maximale“ Rechtssicherheit geboten werden. So kann er mehr als zwei Jahre abwesend sein, ohne dass ihm sein Status als langfristig Aufenthaltsberechtigter aberkannt wird.
Der Aufnahmestaat hat diesen Drittstaatsangehörigen und im Rahmen der Familienzusammenführung ihren Familienmitgliedern die gleichen Rechte wie den eigenen Staatsangehörigen in den Bereichen allgemeine und berufliche Bildung, soziale Sicherheit, Familienbeihilfen, steuerliche Behandlung usw. zu gewähren. Sie haben des Weiteren Anrecht auf zusätzliche soziale Vergünstigungen wirtschaftlicher oder kultureller Art, um ihre Integration maximal zu fördern.
Um das Maß voll zu machen, soll die Gewährung dieses Status als erster Schritt zum Erwerb der Staatsbürgerschaft des Wohnsitzmitgliedstaates dienen. Damit soll der vielfach geäußerte Wunsch des Parlaments in Erfüllung gehen, nämlich die Entstehung einer multiethnischen, multikulturellen Gesellschaft in der EU, in der es keinerlei Diskriminierung aufgrund der Rasse, der ethnischen Herkunft, der Religion usw. mehr gibt.
Wir erwarten mit großer Ungeduld, dass die Frau Baronin eilfertig auf ihren Ländereien die einigen Tausend Flüchtlinge von Sangatte aufnimmt, die nur darauf warten, sich in England niederzulassen."@de7
"Αισθάνομαι πράγματι μεγάλη χαρά και ευχαρίστηση που βλέπω τη συνάδελφό μας, τη βαρόνη Sarah Ludford επί το έργον. Καθώς έχει αναγορευτεί από μόνη της σε εμπειρογνώμονα στον τομέα των δικαιωμάτων του ανθρώπου στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, δεν μπορούμε παρά να θυμηθούμε την τρομερή εκείνη έκθεση που ψηφίστηκε τον περασμένο Μάρτιο και που ήταν αφιερωμένη στην καταπολέμηση του ρατσισμού και της ξενοφοβίας. Είχε χρησιμοποιήσει τότε όλη της την πειθώ, όλη της την ενέργεια προκειμένου να μας επιβάλει το παθολογικό της παραλήρημα “κατά του ρατσισμού”. Σήμερα, και χάρη στην αξιοθαύμαστη επιμονή της, δεν μας απογοητεύει: η ενεργή ένταξη των υπηκόων τρίτων χωρών πρέπει να πραγματοποιηθεί πιο γρήγορα και πιο μαζικά και να λειτουργήσει ως εφαλτήριο στο πλαίσιο της καταπολέμησης του ρατσισμού και της ξενοφοβίας. Αφού πεισθήκαμε περί τούτου, η κ. βαρόνη ησύχασε.
Η έκθεσή της θυμίζει αναγγελία υποχρεώσεων. Υποχρεώσεων τις οποίες έχουν ασφαλώς αποκλειστικά οι ευρωπαϊκοί λαοί.
Έτσι, οι υπήκοοι τρίτων χωρών που διαμένουν εδώ και περισσότερα από πέντε χρόνια σε κάποια χώρα της Ένωσης λαμβάνουν εκ των πραγμάτων την ιδιότητα του κατοίκου μακράς διαρκείας. Οι διοικητικές αρχές των κρατών μελών έχουν δεσμία αρμοδιότητα να χορηγήσουν την άδεια διαμονής μακράς διαρκείας, η οποία έχει διάρκεια ισχύος 10 ετών και είναι αυτοδικαίως ανανεώσιμη (άρθρα 8 και 9 της οδηγίας).
Σε περίπτωση που χορηγήσουν την εν λόγω άδεια, τα κράτη μέλη δεν μπορούν να την αφαιρέσουν παρά μόνο σε πολύ περιορισμένες και περιχαρακωμένες περιπτώσεις. Ο δικαιούχος πρέπει να απολαμβάνει τη “μέγιστη” δυνατή ασφάλεια του δικαίου. Έτσι, μπορεί να απουσιάζει για περισσότερα από δύο χρόνια χωρίς να του αφαιρεθεί το καθεστώς του κατοίκου μακράς διαρκείας.
Το κράτος υποδοχής οφείλει να διασφαλίζει στους υπηκόους τρίτων χωρών και στις οικογένειές τους, στο πλαίσιο των κανόνων περί συνένωσης των οικογενειών, τα ίδια δικαιώματα με τα δικαιώματα που έχουν οι πολίτες του, σε θέματα παιδείας, επαγγελματικής κατάρτισης, κοινωνικής προστασίας, κοινωνικής στήριξης, φορολογίας, κλπ. Επίσης μπορούν να απολαμβάνουν συμπληρωματικές κοινωνικές παροχές, όπως οικονομικές ή πολιτιστικές παροχές, προκειμένου να διευκολυνθεί όσο το δυνατό περισσότερο η ένταξή τους.
Και το κερασάκι στην τούρτα: η απόκτηση του καθεστώτος αυτού μπορεί να είναι το πρώτο βήμα για την απόκτηση της εθνικότητας του κράτους μέλους στο οποίο κατοικούν. Έτσι ικανοποιείται και η ευχή που πολλές φορές έχει διατυπώσει το Κοινοβούλιο για καλλιέργεια στους κόλπους της Κοινότητας μιας πολυφυλετικής, πολυπολιτισμικής κοινωνίας, στην οποία δεν θα λαμβάνει χώρα καμία διάκριση βάσει της φυλής, της εθνοτικής καταγωγής, της θρησκείας, κλπ.
Περιμένουμε ανυπόμονα να δούμε την κ. βαρόνη να σπεύδει να υποδεχθεί στα πάτρια εδάφη τους χιλιάδες πρόσφυγες από το Sangatte που προσδοκούν να εγκατασταθούν στην Αγγλία. Σπίτι μου, σπιτάκι μου!"@el8
".
It is a pleasure and a joy to see our fellow Member Baroness Ludford back at work. Since she was appointed a senior human rights specialist at the European Parliament, we can only remember the emblematic report that we voted on last March, which was dedicated to the fight against racism and xenophobia. She threw all her belief and all her effort into the task so that she would succeed in impressing upon us her passionate belief in ‘anti-racism’. Today, thanks to her impressive resilience, she has not disappointed; the active integration of third-country nationals will be achieved more quickly and to a greater extent and will be a useful weapon in the fight against racism and xenophobia. Baroness Ludford has reassured us and put our minds at rest.
Her report is therefore presented as a list of duties. Duties that are, of course, reserved exclusively for the people of Europe.
Therefore, third-country nationals who have been residing in an EU country for more than five years shall automatically acquire the status of long-term resident. The administration has mandatory powers to issue the resident permit which is valid for ten years and is automatically renewable (Articles 8 and 9 of the directive).
Once the status has been granted, Member States can only withdraw it under very restricted and specific circumstances. The legal certainty of the holder must be as high as possible. The holder can therefore be absent for a period of more than two years without having his long-term resident status withdrawn.
The host Member State is obliged to grant to third-country nationals and their families, under the right to family reunion, the same rights as those granted to nationals, whether this is in terms of education, professional training, social protection, social assistance or tax. They can also enjoy additional welfare benefits, such as economic or cultural benefits, in order to enable them to integrate completely.
To complete the picture, obtaining this status must constitute the first step towards being granted the nationality of the Member State in which they reside. This objective will fulfil the desire that Parliament has voiced on numerous occasions to see a multiracial, multicultural society flourish within the Community, where there could be no discrimination on grounds of race, gender, ethnic origin, religion etc.
We are greatly looking forward to seeing Baroness Ludford welcome with open arms the several thousand refugees from Sangatte who are hoping to settle in England. Home, sweet home!"@en3
"(FR) ¡Qué placer, qué alegría encontrar de nuevo a nuestra colega la Baronesa Sarah Ludford en sus obras! Como ha sido erigida en el Parlamento Europeo como gran especialista de los derechos humanos, no podemos dejar de recordar este informe emblemático aprobado el pasado mes de marzo, y consagrado a la lucha contra el racismo y la xenofobia. Ella había puesto en él toda su convicción, todo su empeño, para imponernos su delirio patológico del “anti-racismo”. Hoy, gracias a su admirable tesón, no nos decepciona: la integración activa de los ciudadanos de países terceros debe verificarse más rápida y más masivamente, y debe ser un catalizador en la lucha contra el racismo y la xenofobia. Ya estamos tranquilos, la Sra. baronesa respira aliviada.
Su informe se presenta pues como un enunciado de deberes. Deberes que, por descontado, están reservados exclusivamente a la población europea.
Así, los ciudadanos de países terceros que residan desde hace más de cinco años en un país de la Unión adquieren de facto la condición de residentes de larga duración. La administración tiene una competencia irrenunciable para conceder este permiso de residencia. Tiene un plazo de validez de diez años, y es renovable de pleno derecho (artículos 8 y 9 de la directiva).
Una vez concedido, los Estados miembros sólo pueden revocarlo en condiciones muy limitativas y claramente delimitadas. La seguridad jurídica debe ser “máxima” para su titular. Así, puede ausentarse durante más de dos años sin que su estatuto de residente de larga duración le sea retirado.
En el marco del derecho a la reagrupación familiar, el Estado de acogida tiene la obligación de conceder a estos ciudadanos de países terceros y a sus familias los mismos derechos que son reconocidos a los nacionales, ya sea en materia de educación, de formación profesional, de protección social, de ayudas sociales, de fiscalidad… Además, pueden disfrutar de ventajas sociales suplementarias, como prestaciones de carácter económico o cultural, con el fin de favorecer al máximo su integración.
Para rizar el rizo, la obtención de este estatuto debe poder representar un primer paso para la obtención de la nacionalidad del Estado miembro en el que residen. Y ello, para responder al deseo tantas veces reiterado por el Parlamento de ver desarrollarse dentro de la Comunidad una sociedad multirracial, multicultural, en la que no exista ninguna discriminación basada en la raza, el origen étnico, la religión, etc..
Esperamos con gran impaciencia que la Sra. baronesa se apresure a acoger en sus tierras a los varios miles de refugiados de Sangatte que aspiran a instalarse en Inglaterra."@es12
".
On suuri ilo tavata jälleen kollegamme paronitar Sarah Ludford töidensä parissa. Koska Euroopan parlamentti nimitti hänet ihmisoikeuksien erityisasiantuntijaksi, emme voi olla muistamatta viime maaliskuussa hyväksyttyä symbolista mietintöä, joka käsitteli rasismin ja muukalaisvihan torjuntaa. Hän pani siihen kaiken uskonsa ja tarmonsa tartuttaakseen meihin "rasismin vastaisen" mielialansa. Tänään hän ei petä meitä, mikä on hänen ihailtavan peräänantamattomuutensa ansiota: kolmansien maiden kansalaisten aktiivinen integrointi on toteutettava mahdollisimman nopeasti ja laajassa rintamassa, ja sen on toimittava kannustimena rasismin ja muukalaisvihan vastaisessa taistelussa. Tämä rauhoittaa meitä, ja esittelijä Ludford voi huokaista helpotuksesta.
Hänen mietintöään voidaan näin ollen tulkita velvollisuuksien luettelona, esityksenä velvollisuuksista, jotka on suunnattu luonnollisesti yksistään eurooppalaisille.
Näin ollen yhdessä unionin jäsenvaltiossa yli viisi vuotta asuneet kolmansien maiden kansalaiset saavat todellisuudessa kyseisessä maassa pitkään asuneen aseman. Hallinnolla on rajalliset oikeudet myöntää oleskelulupa, joka on voimassa 10 vuotta ja joka voidaan täysivaltaisesti uusia (direktiiviehdotuksen 8 ja 9 artikla).
Aseman jo myönnettyään jäsenvaltiot voivat peruuttaa sen vain hyvin rajallisin ja tiukoin edellytyksin. Aseman saaneen oikeusturvan on oltava "mahdollisimman hyvä". Hän voi siis olla poissa maasta yli kaksi vuotta ilman, että tuo asema viedään häneltä pois.
Vastaanottavan maan on myönnettävä kyseisille kolmansien maiden kansalaisille ja heidän perheilleen perheen yhdistämisoikeuden nojalla samat oikeudet kuin jäsenvaltion kansalaisille, onpa kyse sitten koulutuksesta, ammatillisesta koulutuksesta, sosiaaliturvasta, sosiaaliavustuksista, verotuksesta jne. Lisäksi he voivat saada ylimääräisiä sosiaalietuuksia, kuten taloudellis- tai kulttuuriluonteisia etuuksia integrointinsa edistämisen maksimoimiseksi.
Ympyrän sulkemiseksi tuon aseman saamisen on oltava ensiaskel kohti sen jäsenvaltion kansalaisuuden saamista, jossa kyseiset kolmannen maan kansalaiset asuvat. Tämä vastaisi parlamentin moneen kertaan esittämään toiveeseen synnyttää yhteisöön monirotuinen ja monikulttuurinen yhteiskunta, jossa ei sallittaisi minkäänlaista rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon jne. perustuvaa syrjintää.
Odotamme malttamattomina, että esittelijä Ludford ottaisi pian vastaan maahansa ne tuhannet Sangatten pakolaiskeskuksen pakolaiset, jotka haluavat asettua asumaan Englantiin."@fi5
"Che piacere, che gioia ritrovare la nostra collega, baronessa Sarah Ludford all’opera. Poiché al Parlamento europeo è stata innalzata al rango di grande specialista dei diritti dell’uomo, non possiamo certo dimenticare quella relazione emblematica votata nel marzo scorso e dedicata alla lotta contro il razzismo e la xenofobia. Vi aveva messo tutta la sua convinzione, tutto il suo accanimento, per imporci il suo delirio patologico dell’”antirazzismo”. Oggi, grazie alla sua ammirevole costanza, non ci delude: l’integrazione attiva dei cittadini dei paesi terzi deve essere realizzata più rapidamente e più massicciamente e deve fungere da leva nella lotta contro il razzismo e la xenofobia. Eccoci rassicurati, la baronessa si è tranquillizzata.
La sua relazione si presenta come un elenco di doveri, riservati naturalmente ed esclusivamente alle popolazioni europee.
Ecco allora che i cittadini di paesi terzi residenti da più da cinque anni in un paese dell’Unione acquisiscono di fatto la qualifica di residente di lungo periodo. L’amministrazione è obbligatoriamente competente per il rilascio di quel permesso di soggiorno, che ha una validità di dieci anni con il pieno diritto di rinnovarlo. (articoli 8 e 9 della direttiva).
Una volta concesso, gli Stati membri non possono ritirarlo se non a condizioni molto limitate e regolamentate. La certezza giuridica deve essere massima per il suo titolare. Può pertanto assentarsi per più di due anni senza che il suo status di residente di lungo periodo gli venga ritirato.
Lo Stato d’accoglienza è tenuto a concedere a quei cittadini di paesi terzi e alle loro famiglie, nell’ambito del diritto al ricongiungimento famigliare, gli stessi diritti che sono concessi ai cittadini nazionali, in materia d’istruzione, di formazione professionale, di previdenza sociale, di aiuti sociali, di fiscalità… Inoltre possono usufruire di vantaggi sociali supplementari, come prestazioni di carattere economico o culturale, per favorire al massimo la loro integrazione.
Per chiudere il cerchio, l’ottenimento di questo status deve poter costituire il primo passo per ottenere la nazionalità dello Stato membro nel quale risiedono. Questo per rispondere al desiderio varie volte ripetuto dal Parlamento di veder sviluppare in seno alla Comunità una società multirazziale, multiculturale, dove non potrebbe esistere nessuna discriminazione fondata sulla razza, l’origine etnica, la religione, eccetera.
Attendiamo con grande impazienza che la baronessa si affretti ad accogliere sulle sue terre i migliaia di rifugiati di Sangatte che desiderano installarsi in Inghilterra."@it9
".
It is a pleasure and a joy to see our fellow Member Baroness Ludford back at work. Since she was appointed a senior human rights specialist at the European Parliament, we can only remember the emblematic report that we voted on last March, which was dedicated to the fight against racism and xenophobia. She threw all her belief and all her effort into the task so that she would succeed in impressing upon us her passionate belief in ‘anti-racism’. Today, thanks to her impressive resilience, she has not disappointed; the active integration of third-country nationals will be achieved more quickly and to a greater extent and will be a useful weapon in the fight against racism and xenophobia. Baroness Ludford has reassured us and put our minds at rest.
Her report is therefore presented as a list of duties. Duties that are, of course, reserved exclusively for the people of Europe.
Therefore, third-country nationals who have been residing in an EU country for more than five years shall automatically acquire the status of long-term resident. The administration has mandatory powers to issue the resident permit which is valid for ten years and is automatically renewable (Articles 8 and 9 of the directive).
Once the status has been granted, Member States can only withdraw it under very restricted and specific circumstances. The legal certainty of the holder must be as high as possible. The holder can therefore be absent for a period of more than two years without having his long-term resident status withdrawn.
The host Member State is obliged to grant to third-country nationals and their families, under the right to family reunion, the same rights as those granted to nationals, whether this is in terms of education, professional training, social protection, social assistance or tax. They can also enjoy additional welfare benefits, such as economic or cultural benefits, in order to enable them to integrate completely.
To complete the picture, obtaining this status must constitute the first step towards being granted the nationality of the Member State in which they reside. This objective will fulfil the desire that Parliament has voiced on numerous occasions to see a multiracial, multicultural society flourish within the Community, where there could be no discrimination on grounds of race, gender, ethnic origin, religion etc.
We are greatly looking forward to seeing Baroness Ludford welcome with open arms the several thousand refugees from Sangatte who are hoping to settle in England. Home, sweet home!"@lv10
"Wat een genot barones Sarah Ludford weer aan het werk te zien! Aangezien zij in het Europees Parlement is uitgeroepen tot
expert op het gebied van de mensenrechten, kunnen wij slechts verwijzen naar haar emblematisch verslag dat vorig jaar maart werd aangenomen en gewijd was aan de strijd tegen racisme en vreemdelingenhaat. Zij had al haar overtuigingskracht, al haar verbetenheid in dat verslag gestopt om ons haar pathologisch “antiracistisch” delirium op te leggen. Dankzij haar bewonderenswaardige standvastigheid worden wij ook vandaag niet teleurgesteld: de integratie van onderdanen uit derde landen moet sneller, massaler en op actieve wijze geschieden; zij moet een hefboom zijn voor de strijd tegen racisme en vreemdelingenhaat. Wij zijn gerustgesteld en mevrouw de barones kan opgelucht adem halen.
Haar verslag is een opsomming van plichten, van plichten voor de Europese bevolkingen wel te verstaan.
Zo krijgen onderdanen uit derde landen die meer dan vijf jaar woonachtig zijn in een land van de Unie
de status van langdurig ingezeten onderdaan. De overheid heeft de bevoegdheid om een dergelijke verblijfsvergunning te verstrekken. Deze vergunning heeft een geldigheidsduur van tien jaar en is van rechtswege verlengbaar (artikelen 8 en 9 van de richtlijn).
Als deze verblijfsvergunning eenmaal is verstrekt, kunnen de lidstaten ze niet meer intrekken, behoudens in enkele zeer beperkte en wel omschreven gevallen. De houder moet “maximale” rechtszekerheid hebben. Hij of zij kan zelfs langer dan twee jaar afwezig zijn zonder de status van langdurig ingezeten onderdaan te verliezen.
Het land van ontvangst moet deze onderdanen van derde landen en hun gezin - in het kader van het recht op gezinshereniging - dezelfde rechten toekennen als aan eigen onderdanen, of het nu gaat om onderwijs, beroepsopleiding, sociale bescherming, sociale steun, belastingen, of wat dan ook. Deze personen komen bovendien in aanmerking voor allerlei andere sociale voordelen, zoals uitkeringen, of culturele voordelen met het oog op een maximale integratie.
Om het kringetje nu helemaal rond te maken, moet de toekenning van deze status de eerste stap kunnen zijn voor het verkrijgen van de nationaliteit van de lidstaat van verblijf. Dat is het antwoord op een herhaaldelijk door het Parlement geuite wens. Het Parlement wil dat er in de Gemeenschap een multiraciale, multiculturele maatschappij ontstaat, een maatschappij zonder discriminatie, op wat voor een grond dan ook: ras, etnische afkomst of religie.
Wij popelen van ongeduld om mevrouw de barones opnieuw aan het werk te zien als zij de duizenden vluchtelingen uit Sangatte op haar bodem ontvangt, die zich dolgraag in Engeland zouden willen vestigen:"@nl2
"Que prazer, que alegria em voltar a encontrar a nossa colega, Baronesa Sarah Ludford, a trabalhar. Como ela foi erigida no Parlamento Europeu como grande especialista dos direitos humanos, não podemos deixar de nos recordar do relatório emblemático aprovado no passado mês de Março dedicado à luta contra o racismo e a xenofobia. Nele introduziu toda a sua convicção, todo o seu empenhamento, impondo-nos o seu delírio patológico do "anti-racismo". Neste momento, e graças à sua admirável constância, não nos desilude: a integração activa dos nacionais de países terceiros tem de avançar mais rápida e maciçamente e tem de constituir uma alavanca na luta contra o racismo e a xenofobia. Eis-nos tranquilizados, e a senhora Baronesa também.
O seu relatório apresenta-se portanto como um enunciado de deveres. Deveres reservados exclusivamente às populações europeias, como é óbvio.
Assim, os nacionais de países terceiros que residem há mais de cinco anos num país da União adquirem na prática a qualidade de residentes de longa duração. A administração possui competência obrigatória para conceder essa licença de estadia. Possui uma validade de dez anos e é renovável automaticamente (artigos 8º e 9º da directiva).
Uma vez concedida, os Estados-Membros só podem cancelá-la em condições muitos estritas e definidas. A segurança jurídica tem de ser "máxima" para o seu titular. Pode assim ausentar-se durante mais de 2 anos sem que o seu estatuto de residente de longa duração lhe seja retirado.
O Estado de acolhimento tem de conceder a esses nacionais de países terceiros e às suas famílias, no âmbito do direito ao reagrupamento familiar, os mesmos direitos concedidos aos nacionais, seja em matéria de educação, de formação profissional, de protecção social, de ajudas sociais ou de fiscalidade. Podem além disso beneficiar de vantagens sociais suplementares, como prestações de carácter económico ou cultural, destinadas a favorecer ao máximo a sua integração.
Para compor o ramalhete, a obtenção desse estatuto deve poder representar o primeiro passo no sentido de obter a nacionalidade do Estado-Membro em que é residente. Isto para responder ao desejo repetidas vezes reiterado pelo Parlamento de que se desenvolva no seio da Comunidade uma sociedade multirracial, multicultural, onde não possa existir nenhuma discriminação baseada na raça, na origem étnica, na religião, etc..
Esperamos com grande impaciência que a senhora Baronesa se apresse a acolher nas suas terras os milhares de refugiados de Sangatte que desejam instalar-se em Inglaterra.
!"@pt11
"Vilken njutning, vilken lycka, att finna vår kollega baroness Sarah Ludford i full aktion. Eftersom hon upphöjts till stor specialist i Europaparlamentet när det gäller mänskliga rättigheter kan vi bara minnas det emblematiska betänkande som röstades igenom i mars förra året och som handlade om kampen mot rasism och människofientlighet. Hon hade där lagt ned hela sin övertygelse, hela sin envishet, för att påtvinga oss sin patologiska hänförelse över ”antirasismen”. Tack vare sin beundransvärda uthållighet gör hon oss inte besvikna i dag: en aktiv integration av medborgare från tredjeland skall genomföras så snabbt och omfattande som möjligt och skall vara en hävstång i kampen mot rasism och främlingsfientlighet. När hon nu lugnat oss känner sig baronessan lättad.
Hennes betänkande har formen av en uppräkning av skyldigheter. Skyldigheter som självfallet är förbehållna enbart europeiska befolkningar.
En medborgare från tredjeland som sedan mer än fem år är bosatt i ett av unionens länder förvärvar de facto ställningen som långvarigt bosatt. Administrationen har tillhörande befogenhet att utfärda detta uppehållstillstånd. Det är giltigt i tio år och kan förlängas enligt lag (artikel 8 och 9 i direktivet).
När tillståndet väl beviljats kan medlemsstaterna bara dra tillbaka det under mycket begränsade och avgränsade villkor. Den rättsliga säkerheten skall vara ”maximal” för innehavaren. Han kan därför vara borta i mer än två år utan att hans ställning som varaktigt bosatt tid dras in.
Inom ramen för rätten till familjeåterförening måste värdlandet bevilja dessa medborgare från tredjeland och deras familjer samma rättigheter som de nationella medborgarna, vare sig det gäller utbildning, yrkesutbildning, social trygghet, socialhjälp, beskattning... De kan bl. a. åtnjuta extra sociala rättigheter, såsom bidrag av ekonomiskt eller kulturellt slag, för att främja integrationen så mycket som möjligt.
För att sluta cirkeln skall erhållandet av denna ställning kunna vara det första steget för att beviljas medborgarskap i den medlemsstat där de bor. Detta för att bemöta den önskan som så många gånger upprepats av parlamentet att inom gemenskapen få se ett mångkulturellt samhälle med många raser utvecklas, där ingen diskriminering grundad på ras, etniskt ursprung, religion, etc., kan finnas.
Vi väntar mycket otåligt på att baronessan skyndar sig att på sin mark ta emot de tusentals flyktingar i Sangatte som vill slå sig ned i England."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Home, sweet home!"13,5,7,9
"Home, sweet home !"6
"Lang (NI ),"12,6
"home, sweet home!"2
"¡Home, sweet home!"12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples