Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-12-Speech-1-072"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011112.6.1-072"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, Herr Carnero, liebe Kolleginnen und Kollegen! Ich bin auch froh, dass die Geschichte dieses juristischen Widerspruchs hoffentlich mit der Verabschiedung des Berichts von Herrn Carnero morgen ein vorläufiges Ende findet. Vielen Dank für die gute Zusammenarbeit! Vielen Dank auch dafür, Herr Carnero, dass Sie sich in diese zunächst sehr technisch anmutende Materie hineingefunden haben und in der Tat hier auch die politische Dimension der Entscheidung, die wir treffen sollen, herausgearbeitet haben.
Es ist natürlich politisch nicht ganz unerheblich, ob die Vorsitzenden der Gemischten Parlamentarischen Ausschüsse und der interparlamentarischen Delegationen
von diesem vielleicht gerade etwas ausgedünnten Haus bestimmt werden, oder ob jeder einzelne Kandidat in jedem einzelnen Gemischten Ausschuss oder jeder einzelnen parlamentarischen Delegation als Person gewählt oder bestimmt werden muss. Es ist natürlich klar, dass wir für die Herstellung der politischen Ausgewogenheit der Besetzung der Delegationen und der Gemischten Ausschüsse in der Geschäftsordnung ein Verfahren vorsehen müssen. Es ist auch klar, dass die dort gefundenen Ergebnisse vollzogen werden müssen und dass das auch durch die Geschäftsordnung abgesichert werden kann. Andererseits ist aber auch klar, dass dem Plenum diese wichtigen Personalentscheidungen nicht vollständig entzogen werden können.
Wir müssen uns ja darüber im Klaren sein, dass die Gemischten Ausschüsse und die interparlamentarischen Delegationen ausgesprochen sensible Aufgaben gegenüber unseren Partnerländern wahrnehmen, und auch die Benennung bestimmter Personen in die Präsidien solcher Ausschüsse kann ein Politikum sein, kann als Unhöflichkeit angesehen oder gar als Provokation verstanden werden. Deshalb muss es möglich sein, dass dieses Plenum die Souveränität darüber behält, wer dann tatsächlich in die entsprechenden Ämter ernannt wird.
Es kann also nicht so sein, dass das Parlament eine sozusagen
für die Besetzung bestimmter Positionen vergibt und dass es am Ende nur noch die einzelnen Fraktionen oder gar die nationalen Delegationen in diesen Fraktionen sind, die über die Person selbst entscheiden. Hier muss das Parlament die Oberhoheit behalten. Ich denke, dass deswegen auch sichergestellt sein muss, dass wir, wenn wir uns im Januar neu konstituieren, zumindest die Namen der Beteiligten kennen, bevor wir die Abstimmung vollziehen. Das war nämlich zu Beginn dieser Legislaturperiode nicht der Fall.
Auf mittlere Sicht, meine ich, müssen wir dennoch überlegen, ob wir nicht die Verantwortung in die Gemischten Ausschüsse und Delegationen geben. Dort sitzen die Kollegen, die die Beziehungen zu unseren Partnerländern und deren Sensibilitäten kennen. Ihnen sollte auch langfristig die Entscheidung obliegen, wer ihre Vorstände sind."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. Carnero, kære kolleger, det glæder også mig, at der forhåbentlig bliver gjort en midlertidig ende på historien om denne juridiske uoverensstemmelse, når Carnero-betænkningen vedtages i morgen. Mange tak for et godt samarbejde! Hr. Carnero, også mange tak, fordi De er blevet fortrolig med dette emne, der først og fremmest virker meget teknisk, og tak, fordi De faktisk også har udarbejdet en polisk dimension for den beslutning, vi skal træffe.
Politisk set er det naturligvis ikke helt uvæsentligt, om formændene for de blandede parlamentariske udvalg og de interparlamentariske delegationer bliver udnævnt en bloc af Parlamentet, der måske er noget tyndt befolket, eller om hver enkelt kandidat i hvert eneste blandet udvalg eller hver eneste parlamentariske delegation skal vælges eller udnævnes som person. Det er naturligvis klart, at vi med henblik på at skabe politisk ligevægt i forbindelse med bemanding af delegationer og blandede udvalg må fastlægge en procedure i forretningsordenen. Det er også klart, at de resultater, man når frem til, skal realiseres, og at det også skal sikres gennem forretningsordenen. Men på den anden side er det også klart, at plenarforsamlingen ikke helt kan blive frataget disse vigtige personaleafgørelser.
Vi må jo være klar over, at de blandede udvalg og de interparlamentariske delegationer varetager opgaver, der er yderst følsomme i forhold til vores samhandelslande, og udnævnelsen af visse personer til præsidier for sådanne udvalg kan være et politisk spørgsmål, det kan opfattes som en uhøflighed eller sågar som en provokation. Derfor må det være muligt, at plenarforsamlingen beholder sin suverænitet med hensyn til, hvem der egentlig kan udnævnes i de pågældende embeder.
Det skal altså ikke være sådan, at Parlamentet så at sige giver carte blanche, når det drejer sig om at bemande visse stillinger, og at det så ender med, at det er de enkelte grupper eller de nationale delegationer i disse grupper, der selv træffer afgørelse om personen. Her skal Parlamentet bevare sin overhøjhed. Derfor mener jeg også, at når vi konstituerer os igen i januar, skal det i det mindste sikres, at vi kender navnene på de implicerede, inden vi holder afstemning. Det var nemlig ikke tilfældet i begyndelsen af denne valgperiode.
Jeg mener, at vi på noget længere sigt alligevel må overveje, om vi ikke skal overdrage ansvaret til de blandede udvalg og delegationerne. De kolleger, der sidder der, kender relationerne til vores samhandelslande og deres følsomme punkter. På lang sigt skal det påhvile dem at træffe afgørelse om deres formandskaber."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, κύριε Carnero, αγαπητοί συνάδελφοι, χαίρομαι και εγώ επειδή ευελπιστώ ότι η ιστορία αυτής της νομικής αντιπαράθεσης θα λήξει προσωρινά αύριο με την ψήφιση της έκθεσης του κυρίου Carnero. Ευχαριστώ πολύ για την καλή συνεργασία! Ευχαριστώ επίσης πολύ, κύριε Carnero, επειδή ασχοληθήκατε με αυτό το κατ’ αρχάς εξαιρετικά τεχνικό θέμα και επεξεργαστήκατε πράγματι την πολιτική διάσταση της απόφασης που θα πρέπει να λάβουμε εδώ.
Ασφαλώς και δεν είναι πολιτικά εντελώς ασήμαντο, εάν οι πρόεδροι των μικτών κοινοβουλευτικών επιτροπών και των διακοινοβουλευτικών αντιπροσωπειών ορίζονται στο σύνολό τους από αυτό το ίσως κάπως εξασθενημένο Σώμα ή εάν κάθε υποψήφιος ξεχωριστά πρέπει να εκλέγεται ή να ορίζεται σε κάθε μικτή κοινοβουλευτική επιτροπή ή διακοινοβουλευτική αντιπροσωπεία ξεχωριστά. Είναι βέβαια σαφές, ότι για να επιτευχθεί η πολιτική ισορροπία πρέπει να προβλέψουμε στον εσωτερικό κανονισμό μια διαδικασία για τη σύνθεση των αντιπροσωπειών και των μικτών κοινοβουλευτικών επιτροπών. Είναι επίσης σαφές ότι τα πορίσματά τους πρέπει να εκτελούνται καθώς και ότι αυτό μπορεί επίσης να διασφαλιστεί μέσω του εσωτερικού κανονισμού. Από την άλλη μεριά είναι επίσης σαφές ότι οι σημαντικές αυτές αποφάσεις για το προσωπικό δεν είναι δυνατόν να αφαιρεθούν εντελώς από την Ολομέλεια.
Πρέπει να συνειδητοποιήσουμε ότι οι μικτές κοινοβουλευτικές επιτροπές και οι διακοινοβουλευτικές αντιπροσωπείες έχουν αναλάβει εξαιρετικά ευαίσθητες αρμοδιότητες έναντι των κρατών μελών, καθώς επίσης ότι ο διορισμός συγκεκριμένων προσώπων στα προεδρεία τέτοιων επιτροπών μπορεί να αποτελέσει πολιτικό ζήτημα, μπορεί να εκληφθεί ως ένδειξη αγένειας ή ακόμα και ως πρόκληση. Για τον λόγο αυτόν, πρέπει η παρούσα Ολομέλεια να κατορθώσει να διατηρήσει τα κεκτημένα της για το ποιος θα διορίζεται ουσιαστικά στις αντίστοιχες υπηρεσίες.
Επομένως, το Κοινοβούλιο δεν μπορεί να χορηγεί
για την πλήρωση συγκεκριμένων θέσεων, όταν μάλιστα εκείνες που σε τελική ανάλυση αποφασίζουν για το εκάστοτε πρόσωπο είναι μόνο οι επιμέρους κοινοβουλευτικές ομάδες ή οι εθνικές αντιπροσωπείες αυτών των κοινοβουλευτικών ομάδων. Στο θέμα αυτό το Κοινοβούλιο πρέπει να διατηρήσει τις εξουσίες του. Για τον λόγο αυτόν θεωρώ ότι πρέπει επίσης να διασφαλιστεί ότι, όταν τον Ιανουάριο θα προβούμε σε νέους διορισμούς, θα γνωρίζουμε τουλάχιστον τα ονόματα των συμμετεχόντων προτού διεξαχθεί η ψηφοφορία. Κάτι ανάλογο δεν συνέβη κατά την έναρξη της τρέχουσας κοινοβουλευτικής περιόδου.
Παρ’ όλα αυτά πιστεύω ότι στο προσεχές μέλλον πρέπει να σκεφθούμε σοβαρά εάν θα εκχωρήσουμε την ευθύνη στις μικτές κοινοβουλευτικές επιτροπές και τις διακοινοβουλευτικές αντιπροσωπείες. Σε αυτές συμμετέχουν συνάδελφοι, οι οποίοι γνωρίζουν τις σχέσεις με τα κράτη μέλη τους, καθώς και τις εκάστοτε ευαισθησίες τους. Σε αυτούς θα έπρεπε επίσης μακροπρόθεσμα να εναπόκειται η απόφαση για το ποια θα είναι τα προεδρεία τους."@el8
"Mr President, Mr Carnero, ladies and gentlemen, I, too, am glad that the history of this legal contradiction will, it is to be hoped, come to its end for the time being when we adopt Mr Carnero's report tomorrow. Thank you very much, Mr Carnero, for the good work you have done, and, also, for finding your way through this apparently very technical material and bringing out the political dimension to the decision we are to take.
In political terms, of course, it is a matter of some significance whether the chairpersons of the joint parliamentary committees and of the interparliamentary delegations are appointed
by this, albeit rather thinned-out, House or whether every single candidate in every single joint parliamentary committee or every single interparliamentary delegation has to be elected or appointed as an individual. It is, of course, clear that the Rules of Procedure have to provide for a process ensuring political balance in the composition of the delegations and the joint parliamentary committees. It is likewise clear that the results of that process also have to be implemented and that this, too, can be safeguarded by the Rules of Procedure. It is also evident, on the other hand, that these important decisions about personnel cannot be completely removed from the plenary.
We must, then, be clear in our own minds that the joint committees and interparliamentary delegations perform duties of a distinctly sensitive nature with respect to our partner countries, and also that the appointment of certain persons to chair these committees can become a political issue, may be seen as discourteous or even taken to be provocative. It must therefore be possible for this plenary to retain control over who is actually appointed to the offices in question.
We cannot, then, have the situation in which Parliament gives, as it were
for the appointment to specific positions, only for the individual groups, or even national delegations within them, to decide at the end of the day who is to be appointed. Parliament must hold on to its supremacy in this respect. I believe this also means that it must be ensured that, when we reassemble in January, we at least know the names of the people involved before proceeding to the ballot. This was not in fact the case at the start of this Parliamentary term.
In the medium term, though, I think we must consider handing over the responsibility to the joint committees and delegations. That is where the Members sit who know the relationships with the partner countries and their sensitive aspects. In the long term too, they should also bear responsibility for deciding who should preside over them."@en3
"(DE) Señor Presidente, señor Carnero, estimados colegas, yo celebro también que la historia de esta contradicción jurídica encuentre, ojalá, un final provisional mañana con la aprobación del informe del Sr. Carnero. Muchas gracias por la buena colaboración. Muchas gracias también, señor Carnero, por haberse desenvuelto en esta materia que, ante todo, es técnicamente muy exigente, y por haber elaborado también de hecho aquí la dimensión política de la decisión que hemos de tomar.
Naturalmente, desde el punto de vista político no es insignificante que los presidentes de las comisiones parlamentarias mixtas y de las delegaciones interparlamentarias sean designados
por esta Asamblea, quizá algo mermada en este momento, o que cada candidato individual tenga que ser elegido o designado como persona en cada una de las comisiones mixtas o en cada una de las delegaciones parlamentarias. Está claro, naturalmente, que hemos de prever en el Reglamento un procedimiento para el establecimiento del equilibrio político de la composición de las delegaciones y de las comisiones mixtas. También está claro que los resultados obtenidos por ese medio deben ser ejecutados y que esto pueda asegurarse también a través del Reglamento. Pero, por otro lado, también está claro que estas importantes decisiones personales no pueden ser sustraídas totalmente al Pleno.
Hemos de tener en claro que las comisiones mixtas y las delegaciones interparlamentarias asumen tareas extraordinariamente delicadas frente a nuestros países socios, e incluso el nombramiento de determinadas personas para las mesas de tales comisiones puede constituir un elemento político que puede ser considerado como una descortesía e incluso como una provocación. Por esta razón ha de ser posible que este Pleno conserve la soberanía acerca de quién será realmente nombrado luego para los correspondientes cargos.
Por consiguiente, no puede ser que el Parlamento otorgue una
por decirlo así, para la ocupación de determinadas posiciones y que al final sean únicamente los Grupos o incluso las delegaciones nacionales en el seno de estos Grupos quienes decidan sobre la persona. Aquí debe mantener la primacía el Parlamento. Creo que por esta razón debe garantizarse también que cuando nos volvamos a constituir en enero conozcamos al menos los nombres de los implicados antes de que realicemos la votación. Efectivamente, esto no sucedió así al comienzo de esta legislatura.
No obstante, estimo que a medio plazo hemos de reflexionar acerca de si no hemos de ceder la responsabilidad a las comisiones mixtas y a las delegaciones. En ellas se encuentran los colegas que conocen las relaciones con nuestros países socios y sus sensibilidades. A ellas debería corresponder a largo plazo la decisión acerca de quiénes han de ocupar sus puestos directivos."@es12
".
Arvoisa puhemies, hyvä esittelijä Carnero, hyvät kollegat, olen iloinen, että tämä juridinen ristiriita mahdollisesti poistuu toistaiseksi Carneron mietinnöstä käytävän huomisen äänestyksen myötä. Paljon kiitoksia erinomaisesta yhteistyöstä! Esittelijä Carnero, paljon kiitoksia myös siitä, että paneuduitte tähän hyvin tekniseltä vaikuttavaan aineistoon ja saitte siitä todellakin esiin myös tehtävänämme olevan päätöksen poliittisen ulottuvuuden.
Ei ole tietenkään poliittisesti aivan merkityksetöntä, päättävätkö juuri ehkä hieman vähälukuisemmaksi käyneet parlamentin jäsenet parlamentaaristen sekavaliokuntien ja parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valiokuntien puheenjohtajista yhtenä ryhmänä tai pitääkö jokaisen parlamentaarisen sekavaliokunnan tai jokaisen parlamenttien välisistä suhteista vastaavan valiokunnan jokainen ehdokas valita tai päättää erikseen. On tietenkin selvää, että työjärjestyksessä on oltava jokin menettely poliittisen tasapainon löytämiseksi valtuuskuntien ja sekavaliokuntien asettamisessa. Samoin on selvää, että niiden aikaansaamat tulokset on pantava täytäntöön ja että se voidaan varmistaa myös työjärjestyksen avulla. Toisaalta on myös selvää, ettei parlamentin täysistuntoa voi kokonaan syrjäyttää näissä tärkeissä henkilöstöratkaisuissa.
Meidän on myös tiedostettava, että sekavaliokunnat ja parlamenttien välisistä suhteista vastaavat valtuuskunnat hoitavat erittäin arkaluonteisia kumppanivaltioihimme liittyviä tehtäviä ja että eräiden henkilöiden nimittämisellä tällaisten valiokuntien puheenjohtajatehtäviin voi olla myös poliittista merkitystä – sitä voidaan pitää epäkohteliaisuutena tai jopa ärsytyskeinona. Parlamentin täysistunnolla on siksi oltava yksinoikeus määrätä, keitä näihin virkoihin todellakin nimitetään.
Eihän voi siis olla mahdollista, että parlamentti luovuttaisi toimivaltuutensa tiettyjen virkojen nimittämisessä ja että itse henkilöistä päättäisivät lopulta yksittäiset puolueryhmät tai ehkä vain näiden ryhmien kansalliset valtuuskunnat. Parlamentilla on oltava tässä asiassa ylin valta. Minusta sen vuoksi on myös varmistettava, että tiedämme ainakin asianosaisten nimet, kun järjestäydymme tammikuussa uudelleen. Tämän lainsäädäntökauden alussa ne eivät nimittäin olleet tiedossamme.
Keskipitkää aikaväliä ajateltaessa meidän pitäisi mielestäni kuitenkin harkita, emmekö antaisi vastuuta sekavaliokunnille ja valtuuskunnille. Niiden jäseninä on kollegoja, jotka tuntevat unionin ja sen kumppanivaltioiden väliset suhteet sekä niihin liittyvät arkaluonteiset seikat. Heillä pitäisi olla pitkällä aikavälillä myös mahdollisuus päättää omista puheenjohtajistaan."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur Carnero, chers collègues, je me réjouis également que l'histoire de cette contradiction juridique prenne provisoirement fin, espérons-le, demain avec l'approbation du rapport de M. Carnero. Merci beaucoup pour cette bonne collaboration ! Merci aussi, Monsieur Carnero, pour vous être familiarisé avec cette matière très technique au premier abord et pour avoir concrètement travaillé sur la dimension politique de la décision que nous devons prendre.
Naturellement, il n'est pas tout à fait insignifiant, du point de vue politique, de savoir si les présidents des commissions parlementaires mixtes et des délégations interparlementaires sont désignés en bloc par ce Parlement, éventuellement "élagué", ou si chaque candidat doit être élu ou désigné personnellement par la commission mixte ou la délégation parlementaire concernée. Il est clair que nous devons prévoir dans notre règlement une procédure pour établir l'équilibre politique de la composition des délégations et des commissions mixtes. Il est clair aussi que les résultats obtenus doivent être appliqués et que cela doit être également garanti par le règlement. Par ailleurs, il est aussi évident que la plénière ne peut pas se voir privée totalement de ces importantes décisions qui concernent des personnes.
Nous devons être conscients que les commissions mixtes et les délégations interparlementaires ont des missions extrêmement sensibles vis-à-vis de nos partenaires, et la nomination de certaines personnes aux bureaux de ces organes peut avoir un caractère politique, peut être vue comme un manque de courtoisie, voire une provocation. C'est pourquoi il doit être possible que la plénière conserve son pouvoir souverain sur la question de savoir qui est concrètement nommé à de telles fonctions.
On ne peut pas en arriver à la situation où le Parlement donnerait carte blanche pour l'attribution de certains postes et où, au bout du compte, ce seraient les seuls groupes, ou même les délégations nationales au sein des groupes, qui décideraient eux-mêmes des personnes à nommer. Le Parlement doit préserver son autorité souveraine sur cette matière. Je pense que, pour cette raison, il faut garantir que, lorsque nous procéderons à la reconstitution de ces organes en janvier, nous devrions connaître au moins les noms des membres avant de procéder au vote. En effet, ce n'avait pas été le cas au début de cette législature.
À moyen terme, je pense que nous devons toutefois nous demander si nous ne donnerions pas cette responsabilité aux commissions mixtes et aux délégations, qui sont composés de collègues qui connaissent nos partenaires et leurs sensibilités. C'est à ces collègues que devrait revenir, à long terme, la décision sur la composition de leurs bureaux."@fr6
").
Signor Presidente, onorevole Carnero, onorevoli colleghi, anch'io sono lieto che domani, con la votazione sulla relazione Carnero, si spera di concludere temporaneamente la storia di questa contraddizione giuridica. Onorevole Carnero, tante grazie per la buona collaborazione e anche per essersi districato in questa materia che a prima vista potrebbe sembrare tecnica e per aver elaborato in effetti anche la dimensione politica della decisione che siamo chiamati a prendere.
Da un punto di vista politico infatti non è di secondaria importanza se i presidenti delle commissioni parlamentari miste e delle delegazioni interparlamentari vengono nominati
da quest'Assemblea, che adesso è forse un po' spopolata, oppure se ogni singolo candidato viene eletto o nominato personalmente in ogni singola commissione mista o in ogni singola delegazione parlamentare. Naturalmente è evidente che per garantire un equilibrio politico nella composizione delle delegazioni e delle commissioni miste dobbiamo prevedere una procedura nel Regolamento. Ed è altrettanto evidente che i risultati trovati in quella sede devono essere attuati e che anche in proposito ci deve essere una garanzia nel Regolamento. D'altro canto è altresì chiaro che non possiamo togliere completamente alla Plenaria la competenza in queste importanti decisioni di personale.
Non dobbiamo dimenticare che le commissioni miste e le delegazioni interparlamentari svolgono compiti particolarmente delicati agli occhi dei nostri paesi partner, e anche la nomina di determinate persone nell'Ufficio di presidenza di tali commissioni può avere una valenza politica, può essere vista come una scortesia oppure addirittura interpretata come una provocazione. Pertanto ci deve essere la possibilità di mantenere intatta la sovranità della Plenaria di decidere chi nominare per le relative cariche.
Il Parlamento non può firmare il cosiddetto assegno in bianco per la nomina a determinate funzioni e non può accettare che alla fine siano solo i singoli gruppi o addirittura le delegazioni nazionali all'interno dei gruppi a decidere su una persona. In questa materia il Parlamento deve mantenere la sua sovranità. Credo che pertanto occorra anche garantire che a gennaio, al momento della nuova costituzione almeno i nomi dei partecipanti siano resi noti prima della votazione, a differenza di quello che è avvenuto all'inizio di questa legislatura.
Tuttavia a mio parere a medio termine dovremo riflettere se sia o meno opportuno lasciare questa responsabilità nelle mani delle stesse commissioni miste e delle delegazioni, di cui fanno parte i colleghi che conoscono i rapporti con i nostri paesi partner e le loro sensibilità. A lungo termine dovrebbero anche essere loro a scegliere il proprio presidente."@it9
"Mr President, Mr Carnero, ladies and gentlemen, I, too, am glad that the history of this legal contradiction will, it is to be hoped, come to its end for the time being when we adopt Mr Carnero's report tomorrow. Thank you very much, Mr Carnero, for the good work you have done, and, also, for finding your way through this apparently very technical material and bringing out the political dimension to the decision we are to take.
In political terms, of course, it is a matter of some significance whether the chairpersons of the joint parliamentary committees and of the interparliamentary delegations are appointed
by this, albeit rather thinned-out, House or whether every single candidate in every single joint parliamentary committee or every single interparliamentary delegation has to be elected or appointed as an individual. It is, of course, clear that the Rules of Procedure have to provide for a process ensuring political balance in the composition of the delegations and the joint parliamentary committees. It is likewise clear that the results of that process also have to be implemented and that this, too, can be safeguarded by the Rules of Procedure. It is also evident, on the other hand, that these important decisions about personnel cannot be completely removed from the plenary.
We must, then, be clear in our own minds that the joint committees and interparliamentary delegations perform duties of a distinctly sensitive nature with respect to our partner countries, and also that the appointment of certain persons to chair these committees can become a political issue, may be seen as discourteous or even taken to be provocative. It must therefore be possible for this plenary to retain control over who is actually appointed to the offices in question.
We cannot, then, have the situation in which Parliament gives, as it were
for the appointment to specific positions, only for the individual groups, or even national delegations within them, to decide at the end of the day who is to be appointed. Parliament must hold on to its supremacy in this respect. I believe this also means that it must be ensured that, when we reassemble in January, we at least know the names of the people involved before proceeding to the ballot. This was not in fact the case at the start of this Parliamentary term.
In the medium term, though, I think we must consider handing over the responsibility to the joint committees and delegations. That is where the Members sit who know the relationships with the partner countries and their sensitive aspects. In the long term too, they should also bear responsibility for deciding who should preside over them."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer Carnero, geachte afgevaardigden, ook ik ben blij dat het probleem van deze juridische tegenstrijdigheid morgen hopelijk voorlopig wordt opgelost als het verslag-Carnero González wordt aangenomen. Hartelijk dank voor de goede samenwerking! Mijnheer Carnero, ik wil u ook hartelijk bedanken voor het feit dat u zich heeft ingewerkt in deze zeer technische materie en dat u daadwerkelijk het politieke aspect van de door ons te nemen beslissing heeft belicht.
In politiek opzicht is het natuurlijk niet helemaal onbelangrijk of de voorzitters van de gemengde parlementaire commissies en van de interparlementaire delegaties
worden gekozen door het Parlement of dat iedere individuele kandidaat voor iedere individuele gemengde commissie of voor iedere individuele parlementaire delegatie als persoon gekozen of vastgesteld moet worden. Het is natuurlijk duidelijk dat er voor het creëren van politiek evenwicht binnen de delegaties en de gemengde commissies in het Reglement een procedure moet worden vastgelegd. Het is ook duidelijk dat de uit de procedure voortvloeiende resultaten moeten worden gerespecteerd en dat dat ook door het Reglement gegarandeerd moet worden. Aan de andere kant mag men het Parlement uiteraard niet alle beslissingen met betrekking tot het personeel ontnemen.
Wij moeten ons er uiteraard van bewust zijn dat de gemengde commissies en de interparlementaire delegaties uiterst gevoelige taken hebben ten opzichte van de partnerlanden. De benoeming van bepaalde personen tot voorzitter van dergelijke commissies kan een politiek signaal zijn en kan als onbeleefd of zelfs provocerend beschouwd worden. Daarom moet het Parlement de beslissende stem kunnen uitbrengen in de uiteindelijke benoeming voor dergelijke ambten.
Het kan dus niet de bedoeling zijn dat het Parlement zijn onbeperkte volmacht voor de benoeming van bepaalde posities uit handen geeft en dat uiteindelijk alleen de individuele fracties of zelfs de nationale delegaties van die fracties over de persoon zelf beslissen. Het Parlement moet zijn soevereiniteit behouden. In januari worden wij opnieuw geconstitueerd en het is mijns inziens belangrijk dat wij vóór de stemming ten minste de namen van de kandidaten kennen. Aan het begin van deze zittingsperiode was dat namelijk nog niet het geval.
Op de middellange termijn moeten wij er mijns inziens evenwel over gaan nadenken om de verantwoording over te dragen aan de gemengde commissies en de delegaties. Die kennen namelijk de betrekkingen met onze partnerlanden en zijn op de hoogte van de gevoelige punten. Op de lange termijn moeten zij ook beslissen wie hun voorzitter wordt."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Deputado Carnero, caros colegas, estou contente pelo facto de a história desta contradição jurídica ficar amanhã provisoriamente encerrada amanhã - assim o espero -, com a votação do relatório do senhor deputado Carnero. Muito obrigado pela boa colaboração! Muito obrigado, Senhor Deputado Carnero, por se ter familiarizado, antes de mais, com esta matéria aparentemente técnica e por ter trabalhado, concretamente, a dimensão política da decisão que devemos tomar.
Evidentemente que, sob o ponto de vista político, não é de todo insignificante saber se os presidentes das comissões parlamentares mistas e das delegações interparlamentares são designados em bloco por esta câmara porventura um pouco esvaziada, ou se cada um dos candidatos deve ser eleito ou designado pessoalmente por cada comissão mista ou por cada delegação parlamentar. É óbvio que temos de prever no nosso Regimento um processo que garanta um equilíbrio político na constituição das delegações e das comissões mistas. Também é evidente que os resultados ali alcançados têm de ser ratificados e que isso deve ser igualmente assegurado pelo Regimento. Por outro lado, também está claro que estas decisões respeitantes a pessoas não podem ser totalmente subtraídas ao plenário.
Não devemos esquecer que as comissões mistas e as delegações interparlamentares assumem tarefas manifestamente sensíveis em relação aos países nossos parceiros, pelo que a designação de determinadas pessoas para a sua presidência pode ter um carácter político e pode ser encarado como uma descortesia ou até entendido como uma provocação. Por esse motivo, este plenário deve ter a possibilidade de conservar o poder soberano de decidir quem é efectivamente nomeado para tais funções.
Não é possível que o Parlamento dê, por assim dizer, carta branca para a atribuição de determinadas funções e que, no fim, sejam os diferentes grupos ou até as delegações nacionais a decidir sobre as pessoas a nomear. O Parlamento tem de conservar a sua soberania sobre esta matéria. Penso que, por isso mesmo, deve também ficar garantido que, quando nos reunirmos de novo em Janeiro, conheçamos pelo menos os nomes dos membros antes de procedermos à votação. De facto, não foi isso que aconteceu no início da presente legislatura.
A médio prazo, julgo que temos de reflectir se não devemos dar essa responsabilidade às comissões mistas e às delegações. Encontram-se ali colegas que conhecem as relações com os nossos parceiros, bem como as respectivas sensibilidades. A longo prazo, essas pessoas é que deveriam poder decidir da respectiva presidência."@pt11
".
Herr talman, herr Carnero, kära kolleger! Jag är också glad för att det i morgon förhoppningsvis tills vidare blir ett slut på historien med denna juridiska motsägelse i och med att Carneros betänkande antas. Hjärtligt tack för det goda samarbetet! Hjärtligt tack också, herr Carnero, för att ni satt er in i detta ämne, som i förstone förefaller mycket teknisk, och även har utformat den politiska dimensionen i det beslut som vi skall fatta.
Det är naturligtvis inte helt ovidkommande ur politisk synpunkt, om ordförandena i gemensamma parlamentarikerkommittéer och interparlamentariska delegationer
utses av detta vid det aktuella tillfället kanske något uttunnade parlament, eller om varje enskild kandidat måste väljas eller utses i varje enskild gemensam parlamentarikerkommitté eller i varje enskild interparlamentarisk delegation. Det står naturligtvis klart, att vi för att upprätta politisk balans i sammansättningen i delegationer och gemensamma parlamentarikerkommittéer måste besluta om ett förfarande i arbetsordningen. Det står också klart, att de beslut som man där kommit fram till måste genomföras och att detta också kan säkerställas genom arbetsordningen. Å andra sidan står det också klart, att dessa viktiga personella beslut inte helt och hållet kan tas bort från parlamentet i plenum.
Vi måste ju ha klart för oss att de gemensamma parlamentarikerkommittéerna och de interparlamentariska delegationerna har hand om utpräglat känsliga uppgifter gentemot våra partnerländer, och även att utnämna särskilda personer till presidierna för sådana kommittéer kan vara en politisk handling, kan anses vara oartigt eller till och med uppfattas som en provokation. Därför måste det vara möjligt att detta plenum behåller rätten att bestämma vem som faktiskt utses till respektive befattning.
Det kan alltså inte vara så att parlamentet så att säga ger bort
när det gäller att tillsätta vissa befattningar och att det till slut bara är de enskilda grupperna eller till och med de nationella delegationerna i dessa grupper som själva fattar beslut om respektive person. Här måste parlamentet behålla sin överhöghet. Jag anser att det därför också måste säkerställas att vi, när vi konstituerar oss på nytt i januari, åtminstone måste känna till namnen på de inblandade innan vi genomför omröstningen. Detta var nämligen inte fallet i början av denna mandatperiod.
På lite längre sikt anser jag att vi ändå måste överväga om vi inte skall ge ansvaret till de gemensamma parlamentarikerkommittéerna och delegationerna. Där sitter de kolleger som känner till förbindelserna med våra partnerländer och vad de är känsliga för. På lång sikt bör de också ha rätt att besluta om vilka som skall vara deras ledare."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"carte blanche"13,10,3,12,7
"en bloc"13,2,10,3,12,7,9
"λευκές επιταγές"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples