Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-12-13-Speech-4-054"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-12-13"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Omröstning4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20011213.4.4-054"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-12-13-Speech-4-0554
lpv:speaker	lp:Georges Berthu4
lpv:spoken text	". - En cette dernière session plénière du Parlement européen pour l'année 2001, qui est aussi la dernière avant l'introduction des pièces et des billets en euros, il faut bien constater que le Parlement européen n'a organisé aucune séance solennelle, ni même aucun débat, pour saluer ce qui, pour tous les fédéralistes majoritaires ici, constitue en principe la plus grande entreprise "d'intégration" européenne. Pourquoi ce silence, qui dure d'ailleurs depuis plusieurs sessions, troublé seulement par des voix souverainistes ? La réponse est simple : l'étape finale de la monnaie unique - c'est-à-dire l'échange physique des pièces et des billets à partir du 1er janvier 2002 - repose sur deux immenses impostures. Tout d'abord, elle est parfaitement inutile du point de vue technique, et ne sert qu'à satisfaire l'extrémisme de certains fédéralistes, qui veulent absolument des signes monétaires uniformes dans toute l'Europe. En réalité, nous aurions très bien pu rester dans la situation actuelle : un euro pour les usages internationaux, superposé à des monnaies nationales. On va donc bouleverser les habitudes des gens, rendre leur vie plus difficile dans les mois à venir, sans doute diminuer encore la confiance qui les rattache à leurs institutions nationales, et tout cela sans utilité réelle, sinon l'assouvissement des passions fédéralistes. Seconde imposture : l'opinion publique n'a jamais été éclairée correctement, et elle a même été manipulée. Au moment de Maastricht comme dans les années qui ont suivi, elle n'a pas compris exactement la portée du traité, à savoir la disparition du franc. Par la suite, tout a été fait pour faire croire qu'elle adhérait au projet, ce qui n'était pas vrai. Aujourd'hui, la prise de conscience est cruelle : 52 % des Français trouvent que la monnaie unique a plus d'inconvénients que d'avantages, contre 33 % pensant l'inverse (le Figaro, 11 décembre) ; 62 % voudraient continuer à utiliser le franc, contre 32 % pensant l'inverse (Wall Street Journal, 11 décembre). Des pourcentages du même ordre se retrouvent à l'échelle européenne. La tromperie est si vaste que l'année prochaine, lorsque les yeux se seront ouverts, il faudra non seulement réviser l'euro, mais aussi penser à de sérieuses réformes des institutions européennes pour que de telles manipulations ne se reproduisent plus."@fr6
lpv:spokenAs	member; NA (2001-01-31--2004-07-19)14 member; AFCO (1999-07-21--2002-01-14)14 vice-chair; Delegation for relations with Canada (1999-07-22--2002-01-14)14 unknown; Mouvement pour la France (2000-11-23--2004-07-19)14
lpv:translated text	"På dette Europa-Parlamentets sidste plenarmøde i 2001, som også er det sidste inden indførelsen af euromønter og -sedler, må man konstatere, at Europa-Parlamentet ikke har afholdt noget højtideligt møde, ikke engang en debat, for at fejre det, der for alle føderalisterne, som er i flertal her, i princippet er den største europæiske integrationsvirksomhed. Hvorfor denne stilhed, der i øvrigt har hersket under flere møder, og som kun er blevet forstyrret af suverænisternes stemmer? Svaret er enkelt. Den sidste etape for den fælles mønt, det vil sige den fysiske ombytning af mønter og sedler fra den 1. januar 2002, hviler på to enorme løgne. Den er for det første fuldstændig unødvendig set ud fra et teknisk synspunkt og har blot til formål at tilfredsstille visse yderliggående føderalister, som absolut vil have ens sedler og mønter i hele Europa. Vi kunne i virkeligheden lige så godt have bibeholdt den aktuelle situation med en euro, som anvendes internationalt, og som er overordnet de nationale valutaer. Man vil således vende op og ned på folks vaner, gøre livet mere besværligt for dem i de kommende måneder og uden tvivl endnu en gang mindske deres tillid til de nationale institutioner. Alt dette uden noget egentligt formål, bortset fra tilfredsstillelsen af de føderalistiske lidenskaber. For det andet er offentligheden aldrig blevet korrekt informeret, ja, den er endda blevet manipuleret. I forbindelse med Maastricht og de efterfølgende år forstod den ikke helt omfanget af traktaten, nemlig francens forsvinden. Derefter blev alt sat ind på at få det til at se ud som om, den var tilhænger af projektet, hvilket ikke var sandt. I dag er det en brat opvågnen. 52% af alle franskmænd mener, at der er flere ulemper end fordele forbundet med den fælles mønt, mens 33% mener det modsatte ( 11. december). 62% ville gerne fortsætte med francen, mens 32% mener det modsatte ( 11. december). På europæisk plan er procentsatserne nogenlunde de samme. Bedraget er så omfattende, at det næste år, når folk har fået øjnene op herfor, ikke blot vil være nødvendigt at revidere euroen, men også at overveje gennemgribende reformer af de europæiske institutioner, så sådanne manipulationer ikke gentager sig."@da1 ". Auf dieser letzten Plenartagung des Europäischen Parlaments im Jahre 2001, die gleichzeitig die letzte vor Einführung der Euro-Banknoten und -Münzen ist, muss deutlich festgestellt werden, dass das Europäische Parlament keine Feierstunde, ja nicht einmal eine Aussprache vorgesehen hat, um das zu begrüßen, was die hier in der Mehrheit befindlichen Föderalisten im Prinzip als das größte Vorhaben der europäischen „Integration“ betrachten. Warum dieses Schweigen, das übrigens, lediglich von souveränistischen Stimmen unterbrochen, seit mehreren Tagungen herrscht? Die Antwort ist ganz einfach: die Abschlussphase der Einführung der Einheitswährung – d. h. der konkrete Umtausch der Banknoten und Münzen ab 1. Januar 2002 – beruht auf zwei riesigen Täuschungen. Zunächst ist sie, technisch gesehen, vollkommen unnötig und dient nur der Befriedigung des Extremismus gewisser Föderalisten, die unbedingt in ganz Europa einheitliche Banknoten und Münzen haben wollen. In Wirklichkeit hätten wir es sehr wohl bei der gegenwärtigen Situation belassen können: der Euro für den internationalen Gebrauch parallel zu den nationalen Währungen. Aber es werden die Gewohnheiten der Menschen durcheinander gebracht, ihr Leben in den kommenden Monaten erschwert, das Vertrauen, das sie in ihre staatlichen Institutionen setzen, zweifellos weiter geschwächt, und all dies ohne einen realen Nutzen außer der Befriedigung föderalistischer Leidenschaften. Zweite Täuschung: Die Öffentlichkeit wurde niemals richtig aufgeklärt, ja sie wurde sogar manipuliert. Zum Zeitpunkt von Maastricht sowie in den Folgejahren hat sie die Tragweite des Vertrages noch nicht genau begriffen, nämlich den Wegfall des Franc. In der Folge wurde alles getan, um glauben zu machen, dass sie dem Vorhaben zustimme, was jedoch gar nicht der Fall war. Heute gibt es ein schlimmes Erwachen: 52 % der Franzosen sind der Meinung, dass die einheitliche Währung mehr Nachteile als Vorteile bringt, im Vergleich zu 33 %, die gegenteiliger Meinung sind (Le Figaro, 11. Dezember); 62 % möchten weiterhin den Franc verwenden, im Vergleich zu 32 %, die gegenteiliger Meinung sind (Wall Street Journal, 11. Dezember). Prozentsätze gleicher Größenordnung sind europaweit festzustellen. Die Täuschung reicht so weit, dass im nächsten Jahr, wenn dann allen die Augen aufgegangen sein werden, nicht nur der Euro revidiert, sondern auch an ernste Reformen der europäischen Organe gedacht werden muss, damit sich solche Manipulationen nicht wiederholen."@de7 "Σ’αυτή την τελευταία συνεδρίαση της Ολομέλειας του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου για το 2001, η οποία είναι και η τελευταία πριν την εισαγωγή των κερμάτων και των χαρτονομισμάτων ευρώ, οφείλουμε να επισημάνουμε ότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο δεν έχει οργανώσει καμία επίσημη συνεδρίαση, ούτε έστω κάποια συζήτηση προκειμένου να χαιρετίσει αυτό που, για όλους τους φεντεραλιστές που εδώ έχουν την πλειοψηφία, αποτελεί καταρχήν τη μεγαλύτερη επιχείρηση ευρωπαϊκής “ολοκλήρωσης”. Γιατί αυτή η σιωπή που κρατάει, εξάλλου, εδώ και πολλές συνεδριάσεις τώρα και που σπάει μόνο από τις φωνές των υπέρμαχων της κρατικής κυριαρχίας; Η απάντηση είναι απλή: το τελικό στάδιο του ενιαίου νομίσματος – δηλαδή η φυσική ανταλλαγή των κερμάτων και των χαρτονομισμάτων από την 1η Ιανουαρίου 2002 – βασίζεται σε δύο φοβερές απάτες. Αρχικά, από τεχνικής άποψης, είναι παντελώς άχρηστο και ικανοποιεί μόνο τον εξτρεμισμό ορισμένων φεντεραλιστών που θέλουν οπωσδήποτε νομίσματα με την ίδια όψη για ολόκληρη την Ευρώπη. Στην πραγματικότητα, θα μπορούσαμε κάλλιστα να παραμείνουμε στην τωρινή κατάσταση: ένα ευρώ για διεθνή χρήση, πάνω από τα εθνικά νομίσματα. Θα αλλάξουν λοιπόν οι συνήθειες των ανθρώπων, η ζωή τους, τους προσεχείς μήνες, θα δυσκολέψει, χωρίς αμφιβολία θα χάσουν ακόμα περισσότερο την εμπιστοσύνη που τους δένει με τους εθνικούς τους θεσμούς και όλα αυτά χωρίς να υπάρχει πραγματική ανάγκη, πέρα από την ικανοποίηση της επιθυμίας των φεντεραλιστών. Δεύτερη απάτη: η κοινή γνώμη ποτέ δεν διαφωτίστηκε σωστά. Αντίθετα, έτυχε εκμετάλλευσης. Τη στιγμή του Μάαστριχτ, όπως και τα χρόνια που ακολούθησαν, δεν κατάλαβε ακριβώς τη διάσταση της συνθήκης, δηλαδή την εξαφάνιση του φράγκου. Στη συνέχεια, έγινε το παν ώστε να γίνει πιστευτό ότι συμφωνούσε με το σχέδιο, κάτι που ήταν ψέμα. Σήμερα, η συνειδητοποίηση είναι σκληρή: το 52% των Γάλλων θεωρεί ότι το ενιαίο νόμισμα έχει περισσότερα μειονεκτήματα από πλεονεκτήματα, ενώ το 32% πιστεύει το αντίθετο (εφημερίδα 11 Δεκεμβρίου). Το 62% επιθυμεί να συνεχίσει να χρησιμοποιεί το φράγκο ενώ το 32% πιστεύει το αντίθετο ( 11 Δεκεμβρίου). Παρόμοια ποσοστά ισχύουν και σε ευρωπαϊκή κλίμακα. Η απάτη είναι τόσο μεγάλη που, του χρόνου, όταν θα μπορούμε να δούμε καθαρά, θα πρέπει όχι μόνο να επανεξετάσουμε το ευρώ, αλλά και να σκεφτούμε την πιθανότητα σοβαρών ανασχηματισμών των ευρωπαϊκών θεσμικών οργάνων προκειμένου να αποφευχθούν στο μέλλον παρόμοιοι χειρισμοί."@el8 "At this, the last plenary part-session of the European Parliament of 2001, which is also the last before the introduction of the euro notes and coins, we have to note that the European Parliament has not organised a formal sitting or even a debate of any kind to mark an event which is in principle, for all of the federalists here, who are in the majority, the greatest ever project of European 'integration'. Why this silence, which has moreover lasted for several part-sessions and which has been broken only by sovereigntist voices? The answer is simple: the final phase of introducing the single currency – which is to say the physical changeover of notes and coins as of 1 January 2002 – is based on two enormous deceptions. First of all, the single currency is totally useless from a technical point of view and serves only to satisfy the extremist desires of certain federalists who absolutely must have uniform monetary signs throughout Europe. In fact, we could quite easily have kept the current arrangement: the euro for international purposes, superposed on national currencies. We are therefore going to turn people's lives upside down, make their lives more difficult in the coming months, and doubtless further reduce the trust which they have in their national institutions, and all of this for no useful purpose except to pander to federalist passions. The second deception is that public opinion has never been properly enlightened and has even been manipulated. Neither at Maastricht nor in the ensuing years did the public fully understand the impact of the Treaty, that is to say, that it would bring about the end of the franc. Subsequently, every possible effort was made to give the impression that the public supported the project, which was not true. Today the harsh reality has dawned: 52% of French people think that the single currency offers more disadvantages than advantages while 33% think the opposite ( 11 December) and 62% would like to continue using the franc compared with 32% who are of the opposite opinion ( 11 December). Similar percentages are replicated at European level. The deception is so huge that next year, when people's eyes are opened, we will not only have to rethink the euro, but also consider thoroughgoing reforms of the European institutions to prevent public opinion from being manipulated in this way again."@en3 "(FR) En esta última sesión plenaria del Parlamento Europeo del año 2001, que es también la última antes de la introducción de las monedas y de los billetes en euros, hay que hacer constar que el Parlamento Europeo no ha organizado ninguna sesión solemne, ni tan siquiera un debate, para dar la bienvenida a lo que, para todos los federalistas, que son mayoría en este foro, representa en principio la mayor empresa de “integración” europea. ¿Por qué este silencio, que por cierto viene produciéndose desde hace varias sesiones, roto únicamente por las voces soberanistas? La respuesta es simple: la etapa final de la moneda única – es decir, el cambio físico de las monedas y de los billetes a partir del 1 de enero de 2002 – se basa en dos grandes engaños. En primer lugar, es del todo inútil desde el punto de vista técnico, y no sirve más que para satisfacer el extremismo de ciertos federalistas, que quieren por encima de todo signos monetarios uniformes en toda Europa. En realidad, habríamos podido seguir perfectamente con la situación actual: un euro para los usos internacionales, conviviendo con monedas nacionales. Por tanto, se va a trastocar las costumbres de la gente, se les va a complicar la vida en los próximos meses, se va a debilitar más aún, sin ninguna duda, la confianza que les une a sus instituciones nacionales, y todo ello sin una utilidad real, simplemente para satisfacer las pasiones federalistas. Segundo engaño: la opinión pública nunca ha sido correctamente informada, e incluso ha sido manipulada. Ni en Maastricht ni en los años sucesivos ha entendido exactamente cuál era el alcance del tratado, a saber, la desaparición del franco. Después, se ha hecho todo lo posible para dar a entender que secundaba el proyecto, lo cual no era cierto. Hoy, la realidad de su verdadera percepción es cruel: el 52 % de los franceses piensa que la moneda única tiene más inconvenientes que ventajas, frente a un 33 % que opina lo contrario (Le Figaro, 11 de diciembre); el 62 % desearía seguir usando el franco, frente a un 32 % que no lo desea (Wall Street Journal, 11 de diciembre). A escala europea se obtienen porcentajes similares. El engaño es tan grande que el año próximo, cuando la gente abra los ojos, no solamente habrá que revisar el euro, sino también que pensar en reformar seriamente las instituciones europeas para que manipulaciones como esta no se reproduzcan nunca más."@es12 "Tässä vuoden 2001 viimeisessä Euroopan parlamentin täysistunnossa, joka on samalla viimeinen istunto ennen eurokolikoiden ja -seteleiden käyttöönottoa, meidän on todettava, että Euroopan parlamentti ei ole järjestänyt minkäänlaista juhlaistuntoa, eikä ainoatakaan keskustelua antaakseen tunnustusta sille, joka kaikkien täällä enemmistönä olevien federalistien mielestä on periaatteessa suurin Euroopan yhdentymiseen liittyvä hanke. Mistä johtuu tämä hiljaisuus, jota on sitä paitsi jatkunut jo monen istunnon ajan ja jonka ainoastaan suvereeniutta kannattavien äänet ovat rikkoneet? Vastaus on yksinkertainen: yhteisen rahan viimeinen vaihe toisin sanoen kolikoiden ja seteleiden konkreettinen muuttaminen 1. tammikuuta 2002 lähtien perustuu kahteen valtavaan petokseen. Ensinnäkin tekniseltä kannalta yhteinen raha on täysin hyödytön, eikä se palvele muuta kuin joidenkin sellaisten federalistien äärimmäisyyssuuntauksia, jotka haluavat ehdottomasti samanlaiset rahatunnukset koko Eurooppaan. Tosiasiassa olisimme voineet varsin hyvin pitäytyä nykyisessä tilanteessa: meillä on euro kansainvälisiä käyttötarkoituksia varten kansallisten valuuttojen lisäksi. Nyt ihmisten tottumukset sekoitetaan perin pohjin, heidän elämästään tehdään vaikeampaa tulevina kuukausina, ja epäilemättä heikennetään sitä luottamusta, joka yhdistää heidät heidän kansallisiin instituutioihinsa, ja kaikki tämä tehdään saavuttamatta minkäänlaista todellista hyötyä paitsi se, että federalistien kiihkeämieliset ajatukset saavat tyydytystä. Toinen petos on se, että kansalaisille ei ole koskaan selvitetty tätä asiaa kunnolla, vaan heitä on jopa manipuloitu. Niinä aikoina, kun Maastrichtin sopimus solmittiin, samoin kuin sitä seuraavina vuosina kansalaiset eivät ole edes oikein ymmärtäneet sen sopimuksen merkitystä, jonka myötä frangi häviää. Sittemmin tehtiin kaikki, jotta kansalaiset uskoisivat, että hekin osallistuvat tähän hankkeeseen, mikä ei pidä paikkaansa. Asiat on nyt tiedostettu, mikä näkyy karkealla tavalla: 52 prosenttia ranskalaisista on sitä mieltä, että yhteiseen rahaan liittyy enemmän haittoja kuin etuja, ja 33 prosenttia ajattelee asiasta päinvastoin (le Figaro, 11. joulukuuta); 62 prosenttia haluaisi jatkaa frangin käyttöä, ja 32 prosenttia ajattelee päinvastoin (Wall Street Journal, 11. joulukuuta). Vastaavanlaisiin prosenttilukuihin voi törmätä koko Euroopassa. Petos on niin laaja, että kun kaikkien silmät aukeavat ensi vuonna, silloin on paitsi tarkasteltava euroa uudelleen, myös suunniteltava Euroopan toimielinten perusteellisia uudistuksia, jotta tällaista vehkeilyä ei enää tapahtuisi."@fi5 "In quest’ultima Sessione plenaria del Parlamento europeo del 2001, l’ultima prima dell’introduzione delle monete e banconote in euro, va constatato che il Parlamento europeo non ha organizzato alcuna seduta solenne, nemmeno una discussione per rendere omaggio a quella che, per tutti i federalisti qui in maggioranza, costituisce in linea di principio la più grande impresa dell’ “integrazione” europea. Perché questo silenzio dura da diverse sessioni, turbato solamente dalle voci dei sostenitori della sovranità nazionale? La risposta è semplice: la tappa finale della moneta unica, ossia la sostituzione materiale delle monete e delle banconote a partire dal 1º gennaio 2002, si basa su due colossali mistificazioni. Innanzitutto essa è del tutto inutile dal punto di vista tecnico e serve solo a soddisfare l’estremismo di taluni federalisti che vogliono a tutti i costi segni monetari uniformi in tutta Europa. In realtà avremmo potuto conservare la situazione attuale: l’euro per gli scambi internazionali, in sovrapposizione alle monete nazionali. Invece si sconvolgeranno le abitudini dei cittadini, si renderà loro la vita più difficile nei prossimi mesi e senza dubbio si ridurrà ulteriormente la fiducia che li lega alle istituzioni nazionali, e tutto ciò senza una vera utilità, se non il soddisfacimento dell’ideologia federalista. Seconda mistificazione: l’opinione pubblica non è mai stata informata chiaramente, anzi è stata addirittura manipolata. All’epoca di Maastricht e negli anni successivi essa non ha compreso la portata del Trattato, ossia l’abolizione del franco. In seguito si è fatto di tutto per lasciar credere che i cittadini aderivano al progetto e ciò non rispondeva al vero. Attualmente la presa di coscienza è dolorosa: il 52 per cento dei francesi ritengono che la moneta unica presenti più inconvenienti che vantaggi mentre il 33 per cento pensa il contrario ( 11 dicembre); il 62 per cento vorrebbe continuare a utilizzare il franco, mentre il 32 per cento non è d’accordo ( 11 dicembre). Percentuali dello stesso ordine di grandezza si rilevano su scala europea. L’inganno è di tali dimensioni che l’anno prossimo, quando i cittadini avranno aperto gli occhi, non solo sarà necessario rivedere l’euro, ma anche pensare a serie riforme delle Istituzioni europee affinché non si ripetano analoghe manipolazioni."@it9 "At this, the last plenary part-session of the European Parliament of 2001, which is also the last before the introduction of the euro notes and coins, we have to note that the European Parliament has not organised a formal sitting or even a debate of any kind to mark an event which is in principle, for all of the federalists here, who are in the majority, the greatest ever project of European 'integration'. Why this silence, which has moreover lasted for several part-sessions and which has been broken only by sovereigntist voices? The answer is simple: the final phase of introducing the single currency – which is to say the physical changeover of notes and coins as of 1 January 2002 – is based on two enormous deceptions. First of all, the single currency is totally useless from a technical point of view and serves only to satisfy the extremist desires of certain federalists who absolutely must have uniform monetary signs throughout Europe. In fact, we could quite easily have kept the current arrangement: the euro for international purposes, superposed on national currencies. We are therefore going to turn people's lives upside down, make their lives more difficult in the coming months, and doubtless further reduce the trust which they have in their national institutions, and all of this for no useful purpose except to pander to federalist passions. The second deception is that public opinion has never been properly enlightened and has even been manipulated. Neither at Maastricht nor in the ensuing years did the public fully understand the impact of the Treaty, that is to say, that it would bring about the end of the franc. Subsequently, every possible effort was made to give the impression that the public supported the project, which was not true. Today the harsh reality has dawned: 52% of French people think that the single currency offers more disadvantages than advantages while 33% think the opposite ( 11 December) and 62% would like to continue using the franc compared with 32% who are of the opposite opinion ( 11 December). Similar percentages are replicated at European level. The deception is so huge that next year, when people's eyes are opened, we will not only have to rethink the euro, but also consider thoroughgoing reforms of the European institutions to prevent public opinion from being manipulated in this way again."@lv10 "Tijdens deze laatste plenaire vergadering van het Europees Parlement in 2001 – de laatste vergadering voordat de euromunten en -biljetten worden ingevoerd – moeten wij constateren dat deze instelling geen plechtige vergadering en zelfs geen debat heeft georganiseerd ter omarming van de grootste onderneming die in het kader van de Europese “integratie” wordt ondernomen, althans zo wordt het door alle federalisten van de meerderheidspartijen opgevat. Waarom zwijgen deze federalisten nu al meerdere vergaderingen over dit punt en wordt deze stilte alleen doorbroken door de voorstanders van de soevereiniteit van de lidstaten? Het antwoord is eenvoudig: in deze laatste fase voorafgaand aan de fysieke introductie, op 1 januari 2002, van de euromunten en -biljetten wordt de burger op twee terreinen enorm bedrogen. Allereerst is de euro technisch gezien volstrekt overbodig en komt hij alleen tegemoet aan de extremistische wensen van sommige federalisten, die tot elke prijs in heel Europa dezelfde munten en biljetten willen zien. In feite kunnen wij alles prima bij het oude laten, dat wil zeggen dat we de euro uitsluitend in het internationale verkeer gebruiken als munt die boven de nationale munteenheden staat. Straks worden de gewoonten van de burgers danig overhoopgehaald. Ze krijgen het de komende maanden flink voor hun kiezen. Ongetwijfeld zal hun vertrouwen in hun nationale instellingen hierdoor afnemen. Deze operatie dient er uitsluitend toe de wensen van de federalisten in vervulling te laten gaan. In de tweede plaats zijn de burgers nooit correct ingelicht. Er kan zelfs gesteld worden dat de publieke opinie gemanipuleerd is. De burger heeft nooit geweten wat de gevolgen van het Verdrag van Maastricht zouden zijn, namelijk de verdwijning van de frank. Er is juist sinds de Top van Maastricht alles aan gedaan om de schijn te wekken dat de burger dit project steunt. Dat was echter niet het geval. Het bewustwordingsproces dat zich onder de burgers voltrekt, vertoont beroerde resultaten: 52 procent van de Fransen vindt dat de eenheidsmunt meer nadelen dan voordelen biedt, terwijl 33 procent het omgekeerde denkt (Le Figaro van 11 december); 62 procent wil de frank blijven gebruiken, tegen 32 procent die de munt afgeschaft wil zien (Wall Street Journal van 11 december). Dergelijke percentages zijn overigens representatief voor geheel Europa. Het bedrog is zo groot dat we, als we volgend jaar met de werkelijkheid worden geconfronteerd, niet alleen het project met betrekking tot de euro zullen moeten terugdraaien, maar ons ook genoodzaakt zullen zien de Europese instellingen ingrijpend te hervormen om te voorkomen dat dergelijke manipulaties zich nogmaals kunnen voordoen."@nl2 "Neste último período de sessões plenárias do Parlamento Europeu do ano 2001, que é também o último antes da introdução das moedas e das notas em euros, é forçoso constatar que o Parlamento Europeu não organizou nenhuma sessão solene, nem sequer nenhum debate, para saudar aquilo que, para todos os federalistas aqui maioritários, constitui em princípio o maior empreendimento "de integração" europeia. Porquê este silêncio, que dura aliás há várias sessões, perturbado apenas por algumas vozes soberanistas? A resposta é simples: a fase final da moeda única - ou seja, a troca física das moedas e das notas a partir de 1 de Janeiro de 2002 - tem por base dois imensos embustes. Em primeiro lugar, é perfeitamente inútil do ponto de vista técnico e serve apenas para satisfazer o extremismo de alguns federalistas, que pretendem absolutamente sinais monetários uniformes em toda a Europa. Na realidade, poderíamos muito bem ter ficado como até agora: um euro para os utilizadores internacionais, sobreposto às moedas nacionais. Assim, vamos abalar profundamente os hábitos das pessoas, tornar a sua vida mais difícil nos próximos meses, sem dúvida diminuir ainda mais a confiança que os liga às suas instituições nacionais, e tudo isto sem qualquer utilidade real, senão a satisfação das paixões federalistas. Segundo embuste: a opinião pública nunca foi esclarecida correctamente, e foi mesmo manipulada. Na altura de Maastricht como nos anos que se lhe seguiram, não compreendeu exactamente o alcance do Tratado, a saber, o desaparecimento do franco. Mais tarde, fizeram-se os possíveis para fazer crer que ela aderia ao projecto, o que não era verdade. Neste momento, a tomada de consciência é cruel: 52% dos Franceses pensam que a moeda única tem mais inconvenientes do que vantagens, contra 33% que pensam o inverso ( de 11 de Dezembro); 62% gostariam de continuar a utilizar o franco, contra 32% que pensam o inverso ( de 11 de Setembro). Percentagens da mesma ordem verificam-se à escala europeia. O embuste é tão vasto que, no próximo ano, quando os olhos se tiverem aberto, será necessário não só rever o euro como também pensar em sérias reformas das Instituições europeias para que este tipo de manipulações não se repita."@pt11 "Under denna sista sammanträdesperiod i Europaparlamentet för år 2001, som också är den sista före införandet av euromynten och eurosedlarna, måste man konstatera att Europaparlamentet inte har anordnat något högtidligt möte, eller ens någon debatt, för att hälsa välkommen det som, för alla de federalister som är i majoritet här, i princip utgör det största europeiska ”integrationsprojektet”. Varför denna tystnad, som förresten har varat i flera sammanträdesperioder, och som enbart har störts av dem som förespråkar suveränitet? Svaret är enkelt: den slutliga etappen för den gemensamma valutan – det vill säga det fysiska utbytet av mynten och sedlarna från och med den 1 januari 2002 – är grundad på två stora bluffar. För det första är den gemensamma valutan fullständigt onödig ur teknisk synvinkel, och tjänar inget annat till än att tillfredsställa extremismen hos vissa federalister, som absolut vill ha enhetliga valutatecken inom hela Europa. I praktiken skulle vi mycket väl ha kunnat stanna kvar i den nuvarande situationen: en euro för internationell användning, som är överordnad de nationella valutorna. Man kommer alltså att rubba människors vanor, göra deras liv svårare under de kommande månaderna, utan tvekan ytterligare minska det förtroende som knyter dem till deras nationella institutioner, och allt detta utan någon verklig nytta, förutom tillfredsställandet av den federalistiska lidelsen. Den andra bluffen är att allmänheten aldrig har upplysts på ett korrekt sätt, och att den till och med har manipulerats. Vid Maastrichtavtalet, liksom under de därpå följande åren, har allmänheten aldrig exakt insett hur långt avtalet sträckte sig, nämligen till försvinnandet av francen. Efteråt gjordes allt för att få det att verka som om allmänheten anslöt sig till projektet, vilket inte var sant. I dag är insikten plågsam: 52 procent av fransmännen anser att den gemensamma valutan har flera nackdelar än fördelar, jämfört med 33 procent som tycker tvärtom (le Figaro, 11 december); 62 procent skulle vilja fortsätta att använda francen, jämfört med 32 procent som tycker tvärtom (Wall Street Journal, 11 december). Procentantal i samma storlek återfinns inom hela Europa. Bedrägeriet är så omfattande att man nästa år, när människors ögon kommer att ha öppnats, inte bara kommer att behöva se över euron, utan också överväga allvarliga reformer av de europeiska institutionerna för att sådana manipulationer inte skall att inträffa igen."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Berthu (NI ),"12,6 "Le Figaro"10,3,11,9 "Wall Street Journal"1,8,10,3,11,9 "le Figaro"1 "le Figaro,"8 "par écrit"6 "por escrito"12

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph