Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-23-Speech-2-134"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011023.6.2-134"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Le rapport Goebbels sur les moyens d'éviter les crises monétaires internationales est dans l'ensemble précis, sérieux et raisonnable. On n'en est que plus surpris de ne pas y lire un seul mot sur l'euro et de ne pas y trouver le rappel de l'argument (tellement sérieux) qu'on nous assenait autrefois, selon lequel l'euro, destiné à s'imposer rapidement comme une grande monnaie internationale, allait discipliner le dollar en obligeant les autorités monétaires américaines à abandonner leur "benign neglect". Il est vrai que des analystes dissidents pensaient au contraire qu'un système monétaire international bipolaire dollar/euro (ou tripolaire, si l'on compte le yen) risquait d'être plus instable que l'ancien système unipolaire (ou bipolaire). En tout cas, c'était un débat intéressant, qui aurait dû s'inscrire pleinement dans le champ du rapport Goebbels, avec en outre l'avantage de l'expérience, puisque l'euro est en vigueur depuis bientôt trois ans, au moins sur les marchés internationaux.
Or, le rapporteur évite prudemment cette question. Pourquoi ? Tout simplement parce que la thèse de l'euro stabilisateur comme celle de l'euro déstabilisateur reposaient sur la même hypothèse de base, à savoir que l'euro allait devenir rapidement une seconde monnaie internationale, à côté - sinon à l'égal - du dollar. Ce qui est loin d'être le cas.
Non seulement l'euro n'est pas une grande monnaie, mais il est déprécié, à la limite permanente de la crise de confiance, et son rôle international ne se développe pas. Et, en prime, nous allons vers d'inextricables problèmes entre pays membres ! Si l'Union européenne n'avait pas obéi aux dogmatiques, si nous avions développé progressivement l'Écu tout en respectant les monnaies nationales, le processus aurait été plus sûr et plus simple.
Finalement, l'expérience de ces trois dernières années confirme ce que nous avons toujours pensé : la fausse manœuvre de l'unification monétaire européenne va plutôt faciliter la vie au dollar. La bonne santé de ce dernier, malgré les récents attentats, semble d'ailleurs en apporter une nouvelle preuve. On comprend que le rapporteur n'ait pas envie de s'appesantir sur le sujet."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Goebbels-betænkningen om muligheder for fremover at undgå internationale monetære kriser er i det store og hele præcis, seriøs og fornuftig. Man er kun endnu mere overrasket over, at der ikke står et eneste ord om euroen og over, at man ikke kan finde en gentagelse af det (virkelig seriøse) argument, som man slyngede ud mod os tidligere, nemlig at euroen, der hurtigt skulle gøre sig gældende som en stor international møntfod, ville overvinde dollaren ved at tvinge de amerikanske valutamyndigheder til at afstå fra deres
. Det er rigtigt, at afvigende analytikere derimod mente, at et topolet internationalt monetært system med dollar/euro (eller trepolet, hvis man tæller yen med) kunne risikere at være mere ustabilt end det gamle enpolede (eller topolede) system. Under alle omstændigheder var det en interessant drøftelse, der fuldt ud burde have fundet sted i forbindelse med Goebbels-betænkningen, desuden med en erfaring rigere, for euroen har været i omløb i næsten tre år, i det mindste på de internationale markeder.
Men ordføreren undgår klogt dette spørgsmål. Hvorfor? Simpelthen fordi både teorien om euroen som stabilisator og teorien om euroen som destabilisator er baseret på den samme grundtanke, nemlig at euroen hurtigt ville blive en anden international valuta ved siden af - eller på linje med - dollaren. Dette er langtfra tilfældet.
Ikke blot er euroen ikke nogen betydningsfuld valuta, men den har også tabt i værdi og ligger hele tiden på grænsen til en tillidskrise, og dens internationale rolle udvikler sig ikke. Og nu går vi yderligere håbløse problemer mellem medlemslandene i møde! Hvis EU ikke havde ligget under for dogmatikerne, og hvis vi gradvist havde udviklet ecuen i respekt for de nationale valutaer, havde processen været mere sikker og mere simpel.
Til sidst bekræfter erfaringen fra disse tre sidste år det, som vi altid har ment, nemlig at den dårlige harmonisering af den europæiske valuta snarere vil gøre livet lettere for dollaren. Dollarens styrke på trods af de seneste attentater er tilsyneladende et nyt bevis på dette. Man forstår, hvorfor ordføreren ikke har lyst til at komme nærmere ind på dette emne."@da1
".
Der Bericht Goebbels über die Vermeidung internationaler Währungskrisen ist insgesamt ein präziser, stichhaltiger und angemessener Text. Um so erstaunlicher ist, dass darin kein Wort über den Euro zu finden ist und auch nicht das früher so oft gebrauchte (höchst stichhaltige) Argument wiederholt wird, dass sich der Euro rasch als bedeutende internationale Währung durchsetzen und so den Dollar disziplinieren werde, indem er die amerikanischen Währungsbehörden zwingen würde, ihre Politik des „benign neglect“ aufzugeben. Allerdings vertraten kritische Analysten im Gegensatz dazu schon immer die Auffassung, dass ein bipolares internationales Währungssystem Dollar/Euro oder gar ein tripolares, wenn man den Yen mitzählt, wahrscheinlich instabiler sein würde als das alte unipolare (bzw. bipolare) System. Auf jeden Fall handelt es sich dabei um eine interessante Debatte, die voll und ganz in den Bericht Goebbels gepasst hätte, zumal jetzt schon Erfahrungen vorliegen, da der Euro seit nahezu drei Jahren – zumindest auf den internationalen Märkten – existiert.
Doch der Berichterstatter umgeht vorsichtigerweise diese Frage. Warum? Ganz einfach deswegen, weil die These von der stabilisierenden wie auch der destabilisierenden Wirkung des Euro von der gleichen Grundannahme ausging, nämlich dass der Euro rasch zu einer zweiten internationalen Währung neben, wenn nicht gar gleichwertig zum Dollar werden würde. Doch dies ist bei weitem nicht der Fall.
Der Euro ist nicht nur keine bedeutende Währung, sondern er verliert auch ständig an Wert, so dass ständig eine Vertrauenskrise droht, und seine internationale Rolle kommt kaum zum Tragen. Und als Krönung des Ganzen zeichnen sich unlösbare Probleme zwischen den Mitgliedstaaten ab! Wenn die Europäische Union nicht den Dogmatikern gefolgt wäre, wenn wir den ECU unter Beibehaltung der nationalen Währungen schrittweise ausgebaut hätten, dann wäre alles sicherer und einfacher.
Letztlich bestätigt die Erfahrung dieser drei Jahre die Meinung, die wir immer schon vertreten haben: nämlich dass die falsche Entscheidung zur europäischen Währungsvereinheitlichung dem Dollar das Leben eher erleichtern wird. Dessen gute Gesundheit trotz der jüngsten Anschläge scheint eine weiterer Beleg dafür zu sein. So ist verständlich, dass der Berichterstatter keine Lust hatte, sich näher mit diesen Aspekten zu befassen."@de7
"Η έκθεση Goebbels για τους τρόπους αποφυγής των διεθνών νομισματικών κρίσεων είναι στο σύνολο της ακριβής, σοβαρή και λογική. Κι έτσι, μας προκαλεί ακόμη μεγαλύτερη κατάπληξη το γεγονός ότι δεν κάνει ούτε μία αναφορά στο ευρώ, όπως και ότι δεν επαναλαμβάνει το (τόσο σοβαρό) επιχείρημα που μας τόνιζαν, άλλοτε, σύμφωνα με το οποίο, το ευρώ, έχοντας προορισμό να επιβληθεί σύντομα σαν ένα ισχυρό διεθνές νόμισμα, επρόκειτο να επιβάλει πειθαρχία στο δολάριο, αναγκάζοντας τις αμερικάνικες νομισματικές αρχές να εγκαταλείψουν τις δόλιες τακτικές τους. Είναι αλήθεια ότι αναλυτές με διαφορετική άποψη πίστευαν αντιθέτως, ότι ένα διπολικό διεθνές νομισματικό σύστημα στηριζόμενο στο ευρώ και στο δολάριο (ή τριπολικό, αν συμπεριλάβουμε και το γιεν) κινδύνευε να είναι περισσότερο ασταθές από το προηγούμενο μονοπολικό (ή διπολικό) σύστημα. Εν πάση περιπτώσει επρόκειτο για μια ενδιαφέρουσα προβληματική η οποία θα έπρεπε να αναφέρεται οπωσδήποτε στην έκθεση Goebbels, με το επιπλέον πλεονέκτημα της εμπειρίας, εφόσον το ευρώ έχει τεθεί σε ισχύ εδώ και τρία χρόνια περίπου, τουλάχιστον στις διεθνείς χρηματαγορές.
Όμως ο εισηγητής αποφεύγει επιμελώς αυτό το ζήτημα. Γιατί; Απλούστατα γιατί η άποψη ότι το ευρώ θα λειτουργήσει σταθεροποιητικά όπως και η άποψη ότι το ευρώ θα λειτουργήσει αποσταθεροποιητικά στηρίζονταν στην ίδια βασική υπόθεση, ότι, δηλαδή, το ευρώ θα γινόταν σύντομα το δεύτερο διεθνές νόμισμα, αντίστοιχο – αν όχι ισότιμο – του δολαρίου. Αυτό, όμως, απέχει πολύ από την πραγματικότητα.
Όχι μόνο το ευρώ δεν αποτελεί ισχυρό νόμισμα, αλλά αντιθέτως απαξιώνεται, και λόγω της συνεχούς έλλειψης εμπιστοσύνης, και δεν βελτιώνεται η θέση του σε διεθνές επίπεδο. Και επιπλέον, οδηγούμεθα σε αδιέξοδα στις σχέσεις μεταξύ κρατών μελών! Εάν η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν είχε λειτουργήσει δογματικά, αν είχαμε αναπτύξει προοδευτικά το ECU, σεβόμενοι ταυτόχρονα τα εθνικά νομίσματα, η διαδικασία θα ήταν ασφαλέστερη και απλούστερη.
Τέλος, η εμπειρία αυτών των τριών τελευταίων ετών επιβεβαιώνει τις σκέψεις που κάναμε από παλιά: οι λανθασμένοι χειρισμοί στο θέμα της ευρωπαϊκής νομισματικής ένωσης ευνοούν μάλλον το δολάριο. Η σταθερότητα του τελευταίου, παρά τις πρόσφατες διακυμάνσεις, φαίνεται να παρέχει ακόμη μια απόδειξη γι’ αυτό. Αντιλαμβανόμαστε ότι ο εισηγητής δεν επιθυμεί να εντρυφήσει στο θέμα."@el8
".
The Goebbels report on how to avoid international monetary crises is, on the whole, accurate, reliable and reasonable. We are simply surprised that the report does not mention the euro once and that it does not reiterate the (very serious) argument that has been put forward before, whereby the euro, which is soon to become a major international currency, would control the dollar by forcing the US monetary authorities to abandon their policy of ‘benign neglect’. It is true that the dissident analysts believed, on the other hand, that a dollar/euro bipolar (or tripolar, if you count the yen) international monetary system risked being more unstable than the previous unipolar (or bipolar) system. At any rate, this was an interesting debate, which should have fallen completely within the scope of the Goebbels report, having the added advantage of experience on its side, since the euro has been in circulation for almost three years, on the international currency markets at least.
Yet, the rapporteur carefully avoids this question. Why is this so? Simply because the theory of the euro having a stabilising effect, like that of the euro having a destabilising effect, was based on the same hypothesis, namely that the euro was to quickly become the second international currency, next to, if not equal to, the dollar. This is far from being the case.
Not only is the euro not a major currency, but its value has depreciated, it is permanently on the verge of a crisis of confidence, and its international role is not progressing. And, on top of that, we are heading towards unavoidable problems between the Member States! If the European Union had not obeyed those with dogmatic views, if we had gradually developed the ECU whilst respecting the national currencies, the process would have been safer and more straightforward.
To sum up, the experience of the last three years confirms what we always believed: a wrong move in European monetary unification will actually make life much easier for the dollar. In spite of the recent attacks, the good health of the latter also seems to be further evidence of this. We understand why the rapporteur does not wish to dwell on the subject."@en3
"(FR) El informe Goebbels sobre los medios para evitar las crisis monetarias internacionales es en conjunto preciso, serio y razonable. Por ello resulta más sorprendente no encontrar en él una sola palabra sobre el euro ni encontrar una referencia al argumento (tan serio) que antes nos lanzaban de que el euro, destinado a imponerse rápidamente como gran moneda internacional, iba a disciplinar al dólar obligando a las autoridades monetarias estadounidenses a abandonar su "benign neglect". Es cierto que algunos analistas discrepantes pensaban, por el contrario, que un sistema monetario internacional bipolar dólar/euro (o tripolar, si se cuenta el yen) corría el riesgo de ser más inestable que el antiguo sistema unipolar (o bipolar). En cualquier caso, era un debate interesante, que habría debido inscribirse plenamente en el campo del informe Goebbels, contando además con la ventaja de la experiencia, dado que el euro lleva en vigor casi tres años, al menos en los mercados internacionales.
El caso es que el ponente evita prudentemente esta cuestión. ¿Por qué? Sencillamente porque tanto la tesis del euro estabilizador como la del euro desestabilizador descansaban sobre la misma hipótesis de base, es decir, que el euro iba a convertirse rápidamente en una segunda moneda internacional, al lado del dólar –si no a su misma altura. Algo que está lejos de ser la realidad.
No sólo el euro no es una gran moneda, sino que se ha depreciado, estando constantemente al límite de la crisis de confianza, y su papel internacional no se está desarrollando. Y, para colmo, ¡nos dirigimos hacia inextricables problemas entre países miembros! Si la Unión Europea no hubiese obedecido a los dogmáticos, si hubiésemos desarrollado progresivamente el ecu respetando las monedas nacionales, el proceso habría sido más seguro y sencillo.
Por último, la experiencia de estos tres últimos años confirma lo que hemos pensado siempre: la falsa maniobra de la unificación monetaria europea más bien va a facilitarle la vida al dólar. La buena salud de este último, a pesar de los recientes atentados, parece aportar además una nueva prueba de ello. Se comprende que el ponente no tenga ganas de insistir en el tema."@es12
"Goebbelsin mietintö keinoista välttää kansainvälisiä talouskriisejä on kokonaisuudessaan tarkka, asiallinen ja järkevä. Siksi on sitäkin hämmästyttävämpää, ettei siinä sanota sanakaan eurosta eikä siinä muistuteta meille aiemmin hoettua (ja niin kovin asiallista) väitettä, jonka mukaan euro, josta pitäisi tulla nopeasti tärkeä kansainvälinen valuutta, pistäisi dollarin kuriin pakottamalla Yhdysvaltojen rahaviranomaiset lopettamaan välinpitämättömyytensä. Jotkin toisinajattelevat analyytikot tosin uskoivat, että kaksinapainen kansainvälinen valuuttajärjestelmä dollari/euro (tai kolminapainen, jos jeni lasketaan mukaan) saattaisi olla vielä epävakaampi kuin entinen yksinapainen (tai kaksinapainen) järjestelmä. Kyseessä oli kuitenkin mielenkiintoinen keskustelu, joka olisi pitänyt tuoda kunnolla esiin Goebbelsin mietinnössä siten, että olisi lisäksi tarkasteltu myös saatuja kokemuksia, sillä onhan euro ollut pian kolme vuotta käytössä ainakin kansainvälisillä markkinoilla.
Mietinnössä kuitenkin vältellään varovaisesti tätä kysymystä. Miksi? Yksinkertaisesti siksi, että väite vakauttaja-eurosta kuten väite horjuttaja-eurosta perustuivat samaan lähtöolettamukseen, eli siihen, että eurosta tulisi nopeasti toinen kansainvälinen valuutta dollarin rinnalle tai jopa dollarinveroisena. Näin ei todellakaan ole tapahtunut.
Paitsi, ettei eurosta tullut suurta valuuttaa, sen arvo on alentunut, luottamus siihen on jatkuvasti kriisin partaalla eikä sen kansainvälinen rooli kehity. Kaiken kukkuraksi jäsenvaltiot ovat ajautumassa sekaviin vaikeuksiin keskenään. Olisi ollut varmempaa ja yksinkertaisempaa, jos Euroopan unioni ei olisi totellut dogmaatikkoja, vaan olisimme kehittäneet asteittain ecua kunnioittaen samalla kansallisia valuuttoja.
Kolmena kuluneena vuonna saatu kokemus vahvistaa, mitä olemme aina ajatelleet: Euroopan valuuttojen yhdentymisen vikatikki pikemminkin helpottaa dollarin oloja. Dollarin hyvinvointi viimeaikaisista hyökkäyksistä huolimatta on vain lisätodiste tästä. On helppo ymmärtää, miksei esittelijä halunnut syventyä tähän aiheeseen."@fi5
"La relazione dell’onorevole Goebbles sui modi per evitare le crisi monetarie internazionali nell’insieme è precisa, seria e ragionevole. Ma non si può evitare di essere sorpresi di non leggervi una sola parola sull’euro e di non ritrovarvi nessun accenno all’argomento (tanto serio) che un tempo ci veniva propinato, vale a dire che l'euro, destinato a imporsi rapidamente come una grande moneta internazionale, avrebbe disciplinato il dollaro obbligando le autorità monetarie americane ad abbandonare il loro “
”. E’ vero che taluni analisti dissidenti pensavano invece che un sistema monetario internazionale bipolare dollaro/euro (o tripolare, se si conta lo yen) rischiava di essere più instabile del vecchio sistema unipolare (o bipolare). Comunque il dibattito è stato interessante e avrebbe dovuto rientrare a pieno titolo nella relazione dell’onorevole Goebbels, con il vantaggio, fra l’altro, dell’esperienza, visto che l’euro, almeno sui mercati internazionali, è in vigore ormai da ben tre anni.
Il relatore invece evita prudentemente questo tema. Perché? Semplicemente perché la tesi dell’euro stabilizzatore come quella dell’euro destabilizzatore poggiava sulla stessa ipotesi di base, vale a dire che l’euro sarebbe rapidamente diventato una seconda moneta internazionale, a fianco – se non al pari - del dollaro. Ma siamo ben lungi da questo.
Non solo l’euro non è una grande moneta ma è deprezzata, permanentemente sull’orlo della crisi di fiducia, e il suo ruolo internazionale non si sviluppa. Soprattutto, stiamo avviandoci verso problemi inestricabili fra paesi membri! Se l’Unione europea non avesse obbedito ai dogmatici, se avessimo sviluppato progressivamente l’ecu, pur rispettando le monete nazionali, il processo sarebbe stato più sicuro e più semplice.
Infine, l’esperienza di questi ultimi tre anni conferma ciò che abbiamo sempre pensato: la falsa manovra dell’unificazione monetaria europea più che altro faciliterà la vita al dollaro. La buona salute di questa moneta, malgrado i recenti attentati, sembra, d’altro canto, ancora una volta dimostrata. E’ comprensibile che il relatore non abbia voglia di soffermarsi sul tema."@it9
".
The Goebbels report on how to avoid international monetary crises is, on the whole, accurate, reliable and reasonable. We are simply surprised that the report does not mention the euro once and that it does not reiterate the (very serious) argument that has been put forward before, whereby the euro, which is soon to become a major international currency, would control the dollar by forcing the US monetary authorities to abandon their policy of ‘benign neglect’. It is true that the dissident analysts believed, on the other hand, that a dollar/euro bipolar (or tripolar, if you count the yen) international monetary system risked being more unstable than the previous unipolar (or bipolar) system. At any rate, this was an interesting debate, which should have fallen completely within the scope of the Goebbels report, having the added advantage of experience on its side, since the euro has been in circulation for almost three years, on the international currency markets at least.
Yet, the rapporteur carefully avoids this question. Why is this so? Simply because the theory of the euro having a stabilising effect, like that of the euro having a destabilising effect, was based on the same hypothesis, namely that the euro was to quickly become the second international currency, next to, if not equal to, the dollar. This is far from being the case.
Not only is the euro not a major currency, but its value has depreciated, it is permanently on the verge of a crisis of confidence, and its international role is not progressing. And, on top of that, we are heading towards unavoidable problems between the Member States! If the European Union had not obeyed those with dogmatic views, if we had gradually developed the ECU whilst respecting the national currencies, the process would have been safer and more straightforward.
To sum up, the experience of the last three years confirms what we always believed: a wrong move in European monetary unification will actually make life much easier for the dollar. In spite of the recent attacks, the good health of the latter also seems to be further evidence of this. We understand why the rapporteur does not wish to dwell on the subject."@lv10
"Het verslag-Goebbels over de instrumenten om internationale monetaire crises te voorkomen is in grote lijnen exact, serieus en redelijk. Wel is het verbazingwekkend dat er met geen woord wordt gerept over de euro en dat het (zo serieuze) argument waar wij destijds mee om de oren werden geslagen, namelijk dat de euro spoedig een grote internationale valuta zou worden en de dollar zou “disciplineren”, omdat hij de Amerikaanse monetaire autoriteiten zou dwingen af te stappen van hun “
”. Weliswaar meenden dissidente analisten dat een bipolair internationaal monetair stelsel dollar/euro (of tripolair als wij de yen meetellen) het gevaar in zich droeg van een geringere stabiliteit dan het oude unipolaire (of bipolaire) stelsel. Hoe het ook zij, dit was een interessant debat dat had moeten worden opgepakt in het verslag-Goebbels, zeker nu wij de nodige ervaring hebben opgedaan met de euro, die binnenkort, tenminste op de internationale markten, drie jaar bestaat.
De rapporteur gaat dit vraagstuk echter behoedzaam uit de weg. Waarom? Heel eenvoudig: zowel de stelling van de stabiliserende als die van de destabiliserende invloed van de euro gingen uit van dezelfde hypothese, namelijk dat de euro spoedig een tweede internationale valuta zou worden naast, of zelfs in dezelfde mate als, de dollar. Dit is intussen allerminst het geval.
Niet alleen is de euro thans geen grote valuta, maar hij is gedeprecieerd en voortdurend op de rand van een vertrouwenscrisis, en de internationale rol van de euro komt niet uit de verf. Bovendien krijgen wij een onontwarbare kluwen van moeilijkheden tussen de lidstaten. Als de Europese Unie de dogmatici niet was achternagelopen en als wij stelselmatig de Ecu verder hadden ontwikkeld en de nationale valuta hadden geëerbiedigd, zou het proces zekerder en eenvoudiger zijn geweest.
Tenslotte hebben de afgelopen drie jaar bevestigd wat wij altijd al hadden gedacht: de vergissing van de Europese Monetaire Unie zal het de dollar veeleer gemakkelijker maken. De gezondheid van de dollar, ondanks de recente aanslagen, lijkt dit te bevestigen. Het is begrijpelijk waarom de rapporteur geen zin had om dit thema aan te snijden."@nl2
"O relatório Goebbels sobre a forma de melhorar o funcionamento do sistema monetário internacional e de evitar crises futuras é, no seu conjunto, preciso, sério e razoável. Mais nos surpreende, por isso, não encontrarmos no mesmo qualquer referência ao euro nem qualquer menção do (tão sério) argumento, com que antigamente nos acenavam, de que o euro, destinado a impor-se rapidamente como uma grande moeda internacional, disciplinaria o dólar, obrigando as autoridades monetárias americanas a abandonarem o seu
. É verdade que os analistas dissidentes pensavam, pelo contrário, que um sistema monetário internacional bipolar dólar/euro (ou tripolar, se contarmos com o iene) corria o risco de ser mais instável do que o antigo sistema unipolar (ou bipolar). De qualquer forma, era um debate interessante, que deveria ter-se inscrito totalmente no âmbito do relatório Goebbels, para mais com a vantagem da experiência, pois, em breve, o euro contará já com três anos de existência, pelo menos, nos mercados internacionais.
Ora, o relator evita, prudentemente, esta questão. Porquê? Muito simplesmente porque a tese do euro estabilizador, tal como a do euro desestabilizador, assentava na mesma hipótese de base, a saber: que o euro se tornaria rapidamente uma segunda moeda internacional, paralelamente – senão mesmo em pé de igualdade – ao dólar, o que está longe de ser o caso.
Não só o euro não é uma grande moeda, como está desvalorizado, permanentemente no limiar da crise de confiança, e o seu papel internacional não se desenvolve. Mais, como prémio, caminhamos para problemas insolúveis entre Estados-Membros! Se a União Europeia não tivesse obedecido aos dogmáticos, se tivéssemos desenvolvido progressivamente o ecu, respeitando simultaneamente as moedas nacionais, o processo teria sido mais seguro e mais simples.
Por último, a experiência destes três últimos anos confirma o que sempre pensámos: a manobra ilusória da unificação monetária europeia vai, ao invés, facilitar a vida ao dólar. O vigor desta última divisa, apesar dos recentes atentados, parece, aliás, dar-nos novamente prova disso. Compreende-se que o relator não tenha vontade de se alongar sobre este assunto."@pt11
"Goebbels betänkande om hur vi skall undvika framtida internationella monetära kriser är i sin helhet exakt, seriöst och rimligt. Därför är det så förvånande att det inte står ett ord om euron och att det inte finns en enda hänvisning till det (så seriösa) argumentet man tidigare försökte slå i oss, nämligen att euron som snabbt skulle bli en stor internationell valuta också skulle styra dollarn genom att tvinga de amerikanska valutamyndigheterna att överge sin "benign neglect". Oliktänkande analytiker ansåg tvärtom att ett internationellt valutasystem med de två polerna dollar/euro (eller tre om man räknar yenen) riskerade att bli mer instabilt än det tidigare systemet med bara en (eller två) poler. I vilket fall som helst var det en intressant debatt som i sin helhet borde ha ingått i Goebells betänkande, bl. a. med tanke på fördelen med erfarenheten, eftersom euron gäller sedan snart tre år, åtminstone på de internationella marknaderna.
Men föredraganden undviker klokt denna fråga. Varför? Helt enkelt för att tesen med en euro som stabiliserar, precis som euron som destabiliserar, bygger på samma grundhypotes, nämligen att euron snabbt skulle bli en andra internationell valuta vid sidan av dollarn – eller till och med på samma villkor som dollarn. Det är långtifrån fallet.
Inte nog med att euron inte är en stor valuta – den är också deprecierad, hela tiden på gränsen till en förtroendekris och dess internationella roll utvecklas inte. Vi kommer också att få uppleva krångliga problem mellan medlemsstaterna! Om Europeiska unionen inte hade lytt de dogmatiska, om vi successivt hade utvecklat ecun och samtidigt respekterat de nationella valutorna, skulle processen ha varit säkrare och enklare.
Avslutningsvis bekräftar de tre senaste årens erfarenheter det vi alltid trott: den felaktiga manövern med en gemensam europeisk valuta kommer snarare att göra livet enklare för dollarn. Att dollarn fortfarande är vid god hälsa trots attentaten nyligen verkar vara ett nytt bevis för detta. Man förstår att föredraganden inte har lust att fördjupa sig i frågan."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples