Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-11-12-Speech-1-063"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011112.5.1-063"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, Maij-Weggens betænkning om åbenhed i Parlamentets dokumenter er et fremskridt, som vi kun kan støtte. Problemet er alt det, der ikke er med. Hovedproblemet er, at Kommissionen og Rådet ikke udleverer dokumenter fra den lovforberedende fase til Parlamentet, og det er jo den fase, borgerne har interesse i at følge med i for at påvirke lovgivningens indhold. Vores ordfører og udvalgsformand kan ofte få papirerne under hånden. Medlemmerne i de magtbærende lag kan oftest få, hvad de behøver, hos deres politiske venner i Kommissionen eller Rådets delegationer, men sådanne dokumenter er ikke og bliver ikke tilgængelige for alle medlemmer i Parlamentet eller for offentligheden. Betænkningen ændrer heller ikke den skamfulde rammeaftale, som flertallet i Parlamentet har indgået med Kommissionen, og som inddeler parlamentsmedlemmer i første og anden klasses medlemmer med og uden adgang til fortrolig information.
Det kunne være relevant at sondre mellem ordførere og almindelige medlemmer, men sondringen går ikke efter, hvem der har behovet for den fortrolige information. Det er ok at stille skrappe krav, hvis et medlem bryder fortroligheden, men det er i strid med lighedsgrundsætningen og dermed ulovligt at anse udvalgsformænd for særligt egnede, mens en ordfører med samme behov ikke har adgang på samme vis. Og det er helt vanvittigt og i strid med enhver parlamentarisk tradition, at Parlamentets Budgetkontroludvalg, Ombudsmanden og EU's egen Revisionsret stadig ikke er i stand til at prøve alle bilag i Kommissionens embedsførelse. Det bliver der heller ikke gjort noget ved i Maij-Weggens ellers ganske udmærkede betænkning. Vi, der skal godkende udvidelsesaftalerne, kan heller ikke få screeningrapporterne, selv om de jo ikke indeholder andet end en sammenligning mellem den eksisterende EU-lovgivning og ansøgerlandenes afstand til det kopianlæg, der skal gøre EU-reglerne til deres love. Det ændres næppe med åbenhedsforordningens ikrafttræden. Vi står stadig i den mørke middelalder åbenhedsmæssigt, men selv et lille skridt i den rigtige retning må besvares med et ja, så det bliver den grønne knap, jeg trykker på i morgen for at opmuntre Hanja Maij-Weggen til fortsat virke for mere åbenhed i EU."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, der Bericht Maij-Weggen über den Zugang zu Dokumenten des Parlaments ist ein Fortschritt, den wir gerne unterstützen. Problematisch ist hingegen das, was fehlt. Das Hauptproblem besteht darin, dass Kommission und Rat in der Vorbereitungsphase des legislativen Verfahrens dem Parlament keine Unterlagen zur Verfügung stellen. Aber gerade an dieser Phase sind die Bürger interessiert, um Einfluss auf die Gestaltung der Gesetze nehmen zu können. Unser Berichterstatter und Ausschussvorsitzende kann die Dokumente oftmals unter der Hand bekommen. Die Angehörigen der einflussreichen Schichten können meistens bekommen, was sie brauchen, bei ihren politischen Freunden in der Kommission oder in den Delegationen des Rates, aber solche Dokumente sind nicht allen Mitgliedern des Parlaments oder der Öffentlichkeit zugänglich, auch nicht in Zukunft. Der Bericht ändert auch nichts an der beschämenden Rahmenvereinbarung, die von der Parlamentsmehrheit mit der Kommission getroffen wurde und die Mitglieder des Parlaments in Abgeordnete erster und zweiter Klasse – mit und ohne Zugang zu vertraulichen Informationen – einteilt.
Es würde Sinn machen, zwischen Berichterstattern und normalen Mitgliedern zu unterscheiden, aber das Kriterium ist nicht der Bedarf an vertraulicher Information. Es ist in Ordnung, strenge Maßstäbe anzulegen, wenn ein Mitglied gegen die Vertraulichkeit verstößt. Aber es verstößt gegen den Gleichheitsgrundsatz und ist damit rechtswidrig, einen Ausschussvorsitzenden für besonders geeignet zu halten, während ein Berichterstatter, der denselben Bedarf hat, schlechter gestellt wird. Und es ist völlig abwegig und verstößt gegen alle parlamentarischen Traditionen, dass der Haushaltskontrollausschuss, der Bürgerbeauftragte und der EU-eigene Rechnungshof noch immer nicht in der Lage sind, sämtliche die Amtsausübung der Kommission betreffenden Vorlagen zu überprüfen. Auch dagegen wird in dem im Übrigen ausgezeichneten Bericht von Frau Maij-Weggen nichts unternommen. Wir sollen die Erweiterungsverträge genehmigen, bekommen aber keinen Einblick in die Prüfberichte, obwohl sie nur einen Vergleich zwischen den bestehenden EU-Rechtsnormen und den Gesetzesvorlagen der Beitrittskandidaten ziehen, die die EU-Vorschriften in nationales Recht umwandeln sollen. Durch das Inkrafttreten der Transparenzverordnung wird sich dies kaum ändern. Was die Offenheit angeht, leben wir weiter im finsteren Mittelalter. Aber auch ein kleiner Schritt in die richtige Richtung muss mit ja beantwortet werden, deshalb werde ich morgen auf den grünen Knopf drücken, um Frau Hanja Maij-Weggen zu ermuntern, sich auch in Zukunft für mehr Offenheit in der EU einzusetzen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η έκθεση της κ. Maij-Weggen σχετικά με την πρόσβαση του κοινού στα έγγραφα του Κοινοβουλίου είναι ένα βήμα προόδου που αξίζει την αμέριστη στήριξή μας. Το πρόβλημα είναι τα όσα δεν συμπεριλαμβάνονται. Το κύριο πρόβλημα είναι ότι η Επιτροπή και το Συμβούλιο δεν προσκομίζουν στο Κοινοβούλιο έγγραφα από το νομοπαρασκευαστικό στάδιο και είναι ακριβώς αυτό το στάδιο που οι πολίτες ενδιαφέρονται να παρακολουθήσουν ώστε να μπορέσουν να συμβάλουν στο περιεχόμενο της νομοθεσίας. Ο εισηγητής μας και πρόεδρος της επιτροπής μπορεί συχνά να πάρει τα έγγραφα ανεπίσημα. Τα μέλη που βρίσκονται σε επίπεδα με εξουσία τις περισσότερες φορές μπορούν να βρουν αυτά που χρειάζονται από τους πολιτικούς φίλους τους στην Επιτροπή ή στις αντιπροσωπείες του Συμβουλίου, αλλά αυτά τα έγγραφα δεν είναι ούτε γίνονται προσιτά σε όλα τα μέλη του Κοινοβουλίου ή στο κοινό. Η έκθεση δεν αλλάζει ούτε την επονείδιστη συμφωνία πλαίσιο, την οποία σύναψε η πλειοψηφία του Κοινοβουλίου με την Επιτροπή και η οποία κατατάσσει τα μέλη του Κοινοβουλίου σε μέλη πρώτης και δεύτερης κατηγορίας, βάσει του ποιοι έχουν και ποιοι δεν έχουν πρόσβαση σε εμπιστευτικές πληροφορίες.
Θα μπορούσε να έχει λογική να γίνει διάκριση μεταξύ εισηγητών και κοινών μελών, αλλά η διάκριση δεν γίνεται βάσει του ποιοι έχουν ανάγκη τις εμπιστευτικές πληροφορίες. Είναι εντάξει να θέτουμε αυστηρές απαιτήσεις εάν ένα μέλος παραβιάσει την εμπιστευτικότητα αλλά αυτό αντιβαίνει τη βάση ισότητας και είναι κατά συνέπεια παράνομο να θεωρούνται οι πρόεδροι επιτροπών ειδικά κατάλληλοι ενώ ένας εισηγητής με τις ίδιες ανάγκες δεν έχει πρόσβαση με τον ίδιο τρόπο. Και είναι εντελώς τρελό και ενάντιο σε κάθε κοινοβουλευτική παράδοση η Επιτροπή Ελέγχου του προϋπολογισμού, ο Ευρωπαίος Διαμεσολαβητής και το ίδιο το Ελεγκτικό Συνέδριο της Ευρωπαϊκής Ένωσης ακόμη να μην είναι σε θέση να δουν όλα τα παραρτήματα που είναι υπό τη δικαιοδοσία της Επιτροπής. Ούτε πρόκειται να γίνει τίποτα με την κατά τα άλλα εξαίρετη έκθεση της κ. Maij-Weggen. Εμείς που θα κληθούμε να εγκρίνουμε τις συμφωνίες διεύρυνσης δεν μπορούμε καν να δούμε τις εκθέσεις αναλυτικής εξέτασης, παρ’ ότι δεν περιέχουν τίποτα περισσότερο από μια σύγκριση ανάμεσα στην υπάρχουσα κοινοτική νομοθεσία και την απόσταση των κρατών μελών από το αντιγραφικό μηχάνημα ώστε οι κανόνες της ΕΕ να μετατραπούν σε δική τους νομοθεσία. Αυτό ελάχιστα θα αλλάξει όταν τεθεί σε ισχύ ο κανονισμός για τη διαφάνεια. Συνεχίζουμε να βρισκόμαστε στον σκοτεινό μεσαίωνα όσον αφορά τη διαφάνεια, αλλά ακόμη και ένα μικρό βήμα προς τη σωστή κατεύθυνση πρέπει να γίνει δεκτό θετικά, οπότε θα είναι το πράσινο κουμπί που θα πατήσω αύριο ώστε να ενθαρρύνω την κ. Hanja Maij-Weggen να συνεχίσει να αγωνίζεται για περισσότερη διαφάνεια στην ΕΕ."@el8
"Mr President, Mrs Maij-Weggen’s report on public access to Parliament documents is an advance we cannot but support. The problem is everything that is not included. The main problem is that the Commission and the Council do not supply Parliament with documents from the phase during which legislation is prepared, and that is, of course, the phase in which people have an interest in participating so as to influence the content of the legislation. Our rapporteurs and committee chairmen can often get hold of the relevant papers. Members of the executive can, more often than not, obtain what they need from their political friends in the Commission or the Council’s delegations, but such documents are not, and will not be, available to all MEPs or to the public. Nor does the report make any change to the disgraceful framework agreement which the majority of Parliament has entered into with the Commission and which divides MEPs into first and second class Members according to whether or not they have access to confidential information.
It might be relevant to distinguish between rapporteurs and ordinary MEPs, but the distinction is not made according to who has need of the confidential information. It is all right to impose tough sanctions on MEPs who breach confidentiality, but it is contrary to the principle of equality, and thus unlawful, to regard committee chairmen as especially eligible, while a rapporteur with the same need does not have access in the same way. Moreover, it is completely insane and contrary to every parliamentary tradition that Parliament’s Committee on Budgetary Control, the ombudsman and the EU’s own Court of Auditors are never in a position to check all the documents concerning the Commission’s discharge of its office. This, too, is something which Mrs Maij-Weggen’s otherwise quite excellent report does nothing about. Nor are those of us who are to approve the enlargement agreements able to obtain the screening reports, even if they do not, in fact, contain anything other than an analysis of the gap between existing EU legislation and the candidate countries’ arrangements for transposing the EU regulations into their own legislation. This situation will scarcely be changed when the regulation regarding public access to documents comes into force. We are still in the dark ages when it comes to transparency, but even a small step in the right direction must be endorsed, so it will be the green button I press tomorrow in order to encourage Mrs Hanja Maij-Weggen to continue working for greater openness in the EU."@en3
"(DA) Señor Presidente, el informe de la Sra. Maij-Weggens relativo a la transparencia en los documentos del Parlamento supone un avance que sólo podemos respaldar. El problema es todo lo que no está. El principal problema es que la Comisión y el Consejo no entregan documentos de la fase legislativa preparatoria al Parlamento y ésta es la fase que interesa seguir a los ciudadanos a fin de influir en el contenido de la legislación. Nuestro ponente y el presidente de la comisión muchas veces pueden recibir los documentos bajo mano. Los miembros de las capas poderosas pueden obtener la mayoría de las veces lo que necesitan de sus amigos políticos en la Comisión o en las delegaciones del Consejo, pero tales documentos no están y no serán accesibles para todos los diputados al Parlamento o para la opinión pública. El informe tampoco modifica el vergonzoso acuerdo marco que la mayoría del Parlamento ha celebrado con la Comisión y que clasifica a los diputados al Parlamento Europeo en diputados de primera y de segunda clase con o sin acceso a información confidencial.
Podría ser pertinente distinguir entre ponentes y diputados de a pie, sin embargo, esta distinción no tiene en cuenta quién necesita la información confidencial. Está bien poner grandes exigencias si un diputado viola la confidencialidad, no obstante, esto choca con el principio de igualdad y por ello es ilegal considerar a los presidentes de comisión como especialmente aptos, mientras que un ponente con las mismas necesidades no tiene acceso de la misma forma. Y es un absoluto disparate y contrario a cualquier tradición parlamentaria que la Comisión de Control Presupuestario del Parlamento, el Defensor del Pueblo y el propio Tribunal de Cuentas de la UE sigan sin estar en condiciones de examinar todos los comprobantes del trabajo de la Comisión. Tampoco se hará nada al respecto con el, por lo demás, excelente informe de la Sra. Maj-Weggens. Nosotros, que debemos aprobar los acuerdos de ampliación, tampoco podemos obtener los informes preliminares, aunque éstos no contengan más que una comparación entre la actual legislación comunitaria y la distancia de los países solicitantes a la planta copiadora que debe convertir las normas comunitarias en sus leyes. Esto apenas cambiará con la entrada en vigor del Reglamento sobre transparencia. Aún nos hallamos en la oscura Edad Media en lo que a transparencia se refiere, sin embargo, hasta un pequeño avance en la dirección correcta debe ser respondido con un sí, luego será el botón verde el que mañana pulsaré para animar a Hanja Maij-Weggen a seguir trabajando en favor de una mayor transparencia en la UE."@es12
"Arvoisa puhemies, esittelijä Maij-Weggenin mietintö, jossa käsitellään parlamentin asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi, on edistysaskel, jota voimme vain tukea. Ongelmana ovat kuitenkin kaikki ne asiat, joita mietinnössä ei mainita. Suurimpana ongelmana on, että komissio ja neuvosto eivät lähetä parlamentille asiakirjoja lakien valmisteluvaiheessa, ja juuri sitä vaihettahan kansalaiset haluavat seurata, jotta he pystyisivät vaikuttamaan lainsäädännön sisältöön. Esittelijällemme ja valiokunnan puheenjohtajallemme paperit annetaan usein salaisesti. Valtaapitävät saavat usein tarvitsemansa asiakirjat komissioon tai neuvoston valtuuskuntiin kuuluvilta ystäviltään, mutta parlamentin jäsenet tai yleisö eivät pysty tutustumaan tällaisiin asiakirjoihin sen enempää nyt kuin jatkossakaan. Mietinnössä ei myöskään puututa siihen häpeälliseen puitesopimukseen, jonka parlamentin enemmistö on sopinut komission kanssa ja joka jakaa parlamentin jäsenet ensimmäisen ja toisen luokan jäseniin sen perusteella, kenellä on oikeus tutustua luottamukselliseen tietoon.
Saattaa olla aiheellista erotella esittelijät ja tavalliset jäsenet, mutta erottelua ei voi suorittaa sen perusteella, kuka tarvitsee luottamuksellista tietoa. On oikein asettaa tiukkoja vaatimuksia, jos jokin jäsen rikkoo luottamuksen, mutta se, että valiokuntien puheenjohtajia pidetään luottamuksen arvoisina, kun taas esittelijällä, jolla on samat tarpeet, ei ole oikeutta tutustua kyseisiin asiakirjoihin, on ristiriidassa tasa-arvoperiaatteen kanssa, ja sen vuoksi se on laitonta. On täysin järjetöntä ja kaikkien parlamentaaristen perinteiden vastaista, että parlamentin talousarvion valvontavaliokunta, oikeusasiamies ja EU:n oma tilintarkastustuomioistuin eivät vieläkään pysty tutustumaan kaikkiin komission virkavelvollisuuksien suorittamista koskeviin liitteisiin. Asiaan ei myöskään puututa esittelijä Maij-Weggenin muutoin melko erinomaisessa työssä. Meilläkään, jotka hyväksymme laajentumissopimukset, ei ole oikeutta tutustua tutkimuskertomuksiin, vaikka niissä vertaillaankin ainoastaan nykyistä EU:n lainsäädäntöä ja sitä, miten ehdokasvaltiot ovat edenneet siinä kopiointityössä, joka koskee EU:n lakien siirtämistä heidän omaksi lainsäädännökseen. Tilanne ei varmaankaan muutu silloin, kun avoimuusasetus tulee voimaan. Elämme avoimuuden osalta edelleen pimeällä keskiajalla, mutta meidän on tuettava pienintäkin askelta, joka vie oikeaan suuntaan, joten painan huomenna vihreää nappia, ja kehotan esittelijä Hanja Maij-Weggeniä toimimaan jatkossakin avoimuuden edistämisen puolesta EU:ssa."@fi5
"Monsieur le Président, le rapport Maij-Weggen sur l'accès du public aux documents du Parlement constitue un progrès dont nous pouvons que nous réjouir. Ce qui pose problème, ce sont toutes ces choses qui n'y figurent pas. Le principal problème concerne le fait que la Commission et le Conseil n'adressent pas au Parlement les documents législatifs émanant de la phase préparatoire ; or, c'est précisément cette phase qui intéresse les citoyens afin de pouvoir influencer le contenu de la législation. Notre rapporteur ainsi que le président de la commission parlementaire parviennent souvent à obtenir des documents en catimini. Les députés qui font partie des groupes puissants parviennent souvent à obtenir ce qu'ils souhaitent auprès de leurs amis politiques qui travaillent à la Commission ou parmi les délégations du Conseil, mais de tels documents ne sont pas et ne seront jamais accessibles à l'ensemble des députés ni au grand public. Le rapport ne modifiera pas non plus l'accord-cadre qui a été honteusement conclu par la majorité de l'Assemblée avec la Commission et qui divise les députés en deux catégories : ceux qui ont accès aux informations confidentielles et ceux qui n'ont pas accès à de telles informations.
Il peut s'avérer utile d'établir une distinction entre les rapporteurs et les autres députés, mais une telle distinction ne se base pas sur la question de savoir qui a besoin de recevoir des informations confidentielles. Il est normal d'imposer des conditions strictes à l'égard d'un député qui enfreindrait les règles de confidentialité, mais une telle façon d'agir est contraire au principe d'égalité et il est dès lors illégal de considérer qu'un président d'une commission parlementaire est habilité à recevoir des informations confidentielles mais qu'un rapporteur, dont les besoins sont les mêmes, ne bénéficie pas d'un tel accès. Et il est complètement insensé et contraire à toute tradition parlementaire de persister à refuser à la commission du contrôle budgétaire, au Médiateur et à la propre Cour des comptes de l'UE le contrôle de toutes les annexes relatives à l'administration de la Commission. Le rapport Maij-Weggen, qui est du reste excellent, n'apporte aucune solution à ce problème. Nous qui sommes censés approuver les accords sur l'élargissement ne pouvons pas non plus obtenir les rapports dits de screening alors qu'ils ne font que comparer la distance qui sépare les copies des textes de loi que les pays candidats doivent encore traduire dans leur propre législation et la législation communautaire existante. L'entrée en vigueur du règlement sur la transparence ne modifiera guère la situation. Nous restons dans les ténèbres moyenâgeuses en matière de transparence, mais même un petit pas dans la bonne voie doit être accueilli positivement. C'est pourquoi j'appuierai sur le bouton vert demain afin d'encourager Mme Hanja Maij-Weggen à poursuivre son action en faveur d'une plus grande transparence au sein de l'Union européenne."@fr6
"Signor Presidente, la relazione della onorevole Maij-Weggen sull’accesso ai documenti del Parlamento costituisce un progresso che non possiamo che sostenere. Il problema semmai è tutto quanto nella relazione non è contemplato. Il problema principale è che la Commissione e il Consiglio non trasmettono al Parlamento i documenti della fase preparatoria della legislazione, che è poi la fase che i cittadini hanno interesse a seguire per influenzare il contenuto della legislazione. I nostri relatori e i presidenti di commissione possono ricevere i documenti sottomano. I deputati che gravitano nei giri influenti spesso ottengono ciò di cui hanno bisogno tramite i loro amici politici nelle delegazioni della Commissione o del Parlamento, eppure questi stessi documenti non sono accessibili a tutti i deputati del Parlamento o al pubblico. La relazione non modifica neanche il vergognoso accordo quadro che la maggioranza del Parlamento ha concluso con la Commissione e che divide i parlamentari in deputati di prima e di seconda categoria a seconda che abbiano o meno accesso a informazioni riservate.
Può avere un senso fare una distinzione tra relatori e deputati in generale, ma tale distinzione non è in funzione di chi ha la necessità di accedere alle informazioni riservate. Sta bene fissare requisiti severi se un deputato viola la riservatezza, ma è contrario al principio fondamentale dell’eguaglianza, e quindi illegittimo, considerare i presidenti di commissione particolarmente probi mentre un relatore con la medesima esigenza non può beneficiare del medesimo accesso. E comunque è assolutamente folle e lesivo di ogni tradizione parlamentare che la commissione per il controllo dei bilanci del Parlamento, il Mediatore e la Corte dei conti dell’Unione europea continuino a non avere la possibilità di esaminare tutta la documentazione collegata all’operato della Commissione. La relazione della onorevole Maij-Weggen, peraltro eccellente, non interviene minimamente in tale sfera. Noi che siamo chiamati a dare il nostro assenso agli accordi relativi all’allargamento non possiamo nemmeno ricevere le relazioni di
anche se tali documenti includono unicamente un raffronto tra la legislazione comunitaria vigente e la capacità dei paesi candidati di copiare le regole comunitarie affinché diventino le loro leggi. L’entrata in vigore del regolamento sull’accesso ai documenti cambia ben poco in materia. Dal punto di vista della trasparenza siamo ancora nel Medioevo profondo, ma anche un piccolo passo in avanti va salutato con favore, quindi domani premerò il pulsante verde del “sì” per incoraggiare Hanja Maij-Weggen a continuare ad adoperarsi per una maggiore trasparenza nell’Unione europea."@it9
"Mr President, Mrs Maij-Weggen’s report on public access to Parliament documents is an advance we cannot but support. The problem is everything that is not included. The main problem is that the Commission and the Council do not supply Parliament with documents from the phase during which legislation is prepared, and that is, of course, the phase in which people have an interest in participating so as to influence the content of the legislation. Our rapporteurs and committee chairmen can often get hold of the relevant papers. Members of the executive can, more often than not, obtain what they need from their political friends in the Commission or the Council’s delegations, but such documents are not, and will not be, available to all MEPs or to the public. Nor does the report make any change to the disgraceful framework agreement which the majority of Parliament has entered into with the Commission and which divides MEPs into first and second class Members according to whether or not they have access to confidential information.
It might be relevant to distinguish between rapporteurs and ordinary MEPs, but the distinction is not made according to who has need of the confidential information. It is all right to impose tough sanctions on MEPs who breach confidentiality, but it is contrary to the principle of equality, and thus unlawful, to regard committee chairmen as especially eligible, while a rapporteur with the same need does not have access in the same way. Moreover, it is completely insane and contrary to every parliamentary tradition that Parliament’s Committee on Budgetary Control, the ombudsman and the EU’s own Court of Auditors are never in a position to check all the documents concerning the Commission’s discharge of its office. This, too, is something which Mrs Maij-Weggen’s otherwise quite excellent report does nothing about. Nor are those of us who are to approve the enlargement agreements able to obtain the screening reports, even if they do not, in fact, contain anything other than an analysis of the gap between existing EU legislation and the candidate countries’ arrangements for transposing the EU regulations into their own legislation. This situation will scarcely be changed when the regulation regarding public access to documents comes into force. We are still in the dark ages when it comes to transparency, but even a small step in the right direction must be endorsed, so it will be the green button I press tomorrow in order to encourage Mrs Hanja Maij-Weggen to continue working for greater openness in the EU."@lv10
"−
Mijnheer de Voorzitter, het verslag van mevrouw Maij-Weggen over openheid in de documenten van het Parlement is een stap vooruit, die wij slechts kunnen ondersteunen. Het probleem zit hem in alles wat er niet in staat. Het voornaamste probleem is dat de Commissie en de Raad geen documenten uit de wetsvoorbereidende fase aan het Parlement overleggen, en die fase moeten de burgers immers kunnen volgen om invloed te kunnen uitoefenen op de inhoud van de wetgeving. Onze rapporteur en commissievoorzitter kunnen de stukken dikwijls vertrouwelijk inzien. De vertegenwoordigers van de machthebbende klasse kunnen meestal wel via hun politieke vrienden in de Commissie of de delegaties van de Raad krijgen wat ze nodig hebben, maar dergelijke documenten zijn noch worden toegankelijk voor alle leden van het Parlement of voor het publiek. Het verslag verandert evenmin iets aan de beschamende kaderovereenkomst die de meerderheid van het Parlement met de Commissie gesloten heeft en die Parlementsleden indeelt in eerste- en tweederangsleden, respectievelijk met en zonder toegang tot vertrouwelijke informatie.
Het zou relevant kunnen zijn onderscheid te maken tussen rapporteurs en gewone leden, maar dit onderscheid houdt er geen rekening mee wie er behoefte aan de vertrouwelijke informatie heeft. Het is prima om strenge eisen te stellen ingeval een lid de vertrouwelijkheid schendt, maar het is in strijd met het gelijkheidsbeginsel en daarmee onwettig om commissievoorzitters als bij uitstek geschikt te zien, terwijl een rapporteur met dezelfde behoefte niet op dezelfde wijze toegang heeft. En het is volslagen krankzinnig en in strijd met elke parlementaire traditie dat de Commissie begrotingscontrole van het Parlement, de Ombudsman en de eigen Rekenkamer van de EU nog steeds niet in staat zijn alle bijlagen bij de kwijting van de Commissie te controleren. Daaraan wordt evenmin iets gedaan in het overigens zeer goede verslag van mevrouw Maij-Weggen. Wij, die de uitbreidingsovereenkomsten moeten goedkeuren, kunnen evenmin de screeningrapporten krijgen, ook al bevatten deze zoals bekend niets anders dan een vergelijking tussen de bestaande EU-wetgeving en de afstand van de kandidaat-lidstaten tot het kopieerapparaat dat de EU-regels tot hun wetten moet maken. Dat verandert nauwelijks met de inwerkingtreding van de openheidsverordening. Qua openheid bevinden wij ons nog steeds in de duistere middeleeuwen, maar zelfs een kleine stap in de goede richting moet worden beantwoord met een ja en dus druk ik morgen op de groene knop om mevrouw Hanja Maij-Weggen aan te sporen zich in te blijven zetten voor meer openheid in de EU."@nl2
"Senhor Presidente, o relatório Maij-Weggen sobre o acesso do público aos documentos do Parlamento constitui um avanço que apenas podemos apoiar. Porém, o verdadeiro problema reside em tudo aquilo que o relatório não inclui. O problema principal é a não disponibilização dos documentos ao Parlamento, por parte da Comissão e do Conselho, na fase preparatória da legislação, sendo justamente esta a fase que os cidadãos têm maior interesse em acompanhar, para poder influenciar o teor da legislação. Os relatores e os presidentes das comissões conseguem, frequentemente, que os documentos lhes sejam entregues “à socapa”. Os membros das esferas mais poderosas conseguem normalmente os documentos de que necessitam através dos seus amigos na Comissão ou nas delegações do Conselho, mas os mesmos documentos não estão, nem irão estar, disponíveis para todos os membros do Parlamento ou para o público em geral. O relatório também não altera o escandaloso acordo-quadro celebrado entre a maioria do Parlamento e a Comissão, que divide os membros do Parlamento em membros de primeira e membros de segunda, com e sem acesso a informações confidenciais, respectivamente.
Poderia ser pertinente distinguir entre relatores e membros ordinários, mas a distinção não tem por base quem necessita de ter acesso à informação confidencial. Concordo que se estabeleçam requisitos rigorosos, caso um membro quebre o sigilo, mas é contrário ao princípio fundamental da igualdade, e portanto ilegal, considerar os presidentes das comissões como indivíduos particularmente idóneos e impede que um relator, que poderá ter a mesma necessidade, tenha acesso aos documentos. Além disso, é totalmente absurdo e contrário a qualquer tradição parlamentar continuar a impedir o acesso da Comissão do Controlo Orçamental, do Provedor de Justiça e do Tribunal de Contas da própria UE, aos documentos da Comissão. Este aspecto também não é abordado no relatório Maij-Weggen, que é, de resto, um excelente relatório. Nós, que temos de aprovar os acordos relativos ao alargamento, também não temos acesso aos relatórios de monitorização, apesar de estes nada mais conterem do que uma comparação entre a legislação comunitária existente e a distância dos países candidatos ao sistema de reprografia que deve transformar as regras comunitárias em leis nacionais. Este aspecto provavelmente não será alterado pela entrada em vigor do Regulamento relativo à abertura. Continuamos no obscurantismo medieval no que diz respeito à abertura, mas até mesmo um pequeno passo na direcção certa deverá ser acolhido com um sim, para que seja o botão verde, que poderei premir amanhã, e animar a senhora deputada Hanja Maij-Weggen para que continue o seu esforço em prol de uma maior abertura na UE."@pt11
"Herr talman! Maij-Weggens betänkande om öppenhet i parlamentets handlingar utgör ett framsteg som vi inte kan annat än stödja. Problemet är allt som inte finns med. Huvudproblemet består i att kommissionen och rådet inte lämnar ut dokument från den lagförberedande fasen till parlamentet, och det är ju denna fas som medborgarna har intresse av att följa för att kunna påverka lagstiftningens innehåll. Vår föredragande och utskottsordförande kan ofta få tag i handlingarna. Medlemmarna av de makthavande skikten kan oftast få vad de behöver hos sina politiska vänner inom kommissionen eller rådets delegationer, men sådana handlingar blir varken tillgängliga för alla ledamöter i parlamentet eller för allmänheten. Betänkandet förändrar inte heller det skamliga ramavtal som en majoritet inom parlamentet har ingått med kommissionen och som delar in parlamentsledamöterna i första och andra klassens ledamöter, med och utan tillgång till konfidentiell information.
Det skulle kunna anses relevant att göra skillnad mellan föredraganden och vanliga ledamöter, men denna åtskillnad tar ingen hänsyn till vem som har behov av den konfidentiella informationen. Det är okej att ställa hårda krav om en ledamot bryter mot sekretessen, men det är i strid med jämlikhetsprincipen och därmed olagligt att ge utskottsordföranden särskild behörighet, medan en föredragande med samma behov inte har samma tillgång till dokument. Det är också fullkomligt vansinnigt och i strid med varje parlamentarisk tradition att parlamentets budgetkontrollutskott, ombudsmannen och EU:s egen revisionsrätt fortfarande inte kan granska alla delar av kommissionens ämbetsutövning. Detta görs det heller inte någonting åt i Maij-Weggens annars ganska utmärkta betänkande. Vi som skall godkänna utvidgningsavtalen kan inte heller få tillgång till undersökningsrapporterna, även om de inte innehåller annat än en jämförelse mellan den befintliga gemenskapslagstiftningen och ansökarländernas avstånd till den dokumentsamling som skall göra gemenskapsreglerna till deras lagar. Detta kommer knappast att förändras med ikraftträdandet av öppenhetsförordningen. Vi befinner oss vad gäller öppenhet fortfarande mitt i mörkaste medeltid, men allra minsta steg i rätt riktning måste besvaras med ett ja, så det blir den gröna knappen jag trycker på i morgon för att uppmuntra Hanja Maij-Weggen att fortsätta verka för större öppenhet inom EU."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Bonde (EDD )."1,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples