Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-01-16-Speech-3-136"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-01-16"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Införandet av euron4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020116.10.3-136"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-01-16-Speech-3-1374
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, en primer lugar querría agradecer a todos los intervinientes sus comentarios. Un comentario sobre las ampliaciones de la zona euro. En los países "pre-in" hemos percibido un mayor interés por lo que está sucediendo en nuestra experiencia en la zona euro. Más bien, me atrevería a decir que en los tres "pre-in" se ha despertado un interés adicional importante que se refleja en algunos elementos políticos comunicados o en los que percibimos en los últimos días. Es cierto que todavía hay quien critica el euro y es cierto que en el mundo euroescéptico, dado que los problemas a corto plazo no se plantean, lo que en estos momentos da miedo es lo que sucederá dentro de diez o quince años. Evidentemente, sobre eso nada podemos decir. Creo que es difícil de manejar lo que sucederá dentro de diez o quince años, pero personalmente estoy convencido de que dentro de diez o quince años tendremos muchos menos problemas que los que tenemos en estos momentos en ese sentido. ¿Cuáles van a ser las condiciones de los países "pre-in" para ingresar? Exactamente las mismas que las de los demás, ni más ni menos. El cumplimiento de las condiciones de Maastricht con el hecho adicional del al que tienen derecho Dinamarca y el Reino Unido. No habrá ninguna modificación ni para los "pre-in" ni para los países candidatos. Creemos que el tratamiento igual para todos los Estados miembros de la Unión es un principio fundamental que en ningún caso debemos corregir. Un último comentario sobre un tema menor pero que, en cierta medida, era el que hoy nos preocupaba: los problemas prácticos de la introducción del euro. ¿Ha hecho el comercio el papel de los banqueros? No. El comercio ha servido a través del sistema de prealimentación como incentivador de la utilización rápida de la moneda única. Es cierto que se han planteado algunos problemas prácticos, más bien por la presión de algunos ciudadanos para utilizar el comercio como banca, cuando han pretendido cambiar altas denominaciones de monedas nacionales en el comercio y no en las bancas, como debería haberse previsto. ¿Hay problemas graves de falsificación? Ni graves ni menos graves. De momento no nos constan falsificaciones que puedan llamarse técnicamente "falsificaciones de euros". Hay fotocopias. Hay euros fabricados con escáner, pero enormemente distintos del euro real y, en consecuencia, ese tipo de preocupaciones, que a veces se plantea, hoy no debe existir. Creo que el euro tiene un factor de seguridad altísimo, muy distinto a otras monedas nacionales de gran circulación en el mundo, y que nos debe dar la garantía de que este tipo de situaciones no se va a producir. Creo que tampoco son correctas algunas afirmaciones que se han hecho respecto al funcionamiento de máquinas. Problemas prácticos los hay. Cualquiera que se acerque incluso a zonas de peaje no alejadas de aquí verá que algunos peajes no funcionan con todas las monedas de cada uno de los países de la Unión. Son problemas prácticos que se están planteando, a los que no deberíamos dar más valor del que tienen: anécdotas dentro de un proceso de gran importancia y de gran complejidad. Como tampoco creo que los problemas de precios sean significativos ni tampoco que los precios de las rebajas vayan a influir en los precios del mes de enero, como no han influido en el pasado, dado que nunca se han tomado en cuenta. La semana pasada, hablando con el anterior presidente del Ecofin, el Sr. Reynders, decíamos que la lección clara que hemos sacado de este proceso es que la próxima vez que cambiemos de moneda no debemos hacerlo el 1 de enero. Pero como estoy seguro de que esta situación no se va a plantear, creo que incluso de esa experiencia podemos prescindir. Señores diputados, muchas gracias por su enorme colaboración durante este período. Ha sido fundamental para ayudar al buen trabajo de los Estados miembros, para el mejor conocimiento por parte de la población y, también, para incentivar a la Comisión a trabajar. Me gustaría empezar agradeciendo especialmente a Karl von Wogau su participación durante 22 años en este proceso. Lamentamos que nos deje en la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios, pero sabemos que su buen hacer seguirá ayudando al Parlamento y al proceso de construcción europea en la Comisión de Asuntos Exteriores. Decía Karl von Wogau, refiriéndose a Jacques Delors, que no se puede uno enamorar del euro, y decía Christa Randzio-Plath, sin embargo, que los pueblos están felices. Posiblemente ambos temas tienen una relación con una cuestión fundamental: el euro es el primer elemento de identidad europea que afecta a todos los ciudadanos de los Estados miembros de la Unión Monetaria. Aparte de ser muy importante -como lo fueron la supresión de fronteras o el mercado interior, que sin embargo sólo afecta a mercancías, sólo afectaba a los ciudadanos que atravesaban la frontera en un momento determinado-, el euro es además una pieza de nuestra identidad europea que utilizamos todos los días desde la mañana hasta la noche, en todos los países de la Unión Monetaria y exactamente en las mismas condiciones. Es un elemento que hay que destacar como muy positivo entre nuestros elementos comunes, que nada tienen que ver, sin embargo, con una unificación, dado que es evidente que también tenemos elementos diferenciales claros. A partir de ahora, el euro nos va a dar monedas y billetes y un ligero aumento del crecimiento económico, como consecuencia de la supresión de incertidumbres. Pero es cierto, y estoy de acuerdo con algunos de los intervinientes, que los elementos fundamentales derivarán de nuestra capacidad de crecimiento potencial o, dicho en otros términos, de poner en marcha el proceso de Lisboa de forma más ambiciosa de lo que lo hemos hecho hasta ahora. Nos podremos desvincular de los Estados Unidos, como pretende el Sr. Ruffolo, nos gustaría. Sin embargo, la experiencia, el año 2001, nos ha demostrado que el ser relativamente independientes en términos comerciales no nos impide vernos afectados por una crisis en Estados Unidos como consecuencia de los canales de transmisión de los efectos económicos derivados de las interrelaciones de las empresas y de los mercados financieros. El tipo de cambio va a ser la verdadera prueba del euro. Siempre he dicho que nunca el tipo de cambio fue un objetivo de la política de la Unión. Nuestro objetivo de política monetaria es mantener una inflación baja y estamos convencidos de que una moneda con una inflación baja a largo plazo es una moneda estable, es una moneda querida, es una moneda de refugio y es una moneda que tendrá un papel importante que desempeñar en el mundo económico. Pero con independencia de los aspectos económicos propiamente dichos, ¿qué sucede con nuestra estructura institucional? ¿Es el euro el principio de un gobierno económico? Creo que diseñamos en Maastricht un modelo basado en una política monetaria única y unas políticas económicas nacionales coordinadas. Creo que ése es nuestro modelo. Y tenemos que trabajar para que el euro sea un éxito sobre esa base. No entro a prejuzgar si debemos avanzar más o menos en los procesos de integración política. Posiblemente podría estar en la línea de aquellos que están a favor de una mayor integración política, pero comprendo también que ésta es una decisión a quince que deberá tomarse en otros ámbitos, en otros foros y como consecuencia de otro debate. Sin embargo, estoy convencido de que podemos avanzar en el proceso de mayor coordinación de políticas económicas, que en ningún caso quiere decir unificación de nuestras políticas económicas, porque nuestras situaciones son distintas y, en consecuencia, deben aplicarse de forma consecuente. Hoy, como tantas otras veces, mezclamos a veces pactos de estabilidad y orientaciones de política económica. ¿Es el Pacto de Estabilidad un problema para la política económica de la Unión? Es un debate que hemos tenido algunas veces en esta Cámara. Seguiría insistiendo en lo que siempre he dicho: el Pacto de Estabilidad no es ni más ni menos que el elemento necesario que nos permita un entre política presupuestaria y política monetaria que facilite una política monetaria de tipos de interés bajos. Las modificaciones estructurales de nuestras economías y el avance para el crecimiento, la congruencia entre nuestras políticas económicas nacionales y la política del conjunto con la política monetaria deberán manejarse a través de las grandes orientaciones de política económica. Disponemos de los instrumentos, tenemos que perfeccionarlos, tenemos que mejorarlos, pero creo que el sistema sirve. El será uno de los elementos clave de la Presidencia española, así lo ha puesto de relieve el presidente del Ecofin y estoy seguro de que tendremos ocasión de debatir en esta casa sobre este punto fundamental. Por supuesto, las reformas estructurales, como decía antes, siguen siendo la clave del futuro."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, først vil jeg gerne takke alle talerne for deres kommentarer. En bemærkning om udvidelserne af euroområdet. I "pre-in"-landene har vi bemærket en større interesse for det, der er vores erfaring i euroområdet. Jeg vil endda vove at sige, at der i de tre "pre-in"-lande er blevet vakt en yderligere betydelig interesse, som giver sig udslag i politiske tilkendegivelser eller i det, vi har bemærket i de seneste dage. Det er rigtigt, at der stadig er nogen, der kritiserer euroen, og det er rigtigt, at i den EU-skeptiske verden, eftersom de kortsigtede problemer ikke bliver rejst, er det, der på nuværende tidspunkt vækker frygt, det, der vil ske om 10 eller 15 år. Det kan vi naturligvis ikke sige noget om. Jeg synes, at det er vanskeligt at håndtere, hvad der vil ske om 10 eller 15 år, men jeg er personligt overbevist om, at vi om 10 eller 15 år vil have mange færre problemer end dem, vi i øjeblikket har i denne henseende. Hvad skal være "pre-in"-landenes betingelser for at træde ind? Præcis de samme som de øvriges, hverken mere eller mindre. Opfyldelsen af betingelserne fra Maastricht sammen med det yderligere faktum om som Danmark og Det Forenede Kongerige har ret til. Der bliver ikke nogen ændring hverken for "pre-in"-landene eller ansøgerlandene. Vi synes, at ligebehandling for alle EU's medlemsstater er et fundamentalt princip, som vi under ingen omstændigheder skal ændre på. En sidste bemærkning om et mindre emne, men som i et vist omfang var det, vi bekymrede os om i dag, nemlig de praktiske problemer ved indførelsen af euroen. Har handlen spillet bankdirektørernes rolle? Nej. Handlen har via systemet med forhåndsdistribution fungeret som incitament til en hurtig anvendelse af den fælles mønt. Det er rigtigt, at det har rejst nogle praktiske spørgsmål, især på grund af presset fra nogle borgere om at anvende forretningerne som bank, når de har ønsket at veksle nationale valutaer med høj pålydende værdi i forretningerne og ikke i bankerne, som det burde have været forudset. Er der alvorlige problemer med forfalskninger? Hverken alvorlige eller mindre alvorlige. For øjeblikket er vi ikke bekendt med forfalskninger, som teknisk set kan kaldes "euroforfalskninger". Der er fotokopier. Der er eurosedler, der er fremstillet med scanner, men som er enormt forskellige fra den virkelige euro, og derfor bør denne slags bekymringer, som af og til bringes op, ikke findes i dag. Jeg mener, at euroen har en særdeles høj sikkerhedsfaktor, som er meget forskellig fra andre nationale valutaer, som er i omløb i verden i store mængder, og som bør give os garanti for, at denne slags situationer ikke vil opstå. Jeg synes heller ikke, at de påstande, der er kommet frem om automaternes funktion, er korrekte. Der er praktiske problemer. Enhver, der nærmer sig områder med motorvejsafgift, som endda ikke ligger ret langt herfra, vil se, at nogle betalingssteder ikke fungerer med samtlige mønter fra hvert og et af EU-landene. Det er praktiske problemer, der rejses, og som vi ikke bør betragte som mere end det, de er, nemlig anekdoter i en meget vigtig og meget kompleks proces. Jeg mener heller ikke, at prisproblemerne er signifikante, eller at udsalgspriserne vil påvirke priserne for januar, da de ikke har haft indflydelse tidligere, eftersom de aldrig er blevet taget i betragtning. I sidst uge sagde vi, da vi talte med den tidligere formand for Økofin, hr. Reynders, at den tydelige lektie, vi har lært af denne proces, er, at næste gang vi skifter valuta, skal vi ikke gøre det den 1. januar. Men da jeg er sikker på, at denne situation ikke vil opstå, tror jeg endda, at vi kan se bort fra denne erfaring. Mine damer og herrer, mange tak for Deres store samarbejde i løbet af denne periode. Det har været fundamentalt som støtte for medlemsstaternes gode indsats, for et bedre kendskab blandt befolkningen og også for at tilskynde Kommissionen til at arbejde. Jeg vil gerne begynde med at komme med en særlig tak til Karl von Wogau for hans deltagelse igennem de sidste 22 år i denne proces. Vi beklager, at han forlader os i Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål, men vi ved, at hans gode indsats fortsat vil være en hjælp for Parlamentet og processen med opbygningen af det nye Europa i Udvalget om Udenrigsanliggender. Hr. Karl von Wogau sagde, idet han henviste til Jacques Delors, at man ikke kan forelske sig i euroen, og Christa Randzio-Plath sagde ikke desto mindre, at folkene er lykkelige. Begge temaer har sandsynligvis relation til et grundlæggende spørgsmål, nemlig at euroen er det første europæiske identitetselement, som berører alle borgerne i Den Monetære Unions medlemsstater. Ud over at være meget vigtig - som det var tilfældet med ophævelsen af grænserne eller det indre marked, som imidlertid kun berører varerne, kun berørte de borgere, som krydsede grænsen på et bestemt tidspunkt - er euroen ydermere en del af vores europæiske identitet, som vi bruger hver eneste dag fra morgen til aften i alle Den Monetære Unions lande og på præcis de samme betingelser. Det er et element, der skal fremhæves som meget positivt blandt vores fælles elementer, som dog ikke har noget som helst at gøre med en ensretning, eftersom det er åbenlyst, at vi også har tydelige differentierende elementer. Fra nu af vil euroen give os mønter og sedler og en svag stigning i den økonomiske vækst som følge af afskaffelsen af usikkerheden. Men det er rigtigt, og jeg er enig med nogle af talerne i, at de grundlæggende elementer vil komme fra vores evne til kraftig vækst, eller sagt med andre ord, til at iværksætte Lissabon-processen mere ambitiøst, end vi hidtil har gjort. Vi kan frigøre os fra USA, som hr. Ruffolo ønsker, det ville vi gerne. Men erfaringen, 2001, har vist os, at det at være forholdsvis uafhængige i kommerciel henseende ikke forhindrer os i at blive berørt af en krise i USA som følge af de kanaler, der viderebringer de økonomiske virkninger, som stammer fra de indbyrdes forbindelser mellem virksomhederne og finansmarkederne. Valutakursen bliver den virkelige prøve for euroen. Jeg har altid sagt, at kursen aldrig har været et mål for EU's politik. Vores mål for den monetære politik er at fastholde en lav inflation, og vi er overbevist om, at en valuta med en lav inflation på lang sigt er en stabil valuta, det er en elsket valuta, det er en reservevaluta, og det er en valuta, som har en vigtig rolle at spille i verdensøkonomien. Men uanset de egentlige økonomiske aspekter, hvad vil der så ske med vores institutionelle struktur? Er euroen begyndelsen på en økonomisk ledelse? Efter min mening udformede vi i Maastricht en model, der er baseret på en fælles monetær politik og nogle samordnede nationale økonomiske politikker. Jeg synes, at det er vores model. Og vi skal arbejde for, at euroen bliver en succes på dette grundlag. Jeg vil ikke bedømme, om vi skal gå hurtigere eller langsommere frem i de politiske integrationsprocesser. Jeg ligger sandsynligvis på linje med dem, der går ind for en større politisk integration, men jeg forstår også, at dette er en beslutning, som angår alle 15, og som skal træffes i andre kredse, i andre fora og som følge af en anden forhandling. Jeg er dog overbevidst om, at vi kan komme videre i processen med større samordning af de økonomiske politikker, som på ingen måde betyder, at vi skal ensrette vores økonomiske politikker, fordi vores situationer er forskellige, og de skal derfor anvendes konsekvent. I dag blander vi som så ofte før af og til stabilitetspagter og retningslinjer for økonomisk politik sammen. Er stabilitetspagten et problem for EU's økonomiske politik? Det er en drøftelse, vi af og til har haft her i forsamlingen. Jeg vil blive ved med at gentage det, jeg altid har sagt, nemlig at stabilitetspagten hverken mere eller mindre er det nødvendige element, som tillader os at have et mellem budgetpolitik og monetær politik, som fremmer en monetær politik med lave rentesatser. De strukturelle ændringer af vores økonomier og fremgangen i væksten, overensstemmelsen mellem vores nationale økonomiske politikker og den samlede politik og den monetære politik skal håndteres gennem de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik. Vi råder over instrumenterne, vi skal fuldstændiggøre dem, vi skal forbedre dem, men jeg synes, at systemet fungerer. Dette vil være et af de centrale elementer for det spanske formandskab, det har formanden for Økofin understreget, og jeg er sikker på, at vi får lejlighed til her i Parlamentet at drøfte dette grundlæggende punkt. De strukturelle reformer er naturligvis som tidligere nævnt fortsat centrale for fremtiden."@da1 "Herr Präsident, zunächst möchte ich allen Rednern für ihre Ausführungen danken. Einen Kommentar zu den Erweiterungen der Eurozone. In den Anwärterländern haben wir ein größeres Interesse an unseren Erfahrungen in der Eurozone festgestellt. Vielleicht könnte ich sogar sagen, dass in den drei Anwärterländern ein zusätzliches erhebliches Interesse geweckt worden ist, das sich in einigen politischen Elementen widerspiegelt, die uns übermittelt wurden oder die wir in den letzten Tagen beobachtet haben. Tatsache ist, dass es noch Kritiker des Euro gibt, und es stimmt, dass unter den Euroskeptikern, da sich die Probleme kurzfristig nicht stellen, jetzt Furcht davor herrscht, was in zehn oder fünfzehn Jahren geschehen wird. Natürlich können wir dazu nichts sagen. Ich glaube, es ist schwierig vorherzusagen, was in zehn oder fünfzehn Jahren sein wird, aber ich persönlich bin überzeugt, dass wir in zehn oder fünfzehn Jahren wesentlich weniger Probleme in dieser Hinsicht haben werden als zum jetzigen Zeitpunkt. Welche Bedingungen werden den „pre-in“-Ländern für ihre Teilnahme gestellt? Exakt die gleichen wie den übrigen, nicht mehr und nicht weniger. Es geht um die Erfüllung der Bedingungen von Maastricht mit der zusätzlichen Tatsache des auf das Dänemark und Großbritannien ein Recht haben. Es wird keine Änderung geben, weder für die „pre-in“-Länder noch für die Kandidatenländer. Wir halten die Gleichbehandlung aller Mitgliedstaaten der Union für ein Grundprinzip, das wir in keinem Fall korrigieren dürfen. Eine letzte Bemerkung zu einem geringfügigeren Thema, das uns aber heute in gewissem Maße beschäftigt hat: die praktischen Probleme der Einführung des Euro. Hat der Handel die Rolle der Banken übernommen? Nein. Der Handel hat durch eine Vorversorgung mit der neuen Währung als Stimulator für die schnelle Verwendung der gemeinsamen Währung gedient. Zwar sind einige praktische Probleme aufgetreten, aber eher durch den Druck einiger Bürger, den Handel als Bank zu nutzen, als sie versuchten, nationale Banknoten von hohem Wert in den Geschäften zu wechseln und nicht in den Banken, wie es vorgesehen sein sollte. Gibt es gravierende Probleme mit Fälschungen? Weder gravierende noch weniger gravierende. Im Moment sind uns keine Fälle bekannt, die man technisch als „Euro-Fälschungen“ bezeichnen könnte. Es gibt Fotokopien. Es gibt Euro, die mit Scannern hergestellt wurden, die sich aber wesentlich vom echten Euro unterscheiden, und folglich sollte es diese Bedenken, die manchmal vorgebracht werden, heute nicht geben. Meiner Ansicht nach hat der Euro, ganz im Gegensatz zu anderen nationalen Währungen mit starker Verbreitung in der Welt, einen sehr hohen Sicherheitsfaktor, der uns die Garantie geben dürfte, dass derartige Situationen nicht auftreten. Auch manche Behauptungen zum Betrieb von Automaten halte ich nicht für korrekt. Praktische Probleme gibt es. Jeder, der Mautstrecken befahren will, auch nicht weit von hier, wird feststellen, dass einige Automaten nicht mit allen Münzen und Banknoten der einzelnen Länder der Union funktionieren. Solche praktischen Probleme treten auf, wir dürfen ihnen aber nicht mehr Bedeutung beimessen, als sie besitzen: Es sind Anekdoten in einem Prozess von großer Tragweite und Komplexität. Ebenso wenig glaube ich, dass die Preisprobleme signifikant sind und dass sich die Rabattpreise auf die Januar-Preise auswirken werden, wie sie auch in der Vergangenheit keinen Einfluss hatten, da dem niemals Beachtung geschenkt wurde. In der vergangenen Woche haben wir in einem Gespräch mit dem ehemaligen Präsidenten des ECOFIN-Rates, Herrn Reynders, festgestellt, dass wir aus diesem Prozess gelernt haben, dass wir den nächsten Geldumtausch nicht am 1. Januar durchführen dürfen. Aber da ich sicher bin, dass sich dieser Fall nicht einstellen wird, können wir wohl auch diese Erfahrung ad acta legen. Meine Damen und Herren Abgeordneten, vielen Dank für Ihre enorme Unterstützung in dieser Periode. Sie war ein wesentlicher Beitrag zur guten Arbeit der Mitgliedstaaten und zur besseren Unterrichtung der Bevölkerung sowie ein Ansporn für die Arbeit der Kommission. Danken möchte ich insbesondere Karl von Wogau für seine zweiundzwanzigjährige Mitwirken an diesem Prozess. Wir bedauern, dass er den Wirtschafts- und Währungsausschuss verlässt, wissen jedoch, dass auch seine Tätigkeit im Ausschuss für auswärtige Angelegenheiten dem Parlament und dem europäischen Aufbauprozess eine Hilfe sein wird. Karl von Wogau sagte mit Bezug auf Jacques Delors, dass man sich nicht in den Euro verlieben kann, Frau Christa Randzio-Plath bemerkte jedoch, dass die Völker glücklich sind. Möglicherweise stehen beide Themen im Zusammenhang mit einer grundlegenden Frage: Der Euro ist das erste europäische Identitätsmerkmal, das allen Bürgerinnen und Bürger der Teilnehmerstaaten der Währungsunion gemeinsam ist. Er hat eine sehr große Bedeutung – wie sie auch die Abschaffung der Grenzen und der Binnenmarkt hatten, die allerdings nur Waren bzw. Personen betreffen, die zu einem bestimmten Zeitpunkt die Grenzen überschreiten –, aber darüber hinaus ist der Euro ein Stück unserer europäischen Identität, das wir täglich, vom Morgen bis zum Abend, in allen Ländern der Währungsunion unter exakt den gleichen Bedingungen anwenden. Unter unseren gemeinsamen Werten ist er als sehr positives Element hervorzuheben, das jedoch nichts mit einer Vereinheitlichung zu tun hat, denn es gibt natürlich Fragen, in denen wir uns deutlich unterscheiden. Von jetzt an wird uns der Euro, den wir als Münzen und Banknoten in Händen halten, einen leichten Wirtschaftsaufschwung bringen, da die Unsicherheit beseitigt ist. Aber natürlich, da stimme ich mit einigen der Redner überein, werden die Hauptelemente von unserem Wachstumspotenzial oder, mit anderen Worten, von der Ingangsetzung des Prozesses von Lissabon mit einer größeren Ambition, als es bislang der Fall war, abhängen. Wir können uns von den USA lösen, wie Herr Ruffolo es tun möchte; wir hätten es gern. Dennoch hat uns die Erfahrung des Jahres 2001 gelehrt, dass uns eine relative Unabhängigkeit in kommerzieller Hinsicht nicht davor bewahrt, von einer Krise in den USA in Mitleidenschaft gezogen zu werden, die sich über die wirtschaftlichen Kanäle infolge der Verknüpfung der Unternehmen und Finanzmärkte überträgt. Der Wechselkurs wird zu einer echten Prüfung des Euro werden. Ich habe stets gesagt, dass der Wechselkurs nie ein Ziel der Politik der Union gebildet hat. Unsere Währungspolitik zielt auf eine weiterhin niedrige Inflation, und wir sind überzeugt, dass eine Währung mit einer niedrigen Inflation langfristig eine stabile, eine beliebte und eine Fluchtwährung ist und eine Währung, die in der Wirtschaftswelt eine wichtige Rolle spielen wird. Doch was geschieht, unabhängig von den wirtschaftlichen Aspekten im eigentlichen Sinne, mit unserer institutionellen Struktur? Ist der Euro der Beginn einer Wirtschaftsregierung? Ich glaube, wir haben in Maastricht ein Modell kreiert, das auf einer einheitlichen Währungspolitik und auf koordinierten nationalen Wirtschaftspolitiken basiert. Dies ist nach meiner Auffassung unser Modell. Und wir müssen daran arbeiten, dass der Euro auf dieser Grundlage zum Erfolg wird. Ich will jetzt nicht vorschnell darüber urteilen, ob wir in den politischen Integrationsprozessen mehr oder weniger vorankommen sollten. Möglicherweise würde ich mich jenen anschließen, die für eine stärkere politische Integration sind, aber ich verstehe auch, dass dies eine Entscheidung von fünfzehn Staaten ist, die auf anderen Ebenen, in anderen Foren und im Ergebnis anderer Debatten getroffen werden muss. Allerdings bin ich überzeugt, dass wir den Prozess zu einer größeren wirtschaftspolitischen Koordination vorantreiben können, die keinesfalls eine Unifizierung unserer Wirtschaftspolitiken bedeutet, denn unsere Situationen sind unterschiedlich, und davon hängt ihre Anwendung ab. Heute vermischen wir zuweilen, wie auch sonst so oft, Stabilitätspakte und Grundzüge der Wirtschaftspolitik. Ist der Stabilitätspakt ein Problem für die Wirtschaftspolitik der Union? Darüber haben wir verschiedentlich in diesem Hause diskutiert. Ich möchte weiterhin den Standpunkt vertreten, den ich immer hatte: Der Stabilitätspakt ist nicht mehr und nicht weniger als das notwendige Element, das uns einen zwischen Haushaltspolitik und Währungspolitik und eine Währungspolitik mit niedrigen Zinssätzen ermöglichen kann. Die strukturellen Veränderungen unserer Wirtschaften und der Wachstumsfortschritt, die Kongruenz zwischen unseren nationalen Wirtschaftspolitiken und der Politik insgesamt mit der Währungspolitik müssen über die Grundzüge der Wirtschaftspolitik gesteuert werden. Wir verfügen über die Instrumente, wir müssen sie vervollkommnen und verbessern, aber ich halte das System für zweckdienlich. Der wird eines der Schlüsselelemente des spanischen Ratsvorsitzes sein, so erklärte der Präsident des ECOFIN-Rates, und ich bin sicher, dass wir noch Gelegenheit haben werden, hier im Haus über diesen wichtigen Punkt zu sprechen. Natürlich werden die Strukturreformen, wie ich eingangs bemerkte, weiterhin entscheidend für die Zukunft sein."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, καταρχάς θα ήθελα να ευχαριστήσω όλους τους ομιλητές για τις παρατηρήσεις τους. Ένα σχόλιο για τη διεύρυνση της ευρωζώνης. Στις χώρες "pre-in" διαπιστώσαμε μεγαλύτερο ενδιαφέρον για αυτά που συμβαίνουν στη δική μας εμπειρία στη ζώνη του ευρώ. Θα τολμούσα μάλιστα να πω ότι στις τρεις χώρες "pre-in" αφυπνίστηκε ένα σημαντικό πρόσθετο ενδιαφέρον που αντανακλάται σε ορισμένα ανακοινωθέντα πολιτικά στοιχεία ή σε αυτά που αντιλαμβανόμαστε τις τελευταίες μέρες. Είναι βέβαιο ότι υπάρχουν ακόμη επικριτές του ευρώ και είναι βέβαιο ότι στον κόσμο του ευρωσκεπτικισμού, δεδομένου ότι δεν τίθεται κανένα βραχυπρόθεσμο πρόβλημα, αυτό που φοβίζει αυτή τη στιγμή είναι το τι θα συμβεί σε δέκα ή δεκαπέντε χρόνια. Προφανώς σχετικά μ’ αυτό δεν μπορούμε να πούμε τίποτε. Πιστεύω ότι δύσκολα μπορεί να χειριστεί κανείς αυτό που θα συμβεί σε δέκα ή δεκαπέντε χρόνια, όμως προσωπικά είμαι πεπεισμένος ότι σε δέκα ή δεκαπέντε χρόνια θα έχουμε πολύ λιγότερα προβλήματα απ’ όσα έχουμε τώρα από αυτή την άποψη. Ποιοι θα είναι οι όροι για να ενταχθούν και οι χώρες "pre-in"; Ακριβώς ό,τι ισχύει και για τις άλλες, χωρίς καμιά διαφορά. Πρέπει να τηρηθούν οι όροι του Μάαστριχτ με το επιπλέον στοιχείο του στο οποίο έχουν δικαίωμα η Δανία και το Ηνωμένο Βασίλειο. Δεν θα υπάρξει καμία τροποποίηση ούτε για τις χώρες "pre-in" ούτε για τις υποψήφιες χώρες. Πιστεύουμε ότι η ίση μεταχείριση για όλα τα κράτη μέλη της Ένωσης αποτελεί μια θεμελιώδη αρχή που σε καμία περίπτωση δεν πρέπει να αλλάξουμε. Μια τελευταία παρατήρηση για ένα έλασσον ζήτημα που, ως ένα βαθμό, ήταν αυτό που μας απασχολούσε σήμερα: τα πρακτικά προβλήματα της εισαγωγής του ευρώ. Έπαιξε άραγε το εμπόριο τον ρόλο των τραπεζών; Όχι. Το εμπόριο, μέσω του συστήματος του προεφοδιασμού, χρησίμευσε ως υποκινητής για την ταχεία χρήση του ενιαίου νομίσματος. Είναι βέβαιο ότι προέκυψαν κάποια πρακτικά προβλήματα, περισσότερο λόγω της βιασύνης ορισμένων πολιτών να χρησιμοποιήσουν το εμπόριο σαν τράπεζα, όταν προσπάθησαν να ανταλλάξουν εθνικά νομίσματα μεγάλης ονομαστικής αξίας στο εμπόριο και όχι στις τράπεζες, όπως θα έπρεπε να είχε προβλεφθεί. Υπάρχουν άραγε σοβαρά ζητήματα παραχάραξης; Ούτε σοβαρά ούτε λιγότερο σοβαρά. Προς το παρόν δεν παρατηρούμε πλαστογραφίες που θα μπορούσαν τεχνικά να ονομαστούν “παραχαράξεις ευρώ”. Υπάρχουν φωτοαντίγραφα. Υπάρχουν ευρώ κατασκευασμένα με σαρωτές, που έχουν όμως τεράστιες διαφορές από το πραγματικό ευρώ και, κατά συνέπεια, αυτού του είδους οι ανησυχίες που δημιουργούνται ενίοτε, δεν πρέπει να υπάρχουν σήμερα. Πιστεύω ότι το ευρώ έχει υψηλότατο συντελεστή ασφαλείας, πολύ διαφορετικό από άλλα εθνικά νομίσματα με ευρεία κυκλοφορία στον κόσμο, και πρέπει να μας παρέχει την εγγύηση ότι δεν πρόκειται να υπάρξουν τέτοιου είδους καταστάσεις. Πιστεύω ότι δεν αληθεύουν ούτε μερικές διαβεβαιώσεις που έγιναν σχετικά με τη λειτουργία ορισμένων αυτόματων μηχανημάτων. Πρακτικά προβλήματα υπάρχουν. Όποιος πλησιάσει ακόμη και σε κοντινές περιοχές διοδίων θα διαπιστώσει ότι μερικοί αυτόματοι μηχανισμοί διοδίων δεν λειτουργούν με όλα τα νομίσματα από όλες τις χώρες της Ένωσης. Πρόκειται για πρακτικά προβλήματα που ανέκυψαν και στα οποία δεν θα πρέπει να αποδώσουμε μεγαλύτερη αξία απ’ όση έχουν: ανέκδοτα σε μια διαδικασία μεγάλης σπουδαιότητας και πολυπλοκότητας. Ούτε πιστεύω, πάλι, πως είναι σημαντικά τα προβλήματα των τιμών ή ότι οι τιμές των εκπτώσεων θα επηρεάσουν τις τιμές του Ιανουαρίου, όπως δεν τις επηρέασαν ούτε στο παρελθόν, εφόσον ποτέ δεν ελήφθησαν υπόψη. Την περασμένη εβδομάδα, συζητώντας με τον προηγούμενο Πρόεδρο του Ecofin, τον κ. Reynders, λέγαμε ότι το σαφέστατο δίδαγμα που εξάγεται από αυτή τη διαδικασία είναι ότι την επόμενη φορά που θα αλλάξουμε το νόμισμα, δεν πρέπει να το κάνουμε την 1η Ιανουαρίου. Αλλά επειδή είμαι βέβαιος ότι δεν πρόκειται να υπάρξει τέτοια κατάσταση, νομίζω ότι μπορούμε να κάνουμε και χωρίς αυτήν την εμπειρία. Κυρίες και κύριοι βουλευτές, ένα μεγάλο ευχαριστώ για την εκτενή συνεργασία σας κατά στη διάρκεια αυτής της περιόδου. Υπήρξε θεμελιώδης ως συνδρομή στην καλή εργασία των κρατών μελών, στην καλύτερη γνώση εκ μέρους των πολιτών και επίσης ως παρότρυνση στην Επιτροπή για εργασία. Θα ήθελα να αρχίσω ευχαριστώντας ιδιαιτέρως τον Karl von Wogau για την επί 22 χρόνια συμμετοχή του σ’ αυτήν τη διαδικασία. Λυπόμαστε που μας αφήνει στην Επιτροπή Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής, αλλά γνωρίζουμε ότι η ευστοχία του θα συνεχίσει να βοηθά το Κοινοβούλιο και τη διαδικασία οικοδόμησης της Ευρώπης από την Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων. Αναφερόμενος στον Ζακ Ντελόρ, ο Karl von Wogau είπε ότι δεν μπορεί κάποιος να ερωτευθεί το ευρώ, ενώ η Christa Randzio-Plath μας δήλωσε ωστόσο ότι οι λαοί είναι πανευτυχείς με αυτό. Πιθανόν και τα δύο θέματα να έχουν σχέση με ένα θεμελιώδες ζήτημα: το ευρώ είναι το πρώτο στοιχείο ευρωπαϊκής ταυτότητας που αφορά όλους τους πολίτες των κρατών μελών της Νομισματικής Ένωσης. Εκτός του ότι είναι πολύ σημαντικό – όπως ήταν η κατάργηση των συνόρων ή η εσωτερική αγορά, που αφορά ωστόσο μόνο τα εμπορεύματα, που αφορούσε μόνο τους πολίτες που διέσχιζαν τα σύνορα μια δεδομένη στιγμή – το ευρώ είναι επιπλέον ένα τμήμα της ευρωπαϊκής μας ταυτότητας, το οποίο χρησιμοποιούμε κάθε μέρα από το πρωί ως το βράδυ, σε όλες τις χώρες της Νομισματικής Ένωσης και με τους ίδιους ακριβώς όρους. Πρόκειται για ένα στοιχείο που πρέπει να υπογραμμιστεί ως πολύ θετικό μεταξύ των κοινών μας στοιχείων, που δεν έχουν ωστόσο καμία σχέση με μια ενοποίηση, δεδομένου ότι είναι εμφανές ότι έχουμε επίσης σαφή στοιχεία διαφοροποίησης. Από τώρα και στο εξής, το ευρώ θα μας προσφέρει τραπεζογραμμάτια και κέρματα και μια ελαφρά οικονομική ανάπτυξη, ως συνέπεια της εξάλειψης των αβεβαιοτήτων. Είναι όμως βέβαιο και συμφωνώ με ορισμένους από τους ομιλητές ότι τα ουσιαστικά στοιχεία θα προκύψουν από την αναπτυξιακή μας δυνατότητα και το δυναμικό ή, με άλλα λόγια, από την εφαρμογή της διαδικασίας της Λισαβόνας με πιο φιλόδοξο τρόπο από ό,τι κάναμε μέχρι τώρα. Θα μπορέσουμε να αποδεσμευτούμε από τις ΗΠΑ και, όπως ισχυρίζεται ο κ. Ruffolo, θα μας άρεσε αυτό. Η εμπειρία του 2001 μας έδειξε, ωστόσο, ότι η σχετική ανεξαρτησία, από εμπορική άποψη, δεν μας εμποδίζει να επηρεαζόμαστε από μια κρίση στις ΗΠΑ, ως συνέπεια των διαύλων μετάδοσης των οικονομικών επιπτώσεων, που προκύπτουν από τις διασυνδέσεις των επιχειρήσεων και των χρηματαγορών. Η συναλλαγματική ισοτιμία θα αποτελέσει και τη “λυδία λίθο” του ευρώ. Ανέκαθεν υποστήριζα ότι ποτέ η συναλλαγματική ισοτιμία δεν αποτελούσε στόχο της πολιτικής της Ένωσης. Ο στόχος της νομισματικής πολιτικής μας είναι να διατηρήσουμε ένα χαμηλό πληθωρισμό και είμαστε πεπεισμένοι ότι ένα νόμισμα με χαμηλό πληθωρισμό μακροπρόθεσμα είναι ένα νόμισμα σταθερό, ένα νόμισμα επιθυμητό, ένα νόμισμα καταφυγής και ένα νόμισμα που θα πρέπει να διαδραματίσει σημαντικό ρόλο στον κόσμο της οικονομίας. Όμως ανεξάρτητα από τις καθαρά οικονομικές πτυχές, τι συμβαίνει με τη θεσμική μας διάρθρωση; Είναι άραγε το ευρώ η αρχή μιας οικονομικής διακυβέρνησης; Νομίζω ότι στο Μάαστριχτ σχεδιάσαμε ένα μοντέλο βασισμένο σε μια ενιαία νομισματική πολιτική και σε συντονισμένες εθνικές οικονομικές πολιτικές. Νομίζω πως αυτό είναι το μοντέλο μας και πρέπει να εργαστούμε ώστε το ευρώ να αποτελέσει επιτυχία σ’ αυτή τη βάση. Δεν θα προδικάσω αν πρέπει να προχωρήσουμε λιγότερο ή περισσότερο στις διαδικασίες πολιτικής ολοκλήρωσης. Πιθανόν αυτή να συμφωνούσε με εκείνους που υποστηρίζουν τη μεγαλύτερη πολιτική ολοκλήρωση, αλλά κατανοώ επίσης ότι αυτή είναι μια απόφαση των δεκαπέντε που πρέπει να ληφθεί και σε άλλα πλαίσια, σε άλλα fora και ως συνέπεια άλλων συζητήσεων. Είμαι πεπεισμένος, ωστόσο, ότι μπορούμε να προχωρήσουμε στη διαδικασία του μεγαλύτερου συντονισμού των οικονομικών πολιτικών, που σε καμία περίπτωση δεν σημαίνει ενοποίηση των οικονομικών πολιτικών, διότι οι οικονομικές μας καταστάσεις είναι διαφορετικές και, κατά συνέπεια, οι οικονομικές πολιτικές πρέπει να εφαρμοστούν αναλόγως. Σήμερα, όπως και τόσες άλλες φορές, αναμιγνύουμε ενίοτε τα σύμφωνα σταθερότητας με τους προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής. Το Σύμφωνο Σταθερότητας είναι, άραγε, πρόβλημα για την οικονομική πολιτική της Ένωσης; Είναι μια συζήτηση που έχουμε κάνει μερικές φορές σ’ αυτή την Αίθουσα. Θα επιμείνω σ’ αυτό που έλεγα πάντοτε: το Σύμφωνο Σταθερότητας δεν είναι τίποτε λιγότερο και τίποτε περισσότερο από το απαραίτητο στοιχείο που μας επιτρέπει ένα μείγμα πολιτικής μεταξύ δημοσιονομικής και νομισματικής πολιτικής, το οποίο διευκολύνει μια νομισματική πολιτική με χαμηλά επιτόκια. Οι διαρθρωτικές αλλαγές των οικονομιών μας και η πρόοδος προς την ανάπτυξη, η συμβατότητα μεταξύ των εθνικών οικονομικών πολιτικών μας και της πολιτικής του συνόλου με τη νομισματική πολιτική πρέπει να διέπονται από τους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής. Διαθέτουμε τα μέσα, χρειάζεται να τα τελειοποιήσουμε, χρειάζεται να τα βελτιώσουμε, όμως πιστεύω ότι το σύστημα αποδίδει. Το μείγμα πολιτικής θα είναι ένα από τα βασικά στοιχεία της ισπανικής Προεδρίας, όπως το εξέθεσε ανάγλυφα ο Πρόεδρος του ECOFIN, και είμαι βέβαιος ότι θα έχουμε την ευκαιρία σ’ αυτό το Κοινοβούλιο να συζητήσουμε γι’ αυτό το βασικό σημείο. Φυσικά, οι διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις, όπως είπα πριν, θα συνεχίσουν να αποτελούν κλειδί για το μέλλον."@el8 "Mr President, first of all, I should like to thank all the speakers for their comments. I wish to make a comment on enlargement of the euro zone. We have noted greater interest in the ‘pre-in’ countries in what is happening in our experience in the euro zone. Or rather, I would say that in the three ‘pre-in’ countries, considerable further interest has been aroused, which is reflected in some political attitudes that have been communicated or which we have seen in recent days. Admittedly, there are still some who criticise the euro and what some people in the Eurosceptic world are afraid of, since the short term problems have not occurred, is what will happen in ten or fifteen years’ time. Obviously, there is nothing we can say on this point. It is difficult to control what will happen in ten or fifteen years’ time, but I personally am convinced that by then we will have far fewer problems than we do at the moment in this regard. What conditions will be imposed on the ‘pre-in’ countries in order for them to join the Union? Exactly the same as those imposed on the other countries, no more and no less. Compliance with the Maastricht criteria, with the additional factor of the clause to which Denmark and the United Kingdom have the right. There will be no change either for the ‘pre-in’ or for the candidate countries. We take the view that the equal treatment of all Member States of the Union is a fundamental principle, which we should not alter under any circumstances. A last comment on an issue that might be a minor one but which is, to a certain extent, the issue that has concerned us today: the practical problems involved in the introduction of the euro. Have businesses played the role of the bankers? No, they have not. Through the system of frontloading, businesses have acted as an incentive for the rapid take-up of the single currency. It is true that some practical problems have occurred, due more to pressure by some citizens to use businesses as a bank, when they have tried to change high denominations of national currency in businesses and not in the banks, as should have been predicted. Have there been serious problems of counterfeiting? There have been neither serious nor less serious problems in this area. So far, we have not seen counterfeits that could technically be called ‘counterfeit euros’. There have been photocopies. There have been euros produced with scanners, but which are enormously different from the real euro and, consequently, these concerns, which are occasionally expressed, should no longer be an issue. The euro has an extremely high security factor, unlike some of the world’s other national high circulation currencies, and this should guarantee that this type of situation is not going to occur. I would also deny the truth of some of the assertions made about the functioning of ATMs. There have indeed been practical problems. Anyone who goes to automated toll booths machines not far from here will see that some machines do not work with the currencies of every Union country. These are practical problems, whose importance we should not exaggerate: they are merely anecdotes within an enormously important and complex process. Nor do I feel that there are major pricing problems or that prices in the sales will influence prices in January, as they have not done in the past, since they have never been taken into account. Last week, speaking with the former chairman of Ecofin, Mr Reynders, we said that the clear lesson we have learned from this process is that the next time we change currency we must not do it on the first of January. But since I am sure that this situation will not arise, I would say that we have no need to worry about this problem either. Ladies and gentlemen, many thanks for your immense cooperation during this period. It has been crucial to helping the good work of the Member States, to ensuring that the public has been better informed and also to providing encouragement for the Commission’s work. I wish to begin by giving special thanks to Karl von Wogau for his involvement in this process over the last 22 years. We are sorry to see him leave the Committee on Economic and Monetary Affairs, but we know that his skills will continue to help Parliament and the process of European integration in the Committee of Foreign Affairs. Karl von Wogau said, in a reference to Jacques Delors, that it is impossible to fall in love with the euro, and yet Christa Randzio-Plath said that Europe’s citizens are happy. Both comments might be linked to one fundamental factor: the euro is the first aspect of European identity to affect all citizens of the Member States of the Monetary Union. The euro is extremely important, as were the removal of borders or the internal market, which, nevertheless, only affect goods and citizens crossing the border at a given time, but it is also a piece of our European identity, which we use every day from morning till night, in all the countries of the Monetary Union and exactly in the same conditions. Because there are clearly also striking differences between us, this aspect, out of all our common aspects, must be highlighted as a very positive one, as the others have nothing to do with any form of unification. From now on, the euro will give us notes and coins and a slight increase in economic growth, as a consequence of uncertainties being eliminated. It is true, however, and I am in agreement on this with some of the speakers, that the fundamental elements will emerge as a result of our potential capacity for growth or, to put it another way, as a result of implementing the Lisbon process in a more ambitious way than we have done so far. We will be able to break free from the United States, as Mr Ruffolo suggests we would want to do. Nevertheless, experience and the year 2001 have shown us that being relatively independent in terms of trade does not protect us from the effects of a crisis in the United States as a consequence of the course which takes place due to the economic effects arising from the relationships between companies and between financial markets. The exchange rate will be the real test of the euro. I have always said that the exchange rate was never an objective of the Union’s policy. Our objective for monetary policy is to maintain low inflation and we are convinced that a currency with low inflation is, in the long term, a stable currency, a popular currency, a currency that will provide refuge and is a currency that will have an important role to play in the economic world. Apart from the purely economic aspects, however, what is happening with our institutional structure? Is the euro the beginning of economic government? I would say that the model we put together in Maastricht was based on a single monetary policy and on coordinated national economic policies. This is our model. And we have to work on ensuring that the euro is a success on this basis. I am not going to prejudge whether we should make more or less progress in the processes of political integration. It could be done according to the wishes of those that favour greater political integration, but I also realise that this is a decision to be taken by the fifteen Member States in other bodies, in other forums and following a different debate. Nevertheless, I am convinced that we can move ahead with the process of greater coordination between economic policies, which certainly does not mean the unification of our economic policies, because our situations are different and, consequently, policies must be applied consistently. Today, like so often before, we have tended to confuse stability pacts with economic policy guidelines. Is the Stability Pact the problem for the Union’s economic policy? This is something we have discussed on more than one occasion in this House. I repeat what I have always said: the Stability Pact is nothing more and nothing less than a necessary factor which allows us to maintain a policy mix between budgetary policy and monetary policy, which facilitates a monetary policy with low rates of interest. Structural changes to our economies and the move towards growth, coherence between our national economic policies and Union policy as a whole with monetary policy must be managed by means of these broad economic policy guidelines. We have the necessary instruments; we have to perfect and improve them, but I think that the system is a good one. The policy mix will be one of the key elements of the Spanish Presidency, as the chairman of Ecofin stressed and I am sure we will have the opportunity in this House to debate this fundamental point. Of course, the structural reforms, as I said earlier, are still the key to the future."@en3 "Arvoisa puhemies, ensiksi haluaisin kiittää kaikkia puhujia heidän huomioistaan. Kommentoisin nyt euroalueen laajentumista. Olemme havainneet sen ulkopuolelle ensi vaiheessa jääneissä maissa suurempaa kiinnostusta siihen, mitä kokeilumme euroalueella sujuu. Mikä vielä enemmän, uskaltaisin jopa sanoa, että kolmessa ulkopuolisessa maassa on ilmennyt merkittävää lisäkiinnostusta, joka heijastuu joihinkin julkituotuihin poliittisiin seikkoihin tai viime päivinä havaitsemiimme asioihin. On totta, että euroa arvosteleviakin on yhä olemassa ja että euroskeptikkoja pelottaa nyt se, mitä tapahtuu 1015 vuoden kuluttua, sillä ongelmat eivät ilmene lyhyellä aikavälillä. Siitä emme luonnollisesti sano mitään. Mielipiteeni on, että on vaikea arvioida, mitä tapahtuu 1015 vuoden kuluttua, mutta itse olen vakuuttunut, että meillä on silloin paljon vähemmän ongelmia kuin nyt. Mitkä ovat ensivaiheessa euroalueen ulkopuolelle jääneiden maiden liittymisedellytykset? Aivan samat kuin muillakin, ei sen enempää tai vähempää. On täytettävä Maastrichtin ehdot, minkä lisäksi Tanskalla ja Yhdistyneellä kansakunnalla on oikeus jättäytyä euroalueen ulkopuolelle. Ensimmäisessä vaiheessa alueen ulkopuolelle jääneitä maita eikä ehdokasvaltioita varten aiota tehdä mitään muutoksia. Unionin kaikkien jäsenvaltioiden tasapuolinen kohtelu on mielestämme olennainen periaate, jota ei pidä muuttaa. Vielä viimeinen huomio pienemmästä aiheesta, joka on kuitenkin tietyssä määrin juuri se, joka on ollut suurimpana huolenaiheenamme tänään: käytännön ongelmat euron käyttöönotossa. Ovatko kaupat joutuneet pankin rooliin? Eivät. Ennakkotoimitusten kautta kaupat ovat antaneet pontta yhteisvaluutan nopeaan käyttöönottoon. On totta, että joitakin käytännön ongelmia on ilmennyt, mutta pikemminkin siksi, että jotkut kansalaiset ovat halunneet käyttää kauppoja pankkeina yrittäessään vaihtaa nimellisarvoltaan korkeaa kansallista valuuttaa kaupassa eikä pankissa, niin kuin olisi pitänyt tehdä. Onko vakavia rahanväärennösongelmia? Ei ole, ei vakavia tai vähemmän vakavia. Tällä hetkellä tiedossamme ei ole väärennöksiä, joita voisi kutsua teknisesti "euroväärennöksiksi". Kopioita on otettu. Euroja on tehtailtu skannerilla, mutta ne eroavat todella paljon oikeista euroista, ja siksi ei pitäisi nyt esiintyä tämänkaltaisia huolenaiheita, joita aina välistä ilmenee. Minusta eurolla on erittäin korkea turvakerroin, joka poikkeaa suuresti muista maailmassa laajalle levinneistä kansallisista valuutoista, ja sen on taattava meille, ettei tämänkaltaisia tilanteita synny. En myöskään pidä oikeina joitakin koneiden toimintaa koskevia väittämiä. Käytännön ongelmia on. Kuka tahansa tietullin kautta kulkeva huomaa, ei edes kaukana täältä, etteivät kaikki koneet toimi unionin valtioiden kaikilla rahoilla. Nämä ovat käytännön ongelmia, joille meidän ei pitäisi panna liikaa painoa: ne ovat vain pieniä sattumuksia erittäin merkittävässä ja mutkikkaassa prosessissa. En myöskään usko, että hintaongelmat olisivat merkittäviä tai että alennusmyyntien hinnoilla olisi vaikutusta tammikuun hintoihin, sillä sitä ne eivät ole olleet aiemminkaan, koska niitä ei ole koskaan otettu huomioon. Viime viikolla puhuessani Ecofin-neuvoston edellisen puheenjohtajan Reyndersin kanssa sanoimme, että tämän prosessin selkeänä opetuksena on ollut, että seuraavalla kerralla, kun vaihdamme valuutan, meidän ei pidä tehdä sitä 1. tammikuuta. Koska olen kuitenkin varma, ettei tämä tilanne tule eteemme, luulen, että voimme laistaa jopa tästäkin kokemuksesta. Hyvät jäsenet. Paljon kiitoksia suunnattomasta yhteistyöstänne tänä aikana. Se on auttanut olennaisesti jäsenvaltioita tekemään hyvää työtä, väestöä saamaan enemmän tietoa ja lisäksi kannustanut komissiota työskentelemään. Haluaisin aloittaa kiittämällä erityisesti Karl von Wogauta hän osallistumisestaan 22 vuoden ajan tähän prosessiin. Olemme pahoillamme, että hän jättää talous- ja raha-asioiden valiokunnan, mutta tiedämme, että hän auttaa yhä toiminnallaan parlamenttia ja Euroopan rakentamista ulkoasioiden valiokunnasta käsin. Karl von Wogau sanoi Jacques Delorsiin viitaten, ettei euroon voi rakastua, ja kuitenkin Christa Randzio-Plath sanoi, että kansat ovat onnellisia. Molemmat seikat liittyvät mahdollisesti yhteen perustavaan asiaan, joka on se, että euro on eurooppalaisen identiteetin ensimmäinen osa, jolla on vaikutusta rahaliiton jäsenvaltioiden kaikkiin kansalaisiin. Sen lisäksi, että euro on hyvin tärkeä aivan kuten rajojen poistaminen eli sisämarkkinat, joilla on vaikutusta kuitenkin vain tavaroihin, sillä kansalaisiin niillä oli vaikutusta ainoastaan näiden ylittäessä rajan tiettyyn aikaan se on sitä paitsi eurooppalaisen identiteettimme osa, jota käytämme päivittäin aamuvarhaisesta iltamyöhään kaikissa rahaliittoon kuuluvissa valtioissa ja täysin samoissa oloissa. Se on piirre, jota on pidettävä erittäin myönteisenä yhteisten piirteidemme joukossa, joilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä yhtenäisyyden kanssa, sillä meillä on ilmiselvästi myös selkeästi erottavia piirteitä. Tästä lähtien euro on keskuudessamme kolikkoina ja seteleinä, ja se tuo mukanaan lievän talouskasvun, kun epävarmuus katoaa. On kuitenkin totta, mistä olen muutaman puhujan kanssa yhtä mieltä, että keskeiset asiat juontavat juurensa mahdollisesta kasvukyvystämme tai toisin sanoen kyvystämme panna Lissabonin prosessi alulle kunnianhimoisemmin kuin tähän mennessä. Voimme sanoutua irti kytköksestämme Yhdysvaltojen kanssa, kuten jäsen Ruffolo toivoo, se olisi miellyttävää. Vuoden 2001 kokemus on kuitenkin osoittanut, että suhteellinen kaupallinen itsenäisyys ei estä meitä kolhiutumasta Yhdysvaltojen kriisin takia, mikä johtuu siitä, että eri yritysten ja rahoitusmarkkinoiden sisäisistä suhteista aiheutuvat talousvaikutukset välittyvät meille vaikutuskanavia pitkin. Valuuttakurssi on euron todellinen koetinkivi. Olen aina sanonut, että valuuttakurssi ei koskaan ole ollut unionin poliittisena tavoitteena. Rahapoliittisena tavoitteenamme on pitää inflaatio matalana. Olemmekin vakuuttuneita, että pitkällä aikavälillä matalan inflaation valuutta on vakaa, haluttu ja turvaa antava valuutta, joka on tärkeässä roolissa talouselämässä. Jos jätetään varsinaiset taloudelliset näkökohdat pois laskuista, kuinka käy institutionaaliselle rakenteellemme? Onko euro taloushallinnon alku? Minusta me hahmottelimme Maastrichtissa mallin, joka perustuu yhteiseen rahapolitiikkaan ja koordinoituihin kansallisiin talouspolitiikkoihin. Minusta tämä on mallimme. Meidän on nähtävä vaivaa, jotta euro olisi menestys tältä pohjalta. En ala pähkäillä, pitääkö meidän edetä enemmän vai vähemmän yhdentymispolitiikoissa. Olen mahdollisesti niiden linjoilla, jotka kannattavat pitemmälle menevää poliittista yhdentymistä, mutta ymmärrän myös, että tämä päätös on tehtävä kaikkien 15 jäsenvaltion kesken toisaalla, toisilla foorumeilla ja toisen keskustelun tuloksena. Olen kuitenkin vakuuttunut, että voimme edistää talouspolitiikkojen koordinointia, joka ei missään nimessä tarkoita talouspolitiikkojemme yhdistämistä, sillä tilanteemme ovat erilaisia ja toiminnan pitää olla sen mukaista. Kuten niin monta kertaa aikaisemmin, tänäänkin on välistä sekoitettu keskenään vakaussopimukset ja talouspoliittiset suuntaviivat. Onko vakaussopimus ongelma unionin talouspolitiikalle? Tästä aiheesta olemme käyneet muutaman kerran keskustelua tässä salissa. Pitäisin yhtä kiinni siitä, mitä olen aina sanonut: vakaussopimus ei ole enempää eikä vähempää kuin tarpeellinen väline, jonka avulla meidän on mahdollista soveltaa sellaista budjetti- ja rahapolitiikan välistä politiikkayhdistelmää, jolla edistetään matalan koron rahapolitiikkaa. Talouden rakennemuutokset ja kasvun edistäminen sekä kansallisten talouspolitiikkojen ja kokonaispolitiikan yhtäpitävyys rahapolitiikan kanssa on hoidettava talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen kautta. Meillä on välineitä, joita meidän on parannettava, mutta uskon, että järjestelmästä on hyötyä. Politiikkojen yhdistelmä on yksi puheenjohtajavaltio Espanjan kulmakivistä, niin kuin Ecofin-neuvoston puheenjohtaja on tähdentänyt, ja olen varma, että saamme vielä tilaisuuden keskustella tästä keskeisestä kohdasta parlamentissa. Kuten aiemmin sanoin, rakenneuudistukset säilyttävät tietenkin edelleen paikkansa tulevaisuuden ratkaisevana asiana."@fi5 "Monsieur le Président, je voudrais tout d'abord remercier tous les intervenants pour leurs commentaires. Un commentaire sur l'élargissement de la zone euro. Dans les pays "pre-in", nous avons perçu un intérêt majeur pour ce que nous vivons actuellement au sein de la zone euro. J'oserais plutôt dire que dans les trois "pre-in", cela a suscité un intérêt supplémentaire important qui se reflète dans certains éléments politiques qui nous ont été communiqués ou dans ceux que nous avons perçus au cours des derniers jours. Il est vrai qu'il y a encore des personnes qui critiquent l'euro et il est vrai que, dans le monde eurosceptique, vu qu'il n'y a pas de problèmes à court terme, c'est ce qui se passera dans dix ou quinze ans qui fait peur aujourd'hui. Nous n'avons bien entendu rien à répondre à cela. Je pense qu'il est difficile de gérer ce qui se produira dans dix ou quinze ans, mais je suis personnellement convaincu que, dans dix ou quinze ans, nous aurons beaucoup moins de problèmes qu'aujourd'hui. Quelles conditions les pays "pre-in" vont-ils devoir remplir pour l'adhésion ? Exactement les mêmes que les autres, ni plus ni moins. Le respect des conditions de Maastricht, plus l' dont bénéficient le Danemark et le Royaume Uni. Il n'y aura aucun changement pour les "pre-in" ni pour les pays candidats. Nous pensons qu'un traitement égal pour tous les États membres de l'Union est le principe fondamental que nous ne devons en aucun cas modifier. Mon dernier commentaire concerne une question mineure mais qui est, dans une certaine mesure, celle qui nous préoccupait aujourd'hui : les problèmes pratiques de l'introduction de l'euro. Les commerces ont-ils joué le rôle des banques ? Non. Les commerces ont servi, par le biais du système de pré-alimentation, de stimulant pour une utilisation rapide de la monnaie unique. Il est vrai qu'il y a eu certains problèmes pratiques, davantage dus à la pression qu'ont exercée certains citoyens pour utiliser les commerces comme banque lorsqu'ils ont voulu changer de grosses coupures en monnaie nationale dans les commerces et non dans les banques, comme ils auraient dû le faire. Y a-t-il de graves problèmes de contrefaçon ? Ni graves ni moins graves. Pour l'instant, nous n'avons constaté aucune contrefaçon que l'on pourrait techniquement appeler "contrefaçon d'euros". Il y a des photocopies. Il y a des billets en euros réalisés grâce à un scanner, mais très différents des véritables billets en euros et, par conséquent, ce type de préoccupations, qui se posent parfois, n'a pas lieu d'être aujourd'hui. Je pense que l'euro a un très grand facteur de sécurité, très différent de celui d'autres monnaies nationales circulant en grandes quantités dans le monde, et qui doit nous donner la garantie que ce type de situations ne va pas se produire. Je crois que certaines affirmations concernant le fonctionnement de machines sont également incorrectes. Il y a des problèmes pratiques. Toute personne qui s'approche, même à des zones de péage proches d'ici, constatera que certains péages ne fonctionnent pas avec toutes les pièces des différents pays de l'Union. Ce sont des problèmes pratiques qui se posent actuellement, auxquels nous ne devrions pas accorder plus de valeur qu'ils n'en ont : des anecdotes dans le cadre d'un processus très important et très complexe. Je ne pense pas non plus que les problèmes de prix soient significatifs ni que les prix des soldes vont avoir une incidence sur les prix du mois de janvier, étant donné qu'ils n'en ont pas eu par le passé vu qu'ils n'ont jamais été pris en considération. La semaine dernière, lors d'une discussion, l'ancien président de l'Écofin, M. Reynders, et moi-même disions que la leçon claire que nous avions tirée de ce processus est que le prochain changement de monnaie ne devrait pas se faire un 1er janvier. Mais comme je suis sûr que cette éventualité ne va pas se produire, je pense que nous pouvons faire abstraction de cette expérience. Mesdames et Messieurs, je vous remercie pour votre importante collaboration au cours de cette période. Elle a été essentielle pour contribuer au bon travail des États membres, pour une meilleure information des citoyens et pour encourager la Commission à travailler. Je voudrais commencer en remerciant en particulier Karl von Wogau pour sa participation à ce processus pendant 22 ans. Nous regrettons qu'il quitte la commission économique et monétaire mais nous savons que son bon travail continuera à aider le Parlement et le processus de construction européenne au sein de la commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense. Karl von Wogau disait, en faisant référence à Jacques Delors, que l'on ne pouvait tomber amoureux de l'euro et Christa Randzio-Plath disait néanmoins que les citoyens étaient heureux. Il est possible que les deux sujets soient liés à une question essentielle : l'euro est le premier élément d'identité européenne qui concerne tous les citoyens des États membres de l'union monétaire. Outre le fait qu’il soit très important - comme l'ont été la suppression des frontières ou le marché intérieur, qui ne concernaient cependant que les marchandises et les citoyens qui traversaient la frontière à un moment donné -, l'euro est également un élément de notre identité européenne que nous utilisons tous les jours du matin au soir, dans tous les pays de l'union monétaire et exactement dans les mêmes conditions. C'est un élément qu'il faut souligner comme étant très positif parmi nos éléments communs, qui n'ont cependant rien à voir avec une unification, étant donné qu'il est évident que nous avons également des éléments distinctifs clairs. À partir d'aujourd'hui, l'euro va nous apporter des pièces et des billets ainsi qu'une légère augmentation de la croissance économique, du fait de la dissipation des incertitudes. Il est vrai, et je suis d'accord avec certains orateurs, que les éléments fondamentaux découleront de notre capacité de croissance potentielle ou, en d'autres termes, de la mise en marche du processus de Lisbonne de manière plus ambitieuse que ce que nous avons fait jusqu'à présent. Nous aimerions pouvoir nous détacher des États-Unis, comme le prétend M. Ruffolo. Néanmoins, l'expérience, l'an 2001, nous a prouvé que le fait d'être relativement indépendants en termes commerciaux ne nous empêche pas d'être concernés par une crise aux États-Unis résultant des voies de transmission des effets économiques suite aux relations entre les entreprises et les marchés financiers. Le taux de change va être la véritable épreuve de l'euro. J’ai toujours déclaré que le taux de change n'avait jamais été un objectif de la politique de l'Union. Notre objectif de politique monétaire est de maintenir une inflation basse et nous sommes convaincus qu'une monnaie avec une inflation basse à long terme est une monnaie stable, une monnaie souhaitée, une monnaie-refuge et une monnaie qui aura un rôle important à jouer dans le monde économique. Mais avec l'indépendance des aspects économiques proprement dits, qu’advient-il de notre structure institutionnelle ? L'euro marque-t-il le départ d'un gouvernement économique ? Je pense que nous avons conçu à Maastricht un modèle basé sur une politique monétaire unique et des politiques économiques nationales coordonnées. Je pense que tel est notre modèle. Nous devons travailler pour que l'euro soit un succès sur cette base. Je ne vais pas préjuger si nous devons avancer davantage ou non dans les processus d'intégration politique. J'irais éventuellement dans le sens de ceux qui sont en faveur d'une plus grande intégration politique mais je comprends également qu'il s'agit d'une décision à quinze qui devra être prise dans d'autres domaines, dans d'autres lieux et après un autre débat. Je suis néanmoins convaincu que nous pouvons avancer dans le processus de plus grande coordination des politiques économiques, ce qui n'implique en aucun cas une unification de nos politiques économiques, parce que nos situations sont différentes et que nos politiques économiques doivent donc être appliquées en conséquence. Aujourd'hui, comme en tant d'autres occasions, nous mélangeons parfois pacte de stabilité et orientations de politique économique. Le pacte de stabilité est-il un problème pour la politique économique de l'Union ? C'est un débat que nous avons eu plusieurs fois au sein de cette Assemblée. Je continuerai à insister sur ce que j'ai toujours dit : le pacte de stabilité n'est ni plus ni moins que l'élément nécessaire qui nous permet un entre politique budgétaire et politique monétaire qui facilite une politique monétaire de taux d'intérêt bas. Les modifications structurelles de nos économies et le progrès pour la croissance, la correspondance de nos politiques économiques nationales, de la politique de l'ensemble et de la politique monétaire devraient être gérées par le biais des grandes orientations de politique économique. Nous disposons des instruments, nous devons les perfectionner, nous devons les améliorer, mais je pense que le système est utile. Le sera l'un des éléments clés de la présidence espagnole, comme l'a souligné le président de l'Écofin et je suis sûr que nous aurons l'occasion de débattre ce point essentiel au sein de cette Assemblée. Les réformes structurelles, comme je le disais auparavant, restent évidemment la clé de l'avenir."@fr6 ". Signor Presidente, per prima cosa vorrei ringraziare per le loro osservazioni tutti coloro che sono intervenuti. Un'osservazione sugli allargamenti della zona euro. Nei paesi " " abbiamo percepito un maggior interesse per ciò che sta accadendo nella zona euro. Anzi, oserei dire che nei tre paesi " " si è risvegliato un nuovo importante interesse, che si riflette in alcuni elementi politici contenuti in comunicazioni che ci sono state trasmesse o dei quali abbiamo avuto notizia negli ultimi giorni. E' vero che c'è ancora chi critica l'euro ed è vero che nel mondo euroscettico, poiché a breve termine non si pongono problemi, ciò che fa paura è quel che succederà fra dieci o quindici anni. Su questo punto non possiamo dire nulla. Credo che sia difficile prevedere che cosa accadrà fra dieci o quindici anni, ma sono convinto che a quell'epoca avremo molti meno problemi di adesso da questo punto di vista. Quali criteri dovranno soddisfare i paesi " " per aderire all'Unione? Gli stessi degli altri paesi, né più né meno. L'adempimento dei criteri di Maastricht e l'elemento aggiuntivo dell' cui hanno diritto Danimarca e Regno Unito. Non ci sarà alcun cambiamento né per i paesi " " né per i paesi candidati. Riteniamo che il trattamento paritario di tutti gli Stati membri sia un principio fondamentale che non dobbiamo correggere in nessun caso. Un'ultima osservazione su una questione minore, ma che era quella che oggi ci preoccupava: i problemi pratici dell'introduzione dell'euro. Il settore del commercio ha svolto la funzione delle banche? No. Esso, grazie al sistema di predistribuzione, è servito per incentivare un utilizzo rapido della moneta unica. E' vero che sono sorti alcuni problemi pratici, soprattutto per la pressione esercitata da alcuni cittadini nei casi in cui, volendo utilizzare gli esercizi commerciali come banche, hanno preteso di cambiare monete nazionali di grosso taglio nei negozi anziché nelle banche, come previsto. Esistono gravi problemi di falsificazione? Né gravi né meno gravi. Al momento non ci risultano falsificazioni che possano chiamarsi tecnicamente "falsificazioni di euro". Esistono fotocopie. Esistono scannerizzazioni di banconote in euro, ma sono assai diverse dall'euro vero e proprio e quindi questo tipo di preoccupazioni, che è stato sollevato, non si pone. Credo che l'euro abbia un livello di sicurezza altissimo, ben diverso da quello di altre monete nazionali di vasta diffusione nel mondo, e che ci deve dare la garanzia che questo tipo di problemi non si verificherà. Credo che non siano corrette alcune affermazioni fatte in merito al funzionamento degli apparecchi automatici. I problemi pratici ci sono. Chiunque si avvicini a barriere di pedaggio persino non lontane da qui noterà che alcuni caselli non funzionano con tutte le monete dei paesi dell'Unione. Sono problemi pratici che stanno emergendo, ai quali non dovremmo dare più valore di quello che hanno: aneddoti all'interno di un processo di grande rilevanza e di notevole complessità. Non credo che i problemi legati ai prezzi siano significativi né che i prezzi dei saldi influiscano sui prezzi del mese di gennaio, così come non hanno influito in passato, giacché non sono mai stati presi in considerazione. La scorsa settimana, parlando con l'ex presidente del Consiglio ECOFIN, Reynders, dicevamo che la lezione che abbiamo tratto da questo processo è che la prossima volta che cambieremo la nostra moneta non dovremo farlo il 1o gennaio. Tuttavia, poiché sono sicuro che la situazione non si ripresenterà, credo che possiamo ignorare anche questo fattore. Onorevoli parlamentari, grazie per la vostra preziosa collaborazione in questo periodo. E' stata fondamentale per contribuire al buon lavoro degli Stati membri, per una migliore informazione della popolazione e per incoraggiare la Commissione nell'adempimento dei suoi compiti. Innanzitutto esprimo la mia gratitudine a Karl von Wogau per i 22 anni in cui ha preso parte a questo processo. Ci rincresce che lasci la commissione per i problemi economici e monetari, ma sappiamo che la sua esperienza continuerà ad essere d'aiuto al Parlamento e al processo di costruzione europea in seno alla commissione per gli affari esteri. Karl von Wogau diceva, citando Jacques Delors, che non ci si può innamorare dell'euro; da parte sua, Christa Randzio-Plath ha affermato che i popoli sono contenti. Forse entrambe le questioni sono in relazione con un aspetto fondamentale, cioè che l'euro è il primo elemento d'identità europea che riguarda tutti i cittadini degli Stati membri dell'Unione monetaria. Oltre ad essere molto importante, come lo sono stati la soppressione del controllo d'identità alle frontiere o il mercato interno, che tuttavia riguardavano l'una solo i cittadini che attraversano la frontiera in un preciso momento e l'altro solo le merci, l'euro è anche un elemento della nostra identità europea che utilizziamo tutti i giorni dal mattino alla sera, in tutti i paesi dell'Unione monetaria e nelle stesse condizioni. Bisogna sottolineare che è un elemento molto positivo tra quelli che abbiamo in comune, che tuttavia non hanno nulla a che vedere con un'unificazione, poiché è evidente che rimangono anche chiari elementi distintivi. Da questo momento, l'euro ci darà monete e banconote e un lieve aumento della crescita economica, come risultato dell'eliminazione delle incertezze. Tuttavia è anche vero, e sono d'accordo con alcuni oratori, che gli elementi fondamentali deriveranno dalla nostra capacità di crescita potenziale o, in altri termini, di mettere in atto il processo di Lisbona più ambiziosamente di quanto fatto finora. Ci potremo svincolare dagli Stati Uniti, come vuole l'onorevole Ruffolo: ci piacerebbe. L'esperienza del 2001, però, ci ha dimostrato che una relativa indipendenza in termini commerciali non c'impedisce di vederci danneggiati da una crisi negli Stati Uniti come risultato dei canali di trasmissione degli effetti economici derivati dalle interrelazioni delle imprese e dei mercati finanziari. Il cambio sarà la vera prova dell'euro. Ho sempre sostenuto che il tasso di cambio non è mai rientrato tra gli obiettivi della politica dell'Unione. Il nostro obiettivo di politica monetaria è mantenere una bassa inflazione e siamo convinti che una moneta con un'inflazione bassa a lungo termine è una moneta stabile, è una moneta amata e sicura ed è una moneta che potrà svolgere un ruolo importante nel mondo economico. Indipendentemente dagli aspetti economici, cosa succede alla nostra struttura istituzionale? L'euro è il principio di un governo economico? Credo che a Maastricht abbiamo ideato un modello basato su una politica monetaria unica e su politiche economiche nazionali coordinate. Penso che il nostro modello sia questo. Affinché l'euro sia un successo, quindi, dobbiamo lavorare su questa base. Non voglio dare giudizi prematuri sul fatto che si possano compiere più o meno progressi nei processi d'integrazione politica. Probabilmente seguirei la linea di coloro che si esprimono a favore di una maggiore integrazione, ma capisco che questa è una decisione a quindici che dovrà essere presa in altri ambiti, in altre sedi e come risultato di un altro dibattito. Sono però convinto che possiamo progredire nel processo di coordinamento delle nostre politiche economiche, il che non significa affatto uniformarle, perché le nostre situazioni sono diverse e quindi le relative politiche devono essere applicate in modo appropriato. Oggi, come in molte altre occasioni, mischiamo in parte patti di stabilità e orientamenti di politica economica. Il patto di stabilità è un problema per la politica economica dell'Unione? E' un dibattito che si è già svolto in quest'Aula. Continuerei ad insistere su ciò che ho sempre detto: il patto di stabilità non è nient'altro che l'elemento necessario ad assicurare un tra politica di bilancio e politica monetaria per rendere possibile una politica monetaria con tassi d'interesse bassi. Le modifiche strutturali delle nostre economie e la prospettiva di crescita, la congruenza delle politiche economiche nazionali e la politica nel suo complesso con la politica monetaria dovranno essere gestite in base ai grandi orientamenti di politica economica. Abbiamo a disposizione gli strumenti, dobbiamo perfezionarli, dobbiamo migliorarli, ma credo che il sistema funzioni. Il sarà uno degli elementi chiave della Presidenza spagnola, come ha sottolineato il presidente del Consiglio ECOFIN, e sono sicuro che avremo occasione di discutere su questo punto fondamentale in Aula. Ovviamente, le riforme strutturali, come ho detto, continuano ad essere la chiave del futuro."@it9 "Mr President, first of all, I should like to thank all the speakers for their comments. I wish to make a comment on enlargement of the euro zone. We have noted greater interest in the ‘pre-in’ countries in what is happening in our experience in the euro zone. Or rather, I would say that in the three ‘pre-in’ countries, considerable further interest has been aroused, which is reflected in some political attitudes that have been communicated or which we have seen in recent days. Admittedly, there are still some who criticise the euro and what some people in the Eurosceptic world are afraid of, since the short term problems have not occurred, is what will happen in ten or fifteen years’ time. Obviously, there is nothing we can say on this point. It is difficult to control what will happen in ten or fifteen years’ time, but I personally am convinced that by then we will have far fewer problems than we do at the moment in this regard. What conditions will be imposed on the ‘pre-in’ countries in order for them to join the Union? Exactly the same as those imposed on the other countries, no more and no less. Compliance with the Maastricht criteria, with the additional factor of the clause to which Denmark and the United Kingdom have the right. There will be no change either for the ‘pre-in’ or for the candidate countries. We take the view that the equal treatment of all Member States of the Union is a fundamental principle, which we should not alter under any circumstances. A last comment on an issue that might be a minor one but which is, to a certain extent, the issue that has concerned us today: the practical problems involved in the introduction of the euro. Have businesses played the role of the bankers? No, they have not. Through the system of frontloading, businesses have acted as an incentive for the rapid take-up of the single currency. It is true that some practical problems have occurred, due more to pressure by some citizens to use businesses as a bank, when they have tried to change high denominations of national currency in businesses and not in the banks, as should have been predicted. Have there been serious problems of counterfeiting? There have been neither serious nor less serious problems in this area. So far, we have not seen counterfeits that could technically be called ‘counterfeit euros’. There have been photocopies. There have been euros produced with scanners, but which are enormously different from the real euro and, consequently, these concerns, which are occasionally expressed, should no longer be an issue. The euro has an extremely high security factor, unlike some of the world’s other national high circulation currencies, and this should guarantee that this type of situation is not going to occur. I would also deny the truth of some of the assertions made about the functioning of ATMs. There have indeed been practical problems. Anyone who goes to automated toll booths machines not far from here will see that some machines do not work with the currencies of every Union country. These are practical problems, whose importance we should not exaggerate: they are merely anecdotes within an enormously important and complex process. Nor do I feel that there are major pricing problems or that prices in the sales will influence prices in January, as they have not done in the past, since they have never been taken into account. Last week, speaking with the former chairman of Ecofin, Mr Reynders, we said that the clear lesson we have learned from this process is that the next time we change currency we must not do it on the first of January. But since I am sure that this situation will not arise, I would say that we have no need to worry about this problem either. Ladies and gentlemen, many thanks for your immense cooperation during this period. It has been crucial to helping the good work of the Member States, to ensuring that the public has been better informed and also to providing encouragement for the Commission’s work. I wish to begin by giving special thanks to Karl von Wogau for his involvement in this process over the last 22 years. We are sorry to see him leave the Committee on Economic and Monetary Affairs, but we know that his skills will continue to help Parliament and the process of European integration in the Committee of Foreign Affairs. Karl von Wogau said, in a reference to Jacques Delors, that it is impossible to fall in love with the euro, and yet Christa Randzio-Plath said that Europe’s citizens are happy. Both comments might be linked to one fundamental factor: the euro is the first aspect of European identity to affect all citizens of the Member States of the Monetary Union. The euro is extremely important, as were the removal of borders or the internal market, which, nevertheless, only affect goods and citizens crossing the border at a given time, but it is also a piece of our European identity, which we use every day from morning till night, in all the countries of the Monetary Union and exactly in the same conditions. Because there are clearly also striking differences between us, this aspect, out of all our common aspects, must be highlighted as a very positive one, as the others have nothing to do with any form of unification. From now on, the euro will give us notes and coins and a slight increase in economic growth, as a consequence of uncertainties being eliminated. It is true, however, and I am in agreement on this with some of the speakers, that the fundamental elements will emerge as a result of our potential capacity for growth or, to put it another way, as a result of implementing the Lisbon process in a more ambitious way than we have done so far. We will be able to break free from the United States, as Mr Ruffolo suggests we would want to do. Nevertheless, experience and the year 2001 have shown us that being relatively independent in terms of trade does not protect us from the effects of a crisis in the United States as a consequence of the course which takes place due to the economic effects arising from the relationships between companies and between financial markets. The exchange rate will be the real test of the euro. I have always said that the exchange rate was never an objective of the Union’s policy. Our objective for monetary policy is to maintain low inflation and we are convinced that a currency with low inflation is, in the long term, a stable currency, a popular currency, a currency that will provide refuge and is a currency that will have an important role to play in the economic world. Apart from the purely economic aspects, however, what is happening with our institutional structure? Is the euro the beginning of economic government? I would say that the model we put together in Maastricht was based on a single monetary policy and on coordinated national economic policies. This is our model. And we have to work on ensuring that the euro is a success on this basis. I am not going to prejudge whether we should make more or less progress in the processes of political integration. It could be done according to the wishes of those that favour greater political integration, but I also realise that this is a decision to be taken by the fifteen Member States in other bodies, in other forums and following a different debate. Nevertheless, I am convinced that we can move ahead with the process of greater coordination between economic policies, which certainly does not mean the unification of our economic policies, because our situations are different and, consequently, policies must be applied consistently. Today, like so often before, we have tended to confuse stability pacts with economic policy guidelines. Is the Stability Pact the problem for the Union’s economic policy? This is something we have discussed on more than one occasion in this House. I repeat what I have always said: the Stability Pact is nothing more and nothing less than a necessary factor which allows us to maintain a policy mix between budgetary policy and monetary policy, which facilitates a monetary policy with low rates of interest. Structural changes to our economies and the move towards growth, coherence between our national economic policies and Union policy as a whole with monetary policy must be managed by means of these broad economic policy guidelines. We have the necessary instruments; we have to perfect and improve them, but I think that the system is a good one. The policy mix will be one of the key elements of the Spanish Presidency, as the chairman of Ecofin stressed and I am sure we will have the opportunity in this House to debate this fundamental point. Of course, the structural reforms, as I said earlier, are still the key to the future."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, in de eerste plaats wil ik alle sprekers bedanken voor hun commentaar. Nu wil ik het nog even hebben over het uitbreidingsproces van de eurozone. In de “pre-ins” is een verhoogde belangstelling voor de ontwikkelingen in de eurozone waargenomen. Ik zou zelfs durven stellen dat deze vernieuwde blijk van belangstelling van de drie “pre-ins” duidelijk tot uiting komt in de politieke signalen die wij de laatste dagen hebben ontvangen. Dat neemt evenwel niet weg dat de euro hier en daar nog steeds op kritiek stuit en dat in eurosceptische kringen, waar de kortetermijnproblemen niet aan de orde zijn, vrees bestaat over de situatie waarmee wij binnen tien of vijftien jaar zullen worden geconfronteerd. Daarover kunnen wij natuurlijk geen uitsluitsel geven. Het lijkt mij bijzonder moeilijk nu al in te spelen op wat er binnen tien of vijftien jaar zal gebeuren. Desalniettemin ben ik er persoonlijk van overtuigd dat wij op dit vlak binnen tien of vijftien jaar veel minder problemen zullen hebben dan momenteel het geval is. Aan welke voorwaarden zullen de “pre-ins” moeten voldoen om tot de eurozone te worden toegelaten? Aan identiek dezelfde voorwaarden als alle andere kandidaten, niet meer maar ook niet minder. Zij moeten voldoen aan de voorwaarden van Maastricht, onverminderd het opting-out-recht van Denemarken en het Verenigd Koninkrijk. Er zal geen enkele wijziging plaatsvinden, noch voor de “pre-ins” noch voor de kandidaat-landen. Wij houden vast aan het ons inziens fundamentele beginsel van gelijke behandeling van alle lidstaten van de Unie. Dit principe mag onder geen beding worden aangetast. Nog een laatste woord over een minder belangrijke kwestie die ons hier vandaag evenwel in zekere mate bezighoudt: de praktische problemen van de invoering van de euro. Hebben de winkeliers voor bankiers gespeeld? Nee. De kleinhandel heeft dankzij het systeem van vroegtijdige bevoorrading wel bijgedragen aan het snelle gebruik van de eenheidsmunt. Daarbij hebben zich inderdaad enkele praktische problemen voorgedaan, met name vanwege de druk van sommige burgers om de winkels als bank te gebruiken en grote nationale coupures te wisselen in een handelszaak in plaats van in een bank. Dergelijke problemen hadden vermeden moeten worden. Worden wij geconfronteerd met ernstige vormen van valsemunterij? Tot dusver zijn er op dit vlak geen ernstige of minder ernstige problemen geregistreerd. Er is vooralsnog geen melding gemaakt van vervalsingen die technisch gezien als eurovervalsingen kunnen worden bestempeld. Er zijn fotokopieën in omloop. Er circuleren euro’s die met behulp van een scanner zijn gefabriceerd. Het verschil met de echte euro is evenwel zo groot dat er geen reden tot bezorgdheid is. Mijns inziens biedt de euro, in tegenstelling tot andere nationale munten die wereldwijd gebruikt worden, uitzonderlijke veiligheidsgaranties. Het is derhalve bijzonder onwaarschijnlijk dat de vrees voor vervalsingen bewaarheid wordt. Ik heb tevens mijn twijfels bij de uitspraken over de werking van de automaten. Ik ontken niet dat er ook op dit gebied praktische problemen zijn opgedoken. Een bezoek aan enkele, niet eens zo verafgelegen tolzones volstaat om vast te stellen dat sommige machines niet in staat zijn de munten van de verschillende lidstaten van de Unie te lezen. Laten wij deze praktische problemen evenwel naar waarde schatten: uiteindelijk gaat het om louter anekdotische nevenwerkingen van een uitermate gewichtig en complex proces. Ook de prijsproblemen hebben mijns inziens niet veel te betekenen. Ik denk overigens niet dat de uitverkoop invloed zal hebben op de prijzen van de maand januari. Dat hadden ze in het verleden immers ook niet, temeer daar met de prijzen van de uitverkoop nooit rekening is gehouden. Zoals de voormalige voorzitter van de Ecofin, de heer Reynders, en ik vorige week nog tegen mekaar zeiden, hebben wij uit dit proces een belangrijke les getrokken: de volgende muntwisseling zullen wij niet meer op 1 januari laten plaatsvinden. Ik ben er evenwel zeker van dat deze situatie zich niet meer zal voordoen en dat wij de opgedane ervaring niet in de praktijk zullen moeten brengen. Waarde afgevaardigden, hartelijk dank voor de intense samenwerking die u ons gedurende al deze tijd hebt verleend. Uw inzet heeft onmiskenbaar bijgedragen aan de goede afloop van de acties van de lidstaten en aan de correcte voorlichting van de bevolking. Bovendien hebt u een onschatbare impuls gegeven aan de werkzaamheden van de Commissie. Om te beginnen dank ik met name Karl von Wogau, die gedurende 22 jaar aan dit proces heeft meegewerkt. Wij betreuren het dat hij de Economische en Monetaire Commissie verlaat, maar anderzijds weten wij dat hij zijn kennis en inzicht ook in de Commissie buitenlandse zaken ten dienste van het Parlement en het Europese eenwordingsproces zal stellen. Terwijl Karl von Wogau hier in navolging van Jacques Delors heeft gezegd dat wij ons hart niet mogen verliezen aan de euro, heeft Christa Randzio-Plath onderstreept dat de burgers gelukkig zijn. Ik meen te mogen stellen dat beide uitspraken tot een en dezelfde gemeenschappelijke noemer kunnen worden herleid: de euro is een eerste tastbaar element van de Europese identiteit dat alle burgers van de lidstaten van de monetaire unie aanbelangt. De invoering van de euro betekent een belangrijke stap voorwaarts, net zoals de afschaffing van de grenzen en de verwezenlijking van de interne markt, ofschoon laatstgenoemde ontwikkeling slechts gevolgen had voor het goederenverkeer en voor burgers die zich er op een bepaald moment toe verplicht zagen een grens over te steken. Aan het belang van de euro valt niet te tornen, maar er is meer. De euro vormt een onderdeel van onze Europese identiteit. Hij wordt dagelijks van ‘s ochtends vroeg tot ‘s avonds laat gebruikt in alle landen van de monetaire unie en in identieke omstandigheden. De eenheidsmunt dient derhalve beschouwd te worden als een bijzonder waardevol gemeenschappelijk element. Dat heeft evenwel niets met eenvormigheid te maken aangezien er uiteraard ook flagrante verschillen bestaan. Voortaan zal de euro ons munten en biljetten geven. Nu de twijfels zijn weggenomen, wordt een lichte stijging van de economische groei verwacht. Desalniettemin ben ik het met sommigen onder u eens dat het eindresultaat afhangt van ons potentieel groeivermogen of, liever gezegd, van de tenuitvoerlegging van het proces van Lissabon. Het wordt tijd dat wij de lat hoger leggen. De heer Ruffolo zal zijn wens wellicht in vervulling zien gaan. Wij zullen ons kunnen losmaken van de Verenigde Staten. Dat zouden wij althans graag willen. De ervaring van 2001 heeft ons evenwel geleerd dat een relatieve onafhankelijkheid op handelsgebied ons niet vrijwaart voor de gevolgen van een Amerikaanse groeivertraging, daar de vervlechting van de bedrijfswereld en de financiële markten een domino-effect teweegbrengt. De wisselkoers is wellicht de moeilijkste proef die de euro zal moeten doorstaan. Ik heb steeds gezegd dat dit aspect niet tot de doelstellingen van de Unie behoort. Het monetair beleid streeft in de eerste plaats naar de handhaving van een lage inflatie. Wij zijn er immers van overtuigd dat een munt met een lage inflatie op de lange termijn zal uitgroeien tot een stabiele munt, een begeerde munt, een toevluchtsvaluta en een munt die in economische kringen een fundamentele plaats inneemt. Maar goed, laten wij de louter economische aspecten nu even buiten beschouwing laten. Wat doen wij met onze institutionele structuur? Wordt met de euro de eerste aanzet gegeven tot een economische regering? In Maastricht hebben wij een model ontworpen dat gebaseerd is op een gemeenschappelijk monetair beleid en een reeks gecoördineerde nationale economische beleidslijnen. Dat is het model dat wij moeten toepassen. Wij moeten ervoor zorgen dat de euro in dit kader een succes wordt. Ik ga mij hier niet uitspreken over het feit of er meer of minder voortgang moet worden gemaakt met het politieke integratieproces. Ik hoor weliswaar tot degenen die een diepgaande politieke integratie bepleiten, maar anderzijds begrijp ik dat deze beslissing, waaraan de vijftien lidstaten deel moeten hebben, elders moet worden genomen, op andere terreinen, in andere gespreksfora en naar aanleiding van een ander debat. Desalniettemin ben ik ervan overtuigd dat het coördinatieproces van de economische beleidslijnen bespoedigd en versterkt kan worden. Dit betekent evenwel niet dat de nationale beleidslijnen volledig met elkaar moeten samenvallen. Daarvoor lopen onze situaties te sterk uiteen en daarmee moet op consequente wijze rekening worden gehouden. Groeipacten en economische richtsnoeren worden vaak met elkaar verward. Dat is hier ook vandaag weer het geval. Vormt het stabiliteitspact een beletsel voor het economisch beleid van de Unie? Het is niet de eerste maal dat wij hierover in dit Parlement een debat houden. Ik blijf bij mijn oorspronkelijke standpunt: het stabiliteitspact is een onmisbaar element dat ons in de gelegenheid stelt het begrotingsbeleid en het monetair beleid op zodanige wijze met elkaar te combineren dat wij een monetair beleid met lage rentevoet kunnen voeren. Het is van fundamenteel belang dat zowel de structurele aanpassingen van onze economieën en de bevordering van de groei als de afstemming van onze nationale economische beleidslijnen, en het economisch beleid in het algemeen, op het monetair beleid geheel in lijn zijn met de grote economische richtsnoeren. Wij beschikken over de nodige instrumenten. Ik ben van oordeel dat het systeem werkt, ofschoon het hier en daar moet worden bijgestuurd en verbeterd. De voorzitter van de Ecofin-Raad heeft onderstreept dat de een van de prioritaire aandachtspunten van het Spaanse voorzitterschap is. U kunt er derhalve van op aan dat wij de gelegenheid zullen hebben om deze essentiële kwestie in dit Parlement te bespreken. Zoals ik al zei, blijven de structurele hervormingen de sleutel tot de toekomst."@nl2 "Senhor Presidente, em primeiro lugar desejo agradecer a todos os intervenientes as suas observações. Uma observação sobre os alargamentos da zona euro. Detectámos um interesse maior pelos acontecimentos relacionados com a nossa experiência na zona euro nos países "pré-in". Atrever-me-ia, inclusivamente, a dizer que nos três países "pré-in" houve um interesse adicional considerável, com reflexo em determinados elementos políticos divulgados ou naqueles que pudemos testemunhar nos últimos dias. Há ainda, é verdade, quem teça críticas ao euro e entre os eurocépticos, uma vez que não se colocam problemas a curto prazo, subsiste o receio do que acontecerá daqui a dez ou quinze anos. É lógico que sobre isso nada podemos avançar. Julgo que é difícil lidar com o que acontecerá daqui a dez ou quinze anos, mas, pessoalmente, estou convencido de que daqui a dez ou quinze anos teremos muito menos problemas neste sentido do que actualmente. Quais serão as condições exigidas aos países "pré-in" para a sua adesão? Exactamente as mesmas que foram exigidas aos outros, nem mais nem menos: o cumprimento dos critérios estabelecidos em Maastricht, para além do a que a Dinamarca e o Reino Unido têm direito. Não haverá qualquer alteração nem para os países "pré-in" nem para os países candidatos. Pensamos que o tratamento igual para todos os Estados-Membros da União é um princípio fundamental que, em caso algum, deve ser alterado. Uma última observação sobre um tema menor, mas que constituía, de certa forma, a nossa preocupação de hoje: os problemas práticos decorrentes da introdução do euro. O sector comercial desempenhou o papel dos bancos? Não. O sector comercial desempenhou o papel, através do sistema de pré-alimentação, de incentivador de uma rápida utilização da moeda única. Surgiram, não há dúvida, alguns problemas a nível prático, originados sobretudo pela pressão exercida por alguns cidadãos que utilizaram o sector comercial como banca, ao pretenderem trocar valores elevados da moeda nacional por euros nas lojas em vez de o fazerem nos bancos, como deveria ter sido previsto. Existem problemas graves de contrafacção e falsificação? Nem graves nem menos graves. Até à data não consta que haja quaisquer falsificações que possam designar-se tecnicamente "contrafacções ou falsificações de euros". O que existe são fotocópias. Existem euros reproduzidos através de que apresentam diferenças tão evidentes do euro real que este tipo de preocupação, que por vezes se coloca, não tem razão de ser neste momento. Penso que o euro tem elementos de segurança de um nível muito elevado, muito diferente de outras moedas nacionais de grande circulação a nível mundial, que nos deve dar garantias de que esse tipo de situação não ocorrerá. Julgo também que são incorrectas algumas afirmações feitas em relação ao funcionamento de máquinas. Existem problemas práticos. Quem quer que vá a zonas de portagem não muito longe daqui constatará que nalgumas portagens não aceitam todas as moedas dos países da União. São problemas práticos que se vão colocando, aos quais não se deveria dar mais importância daquela que realmente têm: episódios de um processo de grande significado e de grande complexidade. Como julgo também que os problemas que se prendem com os preços não são muito significativos e que os preços dos saldos não irão influenciar os preços do mês de Janeiro, tal como não influenciaram no passado, uma vez que nunca foram tomados em linha de conta. Na semana passada, em conversa com o anterior presidente do ECOFIN, o senhor Ministro Reynders, dizíamos que a lição inequívoca que retirámos deste processo é que, quando voltarmos a substituir a moeda, não o devemos fazer a 1 de Janeiro. Mas como tenho a certeza de que esse cenário não irá concretizar-se, penso até mesmo que podemos prescindir dessa lição. Senhores Deputados, muito obrigado pela vossa enorme colaboração ao longo deste período. Foi fundamental para contribuir para o bom trabalho desenvolvido pelos Estados-Membros, para um melhor conhecimento por parte das populações e, igualmente, para incentivar a Comissão a levar por diante o seu trabalho. Gostaria de começar por agradecer em particular a Karl von Wogau a sua participação ao longo de 22 anos neste processo. Lamentamos que deixe a Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários, mas estamos certos de que continuará a prestar uma enorme ajuda, com o seu bom desempenho, ao Parlamento e ao processo de construção europeia na Comissão dos Assuntos Externos. Disse Karl von Wogau, referindo-se a Jacques Delors, que uma pessoa não pode apaixonar-se pelo euro, e disse, no entanto, Christa Randzio-Plath que os povos estão felizes. Os dois temas estão, porventura, relacionados com uma questão fundamental: o euro é o primeiro elemento de identidade europeia que chega a todos os cidadãos dos Estados-Membros da União Monetária. Além da sua enorme importância - como a tiveram a supressão de fronteiras ou o mercado interno, que, contudo, apenas afecta as mercadorias e os cidadãos que atravessavam a fronteira num dado momento -, o euro é uma peça da identidade europeia que utilizamos todos os dias, de manhã à noite, em todos os países da União Monetária, e exactamente nas mesmas condições. É um elemento muito positivo, que se destaca entre os elementos que nos são comuns, que nada têm a ver, porém, com uma unificação, na medida em que é óbvio que também existem elementos diferenciais evidentes. A partir de agora, o euro vai dar-nos moedas e notas e um ligeiro aumento do crescimento económico, dado terem-se dissipado as incertezas. Mas não restam dúvidas, e quanto a isto concordo com alguns dos intervenientes no debate, de que os elementos fundamentais dependerão da nossa capacidade de crescimento potencial ou, por outras palavras, de implementar o processo de Lisboa de forma mais ambiciosa do que temos feito até agora. Poderemos desvincular-nos dos Estados Unidos, como pretende o senhor deputado Giorgio Ruffolo, é um desejo nosso. Todavia, a experiência em 2001 demonstrou-nos que o facto de sermos relativamente independentes em termos comerciais não nos garante que não seremos afectados por uma crise que tenha lugar nos Estados Unidos, em virtude dos canais de transmissão dos efeitos económicos decorrentes das inter-relações das empresas e dos mercados financeiros. A taxa de câmbio constituirá a verdadeira prova do euro. Afirmei sempre que a taxa de câmbio nunca foi um objectivo da política da União. O objectivo da política monetária comum é manter uma inflação baixa, e estamos convencidos de que uma moeda com uma inflação baixa a longo prazo é uma moeda estável, é uma moeda desejada, é uma moeda de referência e é uma moeda que terá um papel importante a desempenhar no mundo económico. Mas, independentemente dos aspectos económicos propriamente ditos, o que acontece com a nossa estrutura institucional? Constitui o euro o princípio de um governo económico? Concebemos em Maastricht, julgo, um modelo assente numa política monetária única e políticas económicas nacionais coordenadas. Esse é o nosso modelo. E devemos desenvolver esforços para que o euro seja um êxito com base no mesmo. Não me pronunciarei sobre se se deve avançar mais ou menos nos processos de integração política. Talvez pudesse alinhar com os que estão a favor de uma maior integração política, mas compreendo, de igual modo, que se trata de uma decisão que deve ser tomada a quinze noutros âmbitos, noutros foros e ser, por conseguinte, objecto de outro debate que não este. Todavia, estou convencido de que podemos avançar no processo de uma maior coordenação das políticas económicas, que não significa, em caso algum, unificação das nossas políticas económicas, dado que cada país tem a sua situação particular, cuja aplicação deve ser consequente. Hoje, como acontece tão frequentemente, confundimos por vezes pactos de estabilidade com orientações de política económica. Constitui o Pacto de Estabilidade um problema para a política económica da União? É um debate que travámos algumas vezes nesta Câmara. Continuaria a insistir no que sempre afirmei: o Pacto de Estabilidade não é senão o elemento necessário que favorecerá um entre política orçamental e política monetária, que viabilize uma política monetária de taxas de juros baixas. As alterações estruturais das nossas economias e a evolução para o crescimento, a coordenação entre as políticas económicas nacionais e a política do conjunto com a política monetária deverão observar as grandes orientações de política económica. Dispomos dos instrumentos, devemos aperfeiçoá-los, devemos melhorá-los, mas acho que o sistema é funcional. O será um dos elementos fundamentais da Presidência espanhola, como de resto salientou o presidente do ECOFIN, e estou certo de que teremos oportunidade de organizar nesta casa um debate sobre este ponto crucial. As reformas estruturais, como já referi, continuam, naturalmente, a ser a chave do futuro."@pt11 "Herr talman! För det första vill jag tacka för alla kommentarer som ledamöterna har gjort i sina inlägg. En kommentar om utvidgningen av euroområdet. I de länder som är ”pre-in” har vi noterat ett större intresse för vad som sker i euroområdet. Jag vågar mig på att säga att det i dessa tre medlemsstater har väckts ett nytt och viktigt intresse som återspeglas politiskt och som vi noterat under de senaste dagarna. Det är sant att det fortfarande finns de som kritiserar euron och det dessa personer är rädda för är inte problem på kort sikt, eftersom det inte finns några sådana. Vad de är rädda för är vad som kommer att hända om tio eller femton år. Detta kan vi naturligtvis inte säga något om. Det är naturligtvis mycket svårt att säga vad som kommer att hända inom tio-femton år, men personligen är jag övertygad om att vi då kommer att ha mycket mindre problem än vad vi har för närvarande i det hänseendet. Vilka är villkoren för att ”pre-in” länderna skall gå med? Exakt desamma som för alla andra, varken mer eller mindre. Villkoren från Maastricht måste uppfyllas. Danmark och Förenade kungariket har dock förhandlat fram . Det kommer varken att ske några ändringar för ”pre-in” eller för kandidatländerna. Vi anser att lika behandling för alla medlemsstater är en grundläggande princip som inte får ändras i något fall. En sista kommentar om en fråga som är av mindre vikt, men som ändå i viss mån är något som bekymrar oss i dag: de praktiska problemen med införandet av euron. Har handeln gjort bankernas arbete? Nej. Handeln har tjänat som drivfjäder genom systemet med förhandstilldelning för att den gemensamma valutan skulle börja användas snabbt. Det är sant att detta har gett upphov till vissa praktiska problem, vilket snarare beror på att medborgarna har använt butikerna som banker och har alltså växlat in nationella sedlar av stora valörer i handeln och inte på bankerna, vilket vi borde ha kunnat förutse. Finns det allvarliga problem med förfalskningar? Varken allvarliga eller mindre allvarliga. För närvarande har vi inga uppgifter om förfalskningar som tekniskt sett kan kalls ”euroförfalskningar”. Det finns fotokopior. Det finns euro som har framställts med skanner, men de ser mycket annorlunda ut än den verkliga euron och därför finns det i dag ingen anledning att oroa sig för sådant. Jag anser att euron har en mycket hög säkerhetsfaktor som skiljer sig från andra nationella valutor med stort omlopp i världen och att detta bör ge oss garantier för att detta slags situationer inte kommer att uppstå. Jag håller inte med om vissa uttalanden som har gjort om att maskiner fungerar dåligt. Det finns praktiska problem. Vem som helst som åker igenom en vägtull, till och med i närheten av parlamentet, kommer att märka att dessa maskiner inte fungerar med alla valutor från alla länder i unionen. Detta är praktiska problem och vi bör inte ge dem större betydelse än de har: incidenter inom en mycket viktig och komplicerad process. Jag anser inte heller att det finns några större problem när det gäller prisökningar och inte heller att realisationerna kommer att påverka priserna under januari på ett annorlunda sätt än förut, eftersom man aldrig räknade med dem. Förra veckan under ett samtal med den förre ordföranden för Ekofin, Reynders, sade vi att den lärdom som vi har dragit av denna process är att nästa gång vi byter valuta skall vi inte göra det den 1 januari. Men eftersom jag är övertygad om att denna situation inte kommer att uppstå igen, anser jag att vi inte behöver oroa oss för det. Ärade ledamöter! Tack så mycket för ert enorma samarbete under denna period. Det har varit mycket värdefullt som stöd till medlemsstaternas goda arbete, för att öka kunskapen om euron bland befolkningen och även som drivkraft till kommissionens arbete. Jag vill börja med att särskilt tacka Karl von Wogau för hans deltagande i denna process under 22 år. Vi beklagar att han lämnar utskottet för ekonomi och valutafrågor, men vet att han kommer att fortsätta bistå parlamentet och processen med byggandet av Europa i utskottet för utrikesfrågor, mänskliga rättigheter, gemensam säkerhet och försvarspolitik. Karl von Wogau hänvisade till Jacques Delors som har sagt att man inte kan förälska sig i euron och Christa Randzio-Plath sade emellertid att folket är tillfredsställt. Båda dessa kommentarer har med en grundläggande fråga att göra: euron är den beståndsdel i den europeiska identiteten som mest påverkar medborgarna i de medlemsstater som ingår i Ekonomiska och monetära unionen. Euron är mycket viktig, precis som avskaffandet av gränserna och den inre marknaden, vilket emellertid endast påverkade varor och medborgare som korsade gränsen vid ett visst tillfälle. Euron är dessutom en del av vår europeiska identitet och vi använder den varje dag, från morgon till kväll i alla medlemsstater i Ekonomiska och monetära unionen, under exakt likadana förhållanden. Euron är således ett mycket viktigt gemensamt instrument, men har emellertid ingenting med sammanslagning att göra, eftersom det är uppenbart att det även finns många faktorer som skiljer medlemsstaterna åt. Från och med nu använder vi sedlar och mynt i euro och den ekonomiska tillväxten kommer att öka något till följd av att osäkerheten har försvunnit. Men det är sant, och jag håller med några av talarna, att de grundläggande faktorerna ligger i vår potentiella tillväxtkapacitet, eller sagt i andra termer, vår förmåga att inleda och genomföra Lissabonprocessen på ett mer ambitiöst sätt än vi gjort hittills. Vi får inte bortse från Förenta staterna, vilket Ruffalo vill, även om vi skulle vilja det. Emellertid har de erfarenheter vi gjort under år 2001 visat oss att det faktum att vi är relativt oberoende handelsmässigt sätt inte gör att vi förblir opåverkade av en kris i Förenta staterna till följd av de ekonomiska effekter som härrör från det inbördes förhållandet mellan företagen och de finansiella marknaderna. Växelkursen kommer att bli den verkliga prövningen för euron. Jag har alltid sagt att växelkursen aldrig har varit ett mål i unionens politik. Vårt mål för den monetära politiken är att bevara en låg inflation och vi är övertygade om att en valuta med låg inflation på lång sikt är en stabil valuta, en omtyckt valuta, en valuta som är en fristad och som kommer att spela en viktig roll i den ekonomiska världen. Oberoende av de rent ekonomiska aspekterna, vad händer med vår institutionella struktur? Är euron början på en ekonomisk regering? I Maastricht utformade vi en modell som grundas på en gemensam monetär politik och samordnade nationella ekonomier. Enligt min åsikt är detta vår modell. Vi måste arbeta för att euron skall bli en framgång på grundval av den modellen. Jag vill inte bedöma på förhand om vi bör utvecklas mer eller mindre i de politiska integreringsprocesserna. Jag kan möjligen hålla med dem som är för en större politisk integrering, men jag anser även att detta är ett beslut som de femton bör fatta inom andra områden och andra forum och till följd av en annan debatt. Jag är emellertid övertygad om att vi kan gå framåt i processen med större samordning av medlemsstaternas ekonomiska politik, vilket inte på något sätt innebär att medlemsstaternas ekonomiska politik skall fogas samman. Situationen inom varje medlemsstat är olika och därför bör processen tillämpas på ett konsekvent sätt. I dag som så många gånger förut blandar vi ibland ihop stabilitetspakter och riktlinjer för den ekonomiska politiken. Är stabilitetspakten ett problem för unionens ekonomiska politik? Vi har diskuterat detta några gånger här i kammaren. Jag insisterar på vad jag alltid har sagt: stabilitetspakten är varken mer eller mindre än en nödvändig faktor som möjliggör en mellan budgetpolitik och monetär politik och som underlättar en monetär politik med låga räntesatser. De strukturella förändringarna av vår ekonomiska politik och tillväxtutvecklingen, kongruensen mellan medlemsstaternas nationella ekonomiska politik, den gemensamma politiken och den monetära politiken måste hanteras med hjälp av de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken. Vi har instrumenten och vad vi måste göra är att förbättra dem, men jag anser att systemet fungerar. kommer att bli en av nyckelfaktorerna för det spanska ordförandeskapet, detta har betonats i Ekofin och jag är övertygad om att vi kommer att få tillfälle att diskutera denna grundläggande punkt här i kammaren. De strukturella reformerna är naturligtvis fortfarande, som jag sade tidigare, nyckeln för framtiden."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Policy mix"13 "Solbes,"12 "opt-out"10,3 "opt-out,"9 "opting out"1,6 "opting-out"8,12,7,11 "option"13 "policy mix"13,1,2,12,7,11,9,6 "pre-in"9 "scanner"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph