Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-15-Speech-4-101"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011115.5.4-101"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Nous avons voté contre la proposition de règlement sur les paiements transfrontaliers en euros, qui veut contraindre les banques à ne pas leur imposer de charges, en faisant croire faussement qu'ils sont gratuits. Cette absurdité, motivée seulement par la volonté de faire croire que l'euro en lui-même supprime toutes ces commissions sur les paiements transfrontaliers, risque de nous coûter cher en effets pervers de toutes sortes.
En plus, cette proposition est juridiquement boiteuse. Elle est fondée en effet sur l'article 95-1 TCE, qui concerne l'établissement du marché intérieur. Elle devrait donc s'appliquer de la même manière aux quinze membres de l'Union. Or ce n'est pas le cas, puisque trois membres de l'Union n'appartiennent pas à la zone euro. Dans ces conditions, il aurait été plus pertinent sans doute de donner au règlement la base légale de l'article 123-4 TCE (dernière phrase) qui concerne les mesures à prendre pour l'introduction de l'euro, et ne s'applique donc qu'aux pays participant à la monnaie unique.
Mais l'article 123-4 requiert l'unanimité des votes au Conseil, et l'article 95 seulement la majorité qualifiée. C'est sans doute cet aspect qui a pesé dans la balance, afin de contourner les réticences de certains pays.
Il n'en reste pas moins qu'on imagine mal ce que sera la situation juridique concrète dans les pays non-membres de la zone euro, obligés de donner une prime aux virements transfrontaliers libellés dans une monnaie qui ne sera pas la leur.
À cette bizarrerie s'ajoute l'absence dans le règlement de tout article se référant à d'éventuelles sanctions applicables aux établissements bancaires récalcitrants... Evidemment, puisque la Communauté n'a aucune compétence sur ce point. Le Parlement européen a voulu combler cette lacune en votant un amendement qui appelle les États membres à définir et adopter des sanctions "dissuasives", mais ce genre d'exhortation n'a aucun effet juridique."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
".
Wir haben gegen den Vorschlag für eine Verordnung über grenzüberschreitende Zahlungen in Euro gestimmt, mit dem die Banken dazu gezwungen werden sollen, keine Gebühren für derartige Zahlungen mehr zu erheben und die Kunden in dem falschen Glauben zu lassen, diese verursachten keine Kosten. Ein derart absurdes Vorhaben, mit dem lediglich beabsichtigt wird, die Menschen glauben zu machen, dass allein durch den Euro alle diese Gebühren auf grenzüberschreitende Zahlungen wegfielen, kann uns durch negativen Auswirkungen aller Art teuer zu stehen kommen.
Darüber hinaus ist dieser Vorschlag unter rechtlichen Gesichtspunkten zweifelhaft. So stützt er sich auf Artikel 95 Absatz 1 EG-Vertrag, der die Errichtung des Binnenmarkts zum Gegenstand hat. Er müsste demnach gleichermaßen für alle fünfzehn Mitgliedstaaten der Union gelten. Dies ist jedoch nicht der Fall, da drei EU-Mitgliedstaaten nicht der Eurozone angehören. Unter diesen Voraussetzungen wäre es zweifellos sinnvoller gewesen, Artikel 123 Absatz 4 EG-Vertrag (letzter Satz) als Rechtsgrundlage für die Verordnung heranzuziehen, da sich dieser auf Maßnahmen bezieht, die für die Einführung des Euro erforderlich sind, und daher nur die Länder betrifft, die sich an der Einheitswährung beteiligen.
Allerdings erfordert Artikel 123 Absatz 4 einstimmige Beschlüsse des Rates, während gemäß Artikel 95 nur eine qualifizierte Mehrheit verlangt wird. Ohne Zweifel war dieser Aspekt dabei ausschlaggebend, um die Bedenken einiger Länder umgehen zu können.
Nichtsdestoweniger ist schwer vorstellbar, wie die konkrete rechtliche Situation in den Ländern aussehen wird, die sich nicht an der Eurozone beteiligen und die für grenzüberschreitende Überweisungen, die in einer anderen Währung als der ihren ausgestellt sind, einen Zuschuss zahlen müssen.
Zu dieser Absonderlichkeit kommt noch hinzu, dass sich in der Verordnung kein einziger Artikel auf mögliche Sanktionen gegenüber zuwiderhandelnden Bankanstalten bezieht... Dies ist nicht verwunderlich, denn die Gemeinschaft verfügt in dieser Hinsicht über keinerlei Befugnisse. Das Europäische Parlament wollte diese Lücke füllen, indem es für einen Änderungsantrag stimmte, in dem die Mitgliedstaaten dazu aufgefordert werden, „abschreckende“ Sanktionen festzulegen und anzunehmen, jedoch hat diese Art Aufforderung keinerlei Rechtskraft."@de7
"Καταψηφίσαμε την πρόταση κανονισμού για τις διασυνοριακές πληρωμές σε ευρώ, η οποία θέλει να αναγκάσει τις τράπεζες να μην επιβάλλουν κρατήσεις στις πληρωμές, δίνοντας έτσι τη λανθασμένη εντύπωση ότι είναι δωρεάν. Αυτός ο παραλογισμός, προκειμένου να πεισθεί ο κόσμος ότι το ευρώ καταργεί από μόνο του όλες αυτές τις προμήθειες επί των διασυνοριακών πληρωμών, μπορεί να μας στοιχίσει ακριβά προκαλώντας πάσης φύσεως αρνητικές επιπτώσεις.
Εξάλλου, αυτή η πρόταση είναι νομικά αβάσιμη. Πράγματι, βασίζεται στο άρθρο 95-1 ΣΕΚ, που αφορά την δημιουργία της εσωτερικής αγοράς. Θα έπρεπε, λοιπόν, να εφαρμόζεται με τον ίδιο τρόπο και στα δεκαπέντε μέλη της Ένωσης. Ωστόσο, αυτό δεν ισχύει, εφόσον τρία μέλη της Ένωσης δεν ανήκουν στη ζώνη ευρώ. Υπό αυτές τις συνθήκες, θα ήταν μάλλον πιο σωστό να δώσουμε στον κανονισμό τη νομική βάση του άρθρου 123-4 ΣΕΚ (τελευταία πρόταση) που αφορά τα μέτρα που πρέπει να ληφθούν για την εισαγωγή του ευρώ και που ισχύει επομένως μόνο για τις χώρες που συμμετέχουν στο ενιαίο νόμισμα.
Όμως, το άρθρο 123-4 απαιτεί ομοφωνία στους κόλπους του Συμβουλίου, ενώ το άρθρο 95 μόνο ειδική πλειοψηφία. Αυτό ήταν μάλλον το στοιχείο που βάρυνε περισσότερο προκειμένου να αποφύγουμε τις επιφυλάξεις ορισμένων χωρών.
Ωστόσο, δεν είναι δύσκολο να φανταστούμε την πραγματική νομική κατάσταση στις χώρες που δεν είναι μέλη της ζώνης ευρώ, οι οποίες είναι αναγκασμένες να επιδοτούν τα διασυνοριακά εμβάσματα σε ευρώ, ένα νόμισμα το οποίο δεν είναι το δικό τους.
Σε αυτή την περίεργη κατάσταση προστίθεται και η παντελής απουσία, στον κανονισμό, άρθρων που να αναφέρονται σε τυχόν κυρώσεις που θα μπορούσαν να εφαρμοστούν στα τραπεζικά ιδρύματα τα οποία θα διαφωνούσαν... Λογικό, εφόσον η Κοινότητα δεν έχει καμία αρμοδιότητα σε αυτό το ζήτημα. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο θέλησε να καλύψει αυτό το κενό ψηφίζοντας μια τροπολογία σύμφωνα με την οποία τα κράτη μέλη καλούνται να ορίσουν και να εφαρμόσουν “αποτρεπτικές” κυρώσεις, αλλά αυτού του είδους η προτροπή δεν έχει νομικά δεσμευτικό χαρακτήρα."@el8
".
We have voted against the proposal for a regulation on cross-border payments in euro, which is designed to prevent banks from imposing charges, falsely giving the impression that such payments are free. This absurdity, which is motivated only by the desire to make people think that the euro itself removes all commissions on cross-border payments runs the risk of proving expensive for all of us in all kinds of unwanted ways.
Furthermore, this proposal is of very dubious legal value. Its legal basis is Article 95(1) of the EC Treaty, which deals with the establishment of the internal market. It should, therefore, apply in the same way to the fifteen members of the Union. It does not, however, because three Members of the Union are not part of the euro zone. Given these circumstances, it would probably have been more appropriate to make the regulation’s legal basis Article 123(4) of the EC Treaty (last phrase) concerning measures to adopt for the introduction of the euro, and does not, therefore, apply to the countries participating in the single currency.
Article 123(4), however, requires unanimous approval in Council, and Article 95 only requires a qualified majority. This is probably the factor that tipped the scales in making some countries less reticent.
It is nevertheless difficult to imagine the reality of the legal situation in countries that are not members of the euro zone, that are forced to pay a premium for cross-border transfers made out in a currency other than their own.
To this bizarre situation we can add the absence in the regulation of any article referring to possible sanctions against recalcitrant banks. Of course there is none, since the Community has no jurisdiction on this matter. The European Parliament has sought to close this loophole by voting for an amendment that calls on the Member States to define and adopt sanctions that will act as a “deterrent”, but this type of request has no legal force."@en3
"(FR) Hemos votado en contra de la propuesta de reglamento sobre los pagos transfronterizos en euros, que quiere obligar a los bancos a no imputarles ningún gasto, dando a entender erróneamente que son gratuitos. Este deseo absurdo, motivado únicamente por la voluntad de que la gente crea que el euro, por si mismo, elimina todas estas comisiones de los pagos transfronterizos, amenaza con producir efectos perversos de todo tipo que pueden costarnos caro.
Además, esta propuesta es jurídicamente defectuosa. Se fundamenta en efecto en el artículo 95-1 TCE, relativo a la implantación del mercado interior. Por tanto, debería aplicarse de forma idéntica a los quince miembros de la Unión. Sin embargo, no es el caso, ya que tres miembros de la Unión no pertenecen a la zona euro. En estas condiciones, sin duda habría sido más adecuado darle al reglamento la base legal del artículo 123-4 TCE (última frase), que se refiere a las medidas a adoptar para la introducción del euro, y que por tanto sólo se aplica a los países que participan en la moneda única.
Pero el artículo 123-4 requiere la unanimidad de los votos en el Consejo, y el artículo 95 sólo la mayoría cualificada. Sin duda, este es el dato que ha inclinado la balanza, con el fin de eliminar las reticencias de ciertos países.
Sin embargo, no deja de ser cierto que es difícil imaginar cuál será la situación jurídica concreta en los países que no son miembros de la zona euro, que se verán obligados a dar un trato privilegiado a los giros transfronterizos realizados en una moneda que no será la suya.
A este extraño fenómeno viene a sumarse, en el reglamento, la ausencia de artículos que se refieran a las eventuales sanciones aplicables a las entidades bancarias recalcitrantes... Esto es evidente, puesto que la Comunidad no tiene competencia alguna en este campo. El Parlamento Europeo ha querido llenar este vacío votando a favor de una enmienda que invita a los Estados miembros a definir y a adoptar sanciones “disuasorias”, pero este tipo de exhortaciones no tienen ningún efecto jurídico."@es12
"Äänestimme rajatylittävistä euromääräisistä maksuista annettua asetusehdotusta vastaan, koska siinä pankkeja ei vaadita luopumaan palvelumaksuista, ja näin luulotellaan, että maksut ovat ilmaisia. Tämä päätön ajatus, johon on syynä pelkästään halu uskotella, että euro poistaa kaikki rajatylittävien maksujen palvelumaksut, voi käydä meille kalliiksi kaikenlaisten vääristyneiden vaikutusten vuoksi.
Lisäksi tämä ehdotus on juridisesti hatara. Sen oikeusperustana on nimittäin EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 1 kohta, joka koskee sisämarkkinoiden toteutumista. Asetusta pitäisi siis soveltaa samalla tavoin kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä kolme unionin jäsenvaltioista jää euroalueen ulkopuolelle. Siksi olisi epäilemättä ollut tarkoituksenmukaista ottaa asetuksen oikeusperustaksi EY:n perustamissopimuksen 123 artiklan 4 kohta (viimeinen virke), joka koskee euron käyttöönottoon liittyviä toimenpiteitä ja jota siis ei sovelleta niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät ota käyttöön yhteistä rahaa.
Perustamissopimuksen 123 artiklan 4 kohdassa edellytetään kuitenkin neuvoston yksimielisyyttä, mutta 95 artiklassa ainoastaan määräenemmistöä. Juuri tämä seikka on epäilemättä painanut vaakakupissa, koska näin on saatu kierrettyä tiettyjen jäsenvaltioiden vastalauseet.
Tästä huolimatta on vaikea kuvitella euroalueen ulkopuolisten valtioiden konkreettista oikeudellista tilannetta, kun ne velvoitetaan perimään palvelumaksuja jossakin muussa kuin omassa valuutassaan suoritettavista rajatylittävistä tilisiirroista.
Tätä hullutusta täydentää vielä se, ettei asetuksessa ole ainuttakaan sellaista artiklaa, jossa säädettäisiin vastahakoisiin rahoituslaitoksiin sovellettavista mahdollisista seuraamuksista... Eipä tietenkään, koska yhteisö ei ole toimivaltainen tässä asiassa. Euroopan parlamentti on halunnut korjata tämän puutteen äänestämällä sellaisen tarkistuksen puolesta, jossa jäsenvaltioita kehotetaan määrittelemään ja asettamaan "varoittavia" seuraamuksia, mutta tämänkaltaisella kehotuksella ei ole mitään oikeudellista vaikutusta."@fi5
"Abbiamo votato contro la proposta di regolamento relativo ai pagamenti transfrontalieri in euro che vuole costringere le banche a non imporre commissioni, facendo credere erroneamente che tali pagamenti siano gratuiti. Quest'assurdità, motivata soltanto dalla volontà di far credere che l'euro di per sé sopprima tutte le commissioni sui pagamenti transfrontalieri, rischia di costarci cara, in quanto produrrà effetti perversi di ogni tipo.
Questa proposta inoltre è giuridicamente debole; si fonda infatti sull'articolo 95, paragrafo 1, del Trattato CE, che riguarda la realizzazione del mercato interno. Essa dovrebbe dunque essere applicata in modo omogeneo nei quindici Stati membri dell'Unione; ma così non è, poiché tre Stati membri non fanno parte della zona dell'euro. In tali condizioni, sarebbe stato più opportuno conferire al regolamento la base giuridica dell'articolo 123, paragrafo 4, del Trattato CE (ultima frase) che riguarda le misure da adottare per l'introduzione dell'euro e si applica quindi soltanto ai paesi che aderiscono alla moneta unica.
L'articolo 123, paragrafo 4, del Trattato CE richiede però l'unanimità dei voti del Consiglio, mentre l'articolo 95 richiede solo la maggioranza qualificata. E' senza dubbio questo aspetto ad aver influito, nell'intento di aggirare la riluttanza di alcuni paesi.
Ciò non toglie che rimane difficile immaginare la futura e concreta situazione giuridica dei paesi che non hanno aderito alla zona dell'euro, obbligati a premiare i bonifici transfrontalieri effettuati in una valuta che non sarà la loro.
A questa bizzarria si aggiunge l'assenza nel regolamento di qualsiasi articolo che si riferisca ad eventuali sanzioni applicabili agli istituti bancari recalcitranti… Evidentemente, perché la Comunità non ha alcuna competenza in materia. Il Parlamento europeo ha voluto colmare questa lacuna votando un emendamento che invita gli Stati membri a fissare sanzioni "dissuasive" e ad adottarle, ma questo genere di appello non ha alcun effetto giuridico."@it9
".
We have voted against the proposal for a regulation on cross-border payments in euro, which is designed to prevent banks from imposing charges, falsely giving the impression that such payments are free. This absurdity, which is motivated only by the desire to make people think that the euro itself removes all commissions on cross-border payments runs the risk of proving expensive for all of us in all kinds of unwanted ways.
Furthermore, this proposal is of very dubious legal value. Its legal basis is Article 95(1) of the EC Treaty, which deals with the establishment of the internal market. It should, therefore, apply in the same way to the fifteen members of the Union. It does not, however, because three Members of the Union are not part of the euro zone. Given these circumstances, it would probably have been more appropriate to make the regulation’s legal basis Article 123(4) of the EC Treaty (last phrase) concerning measures to adopt for the introduction of the euro, and does not, therefore, apply to the countries participating in the single currency.
Article 123(4), however, requires unanimous approval in Council, and Article 95 only requires a qualified majority. This is probably the factor that tipped the scales in making some countries less reticent.
It is nevertheless difficult to imagine the reality of the legal situation in countries that are not members of the euro zone, that are forced to pay a premium for cross-border transfers made out in a currency other than their own.
To this bizarre situation we can add the absence in the regulation of any article referring to possible sanctions against recalcitrant banks. Of course there is none, since the Community has no jurisdiction on this matter. The European Parliament has sought to close this loophole by voting for an amendment that calls on the Member States to define and adopt sanctions that will act as a “deterrent”, but this type of request has no legal force."@lv10
"Wij hebben tegen het voorstel voor een verordening betreffende grensoverschrijdende betalingen in euro gestemd. Met dit voorstel wil men de banken dwingen om geen lasten te heffen op deze betalingen, door te doen alsof ze niets kosten. Dat is natuurlijk absurd, en de enige reden voor dit voorstel is dat men ons wil doen geloven dat de euro op zichzelf alle commissies op grensoverschrijdende betalingen zal opheffen. Deze grap zou ons wel eens duur te staan kunnen komen, als we denken aan alle funeste gevolgen die hieruit kunnen voortvloeien.
Bovendien heeft dit voorstel een wankele juridische grondslag. Het is immers gebaseerd op artikel 95, lid 1 van het EG-Verdrag, dat betrekking heeft op de verwezenlijking van de interne markt. Het zou dus in gelijke mate moeten gelden voor de vijftien lidstaten van de Unie. Dat is echter niet het geval, aangezien drie leden van de Unie niet deelnemen aan de euro. Onder deze omstandigheden zou artikel 123, lid 4 (laatste zin) van het EG-Verdrag, dat betrekking heeft op de maatregelen die genomen moeten worden voor de invoering van de euro en dus enkel van toepassing is op de landen die aan de euro deelnemen, ongetwijfeld een betere rechtsgrondslag zijn geweest.
Artikel 123, lid 4 vereist echter eenparigheid van stemmen in de Raad, terwijl artikel 95 slechts gekwalificeerde meerderheid vereist. Dit aspect heeft ongetwijfeld zwaar gewogen, met het oog op het overwinnen van de bezwaren van bepaalde landen.
Niettemin kan men zich moeilijk voorstellen wat de concrete juridische situatie zal zijn in de landen die niet deelnemen aan de euro. Zij zullen verplicht zijn om een toeslag te geven op grensoverschrijdende overschrijvingen die in een munt zijn uitgedrukt welke niet de hunne is.
Bij deze eigenaardigheid komt nog het feit dat in de verordening geen enkel artikel is opgenomen met betrekking tot eventuele sancties voor banken die niet meewerken. Dat is ook logisch, want de Gemeenschap heeft geen enkele bevoegdheid op dat punt. Het Parlement wilde deze leemte opvullen door de aanneming van een amendement waarin de lidstaten worden opgeroepen “afschrikkende” sancties aan te nemen, maar dit soort aansporingen heeft geen enkel juridisch effect."@nl2
"Votámos contra a Proposta de Regulamento sobre os pagamentos transfronteiras em euros, que pretende obrigar os bancos a não cobrar taxas sobre os mesmos, fazendo crer, falsamente, que os mesmos são gratuitos. Este absurdo, motivado exclusivamente pela vontade de fazer crer que o euro, por si só, suprime todas estas comissões sobre os pagamentos transfronteiriços, corre o risco de nos custar caro devido a uma série de efeitos perversos.
Para além disso, esta proposta é coxa do ponto de vista jurídico. Tem, com efeito, por base o nº 1 do artigo 95º do TCE, que diz respeito à criação do mercado interno. Deveria, pois, aplicar-se da mesma forma aos quinze Estados-Membros da União. Ora, não é o caso, visto que há três Estados-Membros da União que não pertencem à zona do euro. Nestas condições, teria, sem dúvida, sido mais pertinente atribuir ao Regulamento, como base jurídica, o nº 4 do artigo 123º do TCE (última frase), que diz respeito às medidas a tomar para a introdução do euro, e que, por conseguinte, se aplica apenas aos países que participam na moeda única.
Contudo, o nº 4 do artigo 123º exige a unanimidade dos votos no Conselho, e o artigo 95º apenas a maioria qualificada. Foi sem dúvida este aspecto que pesou na balança, para permitir contornar as reticências de determinados países.
Seja como for, será difícil imaginar a situação jurídica concreta nos países que não participam na zona do euro, obrigados a dar um prémio às transferências transfronteiriças efectuadas numa divisa que não a sua.
A este absurdo acrescenta-se a ausência, no Regulamento, de qualquer artigo que se refira a eventuais sanções aplicáveis aos estabelecimentos bancários recalcitrantes... Evidentemente, uma vez que a Comunidade não tem qualquer competência neste domínio. O Parlamento Europeu pretendeu colmatar esta lacuna, aprovando uma alteração que exorta os Estados-Membros a definirem e aprovarem sanções "dissuasivas", mas este género de exortação não tem qualquer efeito jurídico."@pt11
"Vi har röstat emot förslaget till förordning om gränsöverskridande betalningar i euro, eftersom man vill tvinga bankerna att avstå från att införa avgifter på sådana betalningar och därmed ge det falska intrycket att de är gratis. Denna absurditet, som endast motiveras av viljan att ge ett intryck av att euron i sig upphäver alla avgifter på gränsöverskridande betalningar, riskerar att stå oss dyrt i form av alla slags negativa bieffekter.
Dessutom är detta förslag rättsligt sett haltande. Det grundas på artikel 95.1 i EG-fördraget, som rör upprättandet av den inre marknaden. Den bör således tillämpas på samma sätt för alla 15 medlemmar i unionen. Men så är inte fallet, eftersom tre medlemmar av unionen inte tillhör euroområdet. Under dessa omständigheter skulle det utan tvekan ha varit lämpligare att artikel 123.4 EG-fördraget (sista meningen) var förordningens rättsliga grund, eftersom den rör de åtgärder som skall vidtas för eurons införande och således endast är tillämplig på de länder som inför den gemensamma valutan.
Artikel 123.4 kräver emellertid en enhällig omröstning i rådet, medan artikel 95 endast fordrar en kvalificerad majoritet. Utan tvekan är det denna aspekt som har vägt tyngst, för att man skall kunna kringgå vissa länders betänkligheter.
Det är ändå svårt att föreställa sig det faktiska rättsläget i de länder som inte är medlemmar av euroområdet, med tanke på att de kommer att tvingas införa ett avdrag för gränsöverskridande betalningar i en valuta som inte är deras egen.
Bortsett från denna oregelmässighet saknar förordningen en artikel om eventuella påföljder som kan tillämpas på motsträviga bankinrättningar... Något som är självklart, eftersom gemenskapen inte har någon befogenhet på denna punkt. Europaparlamentet ville åtgärda den bristen genom att rösta för ett ändringsförslag som uppmuntrar medlemsstaterna att fastställa och anta ”avskräckande” påföljder, men den typen av uppmaning har ingen rättslig effekt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples