Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-19-Speech-3-111"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010919.8.3-111"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, che il Fondo di coesione abbia svolto un ruolo importante per lo sviluppo delle reti transeuropee e per gli interventi ambientali nei quattro Stati beneficiari è fuori discussione, così come certamente è da indicare quale fattore importante per la convergenza dell'economia nell'Unione europea. I risultati conseguiti, tuttavia, non sono omogenei e varrà la pena, in seguito, approfondire le ragioni di tale eterogeneità.
In realtà, vi sono paradossalmente problemi burocratici e meccanismi ancora farraginosi specialmente nei tempi di erogazione e di utilizzo dei fondi: così per il Fondo di coesione che registra il mancato utilizzo di tutti gli stanziamenti di pagamento del 1999, così per i Fondi strutturali che non hanno raggiunto l'obiettivo di spesa del 100 per cento, sia perché buona parte delle risorse è stata impegnata solo prima della scadenza del periodo di programmazione sia per la lentezza dell'erogazione degli stanziamenti disponibili, che rendono più onerosa la realizzazione di programmi ai soggetti attuatori.
I ritardi non contribuiscono certamente al complessivo miglioramento socioeconomico ed occupazionale delle regioni interessate. In tal senso, un momento importante per ambedue i Fondi è rappresentato dalla valutazione, non solo
ma soprattutto da quella
che perde la sua efficacia se non è fatta nei tempi giusti, intendendo per giusto il tempo della programmazione degli interventi successivi, che non può essere fatta in maniera razionale se costretta a prescindere dalla valutazione definitiva dei programmi precedenti.
Peraltro, la valutazione è necessaria per accertare il rispetto del principio di addizionalità, rispetto al quale la Corte dei conti ha dato delle indicazioni ben precise che val la pena tenere in conto.
Legato a questo è il discorso sull'opportunità che la Commissione riesca a fornire un'informazione più articolata e complessa sulla valutazione dei progetti che riguardi essenzialmente un aspetto socioeconomico piuttosto che meramente contabile, evidenziando se si è raggiunto o meno lo scopo di ridurre il differenziale di sviluppo fra regioni: informazione che dev'essere data tempestivamente al Parlamento europeo e non - com'è avvenuto in quest'occasione per il Fondo di coesione - con circa due anni di ritardo, perché ciò impedisce evidentemente una rimodulazione degli interventi attraverso la correzione di disfunzioni in tempo utile. E questa è un'operazione che si rende ancor più necessaria in vista dell'ormai imminente allargamento.
Infine, per estrema sintesi, occorre rivendicare un ruolo più attivo del Parlamento al momento della valutazione dell'efficacia o meno degli interventi e degli obiettivi perseguiti."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, det står hævet over enhver tvivl, at Samhørighedsfonden har spillet en vigtig rolle for udviklingen af de transeuropæiske net og for miljøindsatsen i de fire modtagerlande, og det bør uden tvivl også nævnes, at den har været en vigtig faktor for den økonomiske konvergens i EU. De resultater, man har nået, er dog ikke ensartede, og lidt senere vil det være hensigtsmæssigt at se nærmere på årsagen til denne uensartethed.
I virkeligheden er der paradoksalt nok stadig bureaukratiske problemer og kaotiske mekanismer, navnlig når det gælder udbetalingsfristerne og fondenes anvendelse. Dette er tilfældet med Samhørighedsfonden, hvor ingen af betalingsbevillingerne for 1999 er blevet brugt, og det er ligeledes tilfældet med strukturfondene, hvor man ikke har nået udgiftsmålsætningen på 100%, både fordi en stor del af midlerne først blev brugt ved programmeringsperiodens udløb og på grund af den langsomme udbetaling af de bevillinger, der var til rådighed, hvilket gjorde gennemførelsen af programmerne dyrere for de pågældende regioner.
Forsinkelserne bidrager bestemt ikke til den samlede forbedring af den socioøkonomiske situation og beskæftigelsessituationen i de berørte regioner. I den forbindelse er det vigtigt med en evaluering for begge fondenes vedkommende, og det skal ikke bare være en ex ante-evaluering, men også og ikke mindst en ex post-evaluering. En ex post-evaluering er ikke effektiv, hvis ikke den sker rettidigt, og med rettidigt mener jeg under planlægningen af de efterfølgende interventioner. Denne planlægning kan ikke nemlig ikke foretages på en rationel måde, såfremt man er nødt til at se bort fra den endelige evaluering af de tidligere programmer.
Det er i øvrigt nødvendigt med en evaluering for at sikre respekten for additionalitetsprincippet, og Revisionsretten har opstillet nogle meget præcise retningslinjer i den forbindelse, som man bør tage højde for.
Her skal det understreges, at det ville være hensigtsmæssigt, om Kommissionen kunne komme med en mere systematisk og samlet information om evalueringen af projekterne, en information, der i højere grad vedrører de socioøkonomiske aspekter, og som ikke udelukkende er regnskabsmæssig, så det fremgår, hvorvidt man har nået målsætningen om at reducere udviklingsforskellene mellem regionerne. Europa-Parlamentet skal have denne information i rette tid og ikke - sådan som det her var tilfældet med Samhørighedsfonden - med ca. to års forsinkelse, for det forhindrer os naturligvis i at rette op på manglerne i tide og tilrettelægge interventionerne på en ny måde. Denne operation er i endnu højere grad nødvendig i betragtning af den efterhånden nært forestående udvidelse.
Endelig er det - for at sige det meget kort - nødvendigt at give Parlamentet en mere aktiv rolle i evalueringen af interventionernes og de forfulgte måls effektivitet eller mangel på samme."@da1
"Herr Präsident! Dass der Kohäsionsfonds eine Schlüsselrolle für die Entwicklung der transeuropäischen Netze und für Umweltvorhaben in den vier Empfängerländern gespielt hat, steht außer Diskussion, ebenso wie er zweifellos als ein bedeutender Faktor für die Wirtschaftskonvergenz in der Europäischen Union zu bezeichnen ist. Es wurden jedoch unterschiedliche Ergebnisse erzielt, über deren Ursache eine anschließende Studie durchgeführt werden sollte.
Tatsächlich bestehen – paradoxerweise – bürokratische Probleme sowie Mechanismen, die noch nicht geordnet sind, speziell in Bezug auf den Zeitpunkt, zu dem die Fondsmittel zugewiesen und zu dem sie verwendet werden: Dies gilt für den Kohäsionsfonds, bei dem die Zahlungsermächtigungen 1999 nicht vollständig in Anspruch genommen wurden, wie auch für die Strukturfonds, bezüglich derer das Ausgabenziel einer hundertprozentigen Ausschöpfung nicht erreicht wurde, sei es, weil ein wesentlicher Teil der Mittelbindungen erst unmittelbar vor Ende des Programmplanungszeitraums vorgenommen wurde, sei es, weil die Auszahlung der verfügbaren Mittel nur schleppend erfolgte, wodurch die Durchführung der Programme durch die Verantwortlichen erschwert wird.
Die Verzögerungen tragen mit Sicherheit nicht zu einer allgemeinen Verbesserung der sozioökonomischen Lage und der Beschäftigungssituation in den betroffenen Regionen bei. Wichtig ist daher für beide Fonds nicht nur die
Ex-ante-, sondern vor allem die Ex-post-Bewertung, die wirkungslos wird, wenn sie nicht rechtzeitig erfolgt, wobei ich unter rechtzeitig den Zeitpunkt der Programmplanung für die anschließenden Interventionen verstehe, die nicht rationell erfolgen kann, wenn die Endevaluierung der Vorgängerprogramme noch nicht vorliegt.
Die Bewertung ist allerdings zur Überprüfung der Einhaltung des Grundsatzes der Zusätzlichkeit erforderlich, für den es ganz klare Empfehlungen des Rechnungshofs gibt, die es zu berücksichtigen gilt.
Damit im Zusammenhang steht die Frage, inwieweit die Kommission in der Lage sein sollte, zu der hauptsächlich sozioökonomische und nicht rein buchhalterische Aspekte betreffenden Projektevaluierung detailliertere und vollständigere Angaben zu machen und dabei aufzuzeigen, ob das Ziel einer Verringerung des Entwicklungsgefälles zwischen den Regionen erreicht worden ist oder nicht. Diese Auskünfte sind dem Europäischen Parlament rechtzeitig zu erteilen und nicht – wie es diesmal beim Kohäsionsfonds der Fall war – mit nahezu zweijähriger Verspätung, denn dadurch wird eine Umgestaltung der Interventionen durch die rechtzeitige Korrektur von Funktionsstörungen selbstverständlich verhindert. Eine solche Maßnahme wird angesichts der nunmehr bevorstehenden Erweiterung noch notwendiger.
Schlussendlich muss, ganz kurz zusammengefasst, eine aktive Beteiligung des Europäischen Parlaments am Evaluierungsprozess, d. h. an der Bewertung, ob die Interventionen und die verfolgten Ziele wirksam sind oder nicht, gefordert werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, είναι αδιαμφισβήτητο ότι το Ταμείο Συνοχής έπαιξε ένα σημαντικό ρόλο για την ανάπτυξη των διευρωπαϊκών δικτύων και για τις περιβαλλοντικές παρεμβάσεις στα τέσσερα δικαιούχα κράτη, όπως και ότι πρέπει να αναφερθεί ως σημαντικός παράγοντας για τη σύγκλιση της οικονομίας στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Παρόλα αυτά, τα αποτελέσματα δεν είναι ομοιογενή και αξίζει τον κόπο να αναλύσουμε στη συνέχεια τις αιτίες αυτής της ετερογένειας.
Στην πραγματικότητα, υπάρχουν παραδόξως γραφειοκρατικά προβλήματα και περίπλοκοι ακόμα μηχανισμοί ιδίως στους χρόνους παροχής και χρήσης των πόρων: αυτό ισχύει για το Ταμείο Συνοχής και τη μη χρησιμοποίηση όλων των πιστώσεων πληρωμών του 1999, ισχύει για τα διαρθρωτικά ταμεία που δεν πέτυχαν το στόχο δαπάνης του 100%, αφενός γιατί μεγάλο μέρος των πόρων δεσμεύτηκε μόλις πριν από τη λήξη της περιόδου προγραμματισμού, αφετέρου λόγω της βραδύτητας στην παροχή των διαθέσιμων πιστώσεων, που καθιστούν πιο δαπανηρή την υλοποίηση προγραμμάτων για τους φορείς υλοποίησης.
Οι καθυστερήσεις δεν συμβάλλουν ασφαλώς στη συνολική κοινωνικοοικονομική βελτίωση και στην αύξηση της απασχόλησης στις ενδιαφερόμενες περιφέρειες. Από την άποψη αυτή, μια σημαντική στιγμή και για τα δύο ταμεία αποτελεί η αξιολόγηση, όχι μόνον εκ των προτέρων, αλλά κυρίως εκ των υστέρων
που χάνει την αποτελεσματικότητά της εάν δεν πραγματοποιηθεί στο σωστό χρόνο, εννοώντας ως σωστό τον χρόνο προγραμματισμού των επόμενων παρεμβάσεων, η οποία δεν μπορεί να γίνει με τρόπο ορθολογικό εάν είναι αναγκαστικά αποσυνδεδεμένη από την οριστική αξιολόγηση των προηγουμένων προγραμμάτων.
Επιπλέον, η αξιολόγηση είναι αναγκαία για να διαπιστωθεί η τήρηση της αρχής της προσθετικότητας, για την οποία το Ελεγκτικό Συνέδριο έδωσε σαφείς οδηγίες που αξίζει τον κόπο να ληφθούν υπόψη.
Συνδεδεμένο με αυτό είναι το ζήτημα της σκοπιμότητας να καταφέρει η Επιτροπή να παρέχει μια πιο εμπεριστατωμένη και ολοκληρωμένη ενημέρωση σχετικά με την αξιολόγηση των έργων, που να αφορά κατά κύριο λόγο την κοινωνικοοικονομική πλευρά και όχι την καθαρά λογιστική, τονίζοντας εάν επιτεύχθηκε ή όχι ο στόχος μείωσης της διαφοράς ανάπτυξης μεταξύ των περιφερειών: ενημέρωση που πρέπει να δίδεται έγκαιρα στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και όχι - όπως συνέβη με το Ταμείο Συνοχής - με δύο σχεδόν χρόνια καθυστέρησης, γιατί αυτό εμποδίζει προφανώς την αναδιαμόρφωση των παρεμβάσεων με τη διόρθωση των δυσλειτουργιών σε ωφέλιμο χρόνο. Η κίνηση αυτή καθίσταται ακόμη πιο αναγκαία, ενόψει της επικείμενης πλέον διεύρυνσης.
Τέλος, πολύ συνοπτικά, πρέπει να διεκδικήσουμε έναν πιο ενεργό ρόλο του Κοινοβουλίου στην αξιολόγηση της αποτελεσματικότητας ή μη των παρεμβάσεων και των επιδιωκόμενων στόχων."@el8
"Mr President, there is absolutely no doubt about the major role that has been played by the Cohesion Fund in the development of trans-European networks and in environmental operations in the four beneficiary States, and it is certainly very important for the convergence of the economies of the European Union. The results achieved, however, are not the same across the board, and it is worth exploring the reasons for this.
In reality, strangely, there are bureaucratic problems and mechanisms which are still poorly defined, particularly as regards the time frames for the disbursement and use of the funds: this applies to the Cohesion Fund, of which all the appropriations for 1999 were not used, and it applies to the Structural Funds, which did not achieve the 100% expenditure target both because the majority of the resources were committed only just before the end of the programming period and because of the slow rate of disbursement of the appropriations available. These factors make the process much more burdensome for those implementing the programmes.
The delays certainly do not contribute to the overall improvement in socio-economic and employment conditions in the regions concerned. In this sense, a crucial moment for both funds is the evaluation, not just an
analysis but also, most importantly, an
evaluation, which is no use if it is not carried out within the correct time frame, the correct time frame being before the programming of the subsequent operations, which cannot be carried out rationally if the final evaluation of the previous programmes cannot be taken into account.
Moreover, the evaluation is necessary in order to verify that the principle of additionality is being respected according to the clear indications of the Court of Auditors, which should be observed.
Linked to this is the point that it would be beneficial if the Commission were to provide clearer, more comprehensive information of an essentially social and economic rather than accounting nature on the evaluation of projects, highlighting whether the aim of reducing disparities between the levels of development of the various regions has been achieved; the European Parliament needs to receive this information in due time, not – as has happened this time with regard to the Cohesion Fund – two years late, for that clearly makes it impossible to correct shortcomings and reprogramme operations in useful time. And this is an operation that is becoming still more necessary in view of the now impending enlargement.
Finally, we must demand a more active role for Parliament in the evaluation of the effectiveness of the operations and the goals pursued."@en3
"(IT) Señor Presidente, es indiscutible que el Fondo de cohesión ha desempeñado un papel importante para el desarrollo de las redes transeuropeas y cabe señalarlo como un factor importante para la convergencia de la economía en la Unión Europea. Sin embargo, los resultados alcanzados no son homogéneos y, más adelante, valdrá la pena profundizar las razones de dicha heterogeneidad.
En realidad, paradójicamente existen problemas burocráticos y mecanismos todavía farragosos especialmente en los plazos de asignación y de utilización de los fondos: así ha sucedido con el Fondo de cohesión el cual muestra la falta de utilización de todos los créditos de pago de 1999, y también con los Fondos estructurales, los cuales no han alcanzado el objetivo de gasto del 100%, tanto porque una gran parte de los recursos se ha utilizado sólo antes del vencimiento del período de programación como por la lentitud de la asignación de las financiaciones disponibles que convierten en más onerosa la realización de programas a los sujetos que los ejecutan.
Ciertamente los retrasos no contribuyen a la mejora socioeconómica y ocupacional global de las regiones afectadas. En este sentido, un momento importante para ambos Fondos es la evaluación no sólo
sino sobre todo
la cual pierde su eficacia si no se realiza a su debido tiempo, entendiendo como debido el tiempo de la programación de las intervenciones siguientes que no se puede hacer de manera racional si se ve obligada obligada a prescindir de la evaluación definitiva de los programas anteriores.
Por otra parte, la evaluación es necesaria para comprobar el cumplimiento del principio de adicionalidad, respecto al cual el Tribunal de Cuentas ha dado unas indicaciones muy concretas que vale la pena tener en cuenta.
Relacionado con esto está el discurso acerca de la conveniencia de que la Comisión consiga facilitar una información más articulada y compleja sobre la evaluación de los proyectos que se refiera esencialmente al aspecto socioeconómico más que al meramente contable y evidencie si se ha alcanzado o no el objetivo de reducir el diferencial de desarrollo entre las regiones: una información que debe ser facilitada inmediatamente al Parlamento Europeo y no, como ha ocurrido en esta ocasión para el Fondo de cohesión, con cerca de dos años de retraso porque, evidentemente, esto impide la reformulación de las intervenciones a través de la corrección de las disfunciones en tiempo útil. Y ésta es una operación que se convierte en aún más necesaria, si cabe, con vistas a la ya inminente ampliación.
Por último, en síntesis, es necesario reivindicar un papel más activo del Parlamento en el momento de la evaluación de la eficacia o no de las intervenciones y de los objetivos perseguidos."@es12
"Arvoisa puhemies, ei ole tarpeen keskustella, onko koheesiorahastolla ollut merkittävä rooli Euroopan laajuisten verkkojen kehittämisessä ja ympäristöalan toimille neljässä tuensaajavaltiossa, koska sen voidaan selvästi osoittaa olevan tärkeä tekijä Euroopan unionin talouden lähentymisessä. Saavutetut tulokset kuitenkin vaihtelevat, ja jatkossa kannattanee pohtia perusteellisesti tämän vaihtelun syitä.
Todellisuudessa erityisesti varojen myöntämisen ja käytön nopeuteen liittyy, ristiriitaista kyllä, byrokraattisia ongelmia ja sekavia mekanismeja: tämä koskee niin koheesiorahastoa, jonka kaikkia vuoden 1999 määrärahoja ei ole käytetty, kuin rakennerahastojakin, jotka eivät saavuttaneet 100 prosentin käyttötavoitettaan, sekä siksi, että suuri osa varoista sidottiin vasta vähän ennen ohjelmakauden loppua, että käytettävissä olevien määrärahojen maksamisen hitauden vuoksi, mikä vaikeuttaa ohjelmien toteuttamista.
Viivästykset eivät tietenkään edistä kyseisten alueiden sosiaalitalouden ja työllisyyden kehitystä laajasti nähtynä. Tässä mielessä merkittävä seikka kummallekin rahastolle on arviointi, ei vain ennakkoarviointi vaan ennen kaikkea jälkiarviointi
josta on hyötyä vain, jos se tehdään oikeaan aikaan, mikä tarkoittaa seuraavien toimien suunnitteluajankohtaa, sillä seuraavia toimia ei voida suunnitella järkevästi, jos ei ole käytettävissä edellisten ohjelmien lopullista arviointia.
Lisäksi arviointia tarvitaan, jotta voidaan varmistaa toissijaisuusperiaatteen noudattaminen, josta tilintarkastustuomioistuin on antanut erittäin täsmällisiä ohjeita, jotka kannattaa ottaa huomioon.
Tähän liittyy keskustelu siitä mahdollisuudesta, että komissio voisi tarjota hankkeiden arvioinnista selkeitä ja monipuolisia tietoja, jotka koskisivat ensi sijassa sosiaalitaloudellisia näkökohtia eivätkä vain rahoitusta, joista kävisi ilmi, onko alueiden välisten erojen tasoittamisessa onnistuttu: näitä tietoja on toimitettava Euroopan parlamentille pikaisesti eikä – kuten koheesiorahaston tapauksessa – noin kahden vuoden viipeellä, koska on selvää, että viipeen vuoksi toimia on mahdotonta muokata korjaamalla epäkohtia ajoissa. Tämä on kuitenkin entistä välttämättömämpää nyt jo lähellä olevaa laajentumista silmällä pitäen.
Lopuksi totean erittäin lyhyesti, että parlamentille on vaadittava entistä aktiivisempaa roolia toimien tehokkuuden ja tavoiteltujen päämäärien arvioinnissa."@fi5
"Monsieur le Président, il est incontestable que le Fonds de cohésion a eu un rôle important pour le développement des réseaux transeuropéens et pour les interventions environnementales dans les quatre États bénéficiaires, tout comme il apparaît certainement comme un facteur important pour la convergence de l'économie dans l'Union européenne. Les résultats obtenus ne sont toutefois pas homogènes et il sera opportun, par la suite, d'étudier les raisons d'une telle hétérogénéité.
En réalité, il y a paradoxalement des problèmes bureaucratiques et des mécanismes encore confus, en particulier dans les délais de versement et d'utilisation des fonds : il en est ainsi pour le Fonds de cohésion, qui enregistre la non-utilisation de tous les virements de paiement de 1999, il en est ainsi pour les Fonds structurels, qui n'ont pas atteint l'objectif de dépense de 100 %, à la fois parce qu'une bonne partie des ressources a été engagée seulement avant l'échéance de la période de programmation, à la fois en raison de la lenteur de la distribution des montants disponibles, le tout rendant plus coûteuse la réalisation de programmes à ceux qui les mettent en œuvre.
Les retards ne contribuent certainement pas à l'amélioration socio-économique et du marché de l'emploi dans les régions intéressées. Dans ce sens, l'évaluation, non seulement
mais surtout
représente un moment important pour les deux Fonds, mais elle perd de son efficacité si elle n'est pas faite dans de justes délais ; j'entends par justes délais ceux de la programmation des interventions suivantes, qui ne peut pas être faite de manière rationnelle si elle est contrainte de ne pas tenir compte de l'évaluation définitive des programmes précédents.
Du reste, l'évaluation est nécessaire pour vérifier le respect du principe d'additionnalité ; par rapport auquel la Cour des comptes a donné des indications bien précises dont il est intéressant de tenir compte.
Dans ce contexte, nous trouvons aussi le discours sur l'opportunité que la Commission réussisse à fournir une information plus articulée et complexe sur l'évaluation des projets qui concerne essentiellement un aspect socio-économique plutôt qu'un aspect purement comptable, mettant en évidence si le but de réduire la différence de développement entre les régions a été atteint ou non : une information qui doit être donnée à temps au Parlement européen et non - comme cela s'est passé ici avec le fonds de cohésion - avec environ deux ans de retard, parce que cela empêche évidemment une remodulation en temps utiles des interventions à travers la correction des dysfonctionnements. Et cette opération devient encore plus nécessaire en vue de l'élargissement, désormais imminent.
Enfin, et très brièvement, il faut revendiquer un rôle plus actif du Parlement au moment de l'évaluation de l'efficacité des interventions et des objectifs poursuivis."@fr6
"Mr President, there is absolutely no doubt about the major role that has been played by the Cohesion Fund in the development of trans-European networks and in environmental operations in the four beneficiary States, and it is certainly very important for the convergence of the economies of the European Union. The results achieved, however, are not the same across the board, and it is worth exploring the reasons for this.
In reality, strangely, there are bureaucratic problems and mechanisms which are still poorly defined, particularly as regards the time frames for the disbursement and use of the funds: this applies to the Cohesion Fund, of which all the appropriations for 1999 were not used, and it applies to the Structural Funds, which did not achieve the 100% expenditure target both because the majority of the resources were committed only just before the end of the programming period and because of the slow rate of disbursement of the appropriations available. These factors make the process much more burdensome for those implementing the programmes.
The delays certainly do not contribute to the overall improvement in socio-economic and employment conditions in the regions concerned. In this sense, a crucial moment for both funds is the evaluation, not just an
analysis but also, most importantly, an
evaluation, which is no use if it is not carried out within the correct time frame, the correct time frame being before the programming of the subsequent operations, which cannot be carried out rationally if the final evaluation of the previous programmes cannot be taken into account.
Moreover, the evaluation is necessary in order to verify that the principle of additionality is being respected according to the clear indications of the Court of Auditors, which should be observed.
Linked to this is the point that it would be beneficial if the Commission were to provide clearer, more comprehensive information of an essentially social and economic rather than accounting nature on the evaluation of projects, highlighting whether the aim of reducing disparities between the levels of development of the various regions has been achieved; the European Parliament needs to receive this information in due time, not – as has happened this time with regard to the Cohesion Fund – two years late, for that clearly makes it impossible to correct shortcomings and reprogramme operations in useful time. And this is an operation that is becoming still more necessary in view of the now impending enlargement.
Finally, we must demand a more active role for Parliament in the evaluation of the effectiveness of the operations and the goals pursued."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het staat buiten kijf dat het Cohesiefonds in de vier begunstigde lidstaten een sleutelrol heeft gespeeld bij de ontwikkeling van de trans-Europese netwerken en voor milieuprogramma's. Daarnaast is het zeker een belangrijke factor voor de convergentie van de economie in de Europese Unie. Niettemin zijn de resultaten niet homogeen. Het is de moeite waard in te gaan op de oorzaken van de verschillen.
In werkelijkheid zijn er paradoxaal genoeg bureaucratische problemen en mechanismen die nog onduidelijk zijn, vooral wat betreft de termijnen voor de verstrekking en de besteding van de fondsen. Dat geldt voor het Cohesiefonds, waarvan niet alle betalingskredieten voor 1999 gebruikt zijn, maar ook voor de structuurfondsen, waarbij de doelstelling om 100% van de kredieten te besteden niet is gehaald. De oorzaak daarvan is dat een groot deel van de middelen slechts kort voor het einde van de programmeringsperiode is vastgelegd, maar ook dat de beschikbare kredieten slechts langzaam worden verstrekt, waardoor het voor de uitvoerenden moeilijker wordt de programma's te realiseren.
Deze vertragingen dragen zeker niet bij tot de verbetering van de sociaal-economische situatie en de werkgelegenheid in de betrokken regio's. In dat verband is het belangrijk deze beide fondsen te evalueren, niet alleen
maar vooral ook
. Die evaluatie verliest haar waarde als ze niet op tijd plaatsvindt, dat wil zeggen vóór de programmering van volgende projecten. Deze kunnen niet doelmatig worden gepland als de definitieve evaluatie van de voorafgaande programma's niet in aanmerking kan worden genomen.
Bovendien is de evaluatie noodzakelijk om te garanderen dat het additionaliteitsbeginsel in acht wordt genomen. De Rekenkamer heeft daarvoor precieze aanwijzingen gegeven en het is de moeite waard daar rekening mee te houden.
In verband hiermee is de vraag opgeworpen of het wenselijk is dat de Commissie gedetailleerdere en complexere gegevens levert over de evaluatie van de projecten, met name over de sociaal-economische aspecten, en dus niet alleen met betrekking tot de boekhoudkundige kant. Daarbij moet duidelijk worden of het doel is bereikt, namelijk de verschillen tussen de ontwikkelingsniveaus van de regio’s terugbrengen. Deze gegevens moeten tijdig ter beschikking worden gesteld van het Europees Parlement en niet met twee jaar vertraging, zoals in dit geval bij het Cohesiefonds. Op deze manier kunnen de problemen natuurlijk niet meer op tijd worden rechtgezet. Dat geldt des te meer in het licht van de uitbreiding die voor de deur staat.
Kortom, het Parlement moet een actievere rol opeisen bij de evaluatie van de doeltreffendheid van de projecten en de nagestreefde doelstellingen."@nl2
"Senhor Presidente, é indiscutível que o Fundo de Coesão desempenhou um papel importante no desenvolvimento das redes transeuropeias e nas intervenções ambientais nos quatro Estados beneficiários, devendo também, certamente, ser considerado um factor importante para a convergência da economia na União Europeia. Os resultados alcançados não são, todavia, homogéneos e valerá a pena, seguidamente, aprofundar as razões dessa heterogeneidade.
Na verdade, há, paradoxalmente, problemas burocráticos e mecanismos ainda confusos, especialmente nos prazos de distribuição e de utilização dos Fundos: é isso que acontece no que respeita ao Fundo de Coesão, em que se verifica a não utilização de todas as dotações para pagamentos de 1999, o mesmo se passando com os Fundos Estruturais, que não alcançaram o objectivo de esgotar 100% dos recursos disponíveis, quer porque uma parte substancial das autorizações foi aprovada pouco antes do final do período de programação, quer ainda pela morosidade na distribuição das dotações disponíveis, que tornam mais onerosa a execução de programas por parte dos responsáveis pela sua execução.
Os atrasos não contribuem, certamente, para uma melhoria global nas regiões abrangidas em termos socioeconómicos e de emprego. Nesse sentido, um momento importante para ambos os Fundos é constituído pela avaliação, não só
mas, sobretudo
que perde a sua eficácia se não for feita nos prazos devidos, ou seja, aquando da programação das intervenções seguintes, que não pode ser feita de forma racional se não puder contar com os resultados da avaliação definitiva dos programas anteriores.
Aliás, a avaliação é necessária para verificar o respeito do princípio da adicionalidade, relativamente ao qual o Tribunal de Contas deu indicações muito concretas que vale a pena levar em consideração.
Associada a isto está a questão da oportunidade de a Comissão conseguir fornecer uma informação mais articulada e global sobre a avaliação dos projectos, que se refira essencialmente aos aspectos socioeconómicos mais do que a aspectos meramente contabilísticos, pondo em evidência se se conseguiu ou não o objectivo de reduzir o diferencial de desenvolvimento entre regiões: informação que deve ser dada atempadamente ao Parlamento Europeu e não - como aconteceu agora no que respeita ao Fundo de Coesão - com cerca de dois anos de atraso, dado que isso impede, evidentemente, uma reformulação das intervenções através da correcção de disfunções em tempo útil. E esta é uma operação que se torna ainda mais necessária na perspectiva do iminente alargamento.
Finalmente, para sintetizar ao máximo, impõe-se reivindicar um papel mais activo para o Parlamento aquando da avaliação da eficácia ou não das intervenções e dos objectivos perseguidos."@pt11
"Herr talman! Att Sammanhållningsfonden har spelat en viktig roll för utvecklingen av de transeuropeiska näten och för miljöinsatser i de fyra mottagarländerna står utom all diskussion, liksom att den utan tvekan måste anges som en viktig faktor när det gäller den ekonomiska konvergensen inom Europeiska unionen. Men de resultat som uppnåtts är inte homogena och det kan vara mödan värt att försöka reda ut anledningarna till denna brist på enhetlighet.
Paradoxalt nog förekommer det fortfarande byråkratiska problem och oklara rutiner, framför allt när det gäller tiderna för utbetalning och utnyttjande av fonderna. Detta gäller såväl Sammanhållningsfonden, där inga av avsättningarna för utbetalning under 1999 har utnyttjats, som strukturfonderna, som inte har uppnått sina utbetalningsmål till 100 procent. Orsakerna är att en stor del av resurserna har utnyttjats först efter programperiodens utgång och långsamheten när det gäller att betala ut de resurser som finns tillgängliga, vilket gör det ännu viktigare att reformprogrammen för de verkställande organen genomförs.
Förseningarna bidrar sannerligen inte till att de socioekonomiska förhållandena och sysselsättningsläget förbättras i de berörda regionerna. I det sammanhanget är utvärderingen av stor betydelse för båda fonderna. Det gäller såväl den förhandsgranskning som görs som, framför allt, den granskning som görs i efterhand och som förlorar sin effektivitet om den inte görs i rätt tid, dvs. inom den tid det tar att planera de kommande insatserna, som inte kan genomföras rationellt om man tvingas bortse från slutgranskningen av tidigare program.
Dessutom är utvärderingen nödvändig för att fastslå respekten för principen om additionalitet, en respekt som revisionsrätten har givit klara riktlinjer för, riktlinjer som det kan vara värt att hålla i åtanke.
Det är mot bakgrund av detta man skall se diskussionen om att kommissionen bör försöka göra en tydligare och mer detaljerad utvärdering av olika projekt, en utvärdering som i huvudsak borde avse den socioekonomiska aspekten snarare än den rent bokföringsmässiga, och som kunde visa huruvida man uppnått syftet att minska utvecklingsskillnaderna mellan olika regioner eller ej. Detta är en information som bör ges till Europaparlamentet snarast och inte – vilket har skett med Sammanhållningsfonden – med cirka tre månaders försening, för det förhindrar att man i tid gör en omstöpning av ingripandena genom att rätta till det som fungerar dåligt. Och detta är åtgärder som blir än mer nödvändiga med tanke på den nu nära förestående utvidgningen.
Slutligen, och som en mycket kortfattad sammanfattning bör vi kräva en betydligt aktivare roll för parlamentet i samband med utvärderingen av effektiviteten eller bristen på effektivitet för de olika insatserna och av de olika målsättningar som eftersträvats."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"ex ante"2,10,3,11,9,6
"ex post"2,10,3,11,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples