Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-12-11-Speech-2-026"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011211.2.2-026"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président de la Commission, Madame la Présidente du Conseil, je voudrais émettre quelques réflexions sur le thème qui est au cœur de la discussion d'aujourd'hui : le programme législatif et le programme de travail de la Commission.
Monsieur le Président de la Commission, vous nous avez dit que vous souhaitiez une collaboration pleine et transparente entre la Commission et le Parlement. C'est très bien. Vous nous avez dit : "Pour être fort, le Parlement européen a besoin d'une Commission forte". Nous sommes d'accord. Mais vous comprendrez que nous ne pouvons accepter d'être traités en comparses plus ou moins dociles de la Commission. Nous convenons sans réserve, bien évidemment, qu'il est important que le programme de travail soit doté d'une bonne lisibilité politique, ce qui est le cas ici ; cela ne vous dispense toutefois pas de présenter un programme législatif. Or, nous voici aujourd'hui face à un programme de travail qui nous a été communiqué à la dernière minute et à un programme législatif que nous ne connaissons que depuis hier soir.
Il nous est difficile de travailler dans de telles conditions. Le Parlement européen souffre déjà de n'avoir aucun droit d'initiative législative, même en cas de carence de la Commission - ce qui est, à mon sens, une anomalie institutionnelle qu'il y aurait lieu de corriger pour résorber le déficit démocratique. Cependant, il jouit d'un pouvoir de coopération active reconnu par la Commission. Je rappelle que, depuis le début de la législature, un accord-cadre nous lie à la Commission, accord qui définit clairement le rôle du Parlement dans le processus législatif. Conformément à cet accord, le programme législatif 2002 aurait dû nous être présenté en octobre dernier, accompagné d'une évaluation du programme précédent ; nous aurions pu ainsi émettre critiques, remarques et propositions à un moment politiquement plus adéquat et dans des délais raisonnables.
Il faut souligner combien il serait pertinent, sur le plan politique, que les débats politiques sur le budget et sur le programme législatif se renforcent et se complètent mutuellement. Le mois d'octobre ou de novembre se prête bien à cela. Aujourd'hui, nous avons deux mois de retard et nous n'avons pas de programme législatif, ou plutôt, nous venons seulement de le découvrir.
Dans ces conditions, je considère que le Parlement est
dépossédé de son pouvoir de contrôle et d'influence, ce qui n'est pas une bonne chose. Je rappellerai aussi quelques faits concrets : au 30 novembre, il y a quelques jours à peine, on avait exécuté moins de la moitié du programme 2001. Par ailleurs, la moitié des initiatives prises n'étaient pas prévues dans le programme législatif 2001. C'est pour le moins étonnant : on peut aisément admettre que les événements imprévus qui ont bouleversé l'agenda politique justifiaient le dépôt de propositions pour tenir compte de ces bouleversements, mais une lecture attentive des textes montre que, pour une large part, ces propositions nouvelles n'ont rien à voir avec l'actualité ou, en tout cas, auraient pu être déposées à un autre moment que dans le contexte du programme 2001. Cela révèle selon moi - et je crois que la plupart des membres de mon groupe seront d'accord - un assez grand désordre au sein de la Commission et un manque de vision commune des lignes directrices qui devraient guider le travail commun de nos institutions. Les explications que vous nous donnez pour justifier cela, qui sont liées aux réformes internes de la Commission, ne sauraient nous satisfaire éternellement. Je signale que ces explications servent depuis le début de la législature. Nous ne pouvons pas accepter, Monsieur le Président, que le Parlement européen soit dépossédé de son pouvoir de contrôle, qui lui est reconnu clairement ; cette situation n'est bonne ni pour le Parlement, ni pour la Commission elle-même. Au moment où l'on parle de bonne gouvernance, de réconciliation avec le citoyen, la moindre des choses serait que les engagements pris soient respectés et que les prérogatives du Parlement le soient aussi."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand for Kommissionen, fru formand for Rådet, jeg vil gerne kommentere det emne, der står centralt i dagens debat, nemlig Kommissionens lovgivningsprogram og dens arbejdsprogram.
Hr. kommissionsformand, De udtalte, at De ønsker et stærkt og åbent samarbejde mellem Kommissionen og Europa-Parlamentet, hvilket er positivt. De sagde, at et stærkt Europa-Parlament forudsætter en stærk Kommission, hvilket vi er enige i. Men De må forstå, at vi ikke kan acceptere at blive behandlet som mere eller mindre føjelige statister i forhold til Kommissionen. Vi er selvsagt fuldt ud enige i, at arbejdsprogrammet skal indeholde klar politisk tale, hvilket det foreliggende program gør. Dette fritager Dem dog ikke for at fremlægge et lovgivningsprogram. Vi står imidlertid i dag med et arbejdsprogram, som er fremsendt i sidste øjeblik, og et lovgivningsprogram, som vi først modtog i går aftes.
Vi finder det vanskeligt at arbejde under disse vilkår. Europa-Parlamentet lider i forvejen under, at det ikke besidder nogen lovgivningsmæssig initiativret, heller ikke i tilfælde, hvor Kommissionen forsømmer at tage initiativer. Dette er en institutionel urimelighed, som bør ændres, således at det demokratiske underskud mindskes. Europa-Parlamentet er imidlertid sikret retten til aktivt samarbejde, hvilket Kommissionen har anerkendt. Jeg minder om, at der ved starten af den indeværende valgperiode blev indgået en rammeaftale mellem Kommissionen og Europa-Parlamentet, hvori Parlamentets rolle i forbindelse med lovgivningsprocessen klart fastlægges. Ifølge denne aftale skulle lovgivningsprogrammet for 2002 forelægges Europa-Parlamentet i oktober sammen med en evaluering af det foregående program. En sådan tidsplan ville give os mulighed for inden for en rimelig frist at fremsætte kritik, bemærkninger og forslag på et i politisk henseende mere hensigtsmæssigt tidspunkt.
Der er grund til at understrege, at det ville være af væsentlig politisk betydning, at de politiske drøftelser om budgettet og om lovgivningsprogrammet gensidigt underbygger og supplerer hinanden. Dette kan passende ske i oktober eller november. I dag foreligger der ikke noget lovgivningsprogram, eller rettere vi har netop set det, med to måneders forsinkelse.
Under disse vilkår er Europa-Parlamentet efter min opfattelse reelt frataget sine kontrolbeføjelser og sin indflydelse, hvilket ikke er positivt. Jeg erindrer også om et par konkrete forhold. Den 30. november, for blot få dage siden, var mindre end halvdelen af programmet for 2001 gennemført. Endvidere var halvdelen af de initiativer, Kommissionen havde taget, ikke omfattet af lovgivningsprogrammet for 2001. Det må betegnes som særdeles overraskende. Det kunne ventes, at de uforudsete begivenheder, som har vendt op og ned på den politiske dagsorden, ville give anledning til forslag med det sigte at tage højde for de pågældende omvæltninger. En grundig gennemgang af de fremlagte tekster viser imidlertid, at de nye forslag, der er stillet, for en stor dels vedkommende ikke er affødt af den aktuelle situation, eller at de under alle omstændigheder kunne have været stillet på et andet tidspunkt og ikke nødvendigvis inden for rammerne af lovgivningsprogrammet for 2001. Dette oplever jeg - og jeg tror, de fleste af medlemmerne af min gruppe er enige i dette synspunkt - som et vidnesbyrd om, at der hersker en betydelig uorden i Kommissionen, og som en mangel på fælles visioner, når det gælder de retningslinjer, der skulle være ledetråden i samarbejdet mellem vores institutioner. De henviser til de interne reformer af Kommissionen for at retfærdiggøre disse forhold, hvilket vi imidlertid ikke uophørligt kan godtage som forklaring. Jeg gør opmærksom på, at reformerne har været anført som forklaring i hele den indeværende valgperiode. Hr. kommissionsformand, vi kan ikke acceptere, at Europa-Parlamentet fratages de kontrolbeføjelser, det klart har fået tillagt. Situationen er ikke holdbar, hverken for Europa-Parlamentet eller for Kommissionen selv. I en tid, hvor vi taler om gode styreformer, om forsoning mellem EU og borgerne, må man som et minimum kunne forvente, at de forpligtelser, der er indgået, opfyldes, herunder at Parlamentets beføjelser respekteres."@da1
"Herr Kommissionspräsident, Frau Ratspräsidentin! Ich möchte einige Überlegungen zu dem Thema darlegen, das im Mittelpunkt der heutigen Aussprache steht: zum Gesetzgebungsprogramm und zum Arbeitsprogramm der Kommission.
Herr Kommissionspräsident, Sie haben gesagt, dass Sie eine enge und transparente Zusammenarbeit zwischen der Kommission und dem Parlament wünschen. Dies ist sehr zu begrüßen. Sie haben weiter gesagt, um stark zu sein, braucht das Europäische Parlament eine starke Kommission. Einverstanden. Doch Sie werden auch verstehen, dass wir nicht hinnehmen können, als mehr oder weniger folgsame Komparsen der Kommission behandelt zu werden. Wir stimmen selbstverständlich vorbehaltlos zu, dass das Arbeitsprogramm eine hohe politische Außenwirkung aufweisen muss, was auch der Fall ist. Doch das enthebt Sie nicht der Pflicht, ein Gesetzgebungsprogramm vorzulegen. Aber wir haben heute ein Arbeitsprogramm vorliegen, dass uns erst in letzter Minute übermittelt wurde, und ein Gesetzgebungsprogramm, das wir erst seit gestern Abend kennen.
Unter solchen Bedingungen kann man nur schwer arbeiten. Das Europäische Parlament leidet bereits darunter, dass es keinerlei Initiativrecht besitzt, nicht einmal im Fall des Untätigseins der Kommission – was in meinen Augen eine institutionelle Anomalie ist, die korrigiert werden müsste, um das Demokratiedefizit auszugleichen. Es besitzt allerdings eine von der Kommission anerkannte Befugnis der aktiven Zusammenarbeit. Ich möchte darauf verweisen, dass seit Beginn der Legislaturperiode ein Rahmenabkommen zwischen uns und der Kommission besteht, in dem die Rolle des Parlaments im Rechtsetzungsprozess eindeutig festgelegt ist. Nach diesem Abkommen hätte uns das Gesetzgebungsprogramm 2002 im Oktober dieses Jahres zusammen mit einer Einschätzung des vorangegangenen Programms vorgelegt werden müssen; wir hätten dann unsere Kritiken, Anmerkungen und Vorschläge zu einem politisch geeigneteren Zeitpunkt und innerhalb angemessener Zeiträume vorlegen können.
Es muss hervorgehoben werden, dass es politisch höchst zweckmäßig wäre, dass die politischen Debatten über den Haushalt und das Gesetzgebungsprogramm sich gegenseitig befruchten und ergänzen. Die Monate Oktober und November wären dazu gut geeignet. Heute, mit zwei Monaten Verspätung, haben wir immer noch kein Gesetzgebungsprogramm bzw. es gerade erst zur Kenntnis nehmen können.
Unter diesen Bedingungen sind meiner Meinung nach dem Parlament faktisch sämtliche Möglichkeiten der Kontrolle und Einflussnahme genommen, was keine gute Sache ist. Ich möchte noch einige weitere Fakten anführen: Am 30. November, d. h. vor nur wenigen Tagen, war noch nicht einmal die Hälfte des Programms für 2001 abgearbeitet. Zudem waren 50 % der ergriffenen Initiativen nicht im Gesetzgebungsprogramm 2001 vorgesehen. Dies ist – gelinde ausgedrückt – erstaunlich. Zwar ist leicht einzusehen, dass die unvorhersehbaren Ereignisse, die die politische Agenda völlig umgestoßen haben, die Vorlage von Vorschlägen zur Berücksichtigung dieser Umwälzungen rechtfertigten, doch eine aufmerksame Betrachtung der Texte zeigt, dass diese neuen Vorschläge zum größten Teil gar nichts mit der politischen Aktualität zu tun haben bzw. zu einem anderen Zeitpunkt als im Rahmen des Programms 2001 hätten vorgelegt werden können. Dies verweist meiner Meinung nach – und ich glaube, die meisten Mitglieder meiner Fraktion teilen diese Meinung – auf ein ziemlich großes Durcheinander innerhalb der Kommission sowie auf eine mangelnde gemeinsame Auffassung von den Leitlinien, die für die gemeinsame Arbeit unserer Institutionen bestimmend sein sollten. Wir können die Erklärungen, die Sie zur Rechtfertigung all dessen vorbringen und die mit den internen Reformen der Kommission zusammenhängen, nicht ewig hinnehmen. Ich möchte anmerken, dass wir sie schon seit Beginn der Legislaturperiode hören. Wir können nicht hinnehmen, Herr Kommissionspräsident, dass dem Europäischen Parlament seine Kontrollbefugnisse genommen werden, die ihm eindeutig zustehen. Diese Situation ist weder für das Parlament noch für die Kommission selbst zuträglich. Zu einem Zeitpunkt, da von
von Versöhnung mit dem Bürger gesprochen wird, müsste man zumindest erwarten können, dass die eingegangenen Verpflichtungen eingehalten und die Rechte des Parlaments geachtet werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε της Επιτροπής, κυρία Προεδρεύουσα του Συμβουλίου, θα ήθελα να διατυπώσω ορισμένες σκέψεις σχετικά με το κύριο θέμα της σημερινής συζήτησης: το νομοθετικό πρόγραμμα και το πρόγραμμα εργασίας της Επιτροπής.
Κύριε Πρόεδρε της Επιτροπής, μας είπατε ότι επιθυμείτε την πλήρη και διαφανή συνεργασία μεταξύ της Επιτροπής και του Κοινοβουλίου. Πολύ καλά. Μας είπατε: “Προκειμένου να είναι ισχυρό, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο έχει ανάγκη από μια ισχυρή Επιτροπή”. Συμφωνούμε μαζί σας. Θα κατανοείτε όμως ασφαλώς ότι δεν μπορούμε να δεχθούμε να μας συμπεριφέρεστε σαν να είμαστε κομπάρσοι, λιγότερο ή περισσότερο υπάκουοι, της Επιτροπής. Συμφωνούμε ανεπιφύλακτα, ασφαλώς, ότι το πρόγραμμα εργασίας πρέπει να διαθέτει καλή πολιτική αναγνωσιμότητα, όπως στη συγκεκριμένη περίπτωση· αυτό όμως δεν σας απαλλάσσει από την υποχρέωση υποβολής νομοθετικού προγράμματος. Ωστόσο, σήμερα έχουμε ενώπιόν μας ένα πρόγραμμα εργασίας που μας υποβλήθηκε την τελευταία στιγμή και ένα νομοθετικό πρόγραμμα του οποίου λάβαμε γνώση μόλις εχθές το βράδυ.
Είναι δύσκολο να εργαστούμε υπό τέτοιες συνθήκες. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο έχει ήδη το μειονέκτημα να μην διαθέτει κανένα δικαίωμα νομοθετικής πρωτοβουλίας, ακόμη και σε περίπτωση ανεπάρκειας της Επιτροπής – γεγονός που συνιστά, κατά τη γνώμη μου, θεσμική ανωμαλία η οποία πρέπει να διορθώνεται αμέσως ώστε να καλύπτεται το δημοκρατικό έλλειμμα. Ωστόσο, διαθέτει την αναγνωρισμένη από την Επιτροπή αρμοδιότητα της ενεργούς συνεργασίας. Υπενθυμίζω ότι, από την αρχή αυτής της κοινοβουλευτικής περιόδου, μας συνδέει με την Επιτροπή συμφωνία πλαίσιο, η οποία καθορίζει με σαφήνεια τον ρόλο του Κοινοβουλίου στο πλαίσιο της νομοθετικής διαδικασίας. Σύμφωνα με τη συμφωνία αυτή λοιπόν, το νομοθετικό πρόγραμμα για το 2002 έπρεπε να είχε υποβληθεί στο Κοινοβούλιο τον περασμένο Οκτώβριο, μαζί με την αξιολόγηση του προηγούμενου προγράμματος· έτσι, θα μπορούσαμε να διατυπώσουμε τις επικρίσεις, τις παρατηρήσεις και τις προτάσεις μας σε μια καταλληλότερη από πολιτικής άποψης στιγμή και μέσα σε λογικές προθεσμίες.
Πρέπει να τονίσω ότι, σε πολιτικό επίπεδο, πρέπει να ενισχυθούν και να συμπληρωθούν αμοιβαία οι πολιτικές συζητήσεις για τον προϋπολογισμό και για το νομοθετικό πρόγραμμα. Κατάλληλοι μήνες για να γίνει αυτό είναι ο Οκτώβριος ή ο Νοέμβριος. Σήμερα, μετά από δύο μήνες καθυστέρηση δεν έχουμε ακόμη στα χέρια μας νομοθετικό πρόγραμμα, ή σωστότερα, μόλις λάβαμε γνώση αυτού.
Υπό τις συνθήκες αυτές, εκτιμώ ότι
έχει αφαιρεθεί από το Κοινοβούλιο η εξουσία ελέγχου και επιρροής που έχει, γεγονός που δεν είναι καλό. Επιτρέψτε μου να υπενθυμίσω επίσης κάποια συγκεκριμένα γεγονότα: μέχρι τις 30 Νοεμβρίου, μόλις πριν από μερικές ημέρες, είχαμε προβεί στην εκτέλεση το πολύ του μισού προγράμματος για το 2001. Επίσης, οι μισές αναληφθείσες πρωτοβουλίες δεν προβλέπονταν στο νομοθετικό πρόγραμμα για το 2001. Το γεγονός αυτό προκαλεί τουλάχιστον κατάπληξη: μπορούμε ασφαλώς να δεχθούμε ότι τα απρόβλεπτα γεγονότα που αναστάτωσαν την πολιτική ημερήσια διάταξη δικαιολογούν την κατάθεση προτάσεων προκειμένου να ληφθεί υπόψη η έκτακτη επικαιρότητα, όμως από την προσεκτικότερη ανάγνωση των κειμένων προκύπτει ότι, κατά μεγάλο μέρος, οι νέες αυτές προτάσεις δεν έχουν καμία σχέση με την επικαιρότητα ή, εν πάση περιπτώσει, μπορούσαν να έχουν κατατεθεί κάποια άλλη στιγμή και όχι στο πλαίσιο του προγράμματος για το 2001. Αυτό αποδεικνύει κατά τη γνώμη μου – και νομίζω ότι θα συμφωνήσουν μαζί μου οι περισσότεροι βουλευτές της Ομάδας μου – τη μεγάλη αταξία που επικρατεί στους κόλπους της Επιτροπής και την έλλειψη κοινού οράματος όσον αφορά τις κατευθυντήριες γραμμές που θα έπρεπε να διέπουν το κοινό έργο των θεσμικών μας οργάνων. Οι εξηγήσεις που μας δίδετε προσπαθώντας να δικαιολογήσετε την κατάσταση, οι οποίες αναφέρονται στην εσωτερική μεταρρύθμιση της Επιτροπής, δεν θα είναι πάντοτε ικανοποιητικές. Σημειώνω ότι τις ίδιες δικαιολογίες μας δίδετε από την αρχή της κοινοβουλευτικής περιόδου. Δεν μπορούμε να δεχθούμε, κύριε Πρόεδρε, να αφαιρείται από το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο η εξουσία ελέγχου, η οποία του έχει αναγνωρισθεί ρητώς· αυτό δεν είναι καλό ούτε για το Κοινοβούλιο ούτε για την ίδια την Επιτροπή. Τη στιγμή που γίνεται λόγος για χρηστή διακυβέρνηση, για συμφιλίωση με τον πολίτη, ο σεβασμός των δεσμεύσεων που έχουν αναληφθεί και των προνομίων του Κοινοβουλίου είναι η ελάχιστη δυνατή προϋπόθεση."@el8
"Mr President of the Commission, Madam President-in-Office of the Council, I would like to share my thoughts on the main topic we are discussing today: the legislative programme and the Commission’s working programme.
Mr President of the Commission, you told us that you wanted full and transparent cooperation between the Commission and Parliament. That is all very well. You told us: ‘To be strong, the European Parliament needs a strong Commission’. We agree. But you must understand that we cannot accept being treated as the Commission’s obedient stooge. We of course unreservedly acknowledge the fact that it is very important that the work programme is clearly comprehensible politically, which is the case here; this does not, however, exempt you from presenting a legislative programme. And yet, today we have to deal with a work programme that was sent to us at the last moment and a legislative programme of which we had no knowledge before last night.
It is difficult for us to work under such conditions. The European Parliament is already suffering from having no right of legislative initiative, even in areas where the Commission is failing to act – which is, in my opinion, an institutional anomaly that should be corrected in order to reduce the democratic deficit. However, Parliament does enjoy the power of active cooperation, which is recognised by the Commission. I would remind you that, from the start of this Parliamentary term, a framework agreement exists between ourselves and the Commission, an agreement that clearly defines the role of Parliament in the legislative process. In accordance with this agreement, the legislative programme for 2002 should have been presented to us in October, accompanied by an assessment of the previous programme; in this way we would have been able to make criticisms, remarks and proposals at a politically appropriate time and within reasonable timescales.
I must also underline the extent to which it would be appropriate, on a political level, for political debates on the budget and the legislative programme to mutually support and complement each other. October or November would be an appropriate time for this to take place. Today, we are two months late and there is no legislative programme, or rather, we have only just discovered one exists.
Under these conditions, I think that Parliament is
deprived of its powers of control and influence, which is not a good thing. I would also like to remind you of some concrete facts: on 30 November, just a few days ago, less than half of the programme for 2001 had been executed. In addition to this, half of the initiatives taken were not included in the legislative programme for 2001. This is astonishing at the very least. It must, of course, be admitted that the unforeseen events that took place, which completely turned the political agenda on its head, justified the tabling of proposals to take account of such upheavals, but a careful reading of the texts shows that, to a great extent, these new proposals have nothing to do with the present situation, or, in any case, could have been tabled at some other time, rather than within the context of the programme for 2001. In my opinion, this reveals, and I think that most Members in my group would agree, that there is quite a significant degree of disorder within the Commission and a lack of common vision of the guidelines that should direct the common work of our institutions. The explanations that you give us to justify this, which relate to the Commission’s internal reforms, will not satisfy us forever. I would point out that these explanations have been given since the start of this legislature. We cannot accept, Mr President, that the European Parliament be deprived of its powers of control, which are clearly recognised; this situation is not good for either Parliament or for the Commission itself. At a time when we are talking about good governance, of reconciliation with the European citizen, the most fundamental thing is that commitments made and Parliament’s prerogatives be respected."@en3
"(FR) Señor Presidente de la Comisión, señora Presidenta del Consejo, desearía hacer algunas reflexiones sobre el tema central de la discusión de hoy: el programa legislativo y el programa de trabajo de la Comisión.
Señor Presidente de la Comisión, usted nos ha dicho que deseaba una colaboración plena y transparente entre la Comisión y el Parlamento. Está bien. Usted nos ha dicho: “Para ser fuerte, el Parlamento Europeo necesita una Comisión fuerte”. Estamos de acuerdo. Pero usted comprenderá que no podemos aceptar ir de comparsas más o menos dóciles de la Comisión. Es evidente que estamos totalmente de acuerdo en que es importante que el programa de trabajo tenga una buena legibilidad política, lo que ocurre en este caso; eso no le dispensa, sin embargo, de presentar un programa legislativo. Ahora bien, hoy nos encontramos frente a un programa de trabajo que se nos ha comunicado a último momento y a un programa legislativo que conocimos ayer por la noche.
Nos es difícil trabajar en estas condiciones. El Parlamento Europeo ya adolece del hecho de no tener ningún derecho de iniciativa legislativa, incluso en caso de inacción de la Comisión - lo que se trata, en mi opinión, de una anomalía institucional que habría que corregir para enjugar el déficit democrático. Sin embargo, el Parlamento goza de un poder de cooperación activa reconocido por la Comisión. Hago recordar que, desde el inicio de la legislatura, estamos vinculados con la Comisión por un acuerdo marco, acuerdo que define claramente el papel del Parlamento en el proceso legislativo. De conformidad con dicho acuerdo, el programa legislativo 2002 tendría que habérsenos presentado en octubre último, acompañado por una evaluación del programa anterior; de esa manera habríamos podido hacer críticas, observaciones o propuestas en un momento políticamente más adecuado y en plazos más razonables.
Es preciso subrayar que, en el plano político, sería muy pertinente que los debates políticos sobre el presupuesto y el programa legislativo se reforzaran y completaran recíprocamente. El mes de octubre o de noviembre se presta a ello. Hoy llevamos dos meses de retraso y carecemos de programa legislativo o, más bien, acabamos de descubrirlo.
En estas condiciones, considero que el Parlamento está desposeído
de su poder de control y de influencia, lo que no es bueno. Recordaré asimismo algunos hechos concretos: el 30 de noviembre - hace apenas unos días - se había ejecutado menos de la mitad del programa 2001. Por otro lado, la mitad de las iniciativas tomadas no estaban contempladas en el programa legislativo 2001. Lo menos que puede decirse es que resulta sorprendente: es fácil admitir que los acontecimientos imprevistos que han alterado completamente la agenda política justificaban la presentación de propuestas para tener en cuenta dichas alteraciones, pero una lectura atenta de los textos demuestra que, en su mayoría, estas nuevas propuestas nada tienen que ver con la actualidad o que, en todo caso, tendrían que haber sido presentadas en otro momento y no en el contexto del programa 2001. Esto revela, en mi opinión - y creo que la mayoría de los miembros de mi Grupo estarán de acuerdo - un considerable desorden en el seno de la Comisión y una falta de visión común de las líneas directrices que deberían guiar el trabajo común de nuestras instituciones. Las explicaciones que usted nos da para justificarlo, que guardan relación con las reformas internas de la Comisión, no pueden contentarnos eternamente. Señalo que se dan estas explicaciones desde el inicio de la legislatura. No podemos aceptar, señor Presidente, que el Parlamento Europeo sea desposeído de su poder de control, que se le reconoce claramente; esta situación no es buena ni para el Parlamento ni para la propia Comisión. En el momento en que se habla de buena gobernanza, de reconciliación con el ciudadano, lo menos que puede exigirse es que los compromisos asumidos sean respetados y que las prerrogativas del Parlamento también lo sean."@es12
"Arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluaisin ilmaista muutaman ajatuksen aiheesta, josta puhutaan nyt paljon eli komission lainsäädäntöohjelmasta ja työohjelmasta.
Arvoisa komission puheenjohtaja, sanoitte haluavanne komission ja parlamentin tekevän perusteellista ja avointa yhteistyötä. Se on hyvä asia. Sanoitte, että ollakseen vahva Euroopan parlamentti tarvitsee vahvan komission. Olemme samaa mieltä asiasta. Mutta ymmärrätte varmasti, että emme voi hyväksyä, että parlamenttia pidetään komission tottelevaisena statistina. Olemme tietenkin varauksetta samaa mieltä siitä, että työohjelman pitää olla poliittisesti luettava, jollainen se nyt on. Siitä huolimatta teidän on kuitenkin esiteltävä lainsäädäntöohjelma. Mutta meillä on nyt kuitenkin edessämme viime hetkellä saatu työohjelma ja lainsäädäntöohjelma, jonka saimme vasta eilen illalla.
Meidän on vaikea työskennellä tällaisissa oloissa. Euroopan parlamentilta puuttuu jo nyt kokonaan lakialoiteoikeus, jopa siinäkin tapauksessa, että komissio ei kykene hoitamaan tehtävää, mikä ei mielestäni ole institutionaalisesti normaali tilanne, ja asia pitäisi korjata demokratian palauttamiseksi. Parlamentilla on kuitenkin komission hyväksymä oikeus tiiviiseen yhteistyöhön muiden toimielinten kanssa. Haluan muistuttaa, että toimikauden alusta lähtien parlamentin sitoo komissioon puitesopimus, jossa määritellään selkeästi parlamentin rooli lainsäädäntöprosessissa. Tämän sopimuksen mukaan vuoden 2002 lainsäädäntöohjelma olisi pitänyt esitellä viime lokakuussa ja sen yhteydessä arvio edellistä ohjelmasta; siten olisimme voineet esittää arvioita, huomioita ja ehdotuksia poliittisesti sopivammalla hetkellä ja järkevän määräajan kuluessa.
On painotettava, että olisi poliittisesti erittäin soveliasta, että poliittiset keskustelut talousarviosta ja lainsäädäntöohjelmasta lujittuvat ja täydentävät toisiaan. Lokakuu ja marraskuu soveltuisivat tähän hyvin. Nyt olemme kaksi kuukautta myöhässä eikä meillä ole lainsäädäntöohjelmaa, tai pikemminkin olemme vasta päässeet tutustumaan siihen.
Näissä olosuhteissa parlamentilta on mielestäni todellisuudessa riistetty sen oikeus valvoa ja vaikuttaa päätöksentekoon, ja se ei ole hyvä asia. Haluaisin myös muistuttaa muutamasta konkreettisesta tosiseikasta: marraskuun 30. päivään mennessä, eli vielä vain muutama päivä sitten vuoden 2001 ohjelman asioista oli toteutettu alle puolet. Toisaalta puoliakaan toteutetuista asioista ei ollut kirjattu vuoden 2001 lainsäädäntöohjelmaan. Se on vähintäänkin hämmästyttävää: on helppo sanoa, että poliittisen ohjelman mullistaneet ennalta arvaamattomat tapahtumat oikeuttivat uudet ehdotukset, mutta kun lukee tarkkaan tekstejä, käy ilmi, että uudet ehdotukset eivät pääsääntöisesti liity mitenkään ajankohtaisiin tapahtumiin tai että ne olisi joka tapauksessa voitu käsitellä jossain muussa yhteydessä kuin vuoden 2001 ohjelmassa. Mielestäni tämä paljastaa – ja uskon, että suurin osa ryhmäni jäsenistä on kanssani samaa mieltä –, että komissiossa vallitsee varsin suuri sekasorto eikä se pysty määrittelemään toiminnalleen yhteisiä suuria suuntaviivoja, joiden tulisi ohjata unionin toimielinten yhteistyötä. Tarjoamanne selitykset, jotka liittyvät komission sisäisiin uudistuksiin, eivät ikuisesti kelpaa parlamentille. Korostan, että samoja selityksiä on tarjottu toimikauden alusta lähtien. Arvoisa puhemies, me emme voi hyväksyä, että Euroopan parlamentilta riistetään sen valvontaoikeus, joka sille on selvästi myönnetty; tämä tilanne ei ole hyväksi parlamentille eikä komissiolle. Nyt kun puhutaan hyvästä hallintotavasta, kansalaisten lähestymisestä, vähintä, mitä voidaan tehdä, on noudattaa sitoumuksia ja parlamentin etuoikeuksia."@fi5
".
Signor Presidente della Commissione, signora Presidente del Consiglio, vorrei esporre qualche riflessione sul tema al centro della discussione odierna: il programma legislativo e il programma di lavoro della Commissione.
Signor Presidente della Commissione, lei ha detto di auspicare una collaborazione totale e trasparente fra la Commissione e il Parlamento. Benissimo. Le sue parole sono state:” per essere forte il Parlamento europeo ha bisogno di una Commissione forte”. Siamo d’accordo. Ma lei capirà che non possiamo accettare di essere trattati come comparse più o meno docili della Commissione. Ovviamente, sottoscriviamo senza riserva alcuna l’importanza di conferire buona visibilità politica al programma di lavoro come constatiamo in questo caso; tuttavia ciò non la dispensa dal presentare un programma legislativo. Oggi, ci troviamo innanzi a un programma di lavoro che ci è stato comunicato all’ultimo momento e a un programma legislativo di cui siamo venuti a conoscenza soltanto ieri sera.
E’ difficile per noi lavorare in tali condizioni. Il Parlamento europeo già soffre per il fatto di non avere alcun diritto d’iniziativa legislativa, anche in caso di carenza da parte della Commissione, e questo a mio avviso costituisce un’anomalia istituzionale che sarebbe necessario correggere per riassorbire il
democratico. Ciononostante gode di un potere di cooperazione attiva riconosciuto dalla Commissione. Ricordo che dall’inizio della legislatura, un accordo quadro ci lega alla Commissione, accordo che definisce chiaramente il ruolo del Parlamento nel processo legislativo. In base a tale accordo il programma legislativo 2002 avrebbe dovuto esserci presentato nell’ottobre scorso, accompagnato da una valutazione del programma precedente; in tal modo avremmo potuto esprimere critiche, osservazioni e proposte in una congiuntura politicamente più idonea e in tempi ragionevoli.
E’ d’uopo sottolineare quanto sarebbe pertinente, sul piano politico, che le discussioni politiche sul bilancio e sul programma legislativo si rafforzino e si completino reciprocamente. Il mese di ottobre o di novembre si prestano egregiamente a tal fine. Al presente, siamo in ritardo di due mesi e non abbiamo un programma legislativo, o meglio, lo abbiamo appena scoperto.
In tali condizioni, ritengo che il Parlamento sia
defraudato del suo potere di controllo e d’influenza, e questa non è una cosa positiva. Desidero ricordare altresì qualche fatto concreto: il 30 novembre, pochi giorni fa, era stato eseguito meno della metà del programma 2001. D’altro canto, la metà delle iniziative prese non erano previste nel programma legislativo del 2001. E’ a dir poco sbalorditivo: si può facilmente accettare che eventi imprevisti abbiano sconvolto l’agenda politica giustificando la presentazione di proposte volte a tenere conto di tali sconvolgimenti, ma una lettura attenta dei testi dimostra che, in gran parte, tali nuove proposte non sono affatto collegate all’attualità o comunque avrebbero potuto essere presentate in un altro momento, al di fuori del contesto del programma 2001. A mio avviso questo rivela - e credo che la maggior parte dei membri del mio gruppo sarà d’accordo – un grande disordine all’interno della Commissione e una mancanza di visione comune delle nostre Istituzioni. Le spiegazioni che ci date a giustificazione di questo fatto sono connesse alle riforme interne della Commissione ma non potranno appagarci in eterno. Segnalo che tali giustificazioni vengono addotte dall’inizio della legislatura. Non possiamo accettare, signor Presidente, che il Parlamento europeo sia defraudato del suo potere di controllo che gli è chiaramente riconosciuto; tale situazione non è positiva né per il Parlamento, né per la Commissione. Si parla di buon governo, di riconciliazione con il cittadino, il minimo sarebbe che gli impegni presi fossero rispettati e le prerogative del Parlamento altrettanto."@it9
"Mr President of the Commission, Madam President-in-Office of the Council, I would like to share my thoughts on the main topic we are discussing today: the legislative programme and the Commission’s working programme.
Mr President of the Commission, you told us that you wanted full and transparent cooperation between the Commission and Parliament. That is all very well. You told us: ‘To be strong, the European Parliament needs a strong Commission’. We agree. But you must understand that we cannot accept being treated as the Commission’s obedient stooge. We of course unreservedly acknowledge the fact that it is very important that the work programme is clearly comprehensible politically, which is the case here; this does not, however, exempt you from presenting a legislative programme. And yet, today we have to deal with a work programme that was sent to us at the last moment and a legislative programme of which we had no knowledge before last night.
It is difficult for us to work under such conditions. The European Parliament is already suffering from having no right of legislative initiative, even in areas where the Commission is failing to act – which is, in my opinion, an institutional anomaly that should be corrected in order to reduce the democratic deficit. However, Parliament does enjoy the power of active cooperation, which is recognised by the Commission. I would remind you that, from the start of this Parliamentary term, a framework agreement exists between ourselves and the Commission, an agreement that clearly defines the role of Parliament in the legislative process. In accordance with this agreement, the legislative programme for 2002 should have been presented to us in October, accompanied by an assessment of the previous programme; in this way we would have been able to make criticisms, remarks and proposals at a politically appropriate time and within reasonable timescales.
I must also underline the extent to which it would be appropriate, on a political level, for political debates on the budget and the legislative programme to mutually support and complement each other. October or November would be an appropriate time for this to take place. Today, we are two months late and there is no legislative programme, or rather, we have only just discovered one exists.
Under these conditions, I think that Parliament is
deprived of its powers of control and influence, which is not a good thing. I would also like to remind you of some concrete facts: on 30 November, just a few days ago, less than half of the programme for 2001 had been executed. In addition to this, half of the initiatives taken were not included in the legislative programme for 2001. This is astonishing at the very least. It must, of course, be admitted that the unforeseen events that took place, which completely turned the political agenda on its head, justified the tabling of proposals to take account of such upheavals, but a careful reading of the texts shows that, to a great extent, these new proposals have nothing to do with the present situation, or, in any case, could have been tabled at some other time, rather than within the context of the programme for 2001. In my opinion, this reveals, and I think that most Members in my group would agree, that there is quite a significant degree of disorder within the Commission and a lack of common vision of the guidelines that should direct the common work of our institutions. The explanations that you give us to justify this, which relate to the Commission’s internal reforms, will not satisfy us forever. I would point out that these explanations have been given since the start of this legislature. We cannot accept, Mr President, that the European Parliament be deprived of its powers of control, which are clearly recognised; this situation is not good for either Parliament or for the Commission itself. At a time when we are talking about good governance, of reconciliation with the European citizen, the most fundamental thing is that commitments made and Parliament’s prerogatives be respected."@lv10
"Mijnheer de voorzitter van de Commissie, mevrouw de voorzitter van de Raad, ik wil graag iets zeggen over het onderwerp dat we hier vandaag bespreken – het werkprogramma van de Commissie en het wetgevingsprogramma.
Mijnheer de voorzitter van de Commissie, u heeft gezegd dat u een degelijke en duidelijke samenwerking tussen de Commissie en het Parlement wenst. Dat is een heel aanvaardbare wens. U heeft ons ook gezegd dat het Europees Parlement pas sterk kan zijn als ook de Commissie daadkrachtig is. Maar u zult wel begrijpen dat we niet als gewillige marionetten van de Commissie behandeld willen worden. We zijn het er uiteraard over eens dat het werkprogramma op beleidsgebied duidelijk moet zijn – en dat lijkt het geval te zijn. De Commissie moet echter ook een wetgevingsprogramma presenteren. Welnu, het werkprogramma is ons op het allerlaatste moment voorgelegd, en de inhoud van het wetgevingsprogramma is ons pas sinds gisteravond bekend.
Wij kunnen niet goed werken in zulke omstandigheden. Het Europees Parlement heeft hoe dan ook een handicap, omdat het geen recht van initiatief heeft – zelfs niet als de Commissie in gebreke blijft haar recht van initiatief uit te oefenen. Volgens mij is dat een institutionele anomalie, en daar moet iets aan gedaan worden, om zo het democratisch tekort althans enigszins op te heffen. Het Parlement werkt echter wel samen met de Commissie en speelt daarbij een actieve rol, wat door deze laatste instelling ook erkend wordt. Ik wijs erop dat we aan het begin van deze zittingsperiode afspraken met de Commissie hebben gemaakt en die in een kaderovereenkomst hebben vastgelegd. Die overeenkomst geeft duidelijk aan welke rol het Parlement in het wetgevingsproces behoort te spelen. Volgens diezelfde overeenkomst had het wetgevingsprogramma voor 2002 ons afgelopen oktober al moeten zijn voorgelegd, vergezeld van een beoordeling van het voorgaande programma. Dan zouden wij genoeg tijd gehad hebben om over dit programma na te denken, en dan hadden we op een politiek geschikter moment kunnen reageren met voorstellen, opmerkingen en kritiek.
Het is van belang dat we begrijpen hoe belangrijk het is om een politiek debat te kunnen voeren over zowel de begroting als het wetgevingsprogramma, en wel op een zodanige wijze dat die discussies elkaar aanvullen. November is daarvoor de geëigende maand. Nu zijn we echter twee maanden achter, en we hebben nog steeds geen wetgevingsprogramma – of liever: we hebben dat nog maar net ontvangen.
Ik ben van mening dat het Parlement op deze wijze eigenlijk beroofd is van zijn bevoegdheid om toezicht te houden en de gang van zaken te beïnvloeden. Dat is heel kwalijk. Ik wijs ook nog op een aantal concrete zaken. Op 30 november – een aantal dagen geleden dus – was nog maar de helft van het wetgevingsprogramma voor 2001 afgewerkt. En meer dan de helft van de daadwerkelijk genomen initiatieven waren niet in dat programma voorzien. Dat is toch eigenlijk opmerkelijk. Je zou kunnen denken dat onvoorziene gebeurtenissen de politieke agenda hebben omgegooid, en dat dit als rechtvaardiging mag gelden voor het feit dat er zoveel voorstellen zijn gedaan die niet in het programma waren opgenomen. Als je de teksten echter aandachtig bestudeert, dan zie je dat het merendeel van die voorstellen niets te maken heeft met actuele gebeurtenissen, en dat ze hoe dan ook buiten de context van het wetgevingsprogramma voor 2001 hadden kunnen worden gedaan. Volgens mij – en ik denk dat veel van mijn fractieleden er net zo over denken – betekent dit dat er in de Commissie een grote mate van wanorde heerst, en dat de Commissie geen duidelijk idee heeft aangaande de wijze waarop de verschillende instellingen moeten samenwerken. De verklaring die u ons daarvoor geeft heeft te maken met de interne hervorming van de Commissie, en met die verklaring zullen we niet altijd genoegen blijven nemen. Ik vestig er overigens de aandacht op dat deze verklaring alleen steek houdt na het begin van de zittingsperiode. We mogen niet aanvaarden, Mijnheer de voorzitter, dat het Parlement van zijn toezichthoudende bevoegdheden beroofd wordt. Iedereen erkent dat het Parlement die bevoegdheid moet hebben. De huidige situatie is niet aanvaardbaar – noch voor het Parlement, noch voor de Commissie. We hebben het steeds over goede governance en het herstel van het vertrouwen van de burgers gehad. Dan zou je toch in ieder geval mogen verwachten dat beloften worden nagekomen en dat de prerogatieven van het Parlement worden gerespecteerd."@nl2
"Senhor Presidente da Comissão, Senhora Presidente em exercício do Conselho, gostaria de tecer algumas reflexões sobre o tema que está no centro da discussão de hoje: o programa legislativo e o programa de trabalho da Comissão.
Senhor Presidente da Comissão, disse-nos que pretendia uma colaboração plena e transparente entre a Comissão e o Parlamento. É muito positivo. Disse-nos: "para ser forte, o Parlamento Europeu precisa de uma Comissão forte". Estamos de acordo. Mas compreenderá que não podemos aceitar ser tratados como comparsas mais ou menos dóceis da Comissão. Concordamos, obviamente sem reservas, que é importante que o programa de trabalho seja dotado de uma boa visibilidade política, que é o caso aqui. Contudo, isso não o dispensa de apresentar um programa legislativo. Ora, estamos hoje diante de um programa de trabalho, que nos foi comunicado no último minuto, e de um programa legislativo, que apenas conhecemos ontem à noite.
É-nos difícil trabalhar nestas condições. O Parlamento Europeu já se ressente por não gozar de qualquer direito de iniciativa legislativa, mesmo em caso de inacção da Comissão – o que é, a meu ver, uma anomalia institucional, que haveria que corrigir para colmatar o défice democrático. No entanto, goza de um poder de cooperação activa, reconhecido pela Comissão. Recordo que existe, desde o debate do início da legislatura, um acordo-quadro que nos liga à Comissão, acordo que define claramente o papel do Parlamento no processo legislativo. Nos termos deste acordo, o programa legislativo de 2002 deveria ter-nos sido apresentado em Outubro último, acompanhado por uma avaliação do programa precedente; ter-nos ia, assim, sido possível emitir críticas, comentários e propostas, num momento politicamente mais adequado e dentro de prazos razoáveis.
Cabe salientar quão pertinente seria, no plano político, que os debates políticos sobre o orçamento e sobre o programa legislativo se reforçassem e completassem mutuamente. Os meses de Outubro ou Novembro prestam-se bem para isso. Hoje, levamos dois meses de atraso e não dispomos de programa legislativo, ou melhor, acabamos de o descobrir.
Nestas condições, considero que o Parlamento foi
desapossado do seu poder de controlo e de influência, o que não é bom. Recordo também alguns factos concretos: a 30 de Novembro, há apenas alguns dias, tínhamos executado menos de metade do programa de 2001. Para além disso, metade das iniciativas tomadas não estavam previstas no programa legislativo de 2001. É no mínimo espantoso: poderia facilmente admitir-se que os acontecimentos imprevistos, que perturbaram a agenda política, justificariam a apresentação de propostas, a fim de ter em conta estas perturbações, mas uma leitura atenta dos textos mostra que, em grande parte, estas novas propostas nada têm que ver com a actualidade, ou que, em todo o caso, poderiam ter sido apresentadas noutra altura, que não no contexto do programa relativo a 2001. Isso revela, a meu ver – e penso que a maioria dos membros do meu Grupo estará de acordo –, uma desordem bastante grande no seio da Comissão e uma falta de visão comum das directrizes que deveriam nortear o trabalho conjunto das nossas Instituições. As explicações que nos dá para justificar esta realidade, ligadas às reformas internas da Comissão, não poderão satisfazer-nos para sempre. Assinalo que estas explicações são invocadas desde o início da legislatura. Não podemos aceitar, Senhor Presidente, que o Parlamento Europeu seja desapossado do seu poder de controlo, que lhe é claramente reconhecido. Esta situação não é benéfica nem para o Parlamento nem para a própria Comissão. Numa altura em que se fala de boa governação, de reconciliação com os cidadãos, o mínimo seria que os compromissos assumidos fossem respeitados e que as prerrogativas do Parlamento também o fossem."@pt11
"Herr kommissionsordförande, fru rådsordförande! Jag skulle vilja komma med några kommentarer om den fråga som står i centrum för diskussionen i dag: lagstiftningsprogrammet och kommissionens arbetsprogram.
Herr kommissionsordförande! Ni har sagt att ni vill ha ett fullständigt och öppet samarbete mellan kommissionen och parlamentet. Det är mycket bra. Ni har sagt att för att Europaparlamentet skall kunna vara starkt krävs en stark kommission. Det är vi överens om. Men ni måste förstå att vi inte kan acceptera att behandlas som kommissionens mer eller mindre fogliga statister. Vi instämmer självfallet och utan förbehåll i att det är viktigt att arbetsprogrammet blir politiskt lättläst, vilket är fallet här, men det befriar er inte från att lägga fram ett lagstiftningsprogram. I dag har vi emellertid ett arbetsprogram, som vi fick i sista minuten, och ett lagstiftningsprogram som vi fick kännedom om först i går kväll.
Det är svårt för oss att arbeta under sådana förhållanden. Europaparlamentet lider redan av att inte ha någon som helst initiativrätt på lagstiftningsområdet, även vid brister inom kommissionen – vilket enligt min uppfattning är en institutionell avvikelse som bör rättas till för att det demokratiska underskottet skall kunna undanröjas. Parlamentet har ändå en aktiv rätt till samarbete som erkänns av kommissionen. Jag erinrar om att ett ramavtal alltsedan mandatperiodens början knyter oss till kommissionen, och i avtalet anges tydligt parlamentets roll i lagstiftningsprocessen. Enligt detta avtal skulle lagstiftningsprogrammet för 2002 ha lagts fram för oss i oktober, tillsammans med en utvärdering av det tidigare programmet, och då skulle vi ha kunnat framföra kritik, kommentarer och förslag vid ett politiskt lämpligare tillfälle och inom rimliga tidsfrister.
Det bör betonas hur relevant det skulle vara på det politiska planet att de politiska debatterna om budgeten och lagstiftningsprogrammet förstärks och kompletteras ömsesidigt. Oktober och november passar bra för det. I dag ligger vi två månader efter och vi har inget lagstiftningsprogram, eller snarare – vi har just upptäckt det.
Under dessa förhållanden anser jag att parlamentet
berövats sin möjlighet till kontroll och inflytande, vilket inte är bra. Jag skall också erinra om några konkreta fakta: den 30 november, för bara några dagar sedan, hade man genomfört mindre än hälften av programmet för 2001. Hälften av de initiativ som tagits ingick för övrigt inte i lagstiftningsprogrammet för 2001. Det är minst sagt förvånande: det är enkelt att tillstå att de oförutsedda händelser som kullkastat den politiska agendan motiverade förslag där man tog hänsyn till dessa genomgripande förändringar, men om man noga läser texterna visar det sig att dessa nya förslag till stor del inte har något att göra med de aktuella händelserna eller åtminstone skulle ha kunnat lämnas in vid ett annat tillfälle än i anslutning till programmet för 2001. Detta visar enligt mig – och jag tror att flertalet medlemmar i min grupp instämmer – på en ganska stor oordning inom kommissionen, och en brist på gemensam syn på de riktlinjer som bör styra det gemensamma arbetet i våra institutioner. De förklaringar ni lämnar för att motivera detta, och som har att göra med den interna reformen av kommissionen, kan inte tillfredsställa oss i evighet. Jag vill påpeka att dessa förklaringar funnits sedan mandatperiodens början. Herr kommissionsordförande! Vi kan inte acceptera att Europaparlamentet fråntas sin kontrollfunktion som tydligt erkänns; den här situationen är varken bra för parlamentet eller kommissionen själv. Vid ett tillfälle när man talar om god förvaltning och försoning med medborgaren, är det minsta man kan begära att de åtaganden som gjorts respekteras, och det gäller även för parlamentets företrädesrätter."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"de facto"13,10,3,12,11,9,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples