Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-19-Speech-3-035"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010919.6.3-035"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Voorzitter, toen wij vorige week in Washington waren met de delegatie van dit Parlement en daar een paar dagen langer zijn gebleven dan eigenlijk de bedoeling was, is niet alleen bij mij het besef gegroeid van een gezamenlijk belang, maar ook bij de Amerikaanse collega's. Ik heb daar kunnen constateren dat er bij de Amerikanen en zeker bij hun regering meer beheersing is dan men hier over het algemeen aanneemt en dan we uit sommige van de af en toe wat ongelukkig gekozen woorden van de president kunnen afleiden.
Enkele van onze Amerikaanse collega's hebben ons toen duidelijk gezegd dat de tijd van mooie woorden voorbij is. Ik denk dat zij gelijk hebben. Dat geldt niet alleen voor de verhouding tussen hen en ons, maar ook voor wat wij hier in dit Parlement gaan doen. Als wij het over bestraffing van terroristen hebben, dan zij wij eigenlijk te laat.
Ik hoop dat wij het af en toe ook eens over preventie kunnen hebben. Dat betekent dus: samenwerking tussen politiediensten, tussen onderzoeksrechters, tussen inlichtingendiensten. Ik hoop, mijnheer de commissaris, dat uw voorstellen zo snel mogelijk op tafel zullen liggen en dat zal ook ongetwijfeld het geval zijn. Dan zullen wij zien wie in dit Huis voor of tegen meer samenwerking is, wie echt stappen vooruit wil zetten en wie niet.
Ik hoop, mevrouw de voorzitter van de Raad, dat wij bij uw geheime vergaderingen ook zullen weten wie voor en wie tegen is, wie verder wil gaan en wie niet, zodat wij daaruit onze conclusies kunnen trekken en dus kunnen oordelen en beoordelen, want nu zijn wij nog onder de indruk, nu doet het nog pijn samen met onze Amerikaanse vrienden. Maar wie zal er over een of twee jaar nog over dit debat spreken? Ik hoop dat wij dan nog heel wakker zullen zijn en dat wij ons nog zullen herinneren wat er vandaag allemaal gezegd is."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, da Parlamentets delegation var i Washington i sidste uge og blev der længere end planlagt, blev ikke kun jeg, men også de amerikanske kolleger i stigende grad klar over sagens fælles betydning. Jeg kunne konstatere, at amerikanerne og især regeringen er meget mere behersket, end vi generelt tror og afleder af præsidentens af og til uheldigt valgte ord.
Flere af de amerikanske kolleger sagde dengang, at det er slut med de flotte ord, og det har de ret i. Det gælder ikke kun for forholdet mellem dem og os, men også for det, som Parlamentet vil gøre. Når vi taler om at straffe terroristerne, så er det faktisk for sent.
Jeg håber, at vi også kan tale om forebyggelse. Det betyder samarbejde mellem polititjenester, undersøgelsesdommere og efterretningstjenester. Jeg håber, hr. kommissær, at De hurtigst muligt stiller Deres forslag, hvilket utvivlsomt også vil være tilfældet. Så vil det komme frem, hvem i Parlamentet der støtter tættere samarbejde, og hvem der reelt vil gøre fremskridt.
Jeg håber, fru rådsformand, at vi også på Deres hemmelige møder vil finde ud af, hvem der er for og imod, hvem der vil gøre fremskridt, så vi kan drage vores konklusioner og vurdere og bedømme, for lige nu er vi stadigvæk grebet og føler med vores amerikanske venner. Men hvem vil tale om denne debat om et eller to år? Jeg håber, at vi vil være vågne og huske, hvad der blev sagt i dag."@da1
"Herr Präsident! Als unsere Parlamentsdelegation in der vergangenen Woche in Washington weilte und ein paar Tage länger dort blieb, als eigentlich beabsichtigt, ist nicht nur bei mir, sondern auch bei den US-amerikanischen Kolleginnen und Kollegen die Erkenntnis gereift, dass uns ein Interesse gemein ist. Ich habe dort feststellen können, dass die Amerikaner und mit Sicherheit ihre Regierung besonnener handeln, als man hier im Allgemeinen annimmt und wir aus der hin und wieder etwas unglücklichen Wortwahl des Präsidenten schließen können.
Einige unserer US-amerikanischen Kolleginnen und Kollegen haben uns damals klipp und klar erklärt, dass die Zeit der schönen Worte vorbei ist. Meiner Meinung nach haben sie Recht. Das gilt nicht nur für das Verhältnis zwischen ihnen und uns, sondern auch für unser Handeln hier im Parlament. Wenn wir über die Bestrafung von Terroristen sprechen, dann kommen wir im Grunde zu spät.
Hoffentlich können wir uns ab und zu auch einmal der Prävention widmen. Das heißt also: Zusammenarbeit zwischen Polizeidiensten, zwischen Untersuchungsrichtern, zwischen Geheimdiensten. Ich hoffe, Herr Kommissar, Sie werden Ihre Vorschläge so bald als möglich vorlegen, was zweifellos auch der Fall sein wird. Dann zeigt sich, wer in diesem Hause für oder gegen engere Zusammenarbeit ist, wer wirklich Schritte nach vorn machen möchte und wer nicht.
Ich hoffe, Frau Ratspräsidentin, wir werden bei Ihren Geheimverhandlungen auch erfahren, wer dafür und wer dagegen ist, wer weiter gehen will und wer nicht, damit wir daraus unsere Schlüsse ziehen und mithin entscheiden und beurteilen können, denn nunmehr stehen wir noch unter dem Eindruck, jetzt fühlen wir noch den Schmerz mit unseren amerikanischen Freunden. Aber wer wird in ein oder zwei Jahren noch von dieser Debatte reden? Wir werden, so hoffe ich, auch dann noch recht wachsam sein und uns daran erinnern, was heute alles gesagt worden ist."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, όταν την προηγούμενη εβδομάδα επισκεφθήκαμε την Ουάσινγκτον με την αντιπροσωπεία του Κοινοβουλίου και αναγκαστήκαμε να παραμείνουμε εκεί λίγες μέρες περισσότερο από ό,τι είχε προβλεφθεί, δεν συνειδητοποίησα μόνο εγώ τα κοινά μας συμφέροντα αλλά και οι αμερικανοί συνάδελφοι. Διαπίστωσα εκεί ότι οι Αμερικανοί, και σίγουρα και η κυβέρνησή τους, επιδεικνύουν περισσότερη αυτοσυγκράτηση από ό,τι θεωρούμε γενικά εδώ στην Ευρώπη και από ό,τι συμπεραίνουν ορισμένοι από εμάς από κάποιες ατυχείς δηλώσεις του Αμερικανού Προέδρου.
Ορισμένοι από τους αμερικανούς συναδέλφους μας μας ανέφεραν με σαφήνεια ότι “έχει περάσει ο καιρός των ωραίων δηλώσεων”. Πιστεύω ότι έχουν δίκιο. Αυτό δεν ισχύει μόνο για την σχέση μεταξύ αυτών και ημών, αλλά και για το έργο που θα πρέπει να επιτελέσει το Κοινοβούλιο. Μιλούμε για τιμωρία των τρομοκρατών, όμως είναι πλέον αργά.
Ελπίζω να συζητούμε πότε πότε και για την πρόληψη, δηλαδή τη συνεργασία μεταξύ των αστυνομικών υπηρεσιών, μεταξύ των ανακριτικών δικαστών, μεταξύ των υπηρεσιών συλλογής πληροφοριών. Ελπίζω , κύριε Επίτροπε, να μας υποβάλετε το ταχύτερο δυνατόν τις προτάσεις σας, όπως σίγουρα θα πράξετε. Τότε θα διαπιστώσουμε ποιος είναι εδώ στο Κοινοβούλιο υπέρ ή κατά της αύξησης της συνεργασίας, ποιος θέλει να πραγματοποιήσουμε πραγματικά βήματα προς τα εμπρός και ποιος όχι.
Ελπίζω, κυρία πρόεδρε του Συμβουλίου να πληροφορηθούμε και ποιος είναι υπέρ ή κατά, ποιος θέλει να προχωρήσουμε και ποιος όχι στις μυστικές συνεδριάσεις του Συμβουλίου, έτσι ώστε να μπορέσουμε να συναγάγουμε τα αναγκαία συμπεράσματα, να μπορέσουμε να κρίνουμε και να κατακρίνουμε, διότι τη στιγμή αυτή βρισκόμαστε ακόμα υπό την επήρεια των γεγονότων, υποφέρουμε ακόμα και συμπάσχουμε με τους αμερικανούς φίλους μας. Ποιος όμως θα θυμάται αυτή τη συζήτηση σε ένα – δύο χρόνια; Ελπίζω να είμαστε ακόμα και τότε σε εγρήγορση και να θυμόμαστε όσα είπαμε σήμερα."@el8
"Mr President, when we visited Washington last week with this Parliament’s delegation, and stayed a few days longer than originally planned, not only myself but also our American colleagues became increasingly aware of a common interest. I witnessed among the Americans, and certainly in their administration, more restraint than we generally give them credit for over here, or than we can infer from the sometimes unfortunately chosen words of the President.
Some of our American colleagues quite clearly said that the time for fine words is over. I believe that they are right. This is not only true of the relationship we have with them, but also of the action this Parliament intends to take. If we want to talk about punishing terrorists, then we have, in fact, already missed the boat.
I hope that we can also talk about deterrence from time to time. This would involve cooperation among police forces, examining magistrates and intelligence services. Commissioner, I hope that your proposals will be dealt with as soon as possible, as I am sure they will be. Then it will become clear who in this House is for or against cooperation, who truly wants to make headway and who does not.
President-in-Office of the Council, I hope that at your meetings behind closed doors, it will also be clear to us who is for and against, who wants to carry on and who does not, so that we can draw our own conclusions and make our own judgments. We are still in shock at the moment and are still sharing in the grief of our American friends, but who will recall this debate in one or two years’ time? I hope that we will still be very much alert and that we will be able to remember what was said here today."@en3
"(NL) Señor Presidente, cuando la delegación del Parlamento estuvo en Washington la semana pasada y nos quedamos allí algunos días más de los realmente previstos, no sólo yo tuve un gran sentimiento de un interés común, también nuestros colegas americanos. He podido constatar entre los americanos y, sobre todo, en su Gobierno, que hay más control del que aquí, en general, se supone, y del que podemos deducir de algunas de las, a veces, desafortunadas palabras pronunciadas por su presidente.
Algunos de nuestros colegas americanos nos dijeron claramente entonces que el tiempo de las palabras había pasado. Creo que tienen razón. Eso no se aplica solamente a la relación entre ellos y nosotros, sino también a lo que vamos a hacer aquí, en este Parlamento. Si nos referimos a la penalización de los terroristas, realmente llegamos demasiado tarde.
Espero que, de vez en cuando, podamos discutir algo en cuanto a la prevención. Eso significa, por tanto, colaboración entre las policías, entre los jueces de instrucción, entre los servicios de información. Espero, señor Comisario, que sus propuestas estén sobre la mesa cuanto antes, y así será sin duda alguna. Entonces veremos quién está en esta Casa en contra o a favor de una mayor colaboración, quién realmente quiere avanzar y quién no.
Espero, señora Presidenta del Consejo, que también se sepa en sus reuniones secretas quién está en contra y a favor, quién quiere avanzar y quién no, de manera que podamos sacar nuestras conclusiones y, por tanto, podamos evaluar y juzgar, ya que todavía estamos impresionados, ahora todavía nos hace daño, al igual que a nuestros amigos americanos. No obstante, ¿quién hablará de este debate dentro de uno o dos años? Espero que entonces estaremos todavía más lúcidos y que aún recordaremos todo lo que se ha dicho hoy aquí."@es12
"Arvoisa puhemies, kun vierailimme viime viikolla Washingtonissa parlamentin valtuuskunnan kanssa ja jäimme sinne pariksi päiväksi pitempään kuin oikeastaan oli tarkoitus, tietoisuus yhteisestä edusta ei kasvanut ainoastaan minussa vaan myös amerikkalaisissa kollegoissa. Saatoin todeta siellä, että amerikkalaiset ja tietenkin heidän hallituksensa hallitsevat asiat paremmin kuin täällä yleisesti otaksutaan ja paremmin kuin voimme päätellä presidentin joistakin silloin tällöin huonosti valitsemista sanoista.
Jotkut amerikkalaisista kollegoistamme sanoivat meille silloin selkeästi, että "kauniiden sanojen aika on ohi". He ovat mielestäni oikeassa. Tämä ei koske ainoastaan heidän ja meidän välistä suhdetta vaan myös sitä, mitä me alamme tehdä tässä parlamentissa. Jos käsittelemme terroristien rankaisemista, silloin olemme oikeastaan jo myöhässä.
Toivon, että voimme käsitellä silloin tällöin myös ennaltaehkäisyä. Tämä tarkoittaa yhteistyötä poliisin, tutkintatuomareiden ja tiedustelupalvelujen välillä. Arvoisa komission jäsen, toivon teidän ehdotuksenne tulevat mahdollisimman pikaisesti käsiteltäväksi, ja niin myös epäilemättä tapahtuu. Silloin näemme, kuka tässä parlamentissa kannattaa tai vastustaa yhteistyön lisäämistä ja kuka todellakin haluaa ottaa askelia eteenpäin ja kuka ei.
Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, toivon, että saamme myös tietää salaisista kokouksistanne, kuka on puolesta ja kuka vastaan ja kuka haluaa mennä pitemmälle ja kuka ei, jotta voisimme tehdä sen perusteella päätelmämme ja ratkaisumme ja arvioida, sillä nyt olemme vielä tapahtumien vaikutuksen alaisina ja kärsimme yhdessä amerikkalaisten ystäviemme kanssa. Kuka puhuu vuoden tai kahden kuluttua vielä tästä keskustelusta? Toivon, että olemme silloin vielä täysin hereillä ja että muistamme vielä, mitä kaikkea tänään sanottiin."@fi5
"Monsieur le Président, lorsque, la semaine dernière, nous nous sommes rendus à Washington avec la délégation de ce Parlement, et que nous y sommes restés quelques jours de plus qu'initialement prévu, tant mes collègues américains que moi-même avons pris conscience d'un intérêt commun. J'ai pu constater que les Américains, et en particulier leur gouvernement, font montre d'une plus grande modération qu'on ne le pense généralement de ce côté-ci de l'océan et qu'on ne peut le déduire des paroles parfois mal choisies du président.
Quelques-uns de nos collègues américains nous clairement dit que le temps des belles paroles était terminé. Je pense qu'ils ont raison. Et cela vaut non seulement pour la relation entre eux et nous, mais également pour ce que nous allons faire ici même au sein de ce Parlement. Car parler de répression à l'encontre de terroristes, c'est être en retard.
J'espère que nous pourrons également aborder de temps à autre la question de la prévention. Cela signifie donc : coopération entre services de police, entre magistrats instructeurs, entre services de renseignements. J'espère, Monsieur le Commissaire, que vos propositions se retrouveront le plus vite possible sur la table, ce qui sera certainement le cas. Nous verrons alors qui, au sein de cette Assemblée, est pour ou contre un renforcement de la coopération, qui est prêt et qui n'est pas prêt à aller véritablement de l'avant.
J'espère, Madame la Présidente du Conseil, que vos réunions à huis clos permettront elles aussi de dire qui est pour et qui est contre, qui veut aller plus loin et qui ne le veut pas, afin que nous puissions également en tirer des conclusions et, partant, émettre des jugements, car nous sommes, à ce stade, toujours sous le coup de l'émotion, compatissant à la douleur de nos amis américains. Mais qui évoquera encore ce débat d'ici un an ou deux ? J'espère que nous serons toujours très vigilants et que nous nous souviendrons toujours de tout ce que nous avons dit aujourd'hui."@fr6
"Signor Presidente, quando la scorsa settimana siamo stati a Washington con la delegazione del Parlamento europeo e ci siamo fermati lì un paio di giorni in più del previsto, la consapevolezza di un interesse comune si è rafforzata non soltanto in me, ma anche nei nostri colleghi statunitensi. Ho avuto modo di rilevare che gli americani e il loro governo dimostrano maggiore compostezza di quanto si supponga in generale, come possiamo desumere dalle parole – a volte infelici – scelte dal Presidente.
Alcuni dei nostri colleghi americani ci hanno detto chiaramente che “il tempo delle belle parole è ormai finito” e penso che abbiano ragione. Ciò non vale soltanto per i rapporti tra loro e noi, ma anche per quanto faremo qui, nel Parlamento europeo. Se parliamo di pene per i terroristi, arriviamo in ritardo.
Mi auguro si possa discutere talvolta di prevenzione. Ciò implica la cooperazione tra servizi di polizia, giudici d’istruzione e servizi d’
. Signor Commissario, spero che le sue proposte vengano presentate quanto prima, come di sicuro avverrà. Poi vedremo chi in Parlamento è favorevole o contrario ad una maggiore cooperazione, chi intende davvero compiere passi avanti e chi no.
Signora Presidente del Consiglio, mi auguro che emerga anche dalle sue riunioni segrete chi è favorevole e chi è contrario, chi intende progredire e chi no, in modo da poter trarre le nostre conclusioni e quindi giudicare e condannare, perché adesso siamo tutti scossi, siamo ancora affranti assieme ai nostri amici americani. Ma tra uno o due anni chi parlerà ancora di questo dibattito? Spero che la nostra attenzione sarà ancora desta e che ci ricorderemo di quanto detto quest’oggi."@it9
"Mr President, when we visited Washington last week with this Parliament’s delegation, and stayed a few days longer than originally planned, not only myself but also our American colleagues became increasingly aware of a common interest. I witnessed among the Americans, and certainly in their administration, more restraint than we generally give them credit for over here, or than we can infer from the sometimes unfortunately chosen words of the President.
Some of our American colleagues quite clearly said that the time for fine words is over. I believe that they are right. This is not only true of the relationship we have with them, but also of the action this Parliament intends to take. If we want to talk about punishing terrorists, then we have, in fact, already missed the boat.
I hope that we can also talk about deterrence from time to time. This would involve cooperation among police forces, examining magistrates and intelligence services. Commissioner, I hope that your proposals will be dealt with as soon as possible, as I am sure they will be. Then it will become clear who in this House is for or against cooperation, who truly wants to make headway and who does not.
President-in-Office of the Council, I hope that at your meetings behind closed doors, it will also be clear to us who is for and against, who wants to carry on and who does not, so that we can draw our own conclusions and make our own judgments. We are still in shock at the moment and are still sharing in the grief of our American friends, but who will recall this debate in one or two years’ time? I hope that we will still be very much alert and that we will be able to remember what was said here today."@lv10
"Senhor Presidente, quando, na semana passada, estivemos em Washington com a delegação deste Parlamento e aí permanecemos mais alguns dias do que, na realidade, estava previsto, não foi apenas em mim que cresceu a consciência de um interesse comum, mas também nos colegas norte-americanos. Tive ocasião de constatar que na população norte-americana - e seguramente também no seu Governo - existe mais moderação do que aquela que geralmente supomos aqui, e que podemos inferir de algumas palavras, por vezes menos felizes, proferidas pelo seu Presidente.
Alguns dos nossos colegas norte-americanos disseram-nos então claramente: “o tempo das bonitas palavras acabou”. Penso que têm razão. Isso não se aplica apenas ao nosso relacionamento mútuo, mas também àquilo que vamos fazer aqui, neste Parlamento. Quando falamos na punição dos terroristas, estamos, na realidade, a fazê-lo demasiado tarde.
Espero que, de vez em quando, possamos também falar de prevenção. Isso significa, portanto: cooperação entre serviços de polícia, entre juizes de instrução, entre serviços de informações. Faço votos, Senhor Comissário, por que as suas propostas estejam o mais depressa possível em cima da mesa, o que sem dúvida alguma irá também acontecer. Poderemos então ver quem é que, neste Parlamento, é a favor de uma maior cooperação e quem é contra, e quem deseja, de facto, dar passos em frente e quem não.
Senhora Presidente em exercício do Conselho, espero que, nas suas reuniões secretas, possamos saber também quem é a favor e quem é contra, quem quer prosseguir e quem não quer, para que possamos retirar daí as nossas conclusões e possamos, assim, ajuizar e avaliar, pois neste momento estamos ainda atónitos e perturbados pela dor que partilhamos com os nossos amigos norte-americanos. Mas quem é que, dentro de dois ou três anos, ainda falará neste debate? Espero que, nessa altura, estejamos ainda bem vigilantes e que ainda nos lembremos de tudo aquilo que aqui hoje foi dito."@pt11
"Herr talman! När vi i förra veckan var i Washington med delegationen från Europaparlamentet och blev kvar där några dagar längre än vad som var meningen, så växte inte bara hos mig, utan även hos mina amerikanska kolleger, insikten av ett gemensamt intresse. Jag kunde där konstatera att det hos amerikanerna och särskilt hos deras regering råder mer behärskning än vad man här i allmänhet tar för givet och än vad vi kan få del av genom presidentens ibland litet olyckligt valda ord.
Några av våra amerikanska kolleger sade oss då tydligt att de vackra ordens tid är förbi. Jag tycker att de har rätt. Det gäller inte bara förhållandet mellan dem och oss utan även vad vi skall göra här i parlamentet. Om vi talar om bestraffningen av terrorister så är vi egentligen redan för sent ute.
Jag hoppas att vi ibland även kan tala om förebyggande åtgärder. Det betyder alltså: samarbete mellan poliskårer, mellan undersökningsdomare, mellan underrättelsetjänster. Jag hoppas, herr kommissionär, att era förslag kommer att läggas fram för behandling så snabbt som möjligt och det kommer otvivelaktigt även att ske. Då skall vi se vem i den här kammaren som är för eller emot mer samarbete, vem som verkligen vill ta steg framåt och vem som inte vill det.
Jag hoppas, fru rådsordförande, att vi vid era hemliga sammanträden också kommer att få veta vem som är för och vem som är emot, vem som vill gå längre och vem som inte vill det, så att vi kan dra våra slutsatser och alltså döma och bedöma. Nu är vi ju fortfarande imponerade, nu gör det fortfarande ont tillsammans med våra amerikanska vänner. Vem kommer dock att fortfarande prata om den här debatten om ett eller två år? Jag hoppas att vi då fortfarande kommer att vara mycket vakna allihop och att vi kommer att minnas allt det som sagts i dag."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples