Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-02-Speech-2-141"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-10-02"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Den politiska och humanitära situationen i Afghanistan4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20011002.6.2-141"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-10-02-Speech-2-1424
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". – Madam President, the situation was already bad and now it is worse. I totally agree with what has been said this afternoon on the situation of the people in Afghanistan. It is a far more difficult and demanding task to manage the convoys of new supplies coming in, given the internal situation that exists today. Things are different in the north-eastern part controlled by the Northern Alliance and in the rest of the country. But from the humanitarian point of view it is quite evident that our activities must be targeted at the whole country. That is how it must be. We are using three financial tools to fund the aid to the Afghan population. First – and this is to set the record straight – over the past ten years we have provided humanitarian aid of more than EUR 400 million to internally displaced persons in Afghanistan and refugees in neighbouring countries: ECHO funds, drought mitigation and response activities like food aid, agricultural rehabilitation, water and sanitation rehabilitation, assistance to internally displaced persons and to refugees in Pakistan, as well as prevention of displacements and support for returnees. So this is more than just food aid. ECHO and the organisations working with our money have managed to build up a portfolio of meaningful activities that they have been able to continue. I add that one unfortunate international case is not representative of the situation of the 29 organisations that the Commission is funding. It is a difficult situation but it is important to note that the organisations we are funding cannot be accused of the same kind of activity. They were able to work with expatriates until 11 September and to build up a portfolio of activity, which I was very much looking forward to coming to see. I pay tribute also to my predecessor in this job for laying the seeds of this kind of good cooperation with the European humanitarian NGOs. We have, this year, committed EUR 23 million to ECHO, channelled through NGOs and different UN agencies. As I said, this would have covered a continuation of this level of activity until the end of the year. Then this terrible act of terrorism took place. We reacted immediately with an additional EUR 4 million. This is committed for action through the World Food Programme, UNHCR, and the International Red Cross. Now our response has to go beyond this. We will approach the budgetary authority in order to get the green light for accessing and using funds from the emergency budget reserve, as in earlier years when ECHO's normal budget did not cover the needs that arose because of terrible events. We announced EUR 25 million a week ago in the Commission. It will form part of this operation and be directed at the immediate situation of the refugees. We will be asking for more money. But this is covered by the normal procedure for accessing additional money. The second line of support is EC aid to uprooted people. Here we fund activities creating environments conducive to a sustainable resettlement of returnees and activities aimed at persuading people to remain in their villages. This budget line will commit funds from October for a budget of EUR 19 million in Afghanistan, EUR 3 million in Pakistan and EUR 2 million in Iran. Funds are channelled through Afghan NGOs and UN agencies. The third line is EC food aid and food security. Since the beginning of this year this line has committed 30 000 tonnes of food aid to the World Food Programme and 7 000 tonnes to NGOs. A further EUR 7 million is now being requested by the Commission for the WFP Afghan programme. Let me address some of the questions that have been asked. Mrs Nicholson mentioned that we should do more through UNHCR and WHO to broaden the broad basis and improve the organisation of this assistance. In relation also to Mr Van den Berg's remarks, from a commercial management point of view, if you will, the operation in Afghanistan is a good case of cooperation between the UN organisations and those very professional and relatively big and specialised NGOs which, for some years now, have formed part of the operation. What we need now are operational plans for concrete action. We hear in the media now about a convoy getting through the Khyber Pass and going north. This is a ‘pilot scheme’, so to speak, which may also progress towards Kabul and on, to try to see what is possible. But there is no overall plan in place; this was a response to the UNHCR proposals in the discussion with donors for better planning so as to know what to do and not be burdened down with red tape, as Mr Knolle called it. This is not the problem. I would go as far as to say that in general this is not the problem with our work in the humanitarian aid area. Please keep in mind that the totality of ECHO's budget is used every year and this year we are coming to you asking for more because of this situation. The red tape here is minimal. Protection was mentioned. Here we are in a terrible dilemma. We cannot push those voluntary organisations that work with our money into doing something that goes beyond what they want to do. On the other hand, we have a problem as a funder, for example if they want to do something very daring that may get them into trouble and we just do what we can on the issue of security, no questions asked. Chechnya is a case in point; the Russians are still denying our NGOs access to radios, and this is a real problem for the safety of the people there. This is a balancing act and the responsibility that we have as the funder of the activity goes far into the issue of security. Again, working with the UN is partly an answer to this, but working to deliver humanitarian aid now to the Taliban-controlled part of Afghanistan under some sort of armed protection is not an option. We put Afghanistan on the list of so-called forgotten crises when we fixed ECHO's programme and priorities for 2001. We had a spending level of some EUR 23 million, which would have covered the continuation until New Year of the very last activity that we were funding there. In fact we had 29 European NGOs delivering humanitarian aid inside Afghanistan. They were all there on 11 September. On 11 September I was on my way to a mission to Afghanistan and to Pakistan. I was supposed to meet Dr Masood, the Taliban leadership and to go around the whole country seeing the work of these NGOs that we are funding. I had to cancel the trip. The morning after, we took the train back from London to Brussels but our luggage was already in the aeroplane for Islamabad. There has to be a very open humanitarian mode of operation where suspicion about how one moves around in their country is not a factor. But this is extremely difficult. I agree with what Mrs Frahm and Mrs Bonino said about the situation of women. This is the most extreme version of a denial and violation of human rights apparent to us. It is part of the conflict that they are in the midst of, and one would hope that sanity emerges after what we are about to go through now. Mr Belder mentioned the export of drugs. It should in all objectivity be noted that the Taliban has made an incredible effort to reduce the production of opium and this may be one of the best cases globally that we have seen where they have done what the international community would like to see done. It reflects a totally different agenda, but has in fact taken place, and so I believed I should mention it. As regards Mr Morillon's reference to the deceased leader of the Northern Alliance, Ahmed Shah Masood, we have no better answer than the one very well presented by Commissioner Patten as our view of the need for a comprehensive sort of basis for shaping the future of Afghanistan. This is the line to take. Mr Morillon also asked me if I had the determination and the means to do what must be done. We are relying on the international aid organisations to do what needs to be done on the ground. We have not been hesitant in mobilising funds and are actively participating in the region with the people representing ECHO who are permanently stationed there. We are participating in the debate on how to organise things and to understand the situation as much as possible. In response to Mr Staes, consideration for the countries in the Central Asian region bordering Afghanistan to the north will be part of the package I mentioned and we are discussing resources in addition to the EUR 25 million that we have publicly mentioned. In respect of the dialogue with the budgetary authority, we are not releasing figures other than this EUR 25 million, but this will be an element in that package which we will be coming back to quite soon. Thank you for your patience. This is an extremely demanding situation. I see this as something that demonstrates to us that, looking back on the history of our own experiment in Europe, we got organised to do what needed to be done in Europe after the Second World War and we did it. The problem we are discussing here today and the challenges it involves tell us that Europe now needs to get organised and find a way of achieving what the world needs to achieve. Now, as I said, the situation is worse. Winter is approaching. Winter is such a dominating feature of reality there that even in normal years military fighting more or less stops simply because getting around is so difficult. So humanitarian aid now faces a really scary challenge. The international staff of the different aid agencies and NGOs have all been withdrawn from the country. However, it is very encouraging to see that the local staff is continuing to distribute food – if the food has not been taken over by the Taliban – and is still running health clinics and providing education where it is possible. Obtaining real, true information is extremely difficult, but we can see that they are trying to keep these activities going even in this situation. Of course the threat of an outside attack has resulted in large movements of population. This also has the effect that we cannot rely on people accessing the different storage centres for food as they used to, because they have fled into the countryside in their millions and lost the access to food they had in the cities. So the internal situation is extremely bad and the people who make it to the border look even weaker than they did before. Some six million Afghanis are considered to be totally dependent on food supplies from the outside. If no planting is possible before the winter sets in – and this is most probable – we are in for a very serious threat within less than half a year, even if things work out well in terms of stability. The very logistics of what is needed down the line, even on the basis of the best case scenario, pose a formidable challenge. We have supported the different UN organisations very actively, and participated at the meeting of the Afghan support group in Berlin on 27 September. The UN has launched a UN-donor alert in support of emergency assistance. The alert calls for some USD 580 million from now until March next year to ensure that delivery of humanitarian assistance and the protection of what is estimated to be around 7.5 million Afghans. USD 120 million is required immediately. Funding of this appeal would, in fact, seem to be less of a problem than the overall question of accessibility to internally displaced people and refugees. There are conflicting views in the discussion as to whether emphasis should be placed on keeping the additional migratory flows within Afghanistan or on encouraging Pakistan and Iran to open their borders, as the UNHCR intends to do. My personal analysis of this is that we are only able to influence the choice of these people to a very small degree. Things may happen and we will have to be very flexible in order to be able to do what we need to do as things develop. We have never had to draw up a contingency plan with so few given elements and so many unknowns. The need to keep food aid going was central to the discussion at this Afghan group meeting. Everybody agreed on the urgency, but concurred that the prospects for actually delivering such aid were quite poor. Most participants argued that food-aid distribution without the presence of expatriates could expose Afghan partners to undue risk. My earlier reference to Afghan local staff continuing to do what they did before the expatriates had to leave relates to deliveries of existing food and other stocks."@en3
lpv:translated text	"Fru formand, situationen var allerede slem, og nu er den endnu værre. Jeg er helt enig i, hvad der er blevet sagt her i eftermiddag om situationen i Afghanistan. Det er en langt sværere og mere krævende opgave at styre de konvojer med nye forsyninger, der kommer ind i landet, i betragtning af landets situation i dag. Det ser anderledes ud i den nordøstlige del, der styres af Den Nordlige Alliance, end i resten af landet. Men fra et humanitært synspunkt er det åbenbart, at vores aktiviteter skal rettes mod hele landet. Sådan må det være. Vi finansierer hjælpen til Afghanistans befolkning på tre måder. For det første - og dette siger jeg, for at der ikke skal være nogen misforståelser - har vi i de sidste 10 år ydet humanitær hjælp for over 400 millioner euro til flygtningene i Afghanistan og i nabolandene. Det drejer sig om ECHO-midler, aktiviteter til at begrænse følgerne af tørke, fødevarehjælp, ophjælpning af landbruget, af vand og sanitet, støtte til de internt fordrevne og til flygtningene i Pakistan samt en forebyggende indsats mod fordrivelse og støtte til dem, der vender tilbage. Der er altså ikke kun tale om fødevarehjælp. Det er lykkedes ECHO og de andre organisationer, som arbejder med vores penge, at opbygge en portefølje af meningsfulde aktiviteter, som de har kunnet videreføre. Jeg vil gerne tilføje, at én uheldig international sag ikke er repræsentativ for situationen i de 29 organisationer, som Kommissionen finansierer. Det er en svær situation, men det er vigtigt at bemærke, at de organisationer, som vi finansierer, ikke kan anklages for samme grad af aktivitet. De kunne arbejde sammen med de udenlandske hjælpearbejdere indtil den 11. september og opbyggede en portefølje af aktiviteter, som jeg glædede mig meget til at se. Jeg hylder også min forgænger på denne post for at have lagt grunden til dette gode samarbejde med de europæiske humanitære ngo'er. Vi har i år afsat 23 millioner euro til ECHO, som kanaliseres gennem ngo'er og forskellige FN-agenturer. Som jeg sagde, ville dette have været tilstrækkeligt til at videreføre dette aktivitetsniveau frem til slutningen af året. Så skete den forfærdelige terrorhandling. Vi reagerede omgående med yderligere 4 millioner euro. De er øremærket til foranstaltninger via Verdensfødevareprogrammet, UNHCR og Internationalt Røde Kors. Nu kræves der en større indsats. Vi vil henvende os til budgetmyndigheden for at få grønt lys for at bruge midler fra nødbudgetreserven som i tidligere år, når ECHO's normale budget ikke dækkede de behov, der opstod på grund katastrofesituationer. Vi annoncerede for en uge siden 25 millioner euro i Kommissionen. De er et led i denne operation og rettes mod den aktuelle flygtningesituation. Vi vil bede om flere penge, men dette er omfattet af de normale procedurer for at få adgang til yderligere bevillinger. Den anden post er EF-støtte til de mennesker, der har måttet forlade deres hjem. Her finansierer vi aktiviteter, som skaber et miljø, der er med til at fremme bæredygtig genhusning af de tilbagevendte, samt aktiviteter, der skal overtale folk til at blive i deres landsbyer. Denne budgetpost afsætter midler fra oktober til et budget på 19 millioner euro i Pakistan og 2 millioner euro i Iran. Midlerne kanaliseres gennem afghanske ngo'er og FN-agenturer. Den tredje post er EF-fødevarehjælp og -sikkerhed. Siden begyndelsen af året er der på denne post afsat 30.000 t fødevarehjælp til Verdensfødevareprogrammet og 7.000 t til ngo'er. Kommissionen beder nu om yderligere 7 millioner euro til Verdensfødevareprogrammet for Afghanistan. Lad mig svare på nogle af de spørgsmål, der er blevet stillet. Fru Nicholson nævnte, at vi bør gøre mere gennem UNHCR og WHO for at udvide det brede grundlag og forbedre organiseringen af denne hjælp. Hvad angår hr. van den Bergs bemærkninger, er operationen i Afghanistan ud fra et kommercielt synspunkt, om De vil, en god lejlighed til samarbejde mellem FN-organisationerne og de meget professionelle og relativt store og specialiserede ngo'er, som nu i nogle år har deltaget i operationen. Det, der nu er brug for, er konkrete handlingsplaner. Vi hører nu i medierne om en konvoj, der er på vej mod nord gennem Khyberpasset. Det er en slags prøveordning, som også kan brede sig til Kabul og endnu længere for at se, hvad der er muligt. Men der findes ingen overordnet plan. Det var en reaktion på UNHCR's forslag under drøftelserne med donorerne om bedre planlægning, så man ved, hvad der skal gøres, og ikke hæmmes af bureaukrati, som hr. Knolle kaldte det. Det er ikke her, problemet ligger. Jeg vil gå så vidt som til at sige, at det generelt ikke er problemet for vores arbejde med humanitær hjælp. De bedes venligst huske på, at ECHO's budget bruges op hvert år, og vi vil i år bede Dem om mere på grund af denne situation. Der er tale om meget lidt bureaukrati her. Ordet beskyttelse blev nævnt. Her står vi over for et forfærdeligt dilemma. Vi kan ikke tvinge de frivillige organisationer, der arbejder med vores penge, til at gøre noget, de ikke vil. På den anden side har vi som bidragyder et problem, f.eks. hvis de ønsker at gøre noget meget dristigt, som kan skabe problemer for dem, så vi gør blot, hvad vi kan med hensyn til sikkerhed, uden at stille spørgsmål. Tjetjenien er et godt eksempel. Russerne nægter stadig vores ngo'er adgang til radiostationerne, og det udgør et stort problem lokalt. Det er et spørgsmål om balance, og vores ansvar som bidragyder til en aktivitet berører i høj grad sikkerhedsspørgsmålet. Men igen er samarbejdet med FN delvis en løsning på dette problem, men det er ikke muligt på nuværende tidspunkt at levere humanitær hjælp til den Taleban-styrede del af Afghanistan under en eller anden form for militærbeskyttelse. Vi satte Afghanistan på listen over såkaldte glemte kriseområder, da vi fastsatte ECHO's program og prioriteringsområder for 2001. Vi havde et udgiftsniveau på ca. 23 millioner euro, som ville have dækket perioden indtil nytår for den allersidste aktivitet, vi finansierede i landet. Faktisk var der 29 europæiske ngo'er, der ydede humanitær hjælp i Afghanistan. De var der alle den 11. september. Den 11. september var jeg på vej til en mission i Afghanistan og til Pakistan. Jeg skulle have holdt møde med dr. Massoud og Taleban-styret og være rejst rundt i landet for at se det ngo-arbejde, som vi finansierer. Jeg måtte aflyse rejsen. Den næste dag tog vi toget tilbage fra London til Bruxelles, men vores bagage var allerede om bord på flyet til Islamabad. Det er nødvendigt med en meget åben form for humanitært hjælpearbejde, hvor usikkerhed med hensyn til, hvordan man kommer rundt i landet, ikke spiller ind. Men det er ekstremt vanskeligt. Jeg er enig med fru Frahm og fru Bonino i det, de sagde om kvindernes situation. Det er den mest ekstreme form for mangel på og overtrædelse af menneskerettighederne, som vi har set. Det er en del af den konflikt, som de befinder sig midt i, og man må håbe, at fornuften får overtaget efter det, vi nu skal igennem. Hr. Belder nævnte narkotikaeksporten. Det skal helt objektivt siges, at Taleban har gjort en utrolig indsats for at nedbringe opiumproduktionen, og det er måske et af de bedste eksempler i verden på, at de har gjort det, som det internationale samfund ønskede. Det er udtryk for en helt anden dagsorden, men det er faktisk en kendsgerning, og jeg syntes derfor, jeg ville nævne det. Hvad angår hr. Morillons henvisning til den afdøde leder af Den Nordlige Alliance, Ahmed Shah Massoud, har vi ikke noget bedre svar end det, som kommissær Patten så udmærket fremførte, nemlig at der er behov for et bredt grundlag for at forme Afghanistans fremtid. Det er den holdning, vi bør indtage. Hr. Morillon spurgte mig også, om jeg var i besiddelse af den beslutsomhed og de midler, der skal til for at gøre det nødvendige. Vi er afhængige af, at de internationale hjælpeorganisationer gør, hvad der er nødvendigt, på stedet. Vi har ufortøvet skaffet de nødvendige bevillinger, og vi deltager aktivt i regionen sammen med ECHO's permanente repræsentanter på stedet. Vi deltager så vidt muligt i debatten om, hvordan tingene skal organiseres, og hvordan situationen skal forstås. Som svar på hr. Staes' spørgsmål kan jeg sige, at der vil blive taget hensyn til de centralasiatiske lande, der grænser op til Afghanistan mod nord, i den pakke, jeg nævnte, og vi drøfter ressourcer ud over de 25 millioner euro, som vi har nævnt. Med hensyn til dialogen med budgetmyndigheden offentliggør vi ikke andre tal end disse 25 millioner euro, men det vil være en del af pakken, som vi vender tilbage til meget snart. Tak for Deres tålmodighed. Der er tale om en ekstremt krævende situation. Jeg ser dette som noget, der, når vi ser tilbage på historien og vores eget eksperiment i Europa, viser, at vi organiserede os, så vi kunne gøre, hvad der var nødvendigt i Europa efter Anden Verdenskrig, og vi klarede det. Det problem, vi diskuterer her i dag, og de udfordringer, det medfører, fortæller os, at Europa nu må se at blive organiseret og finde ud af, hvordan vi opnår det, verden har brug for. Situationen er nu forværret, som jeg sagde. Vinteren nærmer sig. Vinteren er så dominerende en faktor, at selv i normale år går den militære kamp mere eller mere i stå, simpelthen fordi det er så vanskeligt at komme omkring. Så den humanitære indsats står nu over for en virkelig skræmmende udfordring. De forskellige hjælpeorganisationers og ngo'ers personale er alle trukket ud af landet. Men det er meget opmuntrende at se, at de lokale hjælpearbejdere fortsætter med at uddele fødevarer - hvis fødevarerne da ikke er overtaget af Taleban - kører sundhedsklinikkerne videre og sørger for undervisning, hvor det er muligt. Det er yderst vanskeligt at få korrekte oplysninger, men vi kan se, at de prøver at holde disse aktiviteter i gang selv i den aktuelle situation. Selvfølgelig har truslen om et angreb udefra medført store flygtningestrømme. Det har også haft den virkning, at vi ikke kan regne med, at disse mennesker får adgang til de forskellige fødevarelagre som før, fordi de er flygtet ud på landet i millionvis og ikke længere har samme adgang til mad som i byerne. Den interne situation er altså meget slem, og de mennesker, der når frem til grænsen, ser endnu svagere ud, end de gjorde tidligere. Ca. 6 millioner afghanere anses for at være fuldstændigt afhængige af fødevareleverancer udefra. Hvis det ikke er muligt at så, inden vinteren sætter ind - og det er det mest sandsynlige - står vi over for en meget alvorlig trussel om mindre end et halvt år, også hvis det lykkes at skabe stabilitet. De logistiske problemer med at skaffe, hvad der er brug for, er selv under de mest optimale forhold uhyggeligt store. Vi har støttet de forskellige FN-organisationer meget aktivt og deltaget i mødet med den afghanske støttegruppe i Berlin den 27. september. FN har iværksat et FN-donorberedskab til støtte for nødhjælpen. Der skal bruges omkring 580 millioner amerikanske dollars på beredskabet fra nu af og til marts næste år for at sikre humanitær hjælp til og beskyttelse af ca. 7,5 millioner afghanere. Der er brug for 120 millioner dollars straks. Finansieringen af denne appel ser faktisk ud til at være et mindre problem end det overordnede spørgsmål om at nå ud til de fordrevne og flygtningene. Der er i debatten modstridende holdninger til, om der skal lægges vægt på at holde de flygtende inden for Afghanistans grænser eller på at opfordre Pakistan og Iran til at åbne deres grænser, sådan som UNHCR har til hensigt. Det er min personlige vurdering, at vi kun kan påvirke disse menneskers valg i meget ringe omfang. Der kan ske ting, og vi må være meget fleksible for at kunne gøre, hvad der er brug for, efterhånden som situationen udvikler sig. Vi har aldrig før måttet udarbejde en nødplan med så få kendte og så mange ukendte faktorer. Behovet for at holde fødevarehjælpen i gang var et centralt emne på dette møde. Alle var enige om, hvor presserende det var, men de var også enige om, at udsigterne til, at man faktisk kunne levere denne hjælp, var ret dårlige. De fleste deltagere mente, at fødevaredistribution uden tilstedeværelsen af udenlandske hjælpearbejdere kunne udsætte de afghanske partnere for unødig risiko. Det, jeg sagde før om, at de lokale afghanske hjælpearbejdere fortsatte det arbejde, de udførte, før de udenlandske hjælpearbejdere måtte forlade landet, gælder uddeling af eksisterende fødevarelagre og andre lagre."@da1 ". Frau Präsidentin, die ohnehin schon schlechte Lage hat sich weiter verschlechtert. Ich stimme dem, was heute Nachmittag zur Situation der Menschen in Afghanistan gesagt wurde, vollkommen zu. Angesichts der derzeitigen Situation im Lande stellt die Weiterverteilung ankommender Hilfskonvois eine weit schwierigere und anspruchsvollere Aufgabe dar. Im von der Nordallianz kontrollierten Nordosten des Landes stellt sich die Lage etwas anders dar. Es liegt aus humanitärer Sicht jedoch auf der Hand, dass sich unsere Aktivitäten auf das ganze Land konzentrieren müssen. Alles andere wäre falsch. Wir nutzen drei Finanzierungsinstrumente zur Unterstützung der afghanischen Bevölkerung. Erstens haben wir, um das einmal richtig zu stellen, in den zurückliegenden zehn Jahren für Vertriebene in Afghanistan und Flüchtlinge in Nachbarländern humanitäre Hilfe in Höhe von über 400 Millionen Euro zur Verfügung gestellt. Dazu zählten ECHO-Mittel, Maßnahmen zur Linderung der Dürrekatastrophe und andere Hilfsmaßnahmen wie Nahrungsmittelhilfe, Maßnahmen zur Sanierung der Landwirtschaft, zur Verbesserung der Wasserversorgung und der hygienischen Bedingungen, Hilfe für Vertriebene und Flüchtlinge in Pakistan sowie Maßnahmen zur Vorbeugung der Vertreibung und zur Unterstützung von Rückkehrern. Diese Maßnahmen umfassen also weit mehr als lediglich Nahrungsmittelhilfe. ECHO und die mit unseren Geldern arbeitenden Organisationen haben ein Paket von sinnvollen Maßnahmen aufgebaut, das sie seither umsetzen. Ich möchte hinzufügen, dass ein bedauerlicher internationaler Fall nicht repräsentativ ist für die 29 von der Kommission finanzierten Organisationen. Die Lage ist schwierig, es muss jedoch klargestellt werden, dass man den von uns finanzierten Organisationen diesen Vorwurf nicht machen kann. Sie konnten bis zum 11. September mit ausländischem Hilfspersonal zusammenarbeiten und ein Paket von Maßnahmen aufbauen, das ich mir sehr gern ansehen wollte. Ich möchte an dieser Stelle meinem Vorgänger in dieser Funktion, der die Grundlagen für die gute Zusammenarbeit mit den europäischen humanitären NRO geschaffen hat, meine Anerkennung aussprechen. Wir haben in diesem Jahr 23 Millionen Euro für ECHO zur Unterstützung verschiedener NRO und UNO-Hilfsorganisationen bereitgestellt. Wie ich bereits sagte, hätte dies die Fortsetzung unserer Maßnahmen bis Jahresende gewährleistet. Dann kam es zu diesem furchtbaren Terroranschlag. Wir haben sofort reagiert und nochmals 4 Millionen Euro bereitgestellt. Diese Mittel fließen dem Welternährungsprogramm, dem UNHCR und dem Internationalen Roten Kreuz zu. Das ist jedoch nicht genug. Wir werden uns wie schon vor Jahren, als der normale Haushalt von ECHO nicht ausreichte, um den Bedarf in einer Krisensituation zu decken, mit der Bitte um Freigabe von Mitteln aus der Haushaltsreserve für Krisenfälle an die Haushaltsbehörde wenden. Wir haben vor einer Woche in der Kommission die Bereitstellung von 25 Millionen Euro angekündigt. Dieser Betrag wird Bestandteil der Operation sein und unmittelbar den Flüchtlingen zugute kommen. Wir werden weitere Mittel beantragen. Doch für diese Mittel halten wir uns an das übliche Verfahren für die Beantragung zusätzlicher Gelder. An zweiter Stelle ist die Hilfe der Kommission für entwurzelte Bevölkerungsgruppen zu nennen. In diesem Zusammenhang finanzieren wir Maßnahmen, die dazu beitragen sollen, dass sich Rückkehrer wieder in Afghanistan ansiedeln und dass die Menschen in ihren Dörfern verbleiben. Diese Haushaltslinie sieht ab Oktober Mittelbindungen in Höhe von 19 Millionen Euro für Afghanistan, von 3 Millionen Euro für Pakistan und von 2 Millionen Euro für den Iran vor. Diese Mittel werden über afghanische NRO und UNO-Hilfsorganisationen geleitet. Die dritte Säule bilden Maßnahmen zur Sicherung der Versorgung und die Nahrungsmittelhilfe der Kommission. Seit Beginn dieses Jahres wurden dazu 30 000 t Nahrungsmittel für das Welternährungsprogramm sowie 7 000 t für NRO bereitgestellt. Die Kommission beantragt derzeit weitere 7 Millionen Euro für das Afghanistan-Programm des Welternährungsprogramms. Ich möchte auf einige der gestellten Fragen eingehen. Nach Ansicht von Frau Nicholson sollten wir uns mehr über das UNHCR und die WHO engagieren, um die Basis zu verbreitern und die Organisation dieser Hilfsmaßnahmen zu verbessern. Dazu möchte ich auch im Hinblick auf Herrn Van den Bergs Ausführungen feststellen, dass die Operation in Afghanistan aus kommerzieller Sicht, wenn Sie so wollen, ein sehr gutes Beispiel für die Zusammenarbeit zwischen UNO-Hilfsorganisationen und den sehr professionellen und relativ großen und spezialisierten NRO darstellt, die seit einigen Jahren Teil dieser Operation sind. Was wir jetzt brauchen, das sind operationelle Einsatzpläne für konkrete Maßnahmen. Die Medien berichten derzeit über einen Konvoi, der über den Khyber-Pass in Richtung Norden unterwegs ist. Dabei handelt es sich sozusagen um ein „Pilotprojekt“, um einen Versuch. Ähnliche Konvois wären auch in Richtung Kabul und anderer Orte denkbar. Es gibt jedoch keinen Gesamtplan. Diese Maßnahme geht auf Vorschläge seitens des UNHCR im Rahmen von Diskussionen mit Gebern über eine Verbesserung der Planung zurück. Ziel ist es, Zuständigkeiten zu klären und ein, wie Herr Knolle sagte, unbürokratisches Handeln zu ermöglichen. Bürokratie ist nicht das Problem. Ich würde sogar so weit gehen und feststellen, dass sie bei unserer Arbeit im Bereich der humanitären Hilfe generell nicht das Problem ist. Bitte denken Sie daran, dass die Mittel aus dem ECHO-Haushalt in jedem Jahr aufgebraucht werden, und in diesem Jahr werden wir Sie aufgrund dieser besonderen Situation um eine Aufstockung der Mittel bitten. Die Bürokratie ist dabei minimal. Schutz wurde ebenfalls erwähnt. Hier befinden wir uns in einem furchtbaren Dilemma. Wir können diese Freiwilligenorganisationen, die mit unserem Geld arbeiten, nicht zu etwas zwingen, was sie nicht tun wollen. Andererseits haben wir als Geldgeber ein Problem. Wenn diese Organisationen beispielsweise etwas sehr Riskantes vorhaben, durch das sie in Schwierigkeiten geraten könnten, dann tun wir selbstverständlich alles zur Gewährleistung ihrer Sicherheit. Tschetschenien ist ein solcher Fall. Die Russen hindern unsere NRO nach wie vor am Zugang zu Radios, und das stellt für die Sicherheit der Mitarbeiter vor Ort ein echtes Problem dar. Das ist ein Balanceakt, und unsere Verantwortung als Geldgeber entsprechender Aktivitäten reicht weit in den Bereich der Sicherheit hinein. Die Zusammenarbeit mit der UNO ist auch hier nur Teil der Lösung. Doch der bewaffnete Schutz von Konvois und Einrichtungen in den von den Taliban kontrollierten Teilen Afghanistans stellt keine Option dar. Als wir das ECHO-Programm und die Schwerpunkte für 2001 festlegten, haben wir Afghanistan auf die Liste der so genannten vergessenen Krisen gesetzt. Wir hatten Ausgaben in Höhe von etwa 23 Millionen Euro vorgesehen, mit denen wir unsere dortigen Aktivitäten bis Jahresende finanzieren wollten. Bis vor kurzem leisteten 29 europäische NRO humanitäre Hilfe in Afghanistan. Auch am 11. September. Ich selbst war am 11. September unterwegs nach Afghanistan und Pakistan. Es waren Zusammenkünfte mit Dr. Massud und der Führung der Taliban geplant, und ich wollte mir vor Ort einen Eindruck von der Arbeit der von uns unterstützten NRO verschaffen. Ich musste die Reise absagen. Wir fuhren am folgenden Morgen mit dem Zug von London zurück nach Brüssel, doch unser Gepäck befand sich bereits im Flugzeug nach Islamabad. Die humanitäre Hilfe muss in einer sehr offenen Atmosphäre stattfinden, bei der Misstrauen in Bezug darauf, wie man sich im Gastland bewegt, keinen Platz hat. Das ist äußerst wichtig. Ich stimme den Ausführungen von Frau Frahm und Frau Bonino zur Lage der Frauen zu. Das ist wohl die extremste Form der Vorenthaltung und Verletzung von Menschenrechten, mit der wir es hier zu tun haben. Das ist Teil des derzeitigen Konfliktes, und nach allem, was uns jetzt noch bevorsteht, hofft man, dass die Vernunft die Oberhand gewinnen möge. Herr Belder erwähnte den Drogenexport. Es muss objektiv anerkannt werden, dass die Taliban immense Anstrengungen zur Einschränkung der Opiumproduktion unternommen haben. Das ist weltweit möglicherweise eines der besten Beispiele dafür, dass den Wünschen der internationalen Gemeinschaft so wirksam entsprochen wurde. Hier geht es zwar um etwas ganz anderes, aber da dieses Ergebnis nun einmal zu verzeichnen ist, wollte ich wenigstens darauf hinweisen. Was Herrn Morillons Bemerkungen zu Ahmed Schah Massud, dem verstorbenen Führer der Nordallianz, betreffen, so schließen wir uns den sehr gut vorgetragenen Ausführungen von Herrn Patten an, der feststellte, dass die zukünftige Gestaltung Afghanistans unserer Ansicht nach auf einer sehr breiten Basis erfolgen sollte. Diesen Standpunkt gilt es zu vertreten. Herr Morillon wollte zudem wissen, ob ich über genügend Entschlossenheit und Mittel verfüge, um zu tun, was getan werden muss. Bei den Maßnahmen vor Ort sind wir auf die Unterstützung durch die internationalen Hilfsorganisationen angewiesen. Wir haben bei der Mobilisierung von Geldern nicht gezögert und arbeiten in der Region aktiv mit den im Lande ansässigen ECHO-Mitarbeitern zusammen. Wir beteiligen uns an der Debatte über die Organisation der Hilfsmaßnahmen und bemühen uns um einen größtmöglichen Einblick in die Situation. In Erwiderung auf die Bemerkung von Herrn Staes möchte ich feststellen, dass die zentralasiatischen Staaten, die im Norden an Afghanistan grenzen, Teil des von mir erwähnten Paketes sein werden. Derzeit laufen Diskussionen über die Bereitstellung zusätzlicher, über die öffentlich erwähnten 25 Millionen Euro hinausgehender Mittel. Was den Dialog mit der Haushaltsbehörde angeht, so werden wir, von den 25 Millionen Euro abgesehen, vorerst keine Zahlen veröffentlichen, doch dieser Aspekt wird in diesem Paket, auf das wir in Bälde zurückkommen werden, Berücksichtigung finden. Vielen Dank für Ihre Geduld. Das ist eine äußerst schwierige Situation. Ein Blick zurück auf die Geschichte unseres eigenen Experimentes in Europa zeigt uns meiner Ansicht nach deutlich, dass es uns gelungen ist, gemeinsam zu tun, was in Europa nach dem zweiten Weltkrieg zu tun war. Das Problem, um das es hier heute geht, und die damit verbundenen Aufgaben machen deutlich, dass Europa gemeinsam systematisch nach Wegen zur Lösung der Probleme der Welt suchen muss. Jetzt ist die Lage, wie ich bereits sagte, noch schlechter. Der Winter steht vor der Tür. Der Winter ist in Afghanistan ein derart dominierender Faktor, dass selbst in normalen Zeiten die Kämpfe mehr oder weniger zum Erliegen kommen, weil Transporte unmöglich sind. Der Winter stellt für die humanitäre Hilfe eine wirklich beängstigende Herausforderung dar. Die internationalen Mitarbeiter der verschiedenen Hilfsorganisationen und NRO wurden alle aus Afghanistan abgezogen. Es ist jedoch sehr ermutigend, dass die örtlichen Mitarbeiter weiterhin Lebensmittel verteilen, sofern diese nicht von den Taliban beschlagnahmt wurden, und dass sie, soweit es ihnen möglich ist, die Arbeit der Gesundheitszentren und Bildungsmaßnahmen fortsetzen. Es ist extrem schwierig, zuverlässige Informationen zu erhalten, aber wir stellen fest, dass sie versuchen, diese Aktivitäten auch in der derzeitigen Situation fortzusetzen. Natürlich hat die Gefahr eines Angriffs von außen große Teile der Bevölkerung zur Flucht veranlasst. Das hat u. a. dazu geführt, dass die verschiedenen Lebensmittellager nicht mehr genutzt werden können, weil Millionen von Menschen aus den Städten fliehen und damit keinen Zugang zu Nahrungsmitteln mehr haben. Die Lage im Land ist also äußerst bedenklich, und die Menschen, die es bis an die Grenze schaffen, sehen noch schwächer aus als vor einigen Wochen. Es wird davon ausgegangen, dass etwa sechs Millionen Afghanen vollkommen auf die Versorgung mit Nahrungsmitteln aus dem Ausland angewiesen sind. Wenn die Aussaat der nächsten Ernte vor Wintereinbruch nicht möglich ist - und das ist höchstwahrscheinlich -, dann wird sich die Lage innerhalb des nächsten halben Jahres gefährlich zuspitzen, und zwar selbst dann, wenn die Stabilität wiederhergestellt werden kann. Selbst im günstigsten Falle stellt die Logistik der erforderlichen Hilfsmaßnahmen eine immense Herausforderung dar. Wir haben die verschiedenen UNO-Organisationen sehr aktiv unterstützt und an der Sondersitzung der „Afghan Support Group“, die am 27. September in Berlin stattfand, teilgenommen. Die UNO hat einen Spendenaufruf zur Bereitstellung von Soforthilfe erlassen. Bis nächsten März werden zur Bereitstellung humanitärer Hilfe und zur Rettung von schätzungsweise 7,5 Millionen Afghanen ca. 580 Millionen US-Dollar benötigt, 120 Millionen US-Dollar davon sofort. Dabei ist die Beschaffung der Spendenmittel wahrscheinlich weniger schwierig als die ganze Frage des Zugangs zu den Flüchtlingen und Vertriebenen. Es bestehen unterschiedliche Ansichten darüber, ob es besser wäre, wenn die zusätzlichen Flüchtlingsströme in Afghanistan verbleiben, oder, wie vom UNHCR vorgeschlagen, Pakistan und der Iran aufgefordert werden sollten, ihre Grenzen zu öffnen. Ich persönlich meine, dass wir die Entscheidung dieser Menschen nur sehr geringfügig beeinflussen können. Wir könnten aufgrund plötzlicher Ereignisse gezwungen sein, sehr flexibel zu reagieren. Noch nie mussten wie einen Ausweichplan mit so wenig bekannten Parametern und so vielen Unbekannten aufstellen. Im Mittelpunkt dieser Sondersitzung der „Afghan Support Group“ stand die Notwendigkeit der Fortsetzung der Nahrungsmittelhilfe. Über die Dringlichkeit bestand Einigkeit, man war sich allerdings auch darin einig, dass die praktische Umsetzung sehr schwierig sein würde. Die meisten Teilnehmer vertraten die Ansicht, dass die Verteilung der Nahrungsmittelhilfe ohne ausländische Hilfskräfte vor Ort die afghanischen Partner einem zu hohen Risiko aussetzt. Was ich vorhin über die Fortsetzung der Hilfsmaßnahmen durch afghanische Mitarbeiter nach Ausreise der ausländischen Hilfskräfte sagte, bezog sich auf die Verteilung bereits im Land befindlicher Bestände an Nahrungsmitteln und anderen Hilfsgütern."@de7 "Κυρία Πρόεδρε, η κατάσταση ήταν ήδη άσχημη και τώρα χειροτέρεψε ακόμα περισσότερο. Όσα ειπώθηκαν σήμερα σχετικά με την κατάσταση των ανθρώπων στο Αφγανιστάν με βρίσκουν απόλυτα σύμφωνο. Είναι πολύ πιο δύσκολο και απαιτητικό να οργανώσει κανείς την είσοδο στη χώρα αποστολών νέων προμηθειών με δεδομένη την υπάρχουσα κατάσταση. Τα πράγματα είναι διαφορετικά στην βορειοανατολική πλευρά, η οποία ελέγχεται από τη Βόρεια Συμμαχία σε σχέση με την υπόλοιπη χώρα. Αλλά από την πλευρά της ανθρωπιστικής βοήθειας είναι προφανές ότι οι δραστηριότητές μας πρέπει να στοχεύουν σε ολόκληρη τη χώρα. Έτσι πρέπει να γίνει. Χρησιμοποιούμε τρία χρηματοδοτικά εργαλεία προκειμένου να χρηματοδοτήσουμε τη βοήθεια προς τον αφγανικό πληθυσμό. Πρώτον - και αυτό για να βάλουμε τα πράγματα στη θέση τους - τα τελευταία δέκα χρόνια προσφέραμε ανθρωπιστική βοήθεια ύψους άνω των 400 εκατομμυρίων ευρώ σε άτομα που έχουν εκπατριστεί στο εσωτερικό του Αφγανιστάν και σε πρόσφυγες που έχουν καταφύγει στις γειτονικές χώρες: κεφάλαια από το ταμείο του ECHO, ανακούφιση από την ανομβρία και δραστηριότητες όπως επισιτιστική βοήθεια, αποκατάσταση των καλλιεργειών, αποκατάσταση της υδροδότησης και της αποχέτευσης, βοήθεια σε άτομα που έχουν εκτοπιστεί στο εσωτερικό της χώρας και σε πρόσφυγες που έχουν καταφύγει στο Πακιστάν, καθώς και πρόληψη του εκτοπισμού και υποστήριξη των επαναπατριζόμενων. Όλα αυτά είναι λοιπόν κάτι περισσότερο από απλή επισιτιστική βοήθεια. Το ECHO και οι οργανώσεις που δουλεύουν με δικά μας χρήματα έχουν στο ενεργητικό τους ένα σύνολο από ουσιαστικές δραστηριότητες τις οποίες συνεχίζουν. Να προσθέσω εδώ ότι μια ατυχής διεθνής περίπτωση δεν είναι αντιπροσωπευτική της κατάστασης των 29 οργανισμών που χρηματοδοτεί η Επιτροπή. Η κατάσταση είναι δύσκολη, αλλά είναι σημαντικό να σημειώσουμε ότι οι οργανισμοί τους οποίους χρηματοδοτούμε δεν μπορούν να κατηγορηθούν για το ίδιο είδος δραστηριότητας. Μπορούσαν να λειτουργούν με αλλοδαπό προσωπικό μέχρι την 11η Σεπτεμβρίου και έχουν στο ενεργητικό τους ένα σύνολο δραστηριοτήτων, το οποίο ανυπομονούσα πολύ να δω. Χαιρετίζω επίσης τον προκάτοχό μου σε αυτή τη θέση, ο οποίος έθεσε τα θεμέλια γι’ αυτή την καλή συνεργασία με τους ευρωπαϊκούς ανθρωπιστικούς ΜΚΟ. Φέτος, δεσμεύσαμε 23 εκατομμύρια ευρώ στο ECHO, τα οποία διοχετεύτηκαν μέσω διαφόρων ΜΚΟ και υπηρεσιών των Ηνωμένων Εθνών. Όπως προείπα, αυτό θα κάλυπτε τη συνέχιση των δραστηριοτήτων μέχρι το τέλος του χρόνου. Ακολούθησε αυτή η τρομερή τρομοκρατική ενέργεια. Αντιδράσαμε άμεσα με επιπλέον 4 εκατομμύρια ευρώ. Τη διαχείρισή τους θα αναλάβει το Παγκόσμιο Επισιτιστικό Πρόγραμμα, η Ύπατη Αρμοστεία του Ηνωμένων Εθνών για τους Πρόσφυγες και ο Διεθνής Ερυθρός Σταυρός. Τώρα η ανταπόκρισή μας πρέπει να πάει πιο πέρα από αυτά. Θα πλησιάσουμε την αρμόδια για τον προϋπολογισμό αρχή, προκειμένου να πάρουμε το πράσινο φως για την πρόσβαση και χρήση κεφαλαίων από το αποθεματικό εκτάκτου ανάγκης του προϋπολογισμού, όπως σε παλαιότερα χρόνια όταν ο κανονικός προϋπολογισμός της Ευρωπαϊκής Υπηρεσίας Ανθρωπιστικής Βοήθειας δεν κάλυπτε τις ανάγκες που ανέκυπταν λόγω κάποιων τρομερών γεγονότων. Ανακοινώσαμε 25 εκατομμύρια ευρώ την περασμένη βδομάδα στην Επιτροπή. Το ποσό αυτό θα αποτελέσει μέρος αυτής της επιχείρησης και στόχο θα έχει τις άμεσες ανάγκες των προσφύγων. Θα ζητήσουμε περισσότερα χρήματα. Αλλά αυτό καλύπτεται από την κανονική διαδικασία πρόσβασης σε επιπλέον χρήματα. Η δεύτερη υποστηρικτική γραμμή είναι η βοήθεια της ΕΚ προς τους ξεριζωμένους ανθρώπους. Εδώ χρηματοδοτούμε δραστηριότητες που οδηγούν στη δημιουργία κατάλληλου περιβάλλοντος για την υποστήριξη της βιώσιμης επανεγκατάστασης των επαναπατριζομένων και δραστηριότητες που στοχεύουν στο να πείσουν τους ανθρώπους να παραμείνουν στα χωριά τους. Αυτή η γραμμή προϋπολογισμού θα δεσμεύσει από τον Οκτώβριο κεφάλαια για έναν προϋπολογισμό ύψους 19 εκατομμυρίων ευρώ στο Αφγανιστάν, 3 εκατομμυρίων ευρώ στο Πακιστάν και 2 εκατομμυρίων ευρώ στο Ιράν. Τα κεφάλαια διοχετεύονται μέσω των μη κυβερνητικών οργανισμών του Αφγανιστάν και αντιπροσωπειών των Ηνωμένων Εθνών. Η τρίτη γραμμή είναι η επισιτιστική βοήθεια εκ μέρους της ΕΚ και η επισιτιστική ασφάλεια. Από την αρχή αυτού του χρόνου, η γραμμή αυτή δέσμευσε 30 000 τόνους επισιτιστικής βοήθειας για το Παγκόσμιο Επισιτιστικό Πρόγραμμα και 7 000 τόνους για τους ΜΚΟ. Η Επιτροπή ζητά τώρα άλλα 7 εκατομμύρια ευρώ για το ΠΕΠ στο Αφγανιστάν. Θα ήθελα να απαντήσω σε μερικά από τα ερωτήματα που τέθηκαν. Η κ. Nicholson ανέφερε ότι θα έπρεπε να κάνουμε περισσότερα μέσω της Ύπατης Αρμοστείας του ΟΗΕ για τους πρόσφυγες και της ΠΟΥ προκειμένου να διευρύνουμε την ευρεία βάση και να βελτιώσουμε την οργάνωση αυτής της βοήθειας. Σχετικά επίσης με τις παρατηρήσεις του κ. Van der Berg, από την πλευρά της εμπορικής διαχείρισης, αν μπορούμε να το πούμε έτσι, η επιχείρηση στο Αφγανιστάν είναι μια καλή περίπτωση συνεργασίας μεταξύ των οργανισμών των Ηνωμένων Εθνών και των επαγγελματικών και σχετικά μεγάλων και εξειδικευμένων μη κυβερνητικών οργανισμών, οι οποίοι, εδώ και μερικά χρόνια, αποτελούν μέρος της επιχείρησης. Αυτό που χρειαζόμαστε τώρα είναι σχέδια δράσης για συγκεκριμένες ενέργειες. Ακούμε στα μέσα μαζικής ενημέρωσης τώρα για τη διέλευση μιας αποστολής από το πέρασμα Khyber με κατεύθυνση προς βορρά. Αυτό είναι ένα “πρότυπο σχέδιο”, ας το πούμε έτσι, το οποίο μπορεί να φτάσει μέχρι την Καμπούλ κι ακόμη παραπέρα, προκειμένου να δούμε τι είναι δυνατό να γίνει. Αλλά δεν υπάρχει οργανωμένο συνολικό σχέδιο. Αυτή ήταν μια απάντηση στις προτάσεις της Ύπατης Αρμοστείας των Ηνωμένων Εθνών για τους Πρόσφυγες στη συζήτηση με τους δωρητές για τον καλύτερο σχεδιασμό έτσι ώστε να γνωρίζουμε τι πρέπει να κάνουμε και να μην βουλιάξουμε στη γραφειοκρατία, όπως είπε ο κ. Knolle. Δεν είναι αυτό το πρόβλημα. Θα έφτανα να πω ότι γενικά δεν είναι αυτό το πρόβλημα με τη δουλειά μας στον χώρο της ανθρωπιστικής βοήθειας. Παρακαλώ μην ξεχνάτε ότι κάθε χρόνο χρησιμοποιείται το σύνολο του προϋπολογισμού του ECHO και φέτος ερχόμαστε σε σας για να ζητήσουμε περισσότερα χρήματα λόγω της κατάστασης. Η γραφειοκρατία στον τομέα αυτόν είναι ελάχιστη. Αναφέρθηκε το θέμα της προστασίας. Εδώ ερχόμαστε σε ένα τρομερό δίλημμα. Δεν μπορούμε να πιέσουμε τις εθελοντικές οργανώσεις που δουλεύουν με τα δικά μας χρήματα να κάνουν κάτι που δεν θέλουν. Από την άλλη, αντιμετωπίζουμε ένα πρόβλημα ως χρηματοδότες, αν για παράδειγμα θέλουν να κάνουν κάτι πολύ τολμηρό που μπορεί να τους δημιουργήσει προβλήματα κι εμείς κάνουμε ό,τι μπορούμε στο θέμα της ασφάλειας, χωρίς περαιτέρω ερωτήσεις. Η Τσετσενία είναι ένα τέτοιο παράδειγμα· οι Ρώσοι εξακολουθούν να αρνούνται την πρόσβαση των μη κυβερνητικών οργανισμών μας σε ασύρματο, και αυτό είναι ένα απτό πρόβλημα για την ασφάλεια των ανθρώπων εκεί. Πρόκειται για μια πράξη εξισορρόπησης και η ευθύνη που έχουμε ως χρηματοδότες της δραστηριότητας αγγίζει βαθιά το θέμα της ασφάλειας. Και πάλι, η συνεργασία με τα Ηνωμένα Έθνη είναι εν μέρει μια απάντηση σε αυτό, αλλά η παροχή ανθρωπιστικής βοήθειας στο μέρος του Αφγανιστάν που ελέγχεται από τους Ταλιμπάν υπό κάποιου είδους ένοπλης προστασίας δεν αποτελεί επιλογή. Όταν οργανώσαμε το πρόγραμμα και τις προτεραιότητες του ΕCHO για το 2001, βάλαμε το Αφγανιστάν στον κατάλογο των λεγόμενων “ξεχασμένων κρίσεων”. Είχαμε ένα όριο δαπανών της τάξεως των 23 εκατομμυρίων ευρώ, που θα ήταν αρκετά για τη συνέχιση των δραστηριοτήτων που χρηματοδοτούμε στην περιοχή μέχρι το τέλος του χρόνου. Πράγματι, 29 ευρωπαϊκοί ΜΚΟ παρείχαν ανθρωπιστική βοήθεια στο εσωτερικό του Αφγανιστάν. Βρίσκονταν όλοι εκεί την 11η Σεπτεμβρίου. Την 11η Σεπτεμβρίου εγώ ετοιμαζόμουν για μια αποστολή στο Αφγανιστάν και το Πακιστάν. Θα συναντούσα τον Δρ Μασούντ, την ηγεσία των Ταλιμπάν και θα ταξίδευα στο εσωτερικό της χώρας προκειμένου να επιβλέψω το έργο των ΜΚΟ τους οποίους χρηματοδοτούσαμε. Αναγκάστηκα να ακυρώσω το ταξίδι. Το επόμενο πρωί, πήραμε το τραίνο της επιστροφής από το Λονδίνο για τις Βρυξέλλες, αλλά οι αποσκευές μας βρισκόταν ήδη στο αεροπλάνο με προορισμό το Ισλαμαμπάντ. Πρέπει να υπάρξει ένας πολύ ανοιχτός τρόπος ανθρωπιστικής λειτουργίας, όπου η καχυποψία σχετικά με το πώς κινείται κάποιος μέσα στη χώρα να μην είναι καθοριστικός παράγοντας. Αλλά κάτι τέτοιο είναι εξαιρετικά δύσκολο. Συμφωνώ με όσα είπαν η κ. Frahm και η κ. Bonino για τη θέση της γυναίκας. Πρόκειται για την πιο ακραία εκδοχή άρνησης και καταπάτησης των ανθρωπίνων δικαιωμάτων που έχουμε δει. Αποτελεί αντικείμενο της διαμάχης η οποία συμβαίνει τώρα και ελπίζουμε ότι μετά από όλα όσα πρόκειται να περάσουμε, θα επικρατήσει η λογική. Ο κ. Belder αναφέρθηκε στο θέμα της εξαγωγής ναρκωτικών. Για να είμαστε αντικειμενικοί, θα πρέπει να σημειώσουμε ότι οι Ταλιμπάν έκαναν τεράστιες προσπάθειες για τον περιορισμό της παραγωγής οπίου κι αυτή ίσως είναι μια από τις καλύτερες περιπτώσεις παγκοσμίως όπου είδαμε να γίνεται αυτό που η διεθνής κοινότητα θα ήθελε να δει. Αφορά μια εντελώς διαφορετική ατζέντα, αλλά είναι γεγονός, και έτσι θεώρησα σωστό να το αναφέρω. Σχετικά με την αναφορά του κ. Morillon στον αποθανόντα αρχηγό της Βόρειας Συμμαχίας Αχμέντ Σάχ Μασούντ, δεν έχουμε καλύτερη απάντηση από αυτή που τόσο καλά παρουσίασε ο Επίτροπος Pattten σχετικά με την ανάγκη μιας πολυεδρικής βάσης για το σχεδιασμό του μέλλοντος του Αφγανιστάν. Αυτή είναι η γραμμή που πρέπει να ακολουθήσουμε. Ο κ. Morillon με ρώτησε επίσης αν είχα την αποφασιστικότητα και τα μέσα να κάνω αυτά που πρέπει να γίνουν. Βασιζόμαστε στους διεθνείς οργανισμούς βοήθειας προκειμένου να κάνουν ό,τι είναι απαραίτητο. Δεν διστάσαμε να επιστρατεύσουμε κεφάλαια και συμμετέχουμε ενεργά στην περιοχή μαζί με τους ανθρώπους που εκπροσωπούν το ECHO, το οποίο βρίσκεται μόνιμα εκεί. Συμμετέχουμε στη συζήτηση σχετικά με τους τρόπους οργάνωσης των πραγμάτων και της καλύτερης δυνατής κατανόησης της κατάστασης. Απαντώντας στον κ. Staes, θα έλεγα ότι η μέριμνα για τις χώρες της Κεντρικής Ασίας στα βόρεια σύνορα του Αφγανιστάν θα είναι μέρος του πακέτου στο οποίο αναφέρθηκα και αναζητάμε επιπλέον πηγές εκτός από τα 25 εκατομμύρια ευρώ που ήδη αναφέραμε δημοσίως. Σε ό,τι αφορά τον διάλογο με την αρμόδια για τον προϋπολογισμό αρχή, δεν αποκαλύπτουμε ποσά άλλα εκτός από τα 25 εκατομμύρια ευρώ, αλλά αυτό αποτελεί στοιχείο αυτού του πακέτου, στο οποίο θα επανέλθουμε πολύ σύντομα. Σας ευχαριστώ για την υπομονή σας. Πρόκειται για μια ιδιαίτερα απαιτητική κατάσταση. Θεωρώ ότι μας δείχνει ότι αν ανατρέξουμε στην ιστορία των δικών μας εμπειριών στην Ευρώπη, θα δούμε ότι οργανωθήκαμε προκειμένου να κάνουμε ό,τι ήταν απαραίτητο να γίνει στην Ευρώπη μετά το Δεύτερο Παγκόσμιο Πόλεμο και τα καταφέραμε. Το πρόβλημα που συζητάμε εδώ σήμερα και οι προκλήσεις που περιέχει μας λένε ότι η Ευρώπη τώρα χρειάζεται να οργανωθεί και να βρει έναν τρόπο να πετύχει αυτά που ο κόσμος χρειάζεται να πετύχει. Τώρα, όπως είπα ήδη, η κατάσταση είναι χειρότερη. Πλησιάζει ο χειμώνας. Κι ο χειμώνας εκεί είναι τόσο βαρύς, ώστε ακόμη και υπό κανονικές συνθήκες οι στρατιωτικές επιχειρήσεις λίγο έως πολύ σταματούν, δεδομένου ότι η μετακίνηση γίνεται εξαιρετικά δυσχερής. Κατά συνέπεια, η ανθρωπιστική βοήθεια καλείται τώρα να αντεπεξέλθει σε μια πραγματικά τρομακτική πρόκληση. Το διεθνές προσωπικό των διαφόρων διεθνών οργανισμών βοηθείας και ΜΚΟ έχουν ήδη αποχωρήσει από τη χώρα. Ωστόσο, ενθαρρυντικό είναι το γεγονός ότι το εντόπιο προσωπικό συνεχίζει τη διανομή τροφίμων – αν δεν έχουν κατασχεθεί από τους Ταλιμπάν - λειτουργούν ιατρικές μονάδες και προσφέρουν εκπαίδευση όπου αυτό είναι δυνατό. Η αντικειμενική πληροφόρηση είναι εξαιρετικά δύσκολη, αλλά είναι φανερό ότι προσπαθούν να συνεχίσουν τις δραστηριότητες αυτές ακόμη και κάτω από αυτές τις συνθήκες. Ασφαλώς η απειλή μιας εξωτερικής επίθεσης είχε σαν αποτέλεσμα τη μετακίνηση μεγάλου μέρους του πληθυσμού. Αυτό συνεπάγεται ότι δεν μπορούμε να είμαστε σίγουροι πως οι άνθρωποι θα έχουν την ίδια με προηγουμένως εύκολη πρόσβαση στα διάφορα κέντρα αποθήκευσης τροφίμων, καθώς έχουν σκορπίσει κατά εκατομμύρια στην ύπαιθρο, χάνοντας έτσι την ευκολία πρόσβασης που είχαν στις πόλεις. Έτσι η εσωτερική κατάσταση είναι εξαιρετικά άσχημη και οι άνθρωποι που καταφέρνουν να φτάσουν στα σύνορα είναι ακόμη πιο αδύναμοι από πριν. Υπολογίζεται πως περίπου έξι εκατομμύρια Αφγανοί είναι απόλυτα εξαρτημένοι από τα τρόφιμα που έρχονται από το εξωτερικό. Αν δεν μπορέσει να γίνει η σπορά μέχρι το χειμώνα –που είναι και το πιθανότερο - θα βρεθούμε μπροστά σε μια πολύ πιο σοβαρή απειλή εντός του επόμενου εξαμήνου, ακόμη και αν αποκατασταθεί η σταθερότητα στην περιοχή. Ο όγκος υλικοτεχνικής βοήθειας που θα χρειαστεί, ακόμη και στην καλύτερη των περιπτώσεων, μας φέρνουν μπροστά σε μια απίστευτη πρόκληση. Υποστηρίξαμε τις διάφορες οργανώσεις των Ηνωμένων Εθνών πολύ ενεργά και συμμετείχαμε στη συνάντηση της ομάδας υποστήριξης του Αφγανιστάν στο Βερολίνο στις 27 Σεπτεμβρίου. Τα Ηνωμένα Έθνη σήμαναν συναγερμό των χρηματοδοτών με σκοπό την παροχή έκτακτης βοήθειας. Ο συναγερμός καλεί να παρασχεθούν περίπου 580 εκατομμύρια δολάρια ΗΠΑ μέχρι το Μάρτιο του επόμενου χρόνου για να εξασφαλιστεί η διανομή ανθρωπιστικής βοήθειας και η προστασία περίπου 7,5 εκατομμυρίων Αφγανών. 120 εκατομμύρια δολάρια ΗΠΑ απαιτούνται αμέσως. Η χρηματοδότηση αυτής της έκκλησης, πάντως, φαίνεται ευκολότερη σε σχέση με το συνολικό ζήτημα της προσέγγισης του πληθυσμού, ο οποίος έχει εκτοπιστεί στο εσωτερικό της χώρας και των προσφύγων. Οι γνώμες διίστανται σε σχέση με το εάν η έμφαση θα πρέπει να δοθεί στο να κρατηθούν τα νέα μεταναστευτικά ρεύματα στο εσωτερικό του Αφγανιστάν ή εάν θα πρέπει να ενθαρρύνουμε το Πακιστάν και το Ιράν να ανοίξουν τα σύνορά τους, όπως σκοπεύει να κάνει η Ύπατη Αρμοστεία του ΟΗΕ για τους Πρόσφυγες. Η προσωπική μου εκτίμηση είναι ότι ελάχιστα μπορούμε να επηρεάσουμε την επιλογή αυτών των ανθρώπων. Διάφορα πράγματα μπορεί να συμβούν και εμείς θα πρέπει να φανούμε πολύ ευέλικτοι, ώστε να κάνουμε ό,τι χρειαστεί ανάλογα με τις εξελίξεις. Δεν χρειάστηκε ποτέ να καταστρώσουμε κάποιο σχέδιο έκτακτης ανάγκης με τόσο λίγα δεδομένα και τόσους πολλούς αγνώστους παράγοντες. Η ανάγκη να συνεχιστεί η παροχή τροφίμων ήταν το βασικό αντικείμενο συζήτησης σε αυτή τη συνάντηση της ομάδας για το Αφγανιστάν. Όλοι συμφώνησαν στην επιτακτικότητα αυτής της ανάγκης, αλλά ταυτίστηκαν στο ότι οι προοπτικές διανομής στην πράξη αυτής της βοήθειας ήταν μάλλον φτωχές. Οι περισσότεροι συμμετέχοντες υποστήριξαν ότι η διανομή τροφίμων χωρίς την παρουσία αλλοδαπού προσωπικού θα μπορούσε να εκθέσει τους αφγανούς εταίρους σε υπερβολικό κίνδυνο. Η προηγούμενη αναφορά μου στο γεγονός ότι το ντόπιο προσωπικό εξακολουθεί να κάνει ό,τι και πριν την αποχώρηση του αλλοδαπού προσωπικού σχετίζεται με τις διανομές των υφιστάμενων τροφίμων και άλλων προμηθειών."@el8 "(EN) Señora Presidenta, la situación ya era mala y ahora es peor. Estoy totalmente de acuerdo con lo que se ha dicho esta tarde sobre la situación en que se encuentra la población de Afganistán. La gestión de los convoyes con nuevos suministros que llegan al país es una tarea mucho más difícil y ardua, habida cuenta de la actual situación interna. Las cosas son diferentes en la parte nororiental del país, controlada por la Alianza del Norte y en el resto del país. Pero desde el punto de vista humanitario, es evidente que nuestras actividades deben llegar a todo el país. Así es como debe ser. Estamos utilizando tres herramientas financieras para costear la ayuda a la población afgana. Primera – y digo esto para despejar dudas – durante los últimos diez años hemos proporcionado ayuda humanitaria por valor de más de 400 millones de euros a los desplazados internos en Afganistán y los refugiados en países vecinos: fondos de ECHO, actividades para paliar y responder a la sequía como son ayuda alimentaria, rehabilitación de la agricultura, rehabilitación de las fuentes de agua y servicios sanitarios, asistencia a los desplazados internos y los refugiados en Pakistán, así como prevención de desplazamientos y ayuda a los que regresan a sus hogares. O sea que no es sólo ayuda alimentaria. ECHO y las organizaciones que trabajan con nuestros fondos han conseguido crear una cartera de actividades valiosas y llevarlas adelante. Añado que un caso internacional lamentable no es representativo de la situación de las 29 organizaciones que financia la Comisión. Es una situación difícil, pero es importante observar que las organizaciones que financiamos no pueden ser acusadas de este tipo de actividades. Las organizaciones pudieron contar con expatriados hasta el 11 de septiembre y crear una cartera de actividades, que yo tenía gran interés de conocer sobre el terreno. Rindo homenaje también a mi antecesor en el cargo por haber sembrado la semilla de este tipo de cooperación positiva con ONG humanitarias europeas. Este año hemos asignado a ECHO 23 millones de euros que se han canalizado a través de ONG y diferentes agencias de las Naciones Unidas. Como he dicho, esta suma habría cubierto la continuación de este nivel de actividad hasta final de año. Pero tuvo lugar este terrible atentado terrorista. Hemos reaccionado inmediatamente con una asignación adicional de 4 millones de euros. Esta suma ha sido destinada a la acción del Programa Mundial de Alimentos, el ACNUR y la Cruz Roja Internacional. Ahora nuestra respuesta debe ir más allá. Pediremos a la autoridad presupuestaria que nos dé luz verde para tener acceso y utilizar fondos con cargo a la reserva presupuestaria para casos de emergencia, al igual que en años anteriores cuando el presupuesto normal de ECHO no cubrió las necesidades que surgieron a raíz de acontecimientos terribles. La Comisión anunció hace una semana 25 millones de euros. El importe formará parte de esta operación y se destinará a paliar la situación inmediata de los refugiados. Pediremos más fondos. Pero este importe está cubierto por el procedimiento normal para acceder a fondos complementarios. La segunda línea de apoyo es la ayuda comunitaria a las personas desarraigadas. En este caso financiamos actividades para la creación de entornos propicios para la repatriación sostenible de refugiados, así como actividades encaminadas a persuadir a las personas a que permanezcan en sus aldeas. Esta línea presupuestaria asignará, a partir de octubre, fondos para un presupuesto de 19 millones de euros para Afganistán, 3 millones de euros para Pakistán y 2 millones de euros para Irán, que serán canalizados a través de ONG afganas y agencias de las Naciones Unidas. La tercera línea es la ayuda alimentaria y de seguridad alimentaria comunitaria. Desde comienzos de este año, esta línea ha destinado 30.000 toneladas de ayuda alimentaria al Programa Mundial de Alimentos y 7.000 toneladas a las ONG. La Comisión ha solicitado ahora otros 7 millones de euros para el Programa Mundial de Alimentos en Afganistán. Permítanme pasar a responder a algunas de las preguntas formuladas. La Sra. Nicholson ha dicho que deberíamos trabajar más con el ACNUR y la OMS para tener una base más amplia y mejorar la organización de esta asistencia. En relación también con las observaciones del Sr. Van den Berg, desde el punto de vista de la gestión comercial, por decirlo así, la operación en Afganistán es un buen ejemplo de cooperación entre las organizaciones de las Naciones Unidas y ONG muy profesionales y relativamente grandes y especializadas, que forman parte de la operación desde hace ya algunos años. Lo que ahora necesitamos son planes operativos para la acción concreta. Hemos podido saber por los medios de comunicación que un convoy está cruzando el Paso de Khyber y avanza hacia el norte. Es un "programa piloto", por así decirlo, que podría llegar incluso hasta Kabul y más allá, para intentar saber hasta dónde se puede llegar. Pero no existe ningún plan global en marcha; éste fue una respuesta a las propuestas del ACNUR en el marco de las conversaciones con los donantes sobre cómo mejorar la planificación de manera que sepamos qué hacer y no vernos abrumados por los trámites burocráticos, como pedía el Sr. Knolle. Ése no es el problema. Me atrevería incluso a decir que, en general, eso no es problema en nuestro trabajo en el ámbito de la ayuda humanitaria. Les ruego que no olviden que cada año se utiliza la totalidad del presupuesto de ECHO y este año acudiremos al Parlamento a pedir más como consecuencia de esta situación. Los trámites burocráticos en este caso son mínimos. Se ha hecho referencia a la protección. Nos encontramos aquí ante un terrible dilema. No podemos obligar a las organizaciones de voluntarios que trabajan con nuestros fondos a que hagan algo que va más allá de lo que quieren hacer. Por otro lado, como responsables de la financiación, para nosotros es un problema si, por ejemplo, dichas organizaciones quieren hacer algo muy arriesgado que podría acarrearles problemas, por lo que sólo hacemos lo que podemos en materia de seguridad, nada de preguntas. Chechenia es un caso en cuestión; los rusos siguen negando a nuestras ONG el acceso a aparatos de radio, lo que representa un problema real para la seguridad de las personas . Hay que hacer malabarismos y, como responsables de la financiación, nuestra responsabilidad de la actividad abarca en buena medida el tema de la seguridad. Una vez más, trabajar con las Naciones Unidas es en parte la respuesta a este problema, pero trabajar para proporcionar ayuda humanitaria ahora en la parte de Afganistán controlada por los talibanes bajo algún tipo de protección armada no es una opción. Cuando elaboramos el programa ECHO y la prioridades para 2001, situamos Afganistán en la lista de las denominadas crisis olvidadas. Teníamos un nivel de gasto cercano a 23 millones de euros, que habrían cubierto la continuación, hasta final de año, de la última actividad que estábamos financiando allí. De hecho, teníamos a 29 ONG europeas que suministraban ayuda humanitaria en el interior de Afganistán. Todas ellas se encontraban en el país el 11 de septiembre. El 11 de septiembre me disponía a realizar una misión en Afganistán y Pakistán. Debía reunirme con el Dr. Masud, con los dirigentes talibanes y recorrer todo el país para ver la labor de dichas ONG que estamos financiando. Tuve que cancelar el viaje. La mañana siguiente tomamos el tren en Londres de vuelta a Bruselas, pero nuestro equipaje ya estaba a bordo del avión con rumbo a Islamabad. El modo de realizar la operación humanitaria debe ser muy abierto y no despertar sospechas sobre nuestros desplazamientos en su país. Pero eso es algo muy difícil. Estoy de acuerdo con lo que han dicho la Sra. Frahm y la Sra. Bonino sobre la situación de las mujeres. Es evidente que, para nosotros, es la versión más extrema de la negación y violación de los derechos humanos. Es parte del conflicto en el que se encuentran sumergidas y uno desearía que tras los acontecimientos que se avecinan se imponga la cordura. El Sr. Belder ha mencionado la exportación de drogas. En aras de una total objetividad, cabe observar que el régimen talibán ha realizado un increíble esfuerzo por reducir la producción de opio y puede que éste sea el mejor ejemplo que hemos visto en el que los talibanes han hecho lo que la comunidad internacional quería que hicieran. Refleja un panorama totalmente diferente, pero en realidad ha sido así y por ello he creído que debía mencionarlo. Respecto a la referencia del Sr. Morillon al difunto dirigente de la Alianza del Norte, Ahmed Shah Masud, no tenemos una respuesta mejor que la que ha ofrecido con tanta brillantez el Comisario Patten como nuestro punto de vista sobre la necesidad de una especie de base integral para dar forma al futuro de Afganistán. Es la línea a seguir. El Sr. Morillon me ha preguntado también si yo tenía la determinación y los medios para hacer lo que hay que hacer. Dependemos de las organizaciones internacionales de ayuda para hacer lo que hay que hacer sobre el terreno. No hemos dudado en movilizar fondos y participamos activamente en la región con las personas que representan ECHO y que están estacionadas allí de forma permanente. Estamos participando en el debate sobre cómo organizar las cosas y conocer la situación lo mejor posible. En respuesta al Sr. Staes, en el marco del paquete que he mencionado, tendremos en cuenta a los países de la región de Asia Central que tienen frontera con Afganistán en el norte y estamos negociando sobre recursos adicionales a los 25 millones de euros que ya hemos mencionado públicamente. Respecto al diálogo con la autoridad presupuestaria, no hemos liberado cifras aparte de estos 25 millones de euros, pero será un elemento de dicho paquete sobre el que volveremos muy pronto. Gracias por su paciencia. Es una situación sumamente difícil. Veo esto como algo que nos demuestra que, si volvemos la vista atrás a la historia de nuestro propio experimento en Europa, nos organizamos para hacer lo que había que hacer en Europa después de la Segunda Guerra Mundial y lo hicimos. El problema que hoy nos ocupa y los retos que éste entraña nos dicen que Europa debe ahora organizarse y encontrar el modo de alcanzar lo que el mundo necesita alcanzar. Ahora, como decía, la situación ha empeorado. El invierno se acerca. El invierno es una característica tan dominante de la realidad en aquel país que incluso en años normales, la lucha militar cesa prácticamente porque el desplazamiento resulta muy difícil. Por consiguiente, la ayuda humanitaria se enfrenta ahora a un reto realmente desalentador. Todo el personal internacional de las diferentes agencias de ayuda humanitaria y ONG ya ha abandonado el país. No obstante, es muy alentador comprobar que el personal local continúa distribuyendo alimentos – si éstos no han sido requisados por los talibanes – y sigue atendiendo los consultorios médicos y proporcionando educación en la medida de lo posible. Obtener información real y fidedigna es muy difícil, pero sabemos que intentan seguir desarrollando dichas actividades incluso en la actual situación. Naturalmente, la amenaza de un ataque del exterior ha provocado grandes desplazamientos de la población. Esta situación tiene además como consecuencia que no podamos depender de que las personas acudan a los diferentes centros de almacenamiento de alimentos como antes, porque millones de ellas han huido al campo y ya no tienen acceso a los alimentos como cuando estaban en las ciudades. Por eso, la situación interna es muy grave y las personas que consiguen llegar a la frontera parecen más debilitadas de lo que ya estaban. Se estima que unos seis millones de afganos dependen por completo del suministro de alimentos procedentes del exterior. Si no es posible sembrar antes de que llegue el invierno – que es lo más probable – nos enfrentaremos a una amenaza muy seria en un plazo inferior a un año, aunque la situación se arregle en términos de estabilidad. La logística de todo lo que hay que hacer, incluso en la mejor de las hipótesis, representa un desafío formidable. Hemos apoyado muy activamente las diferentes organizaciones de las Naciones Unidas y hemos tomado parte en la reunión del grupo de apoyo afgano celebrada en Berlín el 27 de septiembre. Las Naciones Unidas han dado la voz de alarma a sus donantes para que ayuden en la asistencia de emergencia. La llamada pide unos 580 millones de dólares USA hasta el próximo mes de marzo para garantizar la entrega de asistencia humanitaria y la protección de una población estimada de unos 7,5 millones de afganos. Se necesitan urgentemente 120 millones de dólares USA. La financiación de esta petición parecería, en realidad, menos problemática que la cuestión global de poder acceder hasta las personas desplazadas en el interior del país y los refugiados. Existen posiciones enfrentadas en el debate sobre si debería hacerse hincapié en mantener las nuevas corrientes migratorias dentro de Afganistán o animar a Pakistán e Irán a que abran sus fronteras, como se propone el ACNUR. Mi análisis personal de esto es que nuestra capacidad de influir en la elección de estas personas es muy pequeña. Pueden ocurrir cosas y deberemos ser muy flexibles para poder hacer lo que debamos a tenor de los acontecimientos. Nunca habíamos tenido que elaborar un plan de urgencia con tan pocos elementos conocidos y tantas incógnitas. La necesidad de mantener en marcha la ayuda alimentaria fue un punto decisivo en el debate de la reunión de dicho grupo afgano. Todos estaban de acuerdo en la urgencia, aunque también coincidían en que las perspectivas de poder entregar realmente dicha ayuda son escasas. La mayoría de los participantes sostenía que la distribución de la ayuda alimentaria sin la presencia de expatriados podría exponer a los colaboradores afganos a un riesgo excesivo. Mi anterior referencia al personal local afgano, que sigue haciendo lo que hacía antes de que los expatriados tuvieran que abandonar el país, es relativa al suministro de alimentos existentes y otras existencias."@es12 "Arvoisa puhemies, tilanne oli paha, ja nyt se on entisestään huonontunut. Yhdyn täysin siihen, mitä tänä iltapäivänä on sanottu Afganistanin kansan tilanteesta. Saattueiden järjestäminen uusille maahan tuleville tarvikkeille on paljon vaikeampi ja vaativampi tehtävä, kun otetaan huomioon maan tämänhetkinen sisäinen tilanne. Tilanne on erilainen maan koillisosassa, jota hallitsee Pohjoinen liitto, kuin muualla maassa. Humanitaariselta kannalta on kuitenkin täysin selvää, että toimintamme täytyy kohdistua koko maahan. Tämä on välttämätöntä. Meidän käytössämme on kolme rahoitusvälinettä, jolla rahoitamme avun Afganistanin väestölle. Ensinnäkin – syntyneiden väärinkäsitysten oikaisemiseksi – kymmenen viime vuoden aikana olemme antaneet yli 400 miljoonan euron arvoista humanitaarista apua niille ihmisille, jotka ovat joutuneet lähtemään Afganistanin sisällä kotiseudultaan, ja naapurimaiden pakolaisille: ECHOn rahastot, kuivuuden lievennystoimet ja toimenpiteet, joilla pyritään vastaamaan Afganistanin ongelmiin, kuten elintarvikeapu, maatalouden elvytys, veden ja viemäröinnin kunnostus, apu kotiseudultaan lähtemään joutuneille ja pakolaisille Pakistanissa sekä väestön siirtymisen ehkäiseminen ja paluumuuttajien tukeminen. Joten tämä on enemmän kuin pelkästään elintarvikeapua. ECHO ja järjestöt, joita rahoitamme, ovat onnistuneet luomaan mielekkäitä toimintoja, joita he ovat voineet jatkaa. Totean vielä, että yksi epäonnistunut kansainvälinen tapaus ei edusta komission rahoittamien 29 järjestön tilannetta. Tämä on vaikea tilanne, mutta on tärkeää huomata, että rahoittamiamme järjestöjä ei voida syyttää samanlaisesta toiminnasta. He pystyivät työskentelemään ulkomaisten työntekijöiden kanssa syyskuun 11. päivään saakka ja kehittämään toimintoja, jotka olisin halunnut nähdä. Osoitan kunnioitusta työni edeltäjälle siitä, että hän on luonut perustan hyvälle yhteistyölle Euroopan humanitaaristen kansalaisjärjestöjen kanssa. Tänä vuonna olemme myöntäneet ECHOlle 23 miljoonaa euroa, joka on kanavoitu kansalaisjärjestöjen ja YK:n eri järjestöjen kautta. Kuten sanoin, tämä olisi riittänyt tämäntasoisen toiminnan ylläpitämiseen vuoden loppuun asti. Sitten tapahtui tämä hirvittävä terroriteko. Me reagoimme välittömästi myöntämällä 4 miljoonaa euroa lisää. Tämä myönnetään Maailman elintarvikeohjelman, UNCHR:n ja kansainvälisen Punaisen Ristin toiminnalle. Meidän on nyt tehtävä enemmän. Me lähestymme budjettivallan käyttäjää, jotta se näyttäisi vihreää valoa pyynnöllemme saada käyttää talousarvion katastrofirahastossa olevia varoja, kuten aiempina vuosina, kun ECHOn tavanomainen talousarvio ei kattanut hirvittävien tapahtumien jälkeen syntyneitä tarpeita. Me ilmoitimme 25 miljoonaa euroa viikko sitten komissiossa. Tämä muodostaa osan tästä operaatiosta ja suunnataan suoraan pakolaisten tilanteen auttamiseksi. Me tulemme pyytämään lisää rahaa. Tämän osalta noudatetaan kuitenkin tavanomaista menettelyä lisärahoituksen saamiseksi. Toinen tukimuoto on EY:n avustus niille väestöryhmille, jotka ovat joutuneet lähtemään kotiseudultaan. Tältä osin rahoitamme toimia, joilla luodaan ympäristö, joka edistää kotiin palanneiden kestävää uudelleenasettautumista ja toimia, joilla pyritään suostuttelemaan ihmisiä jäämään kyliinsä. Tästä budjettikohdasta myönnetään varoja lokakuusta lähtien 19 miljoonaa euroa Afganistanille, 3 miljoonaa euroa Pakistanille ja 2 miljoonaa euroa Iranille. Varat kanavoidaan afganistanilaisten kansalaisjärjestöjen ja YK:n järjestöjen kautta. Kolmas muoto on EY:n elintarvikeapu ja elintarviketurva. Tämän vuoden alusta lähtien tästä tukimuodosta on myönnetty 30 000 tonnia elintarvikeapua Maailman elintarvikeohjelmalle ja 7000 tonnia kansalaisjärjestöille. Komissio pyytää nyt lisäksi 7 miljoonaa euroa WFP:n Afganistanin ohjelmalle. Haluaisin käsitellä muutamaa esitettyä kysymystä. Jäsen Nicholson mainitsi, että meidän pitäisi tehdä enemmän UNCHR:n ja WHOn kautta laajentaaksemme tämän avun laajaa perustaa ja parantaaksemme sen organisointia. Myös jäsen Van den Bergin huomautusten osalta kaupallisen hallinnon näkökulmasta, jos näin sopii sanoa, Afganistanin operaatio on hyvä esimerkki YK:n järjestöjen ja niiden ammattitaitoisten ja suhteellisen suurten ja erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen välisestä yhteistyöstä, jotka ovat muutaman vuoden ajan osallistuneet operaatioon. Tarvitsemme nyt toimintasuunnitelmia konkreettisia toimia varten. Olemme saaneet tietää tiedotusvälineiltä, että saattue on päässyt Khyber-solan läpi ja etenee kohti pohjoista. Tämä on niin sanottu "pilottihanke", joka saattaa myös edetä kohti Kabulia ja siitä eteenpäin, jotta nähtäisiin, mikä on mahdollista. Mitään kokonaissuunnitelmaa ei kuitenkaan ole laadittu; tämä oli vastaus UNCHR:n ehdotuksiin, kun sen tukijoiden kanssa keskusteltiin suunnittelun parantamisesta, jotta tiedettäisiin, mitä tehdä ja jotta liika byrokraattisuus ei muodostaisi estettä, kuten jäsen Knolle sanoi. Tämä ei ole ongelma. Menisin jopa niin pitkälle, että sanoisin, että yleensä tämä ei ole ongelma meidän työssämme humanitaarisen avun alalla. Pyydän teitä pitämään mielessä, että ECHOn budjetti käytetään kokonaan joka vuosi, ja tänä vuonna me aiomme pyytää teiltä lisää rahaa tämän tilanteen takia. Tällä alalla byrokratiaa esiintyy erittäin vähän. Suojelua koskeva kysymys mainittiin. Tämän osalta meillä on hirvittävä ristiriita. Me emme voi painostaa niitä vapaaehtoisia järjestöjä, joita rahoitamme, tekemään jotain sellaista, jota ne eivät halua tehdä. Toisaalta meillä on ongelma rahoittajana esimerkiksi, jos ne haluavat tehdä jotain erittäin yltiöpäistä, joka saattaa aiheuttaa niille ongelmia, ja me vain teemme voitavamme turvallisuutta koskevan kysymyksen osalta esittämättä kysymyksiä. Tšetšenia on tästä hyvä esimerkki; venäläiset kieltävät yhä meidän kansalaisjärjestöiltämme radion käytön, ja tämä on todellinen ongelma siellä olevien ihmisten turvallisuuden kannalta. Tämä on tasapainottava toimi, ja toiminnan rahoittajana meillä on velvollisuuksia, jotka liittyvät vahvasti turvallisuuskysymykseen. Jälleen kerran työskentely YK:n kanssa on osittain vastaus tähän, mutta humanitaarisen avun toimittaminen Afganistanin Talibanin hallitsemille alueille aseellisten joukkojen jonkinlaisessa suojelussa ei ole mikään vaihtoehto. Me panimme Afganistanin niin kutsuttuun unohdettujen kriisien luetteloon, kun me vahvistimme ECHOn ohjelman ja ensisijaiset tavoitteet vuodelle 2001. Me olimme varanneet noin 23 miljoonaa euroa, jolla olisi varmistettu viimeisimmän rahoittamamme toiminnan jatkuminen uuteen vuoteen asti. Itse asiassa 29 eurooppalaista kansalaisjärjestöä antoi humanitaarista apua Afganistanissa. Ne olivat kaikki siellä 11. syyskuuta. Syyskuun 11. päivänä olin matkalla Afganistaniin ja Pakistaniin. Minun piti tavata tri Masood, Talibanin johto ja matkustaa koko maan ympäri ja seurata rahoittamiemme kansalaisjärjestöjen työtä. Minun oli peruttava matka. Seuraavana aamuna lähdimme Lontoosta junalla Brysseliin, mutta meidän matkalaukkumme olivat jo lentokoneessa matkalla Islamabadiin. Humanitaarisen toimintatavan on oltava erittäin avointa, jotta maassa voidaan liikkua ilman toimintaan lankeavia epäilyjä. Tämä on kuitenkin erittäin vaikeaa. Olen samaa mieltä siitä, mitä jäsen Frahm ja Bonino sanoivat naisten tilanteesta. Havaitsimme, että ihmisoikeuksia kielletään ja rikotaan räikeästi. Tämä on osa konfliktia, jonka keskellä naiset ovat, ja voidaan vain toivoa, että järki voittaa sen jälkeen, mitä me nyt tulemme kokemaan. Jäsen Belder mainitsi huumeiden viennin. Tasapuolisuuden vuoksi tulisi todeta, että Taliban on ponnistelut voimakkaasti oopiumin tuotannon vähentämiseksi, ja tämä on maailmanlaajuisesti yksi parhaimmista näkemistämme esimerkkitapauksista, jossa se on tehnyt sitä, mitä kansainvälinen yhteisö on halunnut tehtävän. Tässä on kyse aivan eri asiasta, mutta näin on itse asiassa tapahtunut, ja mielestäni minun oli mainittava se. Mitä tulee jäsen Morillonin viittaukseen Pohjoisen liiton edesmenneeseen johtajaan Ahmed Shah Masoodiin meillä ei ole mitään parempaa vastausta kuin se, jonka komission jäsen Patten esitti erittäin hyvin ja joka vastaa näkemystämme tarpeesta luoda laaja-alainen perusta Afganistanin tulevaisuuden varmistamiseksi. Tämä on suositeltava toimintatapa. Jäsen Morillon kysyi minulta myös, onko minulla päättäväisyyttä ja välineitä toteuttaa välttämättömät toimet. Me luotamme siihen, että kansainväliset avustusjärjestöt tekevät kaiken välttämättömän maassa. Emme ole epäröineet ottaa käyttöön varoja, ja me osallistumme aktiivisesti alueen toimintaan niiden ECHOn edustajien kanssa, joilla on pysyvä asemapaikka siellä. Me osallistumme keskusteluun siitä, miten organisoida asioita ja ymmärtää tilannetta mahdollisimman hyvin. Vastauksena jäsen Staesille totean, että Afganistanin pohjoisosaan rajoittuvat Keski-Aasian alueen maat otetaan huomioon mainitsemassani paketissa, ja käymme keskusteluja varoista niiden 25 miljoonan euron lisäksi, jotka olemme julkisesti maininneet. Mitä tulee keskusteluun budjettivallan käyttäjän kanssa, me emme paljasta muita lukuja kuin edellä mainitut 25 miljoonaa euroa, mutta tämä tulee olemaan yksi tekijä kyseisessä paketissa, johon me palaamme melko pian. Kiitän teitä kärsivällisyydestänne. Tämä on erittäin vaativa tilanne. Kun myöhemmin katsomme taaksepäin omaa Eurooppa-kokeiluamme, tämä osoittaa mielestäni meille, että me järjestäydyimme tehdäksemme Euroopassa sen, mitä piti tehdä toisen maailmansodan jälkeen, ja me teimme sen. Ongelmat, joista olemme tänään keskustelleet, ja siihen liittyvät haasteet, kertovat meille, että Euroopan on nyt järjestäydyttävä ja löydettävä keino saadakseen aikaan sen, minkä maailman täytyy saada aikaan. Kuten sanoin, tilanne on nyt pahempi. Talvi on tulossa. Talvi on sellainen todellisuutta hallitseva piirre, että jopa tavanomaisina vuosina sotilaalliset taistelut enemmän tai vähemmän loppuvat yksinkertaisesti siksi, että liikkuminen on niin vaikeaa. Joten humanitaarinen apu kohtaa nyt todella pelottavan haasteen. Eri avustusjärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kansainvälinen henkilöstö on poistunut maasta. On kuitenkin erittäin rohkaisevaa, että paikallinen henkilöstö jakaa edelleen elintarvikkeita – mikäli Taliban ei ole ottanut elintarvikkeita haltuunsa – ja pitää yllä terveysasemia ja antaa koulutusta mahdollisuuksien mukaan. Todellisen ja oikean tiedon saaminen on erittäin vaikeaa, mutta voimme nähdä, että henkilöstö yrittää ylläpitää näitä toimintoja jopa tässä tilanteessa. Ulkopuolisen hyökkäyksen uhka on tietenkin johtanut suurten ihmisjoukkojen siirtymiseen. Tämä vaikuttaa myös siihen, että emme voi luottaa siihen, että ihmiset saavat elintarvikkeita niiden varastointikeskuksista siten kuin heillä oli tapana, sillä miljoonat ihmiset ovat paenneet maaseudulle, eivätkä he saa siellä elintarvikkeita, joita heillä oli kaupungeissa. Joten maan sisäinen tilanne on erittäin huono, ja ihmiset, jotka pyrkivät rajalle, näyttävät jopa heikommilta kuin ennen. Noin kuuden miljoonan afganistanilaisen katsotaan olevan täysin riippuvaisia ulkopuolisista elintarvikkeiden toimituksista. Jos kylvötöihin ei voida ryhtyä ennen talven saapumista – ja tämä on erittäin todennäköistä – joudumme kohtaamaan erittäin vakavan uhan alle puolen vuoden kuluessa, vaikka asiat sujuisivatkin hyvin vakauden kannalta. Kautta linjan tarvittava materiaalitoiminto muodostaa jopa parhaimmassa tapauksessa valtavan haasteen. Olemme tukeneet YK:n eri järjestöjä erittäin aktiivisesti, ja osallistuimme 27. syyskuuta pidettyyn afganistanilaisen tukiryhmän kokoukseen Berliinissä. YK on hälyttänyt YK:n tukijat tukemaan hätäavustuksia. Hälytyksessä pyydetään noin 580 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria tästä päivästä ensi vuoden maaliskuuhun asti humanitaarisen avun ja arvion mukaan noin 7,5 miljoonan afganistanilaisen suojelun varmistamiseksi. Tarvitaan välittömästi 120 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Tämän vetoomuksen rahoitus näyttää itse asiassa olevan pienempi ongelma kuin yleinen kysymys siitä, miten päästään kotiseudultaan lähtemään joutuneiden ja pakolaisten luo. Keskustelussa on esitetty eriäviä käsityksiä siitä, tulisiko korostaa uusien muuttoliikkeiden rajoittamista Afganistaniin vai rohkaista Pakistania ja Irania avaamaan rajansa, kuten UNHCR aikoo tehdä. Minun henkilökohtainen arvioni tästä on, että pystymme vain vähän vaikuttamaan näiden ihmisten valintoihin. Kaikenlaista voi tapahtua, ja meidän on oltava hyvin joustavia voidaksemme tehdä sen, mitä meidän on tehtävä asioiden kehittyessä. Meidän ei ole koskaan tarvinnut laatia varasuunnitelmaa, jossa on niin vähän tunnettuja ja niin paljon tuntemattomia tekijöitä. Tarve jatkaa elintarvikeapua oli keskeinen asia afganistanilaisen ryhmän kokouksessa käydyissä keskusteluissa. Kaikki olivat yhtä mieltä tämän kiireellisyydestä ja siitä, että tällaisen avun perille viemisen mahdollisuudet olivat aika heikot. Useimmat osallistujat väittivät, että elintarvikeavun jakaminen ilman ulkomaisia työntekijöitä voi aiheuttaa afganistanilaisille osapuolille tarpeetonta vaaraa. Aiempi viittaukseni siihen, että afganistanilainen paikallinen henkilöstö jatkoi niitä tehtäviä, joita se suoritti, ennen kuin ulkomaisten työntekijöiden oli pakko lähteä, koski olemassa olevien elintarvikevarastojen ja muiden varastojen jakamista."@fi5 "Madame la Présidente, la situation était déjà grave et elle a empiré. Je suis entièrement d'accord avec ce qui a été dit cet après-midi sur la situation de la population afghane. Il est nettement plus difficile et éprouvant de gérer les convois des nouveaux ravitaillements qui arrivent, compte tenu de la situation intérieure qui prévaut actuellement. La situation est fort différente dans la zone du Nord-Est, sous le contrôle de l'Alliance du Nord, et dans le reste du pays. D'un point de vue humanitaire, toutefois, il est tout à fait manifeste que nos activités doivent viser l'ensemble du pays. C'est comme cela que les choses devraient être. Nous utilisons trois instruments financiers pour financer l'aide à la population afghane. Premièrement - je dis cela pour mettre les choses au clair - au cours des dix dernières années, nous avons débloqué une aide humanitaire de plus de 400 millions d'euros pour les personnes déplacées en Afghanistan et celles qui s'étaient réfugiées dans les pays voisins : fonds ECHO, lutte contre la sécheresse et activités d'intervention comme l'aide alimentaire, la relance de l'agriculture, l'assainissement des eaux et du système sanitaire, l'assistance aux personnes déplacées intérieurement et aux réfugiés se trouvant au Pakistan, ainsi que la prévention des déplacements et l'aide aux personnes rentrées au pays. Cela va donc plus loin qu'une simple aide alimentaire. ECHO et les organisations qui travaillent avec notre argent sont parvenus à mettre en place toute une série d'activités utiles qu'ils ont réussi à maintenir. J'ajouterai qu'un cas international regrettable n'est pas représentatif de la situation des 29 organisations que la Commission finance. C'est une situation difficile mais il importe de signaler que les organisations que nous finançons ne peuvent pas être accusées de mener le même genre d'activité. Elles ont pu travailler avec les expatriés jusqu'au 11 septembre et mettre en place toute une série d'activités que je me réjouissais vraiment d'aller voir. Je rends également hommage à mon prédécesseur à ce poste, pour avoir ouvert la voie à ce type de coopération efficace avec les ONG humanitaires européennes. Cette année, nous avons alloué à ECHO 23 millions d'euros, distribués par le biais d'ONG et de différentes institutions des Nations unies. Comme je l'ai dit, cela aurait normalement couvert le maintien de ce niveau d'activité jusqu'à la fin de l'année. Puis ce terrible acte terroriste est survenu. Nous avons immédiatement réagi en débloquant une enveloppe supplémentaire de 4 millions d'euros. Cette somme est consacrée aux actions menées par le Programme alimentaire mondial, le HCR et la Croix-Rouge internationale. À présent, notre réaction doit aller plus loin que cela. Nous allons demander le feu vert de l'autorité budgétaire pour accéder à des fonds de la réserve budgétaire d'urgence et pour pouvoir les utiliser, comme au cours des années précédentes, lorsque le budget normal d'ECHO s'est avéré insuffisant pour couvrir les besoins suscités par des événements effroyables. Il y a une semaine, à la Commission, nous avions annoncé 25 millions d'euros. Ce montant s'inscrira dans le cadre de cette opération et sera affecté à la situation immédiate des réfugiés. Nous allons demander des fonds supplémentaires. Mais cela entre dans le cadre de la procédure normale d'accès à des fonds supplémentaires. Le deuxième instrument est l'aide communautaire aux populations déracinées. Celle-ci se traduit par le financement d'activités qui créent des conditions propices à une réinstallation durable des personnes rapatriées et d'activités qui visent à persuader les populations à rester dans leurs villages. Cette ligne budgétaire allouera des fonds d'octobre pour un budget de 19 millions d'euros en Afghanistan, 3 millions d'euros au Pakistan et 2 millions d'euros en Iran. Ces fonds seront distribués par le biais d'ONG afghanes et d'institutions des Nations unies. Le troisième instrument est l'aide alimentaire de la CE et la sécurité alimentaire. Depuis le début de cette année, il a permis d'affecter 30 000 tonnes d'aide alimentaire au Programme alimentaire mondial et 7000 tonnes aux ONG. La Commission vient en outre de demander 7 millions d'euros supplémentaires pour le volet afghan du PAM. Je vais à présent répondre à certaines questions qui ont été posées. Mme Nicholson a ainsi mentionné que nous devrions davantage passer par le HCR et l'OMS, pour élargir les fondements et pour améliorer l'organisation de cette assistance. Concernant les remarques de M. Van den Berg également, sur le plan de la gestion commerciale, si vous voulez, l'opération menée en Afghanistan est un exemple positif de coopération entre les organisations de l'ONU et les ONG très professionnelles, relativement importantes et spécialisées, qui participent à l'opération depuis quelques années déjà. Ce qu'il nous faut maintenant, ce sont des plans opérationnels pour des actions concrètes. Les médias font actuellement état d'un convoi qui aurait franchi le col de Khyber et qui se dirigerait vers le Nord. Il s'agit là d'un "projet pilote", pour ainsi dire, qui pourrait également progresser vers Kaboul et au-delà, pour essayer de voir ce qu'il est possible de faire. Toutefois, aucun plan global n'est en vigueur ; cette action est intervenue en réaction aux propositions que le HCR avait avancées lors de la discussion avec les donateurs, le but étant d'améliorer l'organisation pour mieux savoir ce qu'il y a lieu de faire et pour éviter d'être submergés par des obstacles bureaucratiques, pour reprendre les termes de M. Knolle. Là n'est pas le problème. J'irais même jusqu'à dire que ce n'est généralement pas le problème de notre travail dans le domaine de l'aide humanitaire. N'oubliez pas, je vous prie, que la totalité du budget d'ECHO est utilisée chaque année et que nous allons venir vous demander plus cette année, en raison de cette situation. Les obstacles bureaucratiques sont minimes à ce niveau. La protection a été mentionnée. Nous nous trouvons là devant un terrible dilemme. Nous ne pouvons pas contraindre les organisations bénévoles que nous finançons à faire des choses qui dépassent ce qu'elles sont prêtes à faire. En revanche, nous avons un problème en tant que bailleur de fonds, par exemple, s'ils veulent faire quelque chose de très téméraire qui risque de leur attirer des ennuis, et nous faisons simplement ce que nous pouvons sur le plan de la sécurité, sans poser de questions. La Tchétchénie est un exemple typique : les Russes refusent toujours que les ONG aient accès aux radios et cela pose un réel problème pour la sécurité de ceux qui se trouvent sur place. Cela impose un véritable exercice d'équilibriste et la responsabilité que nous avons en tant que bailleur de fonds de l'activité implique très certainement la sécurité. Ici aussi, la collaboration avec l'ONU constitue, en partie, une réponse à ce problème, mais l'acheminement d'aide humanitaire vers la partie de l'Afghanistan contrôlée par les talibans, sous une certaine forme de protection armée, n'est pas une option. Lorsque nous avions établi le programme et les priorités d'ECHO pour 2001, nous avions inscrit l'Afghanistan dans la liste des crises "oubliées". Nous avions un niveau de dépenses de quelque 23 millions d'euros, qui auraient couvert la poursuite de la toute dernière activité que nous financions là-bas jusqu'à la fin de l'année. En fait 29 ONG européennes distribuaient de l'aide humanitaire à l'intérieur de l'Afghanistan. Elles étaient toutes sur place le 11 septembre. Ce jour-là, j'étais en route pour une mission en Afghanistan et au Pakistan. J'aurais normalement dû rencontrer M. Massoud et les dirigeants talibans et j'aurais dû me déplacer dans l'ensemble du pays pour voir le travail de ces ONG que nous financions. J'ai dû annuler ce voyage. Le lendemain matin, nous avons repris le train de Londres à Bruxelles, mais nos bagages se trouvaient déjà dans l'avion pour Islamabad. Le mode de fonctionnement de l'aide humanitaire doit être très ouvert lorsque les doutes sur les déplacements à l'intérieur du pays n'entrent pas en considération. Mais c'est extrêmement difficile. Je partage l'avis de Mmes Frahm et Bonino sur la situation des femmes. Nous avons là la version la plus extrême de dénégation et de violation des droits de l'homme. Cela s'inscrit dans le cadre du conflit qu'ils sont en train de vivre et il reste à espérer que le bon sens l'emportera après ce que nous sommes sur le point de traverser. M. Belder a mentionné les exportations de drogue. En toute objectivité, il importe de relever que les talibans ont consenti un effort incroyable pour réduire la production d'opium et, d'une manière globale, cela pourrait être un des meilleurs exemples de problème que nous ayons rencontrés pour lequel ceux-ci ont fait ce que la communauté internationale appelait de ses vœux. Cela relève d'un tout autre programme mais cela s'est produit et j'ai donc cru bon de le mentionner. S'agissant de la remarque de M. Morillon sur le commandant défunt de l'Alliance du Nord, Ahmed Shah Massoud, nous n'avons pas de meilleure réponse que celle que le commissaire Patten a très bien présentée, à savoir que nous jugeons nécessaire d'avoir une base très large pour déterminer l'avenir de l'Afghanistan. Telle est ligne de conduite à adopter. M. Morillon m'a également demandé si j'avais la volonté et les moyens de faire ce qu'il y a lieu de faire. Nous nous en remettons aux organisations internationales d'aide pour faire ce qu'il y a lieu de faire sur le terrain. Nous n'avons pas hésité à mobiliser des fonds et nous collaborons activement avec les représentants d'ECHO qui sont en poste permanent dans cette région. Nous participons au débat sur la manière de s'organiser et de comprendre la situation autant que possible. En réponse à M. Staes, l'attention à accorder aux pays d'Asie centrale limitrophes de l'Afghanistan, au Nord, sera étudiée dans le cadre des mesures que j'ai mentionnées ; en outre, nous discutons actuellement de ressources en sus des 25 millions que nous avons évoqués publiquement. S'agissant du dialogue avec l'autorité budgétaire, nous ne divulguerons pas d'autres chiffres que ces 25 millions, mais cela sera un élément de ces mesures sur lequel nous reviendrons très bientôt. Je vous remercie de votre patience. Nous nous trouvons face à une situation extrêmement éprouvante. J'estime que cela nous montre que, si nous nous penchons sur l'histoire de notre propre expérience en Europe, nous constatons que nous sommes organisés pour faire ce qui devait être fait en Europe après la Seconde Guerre mondiale et nous l'avons fait. Le problème dont nous discutons ici aujourd'hui et les défis que cela implique nous montrent que l'Europe doit à présent s'organiser et trouver un moyen d'accomplir ce que le monde doit accomplir. Maintenant, comme je l'ai dit, la situation a empiré. L'hiver approche. L'hiver fait tellement partie intégrante de la réalité de ce pays que, même les années normales, les combats militaires s'arrêtent plus ou moins, tout simplement parce qu'il est très difficile de se déplacer. L'aide humanitaire se trouve donc à présent devant un défi vraiment effrayant. Tout le personnel international des divers organismes d'aide et des différentes ONG a été évacué du pays. Cependant, il est très encourageant de voir que le personnel local continue à distribuer l'aide alimentaire - si celle-ci n'a pas été saisie par les talibans - et à assurer le fonctionnement des dispensaires et l'instruction, dans la mesure du possible. Il est extrêmement difficile d'obtenir des informations fiables mais nous pouvons voir qu'ils s'efforcent de maintenir ces activités malgré la situation qui prévaut. La menace d'une attaque extérieure a naturellement provoqué d'importants mouvements de populations. Il en résulte également que nous ne pouvons pas être sûrs que les gens ont accès aux différents centres de stockage de l'aide alimentaire comme auparavant, étant donné qu'ils ont fui par millions vers les campagnes et qu'ils n'ont plus accès à la nourriture comme lorsqu'ils se trouvaient dans les villes. La situation intérieure est donc extrêmement préoccupante et les personnes qui parviennent à la frontière semblent encore plus faibles qu'auparavant. Selon les estimations, quelque six millions d'Afghans dépendraient entièrement des approvisionnements alimentaires de l'extérieur. Si aucune plantation n'est possible avant que l'hiver s'installe - ce qui est des plus probables - nous nous trouverons devant une menace très sérieuse dans moins de six mois, même si les choses s'arrangent sur le plan de la stabilité. La logistique même de ce qui devra être accompli par la suite, même dans un scénario optimiste, pose un formidable défi. Nous soutenons très activement les différentes organisations de l'ONU et nous avons participé à la réunion du groupe d'appui afghan qui s'est tenue à Berlin le 27 septembre. L'ONU a lancé un appel aux donateurs pour financer l'aide d'urgence. Cet appel vise à récolter quelque 580 millions de dollars américains d'ici à mars prochain, afin d'assurer la distribution de l'aide humanitaire et la protection d'environ 7,5 millions d'Afghans, selon les estimations. 120 millions de dollars sont immédiatement nécessaires. Le financement de cet appel semblerait, en fait, moins problématique que la question générale de l'accessibilité pour les personnes déplacées intérieurement et pour les réfugiés. Dans la discussion visant à déterminer s'il faudrait plutôt contenir les nouveaux flux migratoires à l'intérieur de l'Afghanistan ou encourager le Pakistan et l'Iran à ouvrir leurs frontières, comme le HCR a l'intention de le faire, les avis divergent. Mon analyse personnelle à cet égard est que nous pouvons très peu influencer le choix de ces gens. Des événements peuvent se produire et nous devrons nous montrer très flexibles pour pouvoir faire ce que nous devons faire au fur et à mesure que la situation évolue. Nous n'avons jamais dû établir de plan d'intervention avec aussi peu éléments déterminés et autant d'inconnues. Lors de cette réunion du groupe afghan, la discussion a surtout porté sur la nécessité de poursuivre l'aide alimentaire. Tout le monde a convenu de l'urgence mais s'est entendu pour dire que les chances de distribuer réellement cette aide étaient particulièrement minimes. La plupart des participants ont soutenu que la distribution de l'aide alimentaire sans la présence d'expatriés pourrait exposer les partenaires afghans à des risques excessifs. Lorsque j'ai évoqué le personnel local afghan qui continuait ce qu'il avait fait avant que les expatriés soient contraints de partir, je faisais allusion à la distribution des stocks existants, alimentaires et autres."@fr6 "Signora Presidente, la situazione era già grave ed ora è peggiorata. Concordo pienamente su quanto è stato detto questo pomeriggio sulla situazione della popolazione dell’Afghanistan. Alla luce dell'attuale situazione interna, è molto più difficile e gravoso il compito di gestire i convogli di nuovi aiuti che si apprestano ad entrare nel paese. Le cose sono diverse nella parte nordorientale controllata dall'Alleanza del Nord e nel resto del paese. Ma dal punto di vista umanitario è evidente che le nostre iniziative devono essere rivolte a tutto il paese. Non può essere altrimenti. Per finanziare gli aiuti alla popolazione afghana disponiamo di tre strumenti. Primo, tanto per essere precisi, negli ultimi dieci anni abbiamo fornito aiuti umanitari per oltre 400 milioni di euro agli sfollati all'interno del paese e ai profughi nei paesi vicini: fondi ECHO, interventi per lenire e contrastare gli effetti della siccità come aiuti alimentari, misure di ripristino dell'attività agricola e degli impianti idrici e sanitari, assistenza agli sfollati all'interno e ai profughi in Pakistan, nonché misure per prevenire flussi di sfollati e di assistenza a chi rientra in patria. Tutto ciò va ben oltre i semplici aiuti alimentari. ECHO e le organizzazioni che operano con i nostri fondi sono riusciti a mettere insieme un portafoglio di attività significative e sono riuscite a portarle avanti. Vorrei aggiungere che un solo caso internazionale infelice non può essere rappresentativo della situazione delle 29 organizzazioni sovvenzionate dalla Commissione. E' una situazione difficile, ma è importante far notare che le organizzazioni che operano con i nostri fondi non possono essere oggetto della stessa accusa. Sono riuscite a lavorare con il personale espatriato fino all'11 settembre e a mettere a punto un portafoglio di attività, che ero ansioso di verificare di persona. Mi congratulo anche con il mio predecessore per aver gettato le basi per quest'ottima cooperazione con le ONG umanitarie europee. Quest'anno abbiamo impegnato per l'organizzazione ECHO 23 milioni di euro, erogati attraverso le ONG e diverse agenzie dell'ONU. Come ho detto, questa somma avrebbe coperto il mantenimento di questo livello di attività fino alla fine dell'anno. Poi c'è stato questo terribile attacco terroristico. La nostra risposta è stata immediata con un ulteriore stanziamento di altri 4 milioni di euro, da destinarsi ad interventi attraverso il Programma mondiale, l'UNHCR e la Croce Rossa internazionale. Ora la nostra risposta deve andare oltre. Ci rivolgeremo all'autorità di bilancio per essere autorizzati ad attingere al bilancio di emergenza, come era successo negli anni precedenti quando il bilancio ordinario di ECHO non copriva le necessità che emergevano a seguito di eventi catastrofici. Una settimana fa alla Commissione abbiamo annunciato 25 milioni di euro che saranno parte integrante dell'operazione e verranno destinati a far fronte alla situazione immediata dei profughi. Chiederemo altri finanziamenti, ma questi rientrano nella normale procedura per accedere a fondi aggiuntivi. La seconda linea di sostegno è costituita dagli aiuti CE alle popolazioni sradicate dalla propria terra. Qui finanziamo attività volte a creare le condizioni per il reinsediamento sostenibile di coloro che rientrano in patria, nonché misure per convincere le popolazioni a rimanere nei loro villaggi. Questa linea di bilancio impegnerà fondi a partire da ottobre pari a 19 milioni di euro in Afghanistan, 3 milioni di euro in Pakistan e 2 milioni in Iran. I finanziamenti vengono erogati attraverso le ONG e le agenzie dell'ONU. La terza linea è rappresentata dagli aiuti CE alimentari e per la sicurezza alimentare. Dall'inizio di quest'anno grazie a questa linea sono state impegnate 30.000 tonnellate di aiuti alimentari destinati al Programma mondiale per l'alimentazione ed altre 7.000 alle ONG. La Commissione sta chiedendo altri 7 milioni di euro per il programma alimentare per l'Afghanistan. Mi sia consentito di rispondere ad alcune delle domande poste. La onorevole Nicholson ha affermato che dovremmo fare di più attraverso l'UNHCR e l'OMS per allargare ulteriormente l'ampia base di cooperazione e migliorare l'organizzazione dell'assistenza. Anche in relazione alle osservazioni dell'onorevole Van den Berg, sotto il profilo della gestione commerciale, se volete, l'operazione in Afghanistan è un buon esempio di cooperazione fra le organizzazioni dell'ONU e quelle ONG ad alta professionalità e relativamente grandi e specializzate che, oramai da alcuni anni, partecipano direttamente all'operazione. Ciò di cui abbiamo bisogno ora sono piani operativi per interventi concreti. Dai apprendiamo che un convoglio sta attraversando il per dirigersi a nord. Si tratta, per così dire, di un "progetto pilota" che potrebbe anche avanzare verso Kabul e oltre, tanto per vedere che cosa si può fare. Ma non è in corso un piano complessivo, questa è stata la risposta alle proposte avanzate dall'UNHCR nelle discussioni con i donatori per una migliore pianificazione degli interventi, con il solo scopo di sapere come comportarsi ed evitare di essere sommersi dalla burocrazia, come ha rilevato l'onorevole Knolle. Non è questo il problema. Oserei dire che in generale non è questo il problema che affligge il nostro lavoro nel settore degli aiuti umanitari. Vi prego di tenere presente che l'intero bilancio ECHO è oramai utilizzato e che ci stiamo rivolgendo a voi per chiedervi un ulteriore sforzo, a causa della situazione creatasi. Qui la questione burocratica ha un impatto minimo. Si è parlato di protezione, e qui ci troviamo di fronte ad un dilemma terribile. Non possiamo spingere le organizzazioni volontarie che operano con i nostri fondi a fare qualcosa che esula dalla loro volontà. D'altro canto, come finanziatori abbiamo un problema, ad esempio se esse vogliono compiere operazioni ad alto rischio che potrebbero metterle nei guai e noi facciamo esattamente ciò che è in nostro potere sul fronte della sicurezza, non ci sono domande che tengano. La Cecenia è un caso esemplare: i Russi continuano a negare alle nostre ONG l'accesso alle comunicazioni radio, e ciò rappresenta un problema reale per la sicurezza di quelle persone. E' un atto di equilibrio e la responsabilità che abbiamo noi, come finanziatori dell'attività, va a toccare in profondità la questione della sicurezza. Va bene, cooperare con l'ONU è una risposta parziale al problema, ma lavorare per fornire oggi aiuti umanitari alla regione dell'Afghanistan controllata dai talebani sotto un qualche tipo di protezione armata è fuori discussione. Quando abbiamo stabilito il programma ECHO e le sue priorità per il 2001, abbiamo collocato l'Afghanistan nell'elenco delle cosiddette crisi dimenticate. Avevamo un livello di spesa di circa 23 milioni di euro che avrebbe coperto fino al nuovo anno la prosecuzione dell'ultimissima iniziativa che stavamo finanziando in quel paese. Avevamo infatti 29 ONG europee intente a distribuire aiuti umanitari in Afghanistan. Erano tutte lì l'11 settembre. L'11 settembre ero in partenza per una missione in Afghanistan e in Pakistan. Avrei dovuto incontrare Massud, i talebani e girare tutto il paese per controllare l'operato delle ONG che ricevono il nostro sostegno finanziario. Ho dovuto annullare il viaggio. Il mattino seguente abbiamo preso il treno da Londra a Bruxelles, ma il nostro bagaglio era già stato imbarcato sull'aereo per Islamabad. Ci deve essere, nel settore degli aiuti umanitari, una strategia operativa trasparente che non lasci spazio al sospetto su come uno si muove in quei paesi, ma ciò è estremamente difficile. Concordo con quanto hanno detto le onorevoli Frahm e Bonino sulla situazione delle donne. E' la versione spinta all'estremo della negazione e della violazione di diritti umani che noi diamo per scontati. Fa parte del conflitto che ha attanagliato anche loro, e non resta che sperare che una volta che avremo passato tutto questo prevarrà la ragione. L'onorevole Belder ha citato l'esportazione di stupefacenti. Va detto, per ragioni di obiettività, che i talebani hanno compiuto uno sforzo enorme per ridurre la produzione di oppio e che questo è forse uno dei migliori casi al mondo in cui è stato fatto proprio ciò che chiedeva la comunità internazionale. Con intenti diversi, ma è avvenuto concretamente e ritengo di doverlo dire. Per quanto concerne il riferimento dell'onorevole Morillon allo scomparso dell'Alleanza del Nord Ahmed Shah Massud, non c'è risposta migliore di quella ben illustrata dal Commissario Patten che riflette la nostra visione della necessità di una base molto ampia su cui modellare il futuro dell'Afghanistan. È questa la linea da seguire. L'onorevole Morillon mi ha chiesto anche se ho la risolutezza e i mezzi per fare ciò che è necessario. Per fare ciò che è necessario ci appoggiamo alle organizzazioni internazionali per gli aiuti umanitari. Non abbiamo avuto alcuna esitazione a mobilitare i fondi e ci teniamo in stretto contatto nella regione con coloro che rappresentano ECHO e che sono stabilmente dislocati sul posto Partecipiamo al dibattito sugli aspetti organizzativi, anche nel tentativo di comprendere meglio possibile la situazione. In risposta all'onorevole Staes, il pacchetto cui ho fatto riferimento tiene conto della situazione dei paesi della regione dell'Asia centrale che confinano con l'Afghanistan settentrionale e ora stiamo discutendo di risorse aggiuntive rispetto ai 25 milioni di euro che abbiamo citato pubblicamente. In quanto al dialogo con l'autorità di bilancio non rendiamo note cifre che esulano da questi 25 milioni di euro, ma questo sarà un elemento del pacchetto su cui ritorneremo molto presto. Vi ringrazio per la pazienza accordatami. Questa situazione richiede da noi uno sforzo enorme. A mio parere, tutto ciò dimostra che guardando indietro alla storia di questa nostra impresa europea, ci siamo organizzati per fare ciò che era necessario fare in Europa dopo la seconda guerra mondiale e l'abbiamo fatto. Il problema di cui stiamo discutendo oggi in quest'Aula e le sfide che esso comporta ci suggerisce che ora l'Europa deve organizzarsi e trovare il modo per conseguire ciò di cui il mondo ha bisogno. Ora, come ho già detto, la situazione è peggiorata. L'inverno è alle porte, e lì l'inverno è un elemento così preponderante della realtà che persino in tempi normali i combattimenti cessano quasi del tutto per le enormi difficoltà negli spostamenti. Perciò adesso gli aiuti umanitari devono affrontare una sfida davvero terribile. Tutto lo internazionale delle varie agenzie umanitarie e delle ONG è stato ritirato dal paese. Ciò nonostante è incoraggiante apprendere che il personale locale continua a distribuire cibo – se non se ne sono appropriati i talebani – e, ove possibile, a mandare avanti ospedali e ad insegnare. Avere notizie autentiche e reali è estremamente difficile, tuttavia possiamo constatare che questo personale sta cercando di proseguire il lavoro anche in questa situazione. E' naturale che la minaccia di un attacco dall'esterno abbia generato massicci movimenti di popolazione. Un'altra conseguenza è che non possiamo fare affidamento sul fatto che la gente possa accedere come prima ai vari depositi di derrate alimentari, visto che milioni di persone sono fuggite nelle campagne perdendo l'accesso agli aiuti di cui godevano in città. La situazione interna è quindi disperata e coloro che arrivano alla frontiera appaiono ancora più deboli che in passato. Si ritiene che circa sei milioni di afghani dipendano interamente dagli aiuti alimentari dall'esterno. Se, come è molto probabile, non sarà possibile piantare prima che inizi l'inverno, nel giro di meno di sei mesi andremo incontro ad una minaccia terribile, anche se le cose dovessero mettersi bene in termini di stabilità. Proprio l'aspetto logistico delle reali esigenze, anche nella migliore delle ipotesi, rappresenta una sfida formidabile. Abbiamo sostenuto con forza le diverse organizzazioni dell'ONU e partecipato all'incontro del gruppo afghano di supporto svoltosi a Berlino il 27 settembre. L'ONU ha inoltre lanciato un allarme donatori ONU a sostegno degli aiuti di emergenza per raccogliere all'incirca 580 milioni di dollari USA da oggi a marzo del prossimo anno, al fine di garantire la distribuzione degli aiuti umanitari e la protezione di qualcosa come 7,5 milioni di afghani, secondo le stime. 120 milioni di dollari sono necessari subito. A dire il vero, rispondere a questo appello con i relativi finanziamenti sembra essere il problema minore rispetto al problema generale di riuscire a raggiungere gli sfollati all'interno del paese e i profughi. Nella discussione sull'opportunità di contenere gli ulteriori flussi migratori entro i confini dell'Afghanistan o se invece incoraggiare Pakistan e Iran ad aprire le rispettive frontiere, come vorrebbe fare l'UNHCR, le opinioni sono discordi. Secondo la mia analisi personale della situazione possiamo influenzare ben poco le scelte di queste popolazioni. Può capitare di tutto e dovremo essere sufficientemente flessibili per agire secondo necessità mano a mano che la situazione si evolve. Mai ci siamo trovati nella situazione di dover approntare un piano di emergenza con così pochi elementi certi e così tante incognite. La necessità di garantire la continuità degli aiuti alimentari è stato il tema dominante di questo incontro del gruppo afghano. Tutti hanno concordato sull'urgenza, ma hanno anche ammesso che le prospettive di far giungere materialmente gli aiuti a destinazione sono molto scarse. La maggioranza dei partecipanti ha sostenuto che la distribuzione degli aiuti alimentari senza la presenza dello giunto dall'estero potrebbe esporre a inutili rischi i afghani. Il mio precedente riferimento al personale locale afghano che continua a lavorare come faceva prima che il personale internazionale fosse costretto a lasciare il paese era limitato alla distribuzione del cibo e degli altri aiuti già"@it9,9 ". – Madam President, the situation was already bad and now it is worse. I totally agree with what has been said this afternoon on the situation of the people in Afghanistan. It is a far more difficult and demanding task to manage the convoys of new supplies coming in, given the internal situation that exists today. Things are different in the north-eastern part controlled by the Northern Alliance and in the rest of the country. But from the humanitarian point of view it is quite evident that our activities must be targeted at the whole country. That is how it must be. We are using three financial tools to fund the aid to the Afghan population. First – and this is to set the record straight – over the past ten years we have provided humanitarian aid of more than EUR 400 million to internally displaced persons in Afghanistan and refugees in neighbouring countries: ECHO funds, drought mitigation and response activities like food aid, agricultural rehabilitation, water and sanitation rehabilitation, assistance to internally displaced persons and to refugees in Pakistan, as well as prevention of displacements and support for returnees. So this is more than just food aid. ECHO and the organisations working with our money have managed to build up a portfolio of meaningful activities that they have been able to continue. I add that one unfortunate international case is not representative of the situation of the 29 organisations that the Commission is funding. It is a difficult situation but it is important to note that the organisations we are funding cannot be accused of the same kind of activity. They were able to work with expatriates until 11 September and to build up a portfolio of activity, which I was very much looking forward to coming to see. I pay tribute also to my predecessor in this job for laying the seeds of this kind of good cooperation with the European humanitarian NGOs. We have, this year, committed EUR 23 million to ECHO, channelled through NGOs and different UN agencies. As I said, this would have covered a continuation of this level of activity until the end of the year. Then this terrible act of terrorism took place. We reacted immediately with an additional EUR 4 million. This is committed for action through the World Food Programme, UNHCR, and the International Red Cross. Now our response has to go beyond this. We will approach the budgetary authority in order to get the green light for accessing and using funds from the emergency budget reserve, as in earlier years when ECHO's normal budget did not cover the needs that arose because of terrible events. We announced EUR 25 million a week ago in the Commission. It will form part of this operation and be directed at the immediate situation of the refugees. We will be asking for more money. But this is covered by the normal procedure for accessing additional money. The second line of support is EC aid to uprooted people. Here we fund activities creating environments conducive to a sustainable resettlement of returnees and activities aimed at persuading people to remain in their villages. This budget line will commit funds from October for a budget of EUR 19 million in Afghanistan, EUR 3 million in Pakistan and EUR 2 million in Iran. Funds are channelled through Afghan NGOs and UN agencies. The third line is EC food aid and food security. Since the beginning of this year this line has committed 30 000 tonnes of food aid to the World Food Programme and 7 000 tonnes to NGOs. A further EUR 7 million is now being requested by the Commission for the WFP Afghan programme. Let me address some of the questions that have been asked. Mrs Nicholson mentioned that we should do more through UNHCR and WHO to broaden the broad basis and improve the organisation of this assistance. In relation also to Mr Van den Berg's remarks, from a commercial management point of view, if you will, the operation in Afghanistan is a good case of cooperation between the UN organisations and those very professional and relatively big and specialised NGOs which, for some years now, have formed part of the operation. What we need now are operational plans for concrete action. We hear in the media now about a convoy getting through the Khyber Pass and going north. This is a ‘pilot scheme’, so to speak, which may also progress towards Kabul and on, to try to see what is possible. But there is no overall plan in place; this was a response to the UNHCR proposals in the discussion with donors for better planning so as to know what to do and not be burdened down with red tape, as Mr Knolle called it. This is not the problem. I would go as far as to say that in general this is not the problem with our work in the humanitarian aid area. Please keep in mind that the totality of ECHO's budget is used every year and this year we are coming to you asking for more because of this situation. The red tape here is minimal. Protection was mentioned. Here we are in a terrible dilemma. We cannot push those voluntary organisations that work with our money into doing something that goes beyond what they want to do. On the other hand, we have a problem as a funder, for example if they want to do something very daring that may get them into trouble and we just do what we can on the issue of security, no questions asked. Chechnya is a case in point; the Russians are still denying our NGOs access to radios, and this is a real problem for the safety of the people there. This is a balancing act and the responsibility that we have as the funder of the activity goes far into the issue of security. Again, working with the UN is partly an answer to this, but working to deliver humanitarian aid now to the Taliban-controlled part of Afghanistan under some sort of armed protection is not an option. We put Afghanistan on the list of so-called forgotten crises when we fixed ECHO's programme and priorities for 2001. We had a spending level of some EUR 23 million, which would have covered the continuation until New Year of the very last activity that we were funding there. In fact we had 29 European NGOs delivering humanitarian aid inside Afghanistan. They were all there on 11 September. On 11 September I was on my way to a mission to Afghanistan and to Pakistan. I was supposed to meet Dr Masood, the Taliban leadership and to go around the whole country seeing the work of these NGOs that we are funding. I had to cancel the trip. The morning after, we took the train back from London to Brussels but our luggage was already in the aeroplane for Islamabad. There has to be a very open humanitarian mode of operation where suspicion about how one moves around in their country is not a factor. But this is extremely difficult. I agree with what Mrs Frahm and Mrs Bonino said about the situation of women. This is the most extreme version of a denial and violation of human rights apparent to us. It is part of the conflict that they are in the midst of, and one would hope that sanity emerges after what we are about to go through now. Mr Belder mentioned the export of drugs. It should in all objectivity be noted that the Taliban has made an incredible effort to reduce the production of opium and this may be one of the best cases globally that we have seen where they have done what the international community would like to see done. It reflects a totally different agenda, but has in fact taken place, and so I believed I should mention it. As regards Mr Morillon's reference to the deceased leader of the Northern Alliance, Ahmed Shah Masood, we have no better answer than the one very well presented by Commissioner Patten as our view of the need for a comprehensive sort of basis for shaping the future of Afghanistan. This is the line to take. Mr Morillon also asked me if I had the determination and the means to do what must be done. We are relying on the international aid organisations to do what needs to be done on the ground. We have not been hesitant in mobilising funds and are actively participating in the region with the people representing ECHO who are permanently stationed there. We are participating in the debate on how to organise things and to understand the situation as much as possible. In response to Mr Staes, consideration for the countries in the Central Asian region bordering Afghanistan to the north will be part of the package I mentioned and we are discussing resources in addition to the EUR 25 million that we have publicly mentioned. In respect of the dialogue with the budgetary authority, we are not releasing figures other than this EUR 25 million, but this will be an element in that package which we will be coming back to quite soon. Thank you for your patience. This is an extremely demanding situation. I see this as something that demonstrates to us that, looking back on the history of our own experiment in Europe, we got organised to do what needed to be done in Europe after the Second World War and we did it. The problem we are discussing here today and the challenges it involves tell us that Europe now needs to get organised and find a way of achieving what the world needs to achieve. Now, as I said, the situation is worse. Winter is approaching. Winter is such a dominating feature of reality there that even in normal years military fighting more or less stops simply because getting around is so difficult. So humanitarian aid now faces a really scary challenge. The international staff of the different aid agencies and NGOs have all been withdrawn from the country. However, it is very encouraging to see that the local staff is continuing to distribute food – if the food has not been taken over by the Taliban – and is still running health clinics and providing education where it is possible. Obtaining real, true information is extremely difficult, but we can see that they are trying to keep these activities going even in this situation. Of course the threat of an outside attack has resulted in large movements of population. This also has the effect that we cannot rely on people accessing the different storage centres for food as they used to, because they have fled into the countryside in their millions and lost the access to food they had in the cities. So the internal situation is extremely bad and the people who make it to the border look even weaker than they did before. Some six million Afghanis are considered to be totally dependent on food supplies from the outside. If no planting is possible before the winter sets in – and this is most probable – we are in for a very serious threat within less than half a year, even if things work out well in terms of stability. The very logistics of what is needed down the line, even on the basis of the best case scenario, pose a formidable challenge. We have supported the different UN organisations very actively, and participated at the meeting of the Afghan support group in Berlin on 27 September. The UN has launched a UN-donor alert in support of emergency assistance. The alert calls for some USD 580 million from now until March next year to ensure that delivery of humanitarian assistance and the protection of what is estimated to be around 7.5 million Afghans. USD 120 million is required immediately. Funding of this appeal would, in fact, seem to be less of a problem than the overall question of accessibility to internally displaced people and refugees. There are conflicting views in the discussion as to whether emphasis should be placed on keeping the additional migratory flows within Afghanistan or on encouraging Pakistan and Iran to open their borders, as the UNHCR intends to do. My personal analysis of this is that we are only able to influence the choice of these people to a very small degree. Things may happen and we will have to be very flexible in order to be able to do what we need to do as things develop. We have never had to draw up a contingency plan with so few given elements and so many unknowns. The need to keep food aid going was central to the discussion at this Afghan group meeting. Everybody agreed on the urgency, but concurred that the prospects for actually delivering such aid were quite poor. Most participants argued that food-aid distribution without the presence of expatriates could expose Afghan partners to undue risk. My earlier reference to Afghan local staff continuing to do what they did before the expatriates had to leave relates to deliveries of existing food and other stocks."@lv10 "Mevrouw de Voorzitter, de situatie was al slecht en die is nu nog verslechterd. Ik kan mij volledig vinden in wat er vanmiddag over de situatie van het volk van Afghanistan is gezegd. Gezien de binnenlandse situatie op dit moment is het nog veel moeilijker en problematischer geworden om ervoor te zorgen dat de hulpkonvooien met nieuwe voorraden het land binnenkomen. De situatie in het door de Noordelijke Alliantie beheerste noordoosten van Afghanistan is anders dan in de rest van het land. Vanuit humanitair oogpunt bekeken, spreekt het echter vanzelf dat wij onze activiteiten op het hele land moeten richten. Dat is de juiste aanpak. Om de hulp aan de Afghaanse bevolking te financieren maken wij gebruik van drie financiële instrumenten. In de eerste plaats - en ik zeg dit voor alle duidelijkheid - hebben wij in de afgelopen tien jaar meer dan 400 miljoen euro besteed aan humanitaire hulp aan ontheemden binnen Afghanistan en vluchtelingen in de buurlanden. Het betrof hier financiering door ECHO, activiteiten ter bestrijding van de gevolgen van droogte, voedselhulp, projecten in het kader van de sanering van landbouw, watervoorziening en sanitaire voorzieningen, hulp aan ontheemden binnen Afghanistan en aan vluchtelingen in Pakistan. Ook hebben wij activiteiten gefinancierd ter voorkoming van nieuwe vluchtelingenstromen en hulp geboden aan mensen die naar hun woonplaats terugkeren. Het gaat hier dus om meer dan alleen voedselhulp. ECHO en de organisaties die met ons geld werken zijn erin geslaagd een zinvol pakket aan activiteiten op te bouwen en zij konden deze activiteiten ook voortzetten. Ik voeg hieraan toe dat één betreurenswaardig internationaal geval niet representatief is voor de situatie van de 29 organisaties die door de Commissie worden gesteund. Het is een moeilijke situatie, maar het is belangrijk om op te merken dat de door ons gesteunde organisaties niet van soortgelijke activiteiten kunnen worden beschuldigd. Tot 11 september konden zij met buitenlanders werken en een activiteitenprogramma opbouwen. Ik had deze projecten heel graag willen bekijken. Ik heb grote waardering voor mijn voorganger in deze functie, die de basis heeft gelegd voor deze goede vorm van samenwerking met de Europese humanitaire NGO’s. Dit jaar hebben wij 23 miljoen euro voor ECHO uitgetrokken. Dit geld wordt doorgesluisd via de NGO’s en verschillende VN-instanties. Zoals ik al zei, zou dit voldoende zijn geweest om onze activiteiten tot het eind van het jaar op dezelfde voet voort te zetten. Toen kwam deze verschrikkelijke terroristische aanval. Wij hebben onmiddellijk gereageerd door 4 miljoen euro extra uit te trekken. Dit geld is bestemd voor activiteiten via het Wereldvoedselprogramma, UNHCR en het Internationale Rode Kruis. Nu moeten wij onze respons opvoeren. Wij zullen de begrotingsautoriteit benaderen en het groene licht vragen om geld te mogen gebruiken uit de begrotingsreserve voor noodsituaties. Dit is ook in voorgaande jaren wel gebeurd wanneer het normale budget van ECHO onvoldoende was om de behoeften ten gevolge van rampen te dekken. Vorige week hebben wij in de Commissie 25 miljoen euro aangekondigd. Dit bedrag zal worden gebruikt in het kader van deze operatie en zal direct aan vluchtelingenhulp worden besteed. Wij zullen nog meer geld vragen. Dit gaat echter via de normale procedure die geldt voor het verkrijgen van extra geld. De tweede manier waarop wij hulp verlenen is via steun van de EG voor mensen die van huis en haard zijn verdreven. Zo financieren wij activiteiten die gericht zijn op het scheppen van situaties waardoor mensen worden gestimuleerd naar hun woonplaatsen terug te keren en activiteiten om mensen ertoe te bewegen in hun dorpen te blijven. Via deze begrotingslijn zal vanaf oktober 19 miljoen euro worden uitgetrokken voor Afghanistan, 3 miljoen euro voor Pakistan en 2 miljoen euro voor Iran. Deze bedragen zullen worden doorgesluisd via de Afghaanse NGO’s en VN-instanties. De derde vorm van communautaire hulp is voedselhulp en voedselveiligheid. Sinds het begin van dit jaar is via deze begrotingslijn 30.000 ton voedselhulp beschikbaar gesteld aan het Wereldvoedselprogramma en 7.000 ton aan de NGO’s. De Commissie vraagt momenteel nog eens 7 miljoen euro voor het WFP-programma voor Afghanistan. Nu zal ik enkele van de door u gestelde vragen bespreken. Mevrouw Nicholson vond dat wij meer moeten doen via UNHCR en de Wereldgezondheidsorganisatie om de brede basis nog verder te verbreden en om de organisatie van deze hulp te verbeteren. Ook de heer Van den Berg maakte opmerkingen in deze richting. Ik wil hierop antwoorden dat de operatie in Afghanistan vanuit een oogpunt van commercieel management een goed voorbeeld is van samenwerking tussen de VN-organisaties en de zeer professionele en relatief grote en gespecialiseerde NGO’s die nu al een aantal jaren van deze operatie deel uitmaken. Nu moeten wij operationele plannen maken voor concrete actie. Wij horen op dit moment in de media berichten over een konvooi dat door de Khyber-pas naar het noorden rijdt. Dit is een soort experiment, waarbij men wellicht zal doorgaan tot Kaboel en verder, om te kijken wat er mogelijk is. Er is echter nog geen algemeen plan; dit betrof een reactie op de voorstellen van UNHCR in de discussie met donoren over betere planning, zodat wij beter weten wat onze mogelijkheden zijn en niet worden gehinderd door bureaucratie, zoals de heer Knolle het noemde. Dit is echter niet het probleem. Ik zou zelfs zover willen gaan om te zeggen dat dit bij ons werk op het gebied van de humanitaire hulpverlening bijna nooit het probleem is. Bedenkt u wel dat ieder jaar het totale budget van ECHO ook inderdaad wordt gebruikt, en dit jaar kloppen wij zelfs bij u aan om vanwege deze situatie nog meer te vragen. Bureaucratie vormt hier nauwelijks een beletsel. U noemde ook de bescherming. Hier zitten wij met een afschuwelijk dilemma. Wij kunnen de vrijwilligersorganisaties die met ons geld werken niet dwingen om meer te doen dan zij eigenlijk willen. Aan de andere kant zitten wij als financier ook met een probleem als zij bijvoorbeeld iets zeer gewaagds willen doen, iets dat hen in de problemen kan brengen, en wij met het oog op de veiligheid alleen doen wat mogelijk is, zonder verder vragen te stellen. Tsjetsjenië is daar een voorbeeld van. De Russen weigeren nog steeds onze NGO’s toestemming te geven om radio’s te gebruiken. Dat is een serieus probleem voor de veiligheid van onze mensen daar. Dit is een soort evenwichtsoefening. De verantwoordelijkheid die wij als financier van de activiteiten hebben, gaat op het punt van de veiligheid heel ver. Nogmaals, het feit dat wij met de VN samenwerken, komt aan dit bezwaar enigszins tegemoet, maar humanitaire hulpverlening met een of andere vorm van gewapende bescherming is in het door de Taliban beheerste deel van Afghanistan op dit moment simpelweg onmogelijk. Toen wij het programma en de prioriteiten voor ECHO voor het jaar 2001 vaststelden, hebben wij Afghanistan op de lijst van zogenoemde vergeten crisisgebieden gezet. We hadden een uitgavenplafond van ongeveer 23 miljoen euro. Met dit bedrag hadden wij de allerlaatste activiteit die wij daar financieel steunden, tot het eind van dit jaar kunnen voortzetten. Wij hadden om precies te zijn 29 Europese NGO’s die binnen Afghanistan humanitaire hulp verleenden. Die waren daar allemaal op 11 september. Op 11 september was ik onderweg naar Afghanistan en Pakistan. Ik zou daar Dr Massoed en de leiders van de Taliban ontmoeten en het hele land rondreizen om het werk van deze NGO’s die wij financieel steunen met eigen ogen te bekijken. Ik moest deze reis annuleren. De volgende ochtend namen wij de trein terug van Londen naar Brussel, terwijl onze bagage al in het vliegtuig naar Islamabad lag. De werkwijze bij de humanitaire hulpverlening moet zeer open zijn, zodat er absoluut geen sprake is van wantrouwen over de manier waarop wij in het land te werk gaan. Dit is echter buitengewoon moeilijk. Ik onderschrijf wat mevrouw Frahm en mevrouw Bonino hebben gezegd over de situatie van vrouwen. Dit is de meeste extreme vorm van ontkenning en schending van mensenrechten die wij kennen. Het is ook een onderdeel van het conflict waar zij zich middenin bevinden. Wij mogen hopen dat, nadat datgene wat er nu staat te gebeuren achter de rug is, het gezond verstand terug zal keren. De heer Belder noemde de uitvoer van drugs. Wij moeten in alle objectiviteit vaststellen dat de Taliban zich ongelofelijk hebben ingespannen om de productie van opium te verminderen. Dit is misschien wel een van de beste voorbeelden in de wereld waarbij een land heeft gedaan wat de internationale gemeenschap wilde. Men deed dat op basis van een totaal andere agenda, maar het gebeurde toch maar, en dat wil ik dan ook gezegd hebben. Met betrekking tot de opmerking van de heer Morillon over de omgekomen leider van de Noordelijke Alliantie, Ahmad Shah Massoed, hebben wij geen beter antwoord dan datgene wat commissaris Patten zo duidelijk heeft verwoord, namelijk dat er volgens ons behoefte is aan een soort alomvattend plan voor de toekomst van Afghanistan. Dat is de lijn die wij moeten volgen. De heer Morillon vroeg mij ook of ik de vastberadenheid en de middelen heb om te doen wat gedaan moet worden. Wij vertrouwen erop dat de internationale hulporganisaties zullen doen wat ter plekke nodig is. Wij hebben niet geaarzeld om geld ter beschikking te stellen en wij zijn in de regio actief aanwezig via vertegenwoordigers van ECHO die daar permanent gestationeerd zijn. Wij zijn voortdurend aan het overleggen over een optimale organisatie en een zo goed mogelijke kennis van de situatie. In antwoord op de vraag van de heer Staes wil ik zeggen dat wij zeker ook rekening zullen houden met de buurlanden in Centraal-Azië aan de noordgrens van Afghanistan. Dit is onderdeel van het programma van activiteiten dat ik zojuist heb uiteengezet. Wij zijn ook in gesprek over middelen bovenop de 25 miljoen euro die al in het openbaar zijn genoemd. Met het oog op de gesprekken met de begrotingsautoriteit maken wij nog geen andere cijfers bekend dan deze 25 miljoen euro, maar wij zullen zeer binnenkort op dit element uit het activiteitenpakket terugkomen. Ik dank u voor uw geduld. Dit is een uiterst moeilijke situatie. Een terugblik op de geschiedenis van ons eigen experiment in Europa laat zien dat wij er na de Tweede Wereldoorlog in zijn geslaagd om in Europa orde op zaken te stellen en te doen wat wij moesten doen. Het probleem waarover wij hier vandaag spreken en de daaruit voortvloeiende uitdagingen maken duidelijk dat Europa ook nu orde op zaken moet stellen en een manier moet vinden om te doen wat de wereld op dit moment nodig heeft. Zoals ik al zei, is de situatie momenteel nog slechter geworden. De winter staat voor de deur. De winter is daar een zodanig overheersend aspect van het dagelijks leven dat zelfs in normale jaren de militaire operaties min of meer moeten worden stopgezet domweg omdat men zich zo moeilijk kan verplaatsen. De humanitaire hulpverlening staat nu dan ook voor een gigantisch moeilijke taak. De internationale medewerkers van de verschillende hulporganisaties en NGO’s zijn allemaal uit het land teruggehaald. Het is echter zeer bemoedigend om te zien dat de lokale medewerkers doorgaan met het verdelen van voedsel – als dat tenminste niet door de Taliban in beslag is genomen. Zij houden waar mogelijk nog steeds medische klinieken draaiende en geven onderwijs. Het is buitengewoon moeilijk om goede en juiste informatie te krijgen, maar wij zien dat zij zelfs in deze situatie proberen deze activiteiten voort te zetten. Uiteraard heeft de dreiging van een aanval van buitenaf geresulteerd in een enorme volksverhuizing. Dit heeft ook tot effect dat wij er niet vanuit kunnen gaan dat de mensen de verschillende voedselopslagplaatsen kunnen bereiken op de manier waarop zij dat gewend waren. Zij zijn immers met miljoenen tegelijk naar het platteland getrokken en kunnen daardoor het voedsel in de steden niet meer bereiken. De binnenlandse situatie is dan ook buitengewoon ernstig en de mensen die de grens halen, zien er nog verzwakter uit dan voorheen. Men denkt dat ongeveer 6 miljoen Afghanen totaal afhankelijk zijn van voedselvoorraden van buitenaf. Als er ook niet kan worden geplant voordat de winter begint – en dat is het meest waarschijnlijke scenario – kunnen wij binnen een half jaar een zeer ernstige bedreiging verwachten, zelfs als de situatie stabiel blijft. Zelfs als wij uitgaan van het meest optimistische scenario stelt alleen al de logistiek van de hele operatie die daar nodig ons voor een gigantische taak. Wij hebben de verschillende VN-organisaties zeer actief gesteund. Wij hebben ook deelgenomen aan de vergadering van de Afghaanse Support-groep op 27 september in Berlijn. De VN hebben de donorlanden om noodhulp gevraagd. Het gaat hierbij om een bedrag van 580 miljoen dollar tussen nu en volgend jaar maart. Dit geld is nodig om humanitaire hulp te verlenen en om de naar schatting 7,5 miljoen Afghanen te beschermen. 120 miljoen dollar is nu onmiddellijk nodig. Het bijeenbrengen van dit bedrag lijkt op dit moment echter een minder groot probleem dan de algemene vraag hoe wij de ontheemden en vluchtelingen kunnen bereiken. Niet iedereen is het eens over de vraag of wij vooral moeten proberen om de stromen mensen binnen Afghanistan te houden of dat wij juist Pakistan en Iran moeten stimuleren hun grenzen te openen. UNHCR neigt naar het laatste. Persoonlijke denk ik dat wij heel weinig invloed hebben op de keuze van deze mensen. Er kan van alles gebeuren en wij zullen zeer flexibel moeten zijn zodat wij onmiddellijk op de situatie kunnen reageren naarmate die zich ontwikkelt. Wij hebben nog nooit een rampenplan hoeven opstellen met zo weinig bekende en zo veel onbekende factoren. Centraal bij de discussie in de vergadering van de Afghaanse Support-groep stond de noodzaak om de voedselhulp op gang te houden. Men was het niet alleen eens over de urgentie van dit probleem, maar ook over de geringe kans dat wij deze hulp ook feitelijk kunnen leveren. De meeste deelnemers meenden dat de Afghaanse partners aan onverantwoorde risico’s zouden blootstaan als de voedselverdeling plaatsvindt zonder dat daarbij buitenlanders aanwezig zijn. Wat ik eerder zei over de Afghaanse lokale medewerkers die doorgaan met wat zij deden voordat de buitenlanders moesten vertrekken, sloeg op het verdelen van bestaande voedsel- en andere voorraden."@nl2 "Senhora Presidente, a situação já era má e agora é pior. Concordo inteiramente com o que aqui foi dito esta tarde sobre a situação em que se encontra o povo do Afeganistão. É muito mais complicado e difícil gerir os comboios de novos abastecimentos destinados ao Afeganistão, dada a situação interna que ali existe hoje. No região nordeste, controlada pela Aliança do Norte, e no resto do país a situação é diferente. Mas, do ponto de vista humanitário, é evidente que a nossa acção terá de ser dirigida a todo o país. É assim que teremos de agir. Estamos a utilizar três instrumentos financeiros para financiar a ajuda à população afegão. Em primeiro lugar – e com isto pretendo tornar bem claro o que tem acontecido –, nos últimos dez anos, prestámos ajuda humanitária num valor superior a 400 milhões de euros a pessoas deslocadas internamente no Afeganistão e a refugiados que se encontram nos países vizinhos: fundos do ECHO, actividades destinadas a atenuar os efeitos da seca e intervenções sob a forma de ajuda alimentar, recuperação agrícola, recuperação das redes de água e saneamento, ajuda a pessoas deslocadas internamente e a refugiados que se encontram no Paquistão, bem como prevenção de novas deslocações da população e apoio a retornados. Portanto, temos feito mais do que conceder ajuda alimentar. O serviço ECHO e as organizações que financiamos conseguiram desenvolver um conjunto de actividades significativas a que têm dado continuidade. Gostaria de acrescentar que um caso internacional lamentável não é representativo da situação das 29 organizações que a Comissão está a financiar. A situação é difícil, mas é importante dizer que as organizações que financiamos não podem ser acusadas do mesmo tipo de actividade. Conseguiram trabalhar com pessoal estrangeiro até 11 de Setembro e desenvolver um conjunto de actividades, e a possibilidade de observar a sua acção no terreno era uma oportunidade que eu aguardava com expectativa. Presto, também, homenagem ao meu antecessor neste cargo por ter lançado as sementes deste tipo de cooperação positiva com as ONG europeias no domínio a ajuda humanitária. Este ano, afectámos fundos no valor de 23 milhões de euros ao serviço ECHO, canalizados através de ONG e dos vários organismos das Nações Unidas. Tal como disse anteriormente, isso teria permitido manter este nível de actividade até ao final do ano. Depois deu-se este acto terrível de terrorismo. Reagimos imediatamente disponibilizando mais 4 milhões de euros. Estes fundos destinam-se a acções a realizar através do Programa Alimentar Mundial, do ACNUR e da Cruz Vermelha Internacional. Agora, a nossa intervenção terá de ir mais longe. Iremos abordar a autoridade orçamental no sentido de nos ser dada luz verde para acederemos a fundos da reserva para ajudas de emergência, tal como aconteceu em anos anteriores quando o orçamento normal do ECHO não chegou para cobrir as necessidades que surgiram devido a acontecimentos terríveis. Há uma semana, anunciámos na Comissão fundos no valor de 25 milhões de euros. Estes fundos serão utilizados nesta operação e destinam-se a fazer face à situação imediata dos refugiados. Iremos pedir mais dinheiro. Mas isso será feito no âmbito do procedimento normal para aceder a fundos adicionais. A segunda componente do apoio que prestamos consiste em ajuda da CE a pessoas desalojadas. Nessa área, financiámos actividades destinadas a criar ambientes propícios à reinstalação sustentável de retornados, bem como actividades destinadas a persuadir as populações a permanecerem nas suas aldeias. Esta rubrica orçamental irá, a partir de Outubro, autorizar fundos para um orçamento de 19 milhões de euros destinados a actividades no Afeganistão, 3 milhões de euros para actividades no Paquistão e 2 milhões de euros para actividades no Irão. Os fundos serão canalizados através de ONG afegãs e organismos das Nações Unidas. A terceira componente relaciona-se com a ajuda alimentar da CE e a segurança alimentar. Desde o princípio deste ano, já foram afectadas 30 000 toneladas de ajuda alimentar ao Programa Alimentar Mundial e 7 000 toneladas a ONG. A Comissão pediu agora mais 7 milhões de euros para financiar a acção do PAM no Afeganistão. Gostaria agora de responder a algumas perguntas que foram feitas. A senhora deputada Nicholson disse que deveríamos trabalhar mais com o ACNUR e a OMS a fim de alargarmos a nossa acção e melhorar a organização da assistência prestada. Relativamente, também, às observações do senhor deputado Van den Berg, diria que, de um ponto de vista de gestão comercial, por assim dizer, a operação no Afeganistão é um bom exemplo de cooperação entre os organismos das Nações Unidas e as ONG muito profissionais e relativamente grandes e especializadas que, há já alguns anos, têm vindo a participar na operação. É de planos operacionais tendo em vista acções concretas que precisamos agora. Os meios de comunicação social estão a falar agora de um comboio que está a atravessar o passo de Khyber dirigindo-se para norte. Trata-se de um "projecto-piloto", digamos, e o comboio poderá continuar até Cabul e mais além, para ver até onde se poderá ir. Mas não existe ainda um plano global; essa acção foi decidida em resposta às propostas apresentadas pelo ACNUR durante as conversações com os dadores tendo em vista um melhor planeamento, de modo a decidir o que se há-de fazer e como evitar entraves burocráticos, tal como disse o senhor deputado Knolle. O problema não é esse. Diria, até que, dum modo geral, não é esse o problema do nosso trabalho no domínio da ajuda humanitária. É importante não esquecerem que o orçamento do serviço ECHO é utilizado na íntegra todos os anos, e, este ano, vimos aqui pedir-vos mais fundos devido a esta situação. Os entraves burocráticos neste caso são mínimos. Falou-se aqui em protecção. Quanto a esse assunto estamos num dilema terrível. Não podemos obrigar as organizações voluntárias que financiamos a fazer uma coisa que não queiram fazer. Por outro lado, como entidade financiadora, temos um problema, por exemplo, se essas organizações quiserem fazer algo muito ousado susceptível de lhes trazer problemas, e limitamo-nos a fazer o que podemos quanto à questão da segurança, sem fazer quaisquer perguntas. A Chechénia é um exemplo que podemos apontar: os russos continuam a negar acesso às rádios às nossas ONG, e isso representa um problema real de segurança para o pessoal que lá temos. Trata-se de uma situação delicada, e a questão da segurança é um elemento importante da nossa responsabilidade como entidade financiadora de actividades. Mais uma vez, trabalhar em colaboração com as Nações Unidas é uma maneira de responder em parte a esse problema, mas entregar ajuda humanitária, neste momento, na zona do Afeganistão controlada pelos taliban, recorrendo a um tipo qualquer de protecção armada não é uma opção a considerar. Pusemos o Afeganistão na lista das chamadas crises esquecidas quando elaborámos o programa e definimos as prioridades do Serviço de Ajuda Humanitária ECHO para 2001. Tínhamos um nível de gastos de cerca de 23 milhões de euros, que teria coberto as despesas de prosseguirmos, até ao fim deste ano, a última actividade que estávamos a financiar naquele país. Com efeito, tínhamos 29 ONG europeias a prestar ajuda humanitária dentro do Afeganistão. Estavam todas naquele país em 11 de Setembro. Nesse dia, eu estava a caminho de uma missão ao Afeganistão e ao Paquistão. Deveria encontrar-me com o Dr. Massud e com os dirigentes do regime taliban e percorrer todo o país para ver o trabalho dessas ONG que estamos a financiar. Tive de cancelar a viagem. Na manhã seguinte, voltámos novamente de Londres para Bruxelas, mas a nossa bagagem já estava no avião a caminho de Islamabad. No que respeita à ajuda humanitária, temos de adoptar um modo de funcionamento em que as suspeitas quanto à forma como nos deslocamos pelo país não seja um factor a levar em conta. Mas isso é extremamente difícil. Concordo com o que disseram as senhoras deputadas Frahm e Bonino acerca da situação das mulheres. Trata-se do caso mais grave de negação e violação dos direitos humanos de que temos conhecimento. Faz parte do conflito em que aquele país está envolvido, e esperamos que o bom senso volte a reinar quando terminar todo a crise que vamos atravessar. O senhor deputado Belder mencionou a exportação de droga. Há que reconhecer, objectivamente, que os taliban têm desenvolvido um enorme esforço para reduzir a produção de ópio, e esse será, talvez, um dos melhores exemplos a nível mundial em que se fez aquilo que a comunidade internacional gostaria que fosse feito. Essa medida reflecte um tipo de prioridades totalmente diferente, mas foi efectivamente aplicada, portanto, penso que tinha o dever de a mencionar. Relativamente à referência que o senhor deputado Morillon fez ao dirigente da Aliança do Norte, Ahmed Shah Massud, já falecido, a melhor resposta é aquela que o senhor Comissário Patten muito bem apresentou ao dizer que consideramos ser necessária uma ampla base de apoio para moldar o futuro do Afeganistão. É essa a posição que devemos assumir. O senhor deputado Morillon perguntou-me, também, se eu tinha a determinação e os meios necessários para fazer o que há a fazer. Estamos a contar com as organizações internacionais de ajuda humanitária para fazer aquilo que é necessário fazer no terreno. Não mostrámos qualquer hesitação em mobilizar fundos e estamos a ter uma participação activa na região através das pessoas que representam o serviço ECHO e que ali estão colocadas a título permanente. Estamos a participar no debate sobre a forma de organizar as coisas e a tentar compreender a situação o melhor possível. Para responder ao senhor deputado Staes diria que a situação dos países da região da Ásia Central que confina com o Afeganistão é um aspecto que está a ser considerado no âmbito do pacote de medidas que referi, e estamos a discutir a possibilidade de obter mais recursos para além dos 25 milhões de euros que anunciámos publicamente. Relativamente ao diálogo com a autoridade orçamental, não vamos divulgar quaisquer números para além destes 25 milhões de euros, mas esse é um elemento do pacote de medidas a que iremos voltar muito em breve. Agradeço a vossa paciência. A situação é extremamente difícil. Pensando na história da nossa própria experiência na Europa, vejo aqui algo que nos demonstra que, depois da II Guerra Mundial, nos conseguimos organizar para fazer o era necessário fazer e efectivamente o fizemos. O problema que aqui discutimos hoje e os desafios que ele envolve dizem-nos que a Europa precisa agora de se organizar e de encontrar uma maneira de alcançar os objectivos que o mundo precisa de alcançar. Agora, tal como disse há pouco, a situação é pior. O Inverno está-se a aproximar. O Inverno é um aspecto de tal maneira dominante da realidade daquele país que, mesmo em anos normais, os combates militares são mais ou menos interrompidos, simplesmente por ser tão difícil as pessoas deslocarem-se de um sítio para outro. Por conseguinte, o desafio que se apresenta agora à ajuda humanitária é verdadeiramente assustador. O pessoal internacional dos vários organismos de ajuda humanitária e das ONG foi retirado do país. No entanto, é muito animador constatar que o pessoal local continua a distribuir alimentos – se é que os taliban não se apropriaram dos alimentos –, a manter os centros de saúde e a prestar serviços de educação nos locais em que é possível fazê-lo. Obter informação real e verdadeira é difícil, mas verificamos que estão a tentar prosseguir essas actividades mesmo na actual situação. É evidente que a ameaça de um ataque vindo do exterior deu origem a grandes deslocações de população. Isso significa, também, que não podemos ter a certeza de que as pessoas estejam a recorrer aos vários centros de distribuição de alimentos como costumavam fazer, porque fugiram aos milhões para as zonas rurais e deixaram de ter acesso aos alimentos como acontecia nas cidades. A situação interna do país é, portanto, extremamente má e as pessoas que conseguem chegar às fronteiras parecem estar ainda mais debilitadas do que antes. Pensa-se que cerca de seis milhões de afegãos dependem inteiramente dos abastecimentos de alimentos provenientes do exterior. Se não for possível fazer as sementeiras antes do Inverno – o que é muito provável – é de recear uma crise muito grave dentro de menos de seis meses, mesmo que a situação não se agrave em termos de estabilidade. A simples logística daquilo que é necessário fazer ao longo de todas as etapas do processo, mesmo na melhor das hipóteses, representa um desafio tremendo. Temos apoiado activamente as várias organizações da ONU, e participámos na reunião do Grupo de Apoio aos Afegãos realizada em Berlim, em 27 de Setembro. A ONU lançou um apelo aos dadores tendo em vista a obtenção de ajuda de emergência. O objectivo deste apelo é conseguir cerca de 580 milhões de dólares americanos no período que irá decorrer até Março do próximo ano, a fim de assegurar a entrega de ajuda humanitária e a protecção de um número de afegãos calculado em cerca de 7,5 milhões. De imediato, são necessários 120 milhões de dólares. Na verdade, obter os fundos necessários para financiar este apelo parece ser um problema menor do que toda a questão da acessibilidade às pessoas deslocadas internamente e aos refugiados. As opiniões divergem quanto à questão de saber se será preferível procurar manter os novos fluxos migratórios dentro do Afeganistão ou procurar levar o Paquistão e o Irão a abrirem as suas fronteiras, como o ACNUR tenciona fazer. Pessoalmente, creio que a nossa capacidade de influenciar a escolha das pessoas em causa é mínima. A situação é fluida e teremos de ser muito flexíveis para podermos fazer o que for necessário à medida que a situação for evoluindo. Nunca tivemos de preparar um plano de emergência com tão poucos dados e tantas incógnitas. A necessidade de manter a entrega de ajuda alimentar foi um dos temas principais discutidos na reunião do Grupo de Apoio aos Afegãos que referi há pouco. Todas as pessoas se mostraram de acordo quanto à urgência da situação, mas concordaram que as perspectivas no que se refere a entregar efectivamente a ajuda não eram nada animadoras. A maior parte dos participantes afirmou que a distribuição de ajuda alimentar sem a presença de pessoal estrangeiro poderia expor os parceiros afegãos a riscos demasiado grandes. Quando disse há pouco que o pessoal local afegão tinha prosseguido as suas actividades antes de o pessoal estrangeiro abandonar o país, estava a referir-me à distribuição de alimentos e de outros produtos já existentes."@pt11 "Fru talman! Situationen var redan dålig och nu har den förvärrats. Jag håller fullständigt med det som har sagts här i eftermiddag om situationen för folket i Afghanistan. Det är en mycket svårare och mer krävande uppgift att hantera sändningarna med nya förnödenheter som kommer in, med tanke på den interna situation som råder i dag. Läget är annorlunda i den nordöstra delen, som kontrolleras av norra alliansen, och i resten av landet. Men ur humanitär synvinkel är det ganska uppenbart att vår verksamhet måste inriktas på hela landet. Det är så det måste gå till. Vi använder tre finansiella verktyg för att finansiera biståndet till den afghanska befolkningen. Först och främst – och detta är för att få klarhet i det hela – har vi under de tio senaste åren försett internt förflyttade personer i Afghanistan och flyktingar i grannländer med humanitärt bistånd på mer än 400 miljoner euro: ECHO-fonder, lindring när det gäller torka och svarsverksamhet som livsmedelsbistånd, återuppbyggnad av jordbruket, återuppbyggnad av vatten- och sanitära anläggningar, stöd för internt förflyttade personer och flyktingar i Pakistan, såväl som förhindrande av förflyttningar och stöd för återvändande personer. Så detta är mer än bara livsmedelsbistånd. ECHO och de organisationer som arbetar med våra pengar har lyckats bygga upp en portfölj med meningsfull verksamhet som de har kunnat fortsätta med. Jag vill lägga till att ett olyckligt internationellt fall inte är representativt för situationen med de 29 organisationer som kommissionen finansierar. Det är en svår situation, men det är viktigt att notera att de organisationer som vi finansierar inte kan anklagas för samma typ av verksamhet. De kunde arbeta med utländska personer som var stationerade i landet fram till den 11 september och bygga upp en verksamhetsportfölj, som jag verkligen såg fram emot att få komma och se. Jag hyllar också min föregångare på denna tjänst för att han sått fröna till denna typ av goda samarbete med de humanitära icke-statliga organisationerna i Europa. Vi har i år avsatt 23 miljoner euro för ECHO, som slussats genom icke-statliga organisationer och olika FN-organ. Som jag sade skulle detta ha täckt fortskridandet av denna verksamhetsnivå till slutet av året. Sedan inträffade detta förfärliga terroristdåd. Vi reagerade omedelbart med ytterligare 4 miljoner euro. Detta belopp har avsatts för verksamhet genom Världslivsmedelsprogrammet, UNHCR, och Internationella röda korset. Nu måste vårt svar sträcka sig bortom detta. Vi kommer att kontakta budgetmyndigheten för att få grönt ljus för tillträde till och användning av medel från nödbudgetreserven, liksom under tidigare år när ECHO:s normala budget inte täckte de behov som uppstod på grund av förförliga händelser. Vi annonserade 25 miljoner euro för en vecka sedan i kommissionen. Detta belopp kommer att utgöra en del av detta ingrepp och inriktas på flyktingarnas överhängande situation. Vi kommer att begära mer pengar. Men detta omfattas av det normala förfarandet för tillgång till ytterligare pengar. Den andra stödposten är EG-bistånd för människor som gjorts rotlösa. Här finansierar vi verksamhet som skapar miljöer som bidrar till en hållbar omlokalisering av återvändande människor, och verksamhet som är inriktad på att övertyga människor om att stanna kvar i sina byar. Ur denna budgetpost kommer medel att avsättas från och med oktober för en budget på 19 miljoner euro i Afghanistan, 3 miljoner euro i Pakistan och 2 miljoner euro i Iran. Medel slussas genom afghanska icke-statliga organisationer och FN-organ. Den tredje posten är gemenskapens livsmedelsbistånd och livsmedelssäkerhet. Sedan början av detta år har det inom denna post avsatts 30 000 ton livsmedelsbistånd till Världslivsmedelsprogrammet och 7 000 ton till icke-statliga organisationer. Kommissionen begär nu ytterligare 7 miljoner euro för Världslivsmedelsprogrammets afghanska program. Låt mig ta upp några av de frågor som har ställts. Nicholson nämnde att vi borde göra mer med hjälp av UNHCR och WHO för att utvidga den breda basen och förbättra organisationen av detta bistånd. Också i förhållande till Van den Bergs kommentarer, med utgångspunkt från en affärsmässig förvaltning, om ni så vill, är verksamheten i Afghanistan ett gott exempel på samarbete mellan FN-organisationerna och de mycket professionella och relativt stora och specialiserade icke-statliga organisationer som nu i några år har utgjort en del av verksamheten. Vad vi nu behöver är operativa planer för konkreta åtgärder. Vi hör nu i media talas om en sändning som tagit sig igenom Khyberpasset och som är på väg norrut. Detta är ett "pilotprojekt", så att säga, som också kan fortsätta mot Kabul och så vidare, för att försöka se vad som är möjligt. Men ingen allmän plan har införts; detta var ett gensvar på UNHCR:s förslag i diskussionen med givare för bättre planering, så att man skall veta vad man skall göra och för att vi inte skall bli nedtyngda av byråkrati, som Knolle kallade det. Det är inte det som är problemet. Jag skulle sträcka mig så långt som att säga att det i allmänhet inte är detta som är problemet med vårt arbete inom området för humanitärt bistånd. Var snälla och kom ihåg att hela ECHO:s budget används varje år, och i år kommer vi till er för att be om mer på grund av denna situation. Byråkratin här är minimal. Skydd nämndes. Här befinner vi oss i ett förfärligt dilemma. Vi kan inte tvinga de frivilligorganisationer som arbetar med våra pengar att göra något som sträcker sig bortom vad de vill göra. Å andra sidan har vi ett problem som finansiär, till exempel om de vill göra något mycket vågat som kan göra att de hamnar i svårigheter, och vi bara gör vad vi kan när det gäller säkerhet, utan att ställa några frågor. Tjetjenien är ett typexempel; ryssarna nekar fortfarande våra icke-statliga organisationer tillträde till radioapparater, och detta är ett verkligt problem för människornas säkerhet där. Detta är en balansgång och det ansvar som vi har som finansiär av verksamheten sträcker sig långt i frågan om säkerhet. Återigen är vårt arbete tillsammans med FN delvis ett svar på detta, men att arbeta med att genomföra humanitärt bistånd nu till den talibankontrollerade delen av Afghanistan med något slags beväpnat skydd är inte ett alternativ. Vi satte upp Afghanistan på förteckningen över så kallade bortglömda kriser när vi fastställde 2001 års program och prioriteringar för ECHO. Vi hade en utgiftsnivå på ungefär 23 miljoner euro, vilket skulle ha täckt fortskridandet fram till nyår av den allra sista verksamheten som vi finansierade där. Vi hade faktiskt 29 europeiska icke-statliga organisationer som utförde humanitärt bistånd inom Afghanistan. De var alla där den 11 september. Den 11 september var jag på väg till ett uppdrag i Afghanistan och Pakistan. Jag skulle ha mött doktor Masood, det talibanska ledarskapet och ha rest runt hela landet och sett det arbete som de icke-statliga organisationer som vi finansierar utfört. Jag blev tvungen att ställa in resan. Morgonen därpå tog vi tåget tillbaka till Bryssel från London, men vårt bagage fanns redan på planet till Islamabad. Det måste finnas ett mycket öppet humanitärt förfaringssätt där misstänksamhet när det gäller hur man tar sig omkring i landet inte är en faktor. Men detta är mycket svårt. Jag håller med om vad Frahm och Bonino sade om kvinnors situation. Detta är den mest extrema version av förnekande och kränkning av mänskliga rättigheter som vi ser. Det är en del av den konflikt som de befinner sig i mitt i, och man skulle vilja hoppas att sunt förnuft framträder efter vad vi nu kommer att gå igenom. Belder nämnde export av droger. Det borde i all objektivitet noteras att talibanerna har gjort en otrolig ansträngning för att minska tillverkningen av opium, och detta kan vara ett av de bästa exempel i världen som vi har sett, där de har gjort vad världssamfundet vill skall göras. Det återspeglar en helt annorlunda agenda, men det har faktiskt skett, så jag tyckte att jag borde nämna det. Vad gäller Morillons hänvisning till norra alliansens avlidne ledare, Ahmed Shah Masood, har vi inget bättre svar än det som mycket väl lades fram av kommissionär Patten, som vår syn på behovet av ett omfattande slags grund för utformningen av framtiden i Afghanistan. Detta är den linje vi borde inta. Morillon frågade mig också om jag hade beslutsamheten och verktygen att göra vad som måste göras. Vi förlitar oss på de internationella biståndsorganisationerna för att de skall göra vad som behöver göras på plats. Vi har inte tvekat att frigöra medel och deltar aktivt i regionen med de personer som företräder ECHO som är permanent stationerade där. Vi deltar i diskussionen om hur man skall organisera saker och ting, och om hur man kan förstå situationen så bra som möjligt. Som svar till Staes, kommer länderna i den Centralasiatiska regionen som gränsar till norra Afghanistan att beaktas som en del av det paket som jag nämnde, och vi diskuterar resurser utöver de 25 miljoner euro som vi offentligt har nämnt. Med hänsyn till dialogen med budgetmyndigheten ger vi inte ut andra siffror än dessa 25 miljoner euro, men detta kommer att ingå i det paket som vi ganska snart kommer att återkomma till. Tack för ert tålamod. Detta är en extremt krävande situation. Jag ser detta som något som visar oss att vi, när vi tittar tillbaka på historien med vårt eget experiment i Europa, organiserade oss för att göra vad som behövde göras i Europa efter andra världskriget, och det gjorde vi. Det problem som vi diskuterar här i dag och de utmaningar som det innebär, säger oss att Europa nu måste organisera sig och finna ett sätt att uppnå det som världen måste uppnå. Nu har situationen, som jag sade, förvärrats. Vintern närmar sig. Vintern är en så dominerande del av verkligheten där att de militära striderna till och med under normala år mer eller mindre upphör, enbart för att det är så svårt att ta sig fram. Så det humanitära biståndet står nu inför en verkligt otäck utmaning. Den internationella personalen vid alla de olika biståndskontoren och de icke-statliga organisationerna har alla dragits tillbaka från landet. Det är dock mycket uppmuntrande att se att den lokala personalen fortsätter att dela ut livsmedel – om livsmedlen inte har tagits över av talibanerna – och fortfarande driver hälsoinrättningar och tillhandahåller utbildning där det är möjligt. Att uppnå korrekt och sann information är oerhört svårt, men vi kan se att de försöker att hålla dessa verksamheter igång till och med i denna situation. Hotet med en attack utifrån har förstås lett till stora befolkningsförflyttningar. Detta får också till följd att vi inte kan lita på att människor får tillgång till de olika livsmedelslagren som de brukade, eftersom de har flytt ut på landsbygden i miljontals och förlorat tillgången till de livsmedel som de hade tillgång till i städerna. Så den interna situationen är oerhört dålig och de människor som lyckas ta sig till gränsen ser ännu svagare ut än de gjorde förut. Ungefär sex miljoner afghaner beräknas vara helt beroende av livsmedelsförsörjning utifrån. Om det inte går att lämna förnödenheter där innan vintern kommer – och det är mest troligt – kommer vi att stå inför ett mycket allvarligt hot inom mindre än ett halvår, även om saker och ting utvecklas väl när det gäller stabilitet. Själva logistiken med vad som kommer att behövas längre fram, till och med baserat på vad som i bästa fall kan hända, utgör en oerhörd utmaning. Vi har gett vårt mycket aktiva stöd till de olika FN-organisationerna, och deltog vid den afghanska stödgruppens möte i Berlin den 27 september. FN har lanserat en FN-givaruppmaning till stöd för nödbistånd. I uppmaningen efterlyser man ungefär 580 miljoner amerikanska dollar från i dag och fram till mars nästa år för att garantera att detta humanitära bistånd kommer att förverkligas, och för att skydda vad som beräknas till ungefär 7,5 miljoner afghaner. 120 miljoner amerikanska dollar krävs omedelbart. Finansiering för denna vädjan verkar faktiskt vara mindre av ett problem än den allmänna frågan om åtkomsten till internt förflyttade människor och flyktingar. Det finns motsatta åsikter i diskussionen när det gäller huruvida betoningen skall placeras på att hålla de ytterligare migrationsflödena inom Afghanistan eller på att uppmuntra Pakistan och Iran att öppna sina gränser, vilket UNHCR har för avsikt att göra. Min personliga analys av detta är att vi endast i mycket liten utsträckning kan påverka dessa människors val. Saker kan ske och vi måste vara mycket anpassningsbara för att kunna göra vad vi behöver göra beroende av hur saker och ting utvecklas. Vi har aldrig varit tvungna att utarbeta en beredskapsplan med så få givna faktorer och så många okända faktorer. Behovet av att hålla livsmedelsbiståndet igång var centralt i diskussionen vid afghangruppens möte. Alla var eniga om det överhängande behovet, men instämde i att utsikterna för att faktiskt genomföra sådant bistånd var ganska dåliga. De flesta mötesdeltagare hävdade att distribution av livsmedelsbistånd utan närvaron av utländska personer som är stationerade i landet kunde utsätta de afghanska parterna för onödiga risker. Min tidigare hänvisning till afghansk lokal personal som fortsätter med det de gjorde innan dessa utländska personer var tvungna att lämna landet hänger samman med leveranserna av befintliga livsmedel och andra lager."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(ΕΝ)"8 "Comisión"12 "Commission"10,3 "Khyber Pass"9 "Nielson,"8,10,3,12 "in loco"9 "in loco."9 "in situ"12 "leader"9 "media"9 "partner"9 "staff"9 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph