Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-10-02-Speech-2-125"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-10-02"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Den politiska och humanitära situationen i Afghanistan4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20011002.6.2-125"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-10-02-Speech-2-1264
lpv:speaker	lp:Patten4
lpv:spoken text	". – I should like to begin the Commission's contribution myself and then at the end of the discussion ask Commissioner Nielson to say something about the humanitarian situation in which he has been actively involved because of his responsibility for ECHO. If I have to leave before the end of the discussion it is not for lack of appreciation of the importance of what we are discussing – I believe this issue is going to dominate the international agenda for the next few months – but because I have to attend an important meeting before the EU-Russia Summit with the Deputy-Premier of the Russian Federation to discuss the modalities for beginning discussions on a common European economic area. We will try to agree the terms of reference of our work this evening before our summit with President Putin tomorrow. The Taliban continue to show no real sign of being ready to give up Osama bin Laden or forcefully to encourage his voluntary departure from the country. The opposition Northern Alliance has declared itself ready and willing to assist the United States and international coalition efforts. Following the death of Commander Masood on 8 September – and I know he made an important visit to Parliament not long ago – there is greater uncertainty as to the cohesion of this alliance. What is certain is that no wholly military solution is possible in Afghanistan. In both Pakistan and Iran, where as I said there are very different views of the situation in Afghanistan, there was agreement that only a broad-based government made up of representatives of all factions and ethnic groups in the country, taking account of the security concerns of neighbouring countries, can begin the process of restoring Afghanistan to normality and pave the way for reconstruction. The means of doing this may be through the Loya Jirga or Grand Assembly mechanism. It would be for the Afghan people to decide what kind of Loya Jirga process they want and what role different political personages might play in such a development. I repeat that there is a shared perception of what the outcome should be: a broad-based government. How you get to that broad-based government is incomparably more difficult to work out, but there is also a shared perception that the world outside – even in the shape of the United Nations – cannot impose a political settlement on Afghanistan. We can and should aim to facilitate a political settlement, and having facilitated it not then walk away. We have to make sure that a better government, which will emerge from that sad, embittered country will be able to count on the long-term support of the international community to rebuild from the ruin of the medieval ferocity which has been unleashed on Afghanistan for the last few years. I should like to make one other point. We have in the Commission today adopted a draft regulation on specific measures directed against certain persons and entities with a view to combating international terrorism. The draft proposal includes all those individuals and organisations potentially related to the 11 September attack covered by the US Executive Order issued by President Bush last week. But it takes the form of a framework regulation which could serve as the vehicle for a wider campaign against terrorist financing. There is a considerable urgency to this regulation, which is put forward on the basis of Article 308, for reasons which I am sure I do not have to set out for Parliament. In these circumstances we would be extremely grateful if Parliament could consider an emergency procedure, if possible completing the consultation process during this week's part-session. We would then be able to put the draft regulation to the General Affairs Council next Monday. I know that the President of the Commission will be writing to you on these lines, Madam President. We understand the difficulties. We do not want in any way to curtail examination of this important measure; but if it could be done very rapidly it would send the right signals. It would be an opportunity to demonstrate that in exceptional circumstances the Community institutions can act with real despatch. Not only would we thereby signal the strength of our determination to rise to the challenges presented by the 11 September attack, but we would show that the EU institutions are able to respond to crisis situations. I will finish my remarks with that point. So far, in the proposals brought forward by my friend and colleague, Mr Vitorino, a couple of weeks ago, we have demonstrated that though we are sometimes the butt of people's humour about the lack of speed of our reactions, when it really matters we are able to react very rapidly and comprehensively and we are able to demonstrate in practice what multilateralism should mean. If there is any institution in the world, if there is any group of countries in the world that can demonstrate the benefits of multilateralism, of arguing about fish quotas or budgets, rather than murdering one another, it is the European Union. That seems to me to give us a particular responsibility to show leadership in the coming weeks and months and I hope we will be able to do so with this regulation this week. There will be other reports on the Troika visit that I took part in last week with the Foreign Minister of Belgium, which holds the presidency, and with the Foreign Minister of Spain – the next presidency – which demonstrated our commitment to the issues we were discussing. With my friend and colleague Mr Solana we went to Pakistan, Iran, Saudi Arabia, Egypt and Syria, all in the space of four-and-a-half action-packed, sleep-free days and nights. I should just like to say two or three words about that visit and make two or three points about the political situation in Afghanistan, leaving the humanitarian issues, which are of such compelling importance, to Commissioner Nielson. Then I would like to say a word about a draft regulation which the Commission has today adopted. The main purposes of the Troika visit were three-fold. First of all, we wanted to make the point clearly to the Islamic countries we were visiting that the campaign against terrorism is not a campaign of the West against Islam. It is not a campaign of Europe and North America against the poorer countries of the globe. It is a campaign of decent governments everywhere against those who would try to make their political point through murder and mayhem. It is a fight, in my judgment, between those who stand up in favour of civilisation, of a number of different religious bases and those who represent the forces which have always been opposed to civilised values. We made that point strongly in every country we went to. For me, it is very important to recognise that if we are to make the point around the world that human rights are universally valid, including the right not to be murdered by terrorists – if we are to make that point successfully around the world – it is very important for us not to give the impression that we have a monopoly of virtue, that we in Europe are perfect when it comes to talking about these matters. It is also exceptionally important for us not to concede that human rights bear a different weight according to the continent you are in. It feels exactly the same to be tortured, whatever sort of country you are in. It is exactly the same if you are locked up as a journalist or an editor because you disagree with the government, whatever country you are in. Those sort of rights are universally valid. It seems to me that we dilute the integrity of our argument if we give the impression that somehow different civilisations have fundamentally different approaches to human rights. The second point we were seeking to make is that out of the appalling events, out of the atrocities of 11 September, we must hope that it is possible for some good to come. Adversity sometimes produces an opportunity to be constructive, positive and to build better for the future. One thing we said in Pakistan, Iran and elsewhere is that we have a chance now – taking account of the awful things that have happened – of opening some doors and windows which have been closed for too long. Thirdly, we say that it is a cliché, a truism when people talk about 11 September to say – rather like the fall of the Berlin Wall – nothing will ever be the same again. But it is actually true. Nothing will ever be quite the same again. One way in which we have to make sure that nothing is ever the same again is to try to ensure this time that multilateralism, that international cooperation, works a great deal more effectively in the wake of those awful events than it perhaps has since the 1940s. That is the challenge to us: to make sure that when we discuss conventions against terrorism in the UN, everybody signs them and everybody implements them. Those are the sort of practical challenges that we are going to face for weeks and months and years in the future when these events are no longer on the front pages of the newspapers. Those were three points that we – the only four-person Troika in the business – were making insistently at each of our stops. Concerning the political situation in Afghanistan, which we were able to discuss both in Pakistan and in Iran, there were of course different views of the situation. In Iran, for example, there are very strong views about the Taliban. That is not surprising given the number of Iranian diplomats that were killed three or so years ago by the Taliban in Afghanistan. There is a general agreement that the political situation in Afghanistan remains extremely fluid. There are reports from neighbouring countries that the Taliban are in terminal decline. There are also reports that speak of some Taliban military successes and of a return to what passes for a sort of grim normality in Kabul."@en3
lpv:translated text	"Jeg vil gerne selv begynde med Kommissionens bidrag og så hen mod slutningen bede kommissær Nielson sige noget om den humanitære situation, som han har været direkte involveret i på grund af sit ansvar for ECHO. Hvis jeg er nødt til at gå, inden diskussionen er afsluttet, skyldes det ikke manglende påskønnelse af vigtigheden af det, vi diskuterer - jeg mener, at dette emne vil dominere den internationale dagsorden i de næste par måneder - men fordi jeg skal deltage i et vigtigt møde med vicepremierministeren for Den Russiske Føderation inden topmødet mellem EU og Rusland for at diskutere, hvordan vi indleder drøftelser om et fælles europæisk økonomisk område. Vi skal i aften prøve at nå til enighed om et kommissorium for vores arbejde inden topmødet med præsident Putin i morgen. Taleban-regimet viser fortsat ingen virkelige tegn på, at det er parat til at udlevere Osama bin Laden eller at gennemtvinge, at han frivilligt forlader landet. Oppositionen, Den Nordlige Alliance, har erklæret sig parat til at støtte USA og internationale koalitioner. Efter kommandør Massouds død den 8. september - og jeg ved, at han var på et vigtigt besøg her i Parlamentet for ikke så længe siden - er der større usikkerhed med hensyn til denne alliance. Men det er sikkert, at der ikke findes en egentlig militær løsning på problemet i Afghanistan. I både Pakistan og Iran, hvor der, som jeg sagde, er forskellige holdninger til situationen i Afghanistan, var der enighed om, at kun en bredt sammensat afghansk regering, der består af repræsentanter for alle fraktioner og etniske grupper i landet, og som tager hensyn til sikkerheden i nabolandene, kan begynde processen, der skal bringe Afghanistan tilbage til det normale og bane vejen for genopbygning. Dette kan måske ske gennem Loya Jirga-mekanismen (den store forsamling). Det ville være op til det afghanske folk at bestemme, hvilken type Loya Jirga-proces, de ønsker, og hvilken rolle forskellige politiske personligheder skal spille i en sådan udvikling. Jeg gentager, at der er enighed om, hvad resultatet skal være, nemlig en bredt sammensat regering. Det er langt sværere at finde ud af, hvordan man får etableret en sådan bredt sammensat regering, men der er også enighed om, at resten af verden ikke - selv ikke i skikkelse af De Forenede Nationer - kan pålægge Afghanistan en politisk løsning. Vi kan og bør sigte mod at fremme en politisk løsning, og når vi har sikret den, må vi ikke bare forsvinde. Vi skal sikre, at en bedre regering skabt af det triste, forbitrede land, kan regne med langvarig støtte fra det internationale samfund til at genopbygge Afghanistan af ruinerne, som skyldes den middelalderlige grusomhed, landet har været udsat for i de sidste par år. Jeg vil gerne drøfte endnu et punkt. Vi har i dag i Kommissionen vedtaget et udkast til forordning om specifikke foranstaltninger rettet med bestemte personer og enheder med henblik på at bekæmpe international terrorisme. Udkastet til forordning omfatter alle de enkeltpersoner og organisationer, der potentielt har forbindelse til angrebet den 11. september, og som er omfattet af den ordre, præsident Bush udstedte i sidste uge. Men det har form af en rammeforordning, som skal gøre det muligt at gribe ind over for finansieringen af terroristnetværk. Denne forordning, der er fremsat på grundlag af artikel 308, er meget presserende af grunde, som jeg vist ikke behøver at forklare Parlamentet. Under disse omstændigheder ville vi være meget taknemmelige, hvis Parlamentet ville overveje en nødprocedure, som om muligt kan afslutte forligsprocessen i denne uges mødeperiode. Vi ville så kunne fremlægge udkastet for Rådet (almindelige anliggender) på mandag. Jeg ved, at formanden for Kommissionen vil skrive til Dem om dette, fru formand. Vi forstår godt problemerne. Vi ønsker ikke på nogen måde at begrænse undersøgelsen af denne vigtige foranstaltning, men hvis det kunne ske meget hurtigt, ville det sende det rette signal. Det ville være en mulighed for at vise, at Fællesskabets institutioner under usædvanlige omstændigheder kan handle virkelig hurtigt. Det ville således ikke blot sende et signal om vores målrettede indsats efter angrebet den 11. september, men vi ville også vise, at EU-institutionerne kan reagere på krisesituationer. Hermed vil jeg afslutte mit indlæg. Indtil videre har vi med de forslag, som min ven og kollega, hr. Vitorino, stillede for nogle uger siden, vist, at selv om folk undertiden gør nar af vores langsomme reaktionsevne, så kan vi faktisk reagere meget hurtigt og gennemgribende, når det virkelig gælder, og vi kan vise, at vi er en multilateral organisation. Hvis der er nogen institution her i verden, hvis der er nogen gruppe af lande her i verden, der kan vise fordelene ved at være en multilateral organisation, ved at skændes om fiskekvoter eller budgetter i stedet for at slå hinanden ihjel, så er det EU. Det giver os efter min mening et øget ansvar for at vise lederskab i de kommende uger og måneder, og jeg håber, at vi med denne forordning er i stand til det. Der kommer andre rapporter om EU-trojkaens besøg, som jeg i sidste uge deltog i sammen med Belgiens udenrigsminister, idet Belgien har formandskabet, og med Spaniens udenrigsminister, idet Spanien skal overtage formandskabet. Besøget demonstrerede vores engagement i de emner, vi drøftede. Sammen med min ven og kollega, hr. Solana, besøgte vi Pakistan, Iran, Saudi-Arabien, Egypten og Syrien i løbet af fire et halvt handlingsmættede, søvnløse døgn. Jeg vil gerne lige sige et par ord om det besøg og komme med et par bemærkninger om den politiske situation i Afghanistan, idet jeg overlader de meget vigtige humanitære spørgsmål til kommissær Nielson. Derefter vil jeg gerne sige noget om det udkast til forordning, som Kommissionen har vedtaget i dag. Der var tre hovedformål med trojkaens besøg. For det første ønskede vi over for de islamiske lande, vi besøgte, at slå fast, at kampen mod terrorisme ikke er Vestens kamp mod islam. Det er ikke Europa og Nordamerikas kamp mod klodens fattige lande. Det er en kamp, der udkæmpes af ordentlige regeringer i lande overalt i verden, mod dem, der forsøger at få deres politiske budskab igennem ved hjælp af død og ødelæggelse. Det er efter min mening en kamp mellem dem, der er for civilisation, for en række forskellige religiøse fundamenter, og dem, der repræsenterer de kræfter, der altid har været imod civiliserede værdier. Det slog vi kraftigt fast i alle de lande, vi besøgte. For mig er det meget vigtigt, at vi indser, at hvis det skal lykkes os at få det budskab igennem rundt om i verden, at menneskerettigheder er universelle, herunder retten til ikke at blive myrdet af terrorister - hvis det skal lykkes os at få det igennem rundt om i verden, er det meget vigtigt, at vi ikke giver indtryk af, at vi har monopol på disse dyder, at vi i Europa er perfekte, når det drejer sig om disse ting. Det er også ekstremt vigtigt, at vi ikke indrømmer, at menneskerettighederne har forskellig vægt alt efter, hvilket kontinent man befinder sig på. Det er nøjagtigt lige slemt at blive tortureret, uanset hvilken slags land man befinder sig i. Det er nøjagtigt lige slemt at blive spærret inde som journalist eller redaktør, fordi man er uenig med regeringen, uanset hvilket land man befinder sig i. Disse rettigheder har universel gyldighed. Efter min mening svækker vi vores argumentation, hvis vi giver indtryk af, at forskellige civilisationer på en eller anden måde har fundamentalt forskellige holdninger til menneskerettigheder. Det andet budskab, vi prøver at få igennem, er, at vi må håbe, at der kan komme noget godt ud af de rystende begivenheder, af ugerningerne den 11. september. Modgang skaber undertiden mulighed for at være konstruktiv, positiv og opbygge en bedre fremtid. Noget af det, vi sagde i Pakistan, Iran og andre steder, var, at vi nu har muligheden for på baggrund af det forfærdelige, der er sket, at åbne nogle døre og vinduer, som har været lukket alt for længe. For det tredje siger vi, at det er en kliché, en banal sandhed, når folk taler om, at intet nogensinde bliver det samme efter den 11. september, ligesom efter Berlinmurens fald. Men det er faktisk sandt. Intet bliver nogensinde helt det samme igen. Og vi skal bl.a. sikre, at intet nogensinde bliver det samme, ved denne gang at få det multilaterale, det internationale samarbejde til at fungere en hel del bedre i kølvandet af de frygtelige begivenheder, end det måske har gjort siden 1940'erne. Det er den udfordring, vi står over for. Når vi drøfter konventioner mod terrorisme i FN, skal vi sikre, at alle underskriver og gennemfører dem. Det er den slags praktiske udfordringer, vi står over for i de kommende uger, måneder og år, når disse begivenheder ikke længere er på avisernes forsider. Det var de tre ting, som vi - den eneste trojka på fire personer, der findes - insisterede på i alle de lande, vi besøgte. Hvad angår den politiske situation i Afghanistan, som vi drøftede i både Pakistan og Iran, var der selvfølgelig forskellige opfattelser af situationen. I Iran er der f.eks. meget stærke meninger om Taleban-regimet. Det er ikke overraskende i betragtning af antallet af iranske diplomater, der for omkring tre år siden blev dræbt af Taleban i Afghanistan. Der er generel enighed om, at den politiske situation i Afghanistan stadig er meget flydende. Der er rapporter fra nabolandene om, at Taleban-bevægelsen er i konstant tilbagegang. Der er også rapporter, som taler om Taleban-militsens militære sejre og om en tilbagevenden til, hvad der går for at være en slags barsk normalitet i Kabul."@da1 ". Ich möchte mit dem Beitrag der Kommission beginnen und dann Kommissionsmitglied Nielson bitten, zum Schluss der Diskussion etwas zur humanitären Lage zu sagen, die aufgrund seiner Zuständigkeit für ECHO in seinen Aufgabenbereich fällt. Wenn ich die Sitzung vorzeitig verlassen muss, dann geschieht das nicht aus Missachtung für das Thema unserer Diskussionen, das, wie ich meine, die internationale Agenda in den nächsten Monaten beherrschen wird, sondern weil ich im Vorfeld des EU-Russland-Gipfels an einer wichtigen Beratung mit dem stellvertretenden Premierminister der Russischen Föderation teilnehmen muss, bei dem es um die Modalitäten für die Aufnahme von Gesprächen zur Schaffung eines gemeinsamen europäischen Wirtschaftsraumes gehen wird. Wir werden heute Abend versuchen, uns auf den Aufgabenkatalog für unsere Arbeit zu einigen, bevor morgen der Gipfel mit Präsident Putin stattfinden wird. Die Taliban zeigen nach wie vor wenig Bereitschaft, Osama bin Laden auszuliefern oder ihn zum Verlassen des Landes zu bewegen. Die oppositionelle Nordallianz hat erklärt, dass sie bereit und willens ist, die Bemühungen der USA und der internationalen Koalition zu unterstützen. Nach dem Tod von Kommandant Massud am 8. September, der, wie ich weiß, vor nicht allzu langer Zeit das Parlament besuchte, ist der Zusammenhalt dieser Allianz noch ungewisser. Sicher ist, dass den Problemen von Afghanistan mit einer rein militärischen Lösung nicht beizukommen ist. Man ist sowohl in Pakistan als auch im Iran, wo, wie ich bereits sagte, die Meinungen zur Lage in Afghanistan auseinander gehen, der Ansicht, dass nur eine Regierung auf breiter Grundlage, die Vertreter aller rivalisierenden und ethnischen Gruppen des Landes umfasst und die Sicherheitsinteressen der Nachbarstaaten berücksichtigt, in der Lage ist, Afghanistan auf den Weg in die Normalität zurückzuführen und die Grundlagen für den Wiederaufbau zu schaffen. Dazu muss gegebenenfalls die Loya Jirga oder Große Versammlung einberufen werden. Die Entscheidung darüber, wie der Loya-Jirga-Prozess aussehen soll und welche Rolle die verschiedenen politischen Persönlichkeiten dabei spielen sollen, liegt allein beim afghanischen Volk. Ich wiederhole, dass hinsichtlich des Zieles Einigkeit besteht: Afghanistan braucht eine Regierung auf breiter Grundlage. Unvergleichlich schwieriger ist es, einen Weg zur Erreichung dieses Ziels zu finden. Man ist sich jedoch auch dahingehend einig, dass die Welt - selbst in Form der Vereinten Nationen - Afghanistan keine politische Lösung aufzwingen kann. Wir können und sollten eine politische Lösung unterstützen und uns nach Erreichen einer solchen Lösung nicht abwenden. Wir müssen gewährleisten, dass eine bessere Regierung, die aus diesem traurigen und verbitterten Land hervorgehen wird, beim Wiederaufbau des im Verlaufe der letzten Jahre mit mittelalterlicher Gewalt ins Unglück getriebenen Landes auf die langfristige Unterstützung der internationalen Gemeinschaft zählen kann. Ich möchte einen weiteren Punkt ansprechen. Wir haben heute in der Kommission den Entwurf einer Verordnung verabschiedet, die unter dem Gesichtspunkt der internationalen Terrorismusbekämpfung konkrete Maßnahmen gegen bestimmte Personen und Gruppen vorsieht. Der Entwurf erstreckt sich auf sämtliche Personen und Organisationen, die möglicherweise mit den Anschlägen vom 11. September in Zusammenhang stehen und die von der von Präsident Bush letzte Woche erlassenen Verfügung erfasst werden. Er hat die Form einer Rahmenverordnung, die als Mittel für eine breiter angelegte Kampagne gegen die Finanzierung des Terrorismus dienen könnte. Für diese Verordnung besteht große Dringlichkeit. Wir legen sie daher aus Gründen, die ich dem Parlament wohl nicht näher zu erläutern brauche, auf der Grundlage von Artikel 308 EGV vor. Wir wären unter diesen Bedingungen äußerst dankbar, wenn das Parlament ein Dringlichkeitsverfahren in Betracht ziehen und den Konsultationsprozess nach Möglichkeit noch in dieser Sitzungswoche abschließen könnte. Wir wären dann in der Lage, dem Rat Allgemeine Angelegenheiten den Verordnungsentwurf kommenden Montag vorzulegen. Frau Präsidentin, ich weiß, dass sich der Präsident der Kommission in dieser Sache schriftlich an Sie wenden wird. Uns sind die Schwierigkeiten klar. Wir wollen die Prüfung dieser wichtigen Maßnahme in keiner Weise abkürzen, doch eine rasche Behandlung dieser Angelegenheit würde die richtigen Signale aussenden. Das wäre eine Möglichkeit zu demonstrieren, dass die Institutionen der EU in Ausnahmesituationen prompt handeln können. Damit würden wir nicht nur signalisieren, dass wir fest entschlossen sind, die Herausforderung der Anschläge vom 11. September anzunehmen, sondern wir würden auch deutlich machen, dass die EU-Institutionen in der Lage sind, auf Krisensituationen zu reagieren. In diesem Sinne will ich zum Schluss kommen. Wir haben mit den vor einigen Wochen von meinem Freund und Kollegen Herrn Vitorino vorgelegten Vorschlägen demonstriert, dass wir, wenn es darauf ankommt, sehr rasch und umfassend reagieren können, auch wenn wir bisweilen aufgrund einer gewissen Trägheit die Zielscheibe des Spottes der Bürger sind. Außerdem konnten wir in der Praxis nachweisen, was wirklich unter Multilateralismus zu verstehen ist. Wenn es in der Welt eine Institution gibt, wenn es eine Gruppierung von Ländern gibt, die die Vorzüge des Multilateralismus demonstrieren kann, die sich über Fischfangquoten oder den Haushalt streitet, anstatt sich gegenseitig umzubringen, dann ist es die Europäische Union. Das verpflichtet uns meiner Ansicht nach, unsere Führungsqualitäten in den kommenden Wochen und Monaten unter Beweis zu stellen, und ich hoffe, dass wir mit der genannten Verordnung diese Woche den Anfang machen können. Es wird weitere Berichte zu der Troikareise geben, an der ich letzte Woche gemeinsam mit dem Außenminister Belgiens, das gegenwärtig den Ratsvorsitz führt, und dem Außenminister Spaniens, das den nächsten Ratsvorsitz übernehmen wird, teilgenommen habe und die zeigt, welche Bedeutung wir den Problemen, um die es in unserer Diskussion geht, beimessen. Gemeinsam mit meinem Freund und Kollegen Herrn Solana reisten wir nach Pakistan, in den Iran, nach Saudi-Arabien, Ägypten und nach Syrien, all das in viereinhalb äußerst ereignisreichen, schlaflosen Tagen und Nächten. Ich möchte zwei, drei Worte zu dieser Reise sagen und mich kurz zur politischen Lage in Afghanistan äußern, wobei ich die humanitären Fragen, die von so großer Dringlichkeit sind, Herrn Nielson überlassen werde. Danach möchte ich noch kurz auf einen Verordnungsentwurf eingehen, den die Kommission heute angenommen hat. Mit der Troikareise verfolgten wir drei große Ziele. Erstens ging es uns vor allem darum, den von uns besuchten islamischen Ländern deutlich zu machen, dass die Kampagne gegen den Terrorismus keine Kampagne des Westens gegen den Islam ist. Sie ist keine Kampagne, die Europa und die USA gegen die ärmeren Länder der Welt führen. Vielmehr geht es um den Kampf anständiger Regierungen gegen all jene, die versuchen, ihre politische Ziele mit Mord und Chaos durchzusetzen. Das ist meines Erachtens ein Kampf zwischen all jenen, die sich für die Werte der Zivilisation auf der Grundlage verschiedener Religionen einsetzen, und jenen, die die Werte der Zivilisation schon immer bekämpft haben. Diesen Standpunkt haben wir in jedem von uns besuchten Land konsequent vertreten. Wenn wir weltweit darauf bestehen, dass Menschenrechte, einschließlich des Rechtes, nicht von Terroristen umgebracht zu werden, universelle Gültigkeit besitzen, dann müssen wir, wenn wir diesen Standpunkt weltweit erfolgreich vertreten wollen, meiner Ansicht nach darauf achten, dass wir nicht den Eindruck erwecken, als hätten wir diese Werte für uns allein gepachtet, als seien wir Europäer in dieser Hinsicht ohne Fehl und Tadel. Ganz besonders wichtig ist auch anzuerkennen, dass die Bedeutung der Menschenrechte nicht von dem Kontinent abhängt, auf dem man sich befindet. Folter ist Folter, egal in welchem Land. Wenn man als Journalist oder Herausgeber eingesperrt wird, weil man anderer Meinung ist als die Regierung, dann spielt das Land keine Rolle. Diese Rechte gelten weltweit. Meiner Ansicht nach schaden wir der Integrität unserer Argumente, wenn wir den Eindruck erwecken, als würden unterschiedliche Kulturen im Hinblick auf die Menschenrechte grundverschiedene Standpunkte vertreten. Zweitens wollten wir mit unseren Besuchen die Hoffnung vermitteln, dass die schrecklichen Ereignisse des 11. September Ausgangspunkt für eine positive Entwicklung sein können. Aus dem Unglück erwächst bisweilen die Möglichkeit für einen konstruktiven, positiven Neuanfang, für den Aufbau einer besseren Zukunft. So haben wir in Pakistan, im Iran und andernorts zum Ausdruck gebracht, dass wir jetzt - unter Berücksichtigung dieser entsetzlichen Ereignisse - die Chance haben, einige Türen und Fenster zu öffnen, die schon allzu lange verschlossen waren. Drittens betrachten wir es zwar als Klischee, als Gemeinplatz, wenn behauptet wird, dass seit dem 11. September - so wie damals beim Fall der Berliner Mauer - nichts mehr so ist wie es einmal war, aber es stimmt tatsächlich. Es wird wirklich nichts mehr sein, wie es einmal war. Dazu können wir selbst einen Beitrag leisten, indem wir versuchen, dafür zu sorgen, dass nach den jüngsten schrecklichen Ereignissen der Multilateralismus, die internationale Zusammenarbeit, wesentlich effektiver funktioniert als sie seit 1940 je funktioniert hat. Dabei besteht die Hauptaufgabe darin, dafür Sorge zu tragen, dass in der UNO diskutierte Konventionen gegen Terrorismus von allen unterzeichnet und von allen umgesetzt werden. Das ist die Art von praktischen Herausforderungen, denen wir uns wochen-, monate- und jahrelang stellen müssen, auch dann noch, wenn die Ereignisse der letzten Wochen von den Titelseiten verschwunden sein werden. Das sind die drei Punkte, auf die wir, die einzige aus vier Personen bestehende Troika, bei jedem Zwischenaufenthalt auf unserer Reise mit großem Nachdruck verwiesen haben. Was die politische Lage in Afghanistan betrifft, die wir sowohl in Pakistan als auch im Iran diskutieren konnten, so gehen die Meinungen dazu auseinander. Im Iran beispielsweise steht man den Taliban sehr abweisend gegenüber, was angesichts der Tatsache, dass vor etwa drei Jahren etliche iranische Diplomaten von den Taliban in Afghanistan umgebracht wurden, nicht weiter verwundert. Generell ist man sich darin einig, dass die politische Lage in Afghanistan äußerst ungewiss ist. Aus Nachbarländern ist zu vernehmen, dass sich die Taliban endgültig im Niedergang befinden. Es gibt auch Berichte, die von einigen militärischen Erfolgen für die Taliban und der Rückkehr zum grimmigen Alltag in Kabul, soweit man von Alltag sprechen kann, berichten."@de7 "Θα ήθελα να ξεκινήσω εγώ τη συμβολή της Επιτροπής και ύστερα, στο τέλος της συζήτησης, να ζητήσω από τον Επίτροπο Nielson να πει κάτι για την ανθρωπιστική κατάσταση στην οποία έχει αναμιχθεί ενεργά λόγω της αρμοδιότητας του για το ECHO. Το ότι πρέπει να φύγω πριν από το τέλος της συζήτησης δεν οφείλεται στην έλλειψη εκτίμησης της σπουδαιότητας αυτών που συζητάμε – πιστεύω ότι το θέμα αυτό πρόκειται να κυριαρχήσει τη διεθνή ατζέντα κατά τους επόμενους λίγους μήνες – αλλά στο ότι πρέπει να παρευρεθώ σε μια σημαντική συνάντηση πριν από τη συνάντηση κορυφής ΕΕ-Ρωσίας με τον Αντιπρόεδρο της κυβέρνησης της Ρωσικής Ομοσπονδίας προκειμένου να συζητήσουμε τις λεπτομέρειες για την έναρξη των συνομιλιών σχετικά με ένα κοινό ευρωπαϊκό οικονομικό χώρο. Θα προσπαθήσουμε να συμφωνήσουμε τους όρους αναφοράς των εργασιών μας σήμερα το βράδυ, πριν από τη συνάντησή μας με τον Πρόεδρο Πούτιν αύριο. Οι Ταλιμπάν εξακολουθούν να μην δείχνουν κανένα αληθινό σημάδι ότι είναι έτοιμοι να παραδώσουν τον Οσάμα Μπιν Λάντεν ή να τον πιέσουν να εγκαταλείψει με τη θέλησή του τη χώρα. Η αντιπολίτευση της Βόρειας Συμμαχίας δήλωσε ότι είναι έτοιμη και πρόθυμη να βοηθήσει τις Ηνωμένες Πολιτείες και τις διεθνείς προσπάθειες του συνασπισμού κατά της τρομοκρατίας. Μετά από το θάνατο του ταγματάρχη Μασούντ στις 8 Σεπτεμβρίου – και γνωρίζω ότι είχε πραγματοποιήσει μια σημαντική επίσκεψη στο Κοινοβούλιο πριν από λίγο καιρό – υπάρχει μεγαλύτερη αβεβαιότητα ως προς τη συνοχή αυτής της συμμαχίας. Το βέβαιο είναι ότι μια εξολοκλήρου στρατιωτική λύση δεν είναι δυνατή στο Αφγανιστάν. Τόσο στο Πακιστάν όσο και στο Ιράν, όπου όπως είπα υπάρχουν πολύ διαφορετικές απόψεις σχετικά με την κατάσταση στο Αφγανιστάν, υπήρξε συμφωνία ότι μόνο μια κυβέρνηση ευρείας βάσης αποτελούμενη από εκπροσώπους όλων των παρατάξεων και όλων των εθνοτικών ομάδων στη χώρα, η οποία θα λαμβάνει υπόψη τις ανησυχίες των γειτονικών χωρών σχετικά με την ασφάλεια, μπορεί να ξεκινήσει τη διαδικασία για την αποκατάσταση της ομαλότητας στο Αφγανιστάν και να προετοιμάσει το έδαφος για την ανοικοδόμηση. Ο τρόπος για να γίνει αυτό μπορεί να είναι μέσω του μηχανισμού της Loya Jirga ή της Μεγάλης Εθνοσυνέλευσης. Ο αφγανικός λαός είναι αυτός που θα πρέπει να αποφασίσει τι είδους διαδικασία της Loya Jirga επιθυμεί και τι ρόλο μπορούν να διαδραματίσουν τα διάφορα πολιτικά πρόσωπα σε μια τέτοια εξέλιξη. Επαναλαμβάνω ότι υπάρχει μια κοινή αντίληψη ως προς το ποιο πρέπει να είναι το αποτέλεσμα: μια κυβέρνηση ευρείας βάσης. Το πώς θα καταλήξουμε σε αυτή την ευρείας βάσης κυβέρνηση είναι ασύγκριτα δυσκολότερο να βρεθεί, αλλά υπάρχει επίσης μια κοινή αντίληψη ότι ο έξω κόσμος – ακόμα και με τη μορφή των Ηνωμένων Εθνών – δεν μπορεί να επιβάλει πολιτική διευθέτηση στο Αφγανιστάν. Μπορούμε και πρέπει να στοχεύουμε στη διευκόλυνση της πολιτικής διευθέτησης και μετά από αυτό να μην εξαφανιστούμε. Πρέπει να διασφαλίσουμε ότι μια καλύτερη κυβέρνηση που θα προκύψει από αυτή τη δυστυχισμένη, πικραμένη χώρα θα μπορεί να βασιστεί στη μακροπρόθεσμη στήριξη της διεθνούς κοινότητας για να ανασυγκροτηθεί μέσα από τα ερείπια της μεσαιωνικής αγριότητας που έχει πλήξει το Αφγανιστάν τα τελευταία λίγα χρόνια. Θα ήθελα να θίξω ένα άλλο σημείο. Εγκρίναμε σήμερα στην Επιτροπή ένα σχέδιο κανονισμού σχετικά με ειδικά μέτρα κατά ορισμένων προσώπων και οντοτήτων με σκοπό την καταστολή της διεθνούς τρομοκρατίας. Το σχέδιο πρότασης περιλαμβάνει όλα αυτά τα άτομα και τους οργανισμούς που ενδεχομένως συνδέονται με την επίθεση της 11ης Σεπτεμβρίου και καλύπτονται από το αμερικανικό προεδρικό διάταγμα που εξέδωσε ο Πρόεδρος Μπους την περασμένη εβδομάδα. Παίρνει όμως τη μορφή ενός κανονισμού πλαίσιο που θα μπορούσε να χρησιμεύσει ως μέσο για μια ευρύτερη εκστρατεία κατά της χρηματοδότησης των τρομοκρατών. Ο κανονισμός αυτός, που προτείνεται βάσει του άρθρου 308, είναι πολύ επείγων για λόγους που είμαι σίγουρος ότι δεν χρειάζεται να εκθέσω στο Κοινοβούλιο. Υπό αυτές τις συνθήκες, θα ήμασταν εξαιρετικά ευγνώμονες αν το Κοινοβούλιο μπορούσε να εξετάσει το ενδεχόμενο χρησιμοποίησης της διαδικασίας επείγοντος, αν είναι δυνατόν να ολοκληρωθεί η διαδικασία διαβούλευσης κατά τη διάρκεια της περιόδου συνόδου αυτής της εβδομάδας. Θα μπορούσαμε στην συνέχεια να υποβάλουμε το σχέδιο κανονισμού στο Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων την επόμενη Δευτέρα. Γνωρίζω ότι ο Πρόεδρος της Επιτροπής θα σας γράψει σχετικά με αυτό, κυρία Πρόεδρε. Κατανοούμε τις δυσκολίες. Δεν θέλουμε με κανένα τρόπο να περιστείλουμε την εξέταση αυτού του σημαντικού μέτρου· αλλά αν μπορούσε να γίνει πολύ γρήγορα, θα εξέπεμπε τα κατάλληλα μηνύματα. Θα ήταν μια ευκαιρία να δείξουμε ότι σε εξαιρετικές συνθήκες, τα κοινοτικά θεσμικά όργανα μπορούν να δράσουν με πραγματική ταχύτητα. Με αυτόν τον τρόπο, όχι μόνο θα επιδεικνύαμε την ισχυρή μας αποφασιστικότητα να σταθούμε στο ύψος των προκλήσεων που παρουσιάστηκαν μετά την επίθεση της 11ης Σεπτεμβρίου, αλλά θα δείχναμε ότι τα θεσμικά όργανα της ΕΕ είναι ικανά να ανταποκριθούν σε καταστάσεις κρίσης. Θα ολοκληρώσω τις παρατηρήσεις μου με αυτό το σημείο. Μέχρι στιγμής, στις προτάσεις που κατατέθηκαν από το φίλο και συνάδελφό μου, κ. Vitorino, πριν από δύο εβδομάδες, δείξαμε ότι παρόλο που είμαστε ορισμένες φορές ο στόχος ανεκδότων για την έλλειψη ταχύτητας στις αντιδράσεις μας, όταν πραγματικά χρειαστεί είμαστε σε θέση να αντιδράσουμε πολύ γρήγορα και περιεκτικά και είμαστε σε θέση να δείξουμε στην πράξη τι πρέπει να σημαίνει η πολυμέρεια. Αν υπάρχει κάποιος οργανισμός στον κόσμο, αν υπάρχει κάποια ομάδα χωρών στον κόσμο που μπορεί να επιδείξει τα οφέλη της πολυμέρειας, του να επιχειρηματολογεί κανείς για τις ποσοστώσεις των αλιευμάτων ή τον προϋπολογισμό, αντί να αλληλοσκοτώνεται, τότε αυτή είναι η Ευρωπαϊκή Ένωση. Αυτό μου φαίνεται ότι μας δίνει μια ιδιαίτερη ευθύνη για να διαδραματίσουμε ηγετικό ρόλο τις ερχόμενες εβδομάδες και μήνες και ελπίζω ότι θα είμαστε σε θέση να το πράξουμε με αυτόν τον κανονισμό αυτή την εβδομάδα. Θα υπάρξουν και άλλες αναφορές για την επίσκεψη της Τρόικα στην οποία συμμετείχα την περασμένη εβδομάδα με τον Υπουργό Εξωτερικών του Βελγίου, ο οποίος ασκεί την Προεδρία, και με τον Υπουργό Εξωτερικών της Ισπανίας – της επόμενης Προεδρίας. Η επίσκεψη αυτή κατέδειξε την προσήλωσή μας στα θέματα που συζητάμε. Με το φίλο και συνάδελφό μου κ. Σολάνα επισκεφθήκαμε το Πακιστάν, το Ιράν, τη Σαουδική Αραβία, την Αίγυπτο και τη Συρία, όλα αυτά μέσα σε τεσσερισήμισι άυπνες ημέρες και νύχτες γεμάτες δράση. Θα ήθελα απλώς να πω δυο τρία λόγια σχετικά με την επίσκεψη και να κάνω δύο τρεις επισημάνσεις σχετικά με την πολιτική κατάσταση στο Αφγανιστάν, αφήνοντας στον Επίτροπο Nielson τα άκρως σημαντικά ανθρωπιστικά ζητήματα. Στη συνέχεια, θα ήθελα να πω δυο λέξεις σχετικά με μια πρόταση κανονισμού που ενέκρινε σήμερα η Επιτροπή. Ο κύριος σκοπός της επίσκεψης της Τρόικα έχει τρεις πτυχές. Πρώτα από όλα, θέλαμε να καταστήσουμε σαφές στις ισλαμικές χώρες που επισκεφτήκαμε ότι η εκστρατεία κατά της τρομοκρατίας δεν είναι μια εκστρατεία της Δύσης κατά του Ισλάμ. Δεν είναι μια εκστρατεία της Ευρώπης και της Βόρειας Αμερικής κατά των φτωχότερων χωρών του κόσμου. Είναι μια εκστρατεία έντιμων κυβερνήσεων σε όλο τον κόσμο κατά αυτών που προσπαθούν να υποστηρίξουν τις πολιτικές απόψεις τους μέσω των φόνων και του μακελειού. Είναι ένας αγώνας, κατά την εκτίμησή μου, μεταξύ εκείνων οι οποίοι τάσσονται υπέρ του πολιτισμού και προέρχονται από διαφορετικές θρησκευτικές βάσεις και εκείνων οι οποίοι αντιπροσωπεύουν τις δυνάμεις που ήταν πάντοτε αντίθετες με τις πολιτισμένες αξίες. Αυτό το καταστήσαμε σαφές σε κάθε χώρα που επισκεφθήκαμε. Για μένα, είναι πολύ σημαντικό να αναγνωρίσουμε ότι, αν πρόκειται να καταστήσουμε σαφές σε ολόκληρο τον κόσμο ότι τα ανθρώπινα δικαιώματα έχουν καθολική ισχύ, συμπεριλαμβανομένου του δικαιώματος να μην δολοφονείται κανείς από τρομοκράτες – αν θέλουμε να το καταδείξουμε επιτυχώς σε ολόκληρο τον κόσμο – είναι πολύ σημαντικό να μην δώσουμε την εντύπωση ότι έχουμε το μονοπώλιο της αρετής, ότι εμείς στην Ευρώπη είμαστε τέλειοι όταν γίνεται λόγος για τα θέματα αυτά. Είναι επίσης εξαιρετικά σημαντικό για μας να μην παραδεχτούμε ότι τα ανθρώπινα δικαιώματα έχουν διαφορετική βαρύτητα ανάλογα με την ήπειρο στην οποία βρίσκεται κανείς. Νιώθεις ακριβώς το ίδιο όταν βασανίζεσαι, σε όποια χώρα και αν βρίσκεσαι. Είναι ακριβώς το ίδιο το να είσαι δημοσιογράφος ή εκδότης και να φυλακιστείς επειδή διαφωνείς με την κυβέρνηση, σε όποια χώρα και αν βρίσκεσαι. Τα δικαιώματα αυτού του είδους έχουν καθολική ισχύ. Μου φαίνεται ότι αποδυναμώνουμε την ακεραιότητα του επιχειρήματός μας αν δώσουμε την εντύπωση ότι οι καθ' οιονδήποτε τρόπο διαφορετικοί πολιτισμοί έχουν θεμελιακά διαφορετικές προσεγγίσεις στα ανθρώπινα δικαιώματα. Το δεύτερο σημείο που προσπαθούμε να καταστήσουμε σαφές είναι ότι από τα τρομερά γεγονότα, από τις φρικαλεότητες της 11ης Σεπτεμβρίου, πρέπει να ελπίζουμε ότι είναι δυνατόν να προκύψει κάτι καλό. Οι αντιξοότητες δίνουν ορισμένες φορές το έναυσμα για να είναι κανείς εποικοδομητικός, θετικός και να οικοδομήσει καλύτερα το μέλλον. Κάτι που είπαμε στο Πακιστάν, το Ιράν και αλλού είναι ότι έχουμε μια καλή ευκαιρία τώρα – λαμβανομένων υπόψη των απαίσιων πραγμάτων που συνέβησαν – να ανοίξουμε κάποιες πόρτες και παράθυρα που ήταν κλειστά εδώ και πολύ καιρό. Τρίτον, το θεωρούμε στερεότυπο, μια κοινοτοπία που λέγεται όταν οι άνθρωποι μιλάνε για την 11η Σεπτεμβρίου – όπως και για την πτώση του Τείχους του Βερολίνου – τίποτα δεν θα είναι ξανά το ίδιο. Όμως είναι όντως αλήθεια. Τίποτα δεν θα είναι ξανά ακριβώς το ίδιο. Ένας τρόπος με τον οποίο πρέπει να διασφαλίσουμε ότι τίποτα δεν θα είναι το ίδιο ξανά είναι να προσπαθήσουμε να εξασφαλίσουμε αυτή τη φορά ότι η πολυμέρεια, η διεθνής συνεργασία θα λειτουργήσουν πολύ πιο αποτελεσματικά μετά από τα τρομερά γεγονότα από ο,τι συνέβη ίσως από τη δεκαετία του 1940 μέχρι σήμερα. Αυτή είναι η πρόκληση για μας: να διασφαλίσουμε ότι όταν συζητάμε για συμβάσεις κατά της τρομοκρατίας στα Ηνωμένα Έθνη, όλοι θα τις υπογράφουν και όλοι θα τις εφαρμόζουν. Αυτού του είδους τις πρακτικές προκλήσεις πρόκειται να αντιμετωπίσουμε επί εβδομάδες και μήνες και χρόνια στο μέλλον όταν τα γεγονότα αυτά δεν θα βρίσκονται πλέον στα πρωτοσέλιδα των εφημερίδων. Αυτά ήταν τρία σημεία που εμείς – η μοναδική τετραμελής τρόικα που υπάρχει – τονίζαμε επίμονα σε καθεμία από τις στάσεις μας. Όσον αφορά την πολιτική κατάσταση στο Αφγανιστάν, την οποία μπορέσαμε να συζητήσουμε τόσο στο Πακιστάν όσο και στο Ιράν, υπήρξαν φυσικά διαφορετικές απόψεις επί του θέματος. Στο Ιράν, για παράδειγμα, υπάρχουν πολύ ισχυρές απόψεις σχετικά με τους Ταλιμπάν. Αυτό δεν είναι περίεργο δεδομένου του αριθμού των ιρανών διπλωματών που είχαν δολοφονηθεί πριν τρία περίπου χρόνια στο Αφγανιστάν από τους Ταλιμπάν. Υπάρχει μια γενική παραδοχή ότι η πολιτική κατάσταση στο Αφγανιστάν παραμένει εξαιρετικά ρευστή. Υπάρχουν πληροφορίες από γειτονικές χώρες ότι οι Ταλιμπάν βρίσκονται σε τελική παρακμή. Υπάρχουν επίσης πληροφορίες που μιλάνε για ορισμένες στρατιωτικές επιτυχίες των Ταλιμπάν και για την επιστροφή σε κάτι που εκλαμβάνεται ως ένα είδος σκληρής ομαλότητας στην Καμπούλ."@el8 "(EN) Quisiera comenzar personalmente la intervención de la Comisión y luego, al final del debate, pedir al Comisario Nielson que diga algo sobre la situación humanitaria en la que ha estado muy involucrado en su calidad de responsable de ECHO. Si debo abandonar el hemiciclo antes de que finalice el debate, no será porque no aprecie la importancia de lo que se está debatiendo – creo que esta cuestión dominará el panorama internacional durante los próximos meses –, sino porque debo asistir a una reunión importante para preparar la Cumbre UE-Rusia con el Viceprimer Ministro de la Federación Rusa, en la que se establecerán las modalidades para el inicio de conversaciones sobre un espacio económico común europeo. Intentaremos acordar los términos de referencia de nuestro trabajo esta noche, antes de nuestra reunión de mañana con el Presidente Putin. Los talibanes siguen sin dar muestras reales de estar dispuestos a entregar a Osama Bin Laden ni de animarle de manera convincente a que abandone el país de forma voluntaria. La Alianza del Norte, la fuerza opositora, se ha declarado dispuesta a unirse a los esfuerzos de los Estados Unidos y de la coalición internacional. Tras la muerte del Comandante Masud el 8 de septiembre – y sé que realizó una importante visita al Parlamento no hace mucho tiempo – la cohesión a esta alianza se ha vuelto más incierta. De lo que no hay ninguna duda es que una solución totalmente militar en Afganistán no es posible. Pakistán así como Irán, donde como he dicho existen opiniones muy diferentes sobre la situación en Afganistán, coincidían en que sólo un gobierno de una base amplia, formado por representantes de todas las facciones y grupos étnicos del país y que tenga en cuenta las preocupaciones en materia de seguridad de los países vecinos, puede iniciar el proceso de devolver Afganistán a la normalidad y allanar el camino de la reconstrucción. El medio de lograrlo puede ser a través del mecanismo de Loya Jirga o la Gran Asamblea. Sería el pueblo afgano el que decidiera qué tipo de proceso de Loya Jirga quiere y qué papel podrían desempeñar los diferentes personajes políticos en dicho proceso. Repito que existe una percepción compartida de lo que debería ser el resultado: un gobierno con una representación amplia. Cómo llegar hasta ese gobierno de amplia representación es incomparablemente más difícil de averiguar, pero existe también una percepción compartida de que el mundo exterior – ni siquiera en la forma de las Naciones Unidas – no puede imponer una solución política a Afganistán. Podemos y deberíamos intentar facilitar una solución política, y una vez que la hayamos facilitado no deberíamos dar la espalda al país. Debemos garantizar que un gobierno mejor, que surja de este país triste y amargado, contará con el apoyo a largo plazo de la comunidad internacional para su reconstrucción a partir de la ruina que ha dejado la ferocidad medieval desatada sobre Afganistán durante los últimos años. Quisiera hacer otra observación. En la Comisión hemos adoptado hoy un proyecto de reglamento sobre medidas específicas encaminadas contra determinadas personas y entidades con vistas a luchar contra el terrorismo internacional. El proyecto de propuesta incluye a todas las personas y organizaciones que podrían estar relacionadas con el atentado del 11 de septiembre que se incluyen en la orden ejecutiva estadounidense emitida por el Presidente Bush la semana pasada. Pero adopta la forma de un reglamento marco que podría servir de vehículo para una campaña más amplia contra la financiación del terrorismo. Este reglamento, que tiene una urgencia considerable, se presenta sobre el fundamento del artículo 308, por motivos que estoy seguro de que no necesito exponer ante el Parlamento. En estas circunstancias estaríamos muy agradecidos si el Parlamento pudiera plantearse un procedimiento de urgencia que, en lo posible, permita completar el procedimiento de consulta durante este período parcial de sesiones. Acto seguido podríamos presentar el proyecto de reglamento al Consejo de Asuntos Generales el próximo lunes. Sé, señora Presidenta, que el Presidente de la Comisión le remitirá una carta en estos términos. Somos conscientes de las dificultades. No queremos de ninguna manera recortar el examen de esta importante medida; pero si pudiera hacerse con toda celeridad transmitiría las señales adecuadas. Sería una oportunidad de demostrar que en circunstancias excepcionales, las instituciones comunitarias pueden actuar con gran rapidez. Con ello no sólo enviaríamos un señal de la firmeza de nuestra determinación de hacer frente a los retos que representan el atentado del 11 de septiembre, sino que además demostraríamos que las instituciones de la UE son capaces de responder a situaciones de crisis. Terminaré mis observaciones con esta puntualización. Hasta ahora hemos demostrado, en las propuestas presentadas por mi amigo y colega Sr. Vitorino hace un par de semanas, que a pesar de que a veces somos el blanco del humor de la gente por la lentitud de nuestras reacciones, cuando realmente importa podemos reaccionar muy rápidamente y de una manera integral y podemos demostrar en la práctica cuál debería ser el significado de multilateralismo. Si existe una institución en el mundo, si existe un grupo de países en el mundo, que demuestre las ventajas del multilateralismo, de debatir cuotas pesqueras o presupuestos en vez de asesinarnos unos a otros, ésa es la Unión Europea. Esto, a mi entender, nos hace especialmente responsables de demostrar liderazgo en las próximas semanas y meses y espero que estemos a la altura con este reglamento esta semana. Habrá otros informes sobre la visita de la Troika en la que tomé parte la semana pasada con el Ministro de Asuntos Exteriores belga, que ostenta la Presidencia, y con el Ministro de Asuntos Exteriores español – la próxima Presidencia – que fue prueba de nuestro compromiso con los asuntos que hoy nos ocupan. Con mi amigo y colega Sr. Solana visitamos Pakistán, Irán, Arabia Saudí, Egipto y Siria, todo ello en el espacio de cuatro días y medio con sus noches, durante los que la actividad fue intensa y no hubo mucho tiempo para dormir. Sólo quisiera decir dos o tres palabras sobre esa visita y hacer dos o tres reflexiones sobre la situación política en Afganistán, y dejar los temas humanitarios, de importancia tan apremiante, al Comisario Nielson. A continuación, me gustaría decir una palabra sobre un proyecto de reglamento que la Comisión ha adoptado hoy. Los objetivos de la visita de la Troika eran de una triple naturaleza. En primer lugar, queríamos dejar claro a los países islámicos que visitamos que la campaña contra el terrorismo no es una campaña de Occidente contra el Islam. No es una campaña de Europa y Norteamérica contra los países más pobres del planeta. Es una campaña de gobiernos respetables de cualquier país contra los que intentan imponer sus argumentos políticos a través del asesinato y el caos. Es una lucha, en mi opinión, entre los que están a favor de la civilización, con sus diferentes creencias religiosas, y los que representan las fuerzas que siempre han estado en contra de los valores civilizados. Defendimos firmemente este argumento en cada uno de los países que visitamos. Para mí es muy importante reconocer que si queremos dejar clara en todo el mundo la cuestión de que los derechos humanos son universalmente válidos, incluido el derecho a no ser asesinado por terroristas – si queremos defender con éxito ese punto en todo el mundo – es muy importante que, a la hora de tratar sobre estos asuntos, no demos la impresión de que tenemos el monopolio de la virtud, de que en Europa somos perfectos. Asimismo es excepcionalmente importante que no admitamos que los derechos humanos tienen un peso diferente según el continente en el que nos encontremos. Se siente exactamente lo mismo cuando se es torturado, independientemente del país en que nos encontremos. Es exactamente lo mismo cuando alguien, periodista o editor, es encarcelado porque discrepa con el gobierno, con independencia del país en cuestión. Estos derechos son válidos para todos. Creo que mermamos la integridad de nuestro argumento si damos la impresión de que, en cierto modo, las diferentes civilizaciones tienen enfoques fundamentalmente diferentes de los derechos humanos. Lo que intentábamos exponer es que a raíz de los atroces sucesos del 11 de septiembre, cabe esperar que también sucedan cosas buenas. La adversidad a veces nos brinda la oportunidad de ser constructivos, positivos y de construir un futuro mejor. Una de las cosas que dijimos en Pakistán, Irán y en todas partes es que ahora tenemos la oportunidad – a raíz de los terribles hechos acaecidos – de abrir algunas puertas y ventanas que han permanecido cerradas durante demasiado tiempo. En tercer lugar, afirmamos que es un tópico, un lugar común, cuando se habla del 11 de septiembre – como sucediera con la caída del Muro de Berlín – decir que nada volverá a ser lo mismo. Pero es realmente cierto. Nada volverá a ser del todo igual que antes. Un modo de asegurarnos de que nada volverá jamás a ser igual que antes es intentar garantizar esta vez que el multilateralismo, la cooperación internacional, se vuelve mucho más eficaz tras estos terribles acontecimientos de lo que quizá haya sido desde los años cuarenta. Ése es el reto que se nos plantea: garantizar que cuando debatimos convenios contra el terrorismo en las Naciones Unidas, todo el mundo los suscribe y todo el mundo los aplica. Éstos son los retos de carácter práctico a los que nos enfrentaremos durante las semanas, los meses y años venideros, cuando estos sucesos hayan desaparecido de los titulares de los periódicos. Ésas fueron las tres cuestiones que nosotros – las cuatro personas que componíamos la Troika en cuestión – defendimos insistentemente en cada una de nuestras paradas. Respecto a la situación política en Afganistán, sobre la que tuvimos ocasión de tratar con Pakistán e Irán, hubo naturalmente disparidad de opiniones sobre la situación. En Irán, por ejemplo, las posturas sobre los talibanes están muy radicalizadas. No es sorprendente si tenemos en cuenta el número de diplomáticos iraníes que fueron asesinados hace unos tres años por los talibanes en Afganistán. Todo el mundo está de acuerdo en que la situación política en Afganistán sigue siendo muy incierta. Las noticias que llegan de los países vecinos apuntan a que el régimen talibán está en un estado de decadencia irreversible. También hay noticias que hablan de algunos éxitos militares de los talibanes y de una vuelta a lo que pasa por ser una especie de normalidad nefasta en Kabul."@es12 "Haluaisin aloittaa komission osuuden itse ja pyytää keskustelun lopussa komission jäsen Nielsonia kertomaan jotakin humanitaarisesta tilanteesta, jota hän on aktiivisesti seurannut ECHOon liittyvien velvollisuuksiensa takia. Mikäli minun on lähdettävä ennen kuin keskustelu päättyy, se ei johdu siitä, ettenkö pitäisi keskustelun aihetta tärkeänä – uskon, että tämä aihe tulee hallitsemaan kansainvälistä vuoropuhelua seuraavien kuukausien aikana – vaan siitä, että minun on ennen EU:n ja Venäjän välistä huippukokousta osallistuttava Venäjän federaation varapääministerin kanssa tärkeään kokoukseen, jossa keskustellaan yksityiskohtaisista säännöistä keskustelujen käynnistämiseksi yhteisestä eurooppalaisesta talousalueesta. Yritämme päästä yksimielisyyteen työmme viitekehyksestä tänä iltana ennen huomista huippukokousta presidentti Putinin kanssa. Taliban ei vieläkään näytä todellisia merkkejä siitä, että se olisi valmis luovuttamaan Osama bin Ladenin tai väkipakolla rohkaisemaan tämän vapaaehtoista lähtöä maasta. Oppositio Pohjoinen liitto on julistanut olevansa valmis ja halukas auttamaan Yhdysvaltain ja kansainvälisen rintaman ponnisteluja. Komentaja Masoodin kuoleman jälkeen 8. syyskuuta – ja tiedän, että hän suoritti äskettäin tärkeän vierailun parlamenttiin – vallitsi suuri epävarmuus tämän liiton yhteenkuuluvuudesta. Varmaa kuitenkin on, että pelkkä sotilaallinen ratkaisu ei ole mahdollinen Afganistanissa. Sekä Pakistanissa että Iranissa, joissa on hyvin erilaisia näkemyksiä Afganistanin tilanteesta, kuten kerroin, oltiin yksimielisiä siitä, että ainoastaan laajapohjainen hallitus, joka muodostuisi maan kaikkien ryhmittymien ja etnisten ryhmien edustajista ja joka ottaa huomioon naapurimaiden turvallisuuteen liittyvät näkökohdat, voi käynnistää Afganistanin palauttamisen tavanomaisiin oloihin ja tasoittaa tietä jälleenrakentamiselle. Tämä voidaan saada aikaan Loya Jirga -prosessin tai suuren kansalliskokouksen välityksellä. Afganistanin kansan tehtävänä on päättää, minkälaisen Loya Jirga -prosessin se haluaa ja minkälaisen roolin poliittiset henkilöt voivat ottaa tässä kehityksessä. Toistan, että yksimielisen käsityksen mukaan tuloksena tulisi olla laajapohjainen hallitus. Miten tällainen laajapohjainen hallitus saadaan aikaan on huomattavasti vaikeampi asia ratkaista, mutta ollaan myös yksimielisiä siitä, että ulkopuolinen maailma ei voi pakottaa – ei edes Yhdistyneet Kansakunnat – Afganistania poliittiseen ratkaisuun. Me voimme ja meidän tulisi auttaa poliittisen ratkaisun syntyä, ja näin tehtyämme emme voi yksinkertaisesti kävellä pois. Meidän on varmistettava, että parempi hallitus, joka nousee tästä surullisesta, katkerasta maasta, voi luottaa kansainvälisen yhteisön pitkäaikaiseen tukeen voidakseen aloittaa jälleenrakentamisen raunioista, jotka ovat seurausta Afganistanissa viime vuosien aikana harjoitetuista keskiaikaisista julmuuksista. Haluaisin tuoda esiin vielä toisenkin seikan. Me komissiossa olemme tänään hyväksyneet asetusluonnoksen erityistoimenpiteistä, jotka on kohdistettu tiettyjä henkilöitä ja yhteisöjä vastaan kansainvälisen terrorismin torjumiseksi. Asetusluonnos koskee kaikkia niitä yksittäisiä henkilöitä ja järjestöjä, jotka mahdollisesti liittyvät 11. syyskuuta tehtyyn iskuun ja jotka on mainittu presidentti Bushin viime viikolla antamassa Yhdysvaltain asetuksessa. Se on kuitenkin annettu puiteasetuksen muodossa, ja se voisi toimia terroristien rahoituksen vastaisen laajemman kampanjan välineenä. Tämä on erittäin kiireellinen asetus, joka on annettu 308 artiklan nojalla syistä, joita minun ei varmaankaan tarvitse esittää parlamentille. Näissä olosuhteissa olisimme erittäin kiitollisia, jos parlamentti voisi harkita hätämenettelyä ja – jos mahdollista – saattaisi kuulemismenettelyn päätökseen tämänviikkoisen istunnon aikana. Pystyisimme tämän jälkeen esittämään asetusluonnoksen yleisten asioiden neuvostolle ensi maanantaina. Tiedän, että komission puheenjohtaja aikoo kirjoittaa teille näistä asioista arvoisa puhemies. Me ymmärrämme asiaan liittyvät vaikeudet. Me emme mitenkään halua estää tämän tärkeän toimenpiteen tutkimuksia, mutta jos tutkimus voitaisiin tehdä erittäin nopeasti, se antaisi oikean viestin. Tässä olisi tilaisuus osoittaa, että poikkeuksellisissa oloissa yhteisön toimielimet osaavat toimia todella nopeasti. Me osoittaisimme siten, että olemme vahvasti päättäneet ottaa vastaan syyskuun 11. päivän iskujen aiheuttamat haasteet ja että EU:n toimielimet kykenevät vastaamaan kriisitilanteisiin. Lopetan huomautukseni tähän seikkaan. Olemme tähän mennessä osoittaneet ystäväni ja kollegani Vitorinon muutama viikko sitten esittämissä ehdotuksissa, että vaikka olemme joskus ihmisten pilkan kohteena, koska reagoimme niin hitaasti, pystymme reagoimaan hyvin nopeasti ja laaja-alaisesti, kun tämä on välttämätöntä, ja pystymme osoittamaan käytännössä, mitä monenvälisyyden pitäisi tarkoittaa. Jos maailmassa on jokin toimielin tai maiden ryhmä, joka voisi osoittaa monenvälisyyden edut, kalakiintiöistä tai budjetista väittelemisen edut murhaamisen sijasta, tämä on Euroopan unioni. Mielestäni tämä antaa meille erityisen velvollisuuden osoittaa johtajuutta tulevina viikkoina ja kuukausina, ja toivon, että voimme tehdä niin tällä asetuksella tämän viikon aikana. Muita kertomuksia tullaan vielä laatimaan troikan vierailusta, johon osallistuin viime viikolla puheenjohtajavaltiona toimivan Belgian ulkoministerin kanssa sekä seuraavan puheenjohtajavaltion Espanjan ulkoministerin kanssa. Vierailu osoittaa, että olemme sitoutuneet aiheisiin, joista keskustelimme. Ystäväni ja kollegani Solanan kanssa menimme Pakistaniin, Iraniin, Saudi-Arabiaan, Egyptiin ja Syyriaan, joissa vietimme neljä ja puoli tiivistä päivää ja yötä, joiden aikana emme juuri nukkuneet. Haluaisin vain sanoa muutaman sanan tuosta vierailusta ja tuoda esiin muutaman seikan Afganistanin poliittisesta tilanteesta ja jätän humanitaariset kysymykset, jotka ovat erittäin tärkeitä, komission jäsen Nielsonille. Tämän jälkeen haluaisin sanoa muutaman sanan komission tänään hyväksymästä asetusluonnoksesta. Troikan vierailulla oli kolme päätarkoitusta. Ensinnäkin me halusimme selventää niille islamilaisille maille, joissa kävimme, että terrorismin vastaisessa kampanjassa ei ole kyse lännen ja islamin välisestä taistelusta. Tämä ei ole Euroopan ja Pohjois-Amerikan taistelu maailman köyhiä maita vastaan. Tämä on kaikkien järkevien hallitusten taistelu niitä vastaan, jotka yrittävät ilmaista poliittisen kantansa murhien ja sekasorron avulla. Tämä on mielestäni taistelu niiden välillä, jotka puolustavat useaan eri uskontoon perustuvaa sivilisaatiota, ja niiden, jotka edustavat voimia, jotka ovat aina vastustaneet sivistyneen maailman arvoja. Me korostimme voimakkaasti tätä näkemystä jokaisessa maassa, jossa vierailimme. Mielestäni on erittäin tärkeää tunnistaa, että jos haluamme korostaa eri puolella maailmaa, että ihmisoikeudet, mukaan luettuna oikeus olla tulematta terroristien murhaamaksi, ovat yleispäteviä – jos me haluamme korostaa tätä seikkaa menestyksellisesti kaikkialla maailmassa – on erittäin tärkeää, että emme anna sellaista kuvaa, että meillä on hyveen monopoli, että me Euroopassa olemme täydellisiä, kun kyse on näistä asioista. On myös erittäin tärkeää, että emme otaksu, että ihmisoikeuksilla on eri merkitys sen mukaan, millä mantereella asuu. Kiduttaminen tuntuu aivan samalta riippumatta siitä, minkälaisessa maassa olet. Se on aivan sama asia, vaikka sinut olisi vangittu, koska olet lehtimiehenä tai kustantajana esittänyt erilaisia näkemyksiä kuin hallitus riippumatta siitä, missä maassa olet. Tämäntyyppiset oikeudet ovat yleismaailmallisia. Mielestäni me heikennämme argumenttimme eheyttä, jos annamme sellaisen kuvan, että eri sivilisaatioilla on pohjimmiltaan erilaiset lähestymistavat ihmisoikeuksiin. Toiseksi yritimme korostaa, että meidän on toivottava, että syyskuun 11. päivän hirvittävistä tapahtumista, sen kauheista teoista voi seurata jotain hyvää. Vastoinkäymiset antavat toisinaan tilaisuuden olla rakentava ja myönteinen ja rakentaa parempaa tulevaisuutta. Yksi asia, jonka me toimme esiin Pakistanissa, Iranissa ja muualla on se, että meillä on nyt tilaisuus – ottaen huomioon tapahtuneet kauheudet – avata ovia ja ikkunoita, jotka ovat olleet kiinni aivan liian kauan. Kolmanneksi sanomme, että kun ihmiset puhuvat syyskuun 11. päivästä ja sanovat, että – kuten Berliinin muurin kaatumisen yhteydessä – mikään ei enää koskaan tule olemaan entisellään, kyseessä on klisee ja kulunut toteamus. Tämä on kuitenkin aivan totta. Mikään ei tule koskaan olemaan aivan samanlaista. Yksi tapa, jolla meidän on varmistettava, että mikään ei enää ole samanlaista, on yrittää tällä kertaa varmistaa, että monenvälisyys, kansainvälinen yhteistyö on paljon tehokkaampaa näiden hirvittävien tapahtumien jälkeen kuin ehkä koskaan sitten 1940-luvun. Tämä on haaste meille: varmistaa, että kun me YK:ssa puhumme terrorismin vastaisista yleissopimuksista, jokainen allekirjoittaa ne ja jokainen panee ne täytäntöön. Nämä ovat niitä käytännön haasteita, joita me kohtaamme viikkojen, kuukausien ja vuosien kuluttua tulevaisuudessa, kun näistä tapahtumista ei enää kerrota sanomalehtien etusivuilla. Nämä olivat ne kolme seikkaa, joita me – ainut neljän henkilön troikka tällä alalla – itsepintaisesti toimme esiin kussakin pysähdyspaikassa. Afganistanin poliittisesta tilanteesta, josta pystyimme keskustelemaan sekä Pakistanissa että Iranissa, esitettiin tietenkin eriäviä näkemyksiä. Iranissa esimerkiksi esitettiin erittäin voimakkaita näkemyksiä Talibanista. Tämä ei ole yllättävää, kun otetaan huomioon niiden iranilaisten diplomaattien lukumäärä, jotka Taliban surmasi noin kolme vuotta sitten Afganistanissa. On yleisesti tunnustettu, että Afganistanin poliittinen tilanne on yhä erittäin epävakaa. Naapurimaissa kerrotaan, että Talibanin asema heikkenee jatkuvasti. Kerrotaan myös Talibanin sotilaallisesta menestyksestä ja paluusta niin sanottuihin tavanomaisiin synkkiin oloihin Kabulissa."@fi5 "J'aimerais commencer moi-même l'intervention de la Commission et ensuite demander au commissaire Nielson de dire quelques mots au sujet de la situation humanitaire, à la fin de la discussion. En tant que responsable d'ECHO, il s'est effectivement occupé activement de cet aspect. Si je dois partir avant la fin de la discussion, ce ne sera pas parce que je ne saisis pas l'importance de ce dont nous débattons - je crois que ce dossier va encore dominer la scène internationale pendant quelques mois - mais parce que je dois assister à une réunion importante avant le sommet UE-Russie, avec le vice-Premier ministre de la Fédération de Russie, afin de discuter des modalités d'un début de discussions sur une zone économique européenne. Nous tenterons de convenir de notre mandat ce soir, avant notre sommet de demain avec le président Poutine. Les talibans ne sont pas prêts à livrer Oussama Ben Laden ou à encourager avec insistance son départ volontaire du pays, ils n'en donnent toujours aucun signe. L'opposition de l'Alliance du Nord s'est déclarée prête à soutenir les efforts des États-Unis et de la coalition internationale. Depuis la mort du commandant Massoud, le 8 septembre - je sais qu'il avait rendu une visite importante au Parlement il n'y a pas si longtemps - l'incertitude pèse davantage sur la cohésion de cette alliance. Ce qui est certain, c'est qu'aucune solution purement militaire n'est possible en Afghanistan. Tant au Pakistan qu'en Iran, où, comme je l'ai dit, les points de vue sur la situation politique en Afghanistan divergent énormément, les observateurs s'entendaient pour dire qu'un gouvernement à base élargie, composé de représentants de toutes les factions et groupes ethniques du pays, tenant compte des préoccupations de sécurité des pays voisins, peut entamer le processus de retour à la normalité en Afghanistan et préparer le terrain en vue de la reconstruction. Ce processus pourrait passer par le mécanisme de la Loya Jirga, ou grande assemblée. Il reviendrait au peuple afghan de décider quel type de Loya Jirga ils souhaitent et quel rôle les différentes personnalités politiques pourraient jouer dans une telle évolution. Je le répète : il existe un consensus sur le dénouement souhaitable de cette crise : un gouvernement à base élargie. Ce qui est incomparablement plus difficile à déterminer, c'est la manière de parvenir à ce type de gouvernement, mais il existe également un consensus à ce sujet, à savoir que le monde extérieur - même sous les traits des Nations unies - ne peut pas imposer un règlement politique à l'Afghanistan. Nous pouvons et devons nous efforcer de favoriser un règlement politique et ne pas partir après l'avoir favorisé. Nous devons nous assurer qu'un meilleur gouvernement, qui émergera de ce pays affligé, aigri, pourra compter sur l'appui à long terme de la communauté internationale pour se reconstruire sur la ruine de la férocité médiévale qui s'est déchaînée en Afghanistan ces dernières années. J'aimerais soulever un autre point. Au sein de la Commission, nous avons adopté aujourd'hui un projet de règlement sur des mesures spécifiques contre certaines personnes et entités, en vue de combattre le terrorisme international. Ce projet de proposition englobe toutes les personnes et les organisations potentiellement liées à l'attaque du 11 septembre et qui sont couvertes par l'ordonnance qu'a édictée le président Bush la semaine dernière. Mais il prend la forme d'un règlement cadre, qui pourrait servir d'instrument pour une campagne plus vaste contre le financement du terrorisme. Ce règlement, qui est proposé sur la base de l'article 308, présente une urgence considérable pour des raisons - j'en suis sûr - je ne dois pas expliquer au Parlement. Compte tenu de ces circonstances, nous apprécierions énormément que le Parlement envisage une procédure d'urgence et qu'il parachève, si possible, le processus de consultation au cours de la période de session de cette semaine. Nous serions alors à même de présenter le projet de règlement au Conseil "affaires générales" de lundi prochain. Je sais que le président de la Commission va vous écrire en ce sens, Madame la Présidente. Nous avons conscience des difficultés. Nous ne voulons nullement écourter l'examen de cette mesure importante ; mais, s'il pouvait être conclu très rapidement, cela enverrait les signaux adéquats. Cela serait une occasion de démontrer que, dans des circonstances exceptionnelles, les institutions communautaires peuvent vraiment agir promptement. Nous indiquerions ainsi non seulement la force de notre détermination à relever les défis posés par l'attaque du 11 septembre mais également que les institutions de l'UE sont capables de réagir aux situations de crise. Je conclurai mes remarques par ce point. Jusqu'à présent, dans les propositions avancées par mon ami et collègue, M. Vitorino, il y a quelques semaines, nous avons démontré que, bien que le manque de rapidité de nos réactions nous attire parfois des risées, lorsque le problème est vraiment important, nous sommes capables de fournir une réponse très rapide et élaborée et nous sommes à même de démontrer dans la pratique ce que le multilatéralisme devrait impliquer. S'il existe une institution au monde, s'il existe un groupe de pays au monde capable de démontrer les avantages du multilatéralisme, de débattre des contingents de pêche ou des budgets plutôt que de s'assassiner, c'est bien l'Union européenne. Pour moi, cela semble nous donner une responsabilité particulière à agir en chefs de file au cours des semaines et des mois à venir et j'espère que nous parviendrons à le faire cette semaine avec ce règlement. Il y aura d'autres rapports sur la mission de la troïka à laquelle j'ai participé la semaine dernière, avec le ministre belge des Affaires étrangères, dont le pays assure la présidence, et avec le ministre des Affaires étrangères de l'Espagne - qui assurera la prochaine présidence. Ce voyage a démontré notre engagement dans les dossiers dont nous discutons. Avec mon ami et collègue M. Solana, nous nous sommes rendus au Pakistan, en Iran, en Arabie saoudite, en égypte et en Syrie, tout cela en l'espace de quatre jours et demi, placés sous le signe de l'action, et sans sommeil. Je voudrais juste dire deux ou trois mots sur ce voyage et formuler quelques remarques sur la situation politique en Afghanistan et je laisserai au commissaire Nielson le soin de traiter des questions humanitaires, qui sont primordiales. Je voudrais ensuite dire un mot sur le projet de règlement que la Commission a adopté aujourd'hui. La mission de la troïka poursuivait essentiellement trois objectifs. Tout d'abord, nous voulions faire clairement comprendre aux pays islamiques où nous nous rendions que la campagne contre le terrorisme n'est pas une campagne de l'Occident contre l'Islam. Ce n'est pas une campagne de l'Europe et de l'Amérique du Nord contre les pays plus pauvres de la planète. C'est une campagne des gouvernements respectables du monde entier contre ceux qui essaieraient d'imposer leurs idées politiques par le meurtre et la destruction. Selon moi, c'est un combat entre ceux qui défendent la civilisation, un certain nombre de bases religieuses, et ceux qui représentent les forces qui se sont toujours opposées aux valeurs civilisées. Nous avons insisté sur ce point dans chaque pays où nous sommes passés. Pour moi, il importe particulièrement de reconnaître que, si nous voulons faire comprendre au monde entier la validité universelle des droits de l'homme, y compris du droit de ne pas être assassiné par des terroristes, - si nous voulons parvenir à faire accepter cela dans le monde entier, il importe particulièrement que nous ne donnions pas l'impression que nous détenons un monopole de la vertu, que nous, en Europe, sommes parfaits lorsqu'il s'agit de parler de ces questions. En outre, il est exceptionnellement important que nous ne concédions pas que les droits de l'homme ont un poids différent selon le continent où l'on se trouve. Cela revient exactement au même d'être torturé, quel que soit le genre de pays où l'on se trouve. Cela revient exactement au même d'être enfermé en tant que journaliste ou réalisateur parce que l'on n'est pas d'accord avec le gouvernement, quel que soit le pays où l'on se trouve. Ce type de droits à une validité universelle. Il me semble que nous affaiblissons l'intégrité de notre argumentation si nous donnons l'impression que, pour une raison ou pour une autre, différentes civilisations ont des approches fondamentalement différentes des droits de l'homme. La deuxième chose que nous tentions de faire comprendre, c'était que nous devions espérer que les événements effroyables, les atrocités du 11 septembre, puissent produire quelque chose de positif. L'adversité donne parfois la possibilité d'être constructif, positif, et de construire quelque chose de meilleur pour l'avenir. Une chose que nous avons dite au Pakistan, en Iran et ailleurs, c'est que nous avons à présent une chance - compte tenu des choses atroces qui se sont passées- d'ouvrir certaines portes et fenêtres qui étaient restées fermées depuis trop longtemps. Troisièmement, nous disons que, lorsque les gens parlent du 11 septembre, c'est un cliché, un truisme de dire que rien ne sera jamais plus comme avant - un peu comme lors de la chute du mur de Berlin. Mais, en fait, c'est la vérité. Rien ne sera jamais plus vraiment comme avant. Une manière de nous assurer que rien ne sera jamais plus comme avant est d'essayer, cette fois, que le multilatéralisme, la coopération internationale, fonctionnent beaucoup plus efficacement, après ces événements effroyables, que cela n'a peut-être été le cas depuis les années 40. Tel est le défi que nous devons relever : lorsque nous discuterons de conventions contre le terrorisme dans le cadre de l'ONU, veiller à ce que tout le monde les signe et tout le monde les applique. Tel est le type de défis que nous allons devoir relever au cours des semaines et des mois et des années à venir, lorsque ces événements ne feront plus la une des journaux. C'étaient les trois points que nous - la seule troïka de quatre personnes - avons fait valoir avec insistance à chacune de nos étapes. S'agissant de la situation politique en Afghanistan, dont nous avons pu discuter tant au Pakistan qu'en Iran, nous en avons naturellement entendu différentes interprétations. En Iran, par exemple, les talibans suscitent des sentiments très virulents. Cela n'a rien de surprenant, vu le nombre de diplomates iraniens que les talibans ont tués en Afghanistan il y a environ trois ans. Les observateurs s'entendent généralement pour dire que la situation politique en Afghanistan reste extrêmement indécise. Selon les nouvelles obtenues des pays voisins, les talibans seraient proches de leur fin. D'autres rapports font état de certains succès militaires des talibans et d'un retour à ce qui passe pour une sorte de sinistre normalité à Kaboul."@fr6 "Vorrei essere io ad aprire gli interventi a nome della Commissione, dopodiché, al termine della discussione, inviterei il Commissario Nielson a dire qualcosa sulla situazione umanitaria nella quale ha avuto un coinvolgimento diretto in quanto responsabile dell'organizzazione ECHO. Se devo lasciare l'Aula prima della fine del dibattito, non è per scarsa consapevolezza dell'importanza dell'argomento di cui stiamo discutendo – ritengo anzi che esso dominerà l'agenda internazionale dei prossimi mesi – bensì perché devo partecipare ad un importante incontro prima del Vertice UE-Russia con il vice Primo ministro della Federazione Russa sulle modalità di avviare i colloqui su un'area economica europea comune. Cercheremo questa sera di concordare i criteri per il nostro lavoro prima del Vertice con il Presidente Putin che si terrà domani. I talebani continuano a non dare alcun segno tangibile della loro disponibilità di consegnare Osama Bin Laden, né di invitarlo a lasciare il paese di sua spontanea volontà. L'Alleanza del Nord anti-talebani si è dichiarata pronta e disponibile a sostenere gli sforzi degli Stati Uniti e della coalizione internazionale. A seguito della morte del comandante Massud, l'8 settembre – so che aveva fatto un'importante visita al Parlamento non molto tempo fa – vi è grande incertezza in merito alla tenuta della sua alleanza. L'elemento inconfutabile è che per l'Afghanistan non esiste una soluzione che sia interamente di carattere militare. Sia in Pakistan sia in Iran dove, come ho detto, le posizioni sulla situazione in Afghanistan sono molto diverse, tutti concordano sul fatto che soltanto un governo di ampia coalizione che rappresenti tutte le fazioni e gruppi etnici del paese, tenuto conto degli aspetti inerenti alla sicurezza dei paesi vicini, possa avviare quel processo in grado di riportare l'Afghanistan alla normalità e di spianare la strada alla ricostruzione del paese. Lo strumento potrebbe essere costituito dal meccanismo della Loya Jirga o della Grande Assemblea. Spetterebbe al popolo afghano decidere che tipo di Loya Jirga attivare e quale ruolo debba essere assegnato ai vari personaggi politici in una situazione del genere. Ribadisco l'esistenza di un'opinione condivisa su quello che dovrebbe essere l'esito: un governo di ampia coalizione. Infinitamente più difficile è individuare come arrivare a un governo di questo tipo, ma tutti concordano sul fatto che il mondo esterno, perfino nell'ambito delle Nazioni Unite, non può imporre una soluzione politica in Afghanistan. Possiamo e dobbiamo cercare di agevolare una soluzione politica e una volta fatto ciò non potremo defilarci. Dobbiamo fare in modo che un governo migliore, quello che emergerà da questo paese triste e ridotto all'esasperazione, possa nel lungo periodo contare sull'appoggio della comunità internazionale per edificare sulle rovine lasciate dalla ferocia di stampo medievale scatenatasi sull'Afghanistan negli ultimi anni. Desidero fare ancora un'osservazione: oggi in Commissione abbiamo approvato un progetto di regolamento finalizzato a combattere il terrorismo internazionale, concernente provvedimenti specifici nei confronti di determinate persone e organizzazioni. La proposta riguarda tutti i singoli e le organizzazioni potenzialmente riconducibili all'attacco dell'11 settembre e contemplate dal decreto del governo degli Stati Uniti emanato la settimana scorsa dal Presidente Bush. Essa assume però la forma di un regolamento quadro che potrebbe servire come strumento per una più ampia campagna contro le fonti di finanziamento al terrorismo. Questo regolamento, presentato ai sensi dell'articolo 308, ha carattere di urgenza, per motivi che, sono certo, non ho bisogno di illustrare al Parlamento. In tali circostanze saremmo molti grati al Parlamento se volesse prendere in considerazione l'ipotesi della procedura d'urgenza, possibilmente completando il processo di consultazioni nel corso di questa tornata. Potremmo così presentare il progetto di regolamento al Consiglio “affari generali” lunedì prossimo. Mi risulta, signora Presidente, che il Presidente della Commissione le presenterà una comunicazione scritta di questo tenore. Ci rendiamo conto delle difficoltà e non vogliamo in alcun modo abbreviare l'esame di questo importante provvedimento. Se tuttavia potesse svolgersi tempestivamente, potrebbe essere il segnale giusto. Sarebbe un'occasione per dimostrare che, in circostanze eccezionali, le istituzioni comunitarie sono capaci di agire in tempo reale. Non solo daremmo prova della nostra forte determinazione di essere all'altezza delle sfide poste dall'attacco dell'11 settembre, ma anche del fatto che le istituzioni dell'UE sono in grado di rispondere alle situazioni di crisi. Termino il mio intervento con questo punto. Fino ad oggi, nelle proposte presentate dal mio collega e amico Vitorino qualche settimana fa, abbiamo dimostrato che anche se talvolta siamo oggetto di scherno da parte dell'opinione pubblica per la lentezza delle nostre reazioni, nelle situazioni veramente importanti siamo capaci di reagire con tempestività e con risposte articolate e di dimostrare in maniera tangibile che cosa dovrebbe essere il multilateralismo. Se nel mondo esiste un'istituzione o un gruppo di paesi in grado di provare quali sono i vantaggi del multilateralismo, di discutere di contingenti della pesca o di bilanci, piuttosto che ammazzarsi a vicenda, questa è l'Unione europea. Mi pare che questo ci conferisca una particolare responsabilità in fatto di da dimostrare nelle settimane e mesi a venire, e spero che questa settimana potremo farlo proprio con questo regolamento. Ci saranno altre relazioni sulla visita della alla quale ho partecipato unitamente al Ministro degli esteri belga, che detiene la Presidenza, e al Ministro degli esteri spagnolo – titolare della prossima Presidenza – a dimostrazione del nostro impegno sulle materie attualmente in discussione. Assieme al mio amico e collega Solana siamo stati in Pakistan, Iran, Arabia Saudita, Egitto e Siria, il tutto nell'arco di quattro giorni e mezzo, intensissimi, senza neppure il tempo di dormire. Vorrei solo fare un paio di osservazioni su quella visita e sulla situazione politica in Afghanistan, lasciando al Commissario Nielson le urgentissime questioni umanitarie, e poi esprimere la mia opinione sul progetto di regolamento approvato oggi dalla Commissione. La visita della si prefiggeva tre obiettivi principali. Innanzi tutto volevamo far capire a chiare lettere ai paesi islamici che ci apprestavamo a visitare che la campagna contro il terrorismo non è una campagna dell'Occidente contro l'Islam. Non è una campagna dell'Europa e del Nordamerica contro i paesi più poveri del globo. Si tratta invece di una campagna condotta da governi rispettabili, ovunque essi si trovino, contro coloro che vorrebbero sostenere le rispettive posizioni politiche ricorrendo a omicidi e devastazioni. A mio avviso, è una lotta fra quanti si schierano dalla parte della civiltà e della diversità religiosa, e quanti rappresentano forze che ai valori della civiltà si sono sempre opposte. In ciascuno dei paesi visitati abbiamo sempre ribadito con vigore questo concetto. A mio parere, è molto importante riconoscere che se dobbiamo sostenere, in tutto il mondo, il valore universale dei diritti umani – compreso il diritto di non essere ammazzati dai terroristi – se dobbiamo farci con successo portavoce di questa posizione dinanzi al mondo intero, è essenziale evitare di dare l'impressione di detenere il monopolio della virtù, lasciando ad intendere che quando si parla di questi argomenti noi europei incarniamo la perfezione. Ed è anche estremamente importante astenersi dall'attribuire ai diritti umani un peso diverso a seconda del continente in cui ci si trova. La tortura fa lo stesso effetto indipendentemente dal paese in cui la si subisce. Lo stesso dicasi per l'incarcerazione di giornalisti o editori soltanto perché non condividono la linea del governo, dovunque ciò accada. Questi diritti sono universalmente validi e temo che, se lasciamo ad intendere che per un verso o per l'altro civiltà differenti hanno approcci sostanzialmente diversi nei confronti dei diritti umani, finiremo per far vacillare la solidità della nostra tesi. Il secondo punto che stiamo cercando di sostenere è che dai tragici avvenimenti, dalle atrocità che hanno caratterizzato l'11 settembre, dobbiamo trarre la speranza che sia possibile ricavarne qualcosa di buono. A volte le avversità generano l'opportunità per essere costruttivi, positivi e costruire meglio per il futuro. Una cosa che abbiamo detto in Pakistan, Iran e in altri paesi è che ora, alla luce dei quei terribili avvenimenti, abbiamo l'occasione di aprire alcune porte e finestre rimaste troppo a lungo chiuse. Terzo, abbiamo dichiarato che dire, a proposito dell'11 settembre, che nulla sarà più come prima, è diventato una sorta di una verità ovvia, come quando si parla della caduta del Muro di Berlino. Ed è proprio così. Nulla sarà esattamente come prima. Questa volta, un modo per garantire che nulla sarà più come prima è fare sì che alla luce di quei tragici eventi il multilateralismo, la cooperazione internazionale operino con efficacia molto maggiore di quanto non sia stato a partire dagli anni '40. Questa è la sfida per noi tutti: garantire che quando discutiamo di convenzioni contro il terrorismo in ambito ONU, ognuno le firmi e le applichi. Queste sono le sfide concrete che dovremo affrontare nelle settimane e nei mesi a venire, quando questi avvenimenti non occuperanno più le prime pagine dei quotidiani. Queste le tesi sostenute con insistenza da noi, l'unica di quattro persone ad affrontare il problema, in ciascuna delle tappe del nostro viaggio. In quanto alla situazione politica in Afghanistan, argomento che abbiamo potuto trattare sia in Pakistan sia in Iran, sono emersi, naturalmente, punti di vista diversi. In Iran, ad esempio, vi sono posizioni molto decise sui talebani, il che non sorprende visto il gran numero di diplomatici iraniani uccisi dai talebani in Afghanistan circa tre anni fa. E' opinione generalmente condivisa che la situazione in Afghanistan rimane estremamente fluida. Dalle notizie che filtrano dai paesi vicini pare che i talebani siano avviati a un irreversibile declino. Altre notizie parlano di qualche successo militare dei talebani e di un ritorno a ciò che potrebbe sembrare una squallida normalità a Kabul."@it9 ". – I should like to begin the Commission's contribution myself and then at the end of the discussion ask Commissioner Nielson to say something about the humanitarian situation in which he has been actively involved because of his responsibility for ECHO. If I have to leave before the end of the discussion it is not for lack of appreciation of the importance of what we are discussing – I believe this issue is going to dominate the international agenda for the next few months – but because I have to attend an important meeting before the EU-Russia Summit with the Deputy-Premier of the Russian Federation to discuss the modalities for beginning discussions on a common European economic area. We will try to agree the terms of reference of our work this evening before our summit with President Putin tomorrow. The Taliban continue to show no real sign of being ready to give up Osama bin Laden or forcefully to encourage his voluntary departure from the country. The opposition Northern Alliance has declared itself ready and willing to assist the United States and international coalition efforts. Following the death of Commander Masood on 8 September – and I know he made an important visit to Parliament not long ago – there is greater uncertainty as to the cohesion of this alliance. What is certain is that no wholly military solution is possible in Afghanistan. In both Pakistan and Iran, where as I said there are very different views of the situation in Afghanistan, there was agreement that only a broad-based government made up of representatives of all factions and ethnic groups in the country, taking account of the security concerns of neighbouring countries, can begin the process of restoring Afghanistan to normality and pave the way for reconstruction. The means of doing this may be through the Loya Jirga or Grand Assembly mechanism. It would be for the Afghan people to decide what kind of Loya Jirga process they want and what role different political personages might play in such a development. I repeat that there is a shared perception of what the outcome should be: a broad-based government. How you get to that broad-based government is incomparably more difficult to work out, but there is also a shared perception that the world outside – even in the shape of the United Nations – cannot impose a political settlement on Afghanistan. We can and should aim to facilitate a political settlement, and having facilitated it not then walk away. We have to make sure that a better government, which will emerge from that sad, embittered country will be able to count on the long-term support of the international community to rebuild from the ruin of the medieval ferocity which has been unleashed on Afghanistan for the last few years. I should like to make one other point. We have in the Commission today adopted a draft regulation on specific measures directed against certain persons and entities with a view to combating international terrorism. The draft proposal includes all those individuals and organisations potentially related to the 11 September attack covered by the US Executive Order issued by President Bush last week. But it takes the form of a framework regulation which could serve as the vehicle for a wider campaign against terrorist financing. There is a considerable urgency to this regulation, which is put forward on the basis of Article 308, for reasons which I am sure I do not have to set out for Parliament. In these circumstances we would be extremely grateful if Parliament could consider an emergency procedure, if possible completing the consultation process during this week's part-session. We would then be able to put the draft regulation to the General Affairs Council next Monday. I know that the President of the Commission will be writing to you on these lines, Madam President. We understand the difficulties. We do not want in any way to curtail examination of this important measure; but if it could be done very rapidly it would send the right signals. It would be an opportunity to demonstrate that in exceptional circumstances the Community institutions can act with real despatch. Not only would we thereby signal the strength of our determination to rise to the challenges presented by the 11 September attack, but we would show that the EU institutions are able to respond to crisis situations. I will finish my remarks with that point. So far, in the proposals brought forward by my friend and colleague, Mr Vitorino, a couple of weeks ago, we have demonstrated that though we are sometimes the butt of people's humour about the lack of speed of our reactions, when it really matters we are able to react very rapidly and comprehensively and we are able to demonstrate in practice what multilateralism should mean. If there is any institution in the world, if there is any group of countries in the world that can demonstrate the benefits of multilateralism, of arguing about fish quotas or budgets, rather than murdering one another, it is the European Union. That seems to me to give us a particular responsibility to show leadership in the coming weeks and months and I hope we will be able to do so with this regulation this week. There will be other reports on the Troika visit that I took part in last week with the Foreign Minister of Belgium, which holds the presidency, and with the Foreign Minister of Spain – the next presidency – which demonstrated our commitment to the issues we were discussing. With my friend and colleague Mr Solana we went to Pakistan, Iran, Saudi Arabia, Egypt and Syria, all in the space of four-and-a-half action-packed, sleep-free days and nights. I should just like to say two or three words about that visit and make two or three points about the political situation in Afghanistan, leaving the humanitarian issues, which are of such compelling importance, to Commissioner Nielson. Then I would like to say a word about a draft regulation which the Commission has today adopted. The main purposes of the Troika visit were three-fold. First of all, we wanted to make the point clearly to the Islamic countries we were visiting that the campaign against terrorism is not a campaign of the West against Islam. It is not a campaign of Europe and North America against the poorer countries of the globe. It is a campaign of decent governments everywhere against those who would try to make their political point through murder and mayhem. It is a fight, in my judgment, between those who stand up in favour of civilisation, of a number of different religious bases and those who represent the forces which have always been opposed to civilised values. We made that point strongly in every country we went to. For me, it is very important to recognise that if we are to make the point around the world that human rights are universally valid, including the right not to be murdered by terrorists – if we are to make that point successfully around the world – it is very important for us not to give the impression that we have a monopoly of virtue, that we in Europe are perfect when it comes to talking about these matters. It is also exceptionally important for us not to concede that human rights bear a different weight according to the continent you are in. It feels exactly the same to be tortured, whatever sort of country you are in. It is exactly the same if you are locked up as a journalist or an editor because you disagree with the government, whatever country you are in. Those sort of rights are universally valid. It seems to me that we dilute the integrity of our argument if we give the impression that somehow different civilisations have fundamentally different approaches to human rights. The second point we were seeking to make is that out of the appalling events, out of the atrocities of 11 September, we must hope that it is possible for some good to come. Adversity sometimes produces an opportunity to be constructive, positive and to build better for the future. One thing we said in Pakistan, Iran and elsewhere is that we have a chance now – taking account of the awful things that have happened – of opening some doors and windows which have been closed for too long. Thirdly, we say that it is a cliché, a truism when people talk about 11 September to say – rather like the fall of the Berlin Wall – nothing will ever be the same again. But it is actually true. Nothing will ever be quite the same again. One way in which we have to make sure that nothing is ever the same again is to try to ensure this time that multilateralism, that international cooperation, works a great deal more effectively in the wake of those awful events than it perhaps has since the 1940s. That is the challenge to us: to make sure that when we discuss conventions against terrorism in the UN, everybody signs them and everybody implements them. Those are the sort of practical challenges that we are going to face for weeks and months and years in the future when these events are no longer on the front pages of the newspapers. Those were three points that we – the only four-person Troika in the business – were making insistently at each of our stops. Concerning the political situation in Afghanistan, which we were able to discuss both in Pakistan and in Iran, there were of course different views of the situation. In Iran, for example, there are very strong views about the Taliban. That is not surprising given the number of Iranian diplomats that were killed three or so years ago by the Taliban in Afghanistan. There is a general agreement that the political situation in Afghanistan remains extremely fluid. There are reports from neighbouring countries that the Taliban are in terminal decline. There are also reports that speak of some Taliban military successes and of a return to what passes for a sort of grim normality in Kabul."@lv10 "Ik wil graag zelf beginnen met de bijdrage van de Commissie en vervolgens, aan het eind van de discussie, commissaris Nielson vragen of hij iets kan zeggen over de humanitaire situatie waarbij hij actief betrokken is geweest in verband met zijn verantwoordelijkheid voor ECHO. Als ik voor het eind van de discussie weg moet, is dat niet omdat ik het belang van de discussie niet inzie - ik ben van mening dat deze kwestie de internationale agenda de komende maanden zal bepalen - maar omdat ik voorafgaand aan de EU-Rusland-Top een belangrijke bespreking heb met de vice-premier van de Russische Federatie over de manier waarop we besprekingen kunnen beginnen over een gemeenschappelijke Europese economische ruimte. Aan de vooravond van de ontmoeting met president Poetin zullen we proberen het eens te worden over onze taakstelling. De Taliban geeft nog steeds niet te kennen bereid te zijn Osama bin Laden uit te leveren of zijn vrijwillige vertrek uit het land op krachtige wijze aan te moedigen. De Noordelijke Alliantie heeft zich bereid verklaard ondersteuning te bieden bij de inspanningen van de Verenigde Staten en de internationale coalitie. Na de dood van commandant Massoed op 8 september - en ik weet dat hij niet zo lang geleden nog een belangrijk bezoek aan het Parlement heeft gebracht - is er meer onzekerheid over de onderlinge samenhang binnen deze alliantie. Het is in ieder geval zeker dat er geen volledig militaire oplossing mogelijk is in Afghanistan. Zowel in Pakistan als in Iran, waar, zoals ik al zei, de meningen over de situatie in Afghanistan uiteenlopen, was men het erover eens dat alleen een brede regering bestaande uit vertegenwoordigers van alle politieke groeperingen en bevolkingsgroepen van het land, die oog heeft voor de veiligheidsaspecten van de omliggende landen, in staat zal zijn het herstelproces in Afghanistan op gang te brengen en een begin te maken met de wederopbouw. Dit zou wellicht kunnen worden verwezenlijkt via de Loya Jirga, het parlement. Het zou aan de bevolking van Afghanistan zijn te besluiten wat voor Loya Jirga-proces ze wenst en welke rol verschillende politieke figuren bij een dergelijke ontwikkeling kunnen spelen. Nogmaals, we zijn het eens over de gewenste uitkomst: een brede regering. Het zal oneindig veel moeilijker zijn overeenstemming te bereiken over de wijze waarop zo’n brede regering moet worden gevormd, maar men is het er wel over eens dat de rest van de wereld - zelfs in de hoedanigheid van de VN - Afghanistan geen politieke oplossing kan opleggen. We kunnen en moeten een politieke oplossing helpen verwezenlijken en daarna niet weglopen. We moeten ervoor zorgen dat een betere regering, die uit dat droevige, verbitterde land naar voren moet komen, op langdurige steun van de internationale gemeenschap kan rekenen bij de wederopbouw na de verwoesting die de middeleeuwse gewelddadigheden de laatste jaren in Afghanistan hebben aangericht. Ik wil nog één ander punt aanroeren. In de Commissie hebben we vandaag ter bestrijding van het internationale terrorisme een ontwerpverordening aangenomen inzake specifieke maatregelen tegen bepaalde personen en organisaties. Onder het ontwerpvoorstel vallen alle personen en organisaties die mogelijk iets te maken hebben met de aanslagen van 11 september volgens de Executive Order die president Bush vorige week afkondigde. Het ontwerpvoorstel heeft de vorm van een kaderverordening die zou kunnen dienen om een bredere campagne tegen de financiering van het terrorisme op te zetten. Haast is geboden wat betreft deze verordening, die op grond van artikel 308 is ingediend om rederen die ik hier in het Parlement vast niet hoef toe te lichten. Wij zouden het onder deze omstandigheden zeer waarderen als het Parlement een spoedprocedure zou willen overwegen, zodat de raadplegingsprocedure mogelijk nog tijdens de zitting van deze week kan worden afgerond. Dan kunnen wij de ontwerpverordening volgende week maandag voorleggen aan de Raad Algemene Zaken. Ik weet dat de voorzitter van de Commissie zich hierover nog in een brief tot u zal richten, mevrouw de Voorzitter. We hebben begrip voor de moeilijkheden. We willen het bestuderen van deze belangrijke maatregel op geen enkele wijze bekorten, maar door snel te handelen, zouden we een positief signaal afgeven. Het zou een gelegenheid zijn te laten zien dat de instellingen van de Gemeenschap in buitengewone omstandigheden zeer snel te werk kunnen gaan. Zo zouden we niet alleen laten zien dat we opgewassen zijn tegen de uitdagingen die de aanslagen van 11 september bieden, maar het zou ook een teken zijn dat de instellingen van de EU in staat zijn op crisissituaties te reageren. Hier wil ik het bij laten. Er worden wel eens grapjes gemaakt over onze trage reacties, maar tot dusver hebben we met de voorstellen die mijn vriend en collega de heer Vitorino een paar weken geleden heeft ingediend, laten zien dat we, als het er echt op aan komt, zeer snel en adequaat kunnen reageren en dat we in staat zijn in de praktijk te laten zien wat multilateralisme is. Als er één instelling, één groep landen in de wereld is die kan laten zien wat de voordelen van multilateralisme zijn en dat het beter is over visquota of begrotingen te debatteren dan elkaar uit te moorden, is het wel de Europese Unie. Het lijkt mij dat wij de verantwoordelijkheid hebben de komende weken en maanden leiderschap te tonen en ik hoop dat we daar deze week met deze verordening in zullen slagen. Er volgen nog andere verslagen over het bezoek van de trojka waarvan ik vorige week deel uitmaakte samen met de minister van Buitenlandse Zaken van België, dat momenteel het voorzitterschap waarneemt, en de minister van Buitenlandse Zaken van Spanje - het volgende land dat het voorzitterschap zal bekleden. Dit bezoek was een teken van onze betrokkenheid bij de besproken kwesties. Samen met mijn vriend en collega, de heer Solana, zijn we naar Pakistan, Iran, Saudi-Arabië, Egypte en Syrië geweest, en dat allemaal in ruim vier overvolle, slapeloze dagen en nachten. Ik zou graag even bij dat bezoek willen stilstaan en twee of drie punten willen aanroeren over de politieke situatie in Afghanistan. De zo dwingende humanitaire kwesties laat ik over aan de heer Nielson. Daarna zou ik iets willen zeggen over een ontwerpverordening die de Commissie vandaag heeft aangenomen. Er lagen drie hoofddoelstellingen aan het bezoek van de trojka ten grondslag. Ten eerste wilden we de islamitische landen waaraan we een bezoek brachten duidelijk maken dat de campagne tegen het terrorisme geen campagne is van het Westen tegen de islam. Het is geen campagne van Europa en Noord-Amerika tegen de armere landen in de wereld. Het is een campagne van fatsoenlijke regeringen overal tegen degenen die proberen een politieke daad te stellen door middel van moord en chaos. Naar mijn oordeel is het een gevecht tussen hen die de beschaving een warm hart toedragen en afkomstig zijn uit verschillende religieuze hoeken en lieden die krachten vertegenwoordigen die altijd tegen de beschaafde waarden zijn geweest. Dit hebben we in ieder land waar we kwamen met klem naar voren gebracht. Willen we de wereld duidelijk maken dat mensenrechten overal gelden, ook het recht niet door terroristen te worden vermoord - willen we erin slagen dat aan de hele wereld duidelijk te maken -, dan moeten we mijns inziens niet de indruk wekken dat wij de deugd in pacht hebben en dat wij in Europa volmaakt zijn als het over deze zaken gaat. Het is ook van uitzonderlijk groot belang dat we weigeren te accepteren dat mensenrechten niet in elk deel van de wereld hetzelfde gewicht krijgen. Het maakt absoluut niet uit in welk land je zit wanneer je als journalist of redacteur wordt opgesloten omdat je het niet eens bent met de regering. Dit soort rechten gelden over de hele wereld. Door de indruk te wekken dat verschillende culturen een fundamenteel afwijkende kijk op mensenrechten hebben, schaden we volgens mij de zuiverheid van ons argument. Het tweede punt dat we duidelijk wilden maken, was dat we moeten hopen dat er iets goeds voortkomt uit de gruwelijke gebeurtenissen van 11 september. Tegenspoed kan soms in de toekomst tot iets opbouwends, iets positiefs leiden. Een van de dingen die we in Pakistan, Iran en andere landen hebben gezegd is dat we nu - door de vreselijke dingen die er zijn gebeurd - de kans hebben ramen en deuren te openen die veel te lang gesloten zijn gebleven. Ten derde zal niets ooit nog hetzelfde zijn. Het is een cliché, een waarheid als een koe, wanneer we het over 11 september hebben - net zoiets als na de val van de Berlijnse muur - maar het is ook zo. Niets zal ooit nog hetzelfde zijn. We moeten ervoor zorgen dat niets ooit nog hetzelfde zal zijn, door erop toe te zien dat het multilateralisme, de internationale samenwerking, ditmaal, na deze verschrikkelijke gebeurtenissen, meer effect sorteert dan sinds de jaren veertig het geval was. Dat is de uitdaging waar wij voor gesteld staan: ervoor zorgen dat, wanneer we in de VN conventies tegen het terrorisme bespreken, iedereen deze ondertekent en ten uitvoer legt. Met dit soort praktische uitdagingen zullen we de komende weken, maanden, jaren, wanneer deze gebeurtenissen al lang geen voorpaginanieuws meer zijn, worden geconfronteerd. Dit waren de drie punten die wij - de enige vierkoppige trojka ooit - tijdens al onze bezoeken hebben benadrukt. Wat betreft de politieke situatie in Afghanistan, waarover we zowel in Pakistan als in Iran hebben gesproken, liepen de meningen uiteraard uiteen. In Iran is men bijvoorbeeld fel tegen de Taliban. Dat is niet zo vreemd, als je kijkt naar de Iraanse diplomaten die een jaar of drie geleden in Afghanistan door de Taliban zijn vermoord. Men is het er algemeen over eens dat de politieke situatie in Afghanistan bijzonder instabiel blijft. Uit buurlanden komen berichten dat de Taliban zich in vergaande staat van verval bevindt. Ook wordt er gesproken van militaire successen van de Taliban en wordt er gezegd dat de situatie in Kabul, hoe macaber deze ook is, weer enigszins is genormaliseerd."@nl2 "Gostaria de ser eu a iniciar o contributo da Comissão e, depois, no fim do debate, pedirei ao senhor Comissário Nielson que diga alguma coisa sobre a situação humanitária, uma área em que ele tem estado a participar activamente devido à sua responsabilidade pelo serviço ECHO. Se eu deixar o hemiciclo antes de terminar o debate, não o estarei a fazer por não apreciar a importância do assunto que estamos a debater – penso que esta questão será uma das grandes prioridades internacionais nos próximos meses –, mas por ter de participar numa importante reunião com o Primeiro-Ministro Adjunto da Federação Russa, antes da Cimeira UE-Rússia, para discutir as modalidades de abertura das conversações sobre um espaço económico europeu comum. Iremos tentar acordar o âmbito do nosso trabalho antes da cimeira com o Presidente Putin. Os taliban continuam a não dar qualquer indício verdadeiro de que estão dispostos a entregar Osama bin Laden ou a pedir-lhe em termos veementes que deixe voluntariamente o país. A oposição, a Aliança do Norte, declarou estar inteiramente disposta a contribuir para os esforços dos Estados Unidos e da coligação internacional. Depois da morte do Comandante Massud em 8 de Setembro – e sei que ele fez uma importante visita ao Parlamento há relativamente pouco tempo – verifica-se uma grande incerteza quanto à coesão da Aliança. O que é certo é que não é possível, no Afeganistão, uma solução exclusivamente militar. Tanto o Paquistão como o Irão, onde, como referi, há opiniões muito diferentes sobre a situação no Afeganistão, concordam que só um governo com uma ampla base de apoio, constituído por representantes de todas as facções e grupos étnicos do país e disposto a levar em conta as preocupações dos países vizinhos em matéria de segurança, poderá iniciar o processo de restabelecer a normalidade no Afeganistão e preparar o caminho para a reconstrução. A forma de o fazer será, talvez, através do mecanismo do Loya Jirga, ou Grande Assembleia. Competirá ao povo do Afeganistão decidir que tipo de processo deseja aplicar através da Loya Jirga e qual o papel que devem desempenhar nesse processo diferentes personagens políticas. Repito que existe uma noção comum daquilo que deverá ser o resultado: um governo com uma ampla base de apoio. Já é muitíssimo mais difícil saber como se irá conseguir chegar a um governo desse tipo, mas todos concordam, também, que o resto do mundo – mesmo através das Nações Unidas – não pode impor uma solução política ao Afeganistão. Podemos e devemos procurar facilitar uma solução política, e depois de termos agido nesse sentido não devemos afastar-nos. Temos de garantir que o governo melhor que irá surgir naquele país infeliz e amargurado possa contar, a longo prazo, com o apoio da comunidade internacional ao nível da reconstrução, de modo a poder erguer-se das ruínas causadas pela crueldade medieval que se abateu sobre o Afeganistão nos últimos anos. Gostaria de mencionar um outro assunto. A Comissão adoptou, hoje, uma proposta de regulamento sobre medidas específicas contra determinadas pessoas e entidades com vista a combater o terrorismo internacional. A proposta de regulamento abrange todos os indivíduos e organizações potencialmente relacionados com o ataque de 11 de Setembro referidos no Decreto Presidencial dos Estados Unidos, emitido pelo Presidente Bush na semana passada. Mas foi elaborada sob a forma de um regulamento-quadro que poderá ser utilizado como um mecanismo tendo em vista uma campanha mais alargada contra o financiamento de actividades terroristas. Este regulamento, apresentado com base no artigo 308º, reveste-se de uma urgência considerável por razões que estou certo não ser necessário explicar ao Parlamento. Assim sendo, ficaria extremamente grato ao Parlamento se considerasse a possibilidade de aplicar o processo de urgência, concluindo, se possível, o processo de consulta durante o período de sessões desta semana. Isso permitir-nos-ia apresentar a proposta de regulamento ao Conselho dos Assuntos Gerais na próxima segunda-feira. Sei que o Presidente da Comissão lhe irá escrever nesse sentido, Senhora Presidente. Compreendemos as dificuldades. Não queremos de modo algum abreviar a análise desta importante medida; mas se todo o processo puder avançar muito rapidamente estaremos a transmitir a mensagem certa. Seria uma oportunidade de demonstrar que, em circunstâncias excepcionais, as Instituições da Comunidade conseguem agir com verdadeira prontidão. Não só seria uma maneira de mostrarmos a veemência da nossa determinação em nos mostrarmos à altura dos desafios que nos trouxe o ataque de 11 de Setembro, como estaríamos a demonstrar que as Instituições da UE são capazes de responder a situações de crise. Irei terminar as minhas observações com esse ponto. Até agora, nas propostas apresentadas pelo meu amigo e colega, senhor Comissário Vitorino, há duas semanas, demonstrámos que embora sejamos por vezes alvo da troça das pessoas pela falta de rapidez das nossas reacções, quando se trata de assuntos verdadeiramente importantes somos capazes de reagir muito rápida e cabalmente, e somos capazes de demonstrar, na prática, o que deve significar o multilateralismo. Se há instituição no mundo, se há qualquer grupo de países no mundo capaz de demonstrar os benefícios do multilateralismo, de discutir quotas de pesca ou orçamentos, em vez de se andarem a matar uns aos outros, essa instituição é a União Europeia. Penso que isso faz recair sobre nós a responsabilidade especial de mostrar capacidade de liderança nas próximas semanas e meses, e espero que sejamos capazes de o fazer, esta semana, no caso deste regulamento. Haverá outros relatórios sobre a visita da em que participei na semana passada com o Primeiro-Ministro da Bélgica, o país que detém a Presidência, e com o Primeiro-Ministro de Espanha – que irá deter a próxima Presidência –, que demonstrou o nosso empenhamento nas questões que então discutimos. Desloquei-me com o meu amigo e colega Javier Solana ao Paquistão, Irão, Arábia Saudita, Egipto e Síria, numa viagem extremamente movimentada de quatro dias e meio em que não houve tempo para dormir. Gostaria apenas de dizer duas ou três palavras sobre essa visita e focar dois ou três aspectos acerca da situação política no Afeganistão, deixando as questões humanitárias, que são da maior importância, para o senhor Comissário Nielson. Em seguida, gostaria de dizer algumas palavras sobre uma proposta de regulamento que a Comissão adoptou hoje. Os principais objectivos da visita da foram de três tipos. Em primeiro lugar, queríamos tornar bem claro aos países islâmicos que visitámos que a campanha contra o terrorismo não é uma campanha do Ocidente contra o Islão. Não é uma campanha da Europa e da América do Norte contra os países mais pobres do globo. É uma campanha de governos respeitáveis do mundo inteiro contra aqueles que desejam manifestar a sua posição política recorrendo ao assassínio e à violência. A meu ver, é uma luta entre aqueles que defendem a civilização e uma série de credos religiosos diferentes e aqueles que representam as forças que sempre se opuseram aos valores da civilização. Frisámos bem este ponto em todos os países que visitámos. Para mim, é muito importante reconhecermos que se queremos advogar a validade universal dos direitos humanos no mundo inteiro, incluindo o direito de não ser assassinado por terroristas – se queremos defender essa posição com êxito em todo o mundo –, é muito importante, quando falamos sobre estes assuntos, não darmos a impressão de que temos o monopólio da virtude, de que na Europa somos perfeitos. Também é extraordinariamente importante não admitirmos que os direitos humanos têm um peso diferente consoante o continente em que se está. As pessoas sentem exactamente a mesma coisa quando são torturadas, qualquer que seja o país em que se encontrem. Para um jornalista ou o director de uma publicação, ser detido por discordar do governo é exactamente a mesma coisa qualquer que seja o país em que se encontrem. Esses tipos de direitos são válidos universalmente. Parece-me que a integridade da nossa argumentação fica enfraquecida se dermos a impressão de que, de alguma maneira, civilizações diferentes encaram os direitos humanos de maneiras fundamentalmente diferentes. O segundo ponto que procurámos frisar é que temos de ter a esperança de que venha algum bem dos acontecimentos terríveis, das atrocidades, de 11 de Setembro. A adversidade oferece, por vezes uma oportunidade de sermos construtivos, de sermos positivos e de construirmos um futuro melhor. Uma coisa que dissemos no Paquistão, no Irão e noutros países foi que temos agora uma oportunidade – atendendo às coisas terríveis que se passaram – de abrir alguma portas e janelas que estão fechadas há demasiado tempo. Em terceiro lugar, dizemos que é um um lugar-comum ao falar-se de 11 de Setembro, dizer – como no caso da queda do Muro de Berlim – que nada voltará a ser como dantes. Mas é efectivamente verdade. As coisas não voltarão a ser bem aquilo que eram antes. Uma das maneiras em que temos de assegurar que nada volte a ser como dantes consiste em procurarmos garantir, desta vez, que o multilateralismo, a cooperação internacional, funcionem muito mais eficazmente no seguimento daqueles acontecimentos terríveis do que alguma vez funcionaram, possivelmente, desde a década de 1940. É esse o desafio que temos de encarar: assegurar que, quando discutirmos convenções sobre a luta contra o terrorismo nas Nações Unidas, todos as assinem e todos as apliquem. É este o tipo de desafios práticos que iremos enfrentar durante semanas e meses e anos, no futuro, quando estes acontecimentos já tiverem desaparecido das primeiras páginas dos jornais. Foram estes os três pontos que nós – a única de quatro pessoas que jamais se viu nesta área – frisámos insistentemente em todos os países que visitámos. Relativamente à situação política no Afeganistão, um assunto que tivemos oportunidade de discutir no Paquistão e no Irão, foram evidentemente manifestadas opiniões diferentes sobre a situação. No Irão, por exemplo, foram expressas fortes opiniões contra os taliban, o que não é de admirar, dado o número de diplomatas iranianos que foram mortos há cerca de três anos pelos taliban no Afeganistão. Dum modo geral, todas as pessoas concordam que a situação política no Afeganistão é extremamente fluida. Segundo notícias provenientes de países vizinhos, os taliban estão num estado de declínio irreversível. Há também notícias que falam de alguns êxitos militares dos taliban e de um regresso ao que se diz ser uma espécie de normalidade penosa em Cabul."@pt11 "Jag skulle själv vilja inleda kommissionens bidrag, och sedan i slutet av diskussionen be kommissionär Nielson att säga något om den humanitära situationen, som han har varit aktivt delaktig i, i och med sitt ansvar för ECHO. Om jag måste gå före slutet av debatten beror det inte på att jag inte inser vikten av det vi diskuterar – jag tror att denna fråga kommer att dominera den internationella agendan under de kommande månaderna – utan för att jag måste delta vid ett viktigt möte inför toppmötet mellan EU och Ryssland med den ryska federationens vice president, för att diskutera villkoren för att inleda diskussioner om ett gemensamt europeiskt ekonomiskt område. Vi skall försöka enas om de givna ramarna för vårt arbete i kväll före vårt toppmöte med president Putin i morgon. Talibanerna fortsätter att inte visa något verkligt tecken på att vara redo att lämna ut Usama bin Ladin eller att med tvång uppmuntra honom att frivilligt lämna landet. Oppositionen norra alliansen har förklarat att den är redo och villig att hjälpa USA och den internationella koalitionen i deras ansträngningar. Till följd av general Masoods död den 8 september – och jag vet att han gjorde ett mycket viktigt besök i parlamentet för inte länge sedan – finns det en större ovisshet när det gäller denna allians sammanhållning. Vad som är säkert är att ingen utpräglat militär lösning är möjlig i Afghanistan. I både Pakistan och Iran, där det, som jag sade, finns mycket skilda åsikter om situationen i Afghanistan, fanns det en enighet om att endast en regering på bred basis som utgörs av företrädare för alla fraktioner och etniska grupper i landet, och som tar hänsyn till grannländernas oro angående säkerheten, kan påbörja processen med att återföra Afghanistan till ett normalt tillstånd och bana väg för en återuppbyggnad. Verktygen för att göra detta kan vara genom Loya Jirga eller systemet med rådsmöten. Det skulle vara upp till det afghanska folket att bestämma vilken typ av Loya Jirga-process de vill ha, och vilken roll olika politiska personer skulle kunna spela i en sådan utveckling. Jag upprepar att det finns en delad uppfattning om vilket resultatet borde vara: en regering på bred basis. Hur man når fram till denna regering på bred basis är utomordentligt mycket svårare att lösa, men det finns också en delad uppfattning om att världen utanför – till och med i form av FN – inte kan införa en politisk lösning för Afghanistan. Vi kan och vi borde ha som mål att underlätta för en politisk lösning, och när vi sedan har underlättat för den, inte dra oss ur. Vi måste se till att en bättre regering, som kommer att träda fram ur detta dystra och förbittrade land, kan räkna med världssamfundets långsiktiga stöd för att bygga upp landet från ruinen av den medeltida grymhet som har släppts fri i Afghanistan under de senaste åren. Jag skulle vilja betona ytterligare en punkt. Vi har i kommissionen i dag antagit ett förslag till förordning om särskilda åtgärder som avser vissa personer eller organ i syfte att bekämpa den internationella terrorismen. Utkastet till förslag innefattar alla de individer och organisationer som möjligtvis är sammankopplade med attentatet den 11 september, vilket täcks av den amerikanska presidentorder som president Bush utfärdade förra veckan. Men förordningen utformas som en ramförordning som skulle kunna tjäna som ett medel för mer omfattande kampanjer mot terroristfinansiering. Denna förordning är mycket viktig, och läggs fram på grundval av artikel 308, av skäl som jag är säker på att jag inte behöver redogöra för i parlamentet. Under dessa omständigheter vore vi oerhört tacksamma om parlamentet kunde överväga ett brådskande förfarande, och om möjligt avsluta samrådsförfarandet under sammanträdesperioden denna vecka. Vi skulle då kunna lägga fram förslaget till förordning vid rådets möte (allmänna frågor) nästa måndag. Jag vet att kommissionens ordförande kommer att skriva till er angående dessa punkter, fru talman. Vi förstår svårigheterna. Vi vill inte på något sätt inskränka bedömningen av denna viktiga åtgärd; men om det kunde göras mycket omgående skulle det sända rätt signaler. Det vore ett tillfälle att under exceptionella omständigheter visa att gemenskapens institutioner kan agera med verklig skyndsamhet. Inte bara skulle vi därigenom signalera styrkan hos vår beslutsamhet att ta itu med de utmaningar som attentatet den 11 september innebär, utan vi skulle också visa att EU:s institutioner kan bemöta krissituationer. Med denna punkt avslutar jag mina kommentarer. Än så länge har vi, i de förslag som lades fram av min vän och kollega Vitorino för ett par veckor sedan, visat att vi kan handla mycket snabbt och omfattande när det verkligen gäller, och att vi kan visa i praktiken vad multilateralism borde innebära, även om vi ibland utgör föremål för människors skämt om oss när det gäller bristen på snabbhet i våra reaktioner. Om det finns någon institution i världen, om det finns någon grupp av länder i världen, som kan visa på fördelarna av multilateralism, av att diskutera fiskekvoter och budgetar, snarare än att mörda varandra, då är det Europeiska unionen. Detta ger oss, enligt min åsikt, ett särskilt ansvar att visa ledarskap under de kommande veckorna och månaderna, och jag hoppas att vi kommer att kunna göra det med denna förordning denna vecka. Det kommer att läggas fram fler rapporter om det trojkabesök som jag deltog vid förra veckan tillsammans med Belgiens utrikesminister, det land som innehar ordförandeskapet, och tillsammans med Spaniens utrikesminister – det land som kommer att inneha ordförandeskapet efter Belgien – vilket visade på vårt engagemang i de frågor som vi diskuterade. Tillsammans med min vän och kollega Solana, besökte vi Pakistan, Iran, Saudiarabien, Egypten och Syrien, allt inom loppet av fyra och en halv aktivitetsfyllda, sömnfria dagar och nätter. Jag skulle bara vilja säga två eller tre ord om detta besök och lägga fram två eller tre punkter om den politiska situationen i Afghanistan, och lämna de humanitära frågorna, som är av sådan oerhört stor vikt, till kommissionär Nielson. Sedan skulle jag vilja säga något om ett förslag till förordning som kommissionen i dag har antagit. Trojkabesöket hade tre huvudsyften. För det första ville vi tydligt betona inför de islamiska länder som vi besökte, att kampanjen mot terrorismen inte är västvärldens kampanj mot islam. Det är inte en kampanj med Europa och Nordamerika mot de fattigare länderna i världen. Det är en kampanj med ärbara regeringar överallt mot dem som skulle vilja försöka få fram politiska budskap genom mord och förödelse. Det är enligt min åsikt en kamp mellan de som ställer sig bakom civilisationen, från ett antal olika religiösa bakgrunder, och de som företräder de krafter som alltid har motsatt sig civiliserade värderingar. Vi betonade detta starkt i varje land som vi besökte. För mig är det mycket viktigt att inse att om vi skall betona världen över att mänskliga rättigheter är universellt giltiga, inklusive rättigheten att inte mördas av terrorister – om vi skall betona detta med framgång över världen – är det mycket viktigt att vi inte ger intrycket av att vi har monopol på dygder, att vi i Europa är perfekta när det gäller att diskutera dessa frågor. Det är också utomordentligt viktigt för oss att medge att mänskliga rättigheter har olika stor vikt beroende på vilken kontinent man befinner sig på. Det känns exakt likadant att bli torterad, oavsett vilken typ av land man befinner sig i. Det är exakt samma sak att vara inlåst som journalist eller redaktör för att man inte håller med regeringen, oavsett vilket land man befinner sig i. Dessa typer av rättigheter är universellt giltiga. Jag tycker att det verkar som om vi späder ut integriteten i vårt argument om vi ger intrycket av att olika civilisationer på något sätt har grundläggande olika inställningar till mänskliga rättigheter. Den andra punkt som vi ville betona är att vi måste hoppas att det är möjligt att något gott kan komma av de förfärliga händelser, av de illdåd som ägde rum den 11 september. Motgångar ger ibland ett tillfälle att vara konstruktiv, positiv och att bygga något bättre inför framtiden. En sak som vi sade i Pakistan, Iran och på andra platser, är att vi nu har en chans – med tanke på de förfärliga händelser som har ägt rum – att öppna dörrar och fönster som har varit stängda alltför länge. För det tredje säger vi att det är en kliché, en truism, när människor talar om den 11 september att säga – ungefär som med Berlinmurens fall – att ingenting någonsin kommer att bli sig likt. Men det är faktiskt sant. Ingenting kommer någonsin att bli sig riktigt likt igen. Ett sätt på vilket vi måste se till att inget någonsin blir sig likt igen är att denna gång försäkra oss om att multilateralismen, att det internationella samarbetet, fungerar mycket mer effektivt i dessa förfärliga händelsers spår, än vad de kanske har gjort sedan 1940-talet. Detta är vår utmaning: att när vi diskuterar konventioner mot terrorism i FN, se till att alla undertecknar dem och att alla genomför dem. Detta är den typ av praktiska utmaningar som vi kommer att ställas inför under de kommande veckorna, månaderna och åren framöver, när dessa händelser inte längre figurerar på tidningarnas framsidor. Detta var de tre punkter som vi – den enda trojkan bestående av fyra personer i branschen – enträget betonade på alla platser som vi besökte. Angående den politiska situationen i Afghanistan, som vi hade möjlighet att diskutera både i Pakistan och i Iran, fanns det förstås olika synpunkter på situationen. I Iran finns det till exempel starka åsikter om talibanerna. Det är inte överraskande, med tanke på det antal iranska diplomater som dödades för ungefär tre år sedan av talibanerna i Afghanistan. Det finns en allmän enighet om att den politiska situationen i Afghanistan fortfarande är extremt instabil. Det finns rapporter från grannländer om att talibanerna befinner sig i ett slutligt förfall. Det finns också rapporter som talar om vissa militära framgångar för talibanerna och en tillbakagång till vad som ter sig som ett slags dyster normalitet i Kabul."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(ΕΝ)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "Comisión"12 "Commission"10,3 "Patten,"8,10,3,12 "cliché"11,9 "leadership"9 "troika"11,9 "trojka"9 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph