Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-03-Speech-3-172"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20011003.6.3-172"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, pour l'Eurogroupe, il importe, premièrement, de développer une politique budgétaire efficace et durable pour l'ensemble de la zone, mais aussi pour chacun des États membres en particulier. Et cela dans le respect des contraintes et des spécificités nationales. Cette politique budgétaire doit être le complément optimal de la politique monétaire de la Banque centrale européenne.
Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, Monsieur le Commissaire, tous ces thèmes conduiront, je n'en doute pas un seul instant, à de longues mais intéressantes discussions lors des prochaines réunions de l'Eurogroupe.
La mise au point de cette politique budgétaire optimale n'est cependant pas chose aisée, entre autres parce que les effets de toute politique budgétaire varient selon les horizons temporels envisagés. Ainsi, sur le court terme, par exemple, il importe d'éviter des politiques budgétaires de type procyclique. À moyen terme, les objectifs du pacte de stabilité et de croissance visant à rapprocher les finances publiques de l'équilibre ou du surplus doivent être maintenus. Sur le long terme, il sera crucial d'assurer la viabilité des finances publiques en tenant compte des différents éléments de cette équation, y compris de l'importante et difficile problématique des incidences du vieillissement des populations.
Ce qui précède montre bien, Mesdames et Messieurs, l'ampleur des défis qui se posent à nous. Est-il besoin de souligner combien les difficultés conceptuelles et méthodologiques et combien l'inévitable incertitude économique rendent difficiles et complexes la définition et la mise en œuvre des politiques budgétaires. Les difficultés d'ordre statistique, l'incertitude caractérisant les prévisions économiques, même à court terme, la diversité des situations rencontrées, et le fait que les politiques budgétaires ne se font sentir qu'après un certain laps de temps rendent malaisée la définition ex ante de la politique budgétaire. L'analyse à long terme de la politique budgétaire est, elle aussi, un élément essentiel des politiques structurelles. S'agissant du vieillissement démographique, la stratégie adoptée consiste en une combinaison d'approches visant à la fois à la réduction plus rapide de l'endettement public, à l'adoption de mesures destinées à accroître les taux d'emploi en éliminant graduellement les pièges à l'emploi, notamment via la réduction de la fiscalité sur le travail, et visant enfin à une réforme en profondeur des systèmes de pension, afin d'assurer leur viabilité.
La présidence belge a l'intention d'approfondir l'examen du caractère durable, à long terme, des finances publiques, en particulier par rapport au programme de stabilité et de convergence. Sur les objectifs à long terme et sur les instruments à mettre en œuvre, un consensus existe entre les États membres et les autres parties intéressées. En ce qui concerne le court et le moyen terme, par contre, la récente détérioration conjoncturelle a créé une certaine confusion. Il est clair qu'un débat approfondi doit être mené afin de définir, de bien asseoir une position commune solide. Et ce débat devra être mené pendant notre présidence.
Mesdames et Messieurs, soyons clairs : le pacte de stabilité et de croissance doit être respecté. Durant la réunion informelle de l'Écofin à Liège les 21 et 22 septembre derniers, cet engagement a été confirmé par les États membres. Il ne peut donc être question que des États membres soient confrontés à des déficits excessifs dépassant le critère de convergence de 3 %. Le Conseil européen extraordinaire du 21 septembre dernier a, lui aussi, réaffirmé son engagement à respecter le cadre, les règles et la pleine application du Pacte de stabilité et de croissance.
Cependant, il ne faut pas pour autant que les soldes budgétaires considérés soient définis de façon rigide. Au lieu d'une approche purement nominale, la prise en considération de corrections pour variation conjoncturelle s'impose. Les grandes orientations de politique économique pour l'année 2001, adoptées à Göteborg en juin dernier, sont d'ailleurs explicites sur ce dernier point. Le principe est accepté sans discussion en période de conjoncture favorable. C'est ainsi, par exemple, qu'une croissance économique plus favorable que prévu doit obligatoirement conduire à une amélioration renforcée des données budgétaires nominales et c'est ainsi, donc, qu'une politique budgétaire procyclique avec un relâchement des dépenses pouvant mener à une surchauffe est prohibée.
La question se pose maintenant de savoir si cette prise en considération de variations cycliques peut se faire de manière symétrique en période de faible croissance, voire de récession. Notre présidence est convaincue que tel est bien le cas, et la lecture des grandes orientations de politique économique pour 2001 nous conforte dans cette opinion.
Dans un environnement économique moins favorable, les soldes encore pris en considération dans le cadre du Pacte devraient, eux aussi, être des soldes corrigés pour variation conjoncturelle. Les soldes nominaux peuvent donc être affectés par une détérioration conjoncturelle mais ils ne peuvent cependant fluctuer qu'en fonction de ces mêmes variations conjoncturelles.
Dans ces circonstances, une politique procyclique doit également être évitée. Il ne faut dès lors pas compenser une baisse de recettes par une baisse équivalente de dépenses. Pour une analyse correcte des positions budgétaires, il est indispensable que les corrections cycliques soient fiables. À l'agenda de la présidence belge figure donc la mise au point de méthodes performantes de calcul de l'écart de production par rapport à la croissance potentielle. Elles devront être utilisées dans les futurs programmes de stabilité."@fr6
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, mine damer og herrer, hvad angår Euro-Gruppen, er det først og fremmest nødvendigt at udarbejde en effektiv og bæredygtig budgetpolitik for hele området, men også for hver enkelt medlemsstat for sig. Og det med hensyntagen til nationale krav og særkender. Denne budgetpolitik skal være det optimale supplement til Den Europæiske Centralbanks pengepolitik.
Hr. formand, mine damer og herrer, hr. kommissær, jeg tvivler ikke et øjeblik på, at alle disse temaer vil lede til lange, men interessante drøftelser på de følgende møder i Euro-Gruppen.
Indkøringen af denne optimale budgetpolitik er imidlertid ikke nogen nem opgave, bl.a. fordi virkningerne af enhver budgetpolitik skifter, alt efter hvilken tidshorisont man regner med. Således er det f.eks. på kort sigt vigtigt at undgå procykliske budgetpolitikker. På mellemlangt sigt skal stabilitets- og vækstpagtens målsætninger om at skabe balance eller overskud i de offentlige finanser fastholdes. På langt sigt er det altafgørende at sikre de offentlige finansers bæredygtighed, idet der tages hensyn til de forskellige komponenter i denne ligning, bl.a. den betydningsfulde og vanskelige problematik omkring konsekvenserne af de aldrende befolkninger.
Mine damer og herrer, ovenstående viser tydeligt, hvor store udfordringer vi står over for. Er det nødvendigt at understrege, i hvor høj grad de begrebsmæssige og metodologiske vanskeligheder samt den uundgåelige økonomiske usikkerhed gør det vanskeligt og komplekst at definere og iværksætte budgetpolitikker? De statistiske vanskeligheder, den usikkerhed, der karakteriserer de økonomiske prognoser selv på kort sigt, de utallige problemer, man er stødt på, og det faktum, at budgetpolitikkerne ikke er mærkbare før efter et stykke tid, gør en forudgående definition af budgetpolitikken besværlig. Den langsigtede analyse af budgetpolitikken er også et vigtigt element i strukturpolitikkerne. Når det drejer sig om den demografiske aldring, består den vedtagne strategi af en kombination af tiltag, der på en gang sigter mod en hurtigere reducering af den offentlige gæld, vedtagelse af foranstaltninger til fremme af beskæftigelsen, samtidig med at de gradvist udrydder de beskæftigelsesmæssige faldgruber, f.eks. via en lavere skat på arbejde, og endelig mod en omfattende reform af pensionssystemerne for at sikre deres bæredygtighed.
Det belgiske formandskab har intentioner om at udvide undersøgelsen af de offentlige finansers langsigtede bæredygtighed, og især i forhold til stabilitets- og konvergensprogrammet. Medlemsstaterne og de andre interesserede parter er enige om de langsigtede målsætninger og værktøjer, der skal iværksættes. På kort og mellemlangt sigt har den seneste konjunkturnedgang derimod skabt en vis forvirring. Det står klart, at der skal føres en indgående forhandling for at definere og grundfæste en solid fælles holdning. Og denne forhandling skal finde sted under vores formandskab.
Mine damer og herrer, lad os sige tingene ligeud: Stabilitets- og vækstpagten skal respekteres. Under det uformelle Økofin-møde i Liège den 21. og 22. september blev denne forpligtelse stadfæstet af medlemsstaterne. Der kan således ikke være tale om, at medlemsstaterne konfronteres med overdrevne underskud, der overskrider konvergenskriteriet på 3%. Det Europæiske Råds ekstraordinære møde den 21. september har ligeledes endnu en gang fastslået sin forpligtelse til at respektere rammen, bestemmelserne og den fulde gennemførelse af stabilitets- og vækstpagten.
Imidlertid skal det heller ikke være sådan, at de behandlede budgetsaldi bliver defineret for snævert. I stedet for en rent nominel indfaldsvinkel er det nu nødvendigt at overveje at korrigere for konjunkturudsving. De overordnede retningslinjer for de økonomiske politikker for 2001, som blev vedtaget i Göteborg i juni, er i øvrigt meget klare på dette punkt. Princippet accepteres uden diskussion i en periode med højkonjunktur. Derfor skal højere økonomisk vækst end forudset nødvendigvis føre til en mere omfattende forbedring af de nominelle budgetværdier, og det er på den måde, man undgår en procyklisk budgetpolitik med en lempelse af forbruget og en deraf følgende eventuel overophedning.
Spørgsmålet er nu, hvorvidt denne hensyntagen til cykliske udsving kan ske på samme måde i perioder med lav vækst eller afmatning. Vores formandskab er overbevist om, at det faktisk er tilfældet, og behandlingen af de overordnede retningslinjer for de økonomiske politikker for 2001 bestyrker os i vores holdning.
I et mindre favorabelt økonomisk miljø bør de saldi, der stadig behandles inden for rammerne af pagten, også være korrigeret for konjunkturudsving. De nominelle saldi kan således være berørt af et konjunkturfald, men de kan imidlertid kun svinge i forhold til konjunkturudsvingene.
Under disse omstændigheder skal en procyklisk politik ligeledes undgås. Man skal fremover ikke kompensere for et fald i indtægter med et tilsvarende fald i udgifter. For at foretage en korrekt analyse af budgetstillingerne er det bydende nødvendigt, at de cykliske korrektioner er troværdige. Derfor står udarbejdelsen af effektive metoder til udregning af produktionsgabet i forhold til den potentielle vækst på det belgiske formandskabs dagsorden. De skal bruges i de fremtidige stabilitetsprogrammer."@da1
"Herr Präsident, meine Damen und Herren! In der Eurogruppe kommt es darauf an, erstens eine wirksame und nachhaltige Haushaltspolitik für die gesamte Zone, aber auch für jeden einzelnen Mitgliedstaat zu entwickeln. Und zwar unter Berücksichtigung der nationalen Sachzwänge und Besonderheiten. Diese Haushaltspolitik muss die Geldpolitik der Europäischen Zentralbank optimal ergänzen.
Alle diese Themen werden, daran zweifle ich nicht im Geringsten, zu langen, aber interessanten Diskussionen auf den künftigen Treffen der Eurogruppe führen.
Die Konzipierung dieser optimalen Haushaltspolitik ist jedoch alles andere als einfach, unter anderem deshalb, weil die Auswirkungen jeder Haushaltspolitik je nach dem betrachteten Zeithorizont unterschiedlich sind. So kommt es z. B. kurzfristig darauf an, prozyklische Haushaltspolitiken zu vermeiden. Mittelfristig müssen die Ziele des Stabilitäts- und Wachstumspakts, die die öffentlichen Finanzen zu einer ausgeglichenen oder gar Überschusssituation führen sollen, aufrechterhalten werden. Langfristig gesehen muss die Tragfähigkeit der öffentlichen Finanzen unter Berücksichtigung der einzelnen Faktoren dieser Gleichung, so auch der bedeutenden und schwierigen Problematik der Folgen der Bevölkerungsalterung, gesichert werden.
Aus dem Gesagten lässt sich ableiten, wie groß die Herausforderungen sind, die vor uns stehen. Es braucht wohl kaum betont zu werden, wie schwierig und wie komplex die Entwicklung und Umsetzung von Haushaltspolitiken sich aufgrund konzeptueller und methodischer Schwierigkeiten und der unvermeidlichen wirtschaftlichen Unsicherheit gestalten. Die Schwierigkeiten in statistischer Hinsicht, die Unsicherheit, mit der alle, selbst kurzfristige Wirtschaftsvorhersagen behaftet sind, sowie die Tatsache, dass Haushaltspolitiken erst nach einer gewissen Zeit Auswirkungen zeitigen, machen die Festlegung solcher Politiken im Voraus zu einem äußerst diffizilen Unterfangen. Die langfristige Analyse der Haushaltspolitik ist ebenfalls ein wichtiger Bestandteil der Strukturpolitik. Was die Bevölkerungsalterung betrifft, so besteht die gewählte Strategie in einer Reihe von Ansätzen, die darauf abzielen, gleichzeitig die öffentliche Verschuldung stärker zu senken, Maßnahmen zur Erhöhung der Beschäftigungsquote durch schrittweise Beseitigung der Beschäftigungshindernisse, insbesondere durch Verringerung der Besteuerung der Arbeit, zu ergreifen und schließlich die Rentensysteme tiefgreifend zu reformieren, um ihre Lebensfähigkeit zu sichern.
Die belgische Präsidentschaft hat die Absicht, die Analyse der langfristigen Nachhaltigkeit der öffentlichen Finanzen, insbesondere in Bezug auf das Stabilitäts- und Konvergenzprogramm, weiterzuführen. Zu den langfristigen Zielen und den anzuwendenden Instrumenten besteht ein Konsens zwischen den Mitgliedstaaten und den sonstigen Betroffenen. Was hingegen die nähere und mittlere Zukunft betrifft, so hat die jüngste Konjunkturverschlechterung zu einer gewissen Verwirrung geführt. Natürlich muss eine eingehende Diskussion geführt werden, um eine solide gemeinsame Position festzulegen und zu begründen. Und diese Diskussion wird während unserer Präsidentschaft stattfinden.
Eines muss klar sein: Der Stabilitäts- und Wachstumspakt muss eingehalten werden. Diese Verpflichtung ist auf der informellen Ecofin-Tagung am 21. und 22. September 2001 nochmals bekräftigt worden. Es darf also nicht vorkommen, dass Mitgliedstaaten mit Defiziten konfrontiert werden, die über das Konvergenzkriterium von 3 % hinausgehen. Der Europäische Rat hat auf seiner Sondertagung am 21. September ebenfalls seine Entschlossenheit bekräftigt, an dem Rahmen, den Regeln und der vollen Anwendung des Stabilitäts- und Wachstumspaktes festzuhalten.
Allerdings dürfen die betreffenden Haushaltssalden auch nicht zu starr festgelegt werden. Anstatt eines rein nominalen Ansatzes ist vielmehr die Berücksichtigung von Korrekturen wegen jährlicher Konjunkturschwankungen erforderlich. Die im Juni 2001 in Göteborg verabschiedeten Grundzüge der Wirtschaftspolitik sind im Übrigen ganz eindeutig in dieser Frage. So muss z. B. ein günstigeres wirtschaftlicheres Wachstum als vorhergesehen zwingend zu einer stärkeren Verbesserung der nominalen Haushaltsdaten führen, so dass eine prozyklische Haushaltspolitik mit verstärkten Ausgaben, die zu einer Überhitzung führen kann, ausgeschlossen ist.
Doch jetzt stellt sich die Frage, ob diese Berücksichtigung von zyklischen Schwankungen in symmetrischer Weise auch für Perioden mit schwachem Wachstum oder gar Rezessionsperioden gilt. Unsere Präsidentschaft ist überzeugt, dass dies unbedingt der Fall ist, und die Grundzüge der Wirtschaftspolitik für 2001 bestärken uns in dieser Auffassung.
In einem ungünstigeren wirtschaftlichen Umfeld müssten die noch im Rahmen des Stabilitätspaktes berücksichtigten Haushaltssalden ebenfalls aufgrund der Konjunkturschwankungen korrigiert werden. Die Salden können daher von einer Konjunkturschwankung beeinflusst werden, doch dürfen sie sich nur in Abhängigkeit von diesen Konjunkturschwankungen verändern.
Unter diesen Umständen muss eine prozyklische Politik ebenfalls vermieden werden. Daher darf eine Verringerung der Einnahmen nicht durch eine gleich große Verringerung der Ausgaben ausgeglichen werden. Eine korrekte Analyse der Haushaltspositionen setzt voraus, dass die zyklischen Korrekturen verlässlich sind. Die Agenda der belgischen Präsidentschaft umfasst daher die Entwicklung von effizienten Methoden zur Berechnung der Abweichung der gesamtwirtschaftlichen Leistung vom potenziellen Wachstum, die in den künftigen Stabilitätsprogrammen Anwendung finden sollen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, όσον αφορά την Ομάδα του Ευρώ, είναι σημαντικό κατά πρώτον, να αναπτυχθεί μια αποτελεσματική και βιώσιμη δημοσιονομική πολιτική για το σύνολο της ζώνης, αλλά και ιδίως για κάθε κράτος μέλος ξεχωριστά. Και αυτό με σεβασμό των εθνικών περιορισμών και ιδιαιτεροτήτων. Αυτή η δημοσιονομική πολιτική πρέπει να αποτελέσει το βέλτιστο συμπλήρωμα της νομισματικής πολιτικής της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας.
Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, κύριε Επίτροπε, όλα αυτά τα θέματα θα οδηγήσουν, είμαι πεπεισμένη γι' αυτό, σε μακρές αλλά ενδιαφέρουσες συζητήσεις κατά τις προσεχείς συναντήσεις της Ομάδας του Ευρώ.
Εντούτοις, η χάραξη αυτής της βέλτιστης δημοσιονομικής πολιτικής δεν είναι εύκολη, μεταξύ άλλων διότι οι επιπτώσεις κάθε δημοσιονομικής πολιτικής ποικίλλουν ανάλογα με τον υπόψη χρονικό ορίζοντα. Έτσι, στο βραχυπρόθεσμο επίπεδο, για παράδειγμα, είναι σημαντικό να αποφευχθούν οι δημοσιονομικές πολιτικές που συμβαδίζουν με τον οικονομικό κύκλο. Μεσοπρόθεσμα, πρέπει να διατηρηθούν οι στόχοι του συμφώνου σταθερότητας και ανάπτυξης που αποβλέπουν στο να καταστούν τα δημόσια οικονομικά ισοσκελισμένα ή πλεονασματικά. Μακροπρόθεσμα, θα έχει ζωτική σημασία να εξασφαλιστεί η βιωσιμότητα των δημοσίων οικονομικών λαμβάνοντας υπόψη τα διάφορα στοιχεία αυτής της εξίσωσης, συμπεριλαμβανομένης της σημαντικής και δυσχερούς προβληματικής των επιπτώσεων της γήρανσης του πληθυσμού.
Από τα προαναφερθέντα προκύπτει σαφώς, κυρίες και κύριοι, το εύρος των προκλήσεων που αντιμετωπίζουμε. Δεν χρειάζεται καν να υπογραμμιστεί σε ποιο βαθμό οι εννοιολογικές και μεθοδολογικές δυσχέρειες, καθώς και η αναπόφευκτη οικονομική αβεβαιότητα δυσχεραίνουν και καθιστούν πολύπλοκο τον προσδιορισμό και την υλοποίηση των δημοσιονομικών πολιτικών. Οι στατιστικής φύσεως δυσκολίες, η αβεβαιότητα που χαρακτηρίζει τις οικονομικές προβλέψεις, ακόμα και τις βραχυπρόθεσμες, η ποικιλία των καταστάσεων που απαντώνται, καθώς και το γεγονός ότι οι δημοσιονομικές πολιτικές γίνονται αισθητές μόνο μετά από ένα ορισμένο χρονικό διάστημα καθιστούν δυσχερή τον εκ των προτέρων προσδιορισμό της δημοσιονομικής πολιτικής. Η μακροπρόθεσμη ανάλυση της δημοσιονομικής πολιτικής αποτελεί και αυτή ουσιώδες στοιχείο των διαρθρωτικών πολιτικών. Όσον αφορά τη δημογραφική γήρανση, η υιοθετούμενη στρατηγική έγκειται σε συνδυασμό προσεγγίσεων που αποσκοπούν τόσο στην ταχύτερη μείωση του δημοσίου χρέους, στην υιοθέτηση μέτρων με στόχο την αύξηση του ποσοστού απασχόλησης καταργώντας σταδιακά τις παγίδες της απασχόλησης, ιδίως μέσω της μείωσης της φορολογίας της εργασίας και τέλος, στη μεταρρύθμιση σε βάθος των συνταξιοδοτικών συστημάτων, ούτως ώστε να εξασφαλιστεί η βιωσιμότητά τους.
Η βελγική Προεδρία προτίθεται να εμβαθύνει στην εξέταση του μακροπρόθεσμα βιώσιμου χαρακτήρα των δημοσίων οικονομικών, ιδίως σε σχέση με το πρόγραμμα σταθερότητας και σύγκλισης. Όσον αφορά τους μακροπρόθεσμους στόχους και τα μέσα που θα πρέπει να χρησιμοποιηθούν, υπάρχει συναίνεση μεταξύ των κρατών μελών και των λοιπών ενδιαφερομένων. Αντιθέτως, σε βραχυπρόθεσμο και μεσοπρόθεσμο επίπεδο, η πρόσφατη επιδείνωση της συγκυρίας δημιούργησε μια κάποια σύγχυση. Είναι σαφές ότι θα πρέπει να διεξαχθεί συζήτηση σε βάθος, ούτως ώστε να καθοριστεί και να στηριχτεί σε γερά θεμέλια μια σταθερή κοινή θέση. Και αυτή η συζήτηση θα πρέπει να διεξαχθεί κατά τη διάρκεια της Προεδρίας μας.
Κυρίες και κύριοι, ας είμαστε σαφείς: το σύμφωνο σταθερότητας και ανάπτυξης πρέπει να τηρηθεί. Κατά την άτυπη συνεδρίαση του Ecofin στη Λιέγη, στις 21 και 22 Σεπτεμβρίου, τα κράτη μέλη επανέλαβαν αυτή τη δέσμευση. Συνεπώς, είναι αδιανόητο να αντιμετωπίσουν τα κράτη μέλη υπερβολικά ελλείμματα υψηλότερα από το κριτήριο σύγκλισης του 3%. Το έκτακτο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της 21ης Δεκεμβρίου επανέλαβε και αυτό την προσήλωσή του στο σεβασμό του πλαισίου, των κανόνων και της πλήρους εφαρμογής του συμφώνου σταθερότητας και ανάπτυξης.
Εντούτοις, αυτό δεν σημαίνει ότι τα συνυπολογιζόμενα δημοσιονομικά πλεονάσματα πρέπει να ορίζονται κατά ανελαστικό τρόπο. Αντί για μια καθαρά ονομαστική προσέγγιση, επιβάλλεται η λήψη υπόψη διορθώσεων λόγω συγκυριακών διακυμάνσεων. Εξάλλου, οι γενικές κατευθυντήριες γραμμές οικονομικής πολιτικής για το 2001 που εγκρίθηκαν τον περασμένο Ιούνιο στο Γκέτεμποργκ, είναι σαφείς ως προς το σημείο αυτό. Η αρχή γίνεται δεκτή χωρίς συζήτηση σε περίοδο ευνοϊκής συγκυρίας. Έτσι, για παράδειγμα, μια οικονομική ανάπτυξη υψηλότερη του προβλεπομένου πρέπει αναγκαστικά να οδηγήσει σε μεγαλύτερη βελτίωση των ονομαστικών δημοσιονομικών δεδομένων και έτσι αποκλείεται μια δημοσιονομική πολιτική που να συμβαδίζει με τον οικονομικό κύκλο και να επιφέρει χαλάρωση των δαπανών η οποία θα μπορούσε να οδηγήσει σε υπερθέρμανση.
Το ζήτημα που τίθεται τώρα είναι αν αυτές οι κυκλικές διακυμάνσεις μπορούν να ληφθούν υπόψη κατά συμμετρικό τρόπο σε περίοδο περιορισμένης ανάπτυξης, ή ακόμα και ύφεσης. Η Προεδρία μας είναι πεπεισμένη ότι αυτό μπορεί να συμβεί και η γνώμη μας αυτή ενισχύεται από την ανάγνωση των γενικών κατευθυντηρίων γραμμών οικονομικής πολιτικής για το 2001.
Σε ένα λιγότερο ευνοϊκό οικονομικό περιβάλλον, τα πλεονάσματα που λαμβάνονται ακόμα υπόψη στο πλαίσιο του συμφώνου θα πρέπει, και αυτά, να διορθώνονται βάσει των συγκυριακών διακυμάνσεων. Συνεπώς, τα ονομαστικά πλεονάσματα μπορούν να επηρεαστούν από μια συγκυριακή επιδείνωση, αλλ' εντούτοις, οι διακυμάνσεις τους μπορούν να είναι συνάρτηση μόνον των ίδιων αυτών συγκυριακών διακυμάνσεων.
Υπ' αυτές τις συνθήκες, πρέπει και πάλι να αποφευχθεί μια πολιτική που να συμβαδίζει με τον οικονομικό κύκλο. Συνεπώς, μια μείωση των εσόδων δεν μπορεί να αντισταθμιστεί από ανάλογη μείωση των δαπανών. Για να αναλυθούν σωστά οι δημοσιονομικές θέσεις, είναι απαραίτητο οι κυκλικές διορθώσεις να είναι αξιόπιστες. Έτσι, στην ημερήσια διάταξη της βελγικής Προεδρίας έχει εγγραφεί η εκπόνηση αποτελεσματικών μεθόδων υπολογισμού της απόκλισης της παραγωγής σε σχέση με τη δυνητική ανάπτυξη. Οι μέθοδοι αυτές θα πρέπει να χρησιμοποιηθούν στα μελλοντικά προγράμματα σταθερότητας."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, in the interests of the Eurogroup it is important firstly to develop an effective and lasting budgetary policy for the entire area, and also specifically for each of the Member States. This must be done in line with national constraints and special considerations. This budgetary policy must dovetail with the monetary policy of the European Central Bank.
Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, all these issues will doubtless lead to some long but interesting discussions at the next meeting of the euro area.
However, it will not be easy to finalise the details of this type of budgetary policy for several reasons. Firstly, the results of any budgetary policy depend on the time scales established. For example, in the short term, pro-cyclical budgetary policies should not be used. In the medium term, the objectives of the Growth and Stability Pact to establish a balance or surplus of public finances should be maintained. In the long term, it will be essential to ensure the viability of public finances. This should take account of the different elements involved, including the difficult and important problem of the ageing of populations.
Ladies and gentlemen, what I have just said clearly demonstrates the extent of the challenges before us. Do I really have to highlight just how difficulties with planning and methods, and the inevitable economic uncertainty, make it very difficult and complicated to define and implement budgetary policies? We are confronted by statistical problems, the uncertainty surrounding economic forecasts, even in the short term, and the diversity of the many situations. There is also the fact that the effects of budgetary policies are only felt after a certain period of time. All this makes it difficult to determine a budgetary policy
. The long-term analysis of budgetary policy is also an essential part of structural policies. The strategy combines a number of approaches as regards the ageing of our populations. The strategy aims to step up the reduction of public debt. It also promotes the adoption of measures to increase employment levels. This involves the gradual elimination of obstacles to employment, particularly by reducing the fiscal burden on employment. Lastly, the strategy provides for the in-depth reform of pensions systems, in order to ensure their viability.
The Belgian Presidency is seeking to examine public finances in greater depth on an ongoing and long-term basis. Particular attention will be paid to examining public finances in relation to the stability and convergence programme. Member States and the other interested parties agree on the long-term objectives and the instruments to be used. However, as regards the short and medium term, recent economic deterioration has created some confusion. Clearly, we need to hold an in-depth debate on this matter in order to define and establish a strong common position. We must hold such a debate during our presidency.
Ladies and gentlemen, we must keep to the terms of the Growth and Stability Pact. Member States stated this commitment during the informal meeting of ECOFIN at Liège on 21 and 22 September. Therefore, there can be no question of Member States being faced with deficits in excess of the convergence criteria of 3%. The Extraordinary European Council of 21 September also reaffirmed its commitment to the framework, regulations and full implementation of the Growth and Stability Pact.
However, budgetary balances do not necessarily have to be set in stone. Instead of a purely nominal approach, there should be the ability to make adjustments in relation to changes in economic circumstances. The broad guidelines of economic policy for 2001, adopted at Gothenburg last June, are very clear on this point. The principle is accepted without discussion in a favourable economic climate. Hence, better than expected economic growth inevitably leads to a greater improvement in nominal budgetary figures. For this reason also, a pro-cyclical budgetary policy, together with a decrease in spending which could lead to overheating, is not permitted.
The question that now arises is to establish whether this allowance for cyclical variation can be implemented in a similar way in periods of poor growth or recession. The Belgian Presidency is convinced that this is indeed possible. The broad guidelines of economic policy for 2001 confirm our belief.
In a less favourable economic climate, the balances already taken into consideration within the framework of the Pact, should also be adjusted in line with changed economic circumstances. Nominal balances can therefore be affected by worsening economic conditions. However, they can only fluctuate according to those same economic conditions.
In these circumstances, a pro-cyclical policy should not be used. Consequently, a decrease in revenue should not be then compensated for by an equivalent reduction in spending. Cyclical adjustments must be reliable in order to assess the budgetary positions correctly. The agenda of the Belgian Presidency therefore allows some time for us to refine effective methods to calculate the disparity between production and potential growth. These methods should be used in future stability programmes."@en3
"(FR) Señor Presidente, señoras y señores, para el Eurogrupo, lo que importa, en primer lugar, es desarrollar una política presupuestaria eficaz y duradera para la zona en su conjunto, pero también para cada uno de los Estados miembros en concreto. Y esto, respetando los condicionantes y las particularidades nacionales. Esta política presupuestaria debe ser el complemento óptimo de la política monetaria del Banco Central Europeo.
Señor Presidente, señoras y señores, señor Comisario, no me cabe la menor duda de que todos estos temas generarán largos e interesantes debates con ocasión de las próximas reuniones del Eurogrupo.
Sin embargo, el diseño de esta política monetaria óptima no es cosa fácil, entre otras cosas porque los efectos de cualquier política presupuestaria varían en función de los horizontes temporales considerados. Así, a corto plazo, por ejemplo, es importante evitar políticas presupuestarias de tipo pro-cíclico. A medio plazo, los objetivos del Pacto de estabilidad y crecimiento tendentes a que las finanzas públicas se aproximen lo más posible al equilibrio o al superávit deben mantenerse. A largo plazo, será crucial garantizar la viabilidad de las finanzas públicas teniendo en cuenta los distintos elementos de esta ecuación, incluyendo la importante y compleja problemática de la incidencia del envejecimiento de la población.
Todo esto, señoras y señores, muestra claramente la dimensión de los retos a los que nos enfrentamos. No creo que haga falta subrayar lo difíciles y complejas que son la definición y la aplicación de las políticas presupuestarias, debido a las dificultades conceptuales y metodológicas y a la inevitable incertidumbre económica. Los problemas de orden estadístico, la incertidumbre que caracteriza a las previsiones económicas, incluso a corto plazo, la diversidad de las situaciones que se dan, y el hecho de que los efectos de las políticas presupuestarias no se noten hasta que transcurre un cierto lapso de tiempo, hacen que la definición ex ante de la política presupuestaria sea complicada. El análisis a largo plazo de la política presupuestaria es también un elemento esencial de las políticas estructurales. En cuanto al envejecimiento demográfico, la estrategia adoptada consiste en una combinación de enfoques destinados simultáneamente a la reducción más rápida de la deuda pública, a la adopción de medidas encaminadas a incrementar las tasas de empleo eliminando gradualmente las trabas existentes, sobre todo a través de la reducción de la carga fiscal sobre el empleo, y destinados, finalmente, a conseguir una reforma en profundidad de los sistemas de pensiones, para garantizar su viabilidad.
La Presidencia belga tiene la intención de profundizar el examen del carácter duradero, a largo plazo, de las finanzas públicas, particularmente con relación al programa de estabilidad y de convergencia. Existe un consenso entre los Estados miembros y las demás partes interesadas en cuanto a los objetivos a largo plazo y a los instrumentos que se han de emplear. Por el contrario, en lo relativo al corto y al medio plazo, el reciente deterioro coyuntural ha generado una cierta confusión. Está claro que debemos abrir un debate en profundidad para definir, para delimitar perfectamente una posición común sólida. Y este debate deberá producirse durante nuestra Presidencia.
Señoras y señores, seamos claros: el Pacto de estabilidad y crecimiento debe ser respetado. Este compromiso fue confirmado por los Estados miembros durante la reunión informal del Ecofin en Lieja el 21 y 22 de septiembre pasados. Por tanto, no es admisible que los Estados miembros tengan déficits excesivos que superen el criterio de convergencia del 3 %. Por su parte, el Consejo Europeo Extraordinario del pasado 21 de septiembre también reafirmó su compromiso de respetar el marco, las reglas y la plena aplicación del Pacto de estabilidad y crecimiento.
Sin embargo, esto no significa que los saldos presupuestarios considerados deban ser definidos de forma rígida. En lugar de un enfoque puramente nominal, se impone la aplicación de correcciones por variación coyuntural. Además, las orientaciones generales de política económica para el año 2001 adoptadas en Gotemburgo el pasado mes de junio mencionan explícitamente este último punto. El principio es aceptado sin discusión en un periodo coyuntural favorable. Así, por ejemplo, un crecimiento económico mayor del esperado debe forzosamente conducir a una mejora reforzada de los valores presupuestarios nominales y por tanto, las políticas presupuestarias pro-cíclicas con un relajamiento de los gastos que pudiera provocar un recalentamiento quedan prohibidas.
Ahora, se plantea la cuestión de saber si esta aplicación de variaciones cíclicas puede hacerse de forma simétrica en periodos de bajo crecimiento, e incluso de recesión. Nuestra Presidencia está convencida de que, efectivamente, esto es posible, y la lectura de las orientaciones generales de política económica para 2001 nos ratifica en nuestra opinión.
En un entorno económico menos favorable, los saldos considerados en el marco del Pacto deberían, igualmente, ser saldos corregidos en función de la variación coyuntural. En consecuencia, los saldos nominales pueden verse afectados por un deterioro coyuntural, pero sin embargo no pueden fluctuar más que en función de estas mismas oscilaciones coyunturales.
En estas circunstancias, debemos también evitar una política pro-cíclica. Por lo tanto, no hay que compensar una disminución de los ingresos con una reducción equivalente de los gastos. Para hacer un análisis correcto de las posiciones presupuestarias, es indispensable que los ajustes cíclicos sean fiables. Por ello, en la Agenda de la Presidencia belga figura el diseño de métodos eficaces de cálculo de la brecha de producción con respecto al crecimiento potencial. Deberán ser utilizados en los futuros programas de estabilidad."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, euroryhmän mielestä on tärkeää kehittää ensinnäkin kestävä ja tehokas finanssipolitiikka koko alueelle, mutta myös jokaiselle jäsenvaltiolle erikseen. Ja tämän täytyy tapahtua jäsenvaltioiden kansallisia vaatimuksia ja omaleimaisuutta kunnioittaen. Tämän finanssipolitiikan on täydennettävä parhaalla mahdollisella tavalla Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa.
Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komission jäsen, kaikista näistä aiheista syntyy epäilemättä pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja euroryhmän seuraavissa kokouksissa.
Tehokkaan finanssipolitiikan laatiminen ei kuitenkaan ole helppoa muun muassa siksi, että kaikenlaisten finanssipolitiikkojen seuraukset vaihtelevat suunniteltujen aikanäkymien mukaan. Siksi esimerkiksi lyhyellä aikavälillä on tärkeää välttää liian myötäsyklistä finanssipolitiikkaa. Keskipitkällä aikavälillä on sitouduttava vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteisiin saada julkinen talous tasapainoon tai ylijäämäiseksi. Pitkällä aikavälillä on ratkaisevan tärkeää taata julkisen talouden toimintakyky huomioimalla tämän yhtälön kaikki eri osatekijät, muun muassa vakava ja vaikea ongelmatilanne, joka johtuu väestön ikääntymisestä.
Edellä mainitut seikat osoittavat hyvin, hyvät parlamentin jäsenet, kuinka suuria haasteita meillä on edessämme. Ei liene tarpeen painottaa, kuinka vaikeaa ja monimutkaista finanssipolitiikan toteuttaminen on eri käsitteiden ja menetelmien aiheuttamien hankaluuksien ja väistämättömän taloudellisen epävarmuuden takia. Tilastolliset ongelmat, lyhyellekin aikavälille laadittujen talousennusteiden epävarmuus, tilanteiden erilaisuus ja se seikka, että finanssipolitiikan tulokset näkyvät vasta tietyn ajan kuluttua, hankaloittavat finanssipolitiikan laatimista etukäteen. Finanssipolitiikan analysointi pitkällä aikavälillä on myös tärkeä osa rakennepolitiikkaa. Väestön ikääntymiskysymys yritetään ratkaista pyrkimällä vähentämään valtion velkaa nopeammin ja toteuttamaan työllisyyttä parantavia toimenpiteitä poistamalla asteittain työntekoa vaikeuttavat esteet muun muassa keventämällä työn verotusta. Tavoitteena on myös eläkejärjestelmien perinpohjainen uudistaminen, jotta varmistetaan niiden toiminta.
Belgia aikoo puheenjohtajakaudellaan paneutua tarkemmin julkistalouden kestävyyteen pitkällä tähtäimellä, erityisesti vakaus- ja lähentymisohjelman kannalta. Jäsenvaltiot ja muut asianosaiset tahot ovat yksimielisiä pitkän tähtäimen tavoitteista ja keinoista niiden toteuttamiseksi. Lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteiden osalta hiljattainen suhdanteiden heikkeneminen on sitä vastoin aiheuttanut jonkin verran hämmennystä. On selvää, että on tarpeen käydä perusteellinen keskustelu vankan yhteisen kannan hahmottamiseksi ja laatimiseksi. Ja tämä keskustelu on käytävä meidän puheenjohtajuuskaudellamme.
Hyvät parlamentin jäsenet, selkeästi sanottuna: vakaus- ja kasvusopimusta on noudatettava. Syyskuun 21. ja 22. päivänä pidetyssä Ecofinin epävirallisessa kokouksessa Liègessä jäsenvaltiot vahvistivat sitoutuvansa noudattamaan vakaus- ja kasvusopimusta. Jäsenvaltioiden budjetin alijäämä ei siis saa ylittää lähentymiskriteerinä olevaa kolmea prosenttia bruttokansantuotteesta. Eurooppa-neuvostokin vakuutti jälleen ylimääräisessä kokouksessaan viime syyskuun 21. päivänä sitoutuvansa vakaus- ja kasvusopimuksen puitteisiin, sääntöihin ja täydelliseen soveltamiseen.
Talousarvioita ei saa kuitenkaan laatia liian tiukoiksi. Sen sijaan että kiinnitetään huomiota vain nimellisiin lukuihin, talousarvioita on varauduttava tarkistamaan suhdannevaihtelujen mukaan. Göteborgissa viime kesäkuussa määritellyt talouspolitiikan laajat suuntaviivat ovat tässä asiassa yksiselitteisiä. Periaatteen soveltaminen hyväksytään kiistatta noususuhdanteen aikana. Näin ollen, jos talouskasvu esimerkiksi on ennusteissa mainittua parempi, talousarvion nimellislukuja on väistämättä korjattava selvästi ylöspäin, ja silloin on kiellettyä noudattaa myötäsyklistä finanssipolitiikkaa vähentämällä menoja, mikä saattaisi johtaa ylikuumentumiseen.
Nyt olisikin tiedettävä, voidaanko vastaavanlaista suhdanteiden huomioimista soveltaa myös heikon kasvun tai jopa laman aikana. Puheenjohtajavaltio Belgia on vakuuttunut, että se on mahdollista, ja tutustuttuamme vuoden 2001 talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin mielipiteemme asiasta vain vahvistui.
Heikomman talouskehityksen aikana tulisi myös vakaussopimuksessa määriteltyjä lukuja korjata suhdannevaihtelujen mukaisesti. Suhdanteiden heikkeneminen voi siis vaikuttaa nimellislukuihin, mutta ne voivat joka tapauksessa heilahdella ainoastaan näiden samojen suhdannevaihtelujen mukaan.
Näissä olosuhteissa on myös vältettävä myötäsyklistä politiikkaa. Heti kun verotulot vähenevät, ei pidä vastaavasti heti leikata menoja. Jotta talousarvioiden tilaa koskevat analyysit olisivat virheettömiä, on välttämätöntä, että jaksottaiset korjaukset ovat luotettavia. Belgia aikookin puheenjohtajakaudellaan kehittää tehokkaita tuotantopoikkeamien laskentamenetelmiä suhteessa mahdolliseen kasvuun. Niitä pitää käyttää tulevissa vakaussopimuksissa."@fi5
"Signor Presidente, onorevoli parlamentari, all'Eurogruppo interessa anzitutto sviluppare una politica di bilancio efficace e sostenibile per l'intera regione, ma anche singolarmente in ciascuno degli Stati membri, e ciò nel rispetto degli obblighi e delle specificità nazionali. Tale politica di bilancio deve costituire il complemento ottimale della politica monetaria della Banca centrale europea.
Signor Presidente, onorevoli parlamentari, signor Commissario, ciascuno degli argomenti citati porterà, non ne dubito in alcun modo, a lunghe ma interessanti discussioni durante le prossime riunioni dell'Eurogruppo.
La messa a punto di tale politica di bilancio ottimale non è tuttavia cosa di poco conto, in particolare poiché gli effetti di qualsiasi politica di bilancio variano a seconda gli orizzonti temporali previsti. Pertanto, a breve termine, occorre evitare politiche di bilancio di tipo prociclico. A medio termine devono essere mantenuti gli obiettivi del patto di stabilità e di crescita tesi a riportare le finanze pubbliche in pareggio o in attivo. A lungo termine, invece, sarà indispensabile garantire la sostenibilità delle finanze pubbliche, tenendo conto dei diversi elementi di tale equazione, compreso l'importante e difficile problema rappresentato dagli effetti dell'invecchiamento della popolazione.
Ciò mostra chiaramente, onorevoli parlamentari, l'ampiezza delle sfide che ci troviamo a dover affrontare. Va poi sottolineato quanto le difficoltà concettuali e metodologiche nonché l'inevitabile incertezza economica rendano difficili e complesse la definizione e l'attuazione di politiche di bilancio. Le difficoltà di ordine statistico, l'incertezza caratteristica delle previsioni economiche, perfino quelle di breve periodo, la diversità delle situazioni che si presentano ed il fatto che gli effetti delle politiche finanziarie si avvertano solo dopo un certo periodo di tempo rendono poco agevole la definizione
della politica di bilancio. L'analisi di lungo periodo della politica di bilancio costituisce altresì un elemento essenziale delle politiche strutturali. In merito all'invecchiamento della popolazione, la strategia adottata consiste in una combinazione di misure tese a promuovere, da un lato, una più rapida riduzione del debito pubblico e l'adozione di provvedimenti volti ad accrescere il tasso d'occupazione eliminando gradualmente gli ostacoli che si frappongono al raggiungimento di tale obiettivo, in particolare mediante la riduzione della pressione contributiva e, dall'altro, una riforma radicale dei sistemi pensionistici allo scopo di garantirne la sostenibilità.
La Presidenza belga intende approfondire l'esame della sostenibilità a lungo termine delle finanze pubbliche, con particolare riferimento al programma di stabilità e convergenza. Si registra un consenso fra gli Stati membri e le altri parti interessate in merito agli obiettivi di lungo periodo e agli strumenti con cui perseguirli. Per quanto riguarda invece il breve e medio periodo, il recente deterioramento congiunturale ha creato una certa confusione. E' chiaro che dovrà esserci un dibattito approfondito, al fine di definire una solida posizione comune, e che tale dibattito deve svolgersi durante la nostra Presidenza.
Onorevoli parlamentari, occorre essere chiari: il patto di stabilità e di crescita dev'essere rispettato. Durante la riunione informale di ECOFIN tenutasi a Liegi il 21 e 22 settembre scorsi, gli Stati membri hanno confermato tale impegno. Non è dunque accettabile che taluni Stati membri presentino disavanzi eccessivi, superiori al criterio di convergenza del 3 percento. Il Consiglio europeo straordinario del 21 settembre scorso ha parimenti riaffermato l'impegno a rispettare il quadro e le regole del patto di stabilità e di crescita, garantendone la piena attuazione.
Tuttavia i saldi di bilancio non sono da considerarsi definiti in maniera rigida. Invece di un approccio puramente nominale, occorre tenere conto della rettifica congiunturale. Del resto i grandi orientamenti di politica economica per l'anno 2001, adottati a Göteborg lo scorso giugno, sono espliciti al riguardo. Il principio è accettato senza discussioni in periodo di congiuntura favorevole. E' così, ad esempio, che una crescita economica più favorevole del previsto deve obbligatoriamente condurre a un miglioramento più consistente dei dati di bilancio nominali e, per lo stesso motivo, non è ammessa una politica di bilancio prociclica basata su un rilassamento della spesa, che potrebbe condurre ad un surriscaldamento dell'economia.
A questo punto importa sapere se, in periodi di crescita debole o di recessione, sia possibile prendere in considerazione le variazioni cicliche in maniera simmetrica. La Presidenza belga è convinta che ciò sia possibile e la lettura dei grandi orientamenti di politica economica per il 2001 ci conforta in tale opinione.
In condizioni economiche meno favorevoli, i saldi, pur valutati nel quadro del patto, dovrebbero essere depurati anch'essi dagli effetti ciclici. I saldi nominali possono quindi essere influenzati da un deterioramento della congiuntura, ma possono fluttuare solamente in funzione delle stesse variazioni congiunturali.
In simili circostanze è necessario comunque evitare una politica prociclica. Non bisogna dunque compensare una riduzione delle entrate con un'equivalente riduzione delle spese. Per un'analisi corretta delle posizioni di bilancio, è indispensabile che le correzioni cicliche siano affidabili. All'ordine del giorno della Presidenza belga figura pertanto la messa a punto di metodi efficaci per il calcolo dello scostamento della produzione rispetto alla crescita potenziale, che dovranno essere adoperati nei futuri programmi di stabilità."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, in the interests of the Eurogroup it is important firstly to develop an effective and lasting budgetary policy for the entire area, and also specifically for each of the Member States. This must be done in line with national constraints and special considerations. This budgetary policy must dovetail with the monetary policy of the European Central Bank.
Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, all these issues will doubtless lead to some long but interesting discussions at the next meeting of the euro area.
However, it will not be easy to finalise the details of this type of budgetary policy for several reasons. Firstly, the results of any budgetary policy depend on the time scales established. For example, in the short term, pro-cyclical budgetary policies should not be used. In the medium term, the objectives of the Growth and Stability Pact to establish a balance or surplus of public finances should be maintained. In the long term, it will be essential to ensure the viability of public finances. This should take account of the different elements involved, including the difficult and important problem of the ageing of populations.
Ladies and gentlemen, what I have just said clearly demonstrates the extent of the challenges before us. Do I really have to highlight just how difficulties with planning and methods, and the inevitable economic uncertainty, make it very difficult and complicated to define and implement budgetary policies? We are confronted by statistical problems, the uncertainty surrounding economic forecasts, even in the short term, and the diversity of the many situations. There is also the fact that the effects of budgetary policies are only felt after a certain period of time. All this makes it difficult to determine a budgetary policy
. The long-term analysis of budgetary policy is also an essential part of structural policies. The strategy combines a number of approaches as regards the ageing of our populations. The strategy aims to step up the reduction of public debt. It also promotes the adoption of measures to increase employment levels. This involves the gradual elimination of obstacles to employment, particularly by reducing the fiscal burden on employment. Lastly, the strategy provides for the in-depth reform of pensions systems, in order to ensure their viability.
The Belgian Presidency is seeking to examine public finances in greater depth on an ongoing and long-term basis. Particular attention will be paid to examining public finances in relation to the stability and convergence programme. Member States and the other interested parties agree on the long-term objectives and the instruments to be used. However, as regards the short and medium term, recent economic deterioration has created some confusion. Clearly, we need to hold an in-depth debate on this matter in order to define and establish a strong common position. We must hold such a debate during our presidency.
Ladies and gentlemen, we must keep to the terms of the Growth and Stability Pact. Member States stated this commitment during the informal meeting of ECOFIN at Liège on 21 and 22 September. Therefore, there can be no question of Member States being faced with deficits in excess of the convergence criteria of 3%. The Extraordinary European Council of 21 September also reaffirmed its commitment to the framework, regulations and full implementation of the Growth and Stability Pact.
However, budgetary balances do not necessarily have to be set in stone. Instead of a purely nominal approach, there should be the ability to make adjustments in relation to changes in economic circumstances. The broad guidelines of economic policy for 2001, adopted at Gothenburg last June, are very clear on this point. The principle is accepted without discussion in a favourable economic climate. Hence, better than expected economic growth inevitably leads to a greater improvement in nominal budgetary figures. For this reason also, a pro-cyclical budgetary policy, together with a decrease in spending which could lead to overheating, is not permitted.
The question that now arises is to establish whether this allowance for cyclical variation can be implemented in a similar way in periods of poor growth or recession. The Belgian Presidency is convinced that this is indeed possible. The broad guidelines of economic policy for 2001 confirm our belief.
In a less favourable economic climate, the balances already taken into consideration within the framework of the Pact, should also be adjusted in line with changed economic circumstances. Nominal balances can therefore be affected by worsening economic conditions. However, they can only fluctuate according to those same economic conditions.
In these circumstances, a pro-cyclical policy should not be used. Consequently, a decrease in revenue should not be then compensated for by an equivalent reduction in spending. Cyclical adjustments must be reliable in order to assess the budgetary positions correctly. The agenda of the Belgian Presidency therefore allows some time for us to refine effective methods to calculate the disparity between production and potential growth. These methods should be used in future stability programmes."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, volgens de Eurogroep is het ten eerste belangrijk dat niet alleen voor de Eurozone, maar ook voor elke lidstaat apart een efficiënt en duurzaam begrotingsbeleid wordt ontwikkeld, een begrotingsbeleid dat evenwel rekening houdt met de nationale specifieke kenmerken en vereisten. Dit begrotingsbeleid moet het optimale verlengstuk zijn van het monetair beleid van de Europese Centrale Bank.
Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, mijnheer de commissaris, al deze vraagstukken zullen ongetwijfeld leiden tot lange maar interessante discussies in de komende vergaderingen van de Eurogroep.
De opstelling van dit optimale begrotingsbeleid is echter geen gemakkelijke taak, onder meer omdat het begrotingsbeleid, al naar gelang het in ogenschouw genomen tijdvak, verschillende uitwerkingen heeft. Zo moet bijvoorbeeld op korte termijn een procyclisch begrotingsbeleid worden vermeden. Op middellange termijn moet het doel van het stabiliteits- en groeipact, waarmee men de verschillende wijzen van financiering van het begrotingsevenwicht of het begrotingsoverschot sterker op elkaar wil afstemmen, worden gehandhaafd. Op lange termijn is het daarentegen van cruciaal belang te zorgen voor levensvatbare overheidsfinanciën, rekening houdend met de verschillende elementen in de vergelijking, waaronder ook de belangrijke en moeilijke problematiek van de vergrijzing van de bevolking en de weerslag daarvan.
Uit het voorgaande blijkt, dames en heren, hoe groot de uitdagingen zijn waarmee wij zijn geconfronteerd. Ik hoef u waarschijnlijk niet te zeggen hoezeer de opstelling en de tenuitvoerlegging van het begrotingsbeleid gecompliceerd en bemoeilijkt wordt door niet alleen de conceptuele en methodologische problemen maar ook de onvermijdelijke economische onzekerheid. Door de statistische moeilijkheden, de onzekere economische prognoses op zelfs korte termijn, de uiteenlopende situaties en door het feit dat het effect van een begrotingsbeleid zich pas na een zekere tijd kan doen gevoelen, wordt het heel moeilijk van tevoren een begrotingsbeleid uit te stippelen. De analyse van het begrotingsbeleid op lange termijn is ook een belangrijk element in het structuurbeleid. Om de vergrijzing van de bevolking het hoofd te bieden wordt een strategie gevolgd waarin verschillende benaderingen worden gecombineerd, benaderingen waarmee zowel de overheidsschuld sneller kan worden ingedamd als maatregelen worden getroffen voor de verbetering van de werkgelegenheid en de geleidelijke opheffing van de hinderpalen voor de werkgelegenheid via met name de vermindering van de belasting op de factor arbeid en een ingrijpende hervorming van de pensioenstelsels in de richting van meer levensvatbaarheid.
Het Belgisch voorzitterschap is van plan het onderzoek naar duurzame overheidsfinanciën op lange termijn verder uit te diepen, met name met het oog op het stabiliteits- en convergentieprogramma. Wat de doelstellingen op lange termijn en de noodzakelijke instrumenten betreft is er een consensus tussen de lidstaten en de andere betrokken partijen. Wat daarentegen de korte en middellange termijn betreft is door de recente conjuncturele achteruitgang een zekere verwarring ontstaan. Het is duidelijk dat er een diepgaand debat moet worden gevoerd om een stevig gemeenschappelijk standpunt te kunnen vaststellen. Dit debat moet tijdens ons voorzitterschap worden gevoerd.
Dames en heren, laten wij duidelijk zijn: het stabiliteits- en groeipact moet worden geëerbiedigd. Tijdens de informele bijeenkomst van de Ecofin-Raad te Luik van 21 en 22 september werd deze verplichting door de lidstaten bevestigd. Er is dus geen sprake van excessieve tekorten in de lidstaten, van tekorten die het convergentiecriteria van 3% te boven gaan. De buitengewone Europese Raad van 21 september jongstleden heeft eveneens bevestigd dat het kader en de voorschriften van het stabiliteits- en groeipact moeten worden geëerbiedigd en volledig moeten worden toegepast.
Wij moeten evenwel voorkomen dat de betrokken begrotingssaldi op rigide wijze worden vastgesteld. Men moet geen zuiver nominale benadering toepassen maar rekening houden met de noodzaak van correcties op grond van de conjuncturele ontwikkelingen. De richtsnoeren voor het economisch beleid voor 2001 zijn in juni jongstleden in Göteborg goedgekeurd en zijn wat dit punt betreft expliciet. Het principe wordt zonder meer aanvaard voor tijden van gunstige conjunctuur. Zo moet bijvoorbeeld een sterkere economische groei dan voorspeld noodzakelijkerwijs leiden tot een versterkte verbetering van de nominale begrotingsgegevens. Daarom is het ook verboden een procyclisch begrotingsbeleid te voeren met een soepelere uitgavenaanpak. Dat zou kunnen leiden tot oververhitting.
De vraag rijst nu of cyclische variaties tijdens een periode van zwakke groei of zelfs recessie op symmetrische wijze in rekening kunnen worden gebracht. Ons voorzitterschap is ervan overtuigd dat dit inderdaad mogelijk is, en de lezing van de richtsnoeren voor het economisch beleid voor 2001 sterken ons in die mening.
In een minder gunstig economisch klimaat kan ook het in het pact in ogenschouw genomen saldo gecorrigeerd worden op grond van conjuncturele variaties. De nominale saldi kunnen dus beïnvloed worden door een conjuncturele verslechtering, maar de desbetreffende schommelingen kunnen slechts een functie zijn van deze conjuncturele variaties.
Ook onder deze omstandigheden moet een procyclisch beleid worden vermeden. Men moet niet van meet af aan een ontvangstenvermindering compenseren met een navenante uitgavenvermindering. Voor een correcte analyse van de begrotingssituatie moeten de cyclische correcties absoluut betrouwbaar zijn. Daarom is de uitwerking van goede methoden voor de berekening van het verschil tussen productie en potentiële groei een onderwerp dat het Belgisch voorzitterschap op zijn agenda heeft geplaatst. Deze methoden moeten in de toekomstige stabiliteitsprogramma’s worden gebruikt."@nl2
"Senhor Presidente, caros colegas, para o Eurogrupo, importa, em primeiro lugar, desenvolver uma política orçamental eficaz e sustentável, não só para a globalidade da zona, mas também para cada um dos Estados-Membros em particular. Isto, no respeito das limitações e das especificidades nacionais. Esta política orçamental deverá ser o complemento óptimo da política monetária do Banco Central Europeu.
Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, Senhor Comissário, todos estes temas irão conduzir, não tenho a menor dúvida, a demoradas mas interessantes discussões nas próximas reuniões do Eurogrupo.
A afinação desta política orçamental optimizada não é, todavia, coisa fácil, na medida em que, entre outros aspectos, os efeitos de qualquer política orçamental variam consoante os horizontes temporais perspectivados. Deste modo, a curto prazo, por exemplo, importa evitar políticas orçamentais do tipo pro-cíclico. A médio prazo, deverão ser mantidos os objectivos do pacto de estabilidade e de crescimento, que visam aproximar as finanças públicas do equilíbrio ou do
. A longo prazo, será crucial assegurar a viabilidade das finanças públicas, tendo em conta os diferentes elementos desta equação, incluindo a importante e difícil problemática das consequências do envelhecimento das populações.
Isto demonstra bem, caros colegas, a dimensão dos desafios com que nos deparamos. Será preciso salientar o modo como as dificuldades conceptuais e metodológicas e a inevitável incerteza económica tornam difíceis e complexas a definição e a implementação das políticas orçamentais? As dificuldades de ordem estatística, a incerteza que caracteriza as previsões económicas, mesmo a curto prazo, assim como a diversidade das situações encontradas, e o facto de as políticas orçamentais não se fazerem sentir senão após um determinado período de tempo, são factores que tornam difícil a definição
da política orçamental. A análise, a longo prazo, da política orçamental constitui, também, um elemento essencial das políticas estruturais. No que se refere ao envelhecimento demográfico, a estratégia adoptada consiste numa combinação de abordagens, visando, simultaneamente, acelerar a redução do endividamento público, a adopção de medidas destinadas a aumentar a taxa de emprego, eliminando gradualmente as armadilhas no emprego, nomeadamente, através da redução da fiscalidade sobre o trabalho, e visando, finalmente, uma reforma profunda dos sistemas públicos de pensões, a fim de assegurar a sua viabilidade.
A Presidência belga faz tenções de aprofundar o exame do carácter sustentável, a longo prazo, das finanças públicas, particularmente em relação ao programa de estabilidade e de convergência. Relativamente aos objectivos a longo prazo e aos instrumentos a aplicar, existe um consenso entre os Estados-Membros e as outras partes interessadas. Pelo contrário, no que se refere ao curto e ao médio prazos, a recente deterioração conjuntural veio criar uma certa confusão. Ficou claro que se deve efectuar um debate aprofundado a fim de definir, de lançar as bases de uma posição comum sólida. Este debate deverá ser efectuado durante a nossa Presidência.
Senhoras e Senhores Deputados, sejamos claros: o pacto de estabilidade e de crescimento deve ser respeitado. Durante a reunião informal dos ministros Ecofin, em Liège, nos passados dias 21 e 22 de Setembro, os Estados-Membros confirmaram esse compromisso. Portanto, está fora de questão que alguns Estados-Membros se vejam confrontados com défices excessivos que ultrapassem o critério de convergência de 3 %. O Conselho Europeu extraordinário de 21 de Setembro último veio também reafirmar o seu empenhamento no respeito pelo quadro, as regras e a total aplicação do Pacto de Estabilidade e de Crescimento.
No entanto, isto não significa que os saldos orçamentais considerados tenham de ser definidos de uma forma rígida. Em vez de uma abordagem puramente nominal, impõe-se que se tome em consideração a realização de correcções em função das variações conjunturais. Aliás, as grandes linhas de orientação para o ano de 2001, adoptadas em Gotemburgo, no passado mês de Junho são explícitas em relação a este último ponto. Em períodos de conjuntura favorável, o princípio é aceite sem discussão. Assim, por exemplo, um crescimento económico mais favorável do que o previsto deverá conduzir obrigatoriamente a uma melhoria reforçada dos dados orçamentais nominais, e uma política orçamental pro-cíclica acompanhada de uma flexibilização das despesas que possa conduzir a um sobreaquecimento será proibida.
A questão que agora se coloca é saber se a consideração das variações cíclicas pode ser feita de uma forma simétrica em períodos de crescimento reduzido, ou mesmo de recessão. A nossa Presidência está convencida que é este o caso, e a leitura das grandes linhas de orientação de política económica para 2001 vem fortalecer essa nossa opinião.
Num ambiente económico menos favorável, os saldos considerados ainda no quadro do Pacto deveriam ser também saldos corrigidos em função da variação conjuntural. Deste modo, os saldos nominais poderão ser afectados por uma deterioração conjuntural, mas não poderão, porém, flutuar senão em função desses mesmas variações conjunturais.
Nestas circunstâncias, uma política pro-cíclica deverá igualmente ser evitada. Desde logo, não se deverá compensar uma quebra nas receitas com uma redução equivalente nas despesas. Para podermos proceder a uma análise correcta das posições orçamentais, é indispensável que as correcções cíclicas sejam fidedignas. Na agenda da Presidência belga consta a definição de métodos eficazes de cálculo do desvio da produção em relação ao crescimento potencial. Estes métodos deverão ser utilizados nos futuros programas de estabilidade."@pt11
"Herr talman, mina damer och herrar! För Eurogruppen är det i första hand viktigt att utveckla en effektiv och hållbar budgetpolitik för hela området, men också för var och en av medlemsstaterna. Detta skall ske med respekt för nationella hinder och särdrag. Budgetpolitiken bör vara en optimal komplettering till Europeiska centralbankens penningpolitik.
Herr talman, mina damer och herrar, herr kommissionär! Alla dessa frågor kommer att skapa, det tvivlar jag inte en sekund på, långa och intressanta diskussioner vid Eurogruppens kommande möten.
Samtidigt är det inte helt lätt att utforma en sådan budgetpolitik, bland annat för att budgetpolitiska effekter varierar alltefter tidshorisont. På kort sikt är det till exempel viktigt att undvika en konjunkturförstärkande budgetpolitik. På medellång sikt måste man upprätthålla målen i stabilitets- och tillväxtpakten, vilka syftar till att skapa en jämvikt eller ett överskott i de offentliga finanserna. Och på lång sikt är det avgörande att garantera bärkraftiga offentliga finanser med hänsyn till de olika elementen i denna ekvation, bland annat den viktiga och svåra problematiken med effekterna av befolkningarnas åldrande.
Detta, mina damer och herrar, visar på ett bra sätt vidden av de utmaningar som vi ställs inför. Man behöver knappast betona i hur stor utsträckning begreppsliga och metodologiska svårigheter och i hur hög grad den oundvikliga ekonomiska osäkerheten försvårar och krånglar till utformningen och genomförandet av budgetpolitiken. Statistiksvårigheter, den osäkerhet som präglar ekonomiska prognoser – också på kort sikt – skillnaderna mellan de situationer som kan uppstå och det faktum att budgetpolitiken inte ger effekt förrän efter en viss tidsperiod, gör att det redan på förhand är vanskligt att utforma en budgetpolitik. Långsiktiga analyser av budgetpolitiken är också ett avgörande inslag i strukturpolitiken. När det gäller befolkningens åldrande består den anammade strategin i en kombination av metoder för en snabbare minskning av statsskulden, för åtgärder som ökar sysselsättningsgraden – genom ett gradvist avlägsnande av sysselsättningsfällor, framför allt med hjälp av sänkta skatter på arbete – och till sist för en genomgripande reform av pensionssystemen, för att garantera deras bärkraftighet.
Det belgiska ordförandeskapet har för avsikt att grundligare undersöka statsfinansernas långsiktiga hållbarhet, särskilt i förhållande till stabilitets- och konvergensprogrammet. När det gäller långsiktiga mål och instrument som skall användas råder det ett samförstånd mellan medlemsstaterna och övriga berörda parter. På kort och medellång sikt har det däremot uppstått viss förvirring på grund av den nyligen försämrade konjunkturen. Det är tydligt att vi måste föra en mer inträngande debatt för att kunna fastställa och väl förankra en solid gemensam ståndpunkt. Denna debatt bör föras under vårt ordförandeskap.
Mina damer och herrar! Låt oss vara tydliga: stabilitets- och tillväxtpakten måste respekteras. Vid Ekofin-rådets informella möte den 21-22 september i år bekräftade medlemsstaterna detta åtagande. Det får därför inte vara tal om att medlemsstaterna har alltför stora underskott, som överskrider konvergenskriteriet på 3 procent. Vid Europeiska rådets extra möte den 21 september i år bekräftades också rådets åtagande att respektera stabilitets- och tillväxtpaktens ram och bestämmelser och att tillämpa den på ett fullständigt sätt.
Samtidigt får budgetsaldona i fråga inte fastställas på ett stelbent sätt. I stället för en strikt nominell metod krävs det ett hänsynstagande till rättelser i förhållande till konjunktursvängningar. De allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken för år 2001, vilka antogs i Göteborg i juni i år, är uttryckliga på den punkten. Denna princip godtas utan diskussion under konjunkturuppgångar. På så sätt skall till exempel en ekonomisk tillväxt som är mer gynnsam än prognoserna obligatoriskt leda till en förstärkt bättring av de nominella finansiella förhållandena, och därför är det inte tillåtet att föra en konjunkturförstärkande budgetpolitik genom en utgiftsökning, vilket kan leda till överhettning.
Nu infinner sig frågan om huruvida detta hänsynstagande till konjunkturvariationer kan göras på ett symmetriskt sätt under perioder av svag tillväxt, och till och med under recession. Ordförandeskapet är övertygat om att det är möjligt, och de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken för år 2001 stärker vår uppfattning.
I ett mindre gynnsamt ekonomiskt klimat bör de saldon som beaktas inom ramen för pakten också korrigeras enligt konjunktursvängningar. De nominella saldona kan således påverkas av en konjunkturnedgång, men de får endast fluktuera i förhållande till just denna konjunktursvängning.
Också under dessa förhållanden bör en konjunkturförstärkande politik undvikas. Man får följaktligen inte kompensera minskade intäkter med en motsvarande minskning av utgifterna. För en korrekt analys av de finansiella ställningarna är det oumbärligt att de konjunkturella rättelserna är tillförlitliga. På det belgiska ordförandeskapets dagordning finns det därför en punkt om utveckling av effektiva metoder för beräkning av skillnaden i produktion i förhållande till potentiell tillväxt. Sådana metoder bör användas inom framtida stabilitetsprogram."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"ex ante"10,3,11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples