Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-12-Speech-1-100"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011112.9.1-100"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, eccoci ancora qua, sempre durante il voto della commissione per le libertà pubbliche sul terrorismo, ma non fa nulla.
Secondo tentativo:
nelle comunicazioni elettroniche. Mi pare che l'altra volta questa Assemblea abbia fallito l'obiettivo di approvare una posizione maggioritaria, perché si sono vicendevolmente annullate le due proposte in campo sulla questione delle
commerciali non sollecitate, la proposta dell'
rigido europeo e quella che prevede libertà di scelta per gli Stati membri tra l'
e l'
oltre ad una proposta di compromesso a mio parere troppo tardivamente presentata ai colleghi. Le tre proposte si sono dunque vicendevolmente annullate. Ora invece su questo punto credo che finalmente il Parlamento sia pronto a prendere una decisione, dal momento che sia la posizione della commissione per le libertà pubbliche del Parlamento, cioè di lasciare agli Stati membri la possibilità di scelta, sia quella della Commissione - l'
rigido europeo - sono state per così dire ammorbidite, si sono avvicinate l'una all'altra: la commissione per le libertà pubbliche ha tenuto in considerazione in particolare le preoccupazioni relative agli SMS, cioè i messaggi sui telefonini, e, dall'altra parte, la posizione dell'
della scelta preventiva rigida imposta a livello europeo, ha preso in considerazione l'esigenza di comunicare con chi è già cliente di una determinata società, di una determinata azienda.
Io spero che i colleghi, i gruppi in particolare, vorranno seguire il voto tra queste due alternative, senza confondersi all'ultimo momento, alternative tra le quali il Parlamento avrà la possibilità di scegliere. Per quanto mi riguarda - e ciò mi preme confermare - ritengo che non ci siano dati né prove sufficienti che dimostrino che i paesi che applicano il sistema di
sono in grado di combattere meglio lo
. Il fenomeno dello
su
è già illegale oggi, perché è già illegale raccogliere indirizzi senza autorizzazione, è già illegale utilizzarli senza autorizzazione, è già illegale inviare messaggi senza indicare chiaramente il mittente, è già illegale inviare messaggi senza dare la possibilità di cancellarsi con facilità dalle liste. Dall'altra parte, anche nella rigidità ci sono dei rischi, che concernono ad esempio la libertà di comunicazione. Non è un caso che la commissione per le libertà pubbliche abbia voluto essere prudente su questo tema. Ci sono, infatti, coalizioni di organizzazioni non governative che hanno espresso la loro preoccupazione sulla possibilità, ad esempio, di raccogliere fondi attraverso campagne su
.
Io credo che questo nostro dibattito, questa nostra legislazione sia già oggi superata dalle tecnologie e dai fatti; credo che già oggi i consumatori abbiano a loro disposizione la possibilità di scegliere da sé, a livello individuale, un sistema di
ovvero di
senza bisogno, nel cancellarsi dalle liste, di rivolgersi al mittente del messaggio, ma semplicemente mettendo quell'indirizzo su una lista nera, in modo da non dover più ricevere messaggi da quel mittente. Visto però che sono passati sei anni dalla direttiva generale sulla
e ancora buona parte degli Stati membri non l'ha ratificata, che sono passati quattro anni dalla direttiva che modifichiamo con questa nuova proposta di direttiva e che anche la direttiva del '97 non è ancora stata applicata da buona parte degli Stati membri, dovremmo purtroppo, con questi tempi, ragionevolmente immaginare che anche questa legislazione entrerà in vigore, chissà, magari tra tre, quattro, cinque anni. Tra tre, quattro, cinque anni dunque, se i consumatori e gli utenti percepiranno veramente il bisogno di difendersi dalle
commerciali non sollecitate, il mercato e la tecnologia renderanno ancora più semplici i sistemi che già oggi sono disponibili. Non vorrei che, invece, dopo aver dimostrato questa grande e comprensibile preoccupazione nei confronti del disturbo rappresentato da messaggi commerciali non sollecitati, ci preparassimo, dall'altra parte, a dare pieno mandato alle autorità nazionali di polizia di disporre a loro piacimento dei nostri dati personali. Non è solo e strettamente un problema di questa direttiva, è un problema politico più generale, e me ne rendo conto. Temo che questa sia la direzione che stiamo prendendo; temo che le più grandi preoccupazioni per la
dei cittadini non vengano da un messaggio commerciale non sollecitato in più o in meno."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, så er vi her igen, og det er stadig samtidig med afstemningen i Udvalget om Borgernes Friheder og Rettigheder om terrorismen, men det gør ikke noget.
Dette er det andet forsøg, når det gælder beskyttelsen af privatlivets fred i den elektroniske kommunikationssektor. Parlamentet nåede vist ikke målsætningen om at vedtage en flertalsholdning sidste gang, for de to forslag, der vedrørte spørgsmålet om uønskede kommercielle e-mails, forslaget om det strenge europæiske
system, forslaget om medlemsstaternes valgfrihed mellem
systemet og
systemet og et kompromisforslag, der efter min mening blev forelagt alt for sent for parlamentsmedlemmerne, ophævede hinanden. De tre forslag ophævede med andre ord hinanden. Nu tror jeg dog, at Parlamentet endelig er klar til at træffe en beslutning i den forbindelse, eftersom både holdningen i Udvalget om Borgernes Friheder og Rettigheder - nemlig at medlemsstaterne bør have en valgmulighed - og Kommissionens holdning - det strenge europæiske
system - så at sige er blevet slebet til og har nærmet sig hinanden. Udvalget om Borgernes Friheder og Rettigheder tog navnlig højde for bekymringerne med hensyn til SMS, det vil sige beskederne på mobiltelefonerne, og desuden blev der i det forudgående valg af det strenge europæiske
system taget højde for nødvendigheden af at kommunikere med dem, der allerede er kunder hos et bestemt selskab og en bestemt virksomhed.
Jeg håber, at parlamentsmedlemmerne og navnlig grupperne vil følge afstemningen mellem disse to alternativer uden at blive forvirret i sidste øjeblik. Parlamentet får mulighed for at vælge mellem disse alternativer. Selv er jeg af den opfattelse - og det vil jeg gerne bekræfte - at der ikke foreligger tilstrækkelige oplysninger eller beviser for, at de lande, der anvender
systemet, bedre kan bekæmpe
. Fænomenet
på internettet er allerede ulovligt i dag, eftersom det allerede er ulovligt at indhente adresser uden tilladelse, at bruge dem uden tilladelse, at sende meddelelser uden en klar angivelse af afsenderen og at sende meddelelser uden at muliggøre en nem sletning fra listerne. Desuden er der også risici forbundet med et strengt system, f.eks. når det gælder kommunikationsfriheden. Det var ikke tilfældigt, at Udvalget om Borgernes Friheder og Rettigheder ønskede at gå forsigtigt frem på dette område. Der er nemlig grupper af ikke-statslige organisationer, som har givet udtryk for deres interesse i, at det f.eks. bliver muligt at samle penge ind ved hjælp af kampagner på internettet.
Efter min mening er vores forhandling og vores lovgivning allerede i dag blevet overhalet af teknologien og kendsgerningerne. Jeg tror, at forbrugerne allerede i dag har mulighed for selv at vælge et
system eller et
system hver især, uden at det er nødvendigt at henvende sig til meddelelsens afsender for at blive slettet fra listerne, men ganske enkelt ved at sætte adressen på en sort liste, så man ikke længere modtager meddelelser fra den pågældende afsender. Eftersom der er gået seks år siden vedtagelsen af det generelle direktiv om beskyttelse af privatlivets fred, som en stor del af medlemsstaterne stadig ikke har ratificeret, og eftersom der er gået fire siden vedtagelsen af det direktiv, som vi ændrer med dette nye forslag til direktiv, og som en stor del af medlemsstaterne heller ikke har gennemført, må vi dog desværre være forberedt på, at med disse tidsfrister vil heller ikke denne lovgivning træde i kraft før om tre, fire eller måske fem år. Hvis brugerne og forbrugerne om tre, fire eller fem år virkelig føler behov for at beskytte sig mod uønskede kommercielle e-mails, vil markedet og teknologien således gøre de systemer, der allerede er til rådighed i dag, endnu enklere. Jeg håber til gengæld ikke, at vi efter at have givet udtryk for denne store og forståelige bekymring for den gene, som uønskede kommercielle meddelelser udgør, i stedet forbereder os på at give de nationale politimyndigheder fuld beføjelse til at råde over vores personoplysninger efter forgodtbefindende. Det er ikke udelukkende et problem, som er forbundet med dette direktiv, for jeg er godt klar over, at der her er tale om et mere generelt politisk problem. Jeg er bange for, at vi er ved at gå i denne retning, og jeg er bange for, at de største problemer i forbindelse med beskyttelsen af privatlivets fred ikke skyldes en uønsket kommerciel meddelelse fra eller til."@da1
"Herr Präsident, nun sind wir also immer noch hier, während die Abstimmung im Ausschuss für die Freiheiten und Rechte der Bürger, Justiz und innere Angelegenheiten über den Terrorismus noch andauert, aber das macht nichts.
Dies ist also der zweite Versuch zum Thema Schutz der Privatsphäre in der elektronischen Kommunikation. Meiner Ansicht nach hat dieses Hohe Haus bei der letzten Abstimmung das Ziel einer erforderlichen Mehrheit zu dem Bericht verfehlt, weil sich die beiden zu der unerbetenen E-Mail-Werbung auf dem Tisch liegenden Vorschläge, d. h. der Vorschlag für eine strikte EU-weite Opt-in-Regelung
und der Vorschlag, wonach die Mitgliedstaaten frei zwischen
und
wählen können, sowie der den Kolleginnen und Kollegen zu spät vorgelegte Kompromissvorschlag gegenseitig aufheben. Diese drei Vorschläge haben sich also gegenseitig aufgehoben. Nun ist das Parlament jedoch endlich bereit zu entscheiden, da sowohl der Standpunkt des Ausschusses für die Freiheiten und Rechte der Bürger, Justiz und innere Angelegenheiten, der den Mitgliedstaaten die Möglichkeit der Wahl überlässt, als auch der Standpunkt der Kommission - das strikte
in ganz Europa - sozusagen abgeschwächt wurden und sich einander angenähert haben: Der Ausschuss hat insbesondere den Befürchtungen hinsichtlich der SMS, d. h. der über Handy versandten Kurznachrichten, und andererseits dem Standpunkt des
d. h. einer auf europäischer Ebene vorgeschriebenen strikten vorherigen Entscheidungsmöglichkeit, Rechnung getragen; er hat die Notwendigkeit der Kommunikation mit denjenigen berücksichtigt, die bereits Kunden eines bestimmten Anbieters oder Unternehmens sind.
Ich hoffe, die Kolleginnen und Kollegen, und insbesondere die Fraktionen, werden der Abstimmung über diese beiden Alternativen, zwischen denen das Europäische Parlament wählen kann, folgen, ohne im letzten Moment den Kopf zu verlieren. Ich persönlich möchte unbedingt unterstreichen, dass es meines Erachtens weder ausreichende Daten noch Beweise dafür gibt, dass Länder mit Opt-in-System in der Lage sind, wirksamer gegen das
vorzugehen.
im Internet ist auch heute schon illegal, weil es auch jetzt schon illegal ist, ohne Genehmigung Adressen zu sammeln und diese ohne Genehmigung zu verwenden; weil es auch jetzt schon illegal ist, ohne klare Angabe des Absenders und ohne die ihm gebotene Möglichkeit, seine Daten problemlos aus den Verzeichnissen entfernen zu lassen, Mitteilungen zu verschicken. Andererseits birgt auch eine rigide Politik Risiken in sich, beispielsweise für die Kommunikationsfreiheit. Es ist kein Zufall, dass der Ausschuss für die Freiheiten und Rechte der Bürger, Justiz und innere Angelegenheiten bei diesem Thema besondere Vorsicht walten ließ. Einige Verbände von Nichtregierungsorganisationen haben nämlich ihrer Besorgnis hinsichtlich der Möglichkeit, beispielsweise über das Internet Spenden zu sammeln, Ausdruck verliehen.
Unsere Debatte und unser Rechtsetzungsverfahren sind eigentlich schon jetzt durch die Technologie und die Realität überholt; die Verbraucher können schon jetzt selbständig und individuell zwischen einem Opt-in- oder einem Opt-out-System wählen, ohne dass sie sich zwecks Streichung aus den Teilnehmerverzeichnissen an den Absender der Mitteilung wenden müssten, sondern indem sie ihre Adresse ganz einfach in eine „schwarze Liste“ eintragen und somit keine Mitteilungen mehr von diesem Absender empfangen müssen. Angesichts der Tatsache, dass sechs Jahre seit der Annahme der allgemeinen Datenschutz-Richtlinie vergangen sind, ohne dass sie von einem Großteil der Mitgliedstaaten ratifiziert worden wäre, und dass vier Jahre seit der Verabschiedung der Richtlinie ins Land gezogen sind, die wir mit dem vorliegenden neuen Richtlinienvorschlag ändern werden, und auch diese Richtlinie aus dem Jahr 1997 von vielen Mitgliedstaaten noch immer nicht umgesetzt worden ist, steht leider in Anbetracht dieser Zeiträume zu Recht zu befürchten, dass vielleicht auch dieser Rechtsakt erst in drei bis fünf Jahren in Kraft treten wird. In drei bis fünf Jahren werden, sofern die Verbraucher und Nutzer wirklich das Bedürfnis verspüren sollten, sich vor unerwünschten Werbe-E-Mails zu schützen, der Markt und die Technologien die bereits heute verfügbaren Systeme noch einfacher gemacht haben. Ich möchte jedoch nicht, dass, nachdem wir unsere große und verständliche Sorge wegen der durch unerbetene Werbe-E-Mails verursachten Belästigung bewiesen haben, wir andererseits den nationalen Polizeibehörden demnächst die uneingeschränkte Befugnis erteilen, nach Gutdünken über unsere personenbezogenen Daten zu verfügen. Das ist kein Problem, das einzig und im engeren Sinne nur diese Richtlinie betrifft, sondern ein allgemeineres politisches Problem, dessen bin ich mir bewusst. Ich fürchte, dass wir genau diese Richtung einschlagen; ich fürchte, die größten Gefahren für den Schutz der Privatsphäre gehen nicht von einer mehr oder weniger erbetenen E-Mail-Werbung aus."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, βρισκόμαστε ακόμα εδώ, κατά τη διάρκεια πάντα της ψηφοφορίας της Επιτροπής Ελευθεριών των Πολιτών σχετικά με την τρομοκρατία, αλλά δεν πειράζει.
Δεύτερη απόπειρα: προστασία της ιδιωτικής ζωής στις ηλεκτρονικές επικοινωνίες. Μου φαίνεται πως την προηγούμενη φορά η Συνέλευση απέτυχε στον σκοπό της να εγκρίνει μια πλειοψηφούσα θέση, αφού αλληλοαναιρέθηκαν οι δύο προτάσεις που έγιναν σχετικά με το ζήτημα των ανεπιθύμητων εμπορικών
η πρόταση του ευρωπαϊκού αυστηρού
και εκείνη που προβλέπει ελευθερία επιλογής για τα κράτη μέλη, ανάμεσα στο
και το
ενώ παράλληλα υπήρξε και μία πρόταση συμβιβασμού που κατά τη γνώμη μου παρουσιάστηκε με μεγάλη καθυστέρηση στους συναδέλφους. Οι τρεις προτάσεις λοιπόν αλληλοαναιρέθηκαν. Τώρα, αντίθετα, πιστεύω πως σε αυτό το σημείο επιτέλους το Κοινοβούλιο είναι έτοιμο να λάβει μία απόφαση, από τη στιγμή που τόσο η θέση της Επιτροπής Ελευθεριών των Πολιτών του Κοινοβουλίου, να αφεθεί δηλαδή στα κράτη μέλη η δυνατότητα επιλογής, όσο και αυτή της Επιτροπής – το αυστηρό ευρωπαϊκό
έχουν, θα έλεγε κανείς, μαλακώσει, έχουν προσεγγίσει η μία την άλλη: η Επιτροπή Ελευθεριών των Πολιτών έλαβε συγκεκριμένα υπόψη της τις ανησυχίες σχετικά με τα SMS, δηλαδή τα μηνύματα στα κινητά τηλέφωνα, και, από την άλλη πλευρά, η θέση του
της επιβολής μιας αυστηρής προληπτικής επιλογής σε ευρωπαϊκό επίπεδο, έλαβε υπόψη την ανάγκη επικοινωνίας με όποιον είναι ήδη πελάτης μιας συγκεκριμένης εταιρείας, μιας συγκεκριμένης επιχείρησης.
Ελπίζω πως οι συνάδελφοι, ιδίως οι ομάδες, θα θελήσουν να ακολουθήσουν την ψηφοφορία ανάμεσα σε αυτές τις δύο εναλλακτικές λύσεις, μεταξύ των οποίων το Κοινοβούλιο θα έχει τη δυνατότητα να επιλέξει, χωρίς να περιέλθουν σε σύγχυση την τελευταία στιγμή. Όσον αφορά εμένα – και αυτό με ενδιαφέρει να το επιβεβαιώσω – πιστεύω πως δεν έχουν καν δοθεί επαρκείς αποδείξεις που να δείχνουν ότι οι χώρες που εφαρμόζουν το σύστημα
είναι σε θέση να αντιμετωπίσουν καλύτερα το
. Το φαινόμενο του
στο Διαδίκτυο είναι ήδη παράνομο σήμερα, διότι είναι ήδη παράνομη η συλλογή διευθύνσεων χωρίς άδεια, είναι ήδη παράνομη η χρήση τους χωρίς άδεια, είναι ήδη παράνομη η αποστολή μηνυμάτων χωρίς σαφή ένδειξη του αποστολέα, είναι ήδη παράνομη η αποστολή μηνυμάτων χωρίς να δίνεται η δυνατότητα εύκολης διαγραφής από τους καταλόγους. Από την άλλη πλευρά, ακόμα και στην αυστηρότητα υπάρχουν κίνδυνοι, που αφορούν λόγου χάριν την ελευθερία επικοινωνίας. Σε αυτήν την περίπτωση η Επιτροπή Ελευθεριών των Πολιτών δεν θέλησε να φανεί προσεκτική σε σχέση με αυτό το θέμα. Υπάρχουν πράγματι συνασπισμοί μη κυβερνητικών οργανώσεων που έχουν εκφράσει την ανησυχία τους σχετικά με την πιθανότητα, για παράδειγμα, συγκέντρωσης κεφαλαίων μέσω εκστρατειών στο Διαδίκτυο.
Προσωπικά πιστεύω πως αυτή μας η συζήτηση, αυτή μας η νομοθεσία, έχει ήδη σήμερα ξεπεραστεί από τις τεχνολογίες και τα γεγονότα· πιστεύω πως ήδη σήμερα οι καταναλωτές έχουν στη διάθεσή τους τη δυνατότητα να επιλέγουν μόνοι τους, σε ατομικό επίπεδο, σύστημα
ή
χωρίς να χρειάζεται, για τη διαγραφή τους από τους καταλόγους, να απευθυνθούν στον αποστολέα του μηνύματος, αλλά βάζοντας απλώς εκείνη τη διεύθυνση σε μία μαύρη λίστα, ούτως ώστε να μην χρειάζεται πλέον να λαμβάνουν μηνύματα από τον εν λόγω αποστολέα. Δεδομένου όμως ότι έχουν περάσει έξι χρόνια από τη γενική οδηγία σχετικά με την προστασία της ιδιωτικής ζωής και ένα μεγάλο μέρος των κρατών μελών δεν την έχει ακόμα επικυρώσει, ότι έχουν περάσει τέσσερα χρόνια από την οδηγία που τροποποιούμε τώρα με αυτήν τη νέα πρόταση και ότι και η οδηγία του ’97 δεν έχει ακόμα εφαρμοστεί από μεγάλο μέρος των κρατών μελών, θα πρέπει δυστυχώς, με αυτούς τους ρυθμούς, να φανταστούμε λογικά ότι και αυτή η νομοθεσία θα τεθεί σε ισχύ, ποιος ξέρει, ίσως σε τρία, τέσσερα, πέντε χρόνια. Σε τρία, τέσσερα, πέντε χρόνια, λοιπόν, εάν οι καταναλωτές και οι χρήστες αισθάνονται πραγματικά την ανάγκη να αμυνθούν απέναντι στα ανεπιθύμητα εμπορικά
η αγορά και η τεχνολογία θα καταστήσουν ακόμα πιο απλά τα συστήματα που είναι ήδη διαθέσιμα σήμερα. Αντίθετα, δεν θα ήθελα, ενώ έχουμε δείξει αυτήν τη μεγάλη και εμφανή ανησυχία σχετικά με την ενόχληση που προκαλείται από τα ανεπιθύμητα εμπορικά μηνύματα, από την άλλη πλευρά να ετοιμαζόμαστε να δώσουμε πλήρη εξουσιοδότηση στις εθνικές αστυνομικές αρχές να διαχειρίζονται τα προσωπικά μας δεδομένα όπως τους αρέσει. Αυτό όμως δεν είναι μονάχα πρόβλημα αυτής της οδηγίας είναι ένα γενικότερο πολιτικό πρόβλημα και το αντιλαμβάνομαι. Φοβάμαι πως αυτή είναι η κατεύθυνση που παίρνουμε και πως οι μεγαλύτερες ανησυχίες για την προστασία της ιδιωτικής ζωής των πολιτών δεν έρχονται από ένα λιγότερο ή περισσότερο ανεπιθύμητο εμπορικό μήνυμα."@el8
".
Here we are again, Mr President, and the Committee on Citizens’ Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs is still voting on terrorism. Never mind.
Second attempt: privacy in the electronic communications sector. I seem to remember that, last time, this House failed in its attempt to adopt a majority position because the two proposals made on the issue of unsolicited commercial e-mails – the proposal for compulsory European opt-in and the proposal allowing Member States the freedom to choose whether to opt in or opt out – as well as a joint proposal presented to the Members, too late in my view, cancelled each other out. The three proposals, therefore, cancelled each other out. Now, however, I feel that Parliament is, at last, ready to take a decision on this point, since the position of the Parliamentary Committee on Citizens’ Freedoms and Rights leaving the Member States the freedom to choose and the position of the Commission, compulsory European opt-in, have both been tempered, so to speak, and have become more reconciled in that the Committee on Citizens’ Freedoms and Rights has taken into consideration the concerns relating to voice mail, in particular, and, on the other hand, the position advocating the introduction opting in, making an initial binding choice, at European level has taken into consideration the need to communicate with existing clients of a particular company or business.
I hope that the Members and the groups, in particular, will be able to decide between these two alternatives without getting confused at the last minute. Parliament will have the opportunity to choose between these two alternatives. In my opinion, and I would like to make this quite clear, there is not enough information or evidence showing that the countries operating the opt-in system are better equipped to fight spamming. Internet spamming is illegal in any case, because it is already illegal to collect addresses without authorisation, it is already illegal to use them without authorisation, it is already illegal to send messages without clearly specifying the sender and it is already illegal to send messages without making it possible for the recipients to delete their details easily from the lists. On the other hand, making opting in compulsory is not without risks either, in terms, for example, of freedom of communication. It is no accident that the Committee on Citizens’ Freedoms and Rights has been cautious on this matter. There are, in fact, groups of non-governmental organisations which have expressed their concern at the possibility, for example, of Internet campaigns being used to raise funds.
I feel that this debate, this legislation, has now already been made obsolete by technology and practical facts. It appears that consumers now already have the facility to choose, themselves, individually, between an opt-in or opt-out system, without having to contact the sender of the message before deleting their details from the lists but simply placing the address of the sender in question on a black list so that they no longer have to receive messages from that sender. However, in view of the fact that six years have passed since the adoption of the General Data Protection Directive and many of the Member States have still not ratified it, that four years have passed since the adoption of the directive to be amended by this proposal for a directive and that many of the Member States have not even applied the ’97 directive, it is reasonable to predict, given these time frames, that this legislation will also take who knows, maybe three, four or five years to enter into force. If, in three, four or five years’ time, consumers and users really feel the need to be protected against unsolicited commercial e-mails, the market and technology will make the systems already available today even more simple. It would be a shame, however, if, after displaying this great, understandable concern about the nuisance caused by unsolicited commercial e-mails, we prepared, on the other hand, to give national police authorities full access to our personal data whenever they want it. This is not purely a problem of this directive: it is a more general political problem. I realise this. I fear that this is the direction in which we are heading and that the citizens’ greatest privacy concerns are not caused by the prospect of receiving a few more or less unsolicited commercial e-mails."@en3
"(IT) Señor Presidente, henos aquí una vez más, siempre durante la votación de la Comisión de Libertades Públicas sobre el terrorismo, pero da igual.
Segundo intento: intimidad en las comunicaciones electrónicas. Me parece que en la ocasión anterior este Pleno no alcanzó el objetivo de aprobar una posición mayoritaria, porque se anularon mutuamente las dos propuestas presentadas sobre la cuestión de los mensajes electrónicos comerciales no solicitados, la propuesta de
rígido europeo y la que otorga a los Estados miembros la libertad de elegir entre el
y el
además de una propuesta de compromiso presentada, a mi modo de ver, demasiado tardíamente a sus Señorías. Las tres propuestas, por lo tanto, se anularon mutuamente. Ahora, en cambio, creo que con respecto a este punto el Parlamento por fin está preparado para tomar una decisión, puesto que tanto la posición de la Comisión de Libertades Públicas del Parlamento de dejar a los Estados miembros la posibilidad de elegir como la posición de la Comisión – el
rígido europeo – han sido, por así decirlo, dulcificadas, se han acercado entre sí: la Comisión de Libertades Públicas ha tenido en cuenta en particular, por una parte, las preocupaciones por los SMS, es decir, los mensajes en los teléfonos móviles y, por otra, la posición del
de la opción previa rígida impuesta a escala europea y ha considerado la necesidad de contactar con quien ya es cliente de una determinada sociedad, de una determinada empresa.
Espero que sus Señorías, los Grupos en particular, van a votar entre estas dos alternativas, sin confundirse en el último momento, unas alternativas entre las cuales el Parlamento tendrá la posibilidad de elegir. Por lo que a mí respecta – y esto es algo que quiero confirmar – considero que no existen datos ni pruebas suficientes para demostrar que los Estados que aplican el sistema de
son capaces de combatir mejor el
. Actualmente, el fenómeno del
en Internet es ilegal, porque ya es ilegal almacenar direcciones sin autorización, ya es ilegal utilizarlas sin autorización, ya es ilegal enviar mensajes sin indicar claramente el remitente y ya es ilegal enviar mensajes sin ofrecer la posibilidad de borrarse con facilidad de las guías. Por otra parte, incluso en la rigidez hay riesgos que afectan, por ejemplo, a la libertad de comunicación. No es casualidad que la Comisión de Libertades Públicas haya optado por ser prudente en este tema. En efecto, existen agrupaciones de organizaciones no gubernamentales que han mostrado su preocupación por la posibilidad, por ejemplo, de recoger fondos a través de campañas en Internet.
Creo que nuestro debate, nuestra legislación ya ha quedado superada por las tecnologías y los hechos. Asimismo creo que actualmente los consumidores tienen la posibilidad de elegir por sí mismos, a nivel individual, un sistema de
o de
sin necesidad, a la hora de borrarse de las guías, de dirigirse al remitente del mensaje, sino poniendo simplemente esa dirección en una lista negra para no tener que recibir más mensajes de ese remitente. Sin embargo, puesto que han transcurrido seis años de la directiva general sobre la intimidad y que la inmensa mayoría de los Estados miembros no la ha ratificado, que han transcurrido cuatro años de la directiva que modificamos con esta nueva propuesta de directiva y que tampoco la directiva de 1997 ha sido aplicada todavía por la mayoría de los Estados miembros, lamentable y razonablemente, deberemos suponer que también esta legislación entrará en vigor tal vez dentro de tres, cuatro o cinco años. Dentro de tres, cuatro o cinco años, por lo tanto, si los consumidores y los usuarios percibirán realmente la necesidad de defenderse de los mensajes electrónicos comerciales no solicitados, el mercado y la tecnología convertirán en aún más sencillos los sistemas actualmente disponibles. Por el contrario, no quisiera que, tras haber mostrado esta gran y comprensible preocupación por la molestia que ocasionan los mensajes comerciales no solicitados, nos preparásemos a dar plenos poderes a las autoridades nacionales de policía para disponer como les plazca de nuestros datos personales. No se trata sólo de un problema de esta directiva, sino de un problema político más general, y me doy cuenta de ello. Temo que ésta es la dirección que estamos tomando y temo que las más grandes preocupaciones por la intimidad de los ciudadanos no dependen de un mensaje comercial no solicitado de más o de menos."@es12
"Arvoisa puhemies, olemme siis edelleen täällä samaan aikaan, kun kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnissa äänestetään, mutta eipä tuo haittaa.
Tämä on toinen yritys, joka koskee yksityisyyttä sähköisessä viestinnässä. Minusta tuntuu, että edellisellä kerralla parlamentti epäonnistui tavoitteessaan hyväksyä enemmistön kanta, koska samaan aikaan hylättiin kaksi alaa koskevaa ehdotusta ei-toivotuista kaupallisista sähköposteista: joustamatonta eurooppalaista
järjestelmää
koskeva ehdotus sekä ehdotus, jonka mukaan jäsenvaltioilla on vapaus valita joko
tai
järjestelmä, ja samoin hylättiin kompromissiehdotus, joka mielestäni esitettiin kollegoille liian myöhään. Kolme ehdotusta hylättiin siis samanaikaisesti. Nyt kuitenkin uskon, että tässä vaiheessa parlamentti on valmis tekemään päätöksen, kun sekä parlamentin kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kantaa, jossa eli jäsenvaltioille halutaan antaa valinnan mahdollisuus, että komission kantaa joustamaton eurooppalainen
järjestelmä
on niin sanotusti pehmennetty, ja ne ovat nyt lähempänä toisiaan: kansalaisvapauksien valiokunta otti erityisesti huomioon SMS:iä, eli matkapuhelinten tekstiviestejä koskevat huolet, ja toisaalta
järjestelmää koskevan kannan tehdä ennalta ehkäisevä joustamaton valinta, joka määrätään koskemaan koko Eurooppaa. Samoin se otti huomioon tarpeen kommunikoida tietyn yhtiön ja tietyn yrityksen jo olemassa olevien asiakkaiden kanssa.
Toivon, että kollegat ja erityisesti ryhmät ovat halukkaita äänestämään näiden kahden vaihtoehdon väliltä ilman, että he menevät päätöksessään viime hetkellä sekaisin, ja näiden kahden vaihtoehdon välillä parlamentilla on mahdollisuus tehdä valinta. Omasta puolestani haluan ehdottomasti vahvistaa tämän olen sitä mieltä, ettei ole olemassa riittäviä tietoja eikä todisteita, jotka osoittavat, että
järjestelmää soveltavat maat kykenisivät torjumaan ei-toivottuja sähköpostitse lähetettäviä joukkopostituksia (nk. spamming) muita maita paremmin. Internetissä harjoitettava joukkopostitus katsotaan jo nyt laittomaksi toiminnaksi, koska osoitteiden keräämistä ilman lupaa pidetään jo nyt lainvastaisena, viestien lähettäminen ilman, että lähettäjän tiedot näkyvät selvästi, katsotaan jo nyt lainvastaiseksi, ja jo nyt katsotaan olevan lainvastaista, jos lähetetään viestejä antamatta vastaanottajalle mahdollisuutta pyyhkiä nimensä pois listoilta. Toisaalta joustamattomuudessakin on riskinsä, jotka koskevat esimerkiksi viestinnän vapautta. Ei ole sattumaa, että kansalaisvapauksien valiokunta on halunnut toimia tässä asiassa varovaisesti. Eräät valtioista riippumattomat järjestöliittoutumat ovat nimittäin ilmaisseet huolensa siitä, että Internetin välityksellä järjestettävillä kampanjoilla on esimerkiksi mahdollista kerätä varoja.
Uskon, että tekniikat ja tosiasiat jättävät keskustelumme ja lainsäädäntömme taakseen; uskon, että kuluttajilla on jo nyt mahdollisuus valita itse ja yksilöllisesti
järjestelmän ja
järjestelmien välillä ilman, että heidän tarvitsee pyyhkiä nimeään pois joiltakin listoilta tai ottaa yhteyttä viestin lähettäjään, vaan he voivat yksinkertaisesti laittaa osoitteensa mustalle listalle, jolloin he eivät enää joudu vastaanottamaan viestejä kyseiseltä lähettäjältä. Kun kuitenkin otamme huomioon, että yksityisyyttä koskevan yleisen direktiivin esittämisestä on kulunut kuusi vuotta, eikä suurin osa jäsenvaltioista ole vieläkään hyväksynyt sitä, että olemme muutelleet tätä uutta direktiiviehdotusta neljän vuoden ajan ja että suuri osa jäsenvaltioita ei ole soveltanut myöskään vuonna 1997 annettua direktiiviä, meidän on valitettavasti nämä ajat huomioon ottaen ajateltava järkevästi niin, että tämäkin lainsäädäntö tulee voimaan kuka ties ehkä kolmen, neljän tai viiden vuoden kuluttua. Siis kolmen, neljän tai viiden vuoden kuluttua, mikäli kuluttajat ja käyttäjät todellakin tuntevat tarpeelliseksi suojella itseään ei-toivotuilta kaupallisilta sähköpostiviesteiltä, markkinat ja tekniikka tekevät vielä yksinkertaisempia nykyisistä järjestelmistä. En toivoisi käyvän niin, että sen jälkeen, kun olemme antaneet osoituksemme suuresta ja ymmärrettävästä huolesta ei-toivottujen kaupallisten viestien aiheuttamaa häiriötä kohtaan, valmistautuisimme toisaalla antamaan kansallisille poliisivoimille täydet toimivaltuudet käyttää henkilötietojamme mielivaltaisesti. Ongelma ei liity pelkästään eikä kiinteästi tähän direktiiviin, vaan kyse on yleisemmästä poliittisesta ongelmasta, ymmärrän sen kyllä. Pelkäänpä, että tämä on suuntaus, jonka omaksumme; pelkään, että kaikkein suurimmat kansalaisten yksityisyyteen liittyvät huolet eivät synny yhdestä ylimääräisestä ei-toivotusta kaupallisesta viestistä."@fi5
"Monsieur le Président, nous revoilà, toujours pendant le vote de la commission des libertés et de droits des citoyens, de la justice et des affaires intérieures sur le terrorisme, mais ça ne fait rien.
Nous en sommes au deuxième essai à propos de la protection de la vie privée dans les communications électroniques. Il me semble que, l'autre fois, l'Assemblée a échoué dans son objectif d'approuver une position majoritaire parce que les deux propositions en présence se sont annulées l'une l'autre sur la question des courriers électroniques commerciaux non sollicités : l'une sur l'
rigoureux européen et l'autre qui prévoit la liberté pour les États membres de choisir entre l'
et l'
; il y avait enfin une proposition de compromis qui, à mon avis, a été présentée trop tard aux députés. Les trois propositions se sont donc annulées réciproquement. Je crois maintenant que le Parlement est enfin prêt à prendre une décision sur ce point, étant donné que la proposition de la commission des libertés publiques, qui consiste à laisser le libre choix aux États membres, et celle de la Commission - l'
rigoureux au niveau européen - ont été toutes les deux assouplies - si l'on peut dire - et se sont rapprochées l'une de l'autre : la commission des libertés de citoyens a tenu compte en particulier des inquiétudes liées aux SMS, c'est-à-dire aux messages de texte sur les téléphones portables, et d'autre part, la position de l'
du choix préalable rigide imposé au niveau européen, a tenu compte de l'exigence de communiquer avec les personnes qui sont déjà clients d'une société ou d'une firme déterminée.
J'espère que les collègues du Parlement, et les groupes en particulier, voudront bien suivre le vote entre ces deux possibilités, sans se méprendre au dernier moment ; le Parlement aura en effet la possibilité de choisir entre ces deux possibilités. En ce qui me concerne - et je tiens à le confirmer -, j'estime qu'il n'y a pas de données ni de preuves suffisantes qui nous montrent que les pays appliquant le système d'
sont plus en mesure de combattre le
l'envoi massif et général de courriels non sollicités. Le phénomène du
sur l'Internet est déjà illégal aujourd'hui, parce qu'il est déjà illégal de recueillir des adresses sans autorisation, il est déjà illégal de les utiliser sans autorisation, il est déjà illégal d'envoyer des messages sans indiquer clairement qui en est l'expéditeur, il est déjà illégal d'envoyer des messages sans donner la possibilité de retirer facilement son nom des listes d'envoi. Par ailleurs, l'aspect rigide d'un régime comporte également des risques, qui concernent par exemple la liberté de communication. Ce n'est pas par hasard que la commission des libertés publiques a voulu être prudente sur ce sujet. Il y a, en effet, des regroupements d'organisations non gouvernementales qui ont exprimé leur inquiétude face à la possibilité, par exemple, de récolter des fonds par le biais de campagnes sur l'Internet.
Je crois que notre débat et que cette législation sont déjà dépassés aujourd'hui par les technologies et par les faits ; je crois les consommateurs ont déjà la possibilité aujourd'hui de choisir eux-mêmes, au niveau individuel, un système d'
ou un système d'
sans qu'il soit nécessaire de s'adresser à l'expéditeur pour faire retirer son nom des listes d'envoi, mais tout simplement en mettant l'adresse de l'expéditeur sur une liste d'opposition, de façon à ne plus recevoir ses messages. Mais vu que six ans se sont écoulés depuis la directive générale sur la protection de la vie privée, et qu'une bonne partie des États membres ne l'ont pas encore ratifiée, vu que quatre ans se sont écoulés depuis la directive que nous modifions aujourd'hui avec cette nouvelle proposition de directive, et que la directive de 1997, elle non plus, n'est pas encore appliquée par bon nombre d'États membres, nous devrions hélas raisonnablement supposer que, avec de tels délais, cette législation entrera en vigueur, si tout va bien, dans trois, quatre ou cinq ans. Donc, dans trois, quatre ou cinq ans, si les consommateurs et les utilisateurs éprouvent vraiment le besoin de se défendre contre les courriels commerciaux non sollicités, le marché et la technologie rendront encore plus simples les systèmes qui sont disponibles déjà aujourd'hui. Par contre, je ne voudrais pas que, après avoir montré cette grande et compréhensible inquiétude vis-à-vis du dérangement représenté par les messages commerciaux non sollicités, nous nous préparions par ailleurs à donner carte blanche aux autorités nationales de police pour qu'elles disposent librement de nos données personnelles. Ce n'est pas uniquement un problème lié à cette directive, c'est un problème politique plus général, et j'en suis conscient. Je crains que la direction que nous prenons soit celle-là ; je crains que les inquiétudes majeures des citoyens pour la protection de leur vie privée ne proviennent pas d'un message commercial non sollicité de plus ou de moins."@fr6
".
Here we are again, Mr President, and the Committee on Citizens’ Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs is still voting on terrorism. Never mind.
Second attempt: privacy in the electronic communications sector. I seem to remember that, last time, this House failed in its attempt to adopt a majority position because the two proposals made on the issue of unsolicited commercial e-mails – the proposal for compulsory European opt-in and the proposal allowing Member States the freedom to choose whether to opt in or opt out – as well as a joint proposal presented to the Members, too late in my view, cancelled each other out. The three proposals, therefore, cancelled each other out. Now, however, I feel that Parliament is, at last, ready to take a decision on this point, since the position of the Parliamentary Committee on Citizens’ Freedoms and Rights leaving the Member States the freedom to choose and the position of the Commission, compulsory European opt-in, have both been tempered, so to speak, and have become more reconciled in that the Committee on Citizens’ Freedoms and Rights has taken into consideration the concerns relating to voice mail, in particular, and, on the other hand, the position advocating the introduction opting in, making an initial binding choice, at European level has taken into consideration the need to communicate with existing clients of a particular company or business.
I hope that the Members and the groups, in particular, will be able to decide between these two alternatives without getting confused at the last minute. Parliament will have the opportunity to choose between these two alternatives. In my opinion, and I would like to make this quite clear, there is not enough information or evidence showing that the countries operating the opt-in system are better equipped to fight spamming. Internet spamming is illegal in any case, because it is already illegal to collect addresses without authorisation, it is already illegal to use them without authorisation, it is already illegal to send messages without clearly specifying the sender and it is already illegal to send messages without making it possible for the recipients to delete their details easily from the lists. On the other hand, making opting in compulsory is not without risks either, in terms, for example, of freedom of communication. It is no accident that the Committee on Citizens’ Freedoms and Rights has been cautious on this matter. There are, in fact, groups of non-governmental organisations which have expressed their concern at the possibility, for example, of Internet campaigns being used to raise funds.
I feel that this debate, this legislation, has now already been made obsolete by technology and practical facts. It appears that consumers now already have the facility to choose, themselves, individually, between an opt-in or opt-out system, without having to contact the sender of the message before deleting their details from the lists but simply placing the address of the sender in question on a black list so that they no longer have to receive messages from that sender. However, in view of the fact that six years have passed since the adoption of the General Data Protection Directive and many of the Member States have still not ratified it, that four years have passed since the adoption of the directive to be amended by this proposal for a directive and that many of the Member States have not even applied the ’97 directive, it is reasonable to predict, given these time frames, that this legislation will also take who knows, maybe three, four or five years to enter into force. If, in three, four or five years’ time, consumers and users really feel the need to be protected against unsolicited commercial e-mails, the market and technology will make the systems already available today even more simple. It would be a shame, however, if, after displaying this great, understandable concern about the nuisance caused by unsolicited commercial e-mails, we prepared, on the other hand, to give national police authorities full access to our personal data whenever they want it. This is not purely a problem of this directive: it is a more general political problem. I realise this. I fear that this is the direction in which we are heading and that the citizens’ greatest privacy concerns are not caused by the prospect of receiving a few more or less unsolicited commercial e-mails."@lv10
". −
Mijnheer de Voorzitter, hier zijn wij weer, terwijl de Vrijhedencommissie nog steeds stemt over het terrorisme. Maar dat is niet erg.
Een tweede poging: privacy bij elektronische communicatiediensten. Het komt mij voor dat deze vergadering er de vorige keer niet in is geslaagd een meerderheidsstandpunt goed te keuren, daar de twee voorstellen betreffende ongevraagde commerciële e
mail
elkaar ophieven. Aan de ene kant was er het voorstel met een starre Europese
regeling en aan de andere kant het voorstel dat de lidstaten de keuzevrijheid liet tussen een
of een
regeling. Daarnaast was er een compromisvoorstel, dat volgens mij te laat aan de collega’s was voorgelegd. De drie voorstellen hebben elkaar dus opgeheven. Ik denk echter dat het Parlement nu eindelijk klaar is een besluit te nemen, daar zowel de Vrijhedencommissie −voorstander van een keuzemogelijkheid voor de lidstaten −als de Commissie − voorstander van een starre Europese
regeling − water bij de wijn heeft gedaan. Er is dus sprake van toenadering, want aan de ene kant heeft de Vrijhedencommissie met name rekening gehouden met de zorgen aangaande de SMS-berichten, dat wil zeggen de boodschappen op mobiele telefoons, terwijl het starre standpunt inzake een Europese
regeling oog heeft gehad voor de behoefte van bedrijven met hun klanten te communiceren.
Ik hoop dat de collega’s, en met name de fracties, mij zullen volgen bij de keuze die het Parlement heeft tussen deze twee alternatieve ideeën, zonder op het laatste moment bij de stemming die voorstellen door elkaar te halen. Ik vind het belangrijk nog eens te bevestigen dat er mijns inziens noch voldoende gegevens noch voldoende bewijzen voorhanden zijn waaruit blijkt dat de landen die de
regeling toepassen
beter kunnen bestrijden.
is nu al illegaal op internet, daar het al illegaal is zonder toestemming adressen te verzamelen en te gebruiken. Ook is het al illegaal om berichten te versturen zonder duidelijk de afzender aan te geven, en hetzelfde geldt voor het versturen van berichten zonder de mogelijkheid te bieden zich op eenvoudige wijze van de abonneelijsten te laten schrappen. Aan de andere kant brengt ook starheid risico’s met zich mee, bijvoorbeeld voor de vrijheid van communicatie. Het is geen toeval dat de Vrijhedencommissie bij dit onderwerp voorzichtig heeft willen zijn. Er zijn namelijk coalities van niet-gouvernementele organisaties die onder andere zorgen hebben geuit over de mogelijkheid geld in te zamelen via internetcampagnes.
Ik geloof dat dit debat over deze wetgeving vandaag al achterhaald is door de technologische ontwikkeling en de feiten. Ik meen dat de consument zelf nu al een individuele keuze kan maken tussen
en
. Daarvoor hoeft men zich niet van de abonneelijsten te laten schrappen of het bericht terug te sturen naar de afzender, maar volstaat het die persoon op een zwarte lijst te plaatsen, zodat er van die afzender geen berichten meer ontvangen worden. Er zijn echter al zes jaar verstreken zijn sinds de inwerkingtreding van de algemene richtlijn inzake de persoonlijke levenssfeer, die door een aanzienlijk aantal lidstaten nog steeds niet is geratificeerd. Er zijn vier jaar verstreken sinds de inwerkingtreding van de richtlijn die wij met deze nieuwe ontwerprichtlijn zullen wijzigen, en ook de richtlijn van 1997 past een groot aantal lidstaten nog niet toe. Met dit tempo moeten wij er redelijkerwijs van uitgaan dat dit nieuwe voorstel over wellicht drie, vier of vijf jaar van kracht wordt. Dus over drie, vier of vijf jaar, als de gebruikers al echt de behoefte zullen hebben om zich tegen ongevraagde commerciële e-mail te verdedigen, zullen de markt en de technologie de al bestaande systemen nog gemakkelijker maken. Ik zou echter niet willen dat, wij na deze grote en begrijpelijke bezorgdheid over de overlast door ongevraagde commerciële berichten, aan de nationale politieautoriteiten volmachten zouden geven om naar believen te beschikken over onze persoonsgegevens. Ik besef dat dit niet zozeer een probleem van deze richtlijn is als wel een algemeen politiek probleem. Ik vrees dat wij die richting ingaan en dat het bij de grote zorgen over de privacy van de burgers niet over een ongevraagd commercieel bericht meer of minder gaat."@nl2
"Senhor Presidente, aqui continuamos nós, quando continua a decorrer a votação da Comissão das Liberdades sobre o terrorismo, mas não há problema.
Segunda tentativa: privacidade nas comunicações electrónicas. Penso que, da outra vez, esta assembleia falhou o objectivo de aprovar uma posição maioritária, pois foram mutuamente anuladas as duas propostas em debate sobre a questão das comunicações electrónicas não solicitadas para fins comerciais, a proposta do
rígido europeu e a que prevê a liberdade de escolha, pelos Estados-Membros, entre o
e o
para além de uma proposta de compromisso que foi, a meu ver, apresentada demasiado tarde aos colegas. As três propostas anularam-se, portanto, mutuamente. Em contrapartida, penso que, finalmente, o Parlamento está agora pronto para tomar uma decisão sobre este tema, na medida em que tanto a decisão da Comissão das Liberdades do Parlamento, ou seja, deixar aos Estados-Membros a possibilidade de optarem, como a da Comissão - o
rígido europeu -, foram, por assim dizer, mitigadas, se aproximaram uma da outra: a Comissão das Liberdades teve em consideração, em particular, as preocupações relativas aos SMS, ou seja, às mensagens via telefones móveis, e, por outro lado, a posição do
da opção prévia rígida imposta a nível europeu, teve em consideração a necessidade de comunicar com quem já é cliente de uma determinada sociedade, de uma determinada empresa.
Espero que os colegas, nomeadamente os grupos, queiram votar entre estas duas alternativas, sem se confundirem no último momento, alternativas entre as quais o Parlamento terá a possibilidade de escolher. No que me diz respeito - cumpre-me confirmá-lo -, considero que não há dados nem provas suficientes que demonstrem que os países que aplicam o sistema do
conseguem combater melhor o
. O fenómeno do
na Internet é já hoje ilegal, pois é já ilegal recolher endereços sem autorização, é já ilegal utilizá-los sem autorização, é já ilegal enviar mensagens sem indicar claramente o remetente, é já ilegal enviar mensagens sem dar a possibilidade de os destinatários se excluírem facilmente das listas. Por outro lado, a rigidez também comporta riscos, relativos, por exemplo, à liberdade de comunicação. Não foi por acaso que a Comissão das Liberdades quis ser prudente relativamente a este tema. Com efeito, algumas associações de organizações não governamentais manifestaram a sua preocupação quanto à possibilidade, por exemplo, de recolha de fundos através de campanhas na Internet.
Penso que este nosso debate e esta nossa legislação estão já hoje ultrapassados pelas tecnologias e pelos factos; penso que os consumidores têm já à sua disposição a possibilidade de escolherem eles mesmos, a nível individual, um sistema de
ou então de
sem necessidade de, ao retirarem-se das listas, se dirigirem ao remetente da mensagem, mas simplesmente colocando aquele endereço numa lista negra, de modo a não serem obrigados a continuar a receber mensagens daquele remetente. Mas, como decorreram seis anos sobre a directiva geral relativa à privacidade e uma grande parte dos Estados-Membros ainda não a ratificou, como decorreram quatro anos sobre a directiva que estamos a modificar com esta nova proposta de directiva, e como mesmo a directiva de 1997 ainda não foi aplicada por um grande número de Estados-Membros, estes atrasos deveriam, infelizmente, fazer-nos concluir, em boa lógica, que também estas disposições entrarão em vigor, quem sabe, talvez daqui a três, quatro ou cinco anos. Daqui a três, quatro ou cinco anos, portanto, se os consumidores e os utilizadores sentirem verdadeiramente a necessidade de se defenderem das comunicações electrónicas com objectivos comerciais não solicitadas, o mercado e a tecnologia tornarão ainda mais simples os sistemas que estão já hoje disponíveis. Em contrapartida, não gostaria que, depois de termos demonstrado esta grande e compreensível preocupação face ao incómodo constituído pelas mensagens comerciais não solicitadas, nos preparássemos, por outro lado, para dar pleno mandato às autoridades policiais nacionais para disporem a seu bel-prazer dos nossos dados pessoais. Não se trata apenas, e especificamente, de um problema desta directiva, trata-se de um problema político mais geral, e estou consciente disso. Receio que seja esse o rumo que estamos a tomar; receio que as maiores preocupações quanto à privacidade dos cidadãos não venham de uma mensagem comercial não solicitada a mais ou a menos."@pt11
"Herr talman! Då var vi här igen och under tiden pågår fortfarande omröstning i utskottet för medborgerliga fri- och rättigheter samt rättsliga och inrikes frågor, men det gör inget.
Försök två: skydd för privatlivet inom elektronisk kommunikation. Jag tyckte att denna församling missade målet att anta en majoritetsståndpunkt förra gången, eftersom de förslag som låg på bordet tog ut varandra, de två förslagen om oönskad kommersiell e-post, förslaget om en strikt europeisk
och förslaget om valfrihet för medlemsstaterna mellan
och
. Dessutom hade vi ett kompromissförslag som enligt min mening lades fram för kollegerna för sent. De tre förslagen tog alltså ut varandra. Nu tror jag däremot att parlamentet äntligen är redo att fatta ett beslut i denna fråga, eftersom både parlamentets utskotts för medborgerliga fri- och rättigheter samt rättsliga och inrikes frågor ståndpunkt, det vill säga att överlåta valet till medlemsstaterna, och kommissionens – en strikt europeisk
så att säga har mjukats upp och närmat sig varandra: utskottet för medborgerliga fri- och rättigheter samt rättsliga och inrikes frågor har särskilt tagit hänsyn till bekymren med SMS, det vill säga textmeddelanden mellan mobiltelefoner, och förespråkarna för
för ett strikt samtycke i förväg på EU-nivå har beaktat behovet att kommunicera med dem som redan är kunder hos ett visst företag.
Jag hoppas att kollegerna, särskilt grupperna, kommer att välja mellan att rösta på dessa båda alternativ som parlamentet har att ta ställning till, utan att bli förvirrade i sista sekunden. För egen del – och det tycker jag är viktigt att bekräfta – anser jag att det inte finns varken tillräckligt med data eller med bevis för att de länder som tillämpar
systemet skulle kunna bekämpa
bättre. Redan i dag är det förbjudet med
på Internet, eftersom det redan är förbjudet att samla in adresser utan tillstånd, använda dem utan tillstånd, skicka meddelanden utan att klart ange avsändare och skicka meddelanden utan att erbjuda en möjlighet att enkelt avanmäla sig från e-postlistor. Å andra sidan finns det risker också med strikthet, risker som till exempel rör meddelandefriheten. Det är ingen tillfällighet att utskottet för medborgerliga fri- och rättigheter samt rättsliga och inrikes frågor har visat försiktighet i denna fråga. Det finns nämligen sammanslutningar av icke-statliga organisationer som har uttryckt oro för möjligheterna att till exempel samla in medel genom kampanjer på Internet.
Jag tror att tekniken och verkligheten redan har sprungit ifrån denna debatt och den lagstiftning vi har i dag. Jag tror att konsumenterna redan i dag har möjlighet att individuellt välja
eller
utan att behöva vända sig till avsändaren av meddelandet för att stryka sig från listorna. Det räcker att sätta upp adressen i fråga på svarta listan för att inte behöva ta emot fler meddelanden från denne avsändare. Emellertid har det gått sex år sedan det övergripande direktivet om skydd för privatlivet antogs och fortfarande har många av medlemsstaterna inte ratificerat det. Det har gått fyra år sedan det direktiv som vi modifierar med detta nya förslag till direktiv antogs och inte heller direktivet från 1997 tillämpas ännu i många medlemsstater. Med sådana tidshorisonter måste vi tyvärr för att vara realistiska anta att också denna lagstiftning kommer att träda i kraft om kanske tre, fyra, fem år – vem vet? Om konsumenterna om tre, fyra eller fem år verkligen kommer att uppleva ett behov av att försvara sig emot oönskade kommersiella e-postmeddelanden kommer således marknaden och tekniken att göra de system som finns tillgängliga redan i dag ännu enklare. Jag hoppas däremot verkligen inte att vi efter att ha visat denna stora och förståeliga oro för störande kommersiella meddelanden å andra sidan skall ge de nationella polismyndigheterna fria händer att förfoga över våra personuppgifter efter behag. Det är inte enbart en fråga som begränsar sig till detta direktiv, det är en mer generell politisk fråga, och det inser jag. Jag är rädd att det är denna inriktning vi håller på att få: jag är rädd att den större oron för medborgarnas privatliv inte härrör ur ett oönskat kommersiellt meddelande mer eller mindre."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Cappato (NI ),"12,9
"Spamming"2,7
"e-mail"8,9
"opt in"5,1
"opt out"5,1
"opt-in"13,8,2,12,7,11,9,6
"opt-in –"13
"opt-in,"7,9
"opt-out"13,8,2,12,7,11,9,6
"spamming"13,8,1,2,12,7,11,9,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples