Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-12-Speech-1-077"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011112.7.1-077"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, signor Commissario, nonostante l'importanza delle iniziative in esame, il Parlamento europeo in questo caso è meramente consultato, vale a dire che quello che andremo a decidere con il nostro voto, come spesso accade in questi casi, non sarà tenuto in minimo conto dal Consiglio. Nonostante questo - anzi, soprattutto per questo - mi soffermerò sulla necessità e l'urgenza della riforma di Europol, per permetterne il controllo democratico e giurisdizionale.
E' almeno da cinque anni, dal 1996, che il Parlamento avanza questa richiesta con la relazione dell'onorevole Nassauer. La relazione Nassauer aveva lanciato un segnale politico forte al Consiglio. Essa aveva chiesto agli Stati membri di non ratificare la Convenzione Europol fino a quando questa non fosse stata attribuita alla Corte di giustizia, cioè a una competenza decisionale, pregiudiziale nell'interpretazione e nella corretta applicazione di essa. La relazione del collega Nassauer tratteggiava in modo esemplare i problemi che Europol e la relativa Convenzione scontavano e che sono gli stessi che ancora oggi sussistono. La soluzione di questi problemi non è problema di gruppi politici, non è problema del relatore o del collega Nassauer: il controllo giurisdizionale e democratico di Europol è un problema istituzionale.
Il non voler sanare questa ferita inferta alla democrazia europea - se in questi termini possiamo parlare del sistema che oggi regola le Istituzioni dell'Unione - implica l'impossibilità di avanzare in termini concreti nella realizzazione di uno spazio che sia sì di sicurezza, che sia sì di giustizia, che sia sì di libertà, ma che noi riteniamo debba essere, soprattutto e
uno spazio di democrazia. E' fin dalla creazione di Europol che il Parlamento europeo ha riaffermato la necessità di permetterne il controllo. La previsione di aumentare i poteri di Europol per far fronte all'emergenza terrorismo, lo scandalo che ha coinvolto un alto funzionario di Europol e la reticenza delle polizie nazionali a trasmettere ad Europol i loro dati, nonché la creazione di Parlopol - un gruppo di deputati nazionali ed europei che rivendicano l'importanza di aumentare il controllo democratico su Europol e sulle decisioni prese nell'ambito dello spazio di giustizia, libertà e sicurezza - hanno spinto già il Consiglio a riflettere almeno sulla necessità di attuare alcune riforme.
Innanzitutto, il Consiglio ha chiesto alla Commissione europea di elaborare, entro la fine dell'anno, una comunicazione sul controllo democratico di Europol. Conosciamo le valutazioni del Commissario Vitorino, che si è espresso a più riprese a favore di una commissione composta da parlamentari nazionali ed europei, ma speriamo di sentire qui che i tempi saranno accelerati in vista di questa riforma. Noi pensiamo che, in un quadro democratico, Europol dovrebbe essere sottoposto non solo al controllo democratico ma anche al controllo finanziario e di bilancio nonché al controllo giurisdizionale. Oggi il controllo finanziario e di bilancio è impossibile, in quanto Europol è finanziata dagli Stati nazionali e non dal bilancio comunitario. In questo modo il Parlamento e la Commissione non hanno alcun potere di controllo finanziario, non potendo così né censurare né indirizzare l'operato dell'organismo.
Il controllo giurisdizionale è anch'esso negato. Infatti, alla Corte di giustizia non sono permessi pieni poteri di controllo. Va anche sottolineato che i funzionari di Europol godono di un'immunità che è tanto ampia che è più simile a una garanzia di impunità, che li protegge anche rispetto al controllo giurisdizionale che potrebbe essere esercitato a livello nazionale.
Vi è, infine, il problema dell'aumento progressivo del mandato e dei poteri. Se Europol si occupava inizialmente di criminalità legata alla droga, con l'atto in esame le sue competenze sono allargate a sostanzialmente tutti i tipi di criminalità. Noi riteniamo quindi che, al fine di permettere al Parlamento di esprimere le sue preoccupazioni e richieste al Consiglio e alla Commissione in un momento nel quale si apprestano a decidere di allargare i poteri e le competenze di Europol, oltre agli emendamenti sui due atti proposti da Belgio e Svezia, altri emendamenti siano necessari per risolvere questo problema. Noi pensiamo che gli emendamenti proposti possano svolgere la funzione di chiarire e migliorare le iniziative in esame e mandare al Consiglio e agli Stati membri un messaggio politico di critica della situazione attuale e di proposta di alcune linee fondamentali di riforma.
Infine, il combinato disposto delle considerazioni menzionate e l'assenza di poteri di codecisione del Parlamento in materia di giustizia ed affari interni, devono spingere tutti coloro che tengono ai principi di democrazia e di libertà a rigettare le due iniziative in esame, cosa che, a mio avviso, renderebbe il Consiglio e gli Stati membri più consapevoli della necessità e dell'urgenza di riformare Europol."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, på trods af disse initiativers vigtighed bliver Europa-Parlamentet udelukkende hørt i dette tilfælde, og det betyder, at Rådet ikke tager det mindste hensyn til det, som vi beslutter med vores afstemning, sådan som det ofte er tilfældet i den forbindelse. Alligevel - eller måske netop derfor - vil jeg gerne sige noget om den tvingende nødvendighed af en reform af Europol, så Europol bliver underlagt demokratisk kontrol og domstolskontrol.
Parlamentet har givet udtryk for dette ønske i mindst fem år, nemlig lige siden 1996, hvor vi bad om dette i hr. Nassauers betænkning. Med hr. Nassauers betænkning sendte vi et stærkt politisk signal til Rådet. Vi anmodede medlemsstaterne om ikke at ratificere Europol-konventionen, før den var blevet underlagt Domstolens kontrol, det vil sige en beslutningsmæssig og præjudiciel kontrol af denne konventions fortolkning og korrekte anvendelse. I hr. Nassauers betænkning beskrev man på en glimrende måde de problemer, der var i forbindelse med Europol og Europol-konventionen, og som stadig eksisterer i dag. Løsningen på disse problemer er ikke de politiske gruppers problem, ordførerens problem eller hr. Nassauers problem. Europols domstolskontrol og demokratiske kontrol er nemlig et institutionelt problem.
Det, at man ikke ønsker at rette op på denne mangel ved EU's demokrati - hvis ellers man kan bruge disse ord om det system, der gælder for EU-institutionerne i dag - gør det umuligt at nå konkret videre med indførelsen af et område, hvor der selvfølgelig skal være sikkerhed, retfærdighed og frihed, men hvor der efter vores mening også og ikke mindst skal være demokrati. Europa-Parlamentet har lige siden Europols oprettelse slået fast, at der skal være mulighed for en kontrol med Europol. Planerne om at øge Europols beføjelser for at imødegå terrorismeproblemet, den skandale, som en af Europols højtstående embedsmænd var indblandet i, de nationale politiers tøven med at videregive deres informationer til Europol og oprettelsen af Parlopol - en gruppe medlemmer af de nationale parlamenter og af Europa-Parlamentet, som gør opmærksom på, at det er vigtigt at øge den demokratiske kontrol med Europol og med de beslutninger, der træffes i forbindelse med området med frihed, sikkerhed og retfærdighed - har allerede fået Rådet til i det mindste at tænke over nødvendigheden af at foretage nogle reformer.
Rådet har ikke mindst anmodet Kommissionen om inden årets udgang at udarbejde en meddelelse om den demokratiske kontrol med Europol. Vi kender kommissær Vitorinos holdning. Han har flere gange givet udtryk for, at han går ind for et udvalg, der består af medlemmer af de nationale parlamenter og af Europa-Parlamentet, men vi håber at høre her i dag, at tidsfristerne fremskyndes med henblik på denne reform. I en demokratisk sammenhæng burde Europol efter vores mening ikke bare underkastes demokratisk kontrol, men også finansiel kontrol, budgetkontrol og domstolskontrol. I dag er en finansiel kontrol og budgetkontrol umulig, eftersom Europol finansieres af medlemsstaterne og ikke via fællesskabsbudgettet. Parlamentet og Kommissionen har således ikke nogen beføjelser til at foretage finansiel kontrol, og derfor kan de hverken kritisere organets arbejde eller udstikke retningslinjer for det.
Der er heller ingen domstolskontrol, eftersom Domstolen ikke har fulde kontrolbeføjelser. Det skal også understreges, at Europols embedsmænd nyder godt af en immunitet, der er så udstrakt, at den snarere minder om en garanti for straffrihed, som også beskytter dem mod den domstolskontrol, der kunne foretages på nationalt plan.
Endelig er der problemet med den gradvise styrkelse af mandatet og beføjelserne. Europol beskæftigede sig oprindeligt med narkotikakriminalitet, men med det pågældende forslag kommer dets beføjelser stort set til at omfatte alle former for kriminalitet. For at gøre det muligt for Parlamentet at give udtryk for sine bekymringer og anmodninger til Rådet og Kommissionen på et tidspunkt, hvor de er ved at beslutte at gøre Europols beføjelser og kompetence mere omfattende, er vi således af den opfattelse, at det foruden ændringsforslagene til de to retsakter, som Belgien og Sverige har foreslået, er nødvendigt med nogle andre ændringsforslag for at løse dette problem. De ændringsforslag, der er stillet, tjener efter vores mening til at forbedre de pågældende initiativer og gøre dem klarere og til at sende Rådet og medlemsstaterne et politisk budskab, hvor vi kritiserer den nuværende situation og foreslår nogle grundlæggende retningslinjer for en reform.
Til sidst vil jeg gerne sige, at kombinationen af de nævnte betragtninger og Parlamentets manglende medbestemmelse, når det gælder retlige og interne anliggender, bør få alle dem, der går ind for principperne om frihed og demokrati, til at forkaste de to initiativer, hvilket efter min mening ville gøre Rådet og medlemsstaterne mere bevidste om, at det er tvingende nødvendigt at foretage en reform af Europol."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar, ungeachtet der Bedeutung der betreffenden Initiativen wird das Europäische Parlament in diesem Fall lediglich konsultiert, was bedeutet, dass die Beschlüsse, die wir mit unserem Votum fassen werden, wie so häufig in solchen Fällen vom Rat nicht im Mindesten berücksichtigt werden. Trotzdem, oder gerade deshalb, sage ich etwas zur Notwendigkeit und Dringlichkeit der Reform von Europol, um seine demokratische und gerichtliche Kontrolle zu ermöglichen.
Diese Forderung wird vom Europäischen Parlament seit 1996, also seit mindestens fünf Jahren, mit dem Bericht Nassauer erhoben. Dieser Bericht setzte ein starkes Signal für den Rat, wurden doch die Mitgliedstaaten darin aufgefordert, das Europol-Übereinkommen so lange nicht zu ratifizieren, bis dem Gerichtshof die Zuständigkeit für dieses Übereinkommen, d. h. die Vorabentscheidungsbefugnis für dessen Auslegung und korrekte Anwendung übertragen worden ist. In dem Bericht des Kollegen Nassauer wurden die Probleme, die Europol und das entsprechende Übereinkommen erwarten ließen und die heute noch genauso bestehen, vorbildlich behandelt. Die Lösung dieser Probleme liegt weder bei den Fraktionen noch bei dem Berichterstatter oder dem Kollegen Nassauer: die demokratische und gerichtliche Kontrolle von Europol ist ein institutionelles Problem.
Diese der europäischen Demokratie zugefügte Wunde nicht heilen zu wollen – wenn uns diese Formulierung für das gegenwärtige System zur Regelung der EU-Institutionen gestattet ist – verhindert konkrete Fortschritte bei der Verwirklichung eines Raums der Freiheit, der Sicherheit und des Rechts, der unseres Erachtens jedoch zuallererst ein Raum der Demokratie sein muss. Seit der Errichtung von Europol hat das Europäische Parlament mehrfach die Notwendigkeit der Kontrolle hervorgehoben. Die beabsichtigte Ausweitung der Befugnisse von Europol zur Bekämpfung des Terrorismus, der Skandal, in den ein hoher Beamter von Europol verwickelt war, das Zögern der nationalen Polizeibehörden, ihre Daten Europol zu übermitteln, sowie die Bildung von „Parlopol“ – einer Gruppe von nationalen und europäischen Abgeordneten, die eine verstärkte demokratische Kontrolle von Europol und der Beschlüsse im Zusammenhang mit dem Raum der Freiheit, der Sicherheit und des Rechts fordern – haben den Rat bereits veranlasst, zumindest über die notwendige Durchführung einiger Reformen nachzudenken.
Vor allem hat der Rat von der Europäischen Kommission die Ausarbeitung einer - bis Ende dieses Jahres vorzulegenden - Mitteilung über die demokratische Kontrolle von Europol gefordert. Wir kennen die Einschätzungen von Kommissar Vitorino, der sich wiederholt für die Einsetzung eines gemischten Europol-Kontrollausschusses bestehend aus nationalen und europäischen Abgeordneten ausgesprochen hat, doch hoffen wir, hier zu erfahren, dass diese Reform beschleunigt wird. Unserer Auffassung nach müsste Europol nicht nur der demokratischen, sondern auch der Finanz- und Haushaltskontrolle sowie der gerichtlichen Kontrolle unterstellt werden. Die Finanz- und Haushaltskontrolle ist gegenwärtig unmöglich, da Europol von den Mitgliedstaaten und nicht aus dem Gemeinschaftshaushalt finanziert wird; auf diese Weise verfügen das Europäische Parlament und die Kommission über keinerlei Befugnis auf dem Gebiet der Finanzkontrolle, so dass sie die Tätigkeit der Einrichtung weder prüfen noch steuern können.
Die gerichtliche Kontrolle von Europol wird ebenfalls verwehrt. Der Gerichtshof besitzt faktisch keine umfassenden Kontrollbefugnisse. Außerdem sei hervorgehoben, dass die Beamten von Europol eine weitreichende und beinahe an Straffreiheit grenzende Immunität genießen, die sie sogar vor der gerichtlichen Kontrolle schützt, die auf nationaler Ebene wahrgenommen werden könnte.
Und schließlich wäre da noch das Problem der zunehmenden Ausweitung des Mandats und der Befugnisse von Europol. Während sich Europol anfänglich mit Drogenkriminalität befasste, werden seine Zuständigkeiten mit dem zur Prüfung anstehenden Rechtsakt im Wesentlichen auf sämtliche Formen der Kriminalität ausgeweitet. Um das Europäische Parlament in die Lage zu versetzen, seine Befürchtungen und Forderungen an die Adresse des Rates und der Kommission zu einem Zeitpunkt zu bekunden, an dem sie die Ausweitung der Befugnisse und der Zuständigkeiten von Europol beschließen wollen, sind nach unserem Dafürhalten neben den Änderungsanträgen zu den beiden von Belgien und Schweden vorgeschlagenen Rechtsakten noch weitere Änderungen zur Lösung des Problems erforderlich. Die Annahme der hiermit vorgeschlagenen Änderungen kann die zur Prüfung vorliegenden Initiativen klarstellen und verbessern und dem Rat und den Mitgliedstaaten eine eindeutige politische Botschaft dahingehend vermitteln, dass die gegenwärtige Situation kritisiert wird und gleichzeitig einige grundlegende Leitlinien für eine Reform vorgeschlagen werden.
Alles in allem müssen die vorstehenden Überlegungen zusammen mit dem Fehlen von Mitentscheidungsbefugnissen des Europäische Parlament im Bereich Justiz und Inneres alle Abgeordneten, die sich den demokratischen und freiheitlichen Grundsätzen verpflichtet fühlen, zur Ablehnung der beiden vorliegenden Initiativen veranlassen, was meines Erachtens dem Rat und den Mitgliedstaaten die Notwendigkeit und Dringlichkeit einer Reform von Europol bewusster machen würde."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, παρά τη σημασία των εξεταζόμενων πρωτοβουλιών, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο στην περίπτωση αυτή έχει μόνο συμβουλευτικό ρόλο, πράγμα που σημαίνει ότι αυτό που θα αποφασίσουμε με την ψήφο μας, όπως συμβαίνει συχνά σε αυτές τις περιπτώσεις, δεν θα ληφθεί καθόλου υπόψη από το Συμβούλιο. Παρά το γεγονός αυτό - ή μάλλον κυρίως για τον λόγο αυτόν - θα σταθώ στην αναγκαιότητα και τον επείγοντα χαρακτήρα της μεταρρύθμισης της Europol, για να καταστεί δυνατός ο δημοκρατικός και δικαστικός της έλεγχος.
Είναι τουλάχιστον πέντε χρόνια, από το 1996, που το Κοινοβούλιο προωθεί αυτό το αίτημα με την έκθεση του κ. Nassauer. Η έκθεση Nassauer είχε εκπέμψει ένα ισχυρό πολιτικό σήμα προς το Συμβούλιο. Είχε ζητήσει από τα κράτη μέλη να μην κυρώσουν τη Σύμβαση Europol παρά αφού υποβληθεί στο Ευρωπαϊκό Δικαστήριο, δηλαδή σε μια εξουσία λήψης αποφάσεων, για να προδικάσει την ερμηνεία και την ορθή εφαρμογή της. Η έκθεση του συναδέλφου Nassauer αντιμετώπιζε με υποδειγματικό τρόπο τα προβλήματα που έθεταν η Europol και η σχετική Σύμβαση και που είναι τα ίδια με αυτά που υπάρχουν και σήμερα. Η επίλυση των προβλημάτων αυτών δεν είναι πρόβλημα των πολιτικών ομάδων, δεν είναι πρόβλημα του εισηγητή ή του συναδέλφου Nassauer: ο δημοκρατικός και δικαστικός έλεγχος της Europol είναι θεσμικό πρόβλημα.
Το να μην θέλουμε να θεραπεύσουμε αυτήν την πληγή που έχει καταφερθεί στην ευρωπαϊκή δημοκρατία - αν μπορούμε να μιλάμε με αυτούς τους όρους για το σύστημα που διέπει σήμερα τα θεσμικά όργανα της Ένωσης - υποδηλώνει την αδυναμία μας να προχωρήσουμε με συγκεκριμένους τρόπους στην υλοποίηση ενός χώρου που ναι μεν θα είναι χώρος ασφάλειας, δικαιοσύνης και ελευθερίας, αλλά που εμείς πιστεύουμε ότι πρέπει να είναι, προπαντός και
χώρος δημοκρατίας. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο επιβεβαίωσε από τη στιγμή της δημιουργίας της Europol την ανάγκη ελέγχου της. Η πρόβλεψη αύξησης των εξουσιών της Europol για την αντιμετώπιση της έκτακτης ανάγκης της τρομοκρατίας, το σκάνδαλο στο οποίο ενεπλάκη ένας ανώτερος υπάλληλος της Europol και η επιφυλακτικότητα που δείχνουν οι εθνικές νομοθεσίες όσον αφορά τη διαβίβαση των δεδομένων τους στη Europol, καθώς και η δημιουργία της Parlopol - μιας ομάδας βουλευτών των εθνικών κοινοβουλίων και του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου που υποστηρίζουν τη σημασία της αύξησης του δημοκρατικού ελέγχου επί της Europol και επί των αποφάσεων που λαμβάνονται στο πλαίσιο του χώρου δικαιοσύνης, ελευθερίας και ασφάλειας - έχουν ήδη ωθήσει το Συμβούλιο να προβληματιστεί τουλάχιστον για την ανάγκη υλοποίησης ορισμένων μεταρρυθμίσεων.
Πρώτα από όλα, το Συμβούλιο ζήτησε από την Ευρωπαϊκή Επιτροπή να εκπονήσει, μέχρι το τέλος του έτους, μια ανακοίνωση σχετικά με τον δημοκρατικό έλεγχο της Europol. Γνωρίζουμε τις εκτιμήσεις του Επιτρόπου Vitorino, ο οποίος έχει εκφραστεί κατ’ επανάληψη υπέρ μιας επιτροπής που θα αποτελείται από μέλη των εθνικών κοινοβουλίων και του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, αλλά ελπίζουμε να καταλάβουμε εδώ ότι οι χρόνοι θα επιταχυνθούν ενόψει της μεταρρύθμισης αυτής. Εμείς πιστεύουμε ότι, σε ένα δημοκρατικό πλαίσιο, η Europol θα πρέπει να υπόκειται όχι μόνο στον δημοκρατικό έλεγχο, αλλά και σε χρηματοδοτικό και δημοσιονομικό έλεγχο, καθώς και σε δικαστικό έλεγχο. Σήμερα ο χρηματοδοτικός και δημοσιονομικός έλεγχος είναι αδύνατος, καθώς η Europol χρηματοδοτείται από τα εθνικά κράτη και όχι από τον κοινοτικό προϋπολογισμό. Με αυτόν τον τρόπο, το Κοινοβούλιο και η Επιτροπή δεν έχουν καμία εξουσία χρηματοδοτικού ελέγχου, μην μπορώντας έτσι ούτε να λογοκρίνουν ούτε να κατευθύνουν τη δράση του οργανισμού.
Ο δικαστικός έλεγχος δεν είναι, ούτε αυτός, εφικτός. Στην πραγματικότητα, στο Ευρωπαϊκό Δικαστήριο δεν επιτρέπονται πλήρεις εξουσίες ελέγχου. Πρέπει επίσης να υπογραμμιστεί ότι οι υπάλληλοι της Europol χαίρουν τόσο ευρείας ασυλίας που μοιάζει περισσότερο με εγγύηση ατιμωρησίας, η οποία τους προστατεύει ακόμα και έναντι του δικαστικού ελέγχου που θα μπορούσε να ασκείται σε εθνικό επίπεδο.
Υπάρχει, τέλος, το πρόβλημα της προοδευτικής αύξησης της εντολής και των εξουσιών. Εάν η Europol ασχολούνταν αρχικά με την εγκληματικότητα που συνδέεται με τα ναρκωτικά, με την εξεταζόμενη πράξη οι αρμοδιότητές της διευρύνονται σε ουσιαστικά όλα τα είδη εγκληματικότητας. Εμείς θεωρούμε επομένως ότι, για να μπορέσει το Κοινοβούλιο να εκφράσει τις ανησυχίες του και τα αιτήματά του στο Συμβούλιο και την Επιτροπή, σε μια στιγμή κατά την οποία ετοιμάζονται να αποφασίσουν να διευρύνουν τις εξουσίες και τις αρμοδιότητες της Europol, εκτός των τροπολογιών σχετικά με τις δύο πράξεις που πρότειναν το Βέλγιο και η Σουηδία, χρειάζονται και άλλες τροπολογίες για την επίλυση αυτού του προβλήματος. Θεωρούμε ότι οι προτεινόμενες τροπολογίες μπορούν να επιτελέσουν τη λειτουργία της αποσαφήνισης και της βελτίωσης των εξεταζόμενων πρωτοβουλιών και να στείλουν στο Συμβούλιο και τα κράτη μέλη ένα πολιτικό μήνυμα όπου θα επικρίνεται η τρέχουσα κατάσταση και θα προτείνονται ορισμένες θεμελιώδεις μεταρρυθμιστικές γραμμές.
Τέλος, ο συνδυασμός των εκτιμήσεων που αναφέρθηκαν και η απουσία εξουσιών συναπόφασης του Κοινοβουλίου σε θέματα δικαιοσύνης και εσωτερικών υποθέσεων πρέπει να ωθήσουν όλους αυτούς που υποστηρίζουν τις αρχές της δημοκρατίας και της ελευθερίας να απορρίψουν τις εν λόγω πρωτοβουλίες, γεγονός που, κατά τη γνώμη μου, θα έκανε το Συμβούλιο και τα κράτη μέλη να αποκτήσουν μεγαλύτερη επίγνωση της αναγκαιότητας και του επείγοντος χαρακτήρα της μεταρρύθμισης της Europol."@el8
".
Mr President, Commissioner, despite the importance of the initiatives before us, the European Parliament is, on this matter, only being consulted. That means that, as often happens in these cases, the decision we take with our vote will not be taken into any account by the Council. In spite of this, or rather, especially because of this, I want to focus on the need for urgent reform of Europol, in order to allow democratic and judicial control.
Parliament has been calling for this for at least five years, since the presentation of the Nassauer report in 1996. The Nassauer report sent a strong political signal to the Council. It called upon the Member States not to ratify the Europol Convention until it had been placed under the control of the Court of Justice, that is, until the Court of Justice had been given the necessary decision-making authority over its interpretation and proper implementation. Mr Nassauer’s report was exemplary in its handling of the problems encountered by Europol and the Convention, which remain the same today. Resolution of these problems does not depend on the political groups, the rapporteur or Mr Nassauer: the judicial and democratic control of Europol is an institutional matter.
The refusal to bind up this wound inflicted on European democracy, if we can talk about the system regulating the Union’s institutions today in these terms, implies that it would be impossible to make any tangible progress in creating an area which is genuinely an area of security, of justice and of freedom but which we feel must be first and foremost an area of democracy. Since the setting-up of Europol, the European Parliament has pointed out the need to supervise it. The plan to increase Europol’s powers to deal with the critical situation with regard to terrorism, the scandal involving a Europol senior official and the reluctance of the national police forces to transmit their data to Europol, as well as the creation of Parlopol – a group of national and European Members of Parliament upholding the importance of increasing democratic control over Europol and its decisions within the area of justice, freedom and security – have already led the Council to reflect at least on the need to introduce some reforms.
Most importantly, the Council requested that the Commission draw up a communication on the democratic control of Europol by the end of the year. We know the opinion of Commissioner Vitorino, who has stated many times that he considers it appropriate to set up a committee composed of members of the national and European parliaments, but we hope to hear now that the timetable for this reform will be speeded up. We feel that, in a democratic framework, Europol should be subject to financial, budgetary and judicial control as well as democratic control. Financial and budgetary control are currently impossible in that Europol is funded by the national States and not by the Community budget; thus Parliament and the Commission have no power of budgetary or financial control and cannot therefore either criticise or direct the activities of that body.
Judicial control has also been denied. Indeed, the Court of Justice has been denied full powers of judicial control. We should also note that Europol officials benefit from immunity that is so wide-ranging that it is like a guarantee of impunity, protecting them with regard to the judicial control which can be exercised at national level.
Then there is the problem of the gradual increase in the mandate and powers of Europol. Although Europol initially dealt with drug-related crime, the act under consideration widens the powers of Europol to what is, in essence, all types of crime. To enable the European Parliament to express its concerns and requests to the Council and the Commission at a time when they are preparing to take decisions enlarging Europol’s powers and jurisdiction, we feel that, in addition to the amendments on the two Acts proposed by Belgium and Sweden, other amendments are necessary to resolve this issue. In our opinion, the amendments tabled may perform the function of clarifying and improving the initiatives under consideration and send the Council and the Member States a clear political message criticising the current situation and proposing several fundamental guidelines for reform.
Lastly, the combination of the factors I have mentioned and the lack of codecision powers conferred on the European Parliament with regard to justice and home affairs must prompt all those who hold dear the principles of democracy and freedom to reject the two initiatives under consideration, for I feel this would make the Council and the Member States more aware of the urgent need to reform Europol."@en3
"(IT) Señor Presidente, señor Comisario, a pesar de la importancia de las iniciativas que nos ocupan, en este caso al Parlamento Europeo se le hace una mera consulta, es decir, que lo que vamos a decidir con nuestro voto, como ocurre con frecuencia en estos casos, no será tenido mínimamente en cuenta por el Consejo. Con todo y con esto, mejor dicho, sobre todo por esto, me detendré en la necesidad y la urgencia de la reforma de Europol para permitir su control democrático y jurisdiccional.
Hace al menos cinco años, desde 1996, que el Parlamento viene formulando esta solicitud a través del informe del Sr. Nassauer. El informe Nassauer lanzó una fuerte señal política al Consejo. El mismo pedía a los Estados miembros que no ratificasen el Convenio Europol mientras éste no se atribuyera al Tribunal de Justicia, es decir, a una competencia decisoria, prejudicial en la interpretación y en la correcta aplicación del mismo. El informe del Sr. Nassauer describía de manera ejemplar los problemas que Europol y que el Convenio correspondiente daban por descontados y que son los mismos que aún hoy subsisten. La solución a estos problemas no es un problema de Grupos políticos, no es un problema del ponente o del Sr. Nassauer: el control jurisdiccional y democrático de Europol es un problema institucional.
El hecho de no querer cerrar esta herida causada a la democracia europea – si podemos hablar en estos términos del sistema que hoy regula las Instituciones de la Unión – supone la imposibilidad de avanzar en términos concretos en la realización de un espacio que no cabe duda de que debe ser de seguridad, de justicia y de libertad, pero que consideramos que sobre todo y
debe ser un espacio de democracia. Es desde la creación de Europol que el Parlamento Europeo ha reafirmado la necesidad de permitir su control. La previsión de aumentar los poderes de Europol para hacer frente a la emergencia del terrorismo, el escándalo que ha implicado a un alto funcionario de Europol y la reticencia de las policías nacionales a la hora de transmitir a Europol sus datos, así como la creación de Parlopol – un grupo de diputados nacionales y europeos que reivindican la importancia de aumentar el control democrático sobre Europol y sobre las decisiones adoptadas en el ámbito del espacio de justicia, libertad y seguridad – han empujado al Consejo a reflexionar al menos sobre la necesidad de llevar a cabo algunas reformas.
Ante todo, el Consejo ha pedido a la Comisión Europea que elabore, antes de finales de año, una comunicación sobre el control democrático de Europol. Conocemos las valoraciones del Comisario Vitorino que se ha mostrados en múltiples ocasiones favorable a una comisión integrada por diputados nacionales y europeos, pero esperamos escuchar aquí que los plazos se acelerarán con vistas a esta reforma. Pensamos que en este marco democrático Europol no solo debería someterse al control democrático, sino también al control financiero y presupuestario, así como al control jurisdiccional. Actualmente, el control financiero y presupuestario es imposible, ya que Europol está financiado por los Estados nacionales y no por el presupuesto comunitario. De este modo, el Parlamento y la Comisión carecen de cualquier poder de control financiero, por lo que no pueden ni censurar ni dirigir la labor del organismo.
También se niega el control jurisdiccional. En efecto, al Tribunal de Justicia no se le autorizan plenos poderes de control. Asimismo hay que recalcar que los funcionarios de Europol gozan de una inmunidad tan amplia que se parece más a una garantía de impunidad, que les protege también frente al control jurisdiccional que podría ejercerse a escala nacional.
Por último, existe el problema del progresivo aumento del mandato y de los poderes. Si Europol se ocupaba inicialmente de la delincuencia ligada a la droga, con el acto en cuestión sus competencias se extienden, de hecho, a todos los tipos de delincuencia. En consecuencia, consideramos que para permitir al Parlamento expresar sus preocupaciones y peticiones al Consejo y a la Comisión en un momento en el que están a punto de tomar la decisión de ampliar los poderes y las competencias de Europol, además de las enmiendas a ambas iniciativas propuestas por Bélgica y Suecia, son necesarias otras enmiendas para resolver este problema. Pensamos que las enmiendas propuestas pueden servir para aclarar y mejorar las iniciativas en cuestión y transmitir al Consejo y a los Estados miembros un mensaje político de crítica de la situación actual y de propuesta de algunas líneas de reforma fundamentales.
Por último, las consideraciones anteriores y la falta de poderes de codecisión del Parlamento en materia de justicia y de asuntos interiores deben obligar a todos aquellos que respaldan los principios de democracia y de libertad a rechazar las dos iniciativas que nos ocupan. Esto, a mi modo de ver, convertiría al Consejo y a los Estados miembros en más conscientes de la necesidad y de la urgencia de reformar Europol."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tutkittavana olevien aloitteiden merkityksestä huolimatta tässä tapauksessa Euroopan parlamenttia vain kuullaan, toisin sanoen kuten tällaisissa tapauksissa usein käy, neuvosto ei ota missään määrin huomioon sitä, mitä me äänestyksellämme päätämme. Tästä huolimatta tai oikeastaan juuri tämän vuoksi haluan puhua Europolin uudistamisen tarpeesta ja kiireellisyydestä demokraattisen ja juridisen valvonnan mahdollistamiseksi.
Parlamentti on ainakin viiden vuoden ajan vuodesta 1996 esittänyt tämän pyynnön Nassauerin mietinnön välityksellä. Nassauerin mietinnössä neuvostolle annettiin tärkeä viesti. Siinä kehotettiin jäsenvaltioita olemaan ratifioimatta Europol-yleissopimusta, jos sitä ei annettaisi yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, siis päätösvaltaiselle elimelle, joka voi päättää ennakkoon, onko sopimusta tulkittu ja sovellettu oikein. Kollega Nassauerin mietinnössä nostettiin esimerkillisesti esiin ne ongelmat, joita Europoliin ja siihen liittyvään yleissopimukseen sisältyi, ja nämä samat ongelmat ovat edelleen olemassa. Näiden ongelmien ratkaiseminen ei ole poliittisten ryhmien, eikä liioin esittelijän tai kollega Nassauerin tehtävä: Europolin juridinen ja demokraattinen valvonta on institutionaalinen ongelma.
Se, että tätä eurooppalaista demokratiaa vahingoittavaa haittatekijää ei haluta poistaa jos nyt voimme puhua näin unionin toimielimiä tällä hetkellä säätelevästä järjestelmästä estää konkreettisesti edistämästä sellaisen alueen toteuttamista, joka perustuu kylläkin turvallisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja vapauteen, mutta jonka on meidän mielestämme perustuttava ennen kaikkea ja ehdottomasti demokratiaan. Euroopan parlamentti on Europolin perustamisesta lähtien korostanut tarvetta varmistaa sen valvonta. Pyrkimys lisätä Europolin valtuuksia terrorismin torjunnassa, Europolin virkamiehen sekaantuminen skandaaliin, jäsenvaltioiden poliisiviranomaisten viivyttely tietojen lähettämisessä Europolille sekä Parlpolin perustaminen Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien jäsenten muodostama ryhmä, joka vaatii Europolin demokraattisen valvonnan sekä vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvan alueen puitteissa tehtävien päätösten lisäämistä ovat panneet neuvoston pohtimaan ainakin eräiden uudistusten toteuttamisen tarpeellisuutta.
Neuvosto on ensinnäkin kehottanut komissiota laatimaan vuoden loppuun mennessä tiedonannon Europolin demokraattisesta valvonnasta. Tiedämme, minkälaisia arvioita komission jäsen Vitorino on esittänyt, kun hän on useaan otteeseen toistanut tukevansa jäsenvaltioiden parlamenttien ja Euroopan parlamentin jäsenistä koostuvaa sekavaliokuntaa, mutta toivottavasti saamme täällä kuulla, että tämän uudistuksen toteuttamista vauhditetaan. Katsomme, että demokraattisessa kehyksessä Europol pitäisi asettaa paitsi demokraattisen valvonnan, myös varainhoitoa ja talousarviota koskevan valvonnan sekä juridisen valvonnan alaiseksi. Tällä hetkellä varainhoidon ja talousarvion valvonta on mahdotonta, koska Europolin rahoitus on peräisin jäsenvaltioilta, ei yhteisön talousarviosta. Tästä syystä Euroopan parlamentilla ja komissiolla ei ole minkäänlaisia varainhoidon eikä talousarvion valvontavaltuuksia, joten ne eivät voi peittää tai ohjata elimen toimintaa.
Myös oikeudellinen valvonta puuttuu: yhteisöjen tuomioistuimella ei nimittäin ole Europolin täydellistä oikeudellista valvontavaltaa. Lisäksi on syytä korostaa, että Europolin virkamiehillä on niin laaja koskemattomuus, että sitä voitaisiin verrata koskemattomuuden takaamiseen, ja tämä koskemattomuus suojelee heitä jäsenvaltioiden oikeudellisen valvonnan yhteydessä.
Tämän lisäksi on vielä Europolin toimeksiannon ja valtuuksien asteittaiseen lisäämiseen liittyvä ongelma. Vaikka Europol alun perin käsittelikin huumeisiin liittyvää rikollisuutta, kyseisessä säädöksessä Europolin valtuuksia lisätään huomattavasti ulottamalla ne koskemaan kaikenlaista rikollisuutta. Näin ollen, jotta parlamentin olisi mahdollista esittää huolensa ja pyyntönsä neuvostolle ja komissiolle silloin, kun ne ovat päättämässä Europolin valtuuksien laajentamisesta, Belgian ja Ruotsin esittämistä kahdesta säädöksestä tehtyjen tarkistusten lisäksi näkemyksemme mukaan tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan muitakin tarkistuksia. Mielestämme tutkittavana olevia aloitteita voidaan ehdotettujen tarkistusten avulla selkiyttää ja parantaa ja antaa neuvostolle ja jäsenvaltioille poliittinen viesti, jolla arvostellaan tämänhetkistä tilannetta ja ehdotetaan eräitä olennaisia uudistuslinjauksia.
Lopuksi, edellä esitetyt huomiot ja Euroopan parlamentin yhteispäätösvaltuuksien puuttuminen oikeus- ja sisäasioissa pitäisi antaa kaikille demokratian ja vapauden periaatteita tärkeinä pitäville syyn hylätä kaksi käsiteltävänä olevaa aloitetta, mikä saisi mielestäni neuvoston ja jäsenvaltiot käsittämään paremmin, että Europolin uudistus on tarpeellinen ja kiireellinen."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, en dépit de l'importance des initiatives portées à notre attention, le Parlement n'est que consulté ; autant dire que ce nous allons décider par notre vote ne sera aucunement pris en considération par le Conseil, comme cela arrive fréquemment dans ces cas-là. Malgré cela - et je dirais même : surtout pour cela - j'insisterai sur la nécessité et l'urgence de la réforme d'Europol, afin de rendre possible un contrôle démocratique et juridictionnel.
Cela fait au moins cinq ans, depuis 1996, depuis le rapport Nassauer, que le Parlement met en avant cette requête. Le rapport Nassauer avait lancé un signal politique fort au Conseil. Il avait demandé aux États membres de ne pas ratifier la convention Europol tant que celle-ci n'aurait pas été attribuée à la Cour de justice, c'est-à-dire à une compétence décisionnelle, préjudicielle dans l'interprétation et l'application correcte de cette même convention. Le rapport de M. Nassauer traçait de manière exemplaire les problèmes qu'Europol et la convention y relative comportaient, et qui subsistent encore aujourd'hui. La solution de ces problèmes ne relève pas des groupes politiques, du rapporteur ou de M. Nassauer : le contrôle juridictionnel et démocratique est un problème institutionnel.
Ne pas vouloir remédier à ce coup porté à la démocratie européenne - si tant est que l'on puisse parler en ces termes du système qui régit aujourd'hui les institutions de l'Union - a pour conséquence qu'il est impossible d'avancer en termes concrets dans la réalisation d'un espace qui, certes, doit être un espace de sécurité, de justice et de liberté, mais dont nous estimons qu'il doit être, surtout et avant tout, un espace de démocratie. Depuis la création d'Europol, le Parlement européen a affirmé à plusieurs reprises qu'il était nécessaire de pouvoir exercer un contrôle sur cet organe. Le renforcement prévu des pouvoirs d'Europol face à la montée du terrorisme, le scandale auquel un fonctionnaire d'Europol a été mêlé et la réticence des services nationaux de police à transmettre à Europol leurs informations, ainsi que la constitution de Parlopol - un groupe de députés nationaux et européens qui demandent un renforcement du contrôle démocratique sur Europol et sur les décisions prises dans le cadre de l'espace de justice, de liberté et de sécurité -, ont incité le Conseil à réfléchir au moins sur la nécessité d'accomplir certaines réformes.
Tout d'abord, le Conseil a invité la Commission à élaborer d'ici à la fin de l'année une communication relative au contrôle démocratique à exercer sur Europol. Nous connaissons l'avis du commissaire Vitorino, qui s'est exprimé à plusieurs reprises en faveur d'une commission composée de parlementaires nationaux et européens, mais nous espérons entendre ici que les délais seront accélérés en vue de cette réforme. Nous pensons que, dans un cadre démocratique, Europol devrait être soumis non seulement au contrôle démocratique mais aussi au contrôle financier et budgétaire, ainsi qu'au contrôle juridictionnel. Aujourd'hui, le contrôle financier et budgétaire est impossible, dans la mesure où Europol est financé par les États nationaux et non par le budget communautaire. De cette manière, le Parlement européen et la Commission ne disposent d'aucun pouvoir de contrôle financier et budgétaire et ne peuvent donc critiquer le fonctionnement de cet organisme, ni influer sur celui-ci.
Le contrôle juridictionnel, lui non plus, n'est pas reconnu. En effet, la Cour de justice ne bénéficie pas d'un pouvoir de contrôle plein et entier. Il faut aussi souligner que les fonctionnaires d'Europol jouissent d'une large immunité qui les protège également à l'égard du contrôle juridictionnel qui pourrait être exercé au niveau national.
Il y a enfin l'extension progressive du mandat et des pouvoirs. Alors qu'Europol était chargé initialement de la criminalité liée à la drogue, l'acte à l'examen tend à étendre les compétences d'Europol à pratiquement tous les types de criminalité. Nous estimons donc que, pour permettre au Parlement européen de faire part au Conseil et à la Commission de ses préoccupations et de ses desiderata au moment où ceux-ci s'apprêtent à renforcer les pouvoirs et les compétences d'Europol, outre les amendements portant sur les deux actes soumis par la Belgique et la Suède, d'autres amendements sont nécessaires pour résoudre ce problème. Nous pensons que les amendements proposés peuvent contribuer à clarifier et à améliorer les initiatives en question et permettre d'adresser au Conseil ainsi qu'aux États membres un message politique pour critiquer la situation actuelle et proposer quelques grandes orientations en vue d'une réforme.
Enfin, les considérations précédemment émises et l'absence de pouvoir de codécision du Parlement européen en matière de justice et d'affaires intérieures doivent inciter tous ceux qui ont à cœur les principes de démocratie et de liberté à rejeter les deux initiatives à l'examen, ce qui, à mon avis, ferait prendre davantage conscience au Conseil et aux États membres de la nécessité et de l'urgence d'une réforme d'Europol."@fr6
".
Mr President, Commissioner, despite the importance of the initiatives before us, the European Parliament is, on this matter, only being consulted. That means that, as often happens in these cases, the decision we take with our vote will not be taken into any account by the Council. In spite of this, or rather, especially because of this, I want to focus on the need for urgent reform of Europol, in order to allow democratic and judicial control.
Parliament has been calling for this for at least five years, since the presentation of the Nassauer report in 1996. The Nassauer report sent a strong political signal to the Council. It called upon the Member States not to ratify the Europol Convention until it had been placed under the control of the Court of Justice, that is, until the Court of Justice had been given the necessary decision-making authority over its interpretation and proper implementation. Mr Nassauer’s report was exemplary in its handling of the problems encountered by Europol and the Convention, which remain the same today. Resolution of these problems does not depend on the political groups, the rapporteur or Mr Nassauer: the judicial and democratic control of Europol is an institutional matter.
The refusal to bind up this wound inflicted on European democracy, if we can talk about the system regulating the Union’s institutions today in these terms, implies that it would be impossible to make any tangible progress in creating an area which is genuinely an area of security, of justice and of freedom but which we feel must be first and foremost an area of democracy. Since the setting-up of Europol, the European Parliament has pointed out the need to supervise it. The plan to increase Europol’s powers to deal with the critical situation with regard to terrorism, the scandal involving a Europol senior official and the reluctance of the national police forces to transmit their data to Europol, as well as the creation of Parlopol – a group of national and European Members of Parliament upholding the importance of increasing democratic control over Europol and its decisions within the area of justice, freedom and security – have already led the Council to reflect at least on the need to introduce some reforms.
Most importantly, the Council requested that the Commission draw up a communication on the democratic control of Europol by the end of the year. We know the opinion of Commissioner Vitorino, who has stated many times that he considers it appropriate to set up a committee composed of members of the national and European parliaments, but we hope to hear now that the timetable for this reform will be speeded up. We feel that, in a democratic framework, Europol should be subject to financial, budgetary and judicial control as well as democratic control. Financial and budgetary control are currently impossible in that Europol is funded by the national States and not by the Community budget; thus Parliament and the Commission have no power of budgetary or financial control and cannot therefore either criticise or direct the activities of that body.
Judicial control has also been denied. Indeed, the Court of Justice has been denied full powers of judicial control. We should also note that Europol officials benefit from immunity that is so wide-ranging that it is like a guarantee of impunity, protecting them with regard to the judicial control which can be exercised at national level.
Then there is the problem of the gradual increase in the mandate and powers of Europol. Although Europol initially dealt with drug-related crime, the act under consideration widens the powers of Europol to what is, in essence, all types of crime. To enable the European Parliament to express its concerns and requests to the Council and the Commission at a time when they are preparing to take decisions enlarging Europol’s powers and jurisdiction, we feel that, in addition to the amendments on the two Acts proposed by Belgium and Sweden, other amendments are necessary to resolve this issue. In our opinion, the amendments tabled may perform the function of clarifying and improving the initiatives under consideration and send the Council and the Member States a clear political message criticising the current situation and proposing several fundamental guidelines for reform.
Lastly, the combination of the factors I have mentioned and the lack of codecision powers conferred on the European Parliament with regard to justice and home affairs must prompt all those who hold dear the principles of democracy and freedom to reject the two initiatives under consideration, for I feel this would make the Council and the Member States more aware of the urgent need to reform Europol."@lv10
". −
Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, niettegenstaande het belang van deze initiatieven wordt het Europees Parlement slechts geraadpleegd. Dit betekent dat, zoals zo vaak in dergelijke gevallen, de Raad op geen enkele wijze met de uitkomst van onze stemming rekening zal houden. Desalniettemin zal ik juist daarom stil blijven staan bij de noodzaak en het dringende karakter van de hervorming van Europol, met het oog op democratische controle en rechterlijk toezicht op dat orgaan.
Het Parlement heeft in ieder geval al in 1996 een verzoek in die zin gedaan met het verslag-Nassauer. Dat verslag gaf een duidelijk politiek signaal af in de richting van de Raad, door de lidstaten te vragen de Europol-Overeenkomst niet te ratificeren zolang er geen prejudiciële beslissingsbevoegdheid verleend was aan het Hof van Justitie inzake de interpretatie en correcte toepassing van de overeenkomst. Het verslag-Nassauer schetste op voorbeeldige wijze de toenmalige problemen rond Europol en de Europol-Overeenkomst. Die problemen bestaan nog steeds en de oplossing ervan is geen probleem van de fracties of de rapporteur, collega Nassauer. Nee, rechterlijk toezicht en democratische controle op Europol vormen een institutioneel probleem.
Daar men deze wonde van de Europese democratie −zo wij die term al kunnen gebruiken voor de manier waarop de instellingen van de Unie nu geregeld zijn − niet wenst te helen, is het onmogelijk concrete vooruitgang te boeken in de richting van een ruimte van vrijheid, veiligheid en rechtvaardigheid. Wij zijn trouwens van mening dat het eerst en vooral een ruimte van democratie moet zijn. Vanaf de oprichting van Europol heeft het Europees Parlement de noodzaak verdedigd dat dit nieuwe orgaan gecontroleerd zou worden. De verwachte uitbreiding van de bevoegdheden van Europol om het hoofd te bieden aan de door het terrorisme ontstane noodsituatie; het schandaal waarin een hoge ambtenaar van Europol verwikkeld is geraakt; door de terughoudendheid van de nationale politiediensten om hun gegevens aan Europol over te dragen; alsmede door het creëren van Parlopol (een groep van nationale en Europese parlementsleden die het belang claimen van meer democratische controle op Europol en de besluiten die in het kader van de ruimte van vrijheid, veiligheid en rechtvaardigheid worden genomen), − dat alles heeft de Raad al gestimuleerd om in ieder geval na te denken over de noodzaak enkele hervormingen te realiseren.
De Raad heeft de Commissie dringend gevraagd om nog vóór het einde van het jaar een mededeling te maken over de democratische controle op Europol. Wij zijn op de hoogte van de ideeën van commissaris Vitorino, die zich herhaalde malen heeft uitgesproken voor een commissie van nationale en Europese parlementsleden. Wij hopen hier echter te vernemen dat er met het oog op deze hervorming een korter tijdpad komt. In een democratische context moet er volgens ons niet alleen democratische controle op Europol zijn, maar moet er naast toezicht door de rechter ook sprake zijn van financiële en budgettaire controle. Deze vormen van controle zijn niet mogelijk, daar Europol door de lidstaten wordt gefinancierd en niet via de begroting van de Gemeenschap. Op deze manier kunnen het Parlement en de Commissie geen enkele financiële controle uitoefenen, daar zij het beleid van dat orgaan kunnen afkeuren noch beïnvloeden.
Er is ook geen sprake van rechterlijk toezicht, want het Hof van Justitie is daarvoor niet ten volle bevoegd. Ook moet erop gewezen worden dat de ambtenaren van Europol een mate van immuniteit genieten die eerder lijkt op een garantie voor straffeloosheid. Hun immuniteit beschermt hen ook tegen mogelijk rechterlijk toezicht op nationaal niveau.
Tot slot is er het probleem van de geleidelijke groei van het mandaat en de bevoegdheden. Oorspronkelijk hield Europol zich bezig met aan drugs gerelateerde criminaliteit, maar met deze voorstellen worden de bevoegdheden in wezen uitgebreid tot alle vormen van criminaliteit. Op dit moment maken de Raad en de Commissie zich op om de bevoegdheden van Europol te verruimen. Om in dit kader het Parlement in staat te stellen zijn zorgen en verzoeken aan de twee andere instellingen duidelijk te maken, zijn er volgens ons naast de amendementen op de onderhavige twee initiatieven van België en Zweden andere amendementen nodig om dit probleem op te lossen. De voorgestelde amendementen kunnen ertoe dienen om de initiatieven die wij behandelen te verduidelijken en te verbeteren. Tevens bevatten die amendementen een politieke boodschap voor de Raad en de lidstaten met kritiek op de huidige situatie en voorstellen voor enkele fundamentele hervormingen.
Ter afsluiting wil ik opmerken dat de combinatie van de bovenstaande opmerkingen en het ontbreken van medebeslissingsbevoegdheden van het Parlement op het vlak van justitie en binnenlandse zaken ertoe moet leiden dat al degenen die hechten aan de principes van democratie en vrijheid, deze twee initiatieven verwerpen. Dat zou de Raad en de lidstaten volgens mij meer bewust maken van het feit dat hervorming van Europol noodzakelijk en urgent is."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, apesar da importância das iniciativas em análise, o Parlamento Europeu é, neste caso, apenas consultado, o que significa que o que vamos decidir com o nosso voto, como acontece frequentemente em casos como este, não será minimamente tido em conta pelo Conselho. Apesar disso - ou melhor, sobretudo por isso -, deter-me-ei na questão da necessidade e urgência da reforma da Europol, para permitir o seu controlo democrático e jurisdicional.
Há pelo menos cinco anos, desde 1996, com o relatório Nassauer, que o Parlamento faz esta proposta. O relatório Nassauer lançou um sinal político forte ao Conselho. Solicitava aos Estados-Membros que não ratificassem a Convenção Europol enquanto esta não fosse atribuída ao Tribunal de Justiça, ou seja, a um órgão com competência em matéria de tomada de decisões e em matéria prejudicial no âmbito da sua interpretação e correcta aplicação. O relatório do colega Nassauer delineava de modo exemplar os problemas subjacentes à Europol e à correspondente Convenção, problemas que são os mesmos que ainda hoje persistem. A solução desses problemas não é um problema de grupos políticos, não é problema do relator ou do colega Nassauer: o controlo jurisdicional e democrático da Europol é um problema institucional.
Não querer curar esta ferida infligida à democracia europeia - se é que podemos falar nestes termos do sistema que hoje regula as Instituições da União - significa a impossibilidade de avançar em termos concretos na realização de um espaço que seja, efectivamente, de segurança, que seja, efectivamente, de justiça, que seja, efectivamente, de liberdade, mas que nós consideramos que deve ser, sobretudo e
um espaço de democracia. Desde a criação da Europol que o Parlamento Europeu tem insistido na necessidade de tornar possível o seu controlo. A previsão de aumentar os poderes da Europol para fazer face à emergência do terrorismo, o escândalo que envolveu um alto funcionário da Europol e as reticências das polícias nacionais quanto a transmitirem os seus dados à Europol, assim como a criação do Parlopol - um grupo de deputados nacionais e europeus que reivindicam a importância de aumentar o controlo democrático sobre a Europol e sobre as decisões tomadas no âmbito do espaço de liberdade, de segurança e de justiça -, levaram já o Conselho a reflectir, pelo menos, sobre a necessidade de proceder a algumas reformas.
Em primeiro lugar, o Conselho solicitou à Comissão Europeia que elaborasse, até ao fim do ano, uma comunicação sobre o controlo democrático da Europol. Conhecemos as ideias do Senhor Comissário Vitorino, que, por diversas vezes, se pronunciou a favor de uma comissão constituída por deputados nacionais e europeus, mas esperamos ouvir dizer que os prazos serão encurtados com vista a essa reforma. Pensamos que, num quadro democrático, a Europol deveria estar sujeita não só ao controlo democrático, mas também ao controlo financeiro e orçamental, assim como ao controlo jurisdicional. O controlo financeiro e orçamental é hoje impossível, pois a Europol é financiada pelos Estados nacionais e não pelo orçamento comunitário. Deste modo, o Parlamento e a Comissão não têm qualquer poder de controlo financeiro, não podendo, por isso, nem censurar nem orientar as actividades daquele organismo.
O controlo jurisdicional é também negado. Com efeito, ao Tribunal de Justiça não são permitidos plenos poderes de controlo. Deve também salientar-se que os funcionários da Europol gozam de uma imunidade tão ampla que mais parece uma garantia de impunidade, que os protege também do controlo jurisdicional que poderia ser exercido a nível nacional.
Há, finalmente, o problema da extensão progressiva do mandato e do aumento dos poderes. Se a Europol se ocupava inicialmente da criminalidade associada à droga, com o documento em análise as suas competências são alargadas a praticamente todos os tipos de criminalidade. Consideramos, portanto, que, para permitir que o Parlamento expresse as suas preocupações e pretensões ao Conselho e à Comissão, num momento em que se preparam para decidir o alargamento dos poderes e das competências da Europol, para além das alterações aos dois actos propostos pela Bélgica e pela Suécia, são necessárias outras alterações para resolver este problema. Pensamos que as alterações propostas podem ter a função de esclarecer e melhorar as iniciativas em análise e de enviar ao Conselho e aos Estados-Membros uma mensagem política de crítica da situação actual e de proposta de algumas linhas fundamentais de reforma.
Finalmente, o conjunto das disposições referidas e a ausência de poderes de co-decisão do Parlamento em matéria de justiça e de assuntos internos devem levar todos quantos prezam os princípios da democracia e da liberdade a rejeitar as duas iniciativas em análise, o que, a meu ver, tornaria o Conselho e os Estados-Membros mais conscientes da necessidade e da urgência da reforma da Europol."@pt11
"Herr talman, herr kommissionär! Trots att de initiativ vi har att ta ställning till är så viktiga har Europaparlamentet endast en rådgivande roll i detta fall. Detta innebär att rådet inte kommer att ta den minsta hänsyn till det vi beslutar i omröstningen, som så ofta i dessa fall. Trots detta – eller snarare framför allt på grund av detta – kommer jag att uppehålla mig vid behovet och vikten av att reformera Europol för att skapa en demokratisk och rättslig kontroll.
Parlamentet har framfört denna begäran sedan minst fem år, från och med Nassauers betänkande 1996. Nassauers betänkande innehöll en stark politisk signal till rådet. Medlemsstaterna ombads däri att inte ratificera Europol-konventionen så länge inte denna underkastades EG-domstolens kontroll, det vill säga en dömande befogenhet som skapar prejudikat när det gäller att tolka och tillämpa konventionen på rätt sätt. Nassauer avhandlade de problem som väntade för Europol och konventionen på ett exemplariskt sätt i sitt betänkande. Dessa problem kvarstår fortfarande. Det är inte de politiska grupperna som skall lösa dessa problem, det är inte föredraganden och det är inte Nassauer: frågan om rättslig och demokratisk kontroll över Europol är en institutionell fråga.
Om vi inte har en vilja att läka detta sår som har åsamkats den europeiska demokratin – om vi kan tala om det system som i dag styr unionens institutioner i dessa termer – blir det omöjligt att konkret gå vidare när det gäller att genomföra ett område som visserligen kännetecknas av frihet, säkerhet och rättvisa, men som vi anser framför allt och
skall vara ett område med demokrati. Ända sedan Europol skapades har Europaparlamentet hävdat att det måste finnas en kontroll över det. Planerna på att öka Europols makt för att hantera terroristkrisen, den skandal som en hög tjänsteman inom Europol var inblandad i och de nationella polismyndigheternas motvillighet att översända sina data till Europol samt skapandet av Parlopol – en grupp ledamöter av nationella parlament och Europaparlamentet som framhåller vikten av att öka den demokratiska kontrollen över Europol och de beslut som fattas inom området med frihet, säkerhet och rättvisa – har redan fått rådet att åtminstone fundera på om vissa reformer behöver genomföras.
Först och främst har rådet bett Europeiska kommissionen att före årets slut utarbeta ett meddelande om demokratisk kontroll över Europol. Vi känner till kommissionär Vitorinos inställning, han har flera gånger uttalat sig för en kommitté bestående av ledamöter av nationella parlament och Europaparlamentet, men vi hoppas få höra här att tidsplanen snabbas upp med tanke på denna reform. Vi anser att Europol i ett demokratiskt sammanhang bör vara underkastat inte bara demokratisk kontroll, utan också finansiell kontroll och budgetkontroll liksom rättslig kontroll. I dag är det omöjligt att ha en kontroll över ekonomin och budgeten eftersom Europol finansieras av nationalstaterna och inte via gemenskapens budget. På så sätt har parlamentet och kommissionen ingen som helst ekonomisk kontroll och kan varken kritisera eller ange inriktningen på verksamheten.
Det finns heller ingen rättslig kontroll. Domstolen har inte tillåtits utöva någon fullständig kontroll. Det skall också betonas att tjänstemännen vid Europol åtnjuter en immunitet som är så vittgående att den mer liknar en garanterad straffrihet och som även skyddar dem mot den rättsliga kontroll som skulle kunna utövas på nationell nivå.
Slutligen har vi frågan om att mandatet och makten successivt har ökat. Europol ägnade sig ursprungligen åt narkotikarelaterad kriminalitet, men i och med detta dokument utvidgas dess befogenheter till att omfatta i stort sett all kriminalitet. Vi anser alltså att det behövs fler ändringsförslag än de som har framförts av Belgien och Sverige för att parlamentet skall kunna uttrycka sin oro och sina önskemål till rådet och kommissionen vid en tidpunkt då de skall besluta om att utöka Europols makt och befogenheter. Vi anser att de framförda ändringsförslagen kan tjäna till att klargöra eller förbättra de initiativ som övervägs och sända ett politiskt budskap till rådet och medlemsstaterna med kritik av dagsläget och förslag på vissa grundläggande reformer.
Till sist måste kombinationen av dessa överväganden och det faktum att parlamentet saknar medbeslutande i rättsliga och inrikes frågor få alla som bryr sig om principerna om demokrati och frihet att avslå dessa två initiativ. På så sätt skulle rådet och medlemsstaterna enligt min uppfattning bli mer medvetna om behovet och vikten av att reformera Europol."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Turco (NI ),"8,12,9
"a priori"13,8,12,11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples