Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-12-Speech-1-119"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011112.10.1-119"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, innanzitutto vorrei anch'io congratularmi con il relatore per l'ottimo lavoro svolto. Si tratta di un documento che illustra bene le difficoltà che il cinema europeo sta cercando affannosamente di superare da molti anni a questa parte.
Desidero sottolineare brevemente due dei numerosi punti indicati nella proposta di risoluzione, che hanno richiamato la mia attenzione. In primo luogo, concordo pienamente con la richiesta di aumentare i fondi a favore dell'industria cinematografica. In effetti, considerato che il cinema è diventato un elemento importante del nostro patrimonio culturale - da tanti anni ormai, in Europa, c'è più gente che va al cinema piuttosto che nelle librerie - e tenuto conto dell'elevato potenziale dei posti di lavoro che questo settore comporta, non vi è dubbio che un maggiore sostegno finanziario comunitario ne faciliterebbe lo sviluppo. Ed è proprio questo uno dei punti dolenti. Senza incentivi, senza investimenti non c'è crescita, non c'è rilancio, ma non c'è neppure qualità. Per troppo tempo l'Europa è stata invasa da produzioni cinematografiche estranee alla nostra identità culturale, e spesso di dubbio livello qualitativo. Il che non c'entra, naturalmente, col diritto, anzi, col dovere al confronto, col pluralismo delle idee, ma l'Europa deve necessariamente salvaguardare e incentivare il proprio patrimonio cinematografico.
Se si aggiunge, poi, la concorrenza operata negli anni '70 dall'emittenza televisiva, è facile capire perché centinaia, migliaia di sale cinematografiche sono rimaste per tanto tempo chiuse.
In secondo luogo, condivido appieno il punto 18, dove si fa esplicito riferimento ad opere di restauro e di tutela del patrimonio cinematografico europeo. Occorre, infatti, stimolare le istituzioni pubbliche, gli enti locali, le associazioni culturali alla ricerca di vecchi film, cortometraggi, e poi al restauro del materiale filmato, garantendone quindi la custodia e la fruizione al pubblico. In Europa sono pochissime le cineteche degne di questo nome, veramente attrezzate ed efficienti. Spesso soffrono dell'esiguità dei contributi pubblici da parte dei governi degli Stati membri. Ebbene, l'Unione europea non può restare insensibile di fronte a questa ulteriore impellente esigenza, se vogliamo veramente tutelare la memoria e garantire il futuro della decima arte."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære kolleger, først vil jeg også gerne lykønske ordføreren med det glimrende arbejde, han har udført. Det er en betænkning, der giver et godt billede af de vanskeligheder, som den europæiske filmindustri med møje og besvær har forsøgt at overvinde i mange år.
Jeg vil gerne kort komme ind på to af de mange punkter i forslaget til beslutning, som fangede min opmærksomhed. For det første er jeg helt enig i ønsket om flere midler til filmindustrien, i betragtning af at biograferne er blevet en vigtig del af vores kulturarv - i Europa har biograferne efterhånden i mange år været mere besøgte end boghandlerne - og i betragtning af de store beskæftigelsesmuligheder, der er forbundet med denne sektor, er der nemlig ingen tvivl om, at en større finansiel støtte fra EU ville lette filmindustriens udvikling. Og det er netop et af de ømme punkter. Uden tilskyndelsesforanstaltninger og investeringer bliver der ingen vækst eller fornyet udvikling, men der bliver heller ikke tale om kvalitet. Europa har alt for længe været invaderet af filmproduktioner, som ikke har noget at gøre med vores kulturelle identitet, og hvis kvalitet ofte er tvivlsom. Det betyder selvfølgelig ikke, at man ikke har ret eller rettere pligt til en sammenligning og en mangfoldighed af idéer, men det er nødvendigt, at Europa beskytter og fremmer sin egen filmkulturarv.
Hertil kommer den konkurrence, der opstod fra fjernsynskanalerne i 1970'erne, og det er således let at forstå, hvorfor hundredvis og endda tusindvis af biografer har været lukket i lang tid.
For det andet er jeg helt enig i punkt 18, hvor der udtrykkeligt henvises til en restaurering og beskyttelse af den europæiske filmkulturarv. Det er nemlig nødvendigt at opfordre de offentlige institutioner, de lokale myndigheder og de kulturelle foreninger til at hente gamle film og kortfilm frem og herefter foretage en restaurering af filmmaterialet, så man sikrer, at det opbevares, og at det kommer publikum til gavn. Der er meget få cinemateker i Europa, som lever op til deres navn, og som virkelig er veludstyrede og effektive. De lider ofte under de knappe offentlige midler, de modtager fra medlemsstaternes regeringer. EU må dog ikke forholde sig passivt til dette yderligere tvingende behov, hvis vi virkelig ønsker at beskytte filmkunstens historie og sikre dens fremtid."@da1
"Herr Präsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Zunächst möchte auch ich den Berichterstatter zu der ausgezeichneten Arbeit, die er geleistet hat, beglückwünschen. In diesem Bericht werden die Schwierigkeiten, welche die europäische Filmindustrie seit vielen Jahren mühsam zu überwinden versucht, sehr gut dargestellt.
Ich möchte kurz zwei der vielen in dem Entschließungsantrag genannten Aspekte hervorheben, die meine Aufmerksamkeit erregt haben. Als Erstes stimme ich vollkommen mit der Forderung nach einer Aufstockung der für die Filmindustrie bestimmten Haushaltsmittel überein. Angesichts der Tatsache, dass das Kino zu einem wichtigen Element unseres Kulturerbes geworden ist - seit nunmehr vielen Jahren gehen in Europa mehr Menschen ins Kino als in eine Buchhandlung -, und unter Berücksichtigung des hohen Arbeitsplatzpotenzials, das dieser Sektor bietet, besteht wohl kein Zweifel daran, dass eine stärkere finanzielle Förderung durch die Gemeinschaft seine Entwicklung begünstigen würde. Und gerade das ist einer der wunden Punkte. Ohne Anreize und ohne Investitionen gibt es kein Wachstum und keinen Aufschwung, aber auch keine Qualität. Zu lange wurde Europa von Kinoproduktionen überschwemmt, die unserer kulturellen Identität fremd und häufig von zweifelhafter Qualität waren. Das beeinträchtigt selbstverständlich nicht das Recht, ja vielmehr die Pflicht zur Auseinandersetzung und zum Pluralismus der Ideen, doch muss die Europäische Union ihr eigenes Filmerbe unbedingt schützen und fördern.
Wird außerdem die in den 70er Jahren von den Fernsehsendern ausgehende Konkurrenz berücksichtigt, so ist leicht zu verstehen, warum Hunderte, ja Tausende von Kinosälen lange Zeit geschlossen blieben.
Zum Zweiten pflichte ich Ziffer 18 voll bei, wo ausdrücklich auf die Wiederherstellung und den Schutz des europäischen Filmerbes hingewiesen wird. Die öffentlichen Institutionen, lokalen Gebietskörperschaften und Kulturverbände müssen dazu angeregt werden, alte Spiel- und Kurzfilme aufzuspüren und anschließend das Filmmaterial zu restaurieren, um dessen Aufbewahrung zu gewährleisten und es dem Publikum zugänglich zu machen. In Europa gibt es nur wenige Filmotheken, die sich dieses Namens als würdig erweisen, die gut ausgestattet und effizient sind. Häufig leiden sie unter den knappen öffentlichen Mitteln, die seitens der Regierungen der Mitgliedstaaten bereitgestellt werden. Die Europäische Union darf sich diesem zusätzlichen dringenden Bedarf nicht verschließen, wenn wir die Erinnerung wirklich bewahren und die Zukunft der zehnten Kunst sichern wollen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, αξιότιμοι συνάδελφοι, πρώτα από όλα θα ήθελα και εγώ να συγχαρώ τον εισηγητή για το άριστο έργο που επιτέλεσε. Πρόκειται για ένα έγγραφο που καταδεικνύει σαφώς τις δυσκολίες, τις οποίες εδώ και πολλά χρόνια προσπαθεί με κόπο να ξεπεράσει ο ευρωπαϊκός κινηματογράφος.
Θέλω να υπογραμμίσω σύντομα δύο από τα πολυάριθμα σημεία που εκφράζονται στην πρόταση ψηφίσματος και τα οποία έχουν τραβήξει την προσοχή μου. Κατά πρώτο λόγο, είμαι απόλυτα σύμφωνος με το αίτημα αύξησης των κονδυλίων που διατίθενται για την κινηματογραφική βιομηχανία. Πράγματι, αν σκεφθούμε ότι ο κινηματογράφος έχει εξελιχθεί σε σημαντικό στοιχείο της πολιτισμικής μας κληρονομιάς – ήδη εδώ και πολλά χρόνια, στην Ευρώπη, είναι περισσότερος ο κόσμος που πηγαίνει στον κινηματογράφο παρά στις βιβλιοθήκες – και λάβουμε υπόψη τις υψηλές δυνατότητες θέσεων απασχόλησης που παρέχει αυτός ο τομέας, δεν υπάρχει αμφιβολία ότι μία μεγαλύτερη κοινοτική χρηματοδοτική ενίσχυση θα διευκόλυνε την ανάπτυξή του. Και αυτό ακριβώς είναι ένα από τα σημεία που χωλαίνουν. Χωρίς κίνητρα, χωρίς επενδύσεις, δεν υπάρχει ανάπτυξη, δεν υπάρχει ανάκαμψη, αλλά δεν υπάρχει ούτε και ποιότητα. Για πάρα πολύν καιρό η Ευρώπη κατακλυζόταν από κινηματογραφικές παραγωγές ξένες προς τη δική μας πολιτισμική ταυτότητα και συχνά αμφιβόλου ποιοτικού επιπέδου. Αυτό δεν έχει σχέση, φυσικά, με το δικαίωμα ή, καλύτερα, με την υποχρέωση αντιπαράθεσης, πλουραλισμού των ιδεών, αλλά η Ευρώπη πρέπει απαραιτήτως να διαφυλάξει και να αναπτύξει τη δική της κινηματογραφική κληρονομιά.
Αν προστεθεί στη συνέχεια ο ανταγωνισμός των τηλεοπτικών εκπομπών, που τέθηκε σε εφαρμογή κατά τη δεκαετία του ’70, είναι εύκολο να καταλάβουμε γιατί εκατοντάδες χιλιάδες κινηματογραφικές αίθουσες έμειναν τόσον πολύ καιρό κλειστές.
Κατά δεύτερο λόγο, συμμερίζομαι πλήρως το σημείο 18, όπου γίνεται ρητή αναφορά σε έργα αποκατάστασης και προστασίας της ευρωπαϊκής κινηματογραφικής κληρονομιάς. Χρειάζεται, πράγματι, να παρακινηθούν οι δημόσιοι φορείς, οι τοπικές αρχές, οι πολιτιστικοί σύλλογοι να αναζητήσουν παλιές ταινίες και ντοκιμαντέρ και εν συνεχεία να αποκαταστήσουν το κινηματογραφικό υλικό, εξασφαλίζοντας έτσι τη διατήρησή του προς όφελος του κοινού. Στην Ευρώπη είναι ελάχιστες οι ταινιοθήκες που είναι άξιες αυτού του ονόματος, δηλαδή πραγματικά εξοπλισμένες και αποτελεσματικές. Συχνά πάσχουν από την πενιχρότητα των δημόσιων επιχορηγήσεων που λαμβάνουν από τις κυβερνήσεις των κρατών μελών. Ε, λοιπόν, η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν μπορεί να μένει αδιάφορη μπροστά σε αυτή την απόλυτα επιτακτική ανάγκη, αν θέλουμε πράγματι να προστατεύσουμε τη μνήμη και να εγγυηθούμε το μέλλον της έβδομης τέχνης."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, I would like to start by congratulating the rapporteur on his excellent work. This document gives a clear picture of the difficulties European cinema has been striving painfully to overcome for many years now.
I would like to focus briefly on two of the many points contained in the motion for a resolution which caught my attention. Firstly, I fully support the call for the funds made available to the film-making industry to be increased. In effect, considering that the cinema has become an important part of our cultural heritage – cinemas have been more popular than bookshops for many years now in Europe – and given the high potential for employment in this sector, there is no doubt that greater Community financial aid would facilitate its development. And this is precisely one of the problematic areas. Without incentives and investment, there is no growth or impetus, and there is no quality either. Europe has been overrun with film productions which are foreign to our cultural identity and often of dubious quality for too long now. That is not to question the existence of the opportunity or rather the need for cinema to encourage awareness of diversities, of course, but I do feel that Europe needs to protect and encourage its own film heritage.
If, in addition, we consider the competition which came from television during the 1970s, it is not hard to see why hundreds, thousands of cinemas have been closed for so long.
Secondly, I fully support item 18, which refers explicitly to the restoration and protection of the European film heritage. We do indeed need to encourage public institutions, local authorities and cultural associations to search for old and short films and to restore film material, thus ensuring that they are preserved and are available to the public. There are very few film libraries in Europe which are worthy of that name and genuinely properly equipped and efficient. They often suffer from miserly public contributions from the governments of the Member States. Well then, the European Union cannot remain insensitive to this additional urgent need if we genuinely want to preserve the past heritage and guarantee the future of cinema."@en3
"(IT) Señor Presidente, Señorías, ante todo yo también quisiera felicitar al ponente por el excelente trabajo realizado. Se trata de un texto que ilustra muy bien las dificultades que el cine europeo está intentando superar desde hace años por todos los medios.
Entre los muchos puntos que figuran en la propuesta de resolución, deseo subrayar brevemente dos puntos que han llamado mi atención. En primer lugar, concuerdo plenamente con la solicitud de aumentar los fondos a favor de la industria cinematográfica. En efecto, puesto que el cine se ha convertido en un elemento importante de nuestro patrimonio cultural – desde hace muchos años en Europa hay más gente que va al cine que a las librerías - y habida cuenta del elevado potencial de puestos de trabajo que este sector supone, es indudable que un mayor apoyo financiero comunitario facilitaría su desarrollo. Y éste es precisamente uno de los puntos más delicados. Sin incentivos, sin inversiones no hay crecimiento, no hay relanzamiento ni tampoco calidad. Durante demasiado tiempo Europa ha sido invadida por producciones cinematográficas ajenas a nuestra identidad cultural y con frecuencia de dudosa calidad. Evidentemente, esto no tiene nada que ver con el derecho, mejor dicho, con el deber de intercambio, con el pluralismo de las ideas, pero es preciso que Europa proteja y promocione su patrimonio cinematográfico.
Si a esto se añade la competencia de las emisiones de televisión en los años setenta, es fácil entender por qué cientos, miles de salas de cine han permanecido cerradas durante mucho tiempo.
En segundo lugar, suscribo totalmente el apartado 18 en el que se hace una referencia explícita a las obras de restauración y de protección del patrimonio cinematográfico europeo. De hecho, es necesario estimular a las instituciones públicas, a las entidades locales, a las asociaciones culturales para que busquen viejas películas y cortometrajes, así como para que restauren el material filmado al efecto de garantizar su conservación y su exhibición al público. En Europa son muy pocas las filmotecas dignas de este nombre, realmente equipadas y eficaces. A menudo sufren la exigüidad de los fondos públicos que los Gobiernos de los Estados miembros ponen a su disposición. La Unión Europea no puede seguir insensible ante esta necesidad urgente si de verdad queremos proteger la memoria y garantizar el futuro del séptimo arte."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin aivan ensimmäiseksi onnitella mietinnön esittelijää hänen erinomaisesta työstään. Tässä asiakirjassa kuvataan hyvin ne vaikeudet, jotka eurooppalainen elokuva on tuskaisesti yrittänyt voittaa jo vuosien ajan.
Haluaisin pikaisesti tuoda esiin kaksi päätöslauselmaehdotuksessa olevista lukuisista kohdista, joihin huomioni kiinnittyi. Ensinnäkin yhdyn täysin siihen pyyntöön, että elokuvateollisuuden hyväksi lisättäisiin varoja. Kun nimittäin otetaan huomioon, että elokuvasta on tullut tärkeä osa kulttuuriperintöämme jo vuosien ajan monet ihmiset menevät mieluummin elokuviin kuin kirjakauppoihin ja kun miettii valtavaa mahdollisuutta luoda työpaikkoja tällä alalla, ei ole epäilystäkään, etteikö mittavampi rahoitustuki yhteisön taholta edesauttaisi alan kehitystä. Ja juuri tämä on yksi vaikeimmista kohdista. Ilman kannustimia, ilman investointeja ei ole kasvua, ei ole elvytystä, eikä liioin laatua. Eurooppa on liian pitkään ollut omalle kulttuurillemme vieraan ja usein myös laadullisesti arveluttavan elokuvatuotannon valloittama. Tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, että on olemassa oikeus, tai vieläpä velvollisuus vertailla erilaisia ajatuksia, mutta Euroopan on välttämätöntä suojella ja edistää omaa elokuvaperintöään.
Jos tähän lisätään vielä 1970-luvulla televisiolähetysten piirissä harjoitettu kilpailu, on helppo ymmärtää, miksi sadat, jopa tuhannet elokuvateatterit olivat pitkään suljettuina.
Toiseksi, kannatan täysin kohtaa 18, jossa viitataan erityisesti eurooppalaisen elokuvaperinnön restaurointiin ja suojeluun. Julkisia instituutioita, paikallisyhteisöjä ja kulttuuriyhdistyksiä onkin kannustettava etsimään vanhoja filmejä ja lyhytelokuvia ja restauroimaan filmiaineistoa varmistamalla siten, että ne ovat säilössä ja että yleisö voi päästä niistä nauttimaan. Euroopassa on vain harvoja nimensä arvoisia elokuva-arkistoja, jotka ovat todella hyvin varustettuja ja toimivat aktiivisesti. Usein ne joutuvat kärsimään siitä, että jäsenvaltioiden hallitusten niille myöntämät julkiset avustukset ovat niukanlaisia. Niinpä Euroopan unioni ei voi olla tekemättä mitään tämän tärkeän vaatimuksen edessä, mikäli haluamme todellakin suojella kyseisen taidemuodon perintöä ja turvata sen tulevaisuuden."@fi5
"Monsieur le Président, chers collègues, je voudrais féliciter avant tout le rapporteur pour son excellent travail. Il s'agit d'un document qui montre bien les difficultés auxquelles le cinéma européen cherche péniblement à faire face depuis des années.
Je souhaite souligner brièvement deux des nombreux points inscrits dans la proposition de résolution et qui ont attiré mon attention. Premièrement, je suis tout à fait d'accord avec la demande d'augmenter les fonds en faveur de l'industrie cinématographique. En effet, si l'on considère que le cinéma est devenu un élément important de notre patrimoine culturel - depuis de nombreuses années maintenant, en Europe, ceux qui vont au cinéma sont plus nombreux que ceux qui fréquentent les librairies - et si l'on tient compte du potentiel élevé d'emplois que ce secteur comporte, il ne fait aucun doute qu'un soutien financier communautaire plus important en faciliterait le développement. Et c'est précisément là que le bât blesse. Sans mesures d'incitation, sans investissements, il n'y a pas de croissance, il n'y a pas de relance, il n'y a même pas de qualité. Trop longtemps, l'Europe a été envahie par des productions cinématographiques étrangères à notre identité culturelle, et souvent de qualité douteuse. Cela n'a rien à voir, évidemment, avec le droit, je dirais même avec le devoir de confronter les choses, avec le pluralisme des idées, mais l'Europe doit obligatoirement préserver et encourager son propre patrimoine cinématographique.
Si l'on ajoute à cela la concurrence infligée dans les années 70 par la télévision, il est facile de comprendre pourquoi des centaines, voire des milliers de salles de cinéma sont restées fermées si longtemps.
Deuxièmement, je partage tout à fait le point 18, où l'on fait explicitement référence à des œuvres de restauration et de protection du patrimoine cinématographique européen. Il faut, en fait, inciter les institutions publiques, les organismes locaux, les associations culturelles à rechercher de vieux films, des courts métrages, et puis à restaurer le matériel filmé, et garantir ainsi que ce matériel sera gardé et que le public pourra en avoir le bénéfice. Il y a très peu de cinémathèques dignes de ce nom en Europe, véritablement équipées et efficaces. Elles souffrent souvent de l'étroitesse des contributions publiques accordées par les gouvernements des États membres. L'Union européenne ne peut rester insensible devant cette nouvelle et pressante exigence, si nous voulons vraiment protéger la mémoire et garantir le futur du septième art."@fr6
"Mr President, ladies and gentlemen, I would like to start by congratulating the rapporteur on his excellent work. This document gives a clear picture of the difficulties European cinema has been striving painfully to overcome for many years now.
I would like to focus briefly on two of the many points contained in the motion for a resolution which caught my attention. Firstly, I fully support the call for the funds made available to the film-making industry to be increased. In effect, considering that the cinema has become an important part of our cultural heritage – cinemas have been more popular than bookshops for many years now in Europe – and given the high potential for employment in this sector, there is no doubt that greater Community financial aid would facilitate its development. And this is precisely one of the problematic areas. Without incentives and investment, there is no growth or impetus, and there is no quality either. Europe has been overrun with film productions which are foreign to our cultural identity and often of dubious quality for too long now. That is not to question the existence of the opportunity or rather the need for cinema to encourage awareness of diversities, of course, but I do feel that Europe needs to protect and encourage its own film heritage.
If, in addition, we consider the competition which came from television during the 1970s, it is not hard to see why hundreds, thousands of cinemas have been closed for so long.
Secondly, I fully support item 18, which refers explicitly to the restoration and protection of the European film heritage. We do indeed need to encourage public institutions, local authorities and cultural associations to search for old and short films and to restore film material, thus ensuring that they are preserved and are available to the public. There are very few film libraries in Europe which are worthy of that name and genuinely properly equipped and efficient. They often suffer from miserly public contributions from the governments of the Member States. Well then, the European Union cannot remain insensitive to this additional urgent need if we genuinely want to preserve the past heritage and guarantee the future of cinema."@lv10
"−
Mijnheer de Voorzitter, geachte collega’s, ook ik wil de rapporteur gelukwensen met zijn uitstekende werk. Zijn verslag vormt een goede illustratie van de moeilijkheden die de Europese filmsector al sinds vele jaren moeizaam probeert te overwinnen.
Ik wil kort ingaan op twee van de talrijke punten in het verslag die mijn aandacht hebben getrokken. Ten eerste sta ik volledig achter het verzoek de kredieten voor de Europese filmindustrie te verhogen. De film vormt immers tegenwoordig een belangrijk element van ons cultureel erfgoed, want in Europa bezoeken al sinds vele jaren meer mensen een bioscoop dan een boekhandel. Gezien het grote potentieel aan arbeidsplaatsen in deze sector zal meer financiële steun ongetwijfeld het scheppen van banen bevorderen. Dat is precies een van de tere punten, want zonder prikkels en investeringen is er geen groei, geen nieuw elan en ook geen kwaliteit. Te lang is Europa overspoeld door films die niets te maken hebben met onze culturele identiteit en die vaak van dubieuze kwaliteit zijn. Dat heeft uiteraard niets te maken met het recht, of liever gezegd de plicht, zich te meten met andere ideeën. Europa moet echter zijn eigen filmerfgoed beschermen en stimuleren.
Als wij voorts kijken naar het effect van de concurrentie van de televisie vanaf de jaren zeventig, dan begrijpen wij meteen waarom duizenden bioscopen zo lang dicht zijn gebleven.
Ten tweede ben ik het volledig eens met paragraaf 18, waarin expliciet naar restauratie en bescherming van het Europees filmerfgoed wordt verwezen. Wij moeten namelijk de openbare instellingen, de plaatselijke overheid en de culturele verengingen stimuleren bij hun speurtocht naar oude en korte films en de daaropvolgende restauratiewerkzaamheden. Daarbij moeten het bewaren van de films en de publieke vertoning gegarandeerd zijn. In Europa zijn er zeer weinig cinematheken die de naam cinematheek verdienen en die goed uitgerust en efficiënt zijn. Veelal hebben die cinematheken te kampen met een zeer geringe bijdrage van de nationale overheid. Welnu, als wij werkelijk de tiende kunst willen beschermen, dan kan de Europese Unie niet ongevoelig blijven voor deze dringende behoefte."@nl2
"Senhor Presidente, caros colegas, em primeiro lugar, também eu gostaria de felicitar o relator pelo excelente trabalho que realizou. Trata-se de um documento que ilustra bem as dificuldades que o cinema europeu está afanosamente a procurar ultrapassar desde há muitos anos.
Gostaria de salientar brevemente dois dos muitos pontos indicados na proposta de resolução, que chamaram a minha atenção. Em primeiro lugar, concordo inteiramente com a proposta de aumentar os fundos destinados à indústria cinematográfica. Com efeito, tendo em conta que o cinema se tornou um elemento importante do nosso património cultural - desde há muitos anos, na Europa, há mais pessoas a ir ao cinema do que a ir às livrarias - e tendo igualmente em conta o elevado potencial dos postos de trabalho envolvidos neste sector, não há dúvida de que um maior apoio financeiro comunitário facilitaria o seu desenvolvimento. E este é, precisamente, um dos pontos fracos. Sem incentivos, sem investimentos, não há crescimento, não há relançamento, e não há sequer qualidade. Há já demasiado tempo que a Europa tem vindo a ser invadida por produções cinematográficas estranhas à nossa identidade cultural, e muitas vezes de qualidade duvidosa. O que não tem nada a ver, naturalmente, com o direito - ou melhor, com o dever - ao confronto, ao pluralismo das ideias, mas a Europa deve, necessariamente, salvaguardar e incentivar o seu património cinematográfico.
Se se acrescentar ainda a concorrência, que se verificou nos anos 70, com as emissões televisivas, é fácil perceber a razão por que centenas ou milhares de salas de cinema permaneceram encerradas durante tanto tempo.
Em segundo lugar, apoio inteiramente o nº 18, em que se refere explicitamente o restauro e a protecção do património cinematográfico europeu. Com efeito, há que estimular as instituições públicas, as entidades locais e as associações culturais à recolha de filmes antigos, de curtas-metragens, e ao restauro do material filmado, garantindo, desse modo, a sua conservação e a sua fruição por parte do público. Na Europa, são pouquíssimas as cinematecas dignas desse nome, verdadeiramente apetrechadas e eficazes. Sofrem, muitas vezes, da exiguidade das contribuições públicas por parte dos governos dos Estados-Membros. Pois bem, a União Europeia não pode continuar insensível face a mais esta imperiosa necessidade, se quisermos proteger verdadeiramente a memória e garantir o futuro da décima arte."@pt11
"Herr talman, ärade ledamöter! Först och främst skulle även jag vilja gratulera föredraganden till hans utmärkta arbete. Vi har här ett dokument som väl illustrerar de svårigheter den europeiska filmindustrin mödosamt försöker att övervinna sedan många år.
Jag vill kort understryka två av de många punkter som tas upp i resolutionsförslaget, punkter som jag har fastnat för. För det första instämmer jag helt i yrkandet på att öka medelstilldelningen till filmindustrin. Med tanke på att filmen har blivit en viktig del av vårt kulturarv – sedan många år är det fler människor i Europa på biograferna än hos bokhandlarna – och mot bakgrund av det höga antalet potentiella arbetstillfällen i denna bransch råder det faktiskt inget tvivel om att ett större stöd från gemenskapen skulle underlätta dess utveckling. Och det är just detta som är en av de ömma punkterna. Utan incitament och investeringar ingen tillväxt, ingen nytändning och heller ingen kvalitet. Alltför länge har Europa varit översvämmat av filmproduktion som är främmande för vår kulturella identitet och ofta håller en tvivelaktig kvalitativ nivå. Detta har naturligtvis ingenting att göra med rätten, eller snarare skyldigheten, att konfrontera en mångfald av idéer med varandra, men Europa måste obönhörligen värna om och stimulera sina tillgångar på filmområdet.
Om man sedan till detta lägger den konkurrens som televisionen har utövat sedan 70-talet är det lätt att inse varför hundratals eller tusentals biografer har tvingats hålla stängt under långa perioder.
För det andra instämmer jag fullständigt i punkt 18, där man uttryckligen talar om restaurering och skydd av det europeiska filmarvet. Vi måste stimulera de offentliga institutionerna, lokala organ och kulturföreningar till att spåra upp gamla filmer och kortfilmer och restaurera inspelat material så att det kan bevaras och utnyttjas av allmänheten. Det finns väldigt få filmbibliotek i Europa värda namnet, som verkligen är utrustade och funktionsdugliga. Ofta lider de av knappa offentliga bidrag från medlemsstaternas regeringar. Nåväl, Europeiska unionen kan inte fortsätta att förhålla sig okänslig till detta ytterligare tvingande behov om vi verkligen vill värna om historien och säkra framtiden för den tionde konstarten."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples