Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-02-05-Speech-2-099"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020205.5.2-099"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Nous avons voté contre le rapport Ludford, qui soutient la proposition de la Commission d'instituer un statut unifié des ressortissants de pays tiers résidant légalement depuis plus de cinq ans dans l'un des pays de l'Union. Cette idée nous paraît mauvaise en elle-même, car elle va uniformiser, figer l'existant, et priver chaque État membre de toute marge de manœuvre dans un domaine - la présence sur son territoire de résidents étrangers durables - qui doit rester avant tout du ressort des souverainetés nationales.
En second lieu, on ne peut pas donner à cette proposition de base juridique sans détourner le sens de l'article 63 du TCE, paragraphes 3 et 4, qui prévoit seulement des "mesures" concernant le séjour, et non un "statut" au sens complet du terme. Il est vrai toutefois que si le traité d'Amsterdam n'avait pas été ratifié, les failles exploitées aujourd'hui par la Commission n'existeraient pas.
Enfin, on constate une fois de plus qu'en pratique, la Commission se sert de cette idée de statut comme d'un levier pour donner aux ressortissants de pays tiers en résidence durable (y compris d'ailleurs les réfugiés, pour faire bonne mesure) des droits pratiquement égaux à ceux des citoyens nationaux. L'article 12 de la proposition de directive énumère les domaines où l'égalité de traitement serait de rigueur, c'est-à-dire quasiment tous, sauf le droit de vote.
Cette égalité systématique n'est pas justifiée : autant il est clair que les étrangers ont droit aux prestations pour lesquelles ils ont versé des cotisations, autant l'octroi de celles financées par l'impôt doit relever du libre choix de chaque nation. On se demande s'il n'y a pas là, dans cette recherche effrénée d'indifférenciation, une des causes profondes de la désaffection ressentie aujourd'hui dans nos pays envers la citoyenneté."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Vi har stemt imod Ludford-betænkningen, som støtter Kommissionens forslag om at indføre en fælles status for statsborgere fra tredjelande, der har opholdt sig lovligt i et af Unionens lande i mere end fem år. Idéen forekommer dårlig i sig selv, for den vil ensrette og fastfryse det nuværende system og fratage medlemsstaterne enhver form for bevægelsesfrihed på et område - tilstedeværelsen af fastboende udenlandske statsborgere på sit territorium - der fortsat først og fremmest skal høre under de nationale staters beføjelser.
Desuden kan man ikke give dette forslag et retsgrundlag uden at gå uden om betydningen af artikel 63, stk. 3 og 4, i EF-traktaten, som kun fastlægger "foranstaltninger" for opholdet, og ikke en "status" i ordets fulde forstand. Det er imidlertid sandt, at hvis Amsterdam-traktaten ikke var blevet ratificeret, så ville de smuthuller, som nu bliver udnyttet af Kommissionen, ikke eksistere.
Endelig kan man endnu en gang konstatere, at Kommissionen i praksis anvender denne idé om en status som en løftestang for at give fastboende statsborgere fra tredjelande (inklusive flygtningene, i øvrigt, for at få det hele med) rettigheder, som er omtrent lig med de nationale statsborgeres rettigheder. Artikel 12 i forslaget til direktiv opremser de områder, hvor ligebehandling ville være et krav, det vil sige næsten alle, undtagen stemmeret.
Denne systematiske lighed er ikke underbygget. Lige så vel som det står klart, at udlændingene har ret til ydelser, som de har betalt til, lige så vel skal tildelingen af ydelser, som finansieres over skatten, være den enkelte stats frie valg. Man spørger sig selv, om der ikke i denne vanvittige jagen efter at få ram på enhver differentiering ligger en af de dybere årsager til den uvilje mod statsborgerskab, som man oplever i dag i vores lande."@da1
".
Wir haben gegen den Bericht Ludford gestimmt, der den Vorschlag der Kommission zur Einführung eines einheitlichen Status für langfristig aufenthaltsberechtigte Drittstaatsangehörige unterstützt. Dieses Vorhaben ist unserer Meinung nach von Grund auf negativ, denn es wird die bestehenden Verhältnisse vereinheitlichen und festschreiben und damit die Mitgliedstaaten jeder Handlungsfähigkeit in einem Bereich – der Anwesenheit von langfristig aufenthaltsberechtigten Ausländern auf ihren Hoheitsgebieten -, der unbedingt in der Zuständigkeit der nationalen Souveränität verbleiben muss, berauben.
Zweitens kann man für diesen Vorschlag keine Rechtsgrundlage finden, ohne den Sinn von Artikel 63 EGV Absatz 3 und 4 zu verdrehen, wo lediglich „Maßnahmen“, aber kein Status im vollen Wortsinn vorgesehen sind. Es ist allerdings festzuhalten, wenn der Vertrag von Amsterdam überhaupt nicht ratifiziert worden wäre, dann könnte heute die Kommission dessen Lücken nicht ausnutzen.
Zudem ist wieder einmal festzustellen, dass die Kommission diese Vorstellung von einem Status in der Praxis als Ausgangspunkt nutzt, um den langfristig aufenthaltsberechtigten Drittstaatsangehörigen (und – um das Maß voll zu machen – auch den Flüchtlingen) faktisch gleiche Rechte wie Inländern einzuräumen. In Artikel 12 des Vorschlags sind die Bereiche aufgeführt, in denen die Gleichbehandlung verbindlich sein soll: es sind quasi alle, ausgenommen das Wahlrecht.
Diese durchgängige Gleichstellung ist nicht gerechtfertigt, denn Ausländer haben zwar selbstverständlich Anrecht auf die Leistungen, für die sie Beiträge gezahlt haben, doch ebenso selbstverständlich muss die Gewährung von steuerfinanzierten Leistungen in das freie Ermessen jeder Nation gestellt bleiben. Man muss sich fragen, ob dieses ungezügelte Streben nach Beseitigung jeder Differenzierung nicht einer der tieferen Gründe für die in unseren Ländern gegenwärtig festzustellende Gleichgültigkeit gegenüber der Staatsbürgerschaft ist."@de7
"Καταψηφίσαμε την έκθεση Ludford, που υποστηρίζει την πρόταση της Επιτροπής περί θέσπισης ενός ενιαίου καθεστώτος για τους υπηκόους τρίτων χωρών που διαμένουν νόμιμα για περισσότερα από πέντε χρόνια σε μία από τις χώρες της Ένωσης. Θεωρούμε την ίδια την ιδέα κακή, διότι στοχεύει στην ομοιομορφία, στην παγίωση της υφιστάμενης πραγματικότητας και στερεί όλα ανεξαιρέτως τα κράτη μέλη από κάθε περιθώριο ελιγμού σε έναν τομέα – την παρουσία στο έδαφός τους αλλοδαπών κατοίκων μακράς διαρκείας – που πρέπει οπωσδήποτε να απορρέει από την εθνική κυριαρχία των κρατών μελών.
Δεύτερον, δεν είναι δυνατό να δοθεί στην πρόταση αυτή νομική βάση χωρίς να στρεβλωθεί η έννοια των παραγράφων 3 και 4 του άρθρου 63 της ΣΕΚ, που προβλέπει μόνο “μέτρα” για τη διαμονή και όχι “καθεστώς” με την πλήρη έννοια του όρου. Αληθεύει ωστόσο ότι εάν η Συνθήκη του Άμστερνταμ δεν είχε επικυρωθεί, δεν θα υπήρχαν τα “παραθυράκια” αυτά που εκμεταλλεύεται σήμερα η Επιτροπή.
Τέλος, διαπιστώνουμε για μια ακόμη φορά ότι, στην πράξη, η Επιτροπή χρησιμοποιεί την ιδέα αυτή του καθεστώτος ως εφαλτήριο προκειμένου να δώσει στους υπηκόους μακράς διαρκείας από τρίτες χώρες (συμπεριλαμβανομένων επίσης των προσφύγων, για να φανεί γενναιόδωρη) πρακτικά τα ίδια δικαιώματα με τους κατοίκους της ΕΕ. Το άρθρο 12 της πρότασης οδηγίας απαριθμεί τους τομείς στους οποίους επιβάλλεται η ίση μεταχείριση, δηλαδή σε όλους, εκτός από το δικαίωμα ψήφου.
Η συστηματική αυτή ισότητα δεν δικαιολογείται: όσο θα είναι σαφές ότι οι αλλοδαποί δικαιούνται τις παροχές για τις οποίες καταβάλλουν εισφορές, τόσο η χορήγηση παροχών που χρηματοδοτούνται από φόρους πρέπει να απορρέει από την ελεύθερη επιλογή κάθε κράτους. Αναρωτιόμαστε εάν δεν κρύβεται στο σημείο αυτό, στην αγωνιώδη αυτή προσπάθεια για μη διαφοροποίηση, μία από τις βαθύτερες αιτίες της αδιαφορίας που παρατηρείται στις χώρες μας όσον αφορά την απόκτηση υπηκοότητας."@el8
".
We voted against the Ludford report, which supports the Commission’s proposal to establish a single status for third-country nationals, who have been legally residing in one of the EU countries for more than five years. In our view, this idea is fundamentally flawed, as it will make the existing status uniform and more rigid, and deprive each Member State of any margin for manoeuvre in an area – namely, the presence of long-term foreign residents on its territory – which must, first and foremost, remain a matter for the national sovereignties.
Secondly, we cannot give this proposal a legal basis without distorting the meaning of Article 63(3) and (4) of the Treaty establishing the European Community, which only provides for ‘measures’ regarding residence and not a ‘status’ in the full meaning of the word. It is true, however, that if the Treaty of Amsterdam had not been ratified, the weaknesses that the Commission is now exploiting would not exist.
Lastly, we are seeing once again that, in practice, the Commission is using the concept of status as a lever to grant long-term resident third-country nationals (including refugees as well, for good measure) rights that are virtually equal to those of national citizens. Article 12 of the proposal for a directive lists the areas where equal treatment would be
in other words, almost all of them, except the right to vote.
This systematic equality is unjustified; although foreigners clearly have a right to receive benefits in return for having paid social security contributions, each nation must have the freedom of choice to decide whether to grant benefits that are funded from tax contributions. We wonder whether this desperate attempt to achieve equal treatment for all is one of the profound causes of the disaffection towards citizenship that is currently evident in our countries."@en3
"(FR) Hemos votado en contra del informe Ludford, que respalda la propuesta de la Comisión de crear un estatuto unificado para los ciudadanos de países terceros que residan legalmente en uno de los países de la Unión desde hace más de cinco años. Esta idea nos parece desafortunada por sí misma, porque va a uniformizar, a petrificar la situación existente, y a privar a cada Estado miembro de cualquier margen de movimientos en un asunto – la presencia de residentes extranjeros de larga duración en su territorio – que ante todo debe quedar circunscrito al ámbito de las soberanías nacionales.
En segundo lugar, no se le puede dar un fundamento jurídico a esta propuesta sin desvirtuar el sentido del artículo 63 del TCE, párrafos 3 y 4, que contempla únicamente “medidas” relativas a la residencia, y no un “estatuto” en el sentido pleno de la palabra. Sin embargo, es cierto que si el Tratado de Amsterdam no hubiera sido ratificado, los fallos que hoy son explotados por la Comisión no existirían.
Finalmente, se observa una vez más que en la práctica, la Comisión utiliza esta idea de estatuto como herramienta para concederle a los ciudadanos de países terceros con residencia duradera (incluyendo, por lo demás, a los refugiados, para no quedarse corta) unos derechos prácticamente iguales a los de los ciudadanos nacionales. El artículo 12 de la propuesta de directiva enumera los ámbitos en los que sería de rigor aplicar la igualdad de trato, es decir, prácticamente todos, salvo el derecho al voto.
Esta igualdad sistemática no está justificada: está claro que los extranjeros tienen derecho a las prestaciones para las que han cotizado, pero está igualmente claro que el disfrute de las que son financiadas a través del impuesto debe ser establecido libremente por cada nación. Me pregunto si aquí, en esta búsqueda desenfrenada de la indiferenciación, radica tal vez una de las causas profundas del desinterés que hoy impera en nuestros países con respecto a la ciudadanía."@es12
".
Äänestimme Ludfordin mietintöä vastaan. Mietinnössä tuetaan komission ehdotusta ottaa käyttöön yhdessä unionin maassa laillisesti yli viisi vuotta asuneiden kolmansien maiden kansalaisten yhtenäinen asema. Ajatus on mielestämme sinänsä huono, koska se merkitsee tasapäistämistä ja nykyjärjestelmän lamaantumista ja vie kultakin jäsenvaltiolta kaiken liikkumavaran kysymyksissä, jotka koskevat sen alueella pysyvästi asuvia ulkomaalaisia ja joiden on kuuluttava ensisijaisesti kansalliseen suvereniteettiin.
Toiseksi ehdotukselle ei voida antaa oikeusperustaa muuttamatta EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 3 ja 4 kohdan merkitystä. Niissä määrätään ainoastaan maassa oleskelua, ei "asemaa", koskevista "toimenpiteistä" sanan varsinaisessa merkityksessä. On kuitenkin totta, että jos Amsterdamin sopimusta ei olisi ratifioitu, komission nykyään hyväksi käyttämiä aukkoja ei olisi olemassa.
Jälleen voidaan todeta, että käytännössä komissio käyttää ajatusta kolmansien maiden kansalaisten asemasta kannustaakseen antamaan maassa pysyvästi asuville kolmansien maiden kansalaisille (myös pakolaisille jalomielisyytensä osoituksena) käytännössä samat oikeudet kuin jäsenvaltion kansalaisille. Direktiiviehdotuksen 12 artiklassa luetellaan alat, joilla tasavertainen kohtelu on pakollista, toisin sanoen lähes kaikki oikeudet äänestysoikeutta lukuun ottamatta olisivat pakollisia.
Tällainen järjestelmällinen tasapäistäminen ei ole perusteltua: on selvää, että ulkomaalaisilla on oikeus etuuksiin, joista he ovat maksaneet, ja yhtä selvää on, että kunkin valtion on voitava vapaasti päättää verorahoilla rahoitettujen avustusten myöntämisestä. Voidaan kysyä, eikö tällainen yhtäläistämisvimma ole yksi keskeinen syy siihen, että kansalaisuus on menettänyt nykyään suosiotaan jäsenvaltioissamme."@fi5
"Abbiamo votato contro la relazione della onorevole Ludford che appoggia la proposta della Commissione volta a istituire uno status unificato dei cittadini di paesi terzi residenti legalmente da più di cinque anni in uno dei paesi dell’Unione. Non ci pare di per sé una buona idea in quanto renderà uniforme, cristallizzerà ciò che esiste e priverà ogni Stato membro di qualsiasi margine di manovra in un campo – la presenza sul suo territorio di residenti stranieri di lungo periodo - che deve restare anzitutto competenza delle sovranità nazionali.
Inoltre, non si può dare a questa proposta una base giuridica senza stravolgere il senso dell’articolo 63 del TCE, paragrafi 3 e 4, che prevede soltanto “misure” concernenti il soggiorno e non uno “status” nel senso completo del termine. E’ pur vero comunque che se il Trattato di Amsterdam non fosse stato ratificato, le brecce sfruttate oggi dalla Commissione non esisterebbero.
Infine, una volta per tutte si constata che in pratica, la Commissione si serve di questa idea di status come di una leva per dare ai cittadini di paesi terzi residenti di lungo periodo (compresi d’altro canto i rifugiati, tanto per abbondare) diritti praticamente uguali a quelli dei cittadini nazionali. L’articolo 12 della proposta di direttiva enumera i settori in cui la parità di trattamento sarebbe di rigore, vale a dire quasi tutti, salvo il diritto di voto.
Questa uguaglianza sistematica non è giustificata; pur essendo evidente che gli stranieri abbiano diritto alle prestazioni per le quali hanno versato i contributi, il fruire di quelle finanziate dal gettito fiscale deve rientrare nel libero arbitrio di ogni nazione. Ci si chiede se, in questa ricerca sfrenata di livellamento, non risieda una delle cause profonde del disamore tangibile nei nostri paesi verso la cittadinanza."@it9
".
We voted against the Ludford report, which supports the Commission’s proposal to establish a single status for third-country nationals, who have been legally residing in one of the EU countries for more than five years. In our view, this idea is fundamentally flawed, as it will make the existing status uniform and more rigid, and deprive each Member State of any margin for manoeuvre in an area – namely, the presence of long-term foreign residents on its territory – which must, first and foremost, remain a matter for the national sovereignties.
Secondly, we cannot give this proposal a legal basis without distorting the meaning of Article 63(3) and (4) of the Treaty establishing the European Community, which only provides for ‘measures’ regarding residence and not a ‘status’ in the full meaning of the word. It is true, however, that if the Treaty of Amsterdam had not been ratified, the weaknesses that the Commission is now exploiting would not exist.
Lastly, we are seeing once again that, in practice, the Commission is using the concept of status as a lever to grant long-term resident third-country nationals (including refugees as well, for good measure) rights that are virtually equal to those of national citizens. Article 12 of the proposal for a directive lists the areas where equal treatment would be
in other words, almost all of them, except the right to vote.
This systematic equality is unjustified; although foreigners clearly have a right to receive benefits in return for having paid social security contributions, each nation must have the freedom of choice to decide whether to grant benefits that are funded from tax contributions. We wonder whether this desperate attempt to achieve equal treatment for all is one of the profound causes of the disaffection towards citizenship that is currently evident in our countries."@lv10
"Wij hebben tegen het verslag-Ludford gestemd waarmee steun wordt betuigd aan het voorstel van de Commissie betreffende de uniforme status van onderdanen uit derde landen die gedurende tenminste vijf jaar legaal in een van de landen van de Unie verblijven. Dat is volgens ons een slecht idee. Daarmee wordt hetgeen nu bestaat bestendigd en uniform gemaakt, en verliest elke lidstaat de speelruimte die hij met betrekking tot de aanwezigheid op zijn grondgebied van langdurig ingezeten buitenlanders heeft. Dit vraagstuk dient echter bij uitstek onder de nationale soevereiniteit te vallen.
Ten tweede kan men dit voorstel geen rechtsgrondslag geven zonder zich te onttrekken aan de strekking van artikel 63, lid 2 en 3, van het EG-Verdrag. Daarin is alleen sprake van “maatregelen” met betrekking tot het verblijf en niet van een “status” in de volledige betekenis van het woord. Het is evenwel waar dat als het Verdrag van Amsterdam niet was geratificeerd, wij de gebreken niet hadden gehad waar de Commissie nu gretig gebruik van maakt.
Tot slot stellen wij voor de zoveelste keer vast dat de Commissie dit idee van een status gebruikt als een hefboom om onderdanen van derde landen die hier langdurig verblijven (met inbegrip trouwens van vluchtelingen, om ruimhartig te zijn) praktisch dezelfde rechten toe te kennen als aan nationale burgers. Artikel 12 van de ontwerprichtlijn somt de gebieden op waarop gelijke behandeling absolute geboden is, dat wil zeggen op alle gebieden met uitzondering van het stemrecht.
Deze systematische gelijkheid is niet gerechtvaardigd. Het is duidelijk dat buitenlanders recht hebben op de uitkeringen waarvoor zij premies hebben betaald, maar de toekenning van met belastingen gefinancierde uitkeringen moet onderwerp zijn van de vrije keuzemogelijkheid van elk land. Men moet zich afvragen of achter deze ongebreidelde nivelleringspoging niet een van de diepgewortelde redenen schuil gaat waarom de mensen in onze landen zich tegenwoordig zo weinig gelegen laten liggen aan burgerschap."@nl2
"Votámos contra o relatório Ludford, que apoia a proposta da Comissão de instituir um estatuto unificado dos nacionais de países terceiros que residam legalmente há mais de cinco anos num país da União. Essa ideia parece-nos em si uma má ideia, pois vai uniformizar, rigidificar o existente, privando os Estados-Membros de qualquer margem de manobra numa área - a presença no seu território de residentes estrangeiros de longa duração - que deve manter-se acima de tudo da competência das soberanias nacionais.
Em segundo lugar, não podemos atribuir a esta proposta uma base jurídica sem deturpar o sentido dos nºs 3 e 4 do artigo 63º do Tratado CE, que prevêem apenas "medidas" relativas à estadia, e não um "estatuto" no sentido completo do termo. No entanto, é um facto que, se o Tratado de Amesterdão não tivesse sido ratificado, as falhas exploradas neste momento pela Comissão não existiriam.
Por fim, constatamos uma vez mais que, na prática, a Comissão utiliza esta ideia de estatuto como alavanca para conceder aos nacionais de países terceiros em regime de longa duração (incluindo aliás os refugiados, para arredondar as contas) direitos praticamente iguais aos dos cidadãos nacionais. O artigo 12º da proposta de directiva enumera os domínios em que a igualdade de tratamento seria rigorosa, isto é, quase todos menos o direito de voto.
Essa igualdade sistemática não se justifica: é tão evidente que os estrangeiros têm direito às prestações para as quais pagaram cotizações, como é evidente que a atribuição das financiadas pelo imposto deve depender da livra escolha de cada nação. Perguntamos a nós próprios se não será esta procura desenfreada de indiferenciação uma das causas profundas da desafectação sentida hoje em dia nos nossos países relativamente à cidadania."@pt11
"Vi röstade emot Ludfords betänkande som innebär stöd till kommissionens förslag att inrätta en enhetlig ställning för tredjelandsmedborgare som sedan mer än fem år är lagligt bosatta i ett av unionens länder. Vi tycker själva idén verkar dålig eftersom den kommer att göra det nuvarande systemet enhetligt och stelt och frånta alla medlemsstater allt handlingsutrymme på ett område – varaktig närvaro av utländska medborgare på deras territorium – som framför allt bör falla under den nationella suveräniteten.
För det andra kan förslaget inte få någon rättslig grund utan att innebörden i artikel 63.3 och 63.4 i EG-fördraget förändras, där det bara föreskrivs ”åtgärder” beträffande vistelsen och ingen ”ställning” i termens fullständiga betydelse. Det stämmer emellertid att om Amsterdamfördraget inte hade ratificerats skulle brister som i dag utnyttjas av kommissionen inte finnas.
Man kan slutligen ännu en gång konstatera att i praktiken använder kommissionen denna idé som hävstång för att ge varaktigt bosatta tredjelandsmedborgare (inklusive flyktingar, för att göra en vacker gest) praktiskt taget samma rättigheter som de nationella medborgarna. I artikel 12 i förslaget till direktiv räknas de områden upp där lika behandling skall gälla, och det är i stort sett alla utom rösträtten.
Denna systematiska rättvisa är inte motiverad: på samma sätt som utlänningarna självfallet skall ha rätt till bidrag som de betalat för, skall varje nation fritt besluta om de bidrag som finansieras via skatten. Man undrar om det i denna ohejdade strävan efter att ingen åtskillnad skall göras inte finns en av de djupa orsakerna till den avoghet som i dag förnimms i våra länder när det gäller medborgarskapet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
"de rigueur"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples