Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-12-Speech-1-110"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011112.9.1-110"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – The Commission has already expressed its position on the amendments that were adopted on 6 September. I am tempted to go back to that debate, but I want to be brief and concentrate on the essential question about unsolicited e-mail.
Another problem I have with Amendment No 35 is the technologically biased approach in paragraph 4. This paragraph apparently tries to address the problem of cost for users but the solution proposed is not a good one. European ISPs tell us that the technology of viewing the subject line before downloading a message is not compatible with the majority of systems used in Europe today. It would require substantial investment; it would be costly for the industry to introduce this feature and this does not seem justified when it is only a halfway solution.
In short, apart from not being compatible with the single market, Amendment No 35 does not meet the need for technology-neutral and future-proof legislation.
Amendment No 44, on the other hand represents a technology-neutral compromise solution and has the merit of being a fully harmonised EU approach to unsolicited commercial e-mail. In paragraph 2 of this amendment a rather substantial exemption from the opt-in principle is made for e-mail addresses obtained within existing customer relationships.
Here an opt-out approach would continue to be allowed, although this will mean an important concession as compared with the original Commission proposal. The exception can be justified because in the context of an existing customer relationship, companies have a lot to lose and are more likely to use marketing instruments with consideration.
We should look at the future challenges. It is interesting to see what is happening in Japan today, where the wireless Internet has already taken off successfully. Nevertheless, the operator is facing a serious problem. It estimates that 85% of the 950 million messages sent daily to mobile devices are unsolicited commercial messages to mobile numbers chosen at random. This is causing a huge problem for network capacity, especially since most of these messages are addressed incorrectly and cannot be delivered. Moreover, it greatly annoys users who have to work their way through great quantities of unwanted commercial messages. The cost of purging the system of junk mail is estimated to be more than USD 8.2 million.
So if we want to create a positive environment for the development of electronic commerce and third generation mobile services, now is the time to make sure that the uptake of wireless Internet services is not hampered by huge amounts of junk mail which the consumer is paying for against his will. Valuable capacity within networks and in battery-dependent mobile terminals must be available for communications, messages and services that users really want to receive. Amendment No 44 is most likely to achieve that purpose.
I would just like to point out that the Commission cannot support Amendments Nos 16, 25 and 34 that were rejected by Parliament on 6 September and are now resubmitted to the vote. The Commission can support the new Amendment No 43 on itemised bills.
I will now focus on what has turned out to be the single most important topic in the debate on the proposed directive, namely unsolicited e-mail.
This House has been discussing the question of opting in or opting out for several years now and the result of the vote on 6 September showed how difficult it still is to find a compromise solution that is acceptable to a broad majority.
However we cannot hesitate for much longer, we need to decide. We have not hurried this decision. There has been huge public international debate with industry, with scientists, with lawyers. I have myself participated in intensive debates in the United States and in Europe on this issue. I strongly disagree that asking a person whether they wish to opt in before you can bill them is a restriction on civil liberties. That is completely illogical. We can disagree on the details, but if people are asked to pay, they should have a choice beforehand, not afterwards.
We should no longer be thinking mainly about messages arriving at a PC on our desk. We should be thinking about the future. Technology is changing rapidly. The wireless Internet will be different from the Internet available only on desktops.
The positive point about the proposal made by the Committee on Citizens’ Freedoms in Amendment No 33 is that it recognises that unsolicited commercial messages to mobile phones are a real problem which can only be addressed by a harmonised opt-in approach. I fully agree.
However, the flaw in that proposal is that it is based on the assumption that a mobile terminal can only receive SMS messages. Unfortunately that is no longer true. You can already receive e-mail messages on mobile devices which are connected to the Internet. If you want to test that I can give you good examples. And with convergence it is very clear that SMS will certainly merge with other electronic messaging systems.
The sender cannot know whether a message will be received on a mobile or fixed terminal because of the convergence. That is a technological fact. Banning unsolicited commercial SMS messages while allowing unsolicited electronic messages based on other technologies is therefore not a workable solution."@en3
|
| lpv:translated text |
"Kommissionen har allerede tilkendegivet sin holdning til de ændringsforslag, som blev vedtaget den 6. september. Jeg er tilbøjelig til at gå tilbage til den forhandling, men jeg ønsker at gøre det kort og fokusere på det vigtige spørgsmål om uanmodede e-mails.
Et andet problem, som jeg har med ændringsforslag 35, er den teknologisk forudindtagede tilgang i afsnit 4, hvor man tilsyneladende forsøger at gøre noget ved problemet med udgifterne for brugerne, men den foreslåede løsning er ikke god. Europæiske internettjenesteudbydere fortæller os, at teknologien med at se emnelinjen, før en meddelelse downloades, ikke er kompatibel med størstedelen af de systemer, som bruges i Europa i dag. Det ville kræve omfattende investeringer, og det ville være dyrt for sektoren at indføre denne funktion, hvilket ikke synes berettiget, da det kun er en halv løsning.
Bortset fra at ændringsforslag 35 ikke er kompatibelt med det indre marked, opfylder det kort sagt ikke behovet for teknologineutral og fremtidssikker lovgivning.
Ændringsforslag 44 er på den anden side en teknologineutral kompromisløsning og har den fordel, at det er en fuldt ud harmoniseret EU-tilgang til uanmodede e-mails. I afsnit 2 i dette ændringsforslag skabes der mulighed for en ret omfattende undtagelse fra princippet om tilmelding til e-mail-adresser, som er opnået inden for de eksisterende kunderelationer.
Her ville det fortsat være tilladt med framelding, om end det ville betyde en stor indrømmelse i forhold til Kommissionens oprindelige forslag. Undtagelsen kan retfærdiggøres, fordi virksomhederne i forbindelse med eksisterende kunderelationer har meget at miste og er mere tilbøjelige til at anvende markedsføringsinstrumenter mere velovervejet.
Vi bør se på de fremtidige udfordringer, Det er interessant at se det, der sker i Japan i dag, hvor det trådløse internet allerede har fået en vellykket start. Operatøren står ikke desto mindre over for et alvorligt problem. Det vurderes, at 85% af de 950 millioner meddelelser, som dagligt sendes til mobile enheder, er uanmodede kommercielle meddelelser til tilfældigt valgte mobilnumre. Det skaber et enormt problem for netværkskapaciteten, især da de fleste af disse meddelelser er adresseret forkert og ikke kan leveres. Det er desuden til stor gene for brugerne, som skal arbejde sig igennem store mængder uønskede kommercielle meddelelser. Omkostningerne ved at slette systemet af junk mail vurderes at være over 8,2 millioner amerikanske dollars.
Hvis vi derfor ønsker at skabe et positivt miljø for udviklingen af e-handel og tredje generation af mobile tjenester, er tiden nu inde til at sikre, at optagelsen af trådløse internettjenester ikke vanskeliggøres af enorme mængder junk mail, som forbrugeren betaler for mod sin vilje. Der skal være værdifuld kapacitet i netværkene og de batteriafhængige mobile terminaler til at modtage de meddelelser, beskeder og tjenester, som brugerne ønsker at modtage. Ændringsforslag 44 opfylder sandsynligvis det formål.
Jeg vil gerne påpege, at Kommissionen ikke kan støtte ændringsforslag 16, 25 og 34, som Parlamentet afviste den 6. september og nu på ny sættes under afstemning. Kommissionen kan støtte det nye ændringsforslag 43 om specificerede forbrugsopgørelser.
Jeg vil nu fokusere på det, der har vist sig at være det vigtigste emne under forhandlingen om det foreslåede direktiv, nemlig uanmodede e-mails.
Parlamentet har i flere år drøftet spørgsmålet om tilmelding eller framelding, og resultatet af afstemningen den 6. september viste, hvor svært det stadig er at finde en kompromisløsning, som flertallet kan acceptere.
Vi må dog ikke tøve meget længere, men er nødt til at træffe en afgørelse. Vi har ikke fremskyndet denne beslutning. Der har været omfattende offentlige internationale drøftelser med sektoren, videnskabsfolk og advokater. Jeg selv har deltaget i intensive drøftelser om spørgsmålet i USA og Europa. Jeg er stærkt uenig i, at det er en begrænsning af en persons borgerlige friheder at spørge vedkommende, om denne ønsker at tilmelde sig, før man kan sende den pågældende en regning. Det er fuldstændigt ulogisk. Vi kan være uenige om detaljerne, men hvis folk anmodes om at betale, bør de have et valg først, og ikke bagefter.
Vi bør ikke længere hovedsagelig tænke på meddelelser, der modtages på pc'en. Vi bør tænke på fremtiden. Teknologien skifter hurtigt. Det trådløse internet adskiller sig fra det internet, der kun er tilgængeligt på desktop-computere.
Det positive ved det forslag, som Udvalget om Borgernes Friheder har stillet i ændringsforslag 33, er, at man anerkender, at uanmodede kommercielle meddelelser til mobiltelefoner er et stort problem, som der kun kan gøres noget ved i form af en harmoniseret tilmeldingsmulighed. Det er jeg helt enig i.
Svagheden i det forslag er imidlertid, at det er baseret på den antagelse, at en mobil terminal kun kan modtage SMS-beskeder. Det er desværre ikke længere sandt. Det er allerede muligt at modtage e-mails på mobile enheder, som er tilsluttet internettet. Hvis man ønsker at teste det, har jeg gode eksempler. Og med konvergensen står det helt klart, at SMS integreres med andre elektroniske meddelelsessystemer.
Afsenderen kan ikke vide, om en meddelelse modtages på en mobil eller fast terminal på grund af konvergensen. Det er en teknologisk kendsgerning. Et forbud mod uanmodede kommercielle SMS-beskeder, samtidig med at man tillader uanmodede elektroniske meddelelser baseret på andre teknologier, er derfor ikke en praktisabel løsning."@da1
".
Die Kommission hat zu den am 6. September angenommenen Änderungsanträgen bereits ihren Standpunkt dargelegt. Ich bin versucht, auf diese Aussprache zurückzukommen, aber ich will mich kurz fassen und mich auf die Kernfrage, nämlich die unerbetenen E-Mails, konzentrieren.
Ein weiteres Problem, das ich mit Änderungsantrag 35 habe, ist das technisch ausgerichtete Herangehen in Absatz 4. Dieser Absatz stellt offenbar den Versuch dar, sich der Frage der Kosten für die Nutzer anzunehmen, aber die vorgeschlagene Lösung ist nicht gut. Von europäischen Internet-Serviceprovidern (ISP) hören wir, dass die Technologie, die es ermöglicht, den Betreff der Nachrichten zu sehen, ohne diese herunterladen zu müssen, mit den meisten gegenwärtig in Europa verwendeten Systemen nicht kompatibel ist. Hier bedürfte es beträchtlicher Investitionen. Die Einführung dieser Funktion wäre für die Industrie teuer, und das scheint nicht gerechtfertigt, solange es dafür keine endgültige Lösung gibt.
Kurz gesagt, Änderungsantrag 35 ist nicht mit dem Binnenmarkt vereinbar und wird zudem den Anforderungen an technikneutrale und zukunftsbeständige Rechtsvorschriften nicht gerecht.
Abänderung 44 wiederum stellt eine technikneutrale Kompromisslösung dar und bietet den Vorzug eines vollkommen harmonisierten Ansatzes der EU in Bezug auf unerbetene kommerzielle E-Mails. Absatz 2 dieser Abänderung schreibt eine recht deutliche Ausnahme vom Opt-in-Prinzip für E-Mail-Adressen fest, die im Rahmen bestehender Kundenbeziehungen mitgeteilt wurden.
Danach wäre ein Opt-out-Ansatz weiterhin statthaft, obwohl dies im Vergleich zum ursprünglichen Kommissionsvorschlag ein wichtiges Zugeständnis bedeutete. Die Ausnahme ist durchaus gerechtfertigt, weil die Unternehmen im Zusammenhang mit einer bestehenden Kundenbeziehung viel zu verlieren haben und Marketinginstrumente vermutlich wohlüberlegt einsetzen.
Wir müssen die künftigen Anforderungen sehen. Es ist interessant, heute den Blick auf Japan zu richten, wo das drahtlose Internet seinen erfolgreichen Start schon hinter sich hat. Dennoch stellt sich dem Betreiber ein ernsthaftes Problem. Schätzungsweise 85 % der 950 Mio. Nachrichten, die täglich an mobile Geräte versandt werden, sind unerbetene kommerzielle Nachrichten an willkürlich gewählte Nummern von Mobilgeräten. Daraus resultiert ein gewaltiges Problem für die Netzwerkskapazität, vor allem, weil die meisten dieser Nachrichten nicht korrekt adressiert sind und nicht zugestellt werden können. Außerdem ist dies eine arge Belästigung der Benutzer, die sich erst durch Unmengen unerwünschter kommerzieller Nachrichten hindurcharbeiten müssen. Das Ausfiltern dieser unerwünschten Massenwerbung würde schätzungsweise über 8,2 Mio. US-Dollar kosten.
Wenn wir also positive Rahmenbedingungen für die Entwicklung des elektronischen Geschäftsverkehrs und der Mobildienste der dritten Generation schaffen wollen, müssen wir jetzt dafür zu sorgen, dass die Akzeptanz der drahtlosen Internetdienste nicht durch riesige Mengen von „Müll“ in der elektronischen Post, für die der Verbraucher gegen seinen Willen zahlen soll, erschwert wird. Die wertvolle Kapazität in den Netzen sowie der batteriebetriebenen mobilen Endgeräte muss für Mitteilungen, Nachrichten und Dienstleistungen verfügbar sein, die die Benutzer auch wirklich haben wollen. Mit der Abänderung 44 wird man dieses Ziel wohl am ehesten erreichen können.
Ich möchte darauf hinweisen, dass die Kommission die Änderungsanträge 16, 25 und 34, die am 6. September vom Parlament abgelehnt und nun erneut zur Abstimmung vorgelegt wurden, nicht unterstützen kann. Den neuen Änderungsantrag 43 zu den Einzelgebührennachweisen kann die Kommission unterstützen.
Ich werde mich nun auf das wichtigste Thema der Aussprache über die vorgeschlagene Richtlinie – die unerbetenen E-Mails – konzentrieren.
Dieses Haus diskutiert nun schon seit mehreren Jahren über die Frage Opt-in oder Opt-out, und das Abstimmungsergebnis vom 6. September hat gezeigt, wie schwierig es noch immer ist, eine für eine breite Mehrheit annehmbare Kompromisslösung zu finden.
Viel länger dürfen wir jedoch nicht zögern, sondern wir müssen uns entscheiden. Bis jetzt haben wir nichts überstürzt. Es gab eine breite internationale öffentliche Aussprache mit der Industrie, mit Wissenschaftlern und Rechtsanwälten. Ich habe mich selbst an lebhaften Debatten in den Vereinigten Staaten und in Europa zu dieser Frage beteiligt. Ich bin keineswegs der Meinung, dass es eine Einschränkung der bürgerlichen Freiheiten sei, wenn man jemanden fragt, ob er Opt-in wünscht, bevor man ihm etwas in Rechnung stellt. Das ist völlig unlogisch. Wir können über die Einzelheiten unterschiedlicher Meinung sein, wenn aber jemand zur Kasse gebeten wird, dann sollte er vorher, und nicht erst danach, die Möglichkeit haben, sich zu entscheiden.
Wir sollten aufhören, uns fast unablässig mit den Meldungen zu beschäftigen, die auf unserem PC ankommen, und vielmehr an die Zukunft denken. Die Technologie ist im raschen Wandel begriffen. Das drahtlose Internet wird anders sein als das nur über Desktops erreichbare Internet.
Das Positive an dem vom Ausschuss für die Freiheiten und Rechte der Bürger, Justiz und innere Angelegenheiten mit Änderungsantrag 33 vorgelegten Vorschlag ist, dass unerbetene kommerzielle Nachrichten an mobile Telefone als ein echtes Problem erkannt werden, dem nur mit einem harmonisierten Opt-in-Ansatz beizukommen ist. Dem stimme ich voll und ganz zu.
Der Schwachpunkt in diesem Vorschlag liegt jedoch darin, dass er auf der Annahme beruht, ein mobiles Endgerät könne nur SMS-Nachrichten empfangen. Das stimmt so leider nicht mehr. Sie können auf mobilen Endgeräten, die mit dem Internet verbunden sind, bereits E-Mail-Nachrichten empfangen. Falls Sie das testen möchten, kann ich Ihnen gute Beispiele geben. Und es ist doch völlig klar, dass die SMS im Zuge der Konvergenz sicherlich mit anderen elektronischen Systemen der Nachrichtenübermittlung verschmelzen werden.
Der Absender kann aufgrund der Konvergenz nicht wissen, ob die Nachricht auf einem mobilen oder einem Festnetzendgerät empfangen wird. Das ist ein technologischer Fakt. Unerbetene kommerzielle SMS-Nachrichten zu verbieten und zugleich auf anderen Technologien basierende unerbetene elektronische Nachrichten zuzulassen, ist daher keine praktikable Lösung."@de7
"Η Επιτροπή έχει ήδη εκφράσει τη θέση της για τις τροπολογίες που υιοθετήθηκαν στις 6 Σεπτεμβρίου. Μπαίνω στον πειρασμό να αναφερθώ σε εκείνη τη συζήτηση, αλλά θα ήθελα να είμαι σύντομος και να επικεντρωθώ στο βασικό ερώτημα σχετικά με τα μη ζητηθέντα μηνύματα ηλεκτρονικού ταχυδρομείου.
Ένα άλλο πρόβλημα που έχω με την τροπολογία αρ. 35 είναι η τεχνολογικά μεροληπτική προσέγγιση της παραγράφου 4. Στην παράγραφο αυτή, φαινομενικά επιχειρείται η επίλυση του προβλήματος του κόστους για τους χρήστες, η λύση όμως που προτείνεται δεν είναι καλή. Οι ευρωπαϊκοί φορείς παροχής υπηρεσιών Διαδικτύου μας λένε ότι η τεχνολογία που επιτρέπει την προβολή της γραμμής του θέματος πριν από το “κατέβασμα” του μηνύματος, δεν είναι συμβατή με την πλειοψηφία των συστημάτων που χρησιμοποιούνται σήμερα στην Ευρώπη. Για να γίνει αυτό θα χρειαστούν σημαντικές επενδύσεις. Θα είναι δαπανηρό για τη βιομηχανία να εισαγάγει αυτήν τη δυνατότητα, και κάτι τέτοιο δεν φαίνεται δικαιολογημένο όταν πρόκειται μόνον για μερική λύση.
Με λίγα λόγια, εκτός από το γεγονός ότι δεν συμβαδίζει με την ενιαία αγορά, η τροπολογία αρ. 35 δεν ανταποκρίνεται στην ανάγκη για τεχνολογικά ουδέτερη νομοθεσία που να καλύπτει και τις μελλοντικές ανάγκες.
Η τροπολογία αρ. 44, από την άλλη πλευρά, αντιπροσωπεύει μία ουδέτερη τεχνολογικά συμβιβαστική λύση και έχει το πλεονέκτημα ότι είναι πλήρως εναρμονισμένη με την κοινοτική προσέγγιση όσον αφορά τα μη ζητηθέντα εμπορικά μηνύματα ηλεκτρονικού ταχυδρομείου. Στην παράγραφο 2 αυτής της τροπολογίας έχει γίνει μια μάλλον σημαντική εξαίρεση από τις αρχές του καθεστώτος
όσον αφορά τις διευθύνσεις ηλεκτρονικού ταχυδρομείου που αποκτήθηκαν στο πλαίσιο υφιστάμενων επαφών με τους πελάτες.
Στην περίπτωση αυτή, θα μπορούσε να συνεχίσει να εφαρμόζεται το σύστημα
αν και αυτό θα αποτελέσει σημαντική παραχώρηση σε σχέση με την αρχική πρόταση της Επιτροπής. Η εξαίρεση μπορεί να δικαιολογηθεί γιατί, στο πλαίσιο μιας ήδη υπάρχουσας σχέσης με τον πελάτη, οι εταιρείες έχουν πολλά να χάσουν και είναι πιο πιθανό να χρησιμοποιήσουν τα εργαλεία του μάρκετινγκ με σύνεση.
Θα πρέπει να μελετήσουμε τις προκλήσεις του μέλλοντος. Ενδιαφέρουσα είναι η περίπτωση της Ιαπωνίας, όπου το ασύρματο Διαδίκτυο έχει ήδη αρχίσει να χρησιμοποιείται με επιτυχία. Ωστόσο, οι παροχείς αντιμετωπίζουν ένα σημαντικό πρόβλημα. Υπολογίζεται ότι το 85% των 950 εκατομμυρίων μηνυμάτων που αποστέλλονται καθημερινά σε κινητά τηλέφωνα είναι μη ζητηθέντα εμπορικά μηνύματα προς αριθμούς κινητών τηλεφώνων που επιλέχθηκαν τυχαία. Αυτό έχει προκαλέσει τεράστιο πρόβλημα στη χωρητικότητα του δικτύου, ιδιαίτερα επειδή τα περισσότερα από αυτά τα μηνύματα έχουν λανθασμένη διεύθυνση και δεν μπορούν να επιδοθούν. Επιπλέον, είναι ιδιαίτερα ενοχλητικό για τους χρήστες, που πρέπει να παρακάμψουν τεράστιες ποσότητες ανεπιθύμητων διαφημιστικών μηνυμάτων. Το κόστος καθαρισμού του συστήματος από τα ανεπιθύμητα μηνύματα υπολογίζεται ότι υπερβαίνει τα 8,2 εκατομμύρια δολάρια.
Εάν θέλουμε λοιπόν να δημιουργήσουμε θετικό περιβάλλον για την ανάπτυξη του ηλεκτρονικού εμπορίου και των υπηρεσιών κινητής τηλεφωνίας τρίτης γενεάς, ήρθε η στιγμή να βεβαιωθούμε ότι η ανοδική πορεία των ασύρματων υπηρεσιών Διαδικτύου δεν θα εμποδιστεί από τις τεράστιες ποσότητες ανεπιθύμητων μηνυμάτων, για τα οποία πληρώνει ο καταναλωτής χωρίς τη θέλησή του. Η πολύτιμη χωρητικότητα των δικτύων και των κινητών συσκευών που λειτουργούν με μπαταρία πρέπει να είναι διαθέσιμη για επικοινωνίες, μηνύματα και υπηρεσίες που οι χρήστες θέλουν να λάβουν. Η τροπολογία αρ. 44 έχει τις περισσότερες πιθανότητες να το επιτύχει.
Θα ήθελα μόνο να επισημάνω ότι η Επιτροπή δεν μπορεί να υποστηρίξει τις τροπολογίες αρ. 16, 25 και 34, οι οποίες απορρίφθηκαν από το Κοινοβούλιο στις 6 Σεπτεμβρίου και τώρα τίθενται και πάλι σε ψηφοφορία. Η Επιτροπή μπορεί να υποστηρίξει τη νέα τροπολογία αρ. 43 περί αναλυτικών λογαριασμών.
Θα σταθώ τώρα στο θέμα που αποδείχτηκε το σημαντικότερο κατά τη συζήτηση της προτεινόμενης οδηγίας, δηλαδή το θέμα των μη ζητηθέντων μηνυμάτων ηλεκτρονικού ταχυδρομείου.
Το Σώμα συζητά το θέμα του καθεστώτος
ή
εδώ και αρκετά χρόνια και το αποτέλεσμα της ψηφοφορίας στις 6 Σεπτεμβρίου έδειξε πόσο δύσκολη παραμένει η εξεύρεση συμβιβαστικής λύσης που να είναι αποδεκτή από τη μεγάλη πλειοψηφία.
Ωστόσο, δεν μπορούμε να μείνουμε αναποφάσιστοι για πολύ ακόμη πρέπει να αποφασίσουμε. Η απόφαση αυτή δεν ήταν βεβιασμένη. Προηγήθηκε μία τεράστια δημόσια συζήτηση σε διεθνές επίπεδο με εκπροσώπους του κλάδου, επιστήμονες και νομικούς. Εγώ ο ίδιος έχω συμμετάσχει σε εκτενείς συζητήσεις στις Ηνωμένες Πολιτείες και στην Ευρώπη γύρω από το θέμα αυτό. Διαφωνώ κατηγορηματικά με το επιχείρημα ότι το να ερωτάται κάποιος εάν επιθυμεί τη λήψη ενός μηνύματος πριν του αποσταλεί ο λογαριασμός αποτελεί περιορισμό των ατομικών ελευθεριών. Αυτό είναι τελείως παράλογο. Μπορούμε να διαφωνήσουμε ως προς τις λεπτομέρειες, αλλά όταν σου ζητούν να πληρώσεις, πρέπει να μπορείς να επιλέξεις εκ των προτέρων και όχι εκ των υστέρων.
Θα πρέπει να πάψουμε να σκεφτόμαστε μόνο τα μηνύματα που φτάνουν στον ηλεκτρονικό υπολογιστή του γραφείου μας. Θα πρέπει να αρχίσουμε να σκεφτόμαστε το μέλλον. Η τεχνολογία αλλάζει ταχύτατα. Το ασύρματο Διαδίκτυο θα είναι διαφορετικό από το Διαδίκτυο που είναι διαθέσιμο μόνο από την οθόνη του υπολογιστή μας.
Το θετικό σημείο της πρότασης της Επιτροπής Ελευθεριών των Πολιτών στην τροπολογία αρ. 33 είναι ότι αναγνωρίζει πως τα μη ζητηθέντα εμπορικά μηνύματα που αποστέλλονται σε κινητά τηλέφωνα είναι ένα πραγματικό πρόβλημα το οποίο μπορεί να αντιμετωπιστεί μόνο με μία εναρμονισμένη προσέγγιση
. Συμφωνώ απόλυτα.
Ωστόσο, το πρόβλημα αυτής της πρότασης είναι ότι βασίζεται στην υπόθεση ότι ο τερματικός εξοπλισμός κινητής τηλεφωνίας μπορεί να λάβει μόνο μηνύματα SMS. Δυστυχώς, αυτό δεν ισχύει πλέον. Μπορείτε ήδη να λάβετε μηνύματα ηλεκτρονικού ταχυδρομείου σε συσκευή κινητής τηλεφωνίας, εφόσον είναι συνδεδεμένη με το Διαδίκτυο. Εάν θέλετε να το δοκιμάσετε, μπορώ να σας δώσω πολύ καλά παραδείγματα. Και με την ενοποίηση των δικτύων, είναι σαφές ότι τα μηνύματα SMS θα ενοποιηθούν σίγουρα με άλλα συστήματα ηλεκτρονικού ταχυδρομείου.
Ο αποστολέας δεν μπορεί να ξέρει εάν το μήνυμα θα ληφθεί από κινητό ή σταθερό τερματικό εξοπλισμό λόγω της ενοποίησης των δικτύων. Πρόκειται για ένα τεχνολογικό γεγονός. Η απαγόρευση μη ζητηθέντων εμπορικών μηνυμάτων SMS ενώ θα επιτρέπεται η ελεύθερη αποστολή μη ζητηθέντων ηλεκτρονικών μηνυμάτων με βάση άλλες τεχνολογίες είναι συνεπώς ανεφάρμοστη."@el8
"(EN) La Comisión ya ha expresado su posición respecto de las enmiendas que fueron aprobadas el 6 de septiembre. Tengo la tentación de volver a ese debate, pero quiero ser breve y concentrarme en la cuestión fundamental del correo electrónico no solicitado.
Otro problema que tengo con la enmienda 35 es el enfoque tecnológicamente sesgado del parágrafo 4. Este parágrafo intenta aparentemente tratar el problema del coste para los usuarios, pero la solución propuesta no es buena. Los PSI europeos nos expresan que la tecnología que consiste en ver el contenido antes de proceder a una descarga del mensaje no es compatible con la mayoría de los sistemas que se utilizan actualmente en Europa. Esto requeriría una inversión considerable, introducir esta opción sería costoso para la industria y no parece estar justificado por cuanto sólo constituye una solución parcial.
En resumen, además de no ser compatible con el mercado único, la enmienda 35 no cumple los requisitos de una legislación tecnológicamente neutra y adaptable al futuro.
Por otro lado, la enmienda 44 representa una solución de compromiso tecnológicamente neutra y tiene el mérito de constituir un enfoque de la UE completamente armonizado en relación con el correo electrónico comercial no solicitado. En el parágrafo 2 de esta enmienda se propone esencialmente una excepción al principio
para el caso de direcciones de correo electrónico obtenidas en el marco de una relación existente como cliente.
Aquí se seguiría permitiendo el
a pesar de que ello significaría una importante concesión comparada con la propuesta original de la Comisión. La excepción puede estar justificada porque en el contexto de una relación de cliente existente las empresas tienen mucho que perder y probablemente empleen los instrumentos de marketing con mayor consideración.
Deberíamos contemplar los futuros desafíos. Es interesante ver lo que está ocurriendo actualmente en Japón, donde la Internet inalámbrica ya se ha lanzado con éxito. En cualquier caso el operador se enfrenta a un serio problema. Estima que el 85% de los 950 millones de mensajes que se envían a aparatos móviles son mensajes comerciales no solicitados dirigidos a números móviles seleccionados aleatoriamente. Esto está causando un gran problema para la capacidad de la red, en especial porque la mayoría de estos mensajes se remiten a direcciones incorrectas y no pueden ser completados. Además, molesta a los usuarios que se han abierto camino entre ingentes cantidades de mensajes comerciales no deseados. El coste de purgar el correo de esta propaganda se estima en más de ocho millones doscientos mil dólares estadounidenses.
De modo que si queremos crear un marco positivo para el desarrollo del comercio electrónico y los servicios de móviles de tercera generación, ahora es el momento de asegurarnos que la asunción de los servicios inalámbricos de Internet no sea dificultada por las ingentes cantidades de mensajes basura que el consumidor está pagando en contra de su voluntad. La valiosa capacidad de las redes y de los móviles dependientes de una batería debe estar disponible para las comunicaciones, los mensajes y los servicios que los usuarios realmente desean recibir. Todo parece que la enmienda 44 alcanzará ese objetivo.
Sólo quisiera destacar que la Comisión no puede apoyar las enmiendas 16, 25 y 34 que fueron rechazadas por el Parlamento el 6 de septiembre y que ahora se vuelven a someter a votación. La Comisión puede apoyar la nueva enmienda 43 sobre facturas detalladas.
Ahora me voy a centrar en lo que ha resultado ser el asunto específico más importante del debate sobre la directiva propuesta, es decir, el correo electrónico no solicitado.
Esta Asamblea ha estado discutiendo la cuestión del
y del
durante varios años y el resultado del 6 de septiembre mostró la dificultad de encontrar una solución de compromiso que sea aceptable para una amplia mayoría.
No obstante, no podemos seguir dudando durante mucho más tiempo, debemos decidir. No nos hemos precipitado en esta decisión. Se ha desarrollado un gran debate público internacional que ha incluido a la industria, a los científicos y a los juristas. Yo mismo he participado en intensos debates sobre este asunto en Estados Unidos y en Europa. Estoy absolutamente en desacuerdo con que preguntar a alguien si quiere seleccionar una determinada opción antes de ser facturado constituya una restricción de sus libertades civiles. Esto es completamente ilógico. Podemos no coincidir en los detalles, pero si va a hacer pagar a la gente, se debe disponer de la opción con antelación, no posteriormente.
Debemos dejar de pensar esencialmente en los mensajes que llegan al ordenador personal sobre nuestra mesa. Debemos pensar en el futuro. La tecnología cambia rápidamente. La Internet inalámbrica será diferente a la Internet exclusivamente disponibles en ordenadores de mesa.
El elemento positivo de la propuesta hecha por la Comisión de Libertades de los Ciudadanos en la enmienda 33 es que reconoce que los mensajes comerciales no solicitados enviados a teléfonos móviles constituyen un verdadero problema que no sólo puede ser tratado con una estrategia armonizada de
. Estoy completamente de acuerdo.
No obstante, el defecto de esa propuesta es que está basada en la suposición de que un terminal móvil sólo puede recibir mensajes SMS. Lamentablemente, eso ya no es verdad. Ya se puede recibir correo electrónico en aparatos móviles con conexión a Internet. Si desean comprobarlo puedo darles buenos ejemplos de ello. Y con la convergencia es evidente que el SMS se fundirá con seguridad con otros sistemas electrónicos de mensajería.
El remitente no puede saber si un mensaje será recibido en un terminal móvil o fijo debido a la convergencia. Este es un hecho tecnológico. Por lo tanto, prohibir los mensajes comerciales SMS no solicitados a la vez que se permiten los mensajes electrónicos no solicitados y basados en otras tecnologías no constituye una solución practicable."@es12
"Komissio on jo ilmaissut kantansa 6. syyskuuta hyväksymiimme tarkistuksiin. Mieleni tekisi palata tuohon keskusteluun, mutta haluan puhua lyhyesti ja keskittyä ei-toivottua sähköpostiviestintää koskevaan olennaiseen kysymykseen.
Toinen, tarkistusta 35 koskeva ongelmani liittyy 4 kohdassa käsiteltävään teknisen puolueettomuuden lähestymistapaan. Siinä ilmeisesti yritetään lähestyä käyttäjien kustannuksia koskevaa ongelmaa, mutta ehdotettu ratkaisu ei ole hyvä. Eurooppalaisen Internet-palvelun tarjoajan mukaan tekniikka, joka antaa mahdollisuuden esikatsella tietoja otsikosta ennen viestin lataamista, on ristiriidassa lähes kaikkien Euroopassa nykyisin käytössä olevien järjestelmien kanssa. Se vaatisi huomattavia investointeja; teollisuudelle tulisi kalliiksi ottaa tällainen palvelu käyttöön, eikä se tuntuisi perustellulta, koska se olisi vain puolittainen ratkaisu.
Lyhyesti sanottuna tarkistus 35 on ristiriidassa yhtenäismarkkinoiden kanssa eikä tyydytä teknisen puolueettomuuden ja tulevaisuuden takaavan lainsäädännön tarvetta.
Tarkistus 44 edustaa toisaalta teknisesti puolueetonta kompromissiratkaisua, ja sen ansiona voidaan pitää, että se vastaa täysin yhdenmukaistettua tapaa, jolla EU:ssa lähestytään ei-toivottua kaupallista sähköpostiviestintää. Tarkistuksen 2 kohdassa myönnetään melkoinen vapautus
periaatteesta sellaisten sähköpostiosoitteiden kohdalla, jotka on saatu olemassa olevista asiakassuhteista.
Tässä
lähestymistapa sallitaan jatkossakin, vaikka se merkitseekin huomattavaa myönnytystä komission alkuperäiseen esitykseen verrattuna. Poikkeusta voidaan perustella sillä, että yrityksillä on niiden nykyisissä asiakassuhteissaan paljon menetettävää, ja ne käyttävät todennäköisesti markkinointivälineitä harkiten.
Meidän on katsottava tulevaisuuden haasteisiin. On mielenkiintoista seurata nykytapahtumia Japanissa, missä langattoman Internetin käyttö on jo menestyksellisesti alulla. Operaattoreilla on siitä huolimatta vakava ongelma. Operaattorin arvion mukaan 85 prosenttia matkapuhelinlaitteisiin päivittäin lähetetystä 950 miljoonasta viestistä on ei-toivottuja kaupallisia viestejä, jotka on lähetetty sattumanvaraisesti valittuihin matkapuhelinnumeroihin. Tämä kuormittaa valtavasti verkkokapasiteettia etenkin, kun suurin osa näistä viesteistä on kohdistettu virheellisesti, jolloin niitä ei voida toimittaa perille. Lisäksi tämä häiritsee suuresti käyttäjiä, joiden on raivattava tiensä lukemattomien ei-toivottujen kaupallisten viestien läpi. Roskapostijärjestelmän purkamisen kustannukset ovat arvioiden mukaan yli 8,2 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Jos siis haluamme luoda myönteistä ilmapiiriä sähköisen kaupankäynnin ja kolmannen sukupolven matkapuhelinpalvelujen kehittämiseksi, on tullut aika varmistaa, ettei langattomien Internet-palvelujen käyttöönottoa estä valtavat määrät roskapostia, josta kuluttaja joutuu maksamaan vasten tahtoaan. Viestintään, viesteihin ja palveluihin, joita käyttäjät todella haluavat vastaanottaa, on saatava hyödyllistä kapasiteettia verkoissa ja akkukäyttöisissä matkapuhelinpäätteissä. Todennäköisimmin tämä on saavutettavissa tarkistuksen 44 avulla.
Haluaisin vain ilmoittaa, ettei komissio voi tukea tarkistuksia 16, 25 ja 34, jotka parlamentti hylkäsi 6. syyskuuta ja joista äänestetään nyt uudelleen. Komissio voi tukea uutta tarkistusta 43 eriytetyistä laskuista.
Keskityn seuraavaksi kysymykseen, joka on osoittautunut kaikkein tärkeimmäksi yksittäiseksi aiheeksi ehdotettua direktiiviä koskevassa keskustelussa, nimittäin ei toivottuun sähköpostiviestintään.
Täällä on keskusteltu
tai
vaihtoehdoista jo useita vuosia, ja 6. syyskuuta suoritetun äänestyksen tulos osoitti, miten vaikeaa on yhä löytää sellainen kompromissitarkistus, jonka laaja enemmistö voisi hyväksyä.
Emme kuitenkaan voi jahkailla enempää, vaan meidän on tehtävä päätös asiassa. Päätöstä ei kuitenkaan pidä tehdä hätiköiden. Aiheesta on käyty hyvin laajaa julkista ja kansainvälistä keskustelua teollisuuden edustajien, tieteenharjoittajien ja lakimiesten keskuudessa. Itsekin olen osallistunut Yhdysvalloissa ja Euroopassa aiheesta käytyihin tiiviisiin keskusteluihin. Olen vahvasti eri mieltä, että kansalaisvapauksia rajoittaisi se, että ihmisiltä kysytään ennen heidän laskuttamistaan, haluavatko he valita
vaihtoehdon. Tämä on täysin epälooginen väite. Voimme olla eri mieltä yksityiskohdista, mutta jos ihmisiä vaaditaan maksamaan, heidän pitäisi voida valita etukäteen, ei jälkikäteen.
Meidän ei enää pitäisi ajatella vain omaan tietokoneeseemme lähetettyjä viestejä. Meidän on ajateltava tulevaisuutta. Tekniikka kehittyy nopeasti. Langaton Internet eroaa vain pöytätietokoneissa käytettävissä olevasta Internetistä.
Kansalaisvapauksien valiokunnan tarkistukseen 33 sisältyvän ehdotuksen myönteinen puoli on, että siinä tunnustetaan, että matkapuhelimiin lähetetyt ei-toivotut kaupalliset viestit ovat todellinen ongelma, joka voidaan hoitaa vain yhdenmukaisen
lähestymistavan kautta. Olen siitä täysin samaa mieltä.
Ehdotuksen vikana voidaan kuitenkin pitää sitä, että se perustuu olettamukseen, jonka mukaan matkapuhelinpäätteellä voi vastaanottaa vain tekstiviestejä. Tämä ei valitettavasti enää pidä paikkaansa. Sähköpostiviestejä on jo mahdollista saada Internetiin kytkettyihin matkapuhelinlaitteisiin. Jos haluatte testata tämän, voin antaa teille hyviä esimerkkejä. Yhdentymisestä voin todeta, että on täysin selvää, että tekstiviestit sulautuvat varmasti muihin sähköisiin viestintäjärjestelmiin.
Yhdentymisen takia lähettäjä ei voi tietää, päätyykö viesti matkapuhelimeen vai kiinteään päätteeseen. Tämä on tekninen tosiasia. Kaupallisten ei-toivottujen tekstiviestien kieltäminen ei siten ole toimiva ratkaisu, kun samaan aikaan sallitaan muihin tekniikkoihin perustuvat ei-toivotut sähköiset viestit."@fi5
".
La Commission a déjà fait part de sa position sur les amendements adoptés le 6 septembre. J'ai envie de revenir sur ce débat, mais je veux être bref et me concentrer sur la question essentielle des e-mails non sollicités.
L'amendement 35 me pose un autre problème : l'approche arbitraire du paragraphe 4 du point de vue technologique. Ce paragraphe tente apparemment de s'attaquer au problème du coût pour les utilisateurs, mais la solution proposée n'est pas bonne. D'après les ISP européennes, la technologie permettant de voir le sujet du message avant de le télécharger n'est pas compatible avec la majorité des systèmes actuellement utilisés en Europe. Elle demanderait un important investissement ; introduire cette technologie reviendrait cher au secteur et cela ne semble pas justifié, car ce n'est qu'une partie de solution.
Bref, outre qu'il n'est pas compatible avec le marché unique, l'amendement 35 ne répond pas à la nécessité de neutralité technologique et de durabilité législative.
En revanche, l'amendement 44 représente une solution de compromis neutre du point de vue technologique et a le mérite de consister en une approche communautaire complètement harmonisée vis-à-vis des e-mails commerciaux non sollicités. Au paragraphe 2 de cet amendement, une exemption plutôt importante au principe
est faite pour les adresses électroniques obtenues par des relations de clientèle existantes.
Dans ce cas, une approche
pourrait toujours être autorisée, même si cela représente une concession importante comparé à la proposition originale de la Commission. Cette exception peut être justifiée car dans le contexte d'une relation de clientèle existante, les sociétés ont beaucoup de choses à perdre et sont davantage susceptibles d'utiliser les instruments de commercialisation avec précaution.
Nous devrions nous tourner vers les futurs défis. Il est intéressant de voir ce qui se passe actuellement au Japon, où l'internet sans fil remporte déjà un certain succès. Néanmoins, l'opérateur est confronté à un grave problème. Il estime que 85 % des 950 millions de messages envoyés quotidiennement à des appareils mobiles sont des messages commerciaux non sollicités, envoyés à des numéros mobiles choisis au hasard. Cela engendre un gros problème de capacité de réseau, en particulier parce que la plupart de ces messages sont mal adressés et ne peuvent être transmis. En outre, cela ennuie beaucoup les utilisateurs qui doivent s'y retrouver parmi une grande quantité de messages commerciaux non voulus. Le coût estimé pour purger le système des
dépasse 8,2 millions de dollars américains.
En conclusion, si nous voulons créer un environnement positif pour le développement du commerce électronique et la troisième génération des services mobiles, l'heure est venue de s'assurer que l'avènement de l'internet sans fil n'est pas gêné par de nombreux
que le consommateur doit payer contre sa volonté. La précieuse capacité des réseaux et des terminaux mobiles sur batterie doivent être disponibles pour les communications, les messages et les services que les utilisateurs veulent vraiment recevoir. C'est l'amendement 44 qui est le plus susceptible d'atteindre cet objectif.
Je voudrais juste faire remarquer que la Commission ne peut soutenir les amendements 16, 25 et 34 qui ont été rejetés par le Parlement le 6 septembre et qui sont à nouveau soumis à vos suffrages. La Commission peut soutenir le nouvel amendement 43 sur l'introduction de factures détaillées.
Je vais maintenant me concentrer sur ce qui s'est avéré être le thème le plus important du débat sur la directive proposée, à savoir les e-mails non sollicités.
Cette Assemblée débat de la question des systèmes positifs et négatifs (
et
) depuis des années et le résultat du vote du 6 septembre montre combien il est encore difficile de trouver une solution de compromis acceptable par une vaste majorité.
Toutefois, nous ne pouvons plus hésiter longtemps, nous devons prendre une décision. Nous n'avons pas précipité cette décision. Il y a eu un énorme débat public international avec le secteur, des scientifiques, des juristes. J'ai moi-même participé à des débats intensifs à ce sujet aux États-Unis et en Europe. Je suis tout à fait opposé à l'idée que demander à une personne si elle veut s'abonner avant de pouvoir être facturée représente une restriction des libertés civiles. C'est complètement illogique. Nous pouvons ne pas être d'accord sur des détails, mais si les citoyens doivent payer, on devrait leur laisser le choix avant, pas après.
Nous devrions cesser de penser essentiellement aux messages aboutissant à notre ordinateur. Nous devrions penser au futur. La technologie change rapidement. L'internet sans fil sera différent de l'internet disponible sur nos PC.
Le côté positif de la proposition faite par la commission des libertés et des droits du citoyen, de la justice et des affaires intérieures dans l'amendement 33 est qu'elle reconnaît que les messages commerciaux non sollicités envoyés aux téléphones portables constituent un vrai problème qui ne peut être résolu que par une approche
harmonisée. Je suis tout à fait d'accord.
Néanmoins, le point faible de cette proposition est qu'elle est basée sur la supposition qu'un terminal mobile ne peut recevoir que des SMS. Cela n'est malheureusement plus vrai. Vous pouvez déjà recevoir des e-mails sur des appareils mobiles connectés à l'internet. Si vous voulez le tester, je peux vous donner de bons exemples. Avec la convergence, il est évident que les SMS vont certainement fusionner avec d'autres systèmes de messagerie électronique.
L'expéditeur ne peut pas savoir si le message sera reçu sur un terminal mobile ou fixe en raison de la convergence. C'est une réalité technologique. Interdire les SMS commerciaux non sollicités, mais autoriser les messages électroniques non sollicités basés sur d'autres technologies n'est donc pas une solution réalisable."@fr6
"La Commissione ha già espresso la propria posizione sugli emendamenti approvati il 6 settembre. Sono tentato di tornare alla discussione tenutasi in quell’occasione ma voglio essere succinto e concentrarmi sulla questione essenziale relativa ai messaggi non sollecitati.
Un ulteriore problema rispetto all’emendamento n. 35 è l’approccio basato su un pregiudizio tecnologico al paragrafo 4 che apparentemente riguarda il problema del costo per gli utenti, ma la soluzione proposta non è una buona soluzione. I
europei ci dicono che la tecnologia che consente di visualizzare l’oggetto del messaggio prima di scaricarlo non è compatibile con la maggioranza dei sistemi correntemente in uso in Europa. Occorrerebbe un notevole investimento: sarebbe costoso per il settore introdurre questa caratteristica e ciò non pare comunque giustificato se la soluzione è solo parziale.
In breve, l’emendamento n. 35, a prescindere dall’incompatibilità con il mercato unico, non corrisponde all’esigenza di una legislazione neutrale dal punto di vista tecnologico e in grado di far fronte al futuro.
L’emendamento n. 44 invece offre una soluzione di compromesso neutrale dal punto di vista tecnologico e ha il merito di essere totalmente armonizzata all’approccio dell’Unione europea rispetto ai messaggi commerciali non sollecitati. Al paragrafo 2 di detto emendamento si opera un distinguo alquanto sostanziale dal principio di
per gli indirizzi
ottenuti nel contesto di un rapporto esistente con il consumatore.
In questo caso si continuerebbe a consentire la possibilità dell’
anche se ciò significherà un’importante concessione rispetto alla proposta originaria della Commissione. L’eccezione può essere giustificata perché nel contesto di una relazione con i clienti le società hanno molto da perdere ed è più probabile che siano più cauti nell’utilizzo di strumenti di
.
Dovremmo guardare alle sfide future. E’ interessante vedere quanto sta accadendo in Giappone oggi, dove
senza fili è già stato lanciato con successo. Nondimeno l’operatore si trova ad affrontare un problema serio. Secondo le sue stime l’85 percento dei 950 milioni di messaggi inviati oggigiorno a dispositivi mobili sono messaggi commerciali non sollecitati inviati a numeri di telefonini scelti a caso. Ciò crea un enorme problema in termini di capacità della rete, soprattutto in quanto la gran parte di questi messaggi sono inviati a un numero sbagliato e quindi non possono essere consegnati. Fare piazza pulita di questi messaggi inutili costa più di 8,2 milioni, secondo le stime.
Quindi se vogliamo creare un ambiente favorevole allo sviluppo del commercio elettronico e dei servizi mobili di terza generazione è giunto ormai il momento di fare in modo che la ricezione dei servizi di
senza fili non sia ostacolata da un enorme volume di messaggi inutili che l’utente si trova a pagare contro la sua volontà. La preziosa capacità delle reti e dei ricevitori mobili a batteria deve essere disponibile per comunicazioni, messaggi e servizi che gli utenti davvero desiderano ricevere. L’emendamento n. 44 è quello che meglio può consentire di raggiungere lo scopo.
Desidero unicamente sottolineare che la Commissione non può sostenere gli emendamenti nn. 16, 25 e 34 respinti dal Parlamento il 6 settembre e ora ripresentati all’Aula. La Commissione può sostenere il nuovo emendamento n. 43 sulle fatture dettagliate.
Vorrei passare ora al punto che si è rivelato essere l’aspetto più importante della discussione sulla direttiva in esame, ovvero i messaggi non sollecitati.
Sono anni ormai che il Parlamento discute di
e
e il risultato della votazione del 6 settembre ha dimostrato quanto sia ancora difficile trovare una soluzione di compromesso accettabile per un’ampia maggioranza.
Tuttavia, non possiamo tergiversare oltre, occorre decidere. La nostra non è una decisione affrettata. Vi è stato un vasto dibattito pubblico internazionale con il settore, gli scienziati e i giuristi. Ho partecipato personalmente a intensi dibattiti negli Stati Uniti e in Europa su questo tema. Non sono affatto d’accordo che chiedere a qualcuno se desideri o meno essere iscritto in un lista prima che siano emesse fatture a suo carico configuri una restrizione delle libertà pubbliche; è assolutamente illogico. Possiamo dissentire sui dettagli, ma se si chiede a qualcuno di pagare questo qualcuno deve poter esercitare una scelta prima, non dopo.
Non dovremmo più pensare prevalentemente ai messaggi che arrivano a un PC da tavolo. Dobbiamo pensare al futuro; la tecnologia evolve rapidamente:
senza cavo sarà diverso da
cui ci si può collegare soltanto da computer fissi.
L’elemento positivo della proposta della commissione per le libertà pubbliche all’emendamento n. 33 è che esso riconosce che i messaggi commerciali non sollecitati inviati ai telefonini sono un problema reale che può essere risolto soltanto con un approccio armonizzato di
. Sono perfettamente d’accordo.
Comunque, la pecca di questa proposta è che essa si fonda sull’assunto che un terminale mobile possa solo ricevere messaggi SMS. Sfortunatamente non è più così. Si possono già ricevere
su apparecchi mobili collegati a
. Per verificarlo vi posso fornire ottimi esempi e tramite la convergenza è assai evidente che gli SMS si fonderanno certamente con altri sistemi di messaggeria elettronica.
Il mittente non può sapere se il messaggio sarà ricevuto da un terminale fisso o mobile, a causa della convergenza. Questo è un fatto tecnologico. Vietare i messaggi SMS commerciali non sollecitati mentre si autorizzano i messaggi elettronici non sollecitati supportati da altre tecnologie non è una soluzione realizzabile."@it9
". – The Commission has already expressed its position on the amendments that were adopted on 6 September. I am tempted to go back to that debate, but I want to be brief and concentrate on the essential question about unsolicited e-mail.
Another problem I have with Amendment No 35 is the technologically biased approach in paragraph 4. This paragraph apparently tries to address the problem of cost for users but the solution proposed is not a good one. European ISPs tell us that the technology of viewing the subject line before downloading a message is not compatible with the majority of systems used in Europe today. It would require substantial investment; it would be costly for the industry to introduce this feature and this does not seem justified when it is only a halfway solution.
In short, apart from not being compatible with the single market, Amendment No 35 does not meet the need for technology-neutral and future-proof legislation.
Amendment No 44, on the other hand represents a technology-neutral compromise solution and has the merit of being a fully harmonised EU approach to unsolicited commercial e-mail. In paragraph 2 of this amendment a rather substantial exemption from the opt-in principle is made for e-mail addresses obtained within existing customer relationships.
Here an opt-out approach would continue to be allowed, although this will mean an important concession as compared with the original Commission proposal. The exception can be justified because in the context of an existing customer relationship, companies have a lot to lose and are more likely to use marketing instruments with consideration.
We should look at the future challenges. It is interesting to see what is happening in Japan today, where the wireless Internet has already taken off successfully. Nevertheless, the operator is facing a serious problem. It estimates that 85% of the 950 million messages sent daily to mobile devices are unsolicited commercial messages to mobile numbers chosen at random. This is causing a huge problem for network capacity, especially since most of these messages are addressed incorrectly and cannot be delivered. Moreover, it greatly annoys users who have to work their way through great quantities of unwanted commercial messages. The cost of purging the system of junk mail is estimated to be more than USD 8.2 million.
So if we want to create a positive environment for the development of electronic commerce and third generation mobile services, now is the time to make sure that the uptake of wireless Internet services is not hampered by huge amounts of junk mail which the consumer is paying for against his will. Valuable capacity within networks and in battery-dependent mobile terminals must be available for communications, messages and services that users really want to receive. Amendment No 44 is most likely to achieve that purpose.
I would just like to point out that the Commission cannot support Amendments Nos 16, 25 and 34 that were rejected by Parliament on 6 September and are now resubmitted to the vote. The Commission can support the new Amendment No 43 on itemised bills.
I will now focus on what has turned out to be the single most important topic in the debate on the proposed directive, namely unsolicited e-mail.
This House has been discussing the question of opting in or opting out for several years now and the result of the vote on 6 September showed how difficult it still is to find a compromise solution that is acceptable to a broad majority.
However we cannot hesitate for much longer, we need to decide. We have not hurried this decision. There has been huge public international debate with industry, with scientists, with lawyers. I have myself participated in intensive debates in the United States and in Europe on this issue. I strongly disagree that asking a person whether they wish to opt in before you can bill them is a restriction on civil liberties. That is completely illogical. We can disagree on the details, but if people are asked to pay, they should have a choice beforehand, not afterwards.
We should no longer be thinking mainly about messages arriving at a PC on our desk. We should be thinking about the future. Technology is changing rapidly. The wireless Internet will be different from the Internet available only on desktops.
The positive point about the proposal made by the Committee on Citizens’ Freedoms in Amendment No 33 is that it recognises that unsolicited commercial messages to mobile phones are a real problem which can only be addressed by a harmonised opt-in approach. I fully agree.
However, the flaw in that proposal is that it is based on the assumption that a mobile terminal can only receive SMS messages. Unfortunately that is no longer true. You can already receive e-mail messages on mobile devices which are connected to the Internet. If you want to test that I can give you good examples. And with convergence it is very clear that SMS will certainly merge with other electronic messaging systems.
The sender cannot know whether a message will be received on a mobile or fixed terminal because of the convergence. That is a technological fact. Banning unsolicited commercial SMS messages while allowing unsolicited electronic messages based on other technologies is therefore not a workable solution."@lv10
".
De Commissie heeft reeds haar standpunt kenbaar gemaakt over de op 6 september aangenomen amendementen. Ik ben geneigd terug te keren naar dat debat, maar ik wil het kort houden en mij beperken tot het kernprobleem, namelijk ongewenste e-mail.
Ik heb eveneens moeite met amendement 35, paragraaf 4, vanwege de bevooroordeelde benadering van de technologie die daarin naar voren komt. Deze paragraaf is erop gericht het probleem van de kosten voor abonnees aan te pakken. De voorgestelde oplossing voldoet echter niet. Volgens Europese internetaanbieders is het bij de meeste systemen die tegenwoordig in Europa gebruikt worden technisch niet mogelijk om de onderwerpregel te bekijken alvorens een bericht te downloaden. Er zouden aanzienlijke investeringen nodig zijn om deze optie te introduceren en het zou een kostbare aangelegenheid zijn voor het bedrijfsleven. Aangezien het niet meer dan een halfslachtige oplossing is, valt dat niet te verdedigen.
Kortom, amendement 35 is niet alleen onverenigbaar met de interne markt, maar het komt evenmin tegemoet aan de behoefte aan technologieneutrale wetgeving die ook in de toekomst voldoet.
In amendement 44, daarentegen, wordt een technologieneutrale tussenoplossing voorgesteld, evenals een volkomen geharmoniseerde benadering ten aanzien van ongewenste commerciële e-mail. In paragraaf 2 van dit amendement wordt een tamelijk grote uitzondering op het
principe gemaakt voor e-mailadressen binnen bestaande klantenbestanden.
Hier zou een
benadering toegestaan blijven, hoewel dit een belangrijke concessie betekent ten opzichte van het oorspronkelijke Commissievoorstel. Deze uitzondering is te rechtvaardigen, omdat bedrijven in de context van een bestaande klantrelatie veel te verliezen hebben en het derhalve meer voor de hand ligt dat zij weldoordacht gebruik zullen maken van marketinginstrumenten.
Wij dienen te kijken naar toekomstige uitdagingen. Het is interessant om te kijken naar de huidige ontwikkelingen in Japan, waar het draadloze internet al met succes van start is gegaan. Dat neemt niet weg dat de operator met een ernstig probleem geconfronteerd wordt. Van de 950 miljoen berichten die dagelijks naar mobiele telefoons gestuurd worden bestaat naar schatting 85 procent uit ongewenste commerciële berichten die naar willekeurig gekozen mobiele nummers zijn gestuurd. Dit levert enorme problemen op voor de netwerkcapaciteit, vooral omdat de meeste van deze berichten onjuist geadresseerd zijn en niet kunnen worden bezorgd. Bovendien wekt het grote ergernis bij gebruikers die zich door reusachtige hoeveelheden ongewenste commerciële berichten heen moeten worstelen. Er wordt geschat dat het meer dan 8,2 miljoen dollar kost om het systeem van junkmail te zuiveren.
Als wij dus een gunstige omgeving willen creëren voor de ontwikkeling van elektronische handel en van de derde generatie mobiele diensten, moeten wij nu gepaste maatregelen treffen. Wij moeten ervoor zorgen dat de groei van diensten op het gebied van draadloos internet niet gehinderd wordt door enorme hoeveelheden junkmail waarvoor de gebruiker tegen zijn zin betaalt. Kostbare capaciteit binnen netwerken en in mobiele eindapparatuur die op batterijen werkt, moet beschikbaar zijn voor mededelingen, berichten en diensten die gebruikers werkelijk wensen te ontvangen. Het is zeer waarschijnlijk dat dit doel door middel van het in amendement 44 voorgestelde bereikt kan worden.
Ik wil er slechts op wijzen dat de Commissie de amendementen 16, 25 en 34 – die het Parlement op 6 september verworpen heeft en die nu opnieuw zijn ingediend – niet kan steunen. Wel kan zij het nieuwe amendement 43 over gespecificeerde facturen aannemen.
Ik zal mij nu concentreren op wat het allerbelangrijkste onderwerp van het debat over de voorgestelde richtlijn is gebleken: ongewenste e-mail.
Dit Parlement is nu al enige jaren aan het debatteren over
en
. De uitkomst van de stemming op 6 september heeft laten zien hoe moeilijk het nog altijd is om een tussenoplossing te vinden die aanvaardbaar is voor een ruime meerderheid.
Wij kunnen echter niet veel langer dralen – wij moeten een beslissing nemen. Wij hebben de besluitvorming in dezen niet overhaast. Wij hebben op grote schaal een openbaar, internationaal debat gevoerd met het bedrijfsleven, met wetenschappers en met juristen. Zelf heb ik deelgenomen aan intensieve discussies over dit onderwerp in de Verenigde Staten en Europa. Ik ben het nadrukkelijk oneens met de stelling dat het een beperking van de burgerlijke vrijheden is wanneer je iemand pas een rekening kunt sturen nadat je hem gevraagd hebt of hij zich als abonnee wil aanmelden. Dat is volslagen onlogisch. Wij kunnen van mening verschillen over de details, maar als mensen gevraagd wordt te betalen, moeten ze van tevoren kunnen kiezen, niet achteraf.
Wij moeten niet meer hoofdzakelijk nadenken over berichten die wij op een computer op ons bureau binnenkrijgen. Wij moeten nadenken over de toekomst. De technologie verandert snel. Het draadloze internet zal anders zijn dan het internet dat alleen via desktops bereikbaar is.
Het door de Commissie vrijheden en rechten van de burger, justitie en binnenlandse zaken ingediende amendement 33 heeft als positieve zijde dat daarin erkend wordt dat ongewenste commerciële berichten aan mobiele telefoons een reëel probleem vormen, dat slechts door een geharmoniseerd
beleid kan worden aangepakt. Ik ben het daar volkomen mee eens.
De zwakte van dat voorstel is echter dat het uitgaat van de veronderstelling dat mobiele eindapparatuur enkel SMS-berichten kan ontvangen. Dat is helaas niet meer het geval. Het is nu al mogelijk e-mailberichten te ontvangen op mobiele toestellen die zijn aangesloten op internet. Als u dit wilt onderzoeken, kan ik u enige goede voorbeelden geven. Het is daarnaast duidelijk dat SMS in het kader van de convergentie beslist zal worden samengevoegd met andere elektronische berichtensystemen.
Door de convergentie kan de afzender niet weten of een bericht op mobiele of vaste eindapparatuur wordt ontvangen. Dat is een technologisch gegeven. Ongewenste commerciële SMS-berichten verbieden en tegelijkertijd ongewenste, op andere technologieën gebaseerde, elektronische berichten toelaten, is dus geen werkbare oplossing."@nl2
"A Comissão já expressou a sua posição em relação às alterações que foram aprovadas em 6 de Setembro último. Estou tentado a voltar a esse debate, mas pretendo ser breve e concentrar-me na questão essencial, que diz respeito ao correio electrónico não solicitado.
Um outro problema que tenho em relação à alteração 35 prende-se com a abordagem preconceituosa, do ponto de vista tecnológico, no nº 4. Aparentemente, este número tenta resolver o problema dos custos para os utilizadores, mas a solução proposta não é boa. Os FSI europeus dizem-nos que a tecnologia utilizada para visualizar a indicação do conteúdo de uma mensagem antes de a carregar não é compatível com a maioria dos sistemas usados actualmente na Europa. Para isso ser possível, seria necessário um investimento considerável; a introdução desta característica resultaria dispendiosa para o sector, o que não se justifica visto ser só meia solução.
Em resumo, além de não ser compatível com o mercado único, a alteração 35 não responde à necessidade de legislação que possa vigorar independentemente da tecnologia e que sobreviva ao futuro.
Por outro lado, a alteração 44 representa uma solução de compromisso neutral em matéria de tecnologia com o mérito de ser uma abordagem totalmente harmonizada, a nível da União Europeia, do problema das mensagens electrónicas comerciais não solicitadas. No nº 2 desta alteração é estabelecida uma isenção bastante substancial do princípio da opção pela positiva em relação aos endereços electrónicos obtidos no contexto da relação já existente com o cliente.
Neste caso continuaria a ser permitida uma abordagem de opção pela negativa, embora isso represente uma grande concessão se a compararmos com a proposta original da Comissão. A excepção pode justificar-se, pois no contexto de uma relação com o cliente, as empresas têm muito a perder e é mais provável que utilizem os instrumentos de comercialização com mais cuidado.
Deveríamos ter em conta os desafios futuros. É interessante ver o que hoje acontece no Japão, onde a Internet sem fios já está em funcionamento com êxito. O operador enfrenta, no entanto, um grave problema. As estimativas apontam para que 85% dos 950 milhões de mensagens emitidas diariamente para aparelhos móveis sejam mensagens para fins comerciais não solicitadas, enviadas ao acaso para números de aparelhos móveis. Este volume de mensagens está a causar enormes problemas na capacidade da rede, sobretudo porque muitas dessas mensagens são endereçadas incorrectamente e não conseguem ser recebidas. Além disso é grande a irritação dos utilizadores, que têm de abrir caminho entre enormes quantidades de mensagens comerciais indesejadas. A estimativa do custo de purgar do sistema este correio desnecessário aponta para mais de 8,2 milhões de dólares.
Assim, se queremos criar um ambiente adequado para o desenvolvimento do comércio electrónico e para a terceira geração de serviços móveis, devemos tomar precauções agora para garantir que a utilização dos serviços da Internet sem fios não seja perturbada por enormes quantidades de correio indesejado, lixo que o consumidor irá pagar contra a sua própria vontade. A valiosa capacidade das redes e dos terminais móveis alimentados a pilhas deve estar disponível para comunicações, mensagens e serviços que os utilizadores desejem realmente receber. A alteração 44 atingirá muito provavelmente esse objectivo.
Gostaria apenas de sublinhar que a Comissão não pode apoiar as alterações 16, 25 e 34, que foram rejeitadas pelo Parlamento a 6 de Setembro e que são agora submetidas de novo a votação. A Comissão pode apoiar a nova alteração 43 que trata da facturação detalhada.
Focarei agora o tópico que se revelou como o de maior importância no debate sobre a proposta de directiva: o correio electrónico não solicitado.
Há vários anos que esta assembleia discute a questão do
ou do
da opção pela positiva ou da opção pela negativa, e a votação de 6 de Setembro mostrou como continua a ser difícil encontrar uma solução de compromisso que seja aceitável para uma larga maioria.
Não podemos, contudo, continuar a hesitar por muito mais tempo; é necessária uma decisão. Não apressámos esta decisão; houve um enorme debate público a nível internacional com empresas, com cientistas, com advogados. Eu próprio participei em debates intensivos sobre esta questão nos EUA e na Europa. Discordo completamente de que perguntar a uma pessoa se ela quer fazer a sua opção pela positiva antes de lhe facturar o serviço seja uma restrição das liberdades civis. Não tem qualquer lógica. Podemos discordar no que diz respeito aos detalhes, mas se se pede às pessoas que paguem um serviço, elas devem poder escolher entre consentir e rejeitar antes, e não depois.
Já não devemos pensar sobretudo nas mensagens que chegam a um computador na nossa secretária. Devemos pensar em termos de futuro pois a tecnologia muda rapidamente. A Internet
sem fios será diferente da Internet
só disponível nos computadores pessoais.
O lado positivo da proposta feita pela Comissão das Liberdades e dos Direitos dos Cidadãos, da Justiça e dos Assuntos Internos na alteração 33 está em reconhecer que as mensagens para fins comerciais não solicitadas enviadas para os telefones móveis constituem um problema real, e que a única maneira de o resolver será por uma abordagem harmonizada da opção pela positiva. Estou inteiramente de acordo.
No entanto, o defeito desta proposta é basear-se no pressuposto de que um telefone móvel só recebe mensagens SMS - de serviços de mensagens curtas. Infelizmente já não é assim que acontece. Já se pode receber mensagens por correio electrónico em aparelhos móveis que estejam ligados à Internet. Se alguém quiser testar esta afirmação, posso fornecer-lhe alguns bons exemplos. E é evidente que, com a convergência, os SMS irão certamente fundir com outros sistemas de mensagens electrónicas.
Por causa da convergência, o remetente não poderá saber se uma mensagem irá ser recebida num terminal móvel ou num terminal fixo. Isto é um dado tecnológico. Não é, pois, uma solução exequível proibir mensagens comerciais SMS indesejáveis, ao mesmo tempo que se autoriza a entrada de mensagens electrónicas não solicitadas baseadas noutras tecnologias."@pt11
"Kommissionen har redan uttryckt sin ståndpunkt om de ändringsförslag som antogs den 6 september. Jag är frestad att återgå till den debatten, men jag vill hålla mig kort och koncentrera mig på den mycket viktiga frågan om oönskad e-post.
Ett annat problem jag har med ändringsförslag 35 är det tekniskt snedvridna synsättet i punkt 4. I denna punkt verkar det som om frågan om kostnaden för användarna tacklas, men den lösning som föreslås är inte bra. Europeiska Internetleverantörer har berättat för oss att tekniken med att se ämnesraden innan man laddar ned ett meddelande inte är kompatibel med majoriteten av de förslag som används i Europa i dag. Detta skulle kräva avsevärda investeringar, det skulle vara kostsamt för branschen att införa denna funktion och det verkar inte vara berättigat när det bara är en halvdan lösning.
Kort sagt, frånsett att det inte är förenligt med den inre marknaden uppfylls inte behovet av teknikneutral och framtidssäkrad lagstiftning i ändringsförslag 35.
I ändringsförslag 44 företräds å andra sidan en teknikneutral kompromisslösning och den har förtjänsten av att vara ett fullständigt harmoniserat EU-tillvägagångssätt för oönskad kommersiell e-post. I punkt 2 i detta ändringsförslag görs ett väsentligt avsteg från principen om
för e-postadresser som erhålls utan befintliga kundrelationer.
Här skulle en
inställning fortsatt vara tillåten, trots att detta kommer att innebära en viktig eftergift jämfört med det ursprungliga kommissionsförslaget. Undantaget kan berättigas eftersom företag har mycket att förlora inom ramen för en befintlig kundrelation, och troligen kommer att använda marknadsföringsinstrumentet med eftertanke.
Vi borde se på de framtida utmaningarna. Det är intressant att se vad som händer i Japan i dag, där trådlöst Internet redan har sjösatts på ett framgångsrikt sätt. Icke desto mindre står operatören inför ett stort problem. Det uppskattas att 85 procent av de 950 miljoner meddelanden som dagligen skickas till mobila apparater är oönskade kommersiella meddelanden till mobilnummer som väljs på måfå. Detta skapar ett stort problem för nätverkskapaciteten, i synnerhet eftersom de flesta av dessa meddelanden är felaktigt adresserade och inte kan levereras. Vidare retar det användarna, som måste ta sig igenom stora mängder oönskade kommersiella meddelanden. Kostnaden för att rensa systemet från skräppost beräknas vara högre än 8,2 miljoner dollar.
Om vi vill skapa en positiv miljö för utvecklingen av elektronisk handel och tredje generationens mobiltjänster så är nu tillfället inne att säkerställa att upptagningen av trådlösa Internettjänster inte hindras av stora mängder skräppost som konsumenten betalar mot sin vilja. Värdefull kapacitet inom nätverk och i batteridrivna mobila terminaler måste vara tillgänglig för kommunikation, meddelanden och tjänster som användarna verkligen vill ta emot. Med hjälp av ändringsförslag 44 kommer troligen detta syfte att uppnås.
Jag skulle bara vilja påpeka att kommissionen inte kan stödja ändringsförslag 16, 25 och 34 som parlamentet förkastade den 6 september och som nu återigen läggs fram för omröstning. Kommissionen kan stödja det nya ändringsförslaget 43 om specificerade räkningar.
Jag kommer nu att koncentrera mig på det som har visat sig vara den enskilt viktigaste frågan i debatten om det föreslagna direktivet, nämligen oönskad e-post.
Denna kammare har diskuterat frågan om att
eller
i flera år vid det här laget, och resultatet av omröstningen den 6 september visar hur svårt det fortfarande är att hitta en kompromisslösning som är godtagbar för en bred majoritet.
Vi kan emellertid inte tveka mycket längre till, vi måste besluta. Vi har inte hastat fram det här beslutet. En stor offentlig internationell debatt med näringen, med forskare, med advokater, har ägt rum. Själv har jag deltagit i intensiva debatter i Förenta staterna och i Europa om den här frågan. Jag håller verkligen inte med om att det är en begränsning av de medborgerliga rättigheterna att fråga en person huruvida han eller hon vill
innan man kan skicka en räkning till dem. Det är absolut ologiskt. Vi kan vara oense om detaljer, men om folk blir ombedda att betala borde de kunna välja på förhand och inte efteråt.
Vi borde inte längre tänka på meddelanden som kommer till vår PC eller till vårt skrivbord. Vi borde tänka på framtiden. Tekniken förändras snabbt. Trådlöst Internet kommer att vara annorlunda jämfört med det Internet som bara finns tillgängligt i stationära datorer.
Det som är positivt med det förslag som utskottet för medborgerliga fri- och rättigheter samt rättsliga och inrikes frågor lägger fram i ändringsförslag 33 är att i det erkänns att oönskade kommersiella meddelanden till mobiltelefoner är ett verkligt problem som bara kan åtgärdas genom en harmoniserad syn på
. Det håller jag fullständigt med om.
Bristen i det förslaget är emellertid att det är grundat på antagandet att en mobil terminal bara kan ta emot SMS-meddelanden. Tyvärr är detta inte längre fallet. Man kan redan få e-postmeddelanden till mobila apparater som är kopplade till Internet. Om ni vill testa detta kan jag ge er bra exempel. Och med konvergensen är det mycket tydligt att SMS med säkerhet smälter samman med andra elektroniska meddelandesystem.
På grund av konvergensen kan inte sändaren veta om meddelandet tas emot på en mobil eller en fast terminal. Detta är ett tekniskt faktum. Att förbjuda oönskade kommersiella SMS-meddelanden samtidigt som man tillåter oönskade elektroniska meddelanden baserade på annan teknik är därför inte någon genomförbar lösning."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Liikanen,"8,10,3,12
"junk mails"6
"marketing"9,9
"opt in"13,5
"opt out"13,5
"opt-in"13,8,2,12,9,6
"opt-out"13,8,2,12,9,6
"opting in"12,11
"opting out"12,11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples