Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-23-Speech-2-259"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-10-23"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Ansvarsfrihet 1999: sjätte, sjunde och åttonde Europeiska utvecklingsfonden (EUF)4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20011023.12.2-259"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-10-23-Speech-2-2604
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". – Mr President, firstly, I would like to thank the rapporteur for her excellent and very serious work on this discharge exercise covering EDF 1999 which was the year in which this Commission took office. This means that I feel especially responsible for the last four months of that year. One of the main objectives of the reform of the management of the Community’s external assistance programmes is, of course, drastically to reduce the gap between commitments and payments. The Commission has been implementing measures since May of last year to tackle this problem. For instance, we pressed ahead with the closure, wherever possible, of old and dormant commitments, and we proposed also the introduction of a so-called ‘sunset clause’ to limit the time during which funds allocated to an action can be used for contracts. We, therefore, have reason to hope that the situation will gradually improve. In relation to the slow rate of payments, the figures already available indicate that payments in 2000 increased from EUR 1.27 billion to EUR 1.55 billion. We still have incredible inertia in the pipeline, in the way in which these figures move. We have been increasing the total volume of what we do in this area and this is something that will gradually occur as a result of more and more activity year by year. This is, of course, the challenge we are facing. I have said, on several occasions, that the lack of comprehensive data about our operations is a real embarrassment. We have made some progress towards more effective management information systems. I know that Parliament, and particularly the Development Committee, is anxious to see us make progress in this area, and we are doing our best. Nevertheless, there is still much to do and we are very conscious of the need to press on with reforming the management of our programmes. In particular, we are concerned that the process of deconcentration, or delegating to delegations as I prefer to call it, should move ahead smoothly. The Commission has been asking for additional staff, but the numbers required have been assessed on a very conservative basis and we need every single post. I therefore hope that Parliament in its decisions on the budget for 2002 will support us in this effort. It was encouraging to listen to Mr Casaca in this respect. I thank you for your enthusiastic support and hope you can deliver. We are determined that the deconcentration exercise should not end by simply exporting from Brussels to the delegations the problems caused by inadequate staffing. This is serious. Concern is expressed in the resolution about the percentage of EDF contracts going to companies from the ACP countries, and it requires the Commission to increase this from some 25% to 40% in five years. The ACP countries win a much higher percentage of contracts under the EDF than from almost any other major donor. This should not be forgotten. ACP companies already benefit from a substantial preference margin in cases where offers are technically equivalent. If it is to operate a transparent and fair tendering system, the Commission cannot envisage any kind of fixed quotas which would discriminate against European companies, and which would be contrary to WTO rules. Nevertheless, we share the political intention of Parliament to maximise the benefits of our aid for local economies, particularly where there is a technically competent and well-structured private sector. I would point to the new investment facility, part of the Cotonou Agreement, EUR 2.2 billion, which is architectured in order to stimulate the emergence of this activity in our partner countries. This is a way in which they may improve their position in exactly this respect. We have already identified this as an area where we should push forward. I am anxious to reassure Parliament that the Commission is strengthening its monitoring procedures on the follow-up of audit. This is an important part of the reform of the Commission’s financial management and control. We also plan improvements to the presentation of the accounts, in response to the comments from the Court of Auditors. We are ready to enter into a direct dialogue to find out how this is best done. I will say a few words on the points in the resolution which refer to the transmission of confidential documents. The respect of confidentiality and the application of correct transmission procedures remain crucial. The 1999 discharge procedure showed that the framework agreement provides an effective and satisfactory framework for cooperation between the Commission and Parliament. What we are discussing tonight has been following that set of rules. I want to make that perfectly clear. The 1999 discharge procedure was the first to which this framework agreement was applied. The Commission sought to apply the agreement fully and loyally throughout that procedure. In the Commission's view the framework agreement has proved to be an effective mechanism, one benefit being that it allows Parliament to receive confidential and similar information. The understanding of the importance of development aid seems to be growing as we understand more and more about globalisation. And in the light of recent events we have come to better understand the reality and urgency of interdependency in this world. We cannot act alone. The challenge of reducing poverty is one in which the whole international community is involved and we share with others the framework for providing aid and for assessing the results. Mr Blak mentioned that Parliament has gained much by having this discharge delayed. I think this is true, but it should be noted that the Commission feels equally pleased with the outcome. This is like a good love story – it is always worth waiting for. But it was wrong that the delay had to do specifically with information being held back in contradiction to the agreement between the Commission and Parliament. The main reason for the delay was that the report from the internal auditor service was not finished and could not be finished because we, on both sides, found it necessary and a good idea to broaden its scope in order to get a serious and deep study of how to handle this method of development cooperation. So we have solved problems that went beyond what is normally dealt with in the discharge process and this is what we can congratulate each other on tonight. One remark to Mr Bösch concerning the Ivory Coast – we did get full recovery even though they had a military coup! We grilled them. We stuck to what I told Parliament: that we wanted to maintain a position of zero tolerance, and the new military dictators in the Ivory Coast accepted their obligations within the deadline. We have not, in my time as Commissioner, experienced any case so far where we did not manage to get full recovery when the audit results indicated the need for that. Our cooperation through the EDF has kept growing, while the support of other major donors for developing countries and especially for the least-developed countries has been declining. The Funds constitute an increasingly important source of finance for these countries and so, of course, we owe it to them, and to our European taxpayers, to use these resources as effectively as possible. By the same token, the Commission should be concerned to verify that the beneficiary countries are doing all they can to improve their own capacity for effective budgetary and financial management. This has been a major theme of this discharge exercise, and it has succeeded in focusing attention on an important area of development cooperation. The question of sound financial management of budgetary support is, I think, better understood, as a result of the work carried out by the Court of Auditors and the Commission’s internal audit service, in cooperation with the various Commission services responsible. I do not see any need to amend the Cotonou Agreement to reflect this. I am confident that there is a clear consensus between the Commission, the Court of Auditors and Parliament on the right way ahead, and in particular on the importance of budgetary support. This is a key tool to enhance stability and economic governance. By doing this in cooperation with other main donors and in a manner that emphasises the responsibility of the recipient government, we are playing a very important role. I am deeply grateful to Parliament that this perspective has been understood for this budget period. We need to continue to do this. No other donor is able and willing to meet this challenge as we are. Of course, we cannot turn a blind eye to the cases of corruption or of negligence in the management of public funds, and I can reassure you that we will continue this policy of zero tolerance towards fraud and corruption. But we have to be aware, as you must, that the strengthening of financial control systems in these countries is a long-term process. It has to be tackled with realism. We have to make an assessment of the risks involved in each action that we consider for EDF finance, and go into action with a clear understanding of those risks. It has to be based on a common approach with other donors. An isolated approach by the Commission would be unrealistic. It must rely on the development of internal accountability. Cooperation with other donors in this field is better than ever. We all need improvement, and this is definitely being pursued in good cooperation. This covers the discharge for 1999, and the performance for 2000 is in several ways somewhat more encouraging."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil først og fremmest gerne takke ordføreren for hendes fremragende og meget seriøse arbejde om decharge for Den Europæiske Udviklingsfond for 1999, som var det år, hvor Kommissionen tiltrådte. Det betyder, at jeg føler mig særlig ansvarlig for de sidste fire måneder af det pågældende år. En af de vigtigste målsætninger for reformen af forvaltningen af Fællesskabets eksterne hjælpeprogrammer er naturligvis at reducere kløften mellem forpligtelser og udbetalinger. Kommissionen har siden maj sidste år truffet foranstaltninger til løsning af dette problem. Vi presser f.eks. på med afslutningen af forældede og ubetalte forpligtelser, når det er muligt, og vi foreslog også at indføre en bestemmelse til begrænsning af den tidsperiode, hvor midler til en aktion kan anvendes med henblik på kontrakter. Vi har derfor grund til at håbe, at situationen forbedres. Med hensyn til den langsomme udbetaling viser de eksisterende tal allerede, at udbetalingen i 2000 steg fra 1,27 milliarder euro til 1,55 milliarder euro. Det går dog stadig trægt. Vi har øget vores samlede aktiviteter på dette område, og det er noget, der gradvist vil forekomme som følge af flere og flere aktiviteter for hvert år, der går. Det er naturligvis den udfordring, som vi står over for. Jeg har ved flere lejligheder sagt, at manglen på omfattende oplysninger om vores operationer er decideret pinlig. Der er sket fremskridt i retning af mere effektive informationssystemer. Jeg ved, at Parlamentet og især Udviklingsudvalget lægger stor vægt på fremskridt på dette område, og vi vil gøre vores bedste. Men der er stadig lang vej, og vi er meget bevidste om behovet for at komme videre med reformen af forvaltningen af vores programmer. Vi lægger især vægt på, at decentraliseringen eller uddelegeringen til delegationerne, som jeg foretrækker at kalde det, forløber problemfrit. Kommissionen har anmodet om ansættelse af yderligere personale, men det påkrævede antal er vurderet på et meget konservativt grundlag, og vi har brug for hver enkelt position. Derfor håber jeg, at Parlamentet vil støtte os med hensyn til budgettet for 2002. I denne sammenhæng var det opmuntrende at lytte til hr. Casaca. Vi er fast besluttede på, at decentraliseringsprocessen ikke blot skal ende med, at problemerne med utilstrækkeligt personale overføres fra Bruxelles til delegationerne. Dette er alvor. Der udtrykkes betænkeligheder i beslutningsforslaget om den procentdel af EUF-kontrakter, der går til virksomheder fra AVS-landene, og forslaget indeholder krav om, at Kommissionen øger procentdelen fra 25% til 40% på fem år. AVS-landene vinder en højere procentdel af kontrakter via EUF end fra stort set alle andre større donorer. Det må man ikke glemme. AVS-landenes virksomheder nyder allerede fordel af en betydelig præferencemargen i tilfælde, hvor andre tilbud er teknisk tilsvarende. Hvis et gennemsigtigt og retfærdigt licitationssystem skal fungere, kan Kommissionen ikke forudse nogen former for faste kvoter, der ville diskriminere imod europæiske virksomheder, og som ville være i modstrid med WTO-regler. Vi deler dog Parlamentets politiske mål med at maksimere fordelene af vores støtte til lokale økonomier, især hvor der er en teknisk kompetent og velstruktureret privat sektor. Jeg vil gerne pege på den nye investeringsfacilitet, som er en del af Cotonou-aftalen - 2,2 millioner euro - der er etableret for at stimulere denne aktivitet i vores partnerlande. Vi har allerede identificeret dette som et område, hvor vi skal gøre en indsats. Jeg vil gerne berolige Parlamentet med, at Kommissionen styrker sine overvågningsprocedurer til opfølgning af revisionen. Det er en vigtig del af reformen af Kommissionens økonomiske forvaltning og kontrol. Vi har også planlagt forbedringer af præsentationen af regnskaberne som reaktion på kommentarerne fra Revisionsretten. Vi er klar til at starte en direkte dialog for at finde den bedste måde at opnå dette på. Jeg vil gerne sige et par ord om beslutningsforslaget, der henviser til overførsel af fortrolige dokumenter. Det er vigtigt at respektere fortroligheden og benytte korrekte overførselsprocedurer. Dechargeproceduren for 1999 viste, at rammeaftalen udgør en effektiv og tilfredsstillende ramme for samarbejde mellem Parlamentet og Kommissionen. Det, vi drøfter i aften, er overholdelse af de fastsatte regler. Det vil jeg gerne understrege. Dechargeproceduren for 1999 var den første, hvor rammeaftalen fandt anvendelse. Kommissionen ønskede, at aftalen skulle finde fuld anvendelse på den pågældende procedure. Rammeaftalen har efter Kommissionens opfattelse vist sig at være effektiv, og en af fordelene er, at Parlamentet har ret til at modtage fortrolige dokumenter og oplysninger. Der er større og større forståelse for vigtigheden af udviklingshjælp i takt med, at vi forstår mere og mere om globalisering, og i lyset af de seneste begivenheder har vi fået en forståelse for nødvendigheden af gensidig afhængighed i verden. Bekæmpelse af fattigdom er en udfordring, som hele det internationale samfund deler, og vi deler rammerne til at støtte de fattige lande og vurdere resultaterne af denne støtte. Hr. Blak nævnte, at Parlamentet har opnået meget ved at udsætte dechargen. Det tror jeg er rigtigt, men det skal også bemærkes, at Kommissionen er lige så tilfreds med resultatet. Det er som en god kærlighedshistorie - det er altid værd at vente på. Men det er forkert, at udsættelsen havde noget at gøre med tilbageholdelse af oplysninger i uoverensstemmelse med aftalen mellem Kommissionen og Parlamentet. Hovedårsagen til udsættelsen var, at rapporten fra den interne revisionstjeneste ikke var færdig og ikke kunne færdiggøres, fordi vi på begge sider mente, at det var nødvendigt at øge anvendelsesområdet for at få en seriøs og grundig undersøgelse af håndteringen af denne metode til udviklingssamarbejde. Vi har således løst problemerne, som er mere omfattende end de problemer, der normalt behandles i dechargeprocessen, og det er det, vi kan ønske hinanden tillykke med i aften. En bemærkning til hr. Bösch om Côte d'Ivoire. Vi opnåede et godt resultat til trods for det militære kup. Vi stod fast med hensyn til de betingelser, som jeg nævnte for Parlamentet: Vi ønskede ikke at tolerere forsømmelse eller korruption, og de nye militære diktatorer på Côte d'Ivoire accepterede deres forpligtelser inden for tidsfristen. I min tid som kommissær har vi endnu ikke haft en sag, hvor vi ikke har fået forpligtelserne indfriet, når revisionsresultaterne viste, at der var behov for det. Vores samarbejde gennem Den Europæiske Udviklingsfond er stigende i omfang, mens støtten fra andre hoveddonorer til udviklingslande og især de hårdest ramte udviklingslande er faldende. Fondene udgør en tiltagende vigtig kilde til midler til disse lande, og vi skylder derfor dem og vores europæiske skatteydere at bruge de ressourcer så effektivt som muligt. Kommissionen skal sikre, at modtagerlandene gør alt, hvad de kan for at forbedre deres egen kapacitet for effektiv budget- og økonomistyring. Det har været en væsentlig faktor i forbindelse med decharge, og det har sat fokus på et vigtigt område inden for udviklingssamarbejdet. Spørgsmålet om god økonomistyring af budgetstøtte kan bedre forklares som et resultat af det arbejde, som udføres af Revisionsretten og Kommissionens interne revisionstjeneste i samarbejde med Kommissionens forskellige ansvarlige tjenester. Jeg ser ikke noget behov for at ændre Cotonou-aftalen i denne sammenhæng. Jeg er sikker på, at der er fuldstændig enighed i Kommissionen, Revisionsretten og Parlamentet om fremgangsmåden og især om vigtigheden af budgetstøtte. Det er et meget vigtigt redskab til forbedring af stabilitet og optimal økonomisk styreform. Med budgetstøtte i samarbejde med andre donorer og på en måde, som understreger modtagerlandenes ansvar, spiller vi en vigtig rolle. Jeg er meget taknemmelig over, at Parlamentet har forstået perspektivet for denne budgetperiode. Vi må fortsætte med at støtte landene. Ingen andre donorer kan og vil tage denne udfordring op. Vi kan naturligvis ikke ignorere tilfældene af korruption eller forsømmelse i forvaltningen af offentlig midler, og jeg kan forsikre om, at vi vil fortsætte vores politik med ikke at tolerere bedrageri og korruption. Men vi skal være opmærksomme på, at styrkelsen af økonomiske kontrolsystemer i disse lande er en langsigtet proces, som skal håndteres realistisk. Vi skal vurdere de eventuelle risici for hvert tiltag, som vi overvejer for Den Europæiske Udviklingsfond, og iværksætte disse tiltag med en klar forståelse af disse risici. Der skal være et godt samarbejde med andre donorer. Et isoleret tiltag fra Kommissionen vil være urealistisk. Processen skal baseres på udviklingen af intern ansvarlighed. Samarbejdet med andre donorer på dette område fungerer bedre end nogensinde. Vi har alle brug for forbedring, og det fremmes med godt samarbejde. Ovenstående dækker decharge for 1999, og ydelsen for 2000 er på flere punkter noget mere opmuntrende."@da1 ". Herr Präsident, zunächst möchte ich der Berichterstatterin für ihre ausgezeichnete und sehr ernsthafte Arbeit zur Entlastung für die Ausführung des EEF für das Jahr 1999 danken. Das war das Jahr, in dem die jetzige Kommission ihre Arbeit aufgenommen hat. Deshalb fühle ich mich auch für die letzten vier Monate dieses Jahres besonders verantwortlich. Eines der Hauptziele bei der Reformierung der Gemeinschaftspolitik im Bereich der Außenhilfe besteht natürlich in einer drastischen Verringerung der Schere zwischen Mittelbindungen und tatsächlich geleisteten Zahlungen. Seit Mai vergangenen Jahres unternimmt die Kommission Schritte, um Abhilfe zu schaffen. So bemühen wir uns beispielsweise um die Aufhebung alter und nicht in Anspruch genommener Mittelbindungen. Wir haben zudem die Einführung einer begrenzten Geltungsdauer vorgeschlagen, um die Zeit, in der für eine Maßnahme gebundene Mittel vertraglich genutzt werden können, zu begrenzen. Wir haben daher Grund zu der Annahme, dass sich die Lage allmählich verbessern wird. Was die schleppenden Auszahlungen betrifft, so deuten die bereits vorliegenden Zahlen darauf hin, dass sich der Auszahlungsbetrag im Jahr 2000 von 1,27 Mrd. EUR auf 1,55 Mrd. EUR erhöht hat. Die Verzögerungen sind nach wie vor beträchtlich. Wir haben den Gesamtumfang in diesem Bereich weiter erhöht, und in dem Maße, in dem wir Jahr für Jahr unsere Aktivitäten ausbauen, werden sich auch die Auszahlungsbeträge allmählich erhöhen. Das ist die Aufgabe, der wir uns stellen müssen. Ich habe bereits mehrfach festgestellt, dass es wirklich beschämend ist, dass uns keine umfassenden Daten über unsere Operationen vorliegen. Wir sind dabei, ein effektives Management-Informationssystem aufzubauen. Ich weiß, dass dem Parlament und vor allem dem Ausschuss für Entwicklung und Zusammenarbeit viel an weiteren Fortschritten auf diesem Gebiet liegt. Wir tun, was wir können. Dennoch bleibt noch viel zu tun, und wir sind uns durchaus bewusst, dass wir bei der Reformierung der Verwaltung unserer Programme einen Gang zulegen müssen. Wir sind insbesondere an einer reibungslosen Fortsetzung des Dekonzentrationsprozesses oder der Delegierung an die Delegationen, wie ich gern sage, interessiert. Die Kommission hat um zusätzliche Mitarbeiter gebeten, aber wir sind bei unseren Schätzungen sehr vorsichtig vorgegangen, und wir brauchen jeden einzelnen Mitarbeiter. Ich hoffe daher, dass wir dabei auf die Unterstützung des Parlaments zählen können, wenn es den Haushaltsplan für 2002 beschließt. Der Beitrag von Herrn Casaca klang in dieser Hinsicht recht ermutigend. Ich danke Ihnen für Ihre tatkräftige Unterstützung und hoffe, dass Sie uns nicht enttäuschen werden. Wir sind fest entschlossen, die durch Personalmangel verursachten Probleme nicht einfach im Rahmen der Dekonzentration von Brüssel an die Delegationen vor Ort zu exportieren. Das ist eine ernste Angelegenheit. Im Entschließungsantrag wird besorgt zur Kenntnis genommen, dass der Anteil der Unternehmen aus AKP-Staaten an den aus dem EEF finanzierten Verträgen bei lediglich 25 % liegt, und die Kommission wird aufgefordert, diesen Anteil innerhalb von fünf Jahren auf 40 % zu erhöhen. Der EEF kann einen weit höheren Anteil an Verträgen für AKP-Länder verbuchen als die meisten anderen wichtigen Geber. Das dürfen wir nicht vergessen. Auch profitieren Unternehmen aus AKP-Ländern bei technisch äquivalenten Angeboten von einer nicht unbeträchtlichen Zollpräferenzspanne. Wenn die Kommission ein transparentes und faires Vergabesystem unterhalten soll, dann dürfen wir nicht mit festen Quoten arbeiten, die europäische Firmen diskriminieren und den WTO-Vorschriften zuwiderlaufen würden. Dennoch teilen wir die politischen Intentionen des Parlaments. Auch uns geht es um eine Maximierung des Nutzens unserer Hilfe für die Wirtschaft auf lokaler Ebene, und zwar insbesondere dort, wo ein fachlich kompetenter und gut strukturierter privater Sektor existiert. Ich verweise an dieser Stelle auf die neue Investitionsfazilität in Höhe von 2,2 Mrd. EUR, die im Cotonou-Abkommen vorgesehen ist und die die Entwicklung derartiger Aktivitäten in unseren Partnerländern unterstützen soll. Damit können sie ihre Position in eben dieser Hinsicht verbessern. Wir haben diesem Bereich bereits eine Vorrangstellung eingeräumt. Ich möchte dem Parlament versichern, dass die Kommission ihre Überwachungsverfahren zur Umsetzung von Audit-Ergebnissen weiter ausbaut. Das bildet einen wichtigen Bestandteil der Reform des Finanzmanagements und der Finanzkontrolle der Kommission. Ausgehend von den Hinweisen des Rechnungshofs planen wir auch Verbesserungen hinsichtlich der Vorlage der Geschäftsbücher. Wir sind bereit, dazu einen direkten Dialog aufzunehmen. Ein Wort zu den Ausführungen im Entschließungsantrag, die die Übermittlung vertraulicher Dokumente betreffen. Die Respektierung der Vertraulichkeit und die Einhaltung der ordnungsgemäßen Übermittlungsverfahren sind auch weiterhin von grundsätzlicher Bedeutung. Aus dem Entlastungsverfahren für 1999 geht hervor, dass die Rahmenvereinbarung einen effektiven und zufrieden stellenden Rahmen für die Zusammenarbeit zwischen Kommission und Parlament bietet. Den Problemen, die wir heute Abend diskutieren, liegen eben diese Regelungen zugrunde. Das möchte ich eindeutig klarstellen. Das Entlastungsverfahren für den Haushaltsplan 1999 war das erste Entlastungsverfahren, für das diese Rahmenvereinbarung galt. Die Kommission hat sich während des gesamten Verfahrens um eine umfassende und ausgewogene Anwendung dieser Vereinbarung bemüht. Nach Ansicht der Kommission hat sich die Rahmenvereinbarung als ein wirksamer Mechanismus bewährt, der es dem Parlament u. a. ermöglicht, vertrauliche und ähnliche Informationen zu erhalten. Je besser wir die Globalisierung verstehen, umso mehr werden wir uns auch der Bedeutung der Entwicklungshilfe bewusst. Die jüngsten Ereignisse haben uns die gegenseitigen Abhängigkeiten in der Welt in ihrer Realität und Dringlichkeit deutlich vor Augen geführt. Wir können nicht allein handeln. Die Linderung der Armut ist eine Aufgabe, an deren Lösung die gesamte internationale Gemeinschaft mitwirkt, und wir verfügen über einen gemeinsamen Rahmen für die Erbringung der Hilfe und die Bewertung der Ergebnisse. Herr Blak stellte fest, dass das Parlament dem Aufschub der Entlastung viel zu verdanken hat. Das stimmt, doch ich möchte hinzufügen, dass auch die Kommission mit dem Ergebnis sehr zufrieden ist. Das ist wie mit einer guten Liebesgeschichte - man wird für seine Geduld belohnt. Falsch ist jedoch, dass diese Verzögerung vor allem darauf zurückzuführen ist, dass unter Umgehung einer Vereinbarung zwischen Kommission und Parlament Informationen zurückgehalten wurden. Die Verzögerung ist in erster Linie darauf zurückzuführen, dass der Bericht des Innenrevisionsdienstes nicht rechtzeitig vorlag und auch nicht vorliegen konnte, weil wir es auf beiden Seiten für notwendig und sinnvoll hielten, seinen Rahmen zu erweitern, damit eingehend geprüft werden kann, wie mit dieser Methode der Entwicklungszusammenarbeit umgegangen werden soll. Wir haben also Probleme gelöst, die weit über den Rahmen des üblichen Entlastungsverfahrens hinausgehen, und dazu können wir einander heute Abend beglückwünschen. Eine Bemerkung zur Elfenbeinküste an die Adresse von Herrn Bösch: Wir haben die Gelder trotz Militärputsch in voller Höhe zurückerhalten. Wir haben die Zuständigen in die Mangel genommen. Wir haben uns an die Zusage gehalten, die ich dem Parlament gegeben habe, dass wir nämlich eine Politik der Nulltoleranz verfolgen, und die neuen Diktatoren sind ihren Verpflichtungen termingerecht nachgekommen. Solange ich Kommissionsmitglied bin, hat es nicht einen einzigen Fall gegeben, in dem wir nicht eine volle Rückerstattung durchgesetzt hätten, wenn dies laut Revisionsergebnis notwendig war. Unsere Zusammenarbeit im Rahmen des EEF wurde zu einer Zeit, da die Unterstützung der Entwicklungsländer und vor allem der am wenigsten entwickelten Länder durch andere wichtige Geber zurückgegangen ist, kontinuierlich ausgebaut. Diese Länder sind zunehmend auf Mittel aus diesem Fonds angewiesen, und wir sind es ihnen und unseren europäischen Steuerzahlern daher schuldig, dass wir diese Ressourcen so effektiv wie möglich einsetzen. Gleichzeitig sollte sich die Kommission dafür einsetzen, dass die begünstigten Länder alles in ihren Kräften Stehende tun, um ihre eigene Hauhalts- und Finanzkompetenz zu stärken. Das war eines der großen Themen dieses Entlastungsverfahrens, durch das ein wichtiger Bereich der Entwicklungszusammenarbeit in den Blickpunkt gerückt werden konnte. Dank der vom Rechnungshof und dem Innenrevisionsdienst der Kommission in Zusammenarbeit mit den verschiedenen zuständigen Dienststellen der Kommission geleisteten Arbeit herrscht meiner Ansicht nach jetzt mehr Klarheit bezüglich der Notwendigkeit eines soliden Finanzmanagements für die Haushaltsbeihilfe. Ich halte eine entsprechende Änderung des Abkommens von Cotonou nicht für erforderlich. Meiner Ansicht nach herrscht bezüglich der weiteren Vorgehensweise und insbesondere, was die Bedeutung von Haushaltsbeihilfen betrifft, Einvernehmen zwischen der Kommission, dem Rechnungshof und dem Parlament. Haushaltsbeihilfen spielen für die Verbesserung der Stabilität und der wirtschaftlichen Rahmenbedingungen eine Schlüsselrolle. Wenn wir diese Beihilfen in Zusammenarbeit mit anderen wichtigen Gebern leisten und dabei auch nachdrücklich auf die Verantwortung der Empfängerregierungen verweisen, dann leisten wir einen sehr wichtigen Beitrag. Ich bin dem Parlament sehr dankbar dafür, dass es sich für diesen Haushalt dieser Sichtweise angeschlossen hat. Wir müssen in diesem Sinne weitermachen. Außer uns ist kein anderer Geber willens und in der Lage, sich dieser Herausforderung zu stellen. Natürlich können wir vor Korruption und der Nachlässigkeit bei der Verwaltung öffentlicher Mittel nicht die Augen verschließen, und ich kann Ihnen versichern, dass wir Betrug und Korruption auch künftig nicht dulden werden. Aber wir alle müssen uns darüber im Klaren sein, dass die Stärkung der Finanzkontrollsysteme in diesen Ländern ein langwieriger Prozess ist. Hier ist Realismus gefragt. Wir müssen für jede Maßnahme, für die eine EEF-Finanzierung in Betracht gezogen wird, eine Risikobewertung vornehmen, damit wir uns über potenzielle Risiken im Klaren sind, bevor wir die entsprechende Maßnahme in Angriff nehmen. Dabei müssen wir uns mit anderen Gebern auf einen gemeinsamen Ansatz einigen. Ein isoliertes Vorgehen seitens der Kommission wäre unrealistisch. Stattdessen sollten interne Kontrollmechanismen entwickelt werden. Die Zusammenarbeit mit anderen Gebern auf diesem Gebiet ist besser denn je. Unser aller Arbeit kann weiter verbessert werden, und eine gute Zusammenarbeit trägt zweifellos dazu bei. Das gilt für die Entlastung für das Jahr 1999. Für das Jahr 2000 zeichnet sich in verschiedener Hinsicht ein günstigeres Ergebnis ab."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, πρώτον, θα ήθελα να ευχαριστήσω την εισηγήτρια για το εξαιρετικό και πολύ σοβαρό έργο της για την απαλλαγή σχετικά με το ΕΤΑ 1999, που ήταν η χρονιά κατά την οποία ανέλαβε τα καθήκοντά της η παρούσα Επιτροπή. Αυτό σημαίνει ότι αισθάνομαι υπεύθυνος ιδιαίτερα για τους τελευταίους τέσσερις μήνες αυτού του έτους. Ένας από τους κύριους στόχους της μεταρρύθμισης της διαχείρισης των προγραμμάτων εξωτερικής βοήθειας της Κοινότητας είναι, ασφαλώς, ο δραστικός περιορισμός της ψαλίδας μεταξύ αναλήψεων και πληρωμών. Η Επιτροπή έχει υλοποιήσει μέτρα από το Μάιο του περασμένου έτους για να επιλύσει αυτό το πρόβλημα. Για παράδειγμα, προωθήσαμε τη λήξη, όπου ήταν δυνατόν, παλαιών και αδρανών αναλήψεων και προτείναμε την εισαγωγή της λεγόμενης ρήτρας “sunset clause” για να μειώσουμε το διάστημα μέσα στο οποίο μπορούν να χρησιμοποιηθούν οι πόροι που χορηγούνται σε μια δράση για συμβάσεις. Γι’ αυτό, έχουμε λόγους να ελπίζουμε ότι η κατάσταση σταδιακά θα βελτιωθεί. Σε σχέση με τον αργό ρυθμό των πληρωμών, οι αριθμοί που διαθέτουμε ήδη δείχνουν ότι οι πληρωμές αυξήθηκαν το 2000 από 1,27 δισ. ευρώ σε 1,55 δισ. ευρώ. Εξακολουθεί να υπάρχει απίστευτη αδράνεια στη διαδικασία, στον τρόπο που κινούνται αυτοί οι αριθμοί. Αυξήσαμε το συνολικό όγκο των ενεργειών μας σε αυτόν τον τομέα και αυτό είναι κάτι που θα συμβεί σταδιακά ως αποτέλεσμα των περισσότερων δραστηριοτήτων χρόνο με το χρόνο. Αυτή είναι, φυσικά, η πρόκληση που αντιμετωπίζουμε. Έχω πει, με πολλές ευκαιρίες, ότι η έλλειψη ολοκληρωμένων στοιχείων για τις επιχειρήσεις μας μάς προκαλεί πραγματική αμηχανία. Σημειώσαμε κάποια πρόοδο προς την κατεύθυνση πιο αποτελεσματικών συστημάτων πληροφοριών διαχείρισης. Ξέρω ότι το Κοινοβούλιο και ιδίως η Επιτροπή Ανάπτυξης ανυπομονεί να δει κάποια πρόοδο σε αυτόν τον τομέα και κάνουμε ό,τι μπορούμε. Ωστόσο, μένουν ακόμη πολλά να γίνουν και έχουμε πλήρη επίγνωση της ανάγκης να προχωρήσουμε σε μεταρρυθμίσεις της διαχείρισης των προγραμμάτων μας. Συγκεκριμένα, ανησυχούμε ότι η διαδικασία αποκέντρωσης, ή παροχής εξουσιοδότησης σε αντιπροσωπείες, όπως προτιμώ να την ονομάζω εγώ, πρέπει να προχωρήσει ομαλά. Η Επιτροπή έχει ζητήσει πρόσθετο προσωπικό, αλλά οι απαιτούμενες θέσεις αξιολογήθηκαν πολύ συντηρητικά και, πραγματικά, η κάθε μια από αυτές είναι απαραίτητη. Γι’ αυτό, ελπίζω ότι το Κοινοβούλιο θα μας στηρίξει σε αυτήν την προσπάθεια με τις αποφάσεις του για τον προϋπολογισμό του 2002. Από αυτήν την άποψη, ήταν ενθαρρυντικά όσα ακούσαμε από τον κ. Casaca. Σας ευχαριστώ για την ενθουσιώδη υποστήριξή σας και ελπίζω ότι θα την κάνετε πράξη. Είμαστε αποφασισμένοι να μην λήξει το εγχείρημα της αποκέντρωσης με την απλή εξαγωγή των προβλημάτων που οφείλονται στην ελλιπή στελέχωση από τις Βρυξέλλες στις αντιπροσωπείες. Είναι σοβαρή υπόθεση. Στο ψήφισμα εκφράζονται ανησυχίες για το ποσοστό των συμβάσεων του ΕΤΑ που ανατίθενται σε εταιρείες των χωρών ΑΚΕ και ζητείται από την Επιτροπή να το αυξήσει από περίπου 25% σε 40% μέσα σε πέντε χρόνια. Οι χώρες ΑΚΕ λαμβάνουν πολύ υψηλότερο ποσοστό συμβάσεων στο πλαίσιο του ΕΤΑ από ό,τι από οποιονδήποτε άλλο δωρητή. Αυτό δεν πρέπει να λησμονείται. Οι εταιρείες ΑΚΕ απολαμβάνουν ήδη μεγάλου περιθωρίου προτίμησης σε περιπτώσεις όπου οι προσφορές είναι τεχνικά ισοδύναμες. Εάν πρόκειται να έχουμε ένα διάφανο και δίκαιο σύστημα διαγωνισμών, η Επιτροπή δεν μπορεί να δεχθεί κανένα σύστημα προκαθορισμένων ποσοστώσεων που θα εισήγαγαν διακρίσεις κατά των ευρωπαϊκών εταιρειών και θα έρχονταν σε αντίθεση με τους κανόνες του ΠΟΕ. Εντούτοις, συμμεριζόμαστε την πολιτική πρόθεση του Κοινοβουλίου να μεγιστοποιήσει τα οφέλη της βοήθειας που παρέχουμε στις τοπικές οικονομίες, ιδίως εκεί όπου υπάρχει τεχνικά άρτιος και διαρθρωμένος ιδιωτικός τομέας. Θα ήθελα να επισημάνω τη νέα επενδυτική δυνατότητα, τμήμα της Συμφωνίας του Κοτονού, ύψους 2,2 δισ. ευρώ, η οποία έχει ρυθμιστεί έτσι ώστε να τονώσει την ανάδυση αυτής της δραστηριότητας στις χώρες-εταίρους μας. Με αυτόν τον τρόπο μπορούν να βελτιώσουν τη θέση τους από αυτή ακριβώς την άποψη. Ήδη ο τομέας αυτός έχει επισημανθεί ως τομέας όπου πρέπει να ασκήσουμε πίεση για την επίτευξη προόδου. Θέλω ιδιαίτερα να διαβεβαιώσω το Κοινοβούλιο ότι η Επιτροπή ενισχύει τις διαδικασίες παρακολούθησης της συνέχειας που δίδεται στον οικονομικό έλεγχο. Αυτό αποτελεί σημαντικό τμήμα της μεταρρύθμισης της οικονομικής διαχείρισης και ελέγχου της Επιτροπής. Σχεδιάζουμε επίσης βελτιώσεις στην παρουσίαση των λογαριασμών ως απάντηση στα σχόλια του Ελεγκτικού Συνεδρίου. Είμαστε έτοιμοι να προβούμε σε άμεσο διάλογο για να δούμε πώς μπορεί αυτό να γίνει με τον καλύτερο τρόπο. Θα πω λίγα λόγια για τα σημεία του ψηφίσματος που αναφέρονται στη διαβίβαση εμπιστευτικών εγγράφων. Η τήρηση του απορρήτου και η εφαρμογή ορθών διαδικασιών διαβίβασης παραμένουν ζωτικής σημασίας. Η διαδικασία απαλλαγής για το 1999 έδειξε ότι η συμφωνία-πλαίσιο παρέχει ένα αποτελεσματικό και ικανοποιητικό πλαίσιο για τη συνεργασία μεταξύ της Επιτροπής και του Κοινοβουλίου. Αυτά που συζητούμε απόψε εντάσσονται σε αυτούς τους κανόνες. Θέλω να γίνει τελείως σαφές αυτό. Η διαδικασία απαλλαγής του 1999 ήταν η πρώτη στην οποία εφαρμόστηκε αυτή η συμφωνία-πλαίσιο. Η Επιτροπή θέλησε να εφαρμόσει τη συμφωνία πλήρως και πιστά σε όλη τη διαδικασία. Κατά την άποψη της Επιτροπής, η συμφωνία-πλαίσιο αποδείχτηκε αποτελεσματικός μηχανισμός, ο οποίος παρέχει στο Κοινοβούλιο μεταξύ άλλων τη δυνατότητα να λαμβάνει εμπιστευτικές και άλλες συναφείς πληροφορίες. Η κατανόηση της σημασίας της αναπτυξιακής βοήθειας φαίνεται να αυξάνεται καθώς κατανοούμε καλύτερα την παγκοσμιοποίηση. Και υπό το φως των πρόσφατων γεγονότων, καταλάβαμε καλύτερα την πραγματικότητα και την επιτακτικότητα της αλληλεξάρτησης αυτού του κόσμου. Δεν μπορούμε να ενεργούμε μόνοι. Η πρόκληση της μείωσης της φτώχειας είναι κάτι που αφορά ολόκληρη τη διεθνή κοινότητα και μοιραζόμαστε με άλλους το πλαίσιο για την παροχή βοήθειας και για την αξιολόγηση των αποτελεσμάτων. Ο κ. Blak ανέφερε ότι το Κοινοβούλιο κέρδισε πολλά από την καθυστέρηση αυτής της απαλλαγής. Πιστεύω ότι αυτό είναι αλήθεια, αλλά πρέπει να σημειωθεί ότι η Επιτροπή νιώθει εξίσου ευχαριστημένη με το αποτέλεσμα. Είναι σαν μια ωραία ιστορία αγάπης – πάντοτε αξίζει τον κόπο να την περιμένεις. Είναι, όμως, ανακριβές ότι η καθυστέρηση οφείλετο συγκεκριμένα σε πληροφορίες που παρακρατήθηκαν κατά παράβαση της συμφωνίας μεταξύ της Επιτροπής και του Κοινοβουλίου. Ο κύριος λόγος της καθυστέρησης οφειλόταν στο ότι η έκθεση της εσωτερικής υπηρεσίας οικονομικού ελέγχου δεν είχε ολοκληρωθεί και δεν μπορούσε να ολοκληρωθεί γιατί εμείς, και από τις δύο πλευρές, θεωρήσαμε απαραίτητο και καλό να διευρύνουμε το πεδίο της έτσι ώστε να έχουμε μια σοβαρή και βαθιά μελέτη για το πώς πρέπει να χειριστούμε αυτήν τη μέθοδο της αναπτυξιακής συνεργασίας. Έτσι, επιλύσαμε προβλήματα που υπερέβαιναν αυτό το οποίο αφορά συνήθως η διαδικασία απαλλαγής και γι’ αυτό μπορούμε να συγχαρούμε αλλήλους απόψε. Μια παρατήρηση στον κ. Bösch σχετικά με την Ακτή Ελεφαντοστού – επιτύχαμε πλήρη επιστροφή των χορηγηθέντων ποσών παρότι έγινε στρατιωτικό πραξικόπημα! Δεν τους αφήσαμε σε ησυχία. Εμμείναμε σε αυτό που είπα στο Κοινοβούλιο: ότι θέλαμε να διατηρήσουμε μια θέση μηδενικής ανοχής και οι νέοι στρατιωτικοί δικτάτορες στην Ακτή Ελεφαντοστού αποδέχτηκαν τις υποχρεώσεις τους εντός της προθεσμίας. Ποτέ μέχρι τώρα, όσο καιρό διατελώ Επίτροπος, δεν υπήρξε περίπτωση που να μην επιτύχαμε την πλήρη επιστροφή, όταν τα αποτελέσματα του οικονομικού ελέγχου υποδείκνυαν την ανάγκη για κάτι τέτοιο. Η συνεργασία μας μέσω των ΕΤΑ συνέχισε να αυξάνεται ενώ η υποστήριξη άλλων μείζονων δωρητών για τις αναπτυσσόμενες χώρες και ιδίως για τις λιγότερο προηγμένες χώρες έφθινε. Τα Ταμεία αποτελούν μια διαρκώς σημαντικότερη πηγή χρημάτων γι’ αυτές τις χώρες και γι’ αυτό φυσικά οφείλουμε σε αυτές, όπως και στους ευρωπαίους φορολογούμενους, να χρησιμοποιούμε αυτούς τους πόρους όσο το δυνατόν πιο αποτελεσματικά. Αντίστοιχα, η Επιτροπή πρέπει να φροντίζει να ελέγχει ότι οι δικαιούχοι χώρες κάνουν ό,τι μπορούν για να βελτιώσουν τις ικανότητές τους για αποτελεσματική δημοσιονομική και χρηματοπιστωτική διαχείριση. Αυτό αποτέλεσε μείζον θέμα στην παρούσα απαλλαγή και κατάφερε να στρέψει την προσοχή σε έναν σημαντικό τομέα της αναπτυξιακής συνεργασίας. Το θέμα της χρηστής οικονομικής διαχείρισης της δημοσιονομικής υποστήριξης έγινε, πιστεύω, πιο κατανοητό κατ’ αποτέλεσμα του έργου του Ελεγκτικού Συνεδρίου και της εσωτερικής υπηρεσίας οικονομικού ελέγχου της Επιτροπής, σε συνεργασία με τις διάφορες αρμόδιες υπηρεσίες της Επιτροπής. Δεν βλέπω καμία ανάγκη να τροποποιηθεί η Συμφωνία του Κοτονού γι’ αυτό το λόγο. Πιστεύω ότι υπάρχει σαφής συναίνεση μεταξύ της Επιτροπής, του Ελεγκτικού Συνεδρίου και του Κοινοβουλίου για το δρόμο που πρέπει να ακολουθήσουμε και ιδίως για τη σημασία της δημοσιονομικής στήριξης. Πρόκειται για κεντρικό εργαλείο ενίσχυσης της σταθερότητας και της οικονομικής διακυβέρνησης. Πράττοντας έτσι, σε συνεργασία με τους άλλους κύριους δωρητές και με τρόπο που να τονίζει την ευθύνη της αποδέκτριας κυβέρνησης, παίζουμε έναν πολύ σημαντικό ρόλο. Νιώθω βαθιά ευγνωμοσύνη προς το Κοινοβούλιο για το ότι η προοπτική αυτή έγινε κατανοητή για την παρούσα οικονομική χρήση. Πρέπει να συνεχίσουμε. Κανείς άλλος δωρητής δεν μπορεί ούτε είναι πρόθυμος να απαντήσει σε αυτήν την πρόκληση όσο εμείς. Βέβαια, δεν μπορούμε να κλείσουμε τα μάτια στις περιπτώσεις διαφθοράς ή αμέλειας κατά τη διαχείριση των δημοσίων πόρων και μπορώ να σας διαβεβαιώσω ότι θα συνεχίσουμε αυτήν την πολιτική μηδενικής ανοχής απέναντι στην απάτη και τη διαφθορά. Αλλά πρέπει να γνωρίζουμε, όπως και εσείς πρέπει να γνωρίζετε, ότι η ενίσχυση των συστημάτων οικονομικού ελέγχου σε αυτές τις χώρες είναι μια μακροπρόθεσμη διαδικασία. Πρέπει να αντιμετωπίζεται με ρεαλισμό. Πρέπει να αξιολογούμε τους κινδύνους που ενέχει κάθε δράση για την οποία εξετάζεται το ενδεχόμενο χρηματοδότησης από το ΕΤΑ και να αναλαμβάνουμε δράση με σαφή κατανόηση αυτών των κινδύνων. Πρέπει να βασιζόμαστε σε μια κοινή προσέγγιση με τους λοιπούς δωρητές. Μια μεμονωμένη προσέγγιση από την Επιτροπή δεν θα ήταν ρεαλιστική. Πρέπει να βασίζεται στην ανάπτυξη εσωτερικής λογοδοσίας. Η συνεργασία με άλλους δωρητές στον τομέα αυτό είναι καλύτερη από ποτέ άλλοτε. Όλοι χρειαζόμαστε βελτίωση και αυτό σίγουρα προωθείται με την καλή συνεργασία. Με αυτά καλύπτεται η απαλλαγή για το 1999, ενώ οι επιδόσεις για το 2000 είναι από πολλές απόψεις πιο ενθαρρυντικές."@el8 "(EN) Señor Presidente, en primer lugar, quisiera expresar mi agradecimiento a la ponente por su excelente y serio trabajo sobre este ejercicio de aprobación de la gestión que cubre el FED para el ejercicio 1999, año en que esta Comisión tomó posesión de su cargo. Esto significa que me siento especialmente responsable de los últimos cuatro meses de dicho ejercicio. Uno de los principales objetivos de la reforma de la gestión de los programas comunitarios de ayuda exterior es, naturalmente, reducir drásticamente el desfase entre compromisos y pagos. La Comisión ha venido aplicando medidas desde mayo del pasado año para paliar este problema. Por ejemplo, estamos impulsando, en la medida de lo posible, el cierre de antiguos compromisos no utilizados y hemos propuesto también la introducción de la denominada para limitar el tiempo durante el que los fondos asignados a una acción pueden ser utilizados para contratos. Por consiguiente, tenemos razones para esperar una mejora gradual de la situación. En cuanto a la lentitud de los pagos, las cifras disponibles indican que los pagos en 2000 aumentaron de 1.270 millones de euros a 1.550 millones de euros. Aún existe una inercia increíble en la fase de proyecto, en el avance de estas cifras. Hemos incrementado el volumen total de lo que hacemos en este ámbito y esto es algo que ocurrirá gradualmente como resultado de una actividad que cada año crece más y más. Éste es, naturalmente, el reto al que nos enfrentamos. He dicho en varias ocasiones que la falta de datos exhaustivos sobre nuestras operaciones es realmente vergonzosa. Hemos avanzado algo en la mejora de la eficacia de los sistemas de información sobre la gestión. Sé que el Parlamento, y en particular la Comisión de Desarrollo, espera impaciente que progresemos en este ámbito y hacemos todo lo que podemos. No obstante, aún queda mucho por hacer y somos perfectamente conscientes de la necesidad de seguir presionando en la reforma de la gestión de nuestros programas. En particular, nos interesa que el proceso de desconcentración o de delegar en las delegaciones, como prefiero llamarlo, siga avanzando sin tropiezos. La Comisión viene solicitando personal adicional, pero la estimación del número de empleados necesarios ha sido bastante conservadora y necesitamos todos y cada uno de los puestos. Espero, por consiguiente, que el Parlamento nos apoye en este esfuerzo en sus decisiones sobre el presupuesto para 2002. Ha sido alentador escuchar al Sr. Casaca en este sentido. Le agradezco su apoyo entusiasta y espero que pueda realizarlo. Estamos decididos a que el ejercicio de desconcentración no desemboque sencillamente en la exportación de problemas desde Bruselas a las delegaciones como consecuencia de una dotación de personal inadecuada. Esto es grave. En la resolución se expresa preocupación por el porcentaje de contratos del FED que van a parar a empresas de los países ACP, y pide a la Comisión que incremente dicho porcentaje del actual 25% aproximadamente hasta el 40% en cinco años. Los países ACP obtienen un porcentaje mucho más alto de contratos con cargo al FED que de la práctica totalidad de los donantes principales. No debemos olvidar esto. Las empresas de los países ACP ya se benefician de un importante margen de preferencia en casos en que las ofertas son técnicamente equivalentes. Para que funcione un sistema de licitación transparente y justo, la Comisión no puede prever ningún tipo de cuotas fijas, ya que discriminaría en contra de las empresas europeas y sería contrario al Reglamento de la OMC. No obstante, compartimos la intención política del Parlamento de maximizar los beneficios de nuestra ayuda a favor de las economías locales, en particular, allí donde exista un sector privado técnicamente competente y bien estructurado. Quisiera apuntar al nuevo mecanismo de inversión, que forma parte del Convenio de Cotonou, por valor de 2.200 millones de euros, que ha sido construido de manera que estimule el surgimiento de esta actividad en nuestros países asociados. Es una manera de mejorar su situación precisamente en este aspecto. Ya lo hemos identificado como un ámbito que deberíamos impulsar. Estoy impaciente por asegurar al Parlamento que la Comisión está reforzando sus procedimientos de vigilancia sobre el seguimiento de la auditoría. Es una parte importante de la reforma de la gestión y del control financiero de la Comisión. También tenemos previstas mejoras de la presentación de las cuentas, en respuesta a los comentarios del Tribunal de Cuentas. Estamos dispuestos a entablar un diálogo directo para descubrir la mejor manera de hacerlo. Diré unas palabras sobre los puntos en la resolución que hacen referencia a la transmisión de documentos confidenciales. El respeto de la confidencialidad y la aplicación de los procedimientos correctos de transmisión siguen teniendo una importancia fundamental. El procedimiento de aprobación de la gestión de 1999 demostró que el acuerdo marco prevé un marco eficaz y satisfactorio para la cooperación entre la Comisión y el Parlamento. Lo que esta noche estamos debatiendo ha seguido ese conjunto de normas. Quiero dejar esto perfectamente claro. El procedimiento de aprobación de la gestión de 1999 ha sido el primero al que hemos aplicado este acuerdo marco. La Comisión ha intentado aplicar plena y fielmente el acuerdo a través de dicho procedimiento. En opinión de la Comisión, el acuerdo marco ha demostrado ser un mecanismo eficaz, y una de sus ventajas es que permite al Parlamento recibir información confidencial y similar. El conocimiento de la importancia de la ayuda al desarrollo parece ir en aumento a medida que comprendemos mejor el fenómeno de la globalización. Y a la luz de los recientes acontecimientos, hemos podido entender mejor la realidad y la urgencia de la interdependencia en este mundo. No podemos actuar en solitario. Toda la comunidad internacional participa en el reto de reducir la pobreza y nosotros compartimos con otros el marco para proporcionar ayuda y evaluar los resultados. El Sr. Blak ha mencionado que el Parlamento ha ganado mucho con el aplazamiento de esta aprobación de la gestión. Creo que eso es cierto, pero debo observar que la Comisión se siente igualmente complacida con el resultado. Es como una buena historia de amor – siempre vale la pena esperar. Pero no es cierto que el aplazamiento haya tenido que ver específicamente con una retención de la información contraviniendo el acuerdo alcanzado entre la Comisión y el Parlamento. El aplazamiento fue consecuencia, sobre todo, de que el informe del Servicio de Auditoría Interna no estaba terminado y no podía terminarse porque ambas partes considerábamos que era necesario y conveniente ampliar su alcance con el fin de obtener un estudio serio y exhaustivo de cómo tratar este método de cooperación al desarrollo. Por lo tanto, hemos resuelto problemas que iban mucho más allá de lo que normalmente se trata en el procedimiento de aprobación de la gestión y éste es el motivo por el que podemos felicitarnos mutuamente esta noche. Una observación del Sr. Bösch relativa a Costa de Marfil – conseguimos la recuperación completa a pesar de que el país sufrió un golpe militar. Los acribillamos. Nos mantuvimos firmes en lo que dije al Parlamento: que queríamos mantener una posición de tolerancia cero, y los nuevos dictadores militares de Costa de Marfil asumieron sus obligaciones dentro del plazo previsto. Durante mi mandato como Comisario, nunca habíamos conocido hasta ahora ningún caso en el que consiguiéramos la recuperación completa cuando los resultados de la auditoría indicaban la necesidad de hacerlo. Nuestra cooperación a través del FED no ha dejado de crecer, al tiempo que la ayuda de otros donantes principales para los países en desarrollo y, especialmente, para los países menos desarrollados ha ido descendiendo. El FED constituye una fuente de financiación cada vez más importante para estos países y por ello se lo debemos, naturalmente, y a nuestros contribuyentes europeos les debemos que utilicemos dichos recursos de la manera más eficaz posible. Del mismo modo, la Comisión debe ocuparse de verificar que los países beneficiarios no escatiman esfuerzos para mejorar su propia capacidad en materia de una gestión presupuestaria y financiera eficaz. Éste ha sido un tema de especial relevancia en el presente ejercicio de aprobación de la gestión y ha conseguido centrar la atención sobre un ámbito importante de la cooperación al desarrollo. Creo que la cuestión de una buena gestión financiera de la ayuda presupuestaria se entiende mejor a raíz del trabajo realizado por el Tribunal de Cuentas y el Servicio de Auditoría Interna de la Comisión, en cooperación con los distintos servicios responsables de la Comisión. No veo ninguna necesidad de modificar el Convenio de Cotonou para reflejar esto. Tengo plena confianza en que existe un claro consenso entre la Comisión, el Tribunal de Cuentas y el Parlamento respecto a cuál es el camino acertado a seguir y, en particular, respecto a la importancia de la ayuda presupuestaria. Ésta es una herramienta clave para mejorar la estabilidad y la gobernanza económica. Al hacerlo, en cooperación con otros donantes principales y haciendo hincapié en la responsabilidad del gobierno receptor, estamos desempeñando una función muy importante. Agradezco profundamente al Parlamento que haya comprendido esta perspectiva para el presente período presupuestario. Debemos seguir haciéndolo. Ningún otro donante está en condiciones y dispuesto a afrontar este reto en la medida en que lo estamos nosotros. Ni que decir tiene que no podemos hacer oídos sordos a los casos de corrupción o negligencia en la gestión de los fondos públicos, y puedo garantizarles que mantendremos esta política de tolerancia cero en materia de fraude y corrupción. Pero debemos tener presente, al igual que el Parlamento, que el reforzamiento de los sistemas de control financiero en estos países es un proceso a largo plazo. Hay que afrontarlo con realismo. Debemos hacer una evaluación de los riesgos que entraña cada acción que consideremos susceptible de ser financiada con cargo al FED, y pasar a la acción con un conocimiento claro de dichos riesgos. Debemos partir de la base de un enfoque común con otros donantes. Un enfoque aislado de la Comisión sería poco realista. Dependerá del desarrollo de la transparencia interna. La cooperación con otros donantes en este ámbito es mejor que nunca. Todos debemos mejorar, y este afán por mejorar lo estamos persiguiendo sin ninguna duda en buena cooperación. Esto es válido para la aprobación de la gestión en 1999, y la actuación en 2000 es en varios sentidos algo más alentadora."@es12 ". Arvoisa puhemies, haluaisin ensinnäkin kiittää esittelijää hänen erinomaisesta ja hyvin vakavasta työstään, joka koskee vastuuvapauden myöntämistä Euroopan kehitysrahaston varainhoidosta varainhoitovuonna 1999. Tämä komissio aloitti virassaan samana vuonna, ja tästä syystä tunnen olevani vastuussa erityisesti vuoden neljästä viimeisestä kuukaudesta. Eräs ulkopuolelle suunnattujen yhteisön tukiohjelmien hallinnan uudistamisen päätavoitteita on tietenkin sitoumuksien ja maksujen välisen kuilun merkittävä kiinni kurominen. Komissio on viime vuoden toukokuusta asti pannut täytäntöön toimia, joiden tarkoituksena on ratkaista ongelma. Korostimme esimerkiksi sitä, että vanhat ja käyttämättä jääneet sitoumukset oli lakkautettava, ja ehdotimme myös niin sanotun "auringonlaskun lausekkeen" käyttöönottoa, jotta voisimme rajoittaa ajanjaksoa, jonka kuluessa johonkin toimeen myönnetyt varat voidaan käyttää sopimuksien tekemistä varten. Näin ollen on syytä toivoa, että tilanne paranee asteittain. Kun on kyse maksujen hitaudesta, jo saatavilla olevat luvut osoittavat, että vuonna 2000 maksujen määrä kasvoi 1,27 miljardista eurosta 1,55 miljardiin euroon. Luvut muuttuvat edelleen uskomattoman tahmeasti. Olemme lisänneet asteittain toimiemme kokonaismäärää tällä alueella, ja tällaista tapahtuu, kun toimien määrä kasvaa vuodesta toiseen. Tämä on tietenkin haaste, johon joudumme vastaamaan. Olen monta kertaa sanonut, että toimiamme koskevien kattavien tietojen puuttuminen on todella kiusallista. Olemme edistyneet kohti tehokkaampia hallinnon tiedotusjärjestelmiä. Tiedän, että parlamentti, ja erityisesti kehitysyhteistyövaliokunta, haluaa, että alalla edistytään, ja teemme parhaamme. On kuitenkin vielä paljon tehtävää, ja olemme hyvin tietoisia siitä, että ohjelmiemme hallinnan uudistamista on jatkettava. Olemme erityisen huolestuneita siitä, että hajauttamisprosessin – jota kutsun mieluummin tehtävien delegoimiseksi valtuuskunnille – pitäisi edistyä sujuvasti. Komissio on pyytänyt uusien henkilöstön jäsenien palkkaamista, mutta tarvittavia lukuja on arvioitu hyvin varovaisesti, ja me tarvitsemme jokaista virkaa. Tästä syystä toivon, että parlamentti tukee ponnistuksiamme, kun se tekee päätöksensä, jotka koskevat vuoden 2002 talousarviota. Oli kannustavaa kuunnella jäsen Casacaa tässä yhteydessä. Kiitän teitä innokkaasta tuestanne ja toivosta, jota voitte levittää. Suhtaudumme päättäväisesti siihen, että hajauttamistoimen ei pidä päättyä siihen, että riittämättömän henkilöstön aiheuttamat ongelmat vain siirretään Brysselistä valtuuskunnille. Tämä on vakavaa. Päätöslauselmassa tunnetaan huolta siitä, miten suuri prosentuaalinen osa AKT-valtioiden yrityksien sopimuksista rahoitetaan kehitysrahastoista, ja komissiota kehotetaan lisäämään AKT-valtioiden osuutta seuraavien viiden vuoden aikana 25 prosentista 40 prosenttiin. AKT-valtioiden yrityksien sopimuksia rahoitetaan prosentuaalisesti paljon enemmän kehitysrahastoista kuin lähes minkään muun suuren avunantajan taholta. Tätä ei pidä unohtaa. AKT-maiden yritykset hyötyvät jo huomattavasta etuusmarginaalista tapauksissa, joissa tarjoukset tarkkaan ottaen vastaavat toisiaan. Mikäli komissio haluaa, että tarjouskilpailujärjestelmä on läpinäkyvä ja oikeudenmukainen, se ei voi harkita minkäänlaisten määrättyjen kiintiöiden käyttöönottoa, koska niillä syrjittäisiin eurooppalaisia yrityksiä, ja kiintiöt olisivat Maailman kauppajärjestön sääntöjen vastaisia. Olemme kuitenkin samaa mieltä parlamentin poliittisesta aikomuksesta, eli pyrimme enimmäistämään paikallisille talouksille suunnatuista tuista saatavan hyödyn, etenkin, jos yksityinen sektori on teknisesti suorituskykyinen ja rakenteellisesti toimiva. Haluaisin viitata uuteen sijoitusjärjestelmään, joka on osa Cotonoun sopimusta – 2,2 miljardia euroa – ja joka on suunniteltu sitä varten, että kumppanuusmaissamme voidaan elvyttää sijoitustoimintaa. Tällä tavoin ne voivat parantaa asemiaan juuri tässä yhteydessä. Olemme jo määritelleet tämän alueeksi, jota on korostettava. Haluan rauhoittaa parlamenttia siitä, että komissio vahvistaa valvontaansa, kun on kyse tarkastuksien seurannasta. Tämä on tärkeä osa komission taloudellisen hallinnon ja valvonnan uudistamista. Aiomme myös parantaa taseiden esittämistä vastauksena tilintarkastustuomioistuimen huomautuksiin. Olemme valmiit ryhtymään suoraan vuoropuheluun, jotta onnistuisimme löytämään parhaat keinot, joiden avulla edellä mainittuihin parannuksiin päästään. Sanon muutaman sanan niistä päätöslauselman kohdista, jotka liittyvät luottamuksellisten asiakirjojen välittämiseen. On edelleen ratkaisevan tärkeää kunnioittaa luottamuksellisuutta ja noudattaa asianmukaisia välitysmenettelyjä. Vastuuvapauden myöntämismenettely, joka koski vuotta 1999, osoitti, että puitesopimus luo tehokkaat ja riittävät puitteet komission ja parlamentin väliselle yhteistyölle. Tänä iltana käymämme keskustelu on seurausta näistä säännöistä. Haluan tehdä asian täysin selväksi. Vastuuvapauden myöntämismenettely, joka koski vuotta 1999, oli ensimmäinen menettely, johon sovellettiin puitesopimusta. Komissio pyrki soveltamaan sopimusta täysimääräisesti ja uskollisesti kautta koko menettelyn. Komissio katsoo, että puitesopimus on osoittautunut tehokkaaksi järjestelmäksi, jonka eräs hyvä puoli on, että parlamentti voi sen avulla saada luottamuksellisia ja samanlaisia tietoja. Kehitystuen merkityksen ymmärtäminen tuntuu lisääntyneen sitä mukaa kuin tietomme maailmanlaajuistumisesta lisääntyvät. Viimeaikaisten tapahtumien valossa olemme myös alkaneet ymmärtää enemmän keskinäistä riippuvuutta ja sen kiireellisyyttä tässä maailmassa. Emme voi toimia yksin. Koko kansainvälinen yhteisö on sitoutunut köyhyyden vähentämisen haasteeseen, ja jaamme muiden kanssa kehyksen, jonka puitteissa annetaan tukea ja arvioidaan tuloksia. Jäsen Blak mainitsi, että parlamentti on hyötynyt suuresti vastuuvapauden myöntämisen lykkäämisestä. Se on mielestäni totta, mutta on syytä panna merkille, että komissio on yhtä tyytyväinen lopputulokseen. Tämä muistuttaa hyvää rakkaustarinaa, jollaista kannattaa aina odottaa. Ei kuitenkaan ole totta, että lykkääminen johtui erityisesti siitä, että tietoja salattiin komission ja parlamentin välisen sopimuksen vastaisesti. Lykkäämisen pääsyynä oli, että komission sisäisen tarkastusyksikön kertomus ei ollut vielä valmis eikä sitä voitukaan saada valmiiksi, koska molemmat osapuolet pitivät tarpeellisena ja hyvänä ajatuksena laajentaa kertomuksen ulottuvuutta, jotta voitaisiin tarkastella vakavasti ja syventävästi tämän kehitysyhteistyöhön liittyvän menetelmän hallintaa. Ratkaisimme siis ongelmia, jotka olivat syventävämpiä kuin ongelmat, joita yleensä tarkastellaan vastuuvapauden myöntämisen yhteydessä, ja voimme onnitella tästä toisiamme tänä iltana. Esitän jäsen Böschille huomautuksen, joka koskee Norsunluurannikkoa – saimme täysimääräisen korvauksen, vaikka maassa tehtiinkin sotilaallinen vallankaappaus! Hiillostimme heitä. Pidimme kiinni siitä, mitä kerroin parlamentille, eli että pysyttelemme nollatoleranssin periaatteessa, ja Norsunluurannikon uudet sotilasdiktaattorit hyväksyivät velvoitteensa ennen kuin määräaika oli kulunut umpeen. Sinä aikana, kun olen toiminut komission jäsenenä, ei ole tullut esille tapausta, jossa emme olisi onnistuneet saamaan täysimääräisiä korvauksia, jos tarkastuksen tulokset ovat edellyttäneet sitä. Euroopan kehitysrahaston välityksellä tekemämme yhteistyö on laajentunut, kun taas muut suuret avunantajat ovat vähentäneet kehitysmaille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille myöntämänsä tuen määrää. Euroopan kehitysrahasto on entistä tärkeämpi rahoituslähde näille maille, ja niinpä olemme niille ja Euroopan veronmaksajille velkaa sen, että käytämme varat mahdollisimman tehokkaasti. Komission pitäisi yhtä lailla varmistaa, että avunsaajamaat tekevät kaikkensa parantaakseen talousarvionsa hallinnan ja varainhoitonsa tehokkuutta. Aihetta on tarkasteltu niin kauan kuin vastuuvapauden myöntämiseen liittyvää toimea on käytetty, ja sen myötä on kiinnitetty huomiota tärkeään kehitysyhteistyöhön liittyvään alueeseen. Tilintarkastustuomioistuimen ja komission sisäisen tarkastusyksikön sekä vastuussa olevien eri komission yksikköjen tekemän työn ansiosta on mielestäni helpompi ymmärtää kysymystä, joka koskee talousarviotuen järkevää varainhoitoa. En näe tarvetta tarkistaa Cotonoun sopimusta, jotta tätä voitaisiin harkita. Luotan siihen, että komissio, tilintarkastustuomioistuin ja parlamentti ovat selvästi yhtä mieltä siitä, mikä on oikea tie, ja erityisesti talousarviotuen merkityksestä. Tämä on avainasemassa oleva väline, jonka avulla voidaan parantaa vakautta ja taloudellista hallintaa. Kun toimimme näin yhteistyössä muiden pääasiallisten avunantajien kanssa ja tavalla, joka korostaa vastaanottavan hallituksen vastuuta, osuutemme on hyvin tärkeä. Olen hyvin kiitollinen parlamentille siitä, että tämä näkökulma on ymmärretty tällä varainhoitokaudella. Näin on toimittava vastedeskin. Muut avunantajat eivät voi eivätkä halua vastata haasteeseen samalla lailla kuin me. Emme voi tietenkään sulkea silmiämme lahjonnalta tai välinpitämättömyydeltä, kun on kyse julkisten varojen hallinnasta, ja voin jälleen vakuuttaa teille, että jatkamme nollatoleranssipolitiikan harjoittamista petoksien ja lahjonnan torjumiseksi. Meidän on kuitenkin oltava tietoisia, kuten teidänkin, siitä, että taloudellisten valvontajärjestelmien tiukentaminen on näissä maissa pitkän aikavälin prosessi. Siihen on suhtauduttava realistisesti. Meidän on arvioitava riskit, jotka liittyvät jokaiseen toimeen, jonka rahoittamista Euroopan kehitysrahaston varoista harkitaan, ja toimittava täysin tietoisina näistä riskeistä. Toiminnan on perustuttava lähestymistapaan, joka on yhteinen muiden avunantajien kanssa. Komission olisi epärealistista toimia yksinään. Lähestymistavan on perustuttava sisäisen vastuuvelvollisuuden kehittämiseen. Tällä alalla tehtävä yhteistyö muiden avunantajien kanssa on parempaa kuin koskaan. Tarvitsemme kaikki parannuksia, ja niihin pyritään todella hyvän yhteistyön avulla. Tämä kattaa vastuuvapauden vuodeksi 1999, ja varainhoitovuosi 2000 onkin monella tavalla kannustavampi."@fi5 ". Monsieur le Président, je voudrais commencer par remercier le rapporteur pour son excellent et très sérieux travail sur la décharge de la gestion financière des FED pour l'exercice 1999, année où cette Commission est entrée en fonction. Cela signifie que je me sens particulièrement responsable pour ce qui est des quatre derniers mois de cette année-là. Un des objectifs principaux de la réforme de la gestion du programme d'aide externe de la Communauté est, naturellement, de réduire massivement l'écart qui sépare les engagements et les paiements. Depuis mai dernier, la Commission applique des mesures afin de résoudre ce problème. Par exemple, nous avons continué à tout faire pour que, dans la mesure du possible, les engagements anciens ou en suspens soient respectés, et nous avons également proposé l'introduction d'une dénommée "clause de temporisation" afin de réduire les délais impartis à l'utilisation pour des contrats des fonds consacrés à une action. Nous avons dès lors des raisons de croire que la situation s'améliorera progressivement. Par rapport au rythme lent des paiements, les chiffres disponibles à ce jour révèlent que les paiements en 2000 sont passés de 1,27 à 1,55 milliards d'euros. Nous avons toujours une belle inertie en perspective, vu la manière dont les chiffres évoluent. Nous avons augmenté le volume total de nos actions dans ce domaine et c'est ce qui va se passer au fur et à mesure de la croissance des activités au fil des ans. C'est bien entendu le défi que nous avons à relever. À plusieurs reprises, j'ai déclaré que le manque de renseignements détaillés concernant nos opérations constitue un réel problème. Nous avons réalisé quelques progrès vers des systèmes d'information de gestion plus efficaces. Je sais que le Parlement, et plus particulièrement la commission du développement, désire ardemment nous voir progresser dans ce domaine, et nous faisons de notre mieux. Il reste néanmoins beaucoup à faire et nous sommes bien conscients de la nécessité de continuer à tout mettre en œuvre pour réformer la gestion de nos programmes. En particulier, nous nous appliquons pour que le processus de déconcentration, ou de délégation aux délégations, comme je préfère l'appeler, s’effectue sans anicroches. La Commission réclame du personnel supplémentaire, les besoins ont été estimés sur une base très conservatrice et le moindre poste est indispensable. C'est pourquoi j'espère que le Parlement nous soutiendra dans cet effort lorsqu'il arrêtera le budget 2002. Les propos de M. Casaca à ce sujet étaient encourageants. Je vous suis reconnaissant de votre soutien enthousiaste et j'espère que vous pourrez tenir vos promesses. Nous sommes déterminés à ce que la déconcentration ne consiste pas simplement à transférer de Bruxelles vers les délégations les problèmes engendrés par un personnel inadapté. C'est sérieux. La résolution fait part de la préoccupation concernant le pourcentage de contrats du FED destinés à des entreprises des pays ACP et elle réclame que la Commission accroisse ce pourcentage de 25 % à 40 % dans un délai de cinq ans. Les pays ACP reçoivent un pourcentage beaucoup plus élevé de contrats du FED que de tout autre donateur important. Il ne faut pas l'oublier. Les entreprises privées des ACP bénéficient déjà d'une marge préférentielle considérable lorsque les offres sont équivalentes d'un point de vue technique. S'il s'agit de faire fonctionner un système d'adjudication transparent et équitable, la Commission ne peut pas envisager n'importe quel type de quotas fixes qui représenterait une discrimination envers les entreprises européennes et qui serait contraire aux règles de l'OMC. Néanmoins, nous partageons l'intention politique du Parlement de maximiser les profits de notre aide pour les économies locales, en particulier en présence d'un secteur privé techniquement compétent et bien structuré. Je voudrais attirer votre attention sur la nouvelle facilité d'investissement, qui fait partie de l'accord du Cotonou, 2,2 milliards d'euros, qui est conçue dans le but de stimuler l'émergence de cette activité au sein de nos pays partenaires. C'est une des façons dont ils peuvent améliorer leur position exactement dans ce sens. Nous considérons déjà que nous devons aller de l'avant dans ce domaine. Je tiens particulièrement à assurer de nouveau le Parlement que la Commission renforce ses procédures de surveillance du suivi de l'audit. Il s'agit d'une importante partie de la réforme de la gestion et du contrôle financier de la Commission. Nous envisageons également d'améliorer la reddition des comptes en réponse aux commentaires de la Cour des comptes. Nous sommes disposés à entamer un dialogue ouvert afin de trouver la meilleure marche à suivre. Je ferai quelques commentaires sur les points de la résolution relatifs à la transmission de documents confidentiels. Le respect de la confidentialité et l'application des procédures ad hoc de transmission restent cruciaux. La procédure de décharge pour 1999 a montré que l'accord-cadre fournit un cadre efficace et satisfaisant pour la coopération entre la Commission et le Parlement. Ce que nous discutons ce soir a suivi cet ensemble de règles. Je veux que ce soit parfaitement clair. La procédure de décharge pour l'exercice 1999 est la première à laquelle a été appliqué l'accord-cadre. La Commission a cherché à respecter entièrement et fidèlement cet accord tout au long de la procédure. La Commission est d'avis que l'accord-cadre s'est révélé être un mécanisme efficace, un des avantages étant qu'il permet au Parlement de recevoir des informations confidentielles et semblables. Plus nous comprenons la mondialisation, plus nous saisissons l'importance de l'aide au développement. Et à la lumière des récents événements, nous comprenons davantage encore la réalité et l'urgence de l’interdépendance dans ce monde. Nous ne pouvons agir seuls. Le défi de la réduction de la pauvreté concerne toute la communauté internationale et nous partageons avec d'autres le cadre permettant de fournir une aide et d’en apprécier les résultats. M. Blak a mentionné que le retard de la décharge avait largement bénéficié au Parlement. J'en conviens, mais il faut noter que la Commission en apprécie tout autant le résultat. C'est comme une belle histoire d'amour - ça vaut toujours la peine d'attendre. Mais il n'est pas vrai que ce retard n'était dû qu'à la non-divulgation de l'information, au mépris de l'accord passé entre la Commission et le Parlement. Ce retard trouvait sa raison principale dans le fait que le rapport du service d'audit interne n'était pas terminé et ne pouvait être terminé parce que, de chaque côté, nous estimions nécessaire et judicieux d'étendre sa portée afin d'obtenir une étude sérieuse et approfondie sur la façon de considérer cette méthode de coopération au développement. Nous avons donc résolu des problèmes dépassant ce qui est normalement traité dans le cadre du processus de décharge et c'est de cela que nous pouvons nous féliciter l'un l'autre ce soir. Je voudrais faire une remarque à M. Bösch à propos de la Côte d'Ivoire : nous avons bien obtenu le remboursement complet des sommes versées malgré le coup d'État. Nous les avons cuisinés. Nous nous en sommes tenus à ce que j'avais déclaré au Parlement : que nous voulions maintenir une position de tolérance zéro, et les nouveaux dictateurs militaires en Côte d'Ivoire ont accepté leurs obligations dans les délais. Depuis que je suis commissaire, il n'est jamais arrivé que nous ne parvenions pas à obtenir le remboursement complet alors que les résultats de l'audit le préconisaient. Notre coopération par le biais des FED a continué à prendre de l'ampleur tandis que l'aide apportée par d'autres donateurs aux pays en voie de développement et en particulier aux pays les moins développés est en baisse. Les FED représentent une source de financement de plus en plus importante pour ces pays, et c'est, bien sûr, à eux, et à nos contribuables européens, que nous devons d'utiliser ces ressources de la manière la plus efficace qui soit. De même, la Commission devrait veiller à vérifier que les pays bénéficiaires font tout leur possible pour améliorer leur propre capacité à assurer une gestion budgétaire et financière efficace. Cela représentait un thème d'importance au cours de l'exercice de cette décharge et il est parvenu à attirer l'attention sur un domaine important de la coopération au développement. Il me semble que la question de la bonne gestion financière de l'aide budgétaire est mieux comprise grâce au travail effectué par la Cour des comptes et par le service d'audit interne de la Commission, en collaboration avec divers services en charge de la Commission. Je ne vois pas la nécessité d'amender l'accord de Cotonou afin de refléter cela. Je suis sûr qu'il existe un consensus clair entre la Commission, la Cour des comptes et le Parlement quant à la marche à suivre à l'avenir et surtout quant à l'importance de l'aide budgétaire. Il s'agit là d'un instrument clé pour renforcer la stabilité et la gouvernance économique. En accomplissant cela en collaboration avec d'autres donateurs importants et d'une manière qui mette l'accent sur la responsabilité des gouvernements bénéficiaires, nous jouons un rôle considérable. Je suis très reconnaissant vis à vis du Parlement d'avoir compris cette perspective pour cette période budgétaire. Nous devons poursuivre dans cette voie. Aucun autre donateur n'a la capacité ni la volonté que nous avons de relever ce défi. Naturellement, nous ne pouvons fermer les yeux sur les cas de corruption et de négligence dans la gestion des fonds publics, et je peux vous assurer que nous poursuivrons cette politique de tolérance zéro à l'égard de la fraude et de la corruption. Nous devons toutefois être conscients, tout comme vous, que le renforcement des systèmes de contrôle financier dans ces pays est un processus à long terme. Il doit être abordé avec réalisme. Nous devons évaluer les risques que représente chaque action que nous envisageons pour les finances des FED et mener ces actions en comprenant bien ces risques. Cela doit se faire sur la base d'une approche commune avec d'autres donateurs. Une approche isolée de la part de la Commission serait irréaliste. Elle doit reposer sur le développement d'une responsabilité financière interne. La coopération avec d'autres donateurs dans ce domaine est meilleure que jamais. Nous avons tous besoin d'une amélioration, et c'est véritablement ce que nous recherchons dans le cadre d'une bonne coopération. Ceci concerne la décharge pour l'exercice 1999 et les résultats pour 2000 sont quelque peu plus encourageants, et ce de différentes manières."@fr6 "Signor Presidente, innanzitutto desidero ringraziare la relatrice per aver lavorato seriamente e in maniera eccellente sul tema del discarico del FES per l’esercizio 1999, anno in cui la Commissione si è insediata. Infatti, mi sento particolarmente coinvolto, soprattutto in merito agli ultimi quattro mesi dell’esercizio. Uno degli obiettivi principali della riforma della gestione dei programmi di assistenza esterna della Commissione è quello di ridurre significativamente il divario tra gli impegni e gli esborsi. La Commissione, dal maggio dell’anno scorso, sta attuando alcune misure per affrontare il problema. Ad esempio, abbiamo proceduto alla chiusura, ove possibile, di vecchi impegni sospesi e abbiamo proposto l’introduzione della cosiddetta clausola “ ” per porre un limite temporale ai fondi che possono essere utilizzati per determinati interventi previsti dai contratti. Di conseguenza, abbiamo motivo di sperare che la situazione migliorerà progressivamente. Quanto alla lentezza dei pagamenti, i dati disponibili indicano che i pagamenti nel 2000 sono passati da 1,27 a 1,55 miliardi di euro. I movimenti finanziari però sono ancora troppo lenti. Abbiamo aumentato il volume complessivo degli interventi in questo settore e i risultati si concretizzeranno via via che aumenta l’attività anno dopo anno. Ed è questa la sfida che stiamo affrontando. Come ho detto in molte occasioni, la mancanza di dati globali sulle operazioni è causa di notevole imbarazzo. Abbiamo compiuto alcuni progressi verso un più efficiente sistema di informazione sulla gestione. So che il Parlamento, e in particolare la commissione per lo sviluppo, sono ansiosi di vedere ulteriori progressi in tale ambito e dal canto nostro stiamo facendo del nostro meglio. Tuttavia, c’è ancora molto da fare e siamo perfettamente consapevoli della necessità di perseguire la riforma della gestione dei programmi. In particolare, ci stiamo adoperando affinché il processo di decentramento, ovvero di delega alle delegazioni, come preferisco chiamarlo, continui senza intoppi. La Commissione ha chiesto più personale, il numero è stato quantificato in maniera molto oculata e quindi abbiamo bisogno di ricoprire tutti i posti in organico. Auspico pertanto che il Parlamento, quando deciderà sul bilancio del 2002, sosterrà questo nostro sforzo. A tal proposito ho apprezzato l’intervento dell’onorevole Casaca. Vi ringrazio per l'entusiastico sostegno e spero che i risultati si concretizzino presto. Siamo determinati ad assicurare che il decentramento non si esaurisca semplicemente nel trasferire da Bruxelles alle delegazioni i problemi dovuti alla mancanza di personale. E questo è un aspetto importante. La risoluzione esprime preoccupazione per la percentuale dei contratti FES assegnati a società dei paesi ACP, e chiede alla Commissione di portare tale percentuale dal 25 al 40 per cento nell’arco di 5 anni. I paesi ACP ottengono una percentuale molto maggiore di contratti dal FES che da qualsiasi altro donatore principale. E questo non deve essere dimenticato. Le società dei paesi ACP beneficiano già di un ampio margine di preferenza laddove le offerte sono tecnicamente equivalenti. Stante che la Commissione deve mantenere un sistema giusto e trasparente per l’assegnazione degli appalti, non siamo in grado di prevedere alcun sistema di quote fisse senza causare una discriminazione a discapito delle società europee e senza infrangere le norme dell’OMC. Tuttavia, condividiamo l’intento politico del Parlamento volto a massimizzare i benefici degli aiuti per l’economia locale, in particolare laddove il settore privato è ben strutturato e dispone della necessaria competenza tecnica. Desidero portare la vostra attenzione sul nuovo strumento di investimento, parte dell’Accordo di Cotonou, che dispone di una dotazione di 2,2 miliardi di euro e che è strutturato per stimolare questo genere di attività nei paesi . In tal modo si aiutano questi paesi a migliorare la propria posizione in questo ambito, che è già stato identificato come un settore in cui dovremmo progredire. Posso garantire al Parlamento che la Commissione sta rafforzando le proprie procedure di monitoraggio sul della revisione. Si tratta di una parte importante della riforma della gestione e del controllo finanziari della Commissione. Prevediamo inoltre che sarà migliorata la presentazione dei conti a seguito dei commenti della Corte dei conti. Abbiamo già avviato un dialogo diretto per identificare il modo migliore per farlo. Desidero ora parlare brevemente dei punti della risoluzione che fanno riferimento alla trasmissione di documenti confidenziali. Il rispetto della riservatezza e l’attuazione di procedure idonee di trasmissione rimangono fondamentali. La procedura di discarico del 1999 ha dimostrato che l’accordo quadro costituisce uno strumento efficiente e soddisfacente per la cooperazione tra la Commissione e il Parlamento. La discussione di stasera è il prodotto di tali norme e vorrei che questo punto fosse chiaro. La procedura di discarico del 1999 è stata la prima a cui è stato applicato l’accordo quadro. La Commissione ha cercato di applicare l’accordo e fedelmente per tutta la procedura. A nostro avviso, l’accordo quadro si è rivelato un meccanismo efficiente; infatti consente al Parlamento di ricevere informazioni riservate o di categoria analoga. L’importanza degli aiuti allo sviluppo sembra crescere di pari passo con la globalizzazione. Alla luce degli ultimi avvenimenti abbiamo capito meglio quanto sia reale e urgente l’interdipendenza nel mondo. Non possiamo agire da soli. La sfida posta dalla riduzione della povertà vede il coinvolgimento dell’intera comunità internazionale e condividiamo con gli altri la struttura dell’erogazione degli aiuti e della valutazione dei risultati. L’onorevole Blak ha detto che il Parlamento ci ha guadagnato molto ritardando il discarico. Condivido questa affermazione e aggiungo che la Commissione è ugualmente compiaciuta per l’esito conseguito. E’ come una bella storia d’amore: val sempre la pena di aspettare. Non è però corretto attribuire il ritardo alla mancata trasmissione delle informazioni, come d’altra parte è previsto dall’accordo tra la Commissione e il Parlamento. Il ritardo è stato causato principalmente dal fatto che la relazione del servizio interno di revisione contabile non era ancora stata completata e non poteva essere completata, perché da entrambe le parti avevamo ritenuto opportuno ampliarne la portata per redigere uno studio serio e approfondito sul metodo che è sotteso alla cooperazione allo sviluppo. In questo modo, abbiamo risolto dei problemi che vanno al di là del processo di discarico e stasera possiamo congratularci proprio per questo risultato. In risposta a quanto affermato dall’onorevole Bösch sulla Costa d’Avorio, vorrei dire che abbiamo ottenuto una restituzione piena nonostante il colpo di stato militare. Non abbiamo lasciato alternative. Abbiamo seguito la linea che avevo già esposto al Parlamento: abbiamo mantenuto una posizione di tolleranza zero e il nuovo regime dittatoriale di stampo militare della Costa d’Avorio si è fatto carico dei propri obblighi nei termini prestabiliti. Da quando sono in carica, non abbiamo mai registrato casi in cui non abbiamo ottenuto una restituzione piena allorché la valutazione contabile ne evidenziava la necessità. La cooperazione attraverso il FES è in continua espansione, mentre diminuisce il sostegno degli altri donatori principali ai paesi in via di sviluppo, in particolare ai paesi meno sviluppati. Il Fondo rappresenta una fonte sempre più importante di finanziamento per questi paesi, e quindi utilizzare le risorse nel modo più efficiente possibile è nostro dovere nei confronti di tali Stati e dei contribuenti europei. Allo stesso modo, la Commissione è tenuta a verificare che gli Stati beneficiari si adoperino al meglio per migliorare la propria capacità di gestire il bilancio e le finanze in maniera efficiente. Questo aspetto ha rivestito una grande importanza nel discarico e ha portato l’attenzione su un tema importante della cooperazione allo sviluppo. Ritengo che sia stata chiarita la necessità di gestire il sostegno al bilancio in maniera oculata, anche grazie al lavoro svolto dalla Corte dei conti e dal servizio interno di revisione contabile della Commissione, di concerto con i vari servizi competenti. Non vedo alcuna necessità di emendare l’Accordo di Cotonou in questo senso. Sono certo del consenso pieno che esiste tra la Commissione, la Corte dei conti e il Parlamento sulla direzione da seguire e soprattutto sull’importanza del sostegno al bilancio. Si tratta di uno strumento fondamentale per sostenere la stabilità e la gestione economica. Seguendo questa linea di concerto con gli altri donatori principali, ed enfatizzando la responsabilità che ricade sui governi beneficiari, svolgiamo un ruolo importantissimo. Sono profondamente grato al Parlamento che ha compreso questa prospettiva per tale esercizio. Dobbiamo continuare su questa via: nessun altro donatore può o vuole affrontare la sfida meglio di noi. Ovviamente non possiamo ignorare i casi di corruzione e di negligenza nella gestione dei fondi pubblici e posso assicurarvi che perseguiremo la politica della tolleranza zero contro le frodi e la corruzione. Dobbiamo tuttavia tenere presente – ed esorto anche voi a farlo – che il rafforzamento dei sistemi di controllo finanziario in questi paesi è un processo a lungo termine e deve quindi essere affrontato con realismo. Dobbiamo compiere una valutazione dei rischi inerenti ad ogni intervento da finanziare con il FES, e dobbiamo agire nella piena consapevolezza di tali rischi. Dobbiamo basarci su un approccio comune con gli altri donatori: un intervento isolato della Commissione sarebbe irrealistico. E’ necessario fare affidamento sulla responsabilità interna. La cooperazione con gli altri donatori su questo aspetto non ha mai dato risultati così soddisfacenti. Tutti dobbiamo ancora migliorare, ma lo stiamo senz’altro facendo attraverso una buona cooperazione. E questo è quanto per il discarico del 1999; i risultati per il 2000 sono per molti versi più incoraggianti."@it9 ". – Mr President, firstly, I would like to thank the rapporteur for her excellent and very serious work on this discharge exercise covering EDF 1999 which was the year in which this Commission took office. This means that I feel especially responsible for the last four months of that year. One of the main objectives of the reform of the management of the Community’s external assistance programmes is, of course, drastically to reduce the gap between commitments and payments. The Commission has been implementing measures since May of last year to tackle this problem. For instance, we pressed ahead with the closure, wherever possible, of old and dormant commitments, and we proposed also the introduction of a so-called ‘sunset clause’ to limit the time during which funds allocated to an action can be used for contracts. We, therefore, have reason to hope that the situation will gradually improve. In relation to the slow rate of payments, the figures already available indicate that payments in 2000 increased from EUR 1.27 billion to EUR 1.55 billion. We still have incredible inertia in the pipeline, in the way in which these figures move. We have been increasing the total volume of what we do in this area and this is something that will gradually occur as a result of more and more activity year by year. This is, of course, the challenge we are facing. I have said, on several occasions, that the lack of comprehensive data about our operations is a real embarrassment. We have made some progress towards more effective management information systems. I know that Parliament, and particularly the Development Committee, is anxious to see us make progress in this area, and we are doing our best. Nevertheless, there is still much to do and we are very conscious of the need to press on with reforming the management of our programmes. In particular, we are concerned that the process of deconcentration, or delegating to delegations as I prefer to call it, should move ahead smoothly. The Commission has been asking for additional staff, but the numbers required have been assessed on a very conservative basis and we need every single post. I therefore hope that Parliament in its decisions on the budget for 2002 will support us in this effort. It was encouraging to listen to Mr Casaca in this respect. I thank you for your enthusiastic support and hope you can deliver. We are determined that the deconcentration exercise should not end by simply exporting from Brussels to the delegations the problems caused by inadequate staffing. This is serious. Concern is expressed in the resolution about the percentage of EDF contracts going to companies from the ACP countries, and it requires the Commission to increase this from some 25% to 40% in five years. The ACP countries win a much higher percentage of contracts under the EDF than from almost any other major donor. This should not be forgotten. ACP companies already benefit from a substantial preference margin in cases where offers are technically equivalent. If it is to operate a transparent and fair tendering system, the Commission cannot envisage any kind of fixed quotas which would discriminate against European companies, and which would be contrary to WTO rules. Nevertheless, we share the political intention of Parliament to maximise the benefits of our aid for local economies, particularly where there is a technically competent and well-structured private sector. I would point to the new investment facility, part of the Cotonou Agreement, EUR 2.2 billion, which is architectured in order to stimulate the emergence of this activity in our partner countries. This is a way in which they may improve their position in exactly this respect. We have already identified this as an area where we should push forward. I am anxious to reassure Parliament that the Commission is strengthening its monitoring procedures on the follow-up of audit. This is an important part of the reform of the Commission’s financial management and control. We also plan improvements to the presentation of the accounts, in response to the comments from the Court of Auditors. We are ready to enter into a direct dialogue to find out how this is best done. I will say a few words on the points in the resolution which refer to the transmission of confidential documents. The respect of confidentiality and the application of correct transmission procedures remain crucial. The 1999 discharge procedure showed that the framework agreement provides an effective and satisfactory framework for cooperation between the Commission and Parliament. What we are discussing tonight has been following that set of rules. I want to make that perfectly clear. The 1999 discharge procedure was the first to which this framework agreement was applied. The Commission sought to apply the agreement fully and loyally throughout that procedure. In the Commission's view the framework agreement has proved to be an effective mechanism, one benefit being that it allows Parliament to receive confidential and similar information. The understanding of the importance of development aid seems to be growing as we understand more and more about globalisation. And in the light of recent events we have come to better understand the reality and urgency of interdependency in this world. We cannot act alone. The challenge of reducing poverty is one in which the whole international community is involved and we share with others the framework for providing aid and for assessing the results. Mr Blak mentioned that Parliament has gained much by having this discharge delayed. I think this is true, but it should be noted that the Commission feels equally pleased with the outcome. This is like a good love story – it is always worth waiting for. But it was wrong that the delay had to do specifically with information being held back in contradiction to the agreement between the Commission and Parliament. The main reason for the delay was that the report from the internal auditor service was not finished and could not be finished because we, on both sides, found it necessary and a good idea to broaden its scope in order to get a serious and deep study of how to handle this method of development cooperation. So we have solved problems that went beyond what is normally dealt with in the discharge process and this is what we can congratulate each other on tonight. One remark to Mr Bösch concerning the Ivory Coast – we did get full recovery even though they had a military coup! We grilled them. We stuck to what I told Parliament: that we wanted to maintain a position of zero tolerance, and the new military dictators in the Ivory Coast accepted their obligations within the deadline. We have not, in my time as Commissioner, experienced any case so far where we did not manage to get full recovery when the audit results indicated the need for that. Our cooperation through the EDF has kept growing, while the support of other major donors for developing countries and especially for the least-developed countries has been declining. The Funds constitute an increasingly important source of finance for these countries and so, of course, we owe it to them, and to our European taxpayers, to use these resources as effectively as possible. By the same token, the Commission should be concerned to verify that the beneficiary countries are doing all they can to improve their own capacity for effective budgetary and financial management. This has been a major theme of this discharge exercise, and it has succeeded in focusing attention on an important area of development cooperation. The question of sound financial management of budgetary support is, I think, better understood, as a result of the work carried out by the Court of Auditors and the Commission’s internal audit service, in cooperation with the various Commission services responsible. I do not see any need to amend the Cotonou Agreement to reflect this. I am confident that there is a clear consensus between the Commission, the Court of Auditors and Parliament on the right way ahead, and in particular on the importance of budgetary support. This is a key tool to enhance stability and economic governance. By doing this in cooperation with other main donors and in a manner that emphasises the responsibility of the recipient government, we are playing a very important role. I am deeply grateful to Parliament that this perspective has been understood for this budget period. We need to continue to do this. No other donor is able and willing to meet this challenge as we are. Of course, we cannot turn a blind eye to the cases of corruption or of negligence in the management of public funds, and I can reassure you that we will continue this policy of zero tolerance towards fraud and corruption. But we have to be aware, as you must, that the strengthening of financial control systems in these countries is a long-term process. It has to be tackled with realism. We have to make an assessment of the risks involved in each action that we consider for EDF finance, and go into action with a clear understanding of those risks. It has to be based on a common approach with other donors. An isolated approach by the Commission would be unrealistic. It must rely on the development of internal accountability. Cooperation with other donors in this field is better than ever. We all need improvement, and this is definitely being pursued in good cooperation. This covers the discharge for 1999, and the performance for 2000 is in several ways somewhat more encouraging."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, ik wil in de eerste plaats de rapporteur bedanken voor haar uitstekende en zeer belangrijke werk met betrekking tot deze kwijting voor het financieel beheer van het Europees Ontwikkelingsfonds in het begrotingsjaar 1999. Dit was het jaar waarin deze Commissie aantrad en dat betekent dat ik mij speciaal verantwoordelijk voel voor de laatste vier maanden van dat jaar. Een van de belangrijkste doelstellingen van de hervorming van het beheer van de externe hulpprogramma’s is natuurlijk het drastisch verkleinen van de kloof tussen betalingsverplichtingen en daadwerkelijke betalingen. De Commissie voert al sinds mei vorig jaar maatregelen door om dit probleem aan te pakken. Wij hebben bijvoorbeeld waar mogelijk oude en sluimerende betalingsverplichtingen onverwijld afgesloten. Ook hebben wij een zogenaamde horizonbepaling voorgesteld om de periode te beperken waarbinnen voor een actie bestemde middelen gebruikt kunnen worden voor contracten. We hebben daarom reden om te hopen dat de situatie geleidelijk zal verbeteren. Met betrekking tot het trage tempo waarin betalingen plaatsvinden, wil ik het volgende te berde brengen. De reeds beschikbare cijfers maken duidelijk dat de betalingen in 2000 zijn toegenomen van 1,27 miljard euro tot 1,55 miljard euro. Deze cijfers zullen voorlopig nog maar uiterst langzaam veranderen. We hebben de totale omvang van wat we op dit gebied doen, vergroot. Dit zal geleidelijk in de cijfers zichtbaar worden, doordat jaar na jaar steeds meer activiteiten worden ontplooid. Dit is natuurlijk de uitdaging waar wij voor staan. Bij verschillende gelegenheden heb ik gezegd dat het gebrek aan uitgebreide gegevens over onze activiteiten een wezenlijk probleem is. We hebben enige vooruitgang geboekt wat betreft doelmatiger managementinformatiesystemen. Ik weet dat het Parlement – en met name de Commissie ontwikkelingssamenwerking – graag ziet dat wij vorderingen maken op dit gebied en wij doen ook ons best. Desalniettemin valt er nog veel te doen en wij zijn ons terdege bewust dat het nodig is voort te maken met de hervorming van het beheer van onze programma’s. Wij zetten ons er in het bijzonder voor in het decentralisatieproces – of het delegeren aan delegaties, zoals ik het liever noem – soepel te laten verlopen. De Commissie heeft om extra personeel gevraagd, maar is daarbij uitgegaan van een zeer voorzichtige berekening en wij hebben iedere post nodig. Ik hoop daarom dat het Parlement ons hierin zal steunen wanneer het zich uitspreekt over de begroting voor 2002. Het was wat dat betreft bemoedigend om naar de heer Casaca te luisteren. Ik dank u voor uw enthousiaste steun en hoop dat u die ook waar kunt maken. We zijn vastbesloten om te voorkomen dat de deconcentratie erop uitloopt dat de door onderbezetting ontstane problemen simpelweg verplaatst worden van Brussel naar de delegaties. Dit is een ernstige zaak. In de resolutie wordt bezorgdheid geuit over het percentage uit ontwikkelingsfondsen gefinancierde contracten dat naar bedrijven in ACS-landen gaat. Daarbij wordt de Commissie verzocht dit percentage in vijf jaar te verhogen van 25 procent naar 40 procent. De ACS-landen krijgen een veel hoger percentage contracten via het EOF dan via bijna iedere andere grote donor. Dit moeten we niet vergeten. Bedrijven in ACS-landen profiteren nu reeds van een aanzienlijke voorkeursmarge in gevallen waarin offertes in technisch opzicht gelijkwaardig zijn. De Commissie moet een transparant en eerlijk aanbestedingssysteem toepassen en kan derhalve geen vaste quota’s in overweging nemen. Dit zou Europese bedrijven in het nadeel stellen en strijdig zijn met bepalingen van de Wereldhandelsorganisatie. Dit laat onverlet dat wij de politieke wil van het Parlement delen om de voordelen van onze hulp aan plaatselijke economieën te maximaliseren, vooral waar sprake is van een technisch bekwame en goed gestructureerde particuliere sector. Ik zou willen wijzen op de nieuwe investeringsfaciliteit, die onderdeel is van de Overeenkomst van Cotonou en waarvoor 2,2 miljard euro is uitgetrokken. Deze faciliteit heeft ten doel investeringen in onze partnerlanden te stimuleren. Dit is een manier waarop zij hun positie juist in dit opzicht kunnen verbeteren. Wij hebben al geconstateerd dat wij op dit gebied moeten doorzetten. Ik wil het Parlement nadrukkelijk verzekeren dat de Commissie bezig is haar procedures voor toezicht op de follow-up van audits te versterken. Dit is een belangrijk onderdeel van de hervorming van het financieel beheer en de financiële controle van de Commissie. Ingevolge de opmerkingen van de Europese Rekenkamer zijn wij ook van plan de presentatie van de rekeningen te verbeteren. Wij zijn er klaar voor om een directe dialoog aan te gaan om uit te vinden hoe we dit het beste kunnen aanpakken. Ik zal kort ingaan op de paragrafen in de resolutie waarin verwezen wordt naar het overleggen van vertrouwelijke stukken. Het blijft van cruciaal belang dat vertrouwelijkheid in acht genomen wordt en dat de juiste procedures worden toegepast voor het overleggen van documenten. De kwijtingsprocedure 1999 heeft laten zien dat de kaderovereenkomst een doeltreffend en bevredigend kader biedt voor samenwerking tussen de Commissie en het Parlement. Datgene wat wij vanavond bespreken is in overeenstemming met die regels. Dat wil wil ik absoluut duidelijk maken. De kwijtingsprocedure 1999 was de eerste waarin deze kaderovereenkomst in praktijk werd gebracht. De Commissie heeft gedurende de hele procedure getracht de overeenkomst volledig en getrouw toe te passen. Zij is van mening dat de kaderovereenkomst een effectief mechanisme gebleken is. Eén voordeel van de overeenkomst is dat zij het mogelijk maakt dat het Parlement vertrouwelijke informatie en dergelijke ontvangt. Het besef hoe belangrijk ontwikkelingshulp is, lijkt te groeien naarmate wij meer en meer begrijpen van mondialisering. Daarnaast zijn wij, in het licht van de recente gebeurtenissen, beter gaan begrijpen dat onderlinge afhankelijkheid in deze wereld een realiteit is en dat zij ook dringend noodzakelijk is. Wij kunnen niet alléén handelen. Armoedebestrijding is een uitdaging die de hele internationale gemeenschap aangaat en wij delen met anderen het kader voor hulpverlening en voor het beoordelen van de resultaten. De heer Blak merkte op dat het Parlement veel gewonnen heeft door het uitstel van deze kwijting goed te keuren. Ik denk dat dit waar is, maar ik wil benadrukken dat de Commissie niet minder verheugd is over het resultaat. Dit is als een mooie liefdesgeschiedenis – zij is altijd de moeite van het wachten waard. Het was echter niet juist dat het uitstel met name te maken zou hebben gehad met het feit dat er, in weerwil van de overeenstemming tussen de Commissie en het Parlement, informatie werd achtergehouden. De belangrijkste reden voor het uitstel was dat het verslag van de interne auditdienst nog niet af was. Dat kon ook niet, omdat zowel de Commissie als het Parlement het een noodzakelijk en goed idee vond de reikwijdte ervan te vergroten. Dit zou een serieuze en grondige studie opleveren van de wijze waarop wij deze methode van ontwikkelingssamenwerking dienen toe te passen. Wij hebben derhalve problemen opgelost die normaliter niet in het kwijtingsproces aan de orde komen. Hiermee kunnen wij elkaar vanavond feliciteren. Met betrekking tot Ivoorkust kan ik de heer Bösch meedelen dat wij volledige schadevergoeding hebben gekregen, zelfs al is daar een militaire coup gepleegd! We hebben ze het vuur aan de schenen gelegd. We hebben vastgehouden aan wat ik tegen het Parlement had gezegd, namelijk dat wij een “zero tolerance” beleid wilden blijven voeren. De nieuwe militaire dictators in Ivoorkust hebben hun verplichtingen binnen de gestelde termijn geaccepteerd. Sinds ik commissaris ben, hebben wij tot nu toe nog niet één geval meegemaakt waarin het ons niet is gelukt volledige schadevergoeding te krijgen, wanneer uit de resultaten van een audit bleek dat dit nodig was. Onze samenwerking via het EOF is meer en meer toegenomen. De steun van andere grote donors aan ontwikkelingslanden en vooral aan de minst ontwikkelde landen is daarentegen afgenomen. De fondsen vormen een steeds belangrijkere bron van inkomsten voor deze landen. Wij zijn het hun – en onze Europese belastingbetalers - daarom uiteraard verschuldigd om deze geldmiddelen zo effectief mogelijk aan te wenden. Evenzo dient de Commissie na te gaan of de ontvangende landen alles in het werk stellen om hun eigen vermogen tot het effectief beheren van begrotingen en financiën te verbeteren. Dit is een belangrijk thema geweest in deze kwijtingsprocedure en het heeft de aandacht gevestigd op een belangrijk onderdeel van de ontwikkelingssamenwerking. Het werk van de Europese Rekenkamer en de interne auditdienst van de Commissie, in samenwerking met de diverse verantwoordelijke Commissiediensten, heeft mijns inziens geleid tot een beter begrip van het vraagstuk van een gezond financieel beheer van begrotingssteun. Ik zie geen reden om de Overeenkomst van Cotonou te amenderen om dit erin tot uitdrukking te laten komen. Ik ben ervan overtuigd dat er een heldere consensus is tussen de Commissie, de Rekenkamer en het Parlement over de te volgen weg en vooral over het belang van begrotingssteun. Dit is een cruciaal instrument voor het versterken van de stabiliteit en het economisch bestuur. Wij spelen een uiterst belangrijke rol door deze steun beschikbaar te stellen in samenwerking met andere grote donors en op een manier die de verantwoordelijkheid van de ontvangende regering benadrukt. Ik ben het Parlement zeer dankbaar dat het begrepen heeft dat deze begrotingsperiode in dit perspectief staat. Wij moeten hiermee doorgaan. Geen enkele andere donor is in staat en bereid om deze uitdaging aan te gaan zoals wij. Natuurlijk kunnen wij de gevallen van corruptie of nalatigheid in het beheer van overheidsfondsen niet door de vingers zien. Ik kan u dan ook verzekeren dat wij dit “zero tolerance” beleid ten opzichte van fraude en corruptie zullen voortzetten. Wij moeten echter beseffen - en het Parlement eveneens - dat het versterken van de financiële controlesystemen in deze landen een langetermijnproces is. Het moet op een realistische manier worden aangepakt. We moeten een risicoanalyse maken van iedere actie die we voor EOF-middelen overwegen en actie ondernemen met een duidelijk besef van de eraan verbonden risico’s. Elke actie moet gebaseerd zijn op een gezamenlijke aanpak met andere donors. Het zou onrealistisch zijn als de Commissie afzonderlijk stappen zou ondernemen. Die gezamenlijke aanpak moet gebaseerd zijn op het ontwikkelen van interne aansprakelijkheid. De samenwerking met andere donors op dit gebied is beter dan ooit. We willen allemaal dat de situatie verbetert en dat is beslist waar wij in goede samenwerking naar streven. Dit verslag betreft de kwijting voor 1999. Voor 2000 zien de prestaties er in verschillende opzichten iets bemoedigender uit."@nl2 "Senhor Presidente, gostaria de agradecer à relatora o trabalho excelente e muito sério que fez sobre este processo de quitação referente à gestão do FED no exercício de 1999, que foi o ano em que esta Comissão tomou posse. Isso significa que me sinto especialmente responsável pelos últimos quatro meses desse ano. Um dos principais objectivos da reforma da gestão dos programas de ajuda externa da Comunidade é, evidentemente, reduzir drasticamente a discrepância entre as autorizações e os pagamentos. Desde Maio do ano passado, a Comissão tem vindo a aplicar medidas destinadas a resolver este problema. Por exemplo, fomos para a frente, sempre que possível, com a anulação de autorizações antigas e pendentes, e propusemos, também, que fosse introduzida a chamada "cláusula " destinada a limitar o prazo durante o qual os fundos afectados a uma acção podem ser utilizados para contratos. Por conseguinte, temos motivos para esperar que a situação melhore gradualmente. Relativamente à lentidão dos pagamentos, os números já disponíveis revelam que, em 2000, os pagamentos aumentaram de 1,27 mil milhões de euros para 1,55 mil milhões de euros. Continua a verificar-se uma inércia inacreditável neste processo no que se refere à forma como estes números evoluem. Temos estado a aumentar o volume total daquilo que fazemos nesta área, e isso irá continuar a verificar-se gradualmente à medida que a nossa actividade for aumentando de ano para ano. Trata-se, evidentemente, de um desafio que estamos a enfrentar. Já tive oportunidade de dizer, em várias ocasiões, que a falta de dados completos sobre as nossas operações é um motivo de constrangimento real. Fizemos já alguns progressos no sentido de sistemas de gestão da informação mais eficazes. Sei que o Parlamento e, em particular, a Comissão para o Desenvolvimento e a Cooperação, estão ansiosos por ver mais progressos nesta área, e estamos a fazer tudo o que podemos nesse sentido. No entanto, continua a haver muito a fazer e estamos perfeitamente conscientes da necessidade de avançar com a reforma da gestão dos nossos programas. Preocupa-nos, em particular, que o processo de desconcentração – ou o processo de delegação nas delegações, como prefiro chamar-lhe – avance sem sobressaltos. A Comissão tem pedido mais pessoal, mas os números necessários foram avaliados numa base muito conservadora e precisamos de todos os lugares, sem excepção. Espero, portanto, que o Parlamento, nas suas decisões sobre o orçamento para 2002, nos dê o seu apoio quanto a este aspecto. Foi animador ouvir o que o senhor deputado Casaca disse sobre este assunto. Agradeço-lhe o seu apoio muito entusiástico e espero que consiga resultados concretos. Estamos determinados em assegurar que o processo de desconcentração não acabe por significar, simplesmente, a exportação, de Bruxelas para as delegações, dos problemas decorrentes da insuficiência de pessoal. O assunto é grave. Na resolução, é manifestada preocupação quanto à percentagem de contratos do FED que são concedidos a empresas dos países ACP, sendo solicitado à Comissão que aumente essa percentagem de cerca de 25% para 40% num prazo de cinco anos. No âmbito do FED, é concedida aos países ACP uma percentagem muito superior de contratos do que aquela que lhes é concedida por praticamente qualquer outro doador de ajuda importante. É importante não esquecermos isso. As empresas dos países ACP já beneficiam de uma margem de preferência considerável em casos em que as propostas são tecnicamente equivalentes. Se quiser manter um sistema de concursos transparente e justo, a Comissão não pode considerar a possibilidade de qualquer tipo de quotas fixas que se traduzisse em discriminação contra as empresas europeias, e que seria contrário às normas da OMC. No entanto, tal como o Parlamento, é também nossa intenção política maximizar os benefícios das nossas ajudas para as economias locais, em particular, nos casos em que haja um sector privado tecnicamente competente e bem estruturado. Gostaria de referir o novo mecanismo de investimento, que faz parte do Acordo de Cotonou e que envolve um montante de 2,2 mil milhões de euros, e que está estruturado de modo a incentivar o aparecimento dessa actividade nos países nossos parceiros. Esse mecanismo permitir-lhes-á melhorar a sua situação precisamente quanto a esse aspecto. Já identificámos esta área como sendo uma das áreas em que devemos procurar fazer progressos. Quero tranquilizar o Parlamento dizendo que a Comissão está a reforçar os seus procedimentos de controlo no que se refere ao seguimento das auditorias. Este é um aspecto importante da reforma do sistema de gestão e controlo financeiro da Comissão. Pensamos, também, introduzir melhoramentos ao nível da apresentação das contas, respondendo dessa forma às observações do Tribunal de Contas. Estamos dispostos a encetar um diálogo com vista a determinar a melhor maneira de o fazer. Gostaria de dizer algumas palavras sobre os pontos da resolução que se referem à transmissão de documentos confidenciais. O respeito pela confidencialidade e a aplicação de procedimentos de transmissão correctos continuam a ser fundamentais. O processo de quitação referente ao exercício de 1999 revelou que o acordo-quadro constitui um quadro eficaz e satisfatório para a cooperação entre a Comissão e o Parlamento. Aquilo que aqui estamos a discutir esta noite surge no seguimento desse conjunto de regras. Quero que isto fique perfeitamente claro. O processo de quitação relativo ao orçamento de 1999 foi o primeiro a que se aplicou o acordo-quadro. A Comissão procurou aplicar o acordo plenamente e com lealdade ao longo de todo o processo. A Comissão é da opinião que o acordo-quadro se revelou um mecanismo eficaz, sendo um dos seus benefícios o facto de permitir que o Parlamento receba documentos confidenciais e informação semelhante. Parece estar a aumentar a compreensão da importância da ajuda ao desenvolvimento, à medida que temos vindo a compreender cada vez mais a globalização. E, à luz dos acontecimentos recentes, passámos a entender melhor a realidade e urgência da interdependência no mundo em que vivemos. Não podemos agir isoladamente. O desafio da redução da pobreza é um desafio em que toda a comunidade internacional está a participar, e partilhamos com outros o quadro de prestação de ajuda e de avaliação de resultados. O senhor deputado Blak mencionou que o Parlamento tinha ganho bastante em adiar a concessão de quitação. Penso que isso é verdade, mas é importante referir que a Comissão está igualmente satisfeita com o resultado. É como uma boa história de amor – vale sempre a pena esperar por ela. Mas é errado que o atraso se tenha devido especificamente ao facto de ter havido atrasos na transmissão de informação, contrariamente ao que fora acordado entre a Comissão e o Parlamento. Esse atraso deveu-se, principalmente, ao facto de o relatório do serviço de auditoria interno não estar concluído e não poder ser concluído porque tanto a Comissão como o Parlamento consideraram que era necessário e vantajoso alargar o seu âmbito, a fim de se realizar um estudo sério e aprofundado sobre a forma como devemos abordar este método de cooperação para o desenvolvimento. Por conseguinte, resolvemos problemas que excediam o âmbito normal no processo de quitação, razão pela qual nos podemos felicitar mutuamente esta noite. Uma breve observação ao senhor deputado Bösch sobre a Costa do Marfim: conseguimos efectivamente recuperar tudo, apesar de ter havido um golpe militar naquele país! Fomos muito insistentes. Mantivemos aquilo que havíamos dito ao Parlamento: que queríamos manter uma posição de tolerância zero, e os novos ditadores militares da Costa do Marfim cumpriram as suas obrigações dentro do prazo. Desde que assumi o cargo de Comissário, não houve caso algum, até à data, em que não tivéssemos conseguido obter a reposição total, sempre que os resultados da auditoria indicavam que isso era necessário. A nossa cooperação através do FED tem continuado a aumentar, ao passo que o apoio de outros doadores importantes aos países em desenvolvimento e, especialmente, aos países menos desenvolvidos, tem vindo a diminuir. Os Fundos são uma fonte de financiamento cada vez mais importante para esses países e, por isso, temos a obrigação, para com esses países e para com os nossos contribuintes europeus, de utilizarmos os seus recursos tão eficazmente quanto possível. Por essa mesma razão, a Comissão deverá ter a preocupação de verificar que os países beneficiários estão a fazer tudo o que podem para aumentar a sua própria capacidade para gerirem eficazmente os seus orçamentos e as suas finanças. Este foi um dos grandes temas deste processo de quitação, e conseguiu concentrar as atenções numa área importante da cooperação para o desenvolvimento. Já existe, creio, uma melhor compreensão da questão da boa gestão financeira das ajudas orçamentais, graças ao trabalho realizado pelo Tribunal de Contas e pelo serviço de auditoria interno da Comissão, em colaboração com os vários serviços competentes da Comissão. Não vejo qualquer necessidade de alterar o Acordo de Cotonou de modo a reflectir esse aspecto. Estou seguro de existe um consenso claro entre a Comissão, o Tribunal de Contas e o Parlamento sobre a forma correcta de avançarmos, e, em particular, sobre a importância das ajudas orçamentais. Estas são um instrumento fundamental do reforço da estabilidade e da governação económica. Ao insistirmos neste aspecto ao nível da cooperação com outros importantes doadores e de uma maneira que realce a responsabilidade do governo beneficiário, estamos a desempenhar um papel muito importante. Estou muito grato ao Parlamento pelo facto de este ponto de vista ter ficado bem claro no que se refere a este exercício. Precisamos de manter esta posição. Nenhum outro doador consegue ou está disposto a enfrentar este desafio como nós. É evidente que não podemos fechar os olhos aos casos de corrupção ou negligência na gestão de fundos públicos, e posso assegurar-vos que iremos prosseguir a política de tolerância zero em relação à fraude e à corrupção. Mas é necessário que a Comissão, tal como o Parlamento, compreendam que o reforço dos sistemas de controlo financeiro dos países em causa é um processo a longo prazo. Temos de abordar esta questão com realismo. Temos de avaliar os riscos envolvidos em cada acção que consideramos para efeito de financiamento pelo FED, e agir com uma boa compreensão desses riscos. Temos de agir com base numa abordagem comum, em colaboração com outros doadores. Uma abordagem isolada por parte da Comissão seria irrealista. É necessário que possamos contar com o desenvolvimento do dever de responsabilidade a nível interno. A cooperação com outros países nesta área é melhor do que alguma vez foi. São sempre necessárias melhorias, e estamos decididamente a consegui-los num espírito de boa cooperação. São essas as observações que tenho a fazer sobre a quitação referente ao exercício de 1999, e o desempenho em 2000 é, em certos aspectos, um pouco mais animador."@pt11 "Herr talman! Jag vill först och främst tacka föredraganden för hennes utmärkta och mycket seriösa arbete om ansvarsfrihet i samband med Europeiska utvecklingsfonden för budgetåret 1999, som var det år denna kommission trädde i tjänst. Detta innebär att jag känner mig särskilt ansvarig för de fyra sista månaderna av detta år. Ett av huvudsyftena med reformeringen av förvaltningen av gemenskapens yttre biståndsprogram, är naturligtvis att drastiskt minska klyftan mellan åtaganden och betalningar. Kommissionen har genomfört åtgärder sedan i maj i fjol, för att tackla detta problem. Vi har, t.ex., gått vidare med avslutningen – när detta varit möjligt – av gamla och vilande åtaganden, och vi lade också fram förslag om en s.k. "solnedgångsklausul" för att begränsa den tidsperiod under vilken medel som tilldelats en åtgärd kan tas i anspråk. Vi har därför anledning att tro att situationen kommer att förbättras steg för steg. I förhållande till den långsamma betalningstakten, visar de siffror som redan finns tillgängliga att betalningarna under 2000 ökade från 1,27 miljarder euro till 1,55 miljarder euro. Det råder fortfarande en oerhörd tröghet i samband med betalningarna, när det gäller sättet på vilket dessa siffror förändras. Vi har ökat den totala volymen av vår verksamhet inom detta område, och detta är någonting som gradvis kommer att visa sig som ett resultat av en allt större aktivitet år från år. Detta är, naturligtvis, den utmaning vi står inför. Jag har vid flera tillfällen sagt att bristen på heltäckande uppgifter om vår verksamhet verkligen är pinsam. Vi har gjort vissa framsteg mot effektivare förvaltningsinformationssystem. Jag vet att parlamentet, i synnerhet utskottet för utveckling och samarbete, vill att vi skall komma framåt på detta område, och vi gör vårt bästa. Det finns emellertid fortfarande mycket att göra, och vi är mycket medvetna om behovet av att gå vidare med reformeringen av förvaltningen av våra program. Vi är särskilt intresserade av att decentraliseringsprocessen – eller delegeringen till delegationer, som jag föredrar att kalla det – utvecklas på ett friktionsfritt sätt. Kommissionen har bett om att få anställa fler, men det antal som krävs har beräknats på ett mycket återhållsamt sätt, och vi behöver varje enskild tjänst. Jag hoppas därför att parlamentet, genom sina beslut om budgeten för 2002, kommer att stödja våra initiativ i detta sammanhang. Det var uppmuntrande att lyssna på Casaca i detta hänseende. Jag tackar er för ert entusiastiska stöd och hoppas att ni kan få igenom detta. Vi är fast beslutna att se till att decentraliseringen inte bara helt enkelt slutar med att man från Bryssel till delegationerna exporterar de problem som orsakas av otillräckliga personalresurser. Detta är allvarligt. Man uttrycker oro i resolutionen om den procentuella andel av kontrakten genom Europeiska utvecklingsfonden som går till företag från AVS-länderna, och man uppmanar kommissionen att öka andelen från ca 25 procent till 40 procent på fem år. AVS-länderna får en mycket högre procentuell andel av kontrakten inom ramen för Europeiska utvecklingsfonden, än från nästan alla övriga större biståndsgivare. Man bör inte glömma bort detta. AVS-företagen drar redan nytta av en avsevärd marginal genom preferenssystemet i fall då anbuden tekniskt sett är likvärdiga. Om kommissionen skall kunna tillämpa ett öppet och rättvist anbudssystem, kan den inte ta hänsyn till någon form av bestämda kvoter som skulle vara diskriminerande gentemot europeiska företag, och som skulle strida mot WTO:s bestämmelser. Vi delar emellertid parlamentets politiska syfte att maximera nyttan av vårt bistånd till de lokala ekonomierna, i synnerhet där det finns en tekniskt kompetent och välstrukturerad privat sektor. Jag vill betona det nya investeringsanslaget – en del av Cotonouavtalet – på 2,2 miljarder euro, som utformats för att främja framväxten av denna verksamhet i våra partnerländer. Detta är ett sätt på vilket de kan förbättra sin ställning i just detta hänseende. Vi har redan fastställt detta som ett område inom vilket vi bör gå vidare. Jag är angelägen om att försäkra parlamentet att kommissionen är i färd med att förbättra sina övervakningsförfaranden i samband med uppföljningen av revisionen. Detta är en viktig del av reformeringen av kommissionens ekonomiska förvaltning och kontroll. Vi planerar också att genomföra förbättringar i samband med presentationen av redovisningen, som ett gensvar på revisionsrättens kommentarer. Vi är beredda att föra ett direkt samtal för att komma fram till hur man gör detta på bästa sätt. Jag kommer att säga några ord om punkterna i resolutionen som hänvisar till överföringen av dokument som omfattas av sekretess. Det är mycket viktigt att man tar hänsyn till denna typ av dokument och att man tillämpar korrekta förfaranden i samband med överföring. Förfarandet för ansvarsfrihet för 1999, visade att ramavtalet tillhandahåller en effektiv och tillfredsställande ram för samarbete mellan kommissionen och parlamentet. Det vi diskuterar i kväll handlar om att följa dessa bestämmelser. Jag vill göra detta fullkomligt klart. Detta ramavtal tillämpades för första gången under 1999 års ansvarsfrihetsförfarande. Kommissionen försökte att tillämpa avtalet på ett fullständigt och lojalt sätt under hela detta förfarande. Kommissionen anser att ramavtalet har visat sig vara en effektiv mekanism, av vilket en fördel är att det gör det möjligt för parlamentet att erhålla förtrolig och liknande information. Förståelsen för utvecklingsbiståndets betydelse verkar bli allt större, eftersom vi förstår allt mer om frågor som har att göra med globalisering. Och mot bakgrund av de händelser som nyligen inträffade, har vi bättre börjat förstå verkligheten bakom och det akuta behovet av det ömsesidiga beroendet i världen. Vi kan inte agera på egen hand. Utmaningen i samband med att minska fattigdomen är en fråga för hela det internationella samfundet, och tillsammans med andra delar vi på ramen för tillhandahållande av bistånd och för bedömning av resultat. Blak nämnde att parlamentet tjänat mycket på att denna ansvarsfrihet har fördröjts. Jag tror att detta stämmer, men man bör notera att kommissionen känner sig lika nöjd med resultatet. Detta är som en bra kärlekshistoria – det är alltid värt att vänta på den. Men det var fel att fördröjningen hade särskilt att göra med att man höll tillbaka information i strid mot avtalet mellan kommissionen och parlamentet. Huvudskälet till fördröjningen var att de interna revisorernas rapport inte var klar, och inte heller kunde bli klar, eftersom vi på båda sidor ansåg det vara nödvändigt, och en god idé, att vidga dess räckvidd för att därmed få en seriös och grundlig undersökning om hur man kan hantera metoden för utvecklingssamarbete. Vi har alltså löst problem som sträckt sig bortom vad som normalt behandlas under ansvarsfrihetsförfarandet, och vi kan gratulera varandra till detta i kväll. En kommentar till Bösch rörande Elfenbenskusten – vi fick full ersättning, trots att det hade skett en militärkupp! Vi ansatte dem hårt. Vi höll fast vid det som jag nämnde för parlamentet: Att vi ville upprätthålla en inställning om nolltolerans, och den nya militärdiktaturen i Elfenbenskusten godtog sina skyldigheter inom ramen för tidsfristen. Under min tid som kommissionär har vi hittills inte varit med om något fall där vi inte lyckats få ut full ersättning, när resultaten av revisionen pekade på behovet av detta. Vårt samarbete genom Europeiska utvecklingsfonden har fortsatt att växa, samtidigt som stödet från andra stora biståndsgivare för utvecklingsländerna, och i synnerhet för de minst utvecklade länderna, har fortsatta att minska. Fonderna utgör en allt viktigare finansieringskälla för dessa länder, så vi är naturligtvis skyldiga att inför dem, och våra skattebetalare i Europa, använda dessa resurser så effektivt som möjligt. På samma sätt bör kommissionen se till att bekräfta att betalningsmottagarna gör allt de kan för att förbättra sin egen förmåga i samband med en effektiv budget- och finansförvaltning. Detta har utgjort en viktig fråga under ansvarsfrihetsförfarandet, och man har lyckats att koncentrera sig på ett viktigt område inom utvecklingssamarbetet. Frågan om sund ekonomisk förvaltning i samband med finansiellt stöd, tror jag förstås bättre som ett resultat av det arbete som utförs av revisionsrättens och kommissionens interna revisorer i samarbete med olika ansvariga tjänsteenheter inom kommissionen. Jag ser inget behov av att ändra Cotonouavtalet för att återspegla detta. Jag är säker på att det finns ett tydligt samförstånd mellan kommissionen, revisionsrätten och parlamentet om vilken väg man skall ta, och i synnerhet om vikten av finansiellt stöd. Detta är ett viktigt instrument för att förbättra stabiliteten och den ekonomiska förvaltningen. Genom att göra detta i samarbete med andra stora biståndsgivare, och på ett sätt som betonar mottagarlandets ansvar, kan vi spela en mycket viktig roll. Jag är djupt tacksam mot parlamentet, för att man förstått denna inställning för denna budgetperiod. Vi måste fortsätta att göra detta. Det finns ingen annan biståndsgivare som kan eller är beredd att möta denna utmaning på samma sätt som vi. Vi kan naturligtvis inte låtsas om att vi inte ser fallen av korruption eller försummelse i samband med förvaltningen av offentliga medel, och jag kan försäkra er att vi kommer att fortsätta vår politik om nolltolerans mot bedrägeri och korruption. Men vi måste vara medvetna om att förbättringen av de finansiella kontrollsystemen i dessa länder, är en process som kommer att ta lång tid. Man måste tackla detta problem på ett realistiskt sätt. Vi måste bedöma riskerna för varje enskild åtgärd som vi vidtar när det rör finansiering ur Europeiska utvecklingsfonden, och försöka att få en tydlig förståelse av dessa risker. De måste grundas på ett gemensamt förhållningssätt med de övriga biståndsgivarna. Ett förhållningssätt som bara tillämpas av kommissionen skulle vara orealistiskt. Det måste grundas på utvecklingen av inre ansvarighet. Samarbetet med de övriga biståndsgivarna på detta område är bättre än någonsin. Vi behöver alla förbättringar, och dessa kan absolut komma till stånd genom ett bättre samarbete. Detta omfattar ansvarsfriheten för 1999, och resultatet för 2000 är på många sätt mer uppmuntrande."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	""sunset clause""12 "(ΕΝ)"8 "Comisión"12 "Commission"10,3 "Nielson,"8,10,3,12 "follow-up"9 "in toto"9 "partner"9 "sunset"11,9,9 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph