Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-19-Speech-3-028"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010919.6.3-028"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madame la Présidente, Madame la Présidente en exercice du Conseil, Monsieur le Commissaire, je crois que nous avons déjà eu l'occasion de discuter sur le fond du problème, et nous l'aurons encore. Je n'interviendrai donc pas dans ce débat sur le plan de la philosophie générale de l'action à conduire. Je voudrais simplement rappeler quelques points qui me semblent, en ce moment, ne pas être tout à fait présents à l'esprit de certains de nos responsables. Premièrement, le problème auquel nous sommes confrontés, nous devons en prendre conscience, est d'identifier l'adversaire. Ne vous faites aucune illusion : il y a un islamisme fondamentaliste qui est décidé à poursuivre ses agressions contre les démocraties occidentales. Nous devons être conscients de cela. Vous devez également savoir qu'il existe dans chacun de nos pays, des organisations terroristes plus ou moins en sommeil qui peuvent très bien passer à l'action demain.
À ce propos, je voudrais ajouter ceci aux remarques et réflexions qui sont extrêmement intéressantes présentées par M. le Commissaire : je souhaiterais que l'Union européenne cesse de subventionner les États qui abritent les terroristes ou qui les aident. Je crois que ce serait une mesure pratique que nous pouvons prendre nous-mêmes et assez rapidement.
Deuxièmement, il est bien évident qu'on ne peut imaginer conduire une action digne de ce nom si dans le même temps il n'y a pas une coopération politique sincère entre les États, et ceci en ce qui concerne tout d'abord les États membres de l'Union. J'ai connu la période, qui n'est pas si lointaine, et je ne suis pas certain qu'elle ait disparu, où le jeu du chacun pour soi l'emportait sur le reste, et où l'on acceptait la présence sur son sol de certaines organisations, à condition qu'elles n'y fassent pas d'actions, quitte à ce qu'elles les fassent chez le voisin. Je crois donc qu'il faut qu'il y ait une véritable solidarité et qu'elle s'exprime clairement.
Troisièmement, je crois qu'il faut bien se rendre compte que l'action contre le terrorisme, pour être valable, se situe en amont. Il s'agit donc de renforcer l'action des services de renseignements. J'ai bien entendu tout ce qui se disait tout à l'heure sur la nécessité de l'efficacité d'Europol. Je suis tout à fait favorable au renforcement de l'efficacité d'Europol, mais ce n'est pas ainsi que vous pourrez lutter tout de suite contre le terrorisme. Il faut qu'il y ait une coopération réelle et immédiate entre les services de renseignements et de sécurité, qu'il y ait un échange d'informations sincère et que les États, n'en déplaise à certains - pour le moment ce sont les États qui ont la responsabilité de la sécurité, dans le cadre de leur coopération -, soient en mesure de prendre les dispositions nécessaires.
Je ne vais pas m'étendre d'avantage. C'est ce que je voulais dire ce soir, en insistant sur ceci : j'ai entendu un débat philosophique. L'action contre les États-Unis est-elle un acte de guerre ou est-elle un acte de terrorisme ? Compte tenu de l'ampleur de cette action, à mes yeux, je crois qu'il s'agit d'un acte de guerre. Et si nous ne sommes pas conscients de ce que ce n'est qu'un premier acte qui risque d'être suivi par d'autres, alors nous paierons très cher notre aveuglement."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, fru formand for Rådet, hr. kommissær, jeg mener, at vi allerede har haft mulighed for drøfte årsagen til problemet, og at vi får mulighed for det igen. Jeg deltager altså ikke i forhandlingen om den generelle filosofi om, hvilke handlinger der skal foretages. Jeg vil blot minde om nogle punker, som jeg på nuværende tidspunkt ikke mener bliver taget i betragtning af visse af vores ledere. For det første er det problem, vi står over for - det bør vi være klar over - problemet med at identificere fjenden. Gør Dem ingen illusioner. Det er en islamisk fundamentalist, der har besluttet sig for at virkeliggøre sit had mod de vestlige demokratier. Det bør vi være klar over. Vi skal ligeledes være klar over, at der i hvert enkelt af vores lande findes mere eller mindre aktive terrororganisationer, som meget vel kan gå i aktion i morgen.
I den forbindelse vil jeg gerne føje følgende til de yderst interessante bemærkninger og overvejelser, som kommissæren forelagde: Jeg ville ønske, at EU holdt op med at støtte de stater, der huser terrorister eller hjælper dem. Jeg mener, at det vil være en praktisk foranstaltning, som vi selv kunne træffe forholdsvis hurtigt.
For det andet er det selvfølgelig klart, at man ikke kan forestille sig en effektiv indsats, hvis der på samme tid ikke er et troværdigt politisk samarbejde mellem landene, og dette gælder først og fremmest EU-medlemslandene. Jeg har oplevet en tid, som ikke er så længe siden, og jeg er ikke sikker på, at den er ovre endnu, hvor princippet om, at enhver er sig selv nærmest, var gældende, og hvor man i sit land accepterede tilstedeværelsen af visse organisationer, på betingelse af at de ikke udførte nogen aktioner, selv om det betød, at de blev udført i nabolandet. Jeg tror altså, at det er nødvendigt med en ægte solidaritet, og at den klart bliver udtrykt.
For det tredje tror jeg, at man skal være klar over, at indsatsen mod terrorisme skal sættes ind på et højere niveau for at være holdbar. Det drejer sig derfor om at styrke efterretningstjenesternes indsats. Jeg har hørt alt det, som blev sagt for et øjeblik siden om nødvendigheden af et effektivt Europol. Jeg er fuldt ud positivt stemt for en styrkelse af Europols effektivitet, men det er ikke på den måde, at De hurtigt kan bekæmpe terrorismen. Det er nødvendigt med et reelt og øjeblikkeligt samarbejde mellem efterretnings- og sikkerhedstjenesterne, at der er en åben udveksling af oplysninger, og at landene, med al respekt for visse lande - for øjeblikket er det de lande, der har ansvaret for sikkerheden inden for rammerne af deres samarbejde - kan træffe de nødvendige foranstaltninger.
Jeg vil ikke brede mig over mere. Det er det, som jeg vil sige i aften, og jeg insisterer på følgende: Jeg har overværet en filosofisk forhandling. Er aktionen mod USA en krigshandling eller en terrorhandling? Omfanget af denne handling taget i betragtning er der i mine øjne tale om en krigshandling. Og hvis vi ikke er bevidste om, at dette kun er den første aktion, der kan risikere at blive efterfulgt af flere, så kommer vi til at betale meget dyrt for vores blindhed."@da1
"Frau Präsidentin, Frau amtierende Ratspräsidentin, Herr Kommissar! Dies ist aus meiner Sicht für uns nicht die erste Gelegenheit, eingehend über das Problem zu beraten, und es wird auch nicht die letzte sein. Deshalb werde ich hier nicht auf die allgemeine Philosophie der durchzuführenden Aktion eingehen. Ich möchte nur einige Punkte in Erinnerung rufen, die nach meinem Dafürhalten nicht bei allen unseren Verantwortlichen voll präsent sind. Als erstes Problem müssen wir, das dürfen wir nicht aus dem Auge verlieren, den Gegner identifizieren. Machen Sie sich keine Illusionen: Es gibt einen fundamentalistischen Islamismus, der entschlossen ist, seine Angriffe auf die westlichen Demokratien fortzusetzen. Dessen müssen wir uns bewusst sein. Sie dürfen auch nicht vergessen, dass es in all unseren Ländern mehr oder weniger schlafende terroristische Organisationen gibt, die ohne Weiteres morgen in Aktion treten können.
Lassen Sie mich zu den äußerst interessanten Bemerkungen und Überlegungen des Herrn Kommissar noch eines hinzufügen: Ich würde mir wünschen, dass die Europäische Union die Subventionierung von Staaten, die Terroristen beherbergen oder unterstützen, einstellt. Darin sehe ich eine praktische Maßnahme, die wir selbst umgehend ergreifen können.
Zweitens versteht es sich ja wohl von selbst, dass eine Aktion, die diesen Namen verdient, nicht denkbar ist, wenn nicht gleichzeitig eine aufrichtige politische Zusammenarbeit zwischen den Staaten, in erster Linie zwischen den EU-Mitgliedstaaten, besteht. Ich erinnere mich an eine Zeit, die noch gar nicht so lange zurückliegt und von der ich nicht sicher bin, ob sie endgültig vorüber ist, da jeder nur sein eigenes Süppchen kochte und man die Präsenz bestimmter Organisationen auf dem eigenen Territorium nur unter der Voraussetzung akzeptierte, dass sie dort nicht aktiv werden, selbst auf die Gefahr hin, dass sie es beim Nachbarn tun. Meiner Meinung nach brauchen wir also eine echte Solidarität, die klar zum Ausdruck kommen muss.
Drittens muss man sich meiner Auffassung nach darüber im Klaren sein, dass der Kampf gegen den Terrorismus nur dann wirksam sein kann, wenn er im Vorfeld ansetzt. Es gilt also, die Aktion der Geheimdienste zu verstärken. Ich habe wohl vernommen, was vorhin zur Notwendigkeit der Effizienz von Europol gesagt wurde. Ich bin sehr für die Verstärkung der Effizienz von Europol, aber damit werden Sie nicht gleich den Terrorismus bekämpfen können. Es muss zwischen den Geheim- und Sicherheitsdiensten eine echte und unmittelbare Kooperation sowie einen echten Informationsaustausch geben, und die Staaten – das mag einigen nicht gefallen, aber bislang sind es nun einmal die Staaten, die im Rahmen ihrer Kooperation für die Sicherheit verantwortlich sind –, müssen in der Lage sein, die erforderlichen Vorkehrungen zu treffen.
Ich möchte mich hierzu nicht weiter ausbreiten. Heute sei nur Folgendes hervorgehoben: Ich habe eine philosophische Debatte erlebt über die Frage, ob es sich bei der Aktion gegen die Vereinigten Staaten um eine Kriegshandlung oder um einen Terrorakt handelt. Angesichts des Ausmaßes dieser Aktion sehe ich darin eine Kriegshandlung. Und wenn wir uns nicht bewusst sind, dass dem, was nur ein erster Akt ist, weitere folgen können, werden wir diese Blindheit teuer bezahlen müssen."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, κυρία Προεδρεύουσα του Συμβουλίου, κύριε Επίτροπε, νομίζω ότι είχαμε ήδη την ευκαιρία να συζητήσουμε την ουσία του προβλήματος, και θα την έχουμε και στο μέλλον. Δεν θα αναφερθώ λοιπόν κατά τη συζήτηση αυτή στη γενική φιλοσοφία της δράσης που πρέπει να αναλάβουμε. Θα ήθελα απλώς να υπενθυμίσω ορισμένα σημεία που νομίζω ότι ορισμένοι από τους υπευθύνους δεν έχουν πλήρως κατά νου. Πρώτον, το πρόβλημα το οποίο αντιμετωπίζουμε, θα πρέπει να το συνειδητοποιήσουμε, είναι ο προσδιορισμός του αντιπάλου. Ας μην έχουμε ψευδαισθήσεις: υπάρχει ένας φονταμενταλιστικός ισλαμισμός, αποφασισμένος να συνεχίσει τις επιθέσεις αυτές κατά των δυτικών δημοκρατιών. Θα πρέπει να έχουμε συνείδηση του γεγονότος αυτού. Θα πρέπει επίσης να γνωρίζετε ότι σε όλες τις χώρες μας υπάρχουν τρομοκρατικές οργανώσεις, λιγότερο ή περισσότερο εν υπνώσει, οι οποίες μπορούν κάλλιστα να περάσουν αύριο στη δράση.
Για το ζήτημα αυτό, θα ήθελα να προσθέσω και το εξής στις εξαιρετικά ενδιαφέρουσες παρατηρήσεις και προβληματισμούς του κ. Επιτρόπου: θα διατύπωνα την ευχή η Ευρωπαϊκή Ένωση να πάψει να επιχορηγεί τις χώρες που προσφέρουν καταφύγιο στους τρομοκράτες ή τους συνδράμουν. Νομίζω ότι είναι ένα πρακτικό μέτρο, που μπορούμε εμείς οι ίδιοι να λάβουμε αρκετά γρήγορα.
Δεύτερον, είναι απολύτως σαφές ότι δεν μπορούμε να διανοηθούμε μια άξια λόγου δράση, εάν δεν υπάρχει την ίδια στιγμή ειλικρινής πολιτική συνεργασία μεταξύ των κρατών, πρώτα και κύρια δε όσον αφορά τα κράτη μέλη της Ένωσης. Έχω ζήσει την περίοδο εκείνη, η οποία δεν είναι και τόσο μακρινή και δεν είμαι βέβαιος ότι έχει τελειώσει, όπου το σημαντικότερο για τον καθένα ήταν το δικό του παιχνίδι και όπου ανεχόμαστε την παρουσία ορισμένων οργανώσεων στα εδάφη μας, αρκεί να μην προέβαιναν σε ενέργειες, ασχέτως αν δρούσαν στα εδάφη του γείτονα. Νομίζω λοιπόν ότι θα πρέπει να υπάρξει αληθινή αλληλεγγύη και να εκφραστεί σαφώς.
Τρίτον, πιστεύω ότι θα πρέπει να αντιληφθούμε ότι η δράση ενάντια στην τρομοκρατία, για να έχει νόημα, πρέπει να είναι προληπτική. Θα πρέπει να ενισχύσουμε λοιπόν τη δράση των υπηρεσιών πληροφοριών. Άκουσα προσεκτικά τα λεγόμενα προ ολίγου σχετικά με την αναγκαιότητα αποτελεσματικότητας της Ευρωπόλ, αλλά δεν είναι αυτός ο τρόπος με τον οποία θα μπορέσετε να αντιμετωπίσετε αμέσως την τρομοκρατία. Θα πρέπει να υπάρχει αληθινή και άμεση συνεργασία μεταξύ των υπηρεσιών πληροφοριών και ασφαλείας, να υπάρχει ειλικρινής ανταλλαγή πληροφοριών και τα κράτη μέλη, όσο και αν κάποιοι διαφωνούν – επί του παρόντος, τα κράτη μέλη έχουν την ευθύνη της ασφάλειας, στο πλαίσιο της συνεργασίας τους - να είναι σε θέση να θεσπίσουν τις απαραίτητες διατάξεις.
Δεν θα επεκταθώ περαιτέρω. Αυτά είχα να πω απόψε, επιμένοντας στο εξής: άκουσα μια φιλοσοφική συζήτηση. Η ενέργεια κατά των Ηνωμένων Πολιτειών είναι μια πολεμική ή μια τρομοκρατική ενέργεια; Δεδομένου του εύρους της ενέργειας αυτής, προσωπικά θεωρώ ότι πρόκειται περί πολεμικής ενέργειας. Και αν δεν συνειδητοποιήσουμε ότι πρόκειται για μια πρώτη πράξη, την οποία υπάρχει κίνδυνος να ακολουθήσουν και άλλες, τότε θα πληρώσουμε πολύ ακριβά την τύφλωσή μας."@el8
"Madam President, President-in-Office of the Council, Commissioner, I believe that we have already had the opportunity to discuss the root of the problem in the past and that we will have further opportunities to do so in the future. In this debate, therefore, I shall not discuss the general philosophy of the course of action to take. I would simply like to reiterate a few points, which some of our leaders now seem to have forgotten. We must realise that our first problem is identifying our enemy. We must not have any illusions – there are Islamic fundamentalists that have decided to carry out attacks against Western democracies. We must be aware of this. You must also be aware that there are more or less dormant terrorist organisations in all of our countries and they could very easily become active overnight.
In this respect, I would like to add something to the extremely interesting comments and thoughts of Commissioner Vitorino, and that is I hope the European Union will cease to subsidise the States that harbour or assist terrorists. I believe that this is a practical step that we ourselves could take and one that could be taken fairly swiftly.
My second point is that we very clearly cannot contemplate taking any action worthy of that name, unless there is also sincere political cooperation between States, first and foremost between Member States of the European Union. I can remember a time, not so long ago, and I am not sure that this period is behind us, when the ‘every man for himself’ mentality still prevailed and we accepted the presence of some organisations on our own soil on the condition that no action would be taken, even if this meant action would be carried out in a neighbouring country. I therefore feel that we must have true solidarity and it must be clearly expressed.
My third point is that I believe we must realise that, in order for action combating terrorism to be worthwhile, it must be preventive. We must, therefore, enhance the work of the intelligence services. I listened very carefully to everything that was said earlier about the need for Europol to be effective. I am fully in favour of enhancing Europol’s effectiveness, but this will not enable you to begin fighting against terrorism instantly. We need genuine, immediate cooperation between the intelligence and security services, a sincere exchange of information and for States to be able to take the necessary measures, whatever some States might think – and, for the moment, it is the States who are responsible for security as part of their cooperation.
I shall not elaborate any further. That is what I wanted to say this evening and I would stress one thing. I have been listening to a philosophical debate on whether the action against the United States is an act of war or an act of terrorism. Given the magnitude of these acts, I believe that they are acts of war. And if we do not realise that they may well only be the first of many, then we will pay an extremely high price for our blindness."@en3
"(FR) Señora Presidenta, señora Presidenta en ejercicio del Consejo, señor Comisario, creo que ya hemos tenido la ocasión de discutir sobre el fondo del problema, y aún tendremos otras ocasiones de hacerlo. Por lo tanto, mi intervención en este debate no se situará en el plano de la filosofía general de la acción que ha de emprenderse. Desearía simplemente recordar algunos puntos que, en este momento, considero que no están del todo presentes en la mente de algunos de nuestros responsables. Primero, debemos tomar conciencia de que el problema al que nos enfrentamos es el de identificar a nuestro adversario. No nos hagamos ilusiones: existe un islamismo fundamentalista que está decidido a seguir atentando contra las democracias occidentales. Tenemos que ser conscientes de ello. Deben ustedes saber asimismo que en cada uno de nuestros países existen organizaciones terroristas más o menos latentes que mañana pueden pasar a la acción.
En ese sentido, querría añadir lo siguiente a las observaciones y reflexiones extremadamente interesantes que ha efectuado el Sr. Comisario: desearía que la Unión Europea dejara de subvencionar a los Estados que dan cobijo o ayudan a los terroristas. Creo que se trataría de una medida práctica que podríamos tomar nosotros mismos y en poco tiempo.
En segundo lugar, es evidente que no podemos pensar en emprender una acción digna de ese nombre si al mismo tiempo no existe una cooperación política sincera entre los Estados, y en primer lugar con respecto a los Estados miembros de la Unión. He conocido los tiempos, no lejanos - y no estoy seguro de que hayan desaparecido - en que lo importante era que cada uno velara por sus propios intereses y en los que se aceptaba la presencia en su suelo de ciertas organizaciones mientras no llevaran a cabo determinadas acciones o las llevaran a cabo en el país vecino. Creo, pues, que debe existir una verdadera solidaridad y que ésta debe ser expresada con claridad.
En tercer lugar, creo que hay que darse cuenta de que para que la acción contra el terrorismo sea válida debe situarse en la fuente. De ahí la necesidad de reforzar la acción de los servicios de información. He oído lo que se decía hace un momento sobre la necesidad de que Europol sea eficaz. Soy totalmente favorable al refuerzo de la eficacia de Europol, pero no es de esta forma como ustedes podrán luchar de inmediato contra el terrorismo. Se requiere una cooperación real e inmediata entre los servicios de información y seguridad, un verdadero intercambio de información, y que los Estados, aunque a algunos no les guste - por el momento son los Estados los que tienen la responsabilidad de la seguridad, en el marco de su cooperación -, estén en condiciones de tomar las disposiciones necesarias.
No voy a extenderme más. Esto es lo que deseaba manifestar hoy, y hago hincapié en lo siguiente: he oído un debate filosófico. ¿El ataque contra los Estados Unidos es un acto de guerra o un acto de terrorismo? Teniendo en cuenta las proporciones de dicho ataque, creo que se trata, en mi opinión, de un acto de guerra. Y si no somos conscientes de que sólo se trata de un primer ataque que puede ir acompañado de otros, entonces pagaremos muy caro nuestra ceguera."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, luulen, että olemme jo saaneet tilaisuuden keskustella ongelmasta syventävästi, ja saamme tällaisen tilaisuuden toistekin. En siis puhu tässä keskustelussa siitä, mitä yleistä ajatusmallia on sovellettava toimiin, joihin on tarkoitus ryhtyä. Haluaisin vain muistuttaa joistakin asioista, jotka tuntuvat unohtuneen joiltakin vastuuhenkilöiltämme. Ensinnäkin meidän on oltava tietoisia, että ongelmana on vastustajan määritteleminen. Älkää antako johtaa itseänne harhaan: fundamentalistisen islaminuskon edustajat ovat päättäneet jatkaa hyökkäyksiään länsimaisia demokratioita vastaan. Se on tiedostettava. Teidän on myös tiedettävä, että jokaisessa maassa on enemmän tai vähemmän uinuvia terroristijärjestöjä, jotka voivat hyvin ryhtyä toimiin jo huomenna.
Tässä yhteydessä haluaisin lisätä arvoisan komission jäsenen esittämiin erittäin mielenkiintoisiin huomautuksiin ja pohdintoihin, että toivon Euroopan unionin lakkaavan tukemasta niitä valtioita, jotka suojelevat terroristeja tai jotka auttavat heitä. Se olisi mielestäni käytännöllinen toimi, johon voimme ryhtyä melko nopeasti.
Toiseksi on aivan selvää, ettei todellisiin toimiin voida ryhtyä, jolleivät valtiot tee samanaikaisesti avointa poliittista yhteistyötä, ja tämä koskee ennen kaikkea unionin jäsenvaltioita. Muistan ajan, josta ei ole kovin kauan – enkä ole varma siitä, etteikö sitä elettäisi vieläkin – jolloin jokainen valtio huolehti ensisijaisesti omista asioistaan ja jolloin valtiot sallivat tiettyjen järjestöjen läsnäolon alueellaan, kunhan ne eivät ryhtyneet siellä toimiin, silläkin uhalla, että ne ryhtyivät toimiin naapurivaltion alueella. Luulen siis, että tarvitaan todellista yhteenkuuluvuutta, jota on ilmaistava selvästi.
Kolmanneksi on ymmärrettävä, että jotta terrorismin vastaiset toimet olisivat päteviä, niihin on ryhdyttävä heti alkuvaiheessa. On siis vahvistettava tiedusteluyksikköjen toimintaa. Kuulin kyllä, mitä Europolin tehokkuuden tarpeesta sanottiin aiemmin. Suhtaudun hyvin myönteisesti Europolin tehokkuuden lisäämiseen, mutta niin ei pystytä välittömästi torjumaan terrorismia. Tiedustelu- ja turvallisuusyksikköjen on tehtävä todellista ja välitöntä yhteistyötä, tiedonvaihdon on oltava avointa ja valtioiden on voitava ryhtyä tarvittaviin järjestelyihin, sanottiinpa tietyillä tahoilla mitä hyvänsä; tällä hetkellä valtiot ovat vastuussa turvallisuuskysymyksistä yhteistyönsä puitteissa.
En tarkastele asiaa enempää. Tämän halusin sanoa tänä iltana ja korostaa, että olen seurannut filosofista keskustelua. Ovatko Yhdysvaltoja vastaan suunnatut toimet sotatoimia vai terroristitekoja? Kun otetaan huomioon toimien laajuus, kyse on mielestäni sotatoimista. Jos emme ole tietoisia, että tämä oli vasta alkua ja että lisää saattaa seurata, joudumme maksamaan hyvin kalliin hinnan sokeudestamme."@fi5
"Signora Presidente, signora Presidente in carica del Consiglio, signor Commissario, credo che abbiamo già avuto occasione di discutere il merito del problema e certo l’avremo ancora. Pertanto non interverrò in questo dibattito sul piano della filosofia generale dell’azione da condurre. Vorrei semplicemente ricordare qualche punto che attualmente mi pare non sia presente con chiarezza nella mente di alcuni nostri responsabili. In primo luogo, il problema che ci troviamo a dover affrontare, occorre rendersene conto, è quello di identificare l’avversario. Non facciamoci illusioni: esiste un islamismo fondamentalista che è deciso a proseguire le sue aggressioni contro le democrazie occidentali, e di questo dobbiamo essere consapevoli. Dobbiamo inoltre ricordare che in ognuno dei nostri paesi esistono organizzazioni terroristiche più o meno dormienti che domani potrebbero benissimo passare all’azione.
In proposito vorrei aggiungere questo alle osservazioni e alle riflessioni estremamente interessanti formulate dal signor Commissario: auspico che l’Unione europea smetta di sovvenzionare gli Stati che danno rifugio ai terroristi o che li aiutano. Credo sia una misura pratica che noi stessi possiamo adottare, e possiamo farlo abbastanza rapidamente.
In secondo luogo, è assolutamente evidente che non possiamo pensare di condurre un’azione degna di questo nome se, nel contempo, non vi è cooperazione politica sincera tra gli Stati, e ciò riguarda anzitutto gli Stati membri dell’Unione. Ho conosciuto il periodo non poi così lontano - e non sono certo che sia passato - in cui il gioco dell’ognuno per sé prevaleva sul resto e si accettava la presenza sul proprio territorio di alcune organizzazioni a patto che queste non vi commettessero alcuna azione; poco importa se ne avessero commesse nel paese vicino. Credo dunque che vi debba essere una vera solidarietà e che essa debba manifestarsi con chiarezza.
In terzo luogo, a mio avviso è giunto il momento di rendersi conto che, per essere valida, l’azione contro il terrorismo deve collocarsi a monte. Si tratta quindi di rafforzare l’azione dei servizi d’
. Ho inteso perfettamente tutto ciò che è stato detto poc’anzi sulla necessità dell’efficacia di Europol. Sono assolutamente favorevole al rafforzamento dell’efficacia di Europol, ma non è così che potremo lottare subito contro il terrorismo. Occorre che vi sia una cooperazione reale ed immediata tra i servizi d’
e di sicurezza, che vi sia uno scambio di informazioni sincero e che gli Stati – non dispiaccia ad alcuni, ma per il momento sono gli Stati che, nell’ambito della loro cooperazione, hanno la responsabilità della sicurezza – siano in grado di adottare i provvedimenti necessari.
Non mi dilungherò ulteriormente. Questo è quanto intendevo dire stasera insistendo su un aspetto, ovvero il dibattito filosofico per decidere se l’azione contro gli Stati Uniti sia un atto di guerra o un atto di terrorismo. Tenuto conto della portata di quest’azione, personalmente credo si tratti di un atto di guerra. E se non siamo coscienti del fatto che si tratta unicamente di un primo atto che rischia di essere seguito da altri, allora pagheremo molto cara la nostra cecità."@it9
"Madam President, President-in-Office of the Council, Commissioner, I believe that we have already had the opportunity to discuss the root of the problem in the past and that we will have further opportunities to do so in the future. In this debate, therefore, I shall not discuss the general philosophy of the course of action to take. I would simply like to reiterate a few points, which some of our leaders now seem to have forgotten. We must realise that our first problem is identifying our enemy. We must not have any illusions – there are Islamic fundamentalists that have decided to carry out attacks against Western democracies. We must be aware of this. You must also be aware that there are more or less dormant terrorist organisations in all of our countries and they could very easily become active overnight.
In this respect, I would like to add something to the extremely interesting comments and thoughts of Commissioner Vitorino, and that is I hope the European Union will cease to subsidise the States that harbour or assist terrorists. I believe that this is a practical step that we ourselves could take and one that could be taken fairly swiftly.
My second point is that we very clearly cannot contemplate taking any action worthy of that name, unless there is also sincere political cooperation between States, first and foremost between Member States of the European Union. I can remember a time, not so long ago, and I am not sure that this period is behind us, when the ‘every man for himself’ mentality still prevailed and we accepted the presence of some organisations on our own soil on the condition that no action would be taken, even if this meant action would be carried out in a neighbouring country. I therefore feel that we must have true solidarity and it must be clearly expressed.
My third point is that I believe we must realise that, in order for action combating terrorism to be worthwhile, it must be preventive. We must, therefore, enhance the work of the intelligence services. I listened very carefully to everything that was said earlier about the need for Europol to be effective. I am fully in favour of enhancing Europol’s effectiveness, but this will not enable you to begin fighting against terrorism instantly. We need genuine, immediate cooperation between the intelligence and security services, a sincere exchange of information and for States to be able to take the necessary measures, whatever some States might think – and, for the moment, it is the States who are responsible for security as part of their cooperation.
I shall not elaborate any further. That is what I wanted to say this evening and I would stress one thing. I have been listening to a philosophical debate on whether the action against the United States is an act of war or an act of terrorism. Given the magnitude of these acts, I believe that they are acts of war. And if we do not realise that they may well only be the first of many, then we will pay an extremely high price for our blindness."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, mevrouw de fungerend voorzitter van de Raad, mijnheer de commissaris, wij hebben reeds over de kern van dit vraagstuk kunnen debatteren en die gelegenheid zal zich in de toekomst nog wel vaker voordoen. Ik wil derhalve in dit debat alleen een algemeen filosofische uiteenzetting geven van de actie die wij moeten ondernemen. Ik zal mij beperken tot de punten waarvan sommige verantwoordelijken hier mijns inziens nog niet voldoende doordrongen zijn. Allereerst dienen we ons bewust te worden van het feit dat we in het kader van dit vraagstuk de tegenstander dienen te identificeren. Maakt u zich maar geen illusies: er zijn islamitische fundamentalisten die hun agressie jegens de westerse democratieën vastbesloten willen voortzetten. Wij moeten ons hiervan terdege bewust zijn. Voorts dient u niet over het hoofd te zien dat in ieder van onze landen min of meer slapende terroristische organisaties bestaan die van de ene dag op de andere heel goed tot actie zouden kunnen overgaan.
Ik wil in dit opzicht een aantal aanvullende opmerkingen maken naar aanleiding van het buitengewoon interessante betoog van mijnheer de commissaris. Ik hoop dat de Europese Unie een einde maakt aan het subsidiëren van landen die terroristen onderdak bieden of anderszins helpen. Wij kunnen zelf behoorlijk snel maatregelen in deze richting treffen.
In de tweede plaats is het duidelijk dat we geen efficiënte maatregelen kunnen treffen zolang de lidstaten onderling niet daadwerkelijk gaan samenwerken op politiek gebied. Ik denk hierbij in eerste instantie aan de lidstaten van de Unie. Ik herinner me dat nog niet zo lang geleden ieder land zich alleen met het directe eigenbelang bezighield en ik denk dat deze situatie in zekere zin nog steeds aanwezig is. Zo werden bepaalde organisaties alleen tot een land toegelaten als ze op het grondgebied van dat land geen acties zouden ondernemen, ook al kon dat betekenen dat die acties zouden plaatsvinden in de buurlanden. Er moet daadwerkelijk sprake zijn van solidariteit en hieraan dient duidelijk uiting te worden gegeven.
In de derde plaats dienen wij te beseffen dat maatregelen tegen het terrorisme alleen zin hebben als ze ook op de achterliggende organisaties zijn gericht. De inlichtingendiensten dienen in dit opzicht meer actie te ondernemen. Zojuist werd de noodzaak onderstreept om van Europol een efficiëntere organisatie te maken. Ik ben groot voorstander van een efficiënter functioneren van Europol, maar denk dat dit niet de manier is waarop het terrorisme op korte termijn kan worden bestreden. Voor een goede terrorismebestrijding is het van belang dat de inlichtingen- en veiligheidsdiensten daadwerkelijk en onmiddellijk gaan samenwerken, dat er relevante informatie wordt uitgewisseld en dat de lidstaten in staat zijn om de benodigde maatregelen te treffen. Op dit moment is in het kader van de samenwerking ieder van de lidstaten zelf verantwoordelijk voor zijn veiligheid.
Ik wil het hierbij laten. Vanavond heeft hier een filosofisch debat plaatsgevonden. Is de aanval op de Verenigde Staten een oorlogsdaad of een terroristische actie? Gezien de omvang van deze aanslag denk ik dat het hier om een oorlogsdaad gaat. Wij moeten ons er terdege van bewust zijn dat deze eerste aanslag door andere aanslagen kan worden gevolgd. Zijn wij dat niet, dan zal onze blindheid ons duur komen te staan."@nl2
"Senhora Presidente, Senhora Presidente em exercício do Conselho, Senhor Comissário, penso que já tivemos ocasião de discutir a questão de fundo do problema, e continuaremos a fazê-lo. Assim, não intervirei neste debate a nível da filosofia geral da acção a desenvolver. Gostaria apenas de recordar alguns pontos que me parecem, neste momento, não se encontrarem totalmente presentes no espírito de alguns dos nossos responsáveis. Em primeiro lugar, o problema com que nos confrontamos - temos de estar disso conscientes - é o de identificar o adversário. Não tenham quaisquer ilusões: existe um islamismo fundamentalista que está decidido a continuar as suas agressões contra as democracias ocidentais. Temos de estar conscientes disso. Temos também de saber que existem, em todos os nossos países, organizações terroristas mais ou menos adormecidas que podem muito bem passar à acção amanhã.
A propósito, gostaria de acrescentar o seguinte às observações e reflexões extremamente interessantes apresentadas pelo senhor Comissário: desejaria que a União Europeia deixasse de subsidiar os Estados que abrigam os terroristas ou que os ajudam. Penso que se trataria de uma medida prática que nós próprios podemos tomar muito rapidamente.
Em segundo lugar, é evidente que não podemos imaginar desenvolver uma acção digna desse nome se, simultaneamente, não existir uma cooperação política sincera entre os Estados, no que respeita antes de mais aos Estados-Membros da União. Assisti ao período, não muito longínquo - e que não estou certo de ter cessado - em que o jogo do cada um por si era prioritário e em que se aceitava a presença em território nacional de determinadas organizações, desde que elas não desenvolvessem nele as suas acções, independentemente de o fazerem no vizinho. Assim, penso que é necessária uma verdadeira solidariedade e que a mesma se manifeste claramente.
Em terceiro lugar, creio que temos de facto de estar cientes de que a acção contra o terrorismo, para ser válida, se situa a montante. Trata-se portanto de reforçar a acção dos serviços de informações. Ouvi com atenção tudo o que se disse há pouco sobre a necessidade de eficácia da Europol. Estou inteiramente de acordo com o reforço da eficácia da Europol, mas não é assim que poderemos lutar para já contra o terrorismo. É necessária uma cooperação real e imediata entre os serviços de informações e de segurança, tem de existir um intercâmbio de informações sincero, e os Estados, por muito que custe a alguns - para já, são os Estados que têm a responsabilidade da segurança no âmbito da sua cooperação -, têm de estar dispostos a tomar as necessárias disposições.
Não vou alongar-me mais. Era isto que eu queria dizer esta noite, insistindo no seguinte: ouvi um debate filosófico. A acção contra os Estados Unidos constitui um acto de guerra ou um acto de terrorismo? Em minha opinião, tendo em conta a extensão da acção, penso tratar-se de um acto de guerra. E, se não estivermos conscientes de que se trata de um primeiro acto que pode ser seguido de outros, pagaremos muito cara a nossa cegueira."@pt11
"Fru talman, fru rådsordförande, herr kommissionär! Vi har redan haft tillfälle att diskutera problemets grunder, och vi kommer att få fler tillfällen till det. Jag skall således inte ta till orda för att tala om den allmänna filosofin bakom de åtgärder som bör vidtas. Jag skulle bara vilja framhålla ett antal punkter som i det här skedet inte tycks stå helt klara för vissa av våra ansvariga politiker. För det första: det problem vi står inför, det måste vi vara medvetna om, är att identifiera motståndaren. Gör er inga illusioner; det finns en fundamentalistisk islamism som är fast besluten att rikta sina angrepp mot västvärldens demokratier. Vi måste vara medvetna om det. Ni måste också veta att det i alla våra länder finns mer eller mindre slumrande terroristorganisationer som mycket väl kan skrida till handling i morgon.
I det sammanhanget skulle jag vilja tillägga följande till de ytterst intressanta synpunkter och reflektioner som framfördes av kommissionären: jag skulle önska att Europeiska unionen upphör att subventionera de stater som ger skydd åt eller hjälper terrorister. Det vore en praktisk åtgärd som vi kan vidta själva, och det ganska snabbt.
För det andra är det uppenbart att en insats värdig sitt namn är otänkbar om det samtidigt inte finns ett uppriktigt politiskt samarbete mellan staterna, och det gäller framför allt unionens medlemsstater. Jag har upplevt den period – en inte så avlägsen period som jag inte är säker på verkligen är över – då spelet om var och en för sig stod över allting annat, och då man accepterade vissa organisationer på landets eget territorium, på villkor att de inte utförde några handlingar där, med risk för att de i stället gjorde det i grannlandet. Det som krävs är således en sann solidaritet och att denna solidaritet uttrycks klart och tydligt.
För det tredje tror jag att man verkligen måste inse att insatser mot terrorism måste vara förebyggande, om de skall ha något värde. Det gäller således att stärka underrättelsetjänsternas verksamhet. Jag har självklart lyssnat till allt det som nyligen uttalades om behovet av ett effektivt Europol. Jag är mycket positiv till en förstärkning av Europols effektivitet, men det är inte på det sättet som ni kommer att kunna bekämpa terrorismen omedelbart. Det krävs ett verkligt och direkt samarbete mellan underrättelse- och säkerhetstjänsterna och ett uppriktigt informationsutbyte, och staterna måste vara i stånd att fatta nödvändiga beslut – med all respekt för somliga personer: för närvarande är det staterna som ansvarar för säkerheten, inom ramen för sitt samarbete.
Jag skall inte utveckla detta ytterligare. Detta är vad jag ville säga i kväll, genom att trycka på följande: jag har lyssnat till en filosofisk debatt. Är attacken mot Förenta staterna en krigshandling eller ett terrordåd? Med tanke på angreppets omfattning är den i mina ögon en krigshandling. Och om vi inte är medvetna om att detta bara är en första handling som riskerar att följas av andra, ja då kommer vår blindhet att stå oss dyrt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples