Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-06-Speech-4-209"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010906.10.4-209"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Monsieur le Président, que faisons-nous ? Je crois que c'est la question qui se pose et à laquelle vous nous demandez de répondre.
Eh bien, tout d'abord nous nous sommes donnés un cadre de règles pour l'Union, et l'adoption à la veille de l'été, des deux règlements consacrés à la lutte contre ces mines nous dote d'instruments juridiques dont nous disposons désormais pour lancer des interventions efficaces et coordonnées.
Ensuite, nous allons participer activement, aux côtés de la présidence, à la réunion des États parties à la Convention d'Ottawa, à la fin de ce mois, au Nicaragua, réunion que nous considérons comme importante car nous allons, bien sûr, débattre des défis qu'implique l'élimination des mines antipersonnel, partager l'expérience concrète de tous ceux qui se sont lancés dans cette action et, comme la plupart d'entre vous l'ont souhaité, faire pression sur les États qui n'ont pas encore signé cette convention.
À nos yeux, l'objectif reste le même et nous sommes déterminés à l'atteindre en parvenant à une interdiction universelle de la production, du stockage, du transfert et de l'utilisation des mines terrestres antipersonnel.
La réalisation de cet objectif et l'élimination du risque auquel les millions de mines qui sont encore à extraire des zones de conflit dans le monde entier exposent non seulement des vies humaines, mais des activités économiques, incombent principalement aux États et aux gouvernements. Certes. Malheureusement, il arrive parfois que des acteurs non gouvernementaux utilisent également des mines terrestres antipersonnel lors de conflits intérieurs ou entre États et ils portent donc aussi une responsabilité dans les souffrances et dans les ravages qui sont causés aux populations et aux sociétés par les mines.
L'expérience a montré, et vous l'avez dit, que nous devons explorer de nouveaux moyens d'associer des acteurs non gouvernementaux à ces actions de lutte contre les mines terrestres et de les faire adhérer à l'objectif d'une interdiction complète de ces engins. De ce point de vue, cet appel de Genève constitue une initiative aux intentions louables, mais nous devons nous assurer que les futures initiatives de cette nature s'inscrivent bien dans les efforts déjà considérables qui ont été entrepris par la communauté internationale.
Comme le sait le Parlement, la campagne internationale pour l'interdiction des mines terrestres a pris la forme d'un mouvement mondial que l'Union européenne a soutenu depuis le début. Cette campagne internationale, en collaboration avec un certain nombre d'accords gouvernementaux et non gouvernementaux, a élaboré des normes, des programmes d'action, qui viennent compléter les réglementations internationales illustrées par la Convention d'Ottawa.
Nous souhaitons donc que, à côté de ce cadre réglementaire international, viennent prendre place ces initiatives qui renforcent les actions menées au sein des États et de la société civile, et nous sommes prêts à les soutenir.
Cet appel de Genève, nous devons l'analyser en détail et encourager ses instigateurs à coordonner étroitement leurs activités avec l'ICBL et avec d'autres accords de premier plan, afin de faire en sorte que l'ensemble des forces qui sont mobilisées dans cette direction ne courent à aucun moment le risque, compte tenu de l'ampleur de l'enjeu, d'être éparpillées. Il reste encore beaucoup à faire pour consolider les exigences et les objectifs ambitieux qui ont été définis par la Convention d'Ottawa."@fr6
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hvad gør vi? Jeg tror, det er dét spørgsmål, der trænger sig på, og som De beder os om at besvare.
For det første har vi givet os selv et regelsæt for Unionen, og forsommerens vedtagelse af to forordninger om bekæmpelse af disse miner giver os de juridiske instrumenter, som vi herefter råder over i vores bestræbelser på at gennemføre effektive og sammenhængende interventioner.
Dernæst vil vi side om side med formanden deltage aktivt i mødet i Nicaragua sidst på måneden med de stater, der har underskrevet Ottawa-konventionen. Dette møde er efter vores mening vigtigt, da vi naturligvis skal diskutere de udfordringer, der er forbundet med at fjerne antipersonelminer, høre de konkrete erfaringer fra alle dem, der har kastet sig ud i dette arbejde, og - som flertallet her har ønsket - lægge pres på de stater, der endnu ikke har underskrevet denne konvention.
Målet er efter vores mening det samme, og vi er fast besluttet på at nå det ved at få indført et universalt forbud mod fremstilling, opbevaring, overførsel og anvendelse af antipersonellandminer.
Det er i første omgang staternes og regeringernes ansvar at nå dette mål og eliminere den risiko, som de millioner miner, der endnu ikke er blevet fjernet i konfliktområder i hele verden, udgør - ikke blot for menneskene, men også for de økonomiske aktiviteter. Det sker desværre af og til, at ikke-statslige aktører ligeledes anvender antipersonellandminer i interne eller mellemstatslige konflikter, og de bærer således også en del af ansvaret for de lidelser og ødelæggelser, som minerne påfører befolkningerne og samfundene.
Erfaringerne viser, og det har De selv sagt, at vi skal finde nye midler til at få ikke-statslige aktører til at deltage i denne bekæmpelse af landminer og få dem til at gå ind for formålet, et fuldstændigt forbud mod disse anordninger. Ud fra dette synspunkt udgør Genève-appellen et initiativ med prisværdige intentioner, men vi skal sikre os, at fremtidige initiativer af denne art tager højde for det internationale samfunds allerede omfattende arbejde.
Som Parlamentet ved, har den internationale kampagne for forbud mod landminer udviklet sig til en verdensomspændende bevægelse, som EU har støttet lige fra starten. Denne internationale kampagne har sammen med andre statslige og ikke-statslige aftaler ligget til grund for normer, handlingsplaner, der supplerer de internationale bestemmelser, herunder Ottawa-konventionen.
Vi ønsker således, at disse initiativer, som styrker de aktioner, der gennemføres i staterne og det civile samfund, gennemføres og anvendes sammen med det internationale regelsæt, og vi er klar til at støtte dem.
Vi skal gennemgå Genève-appellen i detaljer og opmuntre dens ophavsmænd til at koordinere deres aktiviteter med ICBL og andre vigtige aftaler med henblik på - i betragtning af arbejdets omfang - at undgå, at nogle af de kræfter, der mobiliseres i denne henseende, spildes. Der er stadig meget, der skal gøres for at understøtte de krav og ambitiøse mål, som er blevet fastlagt i Ottawa-konventionen."@da1
"Herr Präsident, was tun wir? Das ist nach meinem Dafürhalten die Frage, die sich hier stellt, und auf die Sie uns bitten zu antworten.
Zunächst haben wir einen Regelungsrahmen für die Union geschaffen und dank der Annahme der zwei Verordnungen über die Bekämpfung von Antipersonenminen im Frühjahr verfügen wir nunmehr über Rechtsinstrumente für ein wirksames und koordiniertes Eingreifen.
Nun werden wir uns an der Seite des Vorsitzes aktiv an der Konferenz der Unterzeichnerstaaten des Übereinkommens von Ottawa beteiligen, die Ende dieses Monats in Nicaragua stattfinden wird und die wir für bedeutsam halten, weil wir natürlich die Herausforderungen im Zusammenhang mit der Räumung von Antipersonenminen erörtern und einen Austausch der konkreten Erfahrungen all derjenigen durchführen werden, die diese Maßnahmen in Angriff genommen haben, und weil wir, wie von den meisten von Ihnen erhofft, Druck auf die Staaten ausüben werden, die das Übereinkommen noch nicht unterzeichnet haben.
Nach unserem Dafürhalten bleibt das Ziel unverändert bestehen, und wir sind entschlossen, dieses Ziel zu erreichen und ein weltweites Verbot der Herstellung, Lagerung, der Weitergabe und des Einsatzes von Antipersonenlandminen durchzusetzen.
Die Umsetzung dieses Ziels und die Beseitigung der Gefahr, welche die Millionen der in den Konfliktgebieten der ganzen Welt noch zu räumenden Minen nicht nur für Menschenleben, sondern auch für die Wirtschaftstätigkeit darstellen, obliegt vor allem den Staaten und Regierungen. Natürlich kommt es leider manchmal vor, dass auch nichtstaatliche Akteure bei innerstaatlichen oder zwischenstaatlichen Auseinandersetzungen Antipersonenlandminen einsetzen und daher ebenfalls für Leiden und Schäden verantwortlich sind, die der Bevölkerung und der Gesellschaft durch die Minen zugefügt werden.
Die Erfahrung hat gezeigt, darauf haben Sie ja bereits hingewiesen, dass wir neue Möglichkeiten prüfen müssen, um nichtstaatliche Akteure in die Maßnahmen zur Bekämpfung von Landminen einzubeziehen und sie dazu zu bewegen, sich dem Ziel eines vollständigen Verbots dieser Waffen anzuschließen. Deshalb liegen dem Aufruf von Genf durchaus lobenswerte Absichten zugrunde, aber wir müssen sicherstellen, dass derartige Initiativen sich in den Rahmen der beträchtlichen Anstrengungen einordnen, die von der internationalen Gemeinschaft bereits unternommen werden.
Wie das Parlament weiß, ist die Internationale Kampagne für das Verbot von Landminen zu einer weltweiten Bewegung geworden, die von Anfang an von der Europäischen Union unterstützt wurde. Im Rahmen dieser internationalen Kampagne wurden in Zusammenarbeit mit einer Reihe von Regierungs- und Nichtregierungsvereinbarungen Normen und Aktionsprogramme ausgearbeitet, welche die im Übereinkommen von Ottawa dargelegten internationalen Regelungen ergänzen.
Deshalb hoffen wir, dass neben der internationalen Rahmenregelung nach und nach auch Initiativen zur Stärkung der Maßnahmen innerhalb der Staaten und der Bürgergesellschaft Platz greifen, und wir sind bereit, solche Initiativen zu unterstützen.
Was den Aufruf von Genf betrifft, so müssen wir diesen im Einzelnen prüfen und seinen Initiatoren nahe legen, ihre Aktivitäten eng mit der Internationalen Kampagne für das Verbot von Landminen und mit anderen führenden Vereinbarungen abzustimmen, damit die für dieses Anliegen mobilisierten Kräfte insgesamt keinen Augenblick Gefahr laufen, sich angesichts der bedeutenden Herausforderung zu verzetteln. Es ist noch viel zu tun, um die ehrgeizigen Anforderungen und Ziele des Übereinkommens von Ottawa auf eine solide Grundlage zu stellen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, τι κάνουμε; Νομίζω ότι αυτό είναι το ερώτημα που τίθεται και στο οποίο μου ζητάτε να απαντήσω.
E λοιπόν, καταρχάς, δημιουργήσαμε ένα πλαίσιο κανόνων για την Ένωση και με την έγκριση, στις παραμονές του καλοκαιριού, των δύο κανονισμών που αφορούν τον αγώνα κατά των ναρκών αυτών αποκτήσαμε νομικά μέσα τα οποία είναι πλέον στη διάθεσή μας για να εγκαινιάσουμε αποτελεσματικές και συντονισμένες παρεμβάσεις.
Στη συνέχεια, πρόκειται να συμμετάσχουμε ενεργά, στο πλευρό της Προεδρίας, στη διάσκεψη των συμβαλλομένων κρατών της Σύμβασης της Οτάβας στα τέλη του μήνα στη Νικαράγουα, διάσκεψη την οποία θεωρούμε σημαντική διότι θα συζητήσουμε, ασφαλώς, τις προκλήσεις που θέτει η απαγόρευση των ναρκών κατά προσωπικού, θα ανταλλάξουμε συγκεκριμένες εμπειρίες μεταξύ όλων εκείνων που ανέλαβαν ανάλογη δράση και, όπως εξέφρασαν την επιθυμία οι περισσότεροι από σας, θα ασκήσουμε πίεση στα κράτη που δεν έχουν ακόμα υπογράψει την εν λόγω σύμβαση.
Κατά την άποψή μας, ο στόχος παραμένει ο ίδιος και είμαστε αποφασισμένοι να τον επιτύχουμε οδηγώντας τα πράγματα σε παγκόσμια απαγόρευση της παραγωγής, της συγκέντρωσης, της διακίνησης και της χρησιμοποίησης των χερσαίων ναρκών κατά προσωπικού.
Η υλοποίηση αυτού του στόχου και η εξάλειψη του κινδύνου στον οποίο εκθέτουν οι νάρκες που δεν έχουν ακόμα απομακρυνθεί από περιοχές συγκρούσεων σε ολόκληρο τον κόσμο όχι μόνον τις ανθρώπινες ζωές, αλλά και τις οικονομικές δραστηριότητες, εναπόκειται κατά κύριο λόγο στα κράτη και στις κυβερνήσεις. Ασφαλώς. Δυστυχώς, συχνά συμβαίνει να χρησιμοποιούν χερσαίες νάρκες κατά προσωπικού και μη κυβερνητικοί φορείς σε εσωτερικές συγκρούσεις ή συγκρούσεις μεταξύ κρατών και έτσι φέρουν και αυτοί μέρος της ευθύνης για τον πόνο και τις καταστροφές που προκαλούν στους πληθυσμούς και στις κοινωνίες οι νάρκες.
Η εμπειρία απέδειξε, όπως είπατε, ότι πρέπει να διερευνήσουμε νέα μέσα σύνδεσης των μη κυβερνητικών φορέων με αυτές τις δράσεις αγώνα κατά των χερσαίων ναρκών και να τους κάνουμε να προσχωρήσουν στο στόχο της πλήρους απαγόρευσης αυτών των όπλων. Από την άποψη αυτή, αυτή η έκκληση της Γενεύης αποτελεί πρωτοβουλία με αξιέπαινες προθέσεις, αλλά πρέπει να βεβαιωθούμε ότι οι μελλοντικές πρωτοβουλίες τέτοιας φύσεως εγγράφονται όντως στο πλαίσιο των σημαντικών προσπαθειών που καταβάλλει ήδη η διεθνής κοινότητα.
Όπως γνωρίζει το Κοινοβούλιο, η διεθνής εκστρατεία για την απαγόρευση των χερσαίων ναρκών έχει λάβει τη μορφή παγκόσμιου κινήματος το οποίο η Ευρωπαϊκή Ένωση υποστήριξε εξαρχής. Αυτή η διεθνής εκστρατεία, σε συνεργασία με ορισμένες κυβερνητικές και μη κυβερνητικές συμφωνίες εκπόνησε προδιαγραφές, προγράμματα δράσης τα οποία συμπληρώνουν τις διεθνείς ρυθμίσεις που περιλαμβάνει η Σύμβαση της Οτάβας.
Επιθυμούμε λοιπόν να υπάρξουν, παράλληλα με αυτό το κανονιστικό πλαίσιο, οι εν λόγω πρωτοβουλίες, οι οποίες ενισχύουν τις δράσεις που αναλαμβάνονται στο πλαίσιο των κρατών και της κοινωνίας των πολιτών, και είμαστε έτοιμοι να τις υποστηρίξουμε.
Πρέπει να αναλύσουμε λεπτομερώς αυτή την έκκληση της Γενεύης και να ενθαρρύνουμε τους υποκινητές της να συντονίσουν στενά τη δράση τους με τη Διεθνή Σύμβαση για την Απαγόρευση των Ναρκών και με άλλες συμφωνίες πρώτου μεγέθους, ούτως ώστε το σύνολο των δυνάμεων που έχουν κινητοποιηθεί προς αυτή την κατεύθυνση να μην διατρέχουν καμία στιγμή τον κίνδυνο, λαμβανομένης υπόψη της σημασίας όσων διακυβεύονται, να κατακερματιστούν. Μένουν ακόμα να γίνουν πολλά για να παγιωθούν οι απαιτήσεις και οι φιλόδοξοι στόχοι που καθόρισε η Σύμβαση της Οτάβας."@el8
".
Mr President, what are we doing? I think that is the question that is being asked and the question to which you are asking us to reply.
Well, first of all we have equipped ourselves with a framework of rules for the Union, and just before the summer recess we adopted two regulations against mines, so that we now have legal instruments on the basis of which we shall be able to take effective and coordinated action.
Then at the end of this month we shall be actively participating, together with the presidency, at the meeting in Nicaragua of signatory states to the Ottawa Convention, a meeting which we believe is extremely important, because we shall of course be discussing the challenges posed by the abolition of anti-personnel mines, sharing the practical experiences of those who have been involved in this action and, as most of you have asked us to do, putting pressure on those states which have not yet signed the Convention.
In our view, the objective remains the same and we are determined to achieve it, by obtaining a universal prohibition on the production, stockpiling, movement and use of anti-personnel landmines.
The achieving of this objective and the removal of the risk to which the millions of mines which still have to be removed from areas of conflict throughout the world expose not only human lives, but also economic activities, is chiefly the task of states and governments. There is no doubt about that. Unfortunately, it sometimes happens that non-government actors also use anti-personnel landmines in internal conflicts or conflicts between states, and they too bear a responsibility for the suffering and devastation caused to populations and societies by mines
Experience has shown, as you have pointed out, that we need to explore new ways of involving non-governmental agencies in these campaigns against landmines, and of making them subscribe to the objective of a complete ban on such devices. From this point of view, the Geneva appeal is an initiative with laudable intentions, but we must make sure that any future initiatives of this kind take place in the context of the considerable efforts which have already been undertaken by the international community.
As Parliament knows, the international campaign to prohibit landmines has assumed the form of a worldwide movement which the European Union has supported since the beginning. This international campaign, in conjunction with a certain number of governmental and non-governmental agreements, has drawn up standards and action programmes which will supplement the international regulations of which the Ottawa Convention is an example.
We would therefore like to see, alongside this international regulatory framework, initiatives being set up to strengthen the action that is being taken within states and civilian society, and we are ready to support them.
We must analyse this Geneva appeal in detail, and encourage those who have instigated it to coordinate their activities closely with the ICBL and with other major agreements, so as to ensure that all the forces that are mobilised towards this objective never run the risk, given the magnitude of what is at stake here, of becoming dispersed. There is still a lot to be done to consolidate the ambitious demands and objectives that were defined by the Ottawa Convention."@en3
"(FR)
Señor Presidente, ¿qué estamos haciendo? Creo que esa es la pregunta que se plantea y a la que ustedes nos piden responder.
Pues bien, ante todo, nos hemos dado un marco de reglamentaciones para la Unión, y la aprobación antes del verano de dos reglamentos dedicados a la lucha contra estas minas nos dota de instrumentos jurídicos de los que dispondremos de ahora en adelante para iniciar intervenciones eficaces y coordinadas.
A continuación, vamos a participar activamente al lado de la Presidencia, en la reunión de los Estados partes en el Convenio de Ottawa, a finales de este mes, en Nicaragua, reunión que consideramos importante ya que vamos, naturalmente, a debatir sobre los desafíos que implica la eliminación de las minas antipersonas, compartir la experiencia concreta de todos aquellos que se han involucrado en esta acción, como la mayor parte de entre ustedes lo ha deseado, hacer presión sobre los Estados que todavía no han firmado este convenio.
A nuestros ojos, el objetivo sigue siendo el mismo y estamos determinados a alcanzarlo logrando que se prohíba universalmente la producción, el almacenamiento, la transferencia y la utilización de las minas terrestres antipersonas.
La realización de este objetivo y la eliminación del riesgo al que los millones de minas que todavía han de extraerse de las zonas de conflicto en el mundo entero exponen no solamente a las vidas humanas, sino a las actividades económicas, incumben principalmente a los Estados y a los gobiernos. En efecto, lamentablemente, a veces sucede que los actores no gubernamentales utilizan también minas terrestres antipersonas en los conflictos interiores o entre Estados y, por tanto, también tienen responsabilidad en los sufrimientos y la desolación que causan las minas entre la población y la sociedad.
La experiencia ha demostrado, y ustedes lo han dicho, que debemos explorar nuevos medios para asociar a los actores no gubernamentales a estas acciones de lucha contra las minas terrestres y hacerlos adherir al objetivo de una prohibición completa de estos dispositivos. Desde este punto de vista, este llamamiento de Ginebra constituye una iniciativa con intenciones loables, pero debemos asegurarnos de que las futuras iniciativas de esta naturaleza se inscriban efectivamente en los esfuerzos ya considerables emprendidos por la comunidad internacional.
Como están ustedes al tanto, la campaña internacional para prohibir las minas terrestres ha tomado la forma de un movimiento mundial que la Unión Europea ha apoyado desde el principio. Esta campaña internacional, en colaboración con un determinado número de acuerdos gubernamentales y no gubernamentales, ha elaborado normas, programas de acción, que vienen a completar las reglamentaciones internacionales ilustradas por el Convenio de Ottawa.
Por tanto, deseamos que a la par de este marco reglamentario internacional, se inscriban iniciativas que refuercen las acciones realizadas en el seno de los Estados y de la sociedad civil, y estamos dispuestos a apoyarlos.
Es preciso analizar detalladamente este llamamiento de Ginebra y alentar a sus iniciadores para que coordinen estrechamente sus actividades con el ICBL y con otros acuerdos de primer plano, a fin de hacer lo necesario para que el conjunto de las fuerzas que se movilizan en esta dirección no corra en ningún momento el riesgo, visto el alcance de lo que se encuentra en juego, de dispersarse. Todavía queda mucho por hacer para consolidar las exigencias y los objetivos ambiciosos definidos por el Convenio de Ottawa."@es12
"Arvoisa puhemies, mitä oikein pitäisi tehdä? Luulen, että tämä on se ydinkysymys, johon te pyydätte komissiota vastaamaan.
Hyvä on, ensinnäkin olemme luoneet unionille sääntelykehyksen, ja alkukesästä näiden miinojen torjunnasta annetut kaksi asetusta tarjoavat meille tarvittavat oikeudelliset välineet, joita voimme käyttää tehokkaiden ja koordinoitujen toimenpiteiden toteuttamiseen.
Sen jälkeen aiomme osallistua puheenjohtajavaltion tukena aktiivisesti tämän kuun lopussa Nicaraguassa pidettävään Ottawan yleissopimuksen sopimusvaltioiden kokoukseen, jota pidämme tärkeänä, sillä siellä on tietenkin tarkoitus keskustella jalkaväkimiinojen poistamiseen liittyvistä haasteista ja tähän toimeen osallistuvien tahojen käytännön kokemuksista sekä – kuten useimmat teistä toivoivatkin – luoda paineita niille valtioille, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet tätä yleissopimusta.
Näkemyksemme mukaan tavoite on sama kuin ennenkin ja pyrimme määrätietoisesti saavuttamaan sen, jotta jalkaväkimiinojen tuotanto, varastointi, kuljetus ja käyttö saadaan kiellettyä kaikkialla maailmassa.
Tämän tavoitteen toteuttaminen ja sen uhan poistaminen, jonka kriisialueilta eri puolilla maailmaa vielä raivaamatta olevat miljoonat miinat muodostavat paitsi ihmisille myös elinkeinotoiminnalle, ovat pääasiassa valtioiden ja hallitusten vastuulla. Se on aivan totta. Valitettavasti joskus käy niin, että valtioiden sisäisten tai niiden välisten selkkausten yhteydessä myös ei-valtiolliset toimijat käyttävät jalkaväkimiinoja, joten niidenkin on otettava vastuu siitä kärsimyksestä ja tuhosta, jota miinat ovat aiheuttaneet väestöille ja yhteiskunnille.
Kokemukset osoittavat – kuten sanoitte – että meidän on pohdittava uusia tapoja saada ei-valtiolliset toimijat osallistumaan maamiinojen torjuntatoimiin ja kannattamaan tavoitetta näiden laitteiden täydellisestä kieltämisestä. Tässä mielessä Geneven vetoomus on aloite, jolla on hyvin kiitettävät tavoitteet, mutta meidän on varmistettava, että tämänluonteiset aloitteet nivotaan tulevaisuudessa tiukasti yhteen kansainvälisen yhteisön jo sinällään huomattavien ponnistelujen kanssa.
Kuten parlamentti tietää, jalkaväkimiinojen kieltämistä edistävästä kansainvälisestä kampanjasta tuli maailmanlaajuinen liike, jota Euroopan unioni on tukenut alusta asti. Tässä kansainvälisessä kampanjassa, jonka tueksi tehtiin joitakin valtiollisia ja ei-valtiollisia yhteistyösopimuksia, on suunniteltu normeja ja toimintaohjelmia, joilla täydennetään Ottawan yleissopimuksessa esitettyjä kansainvälisiä määräyksiä.
Toivomme, että tämän kansainvälisen sääntelykehyksen rinnalla saavat jalansijaa myös tällaiset aloitteet, jotka lujittavat valtioissa ja kansalaisyhteiskunnassa toteutettuja toimia ja joita me olemme kyllä valmiita tukemaan.
Meidän on analysoitava Geneven vetoomus tarkkaan ja kannustettava sen vetäjiä koordinoimaan toimintansa tiiviisti kansainvälisen jalkaväkimiinojen vastaisen kampanjan ja muiden eturivin sopimusten kanssa, jotta nämä tätä varten mobilisoidut voimat eivät missään vaiheessa olisi vaarassa hajota ottaen huomioon haasteen laajuuden. Vielä on paljon tehtävää Ottawan yleissopimuksessa määriteltyjen vaatimusten ja kunnianhimoisten tavoitteiden lujittamiseksi."@fi5
"Signor Presidente, che cosa stiamo facendo? Credo sia questa la domanda che si presenta e alla quale lei ci chiede di rispondere.
Ebbene, innanzi tutto ci siamo dati un insieme di regole per l’Unione e l’adozione prima dell’estate di due regolamenti rivolti alla lotta contro queste mine ci dota di strumenti giuridici di cui ormai disponiamo per lanciare interventi efficaci e coordinati.
Parteciperemo poi attivamente, a fianco della Presidenza, alla riunione degli Stati partecipanti alla Convenzione di Ottawa, alla fine del mese, in Nicaragua, riunione che consideriamo importante perché discuteremo certamente delle sfide provocate dall’eliminazione delle mine antiuomo, condivideremo l’esperienza di tutti coloro che si sono lanciati in questa azione e, come la maggioranza di voi auspica, faremo pressione sugli Stati che non hanno ancora firmato la Convenzione.
A nostro avviso, l’obiettivo rimane lo stesso e siamo determinati a raggiungerlo pervenendo a un’interdizione universale della produzione, dello stoccaggio, del trasferimento e dell’uso delle mine terrestri antiuomo.
La realizzazione di questo obiettivo e l’eliminazione del rischio al quale i milioni di mine che ancora devono essere rimosse dalle zone di conflitto in tutto il mondo espongono non soltanto vite umane ma anche attività economiche, spettano principalmente agli Stati e ai governi. Su questo non vi è alcun dubbio. Purtroppo, talvolta accade che attori non governativi utilizzino anch’essi mine terrestri antiuomo nel corso di conflitti interni o tra Stati e quindi abbiano anch’essi una responsabilità nelle sofferenze e nelle devastazioni provocate dalle mine alle popolazioni e alle società.
L’esperienza ha dimostrato, come è stato ricordato, che dobbiamo esplorare nuovi mezzi per associare attori non governativi a queste azioni di lotta contro le mine terrestri e farli aderire all’obiettivo di un’interdizione totale di questi ordigni. Da questo punto di vista, l’appello di Ginevra costituisce un’iniziativa lodevole, ma dobbiamo assicurarci che le future iniziative di questo genere si inseriscano bene negli sforzi già considerevoli intrapresi dalla comunità internazionale.
Come il Parlamento sa bene, la campagna internazionale per l’interdizione delle mine terrestri ha assunto la forma di un movimento mondiale che l’Unione europea ha sostenuto sin dall’inizio. Questa campagna internazionale, insieme ad una serie di accordi governativi e non governativi, ha portato all’elaborazione di norme e programmi d’azione che vengono a completare i regolamenti internazionali illustrati dalla Convenzione di Ottawa.
Auspichiamo quindi che, a fianco di questa struttura di regole internazionali, prendano posto quelle iniziative che rinforzano le azioni condotte in seno agli Stati e alla società civile, e noi siamo pronti a sostenerle.
Dobbiamo analizzare nei dettagli l’appello di Ginevra e incoraggiare i suoi promotori a coordinare strettamente le loro attività con l’ICBL e con altri accordi di primo piano, in modo che, vista l’importanza della posta in gioco, tutte le forze mobilitate in questa direzione non corrano mai il rischio di risultare sparpagliate. Rimane ancora molto da fare per consolidare le esigenze e gli obiettivi ambiziosi definiti dalla Convenzione di Ottawa."@it9
".
Mr President, what are we doing? I think that is the question that is being asked and the question to which you are asking us to reply.
Well, first of all we have equipped ourselves with a framework of rules for the Union, and just before the summer recess we adopted two regulations against mines, so that we now have legal instruments on the basis of which we shall be able to take effective and coordinated action.
Then at the end of this month we shall be actively participating, together with the presidency, at the meeting in Nicaragua of signatory states to the Ottawa Convention, a meeting which we believe is extremely important, because we shall of course be discussing the challenges posed by the abolition of anti-personnel mines, sharing the practical experiences of those who have been involved in this action and, as most of you have asked us to do, putting pressure on those states which have not yet signed the Convention.
In our view, the objective remains the same and we are determined to achieve it, by obtaining a universal prohibition on the production, stockpiling, movement and use of anti-personnel landmines.
The achieving of this objective and the removal of the risk to which the millions of mines which still have to be removed from areas of conflict throughout the world expose not only human lives, but also economic activities, is chiefly the task of states and governments. There is no doubt about that. Unfortunately, it sometimes happens that non-government actors also use anti-personnel landmines in internal conflicts or conflicts between states, and they too bear a responsibility for the suffering and devastation caused to populations and societies by mines
Experience has shown, as you have pointed out, that we need to explore new ways of involving non-governmental agencies in these campaigns against landmines, and of making them subscribe to the objective of a complete ban on such devices. From this point of view, the Geneva appeal is an initiative with laudable intentions, but we must make sure that any future initiatives of this kind take place in the context of the considerable efforts which have already been undertaken by the international community.
As Parliament knows, the international campaign to prohibit landmines has assumed the form of a worldwide movement which the European Union has supported since the beginning. This international campaign, in conjunction with a certain number of governmental and non-governmental agreements, has drawn up standards and action programmes which will supplement the international regulations of which the Ottawa Convention is an example.
We would therefore like to see, alongside this international regulatory framework, initiatives being set up to strengthen the action that is being taken within states and civilian society, and we are ready to support them.
We must analyse this Geneva appeal in detail, and encourage those who have instigated it to coordinate their activities closely with the ICBL and with other major agreements, so as to ensure that all the forces that are mobilised towards this objective never run the risk, given the magnitude of what is at stake here, of becoming dispersed. There is still a lot to be done to consolidate the ambitious demands and objectives that were defined by the Ottawa Convention."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, waar zijn wij mee bezig? Als ik mij niet vergis, is dát de vraag waar het hier om draait en waarop u graag een antwoord van ons wilt.
Welnu, allereerst hebben wij voor de Unie een rechtskader gecreëerd. Vlak voor de zomer hebben wij twee verordeningen aangenomen met betrekking tot de bestrijding van de onderhavige mijnen. Wij beschikken nu dus over de juridische instrumenten om doelmatige en gecoördineerde maatregelen te treffen.
Voorts zullen wij in nauwe samenwerking met het voorzitterschap actief deelnemen aan de conferentie van de landen die het Verdrag van Ottawa ondertekend hebben. Deze conferentie zal eind deze maand in Nicaragua worden gehouden. Wij hechten hier veel waarde aan, aangezien er tijdens deze bijeenkomst gesproken zal worden over de moeilijkheden die met de verwijdering van antipersoonsmijnen gepaard gaan. Alle deelnemers aan deze Conferentie zullen onderling concrete ervaringen uitwisselen en er zal overeenkomstig de wens van de meeste hier aanwezige afgevaardigden druk worden uitgeoefend op de landen die dit verdrag nog niet ondertekend hebben.
In onze ogen blijft de doelstelling onveranderd. Wij zijn vastberaden om die te bereiken en een universeel verbod te bewerkstelligen op de productie, de opslag, de overdracht en het gebruik van antipersoonsmijnen.
Het is in eerste instantie de taak van de landen en hun regeringen om deze doelstelling te verwezenlijken en de miljoenen mijnen onschadelijk te maken die in conflictgebieden overal ter wereld een bedreiging vormen, zowel voor de mensen die er wonen als voor de economische bedrijvigheid. Zeker, antipersoonsmijnen worden ook door niet-gouvernementele actoren gebruikt bij binnenlandse of internationale conflicten. Deze actoren zijn dus ook verantwoordelijk voor het leed en de schade die de mijnen aan bevolkingsgroepen en samenlevingen berokkenen.
Zoals u reeds heeft aangegeven, is uit ervaring gebleken dat wij nieuwe methodes moeten ontwikkelen om de niet-gouvernementele actoren bij deze maatregelen tegen landmijnen te betrekken. Ook zij moeten de doelstelling onderschrijven van een algeheel verbod op dit materieel. De oproep die in Genève is gedaan en de lovenswaardige intenties die daar zijn geuit, vormen in dit opzicht een goed initiatief. Wij moeten ons er evenwel van vergewissen dat toekomstige initiatieven met betrekking tot dit vraagstuk goed aansluiten bij de aanzienlijke inspanningen die de internationale gemeenschap zich reeds in deze richting heeft getroost.
Zoals het Parlement weet, kan de internationale campagne voor een verbod op landmijnen inmiddels wereldwijd op steun rekenen. De Europese Unie is altijd voorstander geweest van een internationale aanpak van de strijd tegen landmijnen. In het kader van deze internationale campagne en van een aantal gouvernementele en non-gouvernementele overeenkomsten, zijn er normen en actieprogramma's ontwikkeld ter aanvulling van het internationale rechtskader dat met het Verdrag van Ottawa zijn beslag heeft gekregen.
Wij willen dat er naast dit internationale rechtskader initiatieven worden genomen ter versterking van de maatregelen die binnen landen en samenlevingen worden getroffen. Wij zullen dergelijke initiatieven van harte steunen.
Wij dienen de oproep die in Genève is gedaan grondig te bestuderen en de initiatiefnemers aan te moedigen om hun activiteiten nauw af te stemmen op die van de ICBL en andere belangrijke bewegingen. Gezien het belang van dit vraagstuk mogen we immers niet het risico lopen dat de inspanningen van de verschillende organisaties die zich tegen landmijnen inzetten, worden versnipperd. Er moet nog veel werk worden verzet om tegemoet te kunnen komen aan de eisen en ambitieuze doelstellingen die in het Verdrag van Ottawa verwoord staan."@nl2
"Senhor Presidente, qual está a ser a nossa acção? Parece-me ser esta a pergunta que se coloca e para a qual nos pedem uma resposta.
Antes de mais, instituímos uma regulamentação para a União e o facto de, antes do Verão, termos aprovado os dois regulamentos relativos à luta contra as minas dota-nos de instrumentos jurídicos com base nos quais podemos, daqui para o futuro, lançar intervenções eficazes e coordenadas.
Depois, vamos participar activamente, ao lado da Presidência, na reunião dos Estados que são parte da Convenção de Otava, no fim do mês, na Nicarágua. Consideramos importante esta reunião pois, como não podia deixar de ser, iremos discutir os desafios colocados pela eliminação das minas antipessoal, partilhar a experiência concreta de todos quantos se lançaram nesta acção e, de acordo com o desejo expresso pela maior parte dos senhores deputados, exercer pressão sobre os Estados que ainda não assinaram a Convenção.
A nosso ver, o objectivo continua a ser o mesmo e estamos firmemente decididos a atingi-lo, conseguindo impor a proibição universal do fabrico, armazenamento, transferência e utilização das minas terrestres antipessoal.
A concretização do objectivo exposto e a eliminação do risco a que estão expostas não só vidas humanas mas também actividades económicas devido aos milhões de minas ainda por extrair das zonas de conflito em todo o mundo são tarefas que competem, sobretudo, aos Estados e governos. Não há dúvidas quanto a isto. Infelizmente, acontece por vezes que actores não governamentais utilizam também minas terrestres antipessoal em conflitos internos ou contra Estados e, por isso, têm igualmente responsabilidade no sofrimento e na devastação causada pelas minas às populações e à sociedade.
A experiência demonstra, e os senhores reconheceram-no, que temos de explorar novos meios de associar os actores não governamentais a estas acções de luta contra as minas terrestres e de os levar a aderir ao objectivo da proibição total destes engenhos. Deste ponto de vista, o apelo de Genebra constitui uma iniciativa de intenções louváveis, mas temos de garantir que futuras iniciativas desta natureza se inscrevam nos esforços já consideráveis que foram iniciados pela comunidade internacional.
Como o Parlamento sabe, a campanha internacional para a proibição de minas terrestres assumiu a forma de um movimento mundial que a União Europeia apoiou desde o início. Essa campanha, em colaboração com alguns acordos governamentais e não governamentais, elaborou normas e programas de acção que completam as regulamentações internacionais enquadradas pela Convenção de Otava.
Esperamos, portanto, que as iniciativas que reforçam as acções desenvolvidas no âmbito dos Estados e da sociedade civil tomem o seu lugar a par deste quadro regulamentar internacional e estamos dispostos a apoiá-las.
Há que analisar pormenorizadamente este apelo de Genebra e encorajar os seus instigadores a coordenarem intimamente as suas actividades com o ICBL e outros acordos de primeira importância, a fim de conseguir que as forças mobilizadas neste sentido não corram, em momento algum, o risco de ser pulverizadas, e isto tendo em conta a amplitude daquilo que está em jogo. Há ainda muito a fazer para consolidar as exigências e os ambiciosos objectivos definidos pela Convenção de Otava."@pt11
"Herr talman! Vad uträttar vi? Jag tror att det är den fråga som är aktuell och som ni vill att vi skall besvara.
Först och främst har vi inrättat ett regelverk för unionen och strax före sommaren antog vi två förordningar om bekämpningen av dessa minor. Detta gör att vi hädanefter förfogar över rättsliga instrument för att genomföra effektiva och samordnade insatser.
Sedan skall vi tillsammans med ordförandeskapet aktivt delta i ett sammanträde mellan de stater som undertecknat Ottawakonventionen. Mötet anordnas i slutet av denna månad i Nicaragua. Vi anser att detta möte är viktigt, eftersom vi naturligtvis kommer att diskutera de utmaningar det innebär att eliminera truppminorna, och utbyta konkreta erfarenheter med alla som påbörjat detta arbete samt utöva påtryckningar på de stater som ännu inte har undertecknat konventionen – något som de flesta av er har önskat.
I våra ögon är målet fortfarande detsamma och vi är fast beslutna att uppnå det genom att genomdriva ett allmänt förbud mot produktion, lagring, förflyttning och användning av truppminor (antipersonella minor).
Det åligger i första hand staterna och regeringarna att förverkliga detta mål och undanröja de miljoner minor som fortfarande måste avlägsnas i konfliktområden världen över och den risk dessa utgör inte bara för människoliv utan även för ekonomiska verksamheter. Förvisso är det så. Tyvärr händer det ibland att även icke-statliga aktörer använder truppminor vid interna konflikter eller konflikter mellan länder och även de bär alltså ett ansvar för lidandet och den förödelse som minorna orsakar för befolkningar och samhällen.
Erfarenheten har visat, och det nämnde ni, att vi måste utforska nya vägar att knyta icke-statliga aktörer till åtgärder för att bekämpa truppminor och få dem att ansluta sig till målet om ett heltäckande förbud mot dessa vapen. I det perspektivet är uppropet i Genève ett lovvärt initiativ, men vi måste försäkra oss om att framtida initiativ av detta slag verkligen överensstämmer med de redan mycket stora ansträngningar som har genomförts av det internationella samfundet.
Som parlamentet vet har den internationella kampanjen för ett förbud mot truppminor antagit formen av en världsomfattande rörelse, som Europeiska unionen allt sedan starten har ställt sig bakom. Denna internationella kampanj har i samarbete med ett antal överenskommelser på statlig och icke-statlig nivå utarbetat normer och handlingsprogram som kompletterar det internationella regelverk som Ottawakonventionen är ett exempel på.
Vi hoppas därför att dessa initiativ skall komplettera detta internationella regelverk och förstärka de åtgärder som genomförs inom staterna och det civila samhället, och vi är beredda att stödja dem.
Vi bör analysera detta Genèveupprop i detalj och uppmuntra dess initiativtagare att nära samordna sina aktiviteter med Ottawakonventionen och med övriga centrala avtal, för att se till att alla styrkor som mobiliseras i detta syfte aldrig någonsin löper risken att splittras, med tanke på utmaningens omfattning. Mycket arbete återstår ännu för att konsolidera de krav och ambitiösa mål som fastställdes i Ottawakonventionen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Lamy,"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples