Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-03-Speech-3-328"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-10-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Förstärkning av samordningen av den ekonomiska politiken inom euroområdet – Offentliga finansernas bidrag till tillväxt och sysselsättning4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20011003.9.3-328"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-10-03-Speech-3-3294
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, muchas gracias a las dos ponentes. Las intervenciones que se han producido esta noche sin duda alguna nos van a ayudar en nuestro trabajo posterior. Otro tanto podríamos decir de las UMTS. Si hubiéramos debatido, con anterioridad a la toma de decisión, cómo hacer frente a las posibilidades y a las dificultades que podría suponer una u otra opción en las licencias de tercera generación de móviles, sin duda alguna hubiéramos evitado parte de los problemas posteriores. No estamos hablando de que todos hagamos lo mismo, estamos hablando de que podamos discutir entre nosotros para intentar decidir un marco, en el que encajen las distintas decisiones nacionales, que nos permita tener una posición más coherente. Decía que la información previa tiene una segunda cara y es que los ministros tomen en consideración los elementos comunitarios como elementos de definición de su política nacional. Y ligo esta referencia con la que la Sra. Bères ha planteado respecto a incrementar la participación nacional en las orientaciones generales de política económica. Hasta ahora, más o menos, se consideraba que teníamos dos procesos que no necesariamente convergían. Por una parte, llegar a un acuerdo sobre las grandes orientaciones de política económica en Bruselas, en Luxemburgo; por otra, definir nuestras políticas presupuestarias y económicas nacionales. Y ambos procesos llevaban caminos distintos. Incluso se consideraba que el cumplimiento del Pacto de Estabilidad era suficiente para satisfacer la coherencia y consistencia del sistema que hemos puesto en marcha de coordinación de las políticas económicas. Cada vez se nos pone más de relieve que los dos instrumentos con los que contamos, el Pacto de Estabilidad y las grandes orientaciones de política económica, son elementos clave. Y las grandes orientaciones de política económica, si realmente son aprobadas por los ministros como un compromiso real para ser aplicado en cada uno de los Estados miembros, deben ser el reflejo de la política presupuestaria que cada ministro quiere y debe plantear en su Parlamento nacional. Creo que esto nos ayudaría enormemente a una mejor interrelación entre las decisiones adoptadas a nivel comunitario y las decisiones que se adoptan por parte de los Parlamentos nacionales. En ese sentido, la Comisión considera que es fundamental esta idea del debate y la apoyaremos totalmente. Es cierto, sin embargo -y éste es un punto al que también querría hacer referencia- que no conviene recargar excesivamente los procedimientos. Por eso, tenemos alguna prevención mayor a algunas ideas reflejadas sobre el tema del diálogo macroeconómico. Sin duda alguna, hay que mejorar su eficacia a nivel de diálogo político, pero pensamos que también hay que mantener su carácter de intercambio franco y confidencial y, en este sentido, es fundamental mantener este marco informal de debate y no formalizar demasiado su proceso recargándolo en exceso y haciendo menos productivo todo el proceso de debate vinculado a este punto. Por lo tanto, querría terminar mis comentarios sobre este primer informe señalando que los servicios de la Comisión están reflexionando en la actualidad sobre la puesta en práctica de algunas de las propuestas que se incluyen en la resolución, he tomado nota de una serie de sugerencias que se han hecho esta tarde aquí y, lógicamente, vamos a prestarles especial atención en la elaboración de nuestra propuesta final. Respecto al informe de la Sra. Peijs, en primer lugar también quiero agradecerle su planteamiento y sus comentarios pero, sin embargo, me gustaría centrarme únicamente en tres o cuatro puntos que me parecen destacables. En primer lugar, comparto totalmente su idea de que, en un contexto de introducción del euro, la credibilidad de una política de finanzas públicas sana y compatible con el euro es fundamental. Es cierto que, en nuestro concepto, las finanzas públicas -lo hemos dicho esta tarde de forma clara- tienen que servir tanto para situaciones de crisis como para situaciones de buen comportamiento económico. En su informe hace referencia a los estabilizadores automáticos -y creo que no tenemos grandes divergencias en cuanto al análisis en este punto. Pensamos, como usted, que deben jugar un papel fundamental, tanto en los momentos de crecimiento como en los momentos en que se produce la ralentización de la economía. Agradecemos su referencia a las reducciones de impuestos. La Comisión ha venido defendiendo la necesidad de que toda reducción de impuestos responda a ciertos criterios, que están recogidos en su informe, y que consideramos fundamentales para mantener la lógica de la calidad de las finanzas públicas. Indudablemente, si debatiésemos ahora sobre reducciones de impuestos, elementos como la promoción del consumo tendrían más importancia que la que tuvieron hace unos meses, dado que es uno de los temas que nos preocupa. Pero, no cabe duda, que la lógica de las rebajas impositivas puede prácticamente encajarse, en todos los casos, con los criterios incluidos en el documento y que ustedes apoyan. Un último comentario sobre la sostenibilidad de las finanzas públicas a largo plazo. Ha habido otros comentarios sobre el mercado de trabajo, sobre cómo debemos avanzar, la coherencia ante el trabajo, las pensiones, etc. En mi opinión, todos estos elementos se plantearán en una visión más general del mercado de trabajo, mientras que los ministros de Finanzas deben prestar especial atención a las finanzas públicas y, en ese sentido, a las dificultades que pueden plantearse en la financiación de la seguridad social dentro de los déficit presupuestarios globales de todas las administraciones públicas. Iniciaré mis comentarios con el informe Bères y quiero expresar mi satisfacción por la propuesta de resolución del Parlamento en la que apoya el refuerzo de las coordinaciones de la política económica en la zona euro. La idea con la que estamos trabajando en este momento -y a partir de su informe, como su Señoría sabe, se ha avanzado ya en alguna línea- no es que se haga una referencia mediante un corto párrafo en los programas de estabilidad, sino que los programas de estabilidad recojan anualmente los datos necesarios para hacer una adecuada evaluación de la evolución de las finanzas públicas en cuanto a los problemas de envejecimiento. Sin embargo, en nuestra concepción, la idea de incluir esas informaciones en los programas de estabilidad no es porque consideremos que son problemas que se deben resolver con decisiones anuales -necesitan soluciones a más largo plazo- sino porque no nos parecía adecuado introducir nuevos procesos de planteamiento o de análisis o de seguimiento de la evolución de las finanzas públicas. Nuestra idea es que, cada cuatro o cinco años, en cada uno de los países se produzca un análisis con mayor profundidad -puede ser un anejo de los documentos de los programas de estabilidad- sobre las finanzas públicas a largo plazo con el problema lógicamente fundamental del envejecimiento de la población y que, sin embargo, en las puestas al día de los programas anuales únicamente recojamos la información básica necesaria. Querría terminar agradeciendo nuevamente a todos su cooperación, las ideas útiles que nos han aportado y que tomaremos en cuenta en la mayor medida posible. No podemos olvidar que la coordinación de la política económica es una obligación impuesta por el Tratado. En el Tratado queda muy claro que nuestro modelo se basa en una política monetaria única y en unas políticas económicas nacionales, pero coordinadas. Este es un elemento clave para nuestro modelo. Es cierto que la coordinación se halla todavía en una fase de aprendizaje. Es cierto también que tenemos una interdependencia cada vez mayor, -especialmente en la zona euro pero también en la Unión en general- y ello exige que se revisen de forma permanente el contenido, los sistemas y los instrumentos que estamos utilizando. Por eso debo especialmente dar la bienvenida al informe que el Parlamento ha elaborado, a la Sra. Bères y a todos aquellos que en la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios han participado en la elaboración de su magnífico trabajo. Creo que este trabajo va incluso, en muchos aspectos, más allá de la propuesta de la Comisión, sobre todo en uno fundamental y es el incremento de la participación nacional en la coordinación de la política económica. Del informe me gustaría destacar dos elementos fundamentales -y haré algún comentario a las distintas intervenciones al referirme a ellos. El primero es la necesidad de reforzar la coordinación, el segundo la necesidad de incrementar el debate democrático y la participación nacional. En cuanto al contenido de la coordinación, me parece que vale la pena hacer un comentario más extenso sobre algunos puntos. El informe respalda las propuestas de la Comisión sobre la elaboración de informes periódicos sobre la economía de la zona euro. Hoy ya les puedo avanzar que nuestra idea -hemos seguido trabajando en el tema- es que debemos contar con análisis económicos detallados pero, también, con propuestas relevantes para la política económica. Debemos ir más allá del análisis específico. La Sra. Bères ha planteado en su intervención la necesidad de mejorar en la estadística y en la evaluación de las políticas. Es cierto que hemos avanzado con los planes estadísticos para la zona monetaria de la Unión, sin embargo, no podemos darnos por satisfechos. Es parcialmente un problema de adecuación de estadísticas nacionales a la nueva realidad, es parcialmente un problema de dinero, pero, en algunos casos, no es ninguna de estas dos dificultades sino la de disponer en tiempo más corto de los datos necesarios para una buena definición de la política económica. Ello supone que, tal vez, tengamos que plantearnos en el futuro la necesidad de contar con información estadística propia que no sea el agregado de las estadísticas nacionales. Es, sin duda alguna, un elemento clave para poder actuar con un plazo de tiempo semejante al que disponen otras autoridades económicas. En su informe hace una referencia -que, en mi opinión, es fundamental- respecto a intentar alcanzar una visión común sobre el impacto de los ciclos económicos en las finanzas públicas. Parte de ese debate lo hemos tenido ya esta tarde -haré algún comentario posteriormente al hablar también del informe de la Sra. Peijs-, pero, en nuestra opinión, es fundamental llegar pronto en el Consejo ECOFIN a una metodología que nos permita examinar con los mismos criterios el concepto de déficit estructural. Y estamos trabajando en este sentido, que nos parece fundamental, precisamente para dejar que esos estabilizadores automáticos jueguen en la medida que cada una de las situaciones presupuestarias de los Estados miembros lo permitan, pero aplicando en todos los casos los mismos criterios. Un punto adicional sobre el primer elemento al que me he referido, el contenido de la coordinación, es el de la información previa. Este es un punto que da siempre lugar a un cierto debate y a una cierta discusión. Estamos hablando de dos cosas distintas cuando hablamos de información previa. Estamos hablando, en primer lugar, de conocer por parte de los demás colegas del Eurogrupo las grandes líneas de aquellos elementos esenciales de una política económica nacional que pueden acabar teniendo una incidencia en los demás. Pongamos un caso: las medidas de rebaja de impuestos que se adoptaron el pasado año como consecuencia de la crisis del petróleo. Sin duda alguna, si hubiéramos actuado como hemos actuado este año en el tema de la cobertura del seguro para las líneas aéreas, hubiéramos tenido un mejor resultado y un mejor planteamiento desde el punto de vista de la posición de la Unión."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, mange tak til de to ordførere. De indlæg, der har været her til aften, vil uden tvivl være en hjælp for os i vores senere arbejde. Det samme kan vi sige om UMTS. Hvis vi, før vi traf beslutningen, havde diskuteret, hvordan vi skulle klare de muligheder og vanskeligheder, som de forskellige løsninger i mobiltelefonlicenserne af tredje generation kunne betyde, ville vi uden tvivl have undgået en del af de efterfølgende problemer. Vi taler ikke om, at vi alle skal gøre det samme, vi taler om, at vi bør diskutere indbyrdes for at forsøge at fastsætte en ramme, som de forskellige nationale beslutninger passer ind i, og som gør det muligt for os at have en mere sammenhængende holdning. Jeg sagde, at forhåndsorientering også betyder noget andet, og det er, at ministrene skal tage EU-forholdene med i betragtning ved definitionen af deres nationale politik. Og jeg knytter dette sammen med det, som fru Berès sagde med hensyn til at styrke den nationale deltagelse i de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik. Indtil videre har det mere eller mindre været opfattelsen, at vi havde to processer, som ikke nødvendigvis var sammenfaldende. På den ene side at nå en aftale om de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik i Bruxelles og i Luxembourg og på den anden side at definere vores nationale budgetpolitikker og økonomiske politikker. Og de to processer fulgte forskellige veje. Det var ydermere opfattelsen, at det var tilstrækkeligt at opfylde stabilitetspagten for at opnå kohærens og konsistens i det system, vi har iværksat til samordning af de økonomiske politikker. Det bliver mere og mere tydeligt for os, at de to instrumenter, vi råder over, stabilitetspagten og de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik, er centrale elementer. Og de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik bør, hvis de reelt vedtages af ministrene som et egentligt kompromis, der skal anvendes i de enkelte medlemsstater, afspejle den budgetpolitik, som den enkelte minister ønsker og bør fremsætte i sit nationale parlament. Jeg tror, at dette ville være en enorm hjælp for os til at opnå en større indbyrdes sammenhæng mellem de beslutninger, der træffes på fællesskabsplan, og de beslutninger, der træffes af de nationale parlamenter. I denne forstand mener Kommissionen, at idéen om debat er fundamental, og den har vores fulde støtte. Det er dog korrekt - og det er det punkt, jeg også gerne ville komme med en kommentar om - at det ikke er nogen god idé at gøre procedurerne for komplicerede. Derfor har vi et vist forbehold over for nogle af de tanker, der er kommet til udtryk om den makroøkonomiske dialog. Det er utvivlsomt nødvendigt at forbedre deres effektivitet som politisk dialog, men vi synes også, at deres karakter af åbenhjertig og fortrolig udveksling bør fastholdes, og i denne forbindelse er det vigtigt at holde fast i denne uformelle ramme for drøftelserne og ikke formalisere processen for meget ved at gøre den overdrevent kompliceret og herved gøre hele den diskussionsproces, der knytter sig til dette punkt, mindre produktiv. Jeg vil derfor gerne afslutte mine kommentarer om den første betænkning med at påpege, at Kommissionens tjenestegrene er i færd med at overveje iværksættelsen af nogle af de forslag, der er indeholdt i beslutningen, og jeg har noteret mig en række forslag, der er fremkommet her til aften, og dem vil vi naturligvis give en særlig opmærksomhed ved udarbejdelsen af vores endelige forslag. Hvad angår fru Peijs' betænkning, vil jeg også indledningsvis takke hende for hendes oplæg og kommentarer, men jeg vil dog nøjes med at koncentrere mig om tre eller fire punkter, som efter min mening bør fremhæves. For det første er jeg helt enig med hende i, at troværdigheden af en sund, offentlig finanspolitik, som er forenelig med euroen, er helt central i forbindelse med indførelsen af euroen. Det er rigtigt, at de offentlige finanser efter vores opfattelse - vi har sagt det tydeligt her til aften - skal tjene i såvel krisesituationer som i situationer med god økonomisk adfærd. Hun henviser i sin betænkning til de automatiske stabilisatorer - og jeg mener ikke, at vi ligger langt fra hinanden, hvad angår analysen af dette punkt. Vi synes som Dem, at de skal spille en afgørende rolle, såvel i væksttider som i tider med økonomisk afmatning. Vi takker for Deres henvisning til skattelettelser. Kommissionen har længe understreget behovet for, at enhver skattelettelse skal opfylde visse kriterier, som er omhandlet i Deres betænkning, og som vi mener er centrale for at fastholde en logik i kvaliteten af de offentlige finanser. Hvis vi nu drøftede skattelettelser, ville elementer som forbrugsfremme utvivlsomt have større betydning end for nogle måneder siden, da det er et af de spørgsmål, der bekymrer os. Men der er ingen tvivl om, at logikken bag skattelettelserne i alle tilfælde i praksis kan indpasses i de kriterier, der er indeholdt i dokumentet, og som De støtter. Jeg har en sidste bemærkning om de offentlige finansers holdbarhed på langt sigt. Der har været nogle bemærkninger om arbejdsmarkedet, om, hvordan vi bør komme videre, kohærens over for arbejde, pensioner osv. Efter min mening skal alle disse elementer indgå i en mere generel betragtning om arbejdsmarkedet, mens finansministrene bør være særlig opmærksomme på de offentlige finanser og i denne forbindelse på de vanskeligheder, der kan opstå med finansieringen af den sociale sikkerhed inden for de globale budgetunderskud hos alle de offentlige forvaltninger. Jeg vil indlede mine kommentarer med Berès-betænkningen, og jeg vil gerne give udtryk for min tilfredshed med Parlamentets beslutningsforslag, hvori det støtter en styrkelse af samordningerne af den økonomiske politik i euroområdet. Den idé, vi arbejder med for øjeblikket - og med udgangspunkt i Deres betænkning er der allerede, som De ved, mine damer og herrer, taget skridt på nogle områder - er ikke, at der kommer en henvisning i form af et kort afsnit i stabilitetsprogrammerne, men at stabilitetsprogrammerne årligt medtager de nødvendige data for at kunne foretage en passende vurdering af udviklingen i de offentlige finanser med hensyn til problemerne med aldringen af befolkningen. Efter vores mening er tanken om at inkludere disse data i stabilitetsprogrammerne dog ikke begrundet i, at vi synes, at det er problemer, der skal løses med årlige beslutninger - der er behov for mere langsigtede løsninger - men fordi vi ikke syntes, at det var fornuftigt at indføre nye processer til planlægning, analyse eller opfølgning af udviklingen i de offentlige finanser. Vores tanke er, at der i alle lande hvert fjerde eller femte år laves en mere dybtgående analyse - det kan være et bilag til stabilitetsprogramdokumenterne - af de offentlige finanser på langt sigt, hvad angår det logisk nok grundlæggende problem med aldringen af befolkningen, og som vi imidlertid kun får den nødvendige basale information om ved ajourføringen af de årlige programmer. Jeg vil slutte med endnu en gang at takke alle for deres samarbejde, de nyttige idéer, de har givet os, og som vi vil tage størst muligt hensyn til. Vi må ikke glemme, at samordningen af den økonomiske politisk er en forpligtelse, der pålægges af traktaten. I traktaten står det meget klart, at vores model baserer sig på en fælles monetær politik og i nogle nationale, men samordnede økonomiske politikker. Dette er et centralt element i vores model. Det er rigtigt, at samordningen stadig befinder sig i en læringsfase. Det er også rigtigt, at vi har en stadig større indbyrdes afhængighed - først og fremmest i euroområdet, men også i Unionen i almindelighed - og det kræver, at indholdet og de systemer og instrumenter, vi bruger, løbende bliver revideret. Derfor hilser jeg den betænkning, som Parlamentet har udarbejdet, fru Berès og alle dem, der i Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål har medvirket ved udarbejdelsen af hendes strålende bidrag, særlig velkommen. Efter min mening går det på mange områder endnu videre end Kommissionens forslag, især på et fundamentalt område, nemlig den forøgede nationale deltagelse i samordningen af den økonomiske politik. Jeg vil gerne fremhæve to grundlæggende elementer i betænkningen - og jeg vil komme med et par bemærkninger til de forskellige indlæg, når jeg henviser til dem. Det første er behovet for at styrke samordningen, det andet er behovet for at øge den demokratiske debat og den nationale deltagelse. Hvad angår indholdet af samordningen, synes jeg, at det er på sin plads at komme med en uddybende kommentar til enkelte punkter. Betænkningen støtter Kommissionens forslag om udarbejdelse af periodiske rapporter om økonomien i euroområdet. Jeg kan allerede nu i dag fortælle Dem, at det er vores tanke - vi har fortsat arbejdet med spørgsmålet - at vi skal have nogle detaljerede økonomiske analyser, men også nogle relevante forslag vedrørende den økonomiske politik. Vi skal gå længere end en specifik analyse. Fru Berès har i sit indlæg fremført behovet for forbedringer på det statistiske område og med hensyn til vurdering af politikkerne. Det er rigtigt, at vi har gjort fremskridt med hensyn til de statistiske planer for Unionens euroområde, men vi må ikke stille os tilfreds hermed. Det er til dels et problem med tilpasning af de nationale statistikker til den nye virkelighed, det er til dels et pengeproblem, men i nogle tilfælde drejer det sig ikke om nogen af disse to vanskeligheder, men derimod om inden for en kortere tidsfrist at råde over de nødvendige data med henblik på at kunne komme med en ordentlig definition af den økonomiske politik. Det betyder, at vi måske fremover er nødt til at rejse spørgsmålet om behovet for at råde over vores egen statistiske information, som ikke er et aggregat af de nationale statistikker. Det er uden tvivl et centralt element for at kunne handle inden for en tidsfrist, der svarer til, hvad andre økonomiske myndigheder kan. Hun kommer i sin betænkning med en bemærkning, som efter min mening er fundamental, om at forsøge at få et fælles overblik over konjunkturernes indflydelse på de offentlige finanser. Vi har allerede haft en del af denne diskussion her i eftermiddag - jeg vil komme med en bemærkning herom senere, når jeg også taler om fru Peijs' betænkning - men efter vores mening er det afgørende nødvendigt, at Økofin-Rådet snarest finder en metodik, der gør det muligt for os at undersøge konceptet om strukturelle underskud ud fra de samme kriterier. Og vi arbejder allerede i denne retning, som efter vores opfattelse er fundamental, netop for at gøre det muligt for disse automatiske stabilisatorer at spille med i det omfang, som budgetsituationerne i de enkelte medlemsstater tillader det, men ved i alle tilfælde at anvende de samme kriterier. Et yderligere punkt i forbindelse med det første element, jeg omtalte, indholdet af samordningen, er forhåndsorientering. Det er et punkt, der altid giver anledning til en vis debat og en vis diskussion. Vi taler om to forskellige ting, når vi taler om forhåndsorientering. Vi taler for det første om, at de øvrige kolleger i Euro-Gruppen skal kende de store linjer i de væsentlige dele af en national økonomisk politik, som kan ende med at få indvirkning på de øvrige. Lad mig som eksempel nævne de foranstaltninger til skattenedsættelser, der blev vedtaget forrige år som følge af oliekrisen. Hvis vi dengang havde optrådt, som vi har gjort i år i forbindelse med luftfartsselskabernes forsikringsdækning, ville vi uden tvivl have nået et bedre resultat og fået et bedre oplæg set fra Unionens synspunkt."@da1 "Herr Präsident, vielen Dank den beiden Berichterstatterinnen. Die Redebeiträge von heute Abend werden uns ohne Zweifel in der vor uns liegenden Arbeit helfen. Das Gleiche könnten wir von den UMTS-Lizenzen sagen. Wenn wir vor der Beschlussfassung darüber debattiert hätten, wie man den Möglichkeiten und den Schwierigkeiten begegnen kann, die durch die eine oder andere Option bei den Lizenzen für die dritte Generation von Mobiltelefonen ausgelöst werden könnten, hätten wir mit Sicherheit einen Teil der späteren Probleme vermieden. Es geht nicht darum, dass wir alle dasselbe tun sollen, sondern dass es die Möglichkeit geben soll, untereinander zu diskutieren, um zu versuchen, einen Rahmen zu beschließen, in den sich die verschiedenen nationalen Entscheidungen einpassen, der uns eine geschlossenere Position ermöglicht. Ich sagte, dass die Vorabinformation eine zweite Seite hat. Diese besteht darin, dass die Minister die Gemeinschaftselemente bei der Festlegung ihrer nationalen Politik berücksichtigen. Ich knüpfe dabei an die Bemerkung von Frau Bères in Bezug auf die stärkere nationale Beteiligung an den allgemeinen wirtschaftspolitischen Leitlinien an. Bisher wurde mehr oder weniger davon ausgegangen, dass wir zwei Prozesse hatten, die nicht zwangsläufig zusammenliefen. Der eine Prozess bestand darin, zu einem Übereinkommen über die Grundzüge der Wirtschaftspolitik in Brüssel und Luxemburg zu gelangen, der andere darin, unsere nationalen Haushalts- und Wirtschaftspolitiken zu definieren. Beide Prozesse verliefen auf unterschiedlichen Wegen. Man war sogar der Ansicht, dass die Einhaltung des Stabilitätspakts für die Kohärenz und Konsistenz des Systems ausreichend wäre, das wir zur Koordinierung der Wirtschaftspolitiken in Gang gesetzt haben. Für uns wird immer deutlicher, dass die beiden Instrumente, über die wir verfügen, der Stabilitätspakt und die Grundzüge der Wirtschaftspolitik, Schlüsselelemente sind. Die Grundzüge der Wirtschaftspolitik müssen sich, wenn sie wirklich von den Ministern als eine reale Verpflichtung zur Anwendung in jedem einzelnen Mitgliedstaat angenommen werden, in der Haushaltspolitik widerspiegeln, die jeder Minister in seinem nationalen Parlament vortragen will und muss. Ich glaube, dies würde für uns eine sehr große Hilfe sein, um eine bessere Wechselbeziehung zwischen den auf Gemeinschaftsebene und den von den nationalen Parlamenten getroffenen Entscheidungen zu erreichen. In diesem Sinne hält die Kommission diesen Gedanken der Debatte für grundlegend, und wir unterstützen ihn voll und ganz. Es ist jedoch auch eine Tatsache – und diesen Punkt möchte ich ebenfalls ansprechen –, dass es nicht zweckmäßig ist, die Verfahren zu stark zu überfrachten. Deshalb sind wir ein wenig voreingenommen gegen einige zum Thema des makroökonomischen Dialogs vorgebrachten Gedanken. Zweifellos muss seine Wirksamkeit auf der Ebene des politischen Dialogs verbessert werden, aber unserer Meinung nach muss auch sein Charakter als offener, vertraulicher Gedankenaustausch erhalten bleiben, und insofern ist es wichtig, diesen informellen Rahmen der Debatte beizubehalten und den Ablauf nicht zu stark zu formalisieren, wodurch die gesamte mit diesem Punkt verbundene Debatte überlastet würde und an Produktivität verlöre. Daher möchte ich meine Anmerkungen zu diesem ersten Bericht mit dem Hinweis beenden, dass die Dienste der Kommission derzeit über die Umsetzung einiger der Vorschläge nachdenken, die in die Entschließung aufgenommen werden. Ich habe eine Reihe der Vorschläge zur Kenntnis genommen, die heute Nachmittag hier vorgetragen wurden, und wir werden ihnen natürlich bei der Ausarbeitung unseres endgültigen Vorschlags besondere Aufmerksamkeit widmen. Was den Bericht von Frau Peijs angeht, so möchte ich ihr zunächst ebenfalls für ihre Darlegung und ihre Bemerkungen danken, möchte mich jedoch nur auf drei oder vier Punkte konzentrieren, die mir hervorhebenswert erscheinen. Erstes teile ich voll und ganz Ihren Gedanken, dass im Kontext der Euroeinführung die Glaubwürdigkeit einer gesunden und mit dem Euro zu vereinbarenden Politik der öffentlichen Finanzen von grundlegender Bedeutung ist. Natürlich müssen die öffentlichen Finanzen aus unserer Sicht – das haben wir heute Nachmittag deutlich erklärt – sowohl für Krisensituationen als auch für Zeiten einer guten wirtschaftlichen Situation tauglich sein. Sie nehmen in Ihrem Bericht auf die automatischen Stabilisatoren Bezug – und ich glaube, wir haben im Hinblick auf die Analyse in diesem Punkt keine großen Meinungsverschiedenheiten. Wir denken wie Sie, dass sie sowohl in Zeiten des Wachstums als auch in Zeiten eines wirtschaftlichen Abschwungs eine grundlegende Rolle spielen müssen. Wir danken für Ihren Hinweis auf die Steuersenkungen. Die Kommission vertritt die Notwendigkeit, dass jede Steuersenkung bestimmten Kriterien entsprechen muss, die in Ihrem Bericht erfasst sind und die wir für grundlegend halten, um die Logik der Qualität der öffentlichen Finanzen aufrechtzuerhalten. Wenn wir jetzt über Steuersenkungen diskutieren würden, hätten Elemente wie die Förderung des Verbrauchs sicherlich eine stärkere Bedeutung, als sie vor einigen Monaten gehabt hätten, da dies eine der uns bewegenden Fragen ist. Aber es besteht kein Zweifel, dass sich die Logik der Steuersenkungen praktisch in allen Fällen mit den im Dokument enthaltenen und von Ihnen unterstützten Kriterien in Übereinstimmung bringen lässt. Eine letzte Bemerkung zur langfristigen Nachhaltigkeit der öffentlichen Finanzen. Es hat andere Kommentare zum Arbeitsmarkt gegeben, darüber, wie wir voranschreiten sollen, über die Kohärenz in Bezug auf die Arbeit, die Renten usw. Meiner Ansicht nach werden alle diese Elemente aus einer allgemeineren Arbeitsmarktperspektive zur Sprache gebracht, während die Finanzminister den öffentlichen Finanzen und in diesem Zusammenhang den Schwierigkeiten, die bei der Finanzierung der Sozialversicherung innerhalb der globalen Haushaltsdefizite aller öffentlichen Verwaltungen auftreten können, besondere Aufmerksamkeit widmen müssen. Ich werde meine Anmerkungen mit dem Bericht Bères beginnen und möchte meine Genugtuung über den Entschließungsentwurf des Parlaments zum Ausdruck bringen, in dem es die Bemühungen zur Koordinierung der Wirtschaftspolitik im Euro-Gebiet unterstützt. Wir denken im Moment – und seit Ihrem Bericht sind bekanntlich hier und da bereits Fortschritte erreicht worden – nicht daran, in die Stabilitätsprogramme einen kurzen Absatz aufzunehmen, sondern in die Stabilitätsprogramme sollen jährlich die erforderlichen Daten einfließen, damit man eine entsprechende Bewertung der Entwicklung der öffentlichen Finanzen im Zusammenhang mit der Alterung der Bevölkerung durchführen kann. Aber in unserer Konzeption ist der Gedanke der Einbeziehung dieser Informationen in die Stabilitätsprogramme nicht darauf zurückzuführen, dass wir meinen, es handele sich um Probleme, die durch jährliche Entscheidungen zu lösen sind – dafür sind längerfristige Lösungen erforderlich –, sondern weil wir es nicht für richtig hielten, neue Prozesse der Konzipierung, der Analyse oder Beobachtung der Entwicklung der öffentlichen Finanzen einzuführen. Unsere Vorstellung geht dahin, dass alle vier oder fünf Jahre in jedem Land eine eingehendere Analyse – das kann ein Anhang zu den Dokumenten der Stabilitätsprogramme sein – zu den langfristigen öffentlichen Finanzen unter Berücksichtigung des natürlich grundlegenden Problems der Bevölkerungsalterung vorgenommen wird und dass wir dagegen bei den Aktualisierungen der jährlichen Programme nur die erforderliche Basisinformation erfassen. Ich möchte Ihnen allen abschließend nochmals für Ihre Unterstützung, für die nützlichen Ideen, die Sie beigesteuert haben und die wir nach besten Möglichkeiten berücksichtigen werden, danken. Wir dürfen nicht vergessen, dass die Koordinierung der Wirtschaftspolitik eine durch den EG-Vertrag auferlegte Verpflichtung darstellt. Im Vertrag wird ganz klar zum Ausdruck gebracht, dass unser Modell auf einer einheitlichen Währungspolitik und auf nationalen, aber koordinierten Wirtschaftspolitiken basiert. Dies ist ein Schlüsselelement unseres Modells. Zugegeben, die Koordinierung befindet sich noch in einer Lernphase. Es stimmt auch, dass wir – speziell im Euro-Gebiet, aber auch insgesamt in der Union – eine immer stärkere Verflechtung haben, die es erforderlich macht, den Inhalt, die Systeme und die verwendeten Instrumente ständig zu überprüfen. Deshalb müssen wir den vom Parlament erarbeiteten Bericht besonders willkommen heißen und Frau Bères sowie all jenen danken, die im Ausschuss für Wirtschaft und Währung an dieser ausgezeichneten Arbeit mitgewirkt haben. Meiner Ansicht nach geht man mit dieser Arbeit in vielerlei Hinsicht sogar über den Vorschlag der Kommission hinaus, vor allem in einer wesentlichen Frage, nämlich der stärkeren nationalen Beteiligung an der wirtschaftspolitischen Koordinierung. Aus dem Bericht möchte ich zwei grundlegende Elemente hervorheben – und ich werde dabei jeweils einige Bemerkungen zu den verschiedenen Beiträgen machen. Das erste ist die Notwendigkeit, die Koordinierung zu intensivieren, das zweite die Notwendigkeit, die demokratische Debatte und die nationale Beteiligung zu stärken. Was den Inhalt der Koordinierung anbelangt, so scheint mir eine ausführlichere Bemerkung zu einigen Punkten angebracht. Der Bericht unterstützt die Vorschläge der Kommission im Hinblick auf die Erarbeitung regelmäßiger Berichte über die Wirtschaft des Euro-Gebiets. Heute kann ich Ihnen bereits sagen, dass wir der Meinung sind – wir haben inzwischen weiter an dem Thema gearbeitet –, dass wir detaillierte Wirtschaftsanalysen brauchen, die aber auch wichtige Vorschläge für die Wirtschaftspolitik enthalten müssen. Wir müssen über die reine Analyse hinausgehen. Frau Bères hat in ihrer Rede die Notwendigkeit einer besseren Statistik und einer besseren Evaluierung der Politiken angesprochen. Wir sind zwar mit den statistischen Plänen für das Währungsgebiet der Union vorangekommen, aber wir können uns damit noch nicht zufrieden geben. Das ist zum Teil ein Problem der Anpassung der nationalen Statistiken an die neue Wirklichkeit, zum Teil ein Geldproblem, aber in einigen Fällen ist es keine dieser beiden Schwierigkeiten, sondern das Problem, schneller über die erforderlichen Daten für eine konkrete Festlegung der Wirtschaftspolitik zu verfügen. Das bedeutet, dass wir es für die Zukunft vielleicht als notwendig erachten werden, eigene statistische Informationen zu haben, die keine Summe der nationalen Statistiken sind. Das ist zweifellos eine Schlüsselfrage, damit wir in ähnlichen Fristen handeln können wie andere Wirtschaftsbehörden. In ihrem Bericht gibt sie die – meiner Meinung nach grundlegende – Empfehlung, sich um eine gemeinsame Sichtweise in Bezug auf die Auswirkung der Wirtschaftszyklen auf die öffentlichen Finanzen zu bemühen. Einen Teil dieser Debatte hatten wir bereits heute Nachmittag – ich werde später einige Bemerkungen dazu machen, wenn ich auch über den Bericht von Frau Peijs spreche –, aber unseres Erachtens ist es eine grundsätzliche Frage, dass man im ECOFIN-Rat rasch zu einer Methodik gelangt, die uns die Möglichkeit gibt, auf die Untersuchung des strukturellen Defizits dieselben Kriterien anzuwenden. Und wir arbeiten in dieser uns wesentlich erscheinenden Richtung, gerade damit diese automatischen Stabilisatoren in dem Maße zum Tragen kommen, wie es die jeweilige Haushaltssituation der Mitgliedstaaten erlaubt, aber unter Anwendung derselben Kriterien in allen Fällen. Ein weiterer Aspekt des ersten von mir angesprochenen Elements, des Inhalts der Koordinierung, ist die Frage der Vorabinformation. Das ist ein Punkt, der immer eine gewisse Debatte auslöst. Wir sprechen bei der Vorabinformation von zwei verschiedenen Dingen. Wir sprechen erstens davon, von den übrigen Kollegen der Eurogruppe die großen Linien jener wesentlichen Elemente einer nationalen Wirtschaftspolitik zu erfahren, die letztendlich eine Auswirkung auf die anderen haben können. Nehmen wir als Beispiel die Steuersenkungsmaßnahmen, die im vergangenen Jahr infolge der Ölkrise verabschiedet wurden. Wenn wir genauso vorgegangen wären, wie wir es in diesem Jahr in der Frage des Versicherungsschutzes für die Fluggesellschaften getan haben, hätten wir aus der Sicht der Position der Union zweifellos ein besseres Ergebnis und eine bessere Ausgangslage erreicht."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, ευχαριστώ πολύ τις δύο εισηγήτριες. Οι παρεμβάσεις που έγιναν απόψε αναμφίβολα θα μας βοηθήσουν στην μετέπειτα εργασία μας. Το ίδιο θα μπορούσαμε να πούμε για το UMTS (Παγκόσμιο Σύστημα Κινητών Τηλεπικοινωνιών). Αν είχαμε συζητήσει, πριν από τη λήψη της απόφασης, για το πώς θα αντιμετωπίσουμε τις δυνατότητες και τις δυσκολίες που θα μπορούσε να σημαίνει η δείνα ή η τάδε επιλογή για τις άδειες της κινητής τηλεφωνίας τρίτης γενιάς, αναμφίβολα θα είχαμε αποφύγει ένα μέρος των μεταγενέστερων προβλημάτων. Δεν εννοούμε να κάνουμε όλοι το ίδιο, αλλά να μπορούμε να συζητήσουμε μεταξύ μας για να προσπαθήσουμε να αποφασίσουμε ένα πλαίσιο, στο οποίο θα προσαρμόζονται οι διάφορες εθνικές αποφάσεις, και το οποίο θα μας επιτρέψει να έχουμε μια πιο συνεκτική θέση. Έλεγα ότι η προηγούμενη ενημέρωση έχει ένα δεύτερο πρόσωπο και αυτό είναι ότι οι υπουργοί λαμβάνουν υπόψη τα κοινοτικά στοιχεία ως στοιχεία καθορισμού της εθνικής τους πολιτικής. Συνδέω αυτή την αναφορά με εκείνη της κ. Bères σχετικά με την αύξηση της εθνικής συμμετοχής στους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής. Μέχρι τώρα, λίγο πολύ, θεωρούσαμε ότι είχαμε δύο διαδικασίες που δεν συνέκλιναν απαραίτητα. Από τη μία πλευρά, η επίτευξη συμφωνίας σχετικά με τους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής στις Βρυξέλλες, στο Λουξεμβούργο. Από την άλλη, ο καθορισμός των δημοσιονομικών και οικονομικών μας εθνικών πολιτικών. Και οι δύο αυτές διαδικασίες ακολουθούν διαφορετικές πορείες. Επίσης θεωρούσαμε ότι η εκπλήρωση του Συμφώνου Σταθερότητας ήταν αρκετή για την ικανοποίηση της συνοχής και της συνέπειας του συστήματος που θέσαμε σε εφαρμογή για τον συντονισμό των οικονομικών πολιτικών. Κάθε φορά γίνεται ολοένα και πιο ξεκάθαρο ότι τα δύο μέσα τα οποία διαθέτουμε, το Σύμφωνο Σταθερότητας και οι μεγάλοι προσανατολισμοί της οικονομικής πολιτικής, είναι στοιχεία κλειδιά. Και οι μεγάλοι προσανατολισμοί της οικονομικής πολιτικής, αν πραγματικά εγκρίνονται από τους υπουργούν σαν μία ουσιαστική δέσμευση για να εφαρμοστούν σε κάθε ένα από τα κράτη μέλη, πρέπει να είναι η αντανάκλαση της δημοσιονομικής πολιτικής που κάθε υπουργός θέλει και πρέπει να υποβάλλει στο εθνικό του κοινοβούλιο. Πιστεύω ότι αυτό θα μας βοηθούσε απεριόριστα σε μία καλύτερη αλληλεπίδραση μεταξύ των αποφάσεων που λαμβάνονται σε κοινοτικό επίπεδο και των αποφάσεων που λαμβάνονται από τα εθνικά κοινοβούλια. Απ’ αυτή την άποψη, η Επιτροπή θεωρεί ότι είναι σημαντική αυτή η ιδέα για συζήτηση και θα την υποστηρίξουμε ολοκληρωτικά. Είναι αλήθεια, ωστόσο – και αυτό είναι ένα σημείο στο οποίο ήθελα επίσης να αναφερθώ – ότι δεν ενδείκνυται να επιβαρύνουμε υπερβολικά τις διαδικασίες. Γι’ αυτό το λόγο, έχουμε μία μεγαλύτερη προκατάληψη απέναντι σε ορισμένες απόψεις που αντικατοπτρίζονται στο θέμα του μακροοικονομικού διαλόγου. Αναμφίβολα πρέπει να βελτιωθεί η αποτελεσματικότητά του σε επίπεδο πολιτικού διαλόγου, αλλά πιστεύουμε ότι πρέπει επίσης να διατηρηθεί ο χαρακτήρας του της ειλικρινούς και εμπιστευτικής ανταλλαγής ιδεών και, απ’ αυτή την άποψη, είναι ουσιώδες να διατηρηθεί αυτό το ανεπίσημο πλαίσιο της συζήτησης και να μην επισημοποιηθεί υπερβολικά η διαδικασία της επιβαρύνοντάς την και καθιστώντας έτσι λιγότερο παραγωγική τη όλη διαδικασία της συζήτησης που συνδέεται μ’ αυτό το θέμα. Επομένως, θα ήθελα να τελειώσω τα σχόλιά μου σχετικά μ’ αυτή την πρώτη έκθεση επισημαίνοντας ότι οι υπηρεσίες της Επιτροπής εξετάζουν επί του παρόντος την εφαρμογή ορισμένων από τις προτάσεις που συμπεριλαμβάνονται στο ψήφισμα. Έχω σημειώσει μία σειρά υποδείξεων που έγιναν σήμερα εδώ και, λογικά, θα τις λάβουμε ιδιαιτέρως υπόψη στην επεξεργασία της τελικής μας πρότασης. Αναφορικά με την έκθεση της κ. Peijs, καταρχάς θα ήθελα επίσης να την ευχαριστήσω για τις ιδέες της και τις παρατηρήσεις της αλλά, ωστόσο, θα ήθελα να επικεντρωθώ αποκλειστικά σε τρία ή τέσσερα σημεία που θεωρώ αξιοσημείωτα. Καταρχήν, συμμερίζομαι απολύτως την άποψή της ότι, στο πλαίσιο της εισαγωγής του ευρώ, η αξιοπιστία μία υγιούς και συμβατής με το ευρώ πολιτικής δημόσιων οικονομικών, είναι θεμελιώδης. Είναι αλήθεια ότι, κατά την άποψή μας, τα δημόσια οικονομικά – το καταστήσαμε σαφές σήμερα το απόγευμα – πρέπει να χρησιμεύουν τόσο σε περιπτώσεις κρίσης όσο και σε περιπτώσεις καλής οικονομικής συμπεριφοράς. Στην έκθεσή σας αναφέρετε τους αυτόματους σταθεροποιητές και πιστεύω ότι δεν έχουμε μεγάλες αποκλίσεις όσον αφορά την ανάλυση αυτού του σημείο. Πιστεύουμε, όπως κι εσείς, ότι πρέπει να διαδραματίζουν ένα σημαντικό ρόλο, τόσο σε στιγμές ανάπτυξης όσο και σε στιγμές επιβράδυνσης της οικονομίας. Σας ευχαριστούμε για την αναφορά σας στις μειώσεις των φόρων. Η Επιτροπή υπερασπίζεται την ανάγκη κάθε μείωση των φόρων να ανταποκρίνεται σε συγκεκριμένα κριτήρια, που συμπεριλαμβάνονται στην έκθεσή σας, και τα οποία θεωρούμε ουσιαστικά για τη διατήρηση της λογικής της ποιότητας των δημόσιων οικονομικών. Αναμφίβολα, αν συζητούσαμε τώρα για τις μειώσεις των φόρων, στοιχεία όπως η προώθηση της κατανάλωσης θα είχαν μεγαλύτερη σημασία από εκείνη που είχαν πριν μερικούς μήνες, δεδομένου ότι πρόκειται για ένα από τα θέματα που μας απασχολούν. Όμως δεν υπάρχει αμφιβολία ότι η λογική των φορολογικών μειώσεων μπορεί πρακτικά να συμπεριληφθεί, σε κάθε περίπτωση, στα κριτήρια που περιλαμβάνονται στο έγγραφο και που εσείς υποστηρίζετε. Μία τελευταία παρατήρηση σχετικά με τη μακροπρόθεσμη βιωσιμότητα των δημοσίων οικονομικών. Υπήρχαν ορισμένα σχόλια σχετικά με την αγορά εργασίας, για το πώς πρέπει να προχωρήσουμε, την συνεκτικότητα απέναντι στην εργασία, τις συντάξεις κτλ. Κατά την γνώμη μου, όλα αυτά τα στοιχεία θα τεθούν σε μία πιο γενική θεώρηση της αγοράς εργασίας ενώ οι υπουργοί Οικονομικών πρέπει να επιστήσουν ιδιαίτερη προσοχή στα δημόσια οικονομικά και, από την άποψη αυτή, στις δυσκολίες που ενδέχεται να υπάρξουν στη χρηματοδότηση της κοινωνικής ασφάλισης μέσα στο πλαίσιο των συνολικών δημοσιονομικών ελλειμμάτων των εθνικών κυβερνήσεων. Θα ξεκινήσω τις παρατηρήσεις μου με την έκθεση Bères και θέλω να εκφράσω την ικανοποίησή μου για την πρόταση ψηφίσματος του Κοινοβουλίου η οποία στηρίζει την ενίσχυση του συντονισμού της οικονομικής πολιτικής στη ζώνη του ευρώ. Η ιδέα την οποία επεξεργαζόμαστε επί του παρόντος – και ξεκινώντας από την έκθεσή σας, όπως γνωρίζετε, έχει ήδη προχωρήσει σε μία συγκεκριμένη γραμμή – δεν είναι ότι γίνεται αναφορά μέσω μια μικρής παραγράφου στα προγράμματα σταθερότητας, αλλά ότι τα προγράμματα σταθερότητα συγκεντρώνουν κάθε χρόνο τα απαραίτητα δεδομένα για να κάνουν μία σωστή αξιολόγηση των εξέλιξης των δημόσιων οικονομικών όσον αφορά τα προβλήματα της πληθυσμιακής γήρανσης. Ωστόσο, κατά την άποψή μας, η ιδέα να συμπεριληφθούν αυτές οι πληροφορίες στα προγράμματα σταθερότητας δεν είναι επειδή πιστεύουμε ότι πρόκειται για προβλήματα που πρέπει να επιλυθούν με εθνικές αποφάσεις – χρειάζονται πιο μακροπρόθεσμες λύσεις – αλλά επειδή δεν θεωρήσαμε ενδεδειγμένο να εισαγάγουμε νέες διαδικασίες προσέγγισης ή ανάλυσης ή παρακολούθησης της εξέλιξης των δημοσίων οικονομικών. Η πρότασή μας είναι, κάθε τέσσερα ή πέντε χρόνια, να γίνεται σε κάθε μία από τις χώρες μια ανάλυση σε βάθος – μπορεί να είναι ένα παράρτημα στα έγγραφα των προγραμμάτων σταθερότητας – σχετικά με τα δημόσια οικονομικά μακροπρόθεσμα με το σημαντικό λογικά πρόβλημα της γήρανσης του πληθυσμού και, στις ενημερώσεις των ετήσιων προγραμμάτων να συμπεριλαμβάνεται μόνο η απαραίτητη βασική πληροφόρηση. Θα ήθελα να τελειώσω ευχαριστώντας σας όλους εκ νέου για τη συνεργασία σας, για τις χρήσιμες ιδέες που συνεισφέρατε και τις οποίες θα λάβουμε υπόψη στο μέτρο που είναι εφικτό. Δεν πρέπει να ξεχνάμε ότι ο συντονισμός των οικονομικών πολιτικών είναι μία υποχρέωση που επιτασσόμενη από τη Συνθήκη. Στη Συνθήκη καθίσταται σαφέστατο ότι το πρότυπό μας βασίζεται σε μία ενιαία νομισματική πολιτική και σε διάφορες, αλλά συντονισμένες εθνικές οικονομικές πολιτικές. Αυτό είναι ένα στοιχείο κλειδί για το πρότυπό μας. Είναι αλήθεια ότι ο συντονισμός βρίσκεται ακόμη σε ένα στάδιο μαθητείας. Είναι αλήθεια επίσης ότι έχουμε ολοένα και μεγαλύτερη αλληλεξάρτηση – ειδικά στη ζώνη ευρώ αλλά επίσης στην Ένωση γενικότερα – και αυτό απαιτεί να αναθεωρούνται διαρκώς το περιεχόμενο, τα συστήματα και τα μέσα που χρησιμοποιούμε. Γι’ αυτό οφείλω να καλωσορίσω ιδιαίτερα την έκθεση που επεξεργάστηκε το Κοινοβούλιο, και να ευχαριστήσω την κ. Bères και όλους εκείνους στην Επιτροπή Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής που συμμετείχαν στην επεξεργασία αυτής της εξαιρετικής δουλειάς. Πιστεύω ότι η έκθεση αυτή προχωρά από πολλές απόψεις, πιο μακριά από την πρόταση της Επιτροπής, κυρίως σε μία ουσιαστική που είναι η αύξηση της εθνικής συμμετοχής στον συντονισμό της οικονομικής πολιτικής. Από την έκθεση θα ήθελα να επισημάνω δύο βασικά στοιχεία – και θα κάνω ορισμένα σχόλια για τις διάφορες παρεμβάσεις καθώς θα αναφέρομαι σ’ αυτά. Το πρώτο είναι η ανάγκη της ενίσχυσης του συντονισμού, το δεύτερο η ανάγκη της αύξησης της δημοκρατικής συζήτησης και η εθνική συμμετοχή. Όσον αφορά το περιεχόμενο του συντονισμού, θεωρώ ότι αξίζει τον κόπο να κάνω ένα πιο εκτενές σχόλιο σχετικά με ορισμένα σημεία. Η έκθεση υποστηρίζει τις προτάσεις της Επιτροπής σχετικά με την αξιολόγηση των περιοδικών εκθέσεων για την οικονομία της ζώνης ευρώ. Σήμερα μπορώ ήδη να σας πω ότι η ιδέα μας – συνεχίσαμε να εργαζόμαστε επί του θέματος – είναι ότι πρέπει να υπολογίσουμε σε λεπτομερείς οικονομικές αναλύσεις αλλά, επίσης, σε σχετικές προτάσεις για την οικονομική πολιτική. Πρέπει να προχωρήσουμε πιο μακριά από την ειδική ανάλυση. Η κ. Bères έθεσε στην παρέμβασή της την ανάγκη βελτίωσης των στατιστικών και της αξιολόγησης των πολιτικών. Είναι αλήθεια ότι έχουμε προχωρήσει με τα στατιστικά σχέδια για τη νομισματική ζώνη της Ένωσης, ωστόσο, δεν μπορούμε να είμαστε ικανοποιημένοι. Είναι εν μέρει ένα πρόβλημα προσαρμογής των εθνικών στατιστικών στην νέα πραγματικότητα, εν μέρει ένα πρόβλημα χρημάτων, αλλά σε ορισμένες περιπτώσεις, δεν είναι καμία από αυτές τις δυσκολίες αλλά το να έχουμε σε λιγότερο χρόνο στη διάθεσή μας τα απαραίτητα δεδομένα για ένα σωστό καθορισμό της οικονομικής πολιτικής. Αυτό σημαίνει, ίσως, ότι θα πρέπει να ασχοληθούμε στο μέλλον με την αναγκαιότητα να διαθέτουμε τη δική μας στατιστική ενημέρωση η οποία δεν θα είναι το άθροισμα των εθνικών στατιστικών. Πρόκειται αναμφισβήτητα για ένα στοιχείο κλειδί προκειμένου να μπορούμε να ενεργούμε σ’ ένα ανάλογο χρονικό περιθώριο μ’ αυτό που διαθέτουν άλλες οικονομικές αρχές. Στη έκθεση γίνεται μία σημαντική, κατά τη γνώμη μου αναφορά, σχετικά με την προσπάθεια να έχουμε μία κοινή θεώρηση για τον αντίκτυπο των οικονομικών κύκλων στα δημόσια οικονομικά. Ένα μέρος αυτής της συζήτησης έγινε ήδη απόψε – θα τη σχολιάσω στη συνέχεια μιλώντας επίσης για την έκθεση της κ. Peijs – όμως, κατά τη γνώμη μας, είναι θεμελιώδες να φτάσει σύντομα το Συμβούλιο ECOFIN σε μία μεθοδολογία που θα μας επιτρέπει να εξετάζουμε με τα ίδια κριτήριο την έννοια του διαρθρωτικού ελλείμματος. Και εργαζόμαστε προς αυτή την κατεύθυνση, την οποία θεωρούμε ουσιαστική, ακριβώς για να αφήσουμε αυτούς τους αυτόματους σταθεροποιητές να διαδραματίσουν τον ρόλο τους στο μέτρο που κάθε μία από τις δημοσιονομικές συνθήκες των κρατών μελών το επιτρέπει, αλλά εφαρμόζοντας σε όλες τις περιπτώσεις τα ίδια κριτήρια. Ένα επιπρόσθετο σημείο σχετικά με το πρώτο στοιχείο στο οποίο αναφέρθηκα, το περιεχόμενο του συντονισμού, είναι αυτό της προηγούμενης ενημέρωσης. Αυτό είναι ένα ζήτημα που προκαλεί πάντα έντονες συζητήσεις. Μιλάμε για δύο διαφορετικά πράγματα όταν μιλάμε για προηγούμενη ενημέρωση. Μιλάμε καταρχάς, για την ενημέρωση των υπολοίπων συναδέλφων της Ευρωομάδας για τις μεγάλες κατευθυντήριες γραμμές εκείνων των βασικών στοιχείων μίας εθνικής οικονομικής πολιτικής που ενδέχεται να έχουν επιπτώσεις στους υπόλοιπους. Ας εξετάσουμε ένα παράδειγμα: τα μέτρα μείωσης των φόρων που υιοθετήθηκαν τον προηγούμενο χρόνο ως συνέπεια της πετρελαϊκής κρίσης. Δίχως καμία αμφιβολία, αν είχαμε ενεργήσει όπως ενεργήσαμε φέτος στο θέμα της ασφαλιστικής κάλυψης για τις αεροπορικές γραμμές, θα είχαμε ένα καλύτερο αποτέλεσμα και μια καλύτερη προσέγγιση από την άποψη της θέσης της Ένωσης."@el8 ". Mr President, I would like to thank the two rapporteurs very much. There is no doubt that what has been said this evening is going to help us in our subsequent work. The same can be said of the UMTSs. If we had debated, before taking the decision, how to deal with the possibilities and difficulties which one or other option with regard to licences for third-generation mobiles could pose, there is no doubt that we could have prevented some of the subsequent problems. We are not saying that we should all do the same. We are saying that we can hold discussions together in order to try to decide on a framework, which includes the different national decisions and allows us to take a more coherent position. I said that there is a second aspect to prior information and that is that ministers should take Community elements into consideration when defining their national policy. And I relate this reference to the one made by Mrs Bères in relation to increasing national participation in the broad guidelines for economic policy. Until now, it has more or less been considered that we had two processes which did not necessarily converge. On the one hand, reaching an agreement on the broad guidelines for economic policy in Brussels, in Luxembourg; on the other, defining our national economic and budgetary policies. And each process took a different route. It was also believed that compliance with the Stability Pact was sufficient to satisfy the coherence and consistency of the system which we have implemented for economic policy coordination. It is becoming increasingly clear to us that the two instruments we have, the Stability Pact and the broad guidelines for economic policy, are key elements. And the broad guidelines for economic policy, if they are actually approved by the ministers as a real commitment to be applied in each of the Member States, must reflect the budgetary policy which each minister wants and must present to their national Parliament. I believe that this would help us enormously in terms of a better interrelationship between the decisions adopted at Community level and the decisions adopted by national Parliaments. In this respect, the Commission believes that this idea of the debate is essential and we will fully support it. However – and this is a point which I also wanted to comment on – it is true that we should not overly complicate the procedures. Therefore, we are more cautious about certain ideas considered on the issue of macroeconomic dialogue. It is absolutely clear that we have to improve its efficiency on the level of political dialogue, but we believe that we also have to maintain its character of frank and confidential exchange and, in this respect, it is essential to maintain this informal framework for debate and not formalise its process too much by complicating it and making the whole process of debate relating to this point less productive. I would therefore like to end my comments on this first report by pointing out that the services of the Commission are currently looking into the implementation of some of the proposals included in the resolution, I have taken note of a series of suggestions that have been made this evening and we are naturally going to pay particular attention to them when producing our final proposal. In relation to the report by Mrs Peijs, I would firstly also like to thank her for her suggestions and comments, but I would like to focus on just three or four points that I think are important. Firstly, I fully agree with the idea that, in the context of the introduction of the euro, the credibility of a healthy public finance policy which is compatible with the euro is essential. It is true that, in our view, public finances – we have said this clearly this evening – must be adequate for both crisis situations and for good economic situations. In your report you refer to automatic stabilisers – and I do not believe that there is any great divergence between us on the analysis of this point. We believe, like you, that they must play a fundamental role, both at times of growth and at times of slow-down of the economy. We are grateful for your reference to tax reductions. The Commission has been arguing that all tax reductions must respond to certain criteria, which are contained in your report, and which we believe are essential to maintaining the idea of quality of public finances. No doubt if we were to debate tax reductions now, elements such as the promotion of consumption would be of more importance than would have been the case a few months ago, given that that is one of the issues we are concerned about. But the idea of tax reductions can certainly be included in practice, in all cases, in the criteria contained in the document and which you support. Finally, a comment on the sustainability of public finances in the long term. There have been other comments on the labour market, on how we must move ahead, on coherence in relation to work, pensions, etc. In my opinion, all these elements will be dealt with within a broader vision of the labour market, while the finance ministers must pay particular attention to public finances and, in this respect, to the difficulties which may arise in the funding of social security given the global budgetary deficits of all public administrations. I will begin by commenting on the Bères report and I would like to express my satisfaction with Parliament’s motion for a resolution which supports the strengthening of economic policy coordination within the euro area. The idea we are working with at the moment – and on the basis of your report, as you know, progress has already been made on some points – is not that reference be made by means of a short paragraph on the stability programmes, but that the stability programmes annually take up the necessary data to carry out an adequate evaluation of the evolution of public finances in relation to problems of ageing. Nevertheless, in our view, the idea of including this information in the stability programmes is not because we believe they are problems which must be resolved through annual decisions – they need more long-term decisions – but because we felt it was appropriate to introduce new processes for approaching, analysing and monitoring the evolution of public finances. Our idea is that, every four or five years, in each country, a more in-depth analysis should be carried out – it may be a supplement to the documents from the stability programme – on long-term public finances with the obvious fundamental problem of the ageing of the population and from which, nevertheless, when updating the annual programmes we only take the most necessary basic information. I would like to end by thanking you all once again for your cooperation and the useful ideas you have offered us, which we will take into account as far as possible. We must not forget that economic policy coordination is an obligation laid down in the Treaty. The Treaty makes it very clear that our model is based on a single monetary policy and on national, but coordinated, economic policies. This is a key element of our model. It is true that coordination is still going through a learning phase. It is also true that we have increasingly greater interdependence – especially in the euro area but also in the Union in general – and this requires that the content, the systems and the instruments we use are constantly being reviewed. That is why I must especially welcome the report which Parliament has produced and salute Mrs Bères and all of those members of the Committee on Economic and Monetary Affairs who have participated in her magnificent work. I believe that this work, in many respects, goes further than the Commission’s proposal, particularly with regard to one fundamental aspect, the increase in national participation in economic policy coordination. I would like to highlight two essential elements of the report – and I will comment on the various interventions in relation to them. The first is the need to strengthen coordination, the second the need to increase the democratic debate and national participation. With regard to the content of the coordination, I think it is worth expanding on certain points. The report supports the Commission’s proposals on the production of periodic reports on the economy of the euro area. Today I can tell you that our idea – we have continued to work on this issue – is that we must have detailed economic analyses but also relevant proposals on economic policy. We must go further than specific analysis. In her speech, Mrs Bères raised the need to improve statistics and the assessment of policies. It is true that we have made progress with the statistical plans for the Union’s monetary area, however, we must go further. It is partly a problem of bringing national statistics into line with new realities, it is partly a problem of money, but, in some cases, it is neither of these problems, but rather the problem of acquiring the data necessary for a good definition of economic policy more quickly. This perhaps means that in the future we will have to consider the need for our own statistical information which is not an aggregate of national statistics. This would certainly be a key element if we are to be able to act within a time frame similar to that available to other economic authorities. She makes a reference in her report which I believe to be fundamental in relation to trying to achieve a common vision of the impact of economic cycles on public finances. We have held part of this debate today – I will comment later when I talk about the report by Mrs Peijs – but we believe it is essential for the ECOFIN Council to produce a methodology as soon as possible, allowing us to examine the concept of structural deficit by means of the same criteria. And we are working on this, which seems to us essential, precisely to allow these automatic stabilisers to come into play depending on the extent to which the budgetary situation of each of the Member States allow it, but applying the same criteria in all cases. A further point relating to the first element I mentioned, the content of coordination, is that of prior information. This is a point which always gives rise to a degree of debate and discussion. When we talk about prior information, we are talking about two different things. We are talking firstly about the other partners of the Eurogroup knowing the broad guidelines for those essential elements of a national economic policy which may eventually have an affect on the rest. Let us take one case: the tax reduction measures adopted last year as a result of the oil crisis. There is no doubt that if we had acted as we have acted this year on the issue of insurance cover for airlines, we would have achieved a better result and a better approach from the point of view of the Union’s position."@en3 "Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia molemmille esittelijöille. Heidän tänä iltana käyttämänsä puheenvuorot auttavat meitä epäilemättä myöhemmässä työssämme. Toisena esimerkkinä voisi olla maailmanlaajuinen matkaviestinjärjestelmä. Mikäli olisimme ennen päätöksen tekemistä keskustelleet siitä, miten kohdata ne mahdollisuudet ja vaikeudet, joita kolmannen polven matkapuhelinten toimilupia koskevista valinnoista voisi seurata, olisimme epäilemättä välttäneet osan myöhemmin ilmenneistä ongelmista. Emme puhu nyt siitä, että meidän kaikkien pitäisi toimia samalla tavoin, vaan siitä, että me voisimme keskustella keskenämme, jotta voisimme luoda eri jäsenvaltioiden päätökset kokoavan kehyksen, jonka puitteissa voisimme esittää johdonmukaisen kannan asioihin. Sanoin, että etukäteen annettavilla tiedoilla on toinenkin puoli, joka on se, että niiden avulla ministerit voivat ottaa yhteisölliset näkökohdat huomioon määritellessään kansallista politiikkaansa. Tämä huomioni liittyy jäsen Berèsin esittämään ajatukseen, joka koskee kansallisen osallistumisen lisäämistä talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista päätettäessä. Tähän asti on ajateltu jotakuinkin niin, että meillä on käytössämme kaksi prosessia, joilla ei välttämättä pyritä samaan päämäärään. Yhtäältä tarkoituksenamme oli päästä sopimukseen talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista Brysselissä ja Luxemburgissa; toisaalta meidän oli määriteltävä kansalliset talousarvio- ja talouspolitiikkamme. Kumpikin prosessi suuntasi omalle taholleen. Ajateltiin jopa, että vakaussopimuksen noudattaminen riitti tekemään käynnistämästämme talouspoliitikkojen koordinointijärjestelmästä johdonmukaisen ja yhtenäisen. Meille käy yhä selvemmäksi, että kaksi välinettämme, vakaussopimus ja talouspolitiikan laajat suuntaviivat, ovat avainasemassa. Lisäksi talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen pitää, mikäli ministerit tosiaan hyväksyvät ne todelliseksi sitoumukseksi, joita sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa, kuvastaa sitä budjettipolitiikkaa, jota kukin ministeri haluaa ja jota hänen täytyy suunnitella omassa parlamentissaan. Uskon, että tällä tavoin voisimme suhteuttaa suunnattomasti paremmin toisiinsa yhteisön tasolla tehdyt ja jäsenvaltioiden parlamenteissa tehdyt päätökset. Siksi komissiossa katsotaan, että ajatus keskustelusta on olennaisen tärkeä, ja sitä tuetaan täysimääräisesti. On kuitenkin totta ja tämän asian halusin myös ottaa esille että menettelyjä ei kannata kuormittaa liikaa. Siksi suhtaudumme hiukan torjuvammin joihinkin makrotaloudellista vuoropuhelua koskeviin ajatuksiin. Sitä on ilman muuta tehostettava poliittisen vuoropuhelun tasolla, mutta meistä sen pitää edelleen säilyä rehellisenä ja luottamuksellisena ja siksi on keskeistä, että keskustelun epävirallinen luonne säilytetään ja ettei sen kulusta tehdä liian muodollista kuormittamalla sitä liikaa, sillä se tekisi kaikesta tähän asiaan liittyvästä keskustelusta hedelmättömämpää. Haluaisin sen tähden päättää tätä ensimmäistä mietintöä koskevat huomioni kertomalla, että komission yksiköissä harkitaan parhaillaan joidenkin päätöslauselmaan sisältyvien ehdotusten täytäntöönpanoa, että olen pannut muistiin täällä nyt iltapäivällä tehtyjä ehdotuksia ja että kiinnitämme niihin tietysti erityistä huomiota laatiessamme lopullista ehdotustamme. Mitä jäsen Peijsin mietintöön tulee, haluan aivan ensimmäiseksi kiittää häntäkin hänen esityksestään ja huomioistaan, mutta haluaisin kuitenkin keskittyä ainoastaan kolmeen tai neljään kohtaan, jotka ovat minusta varteenotettavia. Ensinnäkin olen täysin samaa mieltä ajatuksestanne, että euron käyttöönoton yhteydessä keskeisenä asiana on terveen ja euron kanssa yhteensopivan julkisen talouden politiikan uskottavuus. On totta, että meidän käsityksemme mukaan julkisen talouden pitää sanoimme sen tänään selvästi toimia niin kriisitilanteissa kuin niissäkin tilanteissa, joissa talous toimii hyvin. Te mainitsette mietinnössänne automaattiset vakauttajat, ja uskon, että meillä ei ole suuria näkemyseroja tämän asian tarkastelussa. Me ajattelemme teidän laillanne, että niiden on oltava keskeisessä osassa sekä kasvuvaiheessa että talouden taantuessa. Kiitämme teitä viittauksestanne verojen alennukseen. Komission kantana on ollut, että kaikissa veronalennuksissa on noudatettava tiettyjä kriteerejä, jotka on kirjattu mietintöönne ja joita pidämme perustavina hyvätasoisen julkisen talouden ylläpidon kannalta. Mikäli me keskustelisimme veronalennuksista nyt, sellaisilla asioilla kuin kulutuksen vauhdittaminen olisi epäilemättä paljon enemmän merkitystä, sillä se on yksi meitä huolestuttavista asioista. Ei kuitenkaan ole epäilystäkään siitä, että myönteiset alennukset voidaan sovittaa käytännöllisesti katsoen kaikissa tapauksissa yhteen asiakirjassa mainittujen ja teidän tukemienne kriteerien kanssa. Tässä on viimeinen kommentti, joka koskee julkisen talouden kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Muita huomioita on esitetty työmarkkinoista, mahdollisista etenemistavoista johdonmukaisuudesta työhön nähden, eläkkeistä jne. Minusta kaikki nämä asiat voidaan nähdä osana laajempaa työmarkkinoihin liittyvää näkemystä, kun taas valtiovarainministerien pitää kiinnittää erityishuomiota julkiseen talouteen ja siten niihin vaikeuksiin, joita voi syntyä, kun sosiaaliturvaa rahoitetaan kaikille julkishallinnoille ominaisista alijäämäisistä talousarvioista. Aloitan kommenttini Berèsin mietinnöstä ja haluan ilmaista tyytyväisyyteni parlamentin päätöslauselmaesityksestä, jossa kannatetaan talouspolitiikan koordinoinnin tehostamista euroalueella. Ajatuksenamme tällä hetkellä teidän mietintönne jälkeen on jo edistytty joissakin asioissa, kuten tiedätte on, että vakausohjelmiin kerättäisiin vuosittain ne tiedot, joita tarvitaan julkisen talouden kehitystä koskevan asianmukaisen arvion tekemiseksi ikääntymiseen liittyvien ongelmien osalta, sen sijaan, että ne pelkästään mainittaisiin jossakin lyhyessä kappaleessa. Ajatuksemme, että nämä tiedot sisällytettäisiin vakausohjelmiin, ei kuitenkaan johdu siitä, että pitäisimme niitä ongelmina, jotka on ratkaistava vuosittain tehtävien päätösten avulla, sillä ne edellyttävät pidemmän ajan ratkaisuja, vaan siitä, että meistä ei tuntunut asianmukaiselta ottaa käyttöön uusia julkisen talouden kehitystä koskevia kysymyksenasettelu-, tarkastelu- tai seurantamalleja. Ajatuksenamme on, että joka neljäs tai viides vuosi kussakin jäsenvaltiossa tehtäisiin esimerkiksi vakausohjelman asiakirjojen liitteenä julkaistava perusteellisempi analyysi julkisesta taloudesta pitkällä aikavälillä, missä keskeisenä ongelmana on tietysti väestön ikääntyminen. Vuosiohjelmien päivityksiin kerättäisiin kuitenkin vain tarvittavat perustiedot. Haluaisin päättää puheenvuoroni kiittämällä uudestaan kaikkia yhteistyöstä ja meille välitetyistä hyödyllisistä ajatuksista, jotka otamme mahdollisimman hyvin huomioon. Emme saa unohtaa, että talouspolitiikan koordinointi on perustamissopimuksessa määrätty velvoite. Siitä käy erittäin selvästi ilmi, että mallimme perustuu yhteen rahapolitiikkaan ja kansallisiin mutta koordinoituihin talouspolitiikkoihin. Tämä on mallimme avainasia. On totta, että koordinointi on vielä opetteluvaiheessa. On myös totta, että olemme keskenämme yhä tiiviimmässä riippuvuussuhteessa, erityisesti euroalueella, mutta myös koko unionissa, mikä edellyttää, että käyttämiämme sisältöjä, järjestelmiä ja välineitä tarkistetaan jatkuvasti. Siksi minun on kiitettävä aivan erityisesti parlamentin laatimaa mietintöä, jäsen Berèsiä ja kaikkia niitä, jotka ovat talous- ja raha-asioiden valiokunnassa osallistuneet hänen suurenmoisen asiakirjansa laatimiseen. Mielestäni tässä mietinnössä mennään monessa suhteessa jopa komission ehdotusta pitemmälle, ennen kaikkea yhdessä keskeisessä asiassa, joka on jäsenvaltioiden osallistumisen lisääminen talouspolitiikan koordinoinnin yhteydessä. Haluaisin tähdentää kahta keskeistä asiaa mietinnössä, ja esitän kummankin yhteydessä muutamia huomioita eri puheenvuoroista. Ensimmäinen koskee koordinoinnin tehostamista ja toinen demokraattisen keskustelun ja jäsenvaltioiden osallistumisen lisäämistä. Minusta tuntuu, että minun kannattaa kommentoida hieman laajemmin muutamia koordinoinnin sisältöön liittyviä näkökohtia. Mietinnössä kannatetaan euroalueen taloutta koskevien säännöllisten raporttien laatimiseen liittyviä komission ehdotuksia. Voin jo tänään ilmoittaa teille, että ajatuksenamme olemme kehitelleet asiaa edelleen on, että meidän on tehtävä yksityiskohtaisia taloudellisia erittelyjä mutta myös talouspolitiikan kannalta merkityksellisiä ehdotuksia. Meidän on mentävä pitemmälle kuin erityisanalyyseihin. Jäsen Berès esitti puheenvuorossaan, että politiikkojen tilastointia ja arviointia on parannettava. On totta, että olemme edistyneet unionin valuutta-aluetta koskevien tilastointisuunnitelmien osalta, mutta emme voi kuitenkaan olla täysin tyytyväisiä. Ongelmana on osittain kansallisten tilastojen sopeuttaminen uusiin realiteetteihin, osittain taas raha, mutta toisinaan se ei ole kumpikaan näistä vaan se, että hyvän talouspolitiikan määrittämiseksi tarvittavat tiedot olisi hankittava lyhyemmässä ajassa. Se merkitsee sitä, että tulevaisuudessa meidän on ehkä saatava käsiimme omaa tilastotietoa, joka ei ole jäsenvaltioiden tilastojen yhdistelmä. Tämä on epäilemättä perustava asia, jotta voimme toimia yhtä nopeasti kuin muut talousasioista vastaavat tahot. Jäsen Berès mainitsee mietinnössään keskeisenä pitämäni asian, yrityksen kehittää yhteinen näkemys suhdannevaiheiden vaikutuksista julkiseen talouteen. Osan tästä keskustelusta kävimme jo tänään iltapäivällä puhun siitä myöhemmin samalla, kun puhun jäsen Peijsin mietinnöstä mutta meistä on keskeistä kehittää Ecofin-neuvostossa pian työtapoja, joiden avulla meidän on mahdollista tutkia samoin perustein rakenteellisen alijäämän käsitettä. Työskentelemme tämän keskeisenä pitämämme asian hyväksi juuri siksi, että automaattiset vakauttajat voisivat toimia siinä määrin kuin kunkin jäsenvaltion rahoitusasema sen sallii, mutta soveltaen kaikissa tapauksissa samoja kriteerejä. Eräänä lisänäkökohtana ensiksi mainitsemaani asiaan, koordinoinnin sisältöön, ovat etukäteen annetut tiedot. Tämä aihe herättää aina jonkinlaista keskustelua ja kiistaa. Puhuessamme etukäteen annettavista tiedoista puhumme kahdesta eri asiasta. Ensinnäkin puhumme siitä, että saamme muilta euroryhmän edustajilta tietoomme ne jäsenvaltioiden suuret talouspoliittiset linjaukset, joilla voi olla vaikutusta muihin. Antakaamme esimerkki: öljykriisin seurauksena tehdyt veronalennukset viime vuonna. Mikäli olisimme toimineet samalla tavoin kuin tänä vuonna lentolinjojen vakuutusten kattamisen yhteydessä, olisimme ilman muuta päässeet parempaan tulokseen ja unionin aseman kannalta parempaan kysymyksenasetteluun."@fi5 "Monsieur le Président, je remercie les deux rapporteurs. Les interventions de ce soir nous aideront certainement dans nos futurs travaux. On pourrait en dire autant des licences UMTS. Si, avant de prendre une décision, nous avions discuté de la manière dont nous aurions pu faire face aux possibilités et aux difficultés que pouvait supposer l'une ou l'autre option au niveau des licences de téléphonie mobile de troisième génération, nous aurions certainement évité une partie des problèmes qui se sont posés par la suite. Nous ne disons pas que nous devons tous agir de la même manière, nous disons que nous pouvons discuter ensemble pour essayer de trouver un cadre, dans lequel pourraient s'inscrire les différentes décisions nationales, et qui nous permettrait d'adopter une position plus cohérente. Je disais que l'information préalable présente une deuxième facette, à savoir que les ministres considèrent les éléments communautaires comme des éléments permettant de définir leur politique nationale. J'associe cette référence à ce que Mme Berès a dit à propos d'un renforcement de la participation nationale aux orientations générales de politique économique. Jusqu'à ce jour, nous estimions plus ou moins qu'il existait deux processus qui ne convergeaient pas nécessairement. D'une part, l'obtention d'un accord sur les grandes orientations de politique économique à Bruxelles, à Luxembourg ; d'autre part, la définition de nos politiques budgétaires et économiques nationales. Ces deux processus suivaient des voies distinctes. Nous pensions même que le respect du Pacte de stabilité suffisait à satisfaire la cohérence et la consistance du système de coordination des politiques économiques que nous avions mis en œuvre. Il est de plus en plus évident que les deux instruments dont nous disposons, le Pacte de stabilité et les grandes orientations de politique économique, sont des éléments fondamentaux. Si les grandes orientations de politique économique sont réellement approuvées par les ministres comme un engagement véritable destiné à être honoré dans chaque État membre, elles doivent être le reflet de la politique budgétaire que chaque ministre veut et doit défendre dans son parlement national. Je crois que cela contribuerait, dans une grande mesure, à une meilleure relation entre les décisions adoptées au niveau communautaire et les décisions adoptées par les parlements nationaux. Dans ce sens, la Commission estime que cette idée du débat est fondamentale et la soutiendra totalement. Toutefois, il ne convient pas, de toute évidence - c'est le point auquel je voulais également faire référence -, de trop surcharger les procédures. C'est pourquoi, nous nous méfions de certaines idées émises sur le thème du dialogue macro-économique. Il ne fait aucun doute qu'il faut améliorer son efficacité au niveau du dialogue politique, mais il faut aussi, selon nous, maintenir son caractère d'échange franc et confidentiel et, dans ce sens, il est capital de conserver ce cadre informel de discussion et ne pas trop formaliser son processus en le surchargeant et en rendant moins productif tout le processus de discussion lié à ce point. Partant, je souhaiterais conclure mes commentaires sur ce premier rapport en vous signalant que les services de la Commission réfléchissent actuellement sur la mise en œuvre de certaines propositions qui figurent dans la résolution. J'ai pris note d'une série de suggestions qui ont été faites ici, ce soir, et, en toute logique, nous leur accorderons une attention toute particulière lors de l'élaboration de notre proposition finale. En ce qui concerne le rapport de Mme Peijs, je tiens avant tout à la remercier de l'approche qu'elle a adoptée et de ses commentaires, mais je souhaiterais uniquement m'attarder sur trois ou quatre points qui semblent dignes d'être soulignés. Avant tout, je partage entièrement l'idée selon laquelle, dans un cadre d'introduction de l'euro, la crédibilité d'une politique de finances publiques saine et compatible avec l'euro est fondamentale. Il est un fait certain qu'à notre sens, les finances publiques - nous l'avons clairement souligné cet après-midi - doivent servir tant pour des situations de crise que pour des situations de bon comportement économique. Dans votre rapport, vous faites référence aux stabilisateurs automatiques - je crois que nos analyses sur ce point ne sont pas très divergentes. Tout comme vous, nous pensons qu'ils doivent jouer un rôle fondamental dans les périodes tant de croissance que de ralentissement de l'économie. Nous vous remercions de votre allusion aux réductions d'impôts. La Commission a toujours défendu la nécessité que toute réduction d'impôt réponde à certains critères, que vous mentionnez dans votre rapport, et que nous estimons fondamentaux pour maintenir la logique de la qualité des finances publiques. Si nous discutions aujourd'hui de réductions d'impôts, des éléments comme la promotion de la consommation revêtiraient certainement plus d'importance qu'il y a quelques mois, dès lors qu'il s'agit d'un des sujets qui nous préoccupent. Mais il ne fait aucun doute que la logique des réductions fiscales peut pratiquement cadrer, dans tous les cas, avec les critères mentionnés dans le document et que vous soutenez. Une dernière remarque sur la viabilité des finances publiques à long terme. D'autres députés ont formulé des commentaires sur le marché du travail, sur la manière dont nous devons aller de l'avant, sur la cohérence face au travail, les pensions, etc. Je suis d'avis que ces éléments s'inscriront dans une vision plus générale du marché du travail. En revanche, les ministres des Finances doivent prêter une attention toute particulière aux finances publiques et, dans ce sens, aux difficultés qui peuvent se poser au niveau du financement de la sécurité sociale dans le cadre des déficits budgétaires globaux de toutes les administrations publiques. Je commencerai mon intervention par le rapport Berès et je souhaite dire combien je suis satisfait de la proposition de résolution du Parlement qui soutient le renforcement des coordinations de la politique économique dans la zone euro. L'idée sur laquelle nous planchons actuellement - et, comme vous le savez, Madame, votre rapport nous a déjà permis d'avancer sur certains points - n'est pas que l'on fasse référence aux programmes de stabilité au moyen d'un paragraphe laconique, mais que les programmes de stabilité recueillent, chaque année, les données nécessaires à la réalisation d'une évaluation adéquate de l'évolution des finances publiques par rapport aux problèmes de vieillissement. Si nous voulons inclure ces informations dans les programmes de stabilité, ce n'est pas parce que nous pensons que ces problèmes doivent être résolus par des décisions annuelles - il faut des solutions à plus long terme -, mais parce qu'il nous semblait opportun d'introduire des nouveaux processus d'approche, d'analyse ou de suivi de l'évolution des finances publiques. Notre idée est que chaque pays procède, tous les quatre ou cinq ans, à une analyse plus détaillée - il peut s'agir d'une annexe aux documents des programmes de stabilité - des finances publiques à long terme en tenant compte du problème, logiquement fondamental, du vieillissement de la population, et que nous recueillions, dans les mises à jour des programmes annuels, les informations fondamentales nécessaires. Je voudrais conclure en vous remerciant à nouveau tous de votre coopération, des idées utiles que vous nous avez données et dont nous tiendrons compte autant que possible. Nous ne pouvons oublier que la coordination de la politique économique est une obligation imposée par le Traité. Dans le Traité, il est clairement stipulé que notre modèle se base sur une politique monétaire unique et sur des politiques économiques nationales multiples, mais coordonnées. C'est un élément fondamental de notre modèle. Certes, la coordination est encore en phase d'apprentissage et l'interdépendance est toujours plus grande - notamment dans la zone euro, mais également dans l'Union, en général -, ce qui requiert une révision permanente du contenu, des systèmes et des instruments que nous utilisons. C'est pour cette raison que je réserve un bon accueil au rapport élaboré par le Parlement, que je félicite Mme Berès et tous ceux qui, au sein de la commission économique et monétaire, ont participé à l'élaboration d'un travail magnifique. Je crois que, sous de nombreux aspects, ce rapport va au-delà de la proposition de la Commission, notamment en ce qui concerne un point fondamental, à savoir l'augmentation de la participation nationale à la coordination de la politique économique. Je souhaiterais mettre l'accent sur deux éléments fondamentaux de ce rapport - et ce faisant, je formulerai quelques remarques sur les différentes interventions. Le premier est la nécessité de renforcer la coordination, le second est la nécessité d'élargir le débat démocratique et la participation nationale. Pour ce qui concerne le contenu de la coordination, il vaut la peine, selon moi, d'apporter un commentaire plus détaillé sur certains points. Le rapport soutient les propositions de la Commission relatives à l'élaboration de rapports périodiques sur l'économie de la zone euro. Je peux d'ores et déjà vous annoncer que notre idée - nous avons continué à plancher sur le sujet - est que nous devons disposer d'analyses économiques détaillées, mais également de propositions pertinentes pour la politique économique. Nous devons aller au-delà de l'analyse spécifique. Dans son intervention, Mme Berès a parlé de la nécessité d'une amélioration des statistiques et de l'évaluation des politiques. Il est un fait certain que nous avons progressé au niveau des plans statistiques pour la zone monétaire de l'Union, mais nous ne pouvons pas nous estimer satisfaits. Il s'agit en partie d'un problème de conformité des statistiques nationales à la nouvelle réalité, il s'agit en partie d'un problème d'argent, mais, dans certains cas, ce ne sont pas ces deux difficultés qui posent problème, mais le fait de disposer plus rapidement des données nécessaires à une bonne définition de la politique économique. Cela implique que nous devrons peut-être envisager à l'avenir la nécessité de disposer d'informations statistiques propres, qui ne soient pas la somme des statistiques nationales. Il s'agit, sans aucun doute, d'un élément fondamental pour pouvoir agir dans des délais similaires à ceux dont disposent d'autres autorités économiques. Dans votre rapport, vous faites allusion - et cette référence est, pour moi, fondamentale - à l'obtention d'une vision commune sur l'impact des cycles économiques sur les finances publiques. Nous avons déjà en partie discuté de la question cet après-midi - je formulerai certaines remarques à ce sujet, après avoir parlé du rapport de Mme Peijs -, mais, d'après nous, il est crucial de trouver rapidement, au sein du Conseil Écofin, une méthodologie qui nous permettrait d'examiner avec les mêmes critères le concept de déficit structurel. Nous travaillons déjà dans ce sens, parce que cela nous semble fondamental pour permettre précisément que ces stabilisateurs automatiques interviennent dans la mesure qu'autorise la situation budgétaire de chaque État membre, mais en appliquant les mêmes critères dans tous les cas. L'information préalable est un élément supplémentaire par rapport au premier point auquel j'ai fait allusion, le contenu de la coordination. Cet élément fait toujours l'objet de débats et de discussions. Qui dit information préalable, dit deux facettes distinctes. Il faut, tout d'abord, que les autres membres de l'Eurogroupe indiquent, dans les grandes lignes, les éléments essentiels d'une politique économique nationale qui peuvent finir par avoir une incidence sur les autres. Prenons un exemple : les mesures de diminution des impôts qui ont été adoptées l'an dernier en conséquence de la crise du pétrole. Si nous avions agi comme nous l'avons fait cette année dans le cadre de la couverture de l'assurance pour les lignes aériennes, nous aurions certainement obtenu un meilleur résultat et une meilleure approche au niveau de la position de l'Union."@fr6 "Signor Presidente, molte grazie ad entrambe le relatrici. Senza dubbio gli interventi di stasera ci saranno utili per il nostro lavoro futuro. Potremmo dire la stessa cosa a proposito dell'UMTS. Se avessimo discusso, prima di prendere decisioni, su come far fronte alle possibilità e alle difficoltà che l'una o l'altra opzione avrebbe comportato nelle licenze di terza generazione della telefonia mobile, avremmo senza dubbio evitato parte dei problemi successivi. Non stiamo dicendo che dobbiamo fare tutti la stessa cosa, ma che possiamo discutere fra noi per cercare di definire un quadro, all'interno del quale s'iscrivano le diverse decisioni nazionali, che ci permetta di avere una posizione più coerente. Dicevo che l'informazione preventiva presenta un secondo vantaggio, cioè che consente ai ministri di prendere in considerazione gli aspetti comunitari come elementi di definizione della propria politica nazionale. Collego questo riferimento a quello suggerito dalla onorevole Berès in merito all'incremento della partecipazione nazionale negli orientamenti generali di politica economica. Finora, più o meno, si pensava che vi fossero due processi che non necessariamente convergevano: da una parte, giungere ad un accordo sui grandi orientamenti di politica economica a Bruxelles, a Lussemburgo; dall'altra, definire le nostre politiche nazionali economiche e di bilancio. Ed entrambi i processi percorrevano strade diverse. Si pensava addirittura che il rispetto del patto di stabilità fosse sufficiente a soddisfare la coerenza del sistema di coordinamento delle politiche economiche che abbiamo avviato. Diventa sempre più evidente che i due strumenti che abbiamo a disposizione, il patto di stabilità e i grandi orientamenti di politica economica, sono elementi chiave. I grandi orientamenti di politica economica, se davvero vengono assunti dai ministri come un impegno reale da rispettare in ciascuno degli Stati membri, devono essere il riflesso della politica di bilancio che ogni ministro vuole e deve impostare di fronte al proprio parlamento nazionale. Credo che questo agevolerebbe enormemente una miglior interrelazione tra le decisioni adottate a livello comunitario e quelle adottate dai parlamenti nazionali. In questo senso, la Commissione considera fondamentale l'idea emersa dal dibattito odierno, che avrà quindi tutto il nostro sostegno. E' pur vero – e anche questo è un punto al quale vorrei fare riferimento – che non conviene appesantire eccessivamente le procedure. Pertanto abbiamo qualche diffidenza di una certa rilevanza rispetto ad alcune idee espresse sul dialogo macroeconomico. Senza alcun dubbio, occorre migliorarne l'efficacia a livello di dialogo politico, ma pensiamo che si debba anche salvaguardare il suo carattere di scambio franco e confidenziale e, in questo senso, è fondamentale mantenere un quadro informale di discussione e non formalizzare troppo il processo, appesantendolo eccessivamente e rendendo meno produttivo il dibattito. Vorrei pertanto concludere i miei commenti su questa prima relazione comunicando che i servizi della Commissione stanno attualmente riflettendo sulla messa in pratica di alcune delle proposte incluse nella risoluzione. Ho preso nota di una serie di suggerimenti che oggi sono stati qui segnalati e, logicamente, vi dedicheremo particolare attenzione nell'elaborazione della nostra proposta finale. Per quanto riguarda la relazione della onorevole Peijs, vorrei innanzitutto ringraziarla per la sua impostazione e i suoi commenti; pur tuttavia, vorrei concentrarmi unicamente su tre o quattro punti che mi sembrano particolarmente degni di nota. In primo luogo condivido pienamente la sua idea secondo cui, nel contesto d'introduzione dell'euro, è fondamentale la credibilità di una politica di finanze pubbliche sana e compatibile con l'euro. E' vero che, secondo noi, le finanze pubbliche – lo abbiamo detto chiaramente oggi pomeriggio – devono servire sia in situazioni di crisi che in situazioni di buon andamento economico. La relatrice fa riferimento agli stabilizzatori automatici ed io credo che non vi siano grandi divergenze in merito all'analisi su questo punto. Pensiamo, come lei, che debbano rivestire un ruolo fondamentale, sia nei momenti di crescita che nei momenti in cui si verifica un rallentamento dell'economia. La ringraziamo per aver fatto riferimento alla riduzione delle imposte. La Commissione è andata sostenendo la necessità che qualsiasi riduzione delle imposte risponda a determinati criteri, che sono elencati nella sua relazione e che consideriamo fondamentali per mantenere la logica della qualità delle finanze pubbliche. Non vi sono dubbi sul fatto che, se discutessimo adesso di riduzione delle imposte, elementi come la promozione del consumo avrebbero più importanza di quella che avevano alcuni mesi fa, visto che questo è un argomento che oggi desta la nostra preoccupazione. Ma senza dubbio la logica delle riduzioni fiscali può praticamente inserirsi, in tutti i casi, nei criteri che sono inclusi nel documento e che voi appoggiate. Un ultimo commento riguarda la sostenibilità a lungo termine delle finanze pubbliche. Sono state fatte osservazioni sul mercato del lavoro, su come dobbiamo procedere, sulla coerenza nei confronti del lavoro, sulle pensioni, eccetera. Secondo me, tutti questi elementi verranno prospettati in una visione più generale del mercato del lavoro, mentre i Ministri delle finanze dovranno prestare particolare attenzione alle finanze pubbliche e, in questo senso, alle difficoltà che possono presentarsi per il finanziamento della previdenza sociale, tenuto conto dei disavanzi di bilancio globali comuni a tutte le amministrazioni pubbliche. Inizierò con la relazione Berès e vorrei esprimere la mia soddisfazione per la proposta di risoluzione del Parlamento che sostiene il rafforzamento del coordinamento delle politiche economiche nell'area dell'euro. L'idea alla quale stiamo lavorando in questo momento – e con la sua relazione, come l'onorevole parlamentare ben sa, abbiamo già fatto alcuni passi avanti – non è tanto che nei programmi di stabilità si faccia riferimento, in un breve paragrafo, al problema dell'invecchiamento della popolazione, ma piuttosto che essi contengano annualmente i dati necessari per valutare adeguatamente l'evoluzione delle finanze pubbliche in rapporto al problema dell'invecchiamento. Tuttavia l'idea di includere queste informazioni nei programmi di stabilità non significa che secondo noi si tratti di problemi che devono essere risolti con decisioni annuali – occorrono soluzioni a più lungo termine. Ci è comunque sembrato opportuno introdurre nuovi processi di impostazione, di analisi e di verifica dell'evoluzione delle finanze pubbliche. La nostra idea è che, ogni quattro o cinque anni, in ogni paese venga realizzata un'analisi più approfondita, per esempio sotto forma di allegato ai documenti dei programmi di stabilità, sulle finanze pubbliche a lungo termine, tenendo conto, naturalmente, del problema fondamentale dell'invecchiamento della popolazione, e che invece negli aggiornamenti dei programmi annuali si raccolgano solo le informazioni di base necessarie. Vorrei concludere ringraziando di nuovo tutti per la collaborazione, per le preziose idee che ci avete fornito e di cui terremo conto nella maggior misura possibile. Non possiamo dimenticare che il coordinamento delle politiche economiche è un obbligo imposto dal Trattato, dal quale si evince molto chiaramente che il nostro modello si basa su una politica monetaria unica e su politiche economiche nazionali, ma coordinate. Questo è un elemento chiave per il nostro modello. E' vero che il coordinamento si trova ancora in fase embrionale. E' anche vero che vi è una sempre maggiore interdipendenza – soprattutto nell'area dell'euro, ma anche nell'Unione in generale – e ciò richiede che il contenuto, i sistemi e gli strumenti che stiamo utilizzando vengano sottoposti a controlli permanenti. Per questo mi compiaccio per la relazione elaborata dal Parlamento, mi congratulo con la onorevole Berès e con tutti coloro che, in seno alla commissione per i problemi economici e monetari, hanno partecipato all'elaborazione di questo magnifico lavoro. Credo che esso vada addirittura al di là della proposta della Commissione per molti aspetti e soprattutto per uno di fondamentale importanza, cioè l'incremento della partecipazione nazionale al coordinamento della politica economica. Vorrei sottolineare due elementi essenziali della relazione e, riferendomi ad essi, formulerò alcuni commenti sui vari interventi che abbiamo ascoltato. Il primo è la necessità di rafforzare il coordinamento, il secondo l’esigenza di incrementare il dibattito democratico e la partecipazione nazionale. Per quanto riguarda il contenuto del coordinamento, mi sembra che valga la pena fare un commento più approfondito su alcuni punti. Il documento in esame appoggia la proposta della Commissione di pubblicare una relazione periodica sull'economia dell’area dell'euro. La nostra idea, che vi posso già anticipare in quanto abbiamo continuato a lavorare sull'argomento, è che dobbiamo poter disporre di analisi economiche dettagliate, ma anche di proposte rilevanti per la politica economica. Dobbiamo andare oltre l'analisi specifica. La onorevole Berès, nel suo intervento, ha affermato la necessità di perfezionare le statistiche e la valutazione delle politiche. E' vero che abbiamo fatto progressi nell'ambito dei programmi statistici per la zona monetaria dell'Unione, ma non possiamo ritenerci soddisfatti. In parte è un problema di adeguamento delle statistiche nazionali alla nuova realtà, in parte è un problema finanziario ma, in alcuni casi, non si tratta né dell'una né dell'altra cosa, bensì di disporre in minor tempo dei dati necessari per una buona definizione della politica economica. Ciò implica che in futuro dovremo forse prospettarci la necessità di affidarci ad informazioni statistiche proprie che non siano l'aggregato delle statistiche nazionali. E' senza alcun dubbio un elemento chiave per poter operare in un lasso di tempo simile a quello di cui dispongono altre autorità economiche. Nella relazione vi è un riferimento, a mio avviso fondamentale, al tentativo di raggiungere un punto di vista comune sull'impatto dei cicli economici sulle finanze pubbliche. Abbiamo già affrontato in parte questa discussione oggi pomeriggio - farò qualche commento in seguito quando parlerò anche della relazione della onorevole Peijs - ma, a nostro parere, è imprescindibile giungere presto, in seno al Consiglio ECOFIN, ad una metodologia che ci permetta di esaminare con gli stessi criteri il concetto di strutturale. Stiamo lavorando in questo senso, che ci sembra essenziale, proprio per fare in modo che gli stabilizzatori automatici agiscano nella misura in cui ciascuna delle situazioni di bilancio degli Stati membri lo consente, ma applicando in tutti i casi gli stessi criteri. Un ulteriore punto relativo al primo elemento al quale ho fatto riferimento, il contenuto del coordinamento, è quello dell'informazione preventiva. Da sempre si tratta di una questione che dà luogo a dibattiti e discussioni. Quando parliamo d'informazione preventiva, parliamo di due cose diverse. Parliamo anzitutto della conoscenza, da parte degli altri colleghi dell'Eurogruppo, delle grandi linee di quegli elementi essenziali di una politica economica nazionale che possono finire con l'avere un'incidenza sugli altri paesi. Facciamo un esempio: le misure di riduzione delle imposte adottate lo scorso anno in seguito alla crisi del petrolio. Senza dubbio, se avessimo agito come abbiamo fatto quest'anno a proposito della copertura assicurativa per le linee aeree, avremmo ottenuto un miglior risultato ed una migliore impostazione dal punto di vista della posizione dell'Unione."@it9 ". Mr President, I would like to thank the two rapporteurs very much. There is no doubt that what has been said this evening is going to help us in our subsequent work. The same can be said of the UMTSs. If we had debated, before taking the decision, how to deal with the possibilities and difficulties which one or other option with regard to licences for third-generation mobiles could pose, there is no doubt that we could have prevented some of the subsequent problems. We are not saying that we should all do the same. We are saying that we can hold discussions together in order to try to decide on a framework, which includes the different national decisions and allows us to take a more coherent position. I said that there is a second aspect to prior information and that is that ministers should take Community elements into consideration when defining their national policy. And I relate this reference to the one made by Mrs Bères in relation to increasing national participation in the broad guidelines for economic policy. Until now, it has more or less been considered that we had two processes which did not necessarily converge. On the one hand, reaching an agreement on the broad guidelines for economic policy in Brussels, in Luxembourg; on the other, defining our national economic and budgetary policies. And each process took a different route. It was also believed that compliance with the Stability Pact was sufficient to satisfy the coherence and consistency of the system which we have implemented for economic policy coordination. It is becoming increasingly clear to us that the two instruments we have, the Stability Pact and the broad guidelines for economic policy, are key elements. And the broad guidelines for economic policy, if they are actually approved by the ministers as a real commitment to be applied in each of the Member States, must reflect the budgetary policy which each minister wants and must present to their national Parliament. I believe that this would help us enormously in terms of a better interrelationship between the decisions adopted at Community level and the decisions adopted by national Parliaments. In this respect, the Commission believes that this idea of the debate is essential and we will fully support it. However – and this is a point which I also wanted to comment on – it is true that we should not overly complicate the procedures. Therefore, we are more cautious about certain ideas considered on the issue of macroeconomic dialogue. It is absolutely clear that we have to improve its efficiency on the level of political dialogue, but we believe that we also have to maintain its character of frank and confidential exchange and, in this respect, it is essential to maintain this informal framework for debate and not formalise its process too much by complicating it and making the whole process of debate relating to this point less productive. I would therefore like to end my comments on this first report by pointing out that the services of the Commission are currently looking into the implementation of some of the proposals included in the resolution, I have taken note of a series of suggestions that have been made this evening and we are naturally going to pay particular attention to them when producing our final proposal. In relation to the report by Mrs Peijs, I would firstly also like to thank her for her suggestions and comments, but I would like to focus on just three or four points that I think are important. Firstly, I fully agree with the idea that, in the context of the introduction of the euro, the credibility of a healthy public finance policy which is compatible with the euro is essential. It is true that, in our view, public finances – we have said this clearly this evening – must be adequate for both crisis situations and for good economic situations. In your report you refer to automatic stabilisers – and I do not believe that there is any great divergence between us on the analysis of this point. We believe, like you, that they must play a fundamental role, both at times of growth and at times of slow-down of the economy. We are grateful for your reference to tax reductions. The Commission has been arguing that all tax reductions must respond to certain criteria, which are contained in your report, and which we believe are essential to maintaining the idea of quality of public finances. No doubt if we were to debate tax reductions now, elements such as the promotion of consumption would be of more importance than would have been the case a few months ago, given that that is one of the issues we are concerned about. But the idea of tax reductions can certainly be included in practice, in all cases, in the criteria contained in the document and which you support. Finally, a comment on the sustainability of public finances in the long term. There have been other comments on the labour market, on how we must move ahead, on coherence in relation to work, pensions, etc. In my opinion, all these elements will be dealt with within a broader vision of the labour market, while the finance ministers must pay particular attention to public finances and, in this respect, to the difficulties which may arise in the funding of social security given the global budgetary deficits of all public administrations. I will begin by commenting on the Bères report and I would like to express my satisfaction with Parliament’s motion for a resolution which supports the strengthening of economic policy coordination within the euro area. The idea we are working with at the moment – and on the basis of your report, as you know, progress has already been made on some points – is not that reference be made by means of a short paragraph on the stability programmes, but that the stability programmes annually take up the necessary data to carry out an adequate evaluation of the evolution of public finances in relation to problems of ageing. Nevertheless, in our view, the idea of including this information in the stability programmes is not because we believe they are problems which must be resolved through annual decisions – they need more long-term decisions – but because we felt it was appropriate to introduce new processes for approaching, analysing and monitoring the evolution of public finances. Our idea is that, every four or five years, in each country, a more in-depth analysis should be carried out – it may be a supplement to the documents from the stability programme – on long-term public finances with the obvious fundamental problem of the ageing of the population and from which, nevertheless, when updating the annual programmes we only take the most necessary basic information. I would like to end by thanking you all once again for your cooperation and the useful ideas you have offered us, which we will take into account as far as possible. We must not forget that economic policy coordination is an obligation laid down in the Treaty. The Treaty makes it very clear that our model is based on a single monetary policy and on national, but coordinated, economic policies. This is a key element of our model. It is true that coordination is still going through a learning phase. It is also true that we have increasingly greater interdependence – especially in the euro area but also in the Union in general – and this requires that the content, the systems and the instruments we use are constantly being reviewed. That is why I must especially welcome the report which Parliament has produced and salute Mrs Bères and all of those members of the Committee on Economic and Monetary Affairs who have participated in her magnificent work. I believe that this work, in many respects, goes further than the Commission’s proposal, particularly with regard to one fundamental aspect, the increase in national participation in economic policy coordination. I would like to highlight two essential elements of the report – and I will comment on the various interventions in relation to them. The first is the need to strengthen coordination, the second the need to increase the democratic debate and national participation. With regard to the content of the coordination, I think it is worth expanding on certain points. The report supports the Commission’s proposals on the production of periodic reports on the economy of the euro area. Today I can tell you that our idea – we have continued to work on this issue – is that we must have detailed economic analyses but also relevant proposals on economic policy. We must go further than specific analysis. In her speech, Mrs Bères raised the need to improve statistics and the assessment of policies. It is true that we have made progress with the statistical plans for the Union’s monetary area, however, we must go further. It is partly a problem of bringing national statistics into line with new realities, it is partly a problem of money, but, in some cases, it is neither of these problems, but rather the problem of acquiring the data necessary for a good definition of economic policy more quickly. This perhaps means that in the future we will have to consider the need for our own statistical information which is not an aggregate of national statistics. This would certainly be a key element if we are to be able to act within a time frame similar to that available to other economic authorities. She makes a reference in her report which I believe to be fundamental in relation to trying to achieve a common vision of the impact of economic cycles on public finances. We have held part of this debate today – I will comment later when I talk about the report by Mrs Peijs – but we believe it is essential for the ECOFIN Council to produce a methodology as soon as possible, allowing us to examine the concept of structural deficit by means of the same criteria. And we are working on this, which seems to us essential, precisely to allow these automatic stabilisers to come into play depending on the extent to which the budgetary situation of each of the Member States allow it, but applying the same criteria in all cases. A further point relating to the first element I mentioned, the content of coordination, is that of prior information. This is a point which always gives rise to a degree of debate and discussion. When we talk about prior information, we are talking about two different things. We are talking firstly about the other partners of the Eurogroup knowing the broad guidelines for those essential elements of a national economic policy which may eventually have an affect on the rest. Let us take one case: the tax reduction measures adopted last year as a result of the oil crisis. There is no doubt that if we had acted as we have acted this year on the issue of insurance cover for airlines, we would have achieved a better result and a better approach from the point of view of the Union’s position."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, mijn dank aan de twee rapporteurs. De bijdragen die wij hier vanavond hebben gehoord, zullen ons ongetwijfeld bij onze verdere werkzaamheden helpen. Hetzelfde geldt voor de UMTS. Als wij met het oog op de toekenning van licenties aan de derde generatie van mobiele telefonie vooraf de mogelijkheden en moeilijkheden van elk van de beschikbare opties hadden besproken, zouden wij ongetwijfeld een deel van de latere problemen hebben kunnen vermijden. Het is uiteraard niet de bedoeling dat wij allemaal hetzelfde doen, maar dat wij met elkaar van gedachten wisselen over de totstandkoming van een kader waarin de verschillende nationale beslissingen kunnen worden ondergebracht. Dat zal de coherentie ongetwijfeld ten goede komen. Ik zei al dat voorafgaande kennisgeving nog een tweede interpretatie heeft. Daarmee bedoel ik dat de ministers bij de vaststelling van hun nationaal beleid rekening moeten houden met de communautaire informatie. Ik breng dit aspect in verband met het verzoek van mevrouw Berès om de nationale samenwerking bij de ontwikkeling van de algemene richtsnoeren van het economisch beleid te versterken. Tot dusver was men van oordeel dat het om twee processen ging die niet noodzakelijkerwijs samenvielen. Enerzijds moest een akkoord worden bereikt over de globale richtsnoeren van het economisch beleid in Brussel, in Luxemburg, en anderzijds moesten onze nationale beleidslijnen inzake begroting en economie worden vastgesteld. Beide processen gingen hun eigen weg. Men ging er zelfs van uit dat de naleving van het stabiliteitspact volstond om de coherentie en samenhang te waarborgen van het systeem dat wij in werking hebben gesteld om de coördinatie van de economische beleidsmaatregelen te bevorderen. Het wordt almaar duidelijker dat de twee instrumenten waarover wij beschikken - het stabiliteitspact en de globale richtsnoeren van het economisch beleid - een fundamentele rol spelen. In die zin is het belangrijk dat de door de ministers vastgestelde grote richtsnoeren van het economisch beleid, die door alle lidstaten als een reële verplichting moeten worden beschouwd, een afspiegeling zijn van het begrotingsbeleid dat de verschillende ministers aan hun nationale parlement denken te presenteren of moeten presenteren. Mijns inziens zal deze werkwijze de onderlinge samenhang tussen de op communautair niveau aangenomen beslissingen en de beslissingen van de nationale parlementen aanzienlijk verbeteren. In dit verband hecht de Commissie uitzonderlijk belang aan het hier besproken overlegmodel, dat onze volle steun geniet. Er is nog een ander punt dat ik hier wil bespreken. Wij moeten inderdaad vermijden dat de procedures overbelast worden. Gelet hierop zijn wij van oordeel dat bepaalde opvattingen betreffende de kwestie van de macro-economische dialoog enigszins moeten worden genuanceerd. Het is een feit dat de efficiëntie van deze dialoog moet worden aangezwengeld, met name vanuit politiek oogpunt, maar deze ontwikkeling mag natuurlijk geen afbreuk doen aan het open en vertrouwelijke karakter van de uitwisseling. Daarom is het van fundamenteel belang dat het informele overlegkader behouden blijft en de procedure niet aan een hoop formaliteiten wordt onderworpen. Overbelasting zal immers een ongunstige invloed hebben op de resultaten van de overlegprocedure. Ter afronding van mijn commentaar op dit eerste verslag wens ik te onderstrepen dat de diensten van de Commissie zich momenteel bezinnen op de inwerkingtreding van een reeks in de resolutie genoemde voorstellen. U kunt er tevens van op aan dat ik nota heb genomen van de suggesties die hier vanmiddag geformuleerd zijn. Wij zullen daarmee bij de opstelling van ons definitieve voorstel uiteraard rekening houden. Dan ga ik nu over op het verslag van mevrouw Peijs. Om te beginnen dank ik ook haar voor haar aanpak en haar toelichtingen. Ik zal mijn commentaar toespitsen op drie of vier punten die ik van fundamenteel belang acht. Ten eerste onderschrijf ik ten volle de gedachte dat wij met het oog op de invoering van de euro op het gebied van de overheidsfinanciën behoefte hebben aan een geloofwaardig en gezond beleid dat verenigbaar is met de euro. In onze visie blijft de functie van de openbare financiën - zoals wij hier vanmiddag overigens duidelijk hebben gezegd - inderdaad niet beperkt tot crisissituaties, maar spelen zij tevens een rol in gunstige economische omstandigheden. In dit verband gaat de rapporteur ook nader in op de automatische stabilisatoren. Ik meen te mogen besluiten dat wij het wat de analyse van dit punt betreft grotendeels met elkaar eens zijn. Ook wij zijn overtuigd van het belang van deze elementen, zowel in groeiperiodes als in gevallen van economische vertraging. Wij zijn u er dankbaar voor dat u ook het probleem van de belastingverlaging aan de orde hebt gesteld. De Commissie heeft steeds verdedigd dat belastingverlagende maatregelen aan bepaalde voorwaarden moeten voldoen, die overigens in uw verslag worden genoemd, en ons inziens onontbeerlijk zijn om de kwaliteit van de overheidsfinanciën te blijven waarborgen. Als wij hier vandaag een debat over belastingverlaging zouden openen, zouden factoren als de bevordering van de consumptie uiteraard hoger scoren dan enkele maanden geleden aangezien deze kwestie ons momenteel bijzonder verontrust. Het lijdt evenwel geen twijfel dat de logica van de belastingverlagende maatregelen in nagenoeg alle gevallen te rijmen valt met de in het document vervatte criteria, die op uw steun kunnen rekenen. Tot slot wil ik nog even ingaan op de duurzaamheid van de overheidsfinanciën op de lange termijn. Er is hier ook gesproken over de arbeidsmarkt, over de stappen die wij moeten ondernemen, over een coherente aanpak van de werkgelegenheid, de pensioenen enzovoorts. Mijns inziens horen al deze aspecten thuis in een meer algemene visie op de arbeidsmarkt terwijl de ministers van Financiën bijzondere aandacht moeten besteden aan de overheidsfinanciën, met name aan de moeilijkheden die zich binnen de algemene begrotingstekorten van de verschillende overheidshuishoudingen kunnen voordoen bij de financiering van de sociale zekerheid. Mijn eerste opmerkingen hebben betrekking op het verslag-Berès. Ik wens hier mijn voldoening uit te spreken over de ontwerpresolutie van het Parlement die het licht op groen zet voor de versterking van de coördinatie van het economisch beleid in de eurozone. De geachte afgevaardigde weet dat wij, uitgaande van haar verslag, bij de aanpak van dit probleem reeds enige vooruitgang hebben geboekt. Wij willen niet dat hieraan in de stabiliteitsprogramma's slechts een korte alinea wordt gewijd. Integendeel, wij pleiten ervoor dat deze programma's jaarlijks de gegevens bevatten die nodig zijn om de ontwikkeling van de overheidsfinanciën op correcte wijze te evalueren in het licht van de toenemende vergrijzing. Let wel, ons voorstel om deze informatie in de stabiliteitsprogramma's op te nemen berust niet op de overtuiging dat de genoemde problemen op grond van jaarlijkse beslissingen moeten worden opgelost. In dit verband bestaat daarentegen duidelijk behoefte aan langetermijnoplossingen. Het leek ons eenvoudigweg niet wenselijk om voor de behandeling, analyse en follow-up van de ontwikkeling van de overheidsfinanciën nieuwe procedures in te voeren. Wij stellen voor dat alle lidstaten om de vier of vijf jaar een diepgaande langetermijnanalyse van de overheidsfinanciën uitvoeren waarin logischerwijs ook het probleem van de vergrijzing van de bevolking aan de orde moet worden gesteld. Deze analyse zou bijvoorbeeld als bijlage aan de documenten van de stabiliteitsprogramma's kunnen worden gehecht. Wij zijn evenwel van oordeel dat bij de herziening van de jaarlijkse programma's slechts de noodzakelijke basisgegevens moeten worden opgenomen. Tot slot dank ik u nogmaals voor uw samenwerking en voor de nuttige ideeën die u ons aan de hand hebt gedaan. Wij zullen zoveel mogelijk rekening trachten te houden met uw voorstellen. Wij mogen niet vergeten dat de coördinatie van het economisch beleid een verplichting is die ons door het Verdrag wordt opgelegd. In het Verdrag wordt duidelijk gesteld dat ons model gegrondvest is op een gemeenschappelijk monetair beleid en gecoördineerde nationale economische beleidsmaatregelen. Dat is een essentieel element van ons model. Het is een feit dat de coördinatie zich nog in een proefstadium bevindt. Het is tevens een feit dat wij almaar meer afhankelijk van elkaar worden, met name in de eurozone maar ook in de Europese Unie in het algemeen. Dit vergt een permanente herziening van de inhoud, de systemen en de instrumenten die wij gebruiken. Daarom juich ik het door het Parlement opgestelde verslag toe. Ik feliciteer mevrouw Berès en alle leden van de Economische en Monetaire Commissie die aan dit uitstekende document hebben meegewerkt. Ik meen zelfs te mogen stellen dat het verslag in velerlei opzichten verder reikt dan het Commissievoorstel, met name op een essentieel punt: de versterking van de nationale samenwerking bij de coördinatie van het economisch beleid. Ik vraag uw aandacht voor twee fundamentele elementen die in het verslag aan bod komen. Bij de bespreking van deze aspecten zal ik ook commentaar leveren op de betogen die wij hier hebben gehoord. Ik zal beginnen met de versterking van de coördinatie en vervolgens zal ik nader ingaan op de intensivering van het democratische debat en de nationale samenwerking. Beide elementen zijn absoluut noodzakelijk. Wat de inhoud van de coördinatie betreft, zijn er bepaalde punten die mijns inziens wat meer commentaar verdienen. Het verslag steunt de voorstellen van de Commissie om periodieke verslagen over de economie van de eurozone op te stellen. Ik kan u hier vandaag reeds meedelen dat er naar onze mening - wij hebben deze kwestie ondertussen nader bestudeerd - niet alleen behoefte bestaat aan gedetailleerde economische analysen maar ook aan relevante voorstellen voor het economisch beleid. Specifieke analysen alleen volstaan niet. Mevrouw Berès heeft in haar toespraak aangedrongen op een verbetering van de statistische informatie en de evaluatie van de beleidslijnen. Ofschoon het statistische apparaat voor het monetaire gebied van de Unie in gunstige zin is geëvolueerd, mogen wij niet op onze lauweren rusten. Het probleem zit hem gedeeltelijk in de aanpassing van de nationale statistische gegevens aan de nieuwe realiteit en in het gebrek aan middelen. In sommige gevallen spelen evenwel geen van beide problemen en komt het er eenvoudigweg op aan sneller over de informatie te beschikken die nodig is om een degelijk economisch beleid uit te stippelen. Dit betekent wellicht dat wij in de toekomst over eigen statistische informatie zullen moeten beschikken die niet gelijk is aan de som van de nationale statistische gegevens. Dat is ongetwijfeld een belangrijke voorwaarde om binnen dezelfde termijn als de andere economische overheden te kunnen optreden. Het verslag bevat nog een ander element dat ik van fundamenteel belang acht, namelijk het streven naar een gemeenschappelijke visie op de gevolgen van de economische cycli voor de overheidsfinanciën. Vanmiddag heeft hier al een deel van dat debat plaatsgevonden. Ik zal daar later nog op terugkomen naar aanleiding van mijn commentaar op het verslag van mevrouw Peijs. Ons inziens is het evenwel onontbeerlijk dat de Raad van ministers van Economische Zaken en Financiën spoedig een methodologie ontwikkelt die ons in staat stelt bij het onderzoek naar een concept als structureel tekort voor alle landen identieke criteria te hanteren. Onze werkzaamheden gaan overigens in deze richting. Wij vinden het immers belangrijk dat de automatische stabilisatoren hun werk kunnen doen in zoverre de begrotingssituatie van de verschillende lidstaten dit toelaat en op voorwaarde dat overal dezelfde criteria worden toegepast. In verband met het eerste element dat ik hier heb aangestipt, namelijk de inhoud van de coördinatie, mag ook het belang van de voorafgaande kennisgeving niet uit het oog worden verloren. Deze kwestie geeft voortdurend aanleiding tot twistgesprekken en discussie. Met voorafgaande kennisgeving worden twee verschillende dingen bedoeld. De eerste interpretatie heeft betrekking op de informatie-uitwisseling tussen de leden van de Eurogroep over de grote lijnen en essentiële punten van het nationale economisch beleid die gevolgen kunnen hebben voor de overige landen van de groep. De belastingverlagende maatregelen die vorig jaar ten gevolge van de oliecrisis werden aangenomen, zijn hiervan een voorbeeld. Als wij toen de houding hadden aangenomen die wij nu ten aanzien van de verzekeringskosten van de luchtvaartmaatschappijen hebben aangenomen, zouden wij ongetwijfeld een beter resultaat hebben bereikt en vanuit het standpunt van de Unie een betere aanpak hebben gegarandeerd."@nl2 "Senhor Presidente, os meus sinceros agradecimentos às duas relatoras. As intervenções desta noite vão, sem dúvida, ajudar-nos posteriormente no nosso trabalho. O mesmo poderíamos dizer das UMTS. Se, antes da tomada de decisão, tivéssemos ponderado as possibilidades e as dificuldades inerentes às diversas soluções em matéria de licenças de terceira geração de telefonia móvel, teríamos, sem dúvida alguma, evitado parte dos problemas que surgiram posteriormente. Isto não significa que façamos todos o mesmo, mas que podemos discutir entre nós, para tentar decidir uma plataforma de acção que abranja as diversas decisões nacionais e nos permita ter uma posição mais coerente. A informação prévia apresenta, como atrás referi, um segundo aspecto, já que os ministros devem tomar em consideração os elementos comunitários como elementos de definição da sua política nacional. E aqui remeto para necessidade apontada pela senhora deputada Pervenche Berès de se reforçar a participação nacional nas orientações gerais de política económica. Até agora, considerava-se que tínhamos dois processos, não forçosamente convergentes, isto é, por um lado, chegar a um acordo sobre as grandes linhas de orientação em matéria de política económica em Bruxelas e no Luxemburgo, por outro, definir as nossas políticas orçamentais e económicas nacionais. Esses dois processos seguiam por caminhos diversos. Considerava-se, inclusivamente, que o cumprimento do Pacto de Estabilidade era suficiente para satisfazer a coerência e a consistência do sistema de coordenação das políticas económicas que implementámos. É cada vez mais evidente que os dois instrumentos de que dispomos, o Pacto de Estabilidade e as grandes linhas de orientação em matéria de política económica, são elementos determinantes. Se forem realmente aprovadas pelos ministros como um compromisso real a ser aplicado em cada um dos Estados-Membros, essa linhas de orientação devem reflectir a política orçamental que cada ministro quer e deve propor no respectivo Parlamento nacional. Penso que isto poderia contribuir imenso para uma melhor coordenação entre as decisões adoptadas a nível comunitário e as decisões adoptadas nos Parlamentos nacionais. A Comissão considera, pois, esta ideia fundamental e dar-lhe-á todo o seu apoio. Gostaria de referir que, na verdade, não convém tornar os procedimentos excessivamente pesados. Por isso, estamos reticentes em relação a certas ideias expressas a respeito do diálogo macroeconómico. É, obviamente, necessário melhorar a sua eficácia a nível do diálogo político, mas pensamos que, por outro lado, se deve preservar o seu carácter de intercâmbio franco e confidencial, e, nesse sentido, é fundamental manter este quadro informal de debate e não formalizar demasiado o processo, sobrecarregando excessivamente e tornando menos eficaz o desenrolar do debate sobre esta matéria. Por conseguinte, gostaria de terminar a apreciação deste primeiro relatório chamando a atenção para o facto de os serviços da Comissão estarem, neste momento, a estudar a aplicação de algumas das propostas constantes da resolução. Tomei nota de toda uma série de pedidos aqui feitos esta tarde e, logicamente, vamos prestar-lhes especial atenção na elaboração da nossa proposta final. Quanto ao relatório da senhora deputada Karla Peijs, começarei por agradecer o seu trabalho e as suas considerações, mas gostaria de cingir a minha análise a três ou quatro pontos que me parecem merecer destaque. Em primeiro lugar, concordo totalmente com a ideia de que, num contexto de introdução do euro, é indispensável a credibilidade de uma política de finanças públicas sustentada e compatível com o euro. Como dissemos esta tarde muito claramente, nós entendemos que as finanças públicas têm, obviamente, de servir tanto para situações de crise como para situações de bom comportamento económico. No seu relatório, faz referência aos estabilizadores automáticos, e parece-me que, em relação a esse ponto, não há grandes divergências entre nós. Tal como a senhora deputada, consideramos que devem desempenhar um papel determinante, tanto nos momentos de crescimento como nas fases de abrandamento da economia. Agradecemos ainda a sua referência à redução de impostos. A Comissão tem vindo a defender que a redução de impostos deve obedecer sempre a determinados critérios, aliás apontados no seu relatório, critérios que consideramos fundamentais para manter a lógica da sustentabilidade das finanças públicas. É evidente que, se discutíssemos agora a redução de impostos, elementos como o desenvolvimento do consumo teriam mais importância que há uns meses atrás, dado ser um dos pontos que nos preocupam. Todavia, não há dúvida de que a lógica da redução de impostos pode, praticamente em todos os casos, ser compatível com os critérios apontados no documento, critérios que contam com o apoio dos senhores deputados. Gostaria de fazer um último comentário sobre a sustentabilidade das finanças públicas a longo prazo. Em relação às referências sobre o mercado de trabalho, sobre o modo como devemos avançar, sobre a coerência perante o trabalho, as pensões, etc., por um lado, todos estes elementos aparecerão numa abordagem mais abrangente do mercado de trabalho, e, por outro, os ministros das Finanças devem prestar especial atenção às finanças públicas e, logo, a eventuais dificuldades ligadas ao financiamento da Segurança Social dentro dos défices orçamentais globais de todas as administrações públicas. Começando pelo relatório Berès, gostaria de manifestar a minha satisfação pela proposta de resolução do Parlamento, que defende o reforço da coordenação da política económica na zona euro. A ideia sobre a qual estamos neste momento a trabalhar – e, a partir do seu relatório, como a senhora deputada sabe, já se avançou nalguns aspectos – não é a de uma referência numa breve alínea dos programas de estabilidade, mas sim de programas de estabilidade que reunam anualmente os dados indispensáveis a uma avaliação adequada da evolução das finanças públicas no que respeita aos problemas de envelhecimento. Contudo, em nosso entender, a ideia de incluir essas informações nos programas de estabilidade não é por considerarmos que esses problemas se devem resolver com decisões anuais, pois exigem soluções a mais longo prazo, mas sim por não nos parecer adequado introduzir novos processos de estudo ou de análise, ou de seguimento, da evolução das finanças públicas. Pensamos que, de quatro em quatro ou de cinco em cinco anos, em cada um dos países, se deve proceder a uma análise mais aprofundada das finanças públicas a longo prazo – pode ser um anexo aos documentos dos programas de estabilidade – análise essa que deverá incluir, logicamente, o problema fundamental do envelhecimento da população, e que, entretanto, na actualização dos programas anuais, devemos recolher apenas a informação basicamente necessária. Gostaria de terminar agradecendo, uma vez mais, a todos a vossa colaboração e as ideias interessantes que apresentaram, ideias que teremos, o mais possível, em conta. Não podemos esquecer que a coordenação em matéria de política económica é uma das obrigações impostas pelo Tratado. No Tratado, está bem claro que o nosso modelo se baseia numa política monetária única e em políticas económicas nacionais, mas coordenadas. Este é um dos elementos fundamentais do nosso modelo. É certo que a coordenação se encontra ainda em fase de aprendizagem. É também verdade que a interdependência é cada vez maior, especialmente na zona euro, mas também na União em geral, o que exige que se revejam constantemente o conteúdo, os sistemas e os instrumentos que estamos a utilizar. Agradeço, pois, sinceramente à senhora deputada Pervenche Berès o relatório apresentado e a todos os que na Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários participaram na elaboração deste excelente trabalho. Penso inclusivamente que o texto supera, em muito aspectos, a proposta da Comissão, particularmente num ponto que considero determinante, a saber, o aumento da participação nacional na coordenação da política económica. Gostaria de salientar dois dos elementos fundamentais deste relatório, respondendo, ao mesmo tempo, às diversas intervenções aqui feitas. O primeiro é a necessidade de reforçar a coordenação, o segundo, a necessidade de reforçar o debate democrático e a participação nacional. Quanto à coordenação, penso que vale a pena deter-me mais demoradamente sobre certos pontos. O relatório apoia as propostas da Comissão relativas à elaboração de relatórios periódicos sobre a economia da zona euro. Temos estado a analisar a questão e chegámos já à conclusão de que devemos dispor não só de análises económicas detalhadas mas também de propostas concretas em matéria de política económica. Devemos ir além da análise pura e simples. Na sua intervenção, a senhora deputada Pervenche Berès referiu a necessidade de uma melhoria no domínio da estatística e da avaliação das políticas. É verdade que, embora tenhamos implementado os planos estatísticos para a zona monetária da União, não podemos dar-nos por satisfeitos. Trata-se, em parte, de um problema de adequação das estatísticas nacionais à nova realidade e, em parte, de um problema de dinheiro, mas, em certos casos, o que está em causa é tão-somente a dificuldade em dispor mais rapidamente dos dados necessários para uma boa definição da política económica. Isso significa que, futuramente, talvez seja necessário prever informação estatística própria que não seja o simples somatório das estatísticas nacionais. É, sem dúvida alguma, um elemento fundamental para poder actuar num espaço de tempo semelhante ao de outras autoridades económicas. No seu relatório, a senhora deputada refere um aspecto que considero primordial, isto é, a necessidade de se encontrar um entendimento comum sobre as repercussões dos ciclos económicos nas finanças públicas. Parte desse debate decorreu já esta tarde – voltarei ao assunto posteriormente, quando falar do relatório da senhora deputada Karla Peijs – mas, em nossa opinião, é indispensável que o Conselho Ecofin defina rapidamente uma metodologia que nos permita analisar, com critérios idênticos para todos, o conceito de défice estrutural. Temos vindo a trabalhar nesse sentido, que nos parece fundamental, precisamente para deixar que esses estabilizadores automáticos intervenham segundo a situação orçamental de cada Estado-Membro, mas aplicando, em todos os casos, critérios idênticos. Ainda sobre a coordenação, direi que a informação prévia dá sempre azo a um certo debate e a uma certa discussão. Estamos a falar de dois aspectos distintos, quando falamos de informação prévia. Em primeiro lugar, estamos a falar do conhecimento, por parte dos demais colegas do Eurogrupo, das grandes linhas dos elementos fundamentais de uma política económica nacional que podem acabar por ter repercussões nos demais. Vejamos, por exemplo, as medidas de diminuição de impostos adoptadas no ano passado na sequência da crise do petróleo. É óbvio que, se tivéssemos actuado como actuámos este ano em relação à cobertura do seguro, no caso das companhias aéreas, teríamos conseguido melhores resultados e um melhor posicionamento da União."@pt11 "Herr talman! Jag tackar de föredragande så mycket. De inlägg som har gjorts här i kväll kommer att vara till stor hjälp i vårt efterarbete. Detsamma skulle vi kunna säga om UMTS-tekniken. Om vi hade diskuterat hur vi skulle bemöta de möjligheter och svårigheter som olika alternativ kunde innebära för licenserna för den tredje generationen mobiltelefoner innan vi fattade beslutet, skulle vi otvivelaktigt ha kunnat undvika en del av de problem som uppstod senare. Vi talar inte om att alla skall göra likadant, vi talar om att vi kan diskutera sinsemellan för att försöka fatta beslut om en ram inom vilken de nationella besluten passar in, vilket skulle göra det möjligt för oss att öka samordningen. Jag sade att förhandsinformation har en annan sida, nämligen att ministrarna måste beakta gemenskapsfaktorerna när de utformar den nationella politiken. Jag kopplar detta till Bères förslag om hur det nationella deltagandet i de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken kan ökas. Hittills har man mer eller mindre ansett att vi har haft två processer som inte nödvändigtvis strävar mot samma mål. Å ena sidan att nå avtal om de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken i Bryssel och Luxemburg, och å andra sidan att fastställa den nationella budgetpolitiken och ekonomiska politiken. De båda processerna ledde oss åt olika håll. Man ansåg till och med att det var tillräckligt att uppfylla kraven i stabilitetspakten för att nå sammanhållning och stadga i det system för samordning av den ekonomiska politiken som vi har inlett. Det står alltmer klart för oss att de två instrument som vi har till vårt förfogande, stabilitetspakten och de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken, verkligen är nyckelfaktorer. Om ministrarna tar de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken som ett verkligt åtagande som skall tillämpas i alla medlemsstater, bör detta återspeglas i den budgetpolitik som var och en av ministrarna vill och bör lägga fram i sina respektive nationella parlament. Enligt min åsikt skulle detta vara oss till stor hjälp för att förbättra det inbördes förhållandet mellan de beslut som antas på gemenskapsnivå och de beslut som antas i de nationella parlamenten. Därför anser kommissionen att det här är en grundläggande faktor i debatten och vi ger den vårt fulla stöd. Emellertid är det sant – och jag vill även ta upp den här punkten – att det inte är lämpligt att överbelasta förfarandena i för hög grad. Därför har något större reservationer mot vissa tankar som återspeglas i frågan makroekonomisk dialog. Naturligtvis måste vi förbättra den makroekonomiska dialogen på politisk nivå, men vi anser även att det är nödvändigt att behålla detta uppriktiga och förtroliga utbyte och därför är det av grundläggande vikt att behålla debattens informella ram och inte göra processen för formell genom att överbelasta den i onödan, eftersom det leder till att hela debattprocessen om denna punkt blir mindre produktiv. Jag vill avsluta mina kommentarer om detta första betänkande genom att betona att kommissionens tjänsteenheter för närvarande överväger att införa vissa av de förslag som finns med i resolutionen. Jag har noterat en rad förslag som har gjorts i kväll och vi kommer naturligtvis att ägna dessa särskild uppmärksamhet när vi utarbetar vårt slutliga förslag. När det gäller Peijs betänkande, vill jag för det första även tacka henne för hennes förslag och kommentarer, men jag kommer dock att endast koncentrera mig på tre eller fyra punkter som jag anser vara värda att betona. För det första håller jag fullständigt med om hennes åsikt att det är absolut nödvändigt att föra en sund och enhetlig politik för offentliga finanser nu när euron införs. Det är riktigt att enligt vårt koncept måste de offentliga finanserna – vi har sagt detta tydligt i kväll – fungera såväl i krissituationer som under de perioder när ekonomin går bra. Föredraganden nämner de automatiska stabilisatorerna i sitt betänkande – och jag anser att våra åsikter ligger närma varandra på denna punkt. Precis som ni anser vi att de måste spela en grundläggande roll, såväl vid tillväxt som vid en avmattning i ekonomin. Vi tackar föredraganden för att hon tar upp skattesänkningarna. Kommissionen värnar om behovet av att varje skattesänkning måste uppfylla vissa kriterier, och dem har hon tagit med i sitt betänkande. Vi anser att dessa kriterier är av grundläggande vikt för att upprätthålla kvaliteten på de offentliga finanserna. Om vi börjar diskutera skattesänkningar nu kommer faktorer som främjande av konsumtionen att vara viktigare än vad de var för några månader sedan, eftersom det är en av de frågor som oroar oss. Men det står helt klart att praktiskt taget alla fall av skattesänkningar passar in på kriterier som finns i betänkandet och som ni stöder. En sista kommentar om de offentliga finansernas hållbarhet på lång sikt. Andra kommentarer har gjorts om arbetsmarknaden och hur vi skall göra framsteg på det området, och hur arbete, pensioner, och så vidare skall vara sammanhängande. Enligt min åsikt hör alla dessa faktorer hemma i en mer generell vision av arbetsmarknaden, medan finansministrarna bör ägna särskild uppmärksamhet åt de offentliga finanserna och särskilt åt de svårigheter som kan uppkomma när det gäller finansiering av socialförsäkringssystemet inom de övergripande budgetunderskotten i alla de offentliga förvaltningarna. Jag kommer att börja med att kommentera Bères betänkande och jag vill understryka att jag är mycket nöjd med parlamentets förslag till resolution, i vilket parlamentet stöder en förstärkning av samordningen av den ekonomiska politiken inom euroområdet. De förslag vi arbetar med för närvarande – och som ni vet har arbetet redan gått framåt i viss mån i och med ert betänkande – handlar inte om att detta nämns kort i stabilitetsprogrammen, utan att de uppgifter som behövs för att göra en korrekt utvärdering av utvecklingen av de offentliga finanserna när det gäller problemet med den åldrande befolkningen tas upp årligen i stabilitetsprogrammen. Emellertid vill vi inte innefatta dessa uppgifter i stabilitetsprogrammen för att vi anser att dessa problem bör lösas med årliga beslut – det krävs beslut på längre sikt – utan för att vi inte anser det lämpligt att införa nya förslag, analyser eller sätt att följa upp utvecklingen av de offentliga finanserna. Vårt förslag är att en mer djupgående analys skall genomföras vart fjärde eller femte år i alla medlemsstaterna – som kan bifogas stabilitetsprogrammen – om de offentliga finanserna på lång sikt och där problemet med den åldrande befolkningen naturligtvis tas med, och att vi endast tar upp nödvändiga grundläggande uppgifterna i moderniseringen av de årliga programmen. Jag avslutar med att återigen tacka alla för ert samarbete och för de användbara förslag ni har bidragit med, vilka vi kommer att beakta i så stor utsträckning som möjligt. Vi får inte glömma att samordningen av den ekonomiska politiken är en skyldighet som åläggs oss i fördraget. I fördraget fastställs mycket tydligt att vår modell bygger på en inre monetär politik och nationell ekonomisk politik, men att de skall samordnas. Detta är en nyckelfaktor i vår modell. När det gäller samordningen befinner vi oss fortfarande i inlärningsfasen. Det ömsesidiga beroendet ökar allt mer – särskilt inom euroområdet men även i unionen i allmänhet – och detta kräver att innehållet, systemen och de instrument vi använder ständigt ses över. Därför välkomnar jag särskilt det betänkande som parlamentet har utarbetat, jag tackar Bères och alla i utskottet för ekonomi och valutafrågor som har deltagit i föredragandens utmärkta arbete. Jag anser att detta betänkande i många aspekter till och med går längre än kommissionens förslag, framför allt när det gäller en grundläggande punkt, nämligen ett ökat nationella deltagande i samordningen av den ekonomiska politiken. Jag vill betona två grundläggande faktorer i betänkandet – och jag kommer att kommentera de olika inläggen i samband med detta. Den första faktorn är behovet av att förstärka samordningen, och den andra behovet av att utvidga den demokratiska debatten och det nationella deltagandet. När det gäller innehållet i samordningen är det mödan värt att kommentera vissa punkter mer detaljerat. I betänkandet stöds kommissionens förslag om att utarbeta regelbundna rapporter om ekonomin inom euroområdet. Jag kan i dag tala om för er att vi anser – vi har fortsatt att arbeta med den här frågan – att vi måste ha tillgång till detaljerade ekonomiska analyser, men som även innehåller relevanta förslag för den ekonomiska politiken. Vi måste gå längre än att bara utarbeta en specifik analys. I sitt inlägg underströk Bères behovet av att förbättra statistiken och utvärderingen av den politik som förs. Visserligen har vi gjort framsteg med de statistiska planerna för unionens monetära område, men vi kan dock inte låta oss nöja med detta. Problemet har till viss del med anpassning av de nationella statistiska uppgifterna till den nya verkligheten att göra, och är till viss del även ett penningproblem, men ibland beror problemen inte på någon av dessa två svårigheter utan på att man inte har tillgång till nödvändiga uppgifter för att definiera den ekonomiska politiken på ett bra sätt och på kortare tid. I framtiden kanske detta kommer att medföra att vi måste överväga det faktum att det är nödvändigt att kunna ha tillgång till egna statistiska uppgifter som inte slås samman med medlemsstaternas nationella statistik. Detta är helt klart en nyckelfaktor för att vi skall kunna agera inom sådana tidsfrister som andra ekonomiska myndigheter har. I sitt betänkande nämner Béres en faktor som enligt min åsikt är grundläggande, nämligen att vi måste försöka nå en gemensam vision av de ekonomiska cyklernas inverkan på de offentliga finanserna. Vi har redan diskuterat detta i kväll – jag kommer även att tala om det senare när jag tar upp Peijs betänkande – men enligt vår åsikt är det av grundläggande vikt att Ekofin-rådet snabbt utarbetar en metod för att vi skall kunna undersöka de strukturella underskotten enligt samma kriterier. Vi anser detta vara mycket viktigt och vi arbetar med det, och även med att låta de automatiska stabiliseringsmekanismerna få fritt spelrum i den mån det är möjligt när det gäller medlemsstaternas budgetsituationer, men utan att tillämpa samma kriterier för alla medlemsstater. En kompletterande punkt i den första faktorn jag tog upp – innehållet i samordningen – handlar om förhandsinformation. Denna punkt ger alltid upphov till viss debatt och diskussioner. När det gäller förhandsinformation talar vi om två olika saker. För det första om kravet att Eurogruppen skall informera parlamentet om de allmänna riktlinjerna, vilka är grundläggande faktorer i medlemsstaternas ekonomiska politik och som till slut påverkar de övriga. Jag tar upp ett fall: de åtgärder för skattesänkningar som antogs förra året till följd av oljekrisen. Om vi hade agerat som vi gjorde i frågan om försäkringsskydd för flygbolagen hade vi utan tvivel nått bättre resultat och ett bättre förslag ur unionens synpunkt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12 "deficit"9 "grosso modo"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph