Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-12-11-Speech-2-046"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech⁴
dcterms:Date	"2001-12-11"^^xsd:date⁴
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Världshandelsorganisationens möte i Qatar⁴
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language⁴
lpv:document identification number	"en.20011211.3.2-046"⁴
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-12-11-Speech-2-047⁴
lpv:spoken text	"Deuxième objectif de l'Union : améliorer la gouvernance de la globalisation. Vous connaissez sur ce point les thèses de la Commission. Nous sommes confrontés aujourd'hui à un déficit de règles multilatérales, de sorte que l'égalité des acteurs économiques, la transparence des transactions, la préservation d'un certain nombre de valeurs de société sont en cause et provoquent, ici ou là, crainte ou anxiété. Vous savez, et ceux d'entre vous qui étaient sur place y ont veillé, que vos préoccupations en termes de protection du consommateur, de santé, d'éducation, de service public ou de diversité culturelle ont été prises en considération. Le programme de négociation adopté à Doha ne nous engage nullement à franchir les bornes qui avaient été fixées à la fois par le Conseil et par le Parlement sur ce point. Enfin, dernier point : l'agriculture. Je vais céder la parole à Franz Fischler qui vous en dira un peu plus à ce sujet. Je crois que nous avons, à ce sujet aussi, atteint notre objectif principal qui était de préserver la capacité de l'Union à faire évoluer la politique agricole commune au rythme qui est et qui sera celui décidé par les institutions de l'Union. Pour terminer, je dirai, en tant que, disons, négociateur principal, combien le travail avec la présidence belge, via la présidence belge, des États membres dont la présence n'est pas toujours extrêmement commode dans ce genre de circonstances, et avec celles et ceux d'entre vous qui étaient là, a été une des clés du succès de cette affaire. Je l'ai déjà dit publiquement. Il me paraît normal que ce soit devant vous que je le dise de manière définitive. La mondialisation des marchés a progressé plus vite que les institutions et les mécanismes de régulation. Cela est vrai aussi bien en matière économique qu'en matière sociale ou environnementale. Nous avons donc, et vous connaissez notre thèse sur ce point, besoin de cohérence entre tous les éléments du système multilatéral, de relations plus constantes, plus claires, plus affirmées entre ses différents piliers. L'OMC est l'un de ces piliers. Elle n'est pas le seul, et elle ne peut pas porter toute seule le poids de cette cohérence. Sur ce point, et conformément, encore une fois, au mandat que nous avions, Doha représente une avancée appréciable. En effet, en matière de régulation des marchés, des règles mondiales sur l'investissement, sur la concurrence, sur les marchés publics, sur la facilitation des échanges font désormais partie du programme de travail. En matière d'environnement, Doha va contribuer à une plus grande cohérence internationale en prévoyant des négociations qui visent à clarifier le statut des accords multilatéraux sur l'environnement dans le contexte de l'OMC. Vous savez que l'Union a dû beaucoup batailler pour obtenir cette décision. Elle a eu raison de le faire, je crois, car c'est une première sur la voie d'une meilleure articulation entre les différents piliers de la gouvernance internationale, en l'occurrence entre le pilier commercial et le pilier environnemental. Nous ne souhaitions pas, en effet, que celui-ci, du point de vue des incohérences ou des conflits possibles, continue de dépendre totalement du mécanisme de règlement des différends de l'OMC, quelles que soient les vertus de ce mécanisme. Sur un point des questions de gouvernance internationale, nous n'avons pas caché notre déception au vu du résultat de la négociation, résultat que nous avons accepté sur place. Il s'agit des questions sociales. Il n'y a pas eu d'accord général pour faire accepter un lien aussi clair que nous le souhaitions entre l'Organisation internationale du travail et d'autres organisations, dont l'OMC. Nous le regrettons. Cette idée s'est heurtée à une opposition politique de la part de pays en développement et nous n'avons pas réussi à la surmonter. Ce n'est pas une raison pour nous résigner. Au contraire, je crois qu'il faut utiliser tous les moyens multilatéraux disponibles pour faire progresser cette idée, qui est celle de l'Union et qui faisait partie de notre mandat, notamment en renforçant l'Organisation internationale du travail sur le plan multilatéral. Faute de succès multilatéral sur ce point, nous allons et nous avons récemment développé les autres aspects de la politique communautaire, notamment la partie bilatérale et la partie unilatérale. De ce point de vue, l'accord que nous avons obtenu au Conseil, hier, à la majorité qualifiée, concernant le renouvellement des préférences généralisées - accord qui élargit assez considérablement la conditionnalité sociale des préférences commerciales - est une bonne nouvelle. Elle montre à tous ceux d'entre vous pour qui ce point est important que si nous ne parvenons pas à percer sur l'ensemble des fronts, au moins, sur le front unilatéral, nous avons, avec l'accord du Conseil, avec l'accord de votre Parlement, qui avait supporté et soutenu cette position, et avec l'accord du Comité économique et social, franchi une étape importante hier. Sur les questions de fonctionnement de l'OMC, votre Parlement avait indiqué un certain nombre de préoccupations. Sur ce point, une bonne nouvelle, à savoir que Doha a effectivement fonctionné de manière plus ouverte et que la combinaison assez intelligente de réunions plénières, de réunions restreintes, de participations régionales à géométrie variable a permis, par exemple, une très bonne participation du continent africain aux décisions. La moins bonne nouvelle, c'est que, pour l'instant, il n'y a pas de décision dans ce programme de négociation sur la réforme de l'Organisation mondiale du commerce elle-même. Ceci n'était d'ailleurs, à vrai dire, soutenu par personne, compte tenu notamment des risques de blocage que ce sujet engendre inévitablement. Je pense que ce n'est que partie remise et que le que nous avons lancé à Doha ne se terminera pas sans que cette question ait été remise sur la table. Du point de vue, notamment, de la relation avec les parlements nationaux ou votre propre Assemblée, la proposition d'introduire dans la déclaration une référence à une association plus étroite des parlements des États membres n'a pas été retenue. Elle n'a pas été retenue suite aux pressions d'un certain nombre de pays en développement qui ne sont pas très favorables à cette idée, du fait aussi d'une position américaine dont le moins qu'on puisse dire est qu'elle était réservée. En tout cas, il n'y avait pas sur place de représentants des autorités parlementaires américaines en nombre suffisant pour pousser sérieusement cette affaire. Donc, nous en sommes restés là pour l'instant. Cela ne veut pas dire que, pour ce qui concerne la Commission et le Parlement, nous ne travaillions pas d'ores et déjà dans l'esprit de ce que nous souhaitions impulser à l'intérieur de l'OMC, c'est à dire transparence, information, consultation. Nous le faisons, je crois, à la satisfaction de ceux d'entre vous qui s'intéressent à ces questions, et j'ai bien l'intention de continuer. Dernier objectif, la poursuite de la libéralisation des échanges elle-même : libéralisation des échanges de biens, de services, des investissements, contribution à la croissance mondiale et, donc, à la réduction de la pauvreté, si toutefois les règles sur une distribution équitable des bénéfices progressent. Sur ce point, les résultats sont tout à fait conformes à ce que nous souhaitions. C'est le cas de l'élimination des droits de douane en matière de biens : dans cette affaire, nous visons clairement, par exemple, les questions de pics tarifaires. C'est le cas de la libéralisation dans les domaines des services : le calendrier est fixé, les négociations devraient ouvrir aux entreprises de l'Union des débouchés considérables."@fr⁶
lpv:translated text	"EU's anden målsætning var en forbedret styring af globaliseringen. De kender Kommissionens synspunkter i så henseende. Vi står i dag i en situation, hvor vi mangler multilaterale regler, hvorfor der rejses spørgsmål som ligestilling mellem de økonomiske aktører, åbenhed i transaktionerne og bevarelse af visse samfundsværdier, hvilket i visse kredse giver anledning til bekymring eller ængstelse. De vil vide, at der blev taget hensyn til Europa-Parlamentets ønsker i spørgsmål som forbrugerbeskyttelse, sundhed, uddannelse, offentlige tjenester eller kulturel mangfoldighed, og de medlemmer, der deltog i konferencen, var med til at sikre dette. Det forhandlingsprogram, der blev vedtaget i Doha, forpligter os ikke til at overskride de grænser, der var fastsat af såvel Rådet som Europa-Parlamentet på dette felt. Endelig et sidste punkt, nemlig landbruget. Jeg vil overlade det til Franz Fischler at redegøre nærmere for dette emne. Vi har efter min opfattelse også på dette område opfyldt den primære målsætning, nemlig at fastholde EU's ret til at lade den fælles landbrugspolitik udvikle sig i den rytme, EU's institutioner træffer afgørelse om. Afslutningsvis vil jeg gerne som lad os sige chefforhandler understrege, at en af nøglerne til succes i denne sag har været samarbejdet med det belgiske formandskab og, via formandskabet, samarbejdet med medlemsstaterne, hvis tilstedeværelse under disse omstændigheder ikke altid er uproblematisk, og endelig samarbejdet med de af Europa-Parlamentets medlemmer, som var til stede. Jeg har sagt dette i de officielle udtalelser, men jeg finder det passende at fastslå det endnu en gang her i Parlamentet i aften. Globaliseringen af markederne har udviklet sig i hastigere tempo end institutionerne og reguleringsordningerne. Dette gælder i såvel økonomisk som social eller miljømæssig henseende. De kender vores synspunkt, også hvad dette anliggende angår. Der er behov for kohærens mellem alle elementer i det multilaterale system. Der er i højere grad brug for etablerede, tydelige og erklærede relationer mellem systemets forskellige bestanddele. WTO er en af disse bestanddele, men ikke den eneste, og WTO kan ikke alene bære byrden og sikre den omhandlede kohærens. På dette punkt, og også i dette tilfælde i overensstemmelse med forhandlingsmandatet, er der sket markante fremskridt i Doha. Når det gælder regulering af markederne, omfatter arbejdsprogrammet fremover også globale regler om investering, om konkurrence, om offentlige indkøb og om fremme af samhandlen. Når det gælder miljøet, vil resultaterne af Doha-konferencen sikre øget international kohærens, idet der er planlagt forhandlinger, som tager sigte på at afklare, hvilken status de multilaterale miljøaftaler i WTO-regi skal tillægges. EU har, som det vil være medlemmerne bekendt, måttet kæmpe hårdt for at få dette vedtaget. Kampen var efter min opfattelse formålstjenlig, eftersom der er tale om de første skridt i retning af en bedre sammenhæng mellem de forskellige bestanddele af den internationale styring, i det konkrete tilfælde mellem det kommercielle og det miljømæssige aspekt. Vi ønsker ikke, at sidstnævnte aspekt fortsat udelukkende skal være underlagt WTO's tvistbilæggelsesordning, uagtet denne ordnings kvaliteter. Vi har ikke lagt skjul på, at vi i forbindelse med spørgsmålene om den internationale styring på et punkt finder forhandlingsresultatet skuffende, om end vi accepterede dette på konferencen. Det drejer sig om de sociale spørgsmål. Der blev ikke opnået enighed om at acceptere en klar forbindelse mellem Den Internationale Arbejdsorganisation og andre organisationer, herunder WTO, sådan som vi havde ønsket. Dette beklager vi. Tanken mødte politisk modstand fra udviklingslandene, og det lykkedes os ikke at overvinde modstanden. Vi bør imidlertid ikke af den grund resignere. Tværtimod bør vi efter min opfattelse udnytte alle til rådighed værende multilaterale muligheder for at fremme denne tanke, som er Unionens tanke og en del af vores forhandlingsmandat, idet vi ikke mindst søger at styrke ILO i multilateral henseende. I mangel af multilateral succes på dette felt vil vi og har vi for nylig udviklet de øvrige aspekter af fællesskabspolitikken, nemlig det bilaterale og det unilaterale aspekt. Der er i denne sammenhæng grund til at fremhæve den aftale om fornyelse af de generelle toldpræferencer, der i går blev vedtaget i Rådet med kvalificeret flertal. Aftalen udvider i betragteligt omfang de kommercielle præferencers sociale betingethed, hvilket er positivt. Aftalen bør for alle Europa-Parlamentets medlemmer, for hvem dette spørgsmål er vigtigt, være et vidnesbyrd om, at vi, om end vi ikke oplever et gennembrud på alle fronter, i alt fald på den unilaterale front tog et vigtigt skridt i går med Rådets accept, med Europa-Parlamentets accept, idet Parlamentet støttede og forsvarede denne holdning, og med Det Økonomiske og Sociale Udvalgs accept. Hvad angår måden, hvorpå WTO fungerer, havde Europa-Parlamentet udtrykt bekymring i flere henseender. Det er i den forbindelse glædeligt, at konferencen i Doha rent faktisk var kendetegnet ved større åbenhed, og den særdeles behændige kombination af plenarmøder, møder i mindre forsamlinger og regional deltagelse med variabel geometri sikrede f.eks. på udmærket vis det afrikanske kontinents deltagelse i beslutningsprocessen. Det er mindre glædeligt, at der på nuværende tidspunkt ikke i forhandlingsprogrammet indgår en afgørelse om reform af WTO som sådan. Rent faktisk støttede ingen en sådan reform i betragtning af den fare for blokering, emnet uundgåeligt indebærer. Der er efter min opfattelse blot tale om et "hængeparti", og den forhandlingsrunde, vi indledte i Doha, vil ikke blive afsluttet, uden at spørgsmålet på ny har været bragt på bane. Hvad angår forbindelsen til de nationale parlamenter eller Europa-Parlamentet, vandt forslaget om i erklæringen at indføje en bestemmelse om øget inddragelse af parlamenter og medlemsstater ikke genklang. Forslaget faldt efter pres fra visse udviklingslande, som ikke kunne tilslutte sig tanken, og på grund af den amerikanske holdning, som for at sige det mildt var reserveret. Under alle omstændigheder var antallet af repræsentanter for de amerikanske parlamentariske forsamlinger, som deltog i konferencen, utilstrækkeligt til for alvor at fremme denne sag. Derved måtte det blive på nuværende tidspunkt. Dette er dog ikke ensbetydende med, at Kommissionen og Europa-Parlamentet ikke allerede arbejder på den måde, vi ønskede at fremme inden for WTO's rammer, altså med åbenhed, information og høring som kendetegn. Dette sker efter min opfattelse på en måde, som findes tilfredsstillende af de medlemmer, som interesserer sig for disse spørgsmål, og det er min hensigt fortsat at arbejde på denne måde. Den sidste målsætning var fortsat liberalisering af verdenshandlen som sådan. Liberalisering af handlen med varer og tjenesteydelser, liberalisering af investeringer, bidrag til øget global vækst og dermed til begrænsning af fattigdommen, såfremt reglerne om rimelig fordeling af goderne nyder fremme. Resultaterne ligger på dette felt helt på linje med vores ønsker. Det gælder afskaffelsen af told på handel med varer. Der sigtes i dette spørgsmål klart til eksempelvis spørgsmålet om toldlofter. Det gælder liberalisering, hvad angår tjenesteydelser. Der er fastlagt en tidsplan, og forhandlingerne må ventes at åbne betragtelige afsætningsmuligheder for EU's virksomheder."@da¹ "Zum zweiten Ziel der Union, der verbesserten Steuerung der Globalisierung. Die diesbezüglichen Thesen der Kommission sind Ihnen bekannt. Wir sehen uns heute einem Defizit des multilateralen Regelwerkes gegenüber, sodass die Gleichheit der Wirtschaftsbeteiligten, die Transparenz der Transaktionen, die Achtung einer Reihe von gesellschaftlichen Werten in Frage gestellt sind, was hier und da zu Befürchtungen oder Ängsten führt. Wie Sie wissen – und diejenigen von Ihnen, die am Konferenzort waren, haben darauf geachtet –, haben Ihre Anliegen in den Bereichen Verbraucherschutz, Gesundheit, Bildung, gemeinwirtschaftliche Dienste, kulturelle Vielfalt Berücksichtigung gefunden. Das in Doha angenommene Verhandlungsprogramm verpflichtet uns keineswegs, über die in dieser Frage sowohl vom Rat als auch vom Parlament festgelegten Grenzen hinauszugehen. Zum letzten Punkt, zur Landwirtschaft, werde ich das Wort Franz Fischler überlassen, der Ihnen dazu nähere Erläuterungen geben wird. Meiner Meinung nach haben wir auch in diesem Punkt unser Hauptziel erreicht, das in der Bewahrung der Fähigkeit der Union besteht, die gemeinsame Agrarpolitik in dem von den Institutionen der Union bestimmten Tempo weiterzuentwickeln. Zum Schluss möchte ich als – sagen wir – Hauptverhandlungsführer feststellen, wie sehr die Zusammenarbeit mit dem belgischen Vorsitz und über diesen mit den Mitgliedstaaten, deren Anwesenheit unter solchen Umständen nicht immer sehr bequem ist, sowie mit all denen von Ihnen, die sich an Ort und Stelle befanden, zum Erfolg in dieser Angelegenheit beigetragen hat. Das habe ich zwar bereits öffentlich geäußert, doch ich halte es für normal, dies vor Ihnen in aller Form zum Ausdruck zu bringen. Die Globalisierung der Märkte hat sich rascher vollzogen als die der Institutionen und der Regulierungsmechanismen. Dies bezieht sich sowohl auf den wirtschaftlichen wie auch den sozialen oder umweltpolitischen Bereich. Wir brauchen also – und auch hier kennen Sie unseren Standpunkt – Kohärenz zwischen allen Elementen des multinationalen Systems sowie konstantere, eindeutigere und ausgeprägtere Beziehungen zwischen den einzelnen Säulen. Die WTO ist eine dieser Säulen, aber nicht die einzige, und sie kann daher nicht allein die Verantwortung für diese Kohärenz tragen. In diesem Punkt stellt Doha – wiederum in Übereinstimmung mit dem uns erteilten Mandat – einen bedeutenden Fortschritt dar. Was die Regulierung der Märkte betrifft, so sind die weltweiten Regeln über Investitionen, Wettbewerb, öffentliches Beschaffungswesen sowie Handelserleichterungen nunmehr Teil des Arbeitsprogramms. Umweltpolitisch gesehen wird Doha zu einer größeren internationalen Kohärenz beitragen, da Verhandlungen zur Klärung der Rechtsstellung der multilateralen Umweltabkommen im Rahmen der WTO vorgesehen sind. Wie Sie wissen, musste die Union große Anstrengungen unternehmen, um diese Entscheidung zu erreichen. Die Union hat damit richtig gehandelt, denn meiner Meinung nach stellt dies einen ersten Schritt auf dem Wege zu einer besseren Verbindung zwischen den einzelnen Säulen der internationalen dar, und zwar konkret zwischen der handelspolitischen und der umweltpolitischen Säule. Wir wollen nämlich nicht, dass letztere hinsichtlich der Inkohärenzen und möglichen Konflikte weiterhin vollständig abhängt von den Konfliktbeilegungsverfahren der WTO, so groß die Vorteile dieser Verfahrens auch sein mögen. Zu einem Punkt im Bereich der internationalen haben wir angesichts des an Ort und Stelle akzeptierten Verhandlungsergebnisses unsere Enttäuschung nicht verhehlen können. Es handelt sich um die sozialen Fragen. Es gab keine allgemeine Übereinstimmung darüber, eine so deutliche Verbindung wie von uns gewünscht zwischen der Internationalen Arbeitsorganisation und den anderen Organisationen wie der WTO zu akzeptieren. Dies bedauern wir. Dieser Vorschlag traf auf den politischen Widerstand einer Reihe von Entwicklungsländern, den wir nicht zu überwinden vermochten. Allerdings ist dies für uns kein Grund zur Resignation. Meiner Meinung nach müssen im Gegenteil alle verfügbaren multilateralen Mittel eingesetzt werden, um dieser Idee, die von der Union vertreten wird und die Teil unseres Verhandlungsmandats war, zum Durchbruch zu verhelfen, indem die Internationale Arbeitsorganisation auf multilateraler Ebene gestärkt wird. Da in dieser Frage kein multilateraler Erfolg zu erreichen war, werden wir die anderen Aspekte der Gemeinschaftspolitik, insbesondere den bilateralen und den unilateralen Teil, weiter entwickeln, womit wir bereits begonnen haben. Unter diesem Gesichtspunkt ist die Einigung, die gestern im Rat mit qualifizierter Mehrheit zur Verlängerung der allgemeinen Präferenzen erzielt wurde und der die soziale Bedingtheit der Handelspräferenzen deutlich ausweitet, eine gute Nachricht. Sie zeigt all denen von Ihnen, die diesen Punkt als wichtig erachten: Wenn auch nicht an allen Fronten Durchbrüche zu verzeichnen sind, so haben wir doch mit der Einigung im Rat, mit der Zustimmung Ihres Parlaments, das diese Position unterstützt und bestätigt hat, sowie mit der Zustimmung des Wirtschafts- und Sozialausschusses zumindest an der unilateralen Front gestern einen bedeutenden Schritt nach vorn getan. Bezüglich der Arbeitsweise der WTO hatte Ihr Hohes Haus eine Reihe von Kritikpunkten geäußert. Auch hier gibt es eine gute Nachricht, dass nämlich die Konferenz von Doha transparenter gearbeitet hat und dass die zweckdienliche Kombination von Plenarsitzungen, von Sitzungen in kleinerem Kreis, von regionalen Teilnehmerkreisen mit variabler Geometrie z. B. eine recht gute Mitwirkung des afrikanischen Kontinents an der Beschlussfassung ermöglicht hat. Weniger gut ist allerdings die Feststellung, dass es bisher keinen Beschluss zur Aufnahme der Frage der Reform der WTO selbst in das Verhandlungsprogramm gibt. Dies wurde allerdings auch von keiner Seite wirklich unterstützt, da bei diesem Thema die unvermeidliche Gefahr von Blockaden besteht. Meiner Meinung nach handelt es sich jedoch nur um einen Aufschub und die in Doha beschlossene neue Verhandlungsrunde dürfte nicht zu Ende gehen, ohne dass diese Frage wieder auf den Tisch kommt. Was die Beziehungen mit den nationalen Parlamenten und auch Ihrem Parlament betrifft, so ist der Vorschlag, in die Erklärung einen Hinweis auf eine engere Einbeziehung der Parlamente der Mitgliedstaaten aufzunehmen, nicht aufgegriffen worden, und zwar aufgrund des Druckes von Seiten einer Reihe von Entwicklungsländern, die dieser Vorstellung nicht sehr positiv gegenüber stehen, sowie auch aufgrund der US-amerikanischen Haltung, die zumindest als reserviert zu bezeichnen ist. Es waren jedenfalls nicht genügend Parlamentsvertreter aus den USA vor Ort, um in dieser Frage ernsthaften Druck zu machen. Hier sind wir also im Moment nicht weitergekommen. Das schließt jedoch nicht aus, dass wir – was die Kommission und das Parlament betrifft – nicht bereits in dem Sinne arbeiten, den wir auch innerhalb der WTO befördern wollen, d. h. auf der Grundlage von Transparenz, Information und Konsultation. Wie ich meine, geschieht das zur Zufriedenheit derer von Ihnen, die sich für diese Fragen interessieren, und ich habe auf jeden Fall die Absicht, so weiter zu arbeiten. Letztes Ziel, die Liberalisierung des Handels selbst: die Liberalisierung des Handels mit Waren und Dienstleistungen, der Investitionen, um zum weltweiten Wirtschaftswachstum und damit zur Verringerung der Armut beizutragen, wobei allerdings die Regeln für eine gerechte Verteilung der Gewinne weiterentwickelt werden müssen. In diesem Punkt entsprechen die Ergebnisse voll und ganz unseren Wünschen. Dies trifft auf die Abschaffung der Zölle im Warenhandel zu: Hier geht es uns ganz klar z. B. um die Frage der Spitzenwerte. Dies trifft auch auf den Dienstleistungsbereich zu: Hier steht der Zeitplan fest, und die Verhandlungen dürften den Unternehmen der Union beträchtliche Absatzmärkte eröffnen."@de⁷ "Δεύτερος στόχος της Ένωσης: η βελτίωση της διαχείρισης της παγκοσμιοποίησης. Γνωρίζετε τις θέσεις της Επιτροπής στο θέμα αυτό. Υπάρχει σήμερα έλλειμμα πολυμερών κανόνων, με αποτέλεσμα να αμφισβητούνται η ισότητα των οικονομικών παραγόντων, η διαφάνεια των συναλλαγών, η προάσπιση ορισμένων κοινωνικών αξιών και να γεννάται ενίοτε φόβος ή ανασφάλεια. Γνωρίζετε, μάλιστα όσοι από εσάς ήταν στην Ντόχα μερίμνησαν για τούτο, ότι ελήφθησαν υπόψη οι ανησυχίες που διατυπώσατε όσον αφορά την προστασία του καταναλωτή, την υγεία, την παιδεία, τις δημόσιες υπηρεσίες ή την πολιτιστική ποικιλομορφία. Το πρόγραμμα διαπραγματεύσεων που εγκρίθηκε στην Ντόχα δεν μας δεσμεύει σε καμία περίπτωση να υπερβούμε τα όρια που έχουν θέσει τόσο το Συμβούλιο όσο και το Κοινοβούλιο στο θέμα αυτό. Τέλος, τελευταίο σημείο: η γεωργία. Θα δώσω τον λόγο στον κ. Franz Fischler που θα σας πει περισσότερα για το θέμα αυτό. Νομίζω ότι επιτύχαμε, και στο θέμα αυτό, τον κύριο στόχο μας, δηλαδή τη διαφύλαξη της ικανότητας της Ένωσης να αναπτύσσει την κοινή γεωργική πολιτική με τον ρυθμό που αποφασίζουν και θα αποφασίζουν τα θεσμικά όργανα της Ένωσης. Τελειώνοντας, θα ήθελα να τονίσω, με την ιδιότητα, ας πούμε, του κύριου διαπραγματευτή, ότι η συνεργασία με τη βελγική Προεδρία, μέσω της βελγικής Προεδρίας, τα κράτη μέλη των οποίων η παρουσία δεν είναι πάντοτε απολύτως κατάλληλη σε τέτοιες περιστάσεις, και με όσες και όσους από εσάς ήσασταν εκεί, απετέλεσε ένα από τα κλειδιά της επιτυχίας του συγκεκριμένου εγχειρήματος. Το έχω ήδη δηλώσει δημοσίως. Νομίζω ότι είναι σωστό να το επαναλάβω, ρητά πια, ενώπιόν σας. Η παγκοσμιοποίηση των αγορών προχώρησε ταχύτερα από τα θεσμικά όργανα και τους μηχανισμούς ρύθμισης. Αυτό ισχύει τόσο σε οικονομικά θέματα όσο και σε κοινωνικά θέματα και σε θέματα προστασίας του περιβάλλοντος. Έχουμε, επομένως, και γνωρίζετε τη θέση μας στο θέμα αυτό, ανάγκη από μεγαλύτερη συνοχή μεταξύ όλων των στοιχείων του πολυμερούς συστήματος, από σταθερότερες, σαφέστερες και πιο παγιωμένες σχέσεις μεταξύ των διαφόρων πυλώνων του. Ο ΠΟΕ είναι ένας από τους πυλώνες αυτούς. Δεν είναι ο μόνος, και δεν μπορεί να φέρει μόνος του το βάρος αυτής της συνοχής. Ως προς το θέμα αυτό, και σύμφωνα, για μια ακόμη φορά, με την εντολή που είχαμε, η Ντόχα αντιπροσωπεύει μια αξιοσημείωτη πρόοδο. Στην ουσία, όσον αφορά τη ρύθμιση των αγορών, οι παγκόσμιοι κανόνες για τις επενδύσεις, τον ανταγωνισμό, τις δημόσιες συμβάσεις, τη διευκόλυνση των συναλλαγών συνιστούν εφεξής μέρος του προγράμματος εργασίας. Όσον αφορά το περιβάλλον, η Ντόχα θα συμβάλει στην ενίσχυση της διεθνούς συνοχής προβλέποντας διαπραγματεύσεις με στόχο την αποσαφήνιση του καθεστώτος των πολυμερών συμφωνιών για το περιβάλλον στο πλαίσιο του ΠΟΕ. Γνωρίζετε ότι η Ένωση έδωσε μεγάλη μάχη για να επιτύχει την απόφαση αυτή. Κατά τη γνώμη μου έπραξε σωστά, διότι πρόκειται για την πρώτη απόφαση στην πορεία προς την καλύτερη άρθρωση μεταξύ των διαφόρων πυλώνων της διεθνούς διαχείρισης, στη συγκεκριμένη περίπτωση μεταξύ του εμπορικού πυλώνα και του πυλώνα προστασίας του περιβάλλοντος. Δεν επιθυμούμε στην ουσία τη διαρκή και ολοκληρωτική εξάρτησή του, σε περίπτωση ενδεχόμενης έλλειψης συνοχής ή ενδεχόμενων συγκρούσεων, από τον μηχανισμό επίλυσης διαφορών του ΠΟΕ, ανεξαρτήτως των πλεονεκτημάτων του εν λόγω μηχανισμού. Ως προς ένα σημείο συναφές με τα θέματα διεθνούς διαχείρισης, δεν κρύψαμε την απογοήτευσή μας για το αποτέλεσμα της διαπραγμάτευσης, αποτέλεσμα που αποδεχθήκαμε ωστόσο. Πρόκειται για τα κοινωνικά θέματα. Δεν επιτεύχθηκε γενική συμφωνία για σύνδεση τόσο σαφή όσο επιθυμούσαμε μεταξύ της Διεθνούς Οργάνωσης Εργασίας και άλλων οργανισμών, μεταξύ των οποίων και ο ΠΟΕ. Λυπούμαστε για τούτο. Η ιδέα αυτή συνάντησε την πολιτική αντίθεση των αναπτυσσόμενων χωρών την οποία δεν κατορθώσαμε να κάμψουμε. Αυτός φυσικά δεν είναι λόγος για να παραιτηθούμε από την προσπάθεια. Αντίθετα, νομίζω ότι πρέπει να χρησιμοποιήσουμε όλα τα διαθέσιμα πολυμερή μέσα για να προωθήσουμε την ιδέα αυτή, επάνω στην οποία στηρίζεται η Ένωση και που συνιστούσε μέρος της εντολής που μας είχε δοθεί, κυρίως ενισχύοντας τη Διεθνή Οργάνωση Εργασίας σε πολυμερές επίπεδο. Ελλείψει πολυμερούς επιτυχίας στο σημείο αυτό, σκοπεύουμε να αναπτύξουμε και αναπτύξαμε πρόσφατα τις άλλες πτυχές της κοινοτικής πολιτικής, κυρίως τη διμερή και μονομερή πτυχή. Από αυτήν την άποψη, η συμφωνία που επιτύχαμε στο Συμβούλιο εχθές, με ειδική πλειοψηφία, σχετικά με την ανανέωση των γενικευμένων προτιμήσεων – συμφωνία που διευρύνει ικανοποιητικά τις κοινωνικές προϋποθέσεις των εμπορικών προτιμήσεων – είναι ένα καλό νέο. Αποδεικνύει σε όσους από εσάς θεωρείτε το σημείο αυτό σημαντικό ότι, ακόμη και αν δεν κατορθώσουμε να σημειώσουμε επιτυχίες σε όλα τα μέτωπα, τουλάχιστον, στο μονομερές μέτωπο, κατορθώσαμε να κάνουμε ένα σημαντικό βήμα εχθές με τη συμφωνία του Συμβουλίου, με τη συμφωνία του Σώματός σας, που είχε υποστηρίξει και προωθήσει την εν λόγω θέση, και με τη συμφωνία της Οικονομικής και Κοινωνικής Επιτροπής. Όσον αφορά τα θέματα λειτουργίας του ΠΟΕ, το Σώμα σας διατύπωσε ορισμένες ανησυχίες. Ως προς το θέμα αυτό, έχω ένα καλό νέο: η Ντόχα λειτούργησε πράγματι με πιο ανοιχτό τρόπο και ο αρκετά έξυπνος συνδυασμός των ολομελειών, των συνεδριάσεων με περιορισμένη σύνθεση, της συμμετοχής περιφερειών “διαφόρων ταχυτήτων” κατέστησε, για παράδειγμα, δυνατή τη μεγάλη συμμετοχή της αφρικανικής ηπείρου στη λήψη των αποφάσεων. Το λιγότερο καλό νέο είναι ότι, προς το παρόν, δεν έχει ληφθεί απόφαση στο εν λόγω πρόγραμμα διαπραγματεύσεων για τη μεταρρύθμιση του ίδιου του Παγκόσμιου Οργανισμού Εμπορίου. Η άποψη αυτή δεν υποστηρίχθηκε εξάλλου, για να πούμε την αλήθεια, από κανέναν, δεδομένου του κινδύνου εμπλοκής που σίγουρα θα παρουσιάσει το συγκεκριμένο θέμα. Νομίζω ότι το θέμα αυτό θα πρέπει να συζητηθεί μια άλλη φορά και ότι ο γύρος που ξεκινήσαμε στην Ντόχα δεν θα ολοκληρωθεί αν δεν τεθεί επί τάπητος το συγκεκριμένο ζήτημα. Όσον αφορά κυρίως τη σχέση με τα εθνικά κοινοβούλια ή με το Σώμα σας, δεν εγκρίθηκε η πρόταση περί εισαγωγής στη δήλωση αναφοράς στο θέμα της στενότερης σύνδεσης των κοινοβουλίων των κρατών μελών. Δεν εγκρίθηκε κατόπιν πιέσεων ορισμένων αναπτυσσόμενων χωρών που δεν αντιμετωπίζουν ιδιαίτερα θετικά την ιδέα αυτή, καθώς και λόγω της αμερικανικής θέση η οποία το λιγότερο που μπορούμε να πούμε είναι ότι ήταν επιφυλακτική. Εν πάση περιπτώσει, δεν συμμετείχε επαρκής αριθμός εκπροσώπων των αμερικανικών κοινοβουλευτικών αρχών ώστε να προωθηθεί σοβαρά το θέμα αυτό. Επομένως, παραμείναμε στάσιμοι στο θέμα αυτό προς το παρόν. Αυτό δεν σημαίνει ότι, όσον αφορά την Επιτροπή και το Κοινοβούλιο, δεν θα εξακολουθήσουμε να εργαζόμαστε για να προωθήσουμε τα θέματα που μας ενδιαφέρουν στους κόλπους του ΠΟΕ, δηλαδή τη διαφάνεια, την ενημέρωση, τη διαβούλευση. Θα εξακολουθήσουμε να προωθούμε τα θέματα αυτά προς μεγάλη ικανοποίηση, νομίζω, όσων από εσάς ενδιαφέρονται για τα εν λόγω ζητήματα. Έχω πράγματι την πρόθεση να επιδιώξω την υλοποίησή τους. Τελευταίος στόχος, η επιδίωξη καθεαυτής της απελευθέρωσης των συναλλαγών: απελευθέρωση των ανταλλαγών αγαθών, υπηρεσιών, επενδύσεων, συμβολή στην παγκόσμια ανάπτυξη και, συνεπώς, στη μείωση της φτώχειας εάν βεβαίως εφαρμόζονται σωστά οι κανόνες περί ισότιμης κατανομής των οφελών. Στο σημείο αυτό, τα αποτελέσματα ανταποκρίνονται πλήρως στις προσδοκίες μας. Πρόκειται για την περίπτωση της κατάργησης των τελωνειακών δασμών για αγαθά: στο θέμα αυτό, κύριος στόχος μας είναι, για παράδειγμα, τα θέματα των ανώτατων ορίων δασμών. Πρόκειται για την περίπτωση της απελευθέρωσης στους τομείς των υπηρεσιών: το χρονοδιάγραμμα έχει καθορισθεί, οι διαπραγματεύσεις θα έπρεπε να δημιουργήσουν σημαντικές ευκαιρίες ανάπτυξης για τις επιχειρήσεις της Ένωσης."@el^8,8 "The EU’s second goal is to improve the governance of globalisation. You know what the Commission’s views are on this. Today we face a deficit of multilateral rules, which calls into question the equality between economic players, the transparency of transactions and the preservation of certain social values. This has given rise to fear or concern in some quarters. As you know, and those of you who were in Doha made sure of this, your concerns about consumer protection, health, education, public service and cultural diversity were taken into consideration. The negotiating programme adopted in Doha certainly does not commit us to go beyond the limits that were set both by the Council and by Parliament in this area. My final point concerns agriculture. I will now hand over to Franz Fischler who can tell you a little more about this subject. Here too, however, I believe we achieved our main objective, which was to ensure that the Union remained capable of taking forward the common agricultural policy at a rate that is and will be decided by the EU institutions. To conclude, in my capacity as, shall we say, principal negotiator, let me tell you that one of the keys to success in this business was our work with the Belgian Presidency and, via the Belgian Presidency, with the Member States, whose presence is not always entirely convenient in such circumstances, and with those of you who were there at the meeting. I have said it in public. I think it is perfectly acceptable for me to say it to you in a definitive manner. Markets have become globalised more rapidly than institutions and regulatory instruments. This is true in the economic field as in the social and environmental field. As I said, you know our views in this area; we need to establish coherence between all the aspects of the multilateral system and we need more constant, clear and definite relations between its various pillars. The WTO is one of those pillars. It is not the only one and it cannot support the entire weight of this coherence by itself. In this regard and, once again, in line with our mandate, Doha represents a considerable step forward. In terms of regulating the markets, global rules on investment, on competition, on public procurement and on trade facilitation now form part of the work programme. Regarding the environment, Doha will help establish greater international coherence by providing for negotiations to clarify the status of the multilateral agreements on the environment in the context of the WTO. As you know, the Union had to struggle hard to obtain this decision. I believe it was right to do so because this is a first step towards establishing greater coherence between the various pillars of international governance, in this case between the trade and environment pillars. In the event of inconsistency or potential conflict, we did not want this pillar to continue depending entirely on the WTO instrument for settling disputes, whatever the virtues of that instrument. With regard to one aspect of the international governance issues, we did not hide our disappointment at the outcome of the negotiations, although we accepted it. I am referring to the social issues. We did not achieve general agreement on forging the kind of clear link we had hoped to see between the International Labour Organisation and other organisations, including the WTO. We regret that. The developing countries were politically opposed to this idea and we could not overcome their opposition. That is not a reason for giving up. On the contrary, I believe we have to draw on every available multilateral means of putting this idea forward, because it represents the Union’s view and formed part of our mandate, especially as regards strengthening the multilateral aspect of the World Trade Organisation. Having failed to succeed in relation to this multilateral aspect, we will be developing the other aspects of Community policy, as we have now begun to do, in particular the bilateral and the unilateral parts. From that point of view, the agreement we reached yesterday in the Council, by a qualified majority, on renewing the system of generalised preferences – an agreement that quite considerably strengthens the social conditions on which trade preferences depend – is good news. It shows all those who believe this point is important that if we do not manage to make progress on every front, or at least on the unilateral front, this agreement on the part of the Council, with the assent of your Parliament, which had supported and upheld this position, and with the agreement of the Economic and Social Committee, marked a major step forward yesterday. On the question of the way the WTO operates, your Parliament had expressed certain concerns. Here we have one piece of good news, namely that Doha was indeed more open and that thanks to the rather clever variable system of plenary meetings, restricted meetings and regional participation, the African continent, for instance, was able to play a very good part in the decision-making. The not so good news is that for the time being no decision has been reached during this negotiating round on reforming the World Trade Organisation itself. To tell the truth, nobody was in favour of this reform, given the inevitable risk of deadlock. I think the question has simply been postponed and that it will come up again before the round we launched in Doha is concluded. On the specific question of relations with the national parliaments or your Parliament, the proposal to incorporate a reference to closer association between Member State parliaments was not accepted. This was because of pressure by a number of developing countries that were not really in favour of the idea and because of the American position, which could be described as reluctant, to say the least. In any case, there were not enough representatives of the American parliamentary authorities to deal with this question seriously. So that is where we stand at the moment. In fact, the Commission and Parliament have already been working in the spirit of transparency, information and consultation that we had hoped to promote within the WTO. I believe we are doing so to the satisfaction of those of you who are interested in these matters and I fully intend to continue along these lines. Our final objective is the pursuit of liberalisation of trade as such: to liberate trade in goods, services and investments, to contribute to global growth and, therefore, to reducing poverty, provided we make progress with the rules on the fair distribution of trade benefits. In this respect, the results are entirely in line with what we had hoped. In regard to abolishing customs duties on goods, for instance, we are clearly targeting tariff levels. This applies to the liberalisation of services – the timetable has been decided and the negotiations should open up considerable opportunities to EU companies."@en³ "(FR) Segundo objetivo de la Unión: mejorar la gobernanza de la globalización. Ustedes conocen las tesis de la Comisión en relación con este punto. Hoy nos enfrentamos a un déficit de normas multilaterales, de tal modo que se pone en tela de juicio la igualdad de los actores económicos, la transparencia de las transacciones, la protección de algunos valores sociales, lo que a menudo provoca miedo o ansiedad. Ustedes saben - y aquellos de ustedes que se encontraban se esforzaron por conseguirlo - que las preocupaciones que ustedes tenían con respecto a la protección del consumidor, a la salud, a la educación, al servicio público o a la diversidad cultural fueron tomadas en consideración. El programa de negociación aprobado en Doha no nos compromete en absoluto a superar los límites establecidos a la vez por el Consejo y el Parlamento en este punto. Finalmente, último punto: la agricultura. Voy a ceder la palabra a Franz Fischler, quien se extenderá sobre este tema. En tal sentido, creo que también logramos nuestro objetivo principal, que consistía en mantener la capacidad de la Unión para cambiar la política agrícola común de acuerdo a un ritmo que es y será el que decidan las instituciones de la Unión. Para finalizar, manifestaré, como - digamos - negociador principal, que el trabajo con la Presidencia belga, a través de la Presidencia belga, de los Estados miembros cuya presencia no siempre es del todo cómoda en este género de circunstancias, y con aquellas y aquellos de ustedes que estaban allí, fue una de las claves del éxito de este asunto. Ya lo he dicho públicamente. Considero normal que lo exprese de manera rotunda ante ustedes. La mundialización de los mercados ha avanzado más deprisa que las instituciones y los mecanismos de regulación. Esto también es válido tanto en materia económica como en materia social o medioambiental. Necesitamos, por consiguiente - y ustedes conocen nuestra tesis sobre este punto -, una coherencia entre todos los elementos del sistema multilateral, unas relaciones más constantes, más claras, más firmes, entre sus diferentes pilares. La OMC es uno de estos pilares. No es el único, y no puede soportar sola el peso de dicha coherencia. En este punto, y conforme, una vez más, al mandato que teníamos, Doha representa un avance apreciable. En efecto, ahora forman parte del programa de trabajo, en materia de regulación de los mercados, una serie de normas internacionales sobre la inversión, la competencia, los contratos públicos y la facilitación de los intercambios. Desde el punto de vista del medio ambiente, Doha contribuirá a una mayor coherencia internacional, a establecer negociaciones destinadas a clarificar, en el contexto de la OMC, el estatuto de los acuerdos multilaterales sobre el medio ambiente. Ustedes saben que la Unión debió batallar mucho para obtener esta decisión. Creo que tuvo razón en hacerlo, ya que se trata de una primicia con miras a una mejor articulación entre los diferentes pilares de la gobernanza internacional - es decir, entre el pilar comercial y el pilar medioambiental -. No deseamos, en efecto, que éste, desde el punto de vista de las incoherencias o de los posibles conflictos, continúe dependiendo totalmente del mecanismo de arreglo de las diferencias de la OMC, cualesquiera que sean las virtudes de dicho mecanismo. Con respecto al punto relativo a las cuestiones de gobernanza internacional, no hemos ocultado nuestra decepción a la vista del resultado de la negociación, resultado que aceptamos . Se trata de las cuestiones sociales. No hubo un acuerdo general para que se aceptara un vínculo tan claro como el que nosotros deseábamos entre la Organización Internacional del Trabajo y otras organizaciones, entre las que se encuentra la OMC. Lo lamentamos. Esta idea chocó con una oposición política por parte de los países en desarrollo y no logramos superarla. No es una razón para resignarnos. Por el contrario, creo que hay que utilizar todos los medios multilaterales disponibles para hacer progresar dicha idea, que es la de la Unión y que formaba parte de nuestro mandato, reforzando sobre todo la Organización Internacional del Trabajo en el plano multilateral. Al no haberse logrado un éxito multilateral en este punto, vamos a desarrollar - y lo hemos hecho recientemente - los demás aspectos de la política comunitaria, en particular la parte bilateral y la parte unilateral. Desde este punto de vista, el acuerdo que ayer obtuvimos en el Consejo, por mayoría cualificada, sobre la renovación de las preferencias generalizadas - acuerdo que amplía considerablemente la condicionalidad social de las preferencias comerciales - es una buena noticia. Ésta demuestra a todos aquellos de ustedes para quienes este punto es importante que si no logramos penetrar en el conjunto de los frentes, al menos, en el frente unilateral, ayer, con el acuerdo del Consejo, con el acuerdo de este Parlamento - que había apoyado y mantenido dicha posición - y con el acuerdo del Comité Económico y Social, superamos una etapa importante. En cuanto a las cuestiones de funcionamiento de la OMC, este Parlamento había manifestado algunas preocupaciones. Existe una buena noticia en relación con este punto, es decir: Doha funcionó, efectivamente, de manera más abierta, y la combinación bastante inteligente de reuniones plenarias, de reuniones restringidas, de participaciones regionales con geometría variable, permitió, por ejemplo, una importante participación del continente africano en las decisiones. La noticia menos buena es que, por el momento, en este programa no hay decisión de negociación sobre la reforma de la propia Organización Mundial del Comercio. En realidad, nadie apoyaba dicha reforma debido sobre todo a los riesgos de bloqueo que inevitablemente provoca este tema. Pienso que sólo se pospuso y que la ronda que hemos iniciado en Doha no se cerrará sin que esta cuestión se vuelva a poner sobre la mesa. Desde el punto de vista de la relación con los Parlamentos nacionales o con esta misma Asamblea, la propuesta de introducir en la declaración una referencia a una asociación más estrecha de los Parlamentos y de los Estados miembros no fue aprobada. No fue aprobada debido a las presiones de algunos países en desarrollo que no son muy favorables a dicha idea y debido, también, a una posición norteamericana, de la que lo menos que puede decirse es que era reservada en cuanto a este punto. En todo caso, no había el número suficiente de representantes de las autoridades parlamentarias norteamericanas para sacar adelante seriamente dicho asunto. Por consiguiente, por el momento seguimos en ese punto. Eso no significa que, por lo que respecta a la Comisión y al Parlamento, no trabajemos en lo sucesivo dentro del espíritu de aquello que deseamos impulsar dentro de la OMC, es decir: transparencia, información, consulta. Creo que lo hacemos a satisfacción de aquellos de ustedes que se interesan por estas cuestiones, y tengo la intención de continuar haciéndolo. Último objetivo, la continuación de la propia liberalización de los intercambios: liberalización de los intercambios de bienes, de servicios, de inversiones, contribución al crecimiento mundial y, por tanto, a la reducción de la pobreza, siempre que las normas sobre una distribución justa de los beneficios progresen. Con respecto a este punto, los resultados se ajustan totalmente a lo que deseamos. Me refiero a la eliminación de los derechos de aduanas en materia de bienes: en este asunto contemplamos claramente, por ejemplo, las cuestiones de los picos arancelarios. Me refiero asimismo a la liberalización en los ámbitos de los servicios: el calendario está fijado, las negociaciones permitirán abrir mercados importantes a las empresas de la Unión."@es¹² "Euroopan unionin toisena tavoitteena on globalisaation parempi hallinta. Tiedätte, mikä on komission kanta asiaan. Meillä ei tällä hetkellä ole tarpeeksi monenvälisiä sääntöjä, mikä vaikuttaa taloudenpitäjien tasapainoon, liiketoiminnan avoimuuteen ja tiettyjen yhteiskunnallisten arvojen säilymiseen, mikä puolestaan aiheuttaa paikoin pelkoa ja levottomuutta. Te tiedätte, ja paikan päällä olleet saattoivat myös nähdä, että huolemme kuluttajansuojasta, terveydenhuollosta, koulutuksesta, julkisista palveluista tai kulttuurin monimuotoisuudesta huomioitiin. Dohassa hyväksytty neuvotteluohjelma ei sido meitä mitenkään tinkimään neuvoston ja parlamentin asettamista tavoitteista tässä asiassa. Sitten vielä viimeinen kohta, joka on maatalous. Annan puheenvuoron Franz Fischlerille, joka kertoo teille enemmän aiheesta. Uskon, että olemme myös tässä aiheessa saavuttaneet keskeisimmän tavoitteemme, joka koski unionin valmiuksia kehittää yhteistä maatalouspolitiikkaa unionin toimielinten päättämässä tahdissa. Lopuksi haluaisin näin pääneuvottelijana sanoa, että neuvottelujen menestys riippui paljon puheenjohtajavaltio Belgian ja sen välityksellä myös jäsenvaltioiden sekä kaikkien paikalla olleiden parlamentin jäsenten kanssa tehdystä onnistuneesta yhteistyöstä. Jäsenvaltioiden osallistuminen ei aina ole helppoa tällaisissa olosuhteissa. Halusin sanoa tämän julkisesti. Minun mielestäni kuuluu asiaan sanoa se suoraan teille. Markkinoiden globalisoituminen on kehittynyt nopeammin kuin säätelymekanismit. Tämä koskee niin taloutta kuin sosiaali- ja ympäristöasioitakin. Tarvitsemme siis, tiedättekin komission kannan asiaan, yhtenäisempää monenkeskistä järjestelmää, jonka eri pilareiden väliset suhteet ovat lujemmat, selkeämmät ja varmemmat. WTO on yksi näistä pilareista. Mutta se ei ole ainoa pilari, eikä se voi yksinään vastata yhtenäisyyden toteutumisesta. Tässä mielessä Dohan kokous merkitsee, jälleen kerran täysin valtuuksiemme mukaisesti, tuntuvaa edistystä. Työohjelmaan onkin vastedes sisällytetty kaupan säätelyn osalta maailmanlaajuisia sääntöjä investoinneista, kilpailusta, julkisista hankinnoista ja kaupankäynnin helpottamisesta. Dohassa suunniteltiin WTO:n keskuudessa käytäviä neuvotteluja, joiden tavoitteena olisi selkeyttää ympäristöä koskevien monenvälisten sopimusten asemaa, minkä ansiosta ympäristökysymysten kansainvälinen käsittely yhtenäistyy. Tiedätte, että Euroopan unionin on pitänyt taistella pitkään tämän päätöksen saamiseksi. Uskon, että oli oikein, että unioni jatkoi taisteluaan, sillä kyseessä on ensimmäinen päätös kohti yhtenäisempää toimintaa kansainvälisen hallinnon pilareiden välillä, tässä tapauksessa kaupan pilarin ja ympäristöasioiden pilarin välillä. Emme itse asiassa halunneet, että viimeksi mainittu on riippuvainen erimielisyyksien tai riitatilanteiden esiintyessä edelleen yksinomaan WTO:n riitojenratkaisuelimestä, olipa se kuinka erinomainen hyvänsä. Saadessamme tietää paikan päällä hyväksymämme neuvottelutuloksen kansainvälistä hallintoa koskevista kysymyksistä meidän oli vaikea peittää pettymystämme yhden aihealueen kohdalla. Tarkoitan sosiaalikysymyksiä. Ei syntynyt yleissopimusta, joka olisi luonut toivomamme selkeän siteen Kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja muiden järjestöjen, muun muassa WTO:n välille. Olemme siitä pahoillamme. Ajatus kariutui kehitysmaiden vastustukseen, jota emme pystyneet selättämään. Emme saa kuitenkaan alistua. Uskon, että meidän on sitä vastoin käytettävä kaikki mahdolliset monenväliset keinot edistääksemme tätä Euroopan unionin ajamaa ajatusta, joka kuului valtuuksiimme, erityisesti vahvistamalla ILO:n asemaa monenvälisissä neuvotteluissa. Koska monenväliset neuvottelut eivät onnistuneet tässä asiassa, aiomme kehittää ja olemme jo kehittäneet yhteisöpolitiikan muita osa-alueita, erityisesti kahdenvälistä ja yksipuolista toimintaa. Tästä näkökulmasta katsottuna neuvoston määräenemmistöpäätöksellä eilen hyväksymä sopimus laajennettujen etuuskohtelujen uusimisesta – joka laajentaa varsin paljon etuuskohteluun perustuvien kauppasopimusten sosiaalisia ehtoja – on hyvä uutinen. Se osoittaa kaikille niille parlamentin jäsenille, jotka pitävät tätä kohtaa tärkeänä, että jos me emme onnistu lyömään itseämme läpi kaikilla rintamilla, ainakin yksipuolisesti toimimalla otimme eilen neuvoston ja tätä kantaa tukeneen parlamentin sekä talous- ja sosiaalikomitean siunauksella merkittävän askeleen. Parlamentin jäsenet ovat olleet huolissaan muutamista WTO:n toimintaan liittyvistä kysymyksistä. Tähän liittyvä hyvä uutinen on, että Dohassa tosiaankin toimittiin avoimemmin ja että varsin järkevä ajatus pitää vuorotellen täysistunnot, pienemmissä ryhmissä pidetyt kokoukset sekä eri kokoisten alueiden edustajien tapaamiset mahdollisti esimerkiksi Afrikan maiden edustajien runsaan osallistumisen päätöksentekoon. Huono uutinen on se, että tällä hetkellä itse WTO:n uudistuksesta ei ole päätetty tässä neuvotteluohjelmassa. Tätä ei itse asiassa kannattanut kukaan, varsinkin kun ottaa huomioon, että tämä aihe saattaa väistämättä aiheuttaa tilanteen lukkiutumisen. Uskon, että asiaan palataan tuonnempana, varmasti ennen kuin Dohassa aloittamamme kierros saadaan päätökseen. Kansallisten parlamenttien tai Euroopan parlamentin ja WTO:n jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tiivistämistä koskevan esityksen sisällyttäminen päätöslauselmaan hylättiin. Sitä ei hyväksytty tiettyjen kehitysmaiden painostuksen takia. Ne eivät kannata ajatusta myöskään siksi, että yhdysvaltalaisten kanta on vähintäänkin varautunut. Joka tapauksessa paikalla ei ollut tarpeeksi yhdysvaltalaisia virkamiehiä, jotta asiaa olisi voitu tosissaan viedä eteenpäin. Joten tilanne on toistaiseksi tämä. Se ei tarkoita, että komissio ja parlamentti eivät toimisi vastedes siten kuin me toivoimme WTO:n ryhtyvän toimimaan eli avoimesti, tiedottamalla työskentelystään ja kuulemalla muita. Uskon, että kaikkien teidän asiaan paneutuneiden iloksi me toimimme niin, ja aiomme myös jatkaa samaa linjaa. EU:n viimeinen tavoite oli itse kaupan vapauttaminen: tavaroiden, palvelujen ja investointien vapauttaminen, maailmantalouden kasvun tukeminen ja siten köyhyyden vähentäminen, jos voiton tasapuolista jakamista koskevien sääntöjen laatimisessa edistytään. Tässä asiassa saavutetut tulokset ovat juuri sellaiset, mitä odotimme. Kyse on tullimaksujen poistamisesta tavaroilta: tämän osalta pyrimme käsittelemään selkeästi esimerkiksi sidottuja tulleja. Edistyimme myös palvelujen vapauttamisessa: aikataulusta on sovittu, neuvottelut saattavat avata EU:n yrityksille uusia, huomattavia mahdollisuuksia."@fi⁵ "Secondo obiettivo dell’Unione: migliorare la gestione della globalizzazione. Su questo punto le tesi della Commissione vi sono note. Oggi, ci troviamo di fronte a un di regole multilaterali, di modo che la parità degli attori economici, la trasparenza delle transazioni, la conservazione di diversi valori della società sono in causa e provocano, qui e là, timori o ansia. Vi è noto, e chi di voi era sul posto si è prodigato a tal fine, che si è tenuto conto delle vostre preoccupazioni sulla protezione dei consumatori, della salute, sull’istruzione, sul servizio pubblico o sulla diversità culturale. Il programma di negoziato adottato a Doha non ci obbliga su questo punto a superare i limiti che erano stati fissati sia dal Consiglio, sia dal Parlamento. Ultimo punto infine: l’agricoltura. Cederò la parola a Franz Fischler che vi dirà di più al riguardo. Anche su questo aspetto, a mio avviso, abbiamo raggiunto il nostro obiettivo principale che consisteva nella conservazione della capacità dell’Unione di far evolvere la politica agricola comune al ritmo che è e sarà quello deciso dalle Istituzioni dell’Unione. Per concludere, nella mia veste di negoziatore principale, desidero affermare che, con la Presidenza belga e tramite la Presidenza belga, il lavoro degli Stati membri, la cui presenza non è sempre molto comoda in circostanze di questo tipo, e con tutti quelli di voi che erano sul posto, è stato una delle chiavi del successo di questa faccenda. L’ho già dichiarato pubblicamente. Mi pare normale dirlo qui, innanzi a voi in modo definitivo. La mondializzazione dei mercati ha fatto progressi più rapidi delle istituzioni e dei meccanismi di regolazione. Ciò vale sia in materia economica, sia in materia sociale o ambientale. Pertanto, e conoscete la nostra opinione su questo punto, abbiamo bisogno di coerenza fra tutte le componenti del sistema multilaterale, di relazioni più costanti, più chiare, più solide fra i vari pilastri. L’OMC è uno di quei pilastri. Non è l’unico e da sola non può farsi carico di tutto il peso di questa coerenza. A questo riguardo, e, lo ripeto, conformemente al mandato che ci era stato assegnato, Doha rappresenta un progresso encomiabile. In effetti, la regolazione dei mercati, le regole mondiali sugli investimenti, sulla concorrenza, sugli appalti pubblici, sull’agevolazione degli scambi fanno ormai parte del programma di lavoro. Per quanto attiene all’ambiente, Doha contribuirà a una maggiore coerenza internazionale prospettando negoziati volti a chiarire lo statuto degli accordi multilaterali sull’ambiente nel contesto dell’OMC. Vi è noto che l’Unione ha dovuto lottare molto per ottenere questa decisione e, a mio avviso, ha fatto bene perché costituisce un primo passo sul cammino di un migliore collegamento fra i vari pilastri del buon governo internazionale, nella fattispecie fra il pilastro commerciale e il pilastro ambientale. In realtà noi non auspichiamo che quest’ultimo, per quanto riguarda le incoerenze o i possibili conflitti, continui a dipendere totalmente dal meccanismo di composizione delle dispute dell’OMC, qualunque siano le virtù di tale meccanismo. Vedendo il risultato dei negoziati non abbiamo nascosto la nostra delusione per quanto concerne un punto relativo alle questioni di buon governo internazionale, risultato che abbiamo accettato . Si tratta delle questioni sociali. Non vi è stato un consenso generale, come era nostro auspicio, per fare accettare una chiara connessione fra l’Organizzazione internazionale del lavoro e altre organizzazioni, fra le quali l’OMC. Ne siamo desolati. Quest’idea si è scontrata con l’opposizione politica dei paesi in via di sviluppo e non siamo riusciti a superarla. Non è certo una ragione per rassegnarci. Al contrario, a mio avviso occorre utilizzare tutti i mezzi multilaterali disponibili per fra progredire quest’idea, che è quella dell’Unione e che faceva parte del nostro mandato, rafforzando in particolare l’Organizzazione internazionale del lavoro sul piano multilaterale. In mancanza di successo multilaterale su questo punto, svilupperemo, e recentemente abbiamo sviluppato, altri aspetti della politica comunitaria, segnatamente la parte bilaterale e la parte unilaterale. Da questo punto di vista, l’accordo ieri ottenuto, a maggioranza qualificata, in sede di Consiglio sul rinnovo delle preferenze generalizzate – accordo che estende notevolmente la condizionalità sociale delle preferenze commerciali – costituisce una buona notizia. Dimostra a tutti quelli fra voi per i quali tale punto è importante che pur non riuscendo a sfondare su tutti i fronti, almeno sul fronte unilaterale, con l’accordo del Consiglio e con l’accordo del vostro Parlamento, che aveva appoggiato e sostenuto tale posizione, nonché con l’accordo del Comitato economico e sociale, ieri abbiamo superato una tappa importante. Per quanto concerne le questioni di funzionamento dell’OMC, il vostro Parlamento aveva indicato un certo numero di preoccupazioni. A tale riguardo ho una buona notizia, vale a dire che Doha ha funzionato di fatto in modo più aperto e la combinazione assai intelligente di riunioni plenarie, di riunioni ristrette e di partecipazioni regionali a geometria variabile ha consentito, per esempio, una buona partecipazione del continente africano alle decisioni. La notizia meno buona è che per il momento in questo programma di negoziato non vi sono decisioni sulla riforma dell’Organizzazione mondiale del commercio stessa. In verità, nessuno sosteneva questo punto, visto il rischio di blocco inevitabilmente generato da questo argomento. A mio avviso la partita è solo rimandata e il round che abbiamo varato a Doha non sarà concluso senza che tale questione sia ripresentata al tavolo di negoziato. Per quanto concerne in particolare le relazioni con i parlamenti nazionali o la vostra Assemblea, la proposta d’introdurre nella dichiarazione un riferimento a un più stretto collegamento dei parlamenti degli Stati membri non è stata accolta. Non è stata accolta su pressione di un certo numero di paesi in via di sviluppo che non sono molto favorevoli a quest’idea, a causa anche di una posizione americana che come minimo si può definire riservata. Comunque non vi erano sul posto rappresentanti delle autorità parlamentari americane in numero sufficiente da poter promuovere in modo serio la questione. Pertanto, per il momento la situazione è statica ma ciò non toglie che la Commissione e il Parlamento si adopereranno fin d’ora nello spirito di quanto volevamo incoraggiare all’interno dell’OMC, vale a dire trasparenza, informazione, consultazione. Lo facciamo, ritengo, con soddisfazione di coloro fra voi che si interessano a tali questioni, e sono fermamente intenzionato a continuare. L’ultimo obiettivo è proseguire la liberalizzazione degli scambi: liberalizzazione degli scambi di beni, di servizi, di investimenti, che contribuiscono all’incremento mondiale e, quindi, alla riduzione della povertà, purché le regole concernenti un’equa distribuzione dei benefici facciano dei progressi. Da questo punto di vista i risultati corrispondono a quanto auspicavamo. Ciò vale per l’eliminazione dei dazi doganali in materia di beni: a tale proposito, per esempio, il nostro obiettivo è chiaramente la questione dei picchi tariffari. Lo stesso dicasi per la liberalizzazione nel settore dei servizi: il calendario è fissato, i negoziati dovrebbero aprire sbocchi notevoli alle imprese dell'Unione."@it⁹ "The EU’s second goal is to improve the governance of globalisation. You know what the Commission’s views are on this. Today we face a deficit of multilateral rules, which calls into question the equality between economic players, the transparency of transactions and the preservation of certain social values. This has given rise to fear or concern in some quarters. As you know, and those of you who were in Doha made sure of this, your concerns about consumer protection, health, education, public service and cultural diversity were taken into consideration. The negotiating programme adopted in Doha certainly does not commit us to go beyond the limits that were set both by the Council and by Parliament in this area. My final point concerns agriculture. I will now hand over to Franz Fischler who can tell you a little more about this subject. Here too, however, I believe we achieved our main objective, which was to ensure that the Union remained capable of taking forward the common agricultural policy at a rate that is and will be decided by the EU institutions. To conclude, in my capacity as, shall we say, principal negotiator, let me tell you that one of the keys to success in this business was our work with the Belgian Presidency and, via the Belgian Presidency, with the Member States, whose presence is not always entirely convenient in such circumstances, and with those of you who were there at the meeting. I have said it in public. I think it is perfectly acceptable for me to say it to you in a definitive manner. Markets have become globalised more rapidly than institutions and regulatory instruments. This is true in the economic field as in the social and environmental field. As I said, you know our views in this area; we need to establish coherence between all the aspects of the multilateral system and we need more constant, clear and definite relations between its various pillars. The WTO is one of those pillars. It is not the only one and it cannot support the entire weight of this coherence by itself. In this regard and, once again, in line with our mandate, Doha represents a considerable step forward. In terms of regulating the markets, global rules on investment, on competition, on public procurement and on trade facilitation now form part of the work programme. Regarding the environment, Doha will help establish greater international coherence by providing for negotiations to clarify the status of the multilateral agreements on the environment in the context of the WTO. As you know, the Union had to struggle hard to obtain this decision. I believe it was right to do so because this is a first step towards establishing greater coherence between the various pillars of international governance, in this case between the trade and environment pillars. In the event of inconsistency or potential conflict, we did not want this pillar to continue depending entirely on the WTO instrument for settling disputes, whatever the virtues of that instrument. With regard to one aspect of the international governance issues, we did not hide our disappointment at the outcome of the negotiations, although we accepted it. I am referring to the social issues. We did not achieve general agreement on forging the kind of clear link we had hoped to see between the International Labour Organisation and other organisations, including the WTO. We regret that. The developing countries were politically opposed to this idea and we could not overcome their opposition. That is not a reason for giving up. On the contrary, I believe we have to draw on every available multilateral means of putting this idea forward, because it represents the Union’s view and formed part of our mandate, especially as regards strengthening the multilateral aspect of the World Trade Organisation. Having failed to succeed in relation to this multilateral aspect, we will be developing the other aspects of Community policy, as we have now begun to do, in particular the bilateral and the unilateral parts. From that point of view, the agreement we reached yesterday in the Council, by a qualified majority, on renewing the system of generalised preferences – an agreement that quite considerably strengthens the social conditions on which trade preferences depend – is good news. It shows all those who believe this point is important that if we do not manage to make progress on every front, or at least on the unilateral front, this agreement on the part of the Council, with the assent of your Parliament, which had supported and upheld this position, and with the agreement of the Economic and Social Committee, marked a major step forward yesterday. On the question of the way the WTO operates, your Parliament had expressed certain concerns. Here we have one piece of good news, namely that Doha was indeed more open and that thanks to the rather clever variable system of plenary meetings, restricted meetings and regional participation, the African continent, for instance, was able to play a very good part in the decision-making. The not so good news is that for the time being no decision has been reached during this negotiating round on reforming the World Trade Organisation itself. To tell the truth, nobody was in favour of this reform, given the inevitable risk of deadlock. I think the question has simply been postponed and that it will come up again before the round we launched in Doha is concluded. On the specific question of relations with the national parliaments or your Parliament, the proposal to incorporate a reference to closer association between Member State parliaments was not accepted. This was because of pressure by a number of developing countries that were not really in favour of the idea and because of the American position, which could be described as reluctant, to say the least. In any case, there were not enough representatives of the American parliamentary authorities to deal with this question seriously. So that is where we stand at the moment. In fact, the Commission and Parliament have already been working in the spirit of transparency, information and consultation that we had hoped to promote within the WTO. I believe we are doing so to the satisfaction of those of you who are interested in these matters and I fully intend to continue along these lines. Our final objective is the pursuit of liberalisation of trade as such: to liberate trade in goods, services and investments, to contribute to global growth and, therefore, to reducing poverty, provided we make progress with the rules on the fair distribution of trade benefits. In this respect, the results are entirely in line with what we had hoped. In regard to abolishing customs duties on goods, for instance, we are clearly targeting tariff levels. This applies to the liberalisation of services – the timetable has been decided and the negotiations should open up considerable opportunities to EU companies."@lv¹⁰ "De tweede doelstelling van de Unie betrof de betere sturing van de globalisering. U weet welk standpunt de Commissie inneemt. Er is op dit gebied een groot gebrek aan multilaterale regels, wat betekent dat de economische spelers niet altijd op gelijke voet kunnen onderhandelen, dat transacties vaak niet doorzichtig zijn, en dat bepaalde maatschappelijke waarden in het gedrang kunnen komen. Dat veroorzaakt hier en daar vrees of onzekerheid. U weet – en degenen onder u die ter plaatse aanwezig waren hebben erop toegezien - dat er rekening is gehouden met uw wensen op het gebied van consumentenbescherming, gezondheid, onderwijs, openbare diensten en culturele diversiteit. Het in Doha aangenomen onderhandelingsprogramma is zodanig, dat wij niet behoeven te tornen aan het door de Raad en het Parlement vastgelegde kader. Laatste punt: de landbouw. Ik geef nu het woord aan Franz Fischler. Hij zal u iets meer vertellen over dit onderwerp. Ik geloof dat we ook hier in onze opzet geslaagd zijn. Het gaat erom dat de Unie over het vermogen kan blijven beschikken om zelf een landbouwbeleid te ontwikkelen, en wel volgens het tijdsschema dat de instellingen van de Unie hiervoor bepalen. Als, laten we zeggen, belangrijkste onderhandelaar kan ik u vertellen dat de medewerking van het Belgisch voorzitterschap de sleutel tot succes in Doha is geweest, en diegenen onder u die er zelf geweest zijn, zullen dat erkennen. Bij dit soort onderhandelingen kan de aanwezigheid van lidstaten wel eens tot wrijving leiden, en ze zijn nu via het Belgisch voorzitterschap vertegenwoordigd. Ik heb dat al eerder in het openbaar gezegd, maar het leek me vanzelfsprekend dat ik het hier ten overstaan van u zou herhalen. De mondialisering van de markten heeft een snellere ontwikkeling doorgemaakt dan de instellingen en de regelgevingsmechanismen. Dat heeft niet alleen gevolgen op economisch gebied – ook sociale en milieu-aspecten worden hierdoor geraakt. U weet wat ons standpunt is. Wij vinden dat alle elementen van het multilaterale systeem op elkaar moeten worden afgestemd. De verhoudingen tussen de verschillende pijlers moeten constanter, duidelijker en hechter zijn. De Wereldhandelsorganisatie is één van die pijlers – niet de enige. Dat betekent dat de verantwoordelijkheid voor de genoemde afstemming niet uitsluitend bij de Wereldhandelsorganisatie berust. Ook op dit gebied vertegenwoordigt Doha een succes, en zulks binnen de grenzen van de ons toevertrouwde opdracht. In het werkprogramma wordt aandacht besteed aan marktregulering, mondiale regels voor investeringen, mededinging, overheidsopdrachten en de vereenvoudiging van het handelsverkeer. Doha zal ook op het gebied van het milieu bijdragen tot een grotere internationale samenhang. Vastgelegd is dat er onderhandelingen gevoerd zullen worden om de status van de multilaterale milieu-akkoorden binnen het kader van de Wereldhandelsorganisatie te verduidelijken. Het is u bekend dat de Unie hard heeft moeten vechten om dit te bereiken. Maar het was beslist nodig. Dit is volgens mij de eerste keer dat er een link wordt gelegd tussen de verschillende pijlers van internationaal bestuur, in dit geval tussen de handel en het milieu. In het licht van mogelijke incoherenties en meningsverschillen willen we namelijk liever niet dat deze kwestie geheel en al onder de geschillenregeling van de WTO blijft vallen, hoe goed die ook is. Waar het gaat om internationaal bestuur, moeten we eerlijk toegeven dat we op één punt, namelijk dat van de sociale kwesties, teleurgesteld zijn over het resultaat van de onderhandelingen, hoewel we ons er ter plekke bij hebben moeten neerleggen. We hadden graag gezien dat er een duidelijke link werd gelegd tussen de Internationale Arbeidsorganisatie en ander organisaties, waaronder de WTO. We hebben hierover echter geen algemene overeenstemming kunnen bereiken, en dat betreuren wij. Dit voorstel stuitte op veel politiek verzet bij de zich ontwikkelende landen, en het is niet mogelijk gebleken tot een vergelijk te komen. We hoeven dit idee daarom nog niet op te geven. Integendeel: ik geloof dat we alle beschikbare multilaterale middelen moeten gebruiken om dit idee doorgang te doen vinden. Dit voorstel kwam van de Unie, en het maakte deel uit van ons onderhandelingsmandaat, met name waar het ging om de versterking van de rol van de Internationale Arbeidsorganisatie in de multilaterale betrekkingen. Op multilateraal gebied hebben we hier dus geen succes geboekt, maar we kunnen nu andere – met name uni- en bilaterale – aspecten van het communautair beleid ontwikkelen. Daar is al aan gewerkt. Het gisteren in de Raad bereikte akkoord vertegenwoordigt dus goed nieuws. Daar is met gekwalificeerde meerderheid een akkoord aangenomen aangaande de vernieuwing van de algemene preferenties, en we hebben de toekenning van zulke preferenties nu in een veel sterkere mate afhankelijk gemaakt van voorwaarden op sociaal vlak. Dit betekent, voor al diegenen onder u die aan dit aspect veel belang hechten, dat we niet op alle fronten hebben moeten toegeven. Dit akkoord van de Raad heeft de steun van het Parlement, en als het Economisch en Sociaal Comité ermee instemt, dan hebben we op unilateraal front een belangrijke doorbraak verwezenlijkt. Dit Parlement heeft aangegeven dat het een aantal twijfels koestert met betrekking tot het functioneren van de Wereldhandelsorganisatie. Ik kan u goed nieuws berichten. In Doha heeft de WTO op een veel opener wijze gefunctioneerd. Er waren voltallige vergaderingen en vergaderingen waaraan maar een beperkt aantal landen deelnamen, met steeds andere regionale samenstellingen. Dit intelligent opgezette programma heeft het – onder andere – mogelijk gemaakt dat de Afrikaanse landen bij de besluitvorming goed vertegenwoordigd waren. Minder gunstig is dat er bij deze onderhandelingen nog geen overeenstemming is bereikt over de hervorming van de Wereldhandelsorganisatie zelf. Eerlijk gezegd wilde niemand daar overigens zijn vingers aan branden. Onderhandelingen over dit onderwerp lopen doorgaans snel vast. Maar het komt er nog wel van, en ik ben ervan overtuigd dat de onderhandelingsronde die we in Doha hebben ingezet niet afgesloten zal worden zonder dat dit onderwerp opnieuw aan de orde is gebracht. Als we het hebben over de betrekkingen met de nationale parlementen of het Europees Parlement, dan zien we dat het voorstel om in de verklaring een verwijzing op te nemen naar een nauwer samenwerkingsverband met de parlementen van de lidstaten het niet gehaald heeft. Dat is het gevolg van de druk die is uitgeoefend door een aantal zich ontwikkelende landen die niet erg ontvankelijk waren voor dit idee. Ook de Verenigde Staten waren er niet werkelijk enthousiast over. Er waren overigens niet voldoende vertegenwoordigers van de Amerikaanse parlementaire instanties aanwezig om deze kwestie werkelijk gewicht te verlenen. We hebben het hier dus maar bij gelaten. De Commissie en het Parlement zullen zich er echter voor blijven inzetten dat er binnen de Wereldhandelsorganisatie een cultuur gaat heersen van doorzichtigheid, informatie en overleg. U vindt deze kwesties heel belangrijk, en het is mijn bedoeling me ervoor te blijven inzetten. Laatste doelstelling: de liberalisering van het handelsverkeer zelf, dat wil zeggen de liberalisering van het verkeer van goederen, diensten en investeringen. Die liberalisering moet bijdragen tot internationale groei, en dus ook tot het terugbrengen van de armoede, zeker als we betere regels opstellen voor de rechtvaardigere verdeling van de baten van de liberalisering. Wat dat betreft komen de resultaten overeen met hetgeen we ons hadden voorgesteld. Dat geldt voor het opheffen van douanerechten op goederen, al moeten we hier nog werken aan de hoogste tarieven. Er is ook gesproken over de liberalisering op het gebied van de diensten: het tijdsschema ligt vast, en deze onderhandelingen zouden voor ondernemingen binnen de Unie aanzienlijke afzetgebieden kunnen opleveren."@nl^2,2 "Segundo objectivo da União: melhorar a governação da globalização. A este respeito, conhecem as teses da Comissão. Confrontamo-nos hoje com um défice de regras multilaterais, de tal forma que a igualdade dos actores económicos, a transparência das transacções, a preservação de um certo número de valores colectivos estão em causa e provocam, aqui ou acolá, receio e ansiedade. Como sabem, e aqueles de entre vós que lá estiveram fizeram por isso, as vossas preocupações em termos de protecção dos consumidores, saúde, educação, serviço público ou diversidade cultural foram tidas em conta. O programa de negociação adoptado em Doha em nada nos obriga a transpor os limites fixados pelo Conselho e pelo Parlamento a este respeito. Por último, derradeira questão: a agricultura. Cederei a palavra ao Senhor Comissário Franz Fischler, que se deterá um pouco mais sobre esta questão. Creio que atingimos, também a este respeito, o nosso principal objectivo que era o de preservar a capacidade da União para fazer evoluir a política agrícola comum ao ritmo que é, e será, o decidido pelas Instituições da União. Para terminar, direi, na qualidade, se quiserem, de negociadora principal, que o trabalho com a Presidência belga e, através desta, com os Estados-Membros, cuja presença nem sempre é muita cómoda neste tipo de circunstâncias, e com aqueles e aquelas de vós que estiveram presentes, foi uma das chaves do êxito desta empresa. Já o disse publicamente. Parece-me normal que o afirme de forma determinada diante de vós. A globalização dos mercados progrediu mais depressa do que as Instituições e os mecanismos de regulação. Isso é verdade tanto em matéria económica como social ou ambiental. Por conseguinte, é imperiosa, e conhecem bem a nossa opinião a este respeito, a coerência entre todos os elementos do sistema multilateral, relações mais constantes, mais claras, mais afirmadas entre os diferentes pilares. A OMC é um desses pilares. Não é o único e não pode suportar, por si só, todo o peso dessa coerência. A este respeito, e uma vez mais de acordo com o mandato de que dispúnhamos, Doha representa um progresso apreciável. Com efeito, em matéria de regulação dos mercados, fazem doravante parte do programa de trabalho regras mundiais sobre o investimento, a concorrência, os concursos públicos e a promoção das trocas. Em matéria de ambiente, Doha vai contribuir para uma maior coerência internacional, ao prever negociações que visam clarificar o estatuto dos acordos multilaterais sobre o ambiente no contexto da OMC. Como sabem, a União teve de batalhar muito para conseguir que fosse tomada esta decisão. Teve toda a razão em fazê-lo, creio, pois é uma inovação na via da consecução de uma melhor articulação entre os diferentes pilares da governação internacional, neste caso, entre o pilar comercial e o pilar ambiental. Não desejamos, com efeito, que, tendo em conta a incoerência ou os conflitos possíveis, este continue a depender totalmente do mecanismo de regulação de diferendos da OMC, independentemente das virtudes deste mecanismo. Quanto a um dos aspectos relacionados com a questão da governação internacional, não escondemos a nossa decepção face ao resultado da negociação, resultado que aceitámos desde logo. Trata-se das questões sociais. Não houve acordo geral para fazer aceitar uma ligação tão clara como pretendíamos entre a Organização Internacional do Trabalho e outras organizações, entre as quais a OMC. Lamentamo-lo. Esta ideia esbarrou com a oposição política de países em vias de desenvolvimento, que não nos foi possível ultrapassar. Não é razão para nos resignarmos. Pelo contrário, penso ser preciso utilizar todos os meios multilaterais disponíveis para fazer avançar esta ideia, que é a defendida pela União e que fazia parte do nosso mandato, nomeadamente, reforçando a Organização Internacional do Trabalho no plano multilateral. Na ausência de êxito no plano multilateral a este respeito, desenvolveremos, e fizemo-lo recentemente, os restantes aspectos da política comunitária, nomeadamente a vertente bilateral e a vertente unilateral. Deste ponto de vista, o acordo que obtivemos, ontem, no Conselho, por maioria qualificada, no que respeita à renovação das preferências generalizadas – acordo que alarga muito consideravelmente a condicionalidade social das preferências comerciais – é uma boa notícia. Mostra àqueles de entre vós para quem este ponto é importante, que se não conseguirmos avançar, em conjunto, em diversas frentes, pelo menos, na frente unilateral, vencemos ontem, com o acordo do Conselho, com o acordo do vosso Parlamento, que tinha apoiado e favorecido esta posição, e com o acordo do Conselho Económico e Social, uma etapa importante. Quanto às questões do funcionamento da OMC, o vosso Parlamento tinha manifestado um certo número de preocupações. A este respeito, as notícias são boas: Doha funcionou de facto de forma mais aberta, e a combinação, bastante inteligente, de reuniões plenárias, reuniões restritas e participações regionais de geometria variável permitiu, por exemplo, uma muito boa participação do continente africano nas decisões. A notícia menos boa é que, de momento, não há decisões, neste programa de negociação, sobre a reforma da própria Organização Mundial do Comércio. Aliás, esta questão, na verdade, não era defendida por ninguém, tendo em conta, nomeadamente, os riscos de bloqueio que inevitavelmente este assunto produz. Penso que a questão ficou muito simplesmente adiada e que o que lançámos em Doha não se terminará sem que seja recolocada sobre a mesa. Do ponto de vista, designadamente, da relação com os parlamentos nacionais ou com a vossa própria assembleia, a proposta de introduzir, na declaração, uma referência a uma associação mais estreita dos parlamentos dos Estados-Membros não foi aceite. Não foi aceite, na sequência das pressões de um certo número de países em vias de desenvolvimento, que não são muito favoráveis a esta ideia, e também por uma posição americana, da qual o mínimo que poderá dizer-se é que foi reservada. Seja como for, não havia representantes das autoridades parlamentares americanas em número suficiente para fazer avançar esta questão. Por conseguinte, ficámos, de momento, por aqui. Isso não significa que, no que respeita à Comissão e ao Parlamento, não trabalhemos, desde já, em consonância com o espírito que desejamos favorecer no interior da OMC, ou seja, com transparência, informação e consulta. Fazemo-lo para satisfação, creio, de todos os que, entre vós, se interessam por estas questões, e tenciono prosseguir nesta via. Último objectivo, a prossecução da própria liberalização das trocas: liberalização das trocas de bens, de serviços e de investimentos, contribuição para o crescimento mundial e, por conseguinte, para a redução da pobreza, se, seja como for, as regras para uma distribuição mais equitativa dos benefícios progredirem. A este respeito, os resultados são absolutamente conformes aos nossos desejos. É o caso da eliminação dos direitos aduaneiros em matéria de bens: neste particular, visamos claramente, por exemplo, as questões dos picos tarifários. É o caso da liberalização no domínio dos serviços: o calendário está fixado, as negociações deverão proporcionar às empresas da União saídas consideráveis."@pt¹¹ "Unionens målsättning nummer två var att förbättra förvaltningen av globaliseringen. Ni känner till kommissionens åsikter på den punkten. Vi står i dag inför en brist på multilaterala regler, så att de ekonomiska aktörernas jämlikhet, öppenhet i transaktionerna, bevarandet av ett antal av samhällets värderingar ifrågasätts och även orsakar rädsla eller oro. Ni vet, och de av er som var på plats såg till det, att vår oro när det gäller konsumentskydd, hälsa, utbildning och offentlig service eller kulturell mångfald beaktats. Förhandlingsprogrammet som antogs i Doha förbinder oss inte på något sätt att gå förbi de gränser som fastställts både av rådet och av parlamentet på denna punkt. Den sista punkten slutligen är jordbruket. Jag skall lämna ordet till Franz Fischler som kommer att berätta lite mer om detta. Jag tror att vi även här har uppnått vårt huvudsakliga mål, nämligen att bevara unionens förmåga att få den gemensamma jordbrukspolitiken att utvecklas i den takt som unionens institutioner beslutar om. Avslutningsvis vill jag i egenskap av, låt oss kalla det huvudförhandlare, säga att arbetet med det belgiska ordförandeskapet, och via det belgiska ordförandeskapet med medlemsstaterna, vars närvaro inte alltid är så praktisk under dessa förhållanden, var en av nycklarna till att resultatet blev så framgångsrikt. Jag har redan sagt det offentligt. Jag tycker det är normalt att det är till er jag säger det slutgiltigt. Internationaliseringen av marknaderna har gått framåt snabbare än institutionerna och regleringsmekanismerna. Det gäller såväl på det ekonomiska området, som det sociala och miljömässiga. Vi behöver alltså, och ni känner till vår uppfattning på den punkten, samstämmighet mellan alla beståndsdelar av det multilaterala systemet, mer varaktiga förbindelser, som är tydligare och bättre bekräftade mellan de olika pelarna. WTO är en av dessa pelare. Det är inte den enda och den kan inte ensam bära tyngden av denna samstämmighet. På den punkten utgör Doha ett uppskattat framsteg som, ännu en gång, är i enlighet med vårt mandat. När det gäller reglering av marknaderna, är världsomfattande regler om investeringar, konkurrens, offentlig upphandling och underlättande av handeln nu en del av arbetsprogrammet. När det gäller miljön kommer Doha att bidra till större internationell samstämmighet genom förhandlingar som syftar till att klargöra ställningen för de multilaterala avtalen om miljön inom WTO. Som ni vet fick unionen kämpa hårt för att uppnå detta beslut. Det var helt rätt tror jag, eftersom det är ett första steg på vägen mot en bättre fördelning av den internationella ledningen mellan de olika pelarna, i detta fall mellan handelspelaren och miljöpelaren. Med tanke på bristande samstämmighet och möjliga konflikter vill vi inte att den skall fortsätta att vara fullständigt beroende av WTO:s tvistlösningsorgan, vilka förtjänster denna mekanism än har. När det gäller en av frågorna inom internationell förvaltning dolde vi inte vår besvikelse över resultatet av förhandlingen, ett resultat som vi accepterade på plats. Det handlar om de sociala frågorna. Det blev ingen allmän överenskommelse för att en så tydlig koppling skulle accepteras som vi önskade mellan Internationella arbetsorganisationen och andra organisationer, däribland WTO. Vi beklagar det. Denna idé stötte på politiskt motstånd från utvecklingsländerna och vi lyckades inte överbrygga detta. Det är inte någon anledning för oss att resignera. Jag tror tvärtom att vi måste använda alla tillgängliga multilaterala medel för att få denna idé att gå framåt, en idé som var unionens och som ingick i vårt mandat, bl. a. genom att förstärka den internationella arbetsorganisationen på det multilaterala planet. I brist på multilaterala framgångar på denna punkt skall vi utveckla, och har också nyligen utvecklat, övriga aspekter av gemenskapspolitiken, bl. a. den bilaterala och den unilaterala delen. Ur den synvinkeln är det avtal om att förnya handelspreferenserna, som vi uppnådde i rådet i går med kvalificerad majoritet, en god nyhet. Det visar för alla som tycker denna punkt är viktig att även om vi inte lyckades tränga igenom på alla fronter tog vi åtminstone på den unilaterala fronten ett viktigt steg i går, genom att rådet och parlamentet, liksom rådet (ekonomiska och sociala frågor), stödde denna ståndpunkt. När det gäller frågorna om hur WTO fungerar hade ert parlament ett antal punkter som ni ville ta upp. På den punkten finns en god nyhet, nämligen att Doha faktiskt fungerade på ett mer öppet sätt och att den ganska intelligenta kombinationen av sammanträden i kammaren, begränsade möten och regionalt deltagande med variabel geometri, gjorde det möjligt för exempelvis den afrikanska kontinenten att i mycket hög grad vara delaktig i besluten. En mindre bra nyhet är att det för närvarande inte finns något beslut i detta förhandlingsprogram om reformen av själva Världshandelsorganisationen. Detta stöddes för övrigt uppriktigt sagt inte av någon, bl. a. med tanke på riskerna med blockering som denna fråga oundvikligen leder till. Jag tror att det får bli en annan gång och att den förhandlingsrunda vi inledde i Doha inte kommer att avslutas utan att denna fråga återigen hamnat på bordet. Ur synvinkeln med bl. a. förbindelsen med de nationella parlamenten eller er egen kammare godtogs inte förslaget att i förklaringen införa en hänvisning till en närmare koppling till medlemsstaternas parlament. Den godkändes inte till följd av påtryckningar från ett antal utvecklingsländer som inte är så positiva till denna idé, men också på grund av en amerikansk ståndpunkt som var minst sagt reserverad. I vilket fall som helst fanns inte tillräckligt många företrädare för de amerikanska parlamentariska myndigheterna på plats för att på allvar puffa för frågan. Där står vi för närvarande. Det betyder inte att vi, när det gäller kommissionen och parlamentet, inte redan arbetar i den anda vi vill införa i WTO, dvs. genom öppenhet, information, samråd. Vi gör det, tror jag, till glädje för dem bland er som är intresserade av dessa frågor och jag har för avsikt att fortsätta. Den sista målsättningen gäller en fortsatt liberalisering av själva handeln: liberalisering av handeln med varor, tjänster, investeringar, bidrag till världens tillväxt och därmed till att minska fattigdomen, om vi kan göra framsteg med reglerna för en rättvis fördelning av vinsterna. På denna punkt är resultatet helt i överensstämmelse med det vi önskar. Det gäller avskaffandet av tullar för varor: i detta sammanhang ser vi exempelvis tydligt frågorna om tarifftoppar. Det gäller avregleringen på tjänsteområdet: tidsplanen är fastställd, förhandlingarna borde innebära avsevärda utkomstmöjligheter för företagen i unionen."@sv¹³
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"^12,11 "(Applaudissements)"⁶ "(Applaus)"² "(Applause)"^10,10,3 "(Applausi)"⁹ "(Applåder)"¹³ "(Beifall)"⁷ "(Bifald)"¹ "(Suosionosoituksia)"⁵ "(Χειροκροτήματα)"⁸ "Governance"⁷ "in loco"⁹ "in situ"¹² "round"^11,6

Named graphs describing this resource:

¹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz

²http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz

³http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz

⁴http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz

⁵http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz

⁶http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz

⁷http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz

⁸http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz

⁹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz

¹⁰http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz

¹¹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz

¹²http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz

¹³http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph