Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-24-Speech-3-155"

Predicate	Value (sorted: none)
lpv:spokenAs	member; PES (1999-07-20--2004-07-19)14
lpv:spokenAs	member; Delegation for relations with South Africa (1999-10-06--2002-01-14)14
lpv:spokenAs	substitute; EMPL (1999-07-22--2002-01-14)14
lpv:spokenAs	unknown; Parti socialiste (1999-07-20--2004-07-19)14
lpv:spokenAs	member; Committee on Industry, External Trade, Research and Energy (1999-07-21--2002-01-14)14
lpv:unclassifiedMetadata	""green rooms""1
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, da vi gik fra GATT til WTO, ændrede det multilaterale handelssystem ikke blot størrelse, men også natur. Med WTO strækker handelslovgivningen sig over et betragteligt antal nye områder - tjenesteydelser, intellektuel ejendomsret, investeringer og bestemmelser om ikke-toldmæssige hindringer - som ofte har indflydelse på andre områder end handel. Denne lovgivning er blevet til egentlige ordensregler, der inkluderer en mekanisme til bilæggelse af tvister, som kan munde ud i sanktioner. Endelig fører udvidelsen til et stadigt voksende antal lande, der startede inden for rammerne af GATT, en uendelig række forskellige forhold med sig i medlemslandene, hvad angår den internationale handel. Fremover finder bestemmelserne for det multilaterale handelssystem ikke kun anvendelse på de lande, der udgør den største del af verdenshandlen, ej heller kun på den femtedel af verdensproduktionen, der sælges over grænserne. Disse bestemmelser finder anvendelse på varer og tjenesteydelser, som aldrig bliver en del af den internationale handel. Alle lande er indbefattet, og deres interne regler er berørt, ligegyldigt hvor meget de tager del i verdenshandlen. For det fjerde er der balancen i de internationale standarder og oprettelsen af nye forbindelser mellem WTO og de andre internationale organisationer. Vi foreslår, at alle de andre multilaterale organisationer - Den Internationale Arbejdsorganisation, Verdenssundhedsorganisationen osv. - får observatørstatus i WTO, og at de høres systematisk af organet for bilæggelse af tvister, når der er risiko for konflikt mellem handelsreglerne og andre regler. Vi mener, at EU bør forfægte et egentligt hierarki for standarder på internationalt plan, det vil sige anerkende, at erhvervsret og handelsret ikke kan træde i stedet for principperne for miljøbeskyttelse, folkesundhed og respekt for arbejdsmarkedsrettighederne. Det er reelt ILO og kun ILO, der skal have opgaven med at beslutte, hvorvidt der er eller ikke er grund til at træffe modforanstaltninger og indføre handelssanktioner mod et land, og ikke Verdenshandelsorganisationen. Men jeg tror, at Verdenshandelsorganisationen på sin side skal forpligte sig til at respektere de beslutninger, som ILO eventuelt kunne træffe på dette område. For at slutte af med en enkelt ting, hr. formand, vil jeg sige, at handelspolitikken, som er en af Unionens ældste politikker og den ældste af dens fælles udenrigspolitikker selvfølgelig sætter nogle økonomiske interesser på spil, men at den også siger meget - eller i hvert fald, at EU gennem denne politik siger meget - om dens vision om verdens fremtid, forholdet mellem nord og syd og dens opfattelse af fordelingen mellem det, som hører ind under markedet, og det, som selskaberne fortsat skal kunne lægge ind under andre principper som f.eks. solidaritetsprincippet. Denne politik skal således være bærer af EU's grundlæggende værdier og målsætninger. Derfor foreslår vi, at EU sætter en retfærdig og ligeværdig handel, et demokratiseret multilateralt system og en reformeret WTO i centrum for sine målsætninger. Handelsaftalerne har også i de sidste år haft en voksende indflydelse på andre internationale bestemmelser på områder som f.eks. folkesundhed, miljø og arbejdsmarkedsrettigheder. Således har WTO-aftaler eller -beslutninger sat spørgsmålstegn ved forsigtighedsprincippet, miljøbeskyttelsen eller adgangen til medicin. Det skyldes til dels tvetydigheden af visse aftaler som f.eks. den om intellektuel ejendomsret, hvis man taler om medicin, men man kan også, hvad angår de offentlige tjenester, overveje rækkevidden af § 1 i Den Almindelige Overenskomst om Handel med Tjenesteydelser. Hertil er kommet en anden grund til at sætte spørgsmålstegn ved det multilaterale handelssystem, nemlig at den demokratiske legitimitet i WTO, som er en mellemstatslig organisation, i princippet hviler på lige medinflydelse for alle medlemmer og på det faktum, at de alle har stemmeret. Men i realiteten er en lang række udviklingslande blevet marginaliseret af WTO's måde at fungere på og har ikke kunnet deltage i udarbejdelsen af aftaler og beslutninger. Blandt medlemmerne er der mindst 24 udviklingslande, der ikke råder over en fast repræsentation i Genève, og utallige andre har alt for små delegationer til at deltage i det arbejde, der angår dem. Mange udviklingslande mangler kompetence. Samtidig skal udviklingslandene føje formalitetsspørgmålene til realitetsspørgsmålene, for bestemmelserne og aftalerne afspejler oftere interesserne hos de handelsmagter, der har forhandlet dem indbyrdes - nogle gange i eller under uformelle høringer, som er alt for lukkede - end hos samtlige medlemslande og især de fattigste lande. Således har mange udviklingslande efter Uruguay-runden erklæret, at de ved ratificeringen af dem ikke kendte til alle de juridiske, administrative og finansielle aftalebetingelser som f.eks. betingelsen om den intellektuelle ejendomsret, som de ikke havde været med til at udarbejde. Overordnet set kan man for udviklingslandenes vedkommende seks år efter oprettelsen af WTO konstatere, at der er sket en begrænset åbning af de nordlige markeder, at der har været store vanskeligheder med at gennemføre aftalerne, og at der er sket en vedvarende marginalisering i organisationens måde at fungere på. Denne fornemmelse er selvfølgelig endnu stærkere, hvad angår de mindst udviklede lande, der allerede for 20 år siden kun udgjorde 0,6% af den internationale handel, og som i dag ikke udgør mere end 0,4%. Således er WTO fortsat en organisation, der er domineret af handelsmagter, og hvis politikker først og fremmest kommer handelsmagterne til gode. Og to år efter Seattle oplever det multilaterale handelssystem stadig en tredobbelt demokratisk legitimitetskrise på grund af et ulige udbytte af verdenshandlen og marginaliseringen af en del af dets medlemmer, på grund af visse WTO-bestemmelsers indgriben i andre centrale principper også på internationalt plan og endelig på grund af manglende gennemsigtighed og en beskeden integrering af parlamenter og samfundet i Verdenshandelsorganisationens arbejde. WTO er begyndt at erkende behovet for reformer. Men det har endnu ikke udmøntet sig i de nødvendige ændringer. Vores udvalg har således, som De ved, hr. kommissær, med stort flertal - 48 stemmer mod 5 og 1 afståelse - godkendt en betænkning, der især er præget af en samling konkrete forslag, som er fordelt på fire store kapitler. For det første er lige og effektiv deltagelse af alle medlemmer afgørende for en omlægning af det multilaterale handelssystem. Dette forudsætter en styrkelse af den tekniske bistand. Kommissionen har allerede indledt en række aktioner, og vi opfordrer den til at fortsætte i samme spor. Men vi foreslår også at gå et skridt videre og f.eks. på basis af en ydelse, der er fastsat i forhold til det enkelte WTO-medlemslands deltagelse i verdenshandlen, at finansiere en fond eller en forhøjelse af organisationens budget, der giver hvert medlemsland mulighed for at have en repræsentation i Genève. Vi foreslår at støtte de regionale grupperinger, som det allerede er tilfældet med især AVS-landene, men vi mener, at vi bør gå endnu videre. Vi skal indføre en reel intern gennemsigtighed, give fraværende lande mulighed for, indtil alle medlemmer får en repræsentation, hurtigt at modtage referat fra møder og udkast til aftaler, fastlægge rammerne for de såkaldte "uformelle" høringer for at give alle de lande, der ønsker det, mulighed for at deltage ved at offentliggøre deres dagsorden på forhånd og sørge for, at referater af de tidligere beslutninger, som nogle gange er forberedt, hurtigt bliver sendt videre til de ansvarlige instanser. Vi foreslår samtidig at reformere systemet til bilæggelse af tvister, i hvilket der stadig er en ubalance, som er forbundet med de forskellige medlemslandes markedsandele, således at det for de små lande og for de lande, der står for en beskeden andel af den internationale handel, er muligt under visse omstændigheder at ty til økonomiske erstatninger. For det andet er der åbenhed og ekstern gennemsigtighed. Set fra den synsvinkel forekommer det os, at der er meget, der skal gøres, før vi når op på niveau med andre organisationer, der har givet observatørstatus til ikke-statslige organisationer. Vi mener, at selve proceduren for bilæggelse af tvister, eftersom det drejer sig om en retslig procedure, kan være offentlig ligesom retsmøderne ved en domstol. For det tredje er der den parlamentariske kontrol (det blev nævnt under den foregående forhandling) både på nationalt og europæisk niveau, men også gennem et rådgivende parlamentarisk forum i WTO. Hvad angår EU, foreslår vi en reform af artikel 133 og åbningen af Artikel 133-udvalget, samt en samstemmende udtalelse fra Europa-Parlamentet om samtlige handelsaftaler."@da1
lpv:translated text	"Herr talman, herr kommissionär, kära kolleger! När vi övergick från GATT:s till WTO:s epok förändrades inte bara det multilaterala handelssystemets dimensioner, utan också dess karaktär. Med WTO har handelsreglerna utvidgats till betydligt fler områden – tjänster, immaterialrätt, investeringar, regler om icke-tariffära hinder – som ofta inverkar på andra områden än handelsområdet. Dessa regler har blivit riktiga discipliner försedda med en mekanism för tvistlösning som kan mynna ut i sanktioner. Slutligen har utvidgningen till ständigt fler länder, en process som påbörjades inom ramen för GATT, medfört att medlemsländernas situation i hög grad varierar när det gäller internationell handel. I dag tillämpas det multilaterala handelssystemets regler inte bara på de länder som står för huvudparten av världshandeln och inte bara på den femtedel av världsproduktionen som det handlas med över gränserna. Dessa regler gäller även för varor och tjänster som aldrig kommer in i världshandeln. Alla länder är berörda och deras interna regler påverkas, oavsett hur stor del de har i världshandeln. För det fjärde: balansen mellan internationella normer och upprättande av nya förbindelser mellan WTO och andra internationella organisationer. Vi föreslår att alla andra multilaterala organisationer Internationella arbetsorganisationen, Världshälsoorganisationen, osv. skall få observatörsstatus i WTO och att tvistlösningsorganet systematiskt tar hänsyn till deras ståndpunkter när det föreligger en risk för konflikt mellan handelsreglerna och övriga regler. Vi anser att Europeiska unionen bör försvara en verklig rangordning av internationella normer, dvs. att vi bör erkänna att affärsrätten, handelsrätten, inte får slå ut principer för miljöskydd, folkhälsa och respekt för arbetstagares sociala rättigheter. Det är ILO:s och enbart ILO:s uppgift att besluta om det finns anledning att vidta vedergällningsåtgärder och införa handelssanktioner mot ett land, det är inte en sak för Världshandelsorganisationen. Däremot anser jag att Världshandelsorganisationen bör åta sig att följa de beslut som eventuellt fattas av ILO på det här området. Herr talman! Jag skall avsluta med att säga att handelspolitiken, som är ett av unionens äldsta politikområden och det äldsta av de utrikespolitiska områdena, självklart sätter ekonomiska intressen på spel, men att den också säger mycket ,\~ eller snarare att Europeiska unionen genom denna handelspolitik säger mycket om sin syn på morgondagens värld och förbindelserna mellan nord och syd, om sin uppfattning om fördelningen mellan det som bör höra till marknaden och det som samhällena bör fortsätta att låta andra principer styra, t.ex. solidariteten. Handelspolitiken bör således förmedla Europeiska unionens grundläggande värden och mål. De mål som Europeiska unionen bör sätta i centrum anser vi därför är en rättvis och opartisk handel, ett demokratiserat multilateralt system och ett reformerat WTO. Under de senaste åren har handelsavtalen också fått en allt större inverkan på andra internationella regler, såsom folkhälsa, miljö och sociala rättigheter. WTO:s avtal och beslut har således ifrågasatt försiktighetsprincipen, miljöskyddet och tillgången till läkemedel. Detta hänger dels samman med att vissa avtal är tvetydiga, såsom avtalet om immaterialrätt i fallet med läkemedel, men man kan också fundera över räckvidden av artikel 1 i allmänna tjänstehandelsavtalet när det gäller offentliga tjänster. Det har dessutom tillkommit ett annat skäl att ifrågasätta det multilaterala handelssystemet: den mellanstatliga organisationen WTO:s demokratiska legitimitet vilar i princip på alla medlemmars lika deltagande, på det faktum att de alla är jämlika när det gäller att få ett ord med i laget. Men i själva verket har ett stort antal utvecklingsländer marginaliserats på grund av WTO:s sätt att fungera, och har inte kunnat delta i arbetet med att utveckla avtal och beslut. Bland medlemmarna finns det åtminstone 24 utvecklingsländer som inte har någon permanent delegation i Genève och många andra har endast mycket små delegationer för att följa de arbeten som berör dem. Många utvecklingsländer saknar kunskap. För utvecklingsländerna sammanfaller formfrågorna med sakfrågorna, eftersom reglerna och avtalen oftare återspeglar intressena hos de handelsmakter som har förhandlat fram dem sinsemellan ibland i s.k. "green rooms" eller vid informella, alltför stängda samråd än intressena hos alla medlemmar, framför allt de fattigaste länderna. Efter Uruguayrundan har många utvecklingsländer förklarat att de inte kunde inse vidden av alla de rättsliga, administrativa och finansiella avtalen och avtalet om immaterialrätt, som de har undertecknat men inte hade varit med om att utarbeta. Sex år efter det att WTO grundades kan följande generellt sett konstateras för utvecklingsländerna: marknaderna i norr har öppnats för dem i begränsad omfattning, det förekommer stora svårigheter att tillämpa avtalen och på grund av organisationens funktionssätt blir de ständigt marginaliserade. Denna känsla blir självklart ännu starkare för de minst utvecklade länderna, som för 20 år sedan endast stod för 0,6 procent av den internationella handeln och i dag inte mer än 0,4 procent. WTO är således fortfarande en organisation som domineras av handelsmakterna, som för en politik som framför allt gynnar dem själva. Två år efter Seattle genomgår det multilaterala handelssystemet dessutom en kris när det gäller demokratisk legitimitet, vilket beror på tre omständigheter: världshandelns ojämlika följdverkningar och marginaliseringen av en del av medlemmarna; att vissa av WTO:s regler har fått ett övertag över andra viktiga principer, även på internationell nivå, och slutligen att det saknas öppenhet och insyn och att parlamentet och samhället inte är tillräckligt integrerat i Världshandelsorganisationens arbete. WTO har börjat medge att det krävs reformer. Men detta har ännu inte tagit sig uttryck i nödvändiga förändringar. Som ni vet, herr kommissionär, har vårt utskott således med bred majoritet 48 röster mot 5 och 1 nedlagd röst antagit ett betänkande som framför allt präglas av en rad konkreta förslag, fördelade på fyra omfattande avsnitt. För det första är alla medlemmars lika och effektiva deltagande avgörande om det multilaterala handelssystemet skall kunna få en ny inriktning. Detta förutsätter en förstärkning av det tekniska stödet. Kommissionen har redan vidtagit ett visst antal åtgärder, och vi vill uppmuntra till att man framhärdar i den riktningen. Men vi föreslår att man går längre. Ett förslag är att man skall finansiera, på grundval av ett bidrag som står i proportion till varje WTO-medlems andel i världshandeln, en fond eller en utökad budget för organisationen, som gör det möjligt för varje medlemsland att ha en representation i Genève. Vi föreslår att man ger stöd till regionala grupperingar, vilket redan görs för framför allt AVS-länderna, men också att man bör gå längre: att man inrättar en verklig intern öppenhet; att man gör det möjligt för länder utan representationer att få snabba rapporter från mötena och förslag till avtal, i väntan på att samtliga medlemmar får en representation; att man reglerar de s.k. "informella" samråden för att ge alla länder som önskar möjlighet att delta genom att offentliggöra dagordningen i förväg, och att man ser till att man snabbt ger behöriga instanser redogörelser för de preliminära beslut som ibland utarbetas. Vi föreslår också att systemet för tvistlösning reformeras, eftersom det alltid råder en viss ojämlikhet beroende på de olika medlemsländernas marknadsinflytande, på ett sådant sätt att det blir möjligt för de små länderna, dvs. de länder som står för en liten del av världshandeln, att under vissa förhållanden utnyttja finansiella kompensationer. För det andra, öppenheten mot samhället och extern insyn. Ur den synvinkeln verkar det finnas mycket att göra för att nå den nivå som gäller inom andra organisationer, där icke-statliga organisationer har beviljats observatörsstatus. Vi anser att själva förfarandet för tvistlösning skulle kunna vara offentligt, eftersom det är ett rättsligt förfarande, i likhet med förhandlingarna i en domstol. För det tredje: den parlamentariska kontrollen (detta togs upp under den tidigare debatten), både på ett nationellt och på ett europeiskt plan, men också genom ett rådgivande parlamentariskt forum vid WTO. När det gäller Europeiska unionen föreslår vi en reform av artikel 133, att 133-kommittén öppnas och att Europaparlamentet måste ge sitt samtycke till handelsavtal."@sv13
lpv:translated text	"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, siirtyminen GATTista WTO:hon ei muuttanut pelkästään monenkeskisen kauppajärjestelmän määrällistä ulottuvuutta vaan myös luonnetta. WTO:ssa kaupan säännöt ulottuvat monille uusille alueille – palveluihin, immateriaalioikeuksiin, investointeihin ja kaupan teknisiä esteitä koskeviin sääntöihin –, joilla on usein merkitystä myös muille kuin kaupallisille aloille. Näistä säännöistä on tullut todellisia pakotteita, kun on olemassa sanktioihin perustuva riitojenratkaisumekanismi. Lisäksi jo GATTin aikana alkanut laajentuminen yhä useampaan maahan on johtanut siihen, että jäsenvaltioissa on valtava kirjo erilaisia tilanteita kansainvälisen kaupan kannalta. Vastedes monenkeskisen kauppajärjestelmän sääntöjä ei sovelleta yksinomaan maihin, joilla on suurin osuus kansainvälisestä kaupasta, eikä edes ainoastaan viidennekseen rajojen yli käytävästä kaupasta. Sääntöjä sovelletaan myös sellaisiin tavaroihin ja palveluihin, jotka eivät koskaan päädy kansainväliseen kauppaan. Asia koskee kaikkia maita ja vaikuttaa niiden omiin sääntöihin riippumatta maiden osuudesta maailmankaupasta. Neljänneksi on parannettava kansainvälisten normien tasapainoa ja uudistettava WTO:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen välisiä suhteita. Ehdotamme, että kaikki muut monenväliset järjestöt – Kansainvälinen työjärjestö, Maailman terveysjärjestö jne. – pääsisivät tarkkailijoiksi WTO:hon ja että riitojenratkaisuelin kysyisi järjestelmällisesti niiden kantaa silloin, kun kauppaa koskevien sääntöjen ja muiden sääntöjen välillä saattaa olla ristiriitaa. Euroopan unionin pitäisi mielestämme puolustaa todellista normihierarkiaa kansainvälisellä tasolla, eli tunnustaa, ettei kauppaoikeus saa mennä ympäristönsuojelun, kansanterveyden ja työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien kunnioittamisen edelle. Johonkin maahan kohdistuvista vastatoimenpiteistä päättäminen ja kaupallisista sanktioista määrääminen kuuluu yksin ILO:lle eikä Maailman kauppajärjestölle. Maailman kauppajärjestön on kuitenkin puolestaan sitouduttava noudattamaan päätöksiä, joita ILO mahdollisesti tekee tällä alalla. Arvoisa puhemies, johtopäätöksenä toteaisin lyhyesti, että kauppapolitiikka, joka on yksi unionin vanhimmista politiikoista ja sen yhteisistä ulkopolitiikoista vanhin, asettaa tietenkin peliin taloudelliset edut, mutta se kertoo myös paljon – tai ainakin Euroopan unioni kertoo tämän kauppapolitiikan välityksellä paljon näkemyksestään huomisen maailmasta sekä pohjoisen ja etelän välisistä suhteista. Se kertoo myös, että unionin käsityksen mukaan nämä kaksi asiaa eivät liity yhteen: se, mikä liittyy markkinoihin, ja se, että yhteiskunnan on voitava tuoda esiin muitakin periaatteita, kuten yhteisvastuullisuuden periaatteen. Politiikan on siis kuvastettava Euroopan unionin arvoja ja keskeisimpiä tavoitteita. Tästä syystä ehdotamme, että Euroopan unioni ottaisi tavoitteidensa ytimeen oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kaupan, demokraattisen monenkeskisen järjestelmän ja uudistetun WTO:n. Kauppasopimuksilla on myös ollut viime vuosina yhä voimakkaampia vaikutuksia muihin kansainvälisiin sääntöihin esimerkiksi kansanterveyden, ympäristön ja sosiaalisten oikeuksien alalla. Täten WTO:n sopimukset tai päätökset ovat vaarantaneet ennalta varautumisen periaatteen, ympäristönsuojelun tai lääkkeiden saatavuuden. Tämä johtuu osittain epäselvyyksistä joissakin sopimuksissa, kuten immateriaalioikeuksia koskevassa sopimuksessa lääkeaineiden osalta, mutta esiin voidaan tuoda myös palvelukaupan yleissopimuksen 1 artiklan vaikutus yleishyödyllisiin palveluihin. Näiden oheen on ilmaantunut toinenkin syy kyseenalaistaa koko monenkeskinen kauppajärjestelmä: hallitusten välisen järjestön kaltaisen WTO:n demokraattinen legitiimiys perustuu siihen periaatteeseen, että kaikki jäsenet osallistuvat toimintaan tasavertaisina ja jäsenten äänimäärä on yhtäläinen. Todellisuudessa useimmat kehitysmaista kokevat, että ne ovat jääneet toiminnasta syrjään ja että niitä pidetään etäällä päätösten ja sopimusten valmistelusta. Jäsenistä ainakin 24 kehitysmaalla ei ole pysyvää edustusta Genevessä ja useilla muilla mailla on vain pienet edustustot, jotka eivät kykene seuraamaan kaikkia niitä koskevia asioita. Monilla kehitysmaista ei ole riittävää asiantuntemusta. Täten kehitysmaiden kohdalla muotoa koskevat kysymykset yhdistyvät sisältöä koskeviin kysymyksiin, sillä säännöt ja sopimukset heijastavat useammin niiden kauppamahtien etuja, jotka neuvottelevat nämä sopimukset keskenään – toisinaan takahuoneissa (ns. green room consultation) tai aivan liian suljetuissa epävirallisissa neuvotteluissa –, kuin kaikkien jäsenten ja etenkin köyhimpien maiden etuja. Näin ollen useat kehitysmaat ilmoittivat Uruguayn kierroksen jälkeen, että allekirjoitushetkellä ne eivät pystyneet arvioimaan kaikkia oikeudellisia, hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia, joita aiheutuu tietyistä sopimuksista, joiden laadintaan niitä ei oltu otettu mukaan. Yleisesti ottaen on todettava, että kuusi vuotta WTO:n perustamisen jälkeen pohjoisen markkinat on saatu vain osittain avatuksi, sopimusten soveltamisessa on suuria vaikeuksia ja WTO:n toiminta on yhä syrjivää. Vaikutelma on erityisen voimakas vähiten kehittyneissä maissa, joiden osuus kansainvälisestä kaupasta oli kaksikymmentä vuotta sitten 0,6 prosenttia ja tänään vain 0,4 prosenttia. WTO on jäänyt järjestöksi, jossa hallitsevat suuret kauppamahdit, ja sen ajamat politiikat hyödyttävät ensisijaisesti näitä mahteja. Kaksi vuotta Seattlen kokouksen jälkeen monenkeskistä kauppajärjestelmää koettelee yhä kolmijakoinen demokraattisen legitiimiyden kriisi, joka johtuu siis maailmankaupan hyötyjen epätasaisesta jakautumisesta ja joidenkin jäsenten syrjinnästä, joidenkin WTO:n sääntöjen ristiriitaisuudesta olennaisten periaatteiden kanssa myös kansainvälisellä tasolla sekä avoimuuden puutteesta ja kansanedustuslaitosten ja kansalaisyhteiskunnan heikoista mahdollisuuksista osallistua Maailman kauppajärjestön työhön. WTO on alkanut myöntää uudistusten tarpeellisuuden. Tämä ei ole kuitenkaan näkynyt vielä tarpeellisina muutoksina. Valiokuntamme hyväksyi siis, kuten tiedätte, arvoisa komission jäsen, laajalla enemmistöllä – 48 ääntä puolesta, 5 vastaan ja 1 tyhjä – mietinnön, jossa on lähinnä sarja konkreettisia ehdotuksia, jotka on jaettu neljään suureen ryhmään. Ensinnäkin kaikkien jäsenten tasavertainen ja todellinen osallistuminen on välttämätöntä monenkeskisen kauppajärjestelmän uudelleenjärjestelyssä. Se edellyttää teknisen avun lisäämistä. Komissio on jo ryhtynyt joihinkin toimiin, ja kannustamme sitä jatkamaan samaan malliin. Ehdotamme kuitenkin, että menisimme vielä pitemmälle. Ehdotamme, että esimerkiksi kunkin WTO:n jäsenvaltion osuuteen maailmankaupasta suhteutetulla maksuosuudella rahoitettaisiin rahastoa tai kasvatettaisiin WTO:n budjettia siten, että voitaisiin taata kaikille WTO:n jäsenille mahdollisuus olla edustettuna Genevessä. Ehdotamme, että tuettaisiin alueellisia edustusryhmiä – tämä on jo toteutettu AKT-maiden osalta, mutta haluamme mennä pitemmälle –, otettaisiin käyttöön todellinen sisäinen avoimuus, tarjottaisiin – kaikkien jäsenten edustusta odottaessa – edustusta vailla oleville maille nopeat yhteenvedot kokousten sisällöstä ja sopimusluonnokset sekä luotaisiin selkeät säännöt ns. epävirallisia neuvotteluja varten, jotta niihin voisivat osallistua kaikki halukkaat siten, että niiden esityslistat julkaistaisiin ennalta ja toimivaltaisille elimille laadittaisiin nopeasti yhteenvedot toisinaan ennalta valmistelluista päätöksistä. Ehdotamme myös, että jäsenvaltioiden markkina-arvon kannalta yhä epätasa-arvoista riitojenratkaisumenettelyä uudistetaan siten, että pienet maat, maat, joiden osuus kansainvälisestä kaupasta on vähäinen, voisivat joissakin tilanteissa saada rahallisia korvauksia. Toiseksi tarvitaan ulkoista avoimuutta ja yhteiskunnallista avautumista. Tässä asiassa on mielestämme tehtävä paljon, ennen kuin saavutamme muut järjestöt, joissa kansalaisjärjestöille on myönnetty tarkkailijan asema. Riitojenratkaisumenettely, joka on oikeudellinen menettely, voisi mielestämme olla oikeudenistuntojen tavoin julkinen. Kolmas ryhmä ehdotuksia koskee parlamentaarista valvontaa (joka mainittiin edellisessä keskustelussa) niin valtioiden kuin Euroopan tasolla, mutta myös WTO:n neuvoa-antavan parlamentaarisen foorumin kautta. Euroopan unionin kannalta ehdotamme EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan tarkistamista ja 133 artiklan erityiskomitean perustamista sekä Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon pyytämistä kaikkiin kauppasopimuksiin."@fi5
lpv:translated text	"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, αγαπητοί συνάδελφοι, κατά τη μετάβαση από την εποχή της GATT στην εποχή του ΠΟΕ, το πολυμερές εμπορικό σύστημα δεν άλλαξε μόνο διάσταση, αλλά και φύση. Με τον ΠΟΕ, οι εμπορικοί κανόνες επεκτείνονται σε ένα ευρύ φάσμα νέων τομέων - υπηρεσίες, πνευματική ιδιοκτησία, επενδύσεις, κανόνες σχετικά με τους μη δασμολογικούς φραγμούς - που έχουν συχνά αντίκτυπο σε μη εμπορικά ζητήματα. Οι κανόνες αυτοί μετατρέπονται σε πραγματικό γνωστικό τομέα, με ένα σύστημα διευθέτησης των διαφορών το οποίο μπορεί να οδηγήσει στην επιβολή κυρώσεων. Τέλος, η διεύρυνση σε ένα ολοένα μεγαλύτερο αριθμό χωρών, που ξεκίνησε στο πλαίσιο της GATT, δημιούργησε μια τεράστια ανομοιογένεια καταστάσεων, μεταξύ των μελών, όσον αφορά το διεθνές εμπόριο. Στο εξής, οι κανόνες του πολυμερούς εμπορικού συστήματος δεν εφαρμόζονται πλέον μόνο στις χώρες που αντιπροσωπεύουν το μεγαλύτερο μέρος στο διεθνές εμπόριο, ούτε μόνο στο ένα πέμπτο της παγκόσμιας παραγωγής που γίνεται αντικείμενο διασυνοριακών ανταλλαγών. Οι κανόνες αυτοί εφαρμόζονται επίσης στα εμπορεύματα και τις υπηρεσίες που δεν θα αποτελέσουν ποτέ μέρος του διεθνούς εμπορίου. Αυτό αφορά όλες τις χώρες και επηρεάζει τους εσωτερικούς κανόνες τους, ανεξάρτητα από το μερίδιο συμμετοχής τους στο διεθνές εμπόριο. Τέταρτον, η ισορροπία των διεθνών κανόνων και η καθιέρωση νέων σχέσεων μεταξύ του ΠΟΕ και των άλλων διεθνών οργανισμών. Προτείνουμε όλοι οι άλλοι πολυμερείς οργανισμοί – Διεθνής Οργάνωση Εργασίας, Παγκόσμια Οργάνωση Υγείας, κλπ. - να έχουν ένα καθεστώς παρατηρητή στους κόλπους του ΠΟΕ και να ζητείται συστηματικά η γνώμη τους από το όργανο διευθέτησης των διαφορών όταν υπάρχει κίνδυνος σύγκρουσης μεταξύ των εμπορικών κανόνων και λοιπών κανόνων. Πιστεύουμε ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση θα έπρεπε να προασπίζει μια αληθινή ιεραρχία των κανόνων σε διεθνή κλίμακα, δηλαδή να αναγνωρίζει ότι το επιχειρηματικό δίκαιο, το εμπορικό δίκαιο, δεν θα μπορεί να υποσκελίζει τις αρχές της προστασίας του περιβάλλοντος, της δημόσιας υγείας και του σεβασμού των κοινωνικών δικαιωμάτων των εργαζομένων. Πράγματι, η ΔΟΕ είναι αυτή που πρέπει να έχει την αποκλειστική εξουσία να αποφασίζει αν υπάρχει λόγος ή όχι για να λάβει αντίποινα και να επιβάλει εμπορικές κυρώσεις σε μια χώρα, και όχι ο Παγκόσμιος Οργανισμός Εμπορίου. Πιστεύω όμως ότι ο Παγκόσμιος Οργανισμός Εμπορίου πρέπει, από την πλευρά του, να δεσμευτεί ότι θα σέβεται τις αποφάσεις, σε αυτόν τον τομέα, που θα μπορούσαν ενδεχομένως να λαμβάνονται από τη ΔΟΕ. Για να τελειώσω με δυο λόγια, κύριε Πρόεδρε, θα πω ότι η εμπορική πολιτική, η οποία είναι μια από τις παλαιότερες πολιτικές της Ένωσης και η παλαιότερη από τις κοινές εξωτερικές πολιτικές της, διακυβεύει προφανώς τα οικονομικά συμφέροντα, αλλά ότι λέει επίσης πολλά – ή εν πάση περιπτώσει ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση λέει πολλά – μέσω αυτής της εμπορικής πολιτικής, σχετικά με το όραμά της για τον αυριανό κόσμο και τις σχέσεις Βορρά-Νότου, καθώς επίσης και σχετικά με την αντίληψή της για τον διαχωρισμό μεταξύ των στοιχείων που αφορούν την αγορά και των στοιχείων που οι κοινωνίες πρέπει να είναι σε θέση να υπάγουν σε άλλες αρχές, όπως η αλληλεγγύη. Η πολιτική αυτή πρέπει να ενστερνίζεται τις θεμελιώδεις αξίες και τους σκοπούς της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Για το λόγο αυτό, προτείνουμε η ΕΕ να θέσει στο επίκεντρο των στόχων της την καθιέρωση ενός δίκαιου και ισόρροπου εμπορίου, ενός πολυμερούς δημοκρατικού συστήματος και ενός μεταρρυθμισμένου ΠΟΕ. Οι εμπορικές συμφωνίες είχαν επίσης κατά τη διάρκεια των τελευταίων ετών, μεγαλύτερο αντίκτυπο σε άλλους διεθνείς κανόνες σε τομείς όπως η δημόσια υγεία, το περιβάλλον, τα κοινωνικά δικαιώματα. Έτσι, συμφωνίες ή αποφάσεις του ΠΟΕ έχουν θέσει υπό αμφισβήτηση την αρχή της προφύλαξης, την προστασία του περιβάλλοντος ή την πρόσβαση στα φάρμακα. Αυτό οφείλεται εν μέρει στην ασάφεια ορισμένων συμφωνιών, όπως αυτή που αφορά την πνευματική ιδιοκτησία, στην περίπτωση των φαρμάκων· μπορούμε επίσης να σκεφτούμε το πεδίο ισχύος, όσον αφορά τις δημόσιες υπηρεσίες, του άρθρου 1 της γενικής συμφωνίας για τις υπηρεσίες. Σε αυτά ήρθε να προστεθεί ένας άλλος λόγος για την αμφισβήτηση του πολυμερούς εμπορικού συστήματος: η δημοκρατική νομιμότητα του ΠΟΕ, οργανισμού με διακυβερνητικό χαρακτήρα, έγκειται καταρχήν στην ίση συμμετοχή όλων των μελών, στην ισότιμη ψήφο τους στη σύνοδο. Ωστόσο, στην πραγματικότητα, ένας μεγάλος αριθμός αναπτυσσόμενων χωρών τίθεται στο περιθώριο λόγω της λειτουργίας του ΠΟΕ και δεν μπορούν να συμμετάσχουν στην επεξεργασία των συμφωνιών και των αποφάσεων. Από τα μέλη του, τουλάχιστον 24 αναπτυσσόμενες χώρες δεν διαθέτουν μόνιμη αντιπροσωπεία στη Γενεύη και πολλές άλλες έχουν εξαιρετικά ολιγομελείς αντιπροσωπείες, γεγονός που δεν τους επιτρέπει να παρακολουθούν το σύνολο των εργασιών που τις αφορούν. Πολλές από τις αναπτυσσόμενες χώρες δεν διαθέτουν επαρκείς ικανότητες. Επίσης, για τις αναπτυσσόμενες χώρες, τίθεται ταυτόχρονα ζήτημα τύπου και ουσίας, διότι οι κανόνες και οι συμφωνίες αντικατοπτρίζουν συχνότερα το συμφέρον των μεγάλων εμπορικών δυνάμεων οι οποίες τις έχουν διαπραγματευτεί μεταξύ τους – ορισμένες φορές στα επονομαζόμενα “πράσινα δωμάτια” ή σε ανεπίσημες διαβουλεύσεις, που είναι υπερβολικά κλειστές – και όχι το συμφέρον του συνόλου των μελών και κυρίως των φτωχότερων χωρών. Έτσι, πολλές αναπτυσσόμενες χώρες δήλωσαν, μετά το Γύρο της Ουρουγουάης, ότι κατά τον χρόνο υπογραφής των συμφωνιών, δεν υπολόγισαν όλες τις νομικές, διοικητικές και χρηματοοικονομικές συνέπειες ορισμένων συμφωνιών, όπως αυτή για την πνευματική ιδιοκτησία, στην επεξεργασία των οποίων δεν είχαν συμμετάσχει. Γενικά, όσον αφορά τις αναπτυσσόμενες χώρες, έξι χρόνια μετά την ίδρυση του ΠΟΕ, διαπιστώνεται περιορισμένο μόνο άνοιγμα των αγορών του Βορρά, μεγάλες δυσκολίες στην εφαρμογή των συμφωνιών και μια έντονη περιθωριοποίηση στο πλαίσιο λειτουργίας του οργανισμού. Το αίσθημα αυτό γίνεται εντονότερο, προφανώς, για τις λιγότερο ανεπτυγμένες χώρες, οι οποίες αντιστοιχούσαν στο 0,6% του διεθνούς εμπορίου πριν από 20 χρόνια και έχουν περιοριστεί στο 0,4% σήμερα. Έτσι, ο ΠΟΕ παραμένει ένας οργανισμός που κυριαρχείται από τις μεγάλες εμπορικές δυνάμεις, οι πολιτικές των οποίων ωφελούν πρωτίστως τις ίδιες. Δύο χρόνια μετά το Σηάτλ, το πολυμερές εμπορικό σύστημα εξακολουθεί να διέρχεται μια τριπλή κρίση δημοκρατικής νομιμότητας, λόγω κυρίως των άνισων επιπτώσεων του διεθνούς εμπορίου και της περιθωριοποίησης ενός μέρους των μελών του, λόγω της παραβίασης που ασκούν ορισμένοι κανόνες του ΠΟΕ σε άλλες σημαντικές αρχές, σε διεθνή κλίμακα μάλιστα, λόγω τέλος της έλλειψης διαφάνειας και της ισχνής συμμετοχής των κοινοβουλίων και της κοινωνίας στις εργασίες του ΠΟΕ. Ο ΠΟΕ άρχισε να παραδέχεται την ανάγκη για μεταρρυθμίσεις. Αλλά η παραδοχή αυτή δεν έχει οδηγήσει ακόμη στις αναγκαίες αλλαγές. Η επιτροπή μας ενέκρινε λοιπόν, όπως γνωρίζετε, κύριε Επίτροπε, με μεγάλη πλειοψηφία – 48 ψήφοι υπέρ, 5 κατά και μία αποχή – μια έκθεση που χαρακτηρίζεται προπάντων από ένα σύνολο συγκεκριμένων προτάσεων, που ομαδοποιούνται σε τέσσερα μεγάλα κεφάλαια. Πρώτον, η ισότιμη και αποτελεσματική συμμετοχή όλων των μελών είναι αποφασιστικής σημασίας για τον επαναπροσανατολισμό του πολυμερούς εμπορικού συστήματος. Προϋποθέτει ενίσχυση της τεχνικής βοήθειας. Ένας ορισμένος αριθμός δράσεων αναλήφθηκαν ήδη από την Επιτροπή, την οποία ενθαρρύνουμε να επιμείνει προς αυτή την κατεύθυνση. Προτείνουμε, όμως, να προχωρήσουμε ακόμη μακρύτερα. Να χρηματοδοτήσουμε, για παράδειγμα, βάσει μιας συνδρομής ανάλογα με το μερίδιο κάθε χώρας μέλους του ΠΟΕ στο διεθνές εμπόριο, ένα ταμείο ή μια αύξηση του προϋπολογισμού του Οργανισμού, που θα επέτρεπε σε κάθε χώρα μέλος να διαθέτει εκπροσώπηση στη Γενεύη. Προτείνουμε τη στήριξη των περιφερειακών ενώσεων – αυτό έχει ήδη γίνει, ιδίως για τις χώρες ΑΚΕ, αλλά πιστεύουμε ότι πρέπει να προχωρήσουμε περισσότερο· να καθιερώσουμε μια πραγματική εσωτερική διαφάνεια· να επιτρέψουμε, εν αναμονή της εκπροσώπησης όλων των μελών, στις χώρες χωρίς αντιπροσωπεία να διαθέτουν σύντομα πρακτικά των συνεδριάσεων και των σχεδίων συμφωνιών· να πλαισιώσουμε τις λεγόμενες άτυπες διαβουλεύσεις, επιτρέποντας σε όλες τις χώρες που το επιθυμούν να συμμετέχουν σε αυτές, δημοσιεύοντας εκ των προτέρων την ημερήσια διάταξή τους και φροντίζοντας ώστε τα πρακτικά των προκαταρκτικών αποφάσεων, οι οποίες μερικές φορές προετοιμάζονται, να μεταβιβαστούν γρήγορα στις αρμόδιες αρχές. Προτείνουμε εξίσου τη μεταρρύθμιση του συστήματος διευθέτησης των διαφορών, στο οποίο υφίσταται πάντα μια ανισότητα που συνδέεται με το μερίδιο της αγοράς των διαφόρων χωρών μελών, έτσι ώστε να είναι δυνατόν για τις μικρές χώρες, για τις χώρες που αντιπροσωπεύουν ένα μικρό μερίδιο του διεθνούς εμπορίου να προσφεύγουν, σε ορισμένες περιστάσεις, σε οικονομικές αποζημιώσεις. Δεύτερον, το άνοιγμα προς την κοινωνία και η εξωτερική διαφάνεια. Από αυτή την άποψη, μας φαίνεται ότι πρέπει να γίνουν πολλά ακόμη προκειμένου να φθάσουμε στο επίπεδο άλλων οργανισμών, οι οποίοι έχουν εκχωρήσει καθεστώς παρατηρητή σε μη κυβερνητικές οργανώσεις. Πιστεύουμε ότι η διαδικασία διευθέτησης των διαφορών καθεαυτή θα μπορούσε, εφόσον πρόκειται για μια δικαστική διαδικασία, να είναι δημόσια, όπως είναι οι συνεδριάσεις ενός δικαστηρίου. Τρίτον, ο κοινοβουλευτικός έλεγχος (αυτό εθίγη στη διάρκεια της προηγούμενης συνεδρίασης), τόσο σε εθνικό όσο και σε ευρωπαϊκό επίπεδο, καθώς επίσης και μέσω ενός κοινοβουλευτικού συμβουλευτικού φόρουμ στο πλαίσιο του ΠΟΕ. Όσον αφορά την Ευρωπαϊκή Ένωση, προτείνουμε τη μεταρρύθμιση του άρθρου 133 και τη διεύρυνση της επιτροπής 133, καθώς και τη σύμφωνη γνώμη του Κοινοβουλίου σχετικά με όλες τις εμπορικές συμφωνίες."@el8
lpv:translated text	"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte collega’s, het multilateraal handelssysteem heeft in de overgang van de GATT naar de WTO niet alleen een andere omvang gekregen maar ook een andere aard. Met de WTO zijn de handelsregels uitgebreid tot talrijke nieuwe gebieden - diensten, intellectuele eigendom, investeringen, regels voor niet-tarifaire barrières - die vaak een weerslag hebben op andere, niet-commerciële sectoren. Deze regels zijn uitgegroeid tot echte systemen. Daarin is ook een mechanisme opgenomen voor conflictregeling, eventueel gepaard gaand met sancties. Door de toetreding van steeds meer landen, waarmee reeds in het GATT werd begonnen, wordt men geconfronteerd met een groeiend aantal, sterk uiteenlopende situaties onder de leden wat de internationale handel betreft. Het is niet zo dat de regels van het multilateraal handelssysteem alleen voor de landen gelden die het leeuwendeel van de wereldhandel voor rekening nemen. Evenmin zijn zij enkel van toepassing op dat gedeelte van de wereldproductie - ongeveer een vijfde - dat de grens over gaat. Deze regels zijn eveneens van toepassing op de goederen en de diensten die nooit in het internationale handelscircuit terechtkomen. Met andere woorden alle landen zijn hierbij betrokken en hun interne regelingen worden hierdoor beïnvloed, ongeacht het aandeel dat zij hebben aan de wereldhandel. Ten vierde willen wij een evenwicht in de internationale voorschriften en nieuwe betrekkingen tussen de WTO en andere internationale organisaties. Wij stellen voor alle andere multilaterale organisaties - de Internationale Arbeidsorganisatie, de Wereldgezondheidsorganisatie, enzovoort - het statuut van waarnemer te geven in het WTO. Als risico bestaat op een conflict tussen handelsregels en andere regels moet de arbitrage-instantie deze organisaties stelselmatig om advies vragen. Wij vinden dat de Europese Unie zich moet inzetten voor een daadwerkelijke hiërarchie van internationale normen en dus ervoor moet zorgen dat het commercieel recht niet de overhand krijgt boven milieubescherming, volksgezondheid en de eerbiediging van de sociale rechten van de werknemers. Inderdaad mag alleen de IAO bevoegd zijn om te besluiten of er reden is tot het nemen van vergeldingsmaatregelen jegens een bepaald land en tot het opleggen van handelssancties. Dat is niet de taak van de Wereldhandelsorganisatie. Mijns inziens moet de Wereldhandelsorganisatie zich verplichten tot eerbiediging van eventueel door de IAO op dit gebied genomen besluiten. Ter afsluiting wil ik nog opmerken, mijnheer de Voorzitter, dat het handelsbeleid een van de oudste beleidsvormen van de Unie is en het oudst gemeenschappelijk beleid op extern gebied. Dat laat op zich al zien hoe groot de economische belangen zijn. Via haar handelsbeleid maakt de Unie echter ook duidelijk wat haar visie is op de wereld van morgen en op de betrekkingen tussen Noord en Zuid. Daarmee maakt zij duidelijk waar volgens haar de scheidslijn ligt tussen hetgeen “markt” is en hetgeen volgens de samenlevingen onder andere principes thuishoort, zoals solidariteit. Dit beleid moet dus in het teken staan van de fundamentele waarden en doelstellingen van de Europese Unie. Daarom stellen wij voor dat de Europese Unie een eerlijke en billijke handel, een democratisch multilateraal stelsel en een hervormde WTO in het middelpunt van haar streven plaatst. De internationale handelsakkoorden zijn de afgelopen jaren eveneens steeds meer invloed gaan uitoefenen op de internationale regels in andere sectoren zoals de volksgezondheid, het milieu en de sociale rechten. Door de WTO-akkoorden of -besluiten zijn het voorzorgsbeginsel, de milieubescherming en de toegang tot medicijnen in het gedrang gekomen. Dat is voor een deel te wijten aan de dubbelzinnigheid van bepaalde akkoorden. Ik denk bijvoorbeeld aan het akkoord inzake intellectuele eigendom, wat de toegang tot geneesmiddelen betreft, of ook aan de draagwijdte van artikel 1 van het algemeen akkoord inzake dienstverlening, wat overheidsdiensten betreft. Het multilateraal handelssysteem wordt echter ook nog om een andere reden betwist. De democratische legitimiteit van de WTO als intergouvernementele organisatie berust namelijk in principe op de gelijke deelneming van alle leden, op het feit dat zij allen hetzelfde gewicht in de schaal leggen. In werkelijkheid is echter een groot aantal ontwikkelingslanden gemarginaliseerd door de manier waarop de WTO functioneert. Deze landen zijn niet betrokken bij de uitwerking van de akkoorden en de besluiten. Tenminste 24 ontwikkelingslanden, leden-landen van de WTO, hebben geen permanente vertegenwoordiging in Genève en talrijke andere landen hebben een veel te beperkte delegatie om alle voor hun belangrijke werkzaamheden te kunnen volgen. Heel veel ontwikkelingslanden lijden ook onder gebrek aan deskundigheid. Formele problemen worden voor de ontwikkelingslanden aldus inhoudelijke problemen, want de regels en akkoorden weerspiegelen meestal het belang van de sterke handelsmogendheden. Die hebben daarover immers onderling kunnen onderhandelen, vaak in zogenaamde “green rooms” of via veel te besloten, informele besprekingen. Met de belangen van alle leden en van met name de armste landen wordt daarin geen rekening gehouden. Daarom hebben verschillende ontwikkelingslanden sedert de Uruguay-ronde verklaard dat zij zich op het moment van ondertekening niet volledig bewust waren van alle juridische, administratieve en financiële gevolgen van de akkoorden, zoals van het akkoord inzake intellectuele eigendom, bij de uitwerking waarvan zij niet betrokken waren. Meer algemeen gesproken kan men zes jaar na de oprichting van de WTO vaststellen dat de markten van het Noorden slechts beperkt zijn opengesteld voor de ontwikkelingslanden, dat de ontwikkelingslanden grote problemen ondervinden bij de toepassing van de akkoorden en voortdurend aan de zijlijn worden gezet door de manier waarop de organisatie werkt. Dit geldt natuurlijk vooral voor de minst ontwikkelde landen die twintig jaar geleden al slechts 0,6% van de internationale handel vertegenwoordigden en nu zelfs zijn afgezakt naar 0,4%. Aldus blijft de WTO een door de grote handelsmogendheden overheerste organisatie, een organisatie waarvan het beleid in eerste instantie de grote handelsmogendheden ten goede komt. Twee jaar na Seattle gaat het multilateraal handelssysteem nog steeds gebukt onder een drievoudige crisis in zijn democratische legitimiteit. Deze crisis is te wijten aan ten eerste de ongelijke verdeling van de voordelen van de wereldhandel en de marginalisatie van een deel van de leden-landen, ten tweede de inbreuk die met bepaalde WTO-regels wordt gemaakt op een aantal, ook op internationaal vlak geldige essentiële principes, en ten derde het gebrek aan transparantie en de zwakke betrokkenheid van de parlementen en de samenleving aan de werkzaamheden van de Wereldhandelsorganisatie. De WTO begint nu geleidelijk aan de noodzaak van hervorming in te zien, maar dit inzicht is nog niet uitgemond in de noodzakelijke veranderingen. Onze commissie heeft, zoals u weet mijnheer de commissaris, met grote meerderheid - 48 stemmen voor, 5 tegen en 1 onthouding - een verslag goedgekeurd dat gekenmerkt wordt door een aantal concrete voorstellen. Ik kan deze in vier grote hoofdstukken onderverdelen. Ten eerste is een effectieve deelneming, een deelneming op voet van gelijkheid van alle leden van doorslaggevend belang om het multilateraal handelssysteem om te buigen. Daarvoor moet de technische bijstand worden versterkt. De Commissie heeft al het een en ander ondernomen en wij willen de Commissie aanmoedigen daarmee door te gaan. Wij willen echter meer. Om alle landen in staat te stellen een vertegenwoordiging in Genève te onderhouden, stellen wij voor een fonds op te richten - met door alle leden gestorte bijdragen die evenredig moeten zijn aan van hun aandeel in de wereldhandel - ofwel de begroting van de organisatie te verhogen. Wij stellen tevens voor steun te verlenen aan regionale groepering, zoals met name al is geschied voor de ACS-landen, ofschoon ook dat volgens ons niet volstaat. Ook willen wij dat echte interne transparantie wordt gegarandeerd, dat zolang niet alle landen een vertegenwoordiging hebben, de landen zonder vertegenwoordiging snel de notulen van de vergaderingen en de ontwerpakkoorden krijgen. Verder vragen wij dat de zogenaamde informele besprekingen van een kader worden voorzien opdat alle landen die dat willen de mogelijkheid krijgen daaraan deel te nemen, hetgeen betekent dat de agenda van tevoren moet worden gepubliceerd en ervoor moet worden gezorgd dat de bevoegde instanties snel een soort van verslag maken over de prealabele besluiten, die soms immers op voorhand worden opgesteld. Wij stellen tevens voor het systeem van conflictregeling te hervormen. Dit systeem is in een bepaald opzicht nog steeds onbillijk daar niet alle leden-landen hetzelfde marktgewicht hebben. Men moet ervoor zorgen dat de kleine landen, de landen die slechts een klein aandeel hebben aan de internationale handel, onder bepaalde voorwaarden hun toevlucht kunnen nemen tot financiële compensatie. Ten tweede willen wij dat de deur wordt opengezet voor het maatschappelijk middenveld en voor externe transparantie. Ons inziens moet nog heel wat worden gedaan voordat het niveau van andere organisaties wordt bereikt, waarin aan niet-gouvernementele organisaties het statuut van waarnemer is toegekend. Volgens ons zou de procedure voor conflictregeling zelf openbaar kunnen worden gemaakt. Dit is immers een gerechtelijke procedure en zou dus net als de zittingen van een rechtbank openbaar moeten zijn. Ten derde willen wij, zoals al eerder tijdens dit debat werd gezegd, parlementaire controle op zowel nationaal als Europees vlak, maar ook via een parlementair raadgevend forum bij de WTO. Wat de Europese Unie betreft, stellen wij voor artikel 133 te wijzigen en het comité 133 open te stellen. Ook willen wij dat men het Europees Parlement verplicht om instemming vraagt met alle handelsovereenkomsten."@nl2
lpv:translated text	". Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the transition from the GATT era to that of the WTO changed the dimension as well as the nature of the multilateral trading system. With the advent of the WTO, trade rules were extended to a large number of new areas, including services, intellectual property, investment and rules on non-tariff barriers, that frequently affect non-trade issues. These rules have a binding force, which is backed by a dispute settlement system with the capacity to impose sanctions. Finally, enlargement, which begun under GATT, has resulted in an unprecedented diversity among its members with regard to international trade. The rules of the multilateral trading system now apply not only to the countries that account for most of world trade or only to the one-fifth of world production that is traded across borders. They also apply to goods and services that will never be traded internationally. All countries are concerned and their internal rules affected, whatever their share of international trade. Fourthly, there is the balance between international standards and establishing new relationships between the WTO and other international organisations. We propose that all other multilateral organisations, such as the International Labour Organisation, the World Health Organisation, etc., be given observer status within the WTO and that their opinion be systematically sought by the dispute settlement body when there is a risk of conflict between trade rules and other rules. In our view, the European Union should propose a de facto hierarchy of standards at international level, with which all countries must comply. In other words, it should recognise that business law or trade law cannot supplant the principles of environmental protection, public health and respect for the social rights of workers. It must fall to the ILO, and the ILO alone, to decide whether or not it is appropriate to adopt retaliatory measures and to impose trade sanctions on countries, and not the World Trade Organisation. I feel, however, that the WTO must give a commitment to respect any decisions that the ILO may take on such matters. To conclude briefly, Mr President, I would say that trade policy, which is one of the oldest of the EU’s policies and its oldest external common policy concerns, of course, economic interests, but it also says a great deal – or, in any event, the European Union says a great deal – by means of this trade policy, about its vision of the world and of north-south relations in particular. It also reveals a belief in a division between that which is the domain of the market and that which societies must do in the name of principles, such as, solidarity. This policy must reflect the Union's fundamental values and objectives. For this reason, the EU’s priorities must be the establishment of fair and equitable trade, a democratic multilateral system, and a reformed WTO. In recent years, trade agreements have also had a growing impact on other international rules in areas such as the environment, health and social rights. Thus, WTO agreements or decisions have threatened the precautionary principle, environmental protection and access to medicines. The cause of this is partly the ambiguity of some agreements, such as the agreement on intellectual property, in the case of medicines, but with regard to public services, the scope of Article 1 of the General Agreement on Services is also to blame. To this, we can add another reason for the undermining of the multilateral trade system: the democratic legitimacy of the WTO, an intergovernmental organisation, in principle, relies firstly on the equal participation of all members, on the fact that they have an equal say in the organisation. Most of the developing countries, however, feel marginalised by its operation and cut off from the decision making process. At least 24 developing countries that are members of the WTO have no permanent representation in Geneva, and numerous others have only very small delegations that do not allow them to follow all of the proceedings that concern them. Many developing countries lack the necessary competences. In such situations, form and content are real issues for developing countries because the rules and agreements more often reflect the interests of the trading powers that have negotiated them between themselves, sometimes in ‘green rooms’ or in informal meetings, which are far too secretive – than the interests of all members, particularly of the poorest countries. Consequently, since the Uruguay Round, many developing countries have stated that they were not aware, when they signed, of all the legal, administrative and financial consequences of agreements such as the TRIPS agreement on intellectual property, which were drawn up without their involvement. Generally, where the developing countries are concerned, six years on from the creation of the WTO, the picture before us reveals a limited opening up of markets in the north, considerable difficulties in implementing agreements and persistent marginalisation from the workings of the WTO. This feeling is more acute still for the least developed countries (LDCs), which, twenty years ago, accounted for 0.6% of international trade. Today the figure stands at only 0.4%. The WTO, therefore, continues to be dominated by the large trading powers, and it is they that benefit overwhelmingly from its policies. And, two years after Seattle, the multilateral trade system is still undergoing a threefold crisis of democratic legitimacy, as a consequence of the uneven distribution of the benefits of world trade, of the marginalisation of many of its members, as a result of the impact of some WTO rules on other basic principles, even at international level, and lastly due to a lack of transparency and the limited involvement of parliaments and civil society in the work of the WTO. Although the WTO has started to acknowledge the need for reform, this recognition has yet to be translated into the necessary changes. As you know, Commissioner, our committee, therefore, adopted, by a large majority – 48 votes to 5, with 1 abstention – a report which is noteworthy above all for its set of practical proposals, grouped into four main chapters. First of all, the equal and effective participation of all members is a key factor in any new direction for the multilateral trading system. This will require an increase in the provision of technical assistance. The Commission has already undertaken a number of actions and we urge it to persevere in this direction. We propose going further, however. The Commission should propose the creation, for example, on the basis of a contribution proportional to each member’s share of international trade, of a fund or an increase in the WTO’s budget, which would enable all member countries to have a representation in Geneva. We propose supporting regional representations, which is already being done, specifically for the ACP countries, but we feel that we need to go further; we need to establish internal transparency; until all members have a representation, we must allow non-resident countries to have rapid access to records of meetings and draft agreements; we must establish clear rules on so-called ‘informal’ consultations to allow all countries that wish to take part to do so, by publishing agendas in advance and by ensuring that reports of prior decisions, which are sometimes prepared, are provided to the competent bodies in good time. We also propose that the dispute settlement system be reformed, because there are still inequalities linked to the market share of the various member countries, to ensure that the small countries, those that account for a small proportion of international trade, can, in certain circumstances, seek financial compensation. Secondly, there is the issue of opening the WTO up to society and external transparency. We feel that much remains to be done in this area before we reach the level of other organisations, within which observer status has been given to non-governmental organisations. We feel that the dispute settlement procedure itself could, given the judicial nature of the procedures, be held in public, as is the case in court proceedings. Thirdly, there is the issue of parliamentary control, which was mentioned in the previous debate, at both national and European level and also by means of a consultative parliamentary assembly within the WTO. Where the European Union is concerned, we propose that Article 133 of the EC Treaty be reformed, that the 133 committee be opened up to Parliament's representatives, and that the European Parliament’s assent be required for all trade agreements."@lv10
lpv:translated text	"Herr Präsident, Herr Kommissar, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Mit dem Übergang von der Ära des GATT zu der der WTO hat sich nicht nur die Dimension, sondern auch der Charakter des multilateralen Handelssystems verändert. Seit Bestehen der WTO wurden die Handelsregeln auf eine erhebliche Anzahl neuer Bereiche wie Dienstleistungen, geistiges Eigentum, Investitionen und nichttarifäre Handelsschranken ausgedehnt, die oft Auswirkungen auf nicht handelsbezogene Fragen haben. Diese Regeln sind zu regelrechten Disziplinen mit einem Streitbeilegungssystem geworden, das auch Sanktionen vorsieht. Schließlich hat die Erweiterung auf eine immer größere Anzahl von Ländern, die noch zu Zeiten des GATT einsetzte, zu einer starken Differenzierung der Mitgliedstaaten hinsichtlich ihrer Stellung zum Welthandel geführt. Inzwischen finden die Regeln des multilateralen Handelssystems nicht mehr ausschließlich auf die Länder Anwendung, auf die der Hauptanteil des Welthandels entfällt, und auch nicht mehr nur auf das Fünftel der Weltproduktion, das über die Grenzen hinweg gehandelt wird. Diese Regeln gelten auch für Waren und Dienstleistungen, die nie in den Welthandel gelangen. Nunmehr sind alle Länder ungeachtet ihres Anteils am Welthandel davon betroffen, und ihre innerstaatlichen Vorschriften werden davon beeinflusst. Der vierte Punkt betrifft die Ausgewogenheit der internationalen Normen und den Aufbau neuer Beziehungen zwischen der WTO und den anderen internationalen Organisationen. Wir schlagen vor, dass alle anderen multilateralen Organisationen – Internationale Arbeitsorganisation, Weltgesundheitsorganisation usw. – einen Beobachterstatus innerhalb der WTO erhalten und dass das Streitbeilegungsorgan in jedem Einzelfall eine Stellungnahme dieser Organisationen einholt, wenn ein Konflikt zwischen den Handelsregeln und anderen Vorschriften entstehen könnte. Unseres Erachtens sollte sich die Europäische Union für eine regelrechte Normenhierarchie auf internationaler Ebene einsetzen, mit der anerkannt wird, dass das Handels- und Wirtschaftsrecht nicht über den Grundsätzen des Umweltschutzes, der öffentlichen Gesundheit und der Wahrung der sozialen Rechte der Arbeitnehmer stehen darf. In dieser Frage steht die Entscheidung über Gegenmaßnahmen bzw. über die Verhängung von Handelssanktionen gegen ein bestimmtes Land einzig und allein der IAO zu und nicht der Welthandelsorganisation. Diese muss sich meiner Meinung nach vielmehr zur Einhaltung der Entscheidungen verpflichten, die von der IAO gegebenenfalls in diesem Bereich getroffen werden. Abschließend möchte ich lediglich noch darauf hinweisen, dass es bei der Handelspolitik, die eine der ältesten Politiken der Union und die älteste gemeinsame externe Politik darstellt, selbstverständlich um wirtschaftliche Interessen geht, doch diese Politik – oder zumindest die Europäische Union sagt über diese Handelspolitik auch viel aus über ihre Sicht der Welt von morgen und der Nord-Süd-Beziehungen sowie über ihre Auffassung darüber, was Sache des Marktes ist und was die Gesellschaft weiterhin zu tun imstande sein muss, um anderen Grundsätzen, wie etwa der Solidarität, Geltung zu verschaffen. Diese Politik muss also die Grundwerte und die Grundziele der Europäischen Union vermitteln. Deshalb schlagen wir vor, dass die Europäische Union die Schaffung eines fairen und ausgewogenen Handels, ein demokratisch verfasstes multilaterales System und eine reformierte WTO zu ihren zentralen Zielen macht. Die Handelsabkommen hatten in den letzten Jahren außerdem verstärkte Auswirkungen auf andere internationale Regelungen in Bereichen wie etwa Gesundheit, Umwelt und soziale Rechte. So haben beispielsweise Abkommen oder Beschlüsse der WTO das Vorsorgeprinzip, den Umweltschutz und den Zugang zu Medikamenten in Frage gestellt. Dies hängt einerseits mit der mangelnden Eindeutigkeit einiger Abkommen zusammen, wie etwa beim Übereinkommen zum geistigen Eigentum im Falle von Medikamenten. Unter diese Rubrik fällt aber auch die Tragweite von Artikel 1 des Allgemeinen Übereinkommens über Dienstleistungen in Bezug auf öffentliche Dienstleistungen. Inzwischen kommt noch ein weiterer Grund zur Kritik am multilateralen Handelssystem hinzu: Die demokratische Legitimität der WTO, bei der es sich um eine zwischenstaatliche Organisation handelt, beruht im Prinzip auf der gleichberechtigten Teilnahme aller Mitglieder und deren gleichem Mitspracherecht. De facto sind jedoch durch die Funktionsweise der WTO eine Vielzahl von Entwicklungsländern an den Rand gedrängt worden und konnten sich nicht an der Ausarbeitung der Abkommen und Entscheidungen beteiligen. Unter den WTO-Mitgliedern verfügen mindestens 24 Entwicklungsländer über keine ständige Vertretung in Genf und zahlreiche andere nur über sehr kleine Delegationen, die es ihnen nicht gestatten, sämtliche Arbeiten zu verfolgen, die sie betreffen. Vielen Entwicklungsländern fehlt es an dem erforderlichen Fachwissen. Daher stoßen diese Länder nicht nur auf formale, sondern auch auf inhaltliche Probleme, denn die Regeln und Abkommen spiegeln meist die Interessen der Handelsmächte wider, die sie – bisweilen in „Green Room“-Treffen oder in informellen und häufig auf sehr wenige Teilnehmer begrenzten Konsultationen – unter sich ausgehandelt haben, und nicht die Interessen aller Mitglieder und insbesondere der ärmsten Länder. Daher haben zahlreiche Entwicklungsländer nach der Uruguay-Runde erklärt, dass sie zum Zeitpunkt der Unterzeichnung nicht alle rechtlichen, administrativen und finanziellen Auswirkungen von Abkommen, wie etwa des Übereinkommens zum geistigen Eigentum, an deren Ausarbeitung sie nicht beteiligt waren, absehen konnten. Für die Entwicklungsländer ist die Situation sechs Jahre nach Errichtung der WTO generell durch eine begrenzte Öffnung der Märkte des Nordens, durch große Schwierigkeiten bei der Durchführung der Abkommen und eine anhaltende Ausgrenzung aufgrund der derzeitigen Funktionsweise der Organisation gekennzeichnet. Dieser Eindruck herrscht bei den am wenigsten entwickelten Ländern, deren Anteil am Welthandel bereits vor 20 Jahren bei nur 0,6 % lag und heute nur noch 0,4 % beträgt, in noch stärkerem Maße vor. Die WTO ist also nach wie vor eine Organisation, die von den Handelsmächten dominiert wird und deren Politik an erster Stelle diesen Handelsmächten zugute kommt. Auch zwei Jahre nach Seattle befindet sich das internationale Handelssystem weiterhin in dreifacher Hinsicht in einer Krise seiner demokratischen Legitimierung, und zwar aufgrund der ungleichen Verteilung der Vorteile des Welthandels und der Ausgrenzung einiger Mitglieder, aufgrund der Auswirkungen bestimmter WTO-Regeln auf andere wesentliche Grundsätze, auch auf internationaler Ebene, sowie aufgrund fehlender Transparenz und einer geringen Einbindung der Parlamente und der Zivilgesellschaft in die Tätigkeit der Welthandelsorganisation. Die WTO gesteht allmählich die Notwendigkeit von Reformen ein, aber dies hat noch nicht zu den erforderlichen Veränderungen geführt. Unser Ausschuss hat, wie Sie wissen, Herr Kommissar, mit großer Mehrheit – 48 Jastimmen bei fünf Gegenstimmen und einer Enthaltung – einen Bericht verabschiedet, der vor allem geprägt ist von konkreten Vorschlägen, die in vier große Kapitel aufgeteilt sind. Erstens ist die gleichberechtigte und effektive Teilhabe aller Mitglieder von entscheidender Bedeutung für eine Neuorientierung des multilateralen Handelssystems. Diese setzt die Verstärkung der technischen Unterstützung voraus. Die Kommission hat bereits einige Maßnahmen ergriffen, und wir ermutigen sie zur Durchführung weiterer Schritte in dieser Richtung. Allerdings schlagen wir noch weiterreichende Maßnahmen vor. Beispielsweise die Finanzierung eines Fonds bzw. eine Aufstockung des WTO-Etats auf der Grundlage eines Beitrags jedes Landes in Abhängigkeit von seinem Anteil am internationalen Handel, um allen Mitgliedsländern eine Vertretung in Genf zu ermöglichen. Wir schlagen vor, die Schaffung von gemeinsamen regionalen Vertretungen zu unterstützen – was im Falle der AKP-Staaten bereits geschieht, doch müssen unseres Erachtens hier weitergehende Schritte unternommen werden –; wir schlagen weiterhin vor, eine wirkliche interne Transparenz herzustellen; die Mitglieder, die noch keine ständige Vertretung besitzen, mit Dokumenten wie Sitzungsprotokolle und Abkommensentwürfe zu versorgen; klare Regeln über so genannte informelle Konsultationen aufzustellen, um allen interessierten Ländern die Teilnahme daran zu ermöglichen, indem ihre Tagesordnung vorher veröffentlicht wird und die Berichte über ggf. vorbereitete Entscheidungen rasch den zuständigen Gremien übermittelt werden. Außerdem schlagen wir eine Reform des Streitbeilegungssystems vor, bei dem immer noch Ungleichheiten im Zusammenhang mit der Marktmacht der einzelnen Mitgliedsländer bestehen, damit den kleinen Ländern und den Ländern, die nur in geringem Maße am Welthandel beteiligt sind, die Möglichkeit gegeben wird, unter bestimmten Umständen auf einen finanziellen Ausgleich zurückzugreifen. Der zweite Aspekt bezieht sich auf die Öffnung gegenüber der Gesellschaft und die Transparenz nach außen. In dieser Hinsicht bleibt unseres Erachtens noch einiges zu tun, bis der Stand anderer Organisationen erreicht ist, in denen die Nichtregierungsorganisationen einen Beobachterstatus genießen. Wir sind der Auffassung, dass das Streitbeilegungsverfahren an sich, bei dem es sich um ein streitiges Verfahren handelt, öffentlich stattfinden könnte, wie dies auch bei Gerichtsverfahren der Fall ist. Der dritte Punkt ist die parlamentarische Dimension (die bereits in der vorangegangenen Debatte angesprochen wurde) auf nationaler wie auch auf europäischer Ebene, aber auch im Rahmen eines beratenden parlamentarischen Forums der WTO. Im Hinblick auf die Europäische Union schlagen wir eine Reform von Artikel 133 und die Öffnung des Ausschusses 133 vor sowie die entsprechende Zustimmung des Europäischen Parlaments zu allen Handelsabkommen."@de7
lpv:translated text	"Senhor Presidente, Senhor Comissário, caros colegas, quando passou da época do GATT à da OMC, o sistema comercial multilateral mudou não só de dimensões mas também de natureza. Com a OMC, as regras comerciais estendem-se a um conjunto considerável de novos domínios – serviços, propriedade intelectual, investimentos, regras sobre as barreiras não pautais – que, frequentemente, têm consequências sobre outros domínios que não os comerciais. Essas regras tornaram-se verdadeiras disciplinas que incluem um mecanismo de resolução de litígios que pode levar a sanções. Finalmente, o alargamento a um número de países cada vez maior, que teve início durante o GATT, implica uma diversidade enorme de situações, entre os seus membros, relativamente ao comércio internacional. Agora, as regras do sistema comercial multilateral já não se aplicam apenas aos países que representam a parte maior no comércio mundial nem sequer a um quinto da produção mundial transaccionada para além fronteiras. Essas regras aplicam-se a mercadorias e a serviços que nunca farão parte do comércio internacional. Todos os países estão envolvidos e as suas regras internas são afectadas, independentemente da parte que representam no comércio mundial. Quarta, o equilíbrio das normas internacionais e o estabelecimento de novas relações entre a OMC e as outras organizações internacionais. Propomos que todas as outras organizações multilaterais – Organização Internacional do Trabalho, Organização Mundial da Saúde, etc., - tenham o estatuto de observador na OMC e que o seu parecer seja sistematicamente solicitado pelo órgão de resolução de litígios sempre que haja um risco de conflito entre as regras comerciais e regras de outro tipo. Entendemos que a União Europeia devia defender uma verdadeira hierarquia das normas à escala internacional, ou seja, reconhecer que o direito dos negócios, o direito comercial, não pode sobrepor-se aos princípios de protecção do ambiente, de saúde pública e de respeito dos direitos sociais dos trabalhadores. Na verdade, é à OIT e só a ela que deve competir a tarefa de decidir se se justificam ou não medidas de retorsão e de impor sanções comerciais a um país, e não à Organização Mundial do Comércio. Creio, contudo, que a Organização Mundial do Comércio deve comprometer-se, por sua vez, a respeitar as decisões que, neste domínio, possam eventualmente ser tomadas pela OIT. Para terminar, Senhor Presidente, e serei breve, diria que a política comercial, uma das mais antigas da União e a mais antiga das suas políticas externas comuns, põe em jogo, evidentemente, interesses económicos, mas também revela bastante – ou, pelo menos, a União Europeia revela bastante -, através dessa política comercial, da sua visão do mundo de amanhã e das relações entre o Norte e o Sul e da sua concepção da divisão entre aquilo que tem a ver com mercado e o que as sociedades devem poder continuar a situar na esfera de outros princípios, como o da solidariedade. Esta política deve, portanto, incluir os valores e objectivos fundamentais da União Europeia. Por isso propomos que a União Europeia coloque no centro dos seus objectivos um comércio justo e equitativo, um sistema multilateral democratizado e uma OMC reformada. Os acordos comerciais tiveram também, nos últimos anos, um impacto cada vez maior sobre outras regras internacionais em domínios como a saúde pública, o ambiente, os direitos sociais. Assim, acordos ou decisões da OMC puseram em causa o princípio da precaução, a protecção do ambiente ou o acesso aos medicamentos. Este facto deve-se, em parte, à ambiguidade de certos acordos, como o relativo à propriedade intelectual, no caso dos medicamentos; é lícito, todavia, pensar igualmente no alcance, para os serviços públicos, do artigo 1º do Acordo Geral sobre os Serviços. A esta vem somar-se outra razão para que o sistema comercial multilateral seja posto em causa: a legitimidade democrática da OMC, organização intergovernamental, assenta, em princípio, na participação igual de todos os membros, ou seja, no facto de todos terem uma voz igual nesta matéria capítulo. Ora, na prática, numerosos países em desenvolvimento foram marginalizados pelo funcionamento da OMC e não puderam participar na elaboração dos acordos e decisões. De todos os membros, pelo menos 24 países em desenvolvimento não possuem representação permanente em Genebra e muitos outros possuem delegações demasiado pequenas para poderem acompanhar os trabalhos que lhes dizem respeito. Muitos países em desenvolvimento têm falta de competências. Deste modo, para os países em desenvolvimento, as questões de forma vêm juntar-se às de fundo, pois as regras e acordos reflectem mais frequentemente o interesse das potências comerciais que os negociaram entre si – por vezes em “green rooms” ou consultas informais, demasiado fechadas – do que o interesse do conjunto dos membros, nomeadamente dos países mais pobres. Numerosos países em desenvolvimento declararam, por exemplo, após a Ronda do Uruguai, que não tinham avaliado, no momento da assinatura, todas as consequências jurídicas, administrativas e financeiras de alguns acordos – como o da propriedade intelectual, a cuja elaboração não tinham sido associados. Em termos gerais, para os países em desenvolvimento, seis anos após a criação da OMC, verifica-se uma abertura limitada dos mercados do Norte, grandes dificuldades na aplicação dos acordos e uma marginalização persistente no funcionamento da organização. Este sentimento é ainda mais forte, evidentemente, para os países menos avançados que, há vinte anos, já só representavam 0,6% do comércio mundial, percentagem essa que, hoje, diminuiu para 0,4%. Deste modo, a OMC continua a ser uma organização dominada pelas potências comerciais, cujas políticas beneficiam, em primeiro lugar, as potências comerciais. E, dois anos após Seattle, o sistema comercial multilateral continua a sofrer de uma tripla crise de legitimidade democrática devido às repercussões desiguais do comércio mundial e da marginalização de parte dos seus membros, ao extravasamento de determinadas regras da OMC para outros princípios essenciais, inclusive à escala internacional e, finalmente, devido à falta de transparência e à fraca integração dos parlamentos e da sociedade nos trabalhos da Organização Mundial do Comércio. A OMC começou já a admitir a necessidade de reformas sem que, no entanto, esse reconhecimento se tenha traduzido nas alterações necessárias. A nossa comissão aprovou, como o Senhor Comissário sabe, por larga maioria – 48 votos a favor, 5 contra e 1 abstenção – um relatório que se caracteriza sobretudo por um conjunto de propostas concretas, reagrupadas em quatro grandes capítulos. Primeira proposta, a participação igual e efectiva de todos os membros é decisiva para uma reorientação do sistema comercial multilateral. Implica um reforço da assistência técnica. A Comissão já deu início a uma série de acções e incitamo-la a manter-se nessa via. Mas propomos mais. Propomos, por exemplo, que se financie, com base numa contribuição proporcional à parte de cada um dos membros da OMC no comércio mundial, um fundo ou um aumento do orçamento da organização, que permita a cada país membro dispor de uma representação em Genebra. Propomos apoiar agrupamentos regionais – que já existem, nomeadamente para os países ACP, mas que nos parece importante levar mais longe; instaurar uma verdadeira transparência interna; permitir, na pendência de uma representação de todos os membros, que os países não residentes disponham rapidamente de relatos das reuniões e dos projectos dos acordos; enquadrar as consultas ditas “informais” de modo a permitir que todos os países que o desejem possam nelas participar, publicando a sua ordem de trabalhos antecipadamente e garantindo que os relatos das decisões prévias que, por vezes, já estão preparadas, são elaborados rapidamente pelas instâncias competentes. Propomos igualmente uma reforma do sistema de resolução de litígios, no qual se continua a manter uma desigualdade ligada ao peso do mercado dos diversos países membros, de modo a tornar possível aos países pequenos, os que representam uma parte mínima do comércio internacional, recorrerem, em determinadas circunstâncias, a compensações financeiras. Segunda, a abertura à sociedade e a transparência externa. Parece-nos, deste ponto de vista, que há muito a fazer para atingir o nível de outras organizações, nas quais se concedeu o estatuto de observador a organizações não governamentais. Pensamos que o próprio processo de resolução de conflitos poderia, pois se trata de um procedimento judiciário, ser público, como acontece com as audiências de um tribunal. Terceira, o controlo parlamentar (que foi referido no debate precedente), quer no plano nacional e europeu, quer também através de um fórum parlamentar consultivo junto da OMC. Quanto à União Europeia, propomos uma reforma do artigo 133º e a abertura do comité 133, bem como o parecer favorável do Parlamento Europeu sobre todos os acordos comerciais."@pt11
lpv:translated text	". Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the transition from the GATT era to that of the WTO changed the dimension as well as the nature of the multilateral trading system. With the advent of the WTO, trade rules were extended to a large number of new areas, including services, intellectual property, investment and rules on non-tariff barriers, that frequently affect non-trade issues. These rules have a binding force, which is backed by a dispute settlement system with the capacity to impose sanctions. Finally, enlargement, which begun under GATT, has resulted in an unprecedented diversity among its members with regard to international trade. The rules of the multilateral trading system now apply not only to the countries that account for most of world trade or only to the one-fifth of world production that is traded across borders. They also apply to goods and services that will never be traded internationally. All countries are concerned and their internal rules affected, whatever their share of international trade. Fourthly, there is the balance between international standards and establishing new relationships between the WTO and other international organisations. We propose that all other multilateral organisations, such as the International Labour Organisation, the World Health Organisation, etc., be given observer status within the WTO and that their opinion be systematically sought by the dispute settlement body when there is a risk of conflict between trade rules and other rules. In our view, the European Union should propose a de facto hierarchy of standards at international level, with which all countries must comply. In other words, it should recognise that business law or trade law cannot supplant the principles of environmental protection, public health and respect for the social rights of workers. It must fall to the ILO, and the ILO alone, to decide whether or not it is appropriate to adopt retaliatory measures and to impose trade sanctions on countries, and not the World Trade Organisation. I feel, however, that the WTO must give a commitment to respect any decisions that the ILO may take on such matters. To conclude briefly, Mr President, I would say that trade policy, which is one of the oldest of the EU’s policies and its oldest external common policy concerns, of course, economic interests, but it also says a great deal – or, in any event, the European Union says a great deal – by means of this trade policy, about its vision of the world and of north-south relations in particular. It also reveals a belief in a division between that which is the domain of the market and that which societies must do in the name of principles, such as, solidarity. This policy must reflect the Union's fundamental values and objectives. For this reason, the EU’s priorities must be the establishment of fair and equitable trade, a democratic multilateral system, and a reformed WTO. In recent years, trade agreements have also had a growing impact on other international rules in areas such as the environment, health and social rights. Thus, WTO agreements or decisions have threatened the precautionary principle, environmental protection and access to medicines. The cause of this is partly the ambiguity of some agreements, such as the agreement on intellectual property, in the case of medicines, but with regard to public services, the scope of Article 1 of the General Agreement on Services is also to blame. To this, we can add another reason for the undermining of the multilateral trade system: the democratic legitimacy of the WTO, an intergovernmental organisation, in principle, relies firstly on the equal participation of all members, on the fact that they have an equal say in the organisation. Most of the developing countries, however, feel marginalised by its operation and cut off from the decision making process. At least 24 developing countries that are members of the WTO have no permanent representation in Geneva, and numerous others have only very small delegations that do not allow them to follow all of the proceedings that concern them. Many developing countries lack the necessary competences. In such situations, form and content are real issues for developing countries because the rules and agreements more often reflect the interests of the trading powers that have negotiated them between themselves, sometimes in ‘green rooms’ or in informal meetings, which are far too secretive – than the interests of all members, particularly of the poorest countries. Consequently, since the Uruguay Round, many developing countries have stated that they were not aware, when they signed, of all the legal, administrative and financial consequences of agreements such as the TRIPS agreement on intellectual property, which were drawn up without their involvement. Generally, where the developing countries are concerned, six years on from the creation of the WTO, the picture before us reveals a limited opening up of markets in the north, considerable difficulties in implementing agreements and persistent marginalisation from the workings of the WTO. This feeling is more acute still for the least developed countries (LDCs), which, twenty years ago, accounted for 0.6% of international trade. Today the figure stands at only 0.4%. The WTO, therefore, continues to be dominated by the large trading powers, and it is they that benefit overwhelmingly from its policies. And, two years after Seattle, the multilateral trade system is still undergoing a threefold crisis of democratic legitimacy, as a consequence of the uneven distribution of the benefits of world trade, of the marginalisation of many of its members, as a result of the impact of some WTO rules on other basic principles, even at international level, and lastly due to a lack of transparency and the limited involvement of parliaments and civil society in the work of the WTO. Although the WTO has started to acknowledge the need for reform, this recognition has yet to be translated into the necessary changes. As you know, Commissioner, our committee, therefore, adopted, by a large majority – 48 votes to 5, with 1 abstention – a report which is noteworthy above all for its set of practical proposals, grouped into four main chapters. First of all, the equal and effective participation of all members is a key factor in any new direction for the multilateral trading system. This will require an increase in the provision of technical assistance. The Commission has already undertaken a number of actions and we urge it to persevere in this direction. We propose going further, however. The Commission should propose the creation, for example, on the basis of a contribution proportional to each member’s share of international trade, of a fund or an increase in the WTO’s budget, which would enable all member countries to have a representation in Geneva. We propose supporting regional representations, which is already being done, specifically for the ACP countries, but we feel that we need to go further; we need to establish internal transparency; until all members have a representation, we must allow non-resident countries to have rapid access to records of meetings and draft agreements; we must establish clear rules on so-called ‘informal’ consultations to allow all countries that wish to take part to do so, by publishing agendas in advance and by ensuring that reports of prior decisions, which are sometimes prepared, are provided to the competent bodies in good time. We also propose that the dispute settlement system be reformed, because there are still inequalities linked to the market share of the various member countries, to ensure that the small countries, those that account for a small proportion of international trade, can, in certain circumstances, seek financial compensation. Secondly, there is the issue of opening the WTO up to society and external transparency. We feel that much remains to be done in this area before we reach the level of other organisations, within which observer status has been given to non-governmental organisations. We feel that the dispute settlement procedure itself could, given the judicial nature of the procedures, be held in public, as is the case in court proceedings. Thirdly, there is the issue of parliamentary control, which was mentioned in the previous debate, at both national and European level and also by means of a consultative parliamentary assembly within the WTO. Where the European Union is concerned, we propose that Article 133 of the EC Treaty be reformed, that the 133 committee be opened up to Parliament's representatives, and that the European Parliament’s assent be required for all trade agreements."@en3
lpv:unclassifiedMetadata	"ponente"12
lpv:unclassifiedMetadata	"Désir (PSE ),"12,6
lpv:translated text	"(FR) Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, con el paso del GATT a la OMC, el sistema comercial multilateral no sólo cambió de dimensión, sino también de naturaleza. Con la OMC, las normas comerciales se han hecho extensivas a un número considerable de ámbitos nuevos - servicios, propiedad intelectual, inversiones, normas sobre las barreras no arancelarias -, que a menudo repercuten en otras cuestiones no comerciales. Estas normas se han convertido en auténticas disciplinas, con un sistema de solución de diferencias que puede conducir a la imposición de sanciones. Por último, la ampliación a un número siempre mayor de países, iniciada con el GATT, introdujo una heterogeneidad sin precedentes entre los miembros con respecto al comercio internacional. Ahora las normas del sistema comercial multilateral no se aplican ya únicamente a los países que representan la mayor parte del comercio mundial, ni siquiera simplemente a la quinta parte de la producción mundial intercambiada fuera de las fronteras, sino también a mercancías y servicios que jamás entrarán a formar parte del comercio internacional. Esto se aplica a todos los países y repercute en sus normas, cualquiera que sea su participación en el comercio mundial. En cuarto término, el equilibrio de las normas internacionales y el establecimiento de nuevas relaciones entre la OMC y los otros organismos internacionales. Proponemos que todas las demás organizaciones multilaterales - Organización Internacional del Trabajo, Organización Mundial de la Salud, etcétera - tengan un estatuto de observador en el seno de la OMC y que se recabe sistemáticamente su opinión por el órgano de solución de diferencias cuando existe un peligro de conflicto entre las normas comerciales y otras normas. Pensamos que la Unión Europea debería defender una verdadera jerarquía normativa internacional, es decir, reconocer que el Derecho de Sociedades, el Derecho Mercantil no puede suplantar los principios de protección del medio ambiente, de salud pública y de respeto de los derechos sociales de los trabajadores. La tarea de decidir si hay o no lugar a tomar medidas de represalia e imponer sanciones comerciales a un país es competencia exclusiva de la OIT y no de la Organización Mundial del Comercio. Pero creo que la Organización Mundial del Comercio debe comprometerse asimismo a respetar las decisiones que, en este ámbito, podrían ser adoptadas por la OIT. Para concluir, dos palabras, señor Presidente: la política comercial, que es una de las políticas más antiguas de la Unión y la más antigua de sus políticas exteriores comunes, trata, evidentemente, intereses económicos, pero también expresa, o, en todo caso, la Unión Europea expresa, a través de ella, su visión del mundo del mañana y de las relaciones entre el Norte y el Sur y su concepción del reparto entre lo que depende del mercado y lo que las sociedades deben adscribir a otros principios, como el de la solidaridad. Esta política ha de ser, pues, ser portadora de los valores y objetivos fundamentales de la Unión Europea. Por eso proponemos que la Unión Europea sitúe en el centro de sus objetivos el establecimiento de un comercio justo y equitativo, de un sistema multilateral democratizado y una OMC reformada. En los últimos años los acuerdos comerciales también han tenido una repercusión cada vez más importante en otras normas internacionales en ámbitos tales como la salud pública, el medio ambiente, los derechos sociales. Por consiguiente, algunos acuerdos o decisiones de la OMC han cuestionado el principio de cautela, la protección del medio ambiente o el acceso a los medicamentos. Eso se debe, por una parte, a la ambigüedad de algunos acuerdos, como el de la propiedad intelectual, en el caso de los medicamentos; pero también puede pensarse en el alcance, con respecto a los servicios públicos, del artículo 1 del Acuerdo general sobre los servicios. A esto ha venido a sumarse otro motivo que pone en entredicho el sistema comercial multilateral: la legitimidad democrática de la OMC, organización de carácter intergubernamental, se sustenta en principio en la participación igualitaria de todos los miembros, en su igualdad de voz y voto. Pero, en realidad, la mayoría de los países en desarrollo ha sido marginada por el funcionamiento de la OMC y apartada del proceso de elaboración de los acuerdos y decisiones. Al menos 24 países en desarrollo, entre los miembros, no disponen de representación permanente en Ginebra y otros muchos cuentan sólo con delegaciones muy pequeñas que no les permiten seguir todas las actividades que les conciernen. Muchos de ellos carecen de competencias. Por lo tanto, para los países en desarrollo, las cuestiones de forma y fondo vienen a ser las mismas, ya que las normas y los acuerdos reflejan en la mayoría de los casos el interés de las potencias comerciales que los han negociado - a veces en las denominadas "cámaras verdes" o en consultas informales, mucho más limitadas - y no el interés de todos los miembros y sobre todo de los países más pobres. Muchos países en desarrollo han declarado, desde la Ronda de Uruguay, que en el momento de firmarlos, no habían calibrado todas las consecuencias jurídicas, administrativas y financieras de algunos acuerdos, en cuya elaboración no habían participado, como el de la propiedad intelectual. En general, en cuanto a los países en desarrollo, seis años después de la creación de la OMC, se observa una apertura limitada de los mercados del Norte, grandes dificultades para la aplicación de los acuerdos y una marginación persistente en el funcionamiento de la organización. Sentir mucho más acusado, evidentemente, entre los países menos desarrollados, que sólo representaban el 0,6% del comercio internacional hace veinte años y hoy sólo un 0,4%. Por lo tanto, la OMC sigue siendo una organización dominada por las potencias comerciales, cuyas políticas benefician primero a las potencias comerciales. Y dos años después de Seattle, el sistema comercial multilateral atraviesa una triple crisis de legitimidad democrática, que se debe, pues, a las repercusiones desiguales del comercio mundial y a la marginación de una parte de sus miembros, a la usurpación de otros principios esenciales por algunas normas de la OMC, incluso a escala internacional, y por último, a una falta de trasparencia y a la escasa integración de los parlamentos y de la sociedad en los trabajos de la Organización Mundial del Comercio. La OMC ha empezado a reconocer la necesidad de reformas, lo que aún no se ha traducido por los cambios necesarios. Nuestra Comisión ha aprobado, como usted sabe, señor Comisario, por una amplia mayoría - 48 votos contra cinco y una abstención -, un informe caracterizado por un conjunto de propuestas concretas, agrupadas en cuatro grandes capítulos. En primer lugar, la participación igualitaria y efectiva de todos los miembros es decisiva para una reorientación del sistema comercial multilateral. Ésta supone un refuerzo de la asistencia técnica. La Comisión ya ha emprendido algunas acciones, y la alentamos para que persevere en tal sentido. Pero nosotros proponemos ir más lejos. Financiar, por ejemplo, sobre la base de una contribución proporcional a la participación de cada uno de los países miembros de la OMC en el comercio internacional, un fondo o un incremento del presupuesto de la Organización, a fin de permitir que todos los países miembros dispongan de una representación en Ginebra. Proponemos apoyar las agrupaciones regionales - esto ya se ha hecho, concretamente, respecto a los países ACP -, pero pensamos que hay que ir más lejos: instaurar una verdadera transparencia interna; permitir que, a la espera de una representación de todos los miembros, los países no residentes puedan disponer de actas rápidas de las reuniones, de los proyectos de acuerdos; fijar normas claras sobre las consultas denominadas "informales", para permitir a todos los países que lo deseen participar en dichas consultas, publicando su orden del día con antelación y procurando que las actas de las decisiones previas de las reuniones de las instancias competentes se elaboren rápidamente. Proponemos, igualmente, reformar el sistema de solución de diferencias, respecto al cual existe siempre una desigualdad relacionada con el peso del mercado de los diferentes países miembros, de tal modo que, los países pequeños, los países que tienen una escasa participación en el comercio internacional, puedan, en determinadas circunstancias, acceder a compensaciones financieras. En segundo término, la apertura a la sociedad y la transparencia externa. Desde este punto de vista, creemos que hay mucho por hacer para alcanzar el nivel de otras organizaciones, en cuyo seno se ha otorgado un estatuto de observador a organizaciones no gubernamentales. Pensamos que el propio procedimiento de solución de diferencias podría, por tratarse de un procedimiento judicial, ser público, al igual que las audiencias de un tribunal. En tercer término, el control parlamentario (que ha sido mencionado en el debate anterior) a la vez en el plano nacional y europeo, pero también a través de un foro parlamentario consultivo ante la OMC. Con respecto a la Unión Europea, proponemos una reforma del artículo 133 y la apertura del comité 133, así como el dictamen conforme del Parlamento Europeo sobre todos los acuerdos comerciales."@es12
lpv:translated text	"Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli colleghi, passando dall'era del GATT a quella dell'OMC, il sistema commerciale multilaterale non ha soltanto cambiato di dimensione ma proprio di natura. Con l'OMC, le regole commerciali si estendono a una serie considerevole di nuovi settori - servizi, proprietà intellettuale, investimenti, regole sulle barriere non tariffarie - che spesso hanno un impatto su questioni non commerciali. Dette regole sono divenute vere e proprie obbligazioni soggette a procedure disciplinari con un sistema di risoluzione delle liti che può avere per esito sanzioni. Infine, l'ampliamento a un numero sempre maggiore di paesi, cominciato nel quadro del GATT, introduce, dal punto di vista del commercio internazionale, un'eterogeneità senza precedenti tra i membri. Ormai le regole del sistema commerciale plurilaterale non si applicano più unicamente ai paesi titolari della parte maggiore del commercio mondiale, né al quinto della produzione mondiale scambiato oltre frontiera, ma anche a merci e servizi che non entreranno mai nel commercio internazionale. Tutti i paesi sono coinvolti e le loro regole interne ne subiscono le ripercussioni, qualunque sia la loro quota di commercio mondiale. In quarto luogo, per quanto riguarda l'equilibrio delle norme internazionali e l'instaurazione di nuove relazioni tra l'OMC e le altre organizzazioni internazionali, proponiamo che tutte le altre organizzazioni multilaterali - l'Organizzazione internazionale del lavoro, l'Organizzazione mondiale della sanità, eccetera - abbiano lo di osservatori in seno all'OMC e che l'organo di soluzione dei litigi ne richieda sistematicamente il parere quando esiste un rischio di conflitto tra regole commerciali e di altra natura. Riteniamo che l'Unione europea dovrebbe garantire il rispetto di una vera e propria gerarchia di norme su scala internazionale, riconoscendo che il diritto commerciale non può soppiantare i principi di tutela dell'ambiente, della sanità pubblica e del rispetto dei diritti sociali dei lavoratori. In effetti decidere se esistono o meno i motivi per adottare contromisure e imporre sanzioni commerciali a un dato paese dev'essere di esclusiva competenza dell'OIL e non dell'Organizzazione mondiale del commercio. Credo tuttavia che l'OMC debba impegnarsi a rispettare le decisioni che potrebbero eventualmente essere adottate dall'OIL in questo settore. Per concludere in una parola, signor Presidente, dirò che la politica commerciale - che è stata tra le prime politiche dell'Unione e rappresenta la prima politica estera comune - tratta di interessi economici, ma non unicamente di questo. Per suo tramite l'Unione europea esprime compiutamente la sua visione del mondo di domani, la sua concezione delle relazioni tra nord e sud ed afferma la necessità di distinguere quanto appartiene al mercato e quanto la società deve poter continuare a riferire ad altri principi come la solidarietà. Tale politica deve dunque essere portatrice dei valori e degli obiettivi fondamentali dell'Unione. Ecco perché proponiamo che l'Unione europea ponga al centro dei suoi obiettivi la realizzazione di un commercio giusto ed equo, di un sistema plurilaterale democratizzato e di una OMC riformata. Gli accordi commerciali hanno parimenti avuto nel corso degli ultimi anni un impatto crescente su altre regole internazionali in settori come la sanità pubblica, l'ambiente, i diritti sociali. Per esempio, accordi o decisioni dell'OMC hanno messo in discussione il principio di precauzione, la tutela dell'ambiente o l'accesso ai medicinali. La causa è in parte da attribuirsi all'ambiguità di alcuni accordi come quello sulla proprietà intellettuale, nel caso dei medicinali, ma si potrebbero citare anche le ripercussioni sui servizi pubblici dell'articolo 1 dell'Accordo generale sui servizi. Il sistema commerciale multilaterale è stato poi messo in discussione da un ulteriore elemento: la legittimità democratica dell'OMC in quanto organizzazione intergovernativa è rappresentata in linea di principio dalla uguale partecipazione alle decisioni da parte di tutti i membri, che hanno tutti pari importanza. Tuttavia un cospicuo numero di paesi in via di sviluppo è stato marginalizzato dal funzionamento dell'OMC e non ha potuto partecipare all'elaborazione degli accordi e al processo decisionale. Tra i membri dell’OMC ben 24 paesi in via di sviluppo non dispongono di una rappresentanza permanente presso la sua sede a Ginevra e numerosi altri dispongono soltanto di piccolissime delegazioni che non consentono loro di seguire i lavori che li riguardano. Molti paesi in via di sviluppo mancano di esperienza. Quindi, per i paesi in via di sviluppo, a questo punto, le questioni di forma e di merito si fondono, poiché le regole e gli accordi rispecchiano nella maggior parte dei casi l'interesse delle potenze commerciali che li hanno negoziati tra loro - talvolta con il metodo delle consultazioni informali, dette "camere verdi" , alquanto ristrette - piuttosto che l'interesse generale dei membri e segnatamente quello dei paesi più poveri. Così, numerosi paesi in via di sviluppo hanno dichiarato, dopo la conclusione dei negoziati dell' di aver firmato accordi di cui non avevano compreso tutte le conseguenze giuridiche, amministrative e finanziarie, come nel caso dell'accordo sulla proprietà intellettuale, dal momento che non erano stati coinvolti nella loro elaborazione. In generale, a sei anni dalla creazione dell'OMC, si riscontra un'apertura limitata dei mercati del nord ai paesi in via di sviluppo, una grande difficoltà da parte di questi ultimi nell'applicazione degli accordi e una persistente marginalizzazione nel funzionamento dell'organizzazione, sensazione tanto più forte per i paesi meno avanzati (PMA), che vent'anni fa rappresentavano già lo 0,6 per cento del commercio internazionale mentre oggi rappresentano soltanto più lo 0,4 per cento. L'OMC rimane un'organizzazione dominata dalle potenze commerciale e le sue politiche vanno soprattutto a vantaggio di queste ultime. Due anni dopo Seattle il sistema commerciale plurilaterale vive una triplice crisi di legittimità democratica, a causa della ripartizione non uniforme dei benefici del commercio mondiale e della marginalizzazione di una parte dei suoi membri, del prevalere di alcune regole dell'OMC su altri principi essenziali, anche su scala internazionale, della mancanza di trasparenza e, infine, di una scarsa integrazione dei parlamenti e della società nei lavori dell'Organizzazione mondiale del commercio. L'OMC ha iniziato a riconoscere la necessità di riforme. Tuttavia tale presa di coscienza non si è ancora tradotta nei cambiamenti necessari. Come lei sa, signor Commissario - la nostra commissione ha approvato a larga maggioranza - 48 voti a favore, 5 contrari e un'astensione - una relazione che si contraddistingue per una serie di proposte concrete articolate in quattro grandi sezioni. Innanzi tutto la partecipazione uguale ed effettiva di tutti i membri è decisiva per un riorientamento del sistema commerciale multilaterale. Essa presuppone un rafforzamento dell'assistenza tecnica. La Commissione ha già intrapreso alcune iniziative al riguardo. Incoraggiamo la Commissione a perseverare in tal senso, anzi auspichiamo che si prendano ulteriori iniziative, ad esempio istituendo un fondo o rafforzando il bilancio dell'OMC, sulla base di un contributo proporzionale alla quota di ciascun paese membro nel commercio internazionale, affinché tutti i membri dell'organizzazione dispongano di una rappresentanza a Ginevra. Proponiamo di sostenere le rappresentanze regionali, come si è già fatto in particolare per i paesi ACP. Riteniamo tuttavia che occorra andare ancora oltre. E’ necessario instaurare una reale trasparenza interna; consentire ai non residenti, in attesa che vi sia una rappresentanza interna di tutti i membri, di disporre sollecitamente di resoconti delle riunioni e dei progetti di accordo; regolamentare le consultazioni dette informali al fine di permettere a tutti paesi che lo auspicano di parteciparvi, pubblicando anticipatamente l'ordine del giorno e assicurando che i resoconti delle decisioni provvisorie, che talvolta vengono elaborate in tali occasioni, siano rapidamente presentati agli organi competenti. Proponiamo inoltre di riformare la procedura di risoluzione delle controversie, in cui permane una disuguaglianza legata al peso commerciale dei diversi paesi membri, in modo che per i paesi piccoli, che rappresentano una debole quota del commercio internazionale, sia possibile in talune circostanze ricorrere a compensazioni finanziarie. In secondo luogo, per quanto riguarda l'apertura alla società e la trasparenza esterna, ci sembra che ci sia ancora molto da fare per raggiungere il livello di altre organizzazioni che hanno concesso lo di osservatore a organizzazioni non governative. Riteniamo anche che la procedura di soluzione dei litigi, dal momento che è una procedura giudiziaria, potrebbe essere pubblica al pari delle udienze di un tribunale. In terzo luogo è necessario il controllo parlamentare (se ne è parlato nel dibattito precedente) sia sul piano nazionale che a livello europeo attraverso un parlamentare consultivo in seno all'OMC. Per quanto riguarda l'Unione europea proponiamo una riforma dell'articolo 133, l'apertura del comitato 133 e il parere conforme del Parlamento europeo su tutti gli accordi commerciali."@it9
lpv:unclassifiedMetadata	"status"9
lpv:unclassifiedMetadata	"forum"9
lpv:unclassifiedMetadata	"de facto"9
lpv:unclassifiedMetadata	"Uruguay Round"9
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, en passant de l'époque du GATT à celle de l'OMC, le système commercial multilatéral n'a pas seulement changé de dimension, mais de nature. Avec l'OMC, les règles commerciales s'étendent à un ensemble considérable de nouveaux domaines - services, propriété intellectuelle, investissements, règles sur les barrières non tarifaires -, qui ont souvent un impact sur des domaines autres que commerciaux. Ces règles sont devenues de véritables disciplines incluant un mécanisme de règlement des différends qui peut aboutir à des sanctions. Enfin, l'élargissement à un nombre toujours plus grand de pays, qui a commencé dans le cadre du GATT, amène une immense diversité de situations, parmi les membres, au regard du commerce international. Désormais, les règles du système commercial multilatéral ne s'appliquent plus seulement aux pays qui représentent la plus grande part dans le commerce mondial, ni même simplement au cinquième de la production mondiale échangée par-delà les frontières. Ces règles s'appliquent à des marchandises et à des services qui n'entreront jamais dans le commerce international. Tous les pays sont concernés et leurs règles internes en sont affectées, quelle que soit la part qu'ils prennent au commerce mondial. Quatrièmement, l'équilibre des normes internationales et l'établissement de nouvelles relations entre l'OMC et les autres organisations internationales. Nous proposons que toutes les autres organisations multilatérales - Organisation internationale du travail, Organisation mondiale de la santé, etc. - aient un statut d'observateur au sein de l'OMC et que leur avis soit systématiquement demandé par l'organe de règlement des différends lorsqu'il existe un risque de conflit entre les règles commerciales et d'autres règles. Nous pensons que l'Union européenne devrait défendre une véritable hiérarchie des normes à l'échelle internationale, c'est-à-dire reconnaître que le droit des affaires, le droit commercial, ne saurait supplanter les principes de protection de l'environnement, de santé publique et de respect des droits sociaux des travailleurs. C'est effectivement à l'OIT et à elle seule que doit revenir la tâche de décider s'il y a lieu ou non de prendre des mesures de rétorsion et d'imposer des sanctions commerciales à un pays, et non à l'Organisation mondiale du commerce. Mais je crois que l'Organisation mondiale du commerce doit s'engager, quant à elle, à respecter les décisions qui, dans ce domaine, pourraient éventuellement être prises par l'OIT. Pour conclure d'un mot, Monsieur le Président, je dirai que la politique commerciale, qui est l'une des plus anciennes politiques de l'Union et la plus ancienne de ses politiques extérieures communes, met évidemment en jeu des intérêts économiques, mais qu'elle dit aussi beaucoup - ou, en tout cas, que l'Union européenne dit beaucoup -, au travers de cette politique commerciale, sur sa vision du monde de demain et des relations entre le Nord et le Sud, et sur sa conception du partage entre ce qui relève du marché et ce que les sociétés doivent pouvoir continuer à faire relever d'autres principes, comme celui de la solidarité. Cette politique doit donc être porteuse des valeurs et des objectifs fondamentaux de l'Union européenne. C'est pourquoi nous proposons que l'Union européenne place au centre de ses objectifs un commerce juste et équitable, un système multilatéral démocratisé et une OMC réformée. Les accords commerciaux ont également eu, au cours des dernières années, un impact croissant sur d'autres règles internationales dans des domaines comme la santé publique, l'environnement, les droits sociaux. Ainsi, des accords ou des décisions de l'OMC ont mis en cause le principe de précaution, la protection de l'environnement ou l'accès aux médicaments. Cela tient pour une part à l'ambiguïté de certains accords, comme celui sur la propriété intellectuelle, dans le cas des médicaments ; mais on peut également penser à la portée, en ce qui concerne les services publics, de l'article 1 de l'Accord général sur les services. À cela est venu s'ajouter un autre motif de mise en cause du système commercial multilatéral : la légitimité démocratique de l'OMC, organisation intergouvernementale, repose en principe sur la participation égale de tous les membres, sur le fait qu'ils ont tous également voix au chapitre. Or, dans les faits, un grand nombre de pays en développement ont été marginalisés par le fonctionnement de l'OMC et n'ont pu prendre part à l'élaboration des accords et des décisions. Parmi les membres, 24 pays en développement au moins ne disposent pas d'une représentation permanente à Genève et de nombreux autres n'ont que des délégations trop petites pour suivre les travaux qui les concernent. Beaucoup de pays en développement manquent de compétences. Aussi, pour les pays en développement, les questions de forme rejoignent-elles ici les problèmes de fond, car les règles et les accords reflètent plus souvent l'intérêt des puissances commerciales qui les ont négociés entre elles - parfois dans des "green rooms" ou des consultations informelles, beaucoup trop fermées - que l'intérêt de l'ensemble des membres, et notamment des pays les plus pauvres. Ainsi, de nombreux pays en développement ont déclaré, depuis l'Uruguay Round, qu'ils ne mesuraient pas, au moment où ils les avaient signés, toutes les conséquences juridiques, administratives et financières d'accords comme celui sur la propriété intellectuelle, à l'élaboration desquels ils n'avaient pas été associés. D'une façon générale, pour les pays en développement, six ans après la création de l'OMC, le constat est celui d'une ouverture limitée des marchés du Nord, de grandes difficultés dans l'application des accords et d'une marginalisation persistante dans le fonctionnement de l'organisation. Ce sentiment est encore plus fort, évidemment, en ce qui concerne les pays les moins avancés, qui, il y a vingt ans, ne représentaient déjà que 0,6 % du commerce international et qui ne comptent plus aujourd'hui que pour 0,4 %. Ainsi, l'OMC reste une organisation dominée par les puissances commerciales, dont les politiques profitent d'abord aux puissances commerciales. Et, deux ans après Seattle, le système commercial multilatéral connaît toujours une triple crise de légitimité démocratique, en raison, donc, des retombées inégales du commerce mondial et de la marginalisation d'une partie de ses membres, en raison de l'empiètement de certaines règles de l'OMC sur d'autres principes essentiels, y compris à l'échelle internationale, en raison enfin d'un manque de transparence et d'une faible intégration des parlements et de la société aux travaux de l'Organisation mondiale du commerce. L'OMC a commencé à admettre la nécessité de réformes. Mais cela ne s'est pas encore traduit par les changements nécessaires. Notre commission a donc adopté, comme vous le savez, Monsieur le Commissaire, à une large majorité - 48 voix pour, 5 contre, et 1 abstention - un rapport qui est surtout marqué par un ensemble de propositions concrètes, regroupées en quatre grands chapitres. Premièrement, la participation égale et effective de tous les membres est décisive pour une réorientation du système commercial multilatéral. Elle suppose un renforcement de l'assistance technique. Un certain nombre d'actions ont déjà été entreprises par la Commission, que nous encourageons à persévérer dans ce sens. Mais nous proposons d'aller plus loin. De financer, par exemple, sur la base d'une contribution proportionnée à la part de chacun des pays membres de l'OMC dans le commerce mondial, un Fonds ou une augmentation du budget de l'Organisation, qui permettrait à chaque pays membre de disposer d'une représentation à Genève. Nous proposons de soutenir les regroupements régionaux - cela est déjà fait, notamment, pour les pays ACP, mais nous pensons qu'il faut aller plus loin ; d'instaurer une véritable transparence interne ; de permettre, dans l'attente d'une représentation de tous les membres, aux pays non-résidents de disposer de comptes rendus rapides des réunions, des projets d'accords ; d'encadrer les consultations dites "informelles" pour permettre à tous les pays qui le souhaitent d'y participer, en publiant leur ordre du jour à l'avance et en faisant en sorte que les comptes rendus des décisions préalables, qui sont parfois préparées, soient transmises rapidement devant les instances compétentes. Nous proposons également de réformer le système de règlement des différends, vis-à-vis duquel il existe toujours une inégalité liée au poids du marché des différents pays membres, de sorte que, pour les petits pays, pour les pays qui représentent une faible part du commerce international, il soit possible, dans certaines circonstances, de recourir à des compensations financières. Deuxièmement, l'ouverture à la société et la transparence externe. De ce point de vue, il nous semble qu'il y a beaucoup à faire pour parvenir au niveau d'autres organisations, au sein desquelles un statut d'observateur a été accordé à des organisations non gouvernementales. Nous pensons que la procédure de règlement des différends elle-même pourrait, puisque c'est une procédure judiciaire, être publique, comme le sont les audiences d'un tribunal. Troisièmement, le contrôle parlementaire (cela a été évoqué au cours du débat précédent), à la fois sur le plan national et européen, mais aussi à travers un forum parlementaire consultatif auprès de l'OMC. En ce qui concerne l'Union européenne, nous proposons une réforme de l'article 133 et l'ouverture du comité 133, ainsi que l'avis conforme du Parlement européen sur tous les accords commerciaux."@fr6
lpv:unclassifiedMetadata	"rapporteur"6
lpv:unclassifiedMetadata	"Désir (PSE ),"12,6
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-10-24"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:International handel4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20011024.7.3-155"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-10-24-Speech-3-1564
lpv:speaker	lp:Harlem Désir4

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph