Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-22-Speech-1-121"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-10-22"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Kansainvälinen valuuttajärjestelmä4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20011022.8.1-121"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-10-22-Speech-1-1224
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, en primer lugar, quiero felicitar al Sr. Goebbels por su informe. Es un informe que se lee con interés y que profundiza para intentar avanzar en los distintos temas que plantea. Creo que su resolución es informada y equilibrada. En nuestra opinión, constituye una contribución constructiva a un debate político fundamental y además llega en un buen momento. Es cierto que no debemos darnos por satisfechos con todo esto. Yo creo que todavía quedan muchas cosas por hacer y, en su informe, el Parlamento apunta en la dirección correcta. Desde el punto de vista de la Comisión es absolutamente aceptable su opinión de que debemos asegurarnos de que el sector privado participe plenamente en la resolución y gestión de las crisis financieras. No es sólo un problema de reparto justo de responsabilidades en tiempos de crisis, es también la implicación adecuada y sistemática del sector privado, que es fundamental para la eficaz prevención de las crisis, evitando las acumulaciones de situaciones de riesgo peligrosas y, en último término, insostenibles. En este sentido, tomo nota de su llamamiento para que la Comisión considere la viabilidad de introducir cláusulas de acción colectiva sobre instrumentos financieros tales como las obligaciones. Usted sabe, como yo, que esta posición no es totalmente compartida por los Estados miembros, pero sí es un punto de vista que la Comisión defiende, como también defendemos todas las referencias a la lucha contra la financiación del terrorismo. Los atentados del 11 de septiembre han puesto en primera línea los abusos del sistema financiero por parte de los terroristas. Por parte de la Comisión se han adoptado ya algunas medidas. Ustedes mismos han colaborado de forma eficiente en la finalización del proceso de codecisión de la segunda Directiva sobre blanqueo de capitales. Sin embargo, creo que hay que seguir adelante. Estamos en el principio de un proceso, que será largo, y habrá que continuar trabajando en esta dirección en los próximos meses. Es importante progresar rápidamente en cada una de las propuestas que contienen instrumentos útiles para la lucha contra la financiación del terrorismo. Quiero hacer un breve comentario sobre un punto que siempre es objeto de una cierta frustración entre nosotros: la representación exterior de la Unión Europea. En la exposición de motivos de la propuesta de resolución, se hace referencia a la singular ausencia de Europa en el debate sobre una nueva arquitectura financiera. Critican ustedes que las iniciativas aisladas de algunos Estados miembros no llegan a plasmarse en una política europea. Por parte de la Comisión no podemos sino compartir totalmente su diagnóstico. ¿Cuál es la respuesta? ¿Qué podríamos hacer? ¿Cómo podríamos mejorar la situación? Yo creo que no se trata sólo de mejorar la coordinación y hablar con una sola voz. Es verdad que el lanzamiento de la Unión Económica y Monetaria ha transformado los fundamentos de las relaciones financieras y monetarias en el ámbito mundial, pero el modo en que seguimos abordando estas cuestiones en las principales organizaciones y foros, incluido el Fondo Monetario y el G7, sigue basándose en gran medida en una concepción puramente nacional. Por lo tanto, no puedo sino estar de acuerdo en la necesidad de avanzar. Veo muy difícil que podamos formular una verdadera política en este campo si no expresamos con claridad nuestras posiciones europeas como tales a nivel mundial. Y eso implica una representación exterior de nuestros intereses de forma más correcta y definida. Soy consciente, sin embargo, de que va a ser muy difícil avanzar en esta dirección si no avanzamos previamente en la sustancia. Yo creo que centrar la batalla únicamente en nuestra forma de representación en el exterior no es tan importante como definir nuestras propias posiciones y conseguir políticas coordinadas en el exterior. Esos dos pasos deben hacerse en la misma dirección y en paralelo. Y en esos puntos el Parlamento contará siempre con la Comisión para seguir avanzando. El debate sobre cómo lograr un sistema monetario y financiero internacional que funcione mejor ocupa el centro de nuestra misión de dar una respuesta a la globalización. Los flujos de capital privado -y se aprecia esta visión también en su informe- son la principal fuente de crecimiento, de prosperidad y de productividad. Si nuestro objetivo es que los países, tanto los desarrollados como los en vías de desarrollo, puedan compartir plenamente los beneficios de la globalización, no veo alternativa mejor que la integración de los mercados financieros y su funcionamiento. Unos mercados financieros amplios, profundos, líquidos, van a traer consigo una mayor facilidad en cuanto a la financiación de la inversión y esto va a permitir a los operadores económicos diversificar mejor sus riesgos. Una situación de este tipo resultará beneficiosa para aquellas operaciones que, de otro modo, resultarían excesivamente arriesgadas para los inversores internacionales y se beneficiarán de ello no sólo los países en desarrollo, sino también las pequeñas y medianas empresas de nuestros países. Los beneficios económicos originados por la globalización financiera son el resultado de la intensificación de los vínculos de internalización entre los mercados y los operadores. Por la propia naturaleza de estos vínculos, las perturbaciones que en una economía moderna se transmiten como consecuencia de este proceso de globalización son más rápidas, precisamente por la desaparición de las fronteras que existían hace veinte años. Es verdad que, entre los riesgos con los que nos vamos a tropezar, va a haber mercados financieros con una excesiva volatilidad de tipos de cambio y de precios en los activos. Se puede producir un efecto "contagio" entre unos países y otros y existe la posibilidad de oscilaciones en los flujos de capital. Es cierto que en el entorno de la Unión Económica y Monetaria hemos estimulado la estabilidad y el crecimiento mediante políticas macroeconómicas y reformas estructurales, ingredientes fundamentales para conseguir la fortaleza en nuestra economía y evitar esas turbulencias financieras o, mejor, luchar contra ellas. La Unión Económica y Monetaria contribuye así a reforzar la estabilidad del contexto internacional en nuestra zona. Pero es verdad que se han planteado algunas otras alternativas a nivel mundial. Comparto la tesis del Sr. Goebbels en su informe. Creo que no hay panaceas en el desafío de consolidar el sistema financiero global. Este punto queda muy patente en el informe y espero que su resolución sea leída no sólo por aquellos a quienes se dirige oficialmente este documento y que se ocupan de estos temas profesionalmente, sino también por quienes sienten inquietud -legítima- por el rumbo del proceso de integración económica y financiera internacional. Los problemas y desafíos que trae consigo la integración de los mercados financieros deben abordarse en un contexto más amplio, tal como se hace en su informe y tal como nosotros, desde el punto de vista de la Comisión, pretendemos hacer en el estudio que el Ecofin de Lieja nos ha encargado sobre las respuestas a los desafíos de la globalización y que pretendemos presentar en el mes de febrero. ¿Qué se ha producido en los últimos años? Yo creo que desde las crisis asiáticas se ha avanzado de forma sustancial. Se han hecho esfuerzos para mejorar las condiciones macroeconómicas. Las economías hoy son más resistentes a las turbulencias externas. Cada vez son más los países que por su propio interés se adhieren a códigos y normas acordadas internacionalmente para tener mayor transparencia en sus economías. Los ministros del G7 y el Fondo Monetario han avanzado en algunos campos significativos. Podemos pensar en las instituciones financieras internacionales, por ejemplo, que hoy también son claramente más transparentes en sus actuaciones: el propio Fondo Monetario Internacional ha reforzado su capacidad y está refinando sus instrumentos para que le permitan analizar, evaluar y supervisar la estabilidad del sistema financiero de manera más eficiente. Y también creo que se ha mejorado sustancialmente la coordinación entre las distintas autoridades nacionales de supervisión."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, allerførst vil jeg gerne lykønske hr. Goebbels med betænkningen. Det er en betænkning, som man læser med interesse, og som går i dybden i forsøget på at skabe fremskridt inden for de forskellige områder, som den behandler. Jeg tror, at dens beslutning er oplyst og velafbalanceret. Efter vores mening udgør den et konstruktivt bidrag i en grundlæggende politisk debat, og så kommer den endvidere på et godt tidspunkt. Det er sandt, at vi ikke bør stille os tilfredse med alt dette. Jeg mener, at der stadig er meget, som skal gøres, og Parlamentet peger i den rigtige retning med sin betænkning. Fra Kommissionens synspunkt er opfattelsen af, at vi bør sikre os, at den private sektor deltager fuldt ud i beslutningen og styringen af de økonomiske kriser, absolut acceptabel. Det er ikke kun et spørgsmål om retfærdig fordeling af ansvaret i krisetider, men også et spørgsmål om den private sektors relevante og systematiske deltagelse, som er altafgørende for effektivt at forebygge kriserne og forhindre ophobning af farlige risikosituationer, som i sidste ende er uholdbare. I denne forbindelse hæfter jeg mig ved Deres opfordring til, at Kommissionen overvejer gennemførligheden af kollektive klausuler, der forpligter til handling, om økonomiske instrumenter som obligationer. De ved som jeg, at denne holdning ikke deles fuldt ud af alle medlemsstater, men det er et synspunkt, som Kommissionen går ind for, ligesom vi går ind for alle henvisninger til bekæmpelse af finansieringen af terrorismen. Attentaterne den 11. september har bragt terroristernes misbrug af finanssystemet frem i første række. Kommissionen har allerede truffet nogle foranstaltninger. De har selv samarbejdet effektivt ved afslutningen af den fælles beslutningsprocedure af det andet direktiv om hvidvaskning af penge. Imidlertid mener jeg, at vi må fortsætte fremad. Vi befinder os i starten af en proces, som vil blive lang, og vi må fortsætte med at arbejde os frem i denne retning i de næste måneder. Det er vigtigt at handle hurtigt i forbindelse med hvert eneste af de forslag, som indeholder nyttige instrumenter til bekæmpelse af finansieringen af terrorismen. Jeg vil gerne komme med en kort bemærkning til et punkt, som altid er genstand for en vis frustration hos os, nemlig EU's eksterne repræsentation. I beslutningsforslagets begrundelse henvises der til Europas påfaldende fravær i debatten om den nye finansielle arkitektur. De kritiserer, at enkelte staters isolerede initiativer ikke udmøntes i en europæisk politik. Fra Kommissionens side deler vi fuldt ud Deres diagnose. Hvad er svaret? Hvad kan vi gøre? Hvordan kan vi forbedre situationen? Jeg tror ikke, det kun drejer sig om at forbedre koordinationen og tale med én stemme. Det er sandt, at lanceringen af Den Økonomiske og Monetære Union har ændret fundamenterne for de finansielle og monetære forbindelser på verdensplan, men den måde, hvorpå vi tackler disse spørgsmål i de store organisationer, herunder Valutafonden og G7, er stadig i stor udstrækning baseret på en helt igennem national opfattelse. Derfor kan jeg kun være enig i, at det er nødvendigt at skabe fremskridt. Jeg tror, det bliver meget vanskeligt at formulere en virkelig politik på dette område, hvis vi ikke klart giver udtryk for vores europæiske holdninger som sådan på internationalt plan. Og dette indebærer en ekstern repræsentation af vores interesser på en mere korrekt og veldefineret måde. Jeg er dog klar over, at det vil blive meget vanskeligt at skabe fremskridt i denne retning, hvis vi ikke forinden skaber fremskridt i sagens kerne. Jeg tror ikke, det er så vigtigt at koncentrere kampen udelukkende omkring vores eksterne repræsentation som at definere vores egne holdninger og skabe koordinerede eksterne politikker. Disse to skridt bør tages i samme retning og parallelt. Og på disse punkter kan Parlamentet altid regne med Kommissionens støtte til fortsat fremskridt. Forhandlingen om, hvordan vi opnår et bedre fungerende internationalt monetært og finansielt system, står i centrum for vores svar på globaliseringen. De private kapitalstrømme - og denne vision er også medtaget i betænkningen - er den primære kilde til vækst, fremgang og produktivitet. Hvis vores mål er, at landene, både de industrialiserede og udviklingslandene, fuldt ud skal dele globaliseringens fordele, ser jeg intet bedre alternativ end en integration af finansmarkederne og deres funktion. Brede, dybtgående og likvide finansmarkeder vil medføre større smidighed i finansieringen af investeringerne, og dette vil give de økonomiske aktører mulighed for bedre at sprede risikoen. En sådan situation vil være fordelagtig for de transaktioner, som ellers ville være for risikofyldte for de internationale investorer, og dette vil være til fordel ikke kun for udviklingslandene, men også for de små og mellemstore virksomheder i vores lande. Den finansielle globaliserings økonomiske fordele er resultatet af en intensivering af de internationale bånd mellem markeder og aktører. På grund af disse bånds egenskaber sker de omvæltninger, som en moderne økonomi udsættes for som følge af denne globaliseringsproces, hurtigere, netop fordi de grænser, der eksisterede for 20 år siden, er forsvundet. Det er sandt, at blandt de risici, som vi vil stå over for, vil der være finansmarkeder med meget flygtige kurser og priser på aktiver. Der kan opstå spredning mellem nogle lande, og der er mulighed for udsving i kapitalstrømmene. Det er sandt, at vi inden for Den Økonomiske og Monetære Union har stimuleret stabiliteten og væksten gennem makroøkonomiske politikker og strukturreformer, som er grundlæggende elementer til at styrke økonomien og forhindre denne økonomiske turbulens eller rettere bekæmpe den. Den Økonomiske og Monetære Union bidrager således til at styrke den internationale stabilitet i vores område. Men det er sandt, at der har været foreslået forskellige andre alternativer på verdensplan. Jeg er enig i teorien i hr. Goebbels' betænkning. Jeg tror ikke, der findes noget universalmiddel i udfordringen med at konsolidere det globale finanssystem. Dette punkt står meget klart i betænkningen, og jeg håber, at beslutningen vil blive læst ikke kun af dem, som dette dokument officielt er henvendt til, og som beskæftiger sig med disse emner professionelt, men også af dem, som - med berettigelse - er urolige over den retning, som følges af den internationale økonomiske og finansielle integrationsproces. De problemer og udfordringer, som integrationen af finansmarkederne medfører, bør tackles i en mere omfattende kontekst, således som det gøres i betænkningen, og således som vi set fra Kommissionens synspunkt forsøger at gøre i den undersøgelse, som er blevet os pålagt af Økofin-Rådet i Liège om svarene på globaliseringsudfordringerne, og som vi vil fremlægge i februar. Hvad er der sket i de seneste år? Jeg tror, at der siden kriserne i Asien er sket betydelige fremskridt. Der er gjort en stor indsats for at forbedre de makroøkonomiske forhold. Økonomierne er i dag mere modstandsdygtige over for ekstern turbulens. Stadig flere lande tilslutter sig på eget initiativ de internationalt vedtagne kodekser og standarder for at få større gennemskuelighed i deres økonomi. G7-ministrene og Valutafonden har gjort fremskridt på nogle vigtige områder, f.eks. de internationale finansinstitutter, som i dag også optræder meget mere gennemskueligt. Valutafonden har selv styrket sin kapacitet og er ved at justere sine instrumenter med henblik på mere effektiv analyse, evaluering og overvågning af finanssystemets stabilitet. Og jeg tror også, at koordinationen mellem de forskellige nationale tilsynsorganer er blevet væsentligt forbedret."@da1 ". Herr Präsident, zunächst möchte ich Herrn Goebbels zu seinem Bericht beglückwünschen. Der Bericht ist interessant zu lesen, und er geht in die Tiefe, um Fortschritte in Bezug auf die verschiedenen Themen zu erzielen, die darin aufgeworfen werden. Die diesbezügliche Entschließung ist in meinen Augen fundiert und ausgewogen. Unserer Ansicht nach stellt sie einen konstruktiven Beitrag zu einer politischen Grundsatzdebatte dar, und sie kommt überdies zum richtigen Zeitpunkt. Wir dürfen uns sicherlich mit alledem nicht zufrieden geben. Ich denke, es bleibt noch viel zu tun, und das Parlament schlägt in seinem Bericht die richtige Richtung ein. Aus der Sicht der Kommission ist es vollkommen akzeptabel, wenn Sie meinen, wir müssten sicherstellen, dass sich die Privatwirtschaft voll und ganz an der Überwindung und Steuerung der Finanzkrisen beteiligt. Dies ist nicht nur ein Problem der gerechten Verteilung von Verantwortlichkeiten in Krisenzeiten, sondern es geht auch um die angemessene, systematische Einbindung des Privatsektors als grundlegende Voraussetzung für eine wirksame Krisenprävention, mit der die Häufung von gefährlichen und letztlich unhaltbaren Risikosituationen vermieden wird. In diesem Sinne nehme ich Ihren Aufruf zur Kenntnis, die Kommission solle die Möglichkeit einer Einführung von kollektiven Handlungsklauseln zu Finanzinstrumenten wie Obligationen in Betracht ziehen. Sie wissen ebenso wie ich, dass diese Position von den Mitgliedstaaten nicht uneingeschränkt geteilt wird; doch wird sie als Standpunkt von der Kommission vertreten, ebenso wie wir für alle Empfehlungen zum Kampf gegen die Finanzierung des Terrorismus eintreten. Die Anschläge vom 11. September haben den Missbrauch des Finanzsystems durch die Terroristen deutlich gemacht. Von Seiten der Kommission sind bereits einige Maßnahmen ergriffen worden. Sie selbst haben tatkräftig daran mitgewirkt, das Mitentscheidungsverfahren zur zweiten Geldwäscherichtlinie zum Abschluss zu bringen. Dennoch meine ich, dass wir noch weiter vorankommen müssen. Wir stehen erst am Anfang eines langen Prozesses, und wir müssen in den kommenden Monaten in dieser Richtung weiterarbeiten. Es ist wichtig, bei jedem der Vorschläge, die nützliche Instrumente für den Kampf gegen die Finanzierung des Terrorismus beinhalten, rasche Fortschritte zu erzielen. Ich möchte noch kurz zu einer Frage Stellung nehmen, die zwischen uns immer wieder Anlass zu gewissen Frustrationen gibt, nämlich zur Außenvertretung der Europäischen Union. In der Begründung zu dem Entschließungsantrag wird die eigentümliche Abwesenheit Europas bei der Debatte über eine neue Finanzarchitektur angesprochen. Sie kritisieren, dass die Einzelinitiativen einiger Mitgliedstaaten nicht in die Gestaltung einer europäischen Politik münden. Von Seiten der Kommission können wir dieser Diagnose nur voll und ganz beipflichten. Welche Antwort können wir geben? Was könnten wir tun? Wie könnten wir die Lage verbessern? Ich meine, es geht nicht nur darum, eine bessere Koordination zu erreichen und mit einer Stimme zu sprechen. Mit dem Start der Wirtschafts- und Währungsunion sind zwar die Grundlagen der Finanz- und Währungsbeziehungen weltweit verändert worden, doch stützen wir uns bei der Behandlung solcher Fragen in den wichtigsten Organisationen und Foren, einschließlich des Währungsfonds und der G-7-Staaten, nach wie vor im Wesentlichen auf ein rein nationales Konzept. Aus diesem Grunde kann ich mich der dringenden Forderung nach Fortschritten nur anschließen. Ich halte es jedoch für sehr schwierig, eine echte Politik für diesen Bereich zu formulieren, wenn wir unsere europäischen Positionen nicht auch als solche weltweit deutlich machen. Dies erfordert eine äußerst korrekte und klare Vertretung unserer Interessen nach außen. Ich bin mir jedoch bewusst, dass nur sehr schwerlich Fortschritte in dieser Richtung zu erzielen sein werden, wenn wir zuvor nicht in den Kerninhalten vorankommen. Es ist in meinen Augen nicht so wichtig, die Auseinandersetzung lediglich auf unsere Form der Außenvertretung zu konzentrieren, als vielmehr, unsere eigenen Positionen zu definieren und abgestimmte Politikkonzepte nach außen zu entwickeln. Diese beiden Schritte müssen in der gleichen Richtung und parallel erfolgen. In diesen Punkten wird das Parlament immer mit der Kommission rechnen können, um weiter voranzukommen. Die Diskussion darüber, wie ein besser funktionierendes internationales Währungs- und Finanzsystem erreicht werden kann, bildet den Kern unseres Auftrags, eine Antwort auf die Globalisierung zu geben. Die privaten Kapitalströme – und diese Sicht ist auch in Ihrem Bericht zu finden – sind die Hauptquelle für Wachstum, Wohlstand und Produktivität. Wenn unser Ziel darin besteht, dass sowohl die entwickelten als auch die Entwicklungsländer in vollem Umfang an den Vorteilen der Globalisierung teilhaben können, dann gibt es in meinen Augen keine bessere Alternative als die Integration der Finanzmärkte und deren Funktionsfähigkeit. Ausgedehnte, starke, liquide Finanzmärkte werden die Finanzierung von Investitionen erleichtern, und das wiederum wird den Wirtschaftsteilnehmern eine bessere Risikostreuung ermöglichen. Solche Bedingungen werden für Operationen von Vorteil sein, die sonst für die internationalen Investoren zu risikoreich wären, und sie werden nicht nur den Entwicklungsländern, sondern auch den kleinen und mittleren Unternehmen aus unseren Ländern zugute kommen. Die mit der Globalisierung der Finanzmärkte einhergehenden ökonomischen Vorteile ergeben sich aus der Intensivierung der Internalisierungsbeziehungen zwischen Märkten und Wirtschaftsteilnehmern. Es liegt in der Natur dieser Beziehungen, dass in einer modernen Ökonomie als Folge dieses Globalisierungsprozesses Störungen rascher übertragen werden, gerade weil die Grenzen weggefallen sind, die noch vor zwanzig Jahren bestanden haben. Natürlich werden wir uns unter anderem mit dem Risiko konfrontiert sehen, dass es Finanzmärkte mit extrem instabilen Wechselkursen und Vermögenswerten geben wird. Zwischen verschiedenen Ländern kann es einen „Ansteckungseffekt“ geben, und es besteht die Möglichkeit von Schwankungen in den Kapitalströmen. Im Rahmen der Wirtschafts- und Währungsunion haben wir Stabilität und Wachstum mit makroökonomischen Politiken und Strukturreformen gefördert; diese sind grundlegende Faktoren zur Stärkung unserer Wirtschaftskraft und zur Vermeidung – oder besser, zur Bekämpfung – solcher finanziellen Turbulenzen. Die Wirtschafts- und Währungsunion trägt somit zur Stabilisierung des internationalen Gefüges in unserer Zone bei. Es ist jedoch richtig, dass weltweit verschiedene andere Alternativen vorgeschlagen wurden. Ich stimme mit der These überein, die Herr Goebbels in seinem Bericht formuliert hat. Meiner Ansicht nach gibt es für das Problem der Konsolidierung des weltweiten Finanzsystems kein Allheilmittel. Diese Frage wird in dem Bericht sehr deutlich, und ich hoffe, dass ihre Lösung nicht nur von denjenigen gelesen wird, an die sich dieses Dokument offiziell richtet und die sich beruflich mit solchen Themen beschäftigen, sondern auch von denjenigen, die sich – berechtigterweise – um den weiteren Fortgang der internationalen Wirtschafts- und Finanzintegration sorgen. Die mit der Integration der Finanzmärkte einhergehenden Probleme und schwierigen Aufgaben müssen in einem weiteren Kontext behandelt werden, so wie es in Ihrem Bericht der Fall ist und auch so, wie wir es aus Sicht der Kommission in der Studie zu den Antworten auf die Herausforderungen der Globalisierung versuchen, mit der uns der Lütticher ECOFIN beauftragt hat und die wir im Februar vorlegen wollen. Was ist in den letzten Jahren erreicht worden? Meiner Ansicht nach sind seit den Krisen in Asien entscheidende Fortschritte erzielt worden. Man hat Anstrengungen unternommen, um die makroökonomischen Bedingungen zu verbessern. Die Volkswirtschaften sind heute gegen äußere Turbulenzen resistenter geworden. Immer mehr Länder schließen sich in ihrem eigenen Interesse international vereinbarten Regelwerken und Normen an, um ihre Ökonomien transparenter zu gestalten. Die Minister der G-7-Staaten und der Internationale Währungsfonds sind in einigen grundlegenden Bereichen vorangekommen. Denken wir z. B. an die internationalen Finanzinstitutionen, die heute in ihrem Handeln zweifellos auch transparenter geworden sind: Auch der Internationale Währungsfonds hat seine Möglichkeiten verstärkt und verfeinert seine Instrumente, um so die Stabilität des Finanzsystems effizienter analysieren, bewerten und kontrollieren zu können. Ebenso ist nach meiner Einschätzung die Abstimmung der verschiedenen nationalen Aufsichtsbehörden grundlegend verbessert worden."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, πρώτον, θέλω να συγχαρώ τον κ. Goebbels για την έκθεσή του. Είναι μία έκθεση που διαβάζεται με ενδιαφέρον και που εμβαθύνει για να αποπειραθεί να προχωρήσει στα διάφορα θέματα που υποβάλλει. Πιστεύω ότι το ψήφισμά του είναι πληροφορημένο και ισορροπημένο. Κατά τη γνώμη μας, αποτελεί μια εποικοδομητική συνεισφορά σε μία θεμελιώδη πολιτική συζήτηση και επιπλέον έρχεται σε μία καλή στιγμή. Είναι γεγονός ότι δεν πρέπει να θεωρούμε τους εαυτούς μας ικανοποιημένους με όλα αυτά. Πιστεύω ότι μένουν ακόμη να γίνουν πολλά πράγματα και, στην έκθεσή του, το Κοινοβούλιο δείχνει προς τη σωστή κατεύθυνση. Από την άποψη της Επιτροπής είναι απολύτως αποδεκτή η γνώμη του ότι οφείλουμε να εξασφαλίσουμε πως ο ιδιωτικός τομέας θα συμμετέχει πλήρως στην επίλυση και διαχείριση των χρηματοοικονομικών κρίσεων. Δεν είναι μόνο ένα πρόβλημα δίκαιης κατανομής ευθυνών σε καιρούς κρίσεων, είναι επίσης η κατάλληλη και συστηματική εμπλοκή του ιδιωτικού τομέα, που είναι θεμελιώδης για την αποτελεσματική πρόληψη των κρίσεων, αποφεύγοντας τις συσσωρεύσεις καταστάσεων κινδύνου επικίνδυνων και, σε τελευταία ανάλυση, αστήρικτων. Υπό αυτή την έννοια, σημειώνω την έκκλησή σας να εξετάσει η Επιτροπή τη βιωσιμότητα της εισαγωγής ρητρών συλλογικής δράσης σχετικά με χρηματοοικονομικά μέσα τέτοια όπως οι ομολογίες. Γνωρίζετε, όπως και εγώ, ότι αυτή τη θέση δεν τη συμμερίζονται εξολοκλήρου τα κράτη μέλη, είναι όμως μία άποψη την οποία υπερασπίζεται η Επιτροπή, όπως επίσης υπερασπιζόμαστε όλες τις αναφορές στον αγώνα κατά της χρηματοδότησης της τρομοκρατίας. Οι επιθέσεις της 11ης Σεπτεμβρίου έθεσαν στην πρώτη γραμμή τις καταχρήσεις του χρηματοοικονομικού συστήματος εκ μέρους των τρομοκρατών. Από πλευράς της Επιτροπής υιοθετήθηκαν ήδη κάποια μέτρα. Εσείς οι ίδιοι συνεργαστήκατε με αποτελεσματικό τρόπο στην ολοκλήρωση της διαδικασίας συναπόφασης της δεύτερης οδηγίας σχετικά με το ξέπλυμα κεφαλαίων. Ωστόσο, πιστεύω ότι πρέπει να προχωρήσουμε προς τα εμπρός. Βρισκόμαστε στην αρχή μιας διαδικασίας, η οποία θα είναι μακρά, και θα πρέπει να εξακολουθήσουμε να εργαζόμαστε προς αυτή την κατεύθυνση τους επόμενους μήνες. Είναι σημαντικό να προοδεύσουμε γρήγορα σε κάθε μία από τις προτάσεις που περιέχουν μέσα χρήσιμα για τον αγώνα κατά της χρηματοδότησης της τρομοκρατίας. Θέλω να κάνω μια σύντομη παρατήρηση σχετικά με ένα σημείο που είναι πάντα αντικείμενο κάποιας απογοήτευσης μεταξύ μας: την εξωτερική εκπροσώπηση της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Στο αιτιολογικό μέρος της πρότασης ψηφίσματος γίνεται αναφορά στη μοναδική απουσία της Ευρώπης στη συζήτηση σχετικά με μια νέα χρηματοοικονομική αρχιτεκτονική. Επικρίνετε το ότι οι μεμονωμένες πρωτοβουλίες μερικών κρατών μελών δεν μορφοποιούνται τελικά σε μία ευρωπαϊκή πολιτική. Από πλευράς της Επιτροπής δεν μπορούμε παρά να συμμεριστούμε απολύτως τη διάγνωσή σας. Ποια είναι η απάντηση; Τι θα μπορούσαμε να κάνουμε; Πώς θα μπορούσαμε να βελτιώσουμε την κατάσταση; Πιστεύω ότι το προκείμενο δεν είναι απλώς η βελτίωση του συντονισμού και το να μιλάμε με μια μόνο φωνή. Είναι αλήθεια ότι η ώθηση της Οικονομικής και Νομισματικής Ένωσης μεταμόρφωσε τα θεμέλια των χρηματοοικονομικών και νομισματικών σχέσεων στο παγκόσμιο περιβάλλον, αλλά ο τρόπος με τον οποίο συνεχίζουμε να προσεγγίζουμε αυτά τα ζητήματα στους κυριότερους οργανισμούς και φόρα, συμπεριλαμβανομένου του Νομισματικού Ταμείου και του G7, εξακολουθεί να βασίζεται σε μεγάλο βαθμό σε μια αμιγώς εθνική αντίληψη. Επομένως, δεν μπορώ παρά να συμφωνήσω με την ανάγκη να προχωρήσουμε. Θεωρώ πολύ δύσκολο να μπορέσουμε να διατυπώσουμε μια αληθινή πολιτική σε αυτό το πεδίο αν δεν εκφράσουμε με σαφήνεια τις ευρωπαϊκές μας θέσεις ως τέτοιες σε παγκόσμιο επίπεδο. Και αυτό σημαίνει μια εξωτερική εκπροσώπηση των συμφερόντων μας με τρόπο ορθότερο και πιο καθορισμένο. Έχω συνείδηση, ωστόσο, ότι θα είναι πολύ δύσκολο να προχωρήσουμε σ’ αυτή την κατεύθυνση αν δεν προχωρήσουμε προηγουμένως επί της ουσίας. Πιστεύω ότι το να επικεντρώσουμε τη μάχη μόνο στον τρόπο εκπροσώπησής μας στο εξωτερικό δεν είναι τόσο σημαντικό όσο το να καθορίσουμε τις ίδιες μας τις θέσεις και να επιτύχουμε συντονισμένες πολιτικές στο εξωτερικό. Αυτά τα δύο βήματα πρέπει να γίνουν προς την ίδια κατεύθυνση και εκ παραλλήλου. Και σε αυτά τα σημεία το Κοινοβούλιο θα υπολογίζει πάντα στην Επιτροπή για να εξακολουθήσει να προχωρεί. Η συζήτηση σχετικά με το πώς να επιτευχθεί ένα διεθνές νομισματικό και χρηματοοικονομικό σύστημα που να λειτουργεί καλύτερα καταλαμβάνει το επίκεντρο της αποστολής μας να δώσουμε μια απάντηση στην παγκοσμιοποίηση. Οι ροές ιδιωτικού κεφαλαίου – και αυτό το όραμα εκτιμάται επίσης στην έκθεσή του - είναι η κύρια πηγή ανάπτυξης, ευημερίας και παραγωγικότητας. Εάν ο στόχος μας είναι τα κράτη, τόσο τα ανεπτυγμένα όσο και τα αναπτυσσόμενα, να μπορούν να μοιράζονται πλήρως τα οφέλη της παγκοσμιοποίησης, δεν βλέπω καλύτερη εναλλακτική λύση από την ολοκλήρωση των χρηματαγορών και τη λειτουργία τους. Χρηματαγορές ευρείες, βαθιές, με ρευστότητα, θα συνεπιφέρουν μία μεγαλύτερη ευκολία όσον αφορά τη χρηματοδότηση της επένδυσης και αυτό θα επιτρέψει στους οικονομικούς επιχειρηματίες να διαφοροποιούν καλύτερα τους κινδύνους τους. Μία κατάσταση αυτού του τύπου θα αποβεί επωφελής για εκείνες τις συναλλαγές που, αλλιώς, θα απέβαιναν υπερβολικά παρακινδυνευμένες για τους διεθνείς επενδυτές και από αυτό θα ωφεληθούν όχι μόνο οι υπό ανάπτυξη χώρες, αλλά επίσης οι μικρές και μεσαίες επιχειρήσεις των κρατών μας. Τα οικονομικά οφέλη που προέρχονται από τη χρηματοοικονομική παγκοσμιοποίηση είναι το αποτέλεσμα της ενδυνάμωσης των δεσμών της εσωτερίκευσης μεταξύ των αγορών και των επιχειρηματιών. Από την ίδια τη φύση αυτών των δεσμών, οι διαταραχές που σε μια σύγχρονη κοινωνία μεταδίδονται ως συνέπεια αυτής της διαδικασίας παγκοσμιοποίησης είναι ταχύτερες, ακριβώς λόγω της εξάλειψης των συνόρων που υπήρχαν πριν από είκοσι χρόνια. Είναι αλήθεια ότι, μεταξύ των κινδύνων στους οποίους θα προσκρούσουμε, θα υπάρχουν χρηματαγορές με υπερβολική μεταβλητότητα τύπων αλλαγής και τιμών στα ενεργητικά. Μπορεί να προκληθεί ένα αποτέλεσμα “μετάδοσης” μεταξύ των μεν και των δε κρατών και υπάρχει η πιθανότητα διακυμάνσεων στις ροές κεφαλαίου. Είναι γεγονός ότι στο περιβάλλον της Οικονομικής και Νομισματικής Ένωσης ενθαρρύναμε τη σταθερότητα και την ανάπτυξη μέσω μακροοικονομικών πολιτικών και δομικών μεταρρυθμίσεων, θεμελιωδών συστατικών για να επιτύχουμε τη θωράκιση της οικονομίας μας και να αποφύγουμε αυτές τις χρηματοοικονομικές αναταραχές, ή καλύτερα να αγωνιστούμε εναντίον τους. Η Οικονομική και Νομισματική Ένωση συμβάλλει έτσι στην ενίσχυση της σταθερότητας του διεθνούς περιβάλλοντος στην περιοχή μας. Είναι όμως αλήθεια ότι υποβλήθηκαν μερικές άλλες εναλλακτικές λύσεις σε παγκόσμιο επίπεδο. Συμμερίζομαι τη θέση του κ. Goebbels στην έκθεσή του. Πιστεύω ότι δεν υπάρχουν πανάκειες στην πρόκληση εδραίωσης του παγκόσμιου χρηματοοικονομικού συστήματος. Αυτό το σημείο είναι πολύ ξεκάθαρο στην έκθεση και ελπίζω το ψήφισμά του να αναγνωστεί όχι μόνο από εκείνους στους οποίους απευθύνεται επισήμως αυτό το έγγραφο και οι οποίοι ασχολούνται επαγγελματικά με αυτά τα θέματα, αλλά επίσης και από όσους αισθάνονται ανησυχία – θεμιτή - για την πορεία της διαδικασίας της διεθνούς οικονομικής και χρηματοοικονομικής ολοκλήρωσης. Τα προβλήματα και οι προκλήσεις που συνεπάγεται η ολοκλήρωση των χρηματαγορών πρέπει να προσεγγιστούν σε ένα ευρύτερο πλαίσιο, έτσι όπως γίνεται στην έκθεσή του και έτσι όπως εμείς, από την άποψη της Επιτροπής, επιδιώκουμε να κάνουμε στη μελέτη που μας ανέθεσε το Ecofin της Λιέγης σχετικά με τις απαντήσεις στις προκλήσεις της παγκοσμιοποίησης και που επιδιώκουμε να καταθέσουμε τον Φεβρουάριο. Τι πραγματοποιήθηκε τα τελευταία χρόνια; Πιστεύω ότι από τις ασιατικές κρίσεις έχει σημειωθεί πρόοδος με ουσιαστικό τρόπο. Έγιναν προσπάθειες για τη βελτίωση των μακροοικονομικών όρων. Οι οικονομίες σήμερα είναι ανθεκτικότερες στις εξωτερικές αναταραχές. Κάθε φορά είναι περισσότερα τα κράτη που για το ίδιο τους το συμφέρον προσχωρούν σε κώδικες και κανόνες συμφωνημένους διεθνώς ώστε να έχουν μεγαλύτερη διαφάνεια στις οικονομίες τους. Οι υπουργοί του G7 και του Νομισματικού Ταμείου προχώρησαν σε μερικούς σημαίνοντες τομείς. Μπορούμε να αναλογιστούμε τα διεθνή χρηματοοικονομικά όργανα, παραδείγματος χάρη, που σήμερα είναι και αυτά σαφώς πιο διαφανή στις ενέργειές τους: το ίδιο το Νομισματικό Ταμείο ενίσχυσε την ικανότητά του και κατεργάζεται τα μέσα του ώστε να του επιτρέπουν να αναλύει, να αξιολογεί και να εποπτεύει τη σταθερότητα του χρηματοοικονομικού συστήματος με αποτελεσματικότερο τρόπο. Και πιστεύω επίσης ότι βελτιώθηκε ουσιαστικά ο συντονισμός μεταξύ των διάφορων εθνικών εποπτικών αρχών."@el8 ". Mr President, first of all, I wish to congratulate Mr Goebbels on his report. This is an interesting report that goes into considerable depth in an attempt to explore the various issues it raises and its resolution is informed and balanced. In our opinion, the report makes a constructive contribution to a debate of fundamental political importance and, furthermore, is very timely. Of course, we cannot rest on our laurels as a result of these improvements. Much still remains to be done and, in its report, Parliament shows the correct way forward. The Commission is quite happy to accept your view that we must ensure full participation by the private sector in solving and managing financial crises. Not only in order to ensure that responsibilities in times of crisis are shared in an equitable way, but also that the private sector is appropriately and systematically involved, which is crucial to effective crisis prevention, thereby preventing dangerous and, ultimately, unsustainable, risk situations from arising. I do, therefore, take note of the call for the Commission to consider the viability of introducing clauses for collective action on financial instruments such as securities. You all know as well as I do that the Member States do not fully agree with this position but it is a point of view that the Commission takes seriously, as we do all references to the fight against the funding of terrorism. The 11 September attacks have brought to the fore the abuses of the financial system by terrorists and the Commission has already adopted certain measures in this field. You have also made an effective contribution by finalising the codecision procedure on the second directive on money laundering. Nevertheless, we must keep making progress in this area. We are now in the early days of a process which will be long and we must continue working in this direction over the coming months. It is important that we make rapid progress on each of the proposals that provide valuable instruments for combating the funding of terrorism. I wish to make a brief comment on one point that is still a source of some frustration to us, and that is the external representation of the European Union. The explanatory statement of the motion for a resolution refers to Europe’s conspicuous absence from the debate on a new financial architecture. You criticise the fact that the isolated initiatives of some Member States do not form a European policy. The Commission can only agree with this analysis. So how do we respond? What can we do? How can we improve the situation? I would say that it is not simply a matter of improving coordination and of speaking with one voice. Economic and Monetary Union has undoubtedly transformed the blueprint of worldwide financial and monetary relations, but the way in which we continue to address these issues in the main organisations and forums, including the Monetary Fund and the G7, is still based, to a large extent, on a purely national concept. I can, therefore, only agree on the need to make progress. I think we will find it very difficult to formulate a meaningful policy in this area unless we clearly state our European positions as such at world level. This will require a more appropriate and clearly defined external representation of our interests. I am aware, however, that it will be very difficult to make progress in this direction unless we first make progress on the substance. Focusing the battle solely on our representation abroad is not as important as defining our own positions and producing coordinated policies on external matters. These two steps must be made in the same direction and at the same time. And on these points, Parliament can be sure that the Commission will continue to make progress. The debate on how to create a better-working international monetary and financial system lies at the heart of our task of responding to globalisation. Private capital flows – and the report also takes this view – are the main source of growth, prosperity and productivity. If our objective is to ensure that countries, both developed and developing, are able to take full advantage of the benefits of globalisation, the best option that I can picture is for financial markets and their operations to merge. Broad-based, deep-rooted and fluid financial markets will make funding investment easier, which will, in turn, enable economic operators to spread their risks more effectively. This situation will prove beneficial for those operations that would otherwise be too risky for international investors, which will be of benefit not only to developing countries, but also to small and medium-sized businesses in our own countries. The economic benefits generated by the globalisation of finance are the result of the links between markets and operators having become stronger. Because of the nature of these links, the upsets passed on within a modern economy as a consequence of this process of globalisation are more rapid, for the very reason that borders that existed twenty years ago have disappeared. It is true that amongst the risks we will have to face, there will be financial markets with excessively volatile exchange rates and share prices. A ‘contagious’ effect can occur between one country and others and it is possible that capital flows will fluctuate. Within the Economic and Monetary Union we have stimulated stability and growth by means of macroeconomic policies and structural reforms, which are fundamental factors for strengthening our economy and for preventing – or rather, fighting against – these financial upsets. Economic and Monetary Union, therefore, contributes to improving the stability of the international situation in our region. It is also true, however, that various alternatives have been put forward across the world. I agree with the thesis of Mr Goebbels’s report. There are no panaceas that will help us confront the challenge of consolidating the global financial system. The report makes this point very clear and I hope that its resolution will be read not only by those for whom this document is officially intended and who have a professional interest in these matters. I hope that it is also read by the people who are – legitimately – concerned at the direction in which the process of international economic and financial integration is heading. The problems and challenges inherent in the integration of financial markets must be addressed in a broader context, which is what Mr Goebbels has sought to achieve in his report and what we in the Commission are seeking to achieve in the study that the Liège Ecofin meeting asked us to produce on how we can respond to the challenges of globalisation, which we are intending to present next February. What has been happening in recent years? I would say that since the crises in Asia, we have made substantial progress. Efforts have been made to improve macroeconomic conditions, economies are today more resistant to external shocks and the number of countries choosing to abide by internationally agreed codes and standards in order to make their economies more transparent is continually increasing. The G7 ministers and the Monetary Fund have made progress in a few key areas, such as, for example, the international financial institutions, which clearly act with greater transparency these days. There is also the International Monetary Fund itself, which has increased its capacity and is fine-tuning its instruments so that they will enable it to analyse, assess and oversee the stability of the financial system more efficiently. I would also say that coordination between the various national supervisory authorities has improved substantially."@en3 "Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan onnitella esittelijä Goebbelsiä hänen mietinnöstään. Tämä mietintö on kiinnostava ja siinä syvennytään mahdollisuuksiin edetä esitetyissä aiheissa. Mielestäni esitetty päätöslauselma perustuu tietoihin ja se on tasapainoinen. Mielestämme se on rakentava lisä tärkeään poliittiseen keskusteluun ja lisäksi se esitetään myös oikeaan aikaan. On totta, että emme saa tyytyä tähän. Mielestäni on vielä paljon tehtävää, ja parlamentti osoittaa mietinnössään oikeaan suuntaan. Komissio hyväksyy täysin mielipiteenne, että meidän on varmistettava, että yksityissektori osallistuu täysipainoisesti rahoituskriisien ratkaisuun ja hallintaan. Kyse ei ole vaan oikeudenmukaisesta vastuun jakamisesta kriisiaikoina, vaan myös siitä, että yksityissektori otetaan asianmukaisesti ja järjestelmällisesti mukaan kriisinhallintaan, mikä on ehdottoman tärkeää kriisien tehokkaan ehkäisemisen kannalta, koska siten voidaan välttää vaarallisten ja viime kädessä kestämättömien riskitilanteiden kasaantuminen. Tässä mielessä otan huomioon pyyntönne, että komissio pohtisi mahdollisuutta sisällyttää kollektiivisia toimia koskevia lausekkeita rahoitusvälineisiin, kuten esimerkiksi obligaatioihin. Tiedämme, että jäsenvaltiot eivät ole asiasta täysin samaa mieltä, mutta komissio kuitenkin kannattaa tätä näkökulmaa, samoin kuin kannatamme kaikkia viittauksia terrorismin rahoittamisen vastaiseen taisteluun. Syyskuun 11. päivän iskut toivat voimakkaasti esille, miten terroristit käyttävät rahoitusjärjestelmää väärin. Komissio on jo hyväksynyt muutamia toimia. Te itse olette tehneet tehokasta yhteistyötä toiseen rahanpesua koskevaan direktiiviin liittyvän yhteispäätösmenettelyn loppuun saattamiseksi. Mielestäni on joka tapauksessa jatkettava eteenpäin. Prosessi on vasta alussa, ja siitä tulee vielä pitkä, ja tulevina kuukausina meidän on jatkettava työtämme samalla tavalla. On tärkeää edetä molemmissa ehdotuksissa nopeasti, sillä ne sisältävät hyödyllisiä välineitä terrorismin rahoituksen vastaiseen taisteluun. Kommentoisin lyhyesti erästä asiaa, joka aiheuttaa meissä aina tietynlaista turhautumista: Euroopan unionin ulkoinen edustaminen. Päätöslauselmaesityksen perusteluissa sanotaan, että Euroopan unioni on oudon poissaoleva rahoitusalan uutta rakennetta käsittelevistä keskusteluista. Te kritisoitte sitä, että muutamien jäsenvaltioiden tekemistä yksittäisistä aloitteista ei muodostu yhteisön politiikkaa. Komissio voi vain yhtyä täysin päätelmäänne. Mikä on vastaus? Mitä voisimme tehdä? Miten voisimme parantaa tilannetta? Mielestäni ei ole kyse vain siitä, että koordinointia parannetaan ja että kaikki puhuvat yhteisen asian puolesta. On totta, että talous- ja rahaliiton käynnistäminen on muuttanut perusteellisesti maailman talous- ja valuuttasuhteita, mutta se tapa, jolla käsittelemme jatkossakin näitä kysymyksiä tärkeimmissä järjestöissä ja foorumeissa, kuten Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja G7-ryhmässä, perustuu suuressa määrin puhtaasti kansalliseen käsitykseen. Näin ollen voin vain yhtyä siihen, että on tärkeää mennä eteenpäin. Mielestäni meidän on hyvin vaikea muodostaa todellista politiikkaa tällä alalla, ellemme esitä eurooppalaisia näkemyksiämme selkeästi kansainvälisellä tasolla. Tämä edellyttää, että intressejämme edustetaan unionin ulkopuolella mahdollisimman oikein ja tarkasti. Tiedän kuitenkin, että tässä asiassa on vaikea päästä eteenpäin, ellemme sitä ennen pohdi tarkemmin sisältöä. Mielestäni huomion keskittäminen ulkoiseen edustamistapaamme ei ole yhtä tärkeää kuin omien kantojemme määrittäminen ja koordinoitujen ulkopolitiikkojen aikaansaaminen. Näissä kahdessa asiassa on edettävä samaan suuntaan. Näissä asioissa parlamentti voi myös luottaa aina komission tukeen päästäkseen eteenpäin. Keskustelu siitä, miten parannamme kansainvälisen valuutta- ja talousjärjestelmämme toimivuutta, on keskeisellä sijalla tehtävässämme vastata maailmanlaajuistumisen haasteisiin. Yksityiset pääomavirrat tämä näkemys esitetään myös mietinnössä ovat tärkein kasvun, vaurauden ja tuottavuuden lähde. Jos tavoitteenamme on, että sekä teollisuus- että kehitysmaat voivat kaikki saada osansa maailmanlaajuistumisen eduista, mielestäni paras vaihtoehto on rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen ja niiden toiminta. Laajat, syvät ja likvidit rahoitusmarkkinat helpottavat sijoitusrahoittamista, ja se taas antaa taloudellisille toimijoille mahdollisuuden ottaa enemmän riskejä. Tällainen tilanne on suotuisa sellaisille operaatioille, joissa kansainväliset sijoittajat joutuisivat muuten ottamaan liian suuria riskejä, ja tästä hyötyvät paitsi kehitysmaat myös valtioidemme pienet ja keskisuuret yritykset. Rahoituksen maailmanlaajuistumisen mukanaan tuomat voitot ovat syntyneet markkinoiden ja toimijoiden välisten suhteiden tiivistymisen tuloksena. Näiden suhteiden ominaispiirteiden vuoksi häiriöt, jotka modernissa talousjärjestelmässä syntyvät maailmanlaajuistumisprosessin tuloksena, ovat nopeampia juuri sen vuoksi, että vielä 20 vuotta sitten olemassa olleet rajat ovat kadonneet. Tulemme kohtaamaan riskejä, joita ovat muun muassa sellaiset rahoitusmarkkinat, joilla valuuttakurssit ja saamisten hinnat ovat liian vaihtelevia. Ongelmat voivat myös "tarttua" maasta toiseen, ja myös pääomavirtojen heilahtelut ovat mahdollisia. On totta, että talous- ja rahaliitossa olemme kiihdyttäneet vakauttamista ja kasvua makroekonomisten politiikkojen ja rakenneuudistusten avulla, ja nämä ovat keskeisiä keinoja taloutemme vahvistamiseksi ja näiden rahoitukseen liittyvien häiriötekijöiden välttämiseksi tai paremminkin niiden torjumiseksi. Talous- ja rahaliitto tukee tällä tavoin kansainvälisen tilanteen vakauttamista alueellamme. On kuitenkin totta, että maailmanlaajuisella tasolla on esitetty muitakin vaihtoehtoja. Yhdyn jäsen Goebbelsin mietinnössään esittämään väittämään. Uskon, että maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän vahvistamiseen ei ole olemassa yleislääkettä. Tämä tehdään mietinnössä hyvin selväksi, ja toivon, että mietinnön päätöslauselmaa eivät lukisi vain ne, joille asiakirja virallisesti osoitetaan ja jotka hoitavat näitä asioita virkansa puolesta, vaan myös ne, jotka ovat oikeutetusti huolissaan talouden ja rahoitusmarkkinoiden kansainvälisen yhdentymisprosessin suunnasta. Rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen mukanaan tuomia ongelmia ja haasteita on käsiteltävä laajemmassa yhteydessä, kuten mietinnössä tehdään ja kuten mekin pyrimme komission näkökulmasta tekemään Liègen Ecofin-neuvoston tehtäväksemme antamassa tutkimuksessa, joka koskee vastaamista maailmanlaajuistumisen haasteisiin ja jonka pyrimme esittelemään helmikuussa. Mitä viime vuosina on tapahtunut? Aasian kriisien jälkeen on mielestäni edistytty huomattavasti. On ponnisteltu makroekonomisten olojen parantamiseksi. Nykyisin kansantaloudet pystyvät vastustamaan paljon paremmin ulkoisia häiriötekijöitä. Yhä useammat maat tukeutuvat vapaaehtoisesti kansainvälisesti sovittuihin määräyksiin ja säännöksiin lisätäkseen taloutensa avoimuutta. G7-maiden ministerit ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat edistyneet joillakin alueilla huomattavasti. Voimme ajatella, että esimerkiksi kansainvälisten rahoituslaitosten toiminta on nykyisin paljon avoimempaa: Kansainvälinen valuuttarahasto on lisännyt kapasiteettiaan ja viimeistelee parhaillaan välineitään, jotta se voisi analysoida, arvioida ja valvoa rahoitusjärjestelmää tehokkaammin. Mielestäni koordinointi kansallisten valvontaviranomaisten välillä on parantunut oleellisesti."@fi5 "Monsieur le Président, je voudrais commencer par féliciter M. Goebbels pour son rapport. Ce rapport est intéressant et va au fond des choses pour tenter de progresser dans les sujets qu'il aborde. Je pense que sa résolution est bien documentée et est équilibrée. D'après nous, non seulement elle arrive au bon moment, mais en outre il s'agit d'une contribution constructive à un débat politique fondamental. Nous ne devons certainement pas nous contenter de tout cela. Je crois qu'il reste encore beaucoup de choses à faire et, dans son rapport, le Parlement est sur la bonne voie. La Commission trouve tout à fait acceptable son opinion selon laquelle nous devons nous assurer que le secteur privé participe pleinement à la résolution et à la gestion des crises financières. Ce n'est pas seulement un problème de juste répartition des responsabilités en temps de crise, il s'agit aussi de l'implication adéquate et systématique du secteur privé, qui est fondamentale pour prévenir efficacement la crise, tout en évitant l'accumulation de situations à risque dangereuses et, finalement, insoutenables. Dans ce sens, je prends en considération son appel pour que la Commission considère la viabilité de l'introduction de clauses d'action collective sur des instruments financiers tels que les obligations. Vous savez aussi bien que moi que cette position n'est pas entièrement partagée par les États membres, mais il s'agit bien d'un point de vue défendu par la Commission, tout comme nous défendons tout ce qui est lié à la lutte contre le financement du terrorisme. Les attentats du 11 septembre ont mis au premier plan les abus du système financier par les terroristes. Du côté de la Commission, nous avons déjà adopté quelques mesures. Vous-même avez collaboré efficacement à l'achèvement du processus de codécision de la seconde directive sur le blanchiment de capitaux. Je pense cependant qu'il faut aller de l'avant. Nous sommes au début d'un long processus et il faudra continuer à travailler dans ce sens durant les prochains mois. Il est important de progresser rapidement pour toutes les propositions qui contiennent des instruments utiles à la lutte contre le financement du terrorisme. Je désire faire un bref commentaire sur un point qui fait toujours l'objet d'une certaine frustration entre nous : la représentation extérieure de l'Union européenne. Dans l'exposé des motifs de la proposition de résolution, on fait référence à la singulière absence de l'Europe dans les débats sur une nouvelle architecture financière. Vous reprochez que les initiatives isolées de certains États membres n'arrivent pas à se concrétiser en une politique européenne. Du côté de la Commission, nous ne pouvons que partager totalement votre diagnostic. Quelle est la réponse ? Que pourrions-nous faire ? Comment pourrions-nous améliorer la situation ? Je pense qu'il ne s'agit pas uniquement d'améliorer la coordination et de parler d'une seule voix. Il est vrai que la mise en place de l'union économique et monétaire a mondialement transformé les fondements des relations financières et monétaires. Mais, dans les principaux forums et organisations, y compris le Fonds monétaire international et le G7, nous continuons à aborder ces questions en nous basons en grande partie sur une conception purement nationale. Par conséquent, je ne peux qu'être d'accord avec la nécessité de progresser. Je pense qu'il sera très difficile de formuler une véritable politique dans ce domaine si nous n'exprimons pas clairement nos positions européennes telles qu'elles à un niveau mondial. Ceci implique une représentation extérieure de nos intérêts plus correcte et mieux définie. Je suis néanmoins conscient qu'il sera très difficile d'avancer dans cette direction si nous ne progressons pas d'abord au niveau de la substance. Je crois que se concentrer uniquement sur notre mode de représentation à l'extérieur est moins important que de définir nos propres positions et de mettre en œuvre des politiques cordonnées à l'extérieur. Ces deux étapes doivent se poursuivre dans le même sens et parallèlement. Et pour développer ces points-là, le Parlement pourra toujours compter sur la Commission. Ce débat sur la façon d'arriver à un système monétaire et financier international qui fonctionne mieux est au cœur de notre mission consistant à apporter une réponse à la mondialisation. Les flux de capitaux privés - on appréciera le point de vue de M. Goebbels dans son rapport - constituent la source principale de croissance, de prospérité et de productivité. Si notre objectif est que les pays, qu'ils soient développés ou en voie de développement, puissent se partager pleinement les bénéfices de la mondialisation, je ne vois pas de meilleure solution que l'intégration des marchés financiers et leur fonctionnement. Des marchés financiers vastes, profonds, liquides, etc. seront accompagnés d'une plus grande facilité quant au financement de l'investissement et cela va permettre aux agents économiques de mieux diversifier leurs risques. Une telle situation sera bénéfique pour les opérations qui, autrement, seraient excessivement risquées pour les investisseurs internationaux. Cela bénéficiera non seulement aux pays en voie de développement, mais aussi aux petites moyennes entreprises de nos pays. Les avantages économiques découlant de la mondialisation financière résultent du resserrement des liens d'internalisation entre les marchés et les agents. En raison de la nature même de ces liens, les perturbations qui, dans l'économie moderne, sont engendrées par ce processus de mondialisation apparaissent plus rapidement, précisément en raison de la disparition des frontières qui existaient il y a 20 ans. Il est vrai que, parmi les risques que nous allons rencontrer, nous verrons des marchés financiers où les taux de change et le prix des actifs sont trop volatiles. Il peut y avoir un effet "de contagion" entre différents pays et des variations des flux de capitaux. Il est certain que dans le cadre de l'union économique et monétaire nous avons stimulé la stabilité et la croissance au moyen de politiques macro-économiques et de réformes structurelles, c'est-à-dire des ingrédients fondamentaux pour renforcer notre économie et éviter - voire, lutter contre - ces turbulences financières. L'union économique et monétaire contribue ainsi à renforcer la stabilité du climat international dans notre zone. Mais il est vrai qu'il existe quelques autres solutions au niveau mondial. Je partage la thèse élaborée par M. Goebbels dans son rapport. Je ne crois pas qu'il y ait de panacée permettant de consolider le système financier mondial. Ce point apparaît très clairement dans son rapport et j'espère que sa résolution sera lue non seulement par ceux à qui ce document est officiellement destiné et qui s'occupent professionnellement de ces sujets, mais aussi par les personnes qui ressentent une préoccupation - légitime - face au processus d'intégration économique et financière internationale. Les problèmes et les défis liés à l'intégration des marchés financiers doivent être abordés dans un contexte plus large, comme M. Goebbels le fait dans son rapport et comme nous-mêmes, à savoir la Commission, tentons de le faire dans l'étude dont nous a chargé le Conseil Écofin de Liège sur les réponses aux défis de la mondialisation. Nous espérons la présenter en février. Que s'est-il passé ces dernières années ? Je pense que depuis les crises asiatiques on a fortement progressé. On a fait des efforts pour améliorer les conditions macro-économiques. Les économies actuelles sont plus résistantes aux turbulences externes. Il y a de plus en plus de pays qui, dans leur propre intérêt, adhèrent à des codes et des normes internationaux pour que leur économie soit plus transparente. Les ministres du G7 et le Fonds monétaire international ont progressé dans certains domaines significatifs. Nous pouvons évoquer les institutions financières internationales, par exemple, qui elles aussi, à l'heure actuelle, sont à l'évidence plus transparentes : le Fonds monétaire international lui-même a renforcé sa capacité et est en train de peaufiner ses instruments pour qu'ils lui permettent d'analyser, d'évaluer et de contrôler plus efficacement la stabilité du système financier. Je pense aussi que la coordination entre les diverses autorités nationales de contrôle s'est fortement améliorée"@fr6 "Commissione. - (ES) Signor Presidente, innanzi tutto vorrei congratularmi con l’onorevole Goebbels per la sua relazione, che si legge con interesse e approfondisce il tema tentando di fare progressi nei vari argomenti che affronta. Credo che la sua risoluzione sia informata ed equilibrata. Secondo noi, rappresenta un apporto costruttivo a un dibattito politico fondamentale e, inoltre, giunge al momento buono. Certamente non dobbiamo accontentarci di tutto questo: credo che restino ancora molte cose da fare e, nella sua relazione, il Parlamento europeo segnala la giusta direzione. Dal punto di vista della Commissione è assolutamente accettabile la tesi secondo cui dobbiamo accertarci che il settore privato partecipi pienamente alla risoluzione e alla gestione delle crisi finanziarie. Non è soltanto un problema di corretta condivisione delle responsabilità in tempo di crisi, bensì anche di giusto e sistematico coinvolgimento del settore privato, aspetto fondamentale per una prevenzione efficace della crisi, evitando l’accumularsi di situazioni di rischio pericolose e, in ultima analisi, insostenibili. In tal senso prendo atto del suo appello affinché la Commissione valuti la fattibilità di introdurre clausole di azione collettiva su strumenti finanziari come le obbligazioni. Lei sa, come lo so io, che questa posizione non è completamente condivisa dagli Stati membri, pur essendo un punto di vista difeso dalla Commissione, che sostiene anche qualsiasi riferimento alla lotta contro il finanziamento del terrorismo. Gli attentati dell’11 settembre hanno messo in evidenza gli abusi del sistema finanziario da parte dei terroristi. La Commissione ha adottato alcuni provvedimenti. Voi stessi avete collaborato con efficacia al completamento del processo di codecisione della seconda direttiva sul riciclaggio del denaro sporco. Tuttavia, credo che occorra proseguire. Siamo all’inizio di un processo che sarà lungo, e si dovrà continuare a lavorare in questa direzione nei prossimi mesi. E’ importante procedere rapidamente su ognuna delle proposte contenenti strumenti utili per la lotta contro il finanziamento del terrorismo. Vorrei fare un breve commento su un punto che suscita sempre una certa frustrazione fra di noi: la rappresentanza dell’Unione europea verso l’esterno. Nella motivazione della proposta di risoluzione si parla della singolare assenza dell’Europa nel dibattito sulla nuova architettura finanziaria. Si critica che le iniziative isolate di alcuni Stati membri non riescono a configurare una politica europea. Da parte della Commissione non possiamo che condividere questa diagnosi. Qual è la risposta? Che cosa potremmo fare? Come potremmo migliorare la situazione? Credo che non si tratti soltanto di migliorare il coordinamento e di parlare a una sola voce. E’ vero che il varo dell’Unione economica e monetaria ha trasformato le fondamenta dei rapporti finanziari e monetari in ambito mondiale, però il modo con cui continuiamo ad affrontare queste problematiche in seno alle principali organizzazioni e fori, ivi compreso il Fondo monetario e il G7, resta basato in ampia misura su una concezione meramente nazionale. Di conseguenza non posso che essere d’accordo con l’esigenza di andare avanti. Mi pare molto difficile poter formulare una vera e propria politica in questo campo se non esprimiamo con chiarezza le nostre posizioni europee in quanto tali a livello mondiale. E questo implica rappresentare all’esterno i nostri interessi nel modo più corretto e definito. Peraltro mi rendo perfettamente conto che sarà molto difficile procedere in questa direzione se prima non faremo progressi nella sostanza. Credo che impostare la battaglia soltanto sulla nostra forma di rappresentanza verso l’esterno non sia importante quanto definire le nostre posizioni e praticare politiche coordinate verso l’esterno. Questi due passi devono avvenire nella stessa direzione e in parallelo. E su questi punti il Parlamento potrà sempre contare sulla Commissione per continuare a fare progressi. Il dibattito su come far funzionare meglio il sistema monetario e finanziario internazionale è al centro del nostro mandato consistente nel dare risposta alla globalizzazione. I flussi di capitale privato – prospettiva che si apprezza anche nella sua relazione – sono la fonte principale di crescita, prosperità e produttività. Se il nostro obiettivo è che i paesi sviluppati o in via di sviluppo possano condividere appieno i vantaggi della globalizzazione, non vedo alternativa migliore all’integrazione e all’efficace funzionamento dei mercati finanziari. Mercati finanziari estesi, profondi, liquidi porteranno con sé una maggiore facilità quanto al finanziamento degli investimenti consentendo agli operatori economici di diversificare meglio i loro rischi. Una situazione di questo tipo sarà vantaggiosa per le operazioni che, in altri termini, dovessero risultare eccessivamente rischiose per gli investitori internazionali; di ciò non approfitteranno soltanto i paesi in via di sviluppo, ma anche le piccole e medie imprese dei nostri paesi. I vantaggi economici derivanti dalla globalizzazione finanziaria sono il risultato dell’intensificarsi dei vincoli di internalizzazione fra i mercati e gli operatori. Per la natura stessa di tali vincoli, le turbative derivanti in un’economia moderna da questo processo di globalizzazione sono più rapide, proprio per il venire meno delle frontiere esistenti vent’anni orsono. E’ vero che fra i rischi nei quali incorreremo troveremo mercati finanziari caratterizzati da eccessiva volatilità dei tassi di cambio e dei prezzi degli attivi. Può crearsi un effetto “contagio” fra alcuni paesi e altri e sono possibili oscillazioni dei flussi di capitale. E’ certo che con l’Unione economica e monetaria abbiamo promosso la stabilità e la crescita mediante politiche macroeconomiche e riforme strutturali, ingredienti fondamentali per conseguire il rafforzamento della nostra economia ed evitare, o meglio, lottare, contro queste turbolenze finanziarie. L’Unione economica e monetaria contribuisce così a rafforzare la stabilità nel contesto internazionale nella nostra zona. E’ però vero che a livello mondiale sono emerse altre alternative. Condivido la tesi esposta nella relazione dell’onorevole Goebbels. Credo che non esistano panacee nella sfida volta a consolidare il sistema finanziario globale. E’ un punto ben evidenziato nella sua relazione e spero che la risoluzione non venga letta soltanto dai suoi destinatari ufficiali, che si occupano professionalmente dell’argomento, bensì anche da coloro che provano una legittima preoccupazione per la piega assunta dal processo di integrazione economica e finanziaria internazionale. I problemi e le sfide che l’integrazione dei mercati finanziari porta con sé vanno affrontate in un contesto più ampio, come avviene nella sua relazione e come anche noi, dal punto di vista della Commissione, intendiamo fare nello studio che ci è stato affidato dall’ECOFIN di Liegi in merito alle risposte alle sfide della globalizzazione, che intendiamo presentare nel febbraio prossimo venturo. Che cosa è avvenuto negli ultimi anni? Credo che dopo le crisi asiatiche siano stati compiuti sostanziali progressi. Si sono compiuti sforzi per migliorare le condizioni macroeconomiche. Le economie oggi sono più resistenti alle turbative esterne. Sono sempre più numerosi i paesi che, per proprio interesse, aderiscono a codici e norme concordate a livello internazionale per avere maggiore trasparenza nelle rispettive economie. I Ministri del G7 e il Fondo monetario hanno fatto passi avanti in alcuni campi significativi. Si pensi alle istituzioni finanziarie internazionali, per esempio, che oggi sono chiaramente più trasparenti nei loro interventi: lo stesso Fondo monetario internazionale ha rafforzato la propria capacità e sta perfezionando gli strumenti che gli consentono di analizzare, valutare e supervisionare la stabilità del sistema finanziario. Credo anche che sia stato sostanzialmente migliorato il coordinamento fra le varie autorità nazionali di supervisione."@it9 ". Mr President, first of all, I wish to congratulate Mr Goebbels on his report. This is an interesting report that goes into considerable depth in an attempt to explore the various issues it raises and its resolution is informed and balanced. In our opinion, the report makes a constructive contribution to a debate of fundamental political importance and, furthermore, is very timely. Of course, we cannot rest on our laurels as a result of these improvements. Much still remains to be done and, in its report, Parliament shows the correct way forward. The Commission is quite happy to accept your view that we must ensure full participation by the private sector in solving and managing financial crises. Not only in order to ensure that responsibilities in times of crisis are shared in an equitable way, but also that the private sector is appropriately and systematically involved, which is crucial to effective crisis prevention, thereby preventing dangerous and, ultimately, unsustainable, risk situations from arising. I do, therefore, take note of the call for the Commission to consider the viability of introducing clauses for collective action on financial instruments such as securities. You all know as well as I do that the Member States do not fully agree with this position but it is a point of view that the Commission takes seriously, as we do all references to the fight against the funding of terrorism. The 11 September attacks have brought to the fore the abuses of the financial system by terrorists and the Commission has already adopted certain measures in this field. You have also made an effective contribution by finalising the codecision procedure on the second directive on money laundering. Nevertheless, we must keep making progress in this area. We are now in the early days of a process which will be long and we must continue working in this direction over the coming months. It is important that we make rapid progress on each of the proposals that provide valuable instruments for combating the funding of terrorism. I wish to make a brief comment on one point that is still a source of some frustration to us, and that is the external representation of the European Union. The explanatory statement of the motion for a resolution refers to Europe’s conspicuous absence from the debate on a new financial architecture. You criticise the fact that the isolated initiatives of some Member States do not form a European policy. The Commission can only agree with this analysis. So how do we respond? What can we do? How can we improve the situation? I would say that it is not simply a matter of improving coordination and of speaking with one voice. Economic and Monetary Union has undoubtedly transformed the blueprint of worldwide financial and monetary relations, but the way in which we continue to address these issues in the main organisations and forums, including the Monetary Fund and the G7, is still based, to a large extent, on a purely national concept. I can, therefore, only agree on the need to make progress. I think we will find it very difficult to formulate a meaningful policy in this area unless we clearly state our European positions as such at world level. This will require a more appropriate and clearly defined external representation of our interests. I am aware, however, that it will be very difficult to make progress in this direction unless we first make progress on the substance. Focusing the battle solely on our representation abroad is not as important as defining our own positions and producing coordinated policies on external matters. These two steps must be made in the same direction and at the same time. And on these points, Parliament can be sure that the Commission will continue to make progress. The debate on how to create a better-working international monetary and financial system lies at the heart of our task of responding to globalisation. Private capital flows – and the report also takes this view – are the main source of growth, prosperity and productivity. If our objective is to ensure that countries, both developed and developing, are able to take full advantage of the benefits of globalisation, the best option that I can picture is for financial markets and their operations to merge. Broad-based, deep-rooted and fluid financial markets will make funding investment easier, which will, in turn, enable economic operators to spread their risks more effectively. This situation will prove beneficial for those operations that would otherwise be too risky for international investors, which will be of benefit not only to developing countries, but also to small and medium-sized businesses in our own countries. The economic benefits generated by the globalisation of finance are the result of the links between markets and operators having become stronger. Because of the nature of these links, the upsets passed on within a modern economy as a consequence of this process of globalisation are more rapid, for the very reason that borders that existed twenty years ago have disappeared. It is true that amongst the risks we will have to face, there will be financial markets with excessively volatile exchange rates and share prices. A ‘contagious’ effect can occur between one country and others and it is possible that capital flows will fluctuate. Within the Economic and Monetary Union we have stimulated stability and growth by means of macroeconomic policies and structural reforms, which are fundamental factors for strengthening our economy and for preventing – or rather, fighting against – these financial upsets. Economic and Monetary Union, therefore, contributes to improving the stability of the international situation in our region. It is also true, however, that various alternatives have been put forward across the world. I agree with the thesis of Mr Goebbels’s report. There are no panaceas that will help us confront the challenge of consolidating the global financial system. The report makes this point very clear and I hope that its resolution will be read not only by those for whom this document is officially intended and who have a professional interest in these matters. I hope that it is also read by the people who are – legitimately – concerned at the direction in which the process of international economic and financial integration is heading. The problems and challenges inherent in the integration of financial markets must be addressed in a broader context, which is what Mr Goebbels has sought to achieve in his report and what we in the Commission are seeking to achieve in the study that the Liège Ecofin meeting asked us to produce on how we can respond to the challenges of globalisation, which we are intending to present next February. What has been happening in recent years? I would say that since the crises in Asia, we have made substantial progress. Efforts have been made to improve macroeconomic conditions, economies are today more resistant to external shocks and the number of countries choosing to abide by internationally agreed codes and standards in order to make their economies more transparent is continually increasing. The G7 ministers and the Monetary Fund have made progress in a few key areas, such as, for example, the international financial institutions, which clearly act with greater transparency these days. There is also the International Monetary Fund itself, which has increased its capacity and is fine-tuning its instruments so that they will enable it to analyse, assess and oversee the stability of the financial system more efficiently. I would also say that coordination between the various national supervisory authorities has improved substantially."@lv10 "− Mijnheer de Voorzitter, om te beginnen feliciteer ik de heer Goebbels met zijn verslag. Ik heb het met belangstelling gelezen, temeer daar het de behandelde kwesties nauwgezet uitdiept en op die manier voortgang tracht te boeken. Mijns inziens gaat het om een goed onderbouwde en evenwichtige resolutie. Wij zijn van oordeel dat dit document een constructieve bijdrage levert aan een fundamenteel politiek debat en bovendien bijzonder gelegen komt. Desondanks mogen wij natuurlijk niet op onze lauweren rusten. Mijns inziens is er nog veel werk aan de winkel en ik geloof dat het Parlement in zijn verslag de juiste weg inslaat. De Commissie is het er volstrekt over eens dat wij ons ervan moeten vergewissen dat de privé-sector ten volle deelneemt aan de bezwering en het beheer van financiële crises. Het gaat hier niet alleen om een rechtvaardige verdeling van verantwoordelijkheden in crisistijden, maar om een gepaste en systematische betrokkenheid van de privésector. Deze aanpak is van fundamenteel belang om een afdoend preventief crisisbeleid ten uitvoer te leggen en opeenhoping van gevaarlijke en ten langen leste onhoudbare risicosituaties te vermijden. In die zin neem ik nota van uw verzoek aan de Commissie om de haalbaarheid van de invoering van clausules voor collectieve actie op het gebied van financiële instrumenten zoals obligaties te onderzoeken. U weet evengoed als ik dat dit standpunt niet volmondig door de lidstaten wordt aangehangen, ofschoon het door de Commissie wordt verdedigd, net zoals alle andere referenties aan de strijd tegen de financiering van het terrorisme. De aanslagen van 11 september hebben duidelijk aangetoond hoezeer de terroristen misbruik maken van het financieel stelsel. De Commissie heeft in dit verband reeds enkele maatregelen genomen. U hebt zelf een doelmatige bijdrage geleverd aan de afronding van de medebeslissingsprocedure in het kader van de tweede richtlijn tegen het witwassen van geld. Ik ben evenwel van mening dat er meer nodig is. Wij bevinden ons aan het begin van een proces dat heel wat tijd in beslag zal nemen. Vandaar dat wij onze werkzaamheden tijdens de komende maanden moeten voortzetten. Het is van fundamenteel belang dat wij snel voortgang maken met de initiatieven die nuttige instrumenten bevatten voor de bestrijding van de financiering van het terrorisme. Ik zou nog even nader willen ingaan op een punt dat in ons midden steeds aanleiding geeft tot enige frustratie: de externe vertegenwoordiging van de Europese Unie. In de toelichting op de ontwerpresolutie wordt gesignaleerd dat Europa in het debat over een nieuw financieel stelsel opvallend afwezig blijft. U betreurt het dat de losse initiatieven van bepaalde lidstaten niet uitmonden in een Europees beleid. Welnu, de Commissie kan de door u gestelde diagnose alleen maar ten volle beamen. Waarin bestaat de oplossing? Wat kunnen wij doen? Hoe kunnen wij de situatie verbeteren? Mijns inziens zullen wij de problemen niet verhelpen door de coördinatie te versterken en met één stem te spreken. Men kan uiteraard niet ontkennen dat de lancering van de Economische en Monetaire Unie de grondbeginselen van de financiële en monetaire betrekkingen wereldwijd heeft gewijzigd. Desondanks stoelt de behandeling van deze kwesties in de voornaamste instellingen en fora, met inbegrip van het Monetair Fonds en de G-7, nog steeds grotendeels op een louter nationale aanpak. Daarom ga ik er natuurlijk mee akkoord dat wij hoe dan ook vooruit moeten. Ik vrees dat wij op dit terrein maar moeilijk een echt beleid zullen kunnen uitstippelen als wij onze Europese standpunten niet zeer duidelijk als dusdanig vertolken op wereldniveau. Dit streefdoel vergt ongetwijfeld een doelmatiger en beter gedefinieerde vertegenwoordiging van onze belangen in het buitenland. Ik ben mij er evenwel van bewust dat wij op dit vlak maar weinig vooruitgang zullen boeken als wij niet eerst ook inhoudelijke vorderingen maken. Wij mogen ons niet blind staren op de formele aspecten van onze externe vertegenwoordiging. Het is minstens even belangrijk dat wij onze eigen standpunten vaststellen en erin slagen onze externe acties te coördineren. Deze twee ontwikkelingen moeten gelijke tred houden en dezelfde richting uitgaan. In zoverre zal het Parlement in zijn streven naar vooruitgang steeds kunnen rekenen op de steun van de Commissie. Het debat over de manier waarop men een beter functionerend internationaal monetair en financieel stelsel tot stand kan brengen is de sleutel tot het antwoord op de globalisering waarnaar wij op zoek zijn. De particuliere kapitaalstromen zijn de voornaamste bron van groei, welvaart en productiviteit − deze visie komt ook in het verslag tot uiting. Als wij werkelijk willen dat niet alleen de industrielanden maar ook de ontwikkelingslanden ten volle kunnen genieten van de voordelen van de globalisering, zie ik geen beter alternatief dan de integratie van de financiële markten en hun werkingsmechanismen. Brede, diepe en liquide financiële markten hebben een gunstige invloed op de financiering van de investeringen, zodat de economische operatoren hun risico’s beter kunnen spreiden. Een dergelijke situatie zal met name de transacties ten goede komen die in andere omstandigheden voor de internationale investeerders te riskant zijn. Hiervan zullen niet alleen de ontwikkelingslanden maar ook de kleine en middelgrote ondernemingen uit onze eigen landen de vruchten plukken. De economische voordelen die met de financiële globalisering gepaard gaan, zijn het resultaat van de versterking van de interne banden tussen de markten en de operatoren. Deze banden zorgen er van nature voor dat de in het kader van dit globaliseringsproces veroorzaakte storingen zich in een moderne economie sneller verspreiden, met name ten gevolge van de afschaffing van de grenzen die ons twintig jaar geleden nog van elkaar scheidden. Een van de risico’s waaraan wij het hoofd zullen moeten bieden, heeft inderdaad te maken met de buitensporige volatiliteit van de financiële markten inzake rentes en prijzen van activa. De kans op “besmettingen” die van het ene land op het andere overslaan, is reëel, en het is niet ondenkbeeldig dat de kapitaalstromen aan schommelingen onderhevig zullen zijn. Het is een feit dat wij in de context van de Economische en Monetaire Unie de stabiliteit en de groei hebben bevorderd door middel van macro-economische beleidslijnen en structurele hervormingen. Dat zijn fundamentele ingrediënten om de weerstand van onze economie op peil te houden en financiële turbulenties te voorkomen of, liever gezegd, te bestrijden. Zodoende draagt de Economische en Monetaire Unie bij aan de versterking van de stabiliteit van de internationale context in onze regio. Het is inderdaad zo dat er op wereldniveau enkele alternatieven zijn geopperd. In dat verband deel ik de stelling die de heer Goebbels in zijn verslag verdedigt. Ik geloof niet dat er wondermiddelen bestaan om deze uitdaging aan te gaan en het wereldomvattende financiële stelsel eens en voor altijd te consolideren. Dit punt komt bijzonder duidelijk tot uiting in het verslag. Ik hoop dan ook dat deze resolutie niet alleen zal worden gelezen door de officiële doelgroep van dit document die zich beroepshalve met dit soort kwesties bezighoudt, maar tevens gehoor zal vinden bij degenen die terecht bezorgd zijn over de koers die het internationale economische en financiële integratieproces vaart. De problemen en uitdagingen waarvoor de integratie van de financiële markten ons stelt, moeten in een ruimere context worden geplaatst, zoals de rapporteur in zijn verslag doet. Ook wij trachten dit doel vanuit het standpunt van de Commissie voor ogen te houden in de studie die de Ecofin-Raad van Luik ons heeft opgedragen en die wij in februari wensen voor te leggen. Er is ons met name gevraagd om antwoorden te formuleren op de uitdagingen van de globalisering. Wat is er de laatste jaren gebeurd? Mijns inziens is er sinds de crises in Azië aanzienlijke vooruitgang geboekt. Er zijn inspanningen geleverd om de macro-economische voorwaarden te verbeteren. Heden ten dage zijn de economieën beter bestand tegen externe schokken. Steeds meer landen onderschrijven voor hun eigen bestwil de internationaal overeengekomen codes en normen om de transparantie van hun economie te verhogen. De ministers van de G-7 en het Monetair Fonds hebben op enkele belangrijke terreinen vorderingen gemaakt. Denkt u maar aan het optreden van de internationale financiële instellingen. Dat is veel transparanter geworden. Zo heeft het Internationaal Monetair Fonds zijn slagvaardigheid versterkt en schaaft het momenteel zijn instrumenten bij teneinde de stabiliteit van het financieel stelsel op doelmatiger wijze te kunnen analyseren, evalueren en controleren. Ik meen ook te mogen stellen dat de coördinatie tussen de verschillende nationale controleorganen aanzienlijk is verbeterd."@nl2 "Senhor Presidente, em primeiro lugar desejo felicitar o senhor deputado Robert Goebbels pelo seu relatório. É um relatório de fácil leitura pelo interesse que desperta, que contém uma análise com a qual se visa aprofundar os vários temas abordados. A sua proposta de resolução afigura-se-me bem fundamentada e equilibrada. Na nossa opinião, constituiu uma contribuição construtiva para um debate político fundamental que, de resto, chega num momento oportuno. É verdade que não devemos dar-nos por satisfeitos com estas conquistas. Ainda há muito a fazer e, no seu relatório, o Parlamento aponta a direcção correcta. Do ponto de vista da Comissão, é absolutamente razoável a opinião que nele se expressa segundo a qual é necessário assegurar a plena participação do sector privado na resolução e gestão das crises financeiras. Não se resume unicamente a uma justa repartição de responsabilidades em tempos de crise; a participação adequada e sistemática do sector privado é fundamental para uma prevenção eficaz das crises, evitando a acumulação de situações de risco perigosas que, em última instância, são insustentáveis. Neste sentido, tomo nota do convite que o Parlamento lança à Comissão no sentido de considerar a viabilidade de incluir cláusulas de acção colectiva nos instrumentos financeiros, designadamente as obrigações. O senhor deputado sabe tão bem quanto eu que esta visão não é totalmente comungada pelos Estados-Membros; é, sem dúvida, um ponto de vista que a Comissão defende, como também defende todas as referências à luta contra o financiamento do terrorismo. Os atentados de 11 de Setembro trouxeram para a ribalta os abusos do sistema financeiro cometidos pelos terroristas. A Comissão adoptou já algumas medidas. O próprio Parlamento teve uma participação positiva na conclusão do processo de co-decisão da segunda directiva sobre branqueamento de capitais. Todavia, penso que é necessário continuar a aprofundar esta questão. Estamos no início de um processo, que será longo, e será necessário continuar a trabalhar nesta direcção nos próximos meses. Importa que se registem progressos rapidamente em relação a cada uma das propostas que prevêem instrumentos úteis para a luta contra o financiamento do terrorismo. Gostaria de fazer uma breve observação sobre um ponto que nos causa habitualmente uma certa frustração: a representação externa da União Europeia. Na exposição de motivos da proposta de resolução, faz-se referência à singular ausência da Europa no debate global sobre uma nova arquitectura financeira. Os senhores deputados tecem críticas ao facto de as iniciativas isoladas adoptadas por alguns Estados-Membros não chegarem a ter eco numa política europeia. A Comissão é obrigada a subscrever totalmente o vosso diagnóstico. Qual é a resposta? O que poderíamos fazer? Como seria possível melhorar a situação? Penso que não basta melhorar unicamente a coordenação e falar a uma só voz. O lançamento da União Económica e Monetária veio alterar, sem dúvida, os fundamentos das relações financeiras e monetárias a nível mundial, mas estas questões continuam a ser abordadas nas principais organizações e foros, incluindo o Fundo Monetário e o G7, com base, em grande medida, numa concepção puramente nacional. Por isso sou obrigado a concordar que é necessário avançar. Em minha opinião, dificilmente poderemos definir uma verdadeira política neste domínio sem expressarmos com clareza as posições europeias, enquanto tal, nas instâncias internacionais. O que pressupõe uma representação externa dos nossos interesses de forma mais correcta e definida. Estou ciente, porém, da enorme dificuldade em avançar nesta direcção se não se registarem progressos previamente quanto à substância. Penso que mais importante do que limitar a batalha unicamente à nossa forma de representação externa é definir as nossas posições e conseguir políticas coordenadas no exterior. Dois passos que devem ser dados na mesma direcção e em paralelo. Quanto a isto, o Parlamento poderá contar sempre com a Comissão para continuar a avançar nesta via. O debate em torno da melhoria do funcionamento do sistema monetário e financeiro internacional constitui o âmago da nossa missão de dar resposta à globalização. Os fluxos de capital privado - e esta visão é partilhada no relatório - são a principal fonte de crescimento, de prosperidade e de produtividade. A fim de que os países, tanto os desenvolvidos como os em vias de desenvolvimento, possam partilhar plenamente as vantagens da globalização, não há, na minha óptica, melhor alternativa do que a integração dos mercados financeiros e respectivo funcionamento. Com mercados financeiros amplos, profundos, líquidos, é mais fácil obter financiamento para o investimento, o que permitirá aos operadores económicos repartir mais adequadamente os seus riscos. Uma situação deste tipo favorecerá as operações que, de outra forma, acarretariam riscos excessivos para os investidores internacionais, e será vantajosa não só para os países em desenvolvimento, como também para as pequenas e médias empresas dos nossos países. Os benefícios económicos decorrentes da globalização financeira são consequência da intensificação dos vínculos de internalização entre os mercados e os operadores. Dada a própria natureza destes vínculos, as perturbações que se registam numa economia moderna na sequência deste processo de globalização são mais rápidas, devido precisamente ao esbatimento das fronteiras perfeitamente visíveis há duas décadas. Teremos de enfrentar riscos, designadamente a existência de mercados financeiros com uma excessiva volatilidade das taxas de câmbio e de valores dos activos. Pode assistir-se a um efeito de contágio entre países, e existe a possibilidade de os fluxos de capitais sofrerem oscilações. Na zona da União Económica e Monetária estimulámos a estabilidade e o crescimento com políticas macroeconómicas e reformas estruturais, ingredientes fundamentais para conseguir uma economia sólida e para evitar essas turbulências financeiras, ou melhor, para lutar contra elas. Desta forma, a União Económica e Monetária contribui para reforçar a estabilidade internacional na nossa zona. Todavia, a nível mundial existem outras alternativas. Subscrevo a tese do senhor deputado Goebbels expressa no relatório. Penso que não existem panaceias para responder ao desafio de integração do sistema financeiro global. Este ponto está muito claro no seu relatório, e espero que a sua resolução seja lida não só pelos destinatários oficiais do documento, gente que se dedica profissionalmente a estes temas, como também por aqueles que sentem uma preocupação - legítima - pelo rumo do processo de integração económica e financeira internacional. Os problemas e desafios da integração dos mercados financeiros devem ser abordados num contexto mais vasto, como aliás é feito no relatório e como a própria Comissão pretende fazer no estudo de que o ECOFIN de Liège a encarregou sobre as respostas aos desafios da globalização, estudo que a Comissão pretende apresentar em Fevereiro. Que progressos se realizaram nos últimos anos? Penso que desde as crises asiáticas se registaram progressos substanciais. Foram desenvolvidos esforços no sentido de melhorar as condições macroeconómicas. As economias são hoje mais resistentes às turbulências externas. É cada vez maior o número de países que aderem, porque têm interesse nisso, a códigos e normas acordados internacionalmente com o objectivo de dotar as suas economias de mais transparência. Os Ministros do G7 e o Fundo Monetário registaram avanços em determinados domínios de relevo. Refiram-se as instituições financeiras internacionais, por exemplo, com uma acção também claramente mais transparente nos dias de hoje: o próprio Fundo Monetário Internacional procedeu ao reforço das suas capacidades e tem aperfeiçoado os instrumentos por forma a poder analisar, avaliar e supervisionar a estabilidade do sistema financeiro de forma mais eficiente. Penso, igualmente, que a coordenação entre as diferentes autoridades nacionais de supervisão também conheceu uma melhoria substancial."@pt11 "Herr talman! För det första vill jag gratulera Goebbels till hans betänkande. Det är ett betänkande som man läser med intresse och som går på djupet för att försöka komma vidare i de olika frågor som tas upp. Jag anser att er resolution är informativ och balanserad. Vi anser att den utgör ett konstruktivt bidrag till en principiell politisk debatt och dessutom kommer den vid ett lämpligt tillfälle. Det är riktigt att vi inte bör slå oss till ro med detta. Det är fortfarande mycket kvar att göra och i betänkandet visar parlamentet på den rätta vägen. Kommissionen anser att er synpunkt, att vi måste se till att den privata sektorn fullständigt deltar i lösandet och hanteringen av finanskriserna, helt godtagbar. Det handlar inte bara om en rättvis fördelning av ansvar i kristider. Det handlar också om en lämplig och systematisk delaktighet av den privata sektorn, vilket är grundläggande för att förebygga kriserna effektivt, och på så sätt undvika anhopningen av farliga risksituationer som i slutänden inte är hållbara. Jag tar till mig er uppmaning att kommissionen skall beakta möjligheten att införa klausuler om kollektiva åtgärder för finansiella instrument som obligationskontrakt. Ni vet lika väl som jag att denna synpunkt inte helt och hållet delas av medlemsstaterna, men det är en synpunkt kommissionen försvarar, precis som vi också försvarar allt det som handlar om att bekämpa finansieringen av terrorismen. Attentaten den 11 september har fört terroristernas missbruk av finanssystemen högst upp på dagordningen. Kommissionen har redan vidtagit vissa åtgärder. Ni har själva på ett effektivt sätt bidragit genom medbeslutandeförfarandet i det andra direktivet om penningtvätt. Jag tror dock att vi måste gå vidare. Vi är i början av en långvarig process och vi måste fortsätta att arbeta i denna riktning under de kommande månaderna. Det är viktigt att nå snabba framgångar i vart och ett av de förslag som innehåller verksamma instrument för att bekämpa finansieringen av terrorismen. Jag vill göra en kort kommentar om en punkt som alltid är föremål för viss frustration mellan oss, dvs. Europeiska unionens närvaro. I motiveringen till den föreslagna resolutionen nämns att Europeiska unionen är egendomligt frånvarande i debatten om en ny finansiell arkitektur. Ni kritiserar att initiativ från vissa medlemsstater inte utgör en europeisk politik. Å kommissionens sida kan vi inte annat än fullständigt hålla med om er diagnos. Vilket är svaret? Vad skulle vi kunna göra? Hur skulle vi kunna förbättra situationen? Jag tror att det inte bara handlar om att förbättra samordningen och tala med en gemensam röst. Det är sant att uppkomsten av Ekonomiska och monetära unionen har förändrat grunderna för de finansiella och monetära relationerna i världen, men det sätt vi fortsätter att hantera dessa frågor i de viktigaste organisationerna och forumen, inklusive Valutafonden och G7, fortsätter att grunda sig på en rent nationell uppfattning. Därför kan jag inte annat än hålla med om behovet att gå vidare. Jag ser det som mycket svårt att vi skall kunna formulera en verklig politik inom detta område om vi inte med tydlighet uttrycker våra europeiska ståndpunkter som sådana på global nivå. Och det innefattar en närvaro av våra intressen på ett mer korrekt och definierat sätt. Jag är dock medveten om att det kommer att vara mycket svårt att gå vidare i denna riktning om vi inte först går på djupet av frågan. Jag anser att det inte är lika viktigt att spilla vårt krut på formen för vår närvaro som på att definiera våra egna ståndpunkter och uppnå en samordnad utrikespolitik. Dessa två steg bör fortsätta i samma riktning och parallellt. Parlamentet kommer alltid att kunna räkna med kommissionen för att fortsätta på denna väg. Debatten om hur man skall uppnå ett internationellt monetärt och finansiellt system som fungerar bättre är kärnan i vårt uppdrag att möta globaliseringen. Vi uppskattar också synpunkten på de privata kapitalströmmarna i betänkandet. De är den huvudsakliga källan till tillväxt, framgång och produktivitet. Om vårt mål är att länderna, såväl de utvecklade och de som är under utveckling, fullständigt skall kunna dela vinsterna med globaliseringen ser jag inget bättre alternativ än en integrering av finansmarknaderna och det sätt de fungerar på. Breda, djupa, likvida finansmarknader kommer att medföra en större lätthet i finansieringen av investeringar och de kommer att göra det möjligt för de ekonomiska aktörerna att sprida sina risker bättre. En situation av detta slag kommer att vara till nytta för de operationer som annars skulle vara alltför riskabla för de internationella investerarna. Utvecklingsländerna är de som kommer att gynnas av detta, men också de små och medelstora företagen i våra länder. De ekonomiska vinsterna den finansiella globaliseringen ger är resultatet av en intensifiering av internationella kopplingar mellan marknader och aktörer. De störningar som uppkommer i en modern ekonomi på grund av globaliseringsprocessen kommer med hjälp av dessa kopplingars inneboende egenskaper att gå fortare, just på grund av att de gränser som fanns för tjugo år sedan försvunnit. Det är sant att bland de risker vi kan stöta på kommer vi att se finansmarknader som i sina tillgångar är alltför ombytliga i fråga om växelkurser och priser. Det kan uppstå en "smittoeffekt" mellan olika länder och det är möjligt att det blir svängningar i kapitalströmmarna. Det är sant att vi kring den ekonomiska och monetära unionen har stimulerat stabilitet och tillväxt med hjälp av makroekonomisk politik och strukturreformer, vilka är grundläggande ingredienser för att nå en stark ekonomi och undvika, eller snarare bekämpa, dessa finansiella störningar. Den ekonomiska och monetära unionen bidrar på så sätt till att stärka det internationella sammanhangets stabilitet i vårt område. Men det är riktigt att man föreslagit andra alternativ på global nivå. Jag håller med om tesen i Goebbels betänkande. Jag tror inte att det finns något universalmedel för utmaningen att konsolidera det globala finansiella systemet. Det sägs mycket tydligt i betänkandet och jag hoppas att resolutionen kommer att läsas inte bara av dem detta dokument formellt riktar sig till och som i sitt yrke arbetar med dessa frågor utan också av dem som känner en legitim oro över den väg den internationella ekonomiska och finansiella integrationsprocessen är inne på. De problem och utmaningar som integrationen av finansmarknaderna medför bör tas upp i ett större sammanhang, precis som det görs i ert betänkande och precis som vi i kommissionen försöker göra i den studie som Ekofin-rådet i Liège gett oss i uppdrag för att möta globaliseringens utmaningar och som vi räknar med att lägga fram i februari. Vad har hänt de senaste åren? Jag tror att man sedan de asiatiska kriserna tagit betydande steg framåt. Man har ansträngt sig för att förbättra de makroekonomiska villkoren. Dagens ekonomier står i dag starkare emot externa störningar. För var dag som går är de länder som av eget intresse ansluter sig till internationellt antagna koder och regler fler, i syfte att nå en större öppenhet i sina ekonomier. G7-ministrarna och Valutafonden har gått framåt inom vissa betydande områden. Vi kan t.ex. ta de internationella finansinstitutionerna som i dag är betydligt öppnare i sina insatser som exempel. Internationella valutafonden har stärkt sin kapacitet och håller på att förfina sina instrument för att kunna analysera, utvärdera och övervaka stabiliteten i finanssystemet på ett effektivare sätt. Jag tror att man också i betydande grad förbättrat samordningen mellan de olika nationella tillsynsmyndigheterna."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12,9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph