Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-23-Speech-2-032"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011023.3.2-032"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, lad mig indledningsvis fastslå, at jeg finder det meget vigtigt, at der fastsættes minimumsstander for information og høring af arbejdstagere, men at det er lige så vigtigt, at det gøres på en måde, så det ikke griber forstyrrende ind i allerede eksisterende og velfungerende nationale ordninger. Det har desværre vist sig, at ikke alle medlemslandene har været i stand til at lave retningslinjer for information og høring af arbejdstagere på nationalt plan. Dette ville ellers have været den bedste løsning, når det gælder virksomheder i de enkelte lande, for det er jo her de reelle problemer opstår.
I Rådet er der nu opnået politisk enighed om det reviderede forslag fra det svenske formandskab og den graduerede overgangsordning, som foreslået af Kommissionen. I Danmark har vi ikke nogen direkte lov om information og høring af arbejdstagere. Dette betyder dog ikke, at arbejdstagerne ikke bliver hørt og informeret i Danmark, dette er netop reguleret via samarbejdsaftalerne mellem arbejdsmarkedets parter efter den danske tradition for en udbredt frihed mellem arbejdsmarkedets parter. Kun, når det er strengt nødvendigt, blander regeringen sig. Den danske regering har derfor i Rådet sagt, at den forudsætter, at de gældende samarbejdsaftaler på arbejdsmarkedet i Danmark lever op til direktivets krav, og den danske regering vil i Rådet afgive en erklæring om, at gennemførelsen af direktivet ikke berører eksisterende aftaler på dette område i Danmark, og at gennemførelsen vil ske i fuld respekt for disse, men at det naturligvis vil blive nødvendigt at gennemføre lovgivning for de virksomheder, som ikke er omfattet af de eksisterende samarbejdsaftaler.
Jeg vil gerne spørge Kommissionen, om den er af samme opfattelse som den danske regering. Med andre ord: Kan Kommissionen sikre, at arbejdsmarkedets parter selv får frihed til at indgå og til at opretholde de eksisterende aftaler og procedurer om information og høring af arbejdstagere, sådan som Danmark fik forsikring om det med det kompromis, som blev nået i Rådet i juli? Og så vil jeg gerne takke fru Ghilardotti for, at hun har accepteret, at sanktioner skal fastsættes på det nationale plan. Det er meget vigtigt, at medlemslandene selv fastsætter passende sanktioner, og at det sker gennem aftaler mellem arbejdsmarkedets parter, og at vi tager hensyn til medlemslandenes forskellige systemer. Hvis Parlamentet havde fastholdt den hårde linje, så kunne forslaget være blevet forkastet i Rådet, og det ville være et stort nederlag for de fagbevægelser, som i årevis har kæmpet for arbejdstagernes ret til information og høring."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, ich möchte zunächst feststellen, dass es sehr wichtig ist, Mindestanforderungen für die Unterrichtung und Anhörung von Arbeitnehmern festzulegen, aber dies muss auch so geschehen, dass bereits bestehende und gut funktionierende nationale Regelungen nicht negativ beeinflusst werden. Leider hat es sich gezeigt, dass nicht alle Mitgliedstaaten in der Lage waren, Leitlinien zur Unterrichtung und Anhörung von Arbeitnehmen auf der nationalen Ebene zu erstellen. Dies ist eigentlich die beste Lösung für Unternehmen in den einzelnen Ländern, da ja dort die wirklichen Probleme auftreten.
Im Rat herrscht jetzt politische Einigkeit über den überarbeiteten Entwurf der schwedischen Präsidentschaft und die von der Kommission vorgeschlagene stufenweise Übergangsregelung. In Dänemark gibt es kein spezielles Gesetz über die Unterrichtung und Anhörung von Arbeitnehmern. Das bedeutet jedoch nicht, dass die dänischen Arbeitnehmer nicht unterrichtet oder angehört werden; dies wird vielmehr durch die Tarifverträge zwischen den Sozialpartnern gemäß der dänischen Tradition einer weitgehenden Freiheit auf dem Arbeitsmarkt geregelt. Die Regierung greift nur ein, wenn es unumgänglich ist. Deshalb hat die dänische Regierung im Rat verlauten lassen, dass ihrer Meinung nach die geltenden Kooperationsabkommen auf dem Arbeitsmarkt in Dänemark die Anforderungen der Richtlinie erfüllen, und die dänische Regierung wird im Rat eine Erklärung abgeben, dass sich die Umsetzung der Richtlinie nicht auf bestehende Vereinbarungen in diesem Bereich in Dänemark auswirkt und diese respektiert werden, dass aber der Erlass von Rechtsvorschriften für solche Unternehmen notwendig sein wird, die von den bestehenden Kooperationsabkommen nicht betroffen sind.
Ich möchte die Kommission fragen, ob sie der dänischen Regierung zustimmt. Mit anderen Worten: Kann die Kommission bestätigen, dass die Sozialpartner die Freiheit haben werden, Vereinbarungen und Verfahren zur Unterrichtung und Anhörung von Arbeitnehmern selbst abzuschließen und vorhandene Abkommen beizubehalten, so wie es Dänemark im Rahmen des im Juli im Rat vereinbarten Kompromisses zugesichert wurde? Außerdem möchte ich Frau Ghilardotti dafür danken, dass sie akzeptiert hat, Sanktionen auf nationaler Ebene festlegen zu lassen. Es ist sehr wichtig, dass die Mitgliedstaaten durch Vereinbarungen zwischen den Sozialpartnern selbst geeignete Sanktionen festlegen und dass auf die unterschiedlichen Systeme der Mitgliedstaaten Rücksicht genommen wird. Hätte das Parlament an seiner starren Linie festgehalten, wäre der Entwurf vielleicht im Rat abgelehnt worden, was einer schweren Niederlage für die Gewerkschaften gleichgekommen wäre, die sich jahrelang für das Recht der Arbeitnehmer auf Unterrichtung und Anhörung eingesetzt haben."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, επιτρέψτε μου να ξεκινήσω τονίζοντας ότι θεωρώ πολύ σημαντικό το γεγονός ότι θεσπίζονται ελάχιστα πρότυπα για την ενημέρωση και τη διαβούλευση των εργαζομένων, αλλά είναι εξίσου σημαντικό αυτό να γίνει με τρόπο που δεν θα διαταράξει τα ήδη υπάρχοντα και λειτουργικά εθνικά συστήματα. Δυστυχώς έχει αποδειχθεί ότι δεν ήταν όλα τα κράτη μέλη σε θέση να θεσπίσουν κατευθυντήριες οδηγίες για την ενημέρωση και τη διαβούλευση των εργαζομένων σε εθνικό επίπεδο. Κάτι τέτοιο εξάλλου θα ήταν η καλύτερη λύση όσον αφορά τις επιχειρήσεις κάθε χώρας, διότι είναι σε κάθε συγκεκριμένη χώρα που ανακύπτουν τα πραγματικά προβλήματα.
Το Συμβούλιο πέτυχε τώρα μια πολιτική συμφωνία επί της αναθεωρημένης πρότασης της σουηδικής Προεδρίας και του κλιμακωτού μεταβατικού καθεστώτος που προτάθηκε από την Επιτροπή. Στη Δανία δεν έχουμε άμεσους νόμους ως προς την ενημέρωση και τη διαβούλευση των εργαζομένων. Αυτό ωστόσο δεν σημαίνει ότι δεν γίνεται ενημέρωση και διαβούλευση με τους εργαζομένους στη Δανία, αλλά ότι αυτά ρυθμίζονται μεταξύ των εταίρων της αγοράς εργασίας μέσω των συμβάσεων συνεργασίας, σύμφωνα με τη δανική παράδοση της διευρυμένης ελευθερίας μεταξύ των εταίρων της αγοράς εργασίας. Μόνο σε περιπτώσεις που είναι απολύτως αναγκαίο παρεμβαίνει η κυβέρνηση. Η δανική κυβέρνηση έχει συνεπώς πει στο Συμβούλιο ότι απαιτεί οι συμβάσεις συνεργασίας που ισχύουν στην αγορά εργασίας της Δανίας να πληρούν τις απαιτήσεις της οδηγίας, και η δανική κυβέρνηση θα προβεί σε δήλωση στο Συμβούλιο ότι η εφαρμογή της οδηγίας δεν θα διαταράξει τις υπάρχουσες συμβάσεις στον συγκεκριμένο τομέα στη Δανία και ότι η εφαρμογή της οδηγίας θα γίνει με πλήρη σεβασμό απέναντι στις ισχύουσες συμβάσεις. Φυσικά η νομοθεσία θα χρειαστεί να εφαρμοστεί μόνο για τις εταιρίες που δεν καλύπτονται από τις υπάρχουσες συμβάσεις συνεργασίας.
Θα ήθελα να ρωτήσω την Επιτροπή εάν έχει την ίδια άποψη με τη δανική κυβέρνηση. Με άλλα λόγια, μπορεί η Επιτροπή να εξασφαλίσει ότι οι εταίροι της αγοράς εργασίας θα είναι ελεύθεροι να συνάπτουν και να διατηρήσουν τις υπάρχουσες συμβάσεις και διαδικασίες περί ενημέρωσης και διαβούλευσης των εργαζομένων, όπως η Δανία έλαβε διασφαλίσεις περί αυτού με τον συμβιβασμό που επιτεύχθηκε στο Συμβούλιο τον Ιούλιο; Στη συνέχεια θέλω να ρωτήσω την κ. Ghilardotti εάν έχει δεχτεί ότι οι κυρώσεις θα καθοριστούν σε εθνικό επίπεδο. Είναι πολύ σημαντικό τα κράτη μέλη να καθορίσουν από μόνα τους τις αρμόζουσες κυρώσεις και αυτό να γίνει μέσω των συμβάσεων μεταξύ των εταίρων της αγοράς εργασίας, ενώ συγχρόνως θα ληφθούν υπόψη τα διαφορετικά συστήματα των κρατών μελών. Εάν το Κοινοβούλιο ενέμενε στη σκληρή γραμμή του η πρόταση θα απορριπτόταν από το Συμβούλιο και αυτό θα ήταν μια τεράστια ήττα για τα συνδικαλιστικά κινήματα, τα οποία εδώ και πολλά χρόνια αγωνίζονται για το δικαίωμα των εργαζομένων στην ενημέρωση και τη διαβούλευση."@el8
"Mr President, allow me to begin by stating that I think it very important that minimum standards be set for informing and consulting employees, but that it is just as important that it be done in a way that does not disrupt existing national arrangements that are operating well. It has unfortunately proved that not all Member States have been in a position to draft national guidelines for informing and consulting employees. That would otherwise have been the best solution when it comes to companies in the individual countries, for it is, of course, there, that the real problems arise.
Political unity has now been achieved in the Council concerning the revised proposal from the Swedish Presidency and the graduated transitional arrangement, as proposed by the Commission. In Denmark, we have no direct laws about informing and consulting employees. That does not, however, mean that employees are not consulted and informed in Denmark. This is specifically regulated via cooperation agreements between the social partners in accordance with the Danish tradition of greater freedom between the social partners. Only when it is strictly necessary does the government get involved. The Danish government has therefore stated in the Council that it assumes that the current cooperation agreements in the Danish labour market comply with the directive’s requirements. The Danish government will also issue a statement in the Council to the effect that implementation of the directive will not affect existing agreements in this area in Denmark and that these will be fully respected when implementation takes place, but that it will of course be necessary to enact legislation for those companies not covered by the existing cooperation agreements.
I should like to ask the Commission whether it is of the same view as the Danish government. In other words, is the Commission able to ensure that the social partners themselves are given the freedom to enter into, and maintain, the existing agreements and procedures about informing and consulting employees, just as Denmark was given a similar assurance in connection with the compromise reached by the Council in July? I should also like to thank Mrs Ghilardotti for having agreed that sanctions must be established nationally. It is very important that the Member States themselves should devise appropriate sanctions, that this is done by means of agreements between the social partners and that we take account of the Member States’ different systems. If Parliament had maintained its hard line, the proposal could have been rejected by the Council, and that would have been a major defeat for the unions which, for years, have been campaigning for the right of employees to be informed and consulted."@en3
"(DA) Señor Presidente, permítame iniciar mi intervención recalcando la importancia, en mi opinión, de establecer normas mínimas para la información y consulta de los trabajadores así como de hacer esto de una forma que no cause trastornos en regímenes nacionales ya existentes y fiables. Desgraciadamente, se ha demostrado que no todos los países miembros han podido elaborar directrices para la información y consulta de los trabajadores en el plano nacional. Ésta habría sido la mejor solución cuando se habla de empresas en cada país, pues es aquí donde surgen los verdaderos problemas.
En el Consejo se ha alcanzado ahora un acuerdo político sobre la propuesta revisada de la Presidencia sueca y el régimen transitorio progresivo propuesto por la Comisión. En Dinamarca no contamos con ninguna ley directa sobre la información y consulta de los trabajadores. Tal cosa, sin embargo, no significa que los trabajadores no sean consultados e informados en Dinamarca, esto precisamente está regulado mediante los acuerdos de colaboración entre los interlocutores sociales según la tradición danesa de amplia libertad entre los interlocutores sociales. Sólo cuando es estrictamente necesario interviene el gobierno. El Gobierno danés ha manifestado por tanto en el Consejo que presupone que los acuerdos de colaboración vigentes en el mercado laboral en Dinamarca cumplen los requisitos de la Directiva y el Gobierno danés quiere hacer una declaración en el Consejo sobre que la aplicación de la Directiva no afectará a los acuerdos existentes en este ámbito en Dinamarca y que la aplicación se llevará a cabo con pleno respeto hacia éstos, pero que naturalmente será necesario poner en práctica legislación para las empresas que no están incluidas por los acuerdos de colaboración existentes.
Me gustaría preguntar a la Comisión si es de la misma opinión que el Gobierno danés. En otras palabras: ¿puede la Comisión garantizar que los propios interlocutores sociales tendrán libertad para concluir y mantener los acuerdos y procedimientos existentes sobre información y consulta a los trabajadores tal y como se le aseguró a Dinamarca con el compromiso alcanzado en el Consejo en julio? Y me gustaría dar las gracias a la Sra. Ghilardotti por haber aceptado que las sanciones sean fijadas en el plano nacional. Es muy importante que los propios países miembros fijen sanciones apropiadas y que se haga mediante acuerdos entre los interlocutores sociales y que tengamos en cuanta los diferentes sistemas de los países miembros. Si el Parlamento se hubiera mantenido en la línea dura, la propuesta habría sido rechazada en el Consejo, lo que habría sido una gran derrota para los sindicatos que durante décadas han luchado por el derecho de consulta e información de los trabajadores."@es12
"Arvoisa puhemies, sallikaa minun aluksi todeta, että mielestäni on erittäin tärkeää, että laadimme työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevia vähimmäisstandardeja, mutta pidän yhtä tärkeänä sitä, että sen toteuttamisesta ei ole haittaa jo olemassa olevien ja hyvin toimivien kansallisten järjestelyjen kannalta. Valitettavasti on käynyt ilmi, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole pystyneet luomaan työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevia suuntaviivoja. Se olisi kuitenkin ollut paras ratkaisu, kun kyse on yksittäisissä valtioissa sijaitsevista yrityksistä, koska todelliset ongelmathan syntyvät juuri niissä.
Neuvostossa on nyt päästy poliittiseen yksimielisyyteen puheenjohtajavaltio Ruotsin laatimasta tarkistetusta ehdotuksesta ja siitä asteittaisesta siirtymäkausijärjestelystä, jota komissio ehdotti. Tanskassa ei ole olemassa varsinaista työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevaa lakia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työntekijöiden kuuleminen ja heille tiedottaminen eivät toteutuisi Tanskassa, vaan niitä sääntelevät työmarkkinaosapuolten väliset yhteistyösopimukset sen perinteen mukaisesti, joka koskee työmarkkinaosapuolten välillä vallitsevaa laajaa vapautta. Hallitus puuttuu asioihin vasta silloin, kun se on aivan välttämätöntä. Tanskan hallitus onkin sen vuoksi sanonut neuvostossa, että se edellyttää, että Tanskan nykyiset työmarkkinoita koskevat yhteistyösopimukset ovat direktiivin vaatimusten mukaisia, ja Tanskan hallitus antaa neuvostossa selvityksen siitä, että direktiivin täytäntöönpano ei vaikuta Tanskan nykyisiin tätä asiaa koskeviin sopimuksiin ja että täytäntöönpanossa kunnioitetaan sopimuksia täysin, mutta että lainsäädännön täytäntöönpano on tietenkin välttämätöntä sellaisissa yrityksissä, jotka eivät kuulu nykyisten yhteistyösopimusten piiriin.
Haluaisin kysyä komissiolta, onko se asiasta samaa mieltä kuin Tanskan hallitus. Toisin sanoen: voiko komissio taata, että työmarkkinaosapuolet saavat vapauden solmia sopimuksia ja että ne saavat säilyttää ne nykyiset sopimukset ja menettelyt, jotka koskevat työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan, samaan tapaan kuin Tanskalle vakuutettiin sen sopuratkaisun yhteydessä, jonka neuvosto sai aikaan heinäkuussa? Haluaisin lisäksi kiittää esittelijä Ghilardottia siitä, että hän on hyväksynyt sen, että seuraamukset on säädettävä kansallisella tasolla. On erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot säätävät itse sopivat seuraamukset ja että se tehdään työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten avulla ja että me otamme huomioon jäsenvaltioiden erilaiset järjestelmät. Jos parlamentti olisi pitänyt kiinni tiukasta linjasta, neuvosto olisi voinut hylätä ehdotuksen, ja se olisi ollut suuri tappio niille ammattijärjestöille, jotka ovat vuosikausia taistelleet työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevien oikeuksien puolesta."@fi5
"Monsieur le Président, permettez-moi de déclarer en guise d'introduction qu'il est très important, selon moi, de fixer des normes minimales en matière d'information et de consultation des travailleurs, mais il est tout aussi important de le faire d'une façon qui n'entrave pas les systèmes nationaux existants dont le fonctionnement est adéquat. Il s'est malheureusement avéré que tous les États membres n'ont pas été en mesure de fixer des orientations en matière d'information et de consultation des travailleurs à l'échelon national. Cela aurait été la meilleure solution pour les entreprises des différents États membres, car c'est à ce niveau-là que les problèmes réels apparaissent.
Un accord politique a été conclu au sein du Conseil à propos de la révision de la proposition de la présidence suédoise ainsi qu'à propos du régime de transition progressive proposé par la Commission. Au Danemark, nous ne disposons pas d'une loi directe régissant l'information et la consultation des travailleurs. Cela ne signifie toutefois pas que les travailleurs danois ne soient pas informés ou consultés ; ces choses sont réglementées par le biais d'accords de collaboration conclus entre les partenaires sociaux suivant la tradition danoise, qui octroie un vaste champ d'action aux partenaires sociaux. Le gouvernement n'intervient que si la situation l'exige impérativement. C'est pourquoi le gouvernement danois a déclaré au Conseil qu'il fallait que les accords de collaboration en vigueur sur le marché du travail danois satisfassent aux exigences de la directive et que le gouvernement danois ferait une déclaration au Conseil en vertu de laquelle l'application de la directive ne concerne pas les accords existant au Danemark dans ce secteur et que ladite application se ferait dans le plus strict respect de ces accords, mais qu'il faudrait évidemment mettre en œuvre une législation pour les entreprises qui ne sont pas concernées par les actuels accords de collaboration.
Je voudrais demander à la Commission si elle est du même avis que le gouvernement danois. En d'autres termes : la Commission peut-elle garantir que les partenaires sociaux sont libres de conclure et de conserver les accords et procédures existants en matière d'information et de consultation des travailleurs, à l'instar de l'assurance donnée au Danemark à cet égard à l'occasion du compromis conclu au sein du Conseil en juillet ? Je voudrais enfin remercier Mme Ghilardotti d'avoir accepté que les sanctions soient déterminées à l'échelon national. Il est essentiel que les États membres eux-mêmes puissent déterminer les sanctions adéquates et que cela se passe en concertation avec les partenaires sociaux tout en prenant en considération la diversité des systèmes des États membres. Si le Parlement avait maintenu une ligne dure, la proposition aurait peut-être été rejetée par le Conseil, ce qui aurait constitué un terrible revers pour les mouvements syndicaux, qui luttent depuis des années pour le droit des travailleurs à être consultés et informés."@fr6
"Signor Presidente, desidero innanzi tutto sottolineare che reputo molto importante fissare
minimi per l’informazione e la consultazione dei lavoratori, ma è altrettanto importante che ciò avvenga con modalità che non perturbino regimi nazionali già esistenti e ben funzionanti. Purtroppo è dimostrato che non tutti gli Stati membri sono stati capaci di elaborare orientamenti per l’informazione e la consultazione dei lavoratori a livello nazionale. Sarebbe stata questa, invece, la situazione migliore per le imprese nei singoli paesi, visto che è a questo livello che si pongono i problemi concreti.
Ora il Consiglio ha raggiunto un accordo politico sulla proposta modificata della Presidenza svedese e sui periodi transitori graduali, secondo la proposta della Commissione. In Danimarca non esiste una vera e propria legge sull’informazione e la consultazione dei lavoratori: ciò però non significa che in Danimarca i lavoratori non siano informati e consultati, in quanto tale materia è regolamentata da accordi di cooperazione conclusi tra le parti sociali conformemente alla tradizione danese di diffusa libertà tra le parti sociali. Solo quando è strettamente necessario i governi intervengono. Pertanto, il governo danese ha affermato al Consiglio di ritenere che gli accordi di cooperazione vigenti sul mercato del lavoro in Danimarca siano conformi ai criteri della direttiva; il governo danese pronuncerà una dichiarazione in sede di Consiglio nel senso di indicare che l’applicazione della direttiva lascia impregiudicati gli accordi vigenti in materia in Danimarca e che l’attuazione della medesima avverrà nel pieno rispetto di tali accordi, ma che evidentemente si renderà necessaria una legislazione per le imprese che non sono incluse negli accordi esistenti.
Desidero chiedere alla Commissione se condivide la posizione del governo danese. In altri termini: la Commissione può garantire che le parti sociali abbiano la libertà di concludere e mantenere in vigore gli accordi e le procedure vigenti in materia di informazione e consultazione dei lavoratori, come era stato garantito alla Danimarca con il compromesso concluso in sede di Consiglio a luglio? E infine vorrei ancora una volta ringraziare la onorevole Ghilardotti per aver accettato che le sanzioni siano definite a livello nazionale. E’ molto importante che siano gli Stati membri a definire le sanzioni adeguate e che ciò avvenga di concerto con le parti sociali, e che si tenga conto dei diversi sistemi esistenti negli Stati membri. Se il Parlamento avesse mantenuto la linea dura, la proposta sarebbe stata respinta al Consiglio e ciò avrebbe segnato una cocente sconfitta per i sindacati che da anni si battono per il diritto dei lavoratori all’informazione e alla consultazione."@it9
"Mr President, allow me to begin by stating that I think it very important that minimum standards be set for informing and consulting employees, but that it is just as important that it be done in a way that does not disrupt existing national arrangements that are operating well. It has unfortunately proved that not all Member States have been in a position to draft national guidelines for informing and consulting employees. That would otherwise have been the best solution when it comes to companies in the individual countries, for it is, of course, there, that the real problems arise.
Political unity has now been achieved in the Council concerning the revised proposal from the Swedish Presidency and the graduated transitional arrangement, as proposed by the Commission. In Denmark, we have no direct laws about informing and consulting employees. That does not, however, mean that employees are not consulted and informed in Denmark. This is specifically regulated via cooperation agreements between the social partners in accordance with the Danish tradition of greater freedom between the social partners. Only when it is strictly necessary does the government get involved. The Danish government has therefore stated in the Council that it assumes that the current cooperation agreements in the Danish labour market comply with the directive’s requirements. The Danish government will also issue a statement in the Council to the effect that implementation of the directive will not affect existing agreements in this area in Denmark and that these will be fully respected when implementation takes place, but that it will of course be necessary to enact legislation for those companies not covered by the existing cooperation agreements.
I should like to ask the Commission whether it is of the same view as the Danish government. In other words, is the Commission able to ensure that the social partners themselves are given the freedom to enter into, and maintain, the existing agreements and procedures about informing and consulting employees, just as Denmark was given a similar assurance in connection with the compromise reached by the Council in July? I should also like to thank Mrs Ghilardotti for having agreed that sanctions must be established nationally. It is very important that the Member States themselves should devise appropriate sanctions, that this is done by means of agreements between the social partners and that we take account of the Member States’ different systems. If Parliament had maintained its hard line, the proposal could have been rejected by the Council, and that would have been a major defeat for the unions which, for years, have been campaigning for the right of employees to be informed and consulted."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, laat ik ter inleiding duidelijk maken, dat ik het van groot belang acht dat er minimumnormen voor informatie en raadpleging van de werknemers worden vastgesteld, maar dat het minstens zo belangrijk is, dat dat op een dusdanige manier geschiedt, dat het geen storend effect heeft op reeds bestaande en goed functionerende nationale regelingen. Helaas is gebleken dat niet alle lidstaten is staat zijn geweest om richtsnoeren voor informatie en raadpleging van werknemers op nationaal niveau op te stellen. Dit zou anders de beste oplossing zijn geweest als het gaat om bedrijven in de afzonderlijke landen, want het is immers hier dat de werkelijke problemen ontstaan.
In de Raad is nu politieke overeenstemming bereikt over het herziene voorstel van het Zweedse voorzitterschap en de geleidelijke overgangsregeling die door de Commissie is voorgesteld. In Denemarken hebben we niet direct een wet op informatie en raadpleging van werknemers. Dat betekent echter niet, dat de werknemers in Denemarken niet geraadpleegd en geïnformeerd worden, dit is juist geregeld via samenwerkingsovereenkomsten tussen de sociale partners conform de Deense traditie van een verreikende vrijheid tussen de sociale partners. Slechts als dat strikt noodzakelijk is, mengt de regering zich daarin. De Deense regering heeft daarom in de Raad naar voren gebracht, dat zij veronderstelt dat de geldende samenwerkingsovereenkomsten op de arbeidsmarkt in Denemarken voldoen aan de eisen van de richtlijn, en de Deense regering zal in de Raad een verklaring afleggen over het feit dat de toepassing van de richtlijn niet van invloed is op bestaande overeenkomsten op dit gebied in Denemarken en dat de toepassing zal geschieden met volledige eerbiediging hiervan, maar dat het natuurlijk noodzakelijk zal zijn wetgeving te maken voor die bedrijven die niet onder de bestaande samenwerkingsovereenkomsten vallen.
Ik wil de Commissie graag vragen of zij dezelfde opvatting heeft als de Deense regering. Met andere woorden: kan de Commissie garanderen, dat de sociale partners zelf de vrijheid krijgen om de bestaande overeenkomsten en procedures over informatie en raadpleging van werknemers af te sluiten en aan te houden, op de wijze waarop Denemarken daarover de verzekering kreeg met het compromis dat in juli in de Raad werd bereikt? En dan wil ik graag mevrouw Ghilardotti bedanken voor het feit dat zij geaccepteerd heeft dat sancties op nationaal niveau moeten worden ingesteld. Het is bijzonder belangrijk, dat de lidstaten zelf passende sancties instellen, alsmede dat dat geschiedt via overeenkomsten tussen de sociale partners en dat wij rekening houden met de verschillende systemen van de lidstaten. Als het Parlement had vastgehouden aan de harde lijn, was het voorstel wellicht verworpen in de Raad en dat zou een grote nederlaag zijn geweest voor de vakbewegingen, die al jaren voor het recht van de werknemers op informatie en raadpleging strijden."@nl2
"Senhor Presidente, permita-me, a título introdutório, deixar bem claro que considero muito importante a fixação de normas mínimas para a informação e consulta dos trabalhadores, mas é tão importante ou mais que a informação e consulta se concretize de forma a não interferir nos regimes nacionais em vigor que estão a funcionar bem. Infelizmente ficou provado que nem todos os Estados-Membros lograram estabelecer directrizes para a informação e consulta dos trabalhadores a nível nacional. Esta teria, porventura, sido a solução mais positiva para as empresas nos Estados-Membros individuais, pois é nas empresas que surgem os problemas reais.
Foi alcançado agora um acordo político no Conselho relativamente à proposta revista, apresentada pela Presidência sueca, e ao regime transitório gradual, proposto pela Comissão. Na Dinamarca não existe uma lei propriamente dita sobre a informação e consulta dos trabalhadores. No entanto, isso não significa que os trabalhadores não sejam informados e consultados, este aspecto está justamente consagrado nos acordos colectivos entre os parceiros sociais, de acordo com a tradição dinamarquesa sobre a ampla liberdade que lhes assiste nesta matéria. O Governo apenas intervém se for expressamente necessário. Por esse motivo, o Governo dinamarquês comunicou, no Conselho, que considera que os acordos colectivos em vigor na Dinamarca cumprem os requisitos da Directiva, estando o Governo dinamarquês na disposição de declarar que a execução da directiva não irá afectar os acordos dinamarqueses neste domínio, e que a execução da directiva irá respeitar integralmente os acordos referidos, embora seja naturalmente necessário aplicar a legislação nas empresas que não estão abrangidas por acordos colectivos de trabalho.
Gostaria de perguntar à Comissão se partilha do mesmo entendimento que o Governo dinamarquês. Por outras palavras, poderá a Comissão assegurar que os parceiros sociais irão ter liberdade para celebrar e manter os acordos e os procedimentos existentes, no que diz respeito à informação e consulta dos trabalhadores, tal como foi prometido à Dinamarca por ocasião do compromisso alcançado no Conselho em Julho? Gostaria ainda de agradecer à senhora deputada Ghilardotti por ter aceite que as sanções devem ser estabelecidas no plano nacional. É muito relevante que os próprios Estados-Membros possam estabelecer as sanções que considerem adequadas, através de acordos entre os parceiros sociais, e que se tome em consideração os sistemas existentes nos diferentes Estados-Membros. Caso o Parlamento tivesse mantido a linha dura, a proposta poderia ter sido recusada no Conselho, o que teria representado uma grande derrota para o movimento sindical que luta há anos pelo direito dos trabalhadores à informação e consulta."@pt11
"Herr talman! Låt mig inledningsvis slå fast att jag finner det mycket viktigt att vi fastställer minimistandarder för information och samråd för arbetstagare, men att det är lika viktigt att det görs på ett sådant sätt att det inte stör redan befintliga och välfungerande nationella ordningar. Det har tyvärr visat sig att inte alla medlemsländer varit i stånd att utarbeta riktlinjer för information och samråd för arbetstagare på det nationella planet. Detta skulle annars ha varit den bästa lösningen vad gäller verksamheter i de enskilda länderna, för det är ju här de verkliga problemen uppstår.
I rådet har nu nåtts politisk enighet om det omarbetade förslaget från det svenska ordförandeskapet och om den anpassade övergångsordning som föreslagits av kommissionen. I Danmark har vi inte någon direkt lag vad gäller information och samråd för arbetstagare. Detta innebär dock inte att arbetstagarna inte rådfrågas och informeras i Danmark. Detta regleras via samarbetsavtalen mellan arbetsmarknadens parter i enlighet med den danska traditionen som ger stor frihet i förhållandet mellan parterna. Regeringen ingriper endast när det är absolut nödvändigt. Den danska regeringen har därför i rådet sagt att den förutsätter att de gällande samarbetsavtalen på den danska arbetsmarknaden lever upp till direktivets krav. Den danska regeringen kommer i rådet att avge ett uttalande om att genomförandet av direktivet inte skall beröra befintliga avtal på detta område i Danmark, utan ske med full respekt för dessa. Men att det naturligtvis kommer att bli nödvändigt att genomföra lagstiftning för de verksamheter som inte omfattas av de befintliga samarbetsavtalen.
Jag skulle vilja fråga kommissionen om den är av samma uppfattning som den danska regeringen. Jag undrar med andra ord om kommissionen kan garantera att arbetsmarknadens parter får frihet att själva ingå och upprätthålla befintliga avtal och förfaranden angående information och samråd för arbetstagare, precis som Danmark fick försäkran om detta i och med den kompromiss som i juli nåddes i rådet. Jag vill också tacka Ghilardotti för att hon godkänt att sanktioner skall fastställas på nationell nivå. Det är mycket viktigt att medlemsländerna själva fastställer lämpliga sanktioner, att det sker genom avtal mellan arbetsmarknadens parter, och att vi tar hänsyn till medlemsländernas olika system. Om parlamentet hade hållit fast vid den hårda linjen kunde förslaget ha förkastats i rådet, vilket hade inneburit ett stort nederlag för de fackföreningsrörelser som i åratal har kämpat för arbetstagarnas rätt till information och samråd."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Sandbæk (EDD )."1,8,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples