Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-12-Speech-1-103"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011112.9.1-103"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, certo il ritorno in commissione di questa pratica ha chiarito meglio le posizioni, però, a mio giudizio, non ha migliorato il risultato, anzi, lo ha in qualche misura peggiorato. Infatti, con la sua precedente votazione il Parlamento europeo aveva avuto la saggezza di seguire la proposta della Commissione almeno sul punto degli elenchi degli indirizzi elettronici, assicurando così la libertà di ciascuno di noi di essere inserito o meno in un elenco pubblico. In questo modo, anche la scelta - che io considero sbagliata, pregiudizievole non solo per la libertà ma per lo stesso sviluppo del commercio elettronico - di ammettere l'invio di messaggi indesiderati, salvo poi lamentarsi e chiedere di non riceverne più, risultava forse meno dannosa.
Rifiutando la proposta di
negli elenchi pubblici per tutti, senza neppure l'eccezione dei telefoni cellulari, chiunque di noi è in balia dei più diversi importuni, postulanti o sollecitatori. Non abbiamo neanche più la difesa che c'era una volta, quando esistevano soltanto telefoni fissi o elenchi stampati. Allora l'esclusione dall'unico elenco stampato, il cambio del numero del telefono, ci difendeva efficacemente; oggi, che ogni elenco pubblico finisce nella rete, non c'è modo di difendersi. Si ha un bel chiedere la cancellazione del proprio numero telefonico o indirizzo elettronico! Ormai è in possesso di tutti gli utilizzatori e di soggetti irraggiungibili. Dunque la modificazione dell'articolo 12 della direttiva a me pare davvero una scelta non utile per la nostra libertà, e francamente non riesco a comprendere come si possa anteporre la libertà della pubblicità alla libertà delle persone.
Per quel che riguarda i messaggi non sollecitati, di cui all'articolo 13 della direttiva, lasciare la scelta agli Stati membri significa rendere poco utile la direttiva stessa, dato che esiste l'esigenza dell'armonizzazione. Francamente non riesco a credere che tutto questo giovi al commercio elettronico. Credo infatti che, accanto a persone come il nostro relatore, molto abile nell'usare gli strumenti dell'elettronica, ci siano anche molti, molti cittadini ancora, come me, che hanno poca attitudine all'uso di questi mezzi e che dunque si preoccupano. Francamente, vi assicuro che non manderò una richiesta a nessuna impresa, non aprirò nessun messaggio perché poi ho paura che mi accada quel che oggi, pur essendo protetta nel mio paese, già mi accade: il mio
se non altro, che conosce inevitabilmente il mio indirizzo, continua a mandarmi comunicazioni non desiderate, e così fa, ahimè, un'azienda di trasporti aerei alla quale una volta, per errore, ho pensato di rivolgermi per via elettronica.
Credo dunque che finché non sarò tutelata - parlo per me personalmente ma ci sono anche molte altre persone, anziane come me, o meno esperte di tanti giovani - farò a meno del commercio elettronico, perché questo strumento non dà fiducia. Non dà fiducia l'idea di essere in un elenco che gira per l'intera rete, di ricevere messaggi, di chiederne poi la cancellazione, di doverli prima aprire, di cercar di capire questi strumenti. Può darsi che lo sviluppo dell'elettronica consenta migliori difese, ma prima bisogna che si sviluppi; dprima dobbiamo consentire che il commercio elettronico si sviluppi e per questo ci vuole fiducia, che questa proposta non dà."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, der er ingen tvivl om, at den fornyede udvalgsbehandling af dette forslag har skabt større klarhed omkring holdningerne. Efter min mening har den dog ikke gjort resultatet bedre, men har tværtimod på en vis måde forværret det. Under den sidste afstemning var Parlamentet nemlig så fornuftigt at følge Kommissionens forslag - i det mindste med hensyn til listerne over e-mail-adresser - og det sikrede således alles frihed til at vælge, om vi ønsker at stå opført på en offentlig liste eller ej. På denne måde ville også beslutningen - som efter min mening er forkert og skadelig, ikke bare for friheden, men også for den elektroniske handels udvikling - om at tillade udsendelsen af uønskede meddelelser, medmindre man beklager sig og beder om ikke at modtage flere af den slags meddelelser, måske være mindre skadelig.
Ved at forkaste forslaget om et
system i de offentlige lister, der gælder for alle, og hvor ikke engang mobiltelefonerne udelades, er vi alle sammen i de mest forskellige påtrængende personers og sælgeres vold. Vi har ikke engang den beskyttelse længere, som vi havde, dengang der kun var fastnettelefoner og trykte telefonbøger til. Dengang kunne man beskytte sig selv på en effektiv måde ved ikke at stå i den eneste, trykte telefonbog og ved at skifte telefonnummer. I dag, hvor enhver offentlig liste ender på nettet, eksisterer der ikke nogen måde at beskytte sig selv på. Det nytter ikke noget, at man beder om at få slettet sit telefonnummer eller sin e-mail-adresse! Nummeret og adressen vil allerede være i hænderne på alle brugerne og på personer, som det umuligt at kontakte. Derfor er ændringen af direktivets artikel 12 efter min mening virkelig en uhensigtsmæssig beslutning for vores frihed, og jeg kan ærligt talt ikke forstå, hvordan man kan sætte reklamefriheden højere end personers frihed.
Hvad angår de uønskede meddelelser, som er omhandlet i direktivets artikel 13, betyder beslutningen om at give medlemsstaterne valgfrihed, at direktivet i sig selv ikke bliver særlig nyttigt, eftersom der er behov for en harmonisering. Jeg kan ærligt talt ikke tro, at alt dette gavner den elektroniske handel. Jeg tror nemlig, at der foruden folk som vores ordfører, som er meget dygtig til at bruge de elektroniske instrumenter, også er rigtigt mange borgere, der ligesom mig ikke er så vant til at bruge disse instrumenter, og som derfor er bekymrede. Jeg kan forsikre Dem for, at jeg ærligt talt ikke har tænkt mig at sende anmodninger til nogen virksomheder eller åbne nogen e-mails, for jeg er bange for, at der så skal ske det, der allerede sker i dag, selv om jeg er beskyttet i mit land, nemlig at min udbyder - om ikke andet - som uundgåeligt kender min adresse, bliver ved med at sende mig uønskede e-mails. Det samme er desværre tilfældet med et luftfartsselskab, som jeg ved en fejltagelse engang henvendte mig til via e-mail.
Så længe jeg ikke nyder godt af nogen beskyttelse - og her taler jeg på egne vegne, men det gælder også for mange andre, der er oppe i alderen ligesom mig, eller som ikke er lige så erfarne som mange unge - vil jeg således holde mig fra elektronisk handel, for dette instrument virker ikke tillidsvækkende. Det virker ikke tillidsvækkende, at man kan stå på en liste, der cirkulerer på hele nettet, at man kan modtage meddelelser, som man herefter beder om sletning af, at man først er nødt til at åbne meddelelserne, og at man er nødt til at forsøge at forstå disse instrumenter. Det kan godt være, at den elektroniske handels udvikling giver mulighed for en bedre beskyttelse, men den skal først udvikle sig. Og hvis vi skal give den elektroniske handel mulighed for at udvikle sig, er det nødvendigt med tillid, hvilket dette forslag ikke giver."@da1
"Herr Präsident, die Rücküberweisung dieser Angelegenheit an den Ausschuss hat zwar sicher zur Klärung der Standpunkte beigetragen, doch hat sie meiner Einschätzung nach das Ergebnis nicht verbessert, sondern es sogar in gewisser Hinsicht verschlechtert. Bei der letzten Abstimmung war das Europäische Parlament nämlich so klug, dem Vorschlag der Kommission zumindest in Bezug auf die elektronischen Teilnehmerverzeichnisse zu folgen, und sicherte somit die freie Entscheidung einer jeden Person für die Aufnahme oder Nicht-Aufnahme in ein öffentliches Verzeichnis. Dies machte auch die Entscheidung - die ich für falsch halte, weil sie nicht nur die Freiheit, sondern auch die Entwicklung des elektronischen Geschäftsverkehrs beeinträchtigt - zugunsten der Zulassung des Versendens unerbetener Nachrichten, solange der Teilnehmer nicht widerspricht oder das Gegenteil verlangt, weniger gefährlich.
Durch die generelle Ablehnung der vorgeschlagenen Opt-in-Regelung für öffentliche Verzeichnisse, wobei nicht einmal eine Ausnahme für die Mobiltelefone gemacht werden soll, werden wir alle zum Spielball verschiedener Aufdringlinge, Bewerber und Bittsteller. Dabei haben wir nicht einmal mehr den Schutz von einst, als es nur feste Telefonanschlüsse oder gedruckte Teilnehmerverzeichnisse gab. Damals boten uns die Streichung aus dem einzigen gedruckten Verzeichnis oder die Änderung der Telefonnummer einen wirksamen Schutz, doch heute, wo jedes öffentliche Verzeichnis in das Netz gestellt wird, gibt es keine Möglichkeit, sich zu schützen. Man kann ruhig die Entfernung der eigenen Telefon-Nummer oder der E-Mail-Adresse aus dem Verzeichnis verlangen! Inzwischen ist man im Besitz sämtlicher Nutzer oder unerreichbarer Teilnehmer. Die Änderung von Artikel 12 der Richtlinie ist deshalb eine Entscheidung, die unserer Freiheit keineswegs zum Vorteil gereicht, und ich kann offen gesagt nicht begreifen, wie man die Werbefreiheit der Freiheit der Personen voranstellen kann.
Was die unerbetenen Nachrichten gemäß Artikel 13 der Richtlinie anbelangt, so wird die Wirksamkeit der Richtlinie durch die den Mitgliedstaaten überlassene Entscheidung geschmälert, denn es geht schließlich um die notwendige Harmonisierung. Ich glaube ganz einfach nicht, dass all das dem elektronischen Handel förderlich sein soll. Denn neben Leuten wie unserem Berichterstatter, der sich mit der Benutzung elektronischer Instrumente sehr gut auskennt, gibt es noch viele, sehr viele Bürgerinnen und Bürger wie mich, denen der Umgang damit noch wenig vertraut ist und die sich deshalb Sorgen machen. Ich versichere Ihnen freimütig, dass ich keinen Auftrag an irgendein Unternehmen schicken und keine E-Mail öffnen werde, weil ich befürchte, mir könnte dasselbe widerfahren, was ich jetzt schon erlebe, obwohl ich in meinem Land geschützt werde: Zumindest mein Provider, der zwangsläufig meine Adresse kennt, schickt mir unaufhörlich unerbetene Mitteilungen, und ebenso verfährt leider auch ein Luftverkehrsunternehmen, an das ich mich einmal irrtümlicherweise über das Internet gewandt hatte.
Solange ich also nicht geschützt werde - und ich spreche für mich persönlich, obwohl es viele andere, vorwiegend ältere Bürgerinnen und Bürger wie mich gibt, die sich weniger auskennen als viele junge Leute -, werde ich keinen Gebrauch vom elektronischen Geschäftsverkehr machen, weil ich kein Vertrauen dazu habe. Die Vorstellung, in einem durch das ganze Internet geisternden Verzeichnis zu stehen, Nachrichten zu erhalten, dann ihre Löschung zu verlangen, sie vorher öffnen zu müssen und zu versuchen, diese Instrumente zu verstehen, ist wenig vertrauenerweckend. Es kann ja sein, dass die Entwicklung der Elektronik einen besseren Schutz ermöglicht, doch zunächst einmal muss diese Entwicklung stattfinden; vorher müssen wir die Möglichkeiten für die Entwicklung des
Commerce schaffen, wofür es Vertrauen braucht, was mit diesem Vorschlag nicht geschaffen wird."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η αναπομπή αυτής της υπόθεσης στην επιτροπή ασφαλώς διευκρίνισε καλύτερα τις θέσεις, κατά τη γνώμη μου όμως δεν βελτίωσε το αποτέλεσμα·αντίθετα, ως ένα βαθμό το χειροτέρεψε. Πράγματι, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο με την προηγούμενη ψηφοφορία του είχε τη φρόνηση να ακολουθήσει την πρόταση της Επιτροπής, τουλάχιστον στο θέμα των καταλόγων των ηλεκτρονικών διευθύνσεων, εξασφαλίζοντας έτσι την ελευθερία του καθενός μας να ενταχθεί ή όχι σε ένα δημόσιο κατάλογο. Με αυτόν τον τρόπο, ακόμα και η επιλογή – την οποία εγώ θεωρώ λανθασμένη και επιζήμια όχι μόνο για την ελευθερία, αλλά και για την ίδια την ανάπτυξη του ηλεκτρονικού εμπορίου – της αποδοχής ανεπιθύμητων μηνυμάτων, με την επιφύλαξη ότι θα μπορούμε έπειτα να διαμαρτυρηθούμε και να ζητήσουμε να μην τα λαμβάνουμε πια, θα ήταν ίσως λιγότερο επιζήμια.
Αρνούμενοι την πρόταση του
στους δημόσιους καταλόγους για όλα τα μέσα, των κινητών τηλεφώνων μη εξαιρουμένων, καθένας μας γίνεται έρμαιο των πλέον ποικίλων ενοχλητικών, επίμονων και απαιτητικών στοιχείων. Δεν έχουμε πλέον ούτε την άμυνα που υπήρχε άλλοτε, όταν υπήρχαν μόνο σταθερά τηλέφωνα και έντυποι κατάλογοι. Τότε η εξαίρεση από τον μοναδικό έντυπο κατάλογο και η αλλαγή του τηλεφωνικού αριθμού προστατεύονταν αποτελεσματικά, ενώ σήμερα που κάθε δημόσιος κατάλογος καταλήγει στο δίκτυο, δεν υπάρχει τρόπος άμυνας. Απομένει η ωραία λύση της ακύρωσης του τηλεφωνικού αριθμού ή της ηλεκτρονικής διεύθυνσης! Είναι ήδη στη διάθεση όλων των χρηστών και των απρόσιτων ατόμων. Συνεπώς, η τροποποίηση του άρθρου 12 της οδηγίας δεν μου φαίνεται πραγματικά επιλογή που ωφελεί την ελευθερία μας και ειλικρινά δεν μπορώ να κατανοήσω πώς μπορεί κανείς να προτιμά την ελευθερία της διαφήμισης από την ελευθερία των ατόμων.
Όσον αφορά τα ανεπιθύμητα μηνύματα, στα οποία αναφέρεται το άρθρο 13 της οδηγίας, το να αφήσουμε την επιλογή στα κράτη μέλη σημαίνει ότι θα καταστήσουμε ελάχιστα χρήσιμη την ίδια την οδηγία, δεδομένου ότι υπάρχει η ανάγκη της εναρμόνισης. Ειλικρινά δεν μπορώ να πιστέψω ότι όλο αυτό ωφελεί το ηλεκτρονικό εμπόριο. Μάλιστα, πιστεύω, παράλληλα με άτομα όπως ο εισηγητής μας, που είναι πολύ ικανός στη χρήση των ηλεκτρονικών μέσων, ότι υπάρχουν και πολλοί άλλοι πολίτες, σαν εμένα, που έχουν μικρή εξοικείωση με τη χρήση αυτών των μέσων και που συνεχώς ανησυχούν. Ειλικρινά, σας διαβεβαιώνω πως δεν θα στείλω αίτηση σε καμιά επιχείρηση, δεν θα ανοίξω κανένα μήνυμα, γιατί μετά φοβάμαι μήπως μου συμβεί αυτό που σήμερα, παρότι προστατεύομαι στη χώρα μου, μου συμβαίνει ήδη: ο διακομιστής μου, τουλάχιστον, που αναπόφευκτα γνωρίζει τη διεύθυνσή μου, συνεχίζει να μου στέλνει ανεπιθύμητες ανακοινώσεις και, αλίμονο, το ίδιο κάνει και μια εταιρεία αεροπορικών μεταφορών, στην οποία κάποια φορά, κατά λάθος, σκέφτηκα να απευθυνθώ μέσω του Διαδικτύου.
Πιστεύω λοιπόν ότι μέχρι να προστατευθώ – μιλάω για μένα προσωπικά, αλλά υπάρχουν και πολλά άλλα άτομα, ηλικιωμένα όπως εγώ ή λιγότερο εξοικειωμένα από πολλούς νέους – θα κάνω και χωρίς το ηλεκτρονικό εμπόριο, αφού αυτό το μέσο δεν παρέχει εμπιστοσύνη. Δεν εμπνέει εμπιστοσύνη η ιδέα του να είσαι σε έναν κατάλογο που περιφέρεται σε ολόκληρο το δίκτυο, να λαμβάνεις μηνύματα, να ζητάς έπειτα τη διαγραφή τους, να πρέπει πρώτα να τα ανοίξεις, να προσπαθείς να κατανοήσεις αυτά τα μέσα. Ίσως η ανάπτυξη των ηλεκτρονικών μέσων να επιτρέψει καλύτερες άμυνες, πρέπει όμως πρώτα να επιτευχθεί. Πρέπει πρώτα να επιτρέψουμε στο ηλεκτρονικό εμπόριο να αναπτυχθεί και για τούτο χρειάζεται εμπιστοσύνη, την οποία δεν εμπνέει η πρόταση αυτή."@el8
"Mr President, the return of this file to committee has certainly made the positions clearer, but I feel it has not improved the result: it fact it has, to some extent, had quite the opposite effect. Indeed, last time it voted, the European Parliament had the wisdom to accept the Commission’s proposal at least on the point relating to electronic directories, thereby ensuring that each of us is free to choose whether to be included in a public directory. Thus, the decision, which I consider to be a mistake and damaging not just in terms of freedom but of the very development of electronic commerce as well, to allow the sending of unwanted messages while leaving recipients the option to complain and request not to be sent any more, appeared to be less harmful too.
By refusing the proposal for opting into public directories for everybody, without even making an exception for mobile phones, we are all placing ourselves at the mercy of all kinds of annoying petitioners and solicitors. We do not even have the protection that once existed in the days when there were only fixed telephones and printed directories. In those days, we could protect ourselves effectively by becoming ex-directory or changing our telephone numbers. Nowadays, when every public directory ends up on the Internet, we have no way of protecting ourselves. We can ask for our phone number or e-mail address to be deleted but it is no use! By now, it is in the hands of users and parties who cannot be traced. Therefore, deciding to amend Article 12 of the directive would really appear not to benefit us in terms of freedom and, quite frankly, I fail to understand how we can give freedom of advertising precedence over individual freedoms.
As far as unsolicited messages, as mentioned in Article 13 of the directive, are concerned, giving the Member States the choice takes away the usefulness of the directive itself in view of the need for harmonisation. Quite frankly, I cannot believe that all this will benefit electronic commerce. In fact, I feel that, as well as people such as our rapporteur, who is expert at using electronic tools, there are also still many, many citizens like myself who have little aptitude for such tools and are therefore concerned. To be honest, I can promise you that I will not be sending requests to any businesses and I will not open any messages for fear that what currently happens to me will continue, even though I am protected in my country, namely that my provider, no less, which has of necessity to know my address, constantly sends me unwanted communications and so, alas, does an airline which I once made the mistake of emailing.
I therefore feel that, until I am protected – I am speaking on my own behalf but there are also many other people, older people like myself or people who have less expertise than many young people – I will do without electronic commerce, because it is not something in which I have confidence. The idea of being in a directory which is accessible throughout the entire Internet, of receiving messages and then requesting that they be deleted, of having to open them first, of having to try and understand these tools, does not inspire me with confidence. It may be that as electronic commerce develops, it will provide greater protection, but it does need to develop first. We must start by allowing electronic commerce to develop, but in order to do so we need to have confidence in it, and this proposal does not inspire that confidence."@en3
"(IT) Señor Presidente, no cabe duda de que la devolución a comisión de este expediente ha aclarado mejor las posiciones, sin embargo, a mi modo de ver, no ha mejorado el resultado, antes bien, en cierta medida lo ha empeorado. En efecto, con su anterior votación el Parlamento Europeo estuvo acertado al seguir la propuesta de la Comisión al menos en el apartado de las guías de las direcciones electrónicas garantizando así la libertad de cada uno de nosotros de figurar o no figurar en una guía pública. De este modo, también la elección - que considero equivocada y perjudicial no solo para la libertad, sino para el proprio desarrollo del comercio electrónico - de admitir el envío de mensajes no solicitados, sin perjuicio de quejarse y de pedir después no recibir más mensajes, quizás resultaba menos dañina.
Al rechazar la propuesta de
en las guías públicas para todos, sin ni siquiera la excepción de los teléfonos móviles, cada uno de nosotros está en manos de los más diversos inoportunos, postulantes o solicitantes. Ya no contamos con la protección que había una vez, cuando sólo existían teléfonos fijos o guías impresas. Entonces la exclusión de la única guía impresa, el cambio de nuestro número de teléfono nos defendía eficazmente. Actualmente, cuando cualquier guía pública acaba en la red, no hay forma de defenderse. Por más que se pida la cancelación del número de teléfono o de la dirección electrónica, ya está en poder de todos los usuarios y de sujetos inalcanzables. Por lo tanto, la modificación del artículo 12 de la directiva me parece realmente una decisión inútil para nuestra libertad y francamente no llego a comprender cómo se puede anteponer la libertad de la publicidad a la libertad de las personas.
Por lo que se refiere a los mensajes no solicitados a los que hace referencia el artículo 13 de la directiva, dejar la elección a los Estados miembros significa convertir en poco útil la propia directiva, dado que la armonización es necesaria. Francamente no puedo creer que todo esto beneficie el comercio electrónico. De hecho, creo que además de las personas que como nuestro ponente son muy hábiles en el uso de los instrumentos electrónicos, también hay muchos, muchos ciudadanos todavía que, como yo, son muy pocos duchos en el uso de estos medios y que, en consecuencia, se preocupan. Les garantizo que no enviaré una solicitud a ninguna empresa, no abriré ningún mensaje porque tengo miedo de que me ocurra lo que ahora me pasa, aun estando protegida en mi país: mi proveedor
que, entre otras cosas, conoce mi dirección inevitablemente, continúa mandándome comunicaciones no solicitadas y lo mismo hace, por desgracia, una empresa de transportes aéreos a la que una vez, por error, me dirigí por vía electrónica.
En consecuencia, creo que hasta que no se me proteja – hablo a título personal pero hay muchas otras personas, mayores como yo, o menos expertas que muchos jóvenes – renunciaré al comercio electrónico porque este instrumento no es fiable. No ofrece ninguna confianza la idea de figurar en una lista que circula por toda la red, de recibir mensajes, de pedir después su cancelación, de tener que abrirlos antes, de tratar de entender estos instrumentos. Es posible que el desarrollo de la electrónica permita mejores defensas, pero antes debe desarrollarse y debemos permitir que el comercio electrónico evolucione, y para esto hace falta una confianza que esta propuesta no ofrece."@es12
"Arvoisa puhemies, tämän tapauksen palauttaminen valiokuntaan selvensi kantoja aivan varmasti paremmin, mutta minusta tämä ei parantanut tulosta, vaan päinvastoin, jossakin määrin se huononsi sitä. Edellisessä äänestyksessään parlamentti näet toimi viisaasti ja noudatti komission ehdotusta ainakin siinä kohdassa, joka koski sähköpostiosoiteluetteloita, ja varmisti näin kaikkien meidän vapautemme valita, haluammeko osoitteemme julkiseen luetteloon vai emme. Tällä tavoin myös päätös jota pidän vääränä ja vahingollisena paitsi vapauden myös sähköisen kaupankäynnin kehittymisen kannalta sallia ei-toivottujen viestien lähettäminen paitsi, jos asiasta valitetaan ja pyydetään, ettei niitä lähetettäisi enää, ei ehkä olisi ollut niin vahingollinen.
Hylkäämällä ehdotus
järjestelmästä kaikille julkisissa luetteloissa edes ilman matkapuhelinten kohdalla tehtävää poikkeusta, kuka tahansa meistä voi joutua kaikenlaisten häiriköiden, kiusantekijöiden tai väsymättömien kaupustelijoiden käsiin. Meillä ei ole edes sellaista puolustautumismahdollisuutta kuin meillä joskus oli, kun oli vain lankapuhelimet ja painetut puhelinluettelot. Tuolloin nimen poistattaminen ainoasta painetusta luettelosta tai puhelinnumeron vaihtaminen suojasi meitä tehokkaasti; nyt, kun kaikki julkiset luettelot päätyvät verkkoon, meillä ei ole mitään mahdollisuuksia puolustautua. Siinä onkin tekemistä, jos haluaa vaatia, että oma puhelinnumero tai sähköpostiosoite otetaan luettelosta pois! Nyt luettelot ovat jo kaikkien käyttäjien ja tavoittamattomissa olevien henkilöiden hallinnassa. Niinpä direktiivin 12 artiklan muuttaminen on minusta todella tarpeeton päätös vapautemme kannalta, ja suoraan sanottuna en kykene ymmärtämään, miten mainonnan vapaus voidaan asettaa henkilökohtaisen vapauden edelle.
Direktiivin 13 artiklassa puhuttavista ei-toivotuista viesteistä haluan sanoa, että jos valinta jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi, tämä merkitsee, että itse direktiivistäkin tehdään melko hyödytön, koska asiassa kerran vaaditaan yhdenmukaistamista. En vilpittömästi sanoen pysty uskomaan, että kaikesta tästä olisi hyötyä sähköiselle kaupankäynnille. Olen näet sitä mieltä, että mietinnön esittelijän lisäksi, joka on varsin taitava käyttämään elektronisia välineitä, on monia kansalaisia, jotka minun laillani eivät ole kovin taitavia käyttämään näitä välineitä, joten he ovat huolissaan. Voin toden totta vakuuttaa teille, että en aio lähettää yhtäkään pyyntöä yhteenkään yritykseen, enkä aio avata yhtäkään viestiä, koska sitten pelkään, mitä minulle voi tapahtua, vaikka olenkin turvassa kotimaassani, koska jo nyt tapahtuu asioita: ainakin palveluntarjoajani, joka väistämättä tietää osoitteeni, lähettää minulle jatkuvasti ei-toivottuja tiedotteita, ja samoin tekee valitettavasti myös eräs lentoyhtiö, johon erehdyin kerran ottamaan yhteyttä sähköpostitse.
Niinpä katson, että niin kauan kuin oikeuksiani ei suojata puhun omasta puolestani, mutta sama koskee myös monia muita ihmisiä, vanhuksia, kuten minuakin, tai muita, jotka eivät ole niin taitavia kuin monet nuoret en aio hyödyntää sähköistä kaupankäyntiä, koska tämä väline ei tunnu luotettavalta. Myöskään ajatus siitä, että oma nimi on jossakin luettelossa, joka kiertää kaikkialla verkossa ei tunnu luotettavalta, ja että saa viestejä, joiden lähettämisen sitten pyytää lopettamaan, mutta jotka täytyy ensin avata, jotta ymmärtäisi, mistä niissä on kyse. On mahdollista, että elektroniikan kehittyminen antaa mahdollisuudet tehokkaampaan puolustukseen, mutta sitä ennen elektroniikan pitää tosiaankin kehittyä; sitä ennen meidän on annettava sähköisen kaupankäynnin kehittyä, ja tähän tarvitaan luottamusta, jota tämä ehdotus ei tarjoa."@fi5
"Monsieur le Président, le renvoi en commission de ce dossier a certainement mieux défini les positions mais, à mon sens, il n'a pas amélioré le résultat ; je dirais même que, dans une certaine mesure, il l'a détérioré. En effet, dans son vote précédent, le Parlement avait eu la sagesse de suivre la proposition de la Commission au moins sur le point des listes d'adresses électroniques, assurant ainsi à chacun la liberté d'être inséré ou non dans un annuaire public. De cette façon, même le choix - que je considère erroné, préjudiciable non seulement pour la liberté mais pour le développement même du commerce électronique - d'admettre l'envoi de messages non désirés, quitte à se plaindre ensuite et à demander de ne plus en recevoir, apparaissait peut-être moins dommageable.
En refusant la proposition de l'
dans les annuaires publics pour tous, sans même l'exception des téléphones portables, on place chacun de nous à la merci des importuns, démarcheurs et autres solliciteurs. Nous n'avons même plus la défense dont nous jouissions naguère, quand il n'y avait que des téléphones fixes et des annuaires imprimés. À cette époque, l'exclusion du seul annuaire imprimé, le changement de numéro de téléphone nous défendaient efficacement ; aujourd'hui, tous les annuaires publics finissent sur l'Internet, il n'est pas possible de se défendre. On a beau demander l'annulation de son propre numéro de téléphone ou de son adresse électronique, ils sont désormais en possession de tous les utilisateurs et de personnes impossibles à atteindre ! La modification de l'article 12 de la directive me semble donc vraiment un choix inutile pour notre liberté, et franchement, je ne parviens pas à comprendre comment on peut placer la liberté de la publicité au-dessus de la liberté des personnes.
En ce qui concerne les messages non sollicités, visés à l'article 13 de la directive, laisser le choix aux États membres revient à rendre peu utile la directive elle-même, vu qu'il existe une exigence d'harmonisation. Sincèrement, je ne parviens pas à croire que tout cela bénéficie au commerce électronique. Je crois en effet que, à côté de personnes comme notre rapporteur, très habile dans l'utilisation des instruments électroniques, il y a encore énormément de citoyens qui, comme moi, sont peu familiarisés avec l'utilisation de ces instruments et sont donc inquiets. Franchement, je peux vous assurer que je n'enverrai aucune demande à une entreprise, que je n'ouvrirai aucun message parce que j'ai peur qu'il ne m'arrive à nouveau ce qui m'arrive aujourd'hui, alors même que je suis protégée dans mon pays : mon fournisseur de services, qui connaît inévitablement mon adresse, continue à m'envoyer des communications non désirées, tout comme le fait, hélas pour moi, une compagnie aérienne à laquelle j'ai pensé une fois, par erreur, à m'adresser par voie électronique.
Je crois donc que, tant que je ne serai pas protégée - je parle pour mon cas personnel, mais il y a aussi beaucoup d'autres personnes, âgées comme moi, ou moins expertes que de nombreux jeunes -, je me passerai du commerce électronique parce que cet instrument ne me met pas en confiance. On n'est pas en confiance à l'idée que l'on figure dans un annuaire qui circule sur toute la toile, que l'on reçoit des messages, que l'on en demande ensuite l'annulation, que l'on doit d'abord les ouvrir, que l'on doit chercher à comprendre ces instruments. Il est possible que le développement de l'électronique permette une meilleure défense, mais il faut d'abord qu'elle se développe ; nous devons d'abord permettre que le commerce électronique se développe, et pour cela il faut de la confiance, et cette proposition ne la donne pas."@fr6
"Mr President, the return of this file to committee has certainly made the positions clearer, but I feel it has not improved the result: it fact it has, to some extent, had quite the opposite effect. Indeed, last time it voted, the European Parliament had the wisdom to accept the Commission’s proposal at least on the point relating to electronic directories, thereby ensuring that each of us is free to choose whether to be included in a public directory. Thus, the decision, which I consider to be a mistake and damaging not just in terms of freedom but of the very development of electronic commerce as well, to allow the sending of unwanted messages while leaving recipients the option to complain and request not to be sent any more, appeared to be less harmful too.
By refusing the proposal for opting into public directories for everybody, without even making an exception for mobile phones, we are all placing ourselves at the mercy of all kinds of annoying petitioners and solicitors. We do not even have the protection that once existed in the days when there were only fixed telephones and printed directories. In those days, we could protect ourselves effectively by becoming ex-directory or changing our telephone numbers. Nowadays, when every public directory ends up on the Internet, we have no way of protecting ourselves. We can ask for our phone number or e-mail address to be deleted but it is no use! By now, it is in the hands of users and parties who cannot be traced. Therefore, deciding to amend Article 12 of the directive would really appear not to benefit us in terms of freedom and, quite frankly, I fail to understand how we can give freedom of advertising precedence over individual freedoms.
As far as unsolicited messages, as mentioned in Article 13 of the directive, are concerned, giving the Member States the choice takes away the usefulness of the directive itself in view of the need for harmonisation. Quite frankly, I cannot believe that all this will benefit electronic commerce. In fact, I feel that, as well as people such as our rapporteur, who is expert at using electronic tools, there are also still many, many citizens like myself who have little aptitude for such tools and are therefore concerned. To be honest, I can promise you that I will not be sending requests to any businesses and I will not open any messages for fear that what currently happens to me will continue, even though I am protected in my country, namely that my provider, no less, which has of necessity to know my address, constantly sends me unwanted communications and so, alas, does an airline which I once made the mistake of emailing.
I therefore feel that, until I am protected – I am speaking on my own behalf but there are also many other people, older people like myself or people who have less expertise than many young people – I will do without electronic commerce, because it is not something in which I have confidence. The idea of being in a directory which is accessible throughout the entire Internet, of receiving messages and then requesting that they be deleted, of having to open them first, of having to try and understand these tools, does not inspire me with confidence. It may be that as electronic commerce develops, it will provide greater protection, but it does need to develop first. We must start by allowing electronic commerce to develop, but in order to do so we need to have confidence in it, and this proposal does not inspire that confidence."@lv10
"−
Mijnheer de Voorzitter, de terugverwijzing van dit dossier naar de commissie heeft de standpunten ongetwijfeld verduidelijkt, maar volgens mij is het resultaat er niet beter op geworden en in zekere zin zelfs verslechterd. Bij de vorige stemming heeft het Europees Parlement namelijk de wijsheid gehad in ieder geval het voorstel van de Commissie te volgen inzake de mailinglijsten. Dat vormde een garantie voor eenieders vrijheid al of niet in een openbare lijst opgenomen te worden. Ik vind de keuze voor het toelaten van het verzenden van ongevraagde berichten verkeerd en niet alleen schadelijk voor de vrijheid maar ook voor de ontwikkeling van de elektronische handel. Pas achteraf kan men zich beklagen en verzoeken dergelijke berichten niet meer te ontvangen. Toch zouden de effecten van deze regeling misschien minder schadelijk zijn, indien wij het voorstel van de Commissie betreffende de mailinglijsten zouden volgen.
Door het afwijzen van het voorstel betreffende een
regeling voor de openbare lijsten −zelfs een uitzonderingspositie voor de mobiele telefoons was niet aanvaardbaar − zijn wij nu allemaal blootgesteld aan de hinderlijke verzoeken van de meest uiteenlopende personen en instellingen die ons lastig vallen. Wij kunnen ons zelfs niet meer verdedigen zoals vroeger, toen er alleen maar vaste telefonie en gedrukte gidsen bestonden. Toen kon je je doeltreffend verdedigen door je uit de gids te laten schrappen of een ander telefoonnummer aan te vragen. Nu komt elke openbare lijst op het net en is er geen verdediging meer mogelijk. Het heeft geen nut te vragen om het schrappen van je telefoonnummer of e-mailadres! Alle gebruikers kunnen er immers inmiddels over beschikken en dat geldt ook voor personen die volledig onbereikbaar zijn. Daarom lijkt mij de wijziging van artikel 12 geen nuttige keuze voor onze vrijheid. Ik begrijp absoluut niet hoe men de vrijheid voor het maken van reclame kan stellen boven de persoonlijke vrijheid.
Wat ongevraagde berichten −artikel 13 van de richtlijn −betreft, maakt het overlaten van de keuze aan de lidstaten de richtlijn op dat vlak grotendeels nutteloos, gezien de harmonisatieplicht. Ik kan echt niet geloven dat dit de elektronische handel allemaal ten goede komt. Ik denk namelijk dat er naast mensen als onze rapporteur, die erg handig is met elektronica, er net als ik nog zeer vele burgers weinig vertrouwd zijn met deze instrumenten en derhalve bezorgd zijn. Ik kan u verzekeren dat ik geen enkel bedrijf zal benaderen met een verzoek. Ik zal ook geen enkel bericht meer openen, want ik ben bang dat mij dan overkomt wat mij nu al gebeurt in mijn land terwijl ik daar beschermd ben. Zo stuurt mijn internetaanbieder, die mijn adres natuurlijk kent, mij nog steeds ongewenste berichten. Helaas doet een luchtvaartmaatschappij die ik een keer bij vergissing elektronisch heb benaderd, hetzelfde.
Ik denk dan ook dat ik, zolang ik geen bescherming geniet, het zonder elektronische handel zal stellen, want dat middel wekt geen vertrouwen. Ik spreek hier voor mijzelf, maar er zijn vele ouderen zoals ik en anderen, die minder deskundig zijn dan vele jongeren. Het idee dat je op een lijst staat die over het hele net gaat en je deze instrumenten moet zien te begrijpen, wekt geen vertrouwen. Ook dat je je pas kunt laten schrappen van een lijst na een bericht ontvangen en geopend te hebben, wekt geen vertrouwen. Het is mogelijk dat de ontwikkeling van de elektronica een betere verdediging mogelijk maakt, maar dan moet die ontwikkeling er eerst wel komen. Wij moeten eerst instemmen met de ontwikkeling van de elektronische handel, maar daarvoor is vertrouwen nodig. Dit voorstel geeft dat vertrouwen niet."@nl2
"Senhor Presidente, é indubitável que o novo envio deste texto à comissão clarificou melhor as posições, mas, a meu ver, não melhorou o resultado, antes pelo contrário, piorou-o, de algum modo. Com efeito, na sua anterior votação, o Parlamento Europeu tinha tido a sensatez de seguir a proposta da Comissão, pelo menos quanto à questão das listas de endereços electrónicos, assegurando, desse modo, a liberdade de cada um de nós de ser ou não inscrito numa lista pública. Deste modo, a própria opção - que considero errada, lesiva não só da liberdade, mas do próprio desenvolvimento do comércio electrónico - de admitir o envio de mensagens indesejadas, com a ressalva de posterior manifestação de desagrado e solicitação de não receber mais mensagens, revelava-se, talvez, menos prejudicial.
Recusando a proposta de
nas listas destinadas ao público em geral, sem considerar sequer uma excepção para os telemóveis, todos nós ficamos nas mãos de toda a espécie de importunos, postulantes ou solicitantes. Deixámos, inclusivamente, de ter a defesa que havia antes, quando havia apenas telefones fixos ou listas impressas. Nessa altura, a exclusão da única lista impressa ou a mudança do número de telefone defendiam-nos eficazmente; agora, que todas as listas públicas acabam na rede, não há maneira de nos defendermos. De pouco serve pedir a omissão do número do telefone ou do endereço electrónico! Hoje em dia está na posse de todos os utilizadores e de pessoas a que não conseguimos chegar. Assim, a modificação do artigo 12º da directiva não me parece ser, efectivamente, uma escolha útil para a nossa liberdade, e, francamente, não consigo perceber como se pode sobrepor a liberdade da publicidade à liberdade das pessoas.
No que respeita às mensagens não solicitadas, de que trata o artigo 13º da directiva, deixar a escolha para os Estados-Membros significa tornar pouco útil a própria directiva, pois há necessidade de harmonização. Francamente, não consigo acreditar que tudo isto seja para proveito do comércio electrónico. Com efeito, penso que, a par de pessoas como o nosso relator, muito hábil na utilização dos instrumentos da electrónica, há também ainda muitos, muitos cidadãos como eu, com pouca capacidade para utilizar esses meios e que, portanto, estão preocupados. Francamente, asseguro-lhes que não farei nenhuma encomenda a nenhuma empresa, não abrirei nenhuma mensagem, pois receio que me aconteça o que já agora me acontece no meu país, apesar de estar protegida: o meu fornecedor de Internet, quanto mais não seja, que conhece, inevitavelmente, o meu endereço, continua a mandar-me mensagens indesejadas, e o mesmo faz, infelizmente, uma empresa de transportes aéreos à qual uma vez cometi o erro de me dirigir por via electrónica.
Penso, portanto, que enquanto não estiver defendida - falo em meu nome pessoal, mas há também muitas outras pessoas, idosas como eu, ou menos experientes do que muitos jovens -, dispensarei o comércio electrónico, pois esse instrumento não inspira confiança. Não inspira confiança a ideia de estar numa lista que circula por toda a rede, receber mensagens, pedir depois a sua anulação, ter de as abrir primeiro, procurar perceber estes instrumentos. Pode acontecer que o desenvolvimento da electrónica permita melhores defesas, mas, primeiro, é preciso que haja esse desenvolvimento; primeiro, temos de deixar que o comércio electrónico se desenvolva e, para isso, há que ter confiança, e esta proposta não a transmite."@pt11
"Herr talman! Återförvisningen av detta ärende till utskottet tjänade visserligen till att förtydliga ståndpunkterna, men enligt min åsikt förbättrade den inte resultatet. Tvärtom har det i någon mån förvärrats. I den förra omröstningen var Europaparlamentet klokt nog att bifalla kommissionens förslag åtminstone när det gäller förteckningarna med elektroniska adresser, så att var och en av oss har frihet att vara upptagna i en offentlig förteckning eller ej. På så sätt var kanske alternativet att tillåta utsändandet av oönskade meddelanden som mottagaren sedan kan klaga på och be att inte få i fortsättningen mindre skadligt, även om jag anser att detta är felaktigt och till men, inte bara för friheten, utan också för utvecklingen av elektronisk handel som sådan.
Om vi inte bifaller förslaget om
för offentliga förteckningar, utan undantag ens för mobiltelefoner, utlämnas vi alla till all möjlig påflugen uppvaktning. Vi har inte ens längre det försvar som fanns förr, när det bara fanns fasta telefoner och tryckta telefonkataloger. Då kunde vi värja oss effektivt genom att inte stå med i en enda tryckt katalog eller byta telefonnummer. I dag när alla offentliga kataloger hamnar på nätet finns inga möjligheter att försvara sig. Man får ligga i ordentligt för att få sitt telefonnummer eller sin e-postadress struken! Numera har alla användare och olika individer som inte går att få tag i tillgång till dem. Därför tycker jag verkligen inte att ändringen i artikel 12 i direktivet är till gagn för vår frihet, och uppriktigt sagt kan jag inte förstå hur man kan sätta reklamfrihet framför personlig frihet.
Vad de oönskade meddelandena anbelangar, som artikel 13 i direktivet handlar om, skulle själva direktivet bli till liten nytta om valet överlämnas till medlemsstaterna, eftersom det föreligger ett behov av harmonisering. Jag kan faktiskt inte begripa att allt detta skulle gagna den elektroniska handeln. Jag tror nämligen att det förutom personer som vår föredragande, som är mycket skicklig på att använda de elektroniska instrumenten, finns många, många andra medborgare – som jag – som inte är särskilt lagda för att använda dessa redskap och som därför oroar sig. Jag kan uppriktigt försäkra er att jag inte kommer att skicka några förfrågningar till några företag eller öppna några meddelanden, för sedan är jag rädd att det händer samma sak som hände mig i dag, fastän jag är skyddad i mitt land: min
åtminstone, som oundvikligen känner till min adress, fortsätter att skicka mig oönskade meddelanden och det gör också tyvärr ett flygbolag som jag en gång av misstag kontaktade på elektronisk väg.
Jag tror alltså att så länge jag inte är skyddad – jag talar för mig personligen, men det finns också många andra som är gamla, som jag, eller mindre skickliga än många ungdomar – kommer jag att avstå från att använda elektronisk handel, för jag har inget förtroende för detta instrument. Det inger inte förtroende att veta att man finns med i en katalog som snurrar runt i hela nätet, att ta emot meddelanden och sedan be att få slippa dem, att först behöva öppna dem, att försöka förstå dessa instrument. Det kan hända att elektronikens utveckling kommer att erbjuda bättre skydd, men först måste den utvecklas. Först måste vi låta den elektroniska handeln utvecklas och för detta krävs ett förtroende som detta förslag inte inger."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"e"7
"opt-in"13,8,12,11,9,6
"provider"13,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples