Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-25-Speech-4-075"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011025.1.4-075"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Nous avons voté contre le rapport Lamassoure relatif "aux progrès réalisés par la Turquie sur la voie de l'adhésion", car nous ne voyons pas comment le rapporteur parvient à concilier sa conception d'une Europe fédérale, aux compétences supranationales fortes, et l'inclusion de la Turquie. Les règles de droit doivent en effet correspondre à l'identité d'un peuple, et la pratique de la démocratie s'inscrit dans ce cadre. Déjà, nous ne parvenons pas à trouver le peuple européen. Alors qu'en serait-il du peuple turco-européen ?
Le rapport Lamassoure n'a, en réalité, pour seul mérite que de faire éclater au grand jour les contradictions de l'Europe actuelle. S'il est nécessaire d'établir des coopérations fortes avec la Turquie, celles-ci ne peuvent en aucun cas passer par un pouvoir supranational édictant des règles s'appliquant uniformément à tous, mais doivent résulter d'un dialogue de nation à nation, dans le cadre d'une Europe à géométrie variable.
Par ailleurs, le rapport Lamassoure fait l'impasse sur la reconnaissance du génocide arménien de 1917, sans doute dans une intention d'apaisement vis-à-vis de la Turquie. Il faudrait à notre avis être plus franc et demander à la Turquie de reconnaître ce génocide. C'est évidemment difficile, mais elle ne serait pas le premier pays à regretter un épisode sombre de son histoire. Il faudrait ensuite qu'elle en tire les conséquences, dans un but d'apaisement véritable, en rétablissant les relations diplomatiques avec l'Arménie."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Vi har stemt imod Lamassoure-betænkningen om "Tyrkiets fremskridt mod tiltrædelse". Vi kan ikke se, hvorledes ordføreren vil forlige sine føderalistiske holdninger til Europa med tankerne om væsentlige overstatslige beføjelser og Tyrkiets indlemmelse. Retsreglerne skal være i overensstemmelse med et folks identitet, og demokratisk praksis skal ses i dette perspektiv. Vi har i forvejen vanskeligt ved at identificere det europæiske folk. Hvordan vil det så være med et tyrkisk-europæisk folk?
Lamassoure-betænkningen udmærker sig udelukkende ved klart at udstille de modsætningsforhold, der kendetegner Europa i øjeblikket. Der er behov for et nært samarbejde med Tyrkiet, men dette kan under ingen omstændigheder ske via en overnational struktur, der foreskriver regler, som finder ensartet anvendelse på alle. Det må ske via en dialog mellem nationer og inden for rammerne af et Europa med variabel geometri.
I øvrigt undlader Lamassoure-betænkningen at komme ind på anerkendelsen af folkemordet mod armenierne i 1917, utvivlsomt ud fra ønsket om at anlægge en forsonlig tone over for Tyrkiet. Vi bør efter vores opfattelse vise større åbenhed og klart kræve, at Tyrkiet anerkender dette folkemord. Det er selvsagt vanskeligt, men også andre lande har måttet beklage ulykkelige afsnit i deres historie. Endelig må Tyrkiet drage konsekvenserne heraf og med henblik på at sikre reel fred genoptage de diplomatiske forbindelser til Armenien."@da1
"Wir haben gegen den Bericht Lamassoure „Fortschritte der Türkei auf dem Weg zum Beitritt“ gestimmt, denn wir können nicht erkennen, wie der Berichterstatter seine Auffassung von einem föderalen Europa mit starken supranationalen Kompetenzen mit der Einbeziehung der Türkei vereinbaren will. Die Rechtsvorschriften müssen mit der Identität eines Volkes im Einklang stehen, und in diesen Rahmen ordnet sich die demokratische Praxis ein. Es gelingt uns ja schon nicht, das europäische Volk auszumachen, wie soll es da erst um das türkisch-europäische Volks stehen?
Der Bericht Lamassoure hat in Wahrheit nur das eine Verdienst, dass er die Widersprüche des heutigen Europas offenbar werden lässt. Wenn es erforderlich ist, eine starke Kooperation mit der Türkei aufzubauen, so kann dies auf gar keinen Fall durch eine supranationale Macht erfolgen, die einheitliche Regeln für alle erlässt, sondern sie muss das Ergebnis eines Dialogs von Nation zu Nation im Rahmen eines Europas mit variabler Geometrie sein.
Im Übrigen erwähnt der Bericht Lamassoure mit keinem Wort die Anerkennung des armenischen Völkermords von 1917, zweifellos in beschwichtigender Absicht gegenüber der Türkei. Unserer Auffassung nach sollte man mehr Offenheit an den Tag legen und von der Türkei verlangen, dass sie diesen Völkermord anerkennt. Natürlich ist das schwierig, aber sie wäre nicht das erste Land, das sich zu einer dunklen Episode in seiner Geschichte bekennt. Anschließend muss sie die Konsequenzen daraus ziehen, um durch Wiederaufnahme der diplomatischen Beziehungen zu Armenien eine echte Befriedung zu erreichen."@de7
") Καταψηφίσαμε την έκθεση Lamassoure σχετικά με “την πρόοδο που πραγματοποίησε η Τουρκία προς την προσχώρηση”, γιατί δεν βλέπουμε πώς ο εισηγητής καταλήγει να συμβιβάσει την έννοια μιας ομοσπονδιακής Ευρώπης με ισχυρές υπερεθνικές αρμοδιότητες με την προσχώρηση της Τουρκίας. Οι κανόνες δικαίου πρέπει πράγματι να αντιστοιχούν στην ταυτότητα ενός λαού, και η εφαρμογή της δημοκρατίας εγγράφεται σε αυτό το πλαίσιο. Ήδη δυσκολευόμαστε να προσδιορίσουμε τον ευρωπαϊκό λαό. Πόσο μάλιστα ένα λαό τουρκο-ευρωπαϊκό!
Η μοναδική αξία της έκθεσης Lamassoure έγκειται στο ότι φέρνει στο φως τις αντιφάσεις της σημερινής Ευρώπης. Αν είναι αναγκαίο να παγιώσουμε ισχυρές σχέσεις συνεργασίας με την Τουρκία, αυτές δεν πρέπει σε καμία περίπτωση να περάσουν από μια υπερεθνική εξουσία η οποία να υπαγορεύει κανόνες που θα πρέπει να εφαρμοστούν ομοιόμορφα από όλους, αλλά πρέπει να προκύψουν από διάλογο μεταξύ των εθνών, στο πλαίσιο μιας Ευρώπης μεταβλητής γεωμετρίας.
Εξάλλου, η έκθεση Lamassoure σιωπά όσον αφορά την αναγνώριση της γενοκτονίας των Αρμενίων του 1917, αναμφίβολα σε μια πρόθεση κατευνασμού της Τουρκίας. Κατά τη γνώμη μας, θα έπρεπε να είμαστε πιο ειλικρινείς και να ζητήσουμε από την Τουρκία να αναγνωρίσει αυτή τη γενοκτονία. Κάτι τέτοιο είναι ασφαλώς δύσκολο, αλλά δεν θα ήταν η πρώτη χώρα που μετανιώνει για κάποιο μελανό κεφάλαιο της ιστορίας της. Θα έπρεπε, στη συνέχεια, να υποστεί τις συνέπειες, με στόχο έναν πραγματικό κατευνασμό, αποκαθιστώντας τις διπλωματικές σχέσεις με την Αρμενία."@el8
".
We voted against the Lamassoure Report "on Turkey's progress towards accession" as we cannot see how the rapporteur manages to reconcile Turkey's inclusion and his conception of a federal Europe with strong supranational powers. The rule of law must in fact relate to the identity of a people, and the practice of democracy falls under this heading. To date we have still not found a European people. What chance then of a Turco-European people?
In fact, the Lamassoure report's sole merit is that it brings into the cold light of day the contradictions of present-day Europe. If it proves necessary to establish firm cooperative links with Turkey, this cannot under any circumstances come about through a supranational power enacting regulations uniformly applicable to all, but must result from dialogue between one nation and another, within the European variable-geometry structure.
Moreover, the Lamassoure Report finesses with the recognition of the Armenian genocide of 1917, doubtless aiming to appease Turkey. We believe there is a need to be more frank and to ask Turkey to acknowledge that the genocide took place. Obviously it is difficult, but it would not be the first country to regret a dark episode in its history. Turkey would then have to act consistently with the objective of true peace-making by re-establishing diplomatic relations with Armenia."@en3
"(FR) Hemos votado en contra del informe Lamassoure relativo “a los progresos realizados por Turquía en el camino de la adhesión” porque no comprendemos cómo logra conciliar el ponente su idea de una Europa federal, con fuertes competencias supranacionales, y la inclusión de Turquía. Las normas de Derecho deben corresponderse con la identidad de un pueblo, y la práctica de la democracia se inscribe en este marco. Si no conseguimos encontrar ya el pueblo europeo, ¿qué sucedería con el pueblo turco-europeo?
En realidad, el único mérito del informe Lamassoure es poner de manifiesto las contradicciones de la Europa actual. Si es necesario establecer cooperaciones fuertes con Turquía, éstas no pueden pasar en ningún caso por un poder supranacional que promulgue normas aplicables a todos de un modo uniforme, sino que deben resultar más bien de un diálogo de nación a nación, en el marco de una Europa de geometría variable.
Por otra parte, el informe Lamassoure pasa por alto el reconocimiento del genocidio armenio de 1917, sin duda con ánimo apaciguador hacia Turquía. A nuestro entender, deberíamos ser más francos y pedir a Turquía que reconozca el genocidio. Evidentemente, es difícil, pero no sería el primer país que lamentase un episodio oscuro de su historia. Después, sería necesario que sacase conclusiones, con un fin auténticamente pacificador, y restableciese las relaciones diplomáticas con Armenia."@es12
"Äänestimme tätä Lamassouren mietintöä vastaan, joka koskee Turkin edistymistä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa, sillä emme ymmärrä, miten esittelijä onnistuu sovittamaan yhteen ajatuksensa liittovaltiopohjaisesta Euroopasta, joka perustuu vahvaan ylikansalliseen toimivaltaan, ja Turkin liittämisestä Euroopan unioniin. Oikeussääntöjen pitää näet vastata kansan identiteettiä, ja demokratian harjoittaminen liittyy juuri tähän. Emmehän me edes onnistu tavoittamaan Euroopan kansaa. Miten turkkilais-eurooppalaiselle kansalle sitten käy?
Lamassouren mietinnön ansioksi ei oikeastaan voida lukea muuta kuin sen, että siinä tuodaan avoimesti esiin nykyisen Euroopan ristiriidat. Jos Turkin kanssa halutaan ryhtyä tehokkaisiin yhteistyöhankkeisiin, niitä ei missään nimessä pidä antaa sellaisen ylikansallisen hallinnon hoidettavaksi, joka määrää yhdenmukaisesti kaikkiin soveltuvia sääntöjä, vaan hankkeiden on perustuttava kansojen väliseen keskusteluun vaihtelevan geometrian Euroopan mallin mukaisesti.
Lisäksi Lamassouren mietinnössä jätetään huomiotta vuonna 1917 tapahtuneen Armenian kansanmurhan tunnustaminen, minkä tarkoituksena on epäilemättä rauhoitella Turkkia. Meidän ei pitäisi mielestämme kierrellä vaan vaatia Turkkia tunnustamaan kyseinen kansanmurha. Tämä on epäilemättä vaikea asia, mutta Turkki ei olisi ensimmäinen maa, joka pahoittelee historiaansa liittyvää synkkää tapahtumaa. Tämän jälkeen sen pitäisi ottaa vastuu tapahtumista pyrkimällä rauhoittamaan tilannetta ja elvyttämään diplomaattiset suhteensa Armenian kanssa."@fi5
"Abbiamo votato contro la relazione Lamassoure sui “progressi realizzati dalla Turchia verso l’adesione” perché non comprendiamo come il relatore riesca a conciliare la sua concezione di un’Europa federale, dalle competenze sovranazionali forti, con l’inclusione della Turchia. Le norme del diritto, infatti, devono trovare riscontro nell’identità di un popolo e la pratica democratica si inserisce in questo quadro. Non riusciamo a identificare un popolo europeo. Che dire allora di un popolo turco-europeo?
La relazione Lamassoure, a dire il vero, ha come unico merito quello di fare emergere le contraddizioni dell’Europa odierna. Se è necessario stabilire forme di cooperazione forti con la Turchia, queste non possono in alcun caso passare attraverso un potere sovranazionale che impone norme da applicarsi indistintamente a tutti, ma devono risultare da un dialogo tra nazioni nell’ambito di un’Europa a geometria variabile.
Del resto, la relazione Lamassoure ignora il riconoscimento del genocidio armeno del 1917, senza dubbio con un intento di conciliazione nei confronti della Turchia. A nostro avviso, occorre maggiore franchezza e bisogna chiedere alla Turchia di riconoscere tale genocidio. Evidentemente è difficile, ma non sarà il primo paese a deplorare un episodio oscuro della propria storia. In seguito, in vista di un’autentica pacificazione, sarebbe necessario che la Turchia traesse le debite conseguenze ristabilendo le relazioni diplomatiche con l’Armenia."@it9
".
We voted against the Lamassoure Report "on Turkey's progress towards accession" as we cannot see how the rapporteur manages to reconcile Turkey's inclusion and his conception of a federal Europe with strong supranational powers. The rule of law must in fact relate to the identity of a people, and the practice of democracy falls under this heading. To date we have still not found a European people. What chance then of a Turco-European people?
In fact, the Lamassoure report's sole merit is that it brings into the cold light of day the contradictions of present-day Europe. If it proves necessary to establish firm cooperative links with Turkey, this cannot under any circumstances come about through a supranational power enacting regulations uniformly applicable to all, but must result from dialogue between one nation and another, within the European variable-geometry structure.
Moreover, the Lamassoure Report finesses with the recognition of the Armenian genocide of 1917, doubtless aiming to appease Turkey. We believe there is a need to be more frank and to ask Turkey to acknowledge that the genocide took place. Obviously it is difficult, but it would not be the first country to regret a dark episode in its history. Turkey would then have to act consistently with the objective of true peace-making by re-establishing diplomatic relations with Armenia."@lv10
".
Wij hebben gestemd tegen het verslag-Lamassoure over de vorderingen van Turkije op de weg naar de toetreding. Wij begrijpen namelijk niet hoe de rapporteur zijn opvattingen over een federaal Europa met grote supranationale bevoegdheden kan verenigen met de deelname van Turkije aan dit Europa. De rechtsregels moeten immers overeenkomen met de identiteit van een volk en de democratie moet in dit kader gestalte krijgen. Wij slagen er al niet in om een Europees volk te identificeren, laat staan een Turks-Europees volk.
De enige verdienste van het verslag-Lamassoure is dat hierin de tegenstrijdigheden van het huidige Europa naar voren komen. Als we daadwerkelijk nauwe samenwerkingsbanden met Turkije moeten aanknopen, mogen deze in ieder geval geen supranationaal karakter krijgen in die zin dat de regels die worden opgesteld voor alle partijen bindend zijn. Deze regels moeten voortkomen uit een bilaterale dialoog van land tot land en in het kader van een Europa “met variabele geometrie”.
In het verslag-Lamassoure wordt overigens de kwestie van de erkenning van de Armeense genocide van 1917 opzettelijk niet in ogenschouw genomen, ongetwijfeld om Turkije niet voor het hoofd te stoten. Wij vinden dat we Turkije ronduit moeten vragen deze genocide te erkennen. Dat is natuurlijk niet eenvoudig voor dit land, maar het is niet de eerste natie die de confrontatie heeft moeten aangaan met de zwarte bladzijden in haar geschiedenis. Wij moeten er vervolgens voor zorgen dat het land de gevolgen van deze genocide onder ogen durft te zien, zodat er gestreefd kan worden naar verzoening en zodat de diplomatieke banden met Armenië kunnen worden hersteld."@nl2
"Votámos contra o relatório Lamassoure relativo aos progressos realizados pela Turquia rumo à adesão, pois não vemos como o relator consegue conciliar a sua concepção de uma Europa federal, com fortes competências supranacionais, e a inclusão da Turquia. As regras do direito devem, com efeito, corresponder à identidade de um povo, e a prática da democracia inscreve-se neste quadro. Já hoje não conseguimos encontrar o povo europeu. Que dizer então do povo turco-europeu?
O relatório Lamassoure tem, na verdade, como único mérito o de expor claramente à luz do dia as contradições da actual Europa. Se é verdade que é necessário estabelecer cooperações fortes com a Turquia, estas não poderão, em caso algum, passar por um poder supranacional que defina as regras a aplicar uniformemente a todos, mas sim resultar de um diálogo de nação para nação, no âmbito de uma Europa de geometria variável.
Para além disso, o relatório Lamassoure evita o reconhecimento do genocídio arménio de 1917, sem dúvida com a intenção de pacificação da nossa atitude para com a Turquia. No nosso entender, seria necessário ser mais franco e solicitar à Turquia que reconhecesse este genocídio. É obviamente difícil, mas não seria o primeiro país a lamentar um episódio sombrio da sua História. Depois, seria necessário que a Turquia retirasse as consequências desse acto, com vista a uma pacificação real, restabelecendo relações diplomáticas com a Arménia."@pt11
"Vi röstade emot Lamassoures betänkande om "Turkiets framsteg på vägen mot anslutning", eftersom vi inte förstår hur föredraganden kan förena sin uppfattning av ett federalt Europa, med starka överstatliga befogenheter, med Turkiets införlivande. Lagstiftningen måste nämligen svara mot ett folks identitet, och tillämpningen av demokratin hör till detta sammanhang. Vi har redan nu misslyckats med att finna det europeiska folket. Hur skulle det då vara med det turkisk-europeiska folket?
Lamassoure-betänkandet har i praktiken endast den förtjänsten att det i fullt dagsljus lägger fram det nuvarande Europas motsägelser. Om det är nödvändigt att etablera ett starkt samarbete med Turkiet, kan detta samarbete inte under några omständigheter införas genom att en överstatlig makt dikterar regler som tillämpas på samma sätt för alla, utan det måste vara följden av en dialog från nation till nation, inom ramen för ett Europa med en föränderlig geometri.
I Lamassoure-betänkandet hoppar man dessutom över erkännandet av det armeniska folkmordet år 1917, utan tvivel med avsikten att blidka Turkiet. Enligt vår åsikt borde man vara mer rättfram och begära att Turkiet erkänner detta folkmord. Det är naturligtvis svårt, men Turkiet skulle inte vara det första landet att beklaga en mörk episod i dess historia. Landet borde sedan ta ansvar för följderna, i ett verkligt försoningssyfte, genom att återupprätta de diplomatiska förbindelserna med Armenien."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"8,12,6
"FR"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples