Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-28-Speech-3-063"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011128.4.3-063"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"May I offer my congratulations to the co-rapporteurs for an excellent report and also to the Belgian Presidency for having carried the idea, born in Parliament, of preparing the next Intergovernmental Conference by means of a Convention nearly to fruition, although we still have the Laeken Summit to come.
This is a dramatic improvement on the preparations of previous Intergovernmental Conferences. Instead of the usual group of foreign ministry officials meeting together behind closed doors we will have a publicly representative body taking ideas from a wide public debate and coming up with a coherent set of proposals for reform. This is a tremendous opportunity but does not guarantee results and it is for us to make something of it. We will do so if we avoid divisions on the theology or vocabulary of European integration where we are sometimes divided on the word even though we are united on the substance.
Let me give a couple of examples: in some political parties and countries the word "federalism" is mistakenly equated with centralism and they talk of creating a centralised super-state in the way that Mr Farage spoke earlier. That is not what anybody wants and if you define federalism as different levels of governance, as decentralised as possible but centralised where necessary with each level democratically structured, then we already have the beginnings of a federal-type system and I am happy, under that definition, to proclaim myself a federalist.
In some countries the word "constitution" is an almost sacred text that has emerged after revolution or after national independence. In other countries such as the United Kingdom it is a more pragmatic concept. In that pragmatic sense we already have a European constitution, not a very good one, but we have it and we should improve it further. The constitution is the Treaties which lay down the field of competence of the EU, the powers of the institutions, the legislative and the budgetary procedures.
Let us recognise that
they form our constitution. Let us improve our constitution by firstly codifying it to make it simple and clear in a single text so that citizens can see how this constitution operates, and secondly by clarifying it in several ways: clarifying the responsibilities, what the Union is and is not responsible for and clarifying the structures. Let me give one example of confusion that we have now. The functions of Mr Solana and Mr Patten should be merged into a single individual to represent the Union externally, perhaps with a special status as a specially appointed Vice-President of the Commission. Finally, as regards clarity and democratic accountability: it is essential that all legislation passes the two tests of acceptability to the Council representing the States and acceptability to Parliament representing the citizens, a double guarantee as to the quality and acceptability of European legislation.
I said this is an opportunity, but it is not a guarantee. We must fight to make the necessary changes come about through the Convention."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Jeg vil gerne rose medordførerne for en udmærket betænkning samt det belgiske formandskab for at have fremført den idé, der blev født i Parlamentet, og for forberedelserne til den næste regeringskonference i form af et plukkemodent konvent, skønt vi endnu ikke har overstået Det Europæiske Råd i Laeken.
Dette er en markant forbedring i forhold til forberedelserne til tidligere regeringskonferencer. I stedet for at den sædvanlige gruppe tjenestemænd fra udenrigsministerierne mødes bag lukkede døre, får vi her et offentligt repræsentativt organ, der tager idéer fra en bred offentlig debat og omsætter dem til et sammenhængende sæt reformforslag. Dette er en enestående mulighed, men der er ingen garanti for resultater, og det er op til os at udnytte muligheden. Det kan vi gøre, hvis vi undgår uenighed om teologi eller ordbrug i forbindelse med den europæiske integration, hvor vi ofte er uenige om ord, skønt vi er enige om de overordnede principper.
Jeg vil gerne komme med et par eksempler. I nogle politiske partier og lande sættes der fejlagtigt lighedstegn mellem ordene "føderalisme" og "centralisme", og her taler man om oprettelsen af en central superstat, sådan som hr. Farage gjorde tidligere. Det er der ingen, der ønsker, og hvis man definerer føderalisme som forskellige forvaltningsniveauer, som værende decentral, hvor det er muligt, og central, hvor det er nødvendigt, og med en demokratisk struktur i de enkelte niveauer, så har vi allerede grundlaget for et føderalt system, og ud fra den definition er jeg glad for at kalde mig føderalist.
I nogle lande er ordet "forfatning" næsten lig med en hellig tekst, der forfattes efter en revolution eller efter opnåelse af national uafhængighed. I andre lande såsom Det Forenede Kongerige er det et mere pragmatisk begreb. I denne pragmatiske betydning har vi allerede en europæisk forfatning - ikke en særlig god én - der bør forbedres yderligere. Forfatningen er traktaterne, der fastlægger EU's kompetenceområde, institutionernes beføjelser samt lovgivnings- og budgetprocedurerne.
Lad os anerkende, at traktaterne de facto udgør vores forfatning. Lad os forbedre vores forfatning ved først at kodificere den i en enkelt og tydelig tekst, så borgerne kan se, hvordan forfatningen fungerer, og ved dernæst at præcisere den på flere områder såsom EU's ansvarsområder og de forskellige strukturer. Jeg vil gerne give et eksempel på den nuværende forvirring. Hr. Solanas og hr. Pattens funktioner bør slås sammen, så én person repræsenterer EU udadtil - måske med status som særlig næstformand for Kommissionen. Endelig, hvad angår klarhed og demokratisk ansvarlighed, er det afgørende vigtigt, at al lovgivning består acceptkontrollen i Rådet, der repræsenterer staterne, og i Parlamentet, der repræsenterer borgerne. Det er en dobbelt garanti for kvaliteten og accepten af EU-lovgivningen.
Jeg sagde tidligere, at dette er en mulighed og ikke en garanti. Vi skal kæmpe på konventet for at få gennemført de nødvendige ændringer."@da1
"Ich möchte den Ko-Berichterstattern für den hervorragenden Bericht danken. Mein Dank gilt auch dem belgischen Vorsitz, der die aus dem Parlament stammende Idee, die nächste Regierungskonferenz mit Hilfe eines Konvents vorzubereiten, nahezu verwirklicht hat, obwohl die Tagung von Laeken noch vor uns liegt.
Hierbei handelt es sich um eine grundlegende Verbesserung der Vorbereitungen künftiger Regierungskonferenzen. Anstelle der bisher üblichen Treffen einer Gruppe von Vertretern der Außenministerien hinter geschlossenen Türen wird es ein die Öffentlichkeit repräsentierendes Gremium geben, das Ideen aus einer umfangreichen öffentlichen Debatte aufgreift und daraus ein umfassendes Paket mit Reformvorschlägen erarbeitet. Dies ist zwar eine großartige Gelegenheit, jedoch gibt es keinerlei Garantie dafür, dass auch Ergebnisse erzielt werden. Es ist daher an uns, diese Chance zu nutzen. Wir können dies schaffen, wenn wir Meinungsverschiedenheiten über die Doktrin, die hinter der europäischen Integration steht, oder über die Wortwahl vermeiden, denn häufig streiten wir über ein Wort, obwohl wir in der Sache einer Meinung sind.
Lassen Sie mich ein paar Beispiele nennen: In einigen Parteien und in manchen Ländern wird der Begriff „Föderalismus“ häufig fälschlicherweise mit Zentralismus gleichgesetzt, und es wird von der Schaffung eines zentralisierten Superstaats gesprochen, wie es Herr Farage soeben getan hat. Niemand beabsichtigt dies, und wenn man Föderalismus als ein System mit verschiedenen Regierungsebenen betrachtet, die so dezentral wie möglich, aber so zentral wie erforderlich sind, und in dem jede Ebene demokratische Strukturen aufweist, dann stehen wir bereits am Beginn einer Art föderalen Systems, und nach dieser Definition bezeichne ich mich nur zu gerne als Föderalist.
In einigen Ländern ist mit dem Begriff „Verfassung“ ein nahezu heiliger Text gemeint, der nach einer Revolution oder im Anschluss an die nationale Unabhängigkeit entstanden ist. In anderen Ländern wie dem Vereinigten Königreich ist der Ansatz weitaus pragmatischer. Pragmatisch betrachtet verfügen wir bereits über eine europäische Verfassung, wenn auch keine allzu gute, doch wir haben sie und sollten sie weiter verbessern. Diese Verfassung setzt sich aus den Verträgen zusammen, mit denen die Zuständigkeitsbereiche der EU, die Befugnisse der Organe sowie die Legislativ- und Haushaltsverfahren festgelegt werden.
Wir müssen uns der Tatsache bewusst werden, dass sie de facto unsere Verfassung bilden. Diese Verfassung müssen wir verbessern, indem wir sie zunächst kodifizieren, um sie in einem leicht verständlichen und eindeutigen Text zusammenzufassen, damit sich unsere Bürger ein Bild davon machen können, wie sie funktioniert, und daraufhin auf unterschiedliche Weise zu ihrer Verdeutlichung beitragen: eine Verdeutlichung der Kompetenzen, dessen, wofür die Union zuständig ist und wofür sie es nicht ist, sowie eine Veranschaulichung der Strukturen. Lassen Sie mich ein Beispiel für die Verwirrung nennen, die derzeit herrscht. Die Funktionen von Herrn Solana und von Herrn Patten sollten von einer Person übernommen werden, die die Union gegenüber dem Ausland repräsentiert und möglicherweise über einen Sonderstatus als speziell ernannter Vizepräsident der Kommission verfügt. Was schließlich die Eindeutigkeit und demokratische Rechenschaftspflicht anbelangt, ist es dringend erforderlich, dass alle Rechtsakte zwei Prüfungen bestehen, also vom Rat angenommen werden, der die Mitgliedstaaten repräsentiert, und vom Parlament, das die Bürger vertritt, was eine doppelte Garantie hinsichtlich der Qualität und der Eignung der europäischen Gesetzgebung bedeutet.
Wie ich bereits anmerkte, ist dies eine Gelegenheit, aber keine Garantie. Wir müssen für die notwendigen Veränderungen kämpfen, die sich aus der Arbeit des Konvents ergeben."@de7
"Θα ήθελα να εκφράσω τα συγχαρητήριά μου στους συνεισηγητές για την εξαιρετική τους έκθεση, καθώς επίσης και στη βελγική Προεδρία, που σχεδόν έφερε εις πέρας μια ιδέα, η οποία γεννήθηκε στο Κοινοβούλιο, για την προετοιμασία της επόμενης Διακυβερνητικής Διάσκεψης υπό τη μορφή συνέλευσης, αν και απομένει η πραγματοποίηση της Συνόδου του Λάκεν.
Αυτό συνιστά σημαντική βελτίωση σε σχέση με την προετοιμασία προηγούμενων Διακυβερνητικών Διασκέψεων. Αντί για τη συνηθισμένη ομάδα αξιωματούχων των υπουργείων εξωτερικών των χωρών μελών που συσκέπτονταν πίσω από κλειστές πόρτες, θα έχουμε ένα αντιπροσωπευτικό σώμα, το οποίο θα τροφοδοτείται με ιδέες από μια ευρεία δημόσια συζήτηση και θα καταλήγει σε ένα συγκροτημένο σύνολο μεταρρυθμιστικών προτάσεων. Αυτή είναι μια εκπληκτική ευκαιρία, αλλά δεν συνιστά εγγύηση του αποτελέσματος και εξαρτάται από εμάς εάν θα την εκμεταλλευτούμε πραγματικά. Αυτό θα καταφέρουμε να το επιτύχουμε εάν αποφύγουμε διχασμούς που θα στηρίζονται στη θεολογία ή στο λεξιλόγιο της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης, όπου συχνά διαφωνούμε για τη λέξη, ενώ συμφωνούμε επί της ουσίας.
Επιτρέψατέ μου να αναφέρω ένα δυο παραδείγματα: σε ορισμένες πολιτικές παρατάξεις και χώρες η λέξη “φεντεραλισμός” ταυτίζεται λανθασμένα με τον συγκεντρωτισμό και γίνεται έτσι λόγος για τη δημιουργία ενός συγκεντρωτικού υπερ-κράτους κατά τον τρόπο που ο κ. Farage περιέγραψε νωρίτερα. Κανείς όμως δεν επιθυμεί κάτι τέτοιο και, εάν ο φεντεραλισμός οριστεί ως ύπαρξη διαφορετικών επιπέδων διακυβέρνησης, με όσο το δυνατόν μεγαλύτερο βαθμό αποκέντρωσης, αλλά και συγκέντρωσης εξουσιών όπου είναι απαραίτητο, με δημοκρατική διάρθρωση του κάθε επιπέδου, τότε έχουμε ήδη τις απαρχές ενός συστήματος ομοσπονδιακού τύπου και είμαι ευτυχής, σύμφωνα με αυτόν τον ορισμό, να δηλώσω ευθαρσώς ότι είμαι φεντεραλιστής.
Σε κάποιες χώρες, η λέξη “σύνταγμα” αντιστοιχεί σε ένα σχεδόν ιερό κείμενο το οποίο προέκυψε μετά από μια επανάσταση ή μετά την επίτευξη της εθνικής ανεξαρτησίας. Σε άλλες χώρες, όπως το Ηνωμένο Βασίλειο, αντιστοιχεί σε μια έννοια περισσότερο πραγματιστική. Κατ’ αυτήν την πραγματιστική έννοια, έχουμε ήδη ευρωπαϊκό σύνταγμα, το οποίο δεν είναι και πολύ καλό, αλλά πάντως υπάρχει και θα πρέπει να το βελτιώσουμε περαιτέρω. Το σύνταγμα αυτό είναι οι Συνθήκες, οι οποίες ορίζουν το πεδίο αρμοδιοτήτων της ΕΕ, τις εξουσίες των θεσμικών οργάνων, τις διαδικασίες θέσπισης νομοθεσίας και έγκρισης του προϋπολογισμού.
Ας αναγνωρίσουμε ότι συγκροτούν το
σύνταγμά μας. Ας βελτιώσουμε το σύνταγμά μας, πρώτα κωδικοποιώντας το, προκειμένου να το καταστήσουμε απλούστερο και πιο σαφές, σε ένα ενιαίο κείμενο, ούτως ώστε οι πολίτες μας να δουν με ποιον τρόπο λειτουργεί αυτό το σύνταγμα, και, κατόπιν, καθιστώντας το σαφέστερο κατά πολλούς τρόπους: αποσαφηνίζοντας τις αρμοδιότητες, τι είναι αρμόδια και τι αναρμόδια να πράττει η Ένωση, και ξεκαθαρίζοντας τις δομές. Επιτρέψατέ μου να δώσω ένα παράδειγμα της σύγχυσης που επικρατεί αυτήν τη στιγμή. Οι αρμοδιότητες των κκ. Solana και Patten θα πρέπει να συμπτυχθούν σε ένα και μόνο πρόσωπο, το οποίο θα εκπροσωπεί την Ένωση στις εξωτερικές υποθέσεις, ενδεχομένως υπό ιδιαίτερο καθεστώς, ως ειδικά διορισμένος Αντιπρόεδρος της Επιτροπής. Τέλος, όσον αφορά τη σαφήνεια και τον δημοκρατικό καταλογισμό ευθυνών: είναι ουσιώδες κάθε νομοθετικό μέτρο να περνάει επιτυχώς τις δύο δοκιμασίες αποδοχής του, από το Συμβούλιο, το οποίο εκπροσωπεί τα κράτη μέλη, και από το Κοινοβούλιο, το οποίο εκπροσωπεί τους πολίτες, αποκτώντας έτσι διπλή εγγύηση για την ποιότητα και την αποδοχή της ευρωπαϊκής νομοθεσίας.
Είπα ότι αυτή είναι μια ευκαιρία, αλλά όχι ότι αποτελεί εγγύηση. Πρέπει να αγωνιστούμε προκειμένου να πραγματοποιηθούν οι απαραίτητες αλλαγές μέσα από αυτήν τη συνέλευση."@el8
"(EN) Permítanme presentar mi enhorabuena a los coponentes por un informe excelente y también a la Presidencia belga por haber llevado a cabo la idea, surgida del Parlamento, de preparar la próxima Conferencia Intergubernamental a través de una Convención, aunque deberemos esperar aún a que se celebre la Cumbre de Laeken.
Es una mejora impresionante respecto a las preparaciones de anteriores Conferencias Intergubernamentales. En vez del grupo habitual de funcionarios de los ministerios de Asuntos Exteriores que se reúnen a puerta cerrada, tendremos un organismo representativo que tomará ideas abiertamente de un amplio debate público y que elaborará un conjunto coherente de propuestas para la reforma. Es una tremenda oportunidad, pero no garantiza que dé resultados y somos nosotros los que deberemos hacer algo al respecto. Lo haremos si evitamos divisiones por motivos de teología o por el vocabulario de la integración europea que, en ocasiones, nos divide por una palabra, a pesar de que en lo esencial estamos unidos.
Permítanme que les dé un par de ejemplos: en algunos partidos políticos y en algunos países la palabra "federalismo" se equipara erróneamente a centralismo, lo que da lugar a que se hable de crear un Superestado centralizado, como ha hecho el Sr. Farage hace un momento. Eso no lo quiere nadie y si definimos federalismo como niveles diferentes de gobernanza, lo más descentralizado posible, pero centralizado allí donde es necesario con todos los niveles estructurados democráticamente, entonces ya tendremos los comienzos de un sistema de tipo federal y, conforme a dicha definición, me complace proclamarme federalista.
En algunos países la palabra "constitución" significa un texto casi sagrado que ha surgido tras una revolución o tras haber conseguido la independencia nacional. En otros países, como el Reino Unido, es un concepto más pragmático. En ese sentido pragmático, ya tenemos una constitución europea, no es muy buena, pero la tenemos y deberíamos seguir mejorándola. La constitución son los Tratados que establecen el ámbito de competencias de la UE, los poderes de las instituciones, los procedimientos legislativos y presupuestarios.
Reconozcamos que
los Tratados forman una constitución. Mejoremos nuestra constitución, en primer lugar, codificándola para hacerla sencilla y clara y convertirla en un texto único para que los ciudadanos vean cómo funciona esta constitución, y, en segundo lugar, haciéndola más clara en varios sentidos: aclarar las responsabilidades, de qué es responsable la Unión y de qué no lo es, y aclarar las estructuras. Permítanme ponerles un ejemplo de la confusión que existe en estos momentos. Las funciones del Sr. Solana y del Sr. Patten deberían fusionarse en una sola persona que represente a la Unión en el exterior, quizás con un estatuto especial como Vicepresidente de la Comisión designado especialmente. Por último, en lo que respecta a la claridad y la transparencia democrática: es fundamental que toda la legislación supere las dos pruebas de aceptabilidad ante el Consejo, que representa a los Estados, y aceptabilidad ante el Parlamento, que representa a los ciudadanos, una doble garantía respecto a la calidad y aceptabilidad de la legislación europea.
He dicho que es una oportunidad, pero no una garantía. Debemos luchar para introducir los cambios necesarios a través de la Convención."@es12
"Saanen onnitella esittelijöitä erinomaisesta mietinnöstä sekä puheenjohtajavaltio Belgiaa siitä, että parlamentissa syntynyt ajatus seuraavan hallitustenvälisen konferenssin valmistelemisesta valmistelukunnassa vietiin lähes päätökseen, sillä Laekenin huippukokoushan on vielä edessäpäin.
Tämä on huomattava parannus aikaisempien hallitustenvälisten konferenssien valmisteluihin verrattuna. Sen sijasta, että ulkoministeriöiden virkamiehet kokoontuisivat totuttuun tapaan suljettujen ovien taakse, julkinen edustuselin poimii ajatuksia laajasta julkisesta keskustelusta ja tekee johdonmukaisia uudistusehdotuksia. Tilaisuus on mahtava, mutta sillä ei taata lopputuloksia, ja meidän on hyödynnettävä sitä. Se onnistuu parhaiten, jos vältämme riviemme hajaantumisen Euroopan yhdentymisen oikeaoppisuuden tai siihen liittyvän sanaston vuoksi; olemme toisinaan eri mieltä sanamuodoista, vaikka olemmekin samaa mieltä itse asiasta.
Saanen mainita pari esimerkkiä: joissakin poliittisissa puolueissa ja maissa "federalismia" pidetään virheellisesti keskusjohtoisuuden vastineena, ja niissä puhutaan keskusjohtoisen supervaltion luomisesta samaan tapaan kuin jäsen Farage taannoin. Sellaista ei kukaan halua, ja jos federalismi määritellään hallinnon eri tasoina, mahdollisimman hajautettuna mutta tarpeen vaatiessa keskusjohtoisena, siten, että jokaisen tason rakenne perustuu demokratiaan, olemme jo federalistisen järjestelmän juurilla, ja voin tämän määritelmän perusteella julistaa itseni federalistiksi.
Joissakin maissa "perustuslait" ovat lähes pyhiä tekstejä, jotka ovat syntyneet vallankumouksen tai kansallisen itsenäisyyden saavuttamisen seurauksena. Toisissa maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kyse on käytännöllisemmästä käsitteestä. Eurooppalainen perustuslaki on jo käytännössä olemassa; se ei ole kovin hyvä, mutta se on olemassa, ja meidän pitäisi parantaa sitä. Perustuslailla tarkoitetaan perustamissopimuksia, joissa vahvistetaan EU:n toimivalta, toimielimien toimivaltuudet sekä lainsäädännölliset ja talousarvioon liittyvät menettelyt.
On myönnettävä, että perustamissopimukset muodostavat tosiasiallisesti perustuslakimme. Meidän on parannettava perustuslakiamme siten, että ensinnäkin koonnamme sitä, jotta siitä muodostuisi yksinkertainen ja selkeä yhtenäinen teksti ja jotta kansalaiset ymmärtäisivät, miten perustuslaki toimii. Toiseksi, perustuslakia on selvennettävä monin tavoin. Vastuualueita on selvennettävä, eli sitä, mistä unioni on vastuussa ja mistä se ei ole vastuussa, samoin kuin rakenteita. Saanen mainita esimerkin eräästä asiasta, joka aiheuttaa sekaannusta. Korkea edustaja Solanan ja komission jäsen Pattenin tehtävät pitäisi sulauttaa siten, että yksi ainoa henkilö toimisi unionin ulkoisena edustajana, kenties komission erityisen varapuheenjohtajan erityisasemassa. Lopuksi totean, että kun on kyse selkeydestä ja demokraattisesta vastuunalaisuudesta, on olennaisen tärkeää, että kaikki lait läpäisevät kaksi koetta eli sen, että valtioita edustava neuvosto hyväksyy lait ja että kansalaisia edustava parlamentti hyväksyy ne. Näin saadaan kaksinkertainen takuu siitä, että Euroopan lainsäädäntö on laadukasta ja hyväksyttävää.
Sanoin, että tämä on todellinen tilaisuus, mutta se ei takaa mitään. Meidän on taisteltava sen puolesta, että tarvittavat muutokset syntyvät valtuuskunnan avulla."@fi5
"Je souhaiterais féliciter les rapporteurs pour leur excellent travail ainsi que la présidence belge pour avoir fait avancer ce projet, né au Parlement, de préparer la prochaine Conférence intergouvernementale au moyen d'une convention qui est sur le point de se concrétiser, et ce bien que le Sommet de Laeken reste encore à venir.
Il s'agit d'une amélioration considérable par rapport aux préparations des conférences intergouvernementales précédentes. Plutôt que de voir le groupe habituel de fonctionnaires des ministères des Affaires étrangères se réunir à huis clos, nous aurons un organisme de représentation publique reprenant les idées d'un grand débat public et qui fournira un ensemble cohérent de propositions de réforme. C'est une formidable opportunité mais elle ne garantit aucun résultat et c'est à nous qu'il appartient de prendre les choses en main. Ce sera le cas si nous évitons les divisions au niveau de la théologie et du vocabulaire de l'intégration européenne où nous sommes parfois divisés quant à la formulation, même si nous sommes d'accord sur la substance.
Permettez-moi de donner quelques exemples. Au sein de certains partis politiques et de certains pays, le terme "fédéralisme" est erronément pris dans le sens de "centralisme" et l'on parle de créer un super-État centralisé au sens précédemment évoqué par M. Farage. Personne ne veut cela. Si vous définissez le fédéralisme comme différents niveaux de gouvernance, aussi décentralisés que possible mais centralisé lorsque besoin en est, chaque niveau étant structuré de manière démocratique, alors nous en sommes déjà au commencement d'un système de type fédéral et je suis heureux, moyennant une telle définition, de me proclamer fédéraliste.
Dans certains pays, le mot "constitution" représente un texte presque sacré qui a vu le jour au lendemain de la révolution ou de l'indépendance nationale. Dans d'autres pays, tel que le Royaume-Uni, ce mot renvoie à une notion plus pragmatique. Au sens pragmatique du terme, nous disposons déjà d'une constitution européenne, qui n'est pas des meilleures, mais une constitution tout de même et nous devrions l'améliorer. Cette constitution, ce sont les Traités, qui définissent les compétences de l'UE, le pouvoir des institutions ainsi que les procédures législatives et budgétaires.
Reconnaissons
que ces Traités sont notre constitution. Améliorons notre constitution, premièrement en la codifiant dans le but de la rendre plus simple et plus claire au sein d'un texte unique de sorte que les citoyens puissent en saisir le fonctionnement et, deuxièmement, en la clarifiant de différentes manières : en clarifiant les responsabilités, ce dont l'Union est responsable et ce dont elle ne l'est pas, et en clarifiant les structures. Permettez-moi de vous donner un exemple de confusion que nous connaissons actuellement. Les fonctions de M. Solana et de M. Patten devraient fusionner pour qu'il n'y ait qu'un seul individu représentant l'Union à l'étranger, peut-être doté d'un statut spécial tel que Vice-président spécialement désigné de la Commission. Enfin, pour ce qui est de la responsabilité envers la transparence et la démocratie, il est primordial que toutes les législations réussissent les deux tests d'acceptabilité, celui du Conseil représentant les États, et celui du Parlement représentant les citoyens, c'est-à-dire une double garantie quant à la qualité et à l'acceptabilité de la législation européenne.
J'ai déclaré qu'il s'agissait d'une opportunité, mais ce n'est pas une garantie. Nous devons nous battre afin que la convention apporte les changements nécessaires."@fr6
"Vorrei congratularmi con i relatori per il loro ottimo lavoro, nonché con la Presidenza belga che (nonostante ci aspetti ancora il Vertice di Laeken) ha quasi concretato l'idea, nata in seno al Parlamento, di una Convenzione destinata a preparare la prossima Conferenza intergovernativa.
Ciò costituisce un nettissimo miglioramento rispetto ai lavori preparatori delle precedenti Conferenze intergovernative; al posto dei consueti incontri a porte chiuse fra gruppi di funzionari dei Ministeri degli esteri, avremo un organismo pubblico largamente rappresentativo, che trarrà le proprie idee da un articolato dibattito pubblico e presenterà alla fine una serie di proposte di riforma coerentemente strutturate. Si tratta di una splendida occasione, che però di per sé non garantisce risultati: sta a noi farla fruttare, e per riuscirci dobbiamo evitare quelle polemiche di natura teologica o lessicale sull'integrazione europea, che ci vedono spesso divisi sulle parole anche quando concordiamo sulla sostanza delle cose.
Permettetemi di fare qualche esempio: in alcuni partiti politici ed in alcuni paesi la parola "federalismo" viene erroneamente equiparata a "centralismo", e quindi si parla della creazione di un Superstato centralizzato - come ha appena fatto l'onorevole Farage. Questo però non lo vuole nessuno: se si definisce il federalismo ai differenti livelli di governo - col massimo decentramento possibile e l'accentramento nei casi in cui ciò è indispensabile - si hanno già le basi di un sistema federale, e secondo tale definizione sono ben lieto di dichiararmi federalista.
In alcuni paesi il termine "Costituzione" designa un testo di carattere quasi sacro, scaturito da una rivoluzione o dal conseguimento dell'indipendenza nazionale; in altri paesi - come per esempio il Regno Unito - questo concetto viene inteso in maniera più pragmatica. In questa seconda pragmatica accezione disponiamo già di una Costituzione europea; è tutt'altro che perfetta ma ce l'abbiamo, e dobbiamo cercare di migliorarla. La Costituzione è formata dai Trattati che fissano l’ambito di competenza dell'Unione europea, i poteri delle Istituzioni, le procedure legislative e di bilancio.
Dobbiamo quindi riconoscere che
essi formano la nostra Costituzione. Il nostro compito ora è di migliorare la Costituzione: anzitutto dobbiamo codificarla con semplicità e chiarezza in un testo unico, così che i cittadini possano verificarne il funzionamento, e in secondo luogo dobbiamo chiarirne diversi aspetti. Dobbiamo chiarire cioè le responsabilità - per quali problemi l'Unione è responsabile, e per quali invece non lo è - e poi chiarire le strutture. Consentitemi di citare un esempio di confusione nel nostro ordinamento attuale: le funzioni dell'Alto rappresentante Solana e del Commissario Patten andrebbero unificate in un singolo incarico, il cui titolare dovrebbe rappresentare l'Unione all'esterno e godere forse di uno
particolare, come quello di Vicepresidente della Commissione con nomina speciale. Concludo con un'osservazione sul tema della trasparenza e della responsabilità democratica: è essenziale che tutti i provvedimenti legislativi superino due esami, ottenendo l'approvazione del Consiglio, che rappresenta gli Stati, ma anche l'approvazione del Parlamento, che rappresenta i cittadini; avremo in questo modo una duplice garanzia della qualità della legislazione europea.
Come ho detto, si offre a noi un'occasione, non una garanzia; dobbiamo ora lottare per far sì che i necessari cambiamenti si concretino nell'opera della Convenzione."@it9
"May I offer my congratulations to the co-rapporteurs for an excellent report and also to the Belgian Presidency for having carried the idea, born in Parliament, of preparing the next Intergovernmental Conference by means of a Convention nearly to fruition, although we still have the Laeken Summit to come.
This is a dramatic improvement on the preparations of previous Intergovernmental Conferences. Instead of the usual group of foreign ministry officials meeting together behind closed doors we will have a publicly representative body taking ideas from a wide public debate and coming up with a coherent set of proposals for reform. This is a tremendous opportunity but does not guarantee results and it is for us to make something of it. We will do so if we avoid divisions on the theology or vocabulary of European integration where we are sometimes divided on the word even though we are united on the substance.
Let me give a couple of examples: in some political parties and countries the word "federalism" is mistakenly equated with centralism and they talk of creating a centralised super-state in the way that Mr Farage spoke earlier. That is not what anybody wants and if you define federalism as different levels of governance, as decentralised as possible but centralised where necessary with each level democratically structured, then we already have the beginnings of a federal-type system and I am happy, under that definition, to proclaim myself a federalist.
In some countries the word "constitution" is an almost sacred text that has emerged after revolution or after national independence. In other countries such as the United Kingdom it is a more pragmatic concept. In that pragmatic sense we already have a European constitution, not a very good one, but we have it and we should improve it further. The constitution is the Treaties which lay down the field of competence of the EU, the powers of the institutions, the legislative and the budgetary procedures.
Let us recognise that
they form our constitution. Let us improve our constitution by firstly codifying it to make it simple and clear in a single text so that citizens can see how this constitution operates, and secondly by clarifying it in several ways: clarifying the responsibilities, what the Union is and is not responsible for and clarifying the structures. Let me give one example of confusion that we have now. The functions of Mr Solana and Mr Patten should be merged into a single individual to represent the Union externally, perhaps with a special status as a specially appointed Vice-President of the Commission. Finally, as regards clarity and democratic accountability: it is essential that all legislation passes the two tests of acceptability to the Council representing the States and acceptability to Parliament representing the citizens, a double guarantee as to the quality and acceptability of European legislation.
I said this is an opportunity, but it is not a guarantee. We must fight to make the necessary changes come about through the Convention."@lv10
"Ik wil de co-rapporteurs van harte feliciteren met hun uitstekende verslag. Ik dank ook het Belgische voorzitterschap voor het feit dat het het uit het Parlement afkomstige idee om de volgende Intergouvernementele Conferentie voor te bereiden in de vorm van een conventie, verder heeft uitgewerkt. Dit idee is nu bijna gerealiseerd, al krijgen we eerst nog de Top van Laken.
Dit is een geweldige verbetering ten opzichte van de voorbereidingen van eerdere Intergouvernementele Conferenties. In plaats van de gebruikelijke bijeenkomst achter gesloten deuren van ambtenaren van het Ministerie van Buitenlandse Zaken komt er nu een uit vertegenwoordigers van de Europese volkeren samengesteld orgaan dat zijn ideeën betrekt uit een brede maatschappelijke discussie en vervolgens met een samenhangende serie voorstellen komt. Dit is een geweldige kans, maar het is nog geen garantie voor een goed resultaat. Het is aan ons om te zorgen dat deze Conventie een succes wordt, en succes zal er komen als wij tenminste ideologische of taalkundige geschillen over de Europese integratie vermijden. Soms zijn wij verdeeld over woorden, terwijl we het over de inhoud wel eens zijn.
Ik geef een paar voorbeelden. In sommige politieke partijen en landen wordt het woord “federalisme” ten onrechte gelijkgesteld aan centralisme. Men spreekt dan over de vorming van een centralistische superstaat, op de manier waarop de heer Farage dat zojuist deed. Dat wil niemand. Als we federalisme daarentegen definiëren als een systeem van verschillende bestuurslagen, zo gedecentraliseerd mogelijk maar gecentraliseerd waar dat nodig is en met voor iedere bestuurslaag een democratische structuur, hebben we al het begin van een federaal systeem. Op basis van die definitie verklaar ik mijzelf graag een federalist.
In sommige landen is het woord “grondwet” een bijna heilig woord dat is ontstaan na een revolutie of na de nationale onafhankelijkheid. In andere landen, zoals het Verenigd Koninkrijk, is het meer een pragmatisch concept. In die pragmatische zin hebben we al een Europese grondwet, niet een erg goede maar we hebben hem, en we moeten hem verder verbeteren. De grondwet wordt gevormd door de Verdragen waarin de bevoegdheden van de EU, de bevoegdheden van de instellingen en de wetgevings- en begrotingsprocedures zijn vastgelegd.
Wij moeten inzien dat die Verdragen in feite onze grondwet vormen. Laten we onze grondwet verbeteren door hem allereerst te codificeren en er één simpele en heldere tekst van te maken zodat de burgers kunnen zien hoe deze grondwet werkt. Vervolgens moeten wij die tekst dan op allerlei manieren verhelderen: door de taken duidelijk te maken waar de Unie wel en niet verantwoordelijk voor is, en door ervoor te zorgen dat de structuren helder zijn. Ik geef u één voorbeeld van de verwarring die er nu bestaat. De functies van de heren Solana en Patten moeten worden samengevoegd in één enkele persoon die de Unie naar buiten toe vertegenwoordigt, misschien met een speciale status als speciaal aangestelde vice-voorzitter van de Commissie. Tot slot nog een opmerking over helderheid en democratische verantwoording en rekenschap. Het is van essentieel belang dat alle wetgeving voldoet aan de twee aanvaardbaarheidscriteria, namelijk aanvaardbaarheid voor de Raad, als vertegenwoordigend orgaan voor de lidstaten, en aanvaardbaarheid voor het Parlement als vertegenwoordigers van de burgers. Dit is een dubbele garantie voor de kwaliteit en de aanvaardbaarheid van de Europese wetgeving.
Ik heb gezegd dat dit een kans is maar geen garantie. Wij moeten ons uiterste best doen om ervoor te zorgen dat de Conventie bijdraagt tot de veranderingen die nodig zijn."@nl2
"Gostaria de apresentar as minhas felicitações aos co-relatores pelo seu excelente relatório e também à Presidência belga por já quase ter concretizado a ideia, nascida neste Parlamento, de preparar a próxima Conferência Intergovernamental por meio de uma Convenção, muito embora a Cimeira de Laeken ainda esteja para vir.
Trata-se de uma melhoria espectacular relativamente aos preparativos de anteriores Conferências Intergovernamentais. Em vez das reuniões à porta fechada do grupo habitual de funcionários dos Ministérios dos Negócios Estrangeiros, vamos ter um órgão representativo do público que retira ideias de um amplo debate público e apresenta um conjunto coerente de propostas de reforma. Esta é uma oportunidade tremenda, mas não é garantia de resultados, e compete-nos a nós assegurar que ela resulte. Fá-lo-emos se evitarmos que haja divisões no que respeita à teologia ou ao vocabulário da integração europeia, domínio em que por vezes estamos divididos por causa das palavras, embora estejamos unidos quanto à substância das questões.
Permitam-me que dê um ou dois exemplos: em alguns partidos políticos e países, a palavra “federalismo” é erradamente equacionada com centralismo e falam em criar um super-Estado centralizado da mesma maneira que o senhor deputado Farage falou anteriormente. Não é isso que se quer, e se se definir federalismo como diferentes níveis de governança, o mais descentralizados possível mas centralizados onde for necessário, com cada um dos níveis democraticamente estruturado, então já temos o princípio de um sistema de tipo federal e, com essa definição, eu tenho muito prazer em me proclamar federalista.
Em alguns países a palavra “constituição” significa um texto quase sagrado surgido depois de uma revolução ou depois da independência nacional. Noutros países, como o Reino Unido, é um conceito mais pragmático. Nesse sentido pragmático, nós já temos uma Constituição europeia – não é muito boa, mas temos, e deveremos continuar a melhorá-la. A Constituição são os Tratados que estabelecem o domínio de competência da UE, os poderes das Instituições, os procedimentos legislativo e orçamental.
Reconheçamos que eles constituem
a nossa Constituição. Melhoremo-la, em primeiro lugar, codificando-a, para a tornar simples e clara, formando um só texto, a fim de que os cidadãos possam ver como é que esta Constituição funciona; e, em segundo lugar, clarificando-a de diversas maneiras: clarificando as responsabilidades, as coisas pelas quais a União é e não é responsável, e clarificando as estruturas. Vou dar-lhes um exemplo de confusão com que agora nos confrontamos. As funções do Senhor Alto Representante Solana e do Senhor Comissário Patten deviam estar reunidas e ser atribuídas a um só indivíduo que representasse a União no plano externo, talvez com um estatuto especial, qualquer coisa como um Vice-presidente da Comissão especialmente nomeado para esse fim. Por último, no que diz respeito à clareza e à responsabilidade democrática, é essencial que toda a legislação passe os dois testes de aceitabilidade: aceitabilidade pelo Conselho, em representação dos Estados, e aceitabilidade pelo Parlamento, em representação dos cidadãos, uma dupla garantia quanto à qualidade e aceitabilidade da legislação europeia.
Disse que esta é uma oportunidade, mas não é uma garantia. Temos de lutar para que as modificações necessárias se concretizem por meio da Convenção."@pt11
"Låt mig gratulera medföredragandena till ett utmärkt betänkande och också det belgiska ordförandeskapet för att nästan ha genomfört idén – som föddes i parlamentet – att förbereda nästa regeringskonferens i form av en konvention, även om vi ännu inte genomfört toppmötet i Laeken.
Detta är en genomgripande förbättring i jämförelse med förberedelserna av tidigare regeringskonferenser. I stället för den vanliga gruppen av utrikesministrar som sammanträder bakom stängda dörrar, kommer vi att få ett offentligt organ som hämtar idéer från en bred offentlig debatt och lägger fram en enhetlig grupp med reformförslag. Detta är ett enastående tillfälle, men garanterar inte några resultat, och det är upp till oss att ta vara på det. Vi kommer att göra det om vi undviker meningsskiljaktigheter om den europeiska integrationens teologi eller vokabulär, där vi i bland är splittrade när det rör orden, trots att vi är ense när det rör innehållet.
Låt mig ge ett par exempel: I vissa politiska partier och länder likställs på ett felaktigt sätt ordet ”federalism” med centralism, och man talar om att skapa en centraliserad superstat på samma sätt som Farage gjorde tidigare. Ingen vill att detta skall ske, och om man definierar federalism som olika nivåer av offentlig förvaltning, så decentraliserad som möjligt, men centraliserad när det är nödvändigt, med varje nivå strukturerad på ett demokratiskt sätt, har vi redan en tidig form av federalt system, och jag säger gärna – enligt denna definition – att jag är federalist.
I vissa länder har ordet ”konstitution” nästan en helig innebörd, och är en text som vuxit fram efter en revolution eller efter nationell självständighet. I andra länder, t.ex. Förenade kungariket, har man en mer pragmatisk inställning. I denna pragmatiska betydelse har vi redan en europeisk konstitution; den är inte särskilt bra, men vi har en och vi bör förbättra den ytterligare. Konstitutionen är de fördrag som anger EU:s behörighetsområde, institutionernas befogenheter och lagstiftnings- och budgetförfarandena.
Låt oss erkänna att de
utgör vår konstitution. Låt oss förbättra vår konstitution genom att först och främst kodifiera den för att göra den enkel och tydlig i en enda text, så att medborgarna kan se hur denna konstitution fungerar, och för det andra genom att förtydliga den på flera sätt: förtydliga var ansvaret ligger, vad unionen är ansvarig för och vad den inte är ansvarig för, samt förtydliga strukturerna. Låt mig ge ett exempel som skapar förvirring just nu. Solanas och Pattens uppgifter slås ihop, så att en enda person kan företräda unionen gentemot tredje land, kanske med en särskild ställning som en särskilt utsedd vice ordförande i kommissionen. Till sist: När det gäller tydlighet och demokratiskt ansvar, är det nödvändigt att all lagstiftning klarar de båda godtagbarhetsproven gentemot rådet som företräder staterna och parlamentet som företräder medborgarna – en dubbel garanti för gemenskapsrättens kvalitet och godtagbarhet.
Jag sade att detta är ett tillfälle, men det är inte en garanti. Vi måste kämpa för att de nödvändiga förändringarna skall bli verklighet genom konventionen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Corbett (PSE )."10,12,3
"de facto"13,8,10,3,11,9,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples