Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-23-Speech-2-033"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011023.3.2-033"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, signora Commissario, signora relatrice, che in generale vi sia l'opportunità e anche la necessità di assicurare un adeguato flusso di informazioni tra impresa e tutti gli
in primo luogo i dipendenti coinvolti nella vita dell'impresa, credo sia cosa ampiamente condivisibile e condivisa. Molto meno condivisibile, invece, sarebbe voler imporre agli Stati, ai singoli Stati membri, soluzioni di coinvolgimento dei lavoratori nelle scelte di gestione, evocando per certi aspetti modelli di cogestione che sono estranei alla tradizione giuridica, oltre che economica, di molti paesi europei, com'è stato notato anche poc'anzi. Per questo ritengo necessario che la direttiva che stiamo esaminando lasci agli Stati membri, come faceva la proposta iniziale della Commissione e come fa la posizione comune del Consiglio, sufficienti margini di manovra nell'individuare la soluzione migliore per soddisfare il principio della necessità di informare i lavoratori.
Molti degli emendamenti, invece, approvati dalla Commissione e presenti nella posizione comune che ci apprestiamo a votare, vanno nella direzione opposta, in particolare gli emendamenti n. 2 e n. 12, che intendono conferire di fatto ai rappresentanti dei lavoratori - ripeto, di fatto - una sorta di diritto di veto sulle decisioni che vengono assunte dalle imprese. Per questo io auspico che il Parlamento non voti gli emendamenti e resti sulla posizione comune del Consiglio.
Infine, voglio fare un'annotazione: l'articolo 3, comma 2 prevede disposizioni specifiche applicabili alle imprese che perseguano fini politici, alle organizzazioni professionali, confessionali, eccetera. Questo significa forse che partiti, sindacati e chiese possono fare ristrutturazioni senza informare i propri dipendenti, mentre le aziende normali devono farlo? Questo mi chiedo."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, fru kommissær, fru ordfører, jeg tror, at der er bred enighed om, at det generelt er hensigtsmæssigt og nødvendigt at sikre en tilstrækkelig informationsstrøm mellem virksomheden og alle de ansatte, først og fremmest de ansatte, der er inddraget i virksomhedens liv. Det ville til gengæld være meget mindre hensigtsmæssigt at påtvinge de enkelte medlemsstater nogle metoder at inddrage arbejdstagerne i ledelsens valg på, der på visse punkter minder om medbestemmelsesmodeller, som ikke har rod i mange europæiske landes juridiske og økonomiske traditioner, sådan som det også blev sagt for lidt siden. Derfor er det efter min mening nødvendigt, at det direktiv, vi behandler i dag, giver medlemsstaterne et tilstrækkeligt spillerum - sådan som Kommissionens oprindelige forslag og Rådets fælles holdning gør - til at finde den bedste løsning, når det gælder om at følge princippet om nødvendigheden af at informere arbejdstagerne.
Mange af de ændringsforslag, som blev godkendt af Kommissionen, og som er medtaget i den fælles holdning, vi nu skal stemme om, går til gengæld i den modsatte retning, navnlig ændringsforslag 2 og 12, der tager sigte på reelt - og jeg gentager reelt - at give arbejdstagernes repræsentanter en slags vetoret med hensyn til de beslutninger, som virksomhederne træffer. Jeg håber således, at Parlamentet ikke vedtager disse ændringsforslag, men holder sig til Rådets fælles holdning.
Endelig har jeg en kommentar til artikel 3, stk. 2, hvor der står, at der gælder specifikke bestemmelser for virksomheder med politiske formål, erhvervsorganisationer, kirkelige organisationer osv. Betyder det måske, at partier, fagforeninger og kirker kan omstrukturere uden at informere deres ansatte, mens almindelige virksomheder er nødt til at gøre dette? Det spørger jeg mig selv om."@da1
"Herr Präsident, Frau Kommissarin, Frau Berichterstatterin! Dass es generell angebracht und auch notwendig ist, einen angemessenen Informationsfluss zwischen dem Unternehmen und allen
in erster Linie den am Unternehmensleben beteiligten Beschäftigten, zu gewährleisten, ist sicherlich weitgehend zustimmungsfähig und wird akzeptiert. Weitaus weniger zustimmungsfähig wäre indessen das Ansinnen, den Staaten, d. h. den einzelnen Mitgliedstaaten, Lösungen für die Mitwirkung der Arbeitnehmer an Managemententscheidungen aufzwingen zu wollen, indem man gewissermaßen Mitbestimmungsmodelle beschwört, die nicht nur der wirtschaftlichen, sondern auch der rechtlichen Tradition vieler europäischer Länder fremd sind, worauf bereits soeben hingewiesen wurde. Deshalb muss die hier von uns geprüfte Richtlinie, wie in dem ursprünglichen Kommissionsvorschlag und dem Gemeinsamen Standpunkt vorgesehen, den Mitgliedstaaten ausreichende Handlungsspielräume für die Ermittlung der Lösung belassen, die dem Grundsatz der notwendigen Unterrichtung der Arbeitnehmer am besten gerecht wird.
Stattdessen gehen viele von der Kommission gebilligte Änderungsanträge, die auch in dem uns zur Abstimmung vorliegenden Gemeinsamen Standpunkt enthalten sind, in die entgegengesetzte Richtung, was insbesondere auf die Änderungsanträge 2 und 12 zutrifft, wonach den Arbeitnehmervertretern
ich wiederhole
eine Art Vetorecht in Bezug auf die von den Unternehmen getroffenen Entscheidungen eingeräumt werden soll. Deshalb hoffe ich, dass das Europäische Parlament den Änderungsanträgen nicht zustimmt und an dem Gemeinsamen Standpunkt des Rates festhält.
Abschließend noch eine Bemerkung: Gemäß Artikel 3 Absatz 2 können spezifische Bestimmungen für Unternehmen und Betriebe vorgesehen werden, die politischen, verbandspolitischen, konfessionellen u. a. Zwecken dienen. Bedeutet das vielleicht, dass Parteien, Gewerkschaften und Kirchen Umstrukturierungsmaßnahmen durchführen können, ohne ihre Beschäftigten darüber zu informieren, während die normalen Unternehmen dies sehr wohl tun müssen? Das frage ich mich."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κυρία Eπίτροπε, κυρία εισηγήτρια, πιστεύω ότι όλοι συμφωνούμε γενικά για τη σκοπιμότητα, ακόμα και για την ανάγκη, να εξασφαλίσουμε επαρκή ροή πληροφοριών μεταξύ των επιχειρήσεων και των συμμετεχόντων σε αυτές, πρώτα από όλα των εργαζομένων που συμμετέχουν στη λειτουργία της επιχείρησης. Πολύ λιγότερο, πιστεύω ωστόσο, θα συμφωνούσαμε να επιβάλουμε στα επιμέρους κράτη μέλη λύσεις σχετικά με τη συμμετοχή των εργαζομένων στις αποφάσεις για τη διαχείριση των επιχειρήσεων, επικαλούμενοι για ορισμένες περιπτώσεις πρότυπα συνδιαχείρησης τα οποία είναι ξένα, όχι μόνο στην οικονομική, αλλά και στη νομική παράδοση πολλών ευρωπαϊκών κρατών, όπως αναφέρθηκε και λίγο πριν. Για το λόγο αυτό θεωρώ αναγκαίο να παρέχει η οδηγία την οποία εξετάζουμε στα κράτη μέλη, όπως έκανε η αρχική πρόταση της Επιτροπής και όπως κάνει η κοινή θέση του Συμβουλίου, επαρκή περιθώρια στην εξεύρεση της καλύτερης λύσης προκειμένου να ικανοποιείται η αρχή της ενημέρωσης προς τους εργαζομένους.
Πολλές από τις τροπολογίες ωστόσο που έκανε δεκτές η Επιτροπή και περιλαμβάνονται στην κοινή θέση για την οποία ετοιμαζόμαστε να ψηφίσουμε, βαδίζουν προς την αντίθετη κατεύθυνση, ιδιαίτερα οι τροπολογίες 2 και 12, οι οποίες αποσκοπούν στην
παροχή στους αντιπροσώπους των εργαζομένων – επαναλαμβάνω
σχεδόν ένα δικαίωμα αρνησικυρίας απέναντι στις αποφάσεις που λαμβάνουν οι επιχειρήσεις. Για το λόγο αυτό ελπίζω να μην ψηφίσει το Κοινοβούλιο υπέρ των τροπολογιών αυτών και να παραμείνει στην κοινή θέση του Συμβουλίου.
Τέλος, θα ήθελα να κάνω ένα σχόλιο: το άρθρο 3, παρ. 2 προβλέπει ειδικές διατάξεις που εφαρμόζονται στις επιχειρήσεις οι οποίες ακολουθούν πολιτικούς στόχους, στις επαγγελματικές και θρησκευτικές οργανώσεις κλπ. Αυτό σημαίνει μήπως ότι τα πολιτικά κόμματα, τα συνδικάτα και οι εκκλησίες μπορούν να πραγματοποιούν αναδιαρθρώσεις χωρίς να πληροφορούν τους εργαζομένους σε αυτά, ενώ οι κοινές επιχειρήσεις οφείλουν να το κάνουν; Αυτό είναι το ερώτημα που θέτω."@el8
"Mr President, Commissioner, rapporteur, the view that it is, in general, appropriate and also necessary to ensure an adequate flow of information between a company and all its stakeholders, especially the employees involved in the life of the company, is, I believe, widely held, including by myself. However, I am not in favour of imposing on the States, the individual Member States, solutions which involve employees in management decisions, on the basis, in some cases, of joint management models which are foreign to the legal and economic traditions of many European countries, as has just been said. I therefore feel that, in line with both the Commission’s initial proposal and the Council’s common position, the directive before us needs to leave the Member States sufficient room for manoeuvre to identify the best way of adhering to the principle of the need to keep employees informed.
However, many of the amendments adopted by the Commission and included in the common position which we are about to put to the vote conflict with this, particularly Amendments Nos 2 and 12, which seek to grant employees’ representatives a sort of
and I repeat
right of veto on decisions taken by companies. I therefore call upon Parliament not to adopt the amendments and to stay with the Council’s common position.
I would like to make one last point: Article 3 (2) lays down specific provisions applying to political associations, trade associations
and religious organisations etc. Does this mean that political parties, trade unions and churches can carry out restructuring without informing their employees, while normal companies are obliged to do so? This is my question."@en3
"(IT) Señor Presidente, señora Comisaria, señora ponente, el hecho de que en general exista la oportunidad y la necesidad de garantizar un flujo de informaciones entre la empresa y todos los que participan en ella, en primer lugar los trabajadores implicados en la vida de la empresa, creo que es algo ampliamente compartible y compartido. Por le contrario, mucho menos compartible sería pretender imponer a los Estados, a cada uno de los Estados miembros, soluciones de participación de los trabajadores en las decisiones de gestión evocando en cierto sentido modelos de cogestión que, como se acaba de comentar, resultan ajenos a la tradición jurídica y económica de muchos Estados europeos. Por esto, considero necesario que la directiva que estamos examinando deje a los Estados miembros, como lo hacía la propuesta inicial de la Comisión y como lo hace la posición común del Consejo, márgenes de maniobra suficientes para encontrar la mejor solución al efecto de satisfacer el principio de necesidad de informar a los trabajadores.
Por contra, muchas de las enmiendas aprobadas por la Comisión y presentes en la posición común que estamos a punto de votar, van en la dirección contraria, en particular las enmiendas 2 y 12 que pretenden atribuir de hecho, repito, de hecho a los representantes de los trabajadores una especie de derecho de veto a las decisiones adoptadas por las empresas. Por esto, confío en que el Parlamento rechace las enmiendas y apoye la posición común del Consejo.
Por último, quiero hacer una observación: el apartado 2 del artículo 3 prevé disposiciones específicas aplicables a las empresas que persigan fines políticos, a las organizaciones profesionales, confesionales, etcétera. ¿Acaso esto supone que los partidos, los sindicatos y las iglesias pueden hacer reestructuraciones sin informar a sus trabajadores, mientras que las empresas normales deben hacerlo? Esto es lo que me pregunto."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa esittelijä, luulen, että voidaan olla yleisesti samaa mieltä siitä, että periaatteessa on mahdollisuus ja myös tarve varmistaa riittävä tiedonkulku yrityksen ja kaikkien asianosaisten, ennen muuta yrityksen toimintaan osallistuvien työntekijöiden, välillä. Paljon vaikeampaa on sen sijaan yhtyä siihen, että valtiot, yksittäiset jäsenvaltiot, halutaan pakottaa ratkaisuihin, jotka koskevat työntekijöiden osallistumista yrityksen hallintoa koskeviin päätöksiin, vaatimalla tietyissä kysymyksissä yhteispäätösmalleja, jotka eivät monissa maissa kuulu oikeus- ja talouselämän perinteeseen, kuten myös hetki sitten huomautettiin. Siksi minusta on välttämätöntä, että käsiteltävänämme olevassa direktiivissä jätetään, kuten komission alkuperäisessä ehdotuksessa ja neuvoston yhteisessä kannassa, jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa määriteltäessä parhaita ratkaisuja työntekijöiden tiedottamistarvetta koskevan periaatteen noudattamiseksi.
Monet niistä tarkistuksista, jotka komissio on hyväksynyt ja jotka sisältyvät yhteiseen kantaan, josta kohta äänestämme, ovat kuitenkin vaikutukseltaan päinvastaisia, etenkin tarkistukset 2 ja 12, joiden tarkoituksena on käytännössä – toistan, käytännössä – antaa työntekijöiden edustajille eräänlainen veto-oikeus yrityksessä tehtäviin päätöksiin. Tästä syystä toivon, että parlamentti ei hyväksy tarkistuksia ja pitäytyy neuvoston yhteisessä kannassa.
Lopuksi haluan esittää huomautuksen: 3 artiklan 2 kohdassa esitetään erityismääräyksiä, joita sovelletaan yrityksiin, joilla on poliittisia päämääriä, ammattijärjestöihin, uskonnollisiin järjestöihin jne. Tarkoittaako tämä ehkä sitä, että puolueet, ammattiliitot ja kirkot voivat tehdä uudelleenjärjestelyjä tiedottamatta niistä työntekijöilleen, mutta tavalliset yritykset eivät? Tätä olen pohtinut."@fi5
"Monsieur le Président, Madame la Commissaire, Madame le Rapporteur, je crois que l'on peut amplement partager l'opinion selon laquelle il est opportun et même nécessaire d'assurer un flux d'informations adéquat entre l'entreprise et tous ceux qui y ont part, et en premier lieu les travailleurs impliqués dans la vie de l'entreprise. Il est beaucoup moins admissible, par contre, que l'on veuille imposer aux États membres, individuellement, des solutions impliquant les travailleurs dans les choix de gestion ; cela rappelle pour certains aspects des modèles de cogestion qui sont étrangers à la tradition juridique, ainsi qu'à la tradition économique, de nombreux pays européens, comme on vient de le faire remarquer. C'est pourquoi j'estime nécessaire que la directive que nous examinons laisse aux États membres des marges de manœuvre suffisantes leur permettant d'identifier de la meilleure solution pour satisfaire au principe de la nécessité d'informer les travailleurs ; c'est ce qui était contenu dans la proposition initiale de la Commission et c'est ce que contient la position commune du Conseil.
En revanche, beaucoup des amendements approuvés par la Commission et présents dans la position commune que nous nous apprêtons à voter vont dans la direction opposée, en particulier les amendements 2 et 12, qui entendent conférer de fait aux représentants des travailleurs - je dis bien : de fait - une sorte de droit de veto sur les décisions qui sont prises par les entreprises. Je souhaite donc que le Parlement ne vote pas ces amendements et en reste à la position commune du Conseil.
Enfin, je voudrais faire une remarque : l'article 3, paragraphe 2, prévoit des dispositions spécifiques applicables aux entreprises qui poursuivent des fins politiques, aux organisations professionnelles, confessionnelles, etc. Cela signifierait-il que les partis, les syndicats et les Églises peuvent procéder à des restructurations sans en informer leurs propres travailleurs, alors que les entreprises normales doivent le faire ? C'est ce que je me demande."@fr6
"Mr President, Commissioner, rapporteur, the view that it is, in general, appropriate and also necessary to ensure an adequate flow of information between a company and all its stakeholders, especially the employees involved in the life of the company, is, I believe, widely held, including by myself. However, I am not in favour of imposing on the States, the individual Member States, solutions which involve employees in management decisions, on the basis, in some cases, of joint management models which are foreign to the legal and economic traditions of many European countries, as has just been said. I therefore feel that, in line with both the Commission’s initial proposal and the Council’s common position, the directive before us needs to leave the Member States sufficient room for manoeuvre to identify the best way of adhering to the principle of the need to keep employees informed.
However, many of the amendments adopted by the Commission and included in the common position which we are about to put to the vote conflict with this, particularly Amendments Nos 2 and 12, which seek to grant employees’ representatives a sort of
and I repeat
right of veto on decisions taken by companies. I therefore call upon Parliament not to adopt the amendments and to stay with the Council’s common position.
I would like to make one last point: Article 3 (2) lays down specific provisions applying to political associations, trade associations
and religious organisations etc. Does this mean that political parties, trade unions and churches can carry out restructuring without informing their employees, while normal companies are obliged to do so? This is my question."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, mevrouw de rapporteur, ik denk dat er brede steun is voor de opvatting dat het in grote lijnen mogelijk en noodzakelijk is te garanderen dat alle belanghebbenden van een onderneming, in de eerste plaats de werknemers, adequaat worden geïnformeerd. Veel minder aanvaardbaar is echter het idee om de afzonderlijke lidstaten te verplichten de werknemers te betrekken bij bestuurlijke beslissingen. In zekere zin roept dat de herinnering op aan medezeggenschapsmodellen die niet tot de juridische en economische traditie van veel Europese landen behoren, zoals we daarnet hebben gehoord. Daarom vind ik dat de onderhavige richtlijn de lidstaten voldoende manoeuvreerruimte moet laten om de beste oplossing te vinden die aan het beginsel van informatie van de werknemers voldoet. Dat was het oorspronkelijke voorstel van de Commissie en ook het gemeenschappelijk standpunt van de Raad.
Veel van de amendementen die door de Commissie zijn overgenomen en in het gemeenschappelijk standpunt waarover we gaan stemmen zijn opgenomen, wijzen daarentegen in de tegenovergestelde richting. Dat geldt met name voor de amendementen 2 en 12. Deze verlenen de werknemersvertegenwoordigers in feite - ik herhaal, in feite - een soort vetorecht op de besluiten van de ondernemingen. Daarom hoop ik dat het Parlement de amendementen niet zal aannemen en bij het gemeenschappelijk standpunt van de Raad zal blijven.
Tot slot wil ik een opmerking maken: in artikel 3, lid 2, worden specifieke bepalingen gegeven voor ondernemingen met politieke doeleinden, beroepsorganisaties, confessionele organisaties enzovoort. Betekent dat soms dat politieke partijen, vakbonden en kerken reorganisaties kunnen doorvoeren zonder hun werknemers te informeren, maar normale bedrijven hun werknemers wel moeten informeren? Dat vraag ik me af."@nl2
"Senhor Presidente, Senhora Comissária, Senhora Relatora, considero amplamente consensual a ideia de que, em geral, é oportuno e mesmo necessário assegurar um adequado fluxo de informações entre a empresa e todos os
todos os interessados, a começar pelos trabalhadores envolvidos na vida da empresa. Muito menos consensual seria, em contrapartida, querer impor aos Estados, a cada um dos Estados-Membros, soluções de envolvimento dos trabalhadores nas decisões de gestão, evocando, para determinados aspectos, modelos de co-gestão estranhos à tradição jurídica e económica de muitos países europeus, como foi também observado há pouco. Por isso, considero necessário que a directiva que estamos a analisar deixe aos Estados-Membros, como fazia a proposta inicial da Comissão e como faz a posição comum do Conselho, margens de manobra suficientes para poderem identificar a solução mais conveniente com vista à satisfação do princípio da necessidade de informar os trabalhadores.
Todavia, muitas das alterações aprovadas pela comissão e presentes na posição comum que vamos votar apontam no sentido oposto, nomeadamente as alterações 2 e 12, que visam conferir de facto aos representantes dos trabalhadores - repito, de facto - uma espécie de direito de veto sobre as decisões tomadas pelas empresas. Por isso espero que o Parlamento não vote favoravelmente as alterações e opte pela posição comum do Conselho.
Finalmente, gostaria de fazer uma observação: o nº 2 do artigo 3º prevê disposições específicas aplicáveis às empresas com fins políticos, às organizações profissionais, confessionais, etc. Quererá isso dizer que os partidos, os sindicatos e as igrejas podem fazer reestruturações sem informar os seus trabalhadores, ao passo que as empresas normais são obrigadas a prestar essa informação? Coloco-me essa questão."@pt11
"Herr talman, fru kommissionär, fru föredragande! Jag tror de flesta kan hålla med om att det i allmänhet kan vara lämpligt och även nödvändigt att garantera ett bra informationsflöde mellan företag och samtliga
i första hand de anställda som tar aktiv del i företagets verksamhet. Däremot skulle det bli betydligt svårare att hålla med om man skall försöka tvinga på staterna, de enskilda medlemsstaterna, lösningar som innebär att anställda skulle vara delaktiga i företagens strategiska beslut, något som i vissa avseenden påminner om kollektiva ledningsmodeller som är främmande för den rättsliga traditionen, förutom den ekonomiska, i många europeiska länder, vilket också påpekades för ett tag sedan. Därför är det nödvändigt att det direktiv som vi behandlar, i likhet med kommissionens ursprungliga förslag och rådets gemensamma ståndpunkt, ger medlemsstaterna tillräckligt manöverutrymme för att komma fram till den bästa lösningen när det gäller att uppfylla kravet att informera de anställda.
Många av de ändringsförslag som godkänts av kommissionen och som förekommer i den gemensamma ståndpunkt som vi skall rösta om går i stället i rakt motsatt riktning Detta gäller framför allt ändringsförslagen 2 och 12, som har för avsikt att ge arbetstagarrepresentanterna en reell – jag upprepar, reell – vetorätt när det gäller beslut som fattas i företaget. Därför hoppas jag att parlamentet inte skall rösta för ändringsförslagen utan hålla fast vid rådets gemensamma ståndpunkt.
Låt mig slutligen göra ett påpekande: artikel 3.2 innehåller specifika föreskrifter för organisationer som har politiska syften, fackförbund, konfessionella organisationer etc. Innebär detta kanske att politiska partier, fackföreningar och kyrkor kan omstrukturera sin verksamhet utan att informera sina anställda, medan vanliga företag måste göra det? Detta frågar jag mig."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Della Vedova (NI )."8,12,9
"de facto"8,10,3,7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples