Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-29-Speech-4-114"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011129.2.4-114"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Le texte que nous venons d'examiner tend à réviser une directive de 1980 qui garantit une protection des travailleurs salariés en cas d'insolvabilité de l'employeur, et notamment le paiement des salaires impayés pendant une durée minimale de trois mois. Une mise à jour était nécessaire, et nous l'avons approuvée, par exemple pour clarifier le traitement des cas d'entreprises possédant des établissements dans plusieurs pays européens, ou pour mieux protéger les travailleurs à temps partiel et les travailleurs à domicile.
Toutefois, nous ne pouvons pas accepter la surenchère d'amendements à laquelle s'est livré le Parlement européen, qui aboutit, avec les meilleures intentions du monde, à multiplier les prescriptions de détail s'imposant à l'ensemble des pays membres.
Il n'est sans doute pas inintéressant d'imaginer tous les cas de relations de travail susceptibles d'unir une personne à une entreprise, d'énumérer toutes les formes de salaires, d'indemnités ou de primes annexes, ou d'inventorier tous les cas d'insolvabilité formelle ou informelle, mais il nous semble que ces dispositions doivent être renvoyées à la législation des États membres. De même, il peut être utile d'étendre la période de temps pendant laquelle les salaires sont garantis, mais c'est aux États membres d'apprécier, dans le contexte de leurs relations sociales et de leurs budgets propres, si cette extension est utile et faisable.
Nous sommes là devant un exemple concret montrant bien comment une directive, qui en théorie devrait se limiter à fixer des objectifs généraux, risque de se trouver pervertie sous l'effet de pressions diverses pour aboutir à un texte contraignant et trop détaillé qui peut être inadapté à la situation de certains pays membres."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Den tekst, som vi skal behandle, sigter mod at revidere et direktiv fra 1980, som sikrer arbejdstagerne beskyttelse i tilfælde af arbejdsgiverens insolvens og særligt betaling af ikke-udbetalt løn i en minimumsperiode på tre måneder. Det var nødvendigt med en opdatering, og vi har godkendt den bl.a. for at klarlægge behandlingen af tilfælde, hvor virksomheden har forretningssted i flere europæiske lande, eller for bedre at sikre deltidsansatte og hjemmearbejdere.
Vi kan imidlertid ikke acceptere den overflod af ændringsforslag, som Europa-Parlamentet har givet sig i kast med, hvilket - med de bedste hensigter i verden - medfører, at de detaljerede bestemmelser, der gælder for alle medlemsstaterne, fordobles.
Det er uden tvivl ikke uinteressant at forestille sig alle former for ansættelsesforhold, der sigter mod at knytte en person til en virksomhed, at opremse alle former for aflønninger, godtgørelser eller tilhørende tillæg eller at kortlægge alle uformelle eller formelle tilfælde af insolvens, men vi mener, at disse bestemmelser igen skal høre under medlemsstaternes lovgivning. Desuden vil det være nyttigt at forlænge den periode, hvor arbejdstagerne er sikret, men det er op til medlemsstaterne at afgøre i henhold til de enkelte landes sociale forhold og budgetter, om en forlængelse er nyttig og kan lade sig gøre.
Vi står dér over for et konkret eksempel, der viser, hvordan et direktiv, der i teorien skal være begrænset til at fastsætte generelle mål, risikerer at blive ødelagt af forskellige former for indflydelse, og som ender med at blive en tekst, der er modsigende og alt for detaljeret, og som ikke passer til situationen i en række medlemsstater."@da1
".
Mit dem Text, den wir beraten haben, soll eine Richtlinie von 1980 geändert werden, die den Schutz der Arbeitnehmer bei Zahlungsunfähigkeit des Arbeitgebers gewährleistet und insbesondere die Nachzahlung von geschuldeten Arbeitsentgelten für einen Mindestzeitraum von drei Monaten garantiert. Eine Aktualisierung war erforderlich, und wir haben dafür gestimmt, um z. B. die Rechtslage bei Unternehmen zu klären, die Niederlassungen in mehreren europäischen Ländern besitzen, oder um Teilzeit- und Heimarbeitern einen besseren Schutz zu gewähren.
Allerdings können wir die Flut der vom Europäischen Parlament eingebrachten Änderungsanträge nicht akzeptieren, durch die – zwar in guter Absicht – eine unübersehbare Menge von Detailregelungen eingeführt werden, die für sämtliche Mitgliedstaaten gelten.
Es ist sicher nicht uninteressant, sich alle möglichen Fälle von Arbeitsverhältnissen zwischen einem Arbeitnehmer und einem Unternehmen vorzustellen, alle Formen von Arbeitsentgelt, Zuschlägen und Zulagen aufzuführen oder sämtliche Fälle von formeller und informeller Zahlungsunfähigkeit zu erfassen, doch müssen unserer Meinung nach solche Regelungen von der Gesetzgebung der Mitgliedstaaten getroffen werden. Ebenso kann es nützlich sein, die Zeit, während der das Arbeitsentgelt garantiert ist, auszudehnen, doch muss es den Mitgliedstaaten überlassen bleiben, vor dem Hintergrund ihrer Arbeitsbeziehungen und unter Berücksichtigung ihrer Haushalte einzuschätzen, ob eine solche Ausdehnung angebracht und durchführbar ist.
Wir haben es hier mit einem konkreten Beispiel zu tun, das zeigt, wie eine Richtlinie, die sich theoretisch darauf beschränken sollte, generelle Zielvorgaben festzulegen, unter dem Druck diverser Gruppen in einen viel zu detaillierten verbindlichen Text verkehrt werden kann, der sich für die Situation in bestimmten Mitgliedsländern als unangemessen erweisen kann."@de7
"Το κείμενο που μόλις εξετάσαμε αποσκοπεί στην αναθεώρηση μιας οδηγίας του 1980 η οποία εγγυάται την προστασία των εργαζομένων σε περίπτωση αφερεγγυότητας του εργοδότη και, κυρίως, την πληρωμή των οφειλομένων αμοιβών για μια ελάχιστη περίοδο τριών μηνών. Η επικαιροποίηση αυτή ήταν αναγκαία, και την εγκρίναμε, προκειμένου να αποσαφηνίσουμε, για παράδειγμα, πώς αντιμετωπίζονται περιπτώσεις επιχειρήσεων με εγκαταστάσεις σε περισσότερες ευρωπαϊκές χώρες ή προκειμένου να προστατευτούν καλύτερα οι εργαζόμενοι με ημιαπασχόληση και οι κατ’ οίκον εργαζόμενοι.
Δεν μπορούμε, ωστόσο, να δεχτούμε την πλειοδοσία τροπολογιών στην οποία επιδίδεται το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο που, έχοντας τις καλύτερες προθέσεις, καταλήγει να πολλαπλασιάζει τις λεπτομερείς διατάξεις που πρόκειται να επιβληθούν στο σύνολο των χωρών μελών.
Είναι βέβαιο ότι θα είχε ενδιαφέρον να φανταστούμε όλες τις περιπτώσεις εργασιακών σχέσεων που δύνανται να ενώσουν έναν άνθρωπο με μια εταιρεία, να απαριθμήσουμε όλα τα είδη αμοιβών, αποζημιώσεων ή δευτερευουσών πριμοδοτήσεων, ή να καταγράψουμε όλες τις περιπτώσεις αφερεγγυότητας, επίσημης ή ανεπίσημης, αλλά νομίζουμε ότι οι διατάξεις αυτές πρέπει να αφεθούν στη νομοθεσία των κρατών μελών. Μπορεί, επίσης, να φανεί χρήσιμο να παραταθεί η περίοδος εγγύησης των αμοιβών·εναπόκειται, ωστόσο, στα κράτη μέλη να εκτιμήσουν, στο πλαίσιο των δικών τους κοινωνικών σχέσεων και των δικών τους προϋπολογισμών, αν αυτή η παράταση είναι χρήσιμη και εφικτή.
Έχουμε εδώ ένα συγκεκριμένο παράδειγμα που δείχνει καθαρά πώς μια οδηγία, η οποία θεωρητικά θα πρέπει να περιορίζεται στο να θέτει γενικούς στόχους, διατρέχει τον κίνδυνο να εκφυλιστεί κάτω από διάφορες πιέσεις για να καταλήξει σε ένα κείμενο πιεστικό και υπερβολικά λεπτομερές, το οποίο μπορεί να μην αρμόζει στην περίπτωση ορισμένων χωρών μελών."@el8
".
The text that we have just been considering is intended to revise a 1980 directive guaranteeing the protection of employees in the event of the insolvency of their employer and particularly the payment of salaries that have not been paid for a minimum of three months. This directive needed an update, which we approved, to clarify, for example, the procedure for cases in which companies have bases in several European countries, or to better protect part time and home workers.
Nevertheless, we cannot accept the surfeit of amendments that the European Parliament has accepted, which has led, with the best intentions in the world, to a huge increase in the detailed requirements imposed on all Member States.
It is probably worthwhile considering all the cases of labour relations that are likely to tie an individual to a company, to enumerate every type of salary, allowance or related payment or to list all cases of formal or informal insolvency, but we feel that these provisions must be referred to the legislation of the Member States. Similarly, it might be useful to extend the period of time during which salaries are guaranteed, but it is up to the Member States to consider, in the context of their social relations and of their own budgets, whether this extension is useful and feasible.
What we have here is a tangible example of how a directive, which, in theory, should be limited to setting broad objectives, runs the risk of being corrupted by pressure from various sources, leading to a restrictive and overly-detailed text, which might be inappropriate to the situation in some Member States."@en3
". – (FR) El texto que acabamos de examinar pretende revisar una directiva de 1980 que garantiza una protección de los trabajadores asalariados en caso de insolvencia del empresario, y principalmente el pago de los salarios impagados en un tiempo mínimo de tres meses. Era necesaria una actualización, y la hemos aprobado, por ejemplo para clarificar el trato de los casos de empresas que poseen sucursales en varios países europeos o, para proteger mejor a los trabajadores a tiempo parcial y a los trabajadores a domicilio.
Sin embargo, no podemos aceptar la demagogia de enmiendas a la que se ha entregado el Parlamento Europeo, que concluye, con la mejor intención del mundo, multiplicando las prescripciones de detalle que se imponen a todos los países miembros.
Ciertamente, no es que no sea interesante imaginar todos los casos de relaciones de trabajo susceptibles de asociar una persona a una empresa, de enumerar todas las formas de salarios, de dietas o de primas anexas, o de inventariar todos los casos de insolvencia formal o informal, pero nos parece que esas disposiciones deben devolverse a la legislación de los Estados miembros. Igualmente, puede resultar útil ampliar el periodo durante el cual los salarios están garantizados, pero a los Estados miembros corresponde apreciar, en el contexto de sus relaciones sociales y de sus propios presupuestos, si esta extensión es útil y viable.
Nos encontramos ante un ejemplo concreto que muestra bien cómo una directiva, que en teoría debería limitarse a fijar objetivos generales, puede encontrarse pervertida por efecto de presiones diversas para llegar a un texto vinculante y demasiado detallado que puede resultar inadaptado a la situación de algunos países miembros."@es12
".
Tekstillä, jota olemme juuri tarkastelleet, pyritään tarkistamaan vuonna 1980 annettua direktiiviä, joka takaa työntekijöiden suojan työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa ja etenkin sellaisten työntekijöiden palkkojen maksun, joille ei ole maksettu palkkaa vähintään kolmeen kuukauteen. Direktiivin päivittäminen oli välttämätöntä, ja olemme hyväksyneet tämän, jotta voidaan selkiyttää esimerkiksi sellaisia yrityksiä koskevien tapausten käsittelyä, joilla on toimipaikkoja useissa Euroopan maissa, tai jotta voidaan parantaa osa-aikaisten ja kotona työskentelevien työntekijöiden suojelua.
Emme kuitenkaan voi hyväksyä Euroopan parlamentin tarkistuksille tekemää "suurempaa tarjousta", joka lisäisi kaikille jäsenvaltioille osoitettavien määräysten määrää, vaikka tarkoitusperät olisivat mitä parhaimmat.
On epäilemättä mielekästä kuvitella kaikkia sellaisia työsuhteita, joilla henkilö voidaan sitoa johonkin yritykseen, luetella kaikki eri muodoissa maksettavat palkat, korvaukset tai lisät, tai listata kaikki muodollisen tai epämuodollisen maksukyvyttömyyden tapaukset, mutta meidän mielestämme tällaiset säännökset on palautettava jäsenvaltioiden lainsäädäntöön. Niin ikään voi olla hyödyllistä laajentaa ajanjaksoa, jonka aikana palkkojen maksu taataan, mutta jäsenvaltioiden tehtävänä on arvioida sosiaalisten suhteittensa ja omien talousarvioidensa puitteissa, onko laajentaminen tarpeen ja toteutettavissa.
Meillä on tässä konkreettinen esimerkki, joka osoittaa hyvin, miten jokin direktiivi, jonka teoriassa pitäisi rajoittua vain yleistavoitteiden asettamiseen, saattaa vääristyä kaikenlaisen painostuksen takia, jolloin siitä tulee loppujen lopuksi rajoittava ja liian seikkaperäinen teksti, joka ei kenties sovi joidenkin jäsenvaltioiden tilanteeseen."@fi5
"Il testo che abbiamo appena esaminato mira a revisionare una direttiva del 1980 che garantisce la tutela dei lavoratori subordinati in caso di insolvenza del datore di lavoro e in particolare il pagamento delle retribuzioni non versate per un periodo minimo di tre mesi. Era necessario un aggiornamento e noi l’abbiamo approvato per chiarire, ad esempio, come trattare i casi di imprese che possiedono stabilimenti in diversi paesi europei o per meglio proteggere i lavoratori
e i lavoratori a domicilio.
Non possiamo tuttavia accettare la spirale di emendamenti cui si è abbandonato il Parlamento europeo, la quale porta, sia pure con le migliori intenzioni del mondo, a moltiplicare le prescrizioni minuziose che gravano sull’insieme dei paesi membri.
Sarebbe sicuramente interessante immaginare tutte le tipologie di rapporti lavorativi suscettibili di unire una persona ad un’impresa, enumerare tutte le forme di retribuzione, di indennità o di premi ad esse connessi, inventariare tutti i casi di insolvenza formale o informale, ma ci sembra che queste disposizioni debbano essere rinviate alle legislazioni degli Stati membri. Allo stesso modo, può essere utile allungare il periodo di tempo durante il quale le retribuzioni sono garantite, ma spetta agli Stati membri considerare, nel contesto delle proprie relazioni sociali e dei propri bilanci, se questo allungamento sia utile e fattibile.
Ci troviamo di fronte ad un esempio concreto che mostra chiaramente come una direttiva, che in teoria dovrebbe limitarsi a fissare obiettivi di carattere generale, rischia di venire snaturata per effetto di pressioni diverse sino a diventare un testo rigido e troppo dettagliato che può rivelarsi inadatto alla situazione di alcuni paesi membri."@it9
".
The text that we have just been considering is intended to revise a 1980 directive guaranteeing the protection of employees in the event of the insolvency of their employer and particularly the payment of salaries that have not been paid for a minimum of three months. This directive needed an update, which we approved, to clarify, for example, the procedure for cases in which companies have bases in several European countries, or to better protect part time and home workers.
Nevertheless, we cannot accept the surfeit of amendments that the European Parliament has accepted, which has led, with the best intentions in the world, to a huge increase in the detailed requirements imposed on all Member States.
It is probably worthwhile considering all the cases of labour relations that are likely to tie an individual to a company, to enumerate every type of salary, allowance or related payment or to list all cases of formal or informal insolvency, but we feel that these provisions must be referred to the legislation of the Member States. Similarly, it might be useful to extend the period of time during which salaries are guaranteed, but it is up to the Member States to consider, in the context of their social relations and of their own budgets, whether this extension is useful and feasible.
What we have here is a tangible example of how a directive, which, in theory, should be limited to setting broad objectives, runs the risk of being corrupted by pressure from various sources, leading to a restrictive and overly-detailed text, which might be inappropriate to the situation in some Member States."@lv10
".
De tekst die wij zojuist bekeken hebben, is gericht op een herziening van een richtlijn uit 1980 die werknemers van een bedrijf moet beschermen bij insolventie van de werkgever en moet garanderen dat onbetaalde salarissen over een periode van minimaal drie maanden worden uitgekeerd. Deze richtlijn moest nodig worden bijgesteld en wij hebben daar dan ook mee ingestemd. Zo moet er meer duidelijkheid komen over de positie van ondernemingen met vestigingen in meerdere Europese landen en betere bescherming van werknemers die in deeltijd werken en thuiswerkers.
Wij vinden echter de overmaat aan amendementen waarmee het Europees Parlement wordt overspoeld onaanvaardbaar. Daardoor neemt met de beste bedoelingen van de wereld het aantal detailvoorschriften dat aan alle lidstaten wordt opgelegd, alleen maar enorm toe.
Het is misschien best interessant om zich alle mogelijke arbeidsverhoudingen tussen personen en ondernemingen voor te stellen en alle mogelijke vormen van salaris, vergoedingen of aanverwante premies op te noemen of alle gevallen van formele of informele insolventie te inventariseren, maar wij denken dat al dit soort maatregelen in de wetgeving van de lidstaten thuishoren. Daarnaast kan het heel nuttig zijn om de periode waarover het salaris wordt gegarandeerd uit te breiden, maar het is aan de lidstaten om te beoordelen of zo'n uitbreiding binnen hun sociale verhoudingen en hun eigen budgetten nuttig en uitvoerbaar is.
We hebben hier een concreet voorbeeld dat goed laat zien hoe een richtlijn die zich in theorie tot algemene doelstellingen behoort te beperken, door diverse oorzaken dreigt te ontaarden waardoor er uiteindelijk een verplichtende en te gedetailleerde tekst overblijft die mogelijk niet bij de situatie van bepaalde lidstaten aansluit."@nl2
"O texto que acabamos de apreciar destina-se a rever uma directiva de 1980 que garante uma protecção dos trabalhadores assalariados em caso de insolvência do empregador, e nomeadamente o pagamento dos salários em atraso durante pelo menos três meses. Era necessária uma actualização, a qual aprovámos, por exemplo para clarificar o tratamento dos casos de empresas que possuem sucursais em vários países europeus, ou para melhor proteger os trabalhadores a tempo parcial e os trabalhadores domiciliários.
Todavia, não podemos aceitar o exagero de alterações a que se entregou o Parlamento Europeu, o qual conduz, na melhor das intenções, a multiplicar as prescrições de pormenor aplicáveis ao conjunto dos países membros.
Com certeza que não deixa de ser interessante imaginar todos os casos de relações de trabalho susceptíveis de unir uma pessoa a uma empresa, de enumerar todas as formas de salários, de indemnizações ou respectivos prémios, ou de inventariar todos os casos de insolvabilidade formal ou informal, mas parece-nos que essas disposições devem ser remetidas para as legislações dos Estados-Membros. Da mesma maneira, pode ser útil alargar o período de tempo durante o qual os salários são garantidos, mas cabe aos Estados-Membros apreciar, no contexto das suas relações sociais e dos seus próprios orçamentos, se esse alargamento é útil e exequível.
Estamos perante um exemplo concreto que mostra bem como uma directiva, que em teoria deveria limitar-se a definir objectivos gerais, se arrisca a ser pervertida pelo efeito de pressões diversas, chegando a um texto coercivo e demasiado detalhado que pode ser inadequado à situação de alguns países membros."@pt11
"Den text vi nyss har behandlat syftar till att revidera ett direktiv från 1980, som garanterar ett skydd för arbetstagarna vid arbetsgivarens insolvens, framför allt utbetalning av uteblivna löner under minst tre månader. En uppdatering var nödvändig, och vi har godkänt den, t.ex. när det gäller klargörandet av hur de företag skall behandlas som har avdelningar i flera europeiska länder samt förbättrat skydd av deltidsanställda och arbetstagare som arbetar hemifrån.
Vi kan dock inte godta det orimliga antalet ändringsförslag som Europaparlamentet har ägnat sig åt. Detta leder till att medlemsstaterna åläggs många fler detaljföreskrifter, och detta med de bästa avsikter i världen.
Det är utan tvekan inte ointressant att föreställa sig alla de typer av arbetsförbindelser som knyter samman en person och ett företag, att räkna upp alla former av löner, ersättningar och angränsande förmåner, eller att göra en förteckning över alla former av formell och informell insolvens, men enligt vår mening bör bestämmelserna omfattas av medlemsstaternas lagstiftning. På samma sätt kan det vara värdefullt att förlänga den period under vilken lönerna garanteras, men det är medlemsstaternas sak att bedöma – mot bakgrund av sina förhållanden på arbetsmarknaden och budgetar – om en sådan förlängning är värdefull och genomförbar.
Vi står inför ett konkret exempel som på ett bra sätt visar hur ett direktiv – som i teorin bör begränsas till fastställande av allmänna mål – riskerar att bli snedvridet på grund av effekterna av olika påtryckningar, och dessutom att texten kan bli bindande, alltför detaljerad och därmed olämplig för situationen i vissa medlemsländer."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples