Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-12-Speech-3-016"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010912.1.3-016"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madame la Présidente, Monsieur le Premier ministre, Monsieur le Président, mes chers collègues, les premières pensées que nous devons exprimer dans ce moment sont des sentiments de compassion envers les victimes et de solidarité envers le peuple américain. L'agression terroriste dont il a été victime ne vise pas seulement le peuple américain. Il vise en plein cœur la démocratie elle-même. Les démocraties sont fragiles et nous savons bien que, confrontées à ce type d'action, elles ont du mal à faire face. Je reste cependant convaincu, compte tenu de l'histoire et de l'expérience, de la capacité du peuple américain à surmonter cette épreuve, et, dans ce moment, je crois qu'il est important que notre Assemblée lui manifeste sa solidarité.
Cela étant, je voudrais vous remercier, Madame la Présidente, d'avoir organisé cette réunion. Mon groupe en avait fait la demande, ainsi que d'autres. Je suis heureux qu'elle ait lieu. J'espère qu'elle sera suivie ultérieurement d'un débat qui nous permettrait d'aller plus au fond dans l'examen des problèmes posés par le terrorisme international. Pour avoir eu la responsabilité de conduire l'action contre le terrorisme dans mon propre pays à deux reprises, je voudrais dire qu'il y a une première idée fausse dont il faut s'extraire : il n'y a pas de bons terroristes et de mauvais terroristes, il y a des terroristes tout court.
Et le terrorisme, dans la mesure où il essaie d'imposer par la force et par l'action violente d'une minorité son point de vue au plus grand nombre, n'est jamais qu'une manifestation du totalitarisme et du fascisme que nous avons combattus et que nous devons combattre résolument. Mais la lutte contre le terrorisme suppose une mobilisation permanente. Et c'est probablement pour avoir perdu de vue un peu cette notion et cette évidence que nous sommes confrontés aujourd'hui à la situation tragique que nous connaissons aux États-Unis. Je pense que les États-Unis ont commis l'erreur de se croire probablement à l'écart de ce type d'action. Nous, malheureusement, en Europe, l'avons déjà expérimenté : en Allemagne, en Italie, en France, en Espagne et dans beaucoup d'autres pays. Et nous savons que le terrorisme est aveugle et qu'il peut frapper n'importe où et à n'importe quel moment. Nous savons également que pour lutter contre le terrorisme, il faut une volonté politique. Il faut affirmer cette volonté. Il faut aussi la coopération. Si chaque État veut conserver pour lui-même les informations qu'il a pu obtenir, s'il n'y a aucune coopération réelle entre les services concernés, alors nous irons au devant d'autres catastrophes. Si, au contraire, au niveau des États et au niveau de la coopération internationale, il y a une prise de conscience, la volonté de mettre ensemble toutes les informations que l'on peut détenir et aussi la décision de créer, sous une forme ou sous une autre, une instance de coopération permanente qui puisse analyser ces informations et proposer les mesures nécessaires, alors nous aurons une chance de nous opposer, avec quelque succès, à ce type d'opération.
Je voudrais à mon tour m'associer à ce qui a été dit dans cette Assemblée, d'abord par notre excellent collègue Poettering et par d'autres, Mme Hautala, M. Wurtz. Il n'y aurait rien de pire, à l'heure actuelle, que par des propos inconséquents nous fassions en sorte qu'il y ait une solidarisation entre les terroristes et le monde musulman. Ce serait la pire des erreurs, la pire des bêtises. C'est la raison pour laquelle, naturellement, nous ne pouvons pas nous contenter les uns et les autres de déclarations qui ne représentent pas grand chose. Mais je pense, personnellement, j'attacherais du prix, mais je crois que notre Communauté tout entière attacherait du prix à ce que les responsables religieux musulmans au plus haut niveau condamnent eux-mêmes ces attentats pour apporter ainsi la preuve qu'il n'y a pas de point commun, qu'il n'y a pas d'identification possible entre les terroristes qui se réclament d'une foi dévoyée et la religion musulmane pour laquelle nous devons avoir, les uns et les autres, le respect qu'elle mérite."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, hr. premierminister, hr. formand, kære kolleger, i denne stund må vi først og fremmest give udtryk for vores medfølelse med ofrene og solidaritet med det amerikanske folk. Terrorangrebet, som har ramt det amerikanske folk, er ikke blot et anslag mod dette folk, det er et direkte anslag mod demokratiet som sådan. Demokratierne er skrøbelige, og vi ved, de har vanskeligt ved at håndtere aktioner af denne art. Om end jeg føler mig overbevist om, at det amerikanske folk vil evne at overvinde denne tilskikkelse - historien og erfaringen taler herfor - er det dog i denne stund vigtigt, at Europa-Parlamentet udtrykker solidaritet med det amerikanske folk.
Fru formand, når dette er sagt, vil jeg gerne takke Dem, fordi De har indkaldt til dette møde. UEN-Gruppen, og andre med os, ønskede denne konference. Det glæder mig, at den afholdes. Jeg håber, der efterfølgende vil blive ført en debat, hvor vi får mulighed for mere indgående at drøfte de problemer, den internationale terrorisme giver anledning til. Jeg har personligt to gange haft til opgave at lede Frankrigs indsats mod terrorismen, og jeg vil gerne understrege, at der under ingen omstændigheder må brede sig en opfattelse af, at der findes gode og dårlige terrorister. Der findes slet og ret terrorister.
Terrorismen, der søger at gennemtvinge sine synspunkter over for den bredest mulige kreds ved magt og ved en minoritetsgruppes voldelige aktioner, er altid udtryk for den totalitære tankegang og fascisme, vi har bekæmpet og fortsat bør bekæmpe på målrettet vis. Kampen mod terrorismen forudsætter imidlertid et permanent beredskab. Sandsynligvis er det netop den manglende fokus på dette begreb og denne kendsgerning, der er skyld i de tragiske begivenheder, vi oplever i USA i dag. USA har måske begået den fejl, at man troede sig på afstand af denne type aktioner. I Europa har vi desværre allerede erfaringer hermed, fra Tyskland, Italien, Frankrig, Spanien og mange andre lande. Og vi ved, at terrorismen rammer i blinde, og at den kan ramme hvor som helst og når som helst. Vi ved også, at bekæmpelsen af terrorismen kræver politisk vilje. Vi må vise denne vilje. Der kræves endvidere samarbejde. Såfremt den enkelte stat vil holde de oplysninger, denne måtte få i hænde, for sig selv, og de berørte tjenester reelt ikke samarbejder, går vi nye katastrofer i møde. Til gengæld har vi en mulighed for med en vis succes at imødegå denne type aktioner, hvis der skabes en erkendelse, både på statsniveau og i det internationale samarbejde, og der vises vilje til fælles udnyttelse af de informationer, man måtte besidde. Og hvis der træffes afgørelse om at oprette en permanent samarbejdsinstans, som under en eller anden form kan analysere de pågældende oplysninger og foreslå de nødvendige foranstaltninger.
Jeg vil i øvrigt tilslutte mig de udsagn, der har lydt i Europa-Parlamentet, både fra vores kollega hr. Poettering og andre, fra fru Hautala og hr. Wurtz. Intet vil i den aktuelle situation være mere uheldigt end uoverlagte udtalelser, som lader formode, at vi sammenkobler terroristerne og den muslimske verden. Det ville være den største fejl, vi kunne begå. Det ville være den største dumhed. Vi kan derfor selvsagt heller ikke lade det blive ved erklæringer, hvis betydning er begrænset. Personligt ville jeg, og jeg tror, det gælder hele Fællesskabet, sætte pris på, at ansvarlige muslimske religiøse ledere på højeste niveau fordømte disse attentater og dermed bevidnede, at terrorister, som påberåber sig en vildfaren tro, intet har til fælles med og ikke kan ses som repræsentanter for islam, som vi alle bør vise den respekt, denne religion har krav på."@da1
"Frau Präsidentin, Herr Premierminister, Herr Präsident, werte Kolleginnen und Kollegen! Unsere ersten Gedanken in dieser Stunde sind Gefühle des Mitgefühls für die Opfer und der Solidarität für das amerikanische Volk. Der terroristische Anschlag gilt ja nicht nur dem amerikanischen Volk. Er richtet sich gegen die Demokratie selbst. Demokratien sind zerbrechlich, und wir wissen sehr wohl, dass sie derartigen Aktionen nur schwer standhalten können. Dennoch bin ich angesichts der Geschichte und der Erfahrung nach wie vor überzeugt, dass das amerikanische Volk imstande sein wird, diese Prüfung zu bestehen, und in dieser Stunde halte ich es für wichtig, dass unser Hohes Haus ihm seine Solidarität bekundet.
Ich möchte Ihnen danken, Frau Präsidentin, dass Sie diese Sitzung einberufen haben. Meine Fraktion hatte dies ebenso wie andere beantragt, und ich freue mich, dass sie nun stattfindet. Ich hoffe, dass sich später eine Aussprache anschließen wird, die es ermöglicht, uns eingehender mit der Gesamtproblematik des internationalen Terrorismus zu beschäftigen. Nachdem ich zweimal für Antiterrorismus-Aktionen in meinem eigenen Lande verantwortlich war, möchte ich sagen, dass man sich vor allem vor einer Fehleinschätzung hüten muss: es gibt keine guten und keine schlechten Terroristen, es gibt Terroristen schlechthin.
Und der Terrorismus, der versucht, durch Gewalt und durch gewalttätige Aktionen einer Minderheit der Mehrheit ihre Meinung aufzuzwingen, ist niemals etwas anderes als Ausdruck des Totalitarismus und des Faschismus, den wir bekämpft haben und den wir weiter entschlossen bekämpfen müssen. Aber der Kampf gegen den Terrorismus setzt eine ständige Mobilisierung voraus. Und weil wir diesen Begriff und diese Selbstverständlichkeit ein wenig aus dem Auge verloren haben, sehen wir uns heute dieser tragischen Situation gegenüber, wie sie die Vereinigten Staaten erleben. Ich glaube, die USA haben den Fehler begangen, zu glauben, dass sie gegen derartige Anschläge gefeit seien. Wir in Europa haben dies leider bereits am eigenen Leibe erfahren: in Deutschland, in Italien, in Frankreich, in Spanien und vielen anderen Ländern. Wir wissen, dass der Terrorismus blind ist und dass er an jedem beliebigen Ort und zu jedem beliebigen Zeitpunkt zuschlagen kann. Wir wissen auch, dass es zur Bekämpfung des Terrorismus eines politischen Willens bedarf, den es auch zu bekunden gilt. Ebenso bedarf es der Zusammenarbeit. Wenn jeder Staat die Informationen, über die er verfügt, für sich behalten will, wenn es keine echte Zusammenarbeit zwischen den betreffenden Diensten gibt, dann werden uns weitere Katastrophen bevorstehen. Wenn es hingegen auf der Ebene der Staaten und der internationalen Zusammenarbeit das Bewusstsein und den Willen gibt, alle Informationen zusammenzutragen, und man beschließt, in der einen oder anderen Form ein Gremium für die ständige Zusammenarbeit zu schaffen, das diese Informationen analysieren und die erforderlichen Maßnahmen vorschlagen kann, dann haben wir eine Chance, uns mit einigem Erfolg dieser Art von Vorgehensweise entgegenzustellen.
Ich möchte mich ebenfalls den Worten meiner Vorredner anschließen, besonders unserem ausgezeichneten Kollegen Poettering und anderen wie Frau Hautala und Herrn Wurtz. Es gäbe derzeit nichts Schlimmeres als durch unbedachte Äußerungen eine Art Solidarisierung zwischen den Terroristen und der muslimischen Welt zu bewirken. Das wäre der schwerste Fehler, die größte Dummheit. Das heißt natürlich nicht, dass wir uns mit nichtssagenden Erklärungen begnügen sollten. Ich glaube persönlich, und ich würde sehr viel Wert darauf legen, wie meiner Meinung nach auch unsere ganze Gemeinschaft, dass die muslimischen religiösen Führer auf höchster Ebene selbst diese Attentate verurteilen, um so den Beweis zu erbringen, dass es keine Gemeinsamkeiten zwischen den Terroristen, die sich auf einen irregeleiteten Glauben berufen, und der islamischen Religion, der wir alle den gebührenden Respekt schulden, gibt und keine Identifizierung zwischen beiden möglich ist."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, κύριε Πρωθυπουργέ, κύριε Πρόεδρε, αγαπητοί μου συνάδελφοι, οι πρώτες σκέψεις που θα πρέπει να εκφράσουμε αυτή τη στιγμή είναι τα αισθήματα συμπόνιας μας προς τα θύματα και αλληλεγγύης προς τον αμερικανικό λαό. Το τρομοκρατικό πλήγμα που υπέστη δεν έχει στόχο μόνο τον αμερικανικό λαό. Έχει στόχο την ίδια την καρδιά της δημοκρατίας. Οι δημοκρατίες είναι ευάλωτες και γνωρίζουμε καλά ότι, όταν έρχονται αντιμέτωπες με ανάλογες ενέργειες, δυσκολεύονται να τις αντιμετωπίσουν. Διατηρώ ωστόσο την πεποίθησή μου, λαμβανομένης υπόψη της ιστορίας και της εμπειρίας, ότι ο αμερικανικός λαός θα ξεπεράσει τη δοκιμασία αυτή και νομίζω ότι, αυτή τη στιγμή, είναι σημαντικό η Συνέλευσή μας να του εκφράσει την αλληλεγγύη της.
Κατόπιν αυτού, θα ήθελα να σας ευχαριστήσω, κυρία Πρόεδρε, που διοργανώσατε τη συνεδρίαση αυτή, την οποία ζήτησε η Ομάδα μου, όπως και πολλές άλλες Ομάδες. Εκφράζω την ικανοποίησή μου για τη σύγκλησή της. Ελπίζω ότι αργότερα θα ακολουθήσει μια συζήτηση, η οποία θα μας επιτρέψει ίσως να εξετάσουμε σε μεγαλύτερο βάθος τα προβλήματα που θέτει η διεθνής τρομοκρατία. Όντας δύο φορές υπεύθυνος για την διεξαγωγή της αντιτρομοκρατικής δράσης στη χώρα μου, θα ήθελα να πω ότι υπάρχει μια πρώτη, λανθασμένη ιδέα, από την οποία πρέπει να απαλλαγούμε: δεν υπάρχουν καλοί τρομοκράτες και κακοί τρομοκράτες, υπάρχουν μόνο τρομοκράτες.
Και η τρομοκρατία, εφόσον προσπαθεί να επιβάλει δια της βίας και με τη βίαιη δράση μιας μειονότητας την άποψή της στους πολλούς, αποτελεί πάντα μια έκφραση του ολοκληρωτισμού και του φασισμού, ενάντια στον οποίο αγωνιστήκαμε και οφείλουμε αποφασιστικά να αγωνιστούμε και πάλι. Η πάλη όμως κατά της τρομοκρατίας προϋποθέτει μια μόνιμη κινητοποίηση. Και σήμερα βρισκόμαστε αντιμέτωποι με τη γνωστή, τραγική κατάσταση στις Ηνωμένες Πολιτείες, επειδή προφανώς παραγνωρίσαμε κάπως αυτή την έννοια και αυτή την πραγματικότητα. Οι Ηνωμένες Πολιτείες διέπραξαν, νομίζω, το σφάλμα να πιστέψουν προφανώς ότι είναι προστατευμένες από ανάλογες ενέργειες. Ενώ εμείς στην Ευρώπη, έχουμε δυστυχώς ήδη κακή πείρα: στη Γερμανία, την Ιταλία, τη Γαλλία, την Ισπανία και σε πολλές άλλες χώρες. Και γνωρίζουμε ότι η τρομοκρατία είναι τυφλή και μπορεί να χτυπήσει οπουδήποτε και οποτεδήποτε. Γνωρίζουμε επίσης ότι για να καταπολεμήσουμε την τρομοκρατία, χρειάζεται πολιτική βούληση. Και η βούληση αυτή πρέπει να είναι δεδηλωμένη. Χρειάζεται επίσης συνεργασία. Αν τα διάφορα κράτη κρατούν για τον εαυτό τους τις πληροφορίες που κατάφεραν να συγκεντρώσουν, αν δεν υπάρχει πραγματική συνεργασία ανάμεσα στις σχετικές υπηρεσίες, τότε μας περιμένουν και άλλες καταστροφές. Αν αντιθέτως υπάρξει αφύπνιση σε επίπεδο κρατών και σε επίπεδο διεθνούς συνεργασίας, αν υπάρξει η βούληση να συγκεντρωθούν όλες μαζί οι πληροφορίες που ο καθένας κατέχει, όπως επίσης και αν αποφασιστεί να δημιουργηθεί, με τη μία ή με την άλλη μορφή, μια αρχή διαρκούς συνεργασίας, η οποία θα μπορεί να αναλύει τις πληροφορίες αυτές και να προτείνει τα αναγκαία μέτρα, τότε θα έχουμε μια ευκαιρία να αντιπαρατεθούμε, με σχετική επιτυχία, σε τέτοιου είδους επιχειρήσεις.
Θα ήθελα και εγώ με τη σειρά μου να συμφωνήσω με όσα ελέχθησαν στη Συνέλευση αυτή, καταρχάς από τον εξαίρετο συνάδελφο κ. Poettering και από άλλους, την κ. Hautala, τον κ. Wurtz. Δεν υπάρχει τίποτα χειρότερο, μια τέτοια στιγμή, από τα λόγια του αέρα, που θα συσχετίζουν τους τρομοκράτες με τον μουσουλμανικό κόσμο. Θα ήταν το χειρότερο λάθος, η μεγαλύτερη βλακεία. Αυτός είναι ο λόγος για τον οποίο δεν μπορούμε και οι μεν και οι δε, φυσικά, να αρκεστούμε στις δηλώσεις, που δεν σημαίνουν και πολλά πράγματα. Προσωπικά όμως θεωρώ εξαιρετικά σημαντικό, και νομίζω ότι ολόκληρη η Κοινότητα θεωρεί εξαιρετικά σημαντικό το να καταδικάσουν οι ίδιοι οι υψηλά ιστάμενοι μουσουλμάνοι θρησκευτικοί ηγέτες τις επιθέσεις αυτές, αποδεικνύοντας κατ’ αυτόν τον τρόπο ότι δεν έχουν κοινό σημείο, ότι ουδεμία σχέση έχουν οι τρομοκράτες, που ανήκουν σε μια θρησκεία εγκληματική, και η μουσουλμανική θρησκεία, την οποία και οι μεν και οι δε οφείλουμε να αντιμετωπίζουμε με τον δέοντα σεβασμό."@el8
"Madam President, Prime Minister, Mr President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, the initial thoughts which we have to express at this time are feelings of compassion towards the victims and of solidarity with the American people. The terrorist attack of which they have been the victims is not only aimed at themselves. It is directed at the very heart of democracy itself. Democracies are fragile things, and we are well aware that they have difficulty confronting this type of action. In the light of history and of experience, however, I remain convinced of the American people’s ability to come through this ordeal and, at this time, I believe it is important for this House to express its solidarity with them.
That being the case, I should like to thank you, Madam President, for having organised this meeting which my group, in common with others, had requested. I am glad that it is taking place. I hope that it will be followed by a debate enabling us to examine the problems posed by international terrorism in greater depth. Having, on two occasions, had responsibility for leading the fight against terrorism in my own country, I should like to say that there is, to start with, one false notion that it is necessary to get away from: that there are good terrorists and bad terrorists. There are not; there are only terrorists, full stop.
In so far as it involves a minority trying to use force and violent action to impose its point of view on the greatest number of people, terrorism is never anything other than a manifestation of the fascism and totalitarianism which we have fought in the past and which we must continue to combat resolutely. However, the fight against terrorism presupposes a state of permanent mobilisation, and it is probably because we have rather lost sight of this idea and this obvious fact that we are now confronted with the tragic situation we see in the United States. I think that the United States has made the mistake of believing it is probably immune from this type of action. We in Europe have, unfortunately, already experienced such acts: in Germany, Italy, France, Spain and many other countries. We know that terrorism is a blind force that can strike anywhere and at any time. We also know that political will is needed in order to combat terrorism. This will must be affirmed. Cooperation is also required. If each State wishes to reserve for itself the information it has managed to obtain and if there is no real cooperation at all between the services concerned, then we will be heading for further disasters. If, on the other hand, there is a new awareness on the part of our countries and at the level of international cooperation, if there is the will to pool all the information that may be to hand and if, also, a decision is made to create, in one form or another, a permanent body for cooperation, with the ability to analyse this information and propose the necessary measures, then we shall have the opportunity to oppose terrorism with some success.
I should like, for my part too, to concur with what has been said in this House, firstly by our excellent fellow Member, Mr Poettering, and then by Mrs Hautala and Mr Wurtz. There would be nothing worse at the present time than to speak in such thoughtless terms as to create a sense of solidarity between terrorists and the Muslim world. That would be the worst of mistakes and the most stupid thing of all to do. That is why, of course, none of us can be satisfied with declarations that do not mean very much. I personally think, however, that I – indeed, our Community as a whole – would consider it to be of great value if Muslim religious leaders at the highest level were themselves to condemn these attacks and in that way demonstrate that terrorists proclaiming a perverted faith cannot possibly be identified with, or thought to share any common ground with, the Muslim religion, which deserves the respect of each one of us."@en3
"Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat, ensimmäiset ajatukset, jotka meidän pitää tällä hetkellä ilmaista, ovat myötätunto uhreja kohtaan ja yhteisvastuullisuus Yhdysvaltain kansalle. Terroristihyökkäys, jonka kohteeksi se joutui, ei koske pelkästään Yhdysvaltain kansaa; se koskee syvällisesti demokratiaa itseään. Demokratiat ovat hauraita, ja me tiedämme hyvin, että joutuessaan tällaisen toiminnan kohteeksi, niiden on vaikea selviytyä tilanteesta. Olen kuitenkin yhä vakuuttunut, että kun otamme huomioon Yhdysvaltain kansan historian ja kokemukset, se kykenee selviämään tästä koettelemuksesta, ja tällä hetkellä minusta on tärkeää, että parlamentti osoittaa yhteisvastuullisuuttaan sitä kohtaan.
Arvoisa puhemies, haluaisin näin ollen kiittää teitä siitä, että järjestitte tämän istunnon. Sekä omani että muut ryhmät olivat esittäneet asiasta pyynnön, ja olen iloinen, että istunto pidetään. Toivon, että tätä istuntoa seuraa sellainen keskustelu, jossa pystymme tarkemmin tutkimaan kansainvälisen terrorismin synnyttämiä kysymyksiä. Koska minulle on kaksi kertaa annettu tehtäväksi viedä eteenpäin terrorismin vastaista toimintaa kotimaassani, haluaisin sanoa, että on eräs vääränlainen ajatus, joka pitää korjata: ei ole olemassa hyviä terroristeja ja pahoja terroristeja, vaan pelkästään pahoja.
Kun terroristinen vähemmistö pyrkii väkipakolla ja väkivaltaisen toiminnan kautta tyrkyttämään suuremmalle joukolle näkemyksiään, silloin ei ole koskaan kyse muusta kuin totalitarismin ja fasismin ilmaisusta; olemme onnistuneet torjumaan näitä ilmiöitä, ja nytkin meidän on päättäväisesti kukistettava ne. Mutta terrorismin vastainen taistelu edellyttää jatkuvaa toimintaa, ja todennäköisesti siksi, että olemme ikään kuin unohtaneet tämän ajatuksen ja tämän selvyyden, olemme nyt joutuneet vastakkain tämän Yhdysvaltoja kohdanneen turmiollisen tilanteen kanssa. Olen sitä mieltä, että Yhdysvallat erehtyi kuvitellessaan, että se on erillään tämänkaltaisesta toiminnasta. Valitettavasti me olemme Euroopassa jo kokeneet vastaavanlaista: Saksassa, Italiassa, Ranskassa, Espanjassa ja monissa muissa maissa. Ja me tiedämme, että terrorismi on sokea ja että se voi iskeä missä ja milloin tahansa. Tiedämme myös, että terrorismin torjumiseen tarvitaan poliittista tahtoa. Tämä tahto pitää ilmaista selvästi, ja lisäksi tarvitaan yhteistyötä. Jos jokainen valtio haluaa säilyttää itsellään mahdollisesti saamansa tiedot, ja jos asiasta vastuussa olevien yksiköiden välillä ei ole minkäänlaista yhteistyötä, siinä tapauksessa ajaudumme kohti muita katastrofeja. Jos sitä vastoin valtioissa ja kansainvälisen yhteistyön puitteissa herää tietoisuus, syntyy tahto koota yhteen kaikki mahdolliset hallussa olevat tiedot ja syntyy päätös luoda jossakin muodossa sellainen pysyvä yhteistyöelin, joka kykenee analysoimaan näitä tietoja ja ehdottamaan tarvittavia toimia, silloin meillä on jonkinlaiset mahdollisuudet vastustaa onnistuneesti tämänkaltaisia tekoja.
Minäkin haluaisin vuorostani yhtyä niihin sanoihin, joita tässä kokouksessa ovat sanoneet ensinnäkin erittäin pätevä kollegamme Poettering ja muut, jäsen Hautala ja jäsen Wurtz. Tällä hetkellä ei olisi mitään pahempaa, kuin jos terroristien ja muslimimaailman välille syntyisi yhteishenkeä harkitsemattomien puheittemme vuoksi. Tämä olisi virheistä pahin ja typeryyksistä pahin. Tämän vuoksi me emme voi tyytyä mihinkään sellaiseen julkilausumaan, jossa ei ole paljoakaan sisältöä. Mutta itse haluaisin antaa arvoa ja uskon, että koko yhteisömmekin haluaa samaa sille, että korkeimman tason islaminuskon edustajat tuomitsevat itsekin nämä attentaatit antaakseen todisteen siitä, että harhateille ajautuneeseen uskoon vetoavien terroristien ja islaminuskon jota kohtaan meidän on kaikkien osoitettava sen ansaitsema kunnioitus välillä ei ole mitään yhteistä eikä niitä ei voi samastaa."@fi5
"Signora Presidente, signor Primo ministro, signor Presidente della Commissione, onorevoli colleghi, i primi pensieri che dobbiamo esprimere in questo momento sono sentimenti di compassione verso le vittime e solidarietà con il popolo americano. L'aggressione terroristica di cui l'America è stata vittima non colpisce solo il popolo americano. Essa colpisce in pieno cuore la democrazia stessa. Le democrazie sono fragili e noi sappiamo bene che, di fronte a questo tipo di azione, hanno difficoltà a rispondere. Resto tuttavia persuaso, basandomi sulla storia e l'esperienza, che il popolo americano è in grado di superare questa prova e, in questo momento, ritengo importante che la nostra Assemblea gli manifesti la propria solidarietà.
Ciò detto, vorrei ringraziarla, signora Presidente, per aver indetto questa riunione. Il mio gruppo, come altri, aveva formulato una richiesta in tal senso e sono lieto che sia stata convocata, come spero sia seguita da un ulteriore dibattito volto ad approfondire maggiormente l'analisi dei problemi posti dal terrorismo internazionale. Poiché in due occasioni mi è stata affidata la responsabilità di guidare, nel mio paese, l'azione contro il terrorismo, vorrei dire innanzi tutto che dobbiamo liberarci da una falsa convinzione: non esistono terroristi buoni e terroristi cattivi, esistono terroristi e basta.
E il terrorismo, nella misura in cui cerca di imporre il proprio punto di vista alla massa con la forza e l'azione violenta di una minoranza, è sempre e solo una manifestazione del totalitarismo e del fascismo che abbiamo combattuto e che dobbiamo combattere con fermezza. Ma la lotta al terrorismo presuppone una mobilitazione permanente e, probabilmente, proprio perché abbiamo un po' perso di vista questa nozione e questa evidenza dei fatti oggi dobbiamo fare i conti con i tragici avvenimenti degli Stati Uniti che tutti conosciamo. Ritengo che l'America abbia commesso l'errore di considerarsi al riparo da questo tipo di azione. Noi, purtroppo, in Europa, ci siamo già passati: in Germania, in Italia, in Francia, in Spagna e in molti altri paesi. Sappiamo che il terrorismo è cieco e può colpire ovunque in qualsiasi momento, come pure sappiamo che per lottare contro il terrorismo occorre una volontà politica. Ebbene, questa volontà va affermata, così come bisogna collaborare. Se ogni Stato deciderà di tenere per sé le informazioni che è riuscito ad ottenere, se non vi sarà cooperazione reale tra i servizi interessati, allora andremo verso altre catastrofi. Se, invece, a livello di Stati e di cooperazione internazionale, vi sarà una presa di coscienza, la volontà di condividere tutte le informazioni che potrebbero venire in nostro possesso, ma anche la decisione di creare, in una forma o in un'altra, un ambito di cooperazione permanente che possa analizzare tali informazioni e proporre le misure necessarie, allora avremo una qualche possibilità di opporci con successo a questo tipo di operazione.
E concluderei associandomi a mia volta a quanto è stato detto, in quest'Aula, in primo luogo dall'esimio collega Poettering, ma anche da altri come la onorevole Hautala e l'onorevole Wurtz. Oggi non vi sarebbe niente di peggio che permettere, con dichiarazioni incoerenti, la creazione di un moto di solidarietà fra terroristi e mondo musulmano. Sarebbe il peggior errore, la peggior sciocchezza. Per questo motivo, non possiamo ovviamente accontentarci, gli uni e gli altri, di dichiarazioni che non rappresentano gran cosa. E comunque personalmente apprezzerei molto, come credo apprezzerebbe l'intera nostra Comunità, che i responsabili religiosi musulmani ai massimi livelli condannassero anch'essi questi attentati dandoci così la prova che non vi sono punti in comune, che non vi sono identificazioni possibili tra i terroristi che proclamano una fede traviata e la religione musulmana per la quale dobbiamo tutti avere il rispetto che merita."@it9
"Madam President, Prime Minister, Mr President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, the initial thoughts which we have to express at this time are feelings of compassion towards the victims and of solidarity with the American people. The terrorist attack of which they have been the victims is not only aimed at themselves. It is directed at the very heart of democracy itself. Democracies are fragile things, and we are well aware that they have difficulty confronting this type of action. In the light of history and of experience, however, I remain convinced of the American people’s ability to come through this ordeal and, at this time, I believe it is important for this House to express its solidarity with them.
That being the case, I should like to thank you, Madam President, for having organised this meeting which my group, in common with others, had requested. I am glad that it is taking place. I hope that it will be followed by a debate enabling us to examine the problems posed by international terrorism in greater depth. Having, on two occasions, had responsibility for leading the fight against terrorism in my own country, I should like to say that there is, to start with, one false notion that it is necessary to get away from: that there are good terrorists and bad terrorists. There are not; there are only terrorists, full stop.
In so far as it involves a minority trying to use force and violent action to impose its point of view on the greatest number of people, terrorism is never anything other than a manifestation of the fascism and totalitarianism which we have fought in the past and which we must continue to combat resolutely. However, the fight against terrorism presupposes a state of permanent mobilisation, and it is probably because we have rather lost sight of this idea and this obvious fact that we are now confronted with the tragic situation we see in the United States. I think that the United States has made the mistake of believing it is probably immune from this type of action. We in Europe have, unfortunately, already experienced such acts: in Germany, Italy, France, Spain and many other countries. We know that terrorism is a blind force that can strike anywhere and at any time. We also know that political will is needed in order to combat terrorism. This will must be affirmed. Cooperation is also required. If each State wishes to reserve for itself the information it has managed to obtain and if there is no real cooperation at all between the services concerned, then we will be heading for further disasters. If, on the other hand, there is a new awareness on the part of our countries and at the level of international cooperation, if there is the will to pool all the information that may be to hand and if, also, a decision is made to create, in one form or another, a permanent body for cooperation, with the ability to analyse this information and propose the necessary measures, then we shall have the opportunity to oppose terrorism with some success.
I should like, for my part too, to concur with what has been said in this House, firstly by our excellent fellow Member, Mr Poettering, and then by Mrs Hautala and Mr Wurtz. There would be nothing worse at the present time than to speak in such thoughtless terms as to create a sense of solidarity between terrorists and the Muslim world. That would be the worst of mistakes and the most stupid thing of all to do. That is why, of course, none of us can be satisfied with declarations that do not mean very much. I personally think, however, that I – indeed, our Community as a whole – would consider it to be of great value if Muslim religious leaders at the highest level were themselves to condemn these attacks and in that way demonstrate that terrorists proclaiming a perverted faith cannot possibly be identified with, or thought to share any common ground with, the Muslim religion, which deserves the respect of each one of us."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, mijnheer de minister-president, mijnheer de voorzitter van de Commissie, geachte collega’s, het eerste wat we op dit moment tot uitdrukking moeten brengen zijn onze gevoelens van medeleven met de slachtoffers en van solidariteit met het Amerikaanse volk. De terroristische aanval waarvan dat volk het slachtoffer is geworden is niet alleen gericht tegen Amerika, maar treft het hart van de democratie zelf. Democratieën zijn kwetsbaar, en we weten allen dat ze zich tegen dit soort daden moeilijk kunnen verweren. Toch ben ik er nog steeds van overtuigd, gezien de ervaringen in het verleden, dat het Amerikaanse volk in staat is deze beproeving te boven te komen. Op dit moment lijkt het me vooral van belang dat onze Vergadering haar solidariteit betuigt met het Amerikaanse volk.
Verder zou ik u, mevrouw de Voorzitter, willen bedanken voor het organiseren van deze bijeenkomst. Mijn fractie en ook andere fracties hadden daartoe het verzoek ingediend. Het doet me deugd dat deze vergadering thans plaatsvindt, en ik hoop dat ze gevolgd zal worden door een debat waarin we dieper op de kwesties inzake het internationale terrorisme kunnen ingaan. Onder mijn verantwoordelijkheid is in mijn eigen land tweemaal een actie uitgevoerd tegen het terrorisme, en vanuit die ervaring zou ik willen wijzen op een fundamentele misvatting waarvan we ons verre dienen te houden, namelijk de gedachte dat er goede en slechte terroristen bestaan. Er zijn uitsluitend terroristen, meer niet.
Het terrorisme komt voort uit het streven van een minderheid met kracht en geweld haar ideeën op te leggen aan de meerderheid, en het is dan ook immer een uiting van het totalitarisme en het fascisme dat we altijd bestreden hebben en dat we resoluut moeten blijven bestrijden. De bestrijding van terrorisme veronderstelt echter een permanente inzet, en waarschijnlijk omdat die voor de hand liggende gedachte enigszins naar de achtergrond is gedrongen worden we vandaag geconfronteerd met deze tragische gebeurtenissen in de Verenigde Staten. Ik denk dat de Verenigde Staten zich ten onrechte min of meer onkwetsbaar gewaand hebben voor dit soort agressie. Wij in Europa hebben daarmee helaas al eerder kennisgemaakt: in Duitsland, Italië, Frankrijk, Spanje bijvoorbeeld, en in tal van andere landen. Wij weten dat het terrorisme nietsontziend is en overal, op ieder moment kan toeslaan. En zo weten we ook dat voor de strijd tegen het terrorisme de politieke wil aanwezig moet zijn. Die politieke wil dient thans bevestigd te worden. Ook samenwerking is van belang: als ieder land geheimhouding nastreeft van de gegevens die het vergaard heeft, als er geen werkelijke samenwerking bestaat tussen de betrokken inlichtingendiensten, staan ons nog andere rampen te wachten. Maar als op nationaal niveau én op internationaal niveau het besef doordringt dat samenwerking onmisbaar is, als de wil aanwezig is om alle beschikbare informatie samen te voegen en als ten slotte besloten wordt tot de oprichting van een instantie voor permanente samenwerking, in welke vorm dan ook, die deze gegevens kan analyseren en op basis van dat onderzoek maatregelen kan voorstellen, dan bestaat er wellicht een mogelijkheid om ons met enig succes teweer te stellen tegen dit soort acties.
Ik zou me op mijn beurt willen aansluiten bij hetgeen hier in deze Vergadering gezegd is, in de eerste plaats door onze uitmuntende collega Poettering, maar ook door anderen, zoals mevrouw Hautala en de heer Wurtz. Er is op dit moment niets kwalijkers denkbaar dan dat we door het doen van ondoordachte uitspraken de islamitische wereld in het kamp drijven van de terroristen. Een ernstigere fout, een grotere domheid zouden we niet kunnen begaan. Daarom kunnen we natuurlijk ook niet volstaan met het afleggen van de ene na de andere weinig zeggende verklaring. Persoonlijk zou ik het echter van groot belang vinden – en dat geldt, geloof ik, voor de gehele Gemeenschap – dat de islamitische leiders op het hoogste niveau zelf een veroordeling uitspreken van deze aanslagen om duidelijk te maken dat er geen verband bestaat tussen de terroristen die zich beroepen op een geloof dat zichtbaar ontspoord is en het islamitisch geloof, waarvoor we allen het respect dienen op te brengen dat het verdient."@nl2
"Senhora Presidente, Senhor Primeiro Ministro, Senhor Presidente da Comissão, caros colegas, os primeiros sentimentos que deveremos exprimir neste momento são de compaixão para com as vítimas e de solidariedade para com o povo americano. A agressão terrorista de que foi vítima não o visa exclusivamente a ele. Visa atingir em cheio o coração da própria democracia. As democracias são frágeis, e sabemos bem que, confrontadas com este tipo de actuação, têm dificuldade em responder. No entanto, tendo em conta a História e a experiência, continuo confiante na capacidade do povo americano para ultrapassar este prova, e, neste momento, creio que é importante que a nossa assembleia lhe manifeste a sua solidariedade.
Posto isto, gostaria de lhe agradecer, Senhora Presidente, a organização desta reunião. O meu grupo, à semelhança de outros, tinha apresentado um pedido nesse sentido. Congratulo-me com a sua realização. Espero que venha a ser posteriormente seguida por um debate que nos permita uma análise mais profunda dos problemas suscitados pelo terrorismo internacional. Tendo tido a responsabilidade de conduzir a acção contra o terrorismo no meu país por duas vezes, gostaria de dizer que há uma primeira ideia falsa de que deveremos afastar-nos: não há bons terroristas e maus terroristas, há apenas terroristas.
E o terrorismo, na medida em que tenta impor pela força e pela acção violenta o ponto de vista de uma minoria aos demais, não passa de uma manifestação do totalitarismo e do fascismo, que combatemos e que deveremos combater de forma resoluta. Mas a luta contra o terrorismo pressupõe uma mobilização permanente. E é provavelmente por se ter perdido de vista esta noção e esta evidência que nos vemos hoje confrontados com esta situação trágica verificada nos Estados Unidos. Penso que os Estados Unidos cometeram o erro de se julgarem ao abrigo deste tipo de acção. Infelizmente, nós, na Europa já o experimentámos: na Alemanha, em Itália, em França, em Espanha e em muitos outros países. E sabemos que o terrorismo é cego e que pode atacar em qualquer lugar e a qualquer momento. Sabemos igualmente que para lutar contra o terrorismo é preciso vontade política. É preciso afirmar essa vontade. É preciso também cooperação. Se cada um dos Estados pretender conservar para si as informações que terá conseguido obter, se não existir qualquer tipo de cooperação real entre os serviços competentes, então iremos ao encontro de outras catástrofes. Se, pelo contrário, ao nível dos Estados e ao nível da cooperação internacional existir uma tomada de consciência, a vontade de reunir todas as informações de que possa dispor-se e, também, a decisão de criar, de uma ou outra forma, uma instância de cooperação permanente que possa analisar essas informações e propor as medidas necessárias, então disporemos de uma oportunidade para nos opormos, com algum êxito, a esse tipo de operação.
Pela parte que me toca, gostaria de me associar ao que foi dito aqui nesta assembleia, em primeiro lugar pelo nosso excelente colega Poettering e por outros, como a senhora deputada Hautala e o senhor deputado Wurtz. Neste momento, nada poderia ser pior do que, através de afirmações inconsequentes, provocarmos uma solidarização entre os terroristas e o mundo muçulmano. Seria o pior dos erros, a pior das asneiras. Esta a razão pela qual, naturalmente, não poderemos contentar-nos, uns e outros, em proferir declarações que pouco representam. Mas penso que, pessoalmente, valorizaria, creio que toda a nossa comunidade valorizaria, o facto de os responsáveis religiosos muçulmanos de mais alto nível condenarem, eles mesmos, estes atentados, para darem assim prova de que não existem pontos em comum, de que não há qualquer identificação possível entre os terroristas, que se reclamam de uma fé devota, e a religião muçulmana, relativamente à qual deveremos, todos nós, dar mostras do respeito que ela merece."@pt11
"Fru talman, herr premiärminister, herr ordförande, mina kära kolleger! De första tankar vi bör ge uttryck för i denna stund är vår medkänsla med offren och vår solidaritet med det amerikanska folket. Det föll offer för ett terrorangrepp som inte bara riktades mot själva det amerikanska folket. Måltavlan var demokratins hjärta. Demokratier är sköra, och vi vet mycket väl att de har svårt att hålla stånd i konfrontation med den här typen av dåd. Med tanke på det amerikanska folkets historia och erfarenhet är jag dock övertygad om dess förmåga att övervinna den här prövningen, och i denna stund tror jag att det är viktigt att vi i vår församling visar vår solidaritet med detta folk.
Jag skulle samtidigt vilja tacka er, fru talman, för att ni organiserade detta möte. Det var en begäran från min grupp, och även från andra grupper. Jag glädjer mig åt att det äger rum. Min förhoppning är att det så småningom kommer att följas av en debatt som ger oss möjlighet att gå till grunden med de problem som den internationella terrorismen ger upphov till. Då jag vid två tillfällen har haft ansvaret för att leda insatser mot terrorismen i mitt eget land skulle jag vilja säga att det finns en första falsk uppfattning som vi måste göra oss kvitt: att det finns goda terrorister och onda terrorister. Det enda som finns är kort och gott terrorister.
Då terrorism är en minoritets försök att med våld och våldshandlingar påtvinga det stora flertalet sin ståndpunkt, är den aldrig någonting annat än ett uttryck för den totalitarism och fascism som vi har kämpat mot och som vi med stor beslutsamhet måste bekämpa. Men kampen mot terrorismen förutsätter en ständig mobilisering. Och det är förmodligen på grund av att vi har förlorat denna uppfattning och självklarhet ur sikte som vi i dag konfronteras med den tragiska situationen i Förenta staterna. Förenta staternas misstag tror jag består i att de sannolikt trodde att de inte kunde drabbas av ett dåd som detta. Det är däremot något som vi i Europa har fått erfara: i Tyskland, Italien, Frankrike, Spanien och många andra länder. Vi vet att terrorismen är blind och att den kan drabba var som helst, när som helst. För att bekämpa terrorismen vet vi också att det krävs en politisk vilja. Denna vilja måste hävdas. Det krävs också samarbete. Om varje stat vill behålla sin inhämtade information för sig själv finns det inget verkligt samarbete mellan berörda instanser, och då kommer vi att möta fler katastrofer. Men om det på statsnivå och inom det internationella samarbetet uppstår en insikt och en vilja att slå samman all tillgänglig information, och om man fattar beslut om att skapa – i en form eller en annan – en permanent samarbetsenhet som kan analysera denna information och föreslå nödvändiga åtgärder, ja då har vi möjlighet att med viss framgång motsätta oss denna typ av operationer.
Jag vill i min tur ansluta mig till det som har sagts här i kammaren, först och främst av vår utmärkta kollega Poettering och även av andra, som Hautala och Wurtz. Just nu skulle det inte finnas någonting värre än att vi med oöverlagda uttalanden medverkade till att terroristerna och den muslimska världen finner en samhörighet. Det vore det värsta misstaget, den värsta dumheten. Därför får vi naturligtvis inte nöja oss med att på varsitt håll göra uttalanden som inte betyder särskilt mycket. Personligen anser jag, jag skulle uppskatta och jag tror att hela vår gemenskap skulle uppskatta om de högsta muslimska religiösa ledarna själva fördömde dessa attentat och på så sätt bevisade att det inte finns någon gemensam nämnare, att det inte går att likställa terrorister som åberopar en depraverad tro och den muslimska tro som vi alla måste visa den respekt den förtjänar."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples