Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-23-Speech-2-257"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-10-23"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Ansvarsfrihet 1999: sjätte, sjunde och åttonde Europeiska utvecklingsfonden (EUF)4
dcterms:Language	"de"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20011023.12.2-257"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-10-23-Speech-2-2584
lpv:speaker	lp:Herbert Bösch4
lpv:spoken text	". – Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Ich möchte zuerst meiner Kollegin Rühle ein Kompliment machen. Sie hat offenbar im Frühjahr den richtigen Instinkt gehabt, diese Entlastung für den europäischen Entwicklungsfonds aufzuschieben. Wir hatten als Ausschuss für Haushaltskontrolle bis dahin keinerlei handfeste Informationen zu den Folgemaßnahmen im Zusammenhang mit den Betrugsfällen erhalten, die im Laufe des Jahres 1999 entdeckt wurden. Inzwischen wissen wir immerhin mit Bestimmtheit, was wir bis dahin nur vermuten konnten, nämlich dass hier seitens der Kommission, aber auch seitens des Betrugsbekämpfungsamtes OLAF nur sehr kleine Brötchen gebacken werden können. Ein Beispiel: Im Fall der Elfenbeinküste sind 1998/1999 Betrügereien im Gesundheitssektor aufgedeckt worden. Medizinische Ausrüstung, wie z. B. Einwegspritzen oder Babywaagen, waren jahrelang zu einem Vielfachen ihres tatsächlichen Wertes abgerechnet worden. Der Schaden wurde auf rund 27,4 Millionen Euro beziffert. Als der Fall bekannt wurde, hieß es seitens der damals frisch ins Amt gekommenen Kommission, dieses Geld müsse selbstverständlich zurückgezahlt werden. Inzwischen wissen wir, dass die Gelder nicht in die Kassen des europäischen Entwicklungsfonds zurückgeflossen sind. Der Grund – so die Kommission –: Es war rechtlich gar nicht möglich, die Gelder zurückzuverlangen! Ich möchte hier keine weiteren Details geben, aber es zeigt sich, wie schwer es ist, noch korrigierend einzugreifen, wenn die Gelder erstmal überwiesen sind. Dazu kommt, dass OLAF in den AKP-Staaten nicht die gleichen Kontrollbefugnisse hat wie in den Mitgliedstaaten der Union, ganz zu schweigen davon, dass es schlicht und einfach auch am Personal fehlt, um von Brüssel aus eine flächendeckende Betrugsbekämpfung auf die Beine zu stellen. Entscheidend ist daher, dass wir Druck ausüben, dass in den Empfängerstaaten der Schutz öffentlicher Gelder generell verbessert wird. Länder, die ihre eigenen Steuergelder nicht vor Betrügereien, Korruption und Verschwendung schützen, werden auch die Mittel aus der EU-Kasse nicht wirksam schützen können. Für die Kommission bedeutet dies allerdings auch, dass sie ihre Präsenz in den Empfängerstaaten stärkt – hier bin ich mit der Berichterstatterin im Ausschuss einer Meinung –, aber nicht nur durch eine größere Zahl von Beamten in der Delegation, sondern auch durch mehr Autorität der Delegation vor Ort. Es sollte nicht möglich sein, diese Delegation vor Ort praktisch zu umgehen, indem man letztendlich mit Brüssel direkt entsprechende Abmachungen trifft. Noch einmal herzlichen Glückwunsch zu diesem Bericht, Frau Kollegin Rühle, wir werden ihm gerne zustimmen!"@de7
lpv:spokenAs	member; PETI (1999-09-16--2002-01-14)14 vice-chair; CONT (1999-07-21--2001-12-11)14 substitute; Delegation to the EU-Cyprus Joint Parliamentary Committee (1999-10-08--2002-01-14)14 unknown; Sozialdemokratische Partei Österreichs (1999-07-20--2004-07-19)14 member; PES (1999-07-20--2004-07-19)14 substitute; BUDG (1999-07-22--2002-01-14)14 member; Delegations to the parliamentary cooperation committees and delegations for relations with Ukraine, Belarus and Moldova (1999-10-06--2002-01-14)14
lpv:translated text	"Hr. formand, kære kolleger, først vil jeg give min kollega, fru Rühle, en kompliment. Hun handlede åbenbart rigtigt, da hun i foråret udskød denne decharge for Den Europæiske Udviklingsfond. I Budgetkontroludvalget havde vi på det tidspunkt ingen som helst håndfaste informationer om de konsekvenser, der var draget i forbindelse med de tilfælde af svig, som var blevet opdaget i løbet af 1999. Nu ved vi trods alt med sikkerhed, hvad vi dengang kun kunne formode, nemlig at der kun kan slås meget små brød op på dette område, både fra Kommissionens og fra svindelbekæmpelseskontoret OLAF's side. Lad mig komme med et eksempel. I sagen om Côte d'Ivoire blev der i 1998/1999 opdaget bedragerier inden for sundhedssektoren. Medicinsk udstyr, f.eks. engangssprøjter og babyvægte, var igennem mange år blevet afregnet til en pris, som var mange gange højere end den faktiske værdi. Tabet er blevet opgjort til godt 27,4 millioner euro. Da sagen kom frem, lød det fra den netop nytiltrådte Kommission, at disse penge naturligvis skulle betales tilbage. I dag ved vi, at pengene ikke er kommet tilbage i Den Europæiske Udviklingsfonds kasser. Årsagen er ifølge Kommissionen, at det slet ikke var juridisk muligt at kræve pengene tilbage! Jeg vil ikke komme med flere detaljer her, men det viser, hvor vanskeligt det er at gribe ind, hvis pengene først er overført. Hertil kommer, at OLAF ikke har samme kontrolbeføjelser i AVS-landene som i EU's medlemsstater, for slet ikke at tale om, at der ganske enkelt mangler personale til at kunne stable en dækkende svindelkontrol på benene med udgangspunkt i Bruxelles. Det er derfor afgørende, at vi lægger pres på for at opnå, at beskyttelsen af offentlige midler generelt forbedres i modtagerlandene. Lande, som ikke beskytter deres egne skattemidler mod bedrageri, korruption og ødselhed, vil heller ikke kunne beskytte EU-midlerne effektivt. For Kommissionen betyder det imidlertid også, at den må styrke sin præsens i modtagerlandene - her er jeg enig med ordføreren i udvalget - men det skal ikke kun ske i form af et større antal embedsmænd på stedet, men også gennem mere autoritet til den lokale delegation. Det bør ikke være muligt praktisk talt at gå uden om denne lokale delegation ved i sidste ende at træffe de pågældende aftaler direkte med Bruxelles. Endnu en gang hjertelig tillykke med denne betænkning, fru Rühle, vi vil med glæde stemme for den!"@da1 ". Κύριε Πρόεδρε, αγαπητοί συνάδελφοι, θα ήθελα καταρχάς να απευθύνω τα εύσημα στη συνάδελφό μου Rühle. Προφανώς διαισθάνθηκε σωστά την κατάσταση την άνοιξη και ανέβαλε την απαλλαγή για το Ευρωπαϊκό Ταμείο Ανάπτυξης. Μέχρι τη συγκεκριμένη στιγμή δεν είχαμε λάβει, ως Επιτροπή Ελέγχου του Προϋπολογισμού, σαφείς πληροφορίες σχετικά με τα επακόλουθα μέτρα που λήφθηκαν για περιπτώσεις απάτης, οι οποίες αποκαλύφθηκαν κατά τη διάρκεια του έτους 1999. Ωστόσο, εν τω μεταξύ γνωρίζουμε με βεβαιότητα αυτό που μέχρι τότε μπορούσαμε μόνο να υποπτευόμαστε, ότι δηλαδή στο θέμα αυτό η Επιτροπή, αλλά και η Υπηρεσία Καταπολέμησης της Απάτης OLAF, έχουν μόνο περιορισμένες δυνατότητες. Ένα παράδειγμα: στην περίπτωση της Ακτής του Ελεφαντοστού αποκαλύφθηκαν τα έτη 1998/1999 απάτες στον τομέα της υγείας. Ιατρικός εξοπλισμός, όπως π.χ. σύριγγες μίας χρήσης ή ζυγαριές για βρέφη, υπολογίζονταν από παλιά με το πολλαπλάσιο της πραγματικής τους αξίας. Η ζημία ανήλθε σε περίπου 27,4 εκατομμύρια ευρώ. Όταν η περίπτωση αυτή έγινε γνωστή, τότε η Επιτροπή, που την εποχή εκείνη μόλις είχε αναλάβει τα καθήκοντά της, δήλωσε φυσικά ότι τα χρήματα αυτά πρέπει να επιστραφούν. Εν τω μεταξύ γνωρίζουμε ότι τα χρήματα αυτά δεν επέστρεψαν στα ταμεία του Ευρωπαϊκού Ταμείου Ανάπτυξης. Η αιτία – σύμφωνα με την Επιτροπή – είναι η εξής: δεν ήταν νομικά εφικτή η απαίτηση για επιστροφή των χρημάτων αυτών! Στο σημείο αυτό δεν θα ήθελα να υπεισέλθω σε περαιτέρω λεπτομέρειες, αλλά καθίσταται σαφές, πόσο δύσκολο είναι να υπάρξουν διορθωτικές παρεμβάσεις, όταν τα χρήματα έχουν πια μεταβιβαστεί. Επιπλέον, η OLAF δεν διαθέτει στις χώρες ΑΚΕ τις ίδιες ελεγκτικές εξουσίες που διαθέτει στα κράτη μέλη της Ένωσης, ενώ δεν θα πρέπει να γίνεται καν λόγος για το ότι υπάρχει σαφής έλλειψη προσωπικού, προκειμένου να υπάρξει συνολικά συντονισμός της καταπολέμησης της απάτης από τις Βρυξέλλες. Επομένως είναι σημαντικό να ασκήσουμε πίεση ούτως ώστε να βελτιωθεί γενικά στις λήπτριες χώρες η προστασία του δημοσίου χρήματος. Χώρες, οι οποίες δεν προστατεύουν τα ίδια τους τα φορολογικά έσοδα από απάτες, διαφθορά και σπατάλη, δεν θα μπορούν να προστατεύσουν αποτελεσματικά ούτε τους πόρους από τα ταμεία της ΕΕ. Για την Επιτροπή αυτό σημαίνει ωστόσο ότι πρέπει να ενδυναμώσει την παρουσία της στις λήπτριες χώρες – στο σημείο αυτό συμμερίζομαι τη γνώμη της εισηγήτριας στην επιτροπή -, όχι όμως μόνο με μεγαλύτερο αριθμό υπαλλήλων στην αντιπροσωπεία, αλλά επίσης με μεγαλύτερη εξουσία της αντιπροσωπείας επί τόπου. Δεν θα έπρεπε να είναι δυνατόν να παρακάμπτεται πρακτικά η αντιπροσωπεία αυτή επί τόπου με το να συνάπτονται εν τέλει αντίστοιχες συμφωνίες απευθείας με τις Βρυξέλλες. Για ακόμα μια φορά τα θερμά μου συγχαρητήρια για την εν λόγω έκθεση, κύρια συνάδελφε Rühle, θα την υπερψηφίσουμε με μεγάλη μας χαρά!"@el8 "Mr President, ladies and gentlemen, I would first like to pay Mrs Rühle a compliment. It is clear that her instincts were good when she postponed the discharge for the European Development Funds back in spring. We in the Committee for Budgetary Control had at that point not received any substantial information at all on follow-up measures in connection with cases of fraud discovered in 1999. However, we now very definitely know what we could only assume at that point, and that is that both the Commission and the European Anti-Fraud Office, OLAF, have had to lower their sights. For example, fraud in the health sector in the Ivory Coast was discovered in 1998/1999. Medical equipment including disposable syringes and baby scales had for years been claimed at many times their actual value. The loss was estimated at around EUR 27.4 million. When this case came to light, the, at that time, newly appointed Commission said that this money would of course have to be repaid. We now know that this money has not been returned to the European Development Fund. According to the Commission the reason for this is that it was legally impossible to demand the money back! I do not want to go into any further detail here, but this demonstrates how difficult it is to take corrective action once money has been transferred. Furthermore, in the ACP States, OLAF does not have the same powers of control as it has in the EU Member States, not to mention the fact that it purely and simply does not have the staff to run a comprehensive anti-fraud operation out of Brussels. It is therefore vital for us to exert pressure to ensure that there is a general improvement in the way public money is looked after in the recipient countries. Countries that cannot protect their own tax revenue against fraud, corruption and waste are unlikely to be able to provide effective protection for EU funds. However, for the Commission this also means that it should step up its presence in the recipient countries – and on this point I am in agreement with the rapporteur – but not only by increasing the number of officials in the delegations, but, also, by giving those local delegations more authority. It should not, after all, be possible to circumvent local delegations in practice by coming to special arrangements direct with Brussels. Once again, my heartfelt congratulations on your report, Mrs Rühle. We are very happy to vote for it."@en3 ". – (DE) Señor Presidente, estimadas y estimados colegas, en primer lugar quiero realizar un cumplido a mi colega Rühle. En primavera tuvo el instinto adecuado para aplazar la aprobación de la gestión del fondo de desarrollo europeo. Como Comisión de Control Presupuestario no habíamos tenido hasta entonces ninguna información fiable sobre las medidas subsiguientes en relación con los casos de fraude que se detectaron en el curso de 1999. Entretanto sabemos con certeza lo que hasta entonces sólo podíamos sospechar, es decir, que la Comisión y también la Unidad de Coordinación de Lucha Antifraude, UCLAF, sólo tienen unas posibilidades muy limitadas. Un ejemplo: en el caso de la Costa de Marfil se detectaron en 1998/1999 fraudes en el sector sanitario. Durante años se facturó equipo médico como, por ejemplo, jeringuillas de un solo uso o balanzas para bebés a un precio muy superior a su valor real. El daño se calculó en aproximadamente 27,4 millones de euros. Cuando se conoció el caso, la Comisión recién nombrada dijo que ese dinero tenía naturalmente que devolverse. Entretanto sabemos que esos fondos no han retornado a las cajas del fondo europeo para el desarrollo. El motivo –tal como dijo la Comisión- es que jurídicamente no había en absoluto ninguna posibilidad de exigir la devolución del dinero. No quiero dar aquí más detalles, pero se muestra lo difícil que es intervenir de modo corrector cuando se han transferido los fondos. A ello viene a sumarse que en los Estados ACP la UCLAF no posee las mismas potestades de control que en los Estados miembros, por no hablar de que falta sencillamente personal para poner en pie una lucha contra el fraude sin lagunas desde Bruselas. Por ello, lo decisivo es que ejerzamos presión para que en los Estados beneficiarios se mejore de modo general la protección de los fondos públicos. Países que no protegen sus propios fondos fiscales frente al fraude tampoco pueden proteger con eficacia los créditos de la caja de la UE. Para la Comisión esto significa también que debe fortalecer su presencia en los Estados receptores –en lo que coincido con la ponente- pero no sólo mediante un mayor número de funcionarios en la delegación sino también mediante una mayor autoridad de la delegación . No debe ser posible que en la práctica se eluda a esta delegación adoptando acuerdos directamente con Bruselas. Repito, felicitaciones por este informe, estimada colega Rühle. Vamos a dar gustosamente nuestro voto favorable."@es12 ". Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan ensin lausua kohteliaisuuden kollega Rühlelle. Hän vaistosi nähtävästi keväällä asiat oikein lykätessään tämän Euroopan kehitysrahastoa koskevan vastuuvapauden myöntämistä. Me talousarvion valvontavaliokuntana emme olleet siihen mennessä saaneet minkäänlaisia konkreettisia tietoja vuoden 1999 kuluessa havaittuja petostapauksia seuranneista toimenpiteistä. Tällä hetkellä tiedämme sentään varmasti sen, mitä tähän asti olimme voineet vain olettaa, nimittäin, että komission mutta myös petostentorjuntavirasto OLAFin vaikutusmahdollisuudet tässä asiassa ovat erittäin pienet. Esimerkki: Norsunluurannikolla paljastui 1998/1999 petoksellista toimintaa terveydenhuollon alalla. Lääkinnällisistä tarvikkeista, kuten kertakäyttöruiskuista, ja lastenvaunuista oli vuosikausia laskutettu niiden todellista arvoa monta kertaa suurempia summia. Vahingot olivat noin 27,4 miljoonaa euroa. Kun tapaus tuli tietoon, ilmoitti silloin juuri virkaan tullut komissio, että nämä rahat on ilman muuta maksettava takaisin. Nyt tiedämme, että rahat eivät ole tulleet takaisin Euroopan kehitysrahaston kassoihin. Syy on komission mukaan tämä: rahojen takaisin vaatiminen ei ollut oikeudellisesti lainkaan mahdollista! En halua antaa tässä enempää yksityiskohtia, mutta tässä nähdään, miten vaikeaa on puuttua asiaan ja tehdä korjauksia, kun maksu on jo suoritettu. Lisäksi OLAFilla ei AKT-valtioissa ole samoja valvontavaltuuksia kuin Euroopan unionin jäsenvaltioissa, puhumattakaan siitä, että myös henkilökuntaa on yksinkertaisesti liian vähän, jotta Brysselistä käsin voitaisiin saada aikaan kattava petostentorjuntajärjestelmä. Siksi on ratkaisevaa, että painostamme edunsaajavaltioita yleisesti parantamaan julkisten varojen suojelua. Maat, jotka eivät suojele omia verorahojaan petoksilta, lahjonnalta ja tuhlaukselta, eivät pysty tehokkaasti suojelemaan myöskään EU:n kassasta saamiaan varoja. Komission kohdalla tämä tosin tarkoittaa myös sitä, että sen on vahvistettava läsnäoloaan edunsaajavaltioissa – tästä olen valiokunnan esittelijän kanssa samaa mieltä – mutta ei ainoastaan lisäämällä lähetystön virkailijoiden määrää vaan myös lisäämällä lähetystön arvovaltaa paikan päällä. Avunsaajien ei pitäisi voida käytännöllisesti katsoen kiertää tätä paikallista lähetystöä tekemällä vastaavia sopimuksia loppujen lopuksi suoraan Brysselin kanssa. Vielä kerran onnitteluni tästä mietinnöstä, hyvä kollega Rühle, me äänestämme mielellämme sen puolesta!"@fi5 "Monsieur le Président, chers collègues, je souhaite d’abord faire un compliment à ma collègue Rühle. Elle a visiblement eu le bon réflexe, en début d’année, d’ajourner cette décharge pour la gestion des Fonds européens de développement. En tant que commission du contrôle budgétaire, nous n’avions jusqu’alors obtenu aucune information sérieuse sur les mesures prises à la suite des affaires d’escroquerie, qui ont été découvertes au cours de l’année 1999. Depuis lors, nous savons avec certitude ce que nous ne pouvions jusqu’ici que supposer, à savoir que les moyens d’action, d’une part de la Commission, mais également de l'office européen de lutte antrifraude OLAF, sont très limités. Par exemple, dans le cas de la Côte d’Ivoire, des irrégularités ont été découvertes, en 1998/1999, dans le secteur de la santé. Des équipements sanitaires tels que les seringues à usage unique ou les poussettes pour bébé ont été facturés pendant des années pour un montant bien supérieur à leur valeur réelle. Le dommage a été évalué à quasiment 27,4 millions d’euro. Lorsque cette affaire a été découverte, la Commission, qui venait alors juste d’entrer en fonction, a dit qu’elle s’engageait naturellement à obtenir le remboursement des sommes en question. Depuis, nous savons que cet argent n’a jamais rejoint les caisses des Fonds européens de développement. La raison est - selon la Commission - qu’il était juridiquement impossible de réclamer le remboursement des sommes en question ! Je ne souhaite pas ici entrer dans les détails, mais cela montre à quel point il est difficile de récupérer des sommes qui ont été indûment versées. À cela s’ajoute que OLAF n’a pas, dans les pays ACP, les mêmes pouvoirs de contrôle que dans les États membres de l’Union, sans parler du fait qu’il manque totalement de personnel pour pouvoir, au-delà de Bruxelles, mettre sur pied une lutte contre l’escroquerie couvrant un large territoire. C’est pourquoi il est décisif que nous fassions pression sur les pays bénéficiaires pour que la protection de l’argent public soit améliorée de façon générale. Des pays qui sont incapables de protéger leurs rentrées fiscales de l’escroquerie, de la corruption et du gaspillage, ne pourront pas non plus assurer une protection efficace de l’aide communautaire. Pour la Commission, cela signifie également qu’elle devra renforcer sa présence dans les pays bénéficiaires - sur ce point, je suis d’accord avec le rapporteur en commission -, pas seulement en augmentant le nombre de fonctionnaires de sa délégation, mais également en augmentant les pouvoirs de la délégation sur place. Il ne devrait pratiquement plus être possible d’escamoter cette délégation en concluant directement des arrangements avec Bruxelles. Encore une fois : félicitations à Mme Rühle pour ce rapport, que nous approuverons avec plaisir !"@fr6 "Signor Presidente, onorevoli colleghi, desidero innanzitutto complimentarmi con la collega Rühle, che in primavera ha evidentemente agito nel modo giusto quando, seguendo il suo istinto, ha chiesto il rinvio di questo discarico per l'attuazione del Fondo europeo di sviluppo. Fino a quel momento la commissione per il controllo dei bilanci non disponeva di alcuna informazione concreta sui provvedimenti adottati a seguito dei casi di frode scoperti nel corso dell'esercizio 1999. Oggi, almeno, sappiamo con certezza quanto fino ad allora potevamo solo supporre, ovvero che la Commissione, così come l'OLAF, l'ufficio per la lotta contro le frodi, possono fare ben poco. Cito un esempio. Nel caso della Costa d'Avorio, nel 1998-1999 si scoprirono varie frodi nel settore sanitario: per anni presidi sanitari, come siringhe monouso o bilance per neonati, erano stati contabilizzati per importi notevolmente superiori al loro effettivo valore. Il danno subito dall'Unione è stato quantificato in 27,4 milioni di euro. Al momento della scoperta della truffa, la Commissione appena insediata proclamò che tale denaro avrebbe dovuto naturalmente rifluire nelle casse europee. Ora, però, sappiamo che i fondi non sono ritornati al Fondo europeo di sviluppo perché – così dichiara la Commissione – non disponevamo degli strumenti giuridici necessari per esigere la restituzione del denaro. In questa sede eviterò di fornire ulteriori dettagli; è tuttavia evidente la difficoltà di intervenire in modo correttivo una volta versato il denaro. Un'ulteriore aggravante è che l'OLAF non dispone nei paesi ACP delle stesse facoltà di controllo di cui gode negli Stati membri dell'Unione, per tacere del fatto che manca anche del personale necessario ad organizzare una lotta capillare contro la frode a partire da Bruxelles. E’ pertanto determinante che si esercitino pressioni affinché gli Stati beneficiari migliorino la gestione dei fondi pubblici nel suo complesso. I paesi che non proteggono da frodi, corruzione e sprechi il denaro dei loro contribuenti, non saranno in grado di tutelare efficacemente nemmeno i fondi provenienti dalle casse comunitarie. Per la Commissione ciò comporta però anche l'impegno a rafforzare la propria presenza negli Stati destinatari - su questo concordo con la relatrice della commissione - non limitandosi tuttavia ad aumentare il numero dei funzionari delle delegazioni, ma rendendo più autorevoli le stesse delegazioni locali. Non dovrebbe essere permesso di eluderle con accordi stipulati direttamente a Bruxelles! Onorevole collega Rühle, rinnovo i miei complimenti per la sua relazione che approveremo con piacere!"@it9 "Mr President, ladies and gentlemen, I would first like to pay Mrs Rühle a compliment. It is clear that her instincts were good when she postponed the discharge for the European Development Funds back in spring. We in the Committee for Budgetary Control had at that point not received any substantial information at all on follow-up measures in connection with cases of fraud discovered in 1999. However, we now very definitely know what we could only assume at that point, and that is that both the Commission and the European Anti-Fraud Office, OLAF, have had to lower their sights. For example, fraud in the health sector in the Ivory Coast was discovered in 1998/1999. Medical equipment including disposable syringes and baby scales had for years been claimed at many times their actual value. The loss was estimated at around EUR 27.4 million. When this case came to light, the, at that time, newly appointed Commission said that this money would of course have to be repaid. We now know that this money has not been returned to the European Development Fund. According to the Commission the reason for this is that it was legally impossible to demand the money back! I do not want to go into any further detail here, but this demonstrates how difficult it is to take corrective action once money has been transferred. Furthermore, in the ACP States, OLAF does not have the same powers of control as it has in the EU Member States, not to mention the fact that it purely and simply does not have the staff to run a comprehensive anti-fraud operation out of Brussels. It is therefore vital for us to exert pressure to ensure that there is a general improvement in the way public money is looked after in the recipient countries. Countries that cannot protect their own tax revenue against fraud, corruption and waste are unlikely to be able to provide effective protection for EU funds. However, for the Commission this also means that it should step up its presence in the recipient countries – and on this point I am in agreement with the rapporteur – but not only by increasing the number of officials in the delegations, but, also, by giving those local delegations more authority. It should not, after all, be possible to circumvent local delegations in practice by coming to special arrangements direct with Brussels. Once again, my heartfelt congratulations on your report, Mrs Rühle. We are very happy to vote for it."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, allereerst wil ik mevrouw Rühle een compliment maken. Zij had dit voorjaar blijkbaar het juiste instinct toen ze voorstelde om deze kwijting voor het Europees Ontwikkelingsfonds uit te stellen. Wij als Commissie begrotingscontrole hadden op dat moment absoluut geen concrete informatie over de maatregelen na de fraudegevallen die in de loop van 1999 waren ontdekt. Intussen weten we tamelijk zeker wat we tot dan toe alleen maar konden vermoeden: de Commissie en ook het Bureau voor Fraudebestrijding OLAF moeten met een heel klein bijltje hakken. Een voorbeeld: in 1989/1999 zijn in de Ivoorkust gevallen van fraude in de gezondheidszorg ontdekt. Medische apparatuur zoals wegwerpnaalden en weegschalen voor baby's waren jarenlang tegen een veelvoud van de werkelijke waarde afgerekend. De schade is geraamd op ongeveer 27,4 miljoen euro. Toen de zaak aan het licht kwam vertelde de toen net benoemde Commissie dat het geld natuurlijk moest worden terugbetaald. Intussen weten we dat het geld niet in de kassa van het Europees Ontwikkelingsfonds terecht is gekomen. De reden daarvoor is - volgens de Commissie - dat er helemaal geen rechtsgrondslag is om het geld terug te eisen! Ik wil niet verder op de details ingaan, maar hieruit blijkt toch wel hoe moeilijk het is om hier nog iets recht te zetten als het geld al is overgemaakt. Daar komt nog bij dat OLAF in de ACS-landen niet dezelfde controlebevoegdheden heeft als in de lidstaten van de Unie. Ik hoef nauwelijks te zeggen dat er doodgewoon niet genoeg personeel is om vanuit Brussel overal de fraude te bestrijden. Daarom moeten we absoluut druk uitoefenen om ervoor te zorgen dat in de ontvangende landen zorgvuldiger met overheidsgeld wordt omgegaan. Landen die hun eigen belastinggeld niet kunnen beschermen tegen fraude, corruptie en verspilling kunnen ook het geld uit de EU niet echt beschermen. Dat betekent voor de Commissie echter ook dat ze in de ontvangende landen sterker aanwezig moet zijn, dat ben ik met de rapporteur eens. Dat kunnen we alleen met meer ambtenaren in de delegaties echter niet bereiken, de plaatselijke delegaties moeten ook meer gezag krijgen. Het is toch onaanvaardbaar dat de delegatie ter plaatse min of meer buitenspel kan worden gezet doordat de eigenlijke afspraken direct met Brussel worden gemaakt? Ik feliciteer u nogmaals van harte met uw verslag, mevrouw Rühle, we zullen er met plezier voor stemmen!"@nl2 "Senhor Presidente, caros colegas, antes de mais quero dirigir um cumprimento à minha colega Rühle. Na Primavera, teve o bom discernimento de adiar a quitação pela gestão do Fundo de Europeu Desenvolvimento. Enquanto Comissão do Controlo Orçamental, não havíamos recebido até então nenhuma informação fiável sobre as medidas tomadas na sequência dos casos de fraude detectados durante o ano de 1999. Desde então, sabemos com certeza o que até então só podíamos suspeitar, isto é, que a Comissão e o Organismo Europeu de Luta Antifraude, OLAF, dispõem de meios de acção muito limitados. Um exemplo: no caso da Costa do Marfim, detectaram-se em 1998/1999 fraudes no sector da saúde. Durante anos facturou-se equipamento médico como, por exemplo, seringas descartáveis ou balanças para bebés a um preço muito superior ao seu valor real. O prejuízo foi calculado em cerca de 27,4 milhões de euros. Quando o caso foi conhecido, a Comissão recém-nomeada disse que esse dinheiro teria naturalmente de ser devolvido. Entretanto sabemos que essas verbas não voltaram às caixas do Fundo Europeu de Desenvolvimento. A razão – segundo a Comissão - é que, juridicamente, não havia qualquer possibilidade de exigir a devolução do dinheiro. Não desejo entrar aqui em pormenores, mas isto mostra a que ponto é difícil recuperar verbas que tenham sido indevidamente pagas. A isto vem juntar-se que, nos Estados ACP, o OLAF não possui os mesmos poderes de controlo que nos Estados-Membros, já para não falar do facto de que falta em absoluto pessoal para pôr de pé, a partir de Bruxelas, uma luta contra a fraude que cubra um vasto território. Por isso, é decisivo que façamos pressão sobre os países beneficiários para que a protecção dos dinheiros públicos seja melhorada de um modo geral. Países que não protegem as suas próprias receitas fiscais face à fraude também não podem proteger eficazmente os fundos das ajudas da UE. Para a Comissão, isto significa também que deve reforçar a sua presença nos países beneficiários – no que estou de acordo com a relatora – mas não só mediante um maior número de funcionários na delegação, mas também mediante uma maior autoridade da delegação no terreno. Não deveria praticamente ser possível escamotear esta delegação, concluindo acordos directamente com Bruxelas. Uma vez mais, felicitações à colega Rühle por este relatório, que aprovaremos com todo o gosto!"@pt11 ". Herr talman, kära kolleger! Först vill jag ge en komplimang till min kollega Rühle. Hon hade uppenbarligen under våren rätt instinkt när hon sköt upp förfarandet för att bevilja Europeiska utvecklingsfonden ansvarsfrihet. Vi hade som budgetkontrollutskott dittills inte alls fått någon rejäl information om följdåtgärderna i samband med de fall av bedrägerier som upptäcktes under år 1999. Nu vet vi hur som helst med bestämdhet det som vi dittills bara kunnat förmoda, nämligen att man från kommissionens sida, men också från OLAF:s sida, byrån för bedrägeribekämpning, bara till en liten del kan komma till rätta med problemen. Ett exempel: När det gäller Elfenbenskusten upptäcktes 1998/1999 bedrägerier inom hälsosektorn. Medicinsk utrustning, exempelvis engångssprutor eller barnvågar, hade i flera år redovisats till många gånger sitt faktiska värde. Skadan beräknades uppgå till cirka 27,4 miljoner euro. När fallet upptäcktes, sades det från den då nytillträdda kommissionen att dessa pengar naturligtvis måste betalas tillbaka. Nu vet vi att pengarna inte flutit tillbaka in i Europeiska utvecklingsfondens kassa. Anledningen till detta enligt kommissionen: Det var juridiskt sett inte möjligt att begära att få pengarna tillbaka! Jag vill inte här gå in på detaljer, men det visar hur svårt det är att göra några ändringar när pengarna redan överförts. Härtill kommer att OLAF i AVS-staterna inte har samma kontrollbefogenheter som i unionens medlemsstater, för att inte tala om att det helt enkelt också saknas personal för att utifrån Bryssel åstadkomma en heltäckande bedrägeribekämpning. Det är därför avgörande att vi sätter press på mottagarstaterna så att skyddet av det allmännas pengar förbättras generellt. Länder som inte skyddar sina egna skattepengar mot bedrägerier, korruption och slöseri, kommer inte heller att kunna skydda medel från EU:s kassa på ett effektivt sätt. För kommissionen betyder detta förvisso också att man skall stärka sin närvaro i mottagarländerna – här är jag ense med föredraganden i utskottet – men inte bara genom ett större antal tjänstemän i delegationen, utan också genom att ge den lokala delegationen mer auktoritet. Det får inte vara möjligt att i praktiken kringgå denna lokala delegation, genom att i slutändan göra överenskommelser direkt med Bryssel. Jag gratulerar än en gång så hjärtligt till detta betänkande, fru Rühle, vi skall gärna rösta för det!"@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Bösch (PSE )"12,7 "in situ"12

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph