Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-03-Speech-3-173"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-10-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Vakaus- ja kasvusopimus - Talous- ja valtiovarainministerien epävirallinen kokous 22. ja 23. syyskuuta Liègessä4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20011003.6.3-173"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-10-03-Speech-3-1744
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, por mi parte, me gustaría asociarme también a los saludos a la delegación marroquí que hoy nos acompaña, e intentaré analizar los dos problemas que se nos plantean: el Pacto de estabilidad y crecimiento y el Consejo ECOFIN informal, sobre el que querría informar de forma conjunta en mi primera exposición. Tras los acontecimiento del 11 de septiembre, los responsables políticos han demostrado su determinación de actuar rápida y adecuadamente con objeto de eliminar los riesgos de una ralentización más prolongada, para lo que también es necesario mantener nuestros objetivos a medio plazo, acelerar nuestra agenda y, en particular, estoy pensando en la agenda de Lisboa, modernizar rápidamente nuestras economías para salir de la ralentización lo más pronto posible y aumentar nuestra capacidad de crecimiento. Como señalaba anteriormente, en la declaración del ECOFIN informal se confirmó el compromiso de los Estados miembros con el marco, las reglas y la puesta en práctica del Pacto de estabilidad y crecimiento. Es cierto que el menor crecimiento afectará, como ha señalado la Presidencia, al valor nominal de las posiciones presupuestarias, pero la desviación respecto a los objetivos debe ser mesurada. El Pacto de estabilidad y crecimiento es un marco adecuado para la política presupuestaria tanto en períodos de buena marcha de la economía como en períodos menos buenos. En este sentido permite poner en práctica la política presupuestaria adecuada en cada momento. Se pueden utilizar todas las posibilidades que ofrece el Pacto. Los estabilizadores automáticos tendrán un mayor efecto si la ralentización es más significativa que la prevista. El modo y grado en que estos estabilizadores podrán jugar depende de la situación de cada Estado miembro, los que estén más cerca del equilibrio presupuestario tendrán, lógicamente, más margen de maniobra. Las situaciones presupuestarias actuales, que resultan del respeto de las reglas presupuestarias existentes, han permitido al Banco Central Europeo llevar a cabo una política monetaria acomodaticia y, en particular, han permitido al Banco tomar la decisión adecuada y rápida de reducir los tipos de interés en 50 puntos básicos el 17 de septiembre. Un aumento de los déficit más allá de lo que puede justificar el juego de los estabilizadores reduciría el margen del Banco Central para eventuales recortes de tipos en el futuro. El Consejo Europeo pidió a la Comisión que presentara al próximo Consejo Europeo de Gante el 19 de octubre un análisis de la posible evolución de la situación económica así como sus posibles recomendaciones. El informe tendrá que considerarse como un ejercicio continuado y sistemático que permita ajustar la apreciación de la evolución de los riesgos y sus posibles consecuencias. Un segundo comentario sobre las acciones para combatir la financiación del terrorismo. La declaración del ECOFIN subraya un cierto número de acciones concretas. En primer lugar, la revisión de la Directiva sobre blanqueo de dinero que se encuentra -y ustedes lo saben muy bien- en curso de tramitación. Quiero subrayar de nuevo, en nombre de la Comisión y en línea con la declaración del ECOFIN de Lieja, la importancia política que atribuimos a que se pueda concluir rápidamente. Será una señal inequívoca de compromiso de la Unión para erradicar las actividades criminales que encuentran su instrumento de apoyo en las actividades de blanqueo. De igual modo, también me gustaría destacar la aprobación por parte de la Comisión de la propuesta de reglamento sobre medidas específicas de congelación de haberes de personas y entidades vinculadas a la financiación de actividades terroristas, que esperamos que el Consejo y el Parlamento puedan tramitar con urgencia con vistas a su inmediata entrada en vigor. Es una muestra clara de nuestra determinación política de no dar respiro a quienes atacan la convivencia política y las libertades de todos los ciudadanos. El Consejo ECOFIN se puso de acuerdo también en unas orientaciones generales para guiar la intervención de los Gobiernos respecto a los problemas de seguro a los que se enfrentan las compañías aéreas. La declaración del ECOFIN invita a la Comisión a ampliar el campo de trabajo del grupo que se creó en el marco del Consejo de Transportes para que incluya también los problemas de seguros. La declaración afirma asimismo que cualquier medida que tomen los Gobiernos, incluidas las cantidades financieras, tiene que notificarse a la Comisión. Así se permite a la Comisión ejercer su responsabilidad de asegurar la compatibilidad de estas medidas con la legislación comunitaria y organizar la coherencia en la respuesta de los Estados miembros. La Comisión está preparando un informe sobre el impacto de los atentados del 11 de septiembre en la industria del transporte aéreo. El ECOFIN informal también tuvo la posibilidad de una nueva discusión, como se viene haciendo regularmente, sobre la preparación para la introducción del euro. La Comisión prepara un informe al respecto para el Consejo Europeo de Gante el próximo día 19 de octubre. El Consejo que tuvo lugar en Lieja los días 22 y 23 de septiembre de 2001 centró su discusión en el impacto económico de los ataques terroristas en Estados Unidos. En Lieja pedí a los Estados miembros que prestaran una atención particular a tres aspectos que, en estos momentos, me parecen cruciales. En primer lugar, el problema de la prealimentación de los pequeños comerciantes. Es importante que estén informados y convencidos de las ventajas comerciales de la prealimentación, pero también es importante encontrar formas que permitan ayudarlos para trabajar conjuntamente con los bancos y que éstos ofrezcan condiciones justas de débito para las cantidades de euros que los pequeños comerciantes reciban antes del 31 de diciembre de 2001. También es imprescindible llevar a cabo una formación específica para los pequeños comerciantes y para todas aquellas personas que son responsables del manejo de la caja en cualquier negocio. Por último, el tercer problema que nos preocupa es el seguimiento de los precios de bienes y servicios alrededor del período de cambio del euro. No podemos, ni tiene sentido, reproducir el cálculo del índice de precios al consumo armonizado cada semana, pero sí podemos proporcionar a los ciudadanos, de forma transparente, información sobre la evolución de algunos precios clave. El hecho de que este ejercicio lo realicen agencias gubernamentales garantizará transparencia y objetividad, y que la muestra elegida sea adecuada. El ECOFIN informal también estuvo de acuerdo con la propuesta de la Comisión de establecer una red común europea para organizar el intercambio de información durante el período de introducción de monedas y billetes. Esta red empezará a funcionar a principios de diciembre en estrecha coordinación con el C del Banco Central Europeo. El último punto al que querría referirme es el debate sobre la globalización. La Comisión ha seguido atentamente el debate público sobre la globalización, incluido el debate sobre la llamada tasa o impuesto Tobin. Hemos tomado nota del interés del ECOFIN de disponer de un informe sobre estos temas. Esta discusión refleja dos objetivos que son claramente relevantes y sobre los cuales compartimos la preocupación de muchos de los participantes en el debate sobre la globalización. En primer lugar, evitar la excesiva volatilidad en los tipos de cambio que puede bloquear el deseado desarrollo económico de los países en vías de desarrollo y, en segundo lugar, encontrar fuentes de financiación adicional para combatir la pobreza. No podemos responder a estos objetivos con un instrumento único. Tanto la Unión como otros países, instituciones internacionales y otros grupos han desarrollado una serie de instrumentos y políticas para intentar responder a estos objetivos. Por supuesto, se puede y se debe hacer más y mejor, y la Comisión está dispuesta a explorar nuevas posibilidades. La idea del profesor Tobin de aplicar un impuesto a las transacciones en moneda extranjera tenía como objetivo, según su definición, poner un grano de arena en los mercados monetarios internacionales. Se propuso como una solución para frenar los movimientos especulativos a corto plazo. La Comisión ya ha expresado su punto de vista en varias ocasiones. Un impuesto sobre las transacciones monetarias no podrá hacer frente de forma eficaz a los problemas causados por la excesiva volatilidad de los flujos financieros ni a la desigualdad entre países. Se necesita movilizar un conjunto amplio de instrumentos: la tasa o impuesto Tobin no es el instrumento milagroso que permita responder a todos estos desafíos planteados. Tenemos que considerar un conjunto de instrumentos para conseguir la estabilidad financiera y monetaria. Hace falta un enfoque global de la arquitectura financiera, tanto a nivel interno de la Unión Europea como internacional, incluyendo marcos reglamentarios, instituciones y el problema del blanqueo de dinero. Un enfoque amplio es también necesario para la financiación del desarrollo. Pobreza, gestión de la deuda, provisión de bienes públicos internacionales y protección del medio ambiente pueden tratarse con diferentes instrumentos. La Comisión -y estoy seguro que en esto podemos contar con el Parlamento y el Consejo- está dispuesta a contribuir activamente al debate sobre los instrumentos que permitan asegurar la coherencia entre globalización, desarrollo sostenible y gobernanza mundial. Me gustaría señalar tres aspectos de este impacto que se discutieron en el ECOFIN: primero, la situación económica, y se aprovechó también para hablar del Pacto de estabilidad y crecimiento. Por supuesto, estos temas van más allá de la esfera estricta de la Unión y tenemos que abordarlos con los demás países e instituciones. La Comisión está dispuesta a responder a la invitación del Consejo para continuar trabajando en cómo responder a los objetivos clave que he citado. En cualquier caso, una parte del trabajo ya está en marcha en la Comisión, dado que estamos preparando un informe para enero del próximo año sobre la dimensión exterior del desarrollo sostenible con vistas a la Conferencia de Río+10, que se celebrará el próximo año en Johannesburgo. Estos son los elementos fundamentales que quería compartir con ustedes. En segundo lugar, la financiación del terrorismo. Y, en tercer lugar, los problemas de las compañías aéreas con los seguros. Añadiré también algunos comentarios sobre otros dos temas importantes que se abordaron en Lieja: la preparación para el paso al euro y las cuestiones relacionadas con la globalización. Sobre el primer punto, me gustaría señalar que los ataques terroristas en los Estados Unidos han reforzado nuestra convicción de que la cooperación internacional en temas económicos y financieros es indispensable y que es necesario reforzar la coordinación de las políticas económicas en la Unión Europea. La Unión Europea se ha visto afectada, ya desde el año pasado, más de lo que originalmente habíamos previsto, por la ralentización de la actividad económica en los Estados Unidos y en el resto del mundo. Los trágicos acontecimientos en los Estados Unidos han aumentado la incertidumbre y también los riesgos negativos para las expectativas de crecimiento general. No podemos pretender que no ha pasado nada, pero al mismo tiempo es muy difícil estimar con precisión el impacto potencial de estos actos. El crecimiento en la Unión Europea este año estará claramente por debajo del 2%, pero todavía esperamos una recuperación gradual de la demanda interna en los próximos trimestres como resultado de una serie de factores: la disminución de la inflación, las recientes reducciones de impuestos y las condiciones monetarias más favorables. Los riesgos, por tanto, deberían ser manejables. Por supuesto, tenemos que seguir la evolución económica muy de cerca para poder ajustar las políticas económicas en la medida de lo necesario, tanto en la Unión como en cada uno de los países miembros."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil også gerne byde den marokkanske delegation, der ledsager os i dag, velkommen, og jeg skal forsøge at analysere de to problemer, som vi står over for: stabilitets- og vækstpagten og det uformelle Økofin-rådsmøde, som jeg samlet vil redegøre for i mit første indlæg. Efter begivenhederne den 11. september har de ansvarlige politikere vist, at de er besluttet på at handle hurtigt og rationelt for at fjerne risiciene ved en længerevarende afmatning, og derfor er det også nødvendigt at fastholde vores mål på mellemlangt sigt, fremskynde vores dagsorden og især, jeg tænker på dagsordenen fra Lissabon, modernisere vores økonomier hurtigt for at overvinde afmatningen hurtigst muligt og forøge vores vækstkapacitet. Som tidligere nævnt indeholdt erklæringen fra det uformelle Økofin-Råd en bekræftelse af medlemsstaternes forpligtelse over for stabilitets- og vækstpagtens ramme, regler og iværksættelse. Det er rigtigt, som formandskabet har sagt, at den mindste vækst vil få indflydelse på den nominelle værdi af budgetstillingerne, men afvigelsen i forhold til målene bør modereres. Stabilitets- og vækstpagten er en passende ramme for budgetpolitikken både i perioder, hvor økonomien går godt, og i perioder, hvor den går mindre godt. I den forstand gør den det muligt at iværksætte en hensigtsmæssig budgetpolitik til enhver tid. Alle de muligheder, som pagten frembyder, kan udnyttes. De automatiske stabilisatorer vil få større effekt, hvis afmatningen er alvorligere end forudset. Måden hvorpå og graden hvormed disse stabilisatorer kan sætte ind, afhænger af situationen i de enkelte medlemsstater. De, der er tættest på balance i budgettet, vil naturligvis få større spillerum. De nuværende budgetsituationer, som skyldes, at de eksisterende budgetregler er blevet overholdt, har gjort det muligt for Den Europæiske Centralbank at gennemføre en elastisk monetær politik, og især har de betydet, at Centralbanken har kunnet træffe en rationel og hurtig beslutning om at sænke renterne med 50 basispoint den 17. september. En stigning i underskuddene, der går ud over det, som stabilisatorernes indflydelse kan retfærdiggøre, ville reducere Centralbankens muligheder for eventuelt at sænke renterne i fremtiden. Det Europæiske Råd anmodede Kommissionen om på Det Europæiske Råds møde i Gent den 19. oktober at forelægge en analyse af den mulige udvikling i den økonomiske situation og dens eventuelle anbefalinger. Rapporten skal betragtes som en vedvarende og systematisk indsats, som gør det muligt at justere vurderingen af udviklingen i risiciene og deres mulige følger. Jeg har endnu en kommentar til aktionerne til bekæmpelse af finansieringen af terrorisme. Økofin fremhæver i sin erklæring en række konkrete aktioner. For det første revisionen af direktivet om hvidvaskning af penge, der, som De ved, er under behandling. Jeg vil igen på vegne af Kommissionen og på linje med Økofins erklæring fra Liège understrege den politiske betydning af, at vi bidrager til, at den kan afsluttes hurtigt. Det vil være et utvetydigt signal om, at Unionen forpligter sig til at slå ned på kriminelle aktiviteter forbundet med hvidvaskning af penge. Ligeledes vil jeg også gerne fremhæve Kommissionens godkendelse af forslaget til forordning om specifikke foranstaltninger til indefrysning af formuer tilhørende personer eller foretagender med tilknytning til finansiering af terroraktioner, som vi håber, at Rådet og Parlamentet kan behandle uopsætteligt, så den kan træde i kraft omgående. Det er et klart bevis på vores politiske beslutning om ikke at give dem, der angriber den politiske sameksistens og borgernes frihedsrettigheder, et pusterum. Økofin-Rådet blev også enige om nogle generelle vejledende retningslinjer for regeringerne, hvad angår de forsikringsproblemer, som luftfartsselskaberne har. I Økofin-erklæringen opfordres Kommissionen til at udvide arbejdsområdet for den ad hoc-gruppe, der blev oprettet inden for rammerne af Rådet (transport), så den også beskæftiger sig med forsikringsproblemer. Det fremgår også af erklæringen, at enhver foranstaltning, som regeringerne træffer, inklusive finansielle beløb, skal meddeles Kommissionen. På den måde får Kommissionen mulighed for at udøve sit ansvar for at sikre, at disse foranstaltninger er i overensstemmelse med fællesskabslovgivningen, og foranledige, at der er sammenhæng i medlemsstaternes reaktion. Kommissionen er i gang med at udarbejde en rapport om den indflydelse, som attentaterne den 11. september har på luftfartsindustrien. Det uformelle Økofin-rådsmøde fik også mulighed for som så ofte før at diskutere forberedelserne til indførelsen af euroen. Kommissionen udarbejder en rapport om det til Det Europæiske Råd i Gent den 19. oktober. Det Råd, der fandt sted i Liège den 22. og 23. september 2001, diskuterede især den økonomiske virkning af terrorangrebene i USA. I Liège bad jeg medlemsstaterne om at være særligt opmærksomme på tre aspekter, som jeg finder afgørende i øjeblikket. For det første problemet med forhåndsudsendelse til de små handlende. Det er vigtigt, at de er oplyst og overbevist om de kommercielle fordele ved forhåndsudsendelse, men det er også vigtigt at finde måder, hvorpå de kan arbejde sammen med bankerne, og at bankerne tilbyder rimelige debetbetingelser for de beløb i euro, som de små handlende modtager før den 31. december 2001. Det er også af største nødvendighed at gennemføre en specifik uddannelse af små handlende og af alle, der er ansvarlige for pengebeholdningen i en hvilken som helst forretning. Endelig er det tredje problem, der bekymrer os, overvågningen af priser på varer og tjenesteydelser i perioden omkring overgangen til euroen. Vi kan ikke, og det giver heller ingen mening at gengive beregningen af det harmoniserede forbrugerprisindeks hver uge, men vi kan på en gennemsigtig måde informere borgerne om udviklingen i nogle nøglepriser. Det faktum, at det er statslige organer, der udfører denne opgave, vil være en garanti for gennemsigtighed og objektivitet, og for, at den valgte vareprøve er passende. Det uformelle Økofin-Råd var også enigt i Kommissionens forslag om at etablere et fælles europæisk net for at organisere udvekslingen af information i den periode, hvor sedler og mønter sættes i omløb. Dette net vil blive iværksat i begyndelsen af december i snævert samarbejde med Den Europæiske Centralbanks Valutaombytningsudvalg. Det sidste punkt, som jeg vil tale om, er debatten om globalisering. Kommissionen har opmærksomt fulgt den offentlige debat om globalisering, herunder debatten om den såkaldte Tobin-skat. Vi har mærket os Økofins interesse for at få en rapport om disse spørgsmål. Denne diskussion afspejler to helt relevante mål, som skaber en bekymring hos mange af deltagerne i debatten om globalisering, som vi deler. For det første at undgå overdreven ustabilitet i valutakurserne, som kan bremse den ønskede økonomiske vækst i udviklingslandene, og for det andet at finde supplerende finansieringskilder til fattigdomsbekæmpelse. Vi kan ikke opfylde disse mål med et enkelt instrument. Både Unionen og andre lande, internationale institutioner og andre grupper har udviklet en række instrumenter og politikker i et forsøg på at nå disse mål. Der kan og skal naturligvis gøres mere og på en bedre måde, og Kommissionen er rede til at udforske nye muligheder. Professor Tobins idé om at lægge skat på transaktioner i udenlandsk valuta havde i henhold til definitionen til formål at kaste lidt grus i maskineriet på de internationale valutamarkeder. Det blev foreslået som den næstbedste løsning for at bremse spekulationsbevægelserne på kort sigt. Kommissionen har allerede givet udtryk for sin holdning ved adskillige lejligheder. En skat på valutatransaktioner er ikke nogen effektiv løsning på problemer forårsaget af overdreven ustabilitet i kapitalstrømmene eller på uligheden mellem lande. Det er nødvendigt at iværksætte en lang række instrumenter. Tobin-skatten er ikke et mirakelinstrument, som gør det muligt at klare alle disse udfordringer. Vi skal overveje en række instrumenter for at opnå finansiel og monetær stabilitet. Det er nødvendigt med en samlet strategi for den finansielle struktur, såvel på EU-plan som på internationalt plan, herunder forskriftsmæssige rammer, institutioner og problemet med hvidvaskning af penge. Det er også nødvendigt med en bred strategi for finansiering af udviklingen. Fattigdom, gældsforvaltning, levering af internationale offentlige goder og miljøbeskyttelse kan behandles med forskellige instrumenter. Kommissionen - og jeg er sikker på, at vi på det punkt kan regne med Parlamentet og Rådet - er rede til at bidrage aktivt til debatten om de instrumenter, der kan gøre det muligt at sikre sammenhængen mellem globalisering, bæredygtig udvikling og verdensstyre. Jeg vil gerne nævne tre aspekter af denne virkning, som blev diskuteret af Økofin-Rådet: for det første den økonomiske situation, og her blev lejligheden benyttet til at tale om stabilitets- og vækstpagten. Disse spørgsmål rækker naturligvis ud over Unionens afgrænsede område, og vi skal tage fat på dem sammen med de øvrige lande og institutioner. Kommissionen er rede til at efterkomme Rådets opfordring til at fortsætte arbejdet med at opnå de primære mål, som jeg har nævnt. En del af arbejdet er i hvert fald allerede i gang i Kommissionen, da vi er ved at udarbejde en rapport til januar næste år om det eksterne aspekt af bæredygtig udvikling med henblik på Rio+10-konferencen, som afholdes til næste år i Johannesburg. Det er de grundlæggende ting, som jeg ville dele med Dem. For det andet finansieringen af terrorismen. Og for det tredje luftfartsselskabernes forsikringsproblemer. Jeg vil også knytte nogle kommentarer til to andre vigtige spørgsmål, som blev diskuteret i Liège, nemlig forberedelsen af overgangen til euroen og spørgsmålene i forbindelse med globaliseringen. Hvad angår det først punkt, vil jeg gerne påpege, at terrorangrebene i USA har bestyrket os i vores overbevisning om, at internationalt samarbejde på økonomiske og finansielle områder er helt påkrævet, og at det er nødvendigt at styrke samordningen af de økonomiske politikker i EU. EU er siden sidste år blevet påvirket mere end forventet af afmatningen i den økonomiske aktivitet i USA og resten af verden. De tragiske begivenheder i USA har forøget usikkerheden og også de negative forventninger til den almindelige vækst. Vi kan ikke lade som om, der ikke er sket noget, men samtidig er det meget vanskeligt nøjagtigt at vurdere den potentielle virkning af disse handlinger. Væksten i EU vil i år være markant under 2%, men vi håber stadig på en gradvis stigning i den indenlandske efterspørgsel i de kommende kvartaler som følge af en række faktorer: den faldende inflation, de seneste skattenedsættelser og de gunstigere valutaforhold. Risiciene bør derfor være til at håndtere. Vi skal naturligvis følge den økonomiske udvikling nøje for at kunne justere de økonomiske politikker i det nødvendige omfang, såvel i Unionen som i de enkelte medlemsstater."@da1 "Herr Präsident, ich möchte mich persönlich ebenfalls den Grüßen an die heute bei uns weilende marokkanische Delegation anschließen und werde versuchen, die beiden zur Diskussion stehenden Probleme, den Stabilitäts- und Wachstumspakt und die informelle Tagung der Wirtschafts- und Finanzminister, über die ich in meinem ersten Beitrag im Komplex informieren möchte, zu analysieren. Nach den Ereignissen vom 11. September haben die verantwortlichen Politiker ihre Entschlossenheit unter Beweis gestellt, schnell und angemessen zu handeln, um die Risiken eines längerfristigen Abschwungs auszuschalten, wofür es auch notwendig ist, unsere mittelfristigen Ziele beizubehalten, unsere Agenda zu beschleunigen, und ich denke insbesondere an die Agenda von Lissabon, unsere Wirtschaften zügig zu modernisieren, um die Abschwungphase schnellstmöglich zu beenden und unsere Wachstumsfähigkeit zu erhöhen. Wie ich vorhin sagte, wurde auf der informellen Tagung der Wirtschafts- und Finanzminister bestätigt, dass sich die Mitgliedstaaten dem Rahmen, den Regeln und der praktischen Umsetzung des Stabilitäts- und Wachstumspakts verpflichtet fühlen. Zwar wird das niedrigere Wachstum, wie die Präsidentschaft dargelegt hat, den Nominalwert der Haushaltspositionen beeinträchtigen, aber die Abweichung von den Zielen muss sich im Rahmen halten. Der Stabilitäts- und Wachstumspakt ist sowohl in Zeiten eines guten Wirtschaftverlaufs als auch in weniger guten Zeiten ein geeigneter Rahmen für die Haushaltspolitik. In dieser Hinsicht ermöglicht er die Umsetzung der zum jeweiligen Zeitpunkt angemessenen Haushaltspolitik. Man kann alle Möglichkeiten nutzen, die der Pakt bietet. Die automatischen Stabilisatoren werden einen stärkeren Effekt haben, wenn der Abschwung ausgeprägter ist als vorhergesehen. Die Form und der Grad der möglichen Wirkung dieser Stabilisatoren sind von der Situation des jeweiligen Mitgliedstaats abhängig; diejenigen, die einem ausgewogenen Haushalt am nächsten kommen, haben logischerweise einen größeren Handlungsspielraum. Die derzeitigen Haushaltssituationen, die sich aus der Respektierung der bestehenden Haushaltsregeln ergeben, haben es der Europäischen Zentralbank erlaubt, eine sehr anpassungsfähige Währungspolitik zu betreiben, und haben es der Bank insbesondere ermöglicht, am 17. September die angemessene und schnelle Entscheidung zur Senkung der Zinsen um 50 Basispunkte zu treffen. Eine Erhöhung der Defizite über den Wert hinaus, der durch das Spiel der Stabilisatoren gerechtfertigt werden kann, würde den Spielraum der Zentralbank für etwaige Zinssenkungen in der Zukunft reduzieren. Der Europäische Rat forderte die Kommission auf, dem nächsten Europäischen Rat am 19. Oktober in Gent eine Analyse der möglichen Entwicklung der Wirtschaftslage sowie ihre eventuellen Empfehlungen vorzulegen. Der Bericht wird als eine ständige, systematische Aufgabe anzusehen sein, eine dem jeweiligen Stand entsprechende Beurteilung der Entwicklung der Risiken und ihrer möglichen Folgen vorzunehmen. Eine zweite Bemerkung zu den Aktionen zur Bekämpfung der Finanzierung des Terrorismus: In der Erklärung des ECOFIN-Rats werden bestimmte konkrete Aktionen hervorgehoben. Zunächst die Revision der Richtlinie über die Geldwäsche, die sich – wie Ihnen wohl bekannt ist – auf dem Verfahrensweg befindet. Ich möchte im Namen der Kommission und auf der Linie der Erklärung des Rates der Wirtschafts- und Finanzminister von Lüttich erneut die politische Bedeutung unterstreichen, die wir ihrem schnellen Abschluss beimessen. Es wird ein eindeutiges Signal der Verpflichtung der Union zur Ausmerzung der kriminellen Aktivitäten sein, die in der Geldwäsche ihr unterstützendes Instrument finden. Ebenso möchte ich die Annahme des Entwurfs der Verordnung über spezifische Maßnahmen zum Einfrieren der Guthaben von Personen und Einrichtungen, die mit der Finanzierung von terroristischen Aktivitäten verbunden sind, durch die Kommission hervorheben, von dem wir hoffen, dass der Rat und das Parlament ihn mit Dringlichkeit behandeln, damit die Verordnung unverzüglich in Kraft gesetzt werden kann. Dies ist ein klares Zeichen unserer politischen Entschlossenheit, denjenigen keine Verschnaufpause zu gönnen, die das politische Miteinander und die Freiheit aller Bürger angreifen. Der ECOFIN-Rat einigte sich auch auf allgemeine Leitlinien für die Intervention der Regierungen in Bezug auf die Versicherungsprobleme der Luftfahrtgesellschaften. In der Erklärung des Rates der Wirtschafts- und Finanzminister wird die Kommission aufgefordert, den Arbeitsbereich der Gruppe zu erweitern, die im Rahmen des Rates „Verkehr“ geschaffen wurde, damit sie sich dem Versicherungsproblemen widmen kann. In der Erklärung wird außerdem bekräftigt, dass alle von den Regierungen getroffenen Maßnahmen, einschließlich der Finanzbeträge, der Kommission mitzuteilen sind. So wird es der Kommission ermöglicht, ihrer Verantwortung nachzukommen, die Vereinbarkeit dieser Maßnahmen mit dem Gemeinschaftsrecht sicherzustellen und die Kohärenz der Reaktionen der verschiedenen Mitgliedstaaten zu organisieren. Die Kommission erarbeitet zurzeit einen Bericht über die Auswirkungen der Attentate vom 11. September auf die Luftverkehrsindustrie. Die informelle Tagung der Wirtschafts- und Finanzminister bot auch Gelegenheit für eine neue Diskussion, wie dies regelmäßig erfolgt, über die Vorbereitung der Einführung des Euro. Die Kommission erarbeitet diesbezüglich einen Bericht für den Europäischen Rat am 19. Oktober in Gent. Der Rat, der am 22. und 23. September 2001 in Lüttich tagte, konzentrierte sich in seiner Diskussion auf die wirtschaftlichen Auswirkungen der Terroranschläge in den USA. In Lüttich habe ich die Mitgliedstaaten ersucht, drei Aspekten besondere Aufmerksamkeit zu widmen, die ich gegenwärtig für entscheidend halte. Erstens, dem Problem der Vorabausstattung der Einzelhändler. Es ist wichtig, dass sie informiert und von den geschäftlichen Vorteilen der Vorabausstattung überzeugt sind, aber es ist auch wichtig, Formen zu finden, die es erlauben, ihnen zu helfen, um gemeinsam mit den Banken zu arbeiten und zu erreichen, dass diese angemessene Bedingungen für die Verbindlichkeiten über die Eurobeträge anbieten, die die Einzelhändler vor dem 31. Dezember 2001 erhalten. Unbedingt erforderlich ist auch eine spezifische Ausbildung für die Einzelhändler und alle Personen, die für die Verwaltung der Barkasse in einer Firma verantwortlich sind. Und schließlich ist das dritte Problem, das uns Sorgen bereitet, die Verfolgung der Preise von Waren und Dienstleistungen im Zeitraum der Euroumstellung. Wir können nicht jede Woche von neuem die Berechnung des harmonisierten Verbraucherpreisindexes vornehmen, und das macht auch gar keinen Sinn, aber wir können den Bürgern durchaus in transparenter Form Informationen über die Entwicklung einiger besonders wichtiger Preise an die Hand geben. Die Wahrnehmung dieser Aufgabe durch Regierungseinrichtungen wird Transparenz und Objektivität sowie eine angemessene Auswahl von Produkten garantieren. Der informelle Rat der Wirtschafts- und Finanzminister war auch mit dem Vorschlag der Kommission einverstanden, ein gemeinsames europäisches Netz zur Organisation des Informationsaustauschs während des Zeitraums der Einführung von Münzen und Banknoten zu errichten. Dieses Netz wird Anfang Dezember in enger Abstimmung mit dem C der Europäischen Zentralbank seine Arbeit aufnehmen. Der letzte Punkt, den ich ansprechen möchte, betrifft die Debatte über die Globalisierung. Die Kommission hat die öffentliche Diskussion über die Globalisierung, einschließlich der Debatte über die so genannte Tobin-Steuer, aufmerksam verfolgt. Wir haben das Interesse des Rates der Wirtschafts- und Finanzminister an einem Bericht zu diesen Themen zur Kenntnis genommen. Diese Diskussion widerspiegelt zwei Ziele, die eindeutig relevant sind und bei denen wir die Sorge vieler Teilnehmer an der Debatte über die Globalisierung teilen. Erstens geht es darum, übermäßige Wechselkursschwankungen zu vermeiden, die die gewünschte wirtschaftliche Entwicklung der Entwicklungsländer blockieren können, und zweitens, zusätzliche Finanzierungsquellen zur Bekämpfung der Armut zu finden. Wir können auf diese Ziele nicht mit einem einzigen Instrument reagieren. Sowohl die Union als auch andere Länder, internationale Institutionen und andere Gruppen haben eine Reihe von Instrumenten und Politiken entwickelt, um diesen Zielsetzungen gerecht zu werden. Natürlich kann und muss mehr getan werden, und es muss besser gemacht werden, und die Kommission ist bereit, neue Möglichkeiten zu erschließen. Der Gedanke von Professor Tobin, eine Steuer auf Transaktionen in ausländischer Währung zu erheben, verfolgte per definitionem das Ziel, einen kleinen Beitrag zur Stabilität der internationalen Geldmärkte zu leisten. Sie wurde als Lösung vorgeschlagen, um kurzfristige Spekulationsbewegungen zu behindern. Die Kommission hat ihren Standpunkt bereits bei verschiedenen Gelegenheiten zum Ausdruck gebracht. Durch eine Besteuerung der Finanztransaktionen kann den durch die übermäßige Volatilität der Finanzströme verursachten Problemen und der Ungleichheit zwischen den Ländern kein wirksamer Widerstand entgegengesetzt werden. Dazu muss ein breites Spektrum von Instrumenten mobilisiert werden: Die Tobin-Steuer ist nicht die Wunderwaffe, die es erlaubt, auf alle diese angesprochenen Herausforderungen zu reagieren. Wir müssen einen Komplex von Instrumenten in Betracht ziehen, um Finanz- und Währungsstabilität zu erreichen. Erforderlich ist ein globaler Ansatz in Bezug auf die Finanzarchitektur sowohl in der Europäischen Union als auch im internationalen Maßstab, einschließlich Rahmenvorschriften, Institutionen und des Problems der Geldwäsche. Eine breite Vorgehensweise ist auch für die Finanzierung der Entwicklung erforderlich. Armut, Schuldenmanagement, Bereitstellung internationaler öffentlicher Güter und Schutz der Umwelt können mit verschiedenen Instrumenten angegangen werden. Die Kommission – und ich bin sicher, dass wir dabei auf das Parlament und den Rat zählen können – ist bereit, aktiv zu der Debatte über die Instrumente beizutragen, die es ermöglichen, die Kohärenz zwischen Globalisierung, nachhaltiger Entwicklung und globalem Regieren zu sichern. Ich möchte gern auf drei Aspekte dieser Auswirkung hinweisen, die auf der Tagung der Wirtschafts- und Finanzminister diskutiert wurden: erstens, die wirtschaftliche Situation, und bei dieser Gelegenheit sprach man auch über den Stabilitäts- und Wachstumspakt. Natürlich gehen diese Themen über den engen Rahmen der Union hinaus, und wir müssen sie mit den übrigen Ländern und Institutionen behandeln. Die Kommission ist bereit, der Aufforderung des Rates nachzukommen und weiter an der Frage zu arbeiten, wie die von mir genannten entscheidenden Zielsetzungen zu erreichen sind. Dabei wird ein Teil dieser Arbeit in der Kommission bereits ausgeführt, denn wir arbeiten an einem Bericht für Januar des kommenden Jahres über die außenpolitische Dimension der nachhaltigen Entwicklung mit Blick auf die Konferenz Río+10, die nächstes Jahr in Johannesburg stattfinden wird. Dies sind die grundlegenden Dinge, über die ich mit Ihnen sprechen wollte. Zweitens, die Finanzierung des Terrorismus. Und drittens, die Probleme der Fluggesellschaften mit den Versicherungen. Ich werde auch einige Bemerkungen zu zwei wichtigen Themen hinzufügen, die in Lüttich angesprochen wurden: die Vorbereitung des Übergangs zum Euro und die Fragen im Zusammenhang mit der Globalisierung. Zum ersten Punkt möchte ich darauf hinweisen, dass die Terroranschläge in den USA unsere Überzeugung gestärkt haben, dass die internationale Zusammenarbeit in Wirtschafts- und Finanzfragen unabdingbar ist und dass es notwendig ist, die Koordinierung der Wirtschaftspolitiken in der Europäischen Union zu intensivieren. Die Europäische Union wird bereits seit dem vergangenen Jahr und stärker als ursprünglich vorhergesehen durch die Verlangsamung der Wirtschaftstätigkeit in den USA und in der übrigen Welt beeinträchtigt. Die tragischen Ereignisse in den USA haben die Unsicherheit und auch die negativen Risiken für die allgemeinen Wachstumsaussichten noch vergrößert. Wir dürfen nicht so tun, als sei nichts geschehen, aber gleichzeitig ist es sehr schwierig, die möglichen Auswirkungen dieser Terrorakte präzise einzuschätzen. Das Wachstum in der Europäischen Union wird in diesem Jahr deutlich unter 2 % liegen, aber noch hoffen wir auf eine graduelle Erholung der Inlandsnachfrage in den kommenden Quartalen im Ergebnis einer Reihe von Faktoren: der Verringerung der Inflation, der jüngsten Steuersenkungen und der günstigeren währungspolitischen Bedingungen. Die Risiken sollten daher beherrschbar sein. Natürlich müssen wir die wirtschaftliche Entwicklung genauestens verfolgen, um die Wirtschaftspolitiken sowohl in der Union als auch in jedem einzelnen Mitgliedstaat den Erfordernissen entsprechend anpassen zu können."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, από την πλευρά μου, θα ήθελα να καλωσορίσω επίσης την μαροκινή αντιπροσωπεία που παρίσταται εδώ σήμερα, και θα προσπαθήσω να αναλύσω τα δύο προβλήματα που μας τίθενται: το Σύμφωνο Σταθερότητας και Ανάπτυξης και το ανεπίσημο Συμβούλιο των Υπουργών Οικονομικών ECOFIN για το οποίο θα ήθελα να σας ενημερώσω συλλογικά στην πρώτη μου παρουσίαση. Μετά τα γεγονότα της 11ης Σεπτεμβρίου, οι πολιτικοί ιθύνοντες απέδειξαν την αποφασιστικότητά τους να δράσουν γρήγορα και ουσιαστικά με στόχο την εξάλειψη των κινδύνων μιας πιο παρατεταμένης επιβράδυνσης, για το οποίο είναι επίσης απαραίτητο να διατηρήσουμε τους μεσοπρόθεσμους στόχους μας, να προωθήσουμε την ατζέντα μας και, συγκεκριμένα, αναφέρομαι στην ατζέντα της Λισαβόνας, να εκσυγχρονίσουμε γρήγορα τις οικονομίες μας για να βγούμε από την επιβράδυνση το συντομότερο δυνατό και να αυξήσουμε την ικανότητα ανάπτυξής μας. Όπως ανέφερα προηγουμένως, η ανακοίνωση του ανεπίσημου Συμβουλίου ECOFIN επιβεβαίωσε τη δέσμευση των κρατών μελών για το πλαίσιο, τους κανόνες και την εφαρμογή του Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης. Είναι σίγουρο ότι η ελάχιστη ανάπτυξη θα επηρεάσει, όπως επεσήμανε η Προεδρία, την ονομαστική αξία των δημοσιονομικών θέσεων, αλλά η παρέκκλιση αναφορικά με τους στόχους πρέπει να είναι μετρημένη. Το Σύμφωνο Σταθερότητας και Ανάπτυξης είναι το κατάλληλο πλαίσιο για τη δημοσιονομική πολιτική τόσο στις καλές περιόδους της οικονομίας όσο και σε περιόδους λιγότερο καλές. Απ’ αυτή την άποψη επιτρέπει την εφαρμογή της κατάλληλης δημοσιονομικής πολιτικής ανά πάσα στιγμή. Μπορούν να χρησιμοποιηθούν όλες οι δυνατότητες που προσφέρει το Σύμφωνο. Οι αυτόματοι σταθεροποιητές θα έχουν καλύτερο αποτέλεσμα αν η επιβράδυνση είναι πιο σημαντική από την προβλεπόμενη. Ο τρόπος και ο βαθμός στον οποίο θα μπορέσουν να δράσουν αυτοί οι παράγοντες εξαρτάται από την κατάσταση κάθε κράτους μέλους. Εκείνα τα κράτη μέλη που βρίσκονται πιο κοντά στη δημοσιονομική ισορροπία θα έχουν, λογικά, μεγαλύτερο περιθώριο ελιγμών. Οι παρούσες δημοσιονομικές συνθήκες, που απορρέουν από το σεβασμό των υφιστάμενων δημοσιονομικών κανόνων, έχουν επιτρέψει στην Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα να φέρει σε πέρας μια εξυπηρετική νομισματική πολιτική και, συγκεκριμένα, επέτρεψαν στην τράπεζα να πάρει τη σωστή και άμεση απόφαση για να μειώσει τα επιτόκια κατά 50 βασικά σημεία στις 17 Σεπτεμβρίου. Μια αύξηση των επιτοκίων παραπάνω από αυτό που θα μπορούσε να δικαιολογήσει η διακύμανση των σταθεροποιητικών παραγόντων θα μείωνε το περιθώριο της Κεντρικής Τράπεζας για πιθανές μειώσεις των επιτοκίων στο μέλλον. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο ζήτησε από την Επιτροπή να παρουσιάσει στο επόμενο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Γάνδης στις 19 Οκτωβρίου μια ανάλυση της πιθανής εξέλιξης της οικονομικής κατάστασης όπως και τις πιθανές της συστάσεις. Η έκθεση θα πρέπει να θεωρηθεί σαν μία συνεχής και συστηματική άσκηση που επιτρέπει την εκτίμηση της εξέλιξης των κινδύνων και των πιθανών τους επιπτώσεων. Μία δεύτερη παρατήρηση σχετικά με τις δράσεις για την καταπολέμηση της χρηματοδότησης της τρομοκρατίας. Η ανακοίνωση του ECOFIN υπογραμμίζει έναν ορισμένο αριθμό συγκεκριμένων δράσεων. Καταρχήν, η αναθεώρηση της οδηγίας σχετικά με τη νομιμοποίηση εσόδων από παράνομες δραστηριότητες η οποία βρίσκεται – και εσείς το ξέρετε πολύ καλά στο στάδιο της διαπραγμάτευσης. Θέλω να υπογραμμίσω εκ νέου, εξ ονόματος της Επιτροπής και σύμφωνα με τη γραμμή της ανακοίνωσης του ECOFIN της Λιέγης, την πολιτική σημασία που αποδίδουμε στην γρήγορη ολοκλήρωσή της. Θα είναι ένα αλάνθαστο σημάδι δέσμευσης της Ένωσης για την εξάρθρωση των εγκληματικών ενεργειών που στηρίζονται στις δραστηριότητες νομιμοποίησης εσόδων από παράνομες δραστηριότητες. Επίσης, θα ήθελα να τονίσω την έγκριση εκ μέρους της Επιτροπής της πρότασης κανονισμού σχετικά με συγκεκριμένα μέτρα για τη δέσμευση των περιουσιακών στοιχείων ατόμων και εταιρειών που συνδέονται με τη χρηματοδότηση τρομοκρατικών ενεργειών, την οποία ελπίζουμε ότι το Συμβούλιο και το Κοινοβούλιο θα μπορέσουν να διεκπεραιώσουν επειγόντως ενόψει της άμεσης εφαρμογής της. Είναι μία σαφής ένδειξη της πολιτικής μας αποφασιστικότητας να μην δώσουμε ανάσα σ’ εκείνους που επιτίθενται στην πολιτική συνύπαρξη και τις ελευθερίες όλων των πολιτών. Το Συμβούλιο ECOFIN συμφώνησε επίσης σε ορισμένους γενικούς προσανατολισμούς για να καθοδηγήσουν την παρέμβαση των κυβερνήσεων αναφορικά με τα ασφαλιστικά προβλήματα που αντιμετωπίζουν οι αεροπορικές εταιρείες. Η ανακοίνωση του ECOFIN προσκαλεί την Επιτροπή να διευρύνει το πεδίο δράσης της ομάδας που δημιουργήθηκε στο πλαίσιο του Συμβουλίου Μεταφορών για να συμπεριλάβει επίσης τα προβλήματα ασφάλειας. Η ανακοίνωση δηλώνει επίσης ότι οποιοδήποτε μέτρο που λαμβάνουν οι κυβερνήσεις, συμπεριλαμβανομένων των οικονομικών ποσοτήτων, πρέπει να γνωστοποιείται στην Επιτροπή. Έτσι δίνεται η δυνατότητα στην Επιτροπή να ασκήσει την αρμοδιότητά της για τη διασφάλιση της συμβατότητας των μέτρων αυτών με την κοινοτική νομοθεσία της και να οργανώσει τη συνοχή της απάντησης των κρατών μελών. Η Επιτροπή ετοιμάζει μία έκθεση σχετικά με τον αντίκτυπο των τρομοκρατικών επιθέσεων της 11ης Σεπτεμβρίου στην βιομηχανία των αεροπορικών μεταφορών. Το ανεπίσημο ECOFIN είχε επίσης τη δυνατότητα μιας νέας συζήτησης, όπως συνηθίζει τακτικά, σχετικά με την προετοιμασία για την εισαγωγή του ευρώ. Η Επιτροπή ετοιμάζει μία έκθεση σχετικά με το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Γάνδης στις 19 Οκτωβρίου. Το Συμβούλιο που έλαβε χώρα στη Λιέγη στις 22 και 23 Σεπτεμβρίου 2001 επικέντρωσε τη συζήτησή του στις οικονομικές επιπτώσεις των τρομοκρατικών επιθέσεων στις Ηνωμένες Πολιτείες. Στη Λιέγη ζήτησα από τα κράτη μέλη να επιστήσουν ιδιαίτερη προσοχή σε τρεις πτυχές, τις οποίες αυτή τη στιγμή, θεωρώ κρίσιμες. Καταρχάς, το πρόβλημα του έγκαιρου προεφοδιασμού των λιανεμπόρων. Είναι σημαντικό να ενημερωθούν και να πειστούν για τα εμπορικά πλεονεκτήματα του έγκαιρου προεφοδιασμού, αλλά επίσης είναι σημαντικό να βρούμε τρόπους που θα μας επιτρέψουν να τους βοηθήσουμε να εργαστούν από κοινού με τις τράπεζες και εκείνες να προσφέρουν δίκαιες συνθήκες χρέωσης για τις ποσότητες των ευρώ που θα λάβουν οι λιανέμποροι πριν από τις 31 Δεκεμβρίου 2001. Επίσης είναι απαραίτητο να φέρουμε σε πέρας μια ειδική κατάρτιση για τους λιανεμπόρους και για όλους όσους είναι υπεύθυνοι για τη διαχείριση του ταμείου οποιασδήποτε επιχείρησης. Τέλος, το τρίτο πρόβλημα που μας απασχολεί είναι η παρακολούθηση των τιμών των αγαθών και των υπηρεσιών κατά την περίοδο της αλλαγής στο ευρώ. Δεν μπορούμε, ούτε έχει νόημα, να αναπαράγουμε τον υπολογισμό του δείκτη τιμών προς την εναρμονισμένη κατανάλωση κάθε εβδομάδα, αλλά μπορούμε να παρέχουμε στους πολίτες, με διαφάνεια, ενημέρωση σχετικά με την εξέλιξη ορισμένων τιμών κλειδιά. Το γεγονός ότι αυτή την άσκηση την πραγματοποιούν κυβερνητικές υπηρεσίες εγγυάται τη διαφάνεια και την αντικειμενικότητα, καθώς και την καταλληλότητα του επιλεχθέντος δείγματος. Το ανεπίσημο Συμβούλιο ECOFIN συμφώνησε επίσης με την πρόταση της Επιτροπής να εγκαταστήσει ένα κοινό ευρωπαϊκό δίκτυο για να οργανώσει την ανταλλαγή πληροφοριών κατά την περίοδο εισαγωγής κερμάτων και χαρτονομισμάτων. Αυτό το δίκτυο θα αρχίσει να λειτουργεί στις αρχές του Δεκέμβρη σε στενό συντονισμό με την Επιτροπή για την αλλαγή νομίσματος της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας. Το τελευταίο σημείο στο οποίο θα ήθελα να αναφερθώ είναι η συζήτηση σχετικά με την παγκοσμιοποίηση. Η Επιτροπή έχει παρακολουθήσει με προσοχή τη δημόσια συζήτηση σχετικά με την παγκοσμιοποίηση, καθώς και τη συζήτηση σχετικά με το λεγόμενο συντελεστή ή φόρο Tobin. Έχουμε σημειώσει το ενδιαφέρον του ECOFIN για τη σύνταξη μιας έκθεσης σχετικά μ’ αυτά τα θέματα. Αυτή η συζήτηση αντανακλά δύο στόχους που είναι ξεκάθαρα συναφείς και σχετικά με τους οποίους συμμεριζόμαστε την ανησυχία πολλών από τους συμμετέχοντες στην συζήτηση για την παγκοσμιοποίηση. Καταρχάς, για να αποφύγουμε την υπερβολική αστάθεια των τιμών συναλλάγματος που μπορούν να μπλοκάρουν τη επιθυμητή οικονομική ανάπτυξη των αναπτυσσόμενων χωρών και, δεύτερον, για να βρούμε επιπρόσθετες πηγές χρηματοδότησης για την καταπολέμηση της φτώχειας. Δεν μπορούμε να ανταποκριθούμε σ’ αυτούς τους στόχους μ’ ένα μοναδικό μέσο. Τόσο η Ένωση όπως και άλλες χώρες, διεθνή θεσμικά όργανα και άλλες ομάδες έχουν αναπτύξει μία σειρά μέσων και πολιτικών για να προσπαθήσουν να ανταποκριθούν σ’ αυτούς τους στόχους. Ασφαλώς, μπορούν και πρέπει να γίνουν περισσότερα και η Επιτροπή είναι διατεθειμένη να εξερευνήσει τις νέες πιθανότητες. Η ιδέα του καθηγητή Tobin να εφαρμόσει ένα φόρο στις συναλλαγές σε ξένο νόμισμα είχε ως στόχο, σύμφωνα με τον ορισμό του, να βάλει ένα κόκκο άμμου στις διεθνείς νομισματικές αγορές. Προτάθηκε σαν μια δεύτερη εναλλακτική λύση για τη χαλιναγώγηση των κερδοσκοπικών κινήσεων βραχυπρόθεσμα. Η Επιτροπή έχει ήδη εκφράσει την άποψή της σε διάφορες περιπτώσεις. Ένας φόρος στις νομισματικές συναλλαγές δεν θα μπορεί να αντιμετωπίσει αποτελεσματικά τα προβλήματα που προκαλούνται από την υπερβολική αστάθεια των οικονομικών ούτε την ανισότητα μεταξύ χωρών. Πρέπει να ενεργοποιηθεί ένα ευρύ σύνολο μέσων: ο συντελεστής ή φόρος Tobin δεν είναι ένα θαυματουργό μέσο που θα μας επιτρέψει να ανταποκριθούμε σ’ όλες αυτές τις προκλήσεις. Πρέπει να μελετήσουμε ένα σύνολο μέσων για την επίτευξη της οικονομικής και νομισματικής σταθερότητας. Χρειάζεται μία καθολική προσέγγιση της οικονομικής αρχιτεκτονικής, τόσο στο εσωτερικό επίπεδο της Ευρωπαϊκής Ένωσης, όσο και σε διεθνές, συμπεριλαμβάνοντας κανονιστικά πλαίσια, θεσμούς και το πρόβλημα της νομιμοποίησης εσόδων από παράνομες δραστηριότητες. Μία ευρεία προσέγγιση είναι επίσης απαραίτητη για τη χρηματοδότηση της ανάπτυξης. Η φτώχεια, η διαχείριση του χρέους, η διάθεση των διεθνών δημόσιων αγαθών και η προστασία του περιβάλλοντος μπορούν να διαχειριστούν με διαφορετικά μέσα. Η Επιτροπή – και είμαι βέβαιος ότι μπορούμε να υπολογίσουμε στην υποστήριξη του Κοινοβουλίου και του Συμβουλίου σ’ αυτό – είναι διατεθειμένη να συμβάλλει ενεργά στη συζήτηση σχετικά με τα μέσα που επιτρέπουν τη διασφάλιση της συνοχής μεταξύ παγκοσμιοποίησης, αειφόρου ανάπτυξης και παγκόσμιας διακυβέρνησης. Θα ήθελα να επισημάνω τρεις πτυχές των επιπτώσεων αυτών που συζητήθηκαν στο ECOFIN: πρώτον, την οικονομική κατάσταση, και να επωφεληθώ επίσης της ευκαιρίας για να μιλήσω για το Σύμφωνο Σταθερότητας και Ανάπτυξης. Ασφαλώς, αυτά τα θέματα προχωρούν πιο πέρα από την αυστηρή σφαίρα της Ένωσης και πρέπει να τα προσεγγίσουμε με τις υπόλοιπες χώρες και θεσμούς. Η Επιτροπή είναι διατεθειμένη να ανταποκριθεί στην πρόκληση του Συμβουλίου για να συνεχίσει να επεξεργάζεται το πώς θα αντιμετωπίσει τους στόχους κλειδιά που ανέφερα. Εν πάση περιπτώσει, ένα μέρος της δουλειάς έχει ήδη ξεκινήσει στην Επιτροπή, δεδομένου ότι προετοιμάζουμε μία έκθεση για τον Ιανουάριο του επόμενου έτους σχετικά με την εξωτερική διάσταση της αειφόρου ανάπτυξης ενόψει της Διάσκεψης του Ρίο+10, που θα διεξαχθεί τον επόμενο χρόνο στο Γιοχάνεσμπουργκ. Αυτά είναι τα βασικά στοιχεία που ήθελα να μοιραστώ μαζί σας. Δεύτερον, τη χρηματοδότηση της τρομοκρατίας. Και, τρίτον, τα ασφαλιστικά προβλήματα των αεροπορικών εταιρειών. Θα προσθέσω επίσης ορισμένα σχόλια σχετικά με δύο άλλα σημαντικά θέματα που θίχτηκαν στη Λιέγη: την προετοιμασία για τη μετάβαση στο ευρώ και τα ζητήματα που σχετίζονται με την παγκοσμιοποίηση. Σχετικά με το πρώτο θέμα, θα ήθελα να επισημάνω ότι οι τρομοκρατικές επιθέσεις στις Ηνωμένες Πολιτείες ενίσχυσαν την πεποίθησή μας ότι η διεθνής συνεργασία σε οικονομικά και χρηματοδοτικά θέματα είναι επιτακτική και ότι είναι απαραίτητο να ενισχυθεί ο συντονισμός των οικονομικών πολιτικών στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει επηρεαστεί, ήδη από το περασμένο έτος, περισσότερο από αυτό που είχαμε προβλέψει αρχικά, από την επιβράδυνση της οικονομικής δραστηριότητας στις Ηνωμένες Πολιτείες και στον υπόλοιπο κόσμο. Τα τραγικά συμβάντα στις Ηνωμένες Πολιτείες αύξησαν την αβεβαιότητα και επίσης τους αρνητικούς κινδύνους για τις προσδοκίες της γενικής ανάπτυξης. Δεν μπορούμε να προσποιούμαστε ότι δεν συνέβη τίποτα, αλλά ταυτόχρονα είναι πολύ δύσκολο να εκτιμηθούν με ακρίβεια οι δυνητικές επιπτώσεις αυτών των πράξεων. Η ανάπτυξη της Ευρωπαϊκής Ένωσης αυτόν το χρόνο θα είναι σαφώς μικρότερη του 2%, όμως ελπίζουμε ακόμη σε μία σταδιακή επανάκτηση της εσωτερικής ζήτησης τα επόμενα τρίμηνα ως αποτέλεσμα μίας σειράς παραγόντων: της μείωσης του πληθωρισμού, των πρόσφατων μειώσεων των φόρων και των πιο ευνοϊκών νομισματικών συνθηκών. Οι κίνδυνοι, επομένως, θα έπρεπε να είναι προσπελάσιμοι. Ασφαλώς, πρέπει να παρακολουθούμε στενά τις οικονομικές εξελίξεις για να μπορέσουμε να προσαρμόσουμε τις οικονομικές πολιτικές στο μέτρο που είναι απαραίτητο, τόσο στην Ένωση όσο και σε καθένα από τα κράτη μέλη."@el8 "Mr President, I, too, would like to offer a warm welcome to the Moroccan delegation with us today. I shall also endeavour to analyse two issues confronting us, namely the Growth and Stability Pact and the informal ECOFIN Council and shall attempt to report on both during my first speech. Following the events on 11 September, political leaders showed their determination to act swiftly and appropriately to eliminate the risks of a lengthier slowdown. To this end, we must also maintain our medium-term objectives, and move through our agenda more swiftly. I have in mind in particular the Lisbon agenda. We need to modernise our economies quickly so we can reverse the slowdown as soon as possible and increase our capacity for growth. As I stated earlier, the declaration following the informal ECOFIN confirmed the commitment of Member States to the framework, rules and implementation of the Growth and Stability Pact. As the presidency has pointed out, slower growth will affect the nominal value of budgetary positions. Departure from the objectives ought, however, to be limited. The Growth and Stability Pact is a suitable framework for budgetary policy in times when the economy is developing well and in less good times. It makes it possible to implement the most appropriate budgetary policy for each set of circumstances. It is possible to resort to all the possibilities provided in the pact. The automatic stabilisers will be more effective if the slowdown is greater than anticipated. The manner and extent to which these stabilisers operate will depend on the situation of each Member State. Those states closer to balancing their budget will obviously have more room for manoeuvre. Current budgetary situations result from compliance with existing budgetary rules, and have enabled the European Central Bank to adopt a flexible monetary policy. In particular, they have made it possible for the Bank to take the right decision quickly and reduce interest rates by fifty basic points on 17 September. An increase in deficits over and above what can be justified by the operation of the stabilisers would reduce the options open to the Central Bank as regards possible future cuts in rates of interest. The European Council requested the Commission to submit a study of the likely evolution of the economic situation together with the recommendations it envisages to the forthcoming European Council at Ghent. The report will have to be viewed as an ongoing systematic exercise allowing for adjustment of the assessment of the evolution of risks and the possible consequences. My second comment concerns action to combat the financing of terrorism. The ECOFIN statement gives prominence to a number of specific actions. Firstly, the matter of the review of the directive on money laundering. This is currently under negotiation, as you are aware. I should like to emphasise once again, on behalf of the Commission and in line with the ECOFIN statement at Liege, that we attach great political significance to the swift conclusion of this process. It will send out a clear signal of the Union’s commitment to stamping out criminal activity supported by money laundering. I should also like to highlight the Commission’s approval of the draft regulation on specific measures to freeze the assets of individuals or entities involved in the financing of terrorist activities. We hope the Council and Parliament will deal with this as a matter of urgency so that it can be implemented immediately. It gives a clear indication of our political determination to grant no respite to those who attack political coexistence and the freedoms of all citizens. The ECOFIN Council also agreed general guidelines on government intervention concerning the insurance problems facing airline companies. The ECOFIN statement invites the Commission to broaden the remit of the group set up in the framework of the Transport Council to include insurance problems. The statement also specifies that the Commission must be notified of any measure taken by governments, including financial amounts. This will enable the Commission to discharge its responsibility of ensuring that such measures are compatible with Community legislation and to ensure consistency between the responses by the various Member States. The Commission is drafting a report on the impact of the attacks on 11 September on the air transport industry. There was also an opportunity at the informal ECOFIN to pursue the discussion on preparations for the introduction of the euro. Such discussions have been held at regular intervals. The Commission is drafting a report on the subject for the forthcoming European Council at Ghent on 19 October. The Liege Council on 22 and 23 September 2001 focused on the economic impact of the terrorist attacks on the United States. At Liege I appealed to the Member States to pay particular attention to three aspects which seem to me crucial at this juncture. Firstly, the problem of supplying small traders in advance. They need to be informed and convinced of the commercial advantages of advance supply. It is also important however to find ways of helping them to work with the banks. The latter should offer fair debit conditions for the amounts in euro received by small traders before 31 December 2001. In addition, it is essential to provide specific training for small traders and for all those working on the tills in any kind of business. The third issue causing us concern is monitoring of the prices of goods and services over the period of the changeover to the euro. We cannot go through the process of calculating the harmonised consumer price index every week, nor would it make sense to do so. Nonetheless, we can however provide the citizens with information on the evolution of certain key prices in a transparent manner. As this exercise is to be undertaken by government agencies, transparency and objectivity will be guaranteed, and the sample chosen will be appropriate. The informal ECOFIN also agreed with the Commission’s proposal to establish a common European network to organise exchange of information during the period when notes and coins are to be introduced. This network will start to operate at the beginning of December in close cooperation with the European Central Bank’s Cash Changeover Committee. The last issue I would like to deal with is the debate on globalisation. The Commission has followed the public debate on globalisation closely, including the debate on the so-called Tobin levy or tax. We have taken note of ECOFINs interest in receiving a report on these issues. This debate focuses on two clearly relevant objectives on which we share the concerns expressed by many of the participants in the debate on globalisation. Firstly, to avoid excessive fluctuation in the rates of interest which could prevent the hoped-for economic development of developing countries. Secondly, to find sources of additional finance to combat poverty. There is no single instrument allowing us to attain both these objectives at once. The Union and other countries, international institutions and other groups have developed a range of instruments and policies in an attempt to work towards these objectives. More and better action could of course be taken, and the Commission is prepared to explore new possibilities. As originally defined, Professor Tobin’s idea of imposing a tax on foreign currency transactions was intended to put a damper on international monetary markets. It was put forward as a second best solution to put the brakes on short-term speculative movements. The Commission has already made its point of view clear on a number of occasions. A tax on monetary transactions is not an effective way of dealing with the problems arising from excessive volatility of financial flows or with inequalities between countries. A wide range of instruments should be drawn upon. The Tobin levy or tax is not the magic wand allowing us to deal with all the challenges which have arisen. We need to consider a wide range of instruments in our efforts to attain financial and monetary stability. A global approach to the financial edifice is called for, both at internal European Union level and at international level. This should include regulatory frameworks, institutions and the problem of money laundering. A wide-ranging approach to the financing of development is also required. Different instruments can be used to deal with poverty, debt reduction, the supply of international public goods and the protection of the environment. The Commission is prepared to make an active contribution to the debate on the instruments to ensure coherence between globalisation, sustainable development and world governance. I am sure we can also count on support from Parliament and the Council. I should like to refer to three aspects of this impact discussed at ECOFIN. Firstly, the economic situation. The opportunity was also taken to discuss the Growth and Stability Pact. These issues are of course beyond the Union’s strict sphere of competence. We should tackle them together with other countries and institutions. The Commission is ready to respond to the Council’s invitation to continue working on how best to respond to the key objectives I referred to. In any case, part of this work is already under way within the Commission. We are currently preparing a report on the external dimension of sustainable development. This is due next January and is aimed at the Río+10 conference to be held in Johannesburg next year. Ladies and gentlemen, these are the key issues I wanted to share with you. Secondly, the financing of terrorism. Thirdly, the problems airlines are experiencing with regard to insurance. I shall also comment on two other important matters raised at Liege, namely preparations for transition to the euro and issues related to globalisation. Concerning the first point, I should emphasise that the attacks on the United States have strengthened our conviction that international cooperation on financial and political issues is essential. Further, coordination of economic policies within the European Union must be strengthened. As from last year, the slowdown of economic activity in the United States and the rest of the world has been having a greater impact on the European Union than was originally anticipated. The tragic events in the United States have increased uncertainty and the negative risks for anticipated general growth. We cannot act as if nothing had happened, but at the same time it is very difficult to produce an accurate estimate of the potential impact of those acts. Within the European Union, growth will be well below 2% this year. We are however still hoping for a gradual recovery of internal demand in the coming quarters. There are a number of reasons for this: lower inflation, recent tax reductions and more favourable monetary conditions. The risks should therefore be manageable. We must, of course, monitor economic changes very closely so as to adjust economic policies as necessary, both in the Union and in each of the Member States."@en3 "Arvoisa puhemies, haluan omalta osaltani tervehtiä tänään vieraanamme olevaa Marokon valtuuskuntaa ja yrittää eritellä kahta ongelmaamme: vakaus- ja kasvusopimusta ja epävirallista Ecofin-neuvostoa, joita molempia haluaisin käsitellä ensimmäisessä puheenvuorossani. Syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen poliittiset vastuunkantajat ovat osoittaneet päättäneensä toimia nopeasti ja asianmukaisesti poistaakseen talouden pitkäaikaisen taantuman riskit, jonka takia meidän on myös tarpeen säilyttää keskipitkän ajan tavoitteemme, kiirehtiä asialistaamme – ja erityisesti ajattelen Lissabonin asialistaa –, uudenaikaistaa nopeasti talouksiamme päästäksemme mahdollisimman nopeasti eroon taantumasta sekä lisätäksemme kasvumahdollisuuksiamme. Kuten äsken osoitin, epävirallisen Ecofin-neuvoston julkilausumassa vahvistettiin jäsenvaltioiden sitoutuminen vakaus- ja kasvusopimuksen puitteisiin, sääntöihin ja täytäntöönpanoon. On totta, että vähäisempi kasvu vaikuttaa vahingollisesti rahoitusasemien nimellisarvoon, kuten puheenjohtajavaltio on osoittanut, mutta tavoitteista poikkeamisen pitää olla maltillista. Vakaus- ja kasvusopimus on oikeanlainen kehys finanssipolitiikalle sekä silloin, kun talous on hyvällä mallilla, että silloin, kun se sujuu huonommin. Tässä mielessä sopimus mahdollistaa kaiken aikaa asianmukaisen finanssipolitiikan harjoittamisen. Kaikkia sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia voidaan käyttää. Automaattisilla vakauttajilla on enemmän vaikutusta, jos talouden toiminta taantuu arvioitua enemmän. Se, minkä muotoisena ja asteisena nämä vakauttajat voivat toimia, riippuu kunkin jäsenvaltion tilanteesta, sillä niillä, jotka ovat lähimpänä budjettitasapainoa, on ymmärrettävästi enemmän toimintavaraa. Nykyiset rahoitusasemat, jotka johtuvat olemassa olevien budjettisääntöjen noudattamisesta, ovat mahdollistaneet sen, että Euroopan keskuspankki voi toteuttaa sopeutuvaa rahapolitiikkaa, ja ennen kaikkea sen, että keskuspankki kykeni asianmukaisesti ja nopeasti päättämään korkojen laskemisesta 50 prosenttiyksiköllä 17. syyskuuta. Se, että alijäämä kasvaisi suuremmaksi kuin vakauttajien toiminnan takia on perusteltua, pienentäisi keskuspankin mahdollisuutta vastaaviin alennuksiin tulevaisuudessa. Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota esittelemään 19. lokakuuta pidettävälle Gentin Eurooppa-neuvostolle analyysin taloudellisen tilanteen mahdollisesta kehittymisestä sekä mahdollisesti antamaan suosituksia. Kertomusta on pidettävä jatkuvana ja järjestelmällisenä velvollisuutena, joka mahdollistaa sen, että riskien kehittymistä ja niiden mahdollisia seurauksia koskeva arvio on tarkka. Toinen huomio, joka koskee terrorismin rahoitusta estäviä toimia. Ecofin-neuvoston julkilausumassa painotetaan muutamia yksittäisiä toimia. Ensinnäkin rahanpesudirektiivin uudelleentarkistamista, joka on, kuten te hyvin tiedätte, käsittelyvaiheessa. Haluan tähdentää uudestaan komission puolesta ja Liègen Ecofin-neuvoston julkilausuman linjan mukaisesti, että pidämme tarkistuksen nopeaa loppuunsaattamista poliittisesti tärkeänä asiana. Se on yksiselitteinen merkki siitä, että unioni on sitoutunut kitkemään juuriltaan sellaisen rikollisen toiminnan, joka saa tukensa rahanpesusta. Yhtä lailla haluaisin korostaa, että komissiossa hyväksytään asetusehdotus, joka koskee erityistoimia terroritoiminnan rahoittamiseen kytkeytyneiden henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttämiseksi, ja toivomme, että se voidaan käsitellä neuvostossa ja parlamentissa nopeasti, jotta asetus voisi tulla välittömästi voimaan. Se on selvä osoitus poliittisesta päätöksestämme olla antamatta hengähdystaukoa niille, jotka pahoinpitelevät poliittista yhteiseloa ja kaikkien kansalaisten vapauksia. Ecofin-kokouksessa päästiin myös sopuun niistä yleisistä suuntaviivoista, joilla voidaan ohjata hallitusten tukea lentoyhtiöille niiden kärsiessä vakuutusongelmista. Ecofin-kokouksen julkilausumassa komissiota pyydetään laajentamaan liikenneasioista vastaavan neuvoston asettaman ad hoc -työryhmän työnkuvaa siten, että siihen kuuluisivat myös vakuutusongelmat. Julkilausumassa sanotaan myös, että hallitusten täytyy tehdä komissiolle ilmoitus kaikista toimista, joihin ne ryhtyvät, rahamäärät mukaan luettuina. Siten komission on mahdollista tehdä velvollisuutensa ja varmistaa näiden toimien yhteensopivuus yhteisön lainsäädännön kanssa sekä järjestää jäsenvaltioiden toimet johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Komissio valmistelee parhaillaan kertomusta syyskuun 11. päivän iskujen vaikutusta lentoliikenneteollisuuteen. Epävirallisessa Ecofin-kokouksessa pystyttiin myös käymään uutta keskustelua, joita on säännöllisesti käyty, euron käyttöönoton valmisteluista. Komissio laatii kertomuksen asiasta 19. lokakuuta pidettävään Gentin Eurooppa-neuvostoon. Liègessä 22. ja 23. syyskuuta 2001 pidetyssä Ecofin-kokouksessa keskityttiin Yhdysvaltojen terrori-iskujen taloudellisiin vaikutuksiin. Liègessä pyysin jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota kolmeen näkökohtaan, joita pidän tällä hetkellä ratkaisevina. Ensinnäkin eurojen ennakkotoimituksia pienyrittäjille koskeva ongelma. On tärkeää, että pienyrittäjät tietävät ja ovat vakuuttuneita ennakkotoimitusten kaupallisista eduista, mutta on tärkeää keksiä myös tapoja, joiden avulla heidän on mahdollista tehdä yhteistyötä pankkien kanssa, jotta nämä tarjoaisivat pienyrittäjille oikeudenmukaiset velkaehdot, kun nämä saavat euromääränsä ennen 31. joulukuuta 2001. On myös välttämätöntä antaa erityiskoulutusta pienyrittäjille ja kaikkien yritysten kassahenkilöille. Kolmas ja viimeinen meitä huolestuttava ongelma on hyödykkeiden ja palvelujen hintaseuranta euroon siirtymisen aikoina. Emme voi, eikä siinä ole mitään järkeä, laatia joka viikko laskelmaa yhdenmukaistetusta kuluttajahintaindeksistä, mutta sen sijasta voimme tarjota kansalaisille avoimesti joidenkin keskeisten hintojen kehitystä koskevaa tietoa. Se, että tätä tehtävää hoitavat valtionvirastot, takaa avoimuuden ja puolueettomuuden sekä näytteiden asianmukaisuuden. Epävirallisessa Ecofin-kokouksessa oltiin yksimielisiä myös komission ehdotuksesta, joka koski euroseteleiden ja -kolikkojen käyttöönottovaiheessa tapahtuvan tiedonvaihdon järjestämistä hoitavan yhteisen eurooppalaisen verkon luomista. Tämä verkko aloittaa toimintansa joulukuun alussa, ja se tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan keskuspankin käteiseuron käyttöönoton koordinoimiseksi perustetun komitean (Eurosystem Cash Changeover Co-ordination Committee) kanssa. Viimeisenä asiana haluaisin puhua maailmanlaajuistumista koskevasta keskustelusta. Komissiossa on seurattu tarkkaavaisesti maailmanlaajuistumista koskevaa julkista keskustelua, myös niin kutsutusta Tobinin verosta käytyä keskustelua. Panimme merkille, että Ecofin-kokouksessa oltiin kiinnostuneita kertomuksesta, jossa käsiteltäisiin näitä aiheita. Tämä keskustelu kuvastaa kahta tavoitetta, jotka ovat selvästikin merkittäviä ja joista olemme monen maailmanlaajuistumista koskevan keskustelun osanottajan tavoin huolestuneita. Ensinnäkin olisi vältettävä valuuttakurssien liiallista vaihtelua, joka voi estää kehitysmaiden toivotun taloudellisen kehityksen, ja toiseksikin olisi löydettävä lisärahoituslähteitä köyhyyden torjumiseksi. Emme voi päästä näihin tavoitteisiin yhden ainoan välineen turvin. Niin Euroopan unioni kuin muut valtiot, kansainväliset laitokset ja muut ryhmät ovat kehittäneet joukon välineitä ja toimintalinjoja, joiden avulla yritetään päästä näihin tavoitteisiin. Enemmän ja paremmin tietysti voidaan ja täytyy tehdä, ja komissio onkin valmis kartoittamaan uusia mahdollisuuksia. Professori Tobinin ajatuksena oli ottaa käyttöön vero, joka kohdistuisi ulkomaanvaluutan siirtoihin ja jonka tarkoituksena oli hänen määritelmänsä mukaan panna vähän hiekkaa kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden rattaisiin. Hän esitti ehdotuksensa ikään kuin toiseksi parhaana ratkaisuna lyhyen ajan spekulatiivisten hintavaihtelujen estämiseksi. Komissio on jo ilmaissut näkökantansa useaan otteeseen. Valuutan siirtoon kohdistuvan veron avulla ei voida hoitaa tehokkaasti rahavirtojen liian suuresta liikkuvuudesta johtuvia ongelmia eikä myöskään valtioiden välistä epätasa-arvoa. On otettava käyttöön monia välineitä. Tobinin vero ei ole ihmeitä tekevä väline, jonka avulla on mahdollista vastata kaikkiin näihin haasteisiin. Meidän on harkittava sellaisia välineitä, joiden avulla saavutamme taloudellisen ja rahoituksellisen vakauden. Tarvitaan yksi yhteinen näkökulma, josta käsin rahataloutta tarkastellaan niin Euroopan unionin sisällä kuin kansainvälisestikin ja joka kattaa myös lainsäädännön, eri instituutiot ja rahanpesukysymyksen. Laaja-alainen näkökulma on tarpeen myös kehityksen rahoittamiseksi. Köyhyyttä, velanhoitoa, kansainvälisten julkisten varojen hankkimista ja ympäristönsuojelua voidaan hoitaa eri välineiden avulla. Komissio ja olen varma, että voimme luottaa myös parlamentin ja neuvoston apuun tässä asiassa on valmis ottamaan aktiivisesti osaa keskusteluun, joka koskee maailmanlaajuistumisen, kestävän kehityksen ja maailmanjärjestyksen välisen johdonmukaisuuden varmistamiseen tarvittavia välineitä. Haluaisin tuoda esille kolme vaikutusta, joista keskusteltiin Ecofin-kokouksessa: ensiksi taloudellinen tilanne ja vakaus- ja kasvusopimus, josta voitiin myös keskustella. Nämä kysymykset ulottuvat tietenkin unionin varsinaisen toimialan ulkopuolelle ja meidän onkin käsiteltävä niitä muiden valtioiden ja instituutioiden kanssa. Komissio on valmis vastaamaan neuvoston kutsuun, joka koskee työskentelyn jatkamista siitä, miten mainitsemiini avaintavoitteet voitaisiin saavuttaa. Joka tapauksessa osa työtä on jo vireillä komissiossa, sillä valmistelemme parhaillamme ensi vuoden tammikuussa esiteltävää kertomusta, joka koskee kestävän kehityksen ulkoista ulottuvuutta ensi vuonna Johannesburgissa pidettävää Rio+10-konferenssia silmällä pitäen. Nämä ovat ne keskeiset asiat, joista halusin keskustella teidän kanssanne. Toiseksi terrorismin rahoitus. Kolmanneksi lentoyhtiöiden vakuutusongelmat. Esitän lisäksi huomioita kahdesta muusta tärkeästä Liègessä käsitellystä aiheesta: euroon siirtymisen valmistelusta ja maailmanlaajuistumiseen liittyvistä kysymyksistä. Ensimmäisestä kysymyksestä haluaisin sanoa, että terrori-iskut Yhdysvaltoihin ovat lujittaneet uskoamme, että kansainvälinen yhteistyö talous- ja rahoitusasioissa on välttämätöntä ja että Euroopan unionin talouspolitiikkojen koordinointia on ehdottomasti tehostettava. Euroopan unionissa on jo viime vuodesta lähtien kärsitty ennakoitua enemmän taloudellisen toiminnan taantumasta Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa. Yhdysvaltojen murheelliset tapahtumat ovat lisänneet epävarmuutta sekä yleisen kasvuodotuksen kääntymistä alaspäin. Emme voi teeskennellä, ettei mitään ole tapahtunut, mutta samalla on hyvin vaikeaa arvioida tarkasti iskujen mahdollisia vaikutuksia. Euroopan unionin kasvu lienee tänä vuonna selkeästi alle 2 prosenttia, mutta toivomme vielä kotimaisen kysynnän elpyvän jäljellä olevien neljännesvuosien aikana seuraavista syistä: inflaation pieneneminen, äskettäiset verojen alennukset ja suotuisammat rahapoliittiset edellytykset. Riskien pitäisi siis olla helpommin käsiteltävissä. Meidän on tietysti seurattava taloudellista kehitystä hyvin tarkasti voidaksemme mukauttaa talouspolitiikkoja tarpeen mukaan niin unionissa kuin kussakin jäsenvaltiossa."@fi5 "Monsieur le Président, pour ma part, je voudrais également saluer la délégation marocaine qui nous accompagne aujourd’hui et je tenterai d’analyser les deux problèmes qui se posent à nous : le pacte de stabilité et de croissance et le Conseil Écofin informel, sur lequel je voudrais donner des informations communes dans mon premier exposé. Après les événements du 11 septembre, les responsables politiques ont montré qu'ils étaient déterminés à agir rapidement et de manière adéquate afin d’éliminer les risques d’un ralentissement plus prolongé, ce pour quoi il est également nécessaire de conserver nos objectifs à moyen terme, d'accélérer notre agenda, et je pense en particulier à l’agenda de Lisbonne, de moderniser rapidement nos économies pour sortir du ralentissement le plus rapidement possible et augmenter notre capacité de croissance. Comme je l’ai dit auparavant, la déclaration du Conseil Écofin informel a confirmé l’engagement des États membres concernant le cadre, les règles et la mise en pratique du pacte de stabilité et de croissance. Il est vrai que la moindre croissance touchera, comme l’a dit la présidence, la valeur nominale des positions budgétaires, mais l’écart par rapport aux objectifs doit être mesuré. Le pacte de stabilité et de croissance est un cadre adéquat pour la politique budgétaire tant en période de haute conjoncture économique qu’en période plus difficile. En ce sens, il permet de mettre en pratique une politique budgétaire adéquate à chaque instant. On peut utiliser toutes les possibilités qu’offre le pacte. Les stabilisateurs automatiques auront davantage d’effets si le ralentissement est plus important que prévu. La mesure dans laquelle ces stabilisateurs pourront remplir leur rôle et la manière dont ils le feront dépendent de la situation de chaque État membre, ceux qui sont plus proches de l’équilibre budgétaire auront évidemment une plus grande marge de manœuvre. Les situations budgétaires actuelles, qui résultent du respect des règles budgétaires existantes, ont permis à la Banque centrale européenne de réaliser une politique monétaire complaisante et ont en particulier permis à la Banque centrale de prendre la décision adéquate et rapide de réduire les taux d’intérêt de 50 points de base le 17 septembre. Une augmentation des déficits au-delà de ce que peut justifier le jeu des stabilisateurs réduirait la marge de la Banque centrale pour d'éventuelles réductions des taux à l’avenir. Le Conseil européen a demandé à la Commission de présenter lors du prochain Conseil européen de Gand le 19 octobre prochain une analyse de l’évolution possible de la situation économique ainsi que ses éventuelles recommandations. Le rapport devra être considéré comme un exercice continu et systématique permettant d’ajuster l’appréciation de l’évolution des risques et de leurs éventuelles conséquences. Je voudrais faire un deuxième commentaire sur les actions de lutte contre le financement du terrorisme. La déclaration du Conseil Écofin met l'accent sur un certain nombre d’actions concrètes. Tout d’abord, la révision de la directive sur le blanchiment d’argent qui est - vous le savez parfaitement - en cours. Je tiens à souligner à nouveau, au nom de la Commission et dans la lignée de la déclaration du Conseil Écofin de Liège, l’importance politique que revêt, pour nous, la conclusion rapide de cette révision. Ce sera un signal clair d’engagement de l’Union dans l'éradication des activités criminelles qui trouvent un soutien dans les activités de blanchiment. De même, je voudrais également souligner l’approbation, par la Commission, de la proposition de règlement sur les mesures spécifiques de gel des avoirs de personnes et d'organismes liés au financement d’activités terroristes que le Conseil et le Parlement, nous l’espérons, pourront étudier rapidement afin qu’elle entre immédiatement en vigueur. C’est une preuve évidente de notre détermination politique à ne pas laisser de répit à ceux qui s'attaquent à a cohabitation politique et aux libertés de tous les citoyens. Le Conseil Écofin s’est également mis d’accord sur des orientations générales pour guider l’intervention des gouvernements concernant les problèmes d’assurance auxquels sont confrontées les compagnies aériennes. La déclaration du Conseil Écofin invite la Commission à élargir le champ de travail du groupe qui a été créé dans le cadre du Conseil "Transports" afin que les problèmes d’assurances y soient intégrés. La déclaration affirme également que toute mesure prise par les gouvernements, même les quantités financières, doit être signalée à la Commission. La Commission peut ainsi jouer son rôle de garant de la compatibilité de ces mesures avec la législation communautaire et organiser la cohérence de la réponse des États membres. La Commission prépare un rapport sur l'impact des attentats du 11 septembre sur l'industrie du transport aérien. Le Conseil Écofin informel a également eu l'occasion de tenir un nouveau débat, comme c'est le cas régulièrement, sur la préparation de l'introduction de l'euro. La Commission prépare un rapport à ce sujet pour le Conseil européen de Gand le 19 octobre prochain. Le Conseil qui s’est déroulé à Liège les 22 et 23 septembre 2001 a concentré ses débats sur l’impact économique des attaques terroristes aux États-Unis. À Liège, j'ai demandé aux États membres de prêter une attention particulière à trois aspects qui me semblent cruciaux à l'heure actuelle. Tout d'abord, le problème de l'approvisionnement préalable des petits commerçants. Il est important qu'ils soient informés et convaincus des avantages commerciaux de l'approvisionnement préalable, mais il est également important de trouver un moyen de les aider à travailler ensemble avec les banques ainsi qu'un moyen pour que celles-ci offrent des conditions justes de débit pour les quantités d'euros que les petits commerçants recevront avant le 31 décembre 2001. Il faut également procéder à une formation spécifique des petits commerçants et des personnes chargées de la gestion de la caisse de tous les commerces. Enfin, le troisième problème qui nous préoccupe est le suivi des prix des biens et services aux environs de la période du changement à l'euro. Nous ne pouvons pas reproduire le calcul de l'indice des prix à la consommation harmonisé chaque semaine, cela n'a aucun sens, mais nous pouvons fournir aux citoyens, de manière transparente, des informations sur l'évolution de certains prix essentiels. L'attribution de cette tâche aux agences gouvernementales garantira la transparence et l'objectivité ainsi que la pertinence de l'échantillon. Le Conseil Écofin informel a également été d'accord avec la proposition de la Commission d'établir un réseau commun européen pour organiser l'échange d'informations durant la période d'introduction des pièces et des billets. Ce réseau sera fonctionnel début décembre en étroite collaboration avec le de la Banque centrale européenne. Le dernier point que je voudrais aborder est le débat sur la mondialisation. La Commission a suivi attentivement le débat public sur la mondialisation, y compris le débat sur la taxe ou l'impôt Tobin. Nous avons pris note que le Conseil Écofin souhaitait disposer d'un rapport sur ces sujets. Ce débat reflète deux objectifs qui sont clairement pertinents et sur lesquels nous partageons la préoccupation de bon nombre des participants au débat sur la mondialisation. Tout d'abord, éviter l'excessive volatilité des taux de change qui peut faire obstacle au développement économique souhaité des pays en voie de développement et, ensuite, trouver des sources de financement supplémentaires pour lutter contre la pauvreté. Nous ne pouvons pas répondre à ces objectifs avec un seul instrument. L'Union, comme d'autres pays, des institutions internationales et d'autres groupes, ont développé une série d'instruments et de politiques pour tenter de répondre à ces objectifs. Évidemment, on peut et on doit faire plus et le faire mieux, et la Commission est prête à explorer de nouvelles possibilités. L'idée du professeur Tobin d'appliquer une taxe sur les transactions en devises étrangères avait pour objectif, selon sa définition, de mettre un grain de sable dans les marchés monétaires internationaux. Elle a été avancée comme une solution pour freiner les mouvements spéculatifs à court terme. La Commission a déjà exprimé son point de vue à plusieurs reprises. Un impôt sur les transactions monétaires ne pourra pas faire face de manière efficace aux problèmes engendrés par l'excessive volatilité des flux financiers ni à l'inégalité entre pays. Il faut mobiliser un vaste ensemble d'instruments : la taxe ou impôt Tobin n'est pas un instrument miraculeux qui permettra de répondre à tous les défis posés. Nous devons prendre en considération un ensemble d'instruments pour atteindre la stabilité financière et monétaire. Il faut une vue d'ensemble de l'architecture financière, tant au niveau de l'Union européenne qu'au niveau international, reprenant des cadres réglementaires, des institutions et le problème du blanchiment d'argent. Il faut également une vue d'ensemble du financement du développement. Pauvreté, gestion de la dette, mise à disposition de biens publics internationaux et protection de l'environnement peuvent être abordés avec plusieurs instruments. La Commission - et je suis sûr que nous pourrons compter sur le Parlement et le Conseil sur ce point - est prête à prendre part activement au débat sur les instruments qui permettront de garantir la cohérence entre mondialisation, développement durable et gouvernance mondiale. Je voudrais signaler trois aspects de cet impact qui ont été débattus lors de ce Conseil Écofin : tout d’abord la situation économique, et on en a également profité pour parler du pacte de stabilité et de croissance. Évidemment, ces sujets vont au-delà de la sphère stricte de l'Union et nous devons les aborder avec les autres pays et institutions. La Commission est prête à répondre à l'invitation du Conseil à poursuivre les travaux sur la manière de répondre aux objectifs clés que j'ai cités. En tout cas, une partie du travail est déjà commencée au sein de la Commission, vu que nous préparons un rapport pour janvier 2002 sur la dimension extérieure du développement durable en vue de la Conférence Rio+10 qui se tiendra l'an prochain à Johannesburg. Il s'agit là des éléments essentiels que je voulais partager avec vous. Ensuite, le financement du terrorisme. Enfin, les problèmes des compagnies aériennes avec les assurances. J’ajouterai également quelques commentaires sur deux autres sujets importants qui ont été abordés à Liège : la préparation du passage à l’euro et les questions liées à la mondialisation. Sur le premier point, je voudrais dire que les attaques terroristes aux États-Unis ont renforcé notre conviction que la coopération internationale sur des sujets économiques et financiers était indispensable et qu’il fallait renforcer la coordination des politiques économiques au sein de l’Union européenne. L’Union européenne est touchée, depuis l’an dernier, et plus gravement que prévu au départ, par le ralentissement de l’activité économique aux États-Unis et dans le reste du monde. Les événements tragiques qui se sont déroulés aux États-Unis ont accentué l’incertitude et les risques négatifs pour les prévisions générales en matière de croissance. Nous ne pouvons pas prétendre qu’il ne s’est rien passé, mais il est en même temps très difficile d’évaluer avec précision l’impact potentiel de ces actes. La croissance au sein de l’Union européenne sera cette année clairement en dessous des 2 % mais nous espérons encore une reprise progressive de la demande intérieure au cours des prochains trimestres, due à une série de facteurs : la diminution de l’inflation, les récentes réductions d'impôts et des conditions monétaires plus favorables. Les risques devraient donc être gérables. Nous devons bien sûr suivre l’évolution économique de très près afin de pouvoir assurer la cohérence des politiques économiques dans la mesure du nécessaire, tant au sein de l’Union que dans chacun des pays membres."@fr6 "Signor Presidente, desidero anch'io unirmi al benvenuto rivolto alla delegazione marocchina che è qui con noi oggi. Passo quindi ad analizzare i due problemi in esame: il patto di stabilità e di crescita e il Consiglio informale ECOFIN, su cui vorrei informarvi in modo congiunto in questa mia prima esposizione. Dopo gli avvenimenti dell'11 settembre i responsabili politici hanno dimostrato una determinazione ad agire in modo rapido ed efficace al fine di eliminare i rischi di un ulteriore e più prolungato rallentamento. Proprio per questo è necessario mantenere i nostri obiettivi a medio termine, accelerare la nostra agenda, specie l'agenda di Lisbona, modernizzare rapidamente le nostre economie per uscire al più presto da questa situazione di ristagno e aumentare la nostra capacità di crescita. Come ho già detto, nella dichiarazione del Consiglio informale ECOFIN è stato confermato l'impegno degli Stati membri rispetto al quadro, alle regole e all'attuazione del patto di stabilità e di crescita. E' indubbio che la minore crescita potrà influire, come indicato dalla Presidenza, sul valore nominale delle posizioni di bilancio, ma la deviazione rispetto agli obiettivi dev'essere limitata. Il patto di stabilità e di crescita rappresenta un contesto adeguato per la politica di bilancio, tanto in periodi favorevoli per l'economia quanto in periodi meno buoni. In questo senso permette di attuare una politica di bilancio adeguata ad ogni situazione. Si possono sfruttare tutte le possibilità offerte dal patto. Gli stabilizzatori automatici avranno maggiore effetto se il rallentamento sarà più significativo del previsto. La modalità e l'intensità con cui gli stabilizzatori possono agire dipendono dalla situazione di ogni Stato membro: quelli più vicini al pareggio di bilancio avranno, com'è logico, più ampi margini di manovra. Le situazioni di bilancio attuali, che derivano dal rispetto delle vigenti regole in materia di bilancio, hanno permesso alla Banca centrale europea di condurre una politica monetaria flessibile e, in particolare, le hanno permesso di prendere la decisione corretta e rapida che il 17 settembre ha portato alla riduzione dei tassi d'interesse di 0,5 punti percentuali. Un aumento dei che superi il livello massimo giustificato dal gioco degli stabilizzatori ridurrebbe il margine di cui può disporre la Banca centrale per eventuali tagli dei tassi in futuro. Il Consiglio europeo ha invitato la Commissione a presentare al prossimo Consiglio europeo di Gand del 19 ottobre un'analisi della possibile evoluzione della situazione economica nonché le eventuali raccomandazioni. La relazione dovrà considerarsi quale esercizio continuativo e sistematico volto ad adeguare la valutazione dell'evoluzione dei rischi e delle loro possibili conseguenze. Veniamo ad una seconda riflessione sulle azioni volte a combattere il finanziamento del terrorismo. La dichiarazione di ECOFIN sottolinea un certo numero di azioni concrete. In primo luogo, c’è la revisione della direttiva sul riciclaggio di denaro, che come ben sapete è in fase di elaborazione. A nome della Commissione e in linea con la dichiarazione di ECOFIN di Liegi, desidero nuovamente sottolineare l'importanza politica che attribuiamo alla necessità che la normativa in questione venga adottata al più presto. Sarà il segnale inequivocabile dell'impegno profuso dall'Unione nell'estirpare le attività criminali che traggono alimento dalle attività di riciclaggio. Parimenti, vorrei richiamare l'attenzione sull'approvazione da parte della Commissione della proposta di regolamento sulle misure specifiche di congelamento dei beni di persone ed enti vincolati al finanziamento di attività terroristiche, che speriamo verrà esaminata con urgenza da Consiglio e Parlamento, ai fini della sua immediata entrata in vigore. Si tratta di un chiaro segno della nostra determinazione politica a non dare respiro a quanti mettano in pericolo la convivenza politica e le libertà di tutti i cittadini. Il Consiglio ECOFIN ha raggiunto un accordo anche su alcuni orientamenti generali volti a guidare l'intervento dei governi in merito ai problemi di assicurazioni che devono affrontare le compagnie aeree. La dichiarazione di ECOFIN invita la Commissione ad ampliare il campo di lavoro del gruppo creatosi nell'ambito del Consiglio "trasporti", in modo da includere anche i problemi relativi alle assicurazioni. La dichiarazione ribadisce altresì che qualsiasi misura adottata dai governi dev'essere notificata alla Commissione con indicazione dei relativi importi. In questo modo si permette alla Commissione, coerentemente con le sue responsabilità, di garantire la compatibilità di tali misure con la legislazione comunitaria e di assicurare la coerenza della risposta degli Stati membri. La Commissione sta preparando una relazione sull'impatto degli attentati dell'11 settembre sull'industria del trasporto aereo. Il Consiglio informale ECOFIN ha inoltre offerto la possibilità di fare ancora una volta il punto sulla preparazione all'introduzione dell'euro. A questo proposito la Commissione sta preparando una relazione da presentare al Consiglio europeo di Gand il prossimo 19 ottobre. Il Consiglio svoltosi a Liegi nei giorni 22 e 23 settembre 2001 ha incentrato il dibattito sull'impatto economico degli attacchi terroristi negli Stati Uniti. A Liegi ho chiesto agli Stati membri di prestare particolare attenzione a tre aspetti che in questo momento mi sembrano cruciali. C’è anzitutto il problema della fornitura anticipata di euro ai piccoli commercianti. E' importante che i piccoli commercianti siano informati e convinti dei vantaggi commerciali di questa fornitura anticipata, ma è anche importante trovare il modo di aiutarli a lavorare con le banche e far loro ottenere condizioni eque di addebito per le somme in euro che riceveranno prima del 31 dicembre 2001. E' poi imprescindibile garantire una formazione specifica ai piccoli commercianti e a tutti i responsabili di cassa in qualunque attività. Il terzo problema che ci preoccupa è rappresentato dal controllo dei prezzi di beni e servizi durante il periodo del passaggio all'euro. Non possiamo, né avrebbe senso, pubblicare il calcolo dell'indice dei prezzi al consumo armonizzato ogni settimana, ma possiamo invece offrire ai cittadini, in modo trasparente, informazioni sull'evoluzione di alcuni prezzi chiave. Il fatto che questo compito venga affidato ad organi governativi potrà garantire trasparenza e obiettività, nonché una scelta corretta dei campioni. Il Consiglio informale ECOFIN ha espresso un giudizio favorevole sulla proposta della Commissione che prevede la creazione di una rete comune europea finalizzata a organizzare lo scambio di informazioni durante il periodo di introduzione di monete e biglietti. Tale rete entrerà in attività ai primi di dicembre, in stretta collaborazione con il della Banca centrale europea. L'ultimo punto che voglio affrontare concerne il dibattito sulla globalizzazione. La Commissione ha seguito attentamente il dibattito pubblico sulla globalizzazione, compresa la discussione sulla cosiddetta tassa o imposta Tobin. Abbiamo preso nota dell'interesse di ECOFIN di poter disporre di una relazione sull’argomento. La discussione riflette due obiettivi assai rilevanti, in merito ai quali condividiamo la preoccupazione di molti partecipanti al dibattito sulla globalizzazione. In primo luogo, occorre evitare l'eccessiva volatilità nei tassi di cambio che può bloccare l'auspicabile sviluppo economico dei paesi in via di sviluppo e, in secondo luogo, bisogna trovare fonti di finanziamento aggiuntive per combattere la povertà. Non possiamo perseguire tali obiettivi con uno strumento unico. Tanto l'Unione come altri paesi, istituzioni internazionali e altri gruppi, hanno approntato una serie di strumenti e politiche per cercare di raggiungere questi obiettivi. Naturalmente si può e si deve fare di più e meglio, e la Commissione è pronta a esplorare nuove possibilità. L'idea del professor Tobin di imporre una tassa sulle transazioni in valuta estera aveva lo scopo, secondo la sua stessa definizione, di mettere un granello di sabbia negli ingranaggi dei mercati monetari internazionali. Era stata proposta come soluzione per frenare i movimenti speculativi a breve termine. La Commissione ha già espresso il suo punto di vista in diverse occasioni. Una tassa sulle transazioni monetarie non potrà far fronte in modo efficace ai problemi causati dall'eccessiva volatilità dei flussi finanziari, né tanto meno alle disuguaglianze tra paesi. Occorre mettere in moto un vasto insieme di strumenti: la tassa o imposta Tobin non costituisce lo strumento miracoloso che permetterà di vincere tutte le sfide che ci siamo posti. Dobbiamo prendere in considerazione un insieme di strumenti per raggiungere la stabilità finanziaria e monetaria, e valutare una prospettiva globale dell'architettura finanziaria, sia all'interno dell'Unione europea che in ambito internazionale, che includa contesti normativi, organi istituzionali e il problema del riciclaggio di denaro. Anche per il finanziamento dello sviluppo è necessaria un'ampia prospettiva. La povertà, la gestione del debito, la salvaguardia di beni pubblici internazionali e la tutela dell'ambiente si possono affrontare con diversi strumenti. La Commissione - e sono sicuro che a questo proposito potremo contare su Parlamento e Consiglio - è pronta a contribuire attivamente alla discussione sugli strumenti che permettono di garantire la coerenza tra globalizzazione, sviluppo sostenibile e mondiale. Desidero sottolineare tre aspetti di tale impatto che sono stati presi in considerazione durante ECOFIN. Anzitutto tratterò della situazione economica, argomento che ha dato modo di parlare anche del patto di stabilità e di crescita. Naturalmente questi argomenti vanno al di là della sfera ristretta dell'Unione e dobbiamo affrontarli insieme agli altri paesi e istituzioni. La Commissione intende accogliere l'invito del Consiglio, continuando a lavorare su come rispondere agli obiettivi chiave che ho citato. In ogni caso, una parte del lavoro è già stata avviata dalla Commissione; infatti stiamo preparando una relazione per il prossimo gennaio riguardante la dimensione esterna dello sviluppo sostenibile in vista della Conferenza di Rio+10, che avrà luogo il prossimo anno a Johannesburg. Sono questi gli elementi fondamentali di cui volevo rendervi partecipi. In secondo luogo, c’è il finanziamento del terrorismo. Poi mi soffermerò, in terzo luogo, sui problemi delle compagnie aeree con le assicurazioni. Esporrò anche alcune riflessioni su altri due temi importanti affrontati a Liegi: i preparativi per il passaggio all'euro e le questioni relative alla globalizzazione. Circa il primo punto, ritengo che gli attacchi terroristici agli Stati Uniti abbiano rafforzato la nostra convinzione che la cooperazione internazionale riguardo a temi economici e finanziari sia indispensabile e che serva rafforzare il coordinamento delle politiche economiche nell'Unione europea. Già a partire dall'anno scorso l'Unione europea si è sentita coinvolta, più di quanto non avessimo previsto all'inizio, dal rallentamento dell'attività economica negli Stati Uniti e nel resto del mondo. I tragici avvenimenti degli Stati Uniti hanno aumentato l'incertezza e i rischi negativi per le aspettative di crescita generale. Non possiamo certo pretendere che le cose vadano avanti come se nulla fosse successo, ma al contempo è molto difficile riuscire a valutare con precisione il potenziale impatto di questi atti. La crescita nell'Unione europea quest'anno sarà sicuramente inferiore al 2 percento, ma nei prossimi mesi speriamo ancora in una graduale ripresa della domanda interna come risultato di una combinazione di fattori: la diminuzione dell'inflazione, le recenti riduzioni delle imposte e le condizioni monetarie più favorevoli. Pertanto i rischi dovrebbero essere superabili. Naturalmente dovremo seguire l'evoluzione economica con molta attenzione, in modo da poter adeguare le politiche economiche nella misura necessaria, sia nell'Unione che in ciascuno dei paesi membri."@it9 "Mr President, I, too, would like to offer a warm welcome to the Moroccan delegation with us today. I shall also endeavour to analyse two issues confronting us, namely the Growth and Stability Pact and the informal ECOFIN Council and shall attempt to report on both during my first speech. Following the events on 11 September, political leaders showed their determination to act swiftly and appropriately to eliminate the risks of a lengthier slowdown. To this end, we must also maintain our medium-term objectives, and move through our agenda more swiftly. I have in mind in particular the Lisbon agenda. We need to modernise our economies quickly so we can reverse the slowdown as soon as possible and increase our capacity for growth. As I stated earlier, the declaration following the informal ECOFIN confirmed the commitment of Member States to the framework, rules and implementation of the Growth and Stability Pact. As the presidency has pointed out, slower growth will affect the nominal value of budgetary positions. Departure from the objectives ought, however, to be limited. The Growth and Stability Pact is a suitable framework for budgetary policy in times when the economy is developing well and in less good times. It makes it possible to implement the most appropriate budgetary policy for each set of circumstances. It is possible to resort to all the possibilities provided in the pact. The automatic stabilisers will be more effective if the slowdown is greater than anticipated. The manner and extent to which these stabilisers operate will depend on the situation of each Member State. Those states closer to balancing their budget will obviously have more room for manoeuvre. Current budgetary situations result from compliance with existing budgetary rules, and have enabled the European Central Bank to adopt a flexible monetary policy. In particular, they have made it possible for the Bank to take the right decision quickly and reduce interest rates by fifty basic points on 17 September. An increase in deficits over and above what can be justified by the operation of the stabilisers would reduce the options open to the Central Bank as regards possible future cuts in rates of interest. The European Council requested the Commission to submit a study of the likely evolution of the economic situation together with the recommendations it envisages to the forthcoming European Council at Ghent. The report will have to be viewed as an ongoing systematic exercise allowing for adjustment of the assessment of the evolution of risks and the possible consequences. My second comment concerns action to combat the financing of terrorism. The ECOFIN statement gives prominence to a number of specific actions. Firstly, the matter of the review of the directive on money laundering. This is currently under negotiation, as you are aware. I should like to emphasise once again, on behalf of the Commission and in line with the ECOFIN statement at Liege, that we attach great political significance to the swift conclusion of this process. It will send out a clear signal of the Union’s commitment to stamping out criminal activity supported by money laundering. I should also like to highlight the Commission’s approval of the draft regulation on specific measures to freeze the assets of individuals or entities involved in the financing of terrorist activities. We hope the Council and Parliament will deal with this as a matter of urgency so that it can be implemented immediately. It gives a clear indication of our political determination to grant no respite to those who attack political coexistence and the freedoms of all citizens. The ECOFIN Council also agreed general guidelines on government intervention concerning the insurance problems facing airline companies. The ECOFIN statement invites the Commission to broaden the remit of the group set up in the framework of the Transport Council to include insurance problems. The statement also specifies that the Commission must be notified of any measure taken by governments, including financial amounts. This will enable the Commission to discharge its responsibility of ensuring that such measures are compatible with Community legislation and to ensure consistency between the responses by the various Member States. The Commission is drafting a report on the impact of the attacks on 11 September on the air transport industry. There was also an opportunity at the informal ECOFIN to pursue the discussion on preparations for the introduction of the euro. Such discussions have been held at regular intervals. The Commission is drafting a report on the subject for the forthcoming European Council at Ghent on 19 October. The Liege Council on 22 and 23 September 2001 focused on the economic impact of the terrorist attacks on the United States. At Liege I appealed to the Member States to pay particular attention to three aspects which seem to me crucial at this juncture. Firstly, the problem of supplying small traders in advance. They need to be informed and convinced of the commercial advantages of advance supply. It is also important however to find ways of helping them to work with the banks. The latter should offer fair debit conditions for the amounts in euro received by small traders before 31 December 2001. In addition, it is essential to provide specific training for small traders and for all those working on the tills in any kind of business. The third issue causing us concern is monitoring of the prices of goods and services over the period of the changeover to the euro. We cannot go through the process of calculating the harmonised consumer price index every week, nor would it make sense to do so. Nonetheless, we can however provide the citizens with information on the evolution of certain key prices in a transparent manner. As this exercise is to be undertaken by government agencies, transparency and objectivity will be guaranteed, and the sample chosen will be appropriate. The informal ECOFIN also agreed with the Commission’s proposal to establish a common European network to organise exchange of information during the period when notes and coins are to be introduced. This network will start to operate at the beginning of December in close cooperation with the European Central Bank’s Cash Changeover Committee. The last issue I would like to deal with is the debate on globalisation. The Commission has followed the public debate on globalisation closely, including the debate on the so-called Tobin levy or tax. We have taken note of ECOFINs interest in receiving a report on these issues. This debate focuses on two clearly relevant objectives on which we share the concerns expressed by many of the participants in the debate on globalisation. Firstly, to avoid excessive fluctuation in the rates of interest which could prevent the hoped-for economic development of developing countries. Secondly, to find sources of additional finance to combat poverty. There is no single instrument allowing us to attain both these objectives at once. The Union and other countries, international institutions and other groups have developed a range of instruments and policies in an attempt to work towards these objectives. More and better action could of course be taken, and the Commission is prepared to explore new possibilities. As originally defined, Professor Tobin’s idea of imposing a tax on foreign currency transactions was intended to put a damper on international monetary markets. It was put forward as a second best solution to put the brakes on short-term speculative movements. The Commission has already made its point of view clear on a number of occasions. A tax on monetary transactions is not an effective way of dealing with the problems arising from excessive volatility of financial flows or with inequalities between countries. A wide range of instruments should be drawn upon. The Tobin levy or tax is not the magic wand allowing us to deal with all the challenges which have arisen. We need to consider a wide range of instruments in our efforts to attain financial and monetary stability. A global approach to the financial edifice is called for, both at internal European Union level and at international level. This should include regulatory frameworks, institutions and the problem of money laundering. A wide-ranging approach to the financing of development is also required. Different instruments can be used to deal with poverty, debt reduction, the supply of international public goods and the protection of the environment. The Commission is prepared to make an active contribution to the debate on the instruments to ensure coherence between globalisation, sustainable development and world governance. I am sure we can also count on support from Parliament and the Council. I should like to refer to three aspects of this impact discussed at ECOFIN. Firstly, the economic situation. The opportunity was also taken to discuss the Growth and Stability Pact. These issues are of course beyond the Union’s strict sphere of competence. We should tackle them together with other countries and institutions. The Commission is ready to respond to the Council’s invitation to continue working on how best to respond to the key objectives I referred to. In any case, part of this work is already under way within the Commission. We are currently preparing a report on the external dimension of sustainable development. This is due next January and is aimed at the Río+10 conference to be held in Johannesburg next year. Ladies and gentlemen, these are the key issues I wanted to share with you. Secondly, the financing of terrorism. Thirdly, the problems airlines are experiencing with regard to insurance. I shall also comment on two other important matters raised at Liege, namely preparations for transition to the euro and issues related to globalisation. Concerning the first point, I should emphasise that the attacks on the United States have strengthened our conviction that international cooperation on financial and political issues is essential. Further, coordination of economic policies within the European Union must be strengthened. As from last year, the slowdown of economic activity in the United States and the rest of the world has been having a greater impact on the European Union than was originally anticipated. The tragic events in the United States have increased uncertainty and the negative risks for anticipated general growth. We cannot act as if nothing had happened, but at the same time it is very difficult to produce an accurate estimate of the potential impact of those acts. Within the European Union, growth will be well below 2% this year. We are however still hoping for a gradual recovery of internal demand in the coming quarters. There are a number of reasons for this: lower inflation, recent tax reductions and more favourable monetary conditions. The risks should therefore be manageable. We must, of course, monitor economic changes very closely so as to adjust economic policies as necessary, both in the Union and in each of the Member States."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, ook ik wil de Marokkaanse delegatie die hier vandaag aanwezig is graag begroeten, en ik zal trachten licht te werpen op de problemen die aan de orde zijn: het stabiliteits- en groeipact en de informele bijeenkomst van de ministers van Economische Zaken en Financiën die ik in mijn eerste uiteenzetting gezamenlijk zal bespreken. Na de gebeurtenissen van 11 september hebben de verantwoordelijke politici aangetoond dat zij vastberaden zijn om snel en doeltreffend te handelen teneinde het risico op een langdurigere vertraging te beperken. Daarom is het ook onontbeerlijk dat we vasthouden aan onze doelstellingen op middellange termijn, dat wij haast maken met onze agenda en met name - en ik denk daarbij aan de agenda van Lissabon - snel onze economieën moderniseren om de groeivertraging zo snel mogelijk achter ons te laten en onze groeicapaciteit te vergroten. Zoals ik al eerder aangaf werden in de verklaring van de informele Ecofin-Raad de afspraken van de lidstaten inzake het kader, de voorschriften en de tenuitvoerlegging van het stabiliteits- en groeipact bekrachtigd. Zoals het voorzitterschap al aangaf zal de geringere groei uiteraard invloed hebben op de nominale waarde van de begrotingssaldi, maar de afwijking van de doelstellingen moet gematigd blijven. Het stabiliteits- en groeipact is een doeltreffend kader voor het begrotingsbeleid, zowel in tijden van economische voorspoed als in minder gunstige tijden. In dat opzicht biedt het pact de mogelijkheid om op elk moment het meest doeltreffend begrotingsbeleid te voeren. Daarbij kunnen alle mogelijkheden van het pact worden benut. De automatische stabilisatoren zullen een groter effect hebben als de groeivertraging sterker is dan voorzien. De wijze waarop en mate waarin deze stabilisatoren zullen werken hangt af van de situatie in iedere lidstaat. Hoe dichter een lidstaat het begrotingsevenwicht nadert, hoe groter logischerwijze de speelruimte. De huidige begrotingssituaties, die het gevolg zijn van het naleven van de bestaande begrotingsregels, hebben de Europese Centrale Bank in staat gesteld om een flexibel monetair beleid te voeren. In het bijzonder hebben ze de bank in staat gesteld om op 17 september doeltreffend en snel te beslissen tot een renteverlaging met een half procentpunt. Als de toename van het tekort groter is dan de werking van de stabilisatoren billijkt, zal de marge voor de bank bij eventuele toekomstige verlagingen van de rentevoet kleiner kunnen worden. De Europese Raad heeft de Commissie gevraagd om tijdens de komende Europese Raad op 19 oktober in Gent een analyse te geven van de mogelijke economische ontwikkeling en daarbij eventueel aanbevelingen te doen. Deze voortdurende en systematische verslaglegging moet het mogelijk maken de begroting af te stemmen op de ontwikkeling van de risico’s en de mogelijke gevolgen daarvan. Ik wil nog een tweede toelichting geven op de maatregelen voor de strijd tegen de financiering van het terrorisme. In de verklaring van de ministers van Economische Zaken en Financiën wordt de nadruk gelegd op een aantal concrete initiatieven. Het eerste initiatief betreft de herziening van de richtlijn inzake het witwassen van geld die, zoals u allen weet, op dit moment in behandeling is. Ik wil namens de Commissie en in lijn met de verklaring van de Ecofin-Raad in Luik nogmaals benadrukken dat we groot politiek belang hechten aan een zo spoedig mogelijke voltooiing daarvan. Dat zal een ondubbelzinnig signaal zijn en aangeven dat de Unie vast van plan is om de criminele activiteiten die ondersteund worden door witwasactiviteiten uit te roeien. Daarnaast wil ik ook graag de aandacht vestigen op de goedkeuring die de Commissie heeft verleend aan de ontwerpverordening inzake specifieke maatregelen voor de bevriezing van bezittingen van personen en instellingen die gelieerd zijn aan de financiering van terroristische activiteiten. Gezien de onverwijlde inwerkingtreding hopen we dat Raad en het Parlement deze ontwerpverordening volgens de spoedprocedure zullen behandelen. Deze is een duidelijke blijk van onze politieke vastberadenheid om geen respijt te geven aan hen die de politieke samenleving en de vrijheden van alle burgers aanvallen. De Raad van ministers van Economische Zaken en Financiën is het ook eens geworden over een aantal algemene richtsnoeren voor de regeringen bij de behandeling van de verzekeringsproblemen waarmee de luchtvaartmaatschappijen zich geconfronteerd zien. In de verklaring van de ministers wordt de Commissie verzocht om het werkterrein van de ad hoc groep, die werd opgezet in het kader van de Vervoersraad, uit te breiden tot verzekeringen. In de verklaring wordt er eveneens op gewezen dat iedere maatregel van de regeringen, inclusief de financiële bedragen, genotificeerd moet worden aan de Commissie. Dan zal de Commissie in staat zijn zich van haar taak te kwijten en te zorgen voor zowel de verenigbaarheid van deze maatregelen met de communautaire wetgeving als de samenhang in het weerwoord van de lidstaten. De Commissie heeft een verslag in voorbereiding over de gevolgen van de aanslagen van 11 september voor de luchtvaartindustrie. De informele Ecofin-Raad was ook een gelegenheid om wederom te spreken over de voorbereidingen op de invoering van de euro. De Commissie werkt momenteel aan een verslag hierover, met het oog op de Europese Raad van Gent van 19 oktober aanstaande. De discussie tijdens de bijeenkomst die op 22 en 23 september plaatsvond in Luik concentreerde zich op de economische gevolgen van de terroristische aanslagen in de Verenigde Staten. Ik heb de lidstaten in Luik verzocht speciale aandacht te besteden aan drie aspecten die volgens mij op dit moment cruciaal zijn. In eerste instantie is er het probleem van de tijdige bevoorrading van kleine winkeliers. Het is van groot belang dat ze goed geïnformeerd worden en overtuigd raken van de zakelijke voordelen van een tijdige bevoorrading. Het is ten tweede tevens van belang dat onderzocht wordt hoe men hen kan bijstaan in hun samenwerking met de banken. Deze moeten immers de juiste debetvoorwaarden aanbieden voor de hoeveelheid euro’s die kleine winkeliers ontvangen voor 31 december 2001. Daarnaast is het noodzakelijk dat de kleine winkeliers en alle andere mensen die verantwoordelijk zijn voor het kasbeheer in een zaak, specifieke voorlichting krijgen. Het derde probleem dat ons tenslotte bezighoudt is het op de voet volgen van de prijzen die voor goederen en diensten in de overgangsperiode naar de euro worden gevraagd. We kunnen niet wekelijks een berekening maken van het geharmoniseerde consumptieprijsindexcijfer - en dat heeft ook geen zin - maar we kunnen de burgers wel op een doorzichtige manier informatie verschaffen over de voornaamste prijsontwikkelingen. Het feit dat dit onderzoek wordt uitgevoerd door overheidsbedrijven garandeert doorzichtigheid en objectiviteit, alsmede juiste selectie. De Ecofin-Raad heeft ook ingestemd met het voorstel van de Commissie om een gezamenlijk Europees netwerk op te zetten voor de organisatie van de informatie-uitwisseling tijdens de periode van invoering van de euromunten en -biljetten. Dit netwerk zal begin december beginnen te functioneren en nauw samenwerken met het van de Europese Centrale Bank. De laatste kwestie die ik wil aansnijden is het debat over de globalisering. De Commissie heeft het publieke debat over de globalisering, inclusief het debat over de zogenaamde Tobin-tax, aandachtig gevolgd. We weten hoe belangrijk het is dat de Ecofin-Raad beschikt over gedegen informatie over dit vraagstuk. In dit debat komen twee zeer relevante doelstellingen naar voren en wij delen ook de bezorgdheid daaromtrent van veel deelnemers aan het debat. In de eerste plaats gaat het om het voorkomen van buitensporige volatiliteit van de wisselkoersen, die de gewenste economische ontwikkeling in de ontwikkelingslanden zou kunnen blokkeren. In de tweede plaats gaat het om het vinden van extra financiële bronnen voor de armoedebestrijding. We kunnen deze doelstellingen niet met één enkel instrument nastreven. De Unie heeft, evenals andere landen, internationale organisaties en groepen, een aantal instrumenten en beleidsplannen ontwikkeld teneinde deze doelstellingen te kunnen bereiken. Natuurlijk kan en moet het op grotere schaal en beter gebeuren. De Commissie is dan ook bereid om nieuwe mogelijkheden te onderzoeken. Het idee van de econoom Tobin om belasting te heffen op transacties in buitenlandse valuta heeft, volgens zijn definitie, tot doel bij te dragen aan de internationale monetaire markten. Deze belasting is voorgesteld als een oplossing om de speculatieve geldstromen op korte termijn in te dammen. De Commissie heeft haar standpunt al verschillende malen naar voren gebracht. Met een belasting op monetaire transacties zou men niet op efficiënte wijze het hoofd kunnen bieden aan de problemen die worden veroorzaakt door de buitensporige volatiliteit van de financieringsstromen, noch aan de ongelijkheid tussen landen. Er moet een breed scala aan instrumenten worden gemobiliseerd: de Tobin-tax is niet het wondermiddel dat een antwoord biedt op alle genoemde problemen. We moeten een scala aan instrumenten overwegen om financiële en monetaire stabiliteit te bewerkstelligen. Nodig is een totale aanpak van de financiële architectuur, zowel binnen de Europese Unie als op internationaal niveau. Daarvoor zijn reglementeringen, instellingen en de aanpak van het witwasprobleem nodig. Ook is een brede aanpak nodig van de ontwikkelingsfinanciering. Voor de strijd tegen de armoede, voor het schuldenbeheer, voor de verlening van openbare diensten op internationaal vlak en de bescherming van het milieu kunnen verschillende instrumenten worden ingezet. De Commissie - en ik ben ervan overtuigd dat we in dezen ook kunnen rekenen op het Parlement en de Raad - is bereid om actief bij te dragen aan het debat over de instrumenten die de samenhang tussen globalisering, duurzame ontwikkeling en mondiaal bestuur kunnen verzekeren. Wat die gevolgen betreft wil ik graag drie aspecten aankaarten die tijdens de Ecofin-bijeenkomst werden besproken. Het eerste aspect betreft de economische situatie, waarbij ook werd gesproken over het stabiliteits- en groeipact. Uiteraard reiken deze vraagstukken verder dan het strikte terrein van de Unie en moeten we ze ook bespreken met andere landen en instellingen. De Commissie is bereid het verzoek van de Raad in te willigen en te blijven werken aan het opstellen van een antwoord op de door mij genoemde hoofddoelstellingen. Een deel van het werk is in ieder geval al opgepakt door de Commissie, aangezien we een verslag voorbereiden voor januari volgend jaar over de buitenlandse dimensie van de duurzame ontwikkeling met het oog op de RIO +10-conferentie die volgend jaar in Johannesburg wordt gehouden. Dit zijn de belangrijkste zaken die ik met u wilde delen. Het tweede aspect betreft de financiering van het terrorisme. En het derde aspect betreft de problemen die de luchtvaartmaatschappijen ondervinden met de verzekeringen. Aansluitend zal ik ook nog iets zeggen over twee andere belangrijke kwesties die in Luik aan de orde kwamen: de voorbereidingen op de overgang naar de euro en de vraagstukken in verband met de globalisering. Wat het eerste punt betreft zou ik graag willen opmerken dat de terroristische aanslagen in de Verenigde Staten ons hebben gesterkt in onze overtuiging dat de internationale samenwerking op economisch en financieel gebied onontbeerlijk is en dat de coördinatie van het economisch beleid in de Europese Unie moet worden versterkt. De Europese Unie wordt al sinds vorig jaar geconfronteerd met de schadelijke gevolgen van de vertraging van de economische groei in de Verenigde Staten en de rest van de wereld, en die zijn omvangrijker dan aanvankelijk werd voorzien. Door de tragische gebeurtenissen in de Verenigde Staten zijn de onzekerheid en de risico’s in verband met de groeiprognoses nog sterker geworden. We kunnen niet beweren dat er niets gebeurd is, maar tegelijkertijd is het erg moeilijk om precies vast te stellen wat de mogelijke impact van deze gebeurtenissen zal zijn. De groei zal dit jaar in de Europese Unie zeker onder de 2 % uitvallen, ofschoon wij in de komende kwartalen een geleidelijk herstel verwachten van de interne vraag als gevolg van de volgende factoren: de inflatievermindering, de recente belastingverlagingen en de gunstigere monetaire omstandigheden. De risico’s zouden derhalve beheersbaar moeten blijven. Uiteraard moeten we de economische ontwikkelingen op de voet blijven volgen teneinde het economisch beleid waar nodig bij te stellen, zowel in de Unie als geheel als in de afzonderlijke lidstaten."@nl2 "Senhor Presidente, permita-me que comece por me associar aos votos de boas-vindas apresentados à delegação marroquina, que hoje se encontra entre nós, passando em seguida a analisar as questões que nos são colocadas: o Pacto de Estabilidade e de Crescimento e o Conselho informal dos Ministros ECOFIN, matéria sobre a qual desejo prestar-vos uma informação conjunta num primeiro momento da minha intervenção. Após os acontecimentos de 11 de Setembro, os responsáveis políticos deram mostras da sua determinação em actuar de forma rápida e adequada a fim de eliminar os riscos de um abrandamento mais prolongado. Para tanto, é igualmente necessário manter os nossos objectivos a médio prazo, acelerar a nossa agenda e, em particular – penso na agenda de Lisboa –, modernizar rapidamente as nossas economias, para sair quanto antes deste período de abrandamento, e aumentar a nossa capacidade de crescimento. Como acima referi, na declaração do Conselho informal dos ministros ECOFIN foi reiterado o empenhamento dos Estados-Membros no quadro, regras e aplicação do Pacto de Estabilidade e de Crescimento. É certo que um menor crescimento não deixará de afectar, como afirmou a Presidência, o valor nominal das posições orçamentais, mas o desvio relativamente aos objectivos deve ser medido. O Pacto de Estabilidade e de Crescimento constitui um quadro adequado para a política orçamental tanto em períodos de bom andamento da economia como em períodos menos favoráveis. Neste sentido, permite que se aplique a política orçamental adequada a cada momento. Todas as possibilidades oferecidas pelo Pacto poderão ser utilizadas. Os estabilizadores automáticos terão um efeito acrescido se o abrandamento for mais significativo do que o previsto. Dependerá da situação de cada Estado-Membro o modo e o grau de intervenção destes estabilizadores: os países que estejam mais próximos do equilíbrio orçamental disporão, necessariamente, de maior margem de manobra. As situações orçamentais actuais, decorrentes do respeito pelas normas orçamentais existentes, deram ao Banco Central Europeu a possibilidade de adoptar uma política monetária ajustável e, em particular, permitiram que o Banco tomasse a decisão, tão rápida quanto acertada, de reduzir as taxas de juro em 50 pontos base em 17 de Setembro. Um aumento dos défices para além do que possa resultar da intervenção dos estabilizadores reduziria a margem de manobra do Banco Central para proceder, futuramente, a eventuais alterações das taxas de juro. O Conselho Europeu solicitou à Comissão que apresentasse ao próximo Conselho Europeu de Gand, que terá lugar em 19 de Outubro, uma análise das perspectivas de evolução da situação económica, bem como as recomendações que se lhe ofereça fazer nesta matéria. O relatório deverá ser considerado como um exercício continuado e sistemático que permita ajustar a apreciação da evolução dos riscos e as suas eventuais consequências. Formularei ainda uma segunda observação sobre as acções destinadas a combater o financiamento do terrorismo. A declaração do Conselho dos ministros ECOFIN põe em destaque algumas acções concretas. Em primeiro lugar, a revisão da directiva relativa ao branqueamento de capitais que se encontra – como os senhores deputados sabem perfeitamente - em curso de tramitação Permitam-me que reitere, em nome da Comissão e na linha da declaração do Conselho dos ministros ECOFIN de Liège, a importância política que atribuímos à sua rápida conclusão. Será um sinal inequívoco de que a União Europeia está empenhada na erradicação das actividades criminosas que se servem do branqueamento de capitais como instrumento de apoio. De igual modo, pretendo sublinhar a aprovação, por parte da Comissão, da proposta de regulamento sobre medidas específicas de congelamento de bens de pessoas ou entidades ligadas ao financiamento de actividades terroristas, que esperamos seja objecto de tramitação urgente no que respeita ao Conselho e ao Parlamento com vista à sua imediata entrada em vigor. Trata-se de uma manifestação inequívoca da nossa determinação política em retirar margem de manobra àqueles que atacam a convivência política e as liberdades de todos os cidadãos. O Conselho dos ministros ECOFIN chegou igualmente a acordo quanto a algumas orientações gerais que devem presidir à intervenção dos governos no que respeita aos problemas que se deparam às companhias aéreas em matéria de seguros. Na declaração do Conselho dos ministros ECOFIN, convida-se a Comissão a alargar o âmbito de trabalho do grupo que foi instituído no âmbito do Conselho dos Transportes, por forma a incluir igualmente as questões em matéria de seguros. A declaração afirma ainda que qualquer medida que os governos venham a adoptar, inclusivamente no que respeita aos montantes em jogo, deve ser notificada à Comissão. Deste modo, permite-se que a Comissão exerça a responsabilidade que lhe incumbe de assegurar a compatibilidade destas medidas com a legislação comunitária, bem como de garantir a coerência na resposta dos Estados-Membros. A Comissão está a preparar um relatório sobre o impacto dos atentados de 11 de Setembro na indústria dos transportes aéreos. O Conselho informal dos ministros ECOFIN debruçou-se uma vez mais, como tem vindo a acontecer regularmente, sobre os preparativos para a introdução do euro. A Comissão está a elaborar um relatório sobre esta temática, a ser apresentado ao Conselho Europeu de Gand de 19 de Outubro próximo. O Conselho realizado em Liège, em 22 e 23 de Setembro último, centrou os seus debates no impacto económico dos ataques terroristas perpetrados nos Estados Unidos. Em Liège, solicitei aos Estados-Membros que prestassem particular atenção a três aspectos que, neste momento, considero verdadeiramente cruciais. Em primeiro lugar, o problema da “pré-alimentação” dos pequenos comerciantes. É extremamente importante que estejam informados e convictos das vantagens comerciais da “pré-alimentação”, mas importa também encontrar formas de os ajudar a trabalhar conjuntamente com os bancos e de estes oferecerem condições justas de débito para os montantes em euros que os pequenos comerciantes recebam antes de 31 de Dezembro de 2001. Imprescindível será também garantir que os pequenos comerciantes e todos quantos são responsáveis pelas operações de caixa em qualquer negócio possam receber uma formação específica. Por último, o terceiro problema que nos preocupa é o acompanhamento dos preços de bens e serviços nas datas mais próximas do período de câmbio do euro. Não podemos, nem tem sentido, reproduzir o cálculo do índice de preços ao consumo harmonizado semanalmente, mas podemos proporcionar aos cidadãos, de forma transparente, informação sobre a evolução de alguns preços-chave. O facto de este exercício ser realizado por organismos governamentais garantirá transparência e objectividade, desde que a amostragem seja adequada. A reunião informal dos ministros ECOFIN esteve igualmente de acordo com a proposta da Comissão no sentido de estabelecer uma rede comum europeia para organizar o intercâmbio de informação durante o período de introdução de notas e moedas. Esta rede começará a funcionar no início de Dezembro, em estreita coordenação com o C do Banco Central Europeu. O último ponto a que pretendia fazer referência é o debate sobre a globalização. A Comissão seguiu atentamente o debate público sobre a globalização, nomeadamente o debate sobre a chamada taxa ou imposto Tobin. Registámos o interesse do Conselho dos ministros ECOFIN em dispor de um relatório sobre esta temática. O debate reflecte dois objectivos relevantes relativamente aos quais partilhamos a preocupação de muitos dos que participam no debate sobre o problema da globalização. Desde logo, evitar a excessiva volatilidade nas taxas de juro, que pode bloquear o almejado desenvolvimento económico dos países em desenvolvimento e, em segundo lugar, encontrar fontes de financiamento adicional para combater a pobreza. Não é possível responder a estes objectivos com um instrumento único. Tanto a União como outros países, instituições internacionais ou grupos vários desenvolveram uma série de instrumentos e políticas para tentar responder a estes objectivos. Estou certo de que se pode e deve fazer mais e melhor. A Comissão está disposta a explorar novas possibilidades. A ideia do Professor Tobin de aplicar um imposto às transacções em moeda estrangeira tinha como objectivo, por definição, introduzir um grão de areia nos mercados monetários internacionais. Era proposta como uma solução para travar os movimentos especulativos a curto prazo. A Comissão já teve oportunidade de expressar, mais de uma vez, o que pensa sobre o assunto. Um imposto sobre as transacções monetárias não poderá solucionar com eficácia os problemas causados pela excessiva volatilidade dos fluxos financeiros nem as desigualdades entre países. É necessário mobilizar um largo leque de instrumentos: a taxa ou imposto Tobin não é o instrumento milagroso que permita responder a todos estes desafios. Há que considerar um conjunto de instrumentos para lograr a estabilidade financeira e monetária. Requer-se uma perspectiva global da arquitectura financeira, tanto a nível interno da União Europeia como no contexto internacional, incluindo quadros regulamentares, instituições e o problema da lavagem de dinheiro. Uma perspectiva ou enfoque amplo é igualmente necessário para o financiamento do desenvolvimento. Pobreza, gestão da dívida, provisão de bens públicos internacionais e protecção do meio ambiente podem ser abordados com diferentes instrumentos. A Comissão – e estou certo de que, neste particular, podemos contar com a colaboração do Parlamento Europeu e do Conselho - está disposta a contribuir activamente para o debate sobre os instrumentos susceptíveis de garantir a coerência entre globalização, desenvolvimento sustentável e governação mundial. Permitam-me que destaque três aspectos desse impacto, que foram discutidos a nível dos ministros ECOFIN: primeiramente, a situação económica, aproveitando-se o ensejo para falar também do Pacto de Estabilidade e de Crescimento. Obviamente, estas questões não são apenas da esfera da União, pelo que teremos que abordá-las com os demais países e instituições. A Comissão está disposta a responder ao convite do Conselho para continuar a trabalhar no sentido de alcançar os objectivos-chave que referi. De qualquer modo, uma parte do trabalho já está em curso a nível da Comissão, dado que estamos a elaborar um relatório, que deverá ser apresentado em Janeiro de 2002, sobre a dimensão externa do desenvolvimento sustentável tendo em vista a Conferência do Rio+10, que terá lugar no próximo ano, em Joanesburgo. São estes os dados fundamentais que desejava partilhar convosco. Em segundo lugar, o financiamento do terrorismo. E, por último, os problemas das companhias aéreas com os seguros. Tecerei ainda algumas observações sobre outros dois pontos igualmente importantes que foram abordados em Liège: os preparativos para a passagem ao euro e as questões relacionadas com a globalização Sobre o primeiro ponto, gostaria de assinalar que os ataques terroristas nos Estados Unidos reforçaram a nossa convicção de que a cooperação internacional no domínio económico e financeiro é algo de indispensável e que importa reforçar a coordenação das políticas económicas na União Europeia. Desde o ano passado que o abrandamento da actividade económica nos Estados Unidos e no resto do mundo tem afectado a União Europeia de forma mais acentuada do que inicialmente previsto. Os trágicos acontecimentos que ocorreram nos Estados Unidos avolumaram as incertezas bem como os riscos negativos em termos de expectativas de crescimento general. Não podemos pretender que nada se passou, mas ao mesmo tempo é extremamente difícil fazer uma estimativa exacta do impacto potencial destas ocorrências. Muito embora o crescimento na União Europeia se situe, este ano, claramente aquém dos 2%, esperamos para os próximos trimestres uma recuperação gradual da procura interna, em resultado de uma série de factores: a descida da inflação, as reduções recentemente verificadas nos impostos e condições monetárias mais favoráveis. Por conseguinte, os riscos deverão ser controláveis. Obviamente, teremos que acompanhar de muito perto a evolução económica de modo a poder introduzir os necessários ajustamentos a nível das políticas económicas, tanto na União como em cada um dos Estados-Membros."@pt11 "Herr talman! Även jag instämmer i välkomsthälsningen till den delegation från Marocko som finns med oss här i dag. Jag kommer att försöka analysera de två problem som vi har: stabilitets- och tillväxtpakten och Ekofin-rådets informella möte, och jag kommer att ta upp dem tillsammans i mitt första uttalande. Efter händelserna den 11 september har de ansvariga politikerna visat att de är beslutna att agera snabbt och på rätt sätt för att undanröja riskerna för en längre period av avmattning, och därför måste vi även stå fast vid våra mål på medellång sikt samt påskynda vår dagordning, jag tänker särskilt på Lissabondagordningen, och snabbt modernisera våra ekonomier för att komma ur avmattningen så snabbt som möjligt och öka vår tillväxtkapacitet. I förklaringen från det informella Ekofinmötet bekräftades, som jag tidigare sade, medlemsstaternas åtaganden inom ramen för tillväxt- och stabilitetspakten och deras åtagande att tillämpa den i praktiken. En lägre tillväxt kommer visserligen att påverka det nominella värdet av budgetpositionerna, vilket ordförandeskapet underströk, men avvikelserna från målen måste hållas i schack. Stabilitets- och tillväxtpakten är en lämplig ram för budgetpolitiken, såväl när ekonomin går bra som när den går mindre bra. I det hänseendet är det möjligt att föra en passande budgetpolitik. Paktens alla möjligheter kan användas. De automatiska stabilisatorerna kommer att få en större effekt om avmattningen blir större än beräknat. Hur och i vilken grad de automatiska stabilisatorerna kan spela in beror på situationen i varje medlemsstat, de som ligger närmare budgetjämvikt kommer naturligtvis att ha ett större manöverutrymme. På grund av de rådande budgetlägena i medlemsstaterna har Europeiska centralbanken kunnat föra en smidig monetär politik och detta har särskilt medfört att banken har kunnat fatta ett lämpligt och snabbt beslut om sänka räntesatserna med 50 punkter den 17 september. En större ökning av underskotten än vad som rättfärdigas av stabilisatorernas inverkan kommer att minska centralbankens marginaler för eventuella räntesänkningar i framtiden. Europeiska rådet begärde att kommissionen skall lägga fram en analys om hur den ekonomiska situationen utvecklas samt eventuella rekommendationer vid nästa Europeiska råd i Gent den 19 oktober. Rapporten bör utarbetas regelbundet och systematiskt, vilket gör det möjligt att anpassa uppskattningen av riskutvecklingen och konsekvenserna av denna. En andra kommentar om åtgärder för att bekämpa finansiering av terrorism. I Ekofins förklaring understryks en rad konkreta åtgärder. För det första en översyn av direktivet om penningtvätt och detta är – vilket ni är väl medvetna om – under behandling. Jag vill återigen å kommissionens vägnar och i linje med förklaringen från Ekofin i Liège betona att vi anser det vara mycket viktigt att översynen kan slutföras snabbt. Det kommer att vara en tydlig signal på att unionen engagerar sig för att utrota penningtvätten, som är en kriminell verksamhet. Jag vill likaså understryka att kommissionen har antagit förslaget till förordning om särskilda åtgärder för att frysa tillgångar som tillhör personer och organ som är kopplade till terroristverksamhet, som vi hoppas att rådet och parlamentet kan behandla brådskande så att det omedelbart kan träda i kraft. Detta är ett tydligt bevis på vår politiska beslutsamhet att inte ge de som attackerar den politiska samlevnaden och alla medborgares friheter något andrum. Ekofin-rådet enades även om vissa allmänna riktlinjer för regeringarnas ingripanden när det gäller flygbolagens försäkringsproblem. I förklaringen från Ekofin inbjuder man kommissionen att utvidga gruppens arbetsområde, vilken inrättades inom ramen för rådet (transport), så att det även innefattar försäkringsproblem. I förklaringen sägs det likaså att alla regeringarna måste meddela kommissionen om alla åtgärder som vidtas, inklusive finansieringsbelopp. På så vis kan kommissionen utöva sitt ansvar för att se till att dessa åtgärder är förenliga med gemenskapens lagstiftning och att de är enhetliga i alla medlemsstater. Kommissionen är i färd med att utarbeta en rapport om den effekt attentaten den 11 september får på flygransportindustrin. Vid det informella Ekofin-mötet fick man även möjlighet att på nytt föra diskussioner om förberedelserna för införandet av euron, vilket sker regelbundet. Kommissionen utarbetar för närvarande en rapport om denna fråga inför Europeiska rådet i Gent den 19 oktober. Vid det råd som ägde rum i Liège den 22-23 september 2001, handlade diskussionerna huvudsakligen om de ekonomiska effekterna av terroristattackerna i Förenta staterna. I Liège begärde jag att medlemsstaterna skulle ägna särskild uppmärksamhet åt tre aspekter som jag anser är av central betydelse just nu. För det första, problemet med förhandsdistribution till detaljhandeln. Det är viktigt att de små affärsföretagen får information om och övertygas om de handelsmässiga fördelarna med förhandsdistribution, men det är också viktigt att finna sätt som gör det möjligt att hjälpa dem att arbeta tillsammans med bankerna och att bankerna erbjuder rättvisa debiteringsvillkor för de belopp i euro som de små affärsföretagen erhåller innan den 31 december 2001. Det är även absolut nödvändigt att genomföra en särskild utbildning för de små affärsföretagen och för kassapersonal i alla butiker. Det tredje problemet som oroar oss är slutligen hur prisjämförelser för varor och tjänster skall ske under övergångsperioden till euron. Det är meningslöst att komma med kalkyler för det harmoniserade konsumentprisindexet varje vecka och vi har ingen möjlighet att göra det, men däremot kan vi på ett genomblickbart sätt tillhandahålla information om prisutvecklingen på vissa nyckelvaror och tjänster till konsumenterna. Det faktum att det är statliga organ som gör detta garanterar att det sker öppet och objektivt, och att de nyckelvaror och tjänster som väljs ut är lämpliga. Vid det informella Ekofinmötet instämde man även i kommissionens förslag om att inrätta ett gemensamt europeiskt nätverk för att samordna informationsutbytet under övergångsperioden till sedlar och mynt i euro. Detta nätverk kommer att börja fungera i början av december i nära samarbete med Europeiska centralbankens . Den sista punkten jag vill ta upp är debatten om globaliseringen. Kommissionen har nära följt den offentliga debatten om globalisering, inklusive debatten om den så kallade Tobin-skatten eller avgiften. Vi har noterat att Ekofin är intresserat av att få en rapport om dessa frågor. I denna diskussion återspeglas två klart relevanta mål och vi delar den oro som många av dem som deltar i globaliseringsdebatten hyser. För det första, att undvika överdrivna variationer i växlingskurserna som kan blockera den önskade ekonomiska utvecklingen i utvecklingsländerna, och för det andra, att finna kompletterande finansieringskällor för att bekämpa fattigdomen. Vi kan inte uppfylla dessa mål med ett enda instrument. Såväl unionen som andra länder, internationella institutioner och övriga grupper, har utvecklat en rad instrument och olika slags politik för att försöka uppfylla dessa mål. Naturligtvis kan man göra detta både mer och bättre, och kommissionen är beredd att undersöka nya möjligheter. Professor Tobins idé om att tillämpa en skatt på internationella valutatransaktioner har enligt hans definition som mål att störa de internationella penningmarknaderna. föreslogs som en lösning för att bromsa den kortsiktiga spekulationen. Kommissionen har redan uttryckt sin åsikt vid flera tillfällen. En skatt på valutatransaktioner är varken lösningen på de problem som orsakas av överdrivna variationer i finansieringsflödena eller av obalansen mellan olika länder. Det är nödvändigt att mobilisera många olika instrument: Tobin-skatten eller avgiften är inte en mirakellösning för att bemöta alla dessa utmaningar. Vi måste beakta en hel rad olika instrument för att nå finansiell och monetär stabilitet, såväl på intern nivå i Europeiska unionen som på internationell nivå, inklusive rambestämmelser, institutioner och problemet med penningtvätt. Det är även nödvändigt med en bred fokusering för att finansiera utvecklingen. Fattigdom, skuldförvaltning, tillförsel av internationella offentliga tillgångar och miljöskydd kan hanteras med olika instrument. Kommissionen – och jag är övertygad om att vi kan räkna med parlamentet och rådets stöd i den här frågan – är beredd att aktivt bidra i debatten om instrument som gör det möjligt att trygga samordningen mellan globalisering, hållbar utveckling och internationellt styre. Jag vill understryka tre aspekter av de effekter som diskuterades vid Ekofin-mötet: den första är den ekonomiska situationen, och man tog även tillfället i akt för att tala om stabilitets- och tillväxtpakten. Dessa frågor går naturligtvis utanför unionens strikta sfär och vi måste ta itu med dem tillsammans med de övriga länderna och institutionerna. Kommissionen är beredd att anta rådets inbjudan att fortsätta arbeta på hur man skall bemöta de nyckelmål som jag nämnde. Hursomhelst har kommissionen redan börjat arbeta med en del av de här frågorna, vi är nämligen i färd med att utarbeta en rapport för januari nästa år om den hållbara utvecklingens externa dimension inför konferensen Rio+10, som kommer att äga rum nästa år i Johannesburg. Dessa var de grundläggande faktorer som jag ville ta upp med er. För det andra, finansiering av terrorism. För det tredje, flygbolagens problem med försäkringar. Jag vill även tillägga två andra viktiga frågor som togs upp i Liège: förberedelserna för övergången till euro och globaliseringsfrågorna. När det gäller den första punkten vill jag betona att terroristattackerna i Förenta staterna har stärkt vår övertygelse om det är absolut nödvändigt med ett internationellt samarbete om ekonomiska och finansiella frågor och att det även är angeläget att förstärka den politiska samordningen av Europeiska unionens medlemsstaters ekonomiska politik. Europeiska unionen har sedan förra året påverkats mer av avmattningen i den ekonomiska aktiviteten i Förenta staterna och resten av världen än vad vi ursprungligen beräknade. De tragiska händelser som inträffade i Förenta staterna har ökat osäkerheten och även de negativa riskerna för utsikterna för den generella tillväxten. Vi får inte låtsas som om ingenting har hänt, men samtidigt är det mycket svårt att exakt uppskatta de potentiella effekterna av dessa attentat. Tillväxten i Europeiska unionen i år kommer klart att ligga under 2 procent, men vi hoppas fortfarande på en gradvis återhämtning av den interna efterfrågan under de kommande kvartalen som resultat av en rad faktorer: minskad inflation, de nyligen genomförda skattesänkningarna och gynnsammare monetära förhållanden. Riskerna bör därför vara hanterliga. Naturligtvis måste vi följa den ekonomiska utvecklingen mycket noga för att kunna anpassa den ekonomiska politiken i den mån det är nödvändigt, såväl i unionen som i alla medlemsstater."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Cash Changeover Committee"13,2,9,6 "Comisión"12 "Second best"13 "Second-best"7 "Solbes,"12 "ad hoc"8,10,3,12,9,6 "ad hoc,"11 "ad hoc-"13 "ad-hoc"7 "ash Changeover Committee"12,11,7 "deficit"9 "governance"9 "second best"2,12,11,9,6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph