Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-25-Speech-4-083"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011025.1.4-083"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Le Conseil européen de Gand vient de prendre connaissance d'un rapport de la Commission sur la préparation du passage à l'euro fiduciaire, qui présente 40 "bonnes pratiques" suggérées aux banques, aux gouvernements et aux détaillants des pays membres "afin de rattraper le temps perdu".
Cette remarque incidente de la Commission doit nous interpeller. Pourquoi est-on en retard, alors que la date de l'échange des pièces et des billets est fixée depuis longtemps, et que les gouvernements avaient tout le loisir de s'y préparer ? Voici l'explication la plus vraisemblable : les responsables semblent avoir estimé que les particuliers, se trouvant de toute façon pris dans la nasse, seraient bien obligés de s'adapter. Dans ces conditions, pourquoi se fatiguer ? Cette attitude en dit long sur la philosophie d'une opération que l'on a faussement présentée comme axée tout entière sur l'amélioration du confort des citoyens.
De plus, quand on parcourt la liste des "40 bonnes pratiques", on s'aperçoit qu'il s'agit de petites astuces d'un niveau mineur - depuis l'affichage anticipé des prix en euros jusqu'à l'allongement des horaires d'ouverture des guichets bancaires -, dont l'effet ne peut être que marginal. Mais les grandes mesures imaginables pour alléger les difficultés des citoyens, qu'il s'agisse de mesures financières (indemniser les commerçants et les micro-entreprises pour leurs efforts d'adaptation) ou de mesures techniques (inscrire, sur les billets et sur les pièces, à la fois les valeurs en euros et les contrevaleurs en monnaie nationale), ont été résolument écartées. Il est vrai que, pour ce qui concerne la double inscription sur les billets ou les pièces, il aurait fallu y penser plus tôt et, pour cela, il aurait fallu avoir vraiment la préoccupation de soulager les particuliers. Mais rien n'est plus étranger aux concepteurs de la monnaie unique.
Peut-être après tout, d'un mal sortant un bien, les citoyens s'apercevront-ils ainsi, au début de l'année prochaine, qu'en réalité ils n'ont guère compté dans la mise en place de la monnaie unique. Et peut-être en tireront-ils quelques vérités générales sur la vraie nature de Bruxelles."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Det Europæiske Råd modtog i forbindelse med mødet i Gent en rapport fra Kommissionen om forberedelserne til indførelsen af euromønter og -sedler. Rapporten præsenterer 40 forslag til "god praksis", som forelægges bankerne, regeringerne og detailhandlen i medlemslandene med henblik på "at indhente det forsømte".
Denne indskudte bemærkning fra Kommissionens side bør give anledning til en reaktion fra Europa-Parlamentet. Hvorfor er der noget, der skal indhentes? Datoen for indførelsen af de nye sedler og mønter har været kendt længe, og regeringerne har haft god tid til at forberede omlægningen. Det mest sandsynlige svar er, at de ansvarlige synes at mene, at borgerne under alle omstændigheder ikke har noget valg og må affinde sig med situationen. Under disse vilkår er der vel ingen grund til at forhaste sig. Holdningen vidner om den tankegang, der ligger bag denne operation, der fejlagtigt er præsenteret som en operation, der tager sigte på at lette overgangen for borgerne.
Ser man på listen over de "40 forslag til god praksis", viser det sig, at der er tale om små "snedigheder" på et underordnet niveau - det være sig forudgående skiltning med priserne i euro eller udvidelse af bankernes åbningstider - som kun kan have marginal effekt. De mere vidtrækkende foranstaltninger, man kunne forestille sig med henblik på at lette overgangen for borgerne, er konsekvent udeladt. Det kunne være foranstaltninger af finansiel art (godtgørelse til de handlende og de mindste virksomheder for deres indsats i forbindelse med omlægningen) eller af teknisk art (angivelse af værdien på såvel sedler som mønter i både euro og national valuta). Dobbeltangivelse på sedler og mønter ville selvsagt forudsætte, at man havde forberedt det for længst, hvilket ville forudsætte, at man reelt var optaget af at lette overgangen for borgerne. Tanken ligger imidlertid ophavsmændene til den fælles mønt uendelig fjernt.
Måske er det muligt at få øje på et enkelt positivt aspekt. Opdager borgerne således i begyndelsen af det nye år, at de i virkeligheden ikke har spillet nogen nævneværdig rolle i forbindelse med indførelsen af den fælles mønt, vil de måske drage en lære heraf og erkende EU's sande natur."@da1
"Der Europäische Rat von Gent hat einen Bericht der Kommission über die Vorbereitungen zur Einführung der Euro-Banknoten und –Münzen entgegengenommen, der 40 Vorschläge „guter Praktiken“ an die Banken, die Regierungen und die Einzelhändler in den Mitgliedstaaten enthält, um „den Rückstand aufzuholen“.
Diese Bemerkung der Kommission muss uns hellhörig machen. Warum ist man im Rückstand, wo doch das Datum für die Einführung der Münzen und Scheine seit langem feststeht und die Regierungen alle Zeit der Welt hatten, sich darauf vorzubereiten? Hier die wahrscheinlichste Erklärung: Die Verantwortlichen waren anscheinend der Meinung, dass die Privatleute, denen ja kein anderer Ausweg bleibt, gezwungen sein würden, sich darauf einzustellen. Warum soll man sich dann anstrengen? Diese Haltung ist recht aufschlussreich für die Philosophie eines Vorhabens, das man fälschlicherweise so hingestellt hat, als sei es ausschließlich darauf gerichtet, das Leben der Bürger angenehmer zu machen.
Zudem stellt man beim Blick auf die Liste der „40 guten Praktiken“ fest, dass es sich um unbedeutende Lappalien handelt – von der rechtzeitigen Preisauszeichnung in Euro bis zur Verlängerung der Öffnungszeiten der Bankschalter – die nur marginale Effekte haben können. Die großen Maßnahmen, die man sich vorstellen könnte, um die Schwierigkeiten der Bürger zu erleichtern, seien es finanzielle Maßnahmen (Entschädigung der Händler und der Kleinstunternehmen für ihren Anpassungsaufwand) oder technische Maßnahmen (Angabe des Wertes auf den Scheinen und Münzen sowohl in Euro als auch des Gegenwertes in nationaler Währung) wurden entschieden abgelehnt. Natürlich hätte man an die doppelte Bezeichnung auf den Scheinen und Münzen früher denken müssen, aber das hätte vorausgesetzt, dass man wirklich gewillt ist, es den Privatpersonen leichter zu machen. Doch nichts liegt den Erfindern der gemeinsamen Währung ferner als das.
Vielleicht werden die Bürger auf diese Weise – alles Schlechte hat immer auch etwas Gutes – Anfang nächsten Jahres feststellen, dass es bei der Einführung der Einheitswährung gar nicht um sie ging. Und vielleicht werden sie daraus einige allgemeine Schlüsse über den wahren Charakter von Brüssel ziehen."@de7
"Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Γάνδης μόλις έλαβε γνώση μιας έκθεσης της Επιτροπής για την προετοιμασία της μετάβασης στο νόμισμα του ευρώ, η οποία παρουσιάζει 40 “ορθές πρακτικές” που προτείνονται στις τράπεζες, στις κυβερνήσεις και στους λιανοπωλητές των χωρών μελών “έτσι ώστε να κερδίσουν το χαμένο χρόνο”.
Αυτή η εμβόλιμη παρατήρηση της Επιτροπής απαιτεί εξηγήσεις. Γιατί διαπιστώνεται καθυστέρηση, αφού η ημερομηνία αλλαγής των κερμάτων και των χαρτονομισμάτων είχε καθορισθεί εδώ και πολύ καιρό, και οι κυβερνήσεις είχαν όλο το χρόνο να προετοιμαστούν; Ιδού η πιο αληθοφανής εξήγηση: οι υπεύθυνοι φαίνεται να εκτίμησαν ότι οι ιδιώτες, βρισκόμενοι προ τετελεσμένου θα αναγκάζονταν έτσι κι αλλιώς να προσαρμοστούν. Υπό αυτές τις προϋποθέσεις, γιατί να κάνουν τον κόπο; Αυτή η στάση είναι ενδεικτική της φιλοσοφίας μιας επιχείρησης η οποία κακώς παρουσιάστηκε ως επικεντρωμένη εξ ολοκλήρου στη βελτίωση της ζωής των πολιτών.
Επιπλέον, διατρέχοντας τον κατάλογο με τις “40 ορθές πρακτικές”, αντιλαμβανόμαστε ότι πρόκειται για μικρά ασήμαντα κόλπα – από την πρόωρη ανάρτηση των τιμών σε ευρώ μέχρι την παράταση του ωραρίου λειτουργίας των τραπεζικών θυρίδων -, των οποίων η επίδραση δεν μπορεί παρά να είναι οριακή. Όμως τα μεγάλα μέτρα που περίμενε κανείς για την ελάφρυνση των προβλημάτων των πολιτών, είτε οικονομικά (αποζημίωση των εμπόρων και των μικροεπιχειρηματιών για τις προσπάθειες που καταβάλλουν προκειμένου να προσαρμοστούν) είτε τεχνικά (αναγραφή στα χαρτονομίσματα και τα κέρματα, τόσο της αξίας σε ευρώ όσο και της αντίστοιχης αξίας στο εκάστοτε εθνικό νόμισμα), παραμερίστηκαν αποφασιστικά. Είναι γεγονός ότι η διπλή αναγραφή στα χαρτονομίσματα και τα κέρματα είναι κάτι που θα έπρεπε να είχαμε σκεφτεί ενωρίτερα και για να γίνει κάτι τέτοιο θα έπρεπε να υπήρχε πραγματική ανησυχία για την ανακούφιση των ιδιωτών. Αλλά τίποτε δεν φαίνεται να απασχολεί λιγότερο τους εμπνευστές του ενιαίου νομίσματος.
Ίσως τελικά – ουδέν κακό αμιγές καλού - οι πολίτες να συνειδητοποιήσουν με αυτό τον τρόπο, στην αρχή της επόμενης χρονιάς, ότι στην πραγματικότητα ουδόλως τους έλαβαν υπόψη στην εφαρμογή του ενιαίου νομίσματος. Κι ίσως να διαπιστώσουν, επίσης, και κάποιες γενικές αλήθειες για την πραγματική φύση των Βρυξελλών."@el8
".
The European Council in Ghent has just taken note of a Commission report on the preparation for the changeover to euro notes and coins, which presents forty "good practices" suggested to banks, governments and retailers in Member States "in order to make up for lost time".
This parenthetical remark by the Commission must surely pull us up short. Why has time been wasted, although the date for the changeover of notes and coins has been set for a long time, and governments had all the time in the world to prepare themselves? The most probable explanation is this: the authorities seem to have thought that private citizens, being in any case caught in the trap, would be obliged to adapt themselves. Under these circumstances, why should they tire themselves out? This attitude says much about the thinking behind an operation which was deceitfully presented as being entirely centred on the improved comfort of citizens.
In addition, when you look down the list of the "forty good practices ", you notice that they are minor low-level gimmicks – ranging from the early labelling of prices in euros to longer opening hours at bank counters – whose effect can only be marginal. But major actions that could conceivably lessen citizens' difficulties, whether financial (reimbursing tradesmen and small businesses for their efforts at adaptation) or technical (stating both the euro value and the value in the national currency on notes and coins), have been firmly excluded. It is true that dual-denomination notes or coins would have required thought at an earlier stage and for that there would have had to be a real concern to lighten the burden on private individuals. Nothing, though, could be more foreign to the inventors of the single currency.
Perhaps – as, after all, clouds do have silver linings – citizens will see at the beginning of next year that in fact they had counted for little in the introduction of the single currency. And then they might learn a few truths about the true nature of Brussels."@en3
"(FR) El Consejo Europeo de Gante acaba de tener conocimiento de un informe de la Comisión sobre la preparación del paso al euro fiduciario, en el que se presentan 40 “buenas prácticas” que se sugieren a los bancos, a los gobiernos y a los comerciantes detallistas de los países miembros “con el fin de recuperar el tiempo perdido”.
Esta observación incidental de la Comisión debe llamar nuestra atención. ¿Por qué vamos con retraso si la fecha para el cambio de las monedas y los billetes se fijó hace mucho y los gobiernos han tenido tiempo de sobra para prepararse? Esta es la explicación más probable: los responsables parecen haber considerado que los particulares, al encontrarse de todas en el lío, se verían obligados a adaptarse. Siendo así, ¿para qué molestarse? Esta actitud dice mucho de la filosofía de una operación que se ha presentado falsamente como centrada por completo en la mejora de la comodidad de los ciudadanos.
Además, cuando se recorre la lista de las “40 buenas prácticas”, se observa que se trata de pequeñas astucias de poca importancia – desde la indicación anticipada de los precios en euros hasta la ampliación de los horarios de apertura de las oficinas bancarias –, cuyo efecto sólo puede ser marginal. Pero las grandes medidas imaginables para paliar las dificultades de los ciudadanos, ya se trate de medidas financieras (indemnizar a los comerciantes y las microempresas por sus esfuerzos de adaptación) o de medidas técnicas (inscribir en los billetes y las monedas los valores en euros y su contravalor en moneda nacional), han sido resueltamente descartadas. Es cierto que, para la doble inscripción en los billetes o monedas habría habido que pensar antes y, para ello, habría habido que preocuparse realmente por ayudar a los particulares. Pero nada hay más ajeno a los creadores de la moneda única.
Quizás, después de todo – no hay mal que por bien no venga –, los ciudadanos se darán cuenta, a principios del año próximo, de que en realidad poco han contado en el establecimiento de la moneda única. Y a lo mejor extraen algunas verdades generales sobre la auténtica naturaleza de Bruselas."@es12
"Gentin Eurooppa-neuvoston kokouksessa perehdyttiin vastikään komission kertomukseen käteisen euron käyttöönoton valmisteluista, ja kertomus sisältää 40 "hyvää käytännettä", joita ehdotetaan pankeille, hallituksille ja jäsenvaltioiden vähittäiskauppiaille menetetyn ajan korvaamiseksi.
Tämä komission toisarvoisen huomion pitäisi herättää meissä kiinnostusta. Miksi asiassa ollaan myöhässä, vaikka kolikoiden ja setelien vaihtopäivämäärästä on sovittu jo ajat sitten ja vaikka hallituksilla oli runsaasti aikaa valmistautua toimenpiteeseen? Tässä on todennäköisin selitys: asiasta vastaavat näyttävät arvioineen, että yksityishenkilöiden, jotka eivät kuitenkaan pysty vaikuttamaan asiaan mitenkään, on vain pakko mukautua tilanteeseen. Eli kun tilanne on tällainen, miksi pitäisi vaivautua tekemään asialle jotakin? Tällainen asenne puhuu omaa kieltään ajattelutavasta sellaisen toimen yhteydessä, jonka tarkoitukseksi esitetään väärin perustein kansalaisten hyvinvoinnin kokonaisvaltainen parantaminen.
Tämän lisäksi, kun silmäilee "40 hyvän käytänteen" listaa, voi huomata, että se sisältää nokkelasti esitettyjä vaatimattomia toimia, jotka vaihtelevat eurojen merkitsemisestä etukäteen hintoihin pankkien pidennettyyn aukioloaikaan ja joiden vaikutus on väistämättä toisarvoinen. Mutta kansalaisten vaikeuksien helpottamiseksi tarkoitetut mahdolliset suuret toimet on määrätietoisesti jätetty syrjään, olipa kyse sitten rahoitustoimista (korvausten maksamisesta liikkeenharjoittajille ja hyvin pienille yrityksille niiden mukautumisponnistelujen vuoksi) tai teknisistä toimista (euron ja sitä vastaavan kansallisen valuutan arvon merkitsemisestä seteleihin ja kolikoihin). On totta, että kahden eri arvon kirjaamista seteleihin tai kolikoihin olisi pitänyt ajatella aikaisemmin, minkä vuoksi yksityishenkilöiden auttamisesta olisi todellakin täytynyt huolehtia. Mutta mikään ei voisi olla sen oudompaa yhteisen rahan ajatuksen luojille.
Ehkäpä loppujen lopuksi käykin niin, että onni onnettomuudessa kansalaiset huomaavatkin ensi vuoden alussa, että todellisuudessa heillä ei ole ollut minkäänlaista osaa eikä arpaa yhteisen rahan käyttöönotossa. Ehkäpä he siinä vaiheessa tajuavat joitakin perustotuuksia Brysselin todellisesta luonnosta."@fi5
"Il Consiglio europeo di Gand ha esaminato una relazione della Commissione sulla preparazione del passaggio all’euro fiduciario che contiene quaranta “buone prassi” suggerite alle banche, ai governi e ai rivenditori al dettaglio dei paesi membri al fine di “recuperare il tempo perduto”.
Questa osservazione per inciso della Commissione deve indurci a porci delle domande. Perché siamo in ritardo, visto che la data della sostituzione delle monete e delle banconote è stata fissata da molto tempo e i governi avevano tutto il tempo per prepararsi? La spiegazione più verosimile sembra questa: i responsabili sembrano aver ritenuto che i singoli cittadini, trovandosi comunque coinvolti nell’ingranaggio, sarebbero stati obbligati ad adattarsi. In queste condizioni perché faticare? Questo atteggiamento la dice lunga sulla filosofia di un’operazione che è stata falsamente presentata come incentrata unicamente sul miglioramento del benessere dei cittadini.
Inoltre, quando si scorre l’elenco delle “quaranta buone prassi”, ci si accorge che si tratta di astuzie di basso livello (che vanno dall’esposizione anticipata dei prezzi in euro, al prolungamento degli orari di apertura degli sportelli bancari), i cui effetti non possono che essere marginali. Ma le grandi misure ipotizzabili per attenuare le difficoltà dei cittadini, che si tratti di misure finanziarie (indennizzo dei commercianti e delle micro-imprese per i loro sforzi di adeguamento) o di misure tecniche (iscrizione sui biglietti e sulle monete del valore in euro e del controvalore nella moneta nazionale), sono state decisamente scartate. E’ vero che, per quanto riguarda la duplice iscrizione sulle banconote o sulle monete, si sarebbe dovuto pensarci prima e, per mettere in atto tali misure, ci si sarebbe dovuti occupare realmente di agevolare i singoli cittadini. Niente è però più lontano dalle preoccupazioni degli ideatori della moneta unica.
Probabilmente, e in definitiva da un male può nascere un bene, all’inizio dell’anno prossimo i cittadini si accorgeranno che, in realtà, non si è affatto tenuto conto di loro nell’attuazione della moneta unica e forse essi ne trarranno alcuni insegnamenti generali sulla vera natura di Bruxelles."@it9
".
The European Council in Ghent has just taken note of a Commission report on the preparation for the changeover to euro notes and coins, which presents forty "good practices" suggested to banks, governments and retailers in Member States "in order to make up for lost time".
This parenthetical remark by the Commission must surely pull us up short. Why has time been wasted, although the date for the changeover of notes and coins has been set for a long time, and governments had all the time in the world to prepare themselves? The most probable explanation is this: the authorities seem to have thought that private citizens, being in any case caught in the trap, would be obliged to adapt themselves. Under these circumstances, why should they tire themselves out? This attitude says much about the thinking behind an operation which was deceitfully presented as being entirely centred on the improved comfort of citizens.
In addition, when you look down the list of the "forty good practices ", you notice that they are minor low-level gimmicks – ranging from the early labelling of prices in euros to longer opening hours at bank counters – whose effect can only be marginal. But major actions that could conceivably lessen citizens' difficulties, whether financial (reimbursing tradesmen and small businesses for their efforts at adaptation) or technical (stating both the euro value and the value in the national currency on notes and coins), have been firmly excluded. It is true that dual-denomination notes or coins would have required thought at an earlier stage and for that there would have had to be a real concern to lighten the burden on private individuals. Nothing, though, could be more foreign to the inventors of the single currency.
Perhaps – as, after all, clouds do have silver linings – citizens will see at the beginning of next year that in fact they had counted for little in the introduction of the single currency. And then they might learn a few truths about the true nature of Brussels."@lv10
".
Tijdens de Europese Raad van Gent is er gesproken over een verslag van de Commissie over de voorbereiding van de overgang naar de chartale euro. In dit verslag stelt de Commissie “veertig goede praktijken” voor aan de banken, regeringen en detailhandelaren van de lidstaten om “de verloren tijd in te halen”.
Deze terloopse opmerking van de Commissie moet ons aan het denken zetten. Hoe is het mogelijk dat er vertraging is opgetreden? De data waarop de nieuwe munten en biljetten worden ingevoerd zijn immers al lang geleden vastgesteld en de regeringen hadden alle tijd om zich op dit moment voor te bereiden. In mijn ogen kan de verklaring het best worden gezocht in het feit dat de verantwoordelijken ervan uitgingen dat de particulieren, die sowieso geen keuze hadden, eenvoudigweg geen andere keuze hadden dan zich aan te passen. Waarom zouden ze zich in die omstandigheden druk maken? Deze houding zegt genoeg over deze operatie, die ten onrechte gepresenteerd is als middel om het de burgers nog meer naar de zin te maken.
Op de lijst van “veertig goede praktijken” staan heel wat kleine handigheidjes waarvan de gevolgen nauwelijks merkbaar zullen zijn, of het nu gaat om de vroegtijdige aanduiding van de prijzen in euro’s of de langere openingstijden van de bankloketten. Op de lijst ontbreken echter de maatregelen die daadwerkelijk nodig zijn om de problemen van de burgers weg te nemen. Ik denk hierbij onder meer aan financiële maatregelen (een vergoeding voor de handelaren en kleine ondernemingen voor de aanpassingen die ze moeten doorvoeren) en technische maatregelen (de aanduiding op de biljetten en de munten van de waarde in euro’s en van de daarmee corresponderende waarde in de nationale geldeenheid). De maatregelen ten behoeve van de dubbele waardeaanduiding op de biljetten en munten hadden natuurlijk al in een eerder stadium genomen moeten worden, zodat het de particulieren eenvoudiger was gemaakt. De ontwerpers van de eenheidsmunt hebben echter geheel niet bij de belangen van de burger stilgestaan.
Misschien is er ondanks alles nog sprake van een geluk bij een ongeluk. De burgers zullen zo namelijk aan het begin van het nieuwe jaar ontdekken dat er bij de invoering van de euro geen rekening met ze is gehouden. Misschien zullen ze er zo achterkomen wat het ware gezicht van Brussel is."@nl2
"O Conselho Europeu de Gand acaba de tomar conhecimento de um relatório da Comissão sobre a preparação da passagem ao euro fiduciário, que apresenta 40 "boas práticas" sugeridas aos bancos, aos governos e aos retalhistas dos Estados-Membros, a fim de recuperar o tempo perdido.
Esta observação complementar da Comissão deve interpelar-nos. Por que razão estaremos em atraso, quando a data de troca das moedas e das notas está fixada há muito tempo e quando os governos dispuseram de todo o tempo para se preparem? Eis a explicação mais verosímil: os responsáveis parecem ter considerado que os particulares, que de qualquer forma foram apanhados nesta armadilha, seriam obrigados a adaptar-se. Nestas condições, de que serve cansarmo-nos? Esta atitude diz muito sobre a filosofia de uma operação apresentada, falsamente, como estando totalmente centrada na melhoria do conforto dos cidadãos.
Para além disso, quando se percorre a lista das "40 boas práticas", verifica-se tratar-se de pequenas astúcias de um nível menor – desde a afixação antecipada dos preços em euros até ao alargamento dos horários de abertura dos balcões bancários –, cujo efeito apenas poderá ser marginal. Mas as grandes medidas imagináveis para atenuar as dificuldades dos cidadãos, quer se trate de medidas financeiras (indemnizar os comerciantes e as micro-empresas pelos seus esforços de adaptação), quer de medidas técnicas (inscrever, nas notas e nas moedas, simultaneamente os valores em euros e os contravalores na moeda nacional), foram decididamente afastadas. É verdade que, no que se refere à dupla inscrição em moedas e notas, teria sido preciso pensar nela mais cedo e, para isso, teria sido necessário ter verdadeiramente a preocupação de aliviar os particulares. Mas nada é mais estranho aos inventores da moeda única.
Talvez, apesar de tudo – há males que vêm por bem –, os cidadãos se apercebam, assim, no início do próximo ano, que na realidade não contam para nada na criação da moeda única. E talvez retirem daí algumas verdades gerais sobre a verdadeira natureza de Bruxelas."@pt11
"Europeiska rådet i Gent har precis tagit del av en rapport från kommissionen om förberedelserna för övergången till eurosedlar och euromynt, i vilken det läggs fram 40 "normer för god praxis " som föreslås för bankerna, regeringarna och detaljhandlarna i medlemsländerna "för att återta den tid som gått till spillo".
Detta inskjutna inlägg från kommissionen måste beröra oss. Varför är vi på efterkälken, när datumet för utbytet av mynten och sedlarna är fastställt sedan länge, och när regeringarna hade gott om tid att förbereda sig för det? Det här är den mest troliga förklaringen: de ansvariga tycks ha ansett att privatpersonerna, som ändå sitter i fällan, skulle vara tvungna att anpassa sig. Varför skulle man trötta ut sig under dessa omständigheter? Denna inställning säger mycket om tankebanan bakom en åtgärd som man falskeligen har lagt fram som fullständigt inriktad på förbättringen av medborgarnas bekvämlighet.
När man går igenom förteckningen över de "40 normerna för god praxis" märker man dessutom att det rör sig om små knep på en mindre betydande nivå – från den planerade visningen av priserna i euro till förlängningen av öppettiderna i bankernas kassor – vars effekter inte kan vara annat än marginella. Men de stora tänkbara åtgärderna för att minska medborgarnas svårigheter har beslutsamt avfärdats, om det så rör sig om finansiella åtgärder (ersättning till handlarna och de små företagen för deras anpassningsansträngningar) eller tekniska åtgärder (inskrivning på sedlarna och mynten av både valören i euro och det motsvarande värdet i den nationella valutan). När det gäller dubbel inskrivning på sedlarna och mynten är det sant att man borde ha tänkt på det tidigare, och att man för att göra detta verkligen borde ha varit intresserad av att underlätta för privatpersonerna. Men inget är mer främmande för idégivarna till den gemensamma valutan.
Medborgarna kommer kanske trots allt – inget ont som inte för något gott med sig – således att upptäcka i början av nästa år att de i praktiken knappast har räknats när det gäller införandet av den gemensamma valutan. Och kanske kommer de av detta att lära sig några allmänna sanningar om Bryssels verkliga natur."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples