Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-13-Speech-2-199"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20011113.10.2-199"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"Signora Presidente, onorevoli parlamentari, sin dai suoi primissimi giorni di attività, questa Commissione ha sempre considerato l’allargamento come una priorità assoluta. L’allargamento è infatti l’esatta misura, la prova concreta e la responsabilità storica dell’Europa, dei suoi poteri e dei suoi doveri, delle sue potenzialità e delle sue ambizioni. Nel rispetto degli obiettivi fissati dal Parlamento e dal Consiglio europeo, questi paesi potranno – ultimate le procedure di ratifica – aderire all’Unione europea prima delle elezioni del giugno 2004, e quindi sedere qui nel prossimo Parlamento. L’anno prossimo sarà dunque l’anno decisivo per l’allargamento, così come per il futuro dell’Europa. Nei negoziati affronteremo i settori più delicati, come l’agricoltura, i fondi strutturali e il bilancio. Lo faremo con la stessa ferma volontà di trovare delle soluzioni costruttive. La Commissione presenterà delle proposte sin dall’inizio dell’anno, sulla base dell’ attuale e dei principi adottati in occasione del Consiglio europeo di Berlino. Molto dipenderà dalla continuità degli sforzi per adottare e applicare l’ nei paesi candidati. Come sottolinea la Commissione nelle sue relazioni periodiche di quest’anno, i paesi candidati dovranno, inoltre, dotarsi della capacità amministrativa necessaria per applicare correttamente le norme e le politiche dell’Unione. Il proseguimento degli sforzi dei paesi candidati, però, non è che una faccia sola della medaglia. Perché l’allargamento possa concludersi con successo, infatti, sarà importante sostenere il metodo comunitario e la necessaria cooperazione tra il Consiglio, il Parlamento e la Commissione. Il 2002 sarà un anno di intensa attività di revisione e monitoraggio, e so che il Parlamento seguirà con attenzione questi lavori. Vorrei anche esortare gli Stati membri a continuare a rispettare le intese già concluse in materia di allargamento, in particolare nel contesto di Agenda 2000 e delle prospettive finanziarie fino al 2006, com'è stato concordato dal Consiglio europeo di Berlino del 1999. Non si può condizionare l’allargamento a ulteriori riforme, anche se le responsabilità che ci assumiamo con l’allargamento devono servirci per preparare con slancio e visione politica il nuovo processo istituzionale che sarà lanciato dal Consiglio europeo di Laeken. Analogamente, non si dovrebbero collegare i negoziati attualmente in corso alla questione delle finanze dell’Unione dopo il 2006, perché si tratta di questioni distinte. Qualsiasi tentativo di collegarle significherebbe cambiare le regole e finirebbe inevitabilmente per incrinare i delicati equilibri del nostro processo negoziale. Le relazioni che vi presentiamo esaminano anche le ripercussioni dell’allargamento sui paesi vicini, cioè altri paesi europei, e sul Mediterraneo. Gli attacchi terroristici dell’11 settembre contro gli Stati Uniti hanno profondamente trasformato il contesto internazionale, rendendolo meno stabile, meno prevedibile e più angosciante. Il mondo ha più che mai bisogno di un’Europa forte, sicura dei propri valori, che diffonda attorno a sé stabilità, prevedibilità, sicurezza e che sia finalmente protagonista sulla scena mondiale. L’allargamento confermerà lo statuto dell’Europa come prima economia e prima potenza commerciale al mondo, con un mercato interno unico di 500 milioni di consumatori. A partire da questa realtà, abbiamo la capacità di ampliare, al di là dell’Unione e dei paesi candidati, la zona di prosperità e di stabilità di cui abbiamo bisogno. Per questo dobbiamo sviluppare una nuova “politica di vicinanza”, che costituisce uno degli obiettivi strategici di questa Commissione. Io sostengo da tempo - e l’ho confermato ieri al Collegio europeo di Bruges - che occorre andare oltre e rafforzare la gamma degli strumenti al servizio del partenariato euromediterraneo, dei partenariati con la Russia, con l’Ucraina e della nostra azione stabilizzatrice nei Balcani. L’idea fondamentale è di estendere a tutti i nostri vicini la liberalizzazione degli scambi, le norme tecniche e le legislazioni che disciplinano il nostro mercato unico. Le forme da dare a tali accordi dovranno essere negoziate – accordi di libero scambio o accordi sul tipo di quello sullo Spazio economico europeo – ma l’importante sarà di consolidare l’interpenetrazione economica. L’obiettivo centrale è costituire un partenariato il più stretto possibile con i nostri vicini, che si trasformi nel principale fattore di stabilità e di sicurezza. Dobbiamo, in sostanza, esportare stabilità, porre le basi per uno sviluppo equilibrato di tutta l’area vicina all’Unione, sfruttando i principali punti di forza dell’integrazione europea. Questo faciliterà anche, al momento opportuno, l’integrazione dei nostri vicini più prossimi, che sono quelli della regione dei Balcani occidentali. Con l’allargamento, che è l’unificazione del continente, si chiude di fatto un capitolo della storia d’Europa e si pongono le premesse del futuro. Attraverso questo processo l’Unione si prepara ad assumere responsabilità continentali che rendono necessaria una nuova riflessione sui nostri mezzi, sulle nostre politiche, sugli obiettivi della nostra azione, a livello globale. Il nostro impegno e il nostro coraggio devono essere pari all’impegno e al coraggio con cui i paesi candidati stanno preparandosi per entrare nell’Unione. In questo sforzo, non dobbiamo certo scordare l’importanza della dimensione culturale del nostro partenariato. Per questo stiamo lavorando su una nuova iniziativa per facilitare il dialogo e la comprensione reciproca fra le due sponde del Mediterraneo. Sono grato al Parlamento per il suo sostegno e per l’atteggiamento costruttivo con cui ha seguito e segue il processo di allargamento, e conto che tale sostegno possa continuare in questa delicata fase finale dei negoziati. Il lavoro dei parlamentari sarà fondamentale non solo per quanto riguarda la ratifica in quanto tale, ma anche dal punto di vista più generale del sostegno all’allargamento da parte dei cittadini europei. In base ai sondaggi, infatti, in molte parti dell’Unione occorre ancora convincere una buona parte dei cittadini dei vantaggi globali dell’allargamento. Ovviamente, la Commissione porterà avanti e intensificherà la sua strategia d’informazione, ma sono il Parlamento e i parlamentari che, più efficacemente di chiunque altro, possono contribuire a sviluppare il necessario sostegno democratico per l’allargamento. Signora Presidente, onorevoli parlamentari, il costante coinvolgimento del Parlamento nel processo di allargamento è fondamentale, così come esso è fondamentale per il dibattito sul futuro dell’Europa, un dibattito in cui ci si aspetta un sostanziale contributo da parte dei paesi candidati e dei futuri Stati membri. La relazione presentata oggi dalla Commissione dimostra che l’inizio di una nuova era per l’Europa è a pochi passi. Compiamoli assieme, continuiamo e intensifichiamo la nostra cooperazione nei mesi a venire e poniamo così le premesse per un’Unione più vasta, più forte e totalmente democratica! ) Di tutte le esperienze fatte nella prima parte del mio mandato di Presidente della Commissione, nessuna mi ha personalmente colpito quanto i viaggi nei paesi candidati, gli incontri con i cittadini di quei paesi e con i rappresentanti dei loro governi, il contatto con i loro Parlamenti, coraggiosamente impegnati giorno e notte nell’arduo compito di condurre in porto la transizione delle loro società, in cui la preparazione per l’allargamento costituisce il capitolo fondamentale. E' proprio a loro che io vorrei indirizzare, da questa sede di Strasburgo, un messaggio di fraternità, di amicizia e di riconoscenza per il loro sforzo. Ecco, vi sono paesi che, appena dieci anni fa, erano ancora letteralmente staccati dalla nostra Europa e che hanno riannodato il filo dei valori comuni. Prima ancora di essere ammessi formalmente come nuovi Stati membri, questi paesi cominciano a raccogliere i frutti della loro integrazione, e partecipano già di fatto a questo nuovo spazio di stabilità e di sviluppo, come testimonia la presenza sempre più cospicua di imprese degli Stati membri nei paesi candidati. I progressi registrati sulla strada dell’adesione sono straordinari. Nelle relazioni che vi presentiamo oggi si analizzano - e qui ringrazio veramente il Commissario Verheugen e i suoi collaboratori per aver fatto uno sforzo che non ha precedenti, dal punto di vista quantitativo e qualitativo, giacché hanno inaugurato, sperimentato una metodologia che è veramente straordinaria, e se qualche volta possiamo aver fatto mancanze, è perché veramente ci siamo inoltrati in un cammino ignoto - il più precisamente possibile gli sforzi di preparazione. In poche parole, le nostre relazioni dimostrano che questo avvenimento storico dell'allargamento è davvero possibile e vicino, a condizione che si mantenga questo ritmo così sostenuto. Senza entrare nei dettagli, che vi saranno illustrati fra poco dal Commissario Verheugen, vi posso dire che si constatano progressi praticamente in tutti i capitoli in cui si articola il processo di adesione. Credo di poter affermare che tali incredibili progressi traggono notevole ispirazione da Nizza dove, un anno fa, abbiamo definito in modo concreto le tappe e l’itinerario - che abbiamo chiamato dell’ultima fase di questo complesso processo di allargamento. Tra un anno esatto valuteremo, insieme a voi, la capacità di ciascun paese candidato di assumersi i diritti e gli obblighi connessi alla sua partecipazione all’Unione. Ci rendiamo conto che a quel punto dovremo aver concluso i negoziati con i paesi che avranno rispettato i criteri stabiliti, o almeno dovremo essere estremamente vicini alla conclusione dei negoziati."@it9
lpv:translated text
"Fru formand, mine damer og herrer, lige siden den spæde start på Kommissionens aktiviteter har den betragtet udvidelsen som en absolut førsteprioritet. Udvidelsen er nemlig det nøjagtige billede og det konkrete bevis på Europa. Udvidelsen er Europas historiske ansvar, og udvidelsen er Europas rettigheder og pligter, dets muligheder og dets ambitioner. Hvis disse lande opfylder de målsætninger, som Parlamentet og Det Europæiske Råd har fastlagt, kan de - når ratificeringsproceduren er tilendebragt - blive optaget i EU inden valget i juni 2004 og således komme til at sidde i det næste Parlament. Næste år bliver således det afgørende år både for udvidelsen og for Europas fremtid. Under forhandlingerne skal vi tage de vanskeligste emner op såsom landbruget, strukturfondene og budgettet, og det skal vi med samme stærke vilje til at finde nogle konstruktive løsninger. Kommissionen vil allerede stille nogle forslag først på året med udgangspunkt i EU's nuværende og i de principper, der blev vedtaget på Det Europæiske Råd i Berlin. Meget afhænger af kontinuiteten i den indsats, ansøgerlandene gør for at indføre og gennemføre EU's . Sådan som Kommissionen understreger i sine periodiske rapporter i år, skal ansøgerlandene desuden sørge for at anskaffe sig den nødvendige administrative kapacitet til en korrekt gennemførelse af EU's bestemmelser og politikker. Ansøgerlandenes fortsatte indsats er dog kun det ene aspekt. Hvis udvidelsens afslutning skal være en succes, er det nemlig vigtigt at fremme fællesskabsmetoden og det nødvendige samarbejde mellem Rådet, Parlamentet og Kommissionen. 2002 bliver et år med en heftig reviderings- og overvågningsaktivitet, og jeg ved, at Parlamentet vil følge dette arbejde nøje. Jeg vil også gerne opfordre medlemsstaterne til fortsat at overholde de aftaler, vi allerede har indgået om udvidelsen, navnlig når det gælder Agenda 2000 og de finansielle overslag indtil 2006, sådan som man blev enig om på Det Europæiske Råd i Berlin i 1999. Vi kan ikke gøre udvidelsen afhængig af yderligere reformer, selv om vi som følge af det ansvar, vi påtager os med udvidelsen, på en beslutsom måde og med politiske visioner skal forberede den nye institutionelle proces, som bliver iværksat på Det Europæiske Råd i Laeken. På samme måde skal man heller ikke forbinde de igangværende forhandlinger med spørgsmålet om EU's finanser efter 2006, for der er tale om to forskellige spørgsmål. Ethvert forsøg på at forbinde disse spørgsmål med hinanden ville være ensbetydende med at ændre reglerne og ville uundgåeligt ende med at ødelægge den fine balance i vores forhandlingsproces. I de rapporter, vi forelægger for Dem, undersøger vi også udvidelsens konsekvenser for nabolandene, det vil sige de andre europæiske lande, og for Middelhavsområdet. Terrorattentaterne mod USA den 11. september ændrede den internationale situation fuldstændigt og gjorde den mindre stabil, mindre forudsigelig og mere bekymrende. Verden har mere end nogensinde brug for et stærkt EU, som er sikker på sine egne værdier, som skaber stabilitet, forudsigelighed og sikkerhed omkring sig, og som endelig spiller en hovedrolle på den internationale scene. Udvidelsen slår EU's status fast som verdens stærkeste økonomi og handelsmagt med et indre marked, der tæller 500 millioner forbrugere. Med udgangspunkt i denne kendsgerning er vi i stand til at udvide det område med fremgang og stabilitet, som vi har brug for, så det ikke blot omfatter EU og ansøgerlandene. Derfor skal vi udvikle en ny "nabolandspolitik", og den er en af Kommissionens strategiske målsætninger. Jeg har længe været af den opfattelse - og det bekræftede jeg i går på Europa-kollegiet i Brugge - at det er nødvendigt at gå et skridt videre og styrke de forskellige instrumenter, vi benytter i forbindelse med Euro-Middelhavspartnerskabet, partnerskaberne med Rusland og Ukraine og vores indsats for at skabe stabilitet i Balkanlandene. Den grundlæggende idé er, at alle vores nabolande også skal have glæde af handelsliberaliseringen, de tekniske standarder og de lovgivninger, som gælder for det indre marked. Der skal forhandles om, hvilken form disse aftaler skal have - skal det være frihandelsaftaler eller aftaler efter samme model som EØS-aftalen? - men det vigtigste bliver at styrke samspillet mellem økonomierne. Hovedmålsætningen er at skabe det tættest mulige partnerskab med vores nabolande, et partnerskab, der bliver den vigtigste stabilitets- og sikkerhedsfaktor. Vi skal kort sagt eksportere stabilitet til de andre lande og skabe grundlaget for en harmonisk udvikling i hele området omkring EU ved at udnytte de væsentligste fordele ved den europæiske integration. Når tiden er inde, vil dette også lette integrationen af vores nærmeste naboer, nemlig landene i den vestlige del af Balkanområdet. Med udvidelsen, som forener kontinentet, afslutter man faktisk et kapitel i Europas historie og skaber forudsætningerne for fremtiden. Gennem denne proces forbereder EU sig på at påtage sig sit ansvar for kontinentet, og dette ansvar nødvendiggør nogle nye overvejelser om vores midler, vores politikker og de overordnede målsætninger for vores handlinger. Vores indsats og mod skal være af samme størrelsesorden som den indsats og det mod, ansøgerlandene udviser i deres forberedelser på at blive optaget i EU. I forbindelse med denne indsats må vi naturligvis ikke glemme betydningen af vores partnerskabs kulturelle dimension. Derfor arbejder vi i øjeblikket på et nyt initiativ for at fremme dialogen og den gensidige forståelse mellem begge sider af Middelhavet. Jeg er taknemmelig for Parlamentets støtte og for dets konstruktive måde at følge udvidelsesprocessen på, og jeg regner med, at denne støtte fortsætter her i forhandlingernes vanskelige slutfase. Parlamentsmedlemmernes arbejde vil ikke bare være afgørende for ratificeringen i sig selv, men også ud fra et mere generelt synspunkt, nemlig de europæiske borgeres tilslutning til udvidelsen. Det fremgår nemlig af meningsmålingerne, at det mange steder i EU stadig er nødvendigt at overbevise en stor del af borgerne om de overordnede fordele ved udvidelsen. Kommissionen vil selvfølgelig fortsætte og styrke sin informationsstrategi, men det er Parlamentet og parlamentsmedlemmerne, som på en mere effektiv måde end nogen andre kan bidrage til at fremme den nødvendige demokratiske tilslutning til udvidelsen. Fru formand, mine damer og herrer, Parlamentets konstante inddragelse i udvidelsesprocessen er af afgørende vigtighed, og den er ligeledes af afgørende vigtighed for den kommende debat om Europas fremtid, en debat, hvor vi forventer et væsentligt bidrag fra ansøgerlandene og de kommende medlemsstater. Kommissionens rapport i dag viser, at begyndelsen på en ny æra for Europa kun er nogle få skridt væk. Lad os tage disse skridt sammen, og lad os fortsætte og intensivere vores samarbejde i de kommende måneder og således skabe forudsætningerne for en større, stærkere og fuldstændigt demokratisk Union! Af alle de erfaringer, jeg har gjort mig i første del af min embedsperiode som kommissionsformand, er det, der personligt har berørt mig mest, mine rejser i ansøgerlandene, mødet med disse landes borgere og deres regeringsrepræsentanter og kontakten med deres parlamenter, som dag og nat kæmper bravt for at udføre den vanskelige opgave, det er at gennemføre deres samfunds overgang, og hvor udvidelsesforberedelserne udgør det vigtigste kapitel. Netop til dem vil jeg gerne her fra Strasbourg sende et budskab om broderskab, venskab og taknemmelighed for deres indsats. Der er nemlig nogle lande, som for kun 10 år siden bogstaveligt talt stadig var adskilt fra resten af Europa, og som nu igen har knyttet trådene til vores fælles værdier. Selv før de formelt bliver optaget som nye medlemsstater, kan disse lande begynde at høste frugterne af deres integration, og de deltager reelt allerede i det nye stabilitets- og udviklingsområde, hvilket vi kan se af det stadig større antal virksomheder fra medlemsstaterne i ansøgerlandene. Der er gjort nogle meget store fremskridt i retning af tiltrædelsen. I de rapporter, vi forelægger for Dem i dag, analyserer vi udvidelsesforberedelserne så nøje som muligt, og her vil jeg gerne rette en stor tak til kommissær Verheugen og hans medarbejdere for deres enestående indsats både set ud fra et kvantitativt og et kvalitativt synspunkt, eftersom de har indledt og afprøvet en metode, der er helt fantastisk, og hvis der skulle være nogle enkelte mangler, er det, fordi vi rent faktisk har bevæget os ud på et ukendt område. Vores rapporter viser kort sagt, at den historiske begivenhed, som udvidelsen er, virkelig er mulig og nært forestående, såfremt vi fortsætter i dette stabile tempo. Jeg vil ikke gå i detaljer - for dem vil kommissær Verheugen beskrive for Dem om lidt - men blot sige, at der praktisk taget kan konstateres fremskridt på alle de områder, som tiltrædelsesprocessen er centreret omkring. Jeg kan vist godt sige, at disse utrolige fremskridt i høj grad er inspireret af mødet i Nice, hvor vi for et år siden konkret fastlagde etaperne og ruten - som vi kaldte for et "vejkort" - i den sidste fase af denne komplekse udvidelsesproces. Om præcis et år skal vi i fællesskab vurdere de enkelte ansøgerlandes evne til at påtage sig de rettigheder og pligter, de har som medlemmer af EU. Vi er klar over, at vi så er nødt til at have afsluttet forhandlingerne med de lande, som overholder de opstillede kriterier, eller at vi i det mindste er nødt til at være yderst tæt på forhandlingernes afslutning."@da1
"Frau Präsidentin, meine sehr geehrten Damen und Herren Abgeordneten! Seit den allerersten Tagen ihrer Tätigkeit hat diese Kommission der Erweiterung stets absolute Priorität beigemessen. Die Erweiterung ist nämlich der Maßstab, der konkrete Prüfstein für die Europäischen Union und ihre historische Verantwortung, ihre Befugnisse und Pflichten, ihre Möglichkeiten und Zielvorstellungen. Bei Wahrung der vom Europäischen Parlament und vom Europäischen Rat festgelegten Ziele werden diese Länder – nach Abschluss der Ratifikationsverfahren – der Europäischen Union noch vor den Europawahlen im Juni 2004 beitreten und hier im nächsten Parlament vertreten sein können. Das kommende Jahr wird demnach sowohl für die Erweiterung als auch für die Zukunft Europas entscheidend sein. In den Verhandlungen werden wir die heikelsten Kapitel wie Landwirtschaft, Strukturfonds und Haushaltspolitik angehen. Und wir werden dies mit unverminderter Entschlossenheit tun und uns um konstruktive Lösungen bemühen. Die Kommission wird ab Jahresbeginn Vorschläge unterbreiten, die auf dem gegenwärtigen Besitzstand und den vom Europäischen Rat in Berlin angenommenen Grundsätzen beruhen. Viel wird von der Kontinuität der Bemühungen um die Übernahme und Anwendung des Besitzstandes in den Kandidatenländern abhängen. Die Kandidatenländer müssen ferner, wie die Kommission in ihren diesjährigen regelmäßigen Berichten hervorhebt, die für die korrekte Anwendung der Normen und Politiken der Union erforderlichen Verwaltungskapazitäten schaffen. Die Fortsetzung der Anstrengungen der Kandidatenländer ist jedoch nur eine Seite der Medaille. Für den erfolgreichen Abschluss der Erweiterung kommt es nämlich darauf an, die Gemeinschaftsmethode und die notwendige Zusammenarbeit zwischen Rat, Parlament und Kommission zu verstärken. 2002 wird ein Jahr intensiver Revisions- und Monitoringtätigkeiten werden, und ich bin mir sicher, dass das Parlament diese Arbeiten aufmerksam verfolgen wird. Ich möchte ferner die Mitgliedstaaten nachdrücklich dazu auffordern, sich weiterhin an die insbesondere im Rahmen der Agenda 2000 und der finanziellen Vorausschauen bis 2006 bereits getroffenen Vereinbarungen zur Erweiterung zu halten, wie dies vom Europäischen Rat in Berlin 1999 beschlossen wurde. Die Erweiterung darf nicht von weiteren Reformen abhängig gemacht werden, auch wenn die Verantwortung, die wir mit der Erweiterung übernehmen, dadurch wahrgenommen werden muss, dass wir mit Elan und politischen Visionen einen neuen institutionellen Prozess vorbereiten, der vom Europäischen Rat in Laeken auf den Weg gebracht wird. Ebenso dürfen die laufenden Verhandlungen nicht mit der Frage nach der Finanzierung der Union nach 2006 verbunden werden, denn das hat nichts miteinander zu tun. Jeder Versuch, beide Fragen zu verknüpfen, hieße die Regeln zu ändern und würde letzten Endes unweigerlich zu einer Störung der empfindlichen Gleichgewichte unseres Verhandlungsprozesses führen. In den Ihnen vorgelegten Berichten werden auch die Auswirkungen der Erweiterung auf die Nachbarländer, d. h. auf andere europäische Staaten, und auf den Mittelmeerraum untersucht. Die Terroranschläge gegen die Vereinigten Staaten vom 11. September haben das internationale Gefüge tief greifend verändert, sie haben seine Stabilität und Berechenbarkeit verringert und seine Bedrohlichkeit erhöht. Die Welt braucht mehr denn je ein starkes Europa, das sich seiner Werte sicher ist, das Stabilität, Berechenbarkeit und Sicherheit ausstrahlt und endlich eine führende Rolle auf der internationalen Bühne übernimmt. Die Erweiterung wird den Status Europas als weltweit wichtigste Wirtschafts- und Handelsmacht mit einem einheitlichen Binnenmarkt und 500 Millionen Verbrauchern bestätigen. Ausgehend von dieser Situation besitzen wir die Fähigkeit, den von uns benötigten Raum des Wohlstands und der Stabilität über die Union und die Kandidatenländer hinaus auszudehnen. Deshalb müssen wir eine neue „Nachbarschaftspolitik“ entwickeln, was ein strategisches Ziel dieser Kommission darstellt. Seit langem behaupte ich, und habe dies auch gestern im Europakolleg von Brügge bekräftigt, dass wir noch weiter gehen und die Palette der Instrumente im Dienste der Europa-Mittelmeer-Partnerschaft, der Partnerschaften mit Russland und mit der Ukraine sowie unsere stabilisierenden Aktionen auf dem Balkan verstärken müssen. Der Grundgedanke besteht darin, die Liberalisierung des Handels, die für unseren Binnenmarkt geltenden technischen Normen und Gesetze auf all unsere Nachbarn auszuweiten. Die Formen für solche Vereinbarungen – Freihandelsabkommen oder Abkommen ähnlich dem über den Europäischen Wirtschaftsraum – sind zwar noch auszuhandeln, doch wichtig ist die Verstärkung der gegenseitigen wirtschaftlichen Verflechtung. Das Hauptziel ist die Schaffung einer möglichst engen Partnerschaft mit unseren Nachbarn, die sich zum wichtigsten Stabilitäts- und Sicherheitsfaktor entwickeln muss. Wir müssen sozusagen die Stabilität exportieren und die Grundlagen für eine ausgewogene Entwicklung des gesamten Nachbarraums der Union schaffen, indem wir uns die wesentlichen Vorteile der europäischen Integration zunutze machen. Das wird zu gegebener Zeit auch die Integration unserer nächsten Nachbarn in der westlichen Balkanregion fördern. Mit der Erweiterung, d. h. mit der Einigung Europas, wird faktisch ein Kapitel in der Geschichte Europas geschlossen und der Grundstein für die Zukunft gelegt. Durch diesen Prozess bereitet sich die Union darauf vor, europaweit Verantwortung zu übernehmen, was neue Überlegungen über unsere Mittel und Politiken sowie über die Ziele unseres globalen Handelns erforderlich macht. Unser Engagement und unser Mut dürfen dem Engagement und dem Mut der sich auf den EU-Beitritt vorbereitenden Kandidatenländer in nichts nachstehen. Bei diesen Bemühungen dürfen wir selbstverständlich die Bedeutung der kulturellen Dimension unserer Partnerschaft nicht vergessen. Deshalb arbeiten wir gegenwärtig an einer neuen Initiative, um den Dialog und das gegenseitige Verständnis zwischen beiden Ufern des Mittelmeers zu erleichtern. Ich danke dem Europäischen Parlament für seine konstruktive Unterstützung und Begleitung des Erweiterungsprozesses, und ich rechne fest damit, dass diese Unterstützung in dieser schwierigen Schlussetappe der Verhandlungen fortgeführt werden kann. Die Arbeit der Parlamentsmitglieder wird nicht nur für die Ratifizierung als solche, sondern auch ganz allgemein für die Unterstützung der Erweiterung durch die Unionsbürger ausschlaggebend sein. Ausgehend von den Meinungsumfragen gilt es nämlich, in vielen Teilen der Union noch einen erheblichen Teil der Bevölkerung von den globalen Vorteilen der Erweiterung zu überzeugen. Die Kommission wird selbstverständlich ihre Informationsstrategie voranbringen und intensivieren, doch sind es das Parlament und seine Mitglieder, die wirksamer als jeder andere dazu beitragen können, die notwendige demokratische Unterstützung für die Erweiterung zu entwickeln. Frau Präsidentin, meine sehr geehrten Damen und Herren Abgeordneten! Die ständige Mitwirkung des Europäischen Parlaments am Erweiterungsprozess ist wichtig, so wie sie auch für die Debatte über die Zukunft Europas wichtig ist, bei der wir einen substanziellen Beitrag der Kandidatenländer und zukünftigen Mitgliedstaaten erwarten. Die heute von der Kommission vorgelegten Berichte zeigen, dass Europa nur wenige Schritte von dem Beginn eines neuen Zeitalters entfernt ist. Gehen wir sie gemeinsam, setzen wir in den kommenden Monaten unsere Zusammenarbeit fort und verstärken wir sie, schaffen wir auf diese Weise die Voraussetzungen für eine erweiterte, stärkere und absolut demokratische Union! Von all den Erfahrungen, die ich in der ersten Zeit meines Mandats als Präsident der Europäischen Kommission gesammelt habe, hat mich nichts so sehr beeindruckt wie die Reisen in die Kandidatenländer, die Begegnungen mit den Bürgern dieser Länder und den Vertretern ihrer Regierungen, der Kontakt zu ihren Parlamenten, die sich Tag und Nacht beherzt der mühevollen Aufgabe widmen, die Reform ihrer Gesellschaften unter Dach und Fach zu bringen, wobei die Vorbereitung auf die Erweiterung im Vordergrund steht. Ihnen möchte ich hier von Straßburg aus eine Botschaft der Verbundenheit, der Freundschaft und der Anerkennung für ihre Bemühungen übermitteln. Es gibt Länder, die noch vor zehn Jahren buchstäblich von unserem Europa abgetrennt waren und nun den Faden der gemeinsamen Wertvorstellungen wieder angeknüpft haben. Noch bevor diese Länder formal als neue Mitgliedstaaten aufgenommen werden, genießen sie bereits die Früchte ihrer Integration, indem sie praktisch an diesem neuen Raum der Stabilität und Entwicklung teilhaben, was durch die zunehmende Präsenz von Unternehmen der Mitgliedstaaten in den Kandidatenländern bewiesen wird. Auf dem Weg zum Beitritt wurden außerordentliche Fortschritte erzielt. In den Berichten, die wir Ihnen heute vorlegen, werden die Bemühungen zur Beitrittsvorbereitung höchst genau analysiert. An dieser Stelle möchte ich Kommissar Verheugen und seinen Mitarbeitern meinen aufrichtigen Dank aussprechen, die sowohl quantitativ als auch qualitativ einen beispiellosen Kraftakt vollbracht haben, denn sie haben eine wirklich außergewöhnliche Methode eingeführt und erprobt, und wenn wir bisweilen auch Fehler gemacht haben, so liegt das daran, dass wir wirklich Neuland betreten haben. Kurz gesagt, unsere Fortschrittsberichte zeigen, dass dieses historische Ereignis der Erweiterung wirklich in greifbare Nähe rückt, wenn das gegenwärtige hohe Tempo beibehalten wird. Ohne in die Details zu gehen, die Ihnen gleich von Kommissar Verheugen erläutert werden, kann ich Ihnen sagen, dass praktisch in allen Kapiteln, in die sich der Beitrittsprozess gliedert, Fortschritte zu verzeichnen sind. Ich wage zu behaupten, dass diese unglaublichen Fortschritte in erheblichem Maße durch die Tagung des Europäischen Rates in Nizza beflügelt wurden, wo wir vor einem Jahr die Etappen und den Fahrplan – die so genannte für die letzte Phase dieses komplexen Erweiterungsprozesses konkret festgelegt haben. In genau einem Jahr werden wir gemeinsam mit Ihnen die Fähigkeit eines jeden Kandidatenlandes zur Übernahme der mit der EU-Mitgliedschaft verbundenen Rechte und Pflichten überprüfen. Wir sind uns dessen bewusst, dass wir bis dahin die Verhandlungen mit den Ländern, die die Stabilitätskriterien erfüllen, abgeschlossen haben oder zumindest kurz vor deren Abschluss stehen müssen."@de7
"Κυρία � ρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, από τις πρώτες κιόλας ημέρες της δραστηριότητάς της, η Επιτροπή αυτή θεώρησε τη διεύρυνση πρωταρχική προτεραιότητα. � ράγματι, η διεύρυνση αποτελεί το ακριβές μέτρο, την απτή απόδειξη και την ιστορική ευθύνη της Ευρώπης, των εξουσιών και των υποχρεώσεών της, των δυνατοτήτων και των φιλοδοξιών της. Σύμφωνα με τους στόχους που καθορίζονται από το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και το Συμβούλιο, οι χώρες αυτές θα μπορέσουν – μετά την ολοκλήρωση των διαδικασιών επικύρωσης – να προσχωρήσουν στην Ευρωπαϊκή Ένωση πριν από τις εκλογές του Ιουνίου του 2004 και, κατά συνέπεια, να κάθονται εδώ στο επόμενο Κοινοβούλιο. Ο επόμενος χρόνος θα είναι συνεπώς ο αποφασιστικός χρόνος για τη διεύρυνση, καθώς και για το μέλλον της Ευρώπης. Στις διαπραγματεύσεις θα αντιμετωπίσουμε τους πιο λεπτούς τομείς, όπως η γεωργία, τα διαρθρωτικά ταμεία και ο προϋπολογισμός. Θα το πράξουμε με την ίδια ακλόνητη βούληση να βρούμε εποικοδομητικές λύσεις. Η Επιτροπή θα υποβάλει προτάσεις ήδη από την αρχή του έτους, βάσει του υπάρχοντoς κεκτημένου και των αρχών που θεσπίστηκαν από το Συμβούλιο του Βερολίνου. � ολλά θα εξαρτηθούν από τη συνέχιση των προσπαθειών για να υιοθετηθεί και να εφαρμοστεί το κεκτημένο στις υποψήφιες χώρες. Όπως υπογραμμίζει η Επιτροπή στις περιοδικές της εκθέσεις αυτού του έτους, οι υποψήφιες χώρες θα πρέπει επίσης να αποκτήσουν τις αναγκαίες διοικητικές ικανότητες για την ορθή εφαρμογή των κανονισμών και των πολιτικών της Ένωσης. Η συνέχιση των προσπαθειών των υποψήφιων χωρών, όμως, δεν είναι παρά μόνον η μία πλευρά του νομίσματος. � ράγματι, για να ολοκληρωθεί η διεύρυνση με επιτυχία, θα είναι σημαντική η υποστήριξη της κοινοτικής μεθόδου και η αναγκαία συνεργασία Συμβουλίου, Κοινοβουλίου και Επιτροπής. Το 2002 θα είναι ένα έτος έντονης δραστηριότητας αναθεώρησης και παρακολούθησης και ξέρω ότι το Κοινοβούλιο θα παρακολουθήσει με ενδιαφέρον τις εργασίες αυτές. Θα ήθελα επίσης να παρακαλέσω τα κράτη μέλη να συνεχίσουν να τηρούν τις συμφωνίες που έχουν ήδη συναφθεί σχετικά με τη διεύρυνση, ειδικότερα στο πλαίσιο του � ρογράμματος Δράσης 2000 και των δημοσιονομικών προοπτικών έως το 2006, όπως συμφωνήθηκε από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Βερολίνου το 1999. Δεν μπορούμε να απαιτήσουμε ως όρο για τη διεύρυνση περαιτέρω μεταρρυθμίσεις, αν και οι ευθύνες που αναλαμβάνουμε με τη διεύρυνση πρέπει να μας χρησιμεύσουν για να προετοιμάσουμε με αποφασιστικότητα και πολιτικό όραμα τη νέα θεσμική διαδικασία που θα θεσπιστεί από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Λάκεν. Με ανάλογο τρόπο, δεν θα πρέπει να συνδεθούν οι σημερινές διαπραγματεύσεις με το ζήτημα των οικονομικών της Ένωσης μετά το 2006, γιατί πρόκειται για χωριστά ζητήματα. Οποιαδήποτε προσπάθεια σύνδεσής τους θα σήμαινε αλλαγή των κανόνων και θα είχε ως αναπόφευκτο αποτέλεσμα τη ρήξη των ευαίσθητων ισορροπιών της διαπραγματευτικής μας διαδικασίας. Οι εκθέσεις που σας υποβάλλουμε εξετάζουν και τον αντίκτυπο της διεύρυνσης στις γειτονικές χώρες, σε άλλες δηλαδή χώρες της Ευρώπης και της Μεσογείου. Οι τρομοκρατικές επιθέσεις της 11ης Σεπτεμβρίου κατά των Ηνωμένων � ολιτειών μεταμόρφωσαν ριζικά το διεθνές πλαίσιο, καθιστώντας το λιγότερο σταθερό, λιγότερο προβλέψιμο και πιο ανησυχητικό. Ο κόσμος έχει περισσότερο από ποτέ ανάγκη μια ισχυρή Ευρώπη, σταθερή στις αξίες της, που εξαπλώνει γύρω της σταθερότητα, προβλεψιμότητα, ασφάλεια και είναι επιτέλους πρωταγωνίστρια στην παγκόσμια σκηνή. Η διεύρυνση θα επιβεβαιώσει το καθεστώς της Ευρώπης ως πρώτης οικονομικής και εμπορικής δύναμης στον κόσμο, με ενιαία εσωτερική αγορά 500 εκατομμυρίων καταναλωτών. Βασιζόμενοι σε αυτήν την πραγματικότητα, έχουμε τη δυνατότητα να διευρύνουμε, πέρα από την Ένωση και τις υποψήφιες χώρες, τη ζώνη ευημερίας και σταθερότητας την οποία έχουμε ανάγκη. Για το σκοπό αυτό, πρέπει να αναπτύξουμε μια νέα “πολιτική γειτνίασης”, που αποτελεί έναν από τους στρατηγικούς στόχους αυτής της Επιτροπής. Από πολλού υποστηρίζω - και το επιβεβαίωσα εχθές στην Ευρωπαϊκή Ακαδημία της Bruges - ότι πρέπει να πάμε πιο πέρα και να διευρύνουμε το φάσμα των μέσων στην υπηρεσία της ευρωμεσογειακής εταιρικής σχέσης, των εταιρικών σχέσεων με τη Ρωσία, την Ουκρανία και της σταθεροποιητικής μας δράσης στα Βαλκάνια. Η ουσιαστική ιδέα είναι να επεκταθούν σε όλους τους γείτονές μας η ελευθέρωση των συναλλαγών, τα τεχνικά πρότυπα και οι νομοθεσίες που ρυθμίζουν την ενιαία αγορά μας. Οι μορφές που θα δώσουμε στις συμφωνίες αυτές πρέπει να αποτελέσουν αντικείμενο διαπραγμάτευσης – συμφωνίες ελεύθερων συναλλαγών ή συμφωνίες κατά το πρότυπο του Ευρωπαϊκού Οικονομικού Χώρου – αλλά το σημαντικό θα είναι να εδραιωθεί η οικονομική αλληλοδιείσδυση. Ο κεντρικός στόχος είναι η οικοδόμηση μιας όσο το δυνατόν στενότερης εταιρικής σχέσης με τους γείτονές μας, η οποία θα αναχθεί στον κυριότερο παράγοντα σταθερότητας και ασφάλειας. Ουσιαστικά, πρέπει να εξαγάγουμε σταθερότητα, να θέσουμε τις βάσεις για μια ισορροπημένη ανάπτυξη όλης της περιοχής γύρω από την Ένωση, αξιοποιώντας τα κυριότερα ισχυρά σημεία της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης. Αυτό θα διευκολύνει επίσης, εν ευθέτω χρόνω, την ενσωμάτωση των πλησιέστερων γειτόνων μας, που είναι αυτοί της περιοχής των Δυτικών Βαλκανίων. Με τη διεύρυνση, που είναι η ενοποίηση της ηπείρου, κλείνει εκ των πραγμάτων ένα κεφάλαιο της Ιστορίας της Ευρώπης και τίθενται οι βάσεις του μέλλοντος. Μέσα από αυτήν τη διαδικασία, η Ένωση προετοιμάζεται για να αναλάβει ευθύνες για όλη την ήπειρο που καθιστούν αναγκαίο ένα νέο στοχασμό για τα μέσα, τις πολιτικές, τους στόχους της δράσης μας, σε παγκόσμιο επίπεδο. Οι προσπάθειες και η τόλμη μας πρέπει να συμβαδίζουν με τις προσπάθειες και την τόλμη με την οποία οι υποψήφιες χώρες προετοιμάζονται για την ένταξη στην Ένωση. Στην προσπάθεια αυτή, δεν πρέπει βέβαια να λησμονήσουμε τη σημασία της πολιτιστικής διάστασης της εταιρικής μας σχέσης. Για το σκοπό αυτό επεξεργαζόμαστε μια νέα πρωτοβουλία, για να διευκολύνουμε το διάλογο και την αλληλοκατανόηση ανάμεσα στις δύο όχθες της Μεσογείου. Είμαι ευγνώμων στο Κοινοβούλιο για την υποστήριξή του και για την εποικοδομητική στάση με την οποία παρακολούθησε και παρακολουθεί τη διαδικασία της διεύρυνσης και ελπίζω η υποστήριξη αυτή να συνεχιστεί σε αυτή τη λεπτή, τελική φάση των διαπραγματεύσεων. Το έργο των βουλευτών θα είναι θεμελιώδες, όχι μόνον όσον αφορά την επικύρωση αυτή καθεαυτή, αλλά και από τη γενικότερη άποψη της υποστήριξης της διεύρυνσης εκ μέρους των ευρωπαίων πολιτών. � ράγματι, σύμφωνα με τις δημοσκοπήσεις, μεγάλο μέρος των πολιτών πρέπει ακόμη να πεισθεί για τα γενικά πλεονεκτήματα της διεύρυνσης. Η Επιτροπή, φυσικά, θα προωθήσει και θα εντείνει τη στρατηγική της ενημέρωσης, αλλά αυτοί που μπορούν να συμβάλουν πιο αποτελεσματικά από οποιονδήποτε άλλον στην ανάπτυξη της αναγκαίας δημοκρατικής υποστήριξης για τη διεύρυνση είναι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και τα μέλη του. Κυρία � ρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, η σταθερή συμμετοχή του Κοινοβουλίου στη διαδικασία της διεύρυνσης είναι θεμελιώδης, όπως θεμελιώδης είναι και ο ρόλος του στη συζήτηση για το μέλλον της Ευρώπης, μία συζήτηση στην οποία αναμένεται η ουσιαστική συμβολή εκ μέρους των υποψήφιων χωρών και των μελλοντικών κρατών μελών. Η έκθεση που παρουσιάζεται σήμερα από την Επιτροπή αποδεικνύει ότι η αρχή μιας νέας εποχής για την Ευρώπη απέχει ελάχιστα βήματα. Ας τα κάνουμε μαζί, ας συνεχίσουμε και ας εντείνουμε τη συνεργασία μας στους επόμενους μήνες και ας θέσουμε έτσι τις βάσεις για μια ευρύτερη, πιο ισχυρή και απόλυτα δημοκρατική Ένωση! Από όλες τις εμπειρίες στο πρώτο μέρος της θητείας μου ως � ροέδρου της Επιτροπής, καμία δεν με εντυπωσίασε προσωπικά όσο τα ταξίδια στις υποψήφιες χώρες, οι συναντήσεις με τους πολίτες των χωρών αυτών και με τους εκπροσώπους των κυβερνήσεών τους, η επαφή με τα Κοινοβούλιά τους, τα οποία με ηρωισμό κοπιάζουν νυχθημερόν στο δύσκολο καθήκον να οδηγήσουν σε αίσιο τέλος τη μετάβαση των κοινωνιών τους, όπου η προετοιμασία για τη διεύρυνση αποτελεί το θεμελιώδες κεφάλαιο. Σε αυτούς ακριβώς θα ήθελα να απευθύνω, από εδώ, από το Στρασβούργο, ένα μήνυμα αδελφοσύνης, φιλίας και αναγνώρισης για τις προσπάθειές τους. Υπάρχουν χώρες οι οποίες, πριν από δέκα μόλις χρόνια, ήταν ακόμα κυριολεκτικά αποκομμένες από την Ευρώπη μας και οι οποίες έχουν επανασυνδεθεί στο νήμα των κοινών αξιών. � ριν ακόμη γίνουν επίσημα δεκτές ως νέα κράτη μέλη, οι χώρες αυτές αρχίζουν να δρέπουν τους καρπούς της ένταξής τους και συμμετέχουν ήδη εκ των πραγμάτων σ' αυτόν τον νέο χώρο σταθερότητας και ανάπτυξης, όπως αποδεικνύει η διαρκώς αυξανόμενη παρουσία επιχειρήσεων των κρατών μελών στις υποψήφιες χώρες. Οι πρόοδοι που καταγράφονται στην πορεία της προσχώρησης είναι εξαιρετικές. Στις εκθέσεις που σας υποβάλλουμε σήμερα - και εδώ θέλω να ευχαριστήσω πραγματικά τον Επίτροπο Verheugen και τους συνεργάτες του για την άνευ προηγουμένου προσπάθεια που κατέβαλαν, από ποσοτική και ποιοτική άποψη, καθότι εγκαινίασαν και δοκίμασαν μια πραγματικά εξαιρετική μεθοδολογία και αν κάποιες φορές εμφανίσαμε ελλείψεις είναι γιατί βαδίσαμε πράγματι σε έναν άγνωστο δρόμο - αναλύονται με όσο το δυνατόν μεγαλύτερη ακρίβεια οι προσπάθειες της προετοιμασίας. Εν ολίγοις, οι εκθέσεις μας αποδεικνύουν ότι το ιστορικό αυτό γεγονός της διεύρυνσης είναι πράγματι κοντινό, υπό τον όρο να διατηρηθεί αυτός ο τόσο ταχύς ρυθμός. Χωρίς να υπεισέλθω σε λεπτομέρειες, που θα σας παρουσιάσει εντός ολίγου ο Επίτροπος Verheugen, μπορώ να σας πω ότι διαπιστώνονται πρόοδοι ουσιαστικά σε όλα τα κεφάλαια στα οποία χωρίζεται η διαδικασία προσχώρησης. � ιστεύω πως μπορώ να βεβαιώσω ότι οι απίστευτες αυτές πρόοδοι παίρνουν σημαντική πνοή από τη Νίκαια, όπου, πριν από ένα χρόνο, προσδιορίσαμε συγκεκριμένα τους σταθμούς και την πορεία – την οποία αποκαλέσαμε χάρτη πορείας - της τελευταίας φάσης αυτής της πολύπλοκης διαδικασίας της διεύρυνσης. Σε έναν ακριβώς χρόνο, θα εκτιμήσουμε μαζί σας την ικανότητα κάθε υποψήφιας χώρας να αναλάβει τα δικαιώματα και τις υποχρεώσεις που συνεπάγεται η συμμετοχή στην Ένωση. Κατανοούμε ότι στο σημείο αυτό θα πρέπει να έχουμε ολοκληρώσει τις διαπραγματεύσεις με τις χώρες που θα έχουν τηρήσει τα καθορισμένα κριτήρια ή, τουλάχιστον, θα πρέπει να είμαστε πάρα πολύ κοντά στην ολοκλήρωση των διαπραγματεύσεων."@el8
". Madam President, ladies and gentlemen, enlargement has been a top priority for this Commission from the very beginning of its mandate. From the point of view of Europe’s powers and responsibilities, its potential and goals, enlargement is the real acid test. It is also Europe’s historic duty. Once the conditions set by Parliament and the European Council have been complied with, and once the necessary ratification procedures are complete, these countries will be in a position to join the European Union before the June 2004 elections and thus elect representatives to this House for the next Parliamentary term. Therefore, next year will be decisive for the enlargement process and for the future of Europe. Negotiations will be tackling sensitive issues like agriculture, the Structural Funds and the budget and, in these negotiations, we will show the same determination to find constructive answers that we have shown in the past. From the beginning of the year onwards, the Commission will be putting forward proposals based on the current and on the principles adopted at the Berlin European Council. Much will depend on the continued efforts of the candidate countries to adopt and implement the . As the Commission stresses in its Regular Reports this year, the candidate countries will also need to develop the necessary administrative capacity to be able to apply the Union’s rules and policies properly. However, sustained efforts on behalf of the candidate countries are only one side of the coin. In order for enlargement to be a success, it will be important to strengthen the Community method and sustain the necessary cooperation between the Council, Parliament and the Commission. 2002 will be a year of intense reviewing and monitoring and I know I can count on Parliament to scrutinise this work closely. I would also urge the Member States to continue to respect their existing commitments regarding enlargement, particularly those contained in Agenda 2000 and the Financial Perspective for up to 2006, as agreed by the Berlin European Council in 1999. We cannot make further reforms a pre-condition for enlargement, although the responsibilities which we are taking on with enlargement must prompt us to begin preparing, with considerable momentum and political vision, the new institutional process due to be launched at the Laeken European Council. Similarly, the current negotiations should not be linked to the issue of the Union’s finances after 2006, these are separate issues. Any attempt to relate them would mean changing the rules and would inevitably ultimately disrupt our carefully balanced negotiation process. The reports we are presenting to you also look at the implications of enlargement for the candidate countries’ neighbours, that is other European countries, and for the Mediterranean. The terrorist attacks of 11 September against the US have completely changed the international situation. It is now less stable, less predictable and more frightening. Now, more than ever, the world needs a strong Europe which is sure of its values, which sows stability, predictability, security and prosperity around it, and which is, at last, a leading power on the international stage. With enlargement, Europe’s position as the world’s leading economy and trading power, with an internal market of 500 million consumers, will be confirmed. With this situation established, we will be in a position to extend the area of stability and prosperity which we so need beyond the Union and the candidate countries. If we are to achieve this, we will need a new ‘neighbourhood policy’, and this is one of this Commission’s strategic goals. As I have long maintained, and as I confirmed yesterday at the College of Europe in Bruges, we need to move beyond and expand the range of instruments available to the Euro-Mediterranean Partnership, the partnerships with Russia and Ukraine, and our stability efforts in the Balkans. The fundamental intention is to extend liberalisation of trade, the technical standards and the laws governing our internal market to all our neighbours. The form that the appropriate agreements should take – free-trade agreements or agreements modelled on the European Economic Area agreement – will have to be determined through negotiations, but the essential objective will be to consolidate mutual economic presence. Our central aim is to build a partnership with our neighbours that is as close as possible and which can become an anchor for stability and security. Basically, what we need to do is ‘export’ stability, and lay the foundations for balanced development in all areas bordering on the Union, drawing on the main strengths of European integration. This will make integration of our closest neighbours, the countries of the Western Balkans, easier when the time comes. Enlargement – the unification of this continent – brings to a close a chapter in Europe’s history and lays the foundations for the future. Through this process, the Union is preparing to shoulder responsibilities as a continent and we therefore need to take a closer look at our resources, policies and goals, at global level. Our commitment and courage must match the commitment and courage which the candidate countries are showing as they prepare to join the Union. In our efforts, we must not, of course, neglect the importance of the cultural dimension of our partnership. This is why we are working on a new initiative to encourage dialogue and mutual understanding between the northern and southern shores of the Mediterranean. I am grateful for Parliament’s past and present support and constructive attitude towards the enlargement process. I am counting on Parliament’s continued support during this sensitive, final phase of the negotiations. The work of the Members of this House will be crucial, not just in terms of ratification as such, but also, more generally, in terms of encouraging support for enlargement among Europe’s citizens. Opinion polls indicate that, in many parts of the Union, many citizens still need to be convinced of the overall benefits of enlargement. The Commission will, of course, continue and intensify its information strategy, but it is Parliament and its Members that can make the greatest, most effective contribution to building up the necessary democratic support for enlargement. Madam President, ladies and gentlemen, the continuous involvement of this House in the enlargement process remains crucial, and not least in terms of the debate on Europe’s future, a debate to which the candidate countries and future Member States are expected to make a substantial contribution. The report presented by the Commission today shows that the beginning of a new European era is just a few steps away. Let us take these steps together and continue and intensify our cooperation in the months to come, and thus lay the foundations for a larger, stronger, completely democratic Union. Since the beginning of my mandate as President of the Commission, nothing has made a deeper impression on me than my trips to the candidate countries, my meetings with their citizens and the representatives of their governments, or my contact with their parliaments, bravely working day and night on the arduous task of bringing their societies safely through the transition consisting mainly of preparations for enlargement. In recognition of their efforts, I would like to send them a message of thanks and good wishes from the European Parliament here in Strasbourg. There you are: these are countries which, barely ten years ago, were literally cut off from the Europe in which we live. Since then, they have been restoring contact with our shared values. Even before being formally admitted as new Member States, the candidate countries are starting to reap the benefits of their integration. In practice, they are already part of our area of stability and development, as is shown by the ever-increasing presence in the candidate countries of companies from the Member States. We have already seen extraordinary progress along the road to accession. The reports we are presenting to you today analyse as precisely as possible the countries’ preparation efforts. Here, I would like to express my heartfelt thanks to Commissioner Verheugen and his colleagues for their huge, unprecedented efforts, in terms of both quality and quantity, in instigating and experimenting with a truly remarkable methodology, and if we should prove to have failed at any time, it is because we really were stepping out in the dark. In short, our reports show that this historic moment really is possible and just around the corner, but only if we are able to keep up this sustained pace. Without going into the details of the reports, which Commissioner Verheugen will be describing in a few moments, I can tell you that progress has been made in virtually all the chapters making up the accession process. I think I can safely say that this remarkable progress has been greatly inspired by Nice, where, a year ago, we set out the practical stages and the ‘roadmap’, as we termed it, for the final stage of this path to enlargement. One year from now, we will evaluate, together with Parliament, the ability of each of the candidate countries to assume the rights and responsibilities which are part and parcel of its integration into the Union. We realise that, when that time comes, we will have to have concluded, or, at least, very nearly concluded the negotiations with the countries which have met the criteria laid down."@en3
"(IT) Señora Presidenta, Señorías, desde sus primeros días de actividad, esta Comisión siempre ha considerado la ampliación como una prioridad absoluta. En efecto, la ampliación es la medida exacta, la prueba concreta y la responsabilidad histórica de Europa, de sus poderes y de sus deberes, de sus potencialidades y de sus ambiciones. En el respeto de los objetivos fijados por el Parlamento y por el Consejo Europeo, estos países podrán – en cuanto se ultimen los procedimientos de ratificación – adherir a la Unión Europea antes de las elecciones de junio de 2004, y por lo tanto, sentarse aquí en el próximo Parlamento. Por consiguiente, el año que viene será el año decisivo para la ampliación, así como para el futuro de Europa. En las negociaciones abordaremos los sectores más delicados como la agricultura, los Fondos estructurales y el presupuesto. Lo haremos con la misma firme voluntad de encontrar soluciones constructivas. La Comisión presentará propuestas desde primeros de año, sobre la base del acervo actual y de los principios adoptados con ocasión del Consejo Europeo de Berlín. Mucho dependerá de los esfuerzos continuados por adoptar y aplicar el acervo en los países candidatos. Como recalca la Comisión en sus informes periódicos de este año, los países candidatos deberán dotarse asimismo de la capacidad administrativa necesaria para aplicar correctamente las normas y las políticas de la Unión. Sin embargo, el esfuerzo continuado de los países candidatos no es más que una cara de la misma moneda. En efecto, para que la ampliación pueda culminar con éxito será importante respaldar el método comunitario y la cooperación necesaria entre el Consejo, el Parlamento y la Comisión. El año 2002 será un año de intensa actividad de revisión y monitorización y sé que el Parlamento seguirá con atención estos trabajos. Quisiera exhortar asimismo a los Estados miembros a que continúen respetando los acuerdos ya celebrados en materia de ampliación, en particular en el contexto de la Agenda 2000 y de las perspectivas financieras hasta el 2006, tal como acordó el Consejo Europeo de Berlín de 1999. No se puede supeditar la ampliación a más reformas, a pesar de que las responsabilidades que adquirimos con la ampliación nos deben servir para preparar con fuerza y visión política el nuevo proceso institucional que será lanzado por el Consejo Europeo de Laeken. Análogamente, tampoco se deberán supeditar las negociaciones actualmente en curso a la cuestión de las finanzas de la Unión después de 2006, porque se trata de cuestiones diferentes. Cualquier intento de vincularlas supondría cambiar las reglas y acabaría perjudicando inevitablemente los delicados equilibrios de nuestros proceso de negociación. Los informes que les presentamos examinan asimismo las repercusiones de la ampliación en los países vecinos, es decir, en otros países europeos, y en el Mediterráneo. Los ataques terroristas del 11 de septiembre contra los Estados Unidos han cambiado profundamente el contexto internacional convirtiéndolo en menos estable, en menos previsible y en más angustioso. El mundo necesita más que nunca una Europa fuerte, segura de sus valores, que difunda a su alrededor estabilidad, previsibilidad, seguridad y que sea por fin protagonista en el escenario mundial. La ampliación confirmará el estatuto de Europa como primera economía y primera potencia comercial del mundo, con un mercado interior único de 500 millones de consumidores. A partir de esta realidad, tenemos la capacidad de ampliar, más allá de la Unión y de los países candidatos, la zona de prosperidad y de estabilidad que necesitamos. Por esto, debemos desarrollar una nueva “política de vecindad” que constituye uno de los objetivos estratégicos de esta Comisión. Desde hace tiempo sostengo – y ayer lo confirmé al Colegio Europeo de Brujas – que es preciso ir más allá y reforzar la gama de los instrumentos al servicio de la asociación euromediterránea, de las asociaciones con Rusia, con Ucrania y de nuestra acción estabilizadora en los Balcanes. La idea fundamental es extender a todos nuestros vecinos la liberalización de los intercambios, nuestras técnicas y las legislaciones que regulan nuestro mercado único. Las formas que hay que dar a estos acuerdos deberán negociarse – acuerdos de librecambio o acuerdos similares al del Espacio Económico Europeo – pero lo importante será consolidar la interpenetración económica. El objetivo central es constituir una asociación lo más estrecha posible con nuestros vecinos que se convierta en el principal factor de estabilidad y de seguridad. En definitiva, debemos exportar estabilidad, sentar las bases para un desarrollo equilibrado de toda el área adyacente a la Unión aprovechando los principales puntos de fuerza de la integración europea. Esto facilitará en el momento oportuno también la integración de nuestros vecinos más cercanos que no son otros que los de la región de los Balcanes occidentales. Con la ampliación, que es la unificación del continente, se cierra, de hecho, un capítulo de la historia de Europa y se sientan las bases para el futuro. A través de este proceso, la Unión se prepara para asumir responsabilidades continentales que convierten en necesaria una nueva reflexión sobre nuestros medios, sobre nuestras políticas y sobre los objetivos de nuestra acción a escala global. Nuestro compromiso y nuestro valor deben ser iguales al compromiso y al valor con que los países candidatos están preparándose para ingresar en la Unión. En este esfuerzo, no debemos olvidar la importancia de la dimensión cultural de nuestra asociación. Por esto, estamos trabajando en una nueva iniciativa para facilitar el diálogo y la comprensión mutua entre las dos orillas del Mediterráneo. Debo agradecer al Parlamento su apoyo y la constructiva actitud con que ha seguido y sigue el proceso de ampliación, y cuento con que este apoyo pueda continuar en esta delicada etapa final de las negociaciones. La labor de los diputados será fundamental no solo en lo que se refiere a la ratificación como tal, sino también desde el punto de vista más general del apoyo a la ampliación por parte de los ciudadanos europeos. Sobre la base de los sondeos, en efecto, en muchas partes de la Unión es preciso convencer todavía a una buena parte de los ciudadanos de las ventajas globales de la ampliación. Obviamente, la Comisión llevará adelante e intensificará su estrategia de información; sin embargo, son el Parlamento y los diputados los que más que nadie pueden contribuir a desarrollar el apoyo democrático necesario para la ampliación. Señora Presidenta, Señorías, la constante participación del Parlamento en el proceso de ampliación es fundamental, del mismo modo que lo es para el debate sobre el futuro de Europa, un debate en el que se espera una contribución sustancial por parte de los países candidatos y de los futuros Estados miembros. El informe presentado hoy por la Comisión demuestra que el inicio de una nueva era para Europa está a la vuelta de la esquina. ¡Demos juntos los pocos pasos que nos faltan para llegar hasta ahí, continuemos e intensifiquemos nuestra cooperación en los meses venideros y sentemos de este modo las bases para una Unión más amplia, más fuerte y totalmente democrática! Entre todas las experiencias adquiridas en la primera parte de mi mandato de Presidente de la Comisión, ninguna me ha llamado tanto la atención como los viajes a los países candidatos, los encuentros con los ciudadanos de esos países y con los representantes de sus Gobiernos, el contacto con sus Parlamentos, valientemente comprometidos noche y día en la dura labor de llevar a buen puerto la transición de sus sociedades, en que la preparación para la ampliación es el capítulo fundamental. Es precisamente a ellos que quisiera dirigir desde este Pleno de Estrasburgo un mensaje de fraternidad, de amistad de reconocimiento a su esfuerzo. Hay países que, sólo hace diez años, estaban aún literalmente separados de nuestra Europa y que han reanudado el hilo de los valores comunes. Antes de ser admitidos formalmente como nuevos Estados miembros, estos países empiezan a recoger los frutos de su integración y ya participan de hecho en este nuevo espacio de estabilidad y de desarrollo, como queda demostrado a través de la presencia cada vez más notable de empresas de los Estados miembros en los países candidatos. Los progresos realizados en el camino de la adhesión son extraordinarios. En los informes que hoy les presentamos se analizan – y aquí quiero dar las gracias al Comisario Verheugen y a sus colaboradores por el esfuerzo sin precedentes que han hecho desde el punto de vista cuantitativo y cualitativo, ya que han inaugurado, experimentado una metodología que es realmente extraordinaria, y si alguna vez hemos cometido errores es porque nos hemos internado en un camino desconocido – con la mayor precisión posible los esfuerzos de preparación. En pocas palabras, nuestros informes demuestran que este acontecimiento histórico de la ampliación es realmente posible y está a la vuelta de la esquina, a condición de que se mantenga este ritmo sostenido. Sin entrar en los detalles que les serán ilustrados por el Comisario Verheugen, les puedo decir que, prácticamente, se constatan progresos en todos los capítulos en los que se articula el proceso de adhesión. Creo que puedo afirmar que estos increíbles progresos se inspiran muy en especial en Niza donde, hace un año, definimos de manera concreta las etapas y el itinerario – que hemos llamado de la última fase de este complejo proceso de ampliación. Exactamente dentro de un año, evaluaremos junto con ustedes, Señorías, la capacidad de cada país candidato de hacerse cargo de los derechos y de las obligaciones dimanantes de su participación en la Unión. Nos damos cuenta de que en ese momento deberemos haber concluido las negociaciones con los países que habrán cumplido los criterios establecidos o, al menos, tendremos que estar muy cerca de la conclusión de las negociaciones."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jo ensimmäisistä toimintapäivistään lähtien tämä komissio on aina pitänyt laajentumista ehdottomana painopistealueenaan. Laajentuminen onkin Euroopalle sen valtaoikeuksien, sen velvollisuuksien ja sen pyrkimysten kannalta todellinen mittapuu ja konkreettinen koetinkivi, ja se merkitsee ennennäkemätöntä vastuuta. Noudattamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston määräämiä tavoitteita, nämä maat voivat sitten, kun ratifiointimenettelyt on saatu päätökseen liittyä Euroopan unioniin ennen kesäkuussa 2004 pidettäviä vaaleja, ja näin ollen ne voivat asettaa edustajiaan seuraavaan parlamenttiin. Ensi vuosi on siis ratkaiseva sekä laajentumisen että Euroopan tulevaisuuden kannalta. Käsittelemme neuvotteluissa kaikkein herkimpiä aloja, kuten maataloutta, rakennerahastoja ja talousarviota. Toteutamme tämän yhtä päättäväisellä tahdolla, jolla etsimme rakentavia ratkaisuja. Komissio aikoo esittää ehdotuksia jo ensi vuoden alusta lähtien nykyisen säännöstön ja Berliinin Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksyttyjen periaatteiden pohjalta. Moni asia riippuu sellaisten ponnistelujen jatkuvuudesta, joita jäsenvaltioiden pitää tehdä omaksuakseen ja soveltaakseen yhteisön säännöstöä. Kuten komissio tämänvuotisessa määräaikaiskertomuksessa korostaa, ehdokasvaltioiden pitää lisäksi saavuttaa tarvittava hallinnollinen pätevyys voidakseen soveltaa unionin sääntöjä ja poliitikkoja oikein. Ehdokasvaltioiden ponnistelujen jatkaminen on kuitenkin vain mitalin toinen puoli. Jotta laajentuminen voitaisiin saada päätökseen menestyksekkäästi, onkin tärkeää tukea yhteisön menettelyä ja neuvoston, parlamentin ja komission välistä kiistattoman tärkeää yhteistyötä. Vuonna 2002 harjoitetaan tiivistä toimintaa tarkistusten ja seurannan saralla, ja tiedän, että parlamentti aikoo seurata tiiviisti tähän liittyviä töitä. Haluaisin myös kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan sellaisten sopimusten noudattamista, joita laajentumisen puitteissa on jo solmittu, erityisesti Agenda 2000:n ja vuoteen 2006 ulottuvien talousnäkymien kohdalla, kuten vuonna 1999 pidetyssä Berliinin Eurooppa-neuvoston kokouksessa sovittiin. Laajentumisprosessiin ei voi enää vaatia uusia uudistuksia, vaikka sen myötä ottamamme vastuun pitääkin auttaa meitä päättäväisyyden ja poliittisen vision avulla valmistelemaan uutta institutionaalista prosessia, joka pannaan alkuun Laekenin Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Yhtä kaikki käynnissä olevia neuvotteluja ei pitäisi yhdistää unionin vuoden 2006 jälkeisiin talouskysymyksiin, koska kyse on eri asioista. Mikäli näitä kahta yritetään millään tavoin yhdistää tosiinsa, tämä merkitsisi sääntöjen muuttamista, ja väistämätön lopputulos olisi, että neuvotteluprosessimme herkkä tasapaino vaarantuisi. Kertomuksissa, jotka esitämme teille, tarkastellaan myös laajentumisen vaikutuksia läheisiin maihin, toisin sanoen muihin Euroopan maihin, sekä Välimereen. Yhdysvaltoja vastaan 11. syyskuuta tehdyt terrori-iskut muuttivat perusteellisesti kansainvälistä ilmapiiriä, ja tekivät siitä epätasapainoisemman, yllätyksellisemmän ja ahdistavamman. Maailma tarvitsee enemmän kuin koskaan vahvaa Eurooppaa, joka on varma arvoistaan, joka levittää ympärilleen vakautta, varmuutta, turvallisuutta ja joka vihdoinkin toimii kansainvälisellä areenalla näkyvällä paikalla. Laajentuminen vahvistaa Euroopan aseman maailman merkittävimpänä talousmahtina ja kauppamahtina, ja sen sisämarkkinoihin kuuluu silloin 500 miljoonaa kuluttajaa. Tämä tosiasia lähtökohtanamme kykenemme laajentamaan tarvitsemamme hyvinvoinnin ja vakauden aluetta unionin ja jäsenvaltioiden ulkopuolelle. Tätä varten meidän on kehitettävä uusi "läheisyyspolitiikka", joka on yksi niistä strategisista tavoitteista, joita komissiolla on. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että vahvistin tämän eilen Bruggen Eurooppa-collegessa meidän on tehtävä enemmän ja laajennettava sellaisten välineiden kirjoa, jotka hyödyntävät Euro-Välimeri-kumppanuutta, kumppanuutta Venäjän ja Ukrainan kanssa sekä vakautustoimintaamme Balkanilla. Ydinajatuksena on laajentaa sisämarkkinoitamme hallitseva kaupan vapauttaminen, tekniset säännöt ja lainsäädännöt koskemaan kaikkia naapureitamme. Näiden sopimusten muodosta on neuvoteltava, mutta vapaan kaupan sopimukset tai Euroopan talousalueesta tehdyt sopimukset tärkeintä on vahvistaa taloudellista yhteen nivoutumista. Keskeisenä tavoitteena on saada aikaan sellainen mahdollisimman tiivis kumppanuus naapureidemme kanssa, josta muodostuu myöhemmin tärkein vakautta ja turvallisuutta luova tekijä. Meidän on siis lyhyesti sanottuna levitettävä vakautta myös muualle ja luotava perusta tasapainoiselle kehitykselle koko unionin läheisyydessä olevalle alueelle käyttämällä hyväksi Euroopan yhdentymisen pääasiallisia vahvuuksia. Tämä helpottaa myös sopivalla hetkellä läheisimpien naapureittemme yhdentymistä, ja näihin lukeutuvat Länsi-Balkanin alueet. Maanosan yhdentymistä merkitsevän laajentumisen myötä suljetaan yksi luku Euroopan historiassa ja luodaan perusta tulevaisuudelle. Tämän prosessin myötä unioni valmistautuu ottamaan mantereesta vastuun, minkä vuoksi meidän on pohdittava uudella tavalla keinojamme, politiikkojamme ja toimintamme päämääriä maailmanlaajuisesti. Sitoumuksemme ja rohkeutemme on oltava samalla tasolla kuin unioniin liittymistä valmistelevien ehdokasvaltioiden sitoumus ja rohkeus. Tämän ponnistelun keskellä meidän ei tietenkään pidä unohtaa kumppanuutemme kulttuuriin liittyviä ulottuvuuksia. Tästä syystä teemme parhaillaan työtä uuden aloitteen hyväksi vuoropuhelun ja keskinäisen ymmärryksen helpottamiseksi Välimeren molemmin puolin. Olen kiitollinen parlamentille sen antamasta tuesta ja siitä rakentavasta asenteesta, jota se on noudattanut ja noudattaa edelleen laajentumisprosessin keskellä, ja odotan tämän tuen jatkuvan tässä neuvottelujen vaikeassa loppuvaiheessa. Parlamentin jäsenten työ on erityisen tärkeää itse ratifioinnin kannalta, mutta myös sen yleisen tuen kannalta, jota Euroopan kansalaiset antavat laajentumishankkeelle. Mielipidetutkimusten perusteella monissa paikoissa Euroopan unionia onkin vielä syytä saada iso joukko kansalaisia vakuuttuneiksi laajentumisen tuomista yleisistä eduista. Komissio aikoo tietenkin viedä eteenpäin tiedotusstrategiaansa ja vahvistaa sitä, mutta enemmän kuin kukaan muu, juuri parlamentti ja parlamentin jäsenet voivat edistää laajentumisessa tarvittavan demokraattisen tuen kehittämistä. Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, parlamentin jatkuva osallistuminen laajentumisprosessiin on olennaisen tärkeää, ja yhtä lailla se on olennaisen tärkeä Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun kannalta, ja tähän keskusteluun odotamme ehdokasvaltioilta ja tulevilta jäsenvaltioilta merkittävää panosta. Komission tänään esittämä kertomus osoittaa, että Euroopan uuden aikakauden alkuun on enää muutama askel. Ottakaamme nämä askeleet yhdessä, jatkakaamme ja vahvistakaamme yhteistyötämme tulevina kuukausina ja luokaamme näin perusta yhä laajemmalle, vahvemmalle ja täysin demokraattiselle unionille! Kaikista niistä kokemuksista, joita minulla on ollut komission puheenjohtajana toimikauteni ensimmäisen jakson aikana, mikään ei ole tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin matkat ehdokasvaltioihin, tapaamiset näiden maiden kansalaisten ja niiden hallitusten edustajien kanssa, yhteys maiden parlamentteihin, joissa on rohkeasti vuorokaudet läpeensä paneuduttu vaativiin tehtäviin, kun niiden on saatettava päätökseen yhteiskuntansa siirtymäkaudet, ja laajentumisvalmisteluilla on tässä olennaisen tärkeä merkitys. Juuri näille maille haluaisin lähettää täältä Strasbourgin toimipaikasta viestin, johon liittyy veljeyttä, ystävyyttä ja tunnustus niiden ponnisteluista. Ajatellaanpa, että on maita, jotka vain kymmenen vuotta sitten olivat kirjaimellisesti vielä erillään meidän Euroopastamme ja jotka ovat luoneet uudelleen yhteisten arvojen kokonaisuuden. Ennen kuin ne oli edes virallisesti hyväksytty uusien ehdokasvaltioiden joukkoon, yhdentyminen näissä maissa alkoi kantaa hedelmää, ja todellisuudessa ne ovat jo nyt osa tätä uutta vakauden ja kehityksen aluetta, minkä todistaa se, että ehdokasvaltioihin on perustettu yhä suurempi määrä jäsenvaltioiden yrityksiä. Laajentumisen tiellä saavutetut edistysaskeleet ovat olleet loistavia. Kertomuksissa, jotka esitämme teille tänään, analysoidaan mahdollisimman tarkoin valmisteluihin liittyviä ponnisteluja, ja tässä kohdin haluan lämpimästi kiittää komission jäsen Verheugenia ja hänen avustajiaan heidän määrälliseltä ja laadulliselta kannalta ennennäkemättömästä ponnistelustaan, koska he panivat alkuun uuden todella loistavan menetelmän ja kokeilivat sitä, ja vaikka olemmekin joskus saattaneet tehdä virheitä, tämä johtuu siitä, että olemme lähteneet tuntemattomalle tielle. Lyhyesti sanottuna kertomuksistamme käy ilmi, että tämä historiallinen tapahtuma, jota laajentuminen merkitsee, on tosiaankin mahdollinen ja jo alkamaisillaan, mikäli säilytämme nykyisen tahtimme. Puuttumatta yksityiskohtiin, jotka komission jäsen Verheugen esittelee teille hetken kuluttua, voin sanoa teille, että meillä on havaintoja edistysaskeleista käytännössä katsottuna kaikilla aloilla, joista liittymisprosessi koostuu. Katson voivani vahvistaa, että näissä hienoissa edistysaskeleissa on saatu huomattavaa vaikutusta Nizzan kokouksesta, jossa vuosi sitten määrittelimme konkreettisesti eri vaiheet ja matkareitin olemme antaneet tälle nimeksi "tiekartta" tämän mutkikkaan laajentumisprosessin viimeisen vaiheen varalle. Täsmälleen vuoden päästä aiomme yhdessä teidän kanssanne arvioida jokaisen ehdokasvaltion kykyä omaksua sen unioniin liittymiseen kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet. Olemme tietoisia, että siihen mennessä meidän on saatava päätökseen neuvottelut niiden maiden kanssa, jotka ovat noudattaneet vahvistettuja ehtoja, tai ainakin meidän on oltava hyvin lähellä neuvottelujen päätökseen saattamista."@fi5
"Madame la Présidente, Mesdames et Messieurs les Députés, dès les tout premiers jours de son activité, cette Commission a considéré l'élargissement comme une priorité absolue. L'élargissement constitue l'exacte mesure, le test en vraie grandeur et la responsabilité historique de l'Europe, de ses pouvoirs et de ses devoirs, de ses potentialités et de ses ambitions. Dans le respect des objectifs fixés par le Parlement et le Conseil européen, ces pays pourront, - après les processus de ratification - adhérer à l'Union Européenne avant les élections de juin 2004, et donc être représentés au sein du prochain Parlement. L'an prochain sera donc une année décisive pour l'élargissement comme pour le futur de l'Europe. Nous aborderons dans la négociation les domaines les plus délicats, comme l'agriculture, les fonds structurels et le budget. Nous le ferons avec la même volonté déterminée de dégager des solutions constructives. La Commission fera des propositions dès le début de l'année, fondées sur l'acquis actuel et sur les principes adoptés lors du Conseil européen de Berlin. Beaucoup dépendra de la continuité des efforts des pays candidats pour adopter et mettre en œuvre l'acquis communautaire. Comme la Commission le souligne dans ses rapports périodiques de cette année, les pays candidats devront aussi développer les capacités d'administration nécessaires à une application correcte des règles et des politiques de l'Union. Cependant, la poursuite des efforts de la part des pays candidats ne sont qu'une seule face de la médaille. Pour que l'élargissement soit un succès, il sera important de maintenir la méthode communautaire et la nécessaire coopération entre le Parlement, le Conseil et la Commission. L'année 2002 sera une année d'intense activité de révision et de suivi, et je sais que Parlement suivra de près ce travail. Je voudrais aussi exhorter les États membres à continuer de respecter ce qu'ils ont décidé à propos de l'élargissement, en particulier l'Agenda 2000 et les perspectives financières jusqu'en 2006, comme convenu au Conseil européen de Berlin en 1999. On ne peut conditionner l'élargissement à d'autres réformes, même si la responsabilité que nous assumons avec l'élargissement devra également s'exercer pour préparer avec élan et vision politique le nouveau processus institutionnel qui sera lancé par le Conseil européen de Laeken. De la même façon, il ne faut pas relier les pourparlers en cours à la question des finances de l'Europe après 2006, parce qu'il s'agit de problèmes bien distincts. Toute tentative de les mettre en connexion reviendrait à changer les règles et finirait inévitablement à déranger les délicats équilibres de notre processus de négociation. Les rapports que nous vous présentons examineront aussi l'impact de l'élargissement sur les pays voisins, c'est-à-dire d'autres pays européens, comme sur le bassin méditerranéen. Les attaques terroristes du 11 septembre qui ont frappé les États-Unis ont radicalement modifié le contexte international et l'ont rendu moins stable, moins prévisible et plus angoissant. Le monde a plus que jamais besoin d'une Europe forte, sûre de ses valeurs, qui propage autour d'elle stabilité, prévisibilité, sécurité et qui soit un acteur global. L'élargissement confirmera l'Europe dans son statut de première économie et première puissance commerciale du monde, avec un marché intérieur unifié de 500 millions de consommateurs. À partir de cette réalité, nous avons la capacité d'élargir, au-delà de l'Union et des pays candidats, la zone de prospérité et de stabilité dont nous avons besoin. Pour ce faire, il nous faut développer une nouvelle "politique de voisinage", qui constitue un des objectifs stratégiques de cette Commission. Je soutiens depuis longtemps - et je l'ai confirmé hier au Collège européen de Bruges - la nécessité d'aller plus loin et de renforcer la gamme des instruments au service du partenariat euroméditerranéen, des partenariats avec la Russie et l'Ukraine et de notre action stabilisatrice dans les Balkans. L'idée centrale est d'étendre à tous nos voisins la libéralisation des échanges, les règles techniques et la législation régissant notre marché unique. Les formes que prendront de tels accords devront être négociées - accords de libre-échange ou accord du type Espace économique européen -, mais l'essentiel sera de renforcer l'interpénétration économique. L'objectif central est de construire un partenariat le plus étroit possible avec nos voisins afin qu'il devienne le facteur central de stabilité et de sécurité. Nous devons en substance exporter la stabilité et jeter les bases d'un développement équilibré de toutes les régions voisines de l'Union, en mettant à profit les atouts de l'intégration européenne. Ceci facilitera d'ailleurs, le moment venu, l'intégration de nos voisins les plus proches de la région des Balkans occidentaux. Avec l'élargissement, à savoir l'unification de l'Europe, on ferme en réalité un chapitre de son histoire et on pose les prémisses de son avenir. À travers ce processus, l'Union se prépare à assumer des responsabilités continentales qui rendent nécessaire une réflexion renouvelée sur nos moyens, sur nos politiques et sur les objectifs de notre action au niveau mondial. Notre engagement et notre courage doivent être égaux à l'engagement et au courage avec lequel les pays candidats préparent leur entrée dans l'Union. Dans cet effort, nous ne devons certainement pas oublier l'importance de la dimension culturelle de notre partenariat. Nous travaillons pour l'instant à une nouvelle initiative visant à faciliter le dialogue et la compréhension réciproque entre les deux rives de la Méditerranée. Je suis reconnaissant au Parlement de son soutien et de son attention constructive envers le processus d'élargissement dont je compte qu'elle sera maintenue dans la phase finale des négociations. Le travail parlementaire sera fondamental non seulement pour la ratification en tant que telle, mais aussi du point de vue plus général de l'appui des citoyens européens à l'élargissement. Les sondages indiquent que dans de nombreuses parties de l'Union, les citoyens demandent encore à être convaincus des avantages globaux de l'élargissement. Bien sûr, la Commission poussera et renforcera sa stratégie d'information, mais ce sont le Parlement et les parlementaires qui, plus efficacement que quiconque, peuvent contribuer à développer le soutien démocratique à l'élargissement. Madame la Présidente, Mesdames et Messieurs les Députés, l'implication constante du Parlement dans le processus d'élargissement demeure fondamentale, tout comme elle est fondamentale dans le débat sur le futur de l'Europe, un débat où l'on attend une contribution substantielle de la part des pays candidats et futurs États membres. Le rapport présenté aujourd'hui par la Commission démontre que le début d'une nouvelle ère pour l'Europe est juste à quelques pas. Faisons-les ensemble, continuons et intensifions notre coopération dans les mois à venir et posons ainsi les fondations d'une Union plus vaste, plus forte et totalement démocratique ! Il n'y a pas d'expérience qui m'ait autant touché au cœur, dans la première partie de mon mandat de président de la Commission, que les voyages que j'ai effectués dans les pays candidats, que les rencontres que j'ai pu avoir avec les citoyens de ces pays, avec les membres de leurs gouvernements et les contacts avec leurs parlements, courageusement engagés jour et nuit dans la tâche si exigeante de conduire à bon port la transition de leurs sociétés, dont la préparation de l'élargissement constitue le chapitre fondamental. C'est justement à eux que je voudrais adresser d'ici, de Strasbourg, un message de fraternité, d'amitié et de reconnaissance de leur effort. Voici des pays qui il y a dix ans encore étaient littéralement tenus à bonne distance de notre Europe et qui ont renoué le fil de nos valeurs communes. Avant même leur admission formelle en tant que nouveaux États membres, ces pays commencent à recueillir les fruits de leur intégration, en participant déjà dans les faits à l'espace de stabilité et de développement qui est le nôtre, comme en témoigne la présence de plus en plus remarquable des entreprises des États membres dans les pays candidats. Les progrès enregistrés sur le chemin de l'adhésion sont extraordinaires. Les rapports qui vous sont présentés aujourd'hui évaluent aussi précisément que possible les efforts de préparation. Je tiens ici à remercier sincèrement le commissaire Verheugen et ses collaborateurs pour leur effort sans précédent du point de vue quantitatif et qualitatif. Ils ont en effet inauguré, expérimenté une méthodologie vraiment extraordinaire, et si nous avons parfois affiché des lacunes, c'est parce que nous nous sommes engagés sur une voie inconnue. En quelques mots, nos rapports prouvent que l'événement historique de l'élargissement est réellement possible et proche à condition que le rythme actuel soit maintenu. Sans dévoiler le contenu des rapports que le commissaire Verheugen exposera dans un instant, on peut affirmer que l'on constate des progrès dans pratiquement tous les chapitres qui forment la trame du processus d'adhésion. Je crois pouvoir affirmer que des progrès aussi substantiels ont été singulièrement inspirés par les conclusions du Conseil européen de Nice où, il y a un an, nous avons défini concrètement les étapes et l'ordre de marche - que nous avons appelé de la phase ultime de ce processus complexe conduisant à l'adhésion. Dans un an exactement, nous évaluerons avec vous la capacité de chaque pays candidat d'assumer les droits et obligations de sa participation à l'Union. Nous sommes conscients qu'à ce moment-là nous devrons avoir achevé et conclu les négociations avec les pays qui auront respecté les critères fixés, ou au minimum être très près de cette conclusion."@fr6
". Madam President, ladies and gentlemen, enlargement has been a top priority for this Commission from the very beginning of its mandate. From the point of view of Europe’s powers and responsibilities, its potential and goals, enlargement is the real acid test. It is also Europe’s historic duty. Once the conditions set by Parliament and the European Council have been complied with, and once the necessary ratification procedures are complete, these countries will be in a position to join the European Union before the June 2004 elections and thus elect representatives to this House for the next Parliamentary term. Therefore, next year will be decisive for the enlargement process and for the future of Europe. Negotiations will be tackling sensitive issues like agriculture, the Structural Funds and the budget and, in these negotiations, we will show the same determination to find constructive answers that we have shown in the past. From the beginning of the year onwards, the Commission will be putting forward proposals based on the current and on the principles adopted at the Berlin European Council. Much will depend on the continued efforts of the candidate countries to adopt and implement the . As the Commission stresses in its Regular Reports this year, the candidate countries will also need to develop the necessary administrative capacity to be able to apply the Union’s rules and policies properly. However, sustained efforts on behalf of the candidate countries are only one side of the coin. In order for enlargement to be a success, it will be important to strengthen the Community method and sustain the necessary cooperation between the Council, Parliament and the Commission. 2002 will be a year of intense reviewing and monitoring and I know I can count on Parliament to scrutinise this work closely. I would also urge the Member States to continue to respect their existing commitments regarding enlargement, particularly those contained in Agenda 2000 and the Financial Perspective for up to 2006, as agreed by the Berlin European Council in 1999. We cannot make further reforms a pre-condition for enlargement, although the responsibilities which we are taking on with enlargement must prompt us to begin preparing, with considerable momentum and political vision, the new institutional process due to be launched at the Laeken European Council. Similarly, the current negotiations should not be linked to the issue of the Union’s finances after 2006, these are separate issues. Any attempt to relate them would mean changing the rules and would inevitably ultimately disrupt our carefully balanced negotiation process. The reports we are presenting to you also look at the implications of enlargement for the candidate countries’ neighbours, that is other European countries, and for the Mediterranean. The terrorist attacks of 11 September against the US have completely changed the international situation. It is now less stable, less predictable and more frightening. Now, more than ever, the world needs a strong Europe which is sure of its values, which sows stability, predictability, security and prosperity around it, and which is, at last, a leading power on the international stage. With enlargement, Europe’s position as the world’s leading economy and trading power, with an internal market of 500 million consumers, will be confirmed. With this situation established, we will be in a position to extend the area of stability and prosperity which we so need beyond the Union and the candidate countries. If we are to achieve this, we will need a new ‘neighbourhood policy’, and this is one of this Commission’s strategic goals. As I have long maintained, and as I confirmed yesterday at the College of Europe in Bruges, we need to move beyond and expand the range of instruments available to the Euro-Mediterranean Partnership, the partnerships with Russia and Ukraine, and our stability efforts in the Balkans. The fundamental intention is to extend liberalisation of trade, the technical standards and the laws governing our internal market to all our neighbours. The form that the appropriate agreements should take – free-trade agreements or agreements modelled on the European Economic Area agreement – will have to be determined through negotiations, but the essential objective will be to consolidate mutual economic presence. Our central aim is to build a partnership with our neighbours that is as close as possible and which can become an anchor for stability and security. Basically, what we need to do is ‘export’ stability, and lay the foundations for balanced development in all areas bordering on the Union, drawing on the main strengths of European integration. This will make integration of our closest neighbours, the countries of the Western Balkans, easier when the time comes. Enlargement – the unification of this continent – brings to a close a chapter in Europe’s history and lays the foundations for the future. Through this process, the Union is preparing to shoulder responsibilities as a continent and we therefore need to take a closer look at our resources, policies and goals, at global level. Our commitment and courage must match the commitment and courage which the candidate countries are showing as they prepare to join the Union. In our efforts, we must not, of course, neglect the importance of the cultural dimension of our partnership. This is why we are working on a new initiative to encourage dialogue and mutual understanding between the northern and southern shores of the Mediterranean. I am grateful for Parliament’s past and present support and constructive attitude towards the enlargement process. I am counting on Parliament’s continued support during this sensitive, final phase of the negotiations. The work of the Members of this House will be crucial, not just in terms of ratification as such, but also, more generally, in terms of encouraging support for enlargement among Europe’s citizens. Opinion polls indicate that, in many parts of the Union, many citizens still need to be convinced of the overall benefits of enlargement. The Commission will, of course, continue and intensify its information strategy, but it is Parliament and its Members that can make the greatest, most effective contribution to building up the necessary democratic support for enlargement. Madam President, ladies and gentlemen, the continuous involvement of this House in the enlargement process remains crucial, and not least in terms of the debate on Europe’s future, a debate to which the candidate countries and future Member States are expected to make a substantial contribution. The report presented by the Commission today shows that the beginning of a new European era is just a few steps away. Let us take these steps together and continue and intensify our cooperation in the months to come, and thus lay the foundations for a larger, stronger, completely democratic Union. Since the beginning of my mandate as President of the Commission, nothing has made a deeper impression on me than my trips to the candidate countries, my meetings with their citizens and the representatives of their governments, or my contact with their parliaments, bravely working day and night on the arduous task of bringing their societies safely through the transition consisting mainly of preparations for enlargement. In recognition of their efforts, I would like to send them a message of thanks and good wishes from the European Parliament here in Strasbourg. There you are: these are countries which, barely ten years ago, were literally cut off from the Europe in which we live. Since then, they have been restoring contact with our shared values. Even before being formally admitted as new Member States, the candidate countries are starting to reap the benefits of their integration. In practice, they are already part of our area of stability and development, as is shown by the ever-increasing presence in the candidate countries of companies from the Member States. We have already seen extraordinary progress along the road to accession. The reports we are presenting to you today analyse as precisely as possible the countries’ preparation efforts. Here, I would like to express my heartfelt thanks to Commissioner Verheugen and his colleagues for their huge, unprecedented efforts, in terms of both quality and quantity, in instigating and experimenting with a truly remarkable methodology, and if we should prove to have failed at any time, it is because we really were stepping out in the dark. In short, our reports show that this historic moment really is possible and just around the corner, but only if we are able to keep up this sustained pace. Without going into the details of the reports, which Commissioner Verheugen will be describing in a few moments, I can tell you that progress has been made in virtually all the chapters making up the accession process. I think I can safely say that this remarkable progress has been greatly inspired by Nice, where, a year ago, we set out the practical stages and the ‘roadmap’, as we termed it, for the final stage of this path to enlargement. One year from now, we will evaluate, together with Parliament, the ability of each of the candidate countries to assume the rights and responsibilities which are part and parcel of its integration into the Union. We realise that, when that time comes, we will have to have concluded, or, at least, very nearly concluded the negotiations with the countries which have met the criteria laid down."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, geachte afgevaardigden, deze Commissie heeft vanaf het allereerste begin de uitbreiding als een van haar belangrijkste prioriteiten beschouwd. De uitbreiding is namelijk de maat, de concrete toetssteen en de historische verantwoordelijkheid van Europa, van zijn bevoegdheden en zijn plichten, zijn mogelijkheden en zijn ambities. Deze landen kunnen dan, nadat de bekrachtigingsprocedures zijn afgerond en in overeenstemming met de doelstellingen die het Parlement en de Europese Raad hebben vastgesteld, vóór de verkiezingen van juni 2004 tot de Europese Unie toetreden, en dus in de volgende zittingsperiode in het Parlement plaatsnemen. Het volgend jaar wordt daarom beslissend voor de uitbreiding en voor de toekomst van Europa. In de onderhandelingen zullen de gevoeligste dossiers worden behandeld, zoals de landbouw, de structuurfondsen en de begroting. We zullen daarbij te werk gaan met dezelfde ferme wil om constructieve oplossingen te vinden. De Commissie zal vanaf het begin van het jaar voorstellen indienen, op basis van het bestaande acquis en de beginselen die bij de bijeenkomst van de Europese Raad van Berlijn zijn vastgesteld. Veel zal afhangen van de continuïteit van de inspanningen van de kandidaat-landen om het acquis over te nemen en toe te passen. Zoals de Commissie in haar periodieke verslagen van dit jaar onderstreept, zullen de kandidaat-landen bovendien de noodzakelijke administratieve infrastructuur moeten opzetten om de normen en het beleid van de Unie goed te kunnen toepassen. De aanhoudende inspanningen van de kandidaat-landen zijn echter maar één kant van de medaille. Om de uitbreiding met succes te kunnen afronden, is het belangrijk dat we de communautaire methode toepassen en de Raad, het Parlement en de Commissie samenwerken. 2002 zal een jaar van intensieve herziening en toezicht zijn en ik weet dat het Parlement deze werkzaamheden aandachtig zal volgen. Ik wil de lidstaten ertoe aansporen de al gesloten uitbreidingsakkoorden te blijven respecteren, met name in de context van Agenda 2000 en van de financiële vooruitzichten tot 2006, zoals tijdens de bijeenkomst van de Europese Raad in Berlijn in 1999 is besloten. We kunnen de uitbreiding niet af laten hangen van nieuwe hervormingen, ook al moeten de verantwoordelijkheden die we met de uitbreiding op ons nemen, ons helpen met elan en politieke visie het nieuwe institutionele proces voor te bereiden dat bij de Europese Raad van Laken wordt gestart. Om dezelfde reden moeten de lopende onderhandelingen niet in verband worden gebracht met de financiering van de Unie na 2006, want dat zijn twee verschillende zaken. Elke poging om ze met elkaar in verband te brengen, betekent dat de regels worden veranderd en dat het delicate evenwicht van ons onderhandelingsproces wordt aangetast. In de verslagen die wij u voorleggen, worden ook de gevolgen van de uitbreiding voor de buurlanden, dus andere Europese landen, en voor het Middellandse-Zeegebied behandeld. De terroristische aanslagen van 11 september in de Verenigde Staten hebben het internationale klimaat grondig veranderd en het minder stabiel, en voorspelbaar en meer bedreigend gemaakt. De wereld heeft nu meer dan ooit een sterk Europa nodig, zeker van zijn eigen waarden, dat stabiliteit, rust en veiligheid om zich heen verspreidt en eindelijk een hoofdrolspeler op het mondiale toneel wordt. De uitbreiding bevestigt de status van Europa als eerste economische en commerciële wereldmacht, met een gemeenschappelijke markt van 500 miljoen consumenten. Met deze basis als uitgangspunt hebben we de capaciteit om de zone van welvaart en stabiliteit die we nodig hebben, uit te breiden tot buiten de Unie en de kandidaat-landen. Daarom moeten we een nieuwe “buurtpolitiek” ontwikkelen, een van de strategische doelstellingen van deze Commissie. Ik beweer al sinds lang – en dat heb ik gisteren, bij het Europacollege in Brugge, bevestigd – dat we verder moeten gaan en het gamma van instrumenten ten behoeve van het Euro-mediterrane partnerschap, het partnerschap met Rusland en met Oekraïne en onze stabiliserende maatregelen op de Balkan moeten versterken. De fundamentele idee is de liberalisering van de handel, de technische normen en de wetten die onze gemeenschappelijke markt reguleren, uit te breiden naar onze buurlanden. Over de vorm van deze overeenkomsten moet worden onderhandeld: vrijhandelsovereenkomsten of akkoorden van het type Europese Economische Ruimte – maar het belangrijkste is dat we de economische banden consolideren. De centrale doelstelling is een zo nauw mogelijk partnerschap met onze buren, dat tot de belangrijkste stabiliteits- en veiligheidsfactor uit kan groeien. We moeten in wezen stabiliteit exporteren, de basis leggen voor een evenwichtige ontwikkeling van het gehele gebied rondom de Unie en alle belangrijke sterke punten van de Europese integratie benutten. Dat zal te zijner tijd ook de integratie van onze naaste buren, in het westen van de Balkan, vergemakkelijken. Met de uitbreiding, de hereniging van ons werelddeel, wordt in feite een hoofdstuk van de geschiedenis van Europa afgesloten en de basis gelegd voor de toekomst. Door middel van dit proces bereidt de Unie zich voor op continentale verantwoordelijkheden, die een nieuw debat over onze middelen, ons beleid en over de doelstellingen van ons optreden op mondiaal niveau noodzakelijk maken. Onze inzet en onze moed moeten gelijk opgaan met de inzet en moed waarmee de kandidaat-landen zich aan het voorbereiden zijn op de toetreding tot de Unie. Bij deze inspanningen mogen we zeker niet vergeten hoe belangrijk de culturele dimensie van ons partnerschap is. Daarom werken we aan een nieuw initiatief om de dialoog en het wederzijds begrip tussen de twee kusten van het Middellandse-Zeegebied te bevorderen. Ik ben het Parlement dankbaar voor zijn steun en voor de constructieve houding waarmee het de uitbreiding heeft gevolgd en nog volgt. Ik reken erop dat u ons blijft steunen in deze delicate slotfase van de onderhandelingen. De werkzaamheden van de afgevaardigden zullen een fundamentele rol spelen bij de bekrachtiging, maar ook vanuit het bredere gezichtspunt van de steun voor de uitbreiding onder de Europese burgers. Uit de enquêtes blijkt dat in veel delen van de Unie een groot deel van de burgers nog overtuigd moet worden van de algemene voordelen van de uitbreiding. De Commissie gaat natuurlijk door met haar voorlichtingscampagne en zal die intensiveren, maar het Parlement en de afgevaardigden kunnen, meer dan wie ook, bijdragen aan de ontwikkeling van de noodzakelijke democratische steun voor de uitbreiding. Mevrouw de Voorzitter, geachte afgevaardigden, de aanhoudende betrokkenheid van het Parlement bij de uitbreiding is fundamenteel, evenals het debat over de toekomst van Europa, een debat waarvoor we van de kandidaat-landen en de toekomstige lidstaten een substantiële bijdrage verwachten. Het verslag dat de Commissie vandaag voorlegt toont dat het begin van een nieuw tijdperk voor Europa voor de deur staat. Laten we dat nieuwe tijdperk samen betreden, laten we onze samenwerking in de komende maanden voortzetten en intensiveren en zo de basis leggen voor een grotere, sterkere en volstrekt democratische Unie! Van alle ervaringen uit de eerste helft van mijn mandaat als voorzitter van de Commissie heeft niets op mij persoonlijk een grotere indruk gemaakt dan mijn reizen in de kandidaat-landen, mijn ontmoetingen met de burgers van die landen en met de vertegenwoordigers van hun regeringen, het contact met hun parlementen, die zich moedig dag en nacht inzetten voor de zware taak om de omwenteling van hun samenleving, waarvan de voorbereidingen op de uitbreiding het fundamentele onderdeel zijn, tot een goed einde te brengen. Tot hen wil ik hier, in Straatsburg, een woord van broederschap, vriendschap en erkenning van hun inspanningen richten. Er zijn landen die tien jaar geleden letterlijk nog afgesneden waren van ons Europa en nu de draad van de gemeenschappelijke waarden weer hebben opgepakt. Nog voordat zij formeel als nieuwe lidstaten zijn opgenomen, beginnen deze landen de vruchten van hun integratie te plukken en nemen zij in feite al deel aan deze nieuwe ruimte van stabiliteit en groei, zoals blijkt uit de aanwezigheid van steeds meer ondernemingen uit de lidstaten in de kandidaat-landen. Er zijn uitzonderlijke vorderingen geboekt op de weg naar toetreding. In de verslagen die wij u vandaag voorleggen, worden de voorbereidingen op de toetreding zo nauwkeurig mogelijk geanalyseerd. Hier moet ik commissaris Verheugen en zijn medewerkers bedanken voor hun ongeëvenaarde inspanningen, zowel kwantitatief als kwalitatief, want zij hebben een methode ingewijd en uitgeprobeerd die werkelijk uitzonderlijk is. Als we hier en daar in gebreke zijn gebleven, is dat omdat we ons op nieuw terrein hebben gewaagd. Kort gezegd laten onze verslagen zien dat de historische gebeurtenis van de uitbreiding werkelijk mogelijk en nabij is, op voorwaarde dat we dit hoge tempo volhouden. Zonder in details te treden – dat zal commissaris Verheugen hierna doen – kan ik u zeggen dat in praktisch alle hoofdstukken van het toetredingsproces vooruitgang valt te registreren. Ik meen te kunnen zeggen dat deze ongelooflijke vooruitgang voor een aanzienlijk deel is geïnspireerd door Nice, waar we een jaar geleden de concrete etappes en het onderhandelingstraject (dat we hebben genoemd) van de laatste fase van dit complexe uitbreidingsproces hebben vastgelegd. Over exact een jaar zullen we, samen met u, beoordelen of de kandidaat-landen in staat zijn de rechten en de plichten op zich te nemen die aan de toetreding tot de Unie verbonden zijn. We realiseren ons dat de onderhandelingen met de landen die aan de vastgestelde criteria beantwoorden op dat moment afgesloten moeten zijn, of in elk geval zeer dicht bij de afsluiting moeten zijn."@nl2
"Senhora Presidente, Senhores Deputados, desde os seus primeiros dias de actividade, esta Comissão sempre encarou o alargamento como uma prioridade absoluta. Com efeito, o alargamento é a medida exacta, a prova concreta e a responsabilidade histórica da Europa, dos seus poderes e dos seus deveres, das suas potencialidades e das suas ambições. Respeitando os objectivos estabelecidos pelo Parlamento e pelo Conselho Europeu, esses países poderão – uma vez ultimados os procedimentos de ratificação – aderir à União Europeia antes das eleições de Junho de 2004 e, por conseguinte, ter assento aqui, no próximo Parlamento. O próximo ano será, pois, o ano decisivo para o alargamento, assim como para o futuro da Europa. Nas negociações, iremos abordar os sectores mais delicados, tais como a agricultura, os Fundos Estruturais e o orçamento. Fá-lo-emos com a mesma vontade firme de encontrar soluções construtivas. A Comissão apresentará propostas desde o início do ano, com base no acervo comunitário e nos princípios adoptados por ocasião do Conselho Europeu de Berlim. Muito dependerá da continuidade dos esforços com vista a adoptar e aplicar o acervo comunitário nos países candidatos. Como salienta a Comissão nos seus relatórios periódicos deste ano, os países candidatos deverão ainda dotar-se da capacidade administrativa necessária para aplicar correctamente as normas e políticas da União. No entanto, a continuação dos esforços dos países candidatos é apenas uma face da medalha. Na verdade, para que o alargamento possa concluir-se com sucesso, será importante apoiar o método comunitário e a necessária cooperação entre o Conselho, o Parlamento e a Comissão. 2002 será um ano de intensa actividade de revisão e controlo, e sei que o Parlamento irá acompanhar com atenção esses trabalhos. Gostaria também de exortar os Estados-Membros a continuarem a respeitar os acordos já concluídos em matéria de alargamento, em especial no contexto da Agenda 2000 e das perspectivas financeiras até 2006, como ficou acordado no Conselho Europeu de Berlim de 1999. Não se pode condicionar o alargamento a novas reformas, muito embora as responsabilidades que nós assumimos com o alargamento devam servir para prepararmos com garra e visão política o novo processo institucional que será lançado pelo Conselho Europeu de Laeken. De igual modo, não deverão associar-se as negociações actualmente em curso à questão das finanças da União depois de 2006, já que se trata de questões distintas. Qualquer tentativa de associá-las significaria mudar as regras e acabaria inevitavelmente por comprometer os delicados equilíbrios do nosso processo negocial. Os relatórios que vos apresentamos também analisam as repercussões do alargamento nos países vizinhos, ou seja, noutros países europeus e no Mediterrâneo. Os ataques terroristas de 11 de Setembro contra os Estados Unidos transformaram profundamente o contexto internacional, tornando-o menos estável, menos previsível e mais angustiante. O mundo precisa mais do que nunca de uma Europa forte e segura dos seus valores, que difunda à sua volta estabilidade, previsibilidade e segurança e que desempenhe finalmente um papel de protagonista na cena mundial. O alargamento confirmará o estatuto da Europa como primeira economia e primeira potência comercial do mundo, com um mercado interno único de 500 milhões de consumidores. A partir desta realidade, temos a capacidade de alargar, para além da União e dos países candidatos, a zona de prosperidade e de estabilidade de que temos necessidade. Para isso devemos desenvolver uma nova “política de vizinhança”, que constitui um dos objectivos estratégicos desta Comissão. Eu já defendo há bastante tempo – e confirmei isso ontem, no Colégio Europeu de Bruges – que é necessário ir mais longe e reforçar a gama de instrumentos ao serviço da parceria euro-mediterrânica, das parcerias com a Rússia e com a Ucrânia e da nossa acção estabilizadora nos Balcãs. A ideia fundamental é estender a todos os nossos vizinhos a liberalização das trocas comerciais, as normas técnicas e as legislações que regulamentam o nosso mercado único. As formas a dar a esses acordos deverão ser negociadas – acordos de livre intercâmbio ou do tipo do acordo do Espaço Económico Europeu – mas o importante será consolidar a interpenetração económica. O objectivo principal é constituir uma parceria o mais estreita possível com os nossos vizinhos, que se transforme no principal factor de estabilidade e de segurança. Devemos, fundamentalmente, exportar estabilidade e lançar as bases de um desenvolvimento equilibrado de toda a região vizinha da União, explorando os principais pontos fortes da integração europeia. No momento oportuno, isso irá facilitar também a integração dos nossos vizinhos mais próximos, que são os da região dos Balcãs Ocidentais. Com o alargamento, que é a unificação do continente, encerra-se efectivamente um capítulo da história da Europa e lançam-se as premissas do futuro. Através deste processo, a União prepara-se para assumir responsabilidades continentais que tornam necessária uma nova reflexão sobre os nossos meios, as nossas políticas e os objectivos da nossa acção, a nível global. O nosso empenho e a nossa coragem devem ser iguais ao empenho e à coragem com que os países candidatos estão a preparar-se para aderir à União. Nesse esforço, não devemos certamente esquecer-nos da importância da dimensão cultural da nossa parceria. Por isso estamos a trabalhar numa nova iniciativa a fim de facilitar o diálogo e a compreensão recíproca entre as duas margens do Mediterrâneo. Estou grato ao Parlamento pelo seu apoio e pela atitude construtiva com que acompanhou e continua a acompanhar o processo de alargamento, e conto que esse apoio possa continuar nesta delicada fase final das negociações. O trabalho dos deputados será fundamental não só no que respeita à ratificação enquanto tal, mas também do ponto de vista mais genérico do apoio ao alargamento por parte dos cidadãos europeus. Com efeito, com base nas sondagens, em muitas zonas da União é preciso ainda convencer uma boa parte dos cidadãos das vantagens globais do alargamento. Evidentemente, a Comissão irá prosseguir e intensificar a sua estratégia de informação, mas são o Parlamento e os deputados que, mais eficazmente do que qualquer outra entidade, podem contribuir para desenvolver o necessário apoio democrático ao alargamento. Senhora Presidente, Senhores Deputados, o constante envolvimento do Parlamento no processo de alargamento é fundamental, assim como é fundamental para o debate sobre o futuro da Europa, um debate em que contamos com um importante contributo por parte dos países candidatos e dos futuros Estados-Membros. O relatório hoje apresentado pela Comissão demonstra que o início de uma nova era para a Europa está a poucos passos. Vamos dar juntos esses passos, vamos prosseguir e intensificar a nossa cooperação nos próximos meses, lançando assim as bases de uma União mais vasta, mais forte e totalmente democrática! De todas as experiências efectuadas na primeira parte do meu mandato como Presidente da Comissão, nenhuma me impressionou tanto como as viagens aos países candidatos, os encontros com os cidadãos desses países e com os representantes dos seus governos, o contacto com os seus Parlamentos, corajosamente empenhados dia e noite na árdua tarefa de levar a bom porto a transição das suas sociedades, em que a preparação para o alargamento constitui o capítulo fundamental. É precisamente a eles que eu gostaria de dirigir, daqui desta assembleia de Estrasburgo, uma mensagem de fraternidade, de amizade e de reconhecimento do seu esforço. Sim, há países que, ainda há dez anos, estavam literalmente separados da nossa Europa e que reataram o fio dos valores comuns. Ainda antes de serem admitidos formalmente como novos Estados-Membros, esses países começam a colher os frutos da sua integração, e já participam de facto neste novo espaço de estabilidade e desenvolvimento, de que é testemunha a presença cada vez mais importante de empresas dos Estados-Membros nos países candidatos. Os progressos registados no caminho da adesão são extraordinários. Nos relatórios que hoje vos apresentamos analisam-se – e aqui quero agradecer efectivamente ao Senhor Comissário Verheugen e aos seus colaboradores por terem feito um esforço sem precedentes, do ponto de vista quantitativo e qualitativo, uma vez que inauguraram e experimentaram uma metodologia que é realmente extraordinária, e se por vezes temos feito erros, é porque na verdade temos avançado por um caminho desconhecido – da forma mais exacta possível esses esforços de preparação. Em resumo, os nossos relatórios demonstram que este acontecimento histórico do alargamento é efectivamente possível e está próximo, desde que se mantenha este ritmo tão acelerado. Sem entrar em pormenores, que daqui a pouco vos serão expostos pelo Senhor Comissário Verheugen, posso dizer que se verificam progressos praticamente em todos os capítulos em que se subdivide o processo de adesão. Julgo poder afirmar que tão incríveis progressos colheram importante inspiração em Nice onde, há um ano, definimos em termos concretos as etapas e o itinerário – a que chamámos da última fase deste complicado processo de alargamento. Dentro de um ano exacto iremos avaliar, em conjunto convosco, a capacidade de cada país candidato poder assumir os direitos e os deveres inerentes à sua participação na União. Estamos conscientes de que, nesse momento, já deveremos ter concluído as negociações com os países que tiverem respeitado os critérios estabelecidos ou, pelo menos, devemos estar extremamente próximos da conclusão das negociações."@pt11
"Fru talman, ärade parlamentsledamöter! Redan från de första dagarna av sin mandatperiod har denna kommission sett utvidgningen som den absolut viktigaste frågan. Utvidgningen utgör i själva verket ett historiskt ansvar och ett konkret bevis på och en måttstock för Europeiska unionen, för dess rättigheter och skyldigheter, dess möjligheter och ambitioner. Enligt de mål som bestämts av Europaparlamentet och Europeiska rådet kan dessa länder – när ratificeringsförfarandet har genomförts – upptas som medlemmar i Europeiska unionen före valen till Europaparlamentet i juni 2004, och därmed ta plats här i nästa parlament. Nästa år blir med andra ord avgörande för utvidgningen, liksom det blir avgörande för Europas framtid. I förhandlingarna kommer vi att ta upp de känsligaste frågorna som jordbruket, strukturfonderna och budgeten. Det kommer vi att göra med samma fasta beslutsamhet att hitta konstruktiva lösningar. Kommissionen kommer att lägga fram förslag redan i början av året på grundval av gällande gemenskapsrätt och de principer som antagits i samband med Europeiska rådet i Berlin. Mycket kommer att vara beroende av det fortsatta arbetet med att införa och tillämpa gemenskapens regelverk i kandidatländerna. Och som kommissionen påpekar i sina återkommande rapporter för i år, så måste kandidatländerna dessutom förse sig med den nödvändiga administrativa kapaciteten för att på ett korrekt sätt tillämpa unionens regler och politiska program. Men kandidatländernas ansträngningar är bara medaljens ena sida. För att utvidgningen skall bli framgångsrik blir det viktigt att hävda gemenskapsmetoden och det nödvändiga samarbetet mellan rådet, parlamentet och kommissionen. År 2002 kommer att bli ett år av intensiv granskning och övervakning, och jag vet att parlamentet kommer att följa det arbetet uppmärksamt. Jag vill också uppmana medlemsstaterna att även i fortsättningen respektera de avtal som ingåtts när det gäller utvidgningen, framför allt inom ramen för Agenda 2000, samt budgetplanen fram till 2006 som fastställdes vid Europeiska rådet i Berlin 1999. Vi kan inte villkora utvidgningen med ytterligare reformer, även om det ansvar vi påtar oss i och med utvidgningen skulle bli till hjälp när vi med energi och politisk framsynthet skall förbereda den nya institutionella process som skall presenteras vid Europeiska rådet i Laeken. På samma sätt borde vi inte koppla de förhandlingar som för närvarande pågår till frågan om unionens finanser efter 2006, för det är två skilda frågor. Alla försök att koppla samman dessa båda frågor skulle innebär att spelreglerna ändras och det skulle oundvikligen rubba de känsliga balanserna i förhandlingsprocessen. I rapporterna som vi lägger fram granskas också utvidgningens effekter på grannländerna, dvs. övriga europeiska länder, och på Medelhavsområdet. Terrorattackerna den 11 september mot Förenta staterna har i grunden förändrat den internationella miljön och gjort den mindre stabil, mindre förutsägbar och samtidigt osäkrare. Världen har mer än någonsin tidigare behov av ett starkt Europa, ett Europa som litar på sina egna värderingar, som sprider stabilitet, förutsägbarhet och trygghet omkring sig och som äntligen kan bli en aktör på den globala scenen. Utvidgningen kommer att bekräfta Europas status som den viktigaste ekonomin och kommersiella kraften i världen, med en inre marknad på 500 miljoner konsumenter. Utifrån denna verklighet har vi möjlighet att utvidga den zon av välstånd och stabilitet som vi har behov av, bortom unionen och kandidatländerna. Därför måste vi skapa en ny ”grannpolitik”, vilket är ett av de strategiska målen för denna kommission. Jag har sedan länge hävdat – och jag upprepade detta i går vid europeiska kollegiet i Brügge – att vi måste gå längre och förstärka alla de instrument som används i partnerskapet Europa-Medelhavsområdet, i partnerskapet med Ryssland, med Ukraina och när det gäller våra stabiliseringsåtgärder på Balkan. Grundtanken är att utvidga liberaliseringen av handelsutbyte, tekniska standarder och lagstiftning som styr vår inre marknad till samtliga våra grannar. Formerna för dessa avtal måste förhandlas fram – avtal om frihandel eller avtal av samma typ som det om Europeiska ekonomiska samarbetsområdet (EES) – men det viktiga blir att befästa det ömsesidiga ekonomiska utbytet. Huvudmålet är att skapa ett så nära partnerskap som möjligt med våra grannar, vilket sedan blir den viktigaste grunden för stabilitet och säkerhet. Vi måste i själva verket exportera stabilitet, lägga grunden för en balanserad utveckling av hela området i närheten av unionen, utnyttja de starkaste punkterna i den europeiska integrationen. Detta kommer även att underlätta en integration av våra närmaste grannar, dvs. länderna på västra Balkan, när tiden väl är mogen. I och med utvidgningen, som innebär att kontinenten enas, så avslutas i själva verket ett kapitel i Europas historia och vi lägger grunden till framtiden. Genom denna process förbereder sig unionen på att ta sitt kontinentala ansvar, vilket gör det nödvändigt att på nytt granska våra medel, vår politik, målen för våra handlingar i ett globalt sammanhang. Våra ansträngningar och vårt mod måste leva upp till de ansträngningar och det mod med vilka kandidatländerna förbereder sig för att bli medlemmar i unionen. I detta arbete får vi inte glömma betydelsen av den kulturella dimensionen i vårt partnerskap. Därför håller vi på att arbeta fram ett nytt initiativ för att underlätta dialogen och den ömsesidiga förståelsen mellan Medelhavets båda stränder. Jag är tacksam mot parlamentet för dess stöd och för den konstruktiva hållning med vilken det har följt och fortsätter att följa utvidgningsprocessen, och jag räknar med fortsatt stöd i det känsliga slutskedet av förhandlingarna. Parlamentsledamöternas arbete kommer att bli av avgörande betydelse, inte bara när det gäller ratificeringen som sådan, utan även ur mer generell synpunkt när det gäller de europeiska medborgarnas stöd för utvidgningen. Att döma av opinionsundersökningarna måste vi i själva verket fortfarande övertyga en stor del av medborgarna i många delar av unionen om de allmänna fördelarna med utvidgningen. Kommissionen kommer naturligtvis att fortsätta och intensifiera sin informationskampanj, men det är parlamentet och parlamentsledamöterna som, effektivare än någon annan, kan bidra till att skapa det nödvändiga demokratiska stödet för utvidgningen. Fru talman, ärade ledamöter! Det fortsatta engagemanget från Europaparlamentet när det gäller utvidgningsprocessen är av avgörande betydelse, liksom det är av avgörande betydelse för debatten om Europas framtid, en debatt där vi förväntar oss viktiga bidrag från kandidatländerna och de framtida medlemsstaterna. Den rapport som läggs fram i dag av kommissionen visar att vi nu står på tröskeln till en ny era för Europa. Låt oss gå resten av vägen tillsammans, låt oss fortsätta och intensifiera vårt samarbete under de månader som kommer och låt oss på det viset lägga grunden till en union som är större, starkare och i alla avseenden demokratisk! Av alla erfarenheter under första delen av mitt mandat som ordförande för kommissionen är det inget som har berört mig lika djupt personligen som resorna i kandidatländerna, mötena med medborgarna i de länderna och med företrädarna för deras regeringar och kontakterna med deras parlament som så modigt arbetar dag och natt med den svåra uppgiften att föra omvandlingen av sina samhällen i hamn, där förberedelserna inför utvidgningen utgör det viktigaste kapitlet. Till dem skulle jag vilja rikta ett hälsning om broderskap, om vänskap och om uppskattning av deras ansträngningar från denna kammare här i Strasbourg. Det finns länder som för bara tio år sedan fortfarande var mer eller mindre avskärmade från vårt Europa och som nu åter har anslutit sig till gemensamma värderingar. Redan innan de formellt antas som nya medlemsstater börjar dessa länder skörda frukterna av sin integration och de deltar redan konkret i detta nya område för stabilitet och utveckling, vilket visas av den allt tydligare närvaron av företag från medlemsstaterna i kandidatländerna. De framsteg som gjorts på vägen mot en anslutning är enastående. I de rapporter som vi lägger fram i dag analyseras så detaljerat som det över huvud taget går de insatser som görs i samband med förberedelserna – och här vill jag verkligen tacka kommissionär Verheugen och hans medarbetare för en arbetsinsats utan motstycke vad gäller kvalitet och omfattning, eftersom de har utvecklat och utprovat en metod som verkligen är unik, och om vi någon gång har missat något, så beror det på att vi verkligen har gett oss in på okänd mark. Kort sagt, våra rapporter visar att utvidgningen, denna historiska tilldragelse, verkligen är möjlig och nära förestående, på villkor att vi kan hålla den nuvarande höga takten. Utan att gå in på de detaljer som kommissionär Verheugen kommer att redogöra för, så kan jag säga er att vi kan konstatera framsteg när det gäller praktiskt taget samtliga de kapitel som anslutningsförfarandet omfattar. Jag tror mig våga påstå att dessa fantastiska framsteg i hög grad inspirerats av Nice där vi för ett år sedan på ett konkret sätt bestämde etapper och en tidsplan – som vi kallade för den sista fasen av denna komplicerade utvidgningsprocess. Om exakt ett år kommer vi tillsammans med er att utvärdera kandidatländernas kapacitet när det gäller att ikläda sig de rättigheter och skyldigheter som hänger samman med deras deltagande i unionen. Vi inser att vi vid den tidpunkten måste ha avslutat förhandlingarna med de länder som har respekterat de kriterier vi ställt upp, eller vi borde i alla fall vara mycket nära att avsluta dessa förhandlingar."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
"Road Map –"7
"acquis"1,10,3,9
"roadmap -"9

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph