Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-13-Speech-2-096"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011113.7.2-096"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Le risque de fabrication et de diffusion de faux euros fait peser une hypothèque grave sur la période de démarrage de la monnaie unique, pendant les quelques années qui vont suivre l'échange physique des pièces et des billets, le 1er janvier prochain. En effet, dans cette période-charnière, la confiance des citoyens sera primordiale.
Or il apparaît que le danger a été sous-estimé, puis traité trop tardivement. C'est le 22 juillet 1998 seulement que la Commission a produit sa communication principale sur le sujet, et c'est en 1999 et 2000 qu'ont été adoptées les premières dispositions, encore partielles, sur l'extension des missions d'Europol et les sanctions pénales contre le faux-monnayage en euros. Le projet de décision que nous venons d'examiner aujourd'hui s'ajoute à ce dispositif en prévoyant un programme communautaire de formation et d'assistance des principaux agents dans le domaine de la contrefaçon.
Si le projet en lui-même n'appelle pas d'objection majeure, on ne peut que souligner en revanche son caractère tardif ainsi que certaines ambiguïtés, qui révèlent des vices de conception de la monnaie unique.
Tout d'abord, le texte présenté oscille en permanence entre l'organisation de la "formation", et celle de "l'assistance", n'osant pas dire clairement qu'à 48 jours de l'échange physique des pièces et des billets, la coopération dans ce domaine essentiel n'est toujours pas finalisée. En second lieu, on découvre parmi les objectifs de cette "formation-assistance", le thème de "la protection de l'euro à l'extérieur de l'Union", laquelle pourtant ne fait l'objet d'aucune compétence communautaire. C'est l'occasion de découvrir ici, sous un angle particulier, à quel point le système de la monnaie unique est boiteux, partagé entre des compétences communautaires et d'autres qui restent nationales, avec entre les deux une coordination mal organisée. Mais pouvait-il en aller autrement, dès lors qu'à Maastricht, l'objectif était de séduire l'électeur en lui faisant croire que la monnaie unique était possible sans super-État complet ?"@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Risikoen for fremstilling og udbredelse af falske euro er en alvorlig hindring for opstartsperioden for den fælles mønt den 1. januar 2002, hvorefter der i de følgende år vil være en fysisk udskiftning af mønter og sedler. Faktisk vil borgernes tillid i denne overgangsperiode være det vigtigste.
Men det ser ud til, at man har undervurderet risikoen og derfor handlet alt for sent. Det var først den 22. juli 1998, at Kommissionen udarbejdede sin vigtigste meddelelse om emnet, og først i 1999 og 2000, at de første bestemmelser, der endda var delvise, blev vedtaget om udvidelsen af Europols opgaver og straffeforanstaltningerne mod falskmøntneri af euro. Det beslutningsforslag, som vi skal drøfte i dag, føjer sig til denne foranstaltning, idet der foreslås et fællesskabsprogram for uddannelse og bistand til hovedaktørerne inden for falskneri.
Mens man ikke kan komme med de store indvendinger mod selve forslaget, kan man derimod kun understrege, at det kommer for sent, og der er visse modsætninger, som afslører mangler ved udformningen af den fælles mønt.
Først og fremmest vakler den fremlagte tekst hele tiden mellem udformningen af henholdsvis "uddannelse" og "bistand" uden klart at turde angive, at 48 dage inden den fysiske udveksling af mønter og sedler er samarbejdet på dette område endnu ikke afsluttet. For det andet opdager man blandt målene for denne "uddannelse/bistand" temaet om "beskyttelse af euroen uden for Europa", som dog ikke henhører under nogen fællesskabskompetence. Det er en anledning til her ud fra en særlig synsvinkel at opdage, i hvilken grad systemet med den fælles mønt er vakkelvornt og delt mellem fællesskabsbeføjelser og de øvrige beføjelser, der stadig er nationale, med en dårlig koordinering mellem de to. Men kan det gå anderledes, når målet lige siden Maastricht har været at forføre vælgerne ved at lade dem tro, at den fælles mønt var mulig uden den fuldstændige superstat?"@da1
".
Das Risiko der Herstellung und des Inverkehrbringens von gefälschtem Eurogeld stellt eine große Belastung in der Anfangszeit der Benutzung der Einheitswährung, d. h. in den Jahren unmittelbar nach Einführung des Eurobargelds am 1. Januar nächsten Jahres, dar, denn in diesem ausschlaggebenden Zeitraum ist das Vertrauen der Bürger von grundlegender Bedeutung.
Es scheint jedoch, dass diese Gefahr unterschätzt wurde und Gegenmaßnahmen zu spät ergriffen worden sind. So hat die Kommission ihre Hauptmitteilung zu dieser Problematik erst am 22. Juli 1998 vorgelegt, und die ersten Teilmaßnahmen zur Ausweitung der Aufgabenstellung von Europol und zur Strafverfolgung der Fälschung von Eurogeld sind erst 1999 und 2000 erlassen worden. Diese Maßnahmen werden nun durch den Beschlussvorschlag ergänzt, über den wir heute beraten haben und der ein gemeinschaftliches Schulungs- und Unterstützungsprogramm für den Schutz vor Geldfälschungen für die Hauptbetroffenen vorsieht.
Gegen den Beschlussvorschlag an sich sind zwar keine größeren Einwände vorzubringen, doch muss auf sein zu spätes Zustandekommen und auf bestimmte Unklarheiten verwiesen werden, die mit den Konzeptionsfehlern der Einheitswährung zusammenhängen.
Zunächst einmal schwankt der Text ständig zwischen „Ausbildung“ und „Unterstützung“ hin und her und wagt nicht offen auszusprechen, dass 48 Tage vor der Einführung des Eurobargelds die Zusammenarbeit in diesem äußerst wichtigen Bereich immer noch nicht reibungslos läuft. Zweitens entdeckt man unter den Zielen dieser „Ausbildung und Unterstützung“ das Thema „Schutz des Euro außerhalb der Union“, wofür jedoch keinerlei Gemeinschaftszuständigkeit besteht. Bei dieser Gelegenheit ist also ausgehend von einem speziellen Aspekt festzustellen, auf welch unsicherem Fundament das ganze System der Einheitswährung mit seinem Gewirr von gemeinschaftlichen und nationalen Zuständigkeiten und der dadurch beeinträchtigten Koordinierung steht. Doch wie sollte es anders sein, bestand doch das Ziel in Maastricht darin, den Wähler zu verführen und ihm vorzuspiegeln, dass eine Einheitswährung auch ohne vollständigen Superstaat möglich sei."@de7
"Ο κίνδυνος παραγωγής και διάθεσης παραχαραγμένων ευρώ αποτελεί σημαντικό εμπόδιο στη φάση αυτή της αρχικής εφαρμογής του ενιαίου νομίσματος, κατά τη διάρκεια των πρώτων χρόνων μετά από την αντικατάσταση των κερμάτων και των χαρτονομισμάτων, την 1η Ιανουαρίου. Ουσιαστικά, κατά τη διάρκεια αυτής της περιόδου προσαρμογής, η εμπιστοσύνη των πολιτών θα είναι καθοριστικής σημασίας.
Από ό,τι φαίνεται όμως ο κίνδυνος υποτιμήθηκε και αντιμετωπίστηκε με μεγάλη καθυστέρηση. Η Επιτροπή ετοίμασε την κύρια ανακοίνωσή της για το θέμα αυτό μόλις στις 22 Ιουλίου 1998. Μόλις το 1999 και το 2000 εγκρίθηκαν οι πρώτες - μερικές ακόμη - διατάξεις για την επέκταση του πεδίου δράσης της Europol και οι ποινικές κυρώσεις σε περίπτωση παραχάραξης των ευρώ. Το σχέδιο απόφασης που μόλις εξετάσαμε σήμερα έρχεται να προστεθεί στα μέσα για την αντιμετώπιση του κινδύνου αυτού προτείνοντας την εφαρμογή ενός κοινοτικού προγράμματος κατάρτισης και συνδρομής των κύριων παραγόντων στον τομέα της παραχάραξης.
Αν και δεν έχουμε αντίρρηση ως προς το σχέδιο αυτό καθαυτό, δεν μπορούμε να μην τονίσουμε ότι έρχεται καθυστερημένα καθώς και ότι περιέχει ορισμένα διφορούμενα σημεία που έχουν σχέση με συναφή με τη σύλληψη του ενιαίου νομίσματος σφάλματα.
� ρώτον, το κείμενο που μας παρουσιάστηκε αμφιταλαντεύεται διαρκώς μεταξύ της οργάνωσης της “κατάρτισης” και της οργάνωσης της “συνδρομής”, χωρίς να τολμά να δηλώσει ευθαρσώς ότι 48 μόλις ημέρες πριν από την αντικατάσταση των κερμάτων και των χαρτονομισμάτων, η συνεργασία στον κρίσιμο αυτόν τομέα δεν έχει ακόμη ολοκληρωθεί. Δεύτερον, ανακαλύπτουμε μεταξύ των στόχων αυτής της “κατάρτισης-συνδρομής”, τον όρο “προστασία του ευρώ εκτός της Ένωσης”, η οποία όμως δεν αποτελεί αντικείμενο καμίας κοινοτικής αρμοδιότητας. Είναι ευκαιρία λοιπόν να δούμε στο σημείο αυτό, από μια ιδιαίτερη οπτική γωνία, σε ποιο βαθμό χωλαίνει το σύστημα του ενιαίου νομίσματος, σε ποιο βαθμό οι συναφείς αρμοδιότητες είναι μοιρασμένες μεταξύ της Κοινότητας και των κρατών μελών, με κακό συντονισμό των δύο. Μπορούσε όμως να γίνει κι αλλιώς, από τη στιγμή που στο Μάαστριχτ ο στόχος ήταν να γοητεύσουμε τους ψηφοφόρους κάνοντάς τους να πιστέψουν ότι είναι δυνατή η εφαρμογή του ενιαίου νομίσματος χωρίς να έχει ολοκληρωθεί ο σχηματισμός του υπερκράτους;"@el8
".
The risk of manufacturing and circulating false euro notes and coins is a serious threat overshadowing the launch of the single currency, which will be present for several years following the physical changeover to notes and coins taking place on 1 January 2002. During this critical period, the confidence of our citizens is a vital factor.
It appears, however, that the danger was under-estimated, and then it was too late to deal with it. The Commission only published its main communication on the subject on 22 July 1998, and it was in 1999 and 2000 that the first, but still incomplete, provisions were adopted on extending Europol’s mandate and the criminal penalties against counterfeiting of the euro. The draft decision that we are examining today adds to these measures by establishing a Community training and assistance programme by the key players involved in combating counterfeiting.
Although there have been no major objections to the text itself, we can only stress, however, that it has arrived too late and that it contains some ambiguities, which arise from the design faults in the single currency.
First of all, the text before us constantly wavers between providing ‘training’, and ‘assistance’, and does not dare to state too clearly that, 48 days before the physical changeover to using coins and notes, cooperation in this vital area has still not been finalised. Secondly, one of the objectives of the training and assistance programme is to protect the euro outside the euro zone, which is not actually an area of the Community competence. From this particular perspective, we can see how shaky the single currency system is, one that is shared between Community competences and other competences that remain national, and both sides are poor at organising coordination. But how could things be any different, as at Maastricht, the aim was to seduce the electorate into believing that the single currency was possible without having an absolute super State?"@en3
"(FR) El riesgo de fabricación y difusión de euros falsos constituye un grave obstáculo con respecto al período de puesta en marcha de la moneda única, durante los años posteriores al cambio físico de monedas y billetes, el 1 de enero próximo. En efecto, en dicho período de transición la confianza de los ciudadanos será un elemento primordial.
Ahora bien, resulta que se ha subestimado el peligro, y, además, se ha tratado muy tardíamente. En efecto, la Comisión no elaboró su comunicación principal sobre esta cuestión hasta el 22 de julio de 1998, y sólo en 1999 y 2000 se adoptaron las primeras disposiciones, todavía parciales, sobre la ampliación de las misiones de Europol y las sanciones penales contra la falsificación de euros. El proyecto de decisión que hoy acabamos de examinar se añade a este dispositivo, y establece un programa comunitario de formación y asistencia de los principales agentes en el ámbito de la falsificación.
Si bien el proyecto en sí mismo no plantea ninguna objeción importante, no podemos menos que subrayar, en cambio, el carácter tardío del mismo, así como algunas ambigüedades que revelan defectos de concepción de la moneda única.
En primer lugar, el texto presentado oscila constantemente entre la organización de la “formación” y la de la “asistencia”, sin atreverse a expresar claramente que a 48 días del cambio físico de monedas y billetes, la cooperación en este ámbito esencial sigue sin ultimar. En segundo lugar, entre los objetivos de esta “formación-asistencia” figura la cuestión de “la protección del euro fuera de la Unión”, que, sin embargo, no es objeto de ninguna competencia comunitaria. Esto revela, desde una perspectiva particular, hasta qué punto el sistema de la moneda única cojea, al dividirse en competencias comunitarias y en otras que siguen siendo nacionales, sin estar bien organizada la coordinación entre ambas. ¿Pero acaso se podía esperar otra cosa desde el momento en que en Maastricht el objetivo consistía en seducir al elector haciéndole creer que la moneda única era factible sin un super-Estado completo?"@es12
"Väärennettyjen eurojen valmistamiseen ja levittämiseen liittyvä riski on suurena esteenä yhtenäisvaluutan käyttöönoton alkuvaiheessa 1. tammikuuta alkaen kolikkojen ja seteleiden vaihtoa seuraavien muutaman vuoden aikana. Tämä siirtymäkausi on erittäin tärkeä kansalaisten luottamuksen kannalta.
Ilmeisesti riskiä on kuitenkin aliarvioitu, ja lisäksi sitä on alettu käsitellä liian myöhään. Komissio laati pääasiallisen tiedonantonsa tästä aiheesta vasta 22. heinäkuuta 1998, ja vuosina 1999 ja 2000 hyväksyttiin ensimmäiset määräykset tosin vielä puutteelliset jotka koskivat Europolin toimeksiannon laajentamista ja rikosoikeudellisia seuraamuksia euron väärentämisen estämiseksi. Tänään käsiteltävänä ollut päätösluonnos on lisänä tälle määräykselle, ja siinä säädetään väärentämiseen liittyvästä tärkeimmille toimijoille suunnatusta yhteisön koulutus- ja avunanto-ohjelmasta.
Vaikka luonnos itsessään ei herätä suurempaa vastustusta, voidaan kuitenkin vain korostaa, että se on myöhässä ja että siinä on tiettyjä epämääräisyyksiä, jotka paljastavat, millaisia virheitä yhtenäisvaluutan suunnittelussa on ollut.
Ensinnäkin esitellyssä tekstissä epäröidään jatkuvasti "koulutuksen" järjestämisen ja "avunannon" välillä, eikä siinä uskalleta sanoa selvästi, että kun kolikoiden ja seteleiden fyysiseen vaihtumiseen on enää 48 päivää, yhteistyötä tällä ratkaisevalla alueella ei ole vielä saatettu loppuun. Toiseksi, tämän "koulutuksen ja avunannon" tavoitteiden joukossa on aihe "euron suojelu unionin ulkopuolella", joka ei kuitenkaan sisälly mihinkään yhteisön toimialaan. Tässä on nyt tilaisuus saada erityisestä näkökulmasta selville, kuinka horjuva yhtenäisvaluuttajärjestelmä on, sillä se on jakautunut yhteisön toimivaltuuksien ja kansallisten toimivaltuuksien kesken, ja näiden kahden välillä koordinointi on huonosti järjestetty. Voisivatko asiat kuitenkaan olla toisella tavalla, koska Maastrichtissa tavoitteena oli hurmata äänestäjät uskottelemalla heille, että yhtenäisvaluutta olisi mahdollinen ilman täydellistä supervaltaa?"@fi5
"Il rischio di fabbricazione e diffusione di euro falsificati costituisce una grave ipoteca che pesa sul periodo di avvio della moneta unica, il primo gennaio prossimo, per i pochi anni che seguiranno la sostituzione fisica di monete e banconote. In effetti, durante questo periodo di passaggio la fiducia dei cittadini sarà di primaria importanza.
Sembra che tale pericolo sia stato sottovalutato e trattato tardivamente. Soltanto il 22 luglio 1998 la Commissione ha prodotto la sua comunicazione principale sul tema, e nel 1999 e 2000 sono state adottate le prime disposizioni, ancora parziali, sull’estensione delle missioni di Europol e sulle sanzioni penali contro i falsari di euro. Il progetto di decisione che oggi abbiamo esaminato si aggiunge a quel dispositivo prevedendo un programma comunitario di formazione e di assistenza dei principali agenti nel settore della falsificazione.
Sebbene il progetto di per sé non sollevi obiezioni rilevanti, non ci si può esimere tuttavia dal sottolinearne il carattere tardivo nonché alcune ambiguità che rivelano vizi di concezione della moneta unica.
In primo luogo, il testo presentato oscilla in continuazione fra l’organizzazione della “formazione” e quella dell’”assistenza”, non osando dire chiaramente che a 48 giorni dalla sostituzione fisica delle monete e delle banconote, la cooperazione in questo campo essenziale continua a non essere finalizzata. In secondo luogo, fra gli obiettivi di questa “formazione-assistenza”, si scopre il tema della “protezione dell’euro all’esterno dell’Unione”, che comunque non è oggetto di alcuna competenza comunitaria. Questa è l’occasione di scoprire, da un’ottica particolare, fino a che punto il sistema della moneta unica zoppichi, diviso fra competenze comunitarie e altre che permangono nazionali, e con un coordinamento fra le due mal organizzato. Ma potevano le cose andare diversamente visto che a Maastricht l’obiettivo era di sedurre l’elettore facendogli credere che la moneta unica era possibile senza un superstato completo?"@it9
".
The risk of manufacturing and circulating false euro notes and coins is a serious threat overshadowing the launch of the single currency, which will be present for several years following the physical changeover to notes and coins taking place on 1 January 2002. During this critical period, the confidence of our citizens is a vital factor.
It appears, however, that the danger was under-estimated, and then it was too late to deal with it. The Commission only published its main communication on the subject on 22 July 1998, and it was in 1999 and 2000 that the first, but still incomplete, provisions were adopted on extending Europol’s mandate and the criminal penalties against counterfeiting of the euro. The draft decision that we are examining today adds to these measures by establishing a Community training and assistance programme by the key players involved in combating counterfeiting.
Although there have been no major objections to the text itself, we can only stress, however, that it has arrived too late and that it contains some ambiguities, which arise from the design faults in the single currency.
First of all, the text before us constantly wavers between providing ‘training’, and ‘assistance’, and does not dare to state too clearly that, 48 days before the physical changeover to using coins and notes, cooperation in this vital area has still not been finalised. Secondly, one of the objectives of the training and assistance programme is to protect the euro outside the euro zone, which is not actually an area of the Community competence. From this particular perspective, we can see how shaky the single currency system is, one that is shared between Community competences and other competences that remain national, and both sides are poor at organising coordination. But how could things be any different, as at Maastricht, the aim was to seduce the electorate into believing that the single currency was possible without having an absolute super State?"@lv10
"Het risico van de productie en verspreiding van valse euro’s legt een zware hypotheek op de beginfase van de Europese munt, gedurende de paar jaar die volgen op het in omloop brengen van de munten en biljetten, op 1 januari aanstaande. In deze overgangsperiode is het vertrouwen van de burgers allesbepalend.
Het lijkt erop alsof het gevaar is onderschat, en vervolgens te laat is aangepakt. Pas op 22 juli 1998 komt de Commissie met haar belangrijkste mededeling over dit onderwerp, en in 1999 en 2000 worden de eerste halve maatregelen genomen, te weten de uitbreiding van de taken van Europol en strafrechtelijke sancties tegen valsemunterij in euro’s. Het ontwerpbesluit waarover we ons vandaag hebben gebogen voegt zich bij deze reeks maatregelen en voorziet in een communautair programma voor de scholing en ondersteuning van de belangrijkste experts op het gebied van vervalsing.
Hoewel tegen het concept zelf niet veel in te brengen is, willen we toch benadukken dat het te laat komt en zich hier en daar tegenspreekt, hetgeen duidt op fouten bij de conceptie van de euro.
Allereerst zwalkt de voorgestelde tekst voortdurend tussen de organisatie van de “opleiding” en die van de “bijstand”, zonder duidelijk te durven zeggen dat met nog 48 dagen te gaan tot het in omloop brengen van de munten en biljetten, de samenwerking op dit uiterst belangrijke terrein nog altijd niet vlekkeloos verloopt. Ten tweede lezen we dat deze “opleiding/bijstand” onder meer de bescherming van de euro buiten de Unie beoogt, hetgeen echter op geen enkele wijze tot de bevoegdheden van de Unie behoort. We komen hier dus via een omweg te weten hoe krakkemikkig het eurosysteem is, met communautaire bevoegdheden en nationale bevoegdheden die door elkaar heen lopen zonder dat er sprake is van een goede afstemming. Maar hoe kon het ook anders, nadat in Maastricht was overeengekomen de kiezer te paaien door hem voor te spiegelen dat invoering van de Europese munt mogelijk was zonder overkoepelende coördinatie?"@nl2
"O risco de fabrico e difusão de falsos euros cria graves dificuldades ao período de arranque da moeda única, durante ainda alguns anos após a troca física das moedas e das notas, a 1 de Janeiro próximo. Com efeito, neste período de charneira, a confiança dos cidadãos será fundamental.
Ora, parece que o perigo foi subestimado, pois foi abordado demasiado tarde. Só em 22 de Julho de 1998 a Comissão produziu a sua comunicação principal sobre o assunto, e foi em 1999 e 2000 que foram adoptadas as primeiras disposições, ainda parciais, sobre o alargamento das missões da Europol e as sanções penais contra o fabrico de moeda falsa em euros. O projecto de decisão que acabamos de analisar hoje complementa esse dispositivo, prevendo um programa comunitário de formação e assistência dos principais agentes na área da contrafacção.
Embora o projecto em si não levante objecções de maior, não podemos deixar de realçar, em contrapartida, o seu carácter tardio, assim como algumas ambiguidades que relevam dos vícios de concepção da moeda única.
Antes de mais, o texto apresentado oscila permanentemente entre a organização da "formação" e a da "assistência", não ousando dizer claramente que, a 48 dias da troca física das moedas e das notas, a cooperação neste domínio essencial continua por terminar. Em segundo lugar, descobrimos entre os objectivos dessa "formação - assistência" o tema da "protecção do euro no exterior da União", a qual no entanto não é objecto de nenhuma competência comunitária. É altura de descobrirmos aqui, numa perspectiva específica, a que ponto o sistema da moeda única é incompleto, partilhado entre competências comunitárias e outras que se mantêm nacionais, com uma coordenação entre as duas mal organizada. Mas seria possível de outra forma, a partir do momento em que, em Maastricht, o objectivo era o de seduzir o eleitor, fazendo-lhe crer que a moeda única era possível sem um super Estado completo?"@pt11
"Risken för tillverkning och spridning av falska euro gör att en allvarlig inteckning vilar över startperioden för den gemensamma valutan, under det antal år som kommer att följa på det fysiska utbytet av mynten och sedlarna den 1 januari 2002. Under denna brytningsperiod kommer nämligen medborgarnas förtroende att vara av yttersta vikt.
Men nu verkar det som om faran har underskattats, och sedan hanterats alltför sent. Det var så sent som den 22 juli 1998 som kommissionen lade fram sitt huvudsakliga meddelande i frågan, och de första, om än partiella bestämmelserna om utvidgningen av Europols uppdrag och de straffrättsliga åtgärder som skall vidtas mot dem som tillverkar falska euro antogs 1999 och 2000. Det förslag till beslut som vi precis har behandlat i dag fogas till denna bestämmelse genom att ett gemenskapsprogram för utbildning och stöd till de främsta aktörerna inom området för förfalskning föreskrivs i förslaget.
Om förslaget i sig inte framkallar några större invändningar, kan man däremot inte göra annat än betona det faktum att det kommit så sent, liksom vissa tvetydigheter som har att göra med brister i utformningen av den gemensamma valutan.
För det första vacklar den text som lagts fram ständigt mellan organisationen av ”utbildning” och av ”stöd”, och man vågar inte tydligt säga att samarbetet inom detta väsentliga område fortfarande inte är slutfört, 48 dagar från det fysiska utbytet av mynten och sedlarna. För det andra upptäcker man bland målsättningarna för ”utbildning–stöd”, temat med ”skyddet av euron utanför unionen”, vilket dock inte utgör föremål för någon gemenskapsbefogenhet. Detta medför ett tillfälle att här, ur en särskild synvinkel, upptäcka i vilken mån systemet med den gemensamma valutan är haltande och uppdelat mellan gemenskapsbefogenheter och andra befogenheter som förblir nationella, med en dåligt organiserad samordning mellan dessa två. Men skulle det kunna gå på något annat sätt, när målet redan vid tidpunkten för Maastrichtavtalet var att locka väljarna genom att få dem att tro att den gemensamma valutan var möjlig utan en fullständig superstat?"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples