Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-28-Speech-3-144"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-11-28"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Skydd av gemenskapens finansiella intressen4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20011128.7.3-144"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-11-28-Speech-3-1454
lpv:speaker	lp:Eluned Morgan4
lpv:spoken text	"I should like, first of all, to thank the two Members for all their work in writing these reports. They have been tireless workers on fighting fraud in the European Union since they were appointed. However, there is a problem. According to the Commission report, there has been a doubling of fraud, in particular, of the revenue collected over the year 2000. That is of great concern but we must put it into context and remember that much of this is due to Member States not taking fraud seriously. They are not collecting the money that is due to the European Union, for example, from cigarette smuggling and the money that we could get through taxes. Member States are also not taking fraud seriously because we still have four Member States who have not ratified the Convention on the Protection of Financial Interests which means that nobody can move on in terms of fighting fraud. As regards the Structural Funds, 40% of the money is spent in the Member States and the data we have, in terms of following up where that money is spent, is unreliable. This situation is quite pathetic. What do we do when we find fraud? We pass a file onto OLAF who do the investigation and then it sits on a shelf because nobody prosecutes. This is a real problem. Who is going to take responsibility for prosecution? Only two people have ever been prosecuted by OLAF and this is a green light to fraudsters in the EU. We must ask if people are against the European Public Prosecutor, then what alternative do they want to see? We are asking a little bit too much in this report by asking for a regulation. But we also know that about half the Member States are against this and there is a possibility of losing an opportunity to have a European fraud prosecutor for the EU financial interests. We may be asking for too much too fast and I am concerned about that, but I respect the Members for really trying to push the boat out on this fraud issue."@en3
lpv:spokenAs	member; PES (1999-07-20--2004-07-19)14 substitute; BUDG (1999-07-22--2002-01-14)14 member; CONT (1999-07-21--2002-01-14)14 member; Delegation for relations with the countries of Central America and Mexico (1999-10-06--2002-01-14)14 unknown; Labour Party (1999-07-20--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Først vil jeg gerne takke de to medlemmer for deres arbejde med at skrive betænkningerne. De har arbejdet utrætteligt med bekæmpelsen af svig i EU siden deres udnævnelse. Der er imidlertid et problem. Ifølge Kommissionens årsberetning er der sket en fordobling af svigets omfang, specielt for de egne indtægter, der er indsamlet i 2000. Det er et stort problem, men vi skal sætte det ind i den rette sammenhæng og huske på, at det i høj grad skyldes, at medlemsstaterne ikke tager svig alvorligt. De indsamler ikke alle de penge, der skyldes til EU fra f.eks. cigaretsmugling, eller de penge, vi kunne få ind via skatter. Medlemsstaterne tager heller ikke svig alvorligt, fordi vi fortsat har fire medlemsstater, der ikke har ratificeret konventionen om beskyttelse af finansielle interesser, hvilket betyder, at ingen kan komme videre med bekæmpelsen af svig. Hvad angår strukturfondene, har vi kun upålidelige oplysninger om, hvad 40% af pengene bruges til i medlemsstaterne. Denne situation er ynkelig. Hvad gør vi, når vi opdager svig? Vi sender sagens akter til OLAF, der foretager de videre undersøgelser og derefter gemmer sagen på en hylde, fordi der ikke er nogen, der foretager en retsforfølgning. Det er her, vi har det reelle problem. Hvem skal tage ansvaret for en retsforfølgning? Kun to mennesker er nogensinde blevet retsforfulgt af OLAF, og det er det samme som at give grønt lys for EU's svindlere. Hvis folk er imod en europæisk anklagemyndighed for finansielle anliggender, hvad ønsker de så i stedet? I denne betænkning beder vi om lidt for meget, når vi beder om en forordning. Men vi ved også, at ca. halvdelen af medlemsstaterne er imod dette, og at vi risikerer at miste chancen for at få en europæisk anklagemyndighed for finansielle anliggender. Det kan godt være, at vi beder om for meget for hurtigt, og det optager mig, men jeg respekterer medlemmerne, fordi de virkelig forsøger at finde en løsning på spørgsmålet om svig."@da1 "Zunächst einmal möchte ich den beiden Abgeordneten für ihre Bemühungen bei der Ausarbeitung dieser Berichte danken. Seit ihrer Ernennung haben sie sich unermüdlich für die Betrugsbekämpfung in der Europäischen Union eingesetzt. Es besteht jedoch ein Problem. Gemäß dem Bericht der Kommission haben sich die Betrugsfälle im Zusammenhang mit den Einnahmen des Jahres 2000 verdoppelt. Das gibt natürlich Anlass zu großer Sorge, doch wir müssen das Ganze im Zusammenhang sehen und uns daran erinnern, dass dies vor allem Mitgliedstaaten anzulasten ist, in denen die Betrugsbekämpfung nicht ernst genommen wird. Sie fordern das Geld, dass der Europäischen Union beispielsweise aus dem Zigarettenschmuggel und möglichen Steuereinnahmen zustehen würde, nicht ein. Darüber hinaus messen die Mitgliedstaaten dem Thema Betrugsbekämpfung insofern nicht genügend Bedeutung bei, als es nach wie vor vier Mitgliedstaaten gibt, die das Übereinkommen über den Schutz der finanziellen Interessen noch nicht ratifiziert haben, d. h., dass es im Bereich der Betrugsbekämpfung keinerlei Fortschritte geben kann. 40 % der Mittel aus den Strukturfonds werden in den Mitgliedstaaten genutzt, und die Daten, über die wir bezüglich der Verwendung dieser Mittel verfügen, sind unzuverlässig. Dieser Zustand ist doch ausgesprochen dramatisch. Wie gehen wir vor, wenn wir auf einen Betrugsfall stoßen? Wir lassen OLAF eine Akte zukommen, das Amt befasst sich mit der Prüfung und die Akte landet in einer Ablage, weil keiner die Strafverfolgung durchführt. Dies ist ein wirkliches Problem. Wer übernimmt die Verantwortung für die Strafverfolgung? Nur zwei Personen wurden bisher von OLAF angezeigt, wodurch Betrügern in der EU Tür und Tor geöffnet wird. Wir müssen in Erfahrung bringen, welche Alternative Menschen vorschwebt, die sich gegen die Einsetzung eines Europäischen Staatsanwalts aussprechen. In diesem Bericht gehen wir mit unserer Forderung nach einer Verordnung ein wenig zu weit. Doch wir wissen auch, dass ungefähr die Hälfte der Mitgliedstaaten dagegen ist, und es besteht die Möglichkeit, dass wir uns die Gelegenheit entgehen lassen, einen europäischen Ankläger für die Betrugsbekämpfung zum Schutz der finanziellen Interessen der EU zu ernennen. Es mag sein, dass wir zu schnell zu viel verlangen, und das bereitet mir Sorgen, doch ich erkenne die Bemühungen der Mitgliedstaaten an, die Betrugsbekämpfung voranzubringen."@de7 "Θα ήθελα, καταρχάς, να ευχαριστήσω τους δύο βουλευτές για την εργασία τους κατά τη σύνταξη αυτών των εκθέσεων. Υπήρξαν ακούραστοι εργάτες στον αγώνα για την καταπολέμηση της απάτης στην Ευρωπαϊκή Ένωση, αφότου διορίστηκαν. Υπάρχει, ωστόσο, ένα πρόβλημα. Σύμφωνα με την έκθεση της Επιτροπής, έχει διπλασιαστεί η απάτη, ιδίως όσον αφορά τα έσοδα που εισπράχθηκαν κατά το 2000. Αυτό είναι πολύ ανησυχητικό, αλλά θα πρέπει να το τοποθετήσουμε σε ένα ευρύτερο πλαίσιο και να μην ξεχνάμε ότι, σε μεγάλο βαθμό, αυτή η κατάσταση οφείλεται στο γεγονός ότι τα κράτη μέλη δεν παίρνουν στα σοβαρά την απάτη. Δεν συγκεντρώνουν τα χρήματα που ανήκουν στην Ευρωπαϊκή Ένωση, για παράδειγμα, από το λαθρεμπόριο τσιγάρων, καθώς και τα χρήματα που θα μπορούσαν να εισπράττονται μέσω της φορολογίας. Τα κράτη μέλη δεν παίρνουν την απάτη στα σοβαρά για τον επιπλέον λόγο ότι έχουμε τέσσερα κράτη μέλη που ακόμα δεν έχουν επικυρώσει τη Σύμβαση για την Προστασία των Οικονομικών Συμφερόντων, πράγμα που σημαίνει ότι ουδείς μπορεί να προχωρήσει στον τομέα της καταπολέμησης της απάτης. Όσον αφορά τα Διαρθρωτικά Ταμεία, 40% των χρημάτων δαπανάται από τα κράτη μέλη και τα στοιχεία που διαθέτουμε, σχετικά με την παρακολούθηση του πού ξοδεύονται αυτά τα χρήματα, δεν είναι αξιόπιστα. Αυτή η κατάσταση είναι πραγματικά θλιβερή. Τι κάνουμε όταν ανακαλύπτουμε περιπτώσεις απάτης; Διαβιβάζουμε έναν φάκελο στην OLAF, η οποία διεξάγει την έρευνα και κατόπιν ο φάκελος ξεχνιέται σε ένα ράφι επειδή κανείς δεν ασκεί διώξεις. Αυτό είναι πραγματικό πρόβλημα. Ποιος θα αναλάβει την ευθύνη για τις διώξεις; Μόνο δύο άτομα έχουν διωχθεί από την OLAF και αυτό ανάβει το πράσινο φως σε όσους διαπράττουν οικονομικά εγκλήματα στην ΕΕ. Πρέπει να θέσουμε το ερώτημα: αν το κοινό αντιτίθεται στον θεσμό του Ευρωπαίου εισαγγελέα, τότε ποια είναι η εναλλακτική λύση που θα επιθυμούσε; Ζητάμε ίσως πολλά στην παρούσα έκθεση ζητώντας έναν κανονισμό. Γνωρίζουμε όμως επίσης ότι περίπου τα μισά κράτη μέλη αντιτίθενται σε αυτό και υπάρχει η πιθανότητα να χαθεί μια ευκαιρία να αποκτήσουμε έναν Ευρωπαίο εισαγγελέα οικονομικών εγκλημάτων, για την υπεράσπιση των οικονομικών συμφερόντων της ΕΕ. Μπορεί να ζητάμε πολλά και πολύ σύντομα, και αυτό είναι κάτι που με έχει προβληματίσει, αλλά σέβομαι τα αξιότιμα μέλη του Σώματος επειδή προσπαθούν πραγματικά να θέσουν σε κίνηση την προσπάθεια στο ζήτημα αυτό της απάτης."@el8 "(EN) Me gustaría, en primer lugar, expresar mi agradecimiento a los dos diputados por sus esfuerzos en la redacción de estos informes. Han trabajado infatigablemente en la lucha contra el fraude en la Unión Europea desde que fueron designados. No obstante, existe un problema. Según el informe de la Comisión, el fraude se ha duplicado, en particular, en los ingresos recaudados durante el año 2000. Esto es motivo de gran preocupación, pero debemos situarlo dentro de su contexto y recordar que, en buena medida, es culpa de los Estados miembros que no se toman en serio el fraude. No recaudan los fondos que le corresponden a la Unión Europea, por ejemplo, del contrabando de cigarrillos y los fondos que podríamos obtener en concepto de impuestos. Los Estados miembros tampoco se toman en serio el fraude porque tenemos aún cuatro Estados miembros que no han ratificado el Convenio sobre la Protección de los Intereses Financieros de la Comunidad, lo que significa que nadie puede avanzar en términos de la lucha contra el fraude. En lo que respecta a los Fondos Estructurales, el 40% de los créditos se utiliza en los Estados miembros y los datos de que disponemos, en términos del seguimiento de la utilización de dichos fondos, son poco fiables. Es una situación patética. ¿Qué hacemos cuando descubrimos un caso de fraude? Enviamos un dossier a la OLAF que se encarga de la investigación y luego el dossier permanece en una estantería porque nadie inicia un procedimiento penal. Es un verdadero problema. ¿Quién va a interponer la acción judicial? Sólo dos personas han sido enjuiciadas hasta ahora por la OLAF y esto significa dar luz verde a los defraudadores en la UE. Debemos preguntar a los que están en contra de una fiscalía europea ¿qué otra alternativa quieren? En el presente informe pedimos quizás demasiado al solicitar un reglamento. Pero además sabemos que aproximadamente la mitad de los Estados miembros están en contra y existe la posibilidad de perder la oportunidad de que tengamos una fiscalía europea que defienda los intereses financieros de la Unión Europea. Es posible que estemos pidiendo demasiado y en un plazo demasiado corto, y eso me preocupa, pero respeto a los diputados que realmente están intentando tirar la casa por la ventana en esta cuestión de lucha contra el fraude."@es12 "Haluaisin ensinnäkin kiittää molempia jäseniä, koska he ovat laatineet nämä mietinnöt. He ovat tehneet väsymättömästi työtä petoksien torjumiseksi Euroopan unionissa siitä lähtien, kun heidät on nimitetty virkoihinsa. On kuitenkin eräs ongelma. Komission kertomuksen mukaan petoksien määrä on kaksinkertaistunut, erityisesti, kun on kyse vuonna 2000 kerätyistä tuloista. Se on hyvin huolestuttavaa, mutta meidän on tarkasteltava asiaa sen taustaa vastaan ja muistettava, että tämä johtuu suurelta osin siitä, että jäsenvaltiot eivät suhtaudu petoksiin vakavasti. Ne eivät kerää varoja, jotka kuuluvat Euroopan unionille ja jotka ovat esimerkiksi peräisin savukkeiden salakuljetuksesta tai jotka kuuluisivat unionille verotuksen perusteella. Jäsenvaltiot eivät suhtaudu petoksiin vakavasti senkään vuoksi, että neljä jäsenvaltiota eivät edelleenkään ole ratifioineet taloudellisten etujen suojaamisesta tehtyä yleissopimusta, mikä tarkoittaa sitä, että petoksien torjumisessa on mahdoton edistyä. Mitä tulee rakennerahastoihin, 40 prosenttia varoista kulutetaan jäsenvaltioissa, emmekä voi luottaa tietoihin, jotka meille on annettu ja jotka koskevat varojen käytön seurantaa. Tilanne on todella säälittävä. Mitä teemme, kun jokin petos paljastuu? Annamme siitä tiedon OLAFille, joka tutkii asiaa, ja sen jälkeen paperit jäävätkin hyllylle, koska kukaan ei nosta syytettä. Tämä on todellinen ongelma. Kuka ottaa vastuun syytteiden nostamisesta? OLAF on nostanut syytteen vain kahta henkilöä vastaan, ja näin näytetään vihreää valoa kaikille huijareille EU:ssa. Meidän on kysyttävä, vastustavatko ihmiset ajatusta Euroopan syyttäjäviranomaisen luomisesta, sekä sitä, onko heillä vaihtoehtoja. Mietinnössä pyydetään hieman liian suurta asiaa eli asetusta. Tiedämme kuitenkin myös, että lähes puolet jäsenvaltioista vastustaa tätä, ja on mahdollista, että menetämme tilaisuuden luoda petoksia tarkastelevan Euroopan syyttäjäviranomaisen, joka käsittelisi talousasioita. Voi olla, että pyydämme liikaa liian pian, ja olen siitä huolissani, mutta kunnioitan parlamentin jäseniä sen vuoksi, että he tosiaan yrittävät parhaansa tässä petosasiassa."@fi5 "Je voudrais commencer par remercier les deux députés pour les efforts qu'ils ont fournis pour rédiger ces rapports. Depuis qu'ils ont été désignés, leur lutte contre la fraude au sein de l'Union européenne a été sans relâche. Il y a pourtant un problème. Si l'on en croit le rapport de la Commission, le nombre de fraudes a doublé, en particulier sur les recettes prélevées au cours de l'exercice 2000. Cette augmentation est très inquiétante, mais il convient de la replacer dans son contexte et de rappeler que la faute est à imputer aux États membres, qui n'ont pas pris la fraude au sérieux. Ils ne prélèvent pas l'argent qui est dû à l'Union européenne sur la contrebande de cigarettes, par exemple, et l'argent que nous pourrions obtenir grâce aux taxes. Les États membres ne prennent pas non plus la fraude au sérieux parce que quatre États membres n'ont toujours pas ratifié la convention sur la protection des intérêts financiers, ce qui veut dire que personne ne peut progresser dans la lutte antifraude. En ce qui concerne les fonds structurels, 40 % sont dépensés au sein des États membres et les données dont nous disposons ne sont pas fiables pour contrôler où l'argent a été dépensé. Cette situation est plutôt pathétique. Que faisons-nous lorsque nous décelons une fraude ? Nous faisons parvenir un dossier à l'OLAF qui mène l'enquête et le dossier se retrouve ensuite sur une étagère parce que personne n'entame des poursuites. C'est un réel problème. Qui va assumer la responsabilité des poursuites ? L'OLAF n'a engagé des poursuites que contre deux personnes, et c'est la porte ouverte à tous les fraudes au sein de l'UE. Nous devons demander si les citoyens sont opposés à l'idée d'un procureur européen et, le cas échéant, quelle autre solution proposeraient-ils ? Nous en demandons un peu trop dans ce rapport en réclamant un règlement. Mais nous savons aussi que près de la moitié des États membres s'y opposent et qu'il est possible que nous rations l'occasion de nous pourvoir d'un procureur européen à la fraude pour protéger les intérêts financiers de l'UE. Nous en demandons peut-être trop, trop vite, et cela m'inquiète, mais je respecte les députés qui essaient vraiment de faire avancer la question de la fraude."@fr6 "Vorrei anzitutto ringraziare i due colleghi per l'impegno che hanno profuso nella stesura di questa relazione. Sin dal momento della loro nomina essi hanno lottato instancabilmente contro le frodi commesse nell'Unione europea. C'è però un problema. Secondo la relazione della Commissione l'entità delle frodi è raddoppiata, in particolare riguardo agli introiti dell'anno 2000. E' un dato preoccupante, che però è necessario contestualizzare, ricordando che esso è in gran parte dovuto al fatto che gli Stati membri non affrontano seriamente il problema delle frodi. Per esempio, gli Stati membri non raccolgono gli introiti derivanti dal contrabbando di sigarette che spetterebbero all'UE, né il denaro che potrebbero ottenere per mezzo di entrate fiscali. Gli Stati membri non affrontano seriamente il problema delle frodi, anche perché quattro Stati membri non hanno ancora ratificato la Convenzione sulla tutela degli interessi finanziari, e ciò significa che nessuno può fare progressi nella lotta contro le frodi. Quanto ai Fondi strutturali, il 40 percento dei relativi stanziamenti viene speso negli Stati membri, e i dati di cui disponiamo in merito al della destinazione delle spese non sono affidabili: è una situazione veramente patetica. Cosa facciamo quando scopriamo una frode? Trasmettiamo un fascicolo all'OLAF, che svolge le indagini; poi però il fascicolo viene archiviato perché nessuno persegue gli accusati. Ecco il vero problema; chi si prende la responsabilità di sostenere l'accusa? Finora due sole persone sono state perseguite dall’OLAF, e questo significa un autentico segnale di via libera per i truffatori di tutta l'Unione europea. Dobbiamo quindi porci il problema seguente: se l'opinione pubblica non vuole il pubblico ministero europeo, quale alternativa preferirebbe? Chiedendo un regolamento, questa relazione va un po' troppo in là; ma sappiamo anche che la metà circa degli Stati membri è contraria, e stiamo quindi rischiando di vedere sfumare la possibilità di istituire un pubblico ministero per le frodi contro gli interessi finanziari dell'Unione europea. Forse stiamo chiedendo troppo, e troppo in fretta - e quest'aspetto mi preoccupa veramente. Provo tuttavia rispetto per gli onorevoli colleghi che hanno seriamente cercato di farci uscire dalle secche del problema delle frodi."@it9 "I should like, first of all, to thank the two Members for all their work in writing these reports. They have been tireless workers on fighting fraud in the European Union since they were appointed. However, there is a problem. According to the Commission report, there has been a doubling of fraud, in particular, of the revenue collected over the year 2000. That is of great concern but we must put it into context and remember that much of this is due to Member States not taking fraud seriously. They are not collecting the money that is due to the European Union, for example, from cigarette smuggling and the money that we could get through taxes. Member States are also not taking fraud seriously because we still have four Member States who have not ratified the Convention on the Protection of Financial Interests which means that nobody can move on in terms of fighting fraud. As regards the Structural Funds, 40% of the money is spent in the Member States and the data we have, in terms of following up where that money is spent, is unreliable. This situation is quite pathetic. What do we do when we find fraud? We pass a file onto OLAF who do the investigation and then it sits on a shelf because nobody prosecutes. This is a real problem. Who is going to take responsibility for prosecution? Only two people have ever been prosecuted by OLAF and this is a green light to fraudsters in the EU. We must ask if people are against the European Public Prosecutor, then what alternative do they want to see? We are asking a little bit too much in this report by asking for a regulation. But we also know that about half the Member States are against this and there is a possibility of losing an opportunity to have a European fraud prosecutor for the EU financial interests. We may be asking for too much too fast and I am concerned about that, but I respect the Members for really trying to push the boat out on this fraud issue."@lv10 "Ik wil allereerst graag de twee leden van dit Parlement bedanken voor al het werk dat zij voor de totstandkoming van dit verslag hebben verzet. Sinds hun benoeming hebben zij onvermoeibaar gewerkt aan de bestrijding van de fraude in de Europese Unie. Er is echter wel een probleem. Volgens het verslag van de Commissie is de fraude verdubbeld, in het bijzonder bij de belastinginning over het jaar 2000. Dat is zeer zorgwekkend, maar wij moeten het wel in het juiste perspectief zien en niet vergeten dat dit voor een groot deel te wijten is aan de lidstaten die fraude niet serieus nemen. Zo verzuimen zij het voor de Europese Unie bestemde geld te innen, bijvoorbeeld geld uit de tabakssmokkel en ook geld dat wij via de belastingen zouden kunnen krijgen. Ook zijn er nog steeds vier lidstaten die de overeenkomst over de bescherming van de financiële belangen niet hebben ondertekend. Hierdoor kan op het gebied van de fraudebestrijding niemand verder. Wat de structuurfondsen betreft, wordt 40 % van het geld in de lidstaten uitgegeven, terwijl over de manier waarop dat geld wordt uitgegeven alleen onbetrouwbare gegevens beschikbaar zijn. Dit is werkelijk een heel treurige situatie. Wat doen wij wanneer wij fraude constateren? Wij dragen een dossier over aan OLAF, zij doen een onderzoek en vervolgens blijft dat dossier op een plank liggen omdat niemand tot gerechtelijke vervolging overgaat. Dit is een reëel probleem. Wie gaat de verantwoordelijkheid voor de gerechtelijke vervolging op zich nemen? OLAF heeft tot nu toe slechts twee personen vervolgd. Dit is een vrijbrief voor fraudeurs in de EU. Wij moeten ons afvragen wat de mensen die tegen een Europese openbare aanklager zijn, als alternatief willen. Met onze vraag om een verordening vragen wij in dit verslag waarschijnlijk iets teveel. Wij weten echter ook dat ongeveer de helft van de lidstaten hiertegen is. Het gevaar bestaat dat wij een kans op een Europese openbare aanklager voor fraudezaken met het oog op de bescherming van de financiële belangen van de EU laten liggen. Misschien willen wij alles tegelijk, en daar maak ik mij ook zorgen over, maar ik heb bewondering voor de leden die werkelijk hebben getracht een begin te maken met de aanpak van dit fraudevraagstuk."@nl2 "Em primeiro lugar, gostaria de agradecer aos dois deputados todo o trabalho que investiram na redacção destes relatórios. Ambos têm trabalhado incansavelmente no combate à fraude na União Europeia desde que foram nomeados. Há, porém, um problema. De acordo com o relatório da Comissão, a fraude duplicou, em especial, no que respeita às receitas cobradas ao longo do ano 2000. Isso é extremamente preocupante, mas tem de ser contextualizado e não podemos esquecer que, em grande parte, se fica a dever ao facto de os Estados-Membros não levarem a sério o problema da fraude. Não cobram o dinheiro que é devido à União Europeia, por exemplo, proveniente do contrabando de cigarros e o dinheiro que poderíamos obter através dos impostos. Os Estados-Membros também não estão a levar a sério o problema da fraude porque ainda temos quatro Estados-Membros que não ratificaram a Convenção sobre a Protecção dos Interesses Financeiros das Comunidades Europeias (PIF), o que significa que ninguém pode avançar em termos da luta contra a fraude. No que diz respeito aos fundos estruturais, 40% do dinheiro é gasto nos Estados-Membros, e os dados que temos, em termos do acompanhamento da forma como esse dinheiro é gasto, não são fiáveis. Trata-se de uma situação verdadeiramente patética. O que é que fazemos quando encontramos uma fraude? Entregamos um ao OLAF, que procede às investigações, e em seguida aquele fica numa prateleira porque ninguém intenta uma acção. Este é um problema real. Quem é que vai tomar a responsabilidade por intentar uma acção? Houve apenas duas pessoas que alguma vez foram processadas pelo OLAF, o que representa uma luz verde para os intrujões na União Europeia. O que temos de perguntar é o seguinte: se as pessoas estão contra o Procurador Europeu, que outra alternativa querem então? Estamos a pedir demasiado neste relatório quando pedimos um regulamento. Mas também sabemos que cerca de metade dos Estados-Membros são contra e há uma hipótese de perdermos a oportunidade de termos um procurador europeu das finanças responsável pelos interesses financeiros da UE. Talvez estejamos a pedir demasiado e demasiado depressa, o que é algo que me preocupa, mas respeito os senhores deputados por estarem realmente a tentar empurrar o barco para bom porto no que respeita a esta questão da fraude."@pt11 "Jag vill först och främst tacka de två ledamöterna för allt arbete de utfört i samband med utarbetandet av dessa betänkanden. De har, alltsedan de utsågs till föredragande, outtröttligt arbetat för att bekämpa bedrägeri i Europeiska unionen. Det finns emellertid ett problem. Enligt kommissionens rapport har det skett en fördubbling av bedrägerierna, i synnerhet när det rör de intäkter som samlats in under år 2000. Detta är ett stort bekymmer, men vi måste se det i sitt sammanhang och komma ihåg att mycket av detta beror på att medlemsstaterna inte tar bedrägerierna på allvar. De samlar inte in de pengar som skall komma Europeiska unionen till godo, t.ex. från cigarrettsmuggling och de pengar vi kan få in genom skatter. Medlemsstaterna tar heller inte bedrägeriet på allvar, eftersom vi fortfarande har fyra medlemsstater som inte har ratificerat konventionen om skydd av Europeiska gemenskapernas ekonomiska intressen, vilket innebär att ingen kan gå vidare i kampen mot bedrägeri. När det gäller strukturfonderna, används 40 procent av pengarna i medlemsstaterna, och de uppgifter vi har – vad gäller uppföljning om var dessa pengar används – inte är tillförlitliga. Situationen är ganska patetisk. Vad gör vi när vi upptäcker bedrägeri? Vi överlämnar en fil till OLAF, som utför undersökningen och sedan ligger den på en hylla, eftersom ingen väcker åtal. Detta är ett verkligt problem. Vem tar ansvar för åtalet? Det är bara två personer som har åtalats genom OLAF, och detta är liktydigt med grönt ljus för alla bedragare i EU. Vi måste fråga oss om folk är emot en europeisk åklagare, vad vill de då se som alternativ? Vi ber om litet för mycket i betänkande, genom att be om en förordning. Men vi vet också att omkring hälften av medlemsstaterna är emot detta, och det finns en möjlighet att vi förlorar tillfället att få en europeisk åklagare för bedrägerifall i syfte att skydda gemenskapens ekonomiska intressen. Vi kanske ber om alltför mycket alltför snabbt, och detta oroar mig, men jag respekterar ledamöterna för att de verkligen tar tag i bedrägerifrågan."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Morgan (PSE )"12 "Morgan (PSE )."10,3 "dossier"11 "follow-up"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph