Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-01-16-Speech-3-121"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-01-16"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Införandet av euron4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020116.10.3-121"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-01-16-Speech-3-1224
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, señoras y señores diputados, casi diez años después de la firma del Tratado de Maastricht el euro está ya en nuestros bolsillos y creo que en el corazón de nuestros conciudadanos. Antes del 1 de enero, la venta de de monedas había sido ya un éxito. A partir del 1 de enero, los consumidores empezaron a usar masivamente los billetes. Los volúmenes de retiradas de los cajeros automáticos han sido más elevados que los previstos desde los primeros días. Las ventanillas de los bancos han registrado aglomeraciones durante la primera semana de enero hasta el punto de que, en algunos países, el volumen de retiradas o canjes en ventanilla ha sido superior al volumen de operaciones en cajeros automáticos. Otro indicador del éxito de la moneda única entre los ciudadanos ha sido el rápido avance del pago en euros. Ascendía al 20% ya el día 2 de enero, primer día laborable. Al día de hoy -puede decirse que con menos de nueve días de diferencia- nueve de cada diez pagos se efectúa en euros. Un éxito por tanto en la medida en que un porcentaje superior al 90% de las operaciones se realiza en euros al cabo de dos semanas. El segundo comentario respecto a la adaptación de los cajeros automáticos es que también ha sido rápida y ha tenido lugar en toda la eurozona. Desde hace dos años, la Comisión y el Banco Central Europeo se dirigieron a los bancos para que modificaran sus planes y adaptaran los cajeros de forma prácticamente inmediata. Esta acción ha sido un éxito. En promedio, el 80% de los cajeros estaban adaptados el 1 de enero. El porcentaje subió al 90% el 2 de enero y al 97% el 3 de enero. El 4 de enero, la práctica totalidad de los cajeros sólo suministraba euros. Un comentario sobre el comercio: la mayoría de los ciudadanos ha buscado ante todo deshacerse de sus monedas nacionales y obtener las devoluciones en euros, mostrando así su deseo de utilizar exclusivamente el euro cuanto antes. Los comerciantes respetaron mayoritariamente el compromiso de hacer las devoluciones en euros, lo que permitió drenar rápidamente las existencias de monedas antiguas. La aceleración de los pagos en euros unido a las medidas excepcionales adoptadas por la mayoría de los comerciantes evitaron que se alargaran las colas en las tiendas. El sábado 5 de enero fue el día clave en este sentido. La prueba fue concluyente y en todos los Estados participantes las colas fueron normales. Esta situación no cambió a partir del lunes siguiente, cuando se iniciaron las rebajas en muchos países de Europa. Sin embargo, la primera semana de enero fue sumamente complicada en el comercio. Por una parte, la prealimentación de los comercios resultó insuficiente o tropezó con algunos problemas logísticos en algunos Estados miembros. Por otra parte, muchos consumidores utilizaron las compras para deshacerse de los billetes nacionales de alta denominación, lo que generó rápidamente problemas de suministro de billetes pequeños en un buen número de los Estados participantes en la operación, situación que fue resuelta de una u otra forma. Un comentario sobre el comportamiento de los precios, tema sobre el que la Comisión se ha permitido llamar la atención a los Estados miembros y a todos los actores del cambio en los meses anteriores al 1 de enero. Puedo decir ante ustedes que, de acuerdo con los informes que nos han sido remitidos por las autoridades nacionales responsables, no puede apreciarse una modificación significativa al alza de los mismos como consecuencia del cambio al euro, con la salvedad de algunos episodios aislados. Es más, en algunos casos se han producido ajustes a la baja, aunque también -es justo decirlo-, en otros casos y de forma puntual, pueden haberlo sido en sentido contrario. De forma global -reitero- no cabe apreciar un alza significativa de precios y no esperamos, por lo tanto, un reflejo negativo en la inflación del mes de enero. En conclusión, el balance de estas dos primeras semanas, en opinión de la Comisión, es muy positivo. La mayor operación de canje de la historia se ha realizado prácticamente sin tropiezos. Es un inmenso triunfo para la Unión y una demostración de la gran calidad de unos preparativos meticulosos. Los esfuerzos de todos los protagonistas de la transición al euro -el eurosistema, los gobiernos nacionales, la Comisión, los operadores privados y todos los ciudadanos- ha dado su fruto. El éxito de la introducción del euro es el final de un capítulo -como decía antes- pero no el final de la obra. Debemos cosechar ahora los frutos de este éxito reforzando y profundizando la coordinación de las políticas económicas y haciendo las reformas estructurales necesarias para aumentar el crecimiento y el empleo en nuestra Unión. Las operaciones de introducción del euro desarrolladas en estas primeras dos semanas han funcionado extraordinariamente bien. Nuestras previsiones más optimistas se han visto desbordadas. Los europeos han demostrado entusiasmo y responsabilidad, y todos los agentes implicados en el cambio dedicación y rigor. La misma energía y la misma ambición que han guiado la realización del euro deben ahora aplicarse a conseguir la coordinación de unas políticas económicas capaces de incrementar el crecimiento y el empleo. A corto plazo, el marco de estabilidad de la zona euro ha permitido dar una respuesta equilibrada y oportuna a la desaceleración económica que estamos viviendo. La clara mejora de los saldos presupuestarios ha creado un margen que permite amortiguar el impacto del pequeño deterioro de los déficits presupuestarios que se han producido como consecuencia de la desaceleración global. En el año 2002 esperamos poder retomar un crecimiento satisfactorio, lo que contribuirá a la recuperación económica global. El éxito de la introducción de los billetes y monedas de euro, eliminando incertidumbres, ayudará a esta recuperación estimulando la confianza del consumidor y las empresas. A medio plazo, la Unión Europea se fijó en Lisboa unos objetivos claros en cuanto a reforzar el potencial de crecimiento y la creación de empleo. Para conseguir estos objetivos es importante mantener el impulso que nos permita llevar a cabo las reformas necesarias que permitan un aumento de la tasa de empleo y productividad. Para este año, la Comisión propone tres áreas prioritarias: en primer lugar, políticas de empleo y, en particular, políticas activas de mercado de trabajo; en segundo lugar, las reformas económicas para reforzar la competencia, la integración y la inversión en las industrias de red; y en tercer lugar, invertir en el conocimiento para aumentar la competitividad y el empleo. No voy a insistir más en estos puntos, que ayer fueron objeto del comentario por parte del Presidente de la Comisión. La mayor interdependencia de la economía de los Estados miembros, y en particular de la zona euro, reclama una coordinación más fuerte y eficaz de las políticas económicas. En este contexto, creo que la coordinación deberá reforzarse sobre la base de un mejor análisis sobre la situación económica y el de la zona euro: Una mayor apertura en la elaboración del consenso sobre las políticas adecuadas y la puesta a disposición de los Estados miembros y de la Comisión de la información sobre las principales medidas de política económica que cada país va a adoptar en un futuro, de tal forma que pueda funcionar de forma efectiva el que tenemos en el ámbito comunitario. Avanzar significa cumplir con nuestros compromisos: los del Tratado y los del Pacto de estabilidad y crecimiento. Avanzar significa también afrontar nuevos retos. A ello vamos a dedicar, como Comisión, nuestro esfuerzo y nuestro trabajo, y esperamos poder contar con la colaboración del Parlamento, de la que siempre hemos dispuesto hasta ahora, con el que esperamos seguir trabajando de la misma forma eficiente y consensuada que la existente en el pasado. La puesta en circulación del euro el 1 de enero de 2002 es la culminación de un proyecto en el que hemos trabajado muchos años. Nuestros conciudadanos consideran que la construcción europea avanza con lentitud. Con perspectiva histórica, sin embargo, se percibe que avanza con gran velocidad. Los Estados miembros han necesitado diez siglos para lograr la unificación monetaria en sus territorios y la Comunidad la ha conseguido en algo más de 40 años. Quisiera rendir, para iniciar mis comentarios, un homenaje a los hombres y mujeres que han hecho posible el éxito de este proyecto. Son muchos, y esta mañana se ha hecho mención de algunos de ellos. No voy a repetir sus nombres, que están en la mente de todos, pero el proyecto -me permitirán expresarlo así- no tiene sólo padres sino también madres, y quisiera singularizarlas en una persona concreta: Christa Randzio-Plath, que personifica la implicación y el compromiso de este Parlamento y de su Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios con el euro. Pero sería injusto si no me refiriera a otros dos parlamentarios: Karl von Wogau, que en su papel de presidente de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios desempeñó también un papel relevante, y al anterior Presidente de la Comisión Europea, Jacques Santer. Y también quiero hacer una referencia a mi predecesor, Yves-Thibault de Silguy, que desempeñó un papel fundamental durante el período anterior. Hemos trabajado conjuntamente con el Parlamento de forma efectiva y espero que podamos continuar haciéndolo para afrontar nuevos pasos en la tarea que tenemos ante nosotros. Por eso, quiero decirles que la introducción de las monedas y billetes en euros no sólo es la culminación de un proyecto. Es también el inicio de una nueva era en la historia de la construcción europea. La realidad física del euro nos ofrece la oportunidad de realizar nuevos avances en nuestro proceso de integración. A ello me referiré posteriormente. Quiero centrarme ahora en los aspectos más decisivos de estos primeros días del cambio. En primer lugar, quiero señalar el entusiasmo de los europeos con su nueva moneda. Ha sido, sin duda, un factor esencial para el éxito de la operación. Los ciudadanos europeos la han integrado en su vida cotidiana con rapidez."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, mine damer og herrer, ærede parlamentsmedlemmer, næsten 10 år efter undertegnelsen af Maastricht-traktaten ligger euroen nu i vores lommer og, tror jeg, i vores medborgeres hjerte. Før den 1. januar havde salget af møntsæt allerede været en succes. Efter den 1. januar begyndte forbrugerne i stort omfang at anvende sedlerne. De beløb, der er hævet fra pengeautomaterne, har været højere end forventet efter de første dage. Der har været lange køer i bankerne i løbet af den første uge af januar, i en sådan grad at mængden af hævninger eller vekslinger i bankerne har været højere end antallet af transaktioner i pengeautomaterne. Et andet tegn på den fælles mønts succes blandt borgerne har været den hurtige fremgang i betalinger i euro. De beløb sig allerede til 20% den 2. januar, den første hverdag. I dag - med mindre end ni dages forskel - sker ni ud af hver 10 betalinger i euro. Det er altså en succes, for så vidt at mere end 90% af transaktionerne sker i euro efter to uger. Den anden bemærkning om omstillingen af pengeautomaterne er, at den også har været hurtig og har fundet sted i hele euroområdet. Kommissionen og Den Europæiske Centralbank har i de sidste to år henvendt sig til bankerne, så de ændrede deres planer og omstillede automaterne næsten øjeblikkeligt. Denne aktion har været en succes. I gennemsnit var 80% af automaterne omstillet den 1. januar. Procentandelen steg til 90% den 2. januar og til 97% den 3. januar. Den 4. januar gav praktisk taget alle automaterne kun euro ud. En bemærkning om handlen: Størstedelen af borgerne har først og fremmest forsøgt at komme af med deres nationale valutaer og få tilbage i euro, og de har på denne måde vist deres ønske om udelukkende at anvende euro så hurtigt som muligt. De handlende respekterede for størstedelens vedkommende forpligtelsen til at give tilbage i euro, hvilket gjorde det muligt hurtigt at få tømt de eksisterende lagre af gamle mønter. Den hurtige stigning i betalingerne i euro forhindrede sammen med de exceptionelle foranstaltninger, som de fleste af de handlende havde truffet, at der blev lange køer i forretningerne. Lørdag den 5. januar var den centrale dag i denne henseende. Testen var overbevisende, og i alle de deltagende stater var køerne normale. Denne situation ændrede sig ikke den følgende mandag, da udsalget blev indledt i mange lande i Europa. Den første uge af januar var dog særdeles vanskelig for handlen. På den ene side viste forhåndsdistributionen til forretningerne sig at være utilstrækkelig, eller den stødte ind i logistiske problemer i nogle medlemsstater. På den anden side brugte mange forbrugere indkøbene til at komme af med store nationale sedler, hvilket hurtigt skabte forsyningsproblemer for de små sedler i et stort antal af de stater, der deltog i operationen, men situationen blev løst på den ene eller den anden måde. En bemærkning om priserne, som er et emne, Kommissionen har tilladt sig at gøre medlemsstaterne og alle aktørerne i ombytningen opmærksom på i månederne op til den 1. januar. Jeg kan sige til Dem, at i henhold til de rapporter, vi har fået fra de nationale ansvarlige myndigheder, kan der ikke konstateres en signifikant ændring i opadgående retning for priserne som følge af overgangen til euroen, med undtagelse af enkeltstående episoder. I nogle tilfælde er priserne endog blevet sat ned, selv om - det er rimeligt at sige det - der i andre tilfælde og sporadisk godt kan have været stigninger. Som helhed - gentager jeg - kan der ikke konstateres en signifikant prisstigning, og vi forventer derfor ikke en negativ indvirkning på inflationen i januar. Kort sagt er balancen for de to første uger efter Kommissionens mening meget positiv. Historiens største ombytningsoperation har fundet sted næsten uden vanskeligheder. Det er en kæmpe triumf for EU og en påvisning af den høje kvalitet af omhyggelige forberedelser. Indsatsen fra alle dem, der har spillet en hovedrolle i overgangen til euroen, eurosystemet, de nationale regeringer, Kommissionen, de private operatører og alle borgerne, har båret frugt. Den succesfulde indførelse af euroen er som tidligere nævnt afslutningen på et kapitel, men det er ikke afslutningen på arbejdet. Vi skal nu høste frugterne af denne succes ved at styrke og uddybe samordningen af de økonomiske politikker og gennemføre de nødvendige strukturelle reformer for at øge væksten og beskæftigelsen i vores Union. De operationer til indførelse af euroen, der har fundet sted i de to første uger, har fungeret ekstraordinært godt. Vores mest optimistiske forudsigelser er gjort til skamme. Europæerne har udvist entusiasme og ansvarlighed, og alle de aktører, der har været involveret i ombytningen, har udvist engagement og stringens. Den samme energi og den samme ambition, som har været vejledende for gennemførelsen af euroen, skal nu anvendes for at opnå en samordning af nogle økonomiske politikker, der kan øge væksten og beskæftigelsen. På kort sigt har stabilitetsrammen i euroområdet gjort det muligt at komme med et afbalanceret og passende svar på den økonomiske opbremsning, vi oplever. Den tydelige forbedring i budgetsaldiene har skabt en margen, som gør det muligt at afbøde virkningen af den lille forværring af budgetunderskuddene, der har været som følge af den globale opbremsning. I 2002 håber vi igen at få en tilfredsstillende vækst, hvilket vil bidrage til en global økonomisk genopretning. Den succesfulde indførelse af eurosedler og euromønter, som fjerner usikkerheden, vil støtte denne genopretning ved at styrke forbrugernes og virksomhedernes tillid. EU fastsatte i Lissabon nogle klare målsætninger på mellemlang sigt om at styrke vækst- og jobskabelsespotentialet. For at nå disse målsætninger er det vigtigt at fastholde den drivkraft, der gør det muligt for os at gennemføre de nødvendige reformer, som tillader en forøgelse af beskæftigelses- og produktivitetsraten. Kommissionen foreslår tre hovedområder for i år. For det første er der beskæftigelsespolitikkerne og i særdeleshed nogle aktive arbejdsmarkedspolitikker. For det andet er der økonomiske reformer for at styrke konkurrenceevnen, integrationen og investeringen i e-virksomheder, og for det tredje er der investering i viden for at øge konkurrenceevnen og beskæftigelsen. Jeg vil ikke komme nærmere ind på disse punkter, som i går blev kommenteret af kommissionsformanden. Den større indbyrdes økonomiske afhængighed mellem medlemsstaterne, og i særdeleshed i euroområdet, kræver en stærkere og mere effektiv samordning af de økonomiske politikker. I denne sammenhæng mener jeg, at samordningen skal styrkes på basis af en bedre analyse af den økonomiske situation og af vores i euroområdet. En større åbenhed ved udarbejdelsen af konsensus om de passende politikker og adgang for medlemsstaterne og Kommissionen til oplysninger om de vigtigste økonomiske politiske foranstaltninger, som det enkelte land træffer i fremtiden, så det vi har på EU-området, kan fungere effektivt. Fremgang betyder at opfylde vores forpligtelser, nemlig dem fra traktaterne og dem fra stabilitets- og vækstpagten. Fremgang betyder også at tage nye udfordringer op. Det vil vi som Kommission rette vores indsats og vores arbejde mod, og vi håber, at vi kan regne med Parlamentets samarbejde, som vi altid har kunnet, og som vi forhåbentlig kan blive ved med at arbejde sammen med på samme effektive og konsensussøgende måde, der har været førhen. Introduktionen af euroen den 1. januar 2002 er kulminationen på et projekt, vi har arbejdet med i mange år. Vores borgere mener, at det går langsomt med at få opbygget Europa. I et historisk perspektiv opleves det dog, at det går meget hurtigt. Medlemsstaterne har haft brug for 10 århundreder for at opnå en monetær harmonisering inden for dets territorier, og Fællesskabet har opnået det på godt 40 år. Som indledning på mine kommentarer vil jeg gerne komme med en hyldest til de mænd og kvinder, som har gjort dette projekts succes mulig. Der er mange, og her til formiddag er nogle af dem blevet nævnt. Jeg vil ikke gentage deres navne, som vi alle kan huske, men projektet - lad mig sige det således - har ikke kun fædre, men også mødre, og jeg vil gerne fremhæve en konkret person, nemlig Christa Randzio-Plath, som personificerer Europa-Parlamentets og Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmåls involvering og forpligtelse over for euroen. Men det ville være uretfærdigt, hvis jeg ikke nævner to andre parlamentsmedlemmer, nemlig Karl von Wogau, der med sin rolle som formand for Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål også spillede en relevant rolle, og den tidligere formand for Europa-Kommissionen, Jacques Santer. Og jeg vil også gerne nævne min forgænger, Yves-Thibault de Silguy, som spillede en fundamental rolle i den forrige periode. Vi har arbejdet effektivt sammen med Parlamentet, og jeg håber, at vi kan blive ved med at gøre det for at komme videre med den opgave, vi har foran os. Derfor vil jeg gerne sige til Dem, at indførelsen af euromønter og eurosedler ikke kun er kulminationen på et projekt. Det er også starten på en ny æra i historien om opbygningen af det nye Europa. Euroens fysiske realitet giver os mulighed for at gøre nye fremskridt i vores integrationsproces. Det vil jeg komme ind på senere. Jeg vil nu koncentrere mig om de mest afgørende aspekter i ombytningens første dage. For det første vil jeg påpege europæernes entusiasme over for deres nye valuta. Det har uden tvivl været en væsentlig faktor for operationens succes. De europæiske borgere har hurtigt taget den til sig i deres dagligdag."@da1 "Herr Präsident, meine Damen und Herren Abgeordneten! Fast zehn Jahre nach der Unterzeichnung des Maastricht-Vertrags hat der Euro nunmehr seinen Platz in unserem Geldbeutel und, wie ich glaube, auch im Herzen unserer Mitbürger gefunden. Bereits der Verkauf der Starterkits vor dem 1. Januar war ein Erfolg. Ab dem 1. Januar begannen die Verbraucher, die Banknoten massiv zu verwenden. Das Volumen der Entnahme aus den Geldautomaten lag von Anfang an über den Erwartungen. Die Bankschalter verzeichneten in der ersten Januarwoche ein solches Gedränge, dass in einigen Ländern der Umfang der Abhebungen oder Umtauschoperationen am Schalter über dem der Geldautomaten lag. Ein weiterer Indikator für den Erfolg der gemeinsamen Währung bei den Bürgern war der zügige Fortschritt bei den Zahlungen in Euro. Sie lagen bereits am 2. Januar, dem ersten Arbeitstag, bei 20 %. Zum heutigen Tag – also nicht einmal neun Arbeitstage danach – erfolgen neun von zehn Zahlungen in Euro. Mithin ein Erfolg, da nach zwei Wochen mehr als 90 % der Operationen in Euro getätigt werden. Die zweite Bemerkung gilt der Anpassung der Geldautomaten. Auch sie erfolgte zügig und in der gesamten Eurozone. Seit zwei Jahren sprechen die Kommission und die Europäische Zentralbank mit den Banken, um diese zur Änderung ihrer Pläne zu bewegen und die Geldautomaten praktisch sofort umzustellen. Diese Aktion war erfolgreich. Im Durchschnitt waren 80 % der Automaten zum 1. Januar umgestellt. Am 2. Januar stieg der Anteil auf 90 % und am 3. Januar auf 97 %. Am 4. Januar haben praktisch alle Automaten nur noch Euro ausgegeben. Eine Anmerkung zum Handel: Die Mehrheit der Bürger war vor allem bestrebt, sich von ihren nationalen Währungen zu trennen und das Wechselgeld in Euro zu erhalten, womit sie ihren Wunsch bezeugten, so bald wie möglich ausschließlich mit dem Euro zu zahlen. Die Händler hielten zumeist die Verpflichtung ein, in Euro herauszugeben, wodurch es möglich war, die Bestände an alten Währungen zügig aus dem Verkehr zu ziehen. Die schnelle Zahlung in Euro hat zusammen mit den außerordentlichen Maßnahmen seitens der meisten Händler verhindert, dass sich Schlangen in den Geschäften bildeten. Der Samstag, der 5. Januar, war der entscheidende Tag in dieser Hinsicht. Der Test war überzeugend, und in allen Mitgliedstaaten waren die Warteschlangen normal. Dieser Zustand hat sich auch seit dem darauffolgenden Montag nicht geändert, als in vielen Ländern Europas die Schlussverkäufe begannen. Dennoch war die erste Januarwoche im Handel äußerst kompliziert. Einerseits war die Vorversorgung der Geschäfte unzureichend und stieß in einigen Mitgliedstaaten auf logistische Probleme. Andererseits nutzten viele Verbraucher die Einkäufe, um die nationalen Geldscheine mit hohem Wert auszugeben, was in einer ganzen Reihe von Mitgliedstaaten alsbald zu Problemen in der Versorgung mit kleinen Banknoten führte. Dieses Problem wurde auf die eine oder andere Weise gelöst. Eine Bemerkung zum Preisverhalten. Die Kommission hat sich gestattet, die Mitgliedstaaten und alle am Umtausch Beteiligten in den Monaten vor dem 1. Januar auf diese Frage aufmerksam zu machen. Ich kann Ihnen sagen, dass nach den Berichten, die wir von den zuständigen nationalen Behörden erhalten haben, abgesehen von einigen Einzelfällen, infolge der Umstellung auf den Euro keine wesentliche Änderung in Form einer Preiserhöhung eingetreten ist. Ja, in manchen Fällen erfolgten Korrekturen nach unten, wenn auch hier und da – das muss gesagt werden – punktuell das Gegenteil der Fall war. Insgesamt – das wiederhole ich – besteht kein Anlass, von einer wesentlichen Preiserhöhung zu sprechen, und wir erwarten deshalb auch keine negative Auswirkung auf die Inflation des Monats Januar. Letztendlich ist die Bilanz dieser beiden ersten Wochen nach Ansicht der Kommission sehr positiv. Die größte Umtauschoperation der Geschichte ist praktisch ohne Schwierigkeiten über die Bühne gegangen. Das ist ein gewaltiger Sieg für die Union und eine Demonstration der hohen Qualität der peinlich genauen Vorbereitungen. Die Anstrengungen aller Hauptakteure des Übergangs zum Euro – das Eurosystem, die nationalen Regierungen, die Kommission, die privaten Unternehmer und alle Bürger – haben Früchte getragen. Der Erfolg der Einführung des Euro ist das Ende eines Kapitels – wie ich bereits sagte –, aber nicht das Ende des Werks. Wir müssen jetzt die Früchte dieses Erfolgs ernten, indem die Koordinierung der Wirtschaftspolitiken verstärkt und vertieft wird und die notwendigen Strukturreformen zur Erhöhung des Wachstums und der Beschäftigung in unserer Union durchgeführt werden. Die Aktionen dieser ersten zwei Wochen zur Einführung des Euro haben außerordentlich gut funktioniert. Unsere optimistischsten Erwartungen sind übertroffen worden. Die Europäer haben sich enthusiastisch und verantwortungsbewusst gezeigt, und die am Umtausch direkt Beteiligten waren engagiert und korrekt. Mit der gleichen Energie und dem gleichen Ehrgeiz, von denen die Einführung des Euro geleitet wurde, muss jetzt die Koordinierung von Wirtschaftspolitiken erfolgen, die uns in die Lage versetzen, das Wachstum und die Beschäftigung zu steigern. Kurzfristig hat der Stabilitätsrahmen der Eurozone die Möglichkeit geboten, eine ausgewogene und angemessene Antwort auf die derzeitige Abschwächung der Wirtschaft zu geben. Die deutliche Verbesserung der Haushaltssalden hat einen Handlungsraum geschaffen, der es gestattet, die Auswirkungen der leichten Verschlechterung der Haushaltsdefizits infolge der globalen Abschwächung aufzufangen. Für das Jahr 2002 erwarten wir wiederum ein zufrieden stellendes Wachstum, das zur globalen Erholung der Wirtschaft beitragen wird. Die erfolgreiche Einführung der Euro-Banknoten und -Münzen wird das Vertrauen der Verbraucher und der Unternehmen stimulieren und auf diese Weise Unsicherheiten beseitigen und zu dieser Erholung beitragen. Mittelfristig hat sich die Europäische Union in Lissabon klare Ziele in Bezug auf die Stärkung des Wachstumspotenzials und die Schaffung von Arbeitsplätzen gesetzt. Zur Erreichung dieser Ziele ist es wichtig, den Schwung beizubehalten, der uns die Umsetzung der notwendigen Reformen für eine Erhöhung der Beschäftigungsquote und der Produktivität ermöglichen soll. Für dieses Jahr schlägt die Kommission drei Prioritätsbereiche vor: erstens, Beschäftigungspolitiken und insbesondere aktive Arbeitsmarktpolitiken; zweitens, die Wirtschaftsreformen zur Stärkung des Wettbewerbs, der Integration und der Investitionen in die netzgebundenen Sektoren; und drittens, Investitionen in das Wissen, um die Wettbewerbsfähigkeit und die Beschäftigung zu erhöhen. Ich will nicht weiter auf diese Punkte eingehen, zu denen gestern der Präsident der Kommission gesprochen hat. Die größere Verflechtung der Wirtschaft der Mitgliedstaaten und insbesondere der Eurozone erfordert eine stärkere und effektivere Koordinierung der Wirtschaftspolitiken. In diesem Zusammenhang glaube ich, dass die Verstärkung der Koordinierung auf der Grundlage einer besseren Analyse der wirtschaftlichen Situation und des der Eurozone erfolgen muss: Stärkere Öffnung bei der Konsensfindung in der Frage der geeigneten Politiken und Information der Mitgliedstaaten und der Kommission über die wichtigsten wirtschaftspolitischen Maßnahmen, die jedes Land künftig so anwenden wird, dass die die wir im Gemeinschaftsbereich haben, effektiv funktionieren kann. Fortschritt bedeutet Erfüllung unserer Verpflichtungen: der durch den Vertrag und durch den Stabilitäts- und Wachstumspakt auferlegten Verpflichtungen. Fortschritt bedeutet auch, sich den neuen Herausforderungen zu stellen. Dieser Aufgabe werden wir als Kommission unsere Kraft und unsere Arbeit widmen, und wir hoffen, dass wir mit der Unterstützung des Parlaments rechnen können, die wir bis jetzt immer hatten, und dass die Zusammenarbeit mit diesem Hohen Haus so effizient und harmonisch wie in der Vergangenheit verläuft. Die Einführung des Euro-Bargelds am 1. Januar 2002 bildete den Höhepunkt eines Projekts, an dem wir über viele Jahre gearbeitet haben. Unsere Mitbürger sind der Ansicht, dass der europäische Aufbau sehr langsam voranschreitet. Historisch betrachtet, geschieht dies jedoch mit hoher Geschwindigkeit. Die Mitgliedstaaten haben ein Jahrtausend benötigt, um die Währungseinheit in ihren Territorien zu erreichen, und der Gemeinschaft ist dies in etwas mehr als 40 Jahren gelungen. Ich möchte zu Beginn meiner Ausführungen die Männer und Frauen ehren, die den Erfolg dieses Projekts ermöglicht haben. Es sind viele, und heute Vormittag wurden einige von ihnen genannt. Ich will ihre Namen nicht wiederholen, wir alle kennen sie, aber das Projekt – wenn ich das so sagen darf – hat nicht nur Väter, sondern auch Mütter, und ich möchte stellvertretend eine konkrete Person hervorheben: Christa Randzio-Plath. Sie personifiziert das Wirken und das Engagement dieses Parlaments und ihres Ausschusses für Wirtschaft und Währung für den Euro. Aber es wäre ungerecht, zwei weitere Parlamentarier unerwähnt zu lassen: Karl von Wogau, der in seiner Funktion als Vorsitzender des Wirtschafts- und Währungsausschusses ebenfalls eine wichtige Rolle spielte, und den ehemaligen Präsidenten der Europäischen Kommission, Jacques Santer. Und ich möchte auch meinen Vorgänger nennen, Yves-Thibault de Silguy, der in der vorangegangenen Periode eine wesentliche Rolle spielte. Wir haben gemeinsam mit dem Parlament effektiv gearbeitet, und ich hoffe, dass wir dies auch weiterhin tun können, um neue Schritte bei der vor uns liegenden Aufgabe in Angriff zu nehmen. Denn ich möchte bemerken, dass die Einführung der Euro-Münzen und -Banknoten nicht nur den Höhepunkt eines Projekts bildet. Sie ist auch der Beginn einer neuen Ära in der Geschichte des europäischen Aufbaus. Die physische Existenz des Euro bietet uns Gelegenheit, weiter in unserem Integrationsprozess voranzuschreiten. Darauf komme ich später zurück, jetzt möchte ich mich auf die wichtigsten Aspekte dieser ersten Tage des Umtauschs konzentrieren. Zunächst sei auf die Begeisterung der Europäer angesichts des neuen Geldes hingewiesen. Dies war fraglos ein wesentlicher Faktor für den Erfolg der Operation. Die europäischen Bürger haben den Euro schnell in ihr tägliches Leben integriert."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, σχεδόν δέκα χρόνια μετά την υπογραφή της Συνθήκης του Μάαστριχτ, το ευρώ μπήκε πια στα πορτοφόλια μας και νομίζω και στην καρδιά των συμπολιτών μας. Ήδη πριν από την 1η Ιανουαρίου, η πώληση των συσκευασιών εξοικείωσης κερμάτων ευρώ είχε στεφθεί από επιτυχία. Από την 1η Ιανουαρίου, οι καταναλωτές άρχιζαν να χρησιμοποιούν μαζικά τα χαρτονομίσματα. Από τις πρώτες μέρες ο όγκος των αναλήψεων από τα αυτόματα τραπεζικά μηχανήματα ήταν υψηλότερος από τον αναμενόμενο. Μεγάλες ουρές μπροστά στα ταμεία των τραπεζών καταγράφηκαν κατά την πρώτη εβδομάδα του Ιανουαρίου, μέχρι του σημείου, σε ορισμένες χώρες, ο όγκος των αναλήψεων ή των ανταλλαγών στα ταμεία των τραπεζών να υπερβαίνει τον όγκο των συναλλαγών μέσω των αυτόματων μηχανημάτων. Άλλος δείκτης της επιτυχίας του ενιαίου νομίσματος μεταξύ των πολιτών ήταν η ταχεία πρόοδος των πληρωμών σε ευρώ. Την πρώτη εργάσιμη ημέρα, στις 2 Ιανουαρίου, οι πληρωμές ανήλθαν ήδη στο 20%. Σήμερα – μπορούμε να πούμε λιγότερο από εννέα ημέρες αργότερα – εννέα στις δέκα πληρωμές γίνονται σε ευρώ. Επιτυχία, συνεπώς, αφού μετά από δύο εβδομάδες ποσοστό άνω του 90% των συναλλαγών γίνεται πλέον σε ευρώ. Η δεύτερη παρατήρηση σχετικά με την προσαρμογή των αυτόματων τραπεζικών μηχανημάτων είναι ότι υπήρξε ταχεία και εξαπλώθηκε σε ολόκληρη την ευρωζώνη. Εδώ και δύο χρόνια, η Ευρωπαϊκή Επιτροπή και η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα απευθύνθηκαν στις τράπεζες για να τροποποιήσουν τα σχέδιά τους και να προσαρμόσουν άμεσα τα ταμεία τους. Η δράση αυτή στέφθηκε από επιτυχία. Την 1η Ιανουαρίου είχε προσαρμοστεί κατά μέσον όρο το 80% των ταμείων. Στις 2 Ιανουαρίου το ποσοστό ανήλθε σε 90% και στις 3 Ιανουαρίου σε 97%. Στις 4 Ιανουαρίου, όλα πρακτικά τα ταμεία χορηγούσαν μόνο ευρώ. Μια παρατήρηση για το εμπόριο: η πλειοψηφία των πολιτών προσπάθησε καταρχάς να απαλλαγεί από τα εθνικά της νομίσματα και να παίρνει τα ρέστα σε ευρώ, δείχνοντας έτσι την επιθυμία της να χρησιμοποιεί αποκλειστικά και όσο το δυνατόν γρηγορότερα το ευρώ. Η πλειοψηφία των εμπόρων τήρησε τη δέσμευση να δίνει τα ρέστα σε ευρώ, πράγμα που επέτρεψε την ταχεία απόσυρση των κυκλοφορούντων παλαιών νομισμάτων. Η επιτάχυνση των πληρωμών σε ευρώ, σε συνδυασμό με τα έκτακτα μέτρα που υιοθέτησε η πλειοψηφία των εμπόρων, απέτρεψε τις μεγάλες ουρές στα καταστήματα. Η 5η Ιανουαρίου ήταν η ημερομηνία κλειδί από αυτήν την άποψη. Η δοκιμή ολοκληρώθηκε και σε όλα τα συμμετέχοντα κράτη οι ουρές έγιναν πάλι κανονικές. Η κατάσταση αυτή δεν άλλαξε μετά την επόμενη Δευτέρα, οπότε άρχισαν εκπτώσεις σε πολλές χώρες της Ευρώπης. Ωστόσο η πρώτη εβδομάδα του Ιανουαρίου ήταν εξαιρετικά περίπλοκη στον τομέα του εμπορίου. Από τη μία πλευρά, ο προεφοδιασμός των καταστημάτων αποδείχθηκε ανεπαρκής ή προσέκρουσε σε λογιστικά προβλήματα σε ορισμένα κράτη μέλη. Από την άλλη, πολλοί καταναλωτές χρησιμοποίησαν τις αγορές για να απαλλαγούν από τα εθνικά χαρτονομίσματα υψηλής ονομαστικής αξίας, γεγονός που γρήγορα προκάλεσε προβλήματα εφοδιασμού με μικρά χαρτονομίσματα σε πολλά από τα κράτη που συμμετέχουν στο εγχείρημα, κατάσταση που επιλύθηκε με τον ένα ή άλλο τρόπο. Μία παρατήρηση για τη συμπεριφορά των τιμών, θέμα για το οποίο η Επιτροπή επέστησε την προσοχή των κρατών μελών και όλων των υπεύθυνων φορέων για τις συναλλαγές κατά τους μήνες που προηγήθηκαν της 1ης Ιανουαρίου. Μπορώ να σας πω ότι, σύμφωνα με τις εκθέσεις που μας υποβλήθηκαν από τις αρμόδιες εθνικές αρχές, δεν πρέπει να υπολογίζεται σημαντική μεταβολή των τιμών προς τα πάνω ως συνέπεια της μετάβασης στο ευρώ, με εξαίρεση μερικά μεμονωμένα επεισόδια. Σε ορισμένες περιπτώσεις μάλιστα, υπήρξαν προσαρμογές προς τα κάτω, αν και επίσης – σωστό είναι να ειπωθεί – σε άλλες περιπτώσεις και μεμονωμένα ενδέχεται να συνέβη και το αντίθετο. Συνολικά – επαναλαμβάνω – δεν πρέπει να υπολογίζεται σημαντική άνοδος των τιμών και, επομένως, δεν αναμένουμε αρνητική αντανάκλαση στον πληθωρισμό του Ιανουαρίου. Εν κατακλείδι, κατά τη γνώμη της Επιτροπής, ο απολογισμός αυτών των δύο πρώτων εβδομάδων είναι πολύ θετικός. Το μεγαλύτερο εγχείρημα αλλαγής νομίσματος στην Ιστορία πραγματοποιήθηκε πρακτικά απρόσκοπτα. Πρόκειται για ένα τεράστιο θρίαμβο της Ένωσης και για μια απόδειξη της υψηλής ποιότητας των σχολαστικών προετοιμασιών. Οι προσπάθειες όλων των πρωταγωνιστών της μετάβασης στο ευρώ, του ευρωπαϊκού συστήματος, των εθνικών κυβερνήσεων, της Ευρωπαϊκής Επιτροπής, των ιδιωτικών φορέων και όλων των πολιτών απέδωσαν τους καρπούς τους. Η επιτυχία της εισαγωγής του ευρώ είναι το τέλος ενός κεφαλαίου – όπως είπα πριν – αλλά όχι το τέλος του έργου. Έχουμε να δρέψουμε ακόμα τους καρπούς αυτής της επιτυχίας, ενισχύοντας και εμβαθύνοντας τον συντονισμό των οικονομικών πολιτικών και προβαίνοντας στις απαιτούμενες διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις για την αύξηση της ανάπτυξης και της απασχόλησης στην Ένωσή μας. Οι ενέργειες εισαγωγής του ευρώ, που εξελίχθηκαν αυτές τις δύο πρώτες εβδομάδες, λειτούργησαν εξαιρετικά καλά. Ξεπέρασαν και τις πιο αισιόδοξες προβλέψεις μας. Οι Ευρωπαίοι επέδειξαν ενθουσιασμό και αίσθημα ευθύνης και όλοι οι εμπλεκόμενοι στις συναλλαγές φορείς αφοσίωση και ζήλο. Η ίδια ενεργητικότητα και φιλοδοξία που καθοδήγησαν την υλοποίηση του ευρώ πρέπει τώρα να εφαρμοστούν για την επίτευξη του συντονισμού οικονομικών πολιτικών ικανών να αυξήσουν την ανάπτυξη και την απασχόληση. Βραχυπρόθεσμα, το πλαίσιο σταθερότητας της ζώνης του ευρώ επέτρεψε να δοθεί μια ισόρροπη και εύστοχη απάντηση στην οικονομική ύφεση που βιώνουμε. Η σαφής βελτίωση των ισοζυγίων των εθνικών προϋπολογισμών δημιούργησε ένα περιθώριο που επιτρέπει την απόσβεση των επιπτώσεων της μικρής επιδείνωσης των δημοσιονομικών ελλειμμάτων που προκλήθηκαν ως επακόλουθο της γενικής ύφεσης. Για το 2002 ελπίζουμε να επιτύχουμε πάλι μια ικανοποιητική ανάπτυξη, πράγμα που θα συμβάλει στη συνολική οικονομική ανάκαμψη. Η επιτυχία της εισαγωγής των τραπεζογραμματίων και των κερμάτων ευρώ, αίροντας τις αβεβαιότητες, θα συμβάλει στην ανάκαμψη αυτή, τονώνοντας την εμπιστοσύνη των καταναλωτών και των επιχειρήσεων. Μεσοπρόθεσμα, η Ευρωπαϊκή Ένωση έθεσε στη Λισαβόνα μερικούς σαφείς στόχους σχετικά με την ενίσχυση του αναπτυξιακού δυναμικού και τη δημιουργία απασχόλησης. Για να επιτευχθούν οι στόχοι αυτοί, είναι σημαντικό να διατηρηθεί η ώθηση που θα μας επιτρέψει να ολοκληρώσουμε τις απαραίτητες μεταρρυθμίσεις για την αύξηση του ποσοστού απασχόλησης και παραγωγικότητας. Η Ευρωπαϊκή Επιτροπή προτείνει για φέτος τρεις τομείς προτεραιότητας: πρώτον, πολιτικές για την απασχόληση και ειδικότερα δραστικές πολιτικές για την αγορά εργασίας, δεύτερον, οικονομικές μεταρρυθμίσεις για την ενίσχυση του ανταγωνισμού, της ολοκλήρωσης και των επενδύσεων στις βιομηχανίες δικτύου και, τρίτον, επενδύσεις στις γνώσεις για την αύξηση της ανταγωνιστικότητας και της απασχόλησης. Δεν θα επιμείνω περισσότερο σ’ αυτά τα σημεία, που αποτέλεσαν χθες αντικείμενο σχολιασμού εκ μέρους του Προέδρου της Ευρωπαϊκής Επιτροπής. Η μεγαλύτερη αλληλεξάρτηση της οικονομίας των κρατών μελών και ιδιαίτερα της ζώνης του ευρώ απαιτεί εντονότερο και αποτελεσματικότερο συντονισμό των οικονομικών πολιτικών. Στο πλαίσιο αυτό, πιστεύω ότι πρέπει να ενισχυθεί ο συντονισμός βάσει μιας καλύτερης ανάλυσης για την οικονομική κατάσταση και το μείγμα πολιτικής της ζώνης του ευρώ: μεγαλύτερο άνοιγμα στην επίτευξη της συναίνεσης σχετικά με τις πλέον πρόσφορες πολιτικές και για τη διάθεση στα κράτη μέλη και στην Ευρωπαϊκή Επιτροπή όλων των πληροφοριών για τα κύρια μέτρα οικονομικής πολιτικής που πρέπει να υιοθετήσει κάθε χώρα στο μέλλον, έτσι ώστε να λειτουργήσει αποτελεσματικά ο μηχανισμός που εφαρμόζουμε στο κοινοτικό περιβάλλον. Πρόοδος σημαίνει εκπλήρωση των υποχρεώσεών μας: των υποχρεώσεων της Συνθήκης και των υποχρεώσεων του Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης. Πρόοδος σημαίνει επίσης αντιμετώπιση νέων προκλήσεων. Σ’ αυτό πρόκειται να αφιερώσουμε και εμείς, όπως η Επιτροπή, τις προσπάθειες και τις εργασίες μας, ελπίζοντας ότι μπορούμε να υπολογίζουμε στη συνεργασία του Κοινοβουλίου, την οποία διαθέταμε πάντα έως τώρα και με το οποίο ελπίζουμε να συνεχίσουμε να συνεργαζόμαστε με τον ίδιο αποτελεσματικό και συναινετικό τρόπο που υπήρχε και στο παρελθόν. Η θέση του ευρώ σε κυκλοφορία την 1η Ιανουαρίου 2002 συνιστά το απόγειο ενός σχεδίου για το οποίο εργαστήκαμε πολλά χρόνια. Οι συμπολίτες μας πιστεύουν ότι η οικοδόμηση της Ευρώπης προχωρά αργά. Από ιστορική οπτική, ωστόσο, αντιλαμβανόμαστε ότι προχωρά με μεγάλη ταχύτητα. Τα κράτη μέλη χρειάστηκαν δέκα αιώνες για να επιτύχουν τη νομισματική ενοποίηση εντός των επικρατειών τους και η Ευρώπη την επέτυχε σε λίγο περισσότερο από 40 χρόνια. Αρχίζοντας τις παρατηρήσεις μου, θα ήθελα να αποτίσω φόρο τιμής στους άνδρες και τις γυναίκες που κατέστησαν δυνατή την επιτυχία αυτού του σχεδίου. Αυτοί είναι πολλοί και σήμερα το πρωί έγινε αναφορά σε ορισμένους απ’ αυτούς. Δεν θα επαναλάβω τα ονόματά τους, που βρίσκονται στο μυαλό όλων μας, όμως το σχέδιο – επιτρέψτε μου να το εκφράσω έτσι – δεν έχει μόνο πατέρες, αλλά και μητέρες, και θα ήθελα να αναφερθώ σε μία συγκεκριμένη προσωπικότητα: την Christa Randziο-Plath, που ενσαρκώνει την αφοσίωση και τη δέσμευση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και της Επιτροπής Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής του στο ευρώ. Όμως θα ήταν άδικο να μην αναφερθώ και σε δύο άλλους βουλευτές: τον Karl von Wogau που, ως Πρόεδρος της Επιτροπής Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής, διαδραμάτισε επίσης σημαντικό ρόλο και τον προηγούμενο Πρόεδρο της Ευρωπαϊκής Επιτροπής, Jacques Santer. Και θέλω επίσης να αναφερθώ στον προκάτοχό μου, Yves-Thibault de Silguy, που διαδραμάτισε θεμελιώδη ρόλο κατά την προηγούμενη περίοδο. Συνεργαστήκαμε ουσιαστικά με το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και ελπίζω ότι θα συνεχίσουμε να το κάνουμε, για να διανύσουμε και νέα βήματα στο καθήκον που έχουμε μπροστά μας. Γι’ αυτό, θέλω να σας πω ότι η εισαγωγή των τραπεζογραμματίων και των κερμάτων ευρώ δεν είναι απλώς το απόγειο ενός σχεδίου. Αποτελεί, επίσης, την έναρξη μιας νέας εποχής στην ιστορία της οικοδόμησης της Ευρώπης. Η υλική πραγματικότητα του ευρώ μας παρέχει τη δυνατότητα να κάνουμε νέες προόδους στη διαδικασία της ολοκλήρωσής μας. Σ’ αυτό θα αναφερθώ αργότερα. Τώρα θέλω να επικεντρωθώ στις πιο καθοριστικές πτυχές αυτών των πρώτων ημερών της αλλαγής. Πρώτον, θέλω να επισημάνω τον ενθουσιασμό των Ευρωπαίων για το νέο τους νόμισμα. Αυτό αποτέλεσε αναμφίβολα ουσιαστικό παράγοντα για την επιτυχία του εγχειρήματος. Οι ευρωπαίοι πολίτες το ενσωμάτωσαν γρήγορα στην καθημερινή τους ζωή."@el8 "Mr President, ladies and gentlemen, almost ten years after the signing of the Treaty of Maastricht, the euro has now found its way into our pockets and, I think, into the hearts of our fellow citizens. Before of the first of January, the sale of currency kits had already been a success. From the first of January, consumers began using notes on a massive scale. The volumes of withdrawals from ATMs were higher than expected from the first days onwards. The amount of business taking place at bank counters was so great during the first week of January that, in some countries, the volume of withdrawals or exchanges in banks was greater than the volume of operations at ATMs. Another indicator of the success of the single currency amongst the public has been the rapid progress of payments in euros. These had already reached 20% on 2 January, the first working day. Today – that is to say, only nine days later – nine out of ten payments are being made in euros. The operation has been a success, therefore, given that over 90% of these transactions are taking place in euros after two weeks. My second comment on the adaptation of automatic cash machines is that this has also been swift and has taken place throughout the euro zone. For the last two years, the Commission and the European Central Bank have asked banks to change their plans and adapt ATMs with almost immediate effect. This course of action has been a success. On average, 80% of ATMs were adapted by the first of January. This figure rose to 90% by 2 January and to 97% by 3 January. By 4 January, almost all ATMs were only issuing euros. A comment on business: the majority of citizens have sought primarily to get rid of their national currencies and receive change in euros, thereby demonstrating their desire to use only the euro as quickly as possible. By and large, businesses respected their commitment to give change in euros, which enabled the existing stock of the former currencies to be disposed of rapidly. The acceleration of payments in euros together with the exceptional measures adopted by the majority of businesses meant that queues in shops were not as long as they could have been. Saturday 5 January was the key day for this issue. The test was conclusive and in all participating States, queues were of normal length. This situation did not change on the following Monday, when sales began in many European countries. Nevertheless, the first week of January was extremely complicated for business. On the one hand, the frontloading of businesses turned out to be inadequate or encountered logistical problems in some Member States. On the other hand, many consumers spent money in order to get rid of high denomination notes from the national currency, which soon created problems with the supply of lower-value notes in a number of the States participating in the operation, a situation that was resolved by one means or another. With regard to the behaviour of prices, an issue to which the Commission decided to draw the attention of the Member States and all players in the changeover in the months leading up to the first of January, I can tell you that, according to the reports submitted to us by the national authorities responsible, there has been no significant increases in prices as a consequence of the changeover to the euro, with the exception of a few isolated incidents. Furthermore, in some cases there have been downward adjustments, although, it is also fair to say, in other cases and on an individual basis, the opposite may have occurred. Overall – I repeat – there has been no significant increase in prices and we do not, therefore, expect to see a negative impact on inflation for the month of January. In conclusion, the balance sheet for these two first weeks is, in the opinion of the Commission, very positive. The greatest exchange operation in history has taken place practically without mishap. It is a huge triumph for the Union and proof of the high quality of our meticulous preparations. The efforts of all key players in the transition to the euro: the eurosystem, national governments, the Commission, private operators and all citizens have borne fruit. The success of the introduction of the euro is the end of a chapter – as I said before – but not the end of the work. We must now harvest the fruits of this success by increasing and deepening the coordination of our economic policies and by undertaking the structural reforms necessary to increase growth and employment in the Union. The operations to introduce the euro that have taken place in these first two weeks have gone extraordinarily well. Our most optimistic expectations have been more than satisfied. Europe’s citizens have acted enthusiastically and responsibly, and all the operators involved in the changeover have shown themselves to be dedicated and meticulous. We must now apply the same energy and ambition that have guided the introduction of the euro to achieving the coordination of economic policies which will enable us to increase growth and employment. In the short term, the framework of stability in the euro zone has enabled us to provide a balanced and timely response to the economic slowdown we are currently experiencing. The clear improvement in budget revenues has created some leeway, which will help to cushion the impact of the slight increase in budget deficits that have appeared as a result of the global slowdown. In 2002 we hope to regain a satisfactory level of growth, which will contribute to global economic recovery. The success of the introduction of euro notes and coins will, by eliminating uncertainty, assist this recovery, stimulating consumer and business confidence. In the medium term, the European Union set itself clear objectives in Lisbon for increasing the potential for growth and for job creation. In order to achieve these objectives, it is important that we maintain the impetus that will enable us to carry out the necessary reforms which will, in turn, bring about an increase in the rates of employment and productivity. For this year, the Commission proposes three priority areas: first of all employment policies and, in particular, active labour market policies; secondly, economic reforms to increase competitiveness, integration and investment in key industries; and thirdly, investing in knowledge to increase competitiveness and employment. I shall not dwell any longer on these points, which were yesterday the subject of the speech by the President of the Commission. Greater interdependence of the economies of the Member States, and in particular within the euro zone, calls for closer and more effective coordination of these economic policies. In this context, I would say that coordination must be strengthened on the basis of a more accurate analysis of the economic situation and the policy mix of the euro zone. There must be greater openness in reaching consensus on appropriate policies and the Member States and the Commission must be given access to information on the principal measures of economic policy that each country will adopt in future so that the peer review system that we have within the Community can function effectively. Moving ahead means meeting our commitments: those in the Treaty and those in the Stability and Growth Pact. Moving ahead also means facing up to new challenges. This is what we, as the Commission, will be focussing our efforts and our work on and we hope we will be able to count on the cooperation of Parliament that we have always enjoyed, and with which we hope to continue working in the same efficient and consensual way that we have in the past. The entry into circulation of the euro on 1 January 2002 is the culmination of a project on which we have been working for many years. Our fellow citizens feel that European integration is making very slow progress. Taking the historical view, however, we can see that it is actually moving ahead at great speed. The Member States took ten centuries to achieve monetary unification in their territories and the Community has done the same in little more than 40 years. To start with, I should like to pay tribute to the men and women who made the success of this project possible. There are many, and mention has been made this morning of some of them. I am not going to repeat their names, which are fresh in everyone’s mind, but the project has – if I may put it this way – not only fathers but also mothers, and I should like to make specific mention of these women by referring to one individual: Christa Randzio-Plath, who embodies the involvement and the commitment to the euro of this Parliament and of her Committee on Economic and Monetary Affairs. It would be unfair, however, if I did not mention two other Members of this Parliament: Karl von Wogau, who, in his capacity as chairman of the Committee on Economic and Monetary Affairs, also played a critical role, and the previous President of the European Commission, Jacques Santer. I should also like to mention my predecessor, Yves-Thibault de Silguy, who played a crucial role in the previous legislature. We have worked effectively together with Parliament and I hope that we can continue to do so when confronting new challenges in the task ahead of us. This is why I should like to say that the introduction of euro notes and coins is not only the culmination of a project. It is also the beginning of a new era in the history of European integration. The physical reality of the euro affords us the opportunity to make further progress in the process of integration. I shall refer to this later on and I should like to focus now on more critical aspects of these early days of the changeover. First of all, I should like to highlight the enthusiasm of Europe’s citizens towards their new currency. This has undoubtedly been a crucial factor in the success of the operation. The citizens of Europe have rapidly integrated the euro into their daily lives."@en3 "Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, nyt kun Maastrichtin sopimuksen allekirjoittamisesta on kulunut lähes kymmenen vuotta, euro on jo taskuissamme ja uskoisin, että myös kansalaisten sydämissä. Ennen tammikuun 1. päivää eurosarjojen myynti oli jo osoittautunut menestykseksi. Tammikuun 1. päivästä alkaen kuluttajat alkoivat käyttää suuria määriä seteleitä. Automaattiottojen määrät ovat olleet ensimmäisinä päivinä ennakoitua suurempia. Pankkien tiskeillä on ollut tammikuun ensimmäisen viikon aikana niin kova tungos, että joissakin maissa ottojen tai vaihtojen määrä on ollut tiskillä suurempi kuin pankkiautomaateissa. Toinen merkki yhteisvaluutan menestyksestä kansalaisten keskuudessa on ollut nopea siirtyminen euromääräisiin maksuihin. Se nousi 20 prosenttiin jo 2. tammikuuta, ensimmäisenä työpäivänä. Tähän mennessä, eli alle yhdeksän päivän päästä tuosta ajankohdasta, yhdeksän kymmenestä maksusta suoritetaan euroissa. Kyse on siis menestyksestä, mikäli yli 90 prosenttia tapahtumista suoritetaan euromääräisinä kahden viikon kuluttua. Toiseksi haluaisin kommentoida pankkiautomaattien mukauttamista, joka on myös ollut nopeaa ja tapahtunut koko euroalueella. Kaksi vuotta sitten komissio ja Euroopan keskuspankki alkoivat ottaa yhteyttä pankkeihin, jotta nämä muuttaisivat suunnitelmiaan ja mukauttaisivat automaatit käytännöllisesti katsoen välittömästi. Tämä toimi oli menestys. Keskimäärin 80 prosenttia automaateista oli mukautettu 1. tammikuuta. Luku oli 97 prosenttia 2. tammikuuta ja 97 prosenttia 3. tammikuuta. Tammikuun 4. päivä käytännössä kaikista automaateista sai vain euroja. Yksi kauppaa koskeva huomio: suurin osa kansalaisista on halunnut päästä ennen kaikkea irti kansallisesta rahastaan ja saada vaihtorahat euroina, eli he ovat osoittaneet haluavansa käyttää yksinomaan euroa mahdollisimman nopeasti. Suurin osa kauppiaista noudatti lupaustaan antaa vaihtorahat euroina, mikä mahdollisti vanhojen rahojen nopean vetämisen pois käytöstä. Euromääräisten maksujen nopeutuminen yhdistettynä kauppiaiden enemmistön harjoittamiin poikkeustoimiin auttoi estämään pitkien jonojen syntymisen kaupoissa. Lauantai 5. tammikuuta oli ratkaiseva päivä tässä mielessä. Testi oli ratkaiseva, ja jonot olivat tavanomaisia kaikissa eurovaltioissa. Tilanne ei muuttunut seuraavana maanantaina, kun monessa Euroopan maassa alkoivat alennusmyynnit. Tammikuun ensimmäinen viikko oli kuitenkin äärimmäisen hankala kaupalle. Yhtäältä ennakkotoimitukset kaupoille olivat riittämättömiä tai niiden kohdalla oli kuljetusongelmia joissakin jäsenvaltioissa. Toisaalta moni kuluttaja käyttivät ostostentekoa hyväksi päästäkseen eroon nimellisarvoltaan suurista kansallisista seteleistä, mikä aiheutti pian varsin monessa operaatioon osallistuneessa valtiossa pienten setelien saamista koskevan ongelman, joka saatiin kuitenkin ratkaistuksi tavalla tai toisella. Sitten hintoja koskeva kommentti: hintakäyttäytyminen on aihe, johon komissio halusi kiinnittää jäsenvaltioiden ja kaikkien vaihdon toimijoiden huomion tammikuun 1. päivää edeltävinä kuukausina. Voin kertoa teille, että asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten esittämien raporttien mukaan hinnat eivät ole nousseet merkittävästi euroon siirtymisen vuoksi, muutamaa yksittäistapausta lukuun ottamatta. Päinvastoin, joissakin tapauksessa hintoja on tarkistettu alaspäin, vaikka on paikallaan sanoa myös, että yksittäistapauksissa niitä on voitu tarkistaa ylöspäin. Toistan, että yleensä ottaen ei ole voitu havaita merkittävää hintojen nousua, ja sen vuoksi emme odota euroon siirtymisen heijastuvan kielteisesti tammikuun inflaatioon. Yhteenvetona komission mielestä näiden kahden ensimmäisen viikon saldo on erittäin myönteinen. Historian suurin vaihto-operaatio on sujunut käytännössä kömmähdyksittä. Se on mahtava riemuvoitto unionille ja osoitus huolellisten valmistelujen oivallisuudesta. Kaikkien päätekijöiden, eurojärjestelmän, komission, yksityisten toimijoiden ja kaikkien kansalaisten, ponnistelut ovat kantaneet hedelmää. Euron käyttöönotto on sujunut näiden kahden ensimmäisen viikon aikana poikkeuksellisen hyvin. Toiveikkaimmatkin ennusteemme on toteutunut yli odotusten. Eurooppalaiset ovat osoittautuneet innokkaiksi ja vastuuntuntoisiksi ja kaikki vaihtoon osallistuvat toimijat ovat paneutuneet siihen huolellisesti. Euron käyttöönoton onnistuminen on luvun loppu, kuten aiemmin sanoin, muttei suinkaan teoksen loppu. Meidän on nyt korjattava menestyksemme hedelmät vahvistamalla ja syventämällä talouspolitiikkojen koordinaatiota sekä tekemällä tarpeelliset rakenneuudistukset lisätäksemme unionimme kasvua ja työllisyyttä. Sitä samaa energiaa ja kunnianhimoa, jotka ovat ohjanneet euron toteutumista, on nyt käytettävä sellaisten talouspolitiikkojen koordinoimiseen, jotka mahdollistavat kasvun ja työllisyyden lisääntymisen. Lyhyellä aikavälillä euroalueen vakaus on mahdollistanut nykyisestä talouden taantumasta selviämisen tapahtuvan tasapainoisesti ja soveliaasti. Talousarvioiden loppusaldojen selvä kasvu on luonut varannon, jonka avulla on mahdollista lievittää talousarvioiden alijäämien lievää kasvua, joka on syntynyt maailmanlaajuisen taantuman seurauksena. Toivomme, että vuonna 2002 voimme jälleen päästä tyydyttävään kasvuvauhtiin, mikä puolestaan vaikuttaa koko maailmantalouden elpymiseen. Eurosetelien ja -kolikkojen käyttöönoton onnistuminen poistaa epävarmuuden ja helpottaa tätä elpymistä palauttamalla kuluttajien ja yritysten luottamuksen. Keskipitkällä aikavälillä Euroopan unioni asetti Lissabonissa kasvumahdollisuuksien vahvistamista ja työpaikkojen luomista koskevat selkeät tavoitteet. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää pitää yllä sykettä, joka auttaa meitä toteuttamaan työllisyysasteen ja tuottavuuden nostamista varten tarvittavat uudistukset. Tälle vuodelle komissio ehdottaa kolmea ensisijaista aluetta: ensiksikin työllisyyspolitiikkoja ja erityisesti aktiivisia työmarkkinapolitiikkoja, toiseksi talousuudistuksia kilpailukyvyn, yhdentymisen ja verkkoyrityksiin investointien vahvistamiseksi ja kolmanneksi investointia tietoon kilpailukyvyn ja työllisyyden kasvattamiseksi. En puhu enää enempää näistä aiheista, joista komission puheenjohtaja puhui eilen. Tässä yhteydessä uskon, että koordinaatiota pitää vahvistaa analysoimalla paremmin taloudellista tilannetta ja euroalueen politiikkayhdistelmiä: on suhtauduttava avoimemmin asianmukaisia politiikkoja koskevan yhteisymmärryksen saavuttamiseen sekä annettava jäsenvaltioiden ja komission käyttöön tietoa niistä pääasiallisista talouspoliittisista toimista, joita kukin valtio soveltaa tulevaisuudessa. Näin yhteisön käytössä oleva vertaisarviointi voi toimia tehokkaasti. Edistyminen merkitsee sitoumustemme perustamissopimuksiin sekä vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvien täyttämistä. Se merkitsee myöskin uusista haasteista selviämistä. Komissiona ponnistelemme ja työskentelemme näiden asioiden parissa ja toivomme, että voimme luottaa parlamentin apuun, joka on tähän asti ollut aina ulottuvillamme. Toivomme, että voimme edelleen tehdä sen kanssa samaa tehokasta ja sopuisaa yhteistyötä, jota se on tehnyt aiemmin. Euron 1. tammikuuta tapahtunut liikkeeseenlasku huipentaa hankkeen, jonka hyväksi olemme tehneet työtä monen vuoden ajan. Kansalaistemme mielestä Euroopan rakentaminen edistyy hitaasti. Kun sitä tarkastellaan historiallisesta näkökulmasta, voidaan kuitenkin huomata, että edistyminen on ollut huomattavan vauhdikasta. Jäsenvaltiot tarvitsivat tuhat vuotta valtioidensa rahayksiköiden yhtenäistämiseen, mutta yhteisössä se onnistuttiin tekemään hiukan yli 40 vuodessa. Kommenttieni aluksi haluaisin esittää kunnianosoitukseni niille miehille ja naisille, jotka mahdollistivat tämän hankkeen onnistumisen. Heitä on paljon, ja joidenkin nimet on mainittu tänä aamuna. En aio toistaa niitä, sillä ne ovat kaikkien mielessä, mutta hankkeella sallitte kai tämän ilmaisun ei ole pelkkiä isiä vaan myös äitejä, ja haluaisin tuoda heidät esille yhden yksittäisen henkilön muodossa. Hän on Christa Randzio-Plath, jossa henkilöityy parlamentin ja sen talous- ja raha-asioiden valiokunnan paneutuminen ja sitoutuminen euroon. Olisi kuitenkin epäoikeudenmukaista, jos en mainitsisi kahta muuta parlamentaarikkoa. He ovat Karl von Wogau, joka oli talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajana tärkeässä osassa sekä Euroopan komission entinen puheenjohtaja Jacques Santer. Lisäksi haluan mainita edeltäjäni Yves Thibault de Silguyn, joka oli merkittävässä osassa edellisellä kaudella. Teimme parlamentin kanssa tehokasta yhteistyötä ja toivon, että voimme tehdä sitä edelleen voidaksemme edistyä tehtävässämme. Siksi haluaisin sanoa teille, että eurokolikkojen ja -setelien käyttöönotto ei ole vain erään hankkeen huipentuma. Se on myös uuden aikakauden alku Euroopan rakentamisen historiassa. Euron fyysinen olemassaolo antaa meille mahdollisuuden ottaa uusia edistysaskelia yhdentymisprosessissamme. Puhun tästä aiheesta myöhemmin, mutta nyt haluan keskittyä näiden vaihdon ensi päivien ratkaisevimpiin näkökohtiin. Ensinnäkin haluan tuoda esiin eurooppalaisten innostuksen uudesta valuutasta. Se on epäilemättä ollut keskeinen tekijä operaation onnistumisen kannalta. Euroopan kansalaiset ovat ottaneet sen nopeasti osaksi jokapäiväistä elämäänsä."@fi5 "Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, quasiment dix ans après la signature du traité de Maastricht, l'euro est déjà dans notre portefeuille et, je pense, dans le cœur de nos concitoyens. Avant le 1er janvier, la vente de kits de pièces avait déjà remporté un vif succès. À partir du 1er janvier, les consommateurs ont commencé à utiliser massivement les billets. Les volumes retirés des distributeurs automatiques ont été plus importants que prévus dès les premiers jours. Les guichets des banques ont enregistré des attroupements au cours de la première semaine de janvier à un point tel que, dans certains pays, le volume des retraits ou des échanges aux guichets a été supérieur au volume des opérations réalisées aux distributeurs automatiques. Un autre indicateur du succès de la monnaie unique chez les citoyens a été le progrès rapide du paiement en euro. Il se montait déjà à 20 % le 2 janvier, premier jour ouvrable. Aujourd'hui - on peut le dire avec moins de neuf jours de décalage - 9 paiements sur 10 sont effectués en euros. Un succès donc, dans la mesure où plus de 90 % des opérations s'effectuent en euros après deux semaines. Le second commentaire concerne l'adaptation des distributeurs automatiques : elle a été rapide et s'est déroulée dans l'ensemble de la zone euro. Depuis deux ans, la Commission et la Banque centrale européenne se sont adressées aux banques afin qu'elles modifient leurs plans et qu'elles adaptent les distributeurs presque immédiatement. Cette action a été un succès. En moyenne, 80 % des distributeurs étaient adaptés le 1er janvier. Ce chiffre est monté à 90 % le 2 janvier et à 97 % le 3 janvier. Le 4 janvier, la quasi-totalité d'entre eux ne distribuaient plus que des euros. Un commentaire sur le commerce : la majorité des citoyens ont cherché avant tout à se défaire de leur monnaie nationale et à obtenir les rendus en euros, montrant ainsi leur souhait de n'utiliser que l'euro le plus tôt possible. La majorité des commerçants ont respecté l'engagement de rendre la monnaie en euros, ce qui a permis de drainer rapidement le stock des anciennes monnaies. L'accélération des paiements en euros combinée aux mesures exceptionnelles adoptées par la majorité des commerçants ont évité que les files s'allongent dans les magasins. Le samedi 5 janvier a été le jour clé en ce sens. Le test a été concluant et les files ont été normales dans tous les États membres. Cette situation s'est poursuivie le lundi suivant, lorsque les soldes ont débuté dans de nombreux pays de l'Europe. Néanmoins, la première semaine de janvier a été extrêmement complexe dans le commerce. D'une part, la pré-alimentation des commerces s'est révélée insuffisante ou a rencontré quelques problèmes logistiques dans certains États membres ; de l'autre, de nombreux consommateurs ont profité de leurs achats pour se défaire des grosses coupures en monnaie nationale, ce qui a rapidement engendré des problèmes d'approvisionnement en petites coupures dans bon nombre des États participant à l'opération, problème qui a été résolu d'une manière ou d'une autre. Un commentaire sur le comportement des prix, thème sur lequel la Commission s'est permis d'attirer l'attention des États membres et de tous les acteurs du passage à l'euro au cours des mois qui ont précédé le 1er janvier. Je peux dire devant vous que, d'après les rapports qui nous ont été remis par les autorités nationales responsables, on ne peut enregistrer de modification significative des prix à la hausse suite au passage à l'euro, à l'exception de quelques cas isolés. De plus, dans certains cas, il y a eu des ajustements à la baisse même si - il faut le dire -, dans d'autres cas et de manière ponctuelle, il se peut que les prix aient augmenté. De manière générale - je le répète - on ne peut enregistrer de hausse significative des prix et nous ne prévoyons donc pas que cela se reflète négativement dans l'inflation au cours du mois de janvier. En conclusion, le bilan de ces deux premières semaines est très positif, selon la Commission. La plus grande opération d'échange de l'histoire s'est pratiquement déroulée sans embûche. C'est un immense succès pour l'Union et une démonstration de la grande qualité de nos préparatifs méticuleux. Les efforts de tous les acteurs du passage à l'euro - l'Eurosystème, les gouvernements nationaux, la Commission, les opérateurs privés et l'ensemble des citoyens - ont porté leurs fruits. Le succès de l'introduction de l'euro marque la fin d'un chapitre - comme je le disais auparavant - mais pas la fin de l'œuvre. Nous devons à présent récolter les fruits de ce succès en renforçant et en approfondissant la coordination des politiques économiques et en procédant aux réformes structurelles nécessaires pour développer la croissance et l'emploi au sein de notre Union. Les opérations d'introduction de l'euro développées au cours de ces deux premières semaines ont extraordinairement bien fonctionné. Nos prévisions les plus optimistes ont été dépassées. Les Européens ont fait preuve d'enthousiasme et de responsabilité, et tous les agents ayant participé au passage à l'euro, de dévouement et de rigueur. La même énergie et la même ambition qui ont guidé la concrétisation de l'euro doivent à présent s'appliquer pour parvenir à coordonner des politiques économiques capables de développer la croissance et l'emploi. À court terme, le cadre de stabilité de la zone euro a permis de donner une réponse équilibrée et pertinente au ralentissement économique que nous connaissons. La nette amélioration des soldes budgétaires a créé une marge qui permet d'amortir l'impact de la légère accentuation des déficits budgétaires qui a suivi le ralentissement mondial. En 2002, nous espérons pouvoir reprendre une croissance satisfaisante, ce qui contribuera à la reprise économique mondiale. Le succès de l'introduction des pièces et billets en euros, en balayant les incertitudes, contribuera à cette reprise en stimulant la confiance des consommateurs ainsi que les entreprises. À moyen terme, l'Union européenne s'est fixée des objectifs clairs à Lisbonne quant au renforcement du potentiel de croissance et à la création d'emplois. Pour atteindre ces objectifs, il est important de conserver l'impulsion qui nous permettra de mener à bien les réformes nécessaires qui augmenteront le taux d'emploi et la productivité. Pour cette année, la Commission propose trois domaines prioritaires : tout d'abord, les politiques de l'emploi, et en particulier les politiques actives du marché de l'emploi ; ensuite, les réformes économiques pour renforcer la concurrence, l'intégration et l'investissement dans les industries de réseau ; enfin, l'investissement dans la connaissance pour accroître la compétitivité et l'emploi. Je ne vais pas insister davantage sur ces points, que le président de la Commission a commentés hier. La plus grande interdépendance économique des États membres, et en particulier de la zone euro, requiert une coordination plus importante et plus efficace des politiques économiques. Dans ce contexte, je pense qu'il faudra renforcer la coordination en se basant sur une meilleure analyse de la situation économique et du de la zone euro. Il faudra une plus grande ouverture dans l'élaboration du consensus sur les politiques adéquates et il faudra mettre les informations concernant les principales mesures de politique économique que chaque pays va adopter à l'avenir à la disposition des États membres et de la Commission de manière à ce que le dont nous disposons au niveau communautaire puisse fonctionner de manière efficace. Avancer signifie respecter nos engagements : ceux du Traité et ceux du pacte de stabilité et de croissance. Avancer signifie également affronter de nouveaux défis. Nous allons y consacrer, en tant que Commission, nos efforts et notre travail et nous espérons pouvoir compter sur la collaboration du Parlement, comme nous avons toujours pu le faire jusqu'à présent, et pouvoir continuer à travailler de la même manière que par le passé : efficacement et main dans la main. La mise en circulation de l'euro le 1er janvier 2002 a couronné un projet auquel nous avons travaillé de nombreuses années. Nos concitoyens considèrent que la construction européenne avance lentement. Néanmoins, si l'on se place dans une perspective historique, on s'aperçoit qu'elle progresse très rapidement. Les États membres ont mis dix siècles à réaliser une unification monétaire au sein de leur territoire et la Communauté y est parvenue en un peu plus de 40 ans. Pour débuter mes commentaires, je voudrais rendre hommage aux hommes et aux femmes qui ont permis que ce projet soit couronné de succès. Ils sont nombreux, et on a parlé ce matin de certains d'entre eux. Je ne vais pas redire leur nom, nous les avons tous à l'esprit. Néanmoins, permettez-moi de le dire ainsi, le projet n'a pas que des pères, il a aussi des mères, et je voudrais les personnaliser concrètement en un nom : Christa Randzio-Plath, qui personnifie l'implication et l'engagement de ce Parlement et de sa commission économique et monétaire vis-à-vis de l'euro. Il serait néanmoins injuste que je ne mentionne pas deux autres députés : Karl von Wogau, qui a joué un rôle remarquable en tant que président de la commission économique et monétaire, et le précédent président de la Commission européenne, Jacques Santer. Je voudrais également faire référence à mon prédécesseur, Yves-Thibault de Silguy, qui a joué un rôle essentiel au cours de la période précédente. Nous avons travaillé main dans la main avec le Parlement de manière efficace et j'espère que nous pourrons continuer à le faire afin de franchir les nouvelles étapes qui nous attendent. C'est pourquoi je voudrais vous dire que l'introduction des pièces et des billets en euros n'est pas seulement le couronnement d'un projet, c'est aussi le début d'une nouvelle ère dans l'histoire de la construction européenne. La réalité physique de l'euro nous donne l'occasion de réaliser de nouveaux progrès dans notre processus d'intégration. J'en parlerai plus tard. Je voudrais me concentrer à présent sur les aspects les plus décisifs de ces premiers jours du passage à l'euro. Tout d'abord, je voudrais signaler l'enthousiasme dont les Européens ont fait preuve vis-à-vis de leur nouvelle monnaie. Cela a indubitablement joué un rôle dans le succès de l'opération. Les citoyens européens l'ont rapidement intégrée à leur vie quotidienne."@fr6 ". Signor Presidente, onorevoli deputati, a quasi dieci anni dalla firma del Trattato di Maastricht l'euro è ormai nelle nostre tasche e, credo, anche nel cuore dei nostri concittadini. Ancor prima del 1o gennaio, la vendita dei di monete era già stata un successo. Dal 1o gennaio in poi, i consumatori hanno iniziato a fare ampio uso delle banconote. Il volume dei prelievi agli sportelli automatici è stato più elevato del previsto fin dai primi giorni. Si sono formate lunghe code agli sportelli bancari nel corso della prima settimana di gennaio, al punto che, in alcuni paesi, il volume di prelievi e di cambi agli sportelli è stato superiore al volume delle operazioni presso gli sportelli automatici. Un altro indice del successo riscosso dalla moneta unica tra i cittadini è stata la rapida progressione dei pagamenti in euro. Ammontava al 20 per cento già il 2 gennaio, primo giorno lavorativo. Oggi, meno di nove giorni dopo, nove pagamenti su dieci vengono effettuati in euro. E' quindi un successo se si pensa che una percentuale superiore al 90 per cento delle operazioni è passata all'euro nel giro di due settimane. La seconda osservazione relativa all'adeguamento degli sportelli automatici è che è stato altrettanto rapido ed è avvenuto nell'intera area dell'euro. Due anni fa la Commissione e la Banca centrale europea avevano chiesto alle banche di modificare i loro programmi e di adeguare gli sportelli automatici quasi immediatamente. Quest'azione è stata un successo. In media, il 1o gennaio l'80 per cento degli sportelli automatici era abilitato. Tale cifra è salita al 90 per cento il 2 gennaio e al 97 per cento il 3 gennaio. Il 4 gennaio, praticamente tutti gli sportelli automatici erogavano solo euro. Un'osservazione sul settore del commercio: la maggior parte dei cittadini ha cercato innanzitutto di disfarsi delle monete nazionali e di ottenere il resto in euro, dimostrando così il desiderio di utilizzare al più presto esclusivamente l'euro. La maggioranza dei commercianti ha rispettato l'impegno di dare il resto in euro, fatto che ha permesso di drenare rapidamente lo di vecchie monete esistente. L'accelerazione dei pagamenti in euro, unitamente alle misure eccezionali adottate dalla maggioranza dei commercianti, ha evitato l'allungarsi delle code nei negozi. Sabato 5 gennaio è stato il giorno chiave in questo senso. Il è stato positivo e in tutti gli Stati interessati le attese sono state normali. La situazione non è cambiata neanche il lunedì seguente, quando in molti paesi sono cominciati i saldi. La prima settimana di gennaio è stata estremamente difficile per il commercio. Da un lato, la predistribuzione agli esercizi commerciali si è rivelata insufficiente o ha incontrato problemi logistici in alcuni Stati membri. Dall'altro, molti consumatori hanno approfittato degli acquisti per disfarsi delle banconote nazionali di grosso taglio, fenomeno che ha causato problemi nell'erogazione di banconote di piccolo taglio in gran parte degli Stati partecipanti all'operazione; la situazione comunque, in un modo o nell'altro, è stata risolta. Riguardo all'andamento dei prezzi, questione sulla quale la Commissione si è permessa di richiamare l'attenzione degli Stati membri e di tutti i protagonisti del passaggio all'euro nei mesi precedenti al 1° gennaio, posso dichiarare che, secondo le relazioni che ci sono state fornite dalle autorità nazionali competenti, non si sono rilevati significativi ritocchi al rialzo dei prezzi in conseguenza della conversione, salvo in qualche episodio isolato. Anzi, in alcuni casi si sono verificati arrotondamenti al ribasso, così come – è giusto dirlo – in altre occasioni possono essersi occasionalmente verificati in senso opposto. In linea di massima – ripeto – non si segnala un significativo rialzo dei prezzi e pertanto non ci aspettiamo un effetto negativo sull'inflazione del mese di gennaio. In conclusione, il bilancio di queste prime due settimane, secondo la Commissione, è molto positivo. La più grande operazione di cambio della storia è stata realizzata senza ostacoli. E' un immenso trionfo per l'Unione e una dimostrazione dell'ottima qualità delle meticolose misure preparatorie adottate. Gli sforzi di tutti i protagonisti del passaggio all'euro – l'eurosistema, i governi nazionali, la Commissione, gli operatori privati e tutti i cittadini – hanno dato i loro frutti. Il successo dell'introduzione dell'euro è la fine di un capitolo – come dicevo –, ma non la fine dell'opera. Dobbiamo ora raccogliere i frutti di questo successo, rafforzando e approfondendo il coordinamento delle politiche economiche e procedendo alle riforme strutturali necessarie per aumentare la crescita e l'occupazione nell'Unione. Le operazioni d'introduzione dell'euro in queste prime due settimane hanno funzionato straordinariamente bene. Le nostre previsioni più ottimistiche sono state superate. Gli europei hanno dimostrato entusiasmo e responsabilità, e tutti gli operatori coinvolti nel cambiamento hanno lavorato con abnegazione e rigore. La stessa energia ed ambizione che hanno guidato il passaggio all'euro devono essere ora impiegate per realizzare il coordinamento di politiche economiche in grado di permetterci d'incrementare la crescita e l'occupazione. Nel breve periodo, il quadro di stabilità della zona euro ha permesso di dare una risposta corretta ed equilibrata al rallentamento economico che stiamo vivendo. Il netto miglioramento dei saldi di bilancio ha creato un margine che permette di ammortizzare l'impatto del lieve deterioramento dei che si è verificato in seguito al rallentamento globale. Nel 2002 speriamo di poter tornare a una crescita soddisfacente, che concorrerà alla ripresa economica globale. Il successo dell'introduzione delle banconote e delle monete in euro, eliminando incertezze, contribuirà alla ripresa, stimolando la fiducia del consumatore e delle imprese. A medio termine, l'Unione europea ha fissato a Lisbona obiettivi precisi per rafforzare il potenziale di crescita e creare occupazione. Per raggiungerli è importante mantenere vivo lo stimolo che ci permetterà di realizzare le riforme necessarie a ottenere un aumento del tasso di occupazione e della produttività. Per quest'anno, la Commissione propone tre aree prioritarie: in primo luogo, politiche occupazionali e, in particolare, politiche che influiscano sul mercato del lavoro; in secondo luogo, riforme economiche per rafforzare la concorrenza, l'integrazione e l'investimento nelle industrie di rete; in terzo luogo, investimenti sulla conoscenza per aumentare la competitività e l'occupazione. Non insisterò più su questi punti, che ieri sono stati oggetto di commenti da parte del Presidente della Commissione. La maggior interdipendenza dell'economia degli Stati membri e in particolare della zona euro richiede un coordinamento delle politiche economiche più forte ed efficace. Credo che il coordinamento dovrà essere rafforzato in base ad una miglior analisi della situazione economica e del della zona euro. Oltre ad una maggior apertura nell'elaborazione del consenso sulle politiche adeguate, occorre mettere a disposizione degli Stati membri e della Commissione le informazioni sulle principali misure di politica economica che ogni paese adotterà in futuro, in modo che il di cui disponiamo in ambito comunitario possa funzionare. Fare progressi significa rispettare i nostri impegni: quelli del Trattato e quelli del patto di stabilità e di crescita. Fare progressi significa anche affrontare nuove sfide. A questi obiettivi dedicheremo, come Commissione, il nostro sforzo e il nostro lavoro; speriamo di poter contare sulla collaborazione del Parlamento, della quale ci siamo sempre avvalsi e con cui speriamo di continuare a lavorare in modo efficiente e consensuale come in passato. La messa in circolazione dell'euro il 1° gennaio 2002 rappresenta il punto di arrivo di un progetto al quale abbiamo lavorato per molti anni. I concittadini hanno l'impressione che la costruzione europea proceda lentamente. Invece, in una prospettiva storica, è evidente che avanza a gran velocità. Agli Stati membri sono stati necessari dieci secoli per raggiungere l'unità monetaria all'interno dei loro territori nazionali, mentre la Comunità ce l'ha fatta in poco più di 40 anni. All’inizio del mio intervento, consentitemi di rendere omaggio agli uomini e alle donne che hanno portato al successo questo progetto. Sono molti, e questa mattina ne sono stati menzionati alcuni. Non ripeterò i loro nomi, che tutti hanno ben presenti. Tuttavia questo progetto – permettetemi di chiamarlo così – non ha solo padri, ma anche madri, e fra tutte vorrei citarne una: Christa Randzio-Plath, che personifica la partecipazione e l'impegno del Parlamento e della commissione per i problemi economici e monetari nei confronti dell'euro. Sarebbe tuttavia ingiusto non ricordare altri due parlamentari: Karl von Wogau, che in veste di presidente della commissione per i problemi economici e monetari ha svolto un ruolo altrettanto importante, nonché l'ex Presidente della Commissione, Jacques Santer. Vorrei inoltre menzionare il mio predecessore, Yves-Thibault de Silguy, che ha svolto un ruolo fondamentale nel periodo in cui è rimasta in carica la Commissione precedente. Abbiamo lavorato in maniera efficace insieme al Parlamento e spero che potremo continuare a farlo per affrontare nuove tappe nel compito che abbiamo davanti a noi. Devo dire che l'introduzione delle monete e delle banconote in euro non è solo il punto di arrivo di un progetto: è anche l'inizio di una nuova era nella storia della costruzione europea. La realtà fisica dell'euro ci offre l'opportunità di compiere nuovi progressi nel processo d'integrazione. Di questo parlerò in seguito; ora vorrei concentrarmi sugli aspetti salienti di questi primi giorni d'introduzione dell'euro. Innanzitutto vorrei sottolineare l'entusiasmo degli europei per la nuova moneta. Senza dubbio è stato un fattore fondamentale per il successo dell'operazione. I cittadini europei l'hanno rapidamente integrata nella loro vita quotidiana."@it9 "Mr President, ladies and gentlemen, almost ten years after the signing of the Treaty of Maastricht, the euro has now found its way into our pockets and, I think, into the hearts of our fellow citizens. Before of the first of January, the sale of currency kits had already been a success. From the first of January, consumers began using notes on a massive scale. The volumes of withdrawals from ATMs were higher than expected from the first days onwards. The amount of business taking place at bank counters was so great during the first week of January that, in some countries, the volume of withdrawals or exchanges in banks was greater than the volume of operations at ATMs. Another indicator of the success of the single currency amongst the public has been the rapid progress of payments in euros. These had already reached 20% on 2 January, the first working day. Today – that is to say, only nine days later – nine out of ten payments are being made in euros. The operation has been a success, therefore, given that over 90% of these transactions are taking place in euros after two weeks. My second comment on the adaptation of automatic cash machines is that this has also been swift and has taken place throughout the euro zone. For the last two years, the Commission and the European Central Bank have asked banks to change their plans and adapt ATMs with almost immediate effect. This course of action has been a success. On average, 80% of ATMs were adapted by the first of January. This figure rose to 90% by 2 January and to 97% by 3 January. By 4 January, almost all ATMs were only issuing euros. A comment on business: the majority of citizens have sought primarily to get rid of their national currencies and receive change in euros, thereby demonstrating their desire to use only the euro as quickly as possible. By and large, businesses respected their commitment to give change in euros, which enabled the existing stock of the former currencies to be disposed of rapidly. The acceleration of payments in euros together with the exceptional measures adopted by the majority of businesses meant that queues in shops were not as long as they could have been. Saturday 5 January was the key day for this issue. The test was conclusive and in all participating States, queues were of normal length. This situation did not change on the following Monday, when sales began in many European countries. Nevertheless, the first week of January was extremely complicated for business. On the one hand, the frontloading of businesses turned out to be inadequate or encountered logistical problems in some Member States. On the other hand, many consumers spent money in order to get rid of high denomination notes from the national currency, which soon created problems with the supply of lower-value notes in a number of the States participating in the operation, a situation that was resolved by one means or another. With regard to the behaviour of prices, an issue to which the Commission decided to draw the attention of the Member States and all players in the changeover in the months leading up to the first of January, I can tell you that, according to the reports submitted to us by the national authorities responsible, there has been no significant increases in prices as a consequence of the changeover to the euro, with the exception of a few isolated incidents. Furthermore, in some cases there have been downward adjustments, although, it is also fair to say, in other cases and on an individual basis, the opposite may have occurred. Overall – I repeat – there has been no significant increase in prices and we do not, therefore, expect to see a negative impact on inflation for the month of January. In conclusion, the balance sheet for these two first weeks is, in the opinion of the Commission, very positive. The greatest exchange operation in history has taken place practically without mishap. It is a huge triumph for the Union and proof of the high quality of our meticulous preparations. The efforts of all key players in the transition to the euro: the eurosystem, national governments, the Commission, private operators and all citizens have borne fruit. The success of the introduction of the euro is the end of a chapter – as I said before – but not the end of the work. We must now harvest the fruits of this success by increasing and deepening the coordination of our economic policies and by undertaking the structural reforms necessary to increase growth and employment in the Union. The operations to introduce the euro that have taken place in these first two weeks have gone extraordinarily well. Our most optimistic expectations have been more than satisfied. Europe’s citizens have acted enthusiastically and responsibly, and all the operators involved in the changeover have shown themselves to be dedicated and meticulous. We must now apply the same energy and ambition that have guided the introduction of the euro to achieving the coordination of economic policies which will enable us to increase growth and employment. In the short term, the framework of stability in the euro zone has enabled us to provide a balanced and timely response to the economic slowdown we are currently experiencing. The clear improvement in budget revenues has created some leeway, which will help to cushion the impact of the slight increase in budget deficits that have appeared as a result of the global slowdown. In 2002 we hope to regain a satisfactory level of growth, which will contribute to global economic recovery. The success of the introduction of euro notes and coins will, by eliminating uncertainty, assist this recovery, stimulating consumer and business confidence. In the medium term, the European Union set itself clear objectives in Lisbon for increasing the potential for growth and for job creation. In order to achieve these objectives, it is important that we maintain the impetus that will enable us to carry out the necessary reforms which will, in turn, bring about an increase in the rates of employment and productivity. For this year, the Commission proposes three priority areas: first of all employment policies and, in particular, active labour market policies; secondly, economic reforms to increase competitiveness, integration and investment in key industries; and thirdly, investing in knowledge to increase competitiveness and employment. I shall not dwell any longer on these points, which were yesterday the subject of the speech by the President of the Commission. Greater interdependence of the economies of the Member States, and in particular within the euro zone, calls for closer and more effective coordination of these economic policies. In this context, I would say that coordination must be strengthened on the basis of a more accurate analysis of the economic situation and the policy mix of the euro zone. There must be greater openness in reaching consensus on appropriate policies and the Member States and the Commission must be given access to information on the principal measures of economic policy that each country will adopt in future so that the peer review system that we have within the Community can function effectively. Moving ahead means meeting our commitments: those in the Treaty and those in the Stability and Growth Pact. Moving ahead also means facing up to new challenges. This is what we, as the Commission, will be focussing our efforts and our work on and we hope we will be able to count on the cooperation of Parliament that we have always enjoyed, and with which we hope to continue working in the same efficient and consensual way that we have in the past. The entry into circulation of the euro on 1 January 2002 is the culmination of a project on which we have been working for many years. Our fellow citizens feel that European integration is making very slow progress. Taking the historical view, however, we can see that it is actually moving ahead at great speed. The Member States took ten centuries to achieve monetary unification in their territories and the Community has done the same in little more than 40 years. To start with, I should like to pay tribute to the men and women who made the success of this project possible. There are many, and mention has been made this morning of some of them. I am not going to repeat their names, which are fresh in everyone’s mind, but the project has – if I may put it this way – not only fathers but also mothers, and I should like to make specific mention of these women by referring to one individual: Christa Randzio-Plath, who embodies the involvement and the commitment to the euro of this Parliament and of her Committee on Economic and Monetary Affairs. It would be unfair, however, if I did not mention two other Members of this Parliament: Karl von Wogau, who, in his capacity as chairman of the Committee on Economic and Monetary Affairs, also played a critical role, and the previous President of the European Commission, Jacques Santer. I should also like to mention my predecessor, Yves-Thibault de Silguy, who played a crucial role in the previous legislature. We have worked effectively together with Parliament and I hope that we can continue to do so when confronting new challenges in the task ahead of us. This is why I should like to say that the introduction of euro notes and coins is not only the culmination of a project. It is also the beginning of a new era in the history of European integration. The physical reality of the euro affords us the opportunity to make further progress in the process of integration. I shall refer to this later on and I should like to focus now on more critical aspects of these early days of the changeover. First of all, I should like to highlight the enthusiasm of Europe’s citizens towards their new currency. This has undoubtedly been a crucial factor in the success of the operation. The citizens of Europe have rapidly integrated the euro into their daily lives."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, bijna tien jaar na de ondertekening van het Verdrag van Maastricht is de euro eindelijk een feit. Ik meen te mogen stellen dat onze medeburgers hem niet alleen in hun zak hebben zitten maar hem ook in hun hart meedragen. Reeds vóór 1 januari gingen de eurokits vlot over de toonbank. Vanaf 1 januari begonnen de consumenten massaal biljetten te gebruiken. De uitgifte van euro’s via geldautomaten overtrof van bij het begin de stoutste verwachtingen. Tijdens de eerste week van januari werden de bankloketten eenvoudigweg overrompeld. In sommige landen lag het aan bankloketten afgehaalde of gewisselde geldvolume zelfs hoger dan het via verrichtingen aan geldautomaten verstrekte volume. Het succes van de eenheidsmunt blijkt eveneens uit het feit dat er al snel in euro werd betaald. Op 2 januari, de eerste werkdag, vond reeds 20% van de betalingen in euro plaats. Momenteel, nauwelijks negen dagen later, worden negen op de tien betalingen in euro uitgevoerd. Dat is een uitstekend resultaat, aangezien in twee weken tijd meer dan 90% van de verrichtingen in euro geschiedt. Mijn tweede opmerking betreft de aanpassing van de geldautomaten. Ook deze operatie is in heel de eurozone vlot verlopen. De Commissie en de Europese Centrale Bank hebben de banken reeds twee jaar geleden verzocht hun plannen te wijzigen en de geldautomaten nagenoeg onmiddellijk aan te passen. Ook deze omschakeling was een waar succes. Gemiddeld 80% van de geldautomaten was gereed op 1 januari. Dit cijfer steeg tot 90% op 2 januari en tot 97% op 3 januari. Op 4 januari werden door vrijwel alle geldautomaten uitsluitend euro’s verstrekt. Nog een woord over de handel: de meeste burgers wilden zich zo snel mogelijk van hun nationale munt ontdoen en gaven de voorkeur aan wisselgeld in euro. Anders gezegd, zij wilden zo spoedig mogelijk alleen euro’s gebruiken. Over het algemeen hielden de winkeliers zich aan de afspraak om uitsluitend wisselgeld in euro terug te geven, hetgeen ervoor heeft gezorgd dat de voorraad oude munten snel van het toneel verdween. Dankzij de snelle verspreiding van de betalingen in euro en het lovenswaardige optreden van het merendeel van de winkeliers stonden er in de winkels geen lange rijen wachtende klanten aan te schuiven. Zaterdag 5 januari was in dit opzicht een beslissende dag. De proef werd met succes doorstaan: in geen van de deelnemende landen lagen de wachttijden hoger dan in normale omstandigheden. In deze situatie kwam ook de maandag nadien geen verandering, ofschoon op dat moment in vele landen van de Unie de uitverkoop van start ging. Tijdens de eerste week van januari hadden de handelszaken evenwel met ernstige moeilijkheden te kampen. In sommige lidstaten hadden de handelaars zich vooraf onvoldoende euromunten en eurobankbiljetten aangeschaft. Hier en daar doken ook logistieke problemen op. Bovendien maakten vele consumenten van hun aankopen gebruik om zich te ontdoen van grote nationale biljetten met als gevolg dat er in een groot aantal deelnemende landen al snel een gebrek aan kleine coupures bestond. Gelukkig werd dit probleem gaandeweg opgelost. Ik wil het ook even over de prijzen hebben. De Commissie is zo vrij geweest om de lidstaten en alle bij de omschakeling naar de euro betrokken actoren tijdens de aan de invoering van de euro voorafgaande maanden te attenderen op de prijsontwikkeling. Welnu, uit de verslagen die de bevoegde nationale instanties ons hebben toegestuurd, blijkt dat zich ten gevolge van de invoering van de euro geen noemenswaardige prijsstijging heeft voorgedaan, enkele uitzonderingen daargelaten. Sterker nog, in sommige gevallen werden de prijzen naar beneden afgerond, ofschoon ik moet toegeven dat in andere uitzonderlijke gevallen wellicht het tegengestelde is gebeurd. Desalniettemin heeft er over het geheel genomen - ik herhaal het nogmaals - geen noemenswaardige prijsstijging plaatsgevonden. Wij verwachten dan ook niet dat de euro een negatieve invloed op de inflatie van januari zal hebben. Samengevat: naar het oordeel van de Commissie kan de balans van deze eerste twee weken als uitermate gunstig worden beschouwd. De grootste muntwisseling uit de geschiedenis is nagenoeg zonder ongemakken verlopen. Wij staan hier voor een overwinning waar de Unie bijzonder trots op mag zijn. Zij is het beste bewijs van de uitstekende kwaliteit en nauwgezetheid van de voorbereidende werkzaamheden. De inspanningen van de hoofdrolspelers die de overgang naar de euro hebben mogelijk gemaakt - het Eurosysteem, de nationale regeringen, de Commissie, de privé-ondernemingen en de burgers in het algemeen - hebben resultaat opgeleverd. Het welslagen van deze onderneming betekent - zoals ik al eerder zei - het einde van een hoofdstuk. Wij zijn evenwel nog niet aan het slotstuk toe. Nu komt het er op aan om de vruchten van dit succes te plukken. Daartoe moeten wij de coördinatie van de economische beleidslijnen versterken en uitdiepen en de nodige structurele hervormingen aanbrengen om de groei en de werkgelegenheid in onze Unie te bevorderen. De invoering van de euro is tijdens deze eerste twee weken bijzonder goed verlopen. De huidige situatie overtreft onze meest optimistische voorspellingen. Dat is ongetwijfeld te danken aan het enthousiasme en het verantwoordelijkheidsbesef van de Europeanen en aan de toewijding en de nauwgezetheid waarmee de betrokken actoren de wisseloperatie hebben uitgevoerd. Wij moeten de energie en ambitie waarmee wij de verwezenlijking van de euro hebben nagestreefd verleggen naar de coördinatie van een reeks economische beleidsmaatregelen die bijdragen aan sterkere groei en meer werkgelegenheid. De stabiliteit van de eurozone heeft op korte termijn een evenwichtig en gepast antwoord gegeven op de economische groeivertraging waarmee wij momenteel worden geconfronteerd. Dankzij de gunstige ontwikkeling van de begrotingssaldi kunnen de gevolgen van de door de wereldwijde groeivertraging veroorzaakte lichte stijging van de begrotingstekorten enigszins worden verzacht. Hopelijk worden in 2002 bevredigende groeicijfers genoteerd. Dat zou ongetwijfeld een eerste aanzet zijn tot een algemeen economische herstel. De succesvolle invoering van de eurobankbiljetten en euromunten zal daaraan hoe dan ook bijdragen. Nu de onzekerheden zijn weggenomen, zal het vertrouwen van de consument en de bedrijfswereld ongetwijfeld groeien. De Europese Unie heeft in Lissabon een reeks duidelijke doelstellingen op middellange termijn vastgesteld met het oog op de versterking van de groei en het scheppen van werkgelegenheid. Om deze streefdoelen te verwezenlijken is het van wezenlijk belang dat wij ons blijven inzetten voor de hervormingen die nodig zijn om het werkgelegenheidscijfer en het productiviteitsniveau op te trekken. De Commissie stelt voor om dit jaar drie prioritaire aandachtspunten op de agenda te plaatsen: ten eerste de tenuitvoerlegging van beleidsmaatregelen ter bevordering van de werkgelegenheid, en met name van actieve maatregelen voor de arbeidsmarkt; ten tweede de tenuitvoerlegging van economische hervormingen teneinde het concurrentievermogen, de integratie en de investering in netwerkindustrieën te verhogen, en ten derde investering in kennis ter bevordering van de mededinging en de werkgelegenheid. Ik ga hier niet nader op in aangezien deze punten gisteren door de Commissievoorzitter besproken zijn. De groeiende onderlinge afhankelijkheid van de economieën van de lidstaten, vooral binnen de eurozone, vereist een nauwere en efficiëntere coördinatie van de economische beleidslijnen. Mijns inziens kan deze versterking van de coördinatie slechts tot stand komen op basis van een betere analyse van de economische situatie en de van de eurozone. Verder moet bij de consensusvorming over de aan te nemen beleidslijnen naar meer openheid worden gestreefd. Het is tevens van belang dat de lidstaten en de Commissie kunnen beschikken over informatie betreffende de voornaamste economische beleidsmaatregelen die de verschillende landen ten uitvoer denken te leggen. Alleen op die manier zal het systeem van de op communautair niveau het gewenst effect sorteren. Vooruitgang boeken betekent aangegane verplichtingen nakomen, zowel de verplichtingen krachtens het Verdrag als de verplichtingen krachtens het stabiliteits- en groeipact. Vooruitgang boeken betekent eveneens nieuwe uitdagingen aangaan. Dat is wat de Commissie met haar inspanningen en werkzaamheden betracht. Wij hopen dat wij daarbij zoals steeds kunnen rekenen op de medewerking van het Parlement en dat daaruit net zoals in het verleden een efficiënte samenwerking en vruchtbaar overleg zal voortvloeien. Met de invoering van de euro op 1 januari 2002 hebben wij een proces afgerond waaraan wij jarenlang gewerkt hebben. Onze medeburgers vinden dat de Europese eenwording langzaam vordert, maar vanuit historisch oogpunt gaat het allemaal heel snel. Laten wij niet vergeten dat de lidstaten er tien eeuwen over hebben gedaan om op hun grondgebied één enkele munteenheid in omloop te brengen terwijl de Gemeenschap dat in iets meer dan 40 jaar voor mekaar heeft gekregen. Ik wil mijn commentaar beginnen met een eerbetoon aan de mensen die dit proces tot een goed einde hebben gebracht. Zij zijn met velen. Vanochtend zijn enkelen van hen hier genoemd. Ik ga hun namen niet herhalen aangezien iedereen weet over wie ik het heb. Maar goed, het proces heeft - als ik het zo mag zeggen - niet alleen vaders maar ook moeders, die ik zou willen huldigen in de persoon van Christa Randzio-Plath. Zij belichaamt de toewijding en het engagement van dit Parlement en zijn Economische en Monetaire Commissie ten aanzien van de euro. Er zijn evenwel nog twee andere EP-leden die ik eerlijkheidshalve niet over het hoofd mag zien: Karl von Wogau, die als voorzitter van de Economische en Monetaire Commissie eveneens een beslissende rol heeft gespeeld, en de voormalige voorzitter van de Europese Commissie, Jacques Santer. Ook mijn voorganger Yves-Thibault de Silguy verdient een vermelding omdat hij in de vorige periode uitstekend werk heeft verricht. Wij hebben op efficiënte wijze samengewerkt met het Parlement. Ik hoop dat deze samenwerking zich ook in de toekomst zal voortzetten zodat wij nieuwe stappen kunnen zetten op de weg die voor ons openligt. Nogmaals, de invoering van de euromunten en de eurobankbiljetten betekent veel meer dan de afronding van een proces. De muntwisseling luidt een nieuw tijdperk in de geschiedenis van de Europese eenwording in. De chartale euro biedt ons de gelegenheid om nieuwe vorderingen te maken in het kader van ons integratieproces. Ik zal daar later nog op terugkomen. Eerst wil ik de hoofdlijnen van het verloop van de omschakeling naar de euro tijdens deze eerste dagen uiteenzetten. In de eerste plaats wil ik u attenderen op het enthousiasme waarmee de Europeanen hun nieuwe munt hebben onthaald. Deze factor heeft ongetwijfeld bijgedragen aan het welslagen van de onderneming. De Europese burgers hebben de euro onverwijld in hun dagelijkse leven geïntegreerd."@nl2 "Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, volvidos que são praticamente dez anos sobre a assinatura do Tratado de Maastricht, o euro entrou já nos nossos bolsos e, julgo, no coração dos nossos concidadãos. Ainda antes do dia 1 de Janeiro, a venda de tinha-se já revelado um êxito. A partir de 1 de Janeiro, os consumidores começaram a utilizar, de forma maciça, as notas. Os levantamentos efectuados nos caixas automáticos nos primeiros dias excederam os valores previstos. Os bancos registaram grandes fluxos de público durante a primeira semana de Janeiro ao ponto de, em alguns países, as importâncias sacadas ou trocadas nas instituições de crédito terem superado o volume de operações efectuadas através dos caixas automáticos. Outro indicador do êxito da moeda única entre os cidadãos foi o facto de estes começarem rapidamente a fazer pagamentos em euros. No dia 2 de Janeiro, o primeiro dia útil do ano, 20% dos pagamentos foram já efectuados em euros. Actualmente - pode dizer-se com menos de nove dias de intervalo - nove em cada dez pagamentos são realizados em euros. Ou seja, um êxito, dado que mais de 90% das operações são realizados em euros ao fim de duas semanas. A segunda observação relativa à adaptação dos caixas automáticos é que também esta se processou com rapidez e em toda a "eurolândia". Nos últimos dois anos, a Comissão e o Banco Central Europeu exortaram os bancos a modificar os seus planos, por forma a que a adaptação dos caixas automáticos fosse praticamente imediata. Esta operação foi um êxito. Em média, 80% dos caixas automáticos estavam já adaptados no primeiro dia do ano. No dia 2, essa percentagem aumentou para 90% e, no dia 3, para 97%. No dia 4 de Janeiro, praticamente todos os caixas automáticos só distribuíam euros. Uma observação sobre o sector comercial: a maioria dos cidadãos procurou, acima de tudo, desfazer-se das suas moedas nacionais e receber os trocos em euros, numa mostra do seu desejo de passar a utilizar exclusivamente a nova moeda o mais cedo possível. Os comerciantes respeitaram, na sua maioria, o compromisso de efectuar os trocos em euros, o que permitiu escoar rapidamente as antigas moedas nacionais. A aceleração dos pagamentos em euros, a par das medidas excepcionais adoptadas pela maioria dos comerciantes, evitou as filas intermináveis nos estabelecimentos comerciais. O dia 5 de Janeiro, sábado, foi o dia-chave neste sentido. O teste foi conclusivo, e em nenhum dos Estados participantes foram registadas aglomerações anormais. A situação não se alterou a partir da segunda-feira seguinte, quando tiveram início os saldos em muitos dos países europeus. A primeira semana de Janeiro, contudo, foi extremamente complicada para o comércio. Por um lado, a pré-alimentação dos estabelecimentos comerciais revelou-se insuficiente ou deparou-se com alguns problemas logísticos em certos Estados-Membros. Por outro lado, muitos consumidores utilizaram o meio da aquisição de bens para se desfazerem das notas nacionais de denominações elevadas, o que gerou rapidamente problemas de falta de notas de denominação baixa num número considerável de Estados participantes na operação, situação que acabou por se resolver de uma forma ou de outra. Passo agora a fazer uma observação sobre o comportamento dos preços, tema para o qual a Comissão chamou a atenção dos Estados-Membros e de todos os actores da introdução da moeda única nos meses anteriores a 1 de Janeiro. Posso dizer-lhes que, de acordo com os relatórios que nos foram enviados pelas autoridades nacionais responsáveis, não se detecta um aumento dos preços na sequência da introdução do euro, exceptuando alguns episódios isolados. Mais, nalguns casos, verificaram-se ajustamentos em baixa, embora também - e é preciso dizê-lo - noutros casos, de forma pontual, podem ter sido feitos ajustamentos de sinal contrário. De uma forma global - reitero -, não se detectou um aumento significativo dos preços, pelo que não é de esperar um reflexo negativo na inflação do mês de Janeiro. Em conclusão, a Comissão afere positivamente estas duas primeiras semanas. A maior operação de troca da história realizou-se praticamente sem atropelos. Trata-se de um enorme triunfo para a União e de uma demonstração da grande qualidade de preparativos exaustivos. Os esforços de todos os protagonistas da transição para o euro - o eurosistema, os governos nacionais, a Comissão, os operadores privados e todos os cidadãos - deram os seus frutos. A bem sucedida introdução do euro encerra um capítulo - como disse já -, mas não é o final da obra. Devemos colher agora os frutos deste êxito reforçando a coordenação das políticas económicas e implementando as reformas estruturais necessárias ao aumento dos números do crescimento e do emprego na União Europeia. As operações de introdução do euro levadas a cabo nestas duas primeiras semanas decorreram extremamente bem. Até as nossas previsões mais optimistas foram excedidas. Os europeus demonstraram entusiasmo e responsabilidade e todos os intervenientes na operação de substituição, dedicação e rigor. A mesma energia e a mesma ambição que nortearam a realização da moeda única devem colocar-se agora ao serviço da coordenação de políticas económicas susceptíveis de reforçar o crescimento e aumentar o emprego. O quadro de estabilidade da zona euro permitiu, a curto prazo, dar uma resposta equilibrada e oportuna ao abrandamento económico que estamos a atravessar. A nítida melhoria dos saldos orçamentais criou uma margem que permite amortecer o impacto do pequeno agravamento dos défices orçamentais registado na sequência da desaceleração global. Esperamos poder retomar um crescimento satisfatório em 2002, o que contribuirá para a recuperação económica global. O êxito da introdução das notas e das moedas de euros, que dissipou incertezas, contribuirá para esta recuperação, ao estimular a confiança dos consumidores e das empresas. A União Europeia fixou em Lisboa objectivos claros, a médio prazo, para reforçar o potencial de crescimento e estimular a criação de emprego. A consecução destes objectivos depende em parte de se conseguir manter o impulso que permita realizar as reformas necessárias a um aumento da taxa de emprego e da produtividade. A Comissão apresenta propostas, para este ano, em três domínios prioritários: em primeiro lugar, políticas de emprego e, em particular, políticas activas de mercado de trabalho; em segundo lugar, reformas económicas com vista ao reforço da concorrência, da integração e do investimento nas indústrias de rede; e em terceiro lugar, investir no conhecimento com o objectivo de aumentar a competitividade e o emprego. Não insistirei mais nestes pontos, que foram ontem objecto das observações tecidas pelo Presidente da Comissão. A interdependência crescente da economia dos Estados-Membros, e designadamente a da zona euro, exige uma coordenação mais estreita e mais eficaz das políticas económicas. Neste contexto, penso que a coordenação deverá reforçar-se com base numa melhor análise da situação económica e do da zona euro: uma maior abertura ao prosseguir o consenso sobre as políticas adequadas e colocar à disposição dos Estados-Membros e da Comissão toda a informação sobre as principais medidas de política económica que cada país irá adoptar futuramente, em nome de um efectivo no âmbito comunitário. Progredir significa cumprir com os nossos compromissos: os consagrados no Tratado e os que constam do Pacto de Estabilidade e Crescimento. Progredir significa, igualmente, fazer frente a novos desafios. A Comissão vai consagrar os seus esforços e o seu trabalho a esta finalidade e espera poder contar com a colaboração do Parlamento, com a qual sempre contámos até hoje, e espera continuar a trabalhar com o Parlamento na mesma forma eficiente e consensual, como aconteceu no passado. A entrada em circulação do euro no dia 1 de Janeiro de 2002 é o culminar de um projecto no qual trabalhámos muitos anos. Os nossos concidadãos têm a percepção de que a construção europeia avança lentamente. Todavia, visto de uma perspectiva histórica, constata-se um avanço a grande velocidade. Os Estados-Membros levaram dez séculos a chegar à unificação monetária nos seus territórios e a Comunidade conseguiu-a em pouco mais de 40 anos. Gostaria de prestar, antes de fazer algumas observações, a minha homenagem aos homens e às mulheres que tornaram possível o êxito deste projecto. São eles muitos, e esta manhã mencionaram-se aqui alguns deles. Não irei repetir os seus nomes, que estão presentes na mente de todos nós, mas o projecto - permitam-me que o diga desta forma - não tem unicamente pais, tem também mães, e gostaria de as particularizar na pessoa de Christa Randzio-Plath, que personifica o envolvimento e o compromisso deste Parlamento e da sua Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários com o euro. Mas estaria a cometer uma injustiça se não fizesse referência a outros dois deputados: são eles Karl von Wogau, que na qualidade de Presidente da Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários desempenhou também um papel relevante, e o anterior Presidente da Comissão, Jacques Santer. Não quero deixar de mencionar também o meu antecessor, Yves-Thibault de Silguy, que desempenhou um papel fundamental durante o período anterior. Desenvolvemos um trabalho conjunto com o Parlamento que se revelou eficaz, e espero que possamos continuar a fazê-lo nos novos passos que dermos no caminho que temos pela nossa frente. É por isso que devo dizer-lhes que a entrada em circulação das moedas e das notas de euro não é exclusivamente o culminar de um projecto; é igualmente o início de uma nova era na história da construção europeia. A realidade física do euro propicia-nos a oportunidade de efectuar novos progressos na via da concretização do nosso processo de integração. Referir-me-ei a este aspecto mais adiante. Desejo centrar-me agora nos aspectos mais decisivos destes primeiros dias da substituição da moeda. Em primeiro lugar, desejo enfatizar o entusiasmo dos europeus em relação à nova moeda. Foi, sem dúvida, um factor essencial para o êxito da operação. Os cidadãos europeus integraram-na na sua vida quotidiana rapidamente."@pt11,11 ". Herr talman, ärade ledamöter! Nästan tio år efter undertecknandet av Maastrichtfördraget finns nu euron i våra fickor och även i våra medborgares hjärtan. Försäljningen av startpaket med mynt var redan innan den 1 januari en framgång. Från och med den 1 januari började konsumenterna att använda sedlarna i stor utsträckning. Volymerna av uttag från bankomater har varit högre än beräknat sedan de första dagarna. Bankkassörerna noterade köer under den första veckan i januari, volymen av uttag eller växlingar på bankkontor har varit högre än bankomatuttagen. En annan indikator på framgången med den gemensamma valutan bland medborgarna är den snabba utvecklingen av betalningar i euro. Den steg till 20 procent redan den 2 januari, den första arbetsdagen. I dag – mindre än nio dagar senare – genomförs nio av tio betalningar i euro. Detta är alltså en framgång eftersom över 90 procent av transaktionerna genomförs i euro efter två veckor. Den andra kommentar jag vill göra om anpassningen av bankomaterna är att även den har varit snabb och har genomförts i hela euroområdet. För två dagar sedan vände sig kommissionen och Europeiska centralbanken till bankerna och begärde att de skulle ändra sina planer och anpassa bankomaterna praktiskt taget omedelbart. Denna åtgärd blev en framgång. I medeltal hade 80 procent av bankomaterna anpassats den 1 januari. Procentsatsen steg till 90 procent den 2 januari och till 97 procent den 3 januari. Den 4 januari gav praktiskt taget alla bankomater endast ut euro. En kommentar om handeln: de flesta medborgare ville först och främst bli av med sin nationella valuta och få växel tillbaka i euro, och har på så vis visat att de vill gå över till att endast använda euron så snabbt som möjligt. De flesta handlare respekterade åtagandet att ge växel tillbaka i euro, vilket gjorde det möjligt att snabbt bli av med det befintliga lagret av nationella valutor. Den snabba ökningen av betalningar i euro sammantaget med de exceptionella åtgärder som vidtagits av de flesta handlare gjorde att man kunde undvika långa köer i affärerna. Lördagen den 5 januari var nyckeldagen i det här avseendet. Man klarade av situationen och köerna var normala i alla deltagande medlemsstater. Denna situation förändrades inte följande måndag, när realisationerna inleddes i många länder i Europa. Emellertid var den första veckan i januari mycket komplicerad i handeln. Å ena sidan var förhandstilldelningen till affärsinrättningar otillräcklig, vilket sammanföll med logistiska problem i vissa medlemsstater. Å andra sidan gjorde många konsumenter inköp för att bli av med nationella sedlar i höga valörer, vilket snabbt orsakade försörjningsproblem av biljetter i små valörer i euro i ett stort antal medlemsstater som deltar i införandet, en situation som löstes på olika sätt. En kommentar om prisutvecklingen, en fråga som kommissionen fäste medlemsstaternas och övriga aktörers uppmärksamhet på under månaderna innan den 1 januari. Jag kan säga er att vi enligt de rapporter vi har fått från de ansvariga nationella myndigheterna inte ser att priserna har höjts till följd av övergången till euro, förutom i vissa isolerade fall. Dessutom har priserna i vissa fall sänkts – det är rättvist att även nämna detta – i enstaka fall, när det kunde ha varit tvärtom. Övergripande sett kan man inte se att det har skett några stora prisökningar – jag upprepar detta – och vi förväntar oss följaktligen inte att inflationen för januari skall påverkas negativt. Sammanfattningsvis anser kommissionen att avstämningen av dessa två första veckor är mycket positiv. Den största växlingsoperationen i historien har genomförts praktiskt taget utan bakslag. Det är en oerhört stor triumf för unionen och ett bevis på att de minutiösa förberedelserna har varit mycket bra. Alla ansträngningar från aktörerna i övergången till euro – eurosystemet, de nationella regeringarna, kommissionen, de privata operatörerna och alla medborgare – har burit frukt. Framgången med införandet av euron är slutet på ett kapitel – som jag tidigare sade – men inte slutet på arbetet. Vi måste nu skörda frukterna av denna framgång och förstärka och fördjupa samordningen mellan medlemsstaternas ekonomiska politik och genomföra de nödvändiga strukturella reformerna för att öka tillväxten och sysselsättningen i unionen. De åtgärder för att införa euron som har genomförts under dessa två första veckor har fungerat fantastiskt väl. Våra mest optimistiska förväntningar har överträffats. Européerna har visat entusiasm och ansvarskänsla och alla berörda aktörer i bytet till den nya valutan har visat engagemang och ansvarskänsla. Samma energi och samma ambition som har funnits under genomförandet av euron bör nu satsas på att nå samordning av en ekonomisk politik som ger oss möjlighet att öka tillväxten och sysselsättningen. På kort sikt har ramen för stabilitet i euroområdet gjort det möjligt att på ett balanserat och lämpligt sätt bemöta den ekonomiska avsaktning som råder för närvarande. Den tydliga förbättringen av budgetsaldona har skapat en marginal som gör det möjligt att mildra effekterna av den lilla försämring i budgetunderskotten som har uppstått till följd av avsaktningen i världsekonomin. Under år 2002 hoppas vi kunna återgå till en tillfredsställande tillväxt, vilket kommer att bidra till den övergripande ekonomiska återhämtningen. Framgången med införandet av sedlar och mynt i euro har undanröjt osäkerheten och kommer att bidra till denna återhämtning genom att stimulera konsumenternas och företagens förtroende. I Lissabon fastställde Europeiska unionen tydliga mål på meddellång sikt när det gäller att stärka tillväxten och skapandet av arbetstillfällen. För att nå dessa mål är det viktigt att bevara de positiva impulser som möjliggör en ökning av sysselsättningsnivån och produktiviteten. För detta år föreslår kommissionen tre prioriterade områden: för det första sysselsättningspolitik, och här är det särkskilt viktigt att föra en aktiv arbetsmarknadspolitik, för det andra ekonomiska reformer för att förstärka konkurrenskraften, integreringen och investeringarna i industrierna, och för det tredje att investera i kunskap för att öka konkurrenskraften och sysselsättningen. Jag kommer inte att gå närmare in på dessa punkter, eftersom kommissionens ordförande kommenterade dem i går. Det ökade ömsesidiga beroendet mellan medlemsstaternas ekonomier, särskilt i euroområdet, kräver en starkare och effektivare samordning av medlemsstaternas ekonomiska politik. I det här sammanhanget anser jag att samordningen måste förstärkas på grundval av en bättre analys av den ekonomiska situationen och euroområdets . Arbetet med att nå enighet om lämplig politik och att ge medlemsstaterna och kommissionen tillgång till information om de huvudsakliga åtgärder som varje medlemsstat kommer att vidta i framtiden måste förstärkas på ett sådant sätt att den som vi har inom gemenskapen kan fungera effektivt. Att gå framåt betyder att uppfylla våra åtaganden: åtagandena i fördragen och i stabilitets- och tillväxtpakterna. Att gå framåt medför även att vi ställs inför nya utmaningar. Kommissionen kommer att ägna sina ansträngningar och sitt arbete åt detta och vi hoppas kunna räkna med parlamentets samarbete, som vi alltid har kunnat räkna med hittills, och vi hoppas kunna fortsätta arbeta tillsammans med parlamentet på samma effektiva och samordnade sätt som vi har gjort i det förflutna. Införandet av euron den 1 januari 2002 är höjdpunkten av ett projekt som vi har arbetat i många år med. Våra medborgare anser att byggandet av Europa går långsamt. I ett historiskt perspektiv ser man emellertid att arbetet går mycket snabbt framåt. Medlemsstaterna behövde tio århundraden för att uppnå monetär enhetlighet inom sina territorier och gemenskapen har uppnått detta på drygt 40 år. Inledningsvis vill jag hedra de män och kvinnor som har gjort framgången med det här projektet möjlig. Det är många personer och vissa av dem har nämnts här under morgonen. Jag kommer inte att upprepa deras namn, de finns i allas tankar, men projektet – om ni tillåter mig att kalla det så – har inte bara fäder, utan även mödrar, och jag vill speciellt nämna konkret person: Christa Randzio-Plath, som personifierar detta parlaments och utskottet för ekonomi och valutafrågors engagemang och åtagande för euron. Det skulle dock vara orättvist om jag inte tar upp två andra parlamentariker: Karl von Wogau, som i sin roll som ordförande för utskottet för ekonomi och valutafrågor även har spelat en viktig roll, och den förre ordföranden för Europeiska kommissionen, Jacques Santer. Jag vill även nämna min företrädare, Yves-Thibault de Silguy, som spelade en mycket viktig roll under den föregående perioden. Vi har arbetat effektivt tillsammans med parlamentet och jag hoppas att vi kommer att kunna fortsätta på samma sätt när det är dags att ta itu med de nya etapper som väntar oss. Därför vill jag säga er att införandet av sedlar och mynt i euro inte bara är höjdpunkten av ett projekt. Det är även början på en ny era i det europeiska byggets historia. Eurons fysiska verklighet ger oss möjligheten att nå nya framsteg i vår integreringsprocess. Jag kommer att ta upp detta senare. Nu vill jag koncentrera mig på de mest utslagsgivande aspekterna av dessa första dagar av bytet. För det första vill jag betona européernas entusiasm för sin nya valuta. Detta är otvivelaktigt en grundläggande faktor för framgångarna med genomförandet. De europeiska medborgarna har snabbt integrerat euron i sina dagliga liv."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(ΕS)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "Comisión"12 "Peer Review"7 "Solbes,"8,12 "deficit"9 "kit"9 "kits"12,11 "peer review"8,1,2,12,11,9,6 "peer review"13 "policy mix"1,11,9,6 "policy mix"13,2,12,7 "stock"9 "test"9 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph