Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-12-Speech-1-120"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011112.10.1-120"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident! Ich möchte dem Berichterstatter auch zu diesem Bericht gratulieren. Er erfasst sehr klar, wie sehr der Erfolg eines Produkts - hier des Films - von vertriebsfördernden Maßnahmen wie Marketing und Werbung abhängig ist. Wenn amerikanische Produktionsfirmen 30% ihres Budgets für die Vermarktung einplanen, so darf man sich nicht wundern, dass europäische Produkte im direkten Konkurrenzkampf um den Kunden unterliegen, wenn sie selbst nur 3 bis 6% ihres Budgets dafür einsetzen.
Die europäischen Filmproduzenten müssen daher einfach selbst mehr für die Vermarktung ihrer Produkte tun. Wir haben als Steuerzahler auch das Recht, das von ihnen zu fordern. Es wäre sogar vorstellbar, die staatlichen Unterstützungen für Folgeprojekte von den Bemühungen der Filmschaffenden abhängig zu machen, ihr Publikum auch zu erreichen. Mehr Subvention allein kann jedoch nicht die Lösung sein. Zuviel Geld wurde in der Vergangenheit für Filme ausgegeben, die nie ihr Publikum erreichten. Österreich vergibt mehr als 30 Millionen Euro pro Jahr an Filmförderung. Berücksichtigt man die Anzahl der Zuschauer, so wurde jede Kinokarte für einen österreichischen Film mit mehr als 1000 Euro subventioniert. Das kann nicht das Ziel einer staatlichen Filmförderung sein."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil også gerne ønske ordføreren tillykke med denne betænkning. Han forklarer meget tydeligt, i hvor høj grad et produkts succes - her film - er afhængig af salgsfremmende foranstaltninger som marketing og markedsføring. Når amerikanske produktionsselskaber sætter 30% af til markedsføring i deres budget, kan man ikke undre sig over, at europæiske produkter taber terræn i den direkte konkurrence om at vinde kunder, når de selv kun kalkulerer med 3-6% i deres budget.
De europæiske filmproducenter skal ganske enkelt selv gøre mere for at markedsføre deres produkter. Som skatteydere har vi også ret til at kræve det af dem. Man kunne endda forestille sig, at statsstøtten til sekundære projekter gøres afhængig af filmindustriens anstrengelser for at nå ud til publikum. Men det kan ikke være en løsning, at vi udelukkende giver mere støtte. Tidligere blev der brugt for mange penge på film, der aldrig nåede publikum. Østrig bruger mere end 30 millioner euro om året på filmstøtte. Når man tager publikumsantallet i betragtning, blev hver biografbillet til en østrigsk film støttet med mere end 1000 euro. Det kan ikke være formålet med at give statsstøtte til film."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα και εγώ με τη σειρά μου να συγχαρώ τον εισηγητή για την παρούσα έκθεση. Θίγει με ιδιαίτερη σαφήνεια, πόσο πολύ εξαρτάται η επιτυχία ενός προϊόντος – στην προκειμένη περίπτωση της ταινίας – από τα μέτρα που αφορούν τη διανομή, όπως είναι το μάρκετινγκ και η προώθηση. Όταν οι αμερικανικές εταιρείες παραγωγής δαπανούν το 30% του προϋπολογισμού τους στην προώθηση, τότε δεν θα πρέπει κανείς να απορεί για το ότι τα ευρωπαϊκά προϊόντα υστερούν στον απευθείας ανταγωνισμό για την απόκτηση πελατών, καθώς η δαπάνη για την προώθηση ανέρχεται μόνο σε 3 έως 6% του προϋπολογισμού τους.
Επομένως, οι ευρωπαϊκές εταιρείες παραγωγής ταινιών πρέπει απλά να πράξουν αυτές οι ίδιες περισσότερα για την εισαγωγή στην αγορά των προϊόντων τους. Άλλωστε, ως φορολογούμενοι έχουμε το δικαίωμα να το απαιτήσουμε από αυτές. Θα ήταν μάλιστα λογικό να εξαρτάται η χορήγηση των κρατικών επιχορηγήσεων για σειρά προγραμμάτων από τις προσπάθειες των δημιουργών ταινιών να φτάνουν οι ταινίες τους στο κοινό. Εξάλλου, και οι μεγαλύτερες επιχορηγήσεις από μόνες τους δεν αποτελούν λύση. Κατά το παρελθόν δαπανούνταν πολλά χρήματα για ταινίες, οι οποίες δεν έφταναν ποτέ στο κοινό τους. Η Αυστρία δαπανά περισσότερα από 30 εκατομμύρια ευρώ ετησίως για την προώθηση ταινιών. Εάν λάβει κανείς υπόψη του τον αριθμό των θεατών, τότε θα έπρεπε κάθε εισητήριο για μια αυστριακή κινηματογραφική ταινία να επιχορηγείται με περισσότερα από 1000 ευρώ. Αυτό ασφαλώς δεν μπορεί να αποτελεί το στόχο της κρατικής προώθησης ταινιών."@el8
"Mr President, I, too, would like to congratulate the rapporteur on this report. He sums up very clearly to what an extent the success of a product, film in this instance, is dependent on the promotion of sales through marketing and advertising. When American production companies set aside 30% of their budgets for marketing, it is not to be wondered at that European products lose in direct competition for customers, when they themselves use only 3 to 6% of their budgets for this purpose.
It follows that European film producers must do more to market their products. We, as taxpayers, are also entitled to demand that they do so. One could envisage state support for follow-up projects being made dependent on the filmmakers' efforts at reaching their public. More subsidies cannot be the solution on their own. Too much money was spent in the past on films that never reached their public. Austria spends over EUR 30 million per annum on promoting films. Taking the number of cinema-goers into account, every ticket to see a film is subsidised to the tune of EUR 1 000. State promotion of film cannot have this as its objective."@en3
". – (DE) Señor Presidente, yo también quiero felicitar al ponente por este informe. Indica de modo muy claro cómo el éxito de un producto –en este caso, de la película- depende de medidas que promuevan las ventas, como el marketing y la publicidad. Cuando las empresas productoras norteamericanas dedican el 30% de su presupuesto a la comercialización, uno no debe sorprenderse de que los productos europeos queden en inferioridad de condiciones en la lucha directa por la competencia si dedican sólo entre el 3 y el 5% de su presupuesto para ello.
Los productores europeos de películas tienen que hacer por ello más para la comercialización de sus productos. Como contribuyentes también tenemos el derecho a exigírselo. Incluso sería imaginable hacer depender las ayudas estatales a los siguientes proyectos de los esfuerzos de los creadores de películas por llegar a su público. La solución no puede ser solamente más subvenciones. En el pasado se ha gastado demasiado dinero en películas que no llegaron nunca a su público. Austria se gasta cada año más de 30 millones de euros en la promoción del cine. Si se tiene en cuenta el número de visitantes, cada entrada de cine para una película austríaca ha sido subvencionada con más de 1000 euros. Este no puede ser el objetivo de la promoción estatal del cine."@es12
".
Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin onnitella esittelijää hänen mietinnöstään. Hän käsittää erittäin hyvin, miten paljon tuotteen – tässä tapauksessa elokuvan – menestys riippuu myynninedistämistoimenpiteistä, kuten markkinoinnista ja mainonnasta. Jos yhdysvaltalaiset tuotantoyritykset varaavat 30 prosenttia budjetistaan markkinointiin, ei pidä ihmetellä, että eurooppalaiset tuotteet häviävät asiakkaista suoraan kilpailtaessa, kun eurooppalaiset tuotantoyritykset käyttävät siihen vain 3–6 prosenttia budjetistaan.
Eurooppalaisten elokuvatuottajien on yksinkertaisesti itse panostettava entistä enemmän tuotteidensa markkinointiin. Meillä on veronmaksajina myös oikeus vaatia sitä heiltä. Eikä olisi lainkaan mahdoton ajatus, että saadakseen jatkohankkeilleen valtion tukea elokuvatuottajien pitäisi myös yrittää saavuttaa yleisönsä. Pelkkä tukien lisääminen ei ratkaise ongelmaa. Olemme tuhlanneet liikaa rahaa sellaisiin elokuviin, jotka eivät ole koskaan onnistuneet saavuttamaan yleisöään. Itävalta tukee elokuvatuotantoa yli 30 miljoonalla eurolla vuodessa. Kun otetaan huomioon katsojien lukumäärä, jokaista itävaltalaiseen elokuvaan ostettua elokuvalippua tuettiin yli 1000 eurolla. Tämä ei voi olla valtioiden elokuvatuotannolle myöntämien tukien tavoitteena."@fi5
"Monsieur le Président, je voudrais féliciter moi aussi le rapporteur pour son travail. Il montra très clairement combien le succès d'un produit - ici, il s'agit du film - dépend de mesures encourageant la distribution, comme le marketing et la publicité. Si les sociétés de production américaines prévoient 30 % de leur budget pour la commercialisation, on ne doit pas s'étonner que les produits européens soient à la traîne dans la lutte de la concurrence autour du client, puisque les producteurs européens n'y consacrent que 3 à 6 % de leur budget.
Les producteurs de films européens doivent donc simplement faire plus pour la commercialisation de leurs produits. En tant que contribuables, nous sommes en droit de réclamer cela d'eux. On pourrait ainsi envisager, pour les prochains projets, de faire dépendre l'octroi d'aides d'État des efforts réalisés par les producteurs des films pour atteindre leur public. Se limiter à augmenter les subventions ne peut pas être la solution. On a donné trop d'argent par le passé pour des films qui n'ont jamais atteint leur public. L'Autriche dépense chaque année plus de 30 millions d'euros pour la promotion du cinéma. Si l'on observe le nombre de spectateurs, on constate que chaque billet d'entrée pour un film autrichien a été subventionné à raison de plus de 1 000 euros. Cela ne peut pas être l'objectif d'une aide publique au cinéma."@fr6
").
Signor Presidente, faccio anch'io le mie congratulazioni al relatore per la sua relazione, che dimostra con chiarezza come il successo di un prodotto - nella fattispecie un film - dipenda dalle misure per la promozione della distribuzione, quali il
e la pubblicità. Se le ditte di produzione americane riservano il 30 percento del loro bilancio per la commercializzazione, non c'è da meravigliarsi che i prodotti europei abbiano la peggio nella concorrenza diretta per la conquista dei clienti, dato che le ditte europee riservano alla commercializzazione solo il 3-6 percento del bilancio.
I produttori cinematografici europei devono pertanto fare di più per la commercializzazione dei loro prodotti. Noi, in quanto contribuenti, abbiamo anche il diritto di esigerlo. Sarebbe addirittura pensabile legare gli aiuti di Stato per i progetti in materia di audiovisivo agli sforzi dei
volti a raggiungere il loro pubblico. Aumentare solo le sovvenzioni non può essere la soluzione. In passato sono state spese somme troppo ingenti per pellicole che non hanno mai raggiunto il pubblico. L'Austria spende in sussidi al cinema più di 30 milioni di euro all'anno. Se si considera il numero di spettatori, si potrebbe dire che ogni biglietto per un film austriaco è stato sovvenzionato con più di 1000 euro. Non può essere questo l'obiettivo degli aiuti di Stato per la cinematografia."@it9
"Mr President, I, too, would like to congratulate the rapporteur on this report. He sums up very clearly to what an extent the success of a product, film in this instance, is dependent on the promotion of sales through marketing and advertising. When American production companies set aside 30% of their budgets for marketing, it is not to be wondered at that European products lose in direct competition for customers, when they themselves use only 3 to 6% of their budgets for this purpose.
It follows that European film producers must do more to market their products. We, as taxpayers, are also entitled to demand that they do so. One could envisage state support for follow-up projects being made dependent on the filmmakers' efforts at reaching their public. More subsidies cannot be the solution on their own. Too much money was spent in the past on films that never reached their public. Austria spends over EUR 30 million per annum on promoting films. Taking the number of cinema-goers into account, every ticket to see a film is subsidised to the tune of EUR 1 000. State promotion of film cannot have this as its objective."@lv10
"−
Mijnheer de Voorzitter, ik sluit mij aan bij de woorden van dank die mijn voorgangers aan de rapporteur gericht hebben. Hij registreert haarscherp hoezeer het succes van een product – in dit geval de film – afhankelijk is van verkoopstimulerende activiteiten als marketing en promotie. In Amerika besteden productiebedrijven 30% van hun budget aan promotie. In Europa is dat maar 3 tot 6%, zodat het geen verbazing mag wekken dat de Europese film in de concurrentiestrijd het nakijken heeft.
De Europese filmproducenten moeten dan ook domweg meer doen om hun producten aan de man te brengen. Als belastingbetalers hebben wij het recht dat van hen te eisen. Zo kan ik mij zelfs een regeling voorstellen waarin overheidssteun voor vervolgprojecten afhankelijk wordt gemaakt van de inspanningen die de filmmakers leveren om hun publiek te bereiken. Domweg meer subsidie verlenen, is niet de oplossing. Er is in het verleden al teveel geld uitgegeven aan films die het publiek waar ze voor waren bestemd, nooit hebben bereikt. Oostenrijk besteedt jaarlijks meer dan 30 miljoen euro aan filmpromotie. Als men dat bedrag afzet tegen het aantal personen dat de films daadwerkelijk gaat bekijken, komt het erop neer dat elk bioscoopkaartje voor een Oostenrijkse film met 1000 euro wordt gesubsidieerd. Dat kan niet de bedoeling zijn van overheidssteun voor de filmindustrie."@nl2
"Senhor Presidente, gostaria de felicitar o relator por este seu relatório. Ele mostra de forma muito clara até que ponto o êxito de um produto - neste caso, do filme - está dependente de medidas que promovam a sua difusão, nomeadamente a publicidade e a comercialização. Se as empresas de produção americanas destinam 30% do seu orçamento para a comercialização, não é de admirar que os produtos europeus fiquem a perder na concorrência directa junto dos clientes, já que os produtores europeus apenas lhe dedicam 3% a 6% do seu orçamento.
Por conseguinte, os produtores de cinema europeus devem simplesmente fazer algo mais pela comercialização dos seus produtos. Como contribuintes, também temos o direito de exigir isso deles. Poderíamos até pensar, para os próximos projectos, em fazer depender a concessão de auxílios estatais dos esforços realizados pelos produtores para atingirem o seu público. O aumento dos subsídios não pode ser a única solução. No passado gastou-se demasiado dinheiro em filmes que nunca atingiram o seu público. A Áustria gasta anualmente mais de 30 milhões na promoção de filmes. Se tivermos em conta o número de espectadores, verificamos que cada bilhete para assistir a um filme austríaco foi subsidiado em mais de mil euros. Não pode ser esse o objectivo de uma ajuda estatal ao cinema."@pt11
".
Herr talman! Jag skulle också vilja gratulera föredraganden till detta betänkande. Han förstår mycket klart hur mycket framgång med en produkt – i det här fallet filmer – är beroende av säljfrämjande åtgärder som marknadsföring och reklam. Om amerikanska produktionsföretag anslår 30 procent av sin budget till marknadsföring, så är det inte att undra på att europeiska produkter förlorar den direkta kampen om kunderna, om de själva bara använder 3 till 6 procent av sin budget till marknadsföring.
De europeiska filmproducenterna måste därför helt enkelt själva göra mer för att marknadsföra sina produkter. Vi har som skattebetalare också rätt att kräva det av dem. Man skulle till och med kunna tänka sig att göra det statliga stödet till efterföljande projekt beroende av filmskaparnas ansträngningar att även nå sin publik. Enbart mera subventioner kan ändå inte vara lösningen. För mycket pengar har i det förflutna lagts ut på filmer som aldrig nått sin publik. Österrike lägger ut mer än 30 miljoner euro om året i filmstöd. Tar man hänsyn till antalet biobesökare, så har man subventionerat varje biobiljett till en österrikisk film med mer än 1000 euro. Detta kan inte vara målet för det statliga filmstödet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples