Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-13-Speech-2-137"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011113.7.2-137"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
La communication de la Commission du 20 septembre 2000 sur les services d'intérêt général en Europe actualise sa position pour tenir compte des évolutions récentes de la jurisprudence de la Cour de justice, ainsi que de la volonté des chefs d'État, exprimée lors de différents Conseils européens (en particulier à Amsterdam et à Nice) en faveur d'un plus grand respect de la spécificité des missions de services publics.
Toutefois, cette nouvelle communication tend à nous pousser dans un engrenage redoutable. Apparemment pleine de bonnes intentions, la Commission propose de définir les limites des services publics et des règles de concurrence, d'accorder des dérogations pour les aides d'État aux activités d'intérêt économique général, de mettre en place des systèmes d'évaluation des performances des services publics, etc... En fait, elle se comporte comme si les articles du traité relatifs à la concurrence étaient d'application universelle, et comme si c'était à elle de dire, par bienveillance, là où elle arrêtera leur application. Elle se place donc en position d'arbitre. Or le traité ne lui accorde aucun titre pour cela.
En effet, si le traité de Rome n'évoquait qu'incidemment les services publics, c'est parce que, pour ses rédacteurs, il allait de soi que ces derniers n'entraient pas dans les compétences européennes. Même l'article 16 TCE introduit par le traité d'Amsterdam ne modifie pas cette position.
Nous devons par conséquent être très attentifs aux tentatives impérialistes de la Commission. En particulier, le mémorandum français du 27 juillet 2001, quoique plein de bonnes intentions, nous semble tomber dans le piège, puisqu'il propose l'élaboration d'une directive-cadre fixant les objectifs des services d'intérêt économique général ainsi que les libertés et les obligations des États membres en ce qui les concerne. En effet, il s'agirait encore d'un texte européen soumis à des interprétations et à des arbitrages européens.
En réalité, nous avons seulement besoin d'un nouvel article du traité qui affirmerait l'évidence, à savoir le droit souverain des États de définir et d'organiser eux-mêmes leurs services publics, qu'il s'agisse des services généraux ou des services d'intérêt économique."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Kommissionens meddelelse af 20. september 2000 om forsyningspligtydelserne i Europa gør dens holdning om at være opmærksom på de seneste ændringer i Domstolens retspraksis aktuel samt på statschefernes velvilje, der er blevet udtrykt på de forskellige europæiske Råd (særligt i Amsterdam og Nice), til at fremme en større respekt for specificiteterne i de offentlige tjenesteydelser.
Denne nye meddelelse forsøger dog alligevel at skubbe os ind i et farligt maskineri. Kommissionen foreslår tilsyneladende fuld af gode hensigter at fastsætte begrænsninger for de offentlige tjenesteydelser og konkurrencereglerne, at give undtagelser for offentlige tilskud til aktiviteter af almen økonomisk interesse, at iværksætte systemer med evaluering af de offentlige tjenesteydelser osv. Faktisk opfører den sig, som om traktatens artikler om konkurrence var gældende overalt, og som om det var den, der af velvilje skulle afgøre, hvor den ville afgrænse anvendelsesområdet. Den placerer sig altså som dommer. Men ifølge traktaten har den overhovedet ingen beføjelse til dette.
Hvis Rom-traktaten kun tilfældigt nævner de offentlige tjenester, så er det faktisk, fordi det for dens stiftere var naturligt, at disse ikke henhørte under de europæiske beføjelser. Selv § 16 i traktaten om Den Europæiske Union, der er indført i Amsterdam-traktaten, ændrer ikke denne holdning.
Vi bør derfor være meget opmærksomme på Kommissionens imperialistiske forsøg. Særligt på det franske memorandum af 27. juli 2001, som selv om det er fyldt med gode intentioner, synes at havne i fælden, da det foreslår udarbejdelsen af et rammedirektiv, der fastsætter målene for tjenesteydelser af almen økonomisk interesse, samt de friheder og forpligtelser for medlemsstaterne, som vedrører dem. Faktisk drejer det sig mere om en europæisk tekst, der er underlagt europæiske fortolkninger og bedømmelser.
Vi har reelt kun brug for en ny paragraf i traktaten, som kan bekræfte det indlysende, nemlig medlemsstaterne suveræne ret til selv at fastsætte og udforme de offentlige tjenester, hvad enten det drejer sig om almindelige tjenesteydelser eller om ydelser af økonomisk interesse."@da1
".
Mit ihrer Mitteilung vom 20. September 2000 über Leistungen der Daseinsvorsorge in Europa aktualisiert die Kommission ihre Position, um die jüngsten Entwicklungen der Rechtsprechung des Gerichtshofs sowie den auf verschiedenen Tagungen des Europäischen Rates (insbesondere in Amsterdam und Nizza) zum Ausdruck gebrachten Willen der Staatschefs zu stärkerer Achtung der Besonderheiten der Aufgaben der Daseinsvorsorge zu berücksichtigen.
Allerdings versucht diese neue Mitteilung, uns auf einen gefährlichen Weg zu ziehen. Scheinbar in bester Absicht schlägt die Kommission vor, die Grenzen der öffentlichen Dienstleistungen und der Wettbewerbsregeln zu bestimmen, Ausnahmen für staatliche Beihilfen für Dienstleistungen von allgemeinem wirtschaftlichen Interesse zu gewähren, ein System zur Bewertung gemeinwohlorientierter Leistungen einzuführen usf. Kurz, sie verhält sich, als ob die wettbewerbsrelevanten Artikel des Vertrags von genereller Gültigkeit wären und als ob es ihr zukäme, wohlwollend festzulegen, wo die Grenzen dieser Gültigkeit liegen. Sie maßt sich damit eine Schiedsrichterrolle an, die ihr der Vertrag jedoch in keiner Weise zuspricht.
Denn wenn die öffentlichen Dienstleistungen im Römischen Vertrag nur beiläufig Erwähnung finden, dann weil seine Verfasser es für selbstverständlich hielten, dass sie nicht unter die Zuständigkeit Europas fallen. Selbst durch den mit dem Amsterdamer Vertrag eingeführten Artikel 16 EGV ändert sich nichts an dieser Position.
Wir müssen daher die imperialistischen Versuche der Kommission genauestens verfolgen. Insbesondere scheint uns, dass sich auch das französische Memorandum vom 27. Juli 2001, das zwar voller guter Absichten steckt, auf diesen Irrweg hat locken lassen, denn es enthält den Vorschlag, eine Rahmenrichtlinie zur Festlegung der Grenzen von Dienstleistungen von allgemeinem wirtschaftlichen Interesse sowie der Handlungsspielräume und Verpflichtungen der Mitgliedstaaten auf diesem Gebiet zu erarbeiten. Eine solche Richtlinie wäre jedoch wieder ein europäischer Text, der europäischen Auslegungen und Abwägungen unterliegen würde.
In Wirklichkeit brauchen wir lediglich einen neuen Vertragsartikel, mit dem eine Selbstverständlichkeit bekräftigt würde, nämlich das souveräne Recht eines jeden Staates, seine Leistungen der Daseinsvorsorge, seien es allgemeine Dienstleistungen oder Dienstleistungen von wirtschaftlichem Interesse, selbst festzulegen und zu gestalten."@de7
"Η ανακοίνωση της Επιτροπής της 20ης Σεπτεμβρίου 2000 για τις υπηρεσίες κοινής ωφέλειας στην Ευρώπη αποτελεί την ενημερωμένη θέση της Επιτροπής η οποία λαμβάνει υπόψη της τις πρόσφατες εξελίξεις στη νομολογία του Δικαστηρίου, καθώς και τη βούληση των αρχηγών κρατών, την οποία εξέφρασαν στη διάρκεια των διαφόρων Ευρωπαϊκών Συμβουλίων (κυρίως στο Άμστερνταμ και στη Νίκαια), υπέρ της ενίσχυσης του σεβασμού της ιδιαιτερότητας των αποστολών των δημόσιων υπηρεσιών.
Ωστόσο, η νέα αυτή ανακοίνωση μας οδηγεί σε επικίνδυνα μονοπάτια. Ενώ φαίνεται να έχει καλές προθέσεις, η Επιτροπή προτείνει να προσδιοριστούν τα όρια των δημόσιων υπηρεσιών και να θεσπιστούν κανόνες ανταγωνισμού, να επιτραπούν παρεκκλίσεις όσον αφορά την παροχή κρατικών ενισχύσεων στις δραστηριότητες γενικού οικονομικού συμφέροντος, να εφαρμοστούν συστήματα αξιολόγησης των επιδόσεων των δημόσιων υπηρεσιών, κλπ· Στην ουσία, συμπεριφέρεται σαν τα συναφή με τον ανταγωνισμό άρθρα της Συνθήκης να είχαν καθολική ισχύ, και σαν να εναπόκειται σε εκείνη να αποφασίσει, με καλή διάθεση, πού σταματά η εφαρμογή τους. Αναλαμβάνει λοιπόν ρόλο διαιτητή. Όμως, η Συνθήκη δεν της παρέχει κανένα τέτοιο δικαίωμα.
Στην ουσία, το γεγονός ότι η Συνθήκη της Ρώμης δεν αναφέρει παρά μόνο συμπτωματικά τις δημόσιες υπηρεσίες οφείλεται στο ότι οι συντάκτες της θεωρούσαν δεδομένο ότι οι δημόσιες υπηρεσίες δεν συμπεριλαμβάνονταν στις αρμοδιότητες της ΕΕ. Ακόμη και το άρθρο 16 ΣΕΚ το οποίο πρόσθεσε η Συνθήκη του Άμστερνταμ δεν τροποποιεί τη θέση αυτή.
Οφείλουμε συνεπώς να είμαστε ιδιαίτερα προσεκτικοί όσον αφορά την επεκτατική τάση της Επιτροπής. Συγκεκριμένα, το γαλλικό μνημόνιο της 27ης Ιουλίου 2001, αν και έχει καλές προθέσεις, νομίζουμε ότι πέφτει στην παγίδα αυτή, καθώς προτείνει την επεξεργασία μιας οδηγίας πλαισίου που θα ορίζει τους στόχους των υπηρεσιών γενικού οικονομικού συμφέροντος καθώς και τις ελευθερίες και τις υποχρεώσεις των κρατών μελών σχετικά με αυτές. Στην ουσία, πρόκειται ενδεχομένως πάλι για ένα κοινοτικό κείμενο που υπόκειται σε διάφορες ερμηνείες και σε διαιτησίες σε ευρωπαϊκό επίπεδο.
Στην πραγματικότητα, το μόνο που χρειαζόμαστε είναι να προσθέσουμε ένα νέο άρθρο στη Συνθήκη το οποίο θα διατυπώνει με σαφήνεια το προφανές, δηλαδή ότι τα κράτη μέλη είναι κυρίαρχα να ορίζουν και να οργανώνουν μόνα τους τις δημόσιες υπηρεσίες τους, είτε πρόκειται για γενικές υπηρεσίες είτε για υπηρεσίες οικονομικού συμφέροντος."@el8
".
The Commission’s communication of 20 September 2000 on services of general interest in Europe reviews its position in order to take into account recent developments in the case law of the Court of Justice, and also the will of Heads of State, expressed at various European Councils (at Amsterdam and Nice in particular) to show greater respect for the specific nature of the missions of public service.
This new communication, however, pushes us into a difficult position. Apparently brimming with good intentions, the Commission is proposing to define the limits of public services and competition rules, to grant derogations for State aid to activities of general economic benefit, to put in place systems to evaluate the performance of public services and so on. In fact, the Commission is behaving as if the articles of the treaty on competition were universally applicable, and as if it was up to the Commission to say, out of kindness, the extent to which they will be applied. The Commission is giving itself the role of arbitrator. The treaty, however, does not give it any right to do this.
We must, however, be very attentive to the Commission’s attempts to wield imperialist powers. We believe, in particular, that the memorandum issued by France on 27 July 2001, despite being full of good intentions, falls into this trap, by proposing to draft a framework directive to set objectives for services of general economic interest and also the freedoms and obligations of Member States with regard to these. This is another example of a European text that can be interpreted in many different ways and is subject to European arbitration.
In reality, all we need is a new article in the treaty to confirm the evidence, in other words, the sovereign right of Member States to define and organise their public services independently, whether these are general services or services of economic interest."@en3
"(FR) La Comunicación de la Comisión de 20 de septiembre de 2000 sobre los servicios de interés general en Europa actualiza su posición para tomar en cuenta los recientes cambios de la jurisprudencia del Tribunal de Justicia, así como la voluntad de los jefes de Estado expresada en diferentes Consejos Europeos (en particular, en Amsterdam y Niza) en favor de un mayor respeto de la especificidad de las misiones de los servicios públicos.
No obstante, esta nueva comunicación pretende empujarnos hacia una escalada peligrosa. Aparentemente plagada de buenas intenciones, la Comisión propone definir los límites de los servicios públicos y de las normas de competencia, autorizar las excepciones respecto a las ayudas estatales a las actividades de interés económico general, crear sistemas de evaluación de los resultados de los servicios públicos, etcétera. De hecho, la Comisión se comporta como si los artículos del Tratado relativos a la competencia fuesen de aplicación universal y como si a ella correspondiese establecer, como si de un favor se tratase, donde se detendrá la aplicación de los mismos. La Comisión, pues, se erige en árbitro, a pesar de que el Tratado no la faculta para ello.
En efecto, si el Tratado de Roma mencionaba incidentalmente los servicios públicos es porque para sus redactores era evidente que estos últimos no entraban dentro de las competencias europeas. Incluso el artículo 16 TCE introducido por el Tratado de Amsterdam no modifica dicha posición.
Por consiguiente, debemos estar vigilantes frente a los intentos imperialistas de la Comisión. En particular, creemos que el memorándum francés de 27 de julio de 2001, aunque esté plagado de buenas intenciones, cae en la trampa, ya que propone la elaboración de una directiva marco que establezca los objetivos de los servicios de interés económico general, así como las libertades y las obligaciones de los Estados miembros con respecto a los mismos. En efecto, se trataría una vez más de un texto europeo sometido a interpretaciones y a arbitrajes europeos.
En realidad, sólo necesitamos un nuevo artículo del Tratado que reafirme lo que es evidente, es decir: el derecho soberano de los Estados de definir y organizar por sí mismos sus servicios públicos, ya se trate de servicios generales o de servicios de interés económico."@es12
"Komission 20. syyskuuta 2000 antamassa tiedonannossa yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa vahvistetaan jälleen komission kanta sen puolesta, että on otettava huomioon viimeaikainen kehitys yhteisön tuomioistuimessa sekä jäsenvaltioiden päämiesten kanta, joka on esitetty Eurooppa-neuvoston kokouksissa (erityisesti Amsterdamissa ja Nizzassa) ja jossa kannatetaan sitä, että julkisten palvelujen tehtävien erityislaatuisuutta kunnioitettaisiin enemmän.
Siitä huolimatta tässä uudessa tiedonannossa meidät halutaan sysätä pelottavaan kierteeseen. Komissio ehdottaa varmasti täysin hyväntahtoisesti, että pitäisi määritellä julkisten palvelujen rajat ja kilpailusäännöt, myöntää valtiontukia koskevia poikkeuksia yleiseen taloudelliseen etuun liittyviä toimintoja varten, luoda julkisten palvelujen tehokkuuden arviointijärjestelmiä ja niin edelleen... Itse asiassa komissio toimii aivan kuin sopimusten kilpailua koskevia artikloja voitaisiin soveltaa yleispätevästi ja aivan kuin olisi komission vallassa sanoa hyväntahtoisesti, milloin se lakkaa soveltamasta niitä. Komissio asettuu siis tuomarin paikalle. Perustamissopimuksessa sille ei kuitenkaan anneta lainkaan tällaista tehtävää.
Jos Rooman sopimuksessa julkiset palvelut mainittiin vain ohimennen, se johtui siitä, että sopimuksen laatijoille oli itsestään selvää, että nämä palvelut eivät kuulu yhteisön toimivaltaan. Myöskään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 16 artikla, joka lisättiin Amsterdamin sopimuksella, ei muuta tätä kantaa.
Meidän on siis pidettävä tarkasti silmällä komission imperialistisia yrityksiä. Erityisesti 27. heinäkuuta 2001 ranskalaisten laatimassa muistiossa vaikka se olikin täynnä hyviä aikomuksia langetaan mielestämme tähän ansaan, sillä siinä ehdotetaan sellaisen puitedirektiivin laatimista, jossa määritellään yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tavoitteet ja niihin liittyvät jäsenvaltioiden vapaudet ja velvoitteet. Tämä olisi jälleen sellainen yhteisön teksti, jota tulkittaisiin ja arvioitaisiin yhteisön tasolla.
Todellisuudessa tarvitsemme vain sopimukseen uuden artiklan, jossa vahvistettaisiin itsestään selvä asia, nimittäin jäsenvaltioiden suvereeni oikeus määritellä ja järjestää itse julkisia palveluja, olipa kyse sitten yleishyödyllisistä tai yleisistä taloudellista etua koskevista palveluista."@fi5
"La Commissione nella comunicazione del 20 settembre 2000 sui servizi d’interesse generale in Europa aggiorna la sua posizione per tenere conto della recente evoluzione della giurisprudenza della Corte di giustizia nonché della volontà dei Capi di Stato, espresse in occasione dei vari Consigli europei - in particolare Amsterdam e Nizza - a favore di un maggiore rispetto della specificità delle missioni di servizi pubblici.
Tuttavia, questa nuova comunicazione tende a spingerci in un ingranaggio pericoloso. Apparentemente piena di buone intenzioni, la Commissione propone di definire i limiti dei servizi pubblici e delle regole di concorrenza, di concedere deroghe per gli aiuti di Stato alle attività di interesse economico generale, d’istituire sistemi di valutazione delle prestazioni dei servizi pubblici, eccetera. In realtà, si comporta come se gli articoli del trattato relativi alla concorrenza fossero universalmente applicabili e come se fosse compito suo dire, per benevolenza, dove cesserà tale applicazione. Quindi si colloca in un ruolo di arbitro. Ma il trattato non gli conferisce alcun titolo in tal senso.
In effetti, anche se il Trattato di Roma evocasse solo incidentalmente i servizi pubblici, è perché per i suoi redattori era logico che non rientrassero nelle competenze europee. Anche l’articolo 16 TCE introdotto dal Trattato di Amsterdam non modifica tale posizione.
Pertanto, è nostro dovere essere molto attenti ai tentativi imperialisti della Commissione. In particolare il memorandum francese del 27 luglio 2001, benché ricco di buone intenzioni, ci pare cadere nella trappola, poiché propone l’elaborazione di una direttiva quadro che precisi gli obiettivi dei servizi d’interesse economico generale nonché le libertà e gli obblighi degli Stati membri per ciò che li riguarda. In realtà, sarebbe ancora una volta un testo europeo sottoposto a interpretazioni e arbitrati europei.
In realtà, ci occorre soltanto un nuovo articolo del Trattato che affermerebbe l’evidenza, vale a dire il diritto sovrano degli Stati di definire e di organizzare essi stessi i loro servizi pubblici, che si tratti di servizi generali o di servizi d’interesse economico."@it9
".
The Commission’s communication of 20 September 2000 on services of general interest in Europe reviews its position in order to take into account recent developments in the case law of the Court of Justice, and also the will of Heads of State, expressed at various European Councils (at Amsterdam and Nice in particular) to show greater respect for the specific nature of the missions of public service.
This new communication, however, pushes us into a difficult position. Apparently brimming with good intentions, the Commission is proposing to define the limits of public services and competition rules, to grant derogations for State aid to activities of general economic benefit, to put in place systems to evaluate the performance of public services and so on. In fact, the Commission is behaving as if the articles of the treaty on competition were universally applicable, and as if it was up to the Commission to say, out of kindness, the extent to which they will be applied. The Commission is giving itself the role of arbitrator. The treaty, however, does not give it any right to do this.
We must, however, be very attentive to the Commission’s attempts to wield imperialist powers. We believe, in particular, that the memorandum issued by France on 27 July 2001, despite being full of good intentions, falls into this trap, by proposing to draft a framework directive to set objectives for services of general economic interest and also the freedoms and obligations of Member States with regard to these. This is another example of a European text that can be interpreted in many different ways and is subject to European arbitration.
In reality, all we need is a new article in the treaty to confirm the evidence, in other words, the sovereign right of Member States to define and organise their public services independently, whether these are general services or services of economic interest."@lv10
"Met haar mededeling van 20 september 2000 over de diensten van algemeen belang in Europa herziet de Commissie haar standpunt onder invloed van de recente jurisprudentie van het Hof van Justitie, evenals van de oproep van de staatshoofden tijdens de verschillende Europese Raden (met name die van Amsterdam en Nice) om meer rekening te houden met het specifieke karakter van de taken die de diensten van algemeen belang moeten vervullen.
Toch lijkt deze nieuwe mededeling ons in een vicieuze cirkel te brengen. Op het eerste gezicht vol goede bedoelingen stelt de Commissie voor de grenzen van de diensten van algemeen belang en de mededingingsregels af te bakenen, uitzonderingsposities toe te kennen voor overheidssteun aan activiteiten van algemeen economisch belang, een beoordelingssysteem voor de verrichtingen van de diensten van algemeen belang in te voeren, enzovoorts. In feite doet de Commissie alsof de artikelen uit het Verdrag die betrekking hebben op mededinging universeel toepasbaar zijn, en alsof ze naar eigen goeddunken kan bepalen waar hun geldigheid ophoudt. Ze plaatst zichzelf dus in de positie van scheidsrechter. Het Verdrag kent haar hiertoe evenwel geen enkel recht toe.
Als het Verdrag van Rome slechts incidenteel gewag maakte van de diensten van algemeen belang, dan is dat omdat het voor de opstellers vanzelf sprak dat deze geen deel uitmaakten van de Europese bevoegdheden. Zelfs het bij het Verdrag van Amsterdam aan het Verdrag tot oprichting van de Europese Gemeenschap toegevoegde nieuwe artikel 16 laat dit standpunt ongewijzigd.
Wij moeten dan ook zeer alert zijn op de imperialistische neigingen van de Commissie. Met name het Franse memorandum van 27 juli 2001, zij het vol goede bedoelingen, lijkt in deze val te lopen, omdat het de uitwerking voorstelt van een kaderrichtlijn waarin de doelstellingen van diensten van algemeen economisch
belang worden vastgelegd, evenals de vrijheden en verplichtingen van lidstaten ten aanzien van deze diensten. In feite zou dit wederom een Europese tekst betekenen die onderworpen is aan Europese interpretaties en arbitrages.
In werkelijkheid hebben we alleen behoefte aan een nieuw artikel die het vanzelfsprekende vastlegt, namelijk het soevereine recht van de staten om zelf vorm en invulling te geven aan hun diensten van algemeen belang, of het nu gaat om algemene diensten of om diensten van economisch belang."@nl2
"A Comunicação da Comissão de 20 de Setembro de 2000 sobre os serviços de interesse geral na Europa actualiza a sua posição de forma a ter em conta as recentes evoluções da jurisprudência do Tribunal de Justiça, assim como a vontade dos Chefes de Estado ou de Governo, expressa em diversos Conselhos Europeus (sobretudo em Amesterdão e em Nice), favoráveis a um maior respeito da especificidade das missões de serviços públicos.
Todavia, esta nova comunicação tende a lançar-nos numa engrenagem temível. Aparentemente cheia de boas intenções, a Comissão propõe definir os limites dos serviços públicos e das regras da concorrência, conceder derrogações relativamente às ajudas de Estado às actividades de interesse económico geral, criar sistemas de avaliação da eficiência dos serviços públicos, etc.. De facto, comporta-se como se os artigos do Tratado relativos à concorrência fossem aplicáveis universalmente e como se lhe competisse a ela dizer, maternalmente, quando parará a sua aplicação. Coloca-se assim na posição de árbitro. Ora, o Tratado não lhe confere nenhum título nesse sentido.
Com efeito, se o Tratado de Roma só acidentalmente referia os serviços públicos era porque, para os seus redactores, era evidente que os mesmos não faziam parte das competências europeias. O próprio artigo 16º do Tratado CE, introduzido pelo Tratado de Amesterdão, não modifica esta posição.
Por conseguinte, temos de estar muito atentos às tentativas imperialistas da Comissão. Nomeadamente o memorando francês de 27 de Junho de 2001, embora cheio de boas intenções, parece-nos cair na armadilha, pois propõe a elaboração de uma directiva-quadro destinada a fixar os objectivos dos serviços de interesse económico geral assim como as liberdades e as obrigações dos Estados-Membros no que lhes diz respeito. De facto, tratar-se-ia mais uma vez de um texto europeu submetido a interpretações e arbitragens europeias.
Na realidade, temos apenas necessidade de um novo artigo do Tratado afirmando a evidência, a saber, o direito soberano dos Estados de definirem e organizarem eles próprios os seus serviços públicos, quer se trate dos serviços gerais ou dos serviços de interesse económico."@pt11
"I kommissionens meddelande av den 20 september 2000 om tjänster i allmänhetens intresse i Europa aktualiseras dess ståndpunkt för att beakta den aktuella utvecklingen av EG-domstolens rättspraxis, liksom statschefernas vilja, vilken har uttryckts vid olika Europeiska rådsmöten (särskilt i Amsterdam och i Nice), till förmån för en större respekt av den specifika karaktären hos uppdragen avseende allmänna tjänster.
Detta nya meddelande tenderar dock att leda oss in i en fruktad ond cirkel. Kommissionen, som uppenbarligen har många goda avsikter, föreslår att man skall definiera gränserna för de allmänna tjänsterna och för konkurrensreglerna, bevilja undantag för de statliga stöden till verksamhet med ett allmän ekonomiskt intresse, införa utvärderingssystem för de allmänna tjänsternas resultat, etc... Kommissionen uppför sig faktiskt som om de artiklar i fördraget som handlar om konkurrens var allmänt tillämpliga, och som om det var kommissionens uppgift att välvilligt bestämma var deras tillämpning skulle upphöra. Kommissionen intar alltså en ställning som domare. Men kommissionen tilldelas inte någon rättslig grund för detta i fördraget.
Att allmänna tjänster endast togs upp i förbigående i Romfördraget beror faktiskt på att det var självklart för dem som utarbetade fördraget att allmänna tjänster inte ingick inom de europeiska behörigheterna. Inte heller i artikel 16 i EG-fördraget, som infördes genom Amsterdamfördraget, ändras denna ståndpunkt.
Vi måste följaktligen vara mycket uppmärksamma på kommissionens imperialistiska försök. Den franska skrivelsen av den 27 juli 2001 verkar särskilt falla i fällan, trots att den var full av goda avsikter, eftersom man där föreslår att ett ramdirektiv skall utarbetas där man fastställer målen för tjänsterna av allmänt ekonomiskt intresse, liksom medlemsstaternas friheter och skyldigheter när det gäller dessa tjänster. Det skulle faktiskt röra sig om ännu en europeisk text som skulle utgöra föremål för tolkningar och europeiska skiljeförfaranden.
Vi har i praktiken endast behov av en ny artikel i fördraget, vilken skulle bekräfta det uppenbara, nämligen staternas suveräna rätt att själva definiera och organisera sina allmänna tjänster, om det så handlar om allmänna tjänster eller om tjänster med ett ekonomiskt intresse."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples