Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-15-Speech-4-181"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011115.9.4-181"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, les catastrophes très récentes et trop répétitives survenues dans le tunnel du Mont-Blanc et du Gothard dénoncent de façon dramatique la politique actuelle des transports pratiquée en Europe. Et ici, dénonciation doit valoir condamnation.
Le monde du transport routier semble en effet s'être affranchi de tout cadre juridique, de toute norme de contrôle. Les entreprises de fret s'exemptent de licence, le permis de travail devient facultatif pour des chauffeurs de plus en plus souvent extracommunautaires, quand leur temps de conduite frôle les normes, et qu'eux frôlent le sommeil. Combien de Gothard et de Mont Blanc doivent encore s'enflammer avant que ne les couvrent une stricte législation, un efficace système de contrôle harmonisé et européen ? Les riverains de toutes les zones sensibles ou à forte densité ainsi que toutes les professions réclament ici l'Europe, et il y a urgence vitale.
Aujourd'hui, le bon sens serait d'organiser des escortes de sécurité, dans chaque tunnel important, pour des convois aménagés de camions. Tant que ce premier garde-fou n'est pas mis en œuvre, il y aura toujours mise en danger de la vie d'autrui à rouvrir ces deux tunnels sinistrés. Il ne faut plus appeler encore à notre patience pour obtenir cette harmonisation des normes de sécurité pour les tunnels, mais clairement pointer du doigt, en la dénonçant, cette frilosité politique, ce désengagement des pouvoirs publics face au nécessaire mais coûteux réaménagement des couloirs souterrains. Si un redressement des pratiques du secteur routier s'impose, une réflexion de fond de notre politique des transports revendique la même force. Les drames survenus dans les tunnels manifestent les impasses pratiques et idéologiques du tout routier qui engorge quelques axes de transport, en asphyxiant tout notre environnement.
Qu'on ouvre donc les yeux, qu'on se libère des œillères de la routine routière, et l'on verra enfin tout ce maillage européen de gares et de chemins de fer restés quasi inexploités pour le ferroutage. Et l'on remarquera que des ports, tels ceux d'Italie, détiennent des potentiels de transit susceptibles de désengorger grandement le trafic des axes routiers du commerce européen. La mémoire des victimes du Gothard et du Mont Blanc doit stimuler en nous un nouvel esprit, plus prévenant et respectueux de nos modes de déplacement."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, de katastrofer, der er indtruffet for nylig, og som gentager sig alt for ofte i Mont Blanc-tunnellen og i Sankt Gotthard-tunnellen, angiver på dramatisk vis Europas nuværende transportpolitik. Og her må angivelse gælde som dom.
Landevejstransporten synes faktisk at have gjort sig fri af enhver juridisk ramme og enhver standard for kontrol. Fragtvirksomhederne fritager sig selv for licens, arbejdstilladelsen bliver valgfri for chaufførerne, som oftere og oftere kommer fra tredjelande uden for EU, når deres kørselstid er på kanten af det tilladte, og de selv er på nippet til at falde i søvn. Hvor mange Sankt Gotthard- og Mont Blanc-tunneller skal endnu gå op i flammer, før de bliver dækket af en streng lovgivning og et effektivt, harmoniseret europæisk kontrolsystem? Beboerne i alle de sårbare områder eller områder med stor befolkningstæthed og samtlige erhverv råber på Europa, og det gælder liv og død.
I dag ville det fornuftigste være at arrangere en sikkerhedseskorte i alle de vigtigste tunneller for planlagte lastbilkonvojer. Så længe denne første sikkerhedsforanstaltning ikke er iværksat, vil det stadig være at bringe andres liv i fare at åbne de to hjemsøgte tunneller. Man skal ikke blive ved med at appellere til vores tålmodighed for at opnå denne harmonisering af sikkerhedsstandarder for tunnellerne, men klart pege på og afsløre politikernes tilbageholdenhed og de offentlige myndigheders manglende engagement over for de nødvendige, men dyre ændringer af de underjordiske passager. Hvis der er behov for en opstramning af vejtransportsektorens praksis, så er der ikke mindre behov for en grundlæggende overvejelse af vores transportpolitik. De dramaer, der har udspillet sig i tunnellerne, viser de praktiske og ideologiske blindgyder for hele vejtransportsektoren, som blokerer nogle få hovedtrafikårer og lammer alle omgivelser.
Vi skal altså åbne øjnene og fjerne de skyklapper, som er opstået med den rutinemæssige vejtransport, og så vil vi til sidst få øje på det europæiske netværk af jernbanestationer og jernbaner, som nærmest ikke er blevet udnyttet til kombineret transport. Og vi vil bemærke, at nogle havne, f.eks. i Italien, har transitkapacitet til i stort omfang sandsynligvis at kunne afværge trafikblokeringerne på de europæiske hovedtrafikårer for handel. Mindet om ofrene fra Gotthard- og Mont Blanc-tunnellen skal vække en ny ånd til live i os, som er mere forudseende og tager mere hensyn til vores transportmetoder."@da1
"Herr Präsident, durch die jüngsten und wiederholten Unglücksfälle im Mont-Blanc- und im Gotthard-Tunnel wird die derzeitige europäische Verkehrspolitik auf dramatische Weise an den Pranger gestellt. Und in diesem Fall ist die Anprangerung mit einer Verurteilung gleichzusetzen.
So scheinen sich die Akteure des Straßenverkehrs jeglicher rechtlicher Vorschriften und Kontrollnormen zu entziehen. Die Frachtunternehmen fahren ohne Zulassung, für die immer häufiger nicht aus der Gemeinschaft stammenden Fahrer sind Arbeitsgenehmigungen fakultativ geworden; bei der Arbeitszeit halten sie sich nicht an die Vorschriften und können sich so kaum noch wach halten. Wie viele Gotthard- und Mont-Blanc-Tunnel müssen noch in Flammen aufgehen, bis endlich strenge Rechtsvorschriften sowie ein wirksames harmonisiertes europäisches Kontrollsystem durchgesetzt werden? Die Anwohner von gefährdeten oder verkehrsreichen Zonen sowie alle Berufsgruppen fordern Europa zum Handeln auf, und dafür besteht dringende Notwendigkeit.
Gegenwärtig wäre es sinnvoll, in jedem größeren Tunnel Sicherheitseskorten für Lastwagenkonvois einzusetzen. Solange diese grundlegende Schutzmaßnahme nicht umgesetzt wird, besteht mit einer Wiedereröffnung dieser beiden von Katastrophen heimgesuchten Tunnel immer wieder die Gefahr für Menschenleben. Wir lassen uns hinsichtlich der Harmonisierung der Sicherheitsvorschriften für Tunnel nicht mehr vertrösten; jetzt müssen das Zögern der Politiker, die Tatenlosigkeit der öffentlichen Behörden angesichts der erforderlichen aber kostspieligen Erneuerung der unterirdischen Fahrwege angeprangert werden. Eine Verbesserung der Praktiken im Straßenverkehrssektor ist ebenso notwendig wie eine grundlegende Analyse unserer Verkehrspolitik. Die schrecklichen Ereignisse in den Tunneln machen die praktischen und ideologischen Grenzen der Politik der hemmungslosen Ausdehnung des Straßenverkehrs deutlich, der bestimmte Verkehrsachsen verstopft und unsere gesamte Umwelt verpestet.
Man muss endlich die Augen öffnen und die Scheuklappen der Autofahrerroutine ablegen, um endlich festzustellen, dass wir über ein umfangreiches europäisches Netz von Bahnhöfen und Eisenbahnlinien verfügen, das für den Huckepackverkehr faktisch nicht genutzt wird. Dann wird man auch erkennen, dass z. B. die italienischen Häfen ein Transitpotenzial besitzen, das geeignet ist, die europäischen Haupthandelsachsen zu entlasten. Die Erinnerung an die Opfer der Unglücksfälle im Gotthard- und im Mont-Blanc-Tunnel muss uns zu einer neuen rücksichtsvolleren und achtungsvolleren Betrachtungsweise unserer Fortbewegungsarten veranlassen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, οι πολύ πρόσφατες και επανειλημμένες καταστροφές στη σήραγγα του Λευκού Όρους και στη σήραγγα Γκοτάρ συνιστούν δραματική καταγγελία της πολιτικής που εφαρμόζει σήμερα η Ευρώπη στον τομέα των μεταφορών. Και σε αυτήν την περίπτωση η καταγγελία θα πρέπει να ερμηνευθεί ως καταδίκη.
Οι οδικές μεταφορές φαίνεται να μην υπακούουν σε κανένα νομικό πλαίσιο, σε κανένα κανόνα ελέγχου. Οι μεταφορικές εταιρείες δεν υποχρεούνται να διαθέτουν άδεια, η άδεια απασχόλησης καθίσταται προαιρετική για τους όλο και συχνότερα εξωκοινοτικούς οδηγούς. Ο χρόνος οδήγησής τους αγγίζει τα ανώτατα όρια που θέτουν οι κανόνες και οι ίδιοι φτάνουν στα πρόθυρα του ύπνου. Πόσα ακόμη Γκοτάρ και πόσα ακόμη Λευκά Όρη θα πρέπει να τυλιχθούν στις φλόγες μέχρι να θεσπιστεί μια αυστηρή νομοθεσία, ένα αποτελεσματικό σύστημα εναρμονισμένου και ευρωπαϊκού ελέγχου; Όσοι ζουν κοντά σε όλες τις ευαίσθητες ή πυκνοκατοικημένες ζώνες καθώς και όλα τα συναφή επαγγέλματα αξιώνουν από την Ευρώπη να ρυθμίσει το ζωτικής σημασίας αυτό θέμα.
Σήμερα, η κοινή λογική θα απαιτούσε να οργανωθούν σε κάθε σημαντική σήραγγα συνοδείες ασφαλείας για τις πομπές που σχηματίζουν τα βαρέα οχήματα. Όσο αυτό το βασικό μέτρο προστασίας δεν εφαρμόζεται, η επαναλειτουργία των δύο αυτών σηράγγων, όπου έχουν συμβεί τα ατυχήματα, θα εξακολουθεί να θέτει σε κίνδυνο τη ζωή μας. Δεν πρέπει να επιδείξουμε άλλη υπομονή σχετικά με την εναρμόνιση των κανόνων ασφαλείας για τις σήραγγες. Αντίθετα, πρέπει να υποδείξουμε σαφώς, καταγγέλλοντάς την, αυτή την πολιτική δειλία, αυτήν την αποστασιοποίηση των πολιτικών εξουσιών όσον αφορά την αναγκαία αλλά δαπανηρή χωροταξική αναδιαμόρφωση των υπόγειων σηράγγων. Όσο επιβεβλημένη είναι η βελτίωση των πρακτικών του οδικού τομέα, άλλο τόσο αναγκαία είναι και η εις βάθος εκτίμηση της πολιτικής που εφαρμόζουμε στον τομέα των μεταφορών. Τα ατυχήματα που συνέβησαν στις σήραγγες υποδηλώνουν τα πρακτικά και ιδεολογικά αδιέξοδα ολόκληρου του οδικού συστήματος που επιβαρύνει ορισμένους άξονες μεταφοράς, προκαλώντας ασφυξία στο περιβάλλον.
Ας ανοίξουμε λοιπόν τα μάτια, ας απαλλαχθούμε από τις παρωπίδες της καθημερινότητας των οδικών μεταφορών και ας ανακαλύψουμε επιτέλους όλο αυτό το ευρωπαϊκό δίκτυο των σιδηροδρομικών σταθμών και αξόνων που παραμένει σχεδόν ανεκμετάλλευτο όσον αφορά το μεταφορικό σύστημα των κυλιόμενων οδών. Και τότε θα παρατηρήσουμε ότι λιμένες, όπως της Ιταλίας, έχουν τέτοιες δυνατότητες διαμετακόμισης ώστε μπορούν να αποσυμφορήσουν σε μεγάλο βαθμό την κίνηση στους οδικούς άξονες που χρησιμοποιούνται από το ευρωπαϊκό εμπόριο. Η μνήμη των θυμάτων του Γκοτάρ και του Λευκού Όρους πρέπει να μας ωθήσει να σκεπτόμαστε διαφορετικά, αποδίδοντας περισσότερη προσοχή και σεβασμό στους τρόπους μετακίνησης."@el8
"Mr President, the very recent and all too familiar disasters that have taken place in the Mont Blanc and Gotthard tunnels reveal the terrible truth about Europe’s current transport policy. And in this case, revealing the truth can only lead to condemnation.
The world of road transport seems to have broken free from any legal framework, from any control standards. Freight companies exempt themselves from having operating permits, work permits are becoming optional for drivers who increasingly come from outside the Union, when their driving times verge on the limit and when they themselves verge on sleep. How many more Gotthards and Mont Blancs must go up in flames before they are covered by strict legislation, by an effective system of controls which is both harmonised and trans-European? The residents of all sensitive or high-density areas and all professionals are calling for Europe to intervene and the matter is of the greatest urgency.
The most sensible course of action would now be to set up safety escorts for convoys of lorries in every major tunnel. Until this first safety measure is put in place, lives will still be in danger when these two accident-stricken tunnels are reopened. We must no longer be asked to show patience over this harmonisation of safety standards for tunnels. Instead, the finger must be clearly pointed and this political nervousness, this lack of commitment on the part of public authorities to the costly but necessary restructuring of underground tunnels must be condemned. Although a review of practices in the road transport sector is required, an in-depth discussion of our transport policy is no less needed. The tragedies that have taken place in these tunnels demonstrate the physical and ideological shortcomings of the ‘everything by road’ approach, which clogs up transport links and chokes the environment.
Let us open up our eyes, then, and cast off the blinkers that force us to see only roads, and we will finally see the entire European network of stations and railway lines that are almost completely overlooked in terms of providing piggyback transport. We will see that some ports, such as those in Italy, offer transit options that are likely to reduce traffic considerably on the road links of European trade. The memory of the victims of Gotthard and Mont Blanc must inspire us to adopt a new approach, one that is more forward looking and more respectful of our means of transport."@en3
"(FR) Señor Presidente, las catástrofes que han tenido lugar muy recientemente y con excesiva frecuencia en los túneles del Mont-Blanc y del Gotardo son una denuncia dramática de la actual política de transportes que se aplica en Europa. Y en este caso, denuncia equivale a decir condena.
Efectivamente, parece que el mundo del transporte por carretera se ha liberado de todo marco jurídico, de toda norma de control. Las empresas de transporte se eximen a si mismas de obtener la licencia, el permiso de trabajo pasa a ser facultativo para unos conductores que, cada vez con más frecuencia, son extracomunitarios, mientras que el tiempo que pasan al volante está al límite de la normativa, y ellos al límite de sus fuerzas. ¿Cuántos Gotardos y Mont Blancs tienen que volver a incendiarse para que una legislación estricta, un sistema eficaz de control armonizado y europeo les ampare? Los vecinos de todas las zonas sensibles o con alta densidad de población, al igual que todos los profesionales, le reclaman a Europa una solución, y es un tema de urgencia vital.
Hoy, sería de sentido común establecer en cada túnel importantes operativos de escolta de seguridad para los convoyes organizados de camiones. Mientras no se implante esta primera medida de protección, la reapertura de estos dos túneles incendiados seguirá poniendo en peligro la vida ajena. Para obtener esta armonización de las normas de seguridad para los túneles, no debemos seguir armándonos de paciencia, sino señalar claramente y denunciar esta pusilanimidad política, este desentendimiento de los poderes públicos frente a la necesaria aunque costosa reorganización de los pasos subterráneos. Se impone un enderezamiento de las prácticas del sector del transporte por carretera, e igualmente una reflexión profunda sobre nuestra política de transportes. Los sucesos dramáticos ocurridos en los túneles reflejan los atascos prácticos e ideológicos del tráfico por carretera en su conjunto, que obstruye algunos ejes de circulación, asfixiando totalmente nuestro medio ambiente.
Por tanto, abramos los ojos, quitémonos las vendas de la rutina de la carretera, y veremos por fin todo este entramado europeo de estaciones y de ferrocarriles que han quedado prácticamente sin explotar por culpa del transporte combinado tren/carretera. Y observamos que hay puertos, como los de Italia, que tienen un potencial de tránsito susceptible de descongestionar en gran medida el tráfico de los ejes del transporte por carretera en el comercio europeo. El recuerdo de las víctimas del Gotardo y del Mont Blanc debe estimular en nosotros un nuevo espíritu, más precavido y respetuoso con nuestra forma de desplazarnos."@es12
"Arvoisa puhemies, äskettäin ja aivan liian peräkkäin Mont Blancin ja Gotthardin tunneleissa tapahtuneet katastrofit osoittavat dramaattisella tavalla vääräksi Euroopan nykyisen liikennepolitiikan. Ja vääräksi osoittautuminen tarkoittaa tässä yhteydessä, että tämä politiikka on tuomittava.
Maantieliikenteen harjoittajat näyttävät rikkoneen kaikki lainsäädännössä asetetut puitteet ja valvontanormit. Rahdinkuljettajat ottavat vapauksia toimia ilman toimilupaa, ja kuljettajien työluvat ovat muuttuneet vapaaehtoisiksi, vaikka he tulevat yhä useammin yhteisön ulkopuolisista maista, ja niinpä ajoajat rikkovat sallitut normit samalla, kun kuljettajat itse nuokkuvat unen rajamailla. Kuinka monessa Gotthardin ja Mont Blancin kaltaisessa tunnelissa pitää vielä syttyä tulipalo, ennen kuin tämä estetään tiukalla lainsäädännöllä ja tehokkaalla ja yhtenäisellä yhteisön valvontajärjestelmällä? Kaikkien haavoittuvien tai tiheään asuttujen vyöhykkeiden asukkaat ja kaikki toimialat vaativat Euroopalta toimenpiteitä, ja kiireesti.
Nyt olisi järkevintä järjestää jokaiseen tärkeään tunneliin turvajoukot valvomaan rekkasaattueita. Ellei tätä ensimmäistä varotointa panna täytäntöön, muiden autoilijoiden henki on yhä vaarassa, mikäli nämä kaksi onnettomuustunnelia avataan uudestaan liikenteelle. Enää emme saa vitkastella tunnelien turvallisuusnormien yhtenäistämisessä, vaan meidän on paljastettava ja tuomittava selvästi tämä poliittinen leväperäisyys ja välinpitämättömyys, jolla julkinen valta suhtautuu tunnelien välttämättömään mutta kalliiseen kunnostamiseen. Jos kohta maantiekuljetusalan käytännöt kaipaavat uudistamista, niin samaa pontta tarvitaan myös liikennepolitiikkamme perusteelliseen pohdintaan. Tunneleissa sattuneet murhenäytelmät ovat paljastaneet käytännöllisiä ja periaatteellisia umpikujia niiden liikenteenharjoittajien mielissä, jotka tukkivat liikenneväyliä ja tukehduttavat koko ympäristömme pakokaasuun.
Avatkaamme siis silmämme, heittäkäämme silmälaput pois, ettemme enää urautuisi maantiekuljetukseen. Silloin näemme selvästi koko tämän eurooppalaisen asema- ja rataverkon, joka on jäänyt lähes kokonaan hyödyntämättä kiskomaantiekuljetuksessa. Samalla huomaamme, että esimerkiksi Italian satamissa voitaisiin järjestää kauttakulkuliikennettä, joka purkaisi huomattavasti eurooppalaisten rahtiliikenneväylien pullonkauloja. Gotthardin ja Mont Blancin uhrien muiston on valettava meihin uutta päättäväisyyttä ja saatava meidät suhtautumaan avarakatseisesti ja arvostavasti eri kuljetusmuotoihin."@fi5
"Signor Presidente, le sciagure - molto recenti e troppo frequenti - del
del Monte Bianco e del Gottardo denunciano in modo drammatico l’attuale politica dei trasporti praticata in Europa e, in questo caso, denuncia è sinonimo di condanna.
Il settore del trasporto su strada, infatti, sembra essersi affrancato da qualsiasi struttura giuridica e norma di controllo. Le ditte di trasporti sono esenti da licenze, il permesso di lavoro diventa facoltativo per gli autisti sempre più spesso extracomunitari, il loro orario di lavoro è al limite delle norme ed essi operano al limite del colpo di sonno. Quanti Gottardo e Monte Bianco dovranno ancora incendiarsi prima di essere disciplinati da una legislazione rigorosa, da un sistema di controllo armonizzato ed europeo? Chi vive vicino alle zone a rischio o a forte densità e tutte le categorie chiedono che l’Europa intervenga, e con urgenza.
Oggi, il buon senso imporrebbe di organizzare scorte, in tutti i
principali, per convogli di
. Finché non sarà creato questo primo dispositivo di sicurezza, la riapertura dei due
rappresenterà un pericolo per la vita umana. Non ci si può più appellare alla nostra pazienza per ottenere l’armonizzazione delle norme di sicurezza relative ai
occorre denunciare con decisione la freddezza politica e l’indifferenza dei poteri pubblici di fronte alla necessaria, seppur costosa, ristrutturazione delle gallerie. Se è necessario correggere le pratiche del settore stradale, occorre anche riflettere, con la stessa urgenza, sulla nostra politica dei trasporti. Le catastrofi verificatesi nei
sono la prova delle
pratiche e ideologiche della tendenza ad effettuare tutto il trasporto su strada che provoca la congestione di taluni assi di traffico, soffocando l’ambiente.
Occorre aprire gli occhi, liberarsi dei paraocchi della
stradale, per vedere la rete europea di stazioni e ferrovie rimaste pressoché inutilizzate dal trasporto combinato e alcuni porti, come quelli italiani, che presentano potenzialità in grado di disintasare enormemente il traffico degli assi stradali del commercio europeo. Il ricordo delle vittime del Gottardo e del Monte Bianco deve spronarci a concepire i nostri spostamenti in modo più previdente e rispettoso."@it9
"Mr President, the very recent and all too familiar disasters that have taken place in the Mont Blanc and Gotthard tunnels reveal the terrible truth about Europe’s current transport policy. And in this case, revealing the truth can only lead to condemnation.
The world of road transport seems to have broken free from any legal framework, from any control standards. Freight companies exempt themselves from having operating permits, work permits are becoming optional for drivers who increasingly come from outside the Union, when their driving times verge on the limit and when they themselves verge on sleep. How many more Gotthards and Mont Blancs must go up in flames before they are covered by strict legislation, by an effective system of controls which is both harmonised and trans-European? The residents of all sensitive or high-density areas and all professionals are calling for Europe to intervene and the matter is of the greatest urgency.
The most sensible course of action would now be to set up safety escorts for convoys of lorries in every major tunnel. Until this first safety measure is put in place, lives will still be in danger when these two accident-stricken tunnels are reopened. We must no longer be asked to show patience over this harmonisation of safety standards for tunnels. Instead, the finger must be clearly pointed and this political nervousness, this lack of commitment on the part of public authorities to the costly but necessary restructuring of underground tunnels must be condemned. Although a review of practices in the road transport sector is required, an in-depth discussion of our transport policy is no less needed. The tragedies that have taken place in these tunnels demonstrate the physical and ideological shortcomings of the ‘everything by road’ approach, which clogs up transport links and chokes the environment.
Let us open up our eyes, then, and cast off the blinkers that force us to see only roads, and we will finally see the entire European network of stations and railway lines that are almost completely overlooked in terms of providing piggyback transport. We will see that some ports, such as those in Italy, offer transit options that are likely to reduce traffic considerably on the road links of European trade. The memory of the victims of Gotthard and Mont Blanc must inspire us to adopt a new approach, one that is more forward looking and more respectful of our means of transport."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, na het ongeval in de Mont Blanc-tunnel is het ditmaal de beurt aan de Gotthard-tunnel. Deze ongelukken maken mijns inziens op dramatische wijze duidelijk welk vervoersbeleid er in Europa gevolgd wordt. Dit beleid dient niet alleen aan de kaak te worden gesteld, maar ook te worden veroordeeld.
Het lijkt wel alsof de wereld van het wegvervoer zich aan ieder rechtskader en iedere controlenorm kan onttrekken. De vrachtbedrijven permitteren zich veel vrijheden en vinden het kennelijk niet nodig dat hun chauffeurs, die steeds vaker van buiten de Unie afkomstig zijn, over een werkvergunning beschikken. De chauffeurs trekken zich niets aan van de voorgeschreven rijtijden, met als gevolg dat ze vaak vechtend tegen de slaap achter het stuur zitten. Hoeveel Mont Blanc- en Gotthard-tunnels moeten er nog in brand staan alvorens er een strikte regelgeving en een Europees, geharmoniseerd en doelmatig controlesysteem komt? De bewoners van alle kwetsbare gebieden of gebieden met drukke verkeersaders en mensen uit alle lagen van de beroepsbevolking eisen dat Europa hier gezien de ernst van de zaak zeer snel optreedt.
Vrachtwagens zouden voortaan uit veiligheidsoverwegingen alleen in colonnes en onder begeleiding de belangrijke tunnels mogen passeren. Zolang dit niet gebeurt blijft de kans bestaan dat er opnieuw dodelijke slachtoffers vallen zodra deze door rampen getroffen tunnels weer worden opengesteld. Wij laten ons niet langer vertellen dat we geduldig moeten afwachten totdat de harmonisatie van de veiligheidsnormen voor tunnels een feit is, maar stellen het politieke falen aan de kaak van een overheid die kennelijk geen haast heeft met het doorvoeren van de weliswaar kostbare, maar noodzakelijke aanpassingen aan de tunnels. De huidige situatie in het wegvervoer moet worden aangepakt en hiertoe dienen wij een diepgaand debat over ons vervoersbeleid aan te gaan. De drama’s in de tunnels hebben duidelijk gemaakt in welke praktische en ideologische impasse het wegvervoer is geraakt nu een aantal vervoersaders is afgesloten en ons milieu wordt verstikt.
Wij moeten ons niet langer laten misleiden door de routine van het wegvervoer. Als wij bereid zijn de oogkleppen af te nemen zullen we erachter komen dat de mogelijkheden van het rail-routevervoer binnen ons dichte Europese netwerk van stations en spoorwegen nog maar zeer mondjesmaat worden benut. Havens in bijvoorbeeld Italië beschikken over voldoende doorvoercapaciteit om de belangrijkste verkeersaders voor het Europese commerciële vervoer te ontlasten. De herinnering aan de slachtoffers van de rampen in de Mont Blanc- en Gotthard-tunnel moet ons ertoe aanzetten dit vraagstuk vanuit een ander perspectief te bekijken, in die zin dat we meer aandacht besteden aan preventie en meer oog krijgen voor hetgeen onze vervoersmiddelen ons te bieden hebben."@nl2
"Senhor Presidente, as mais recentes e demasiadamente repetitivas catástrofes ocorridas no túnel do Monte Branco e no túnel de São Gotardo denunciam de forma dramática a actual política de transportes praticada na Europa. E, neste caso, a denúncia equivale a uma condenação.
O mundo dos transportes rodoviários parece, com efeito, ter-se apartado de todo e qualquer quadro jurídico, de toda e qualquer norma de controlo. As empresas de carga isentam-se a si mesmas de licenças, as autorizações de trabalho tornam-se facultativas para os motoristas, muito frequentemente extracomunitários, quando o seu tempo de condução desrespeita as normas e eles adormecem ao volante. Quantos São Gotardos e Montes Brancos deverão ainda incendiar-se até que sejam abrangidos por uma regulamentação rígida, um sistema eficaz de controlo harmonizado e europeu? As populações vizinhas e de todas as zonas sensíveis ou com forte densidade, assim como todos os profissionais, reclamam, neste caso, a Europa, e a urgência é vital.
Hoje, o bom senso passaria por organizar em todos os túneis importantes escoltas de segurança para colunas organizadas de camiões. Enquanto esta primeira barreira de segurança não for erguida, haverá sempre perigo para a vida alheia quando nos aventurarmos por estes dois túneis sinistrados. Esgotámos a nossa paciência, tentando obter uma harmonização das normas de segurança para os túneis; devemos apontar claramente um dedo acusador, denunciando esta falta de coragem política, esta desresponsabilização dos poderes públicos face à necessária, mas onerosa, reconstrução dos corredores subterrâneos. Se é verdade que se impõe uma revisão das práticas do sector rodoviário, impõe-se com igual veemência uma reflexão de fundo sobre a nossa política de transportes. Os dramas ocorridos nos túneis põem em evidência os impasses práticos e ideológicos da aposta no “exclusivamente rodoviário”, que estrangula alguns eixos de transporte, asfixiando o nosso ambiente.
É preciso, pois, que abramos os olhos, que nos libertemos das pálpebras da rotina rodoviária e que olhemos, finalmente, para toda esta rede europeia de estações e de caminhos-de-ferro, que permaneceu quase inexplorada em matéria de transporte combinado rodovia/ferrovia. E verificaremos que os portos, como os de Itália, possuem potencialidades de trânsito que permitirão aliviar consideravelmente o tráfego comercial nos eixos rodoviários europeus. A memória das vítimas dos túneis de São Gotardo e do Monte Branco deve levar-nos a adoptar um novo espírito, mais preventivo e respeitador, para as nossas formas de deslocação."@pt11
"De nyligen inträffade och alltför repetitiva katastroferna, i Mont Blanc-tunneln och Sankt Gotthardtunneln, pekar på ett dramatiskt sätt ut den transportpolitik som just nu bedrivs i Europa. Och i det här fallet bör utpekande förstås som fördömande.
Vägtransportsektorn tycks i själva verket ha gått utanför alla rättsliga ramar, alla kontrollnormer. Godsföretagen behöver inte ha licens, arbetstillstånd har blivit frivilligt för chaufförerna, som allt oftare kommer från länder utanför gemenskapen, då deras körtid vidrör normerna och sömnen vidrör dem. Hur många Gotthard och Mont Blanc måste fatta eld innan de omfattas av en strikt lagstiftning och ett effektivt harmoniserat kontrollsystem på europeisk nivå? De som bor nära känsliga eller tättbefolkade zoner, liksom alla berörda yrkesgrupper, frågar efter Europa på det här området och det är verkligen brådskande.
Det förnuftiga i dag vore att organisera säkerhetseskorter för konvojer med lastbilar i varje större tunnel. Så länge denna första skyddsåtgärd inte har vidtagits kommer det att uppstå risker för andra människors liv när dessa två katastrofdrabbade tunnlar öppnas på nytt. Man bör inte längre vädja till vårt tålamod för att uppnå en harmonisering av säkerhetsnormerna för tunnlar, utan klart och tydligt peka ut – genom att framföra kritik – denna politiska ängslighet, de offentliga myndigheternas brist på engagemang gentemot en nödvändig men kostsam omorganisering av de underjordiska korridorerna. Metoderna inom vägtransportsektorn måste förbättras, men vi måste ägna lika stor kraft åt en genomgripande diskussion om vår transportpolitik. De tragedier som har inträffat i tunnlarna visar det praktiska och ideologiska dödläge som uppstår med den dominerande ställningen för vägtransporterna, som korkar igen ett antal transportleder och kväver hela vår miljö.
Bara vi öppnar ögonen och frigör oss från vägtransportrutinens skygglappar, så kommer vi äntligen att få se hela denna europeiska struktur med stationer och järnvägar som fortfarande är nästan helt outnyttjade för transporter på blockvagn. Då kommer vi att märka att hamnarna, t.ex. de i Italien, har möjligheter att ta upp transittrafik och lätta upp den täta trafiken på den europeiska handelns huvudleder. Minnet av offren i Gotthard och Mont Blanc bör stimulera oss till en ny anda, som är mer förebyggande och respektfull för våra sätt att förflytta oss."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"tunnel;"9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples