Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-06-Speech-4-163"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-09-06"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Suu- ja sorkkatauti4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010906.8.4-163"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-09-06-Speech-4-1644
lpv:speaker	lp:Lamy4
lpv:spoken text	". - Pour caractériser rapidement la situation au niveau de l'Union, aujourd'hui, aucune restriction due à la fièvre aphteuse n'est appliquée dans l'Union, à l'exception de la Grande-Bretagne et ceci, depuis le 25 juin de cette année, trente jours après l'abattage et la destruction du dernier animal vacciné aux Pays-Bas. Dans quatorze des quinze États membres de l'Union, plus l'Irlande du Nord, nous avons donc une situation plutôt favorable, qui est le résultat de la mise en œuvre et de l'application efficace de mesures de lutte contre la fièvre aphteuse au niveau communautaire. Je prends le risque de froisser Mme Lucas en évoquant une seconde le point de vue international, et de ce point de vue, nous espérons fermement que les mesures qui ont été adoptées par la France, par l'Irlande et par les Pays-Bas vont leur permettre d'obtenir le statut nécessaire de la part de l'Office international des épizooties, ceci devant permettre aux pays tiers de lever les restrictions commerciales qui sont encore en place. Enfin, du côté de la Commission, nous souhaitons pouvoir tirer pour l'avenir quelques enseignements au titre de la gestion de crises de ce type pour améliorer le dispositif réglementaire et législatif actuel. Par exemple, en prévoyant un certain nombre d'exigences supplémentaires sur les échanges intra-communautaires de petits ruminants, comme la restriction du nombre de points d'arrêt qui est probablement une première initiation. Ensuite, nous travaillons sur une proposition concernant l'identification et l'enregistrement des ovins et des caprins, ainsi que sur une autre proposition sur l'introduction de produits animaux par les voyageurs. Nous travaillons aussi dans la direction de l'ajustement de nos procédures de contrôle lors de l'apparition d'une épizootie de ce type. Nous avons, je crois, maintenant, l'expérience suffisante. Ne nous faisons pas d'illusions : le renforcement des législations et des dispositifs, pour nécessaire qu'il soit, ne suffira pas à lui seul à empêcher la réapparition d'une telle épidémie. Il faut aussi une amélioration du fonctionnement des services vétérinaires à l'intérieur des États membres, et sans doute, des modifications des pratiques d'élevage. Je termine par un point sur lequel plusieurs d'entre vous ont attiré notre attention au cours du débat et qui est la question de la vaccination. En ce qui concerne l'usage de la vaccination dite "en anneau" autour des foyers, je voudrais rappeler à celles et à ceux d'entre vous qui, à ce titre, mettent la Commission en cause en demandant pourquoi la Commission n'a pas imposé la vaccination d'urgence, que la vaccination dans notre ordre juridique d'aujourd'hui, marqué par certaines formes de subsidiarité, quoi qu'on en dise, est du ressort des autorités nationales. Donc, il existe une procédure qui permet à l'État membre concerné qui le désire de recourir à la vaccination et c'est dans ce sens que ça marche. Le dispositif existe et est à la disposition des États membres, mais il n'est pas de la responsabilité de la Commission. Je crois répondre ainsi clairement aux questions de M. van Dam, de M. Martinez, de M. Mulder et de Mme Lucas. Ceci - et sur ce point, je rassure Mme Lucas - n'étant peut-être pas l'essentiel, revenons au cas du Royaume-Uni qui, effectivement, reste préoccupant puisque le 2 000e foyer est apparu le 3 septembre. La situation en Grande-Bretagne, même si elle reste stable depuis près de trois mois, nous inquiète en raison de cette persistance de foyers à l'intérieur ou à proximité de zones qui sont soumises à des restrictions. Vous avez été nombreux à évoquer les cas les plus récents, dans le comté de Northumberland, zone d'apparition initiale de l'épidémie : ils sont préoccupants car ils ont été signalés trois mois après la disparition de la maladie. Des mesures radicales ont été prises : abattage des troupeaux infectés, des troupeaux voisins, des troupeaux-contacts et bien que l'apparition de ce nombre, certes limité mais néanmoins préoccupant, de foyers ait été attendue après un pic de maladie début avril, la période au cours de laquelle un petit nombre de foyers a persisté est néanmoins excessive et la Commission a exigé des autorités britanniques l'intensification de leurs mesures d'éradication. Nous subissons en effet la pression du temps, car les choses deviennent plus difficiles en automne et en hiver, tant en raison des conditions météorologiques que des habitudes de déplacement des animaux au cours de cette période. L'évolution actuelle de la maladie traverse clairement une phase critique. Ce n'est pas le moment de relâcher les contrôles. Comme on l'a dit, et plusieurs d'entre vous l'ont souligné, on commence, en cette période de l'année, à voir les troupeaux se déplacer et à faire l'objet de diverses manipulations et donc, il faut, à nos yeux, réduire au strict minimum les mouvements d'animaux. La Commission l'a fait savoir aux acteurs concernés. En ce qui concerne le Royaume-Uni toujours, les structures complexes de l'élevage bovin, l'absence, chez le mouton, de signes cliniques et le fait que la propagation au sein des troupeaux soit lente sont autant de facteurs qui compliquent le problème et qui nous imposent le recours à des tests de laboratoire dont les capacités disponibles sont maintenant suffisantes. Alors quelle est l'opinion de la Commission ? Nous ne dirons pas que la situation est satisfaisante, elle ne l'est pas dans ce cas précis, mais le risque de propagation aux autres États membres est aujourd'hui beaucoup plus faible qu'il ne l'était en mars et avril derniers, au moment du pic, car l'ensemble des restrictions imposées, notamment en matière de mouvements d'animaux et de produits non traités en provenance de Grande-Bretagne, sont encore en place. Nous procédons à des contrôles réguliers sur place, dont le dernier remonte à la fin du mois d'août, afin de nous assurer que les autorités britanniques prennent les mesures adéquates. D'autres régions, parfois importantes, de la Grande-Bretagne n'ont jamais été touchées par la maladie et il faut que, au sein du comité vétérinaire, la réflexion se poursuive afin que, dans ces zones et le moment venu, lorsque la situation le permettra, la reprise des échanges puisse être envisagée sous des conditions strictes. Nous serons, sur ce point, extrêmement prudents car l'expérience du Northumberland nous rappelle que le risque existe jusque dans des zones où la maladie semblait être maîtrisée. Pour revenir un instant sur l'affaire des pays tiers, si Mme Lucas me le permet, un certain nombre de pays ont maintenu, à l'égard des produits européens, des mesures discriminatoires qui vont au-delà des normes internationales en vigueur et nous travaillons sur cette question avec un certain nombre de nos partenaires commerciaux. Beaucoup de pays tiers ont progressivement levé les interdictions un peu extensives par lesquelles ils avaient démarré ; d'autres par contre, comme les États-Unis, le Canada et même quelques pays candidats à l'adhésion tardent à lever les restrictions qu'ils maintiennent encore à tort aujourd'hui. Et nous allons continuer à travailler, notre base en ce domaine étant l'accord sanitaire et phytosanitaire de l'OMC. D'une manière plus générale, soulignons que, d'abord, cette crise a d'ores et déjà eu d'importantes répercussions sur le budget communautaire. Nous avons décidé d'octroyer une enveloppe de 400 millions d'euros aux quatre États membres affectés cette année, et les dernières prévisions font état d'une probable contribution financière de l'Union de quelque chose comme un peu plus d'un milliard et demi d'euros. Nous allons prendre les dispositions nécessaires du point de vue de la procédure budgétaire. Il s'agit incontestablement d'une situation exceptionnelle, nous ne savons pas prévoir dans le budget des épizooties d'une telle ampleur et il va donc nous falloir procéder à des ajustements. Ceci est un aspect de la question. Un deuxième aspect est évidemment le préjudice causé à l'image de notre élevage ; il est là, maintenant, à la suite de l'abattage de près de 4 millions d'animaux. Troisièmement, le problème, comme il a été dit, est également présent en dehors de l'Union européenne et nous avons quelques préoccupations sérieuses à la suite de la récente apparition d'un foyer en Thrace turque."@fr6
lpv:translated text	"Hvis man hurtigt skal karakterisere situationen i EU i dag, er der ikke gennemført nogen restriktioner i Unionen på grund af mund- og klovsyge med undtagelse af i Storbritannien, og det skete den 25. juni i år, det vil sige 30 dage efter slagtningen og destruktionen af det sidste vaccinerede dyr i Nederlandene. I 14 af de 15 medlemsstater, samt i Nordirland, har vi altså en nærmest gunstig situation, som er et resultat af den effektive gennemførelse af foranstaltninger til bekæmpelse af mund- og klovsyge på europæisk niveau. Jeg løber risikoen for at støde fru Lucas ved kort at nævne det internationale aspekt. Set ud fra et internationalt synspunkt håber vi meget, at de foranstaltninger, der er truffet af Frankrig, Irland og Nederlandene, vil gøre det muligt for disse lande at opfylde kravene fra det internationale kontor for epizootier, da dette vil betyde, at tredjelande kan hæve de handelsrestriktioner, der stadig findes. Endelig ønsker vi fra Kommissionens side at høste nogle erfaringer, når det gælder forvaltningen af denne type kriser, for at forbedre de gældende bestemmelser og den gældende lovgivning. F.eks. ved at fastsætte et antal ekstra krav for handlen inden for Fællesskabet med mindre drøvtyggende dyr, og begrænsningen af antallet af stoppesteder er sandsynligvis en begyndelse. Dernæst arbejder vi på et forslag vedrørende identifikation og registrering af får og geder samt på et andet forslag om rejsendes indførelse af animalske produkter. Vi arbejder også mod en justering af vores kontrolprocedurer i forbindelse med en epidemi af denne type. Vi har nu efter min mening tilstrækkelig erfaring. Lad os ikke narre os selv. En stramning af lovgivningen og foranstaltningerne, hvor nødvendig dette end er, vil i sig selv ikke være nok til at forhindre, at en sådan epidemi blusser op igen. Man må også forbedre veterinærtjenesten i medlemsstaterne og uden tvivl ændre praksis i forbindelse med opdræt. Jeg afslutter med et punkt, som nogle blandt Dem har gjort os opmærksomme på i løbet af forhandlingen, nemlig spørgsmålet om vaccination. Hvad angår anvendelsen af den såkaldte "zonevaccination" rundt om udbrudsstederne, vil jeg gerne minde de personer, der i denne forbindelse anklager Kommissionen for ikke at have gennemtvunget en hastevaccination, om, at vaccination i henhold til vores gældende retssystem, der, hvad man end siger, er kendetegnet ved nærhedsprincippet, hører under de nationale myndigheder. Der findes en procedure, der gør det muligt at tillade de berørte medlemsstater, der måtte ønske det, at anvende vaccine, og udviklingen går i den retning. Foranstaltningen findes og er til rådighed for medlemsstaterne, men det er ikke Kommissionens ansvar. Jeg mener således at have svaret klart på spørgsmålene fra hr. van Dam, hr. Martinez, hr. Mulder og fru Lucas. Dette - og på dette punkt kan jeg berolige fru Lucas - er måske ikke det vigtigste. Lad os vende tilbage til situationen i Storbritannien, som rent faktisk stadig er bekymrende, fordi man den 3. september nåede op på 2.000 sygdomsudbrud. Situationen i Storbritannien er - selv om den nu har været stabil i næsten tre måneder - bekymrende, fordi der hele tiden sker udbrud inden for eller i nærheden af områder, der er underlagt restriktioner. Flere blandt Dem har nævnt de seneste tilfælde i grevskabet Northumberland, der er det område, hvor epidemien begyndte. Disse udbrud er bekymrende, fordi de blev rapporteret tre måneder efter sygdommens forsvinden. Der blev truffet radikale foranstaltninger som nedslagtning af syge besætninger, nabobesætninger og besætninger, der havde været i kontakt med den syge besætning. Selv om dette antal udbrud, der ganske vist var begrænset, men ikke desto mindre bekymrende, var ventet efter sygdommen toppede i begyndelsen af april, har den periode, hvor man fortsat har set et lille antal sygdomsudbrud, ikke desto mindre været lang, og Kommissionen har krævet af de engelske myndigheder, at de intensiverer bekæmpelsesforanstaltningerne. Vi er således under tidspres, for det hele bliver vanskeligere om efteråret og vinteren både på grund af vejret, og fordi man flytter dyrene i løbet af denne periode. I øjeblikket er sygdomsudviklingen i en meget farlig fase. Det er ikke det rigtige øjeblik at slippe kontrollen. Som det er blevet sagt, og mange blandt Dem har understreget det, begynder man på dette tidspunkt af året flytte kvæget eller håndtere det på anden måde, og derfor skal man efter vores mening reducere flytningerne af dyr til et minimum. Det har Kommissionen gjort opmærksom på over for de berørte aktører. Stadig med hensyn til Storbritannien er de komplekse strukturer for kvægopdræt, de manglende kliniske tegn hos fårene og det faktum, at smitten blandt kvæg sker langsomt, nogle af mange faktorer, der komplicerer problemet, og som tvinger os til at anvende laboratorietests, der nu er tilstrækkeligt effektive. Men hvad er Kommissionens holdning? Vi vil ikke sige, at situationen er tilfredsstillende, det er den ikke i denne specifikke sag, men risikoen for spredning til andre medlemsstater er i dag meget mindre end i marts og april, da sygdommen toppede, for de samlede restriktioner, navnlig med hensyn til flytning af dyrene og uforarbejdede produkter fra Storbritannien, findes fortsat. Vi går over til regelmæssige kontroller på stedet, hvoraf den seneste fandt sted i slutningen af august måned, for at sikre os, at de britiske myndigheder træffer hensigtsmæssige foranstaltninger. Andre regioner, og til tider store områder, i Storbritannien er aldrig blevet ramt af sygdommen, og det er nødvendigt, at man inden for veterinærudvalget forsætter overvejelserne, så man i disse områder, når tiden er inde, og situationen tillader det, kan overveje en genoptagelse af handlen under streng kontrol. Vi skal på dette punkt være utrolig forsigtige, for som erfaringen fra Northumberland viser, at der stadig er en risiko i de områder, hvor sygdommen tilsyneladende er under kontrol. For at vende tilbage til sagen med tredjelandene, hvis fru Lucas tillader mig det, har et vist antal lande opretholdt diskriminerende foranstaltninger over for europæiske produkter. Disse foranstaltninger går ud over de gældende internationale standarder, og vi vil tage dette spørgsmål op over for et antal handelspartnere. Mange tredjelande har gradvist fjernet de lidt overdrevne forbud, som de lagde ud med, men andre lande, som USA, Canada og endda nogle ansøgerlande, tøver med at hæve de restriktioner, som de stadig opretholder uretmæssigt. Vi vil fortsætte arbejdet, og basere det på WTO's sanitære og phytosanitære aftale. Overordnet vil vi understrege, at denne krise allerede har haft store konsekvenser for det fælles budget. Vi besluttede at tildele 400 millioner euro til fire berørte medlemsstater i år, og de seneste overslag viser et sandsynligt finansielt bidrag fra Unionen på lidt over 1,5 milliarder euro. Vi skal træffe de nødvendige forholdsregler ud fra budgetproceduren. Der er uden tvivl tale om en usædvanlig situation. Vi kan ikke kalkulere med epizootier af et sådant omfang i budgettet, og vi må derfor foretage justeringer. Dette er en side af sagen. En anden side er naturligvis den skade, vores kvægopdræts omdømme har lidt. Det er nu et faktum som følge af nedslagtningen af næsten 4 millioner dyr. For det tredje findes problemet ligeledes, som det er blevet sagt, uden for EU, og vi er alvorligt bekymrede over det seneste udbrud i den tyrkiske del af Thrakien."@da1 "Die Lage auf Unionsebene lässt sich zusammenfassend so schildern, dass es heute mit Ausnahme von Großbritannien in der Union keinerlei Einschränkungen mehr wegen der Maul- und Klauenseuche gibt, und das seit dem 25. Juni dieses Jahres, dem dreißigsten Tag nach der Schlachtung und Vernichtung des letzten geimpften Tiers in den Niederlanden. In vierzehn der fünfzehn Mitgliedstaaten der Union sowie in Nordirland haben wir also im Ergebnis der Umsetzung und wirksamen Anwendung der Maßnahmen zur Bekämpfung der Maul- und Klauenseuche auf Gemeinschaftsebene eine eher günstige Lage. Auch wenn dies Frau Lucas nicht gefallen wird, möchte ich ganz kurz den internationalen Standpunkt in Erinnerung rufen, nach dem wir ganz entschieden darauf hoffen, dass die von Frankreich, Irland und den Niederlanden getroffenen Maßnahmen dazu führen werden, dass diesen Ländern vom Internationalen Tierseuchenamt der entsprechende Status erteilt wird, der es Drittländern ermöglicht, die derzeit noch geltenden Handelsbeschränkungen aufzuheben. Schließlich hoffen wir seitens der Kommission, für die Zukunft einige Lehren im Hinblick auf die Bewältigung von Krisen dieser Art ziehen zu können und die derzeitigen Regelungen und Rechtsvorschriften zu verbessern. So könnten beispielsweise zusätzliche Anforderungen für den innergemeinschaftlichen Handel mit Kleinwiederkäuern vorgesehen werden, wie eine Beschränkung der Zahl der Aufenthaltsorte, die vielleicht ein erster Schritt sein könnte. Ferner arbeiten wir an einem Vorschlag bezüglich der Kennzeichnung und Registrierung von Schafen und Ziegen sowie an einem weiteren Vorschlag zur Einfuhr tierischer Erzeugnisse durch Reisende. Wir beschäftigen uns auch mit der Anpassung der Kontrollverfahren beim Auftreten solcher Tierseuchen. Nach meinem Dafürhalten verfügen wir nunmehr über ausreichende Erfahrungen. Machen wir uns keine Illusionen. Die Verstärkung der Rechtsvorschriften und Bestimmungen, so notwendig sie sein mag, reicht allein nicht aus, um den erneuten Ausbruch einer solchen Epidemie zu verhindern. Darüber hinaus ist es erforderlich, die Arbeitsweise der Veterinärdienste in den Mitgliedstaaten zu verbessern und zweifellos auch die Verfahrensweisen bei der Tierhaltung zu ändern. Abschließend komme ich zu einem Punkt, auf den viele von Ihnen während der Debatte hingewiesen haben, nämlich die Frage der Impfung. Was die so genannte „Ringimpfung“ um die Seuchenherde herum betrifft, so möchte ich diejenigen von Ihnen, die die Kommission beschuldigen und fragen, warum die Kommission keine Notimpfung angeordnet hat, daran erinnern, dass die Impfung in unserer heutigen, durch bestimmte Formen der Subsidiarität gekennzeichneten Rechtsordnung, was immer man darüber sagen mag, in den Zuständigkeitsbereich der nationalen Behörden fällt. Es gibt also ein Verfahren, das es den Mitgliedstaaten, die dies wünschen, gestattet, Impfungen durchzuführen, und so läuft das. Die Vorschriften gibt es und sie stehen den Mitgliedstaaten zur Verfügung, fallen jedoch nicht in den Verantwortungsbereich der Kommission. Ich glaube damit die Fragen von Herrn van Dam, Herrn Martinez, Herrn Mulder und Frau Lucas klar und deutlich beantwortet zu haben. Da dies - und in diesem Punkt kann ich Frau Lucas beruhigen - vielleicht nicht das Wesentliche ist, kommen wir noch einmal auf Großbritannien zurück, wo es in der Tat weiterhin Anlass zu Besorgnis gibt, da am 3. September der zweitausendste Seuchenfall zu verzeichnen war. Die Lage in Großbritannien beunruhigt uns, auch wenn sie seit fast drei Monaten stabil bleibt, wegen dieser andauernden Seuchenausbrüche innerhalb oder in der Nähe der Gebiete, die Beschränkungen unterliegen. Viele von Ihnen haben auf die jüngsten Fälle in der Grafschaft Northumberland verwiesen, wo die Epidemie zuerst aufgetreten ist. Sie sind deshalb Besorgnis erregend, weil sie drei Monate nach dem Abklingen der Seuche gemeldet wurden. Es wurden radikale Maßnahmen ergriffen: Schlachtung der infizierten Herden sowie der benachbarten und der Kontaktherden. Obwohl diese zwar begrenzte aber dennoch Besorgnis erregende Zahl von Ausbrüchen erwartet worden war, nachdem die Seuche Anfang April ihren Höhepunkt erreicht hatte, ist der Zeitraum, über den eine geringe Zahl von Seuchenherden bestehen bleibt, zu lang, und die Kommission forderte die britischen Behörden auf, die Maßnahmen zur Tilgung der Seuche zu verstärken. Wir stehen unter Zeitdruck, da die Schwierigkeiten im Herbst und Winter aufgrund der Witterungsbedingungen und wegen der in dieser Zeit normalerweise stattfindenden Verbringung der Tiere zunehmen. Es liegt auf der Hand, dass die Entwicklung der Seuche sich derzeit in einer kritischen Phase befindet. Es ist nicht der Augenblick, die Kontrollen zu lockern. Wir haben ja bereits gesagt und viele von Ihnen haben darauf hingewiesen, dass in dieser Jahreszeit damit begonnen wird, die Herden an andere Orte zu verbringen und verschiedenen Maßnahmen zu unterziehen. Deshalb muss die Verbringung von Tieren unseres Erachtens auf das absolute Mindestmaß begrenzt werden. Die Kommission hat dies den betreffenden Akteuren mitgeteilt. Was nun das Vereinigte Königreich betrifft, so sind die komplexen Strukturen bei der Rinderzucht, die Tatsache, dass die Krankheit bei Schafen klinisch oft unauffällig bleibt und dass die Übertragung innerhalb der Herden langsam vonstatten geht, Faktoren, die das Problem erschweren und die uns dazu zwingen, auf Labortests zurückzugreifen, für die nunmehr in ausreichendem Maße Kapazitäten verfügbar sind. Welche Meinung vertritt nun also die Kommission? Wir bezeichnen die Lage nicht als zufrieden stellend, denn in diesem Fall ist sie es nicht, aber die Gefahr einer Übertragung auf die anderen Mitgliedstaaten ist heute wesentlich geringer als dies noch im März und im April dieses Jahres der Fall war, als die Seuche ihren Höhepunkt erreicht hatte, denn sämtliche Beschränkungen, insbesondere im Hinblick auf die Verbringung von Tieren und unverarbeiteten Erzeugnissen aus Großbritannien sind nach wie vor in Kraft. Wir führen regelmäßig Kontrollen vor Ort durch - die letzte Kontrolle fand Ende August statt -, um sicherzustellen dass die britischen Behörden angemessene Maßnahmen treffen. Andere, zum Teil bedeutende Regionen Großbritanniens waren niemals von der Seuche betroffen, und es muss im Rahmen des Veterinärausschusses weiter darüber nachgedacht werden, damit in diesen Gebieten zu gegebener Zeit, wenn es die Lage gestattet, die Wiederaufnahme des Handels unter strengen Auflagen in Betracht gezogen werden kann. Wir werden diesbezüglich äußerste Vorsicht walten lassen, da uns die Erfahrung von Northumberland lehrt, dass die Gefahr selbst in Gebieten besteht, in denen man die Seuche scheinbar in den Griff bekommen hatte. Um kurz auf die Frage der Drittländer zurückzukommen, wenn Frau Lucas mir dies gestattet, so hat eine Reihe dieser Länder in Bezug auf europäische Erzeugnisse diskriminierende Maßnahmen aufrechterhalten, die über die geltenden internationalen Standards hinausgehen, und wir setzen uns mit einigen unserer Handelspartner über diese Frage auseinander. Viele Drittländer haben die etwas übertriebenen anfänglichen Verbote nach und nach aufgehoben. Andere Länder hingegen, wie die Vereinigten Staaten, Kanada und selbst einige Beitrittskandidaten, zögern noch, die Beschränkungen aufzuheben, die sie zu Unrecht nach wie vor aufrechterhalten. Wir werden unsere Arbeit auf der Grundlage des WTO-Abkommens über die Anwendung gesundheitspolizeilicher und pflanzenschutzrechtlicher Maßnahmen fortsetzen. Generell sei darauf verwiesen, dass diese Krise schon jetzt beträchtliche Auswirkungen auf den Gemeinschaftshaushalt hatte. Wir haben beschlossen, für die vier betroffenen Mitgliedstaaten in diesem Jahr Mittel in Höhe von 400 Millionen Euro bereitzustellen, und den letzten Prognosen zufolge wird sich der finanzielle Beitrag der Union wahrscheinlich auf insgesamt etwas mehr als anderthalb Milliarden Euro belaufen. Wir werden die gemäß dem Haushaltsverfahren erforderlichen Vorkehrungen treffen. Es handelt sich unbestreitbar um eine Ausnahmesituation. Wir können Tierseuchen eines solchen Ausmaßes nicht im Haushaltsplan vorsehen und werden daher Berichtigungen vornehmen müssen. Dies ist ein Aspekt der Frage. Ein zweiter Aspekt ist natürlich der Schaden für das Ansehen unserer Tierhaltung, der nunmehr, nach der Schlachtung von fast 4 Millionen Tieren eingetreten ist. Drittens besteht das Problem, wie bereits gesagt, auch außerhalb der Europäischen Union, und wir sind ernsthaft besorgt, nachdem kürzlich im türkischen Thrakien ein Ausbruch zu verzeichnen war."@de7 "Για να χαρακτηρίσω με δυο λόγια την κατάσταση στο επίπεδο της Ένωσης σήμερα, κανένας περιορισμός λόγω του αφθώδους πυρετού δεν εφαρμόζεται στην Ένωση, εκτός από τη Μεγάλη Βρετανία, από τις 25 Ιουνίου τρέχοντος έτους, τριάντα ημέρες μετά τη σφαγή και την καταστροφή του τελευταίου εμβολιασμένου ζώου στις Κάτω Χώρες. Σε δεκατέσσερα από τα δεκαπέντε κράτη μέλη της Ένωσης συν τη Βόρειο Ιρλανδία, η κατάσταση είναι λοιπόν μάλλον ευνοϊκή, ως αποτέλεσμα της θέσπισης και της αποτελεσματικής εφαρμογής μέτρων καταπολέμησης του αφθώδους πυρετού σε κοινοτικό επίπεδο. Διατρέχω τον κίνδυνο να προσβάλω την κ. Lucas αναφέροντας για μια στιγμή τη διεθνή άποψη: από αυτή την άποψη, ελπίζουμε βάσιμα ότι τα μέτρα που έλαβε η Γαλλία, η Ιρλανδία και οι Κάτω Χώρες θα τους επιτρέψουν να αποκτήσουν το απαραίτητο καθεστώς από το Διεθνή Οργανισμό Επιζωοτιών, πράγμα που θα επιτρέψει στις τρίτες χώρες να άρουν τους εμπορικούς περιορισμούς που συνεχίζουν να υφίστανται. Τέλος, από την άποψη της Επιτροπής, επιθυμούμε να αντλήσουμε για το μέλλον μερικά διδάγματα σχετικά με τη διαχείριση κρίσεων αυτού του τύπου για να βελτιώσουμε τον ισχύοντα κανονιστικό και νομοθετικό μηχανισμό. Για παράδειγμα, προβλέποντας ορισμένες συμπληρωματικές απαιτήσεις για τις ενδοκοινοτικές συναλλαγές μικρών μηρυκαστικών, όπως τον περιορισμό του αριθμού των στάσεων που αποτελεί ασφαλώς μια πρώτη εισδοχή. Κατόπιν, καταρτίζουμε μια πρόταση που αφορά την επισήμανση και την καταγραφή των αιγοπροβάτων, καθώς και μια άλλη πρόταση για την εισαγωγή ζωικών προϊόντων από ταξιδιώτες. Εργαζόμαστε επίσης στην κατεύθυνση της προσαρμογής των διαδικασιών ελέγχου που εφαρμόζουμε κατά την εμφάνιση μιας επιζωοτίας αυτού του τύπου. Διαθέτουμε νομίζω πλέον επαρκή εμπειρία. Ας μην έχουμε αυταπάτες: η ενίσχυση των νομοθεσιών και των μηχανισμών, παρόλο που είναι απαραίτητη, δεν θα αρκέσει από μόνη της για να αποτρέψει την επανεμφάνιση μιας τέτοιας επιδημίας. Χρειάζεται και βελτίωση της λειτουργίας των κτηνιατρικών υπηρεσιών στο εσωτερικό των κρατών μελών και ασφαλώς τροποποιήσεις των κτηνοτροφικών πρακτικών. Ολοκληρώνω με ένα σημείο στο οποίο επέστησαν την προσοχή μας πολλοί από σας κατά τη διάρκεια της συζήτησης και το οποίο είναι το θέμα του εμβολιασμού. Όσον αφορά τη χρησιμοποίηση του λεγόμενου εμβολιασμού “σε δακτύλιο” γύρω από τις εστίες, θα ήθελα να υπενθυμίσω σε όσες και όσους από σας κατηγορούν σχετικά την Επιτροπή ερωτώντας γιατί η Επιτροπή δεν επέβαλε τον επείγοντα εμβολιασμό, ότι στη σημερινή έννομη τάξη μας, η οποία χαρακτηρίζεται από ορισμένες μορφές επικουρικότητας, ο εμβολιασμός, ό,τι και να λέγεται, εμπίπτει στην αρμοδιότητα των εθνικών αρχών. Συνεπώς, υπάρχει μια διαδικασία η οποία επιτρέπει στο ενδιαφερόμενο κράτος μέλος που το επιθυμεί να προσφύγει στον εμβολιασμό και έτσι λειτουργεί αυτό το θέμα. Ο μηχανισμός υπάρχει και είναι στη διάθεση των κρατών μελών, αλλά δεν εμπίπτει στην ευθύνη της Επιτροπής. Νομίζω ότι έτσι απαντώ σαφώς στις ερωτήσεις του κ. van Dam, του κ. Martinez, του κ. Mulder και της κ. Lucas. Δεδομένου ότι αυτό – και στο σημείο αυτό καθησυχάζω την κ. Lucas – δεν είναι ίσως το ουσιαστικό, ας επανέλθουμε στην περίπτωση του Ηνωμένου Βασιλείου, η οποία πράγματι παραμένει ανησυχητική, εφόσον η 2 000η εστία εμφανίστηκε στις 3 Σεπτεμβρίου. Η κατάσταση στη Μεγάλη Βρετανία, παρόλο που παραμένει σταθερή εδώ και σχεδόν τρεις μήνες, μας ανησυχεί λόγω αυτής της εμμονής των εστιών μέσα ή κοντά σε ζώνες που υπόκεινται σε περιορισμούς. Πολλοί από σας ανέφεραν στις πιο πρόσφατες περιπτώσεις, στην κομητεία Northumberland, περιοχή της αρχικής εμφάνισης της επιδημίας: είναι ανησυχητικές, διότι επισημάνθηκαν τρεις μήνες μετά την εξαφάνιση της νόσου. Ελήφθησαν ριζικά μέτρα: σφαγή των μολυσμένων κοπαδιών, των γειτονικών κοπαδιών, των κοπαδιών που είχαν έλθει σε επαφή, και παρόλο που η εμφάνιση αυτού του, περιορισμένου ασφαλώς αλλά εντούτοις ανησυχητικού, αριθμού εστιών ήταν αναμενόμενη μετά την αιχμή της νόσου στις αρχές Απριλίου, η περίοδος κατά την οποία επιμένει ένας μικρός αριθμός εστιών είναι εντούτοις υπερβολική και η Επιτροπή απαίτησε από τις βρετανικές αρχές να εντατικοποιήσουν τα μέτρα εκρίζωσης της νόσου. Πράγματι, ο χρόνος μας πιέζει, διότι τα πράγματα γίνονται δυσκολότερα το φθινόπωρο και το χειμώνα, τόσο λόγω των μετεωρολογικών συνθηκών, όσο και λόγω των συνηθειών μετακίνησης των ζώων κατά την περίοδο αυτή. Αυτή τη στιγμή, η εξέλιξη της νόσου διέρχεται σαφώς μια κρίσιμη φάση. Δεν είναι η στιγμή να χαλαρώσουν οι έλεγχοι. Όπως ελέχθη, και το υπογράμμισαν πολλοί από σας, αυτή την περίοδο του έτους τα κοπάδια αρχίζουν να μετακινούνται και να αποτελούν αντικείμενο διαφόρων χειρισμών και συνεπώς πρέπει, κατά την άποψή μας, οι μετακινήσεις ζώων να περιοριστούν στο ελάχιστο. Η Επιτροπή το δήλωσε στους αρμόδιους παράγοντες. Όσον αφορά το Ηνωμένο Βασίλειο πάντα, οι πολύπλοκες δομές της εκτροφής βοοειδών, η έλλειψη κλινικών συμπτωμάτων στα πρόβατα και το γεγονός ότι η μετάδοση στο εσωτερικό των κοπαδιών είναι αργή είναι παράγοντες που περιπλέκουν το πρόβλημα και που μας επιβάλλουν την προσφυγή σε εργαστηριακές δοκιμές των οποίων οι διαθέσιμες δυνατότητες είναι πλέον επαρκείς. Ποια είναι λοιπόν η γνώμη της Επιτροπής; Δεν θα πούμε ότι η κατάσταση είναι ικανοποιητική, στη συγκεκριμένη περίπτωση δεν είναι, αλλά ο κίνδυνος μετάδοσης στα υπόλοιπα κράτη μέλη είναι σήμερα πολύ μικρότερος από ό,τι τον προηγούμενο Μάρτιο και Απρίλιο, την εποχή της αιχμής, διότι το σύνολο των περιορισμών που επεβλήθησαν, ιδίως από άποψη μετακινήσεων ζώων και μη μεταποιημένων προϊόντων προελεύσεως Μεγάλης Βρετανίας βρίσκονται ακόμα σε ισχύ. Προβαίνουμε σε τακτικούς ελέγχους επιτόπου, ο τελευταίος από τους οποίους χρονολογείται από τα τέλη Αυγούστου, ούτως ώστε να επιβεβαιώσουμε ότι οι βρετανικές αρχές λαμβάνουν τα κατάλληλα μέτρα. Άλλες περιοχές, συχνά σημαντικές, της Μεγάλης Βρετανίας ουδέποτε επλήγησαν από τη νόσο και πρέπει να συνεχιστεί η μελέτη στο εσωτερικό της κτηνιατρικής επιτροπής, ούτως ώστε, όταν έλθει η ώρα, όταν το επιτρέψει η κατάσταση, να μπορέσει να εξεταστεί το ενδεχόμενο επανάληψης των συναλλαγών στις ζώνες αυτές υπό αυστηρές προϋποθέσεις. Στο σημείο αυτό, θα είμαστε εξαιρετικά προσεκτικοί, διότι η εμπειρία του Northumberland μας υπενθυμίζει ότι ο κίνδυνος υπάρχει ακόμα και σε ζώνες όπου η νόσος έμοιαζε να έχει χειραγωγηθεί. Για να επανέλθω για μια στιγμή στην υπόθεση των τρίτων χωρών, αν μου το επιτρέπει η κ. Lucas, ορισμένες χώρες συνεχίζουν να επιβάλλουν στα ευρωπαϊκά προϊόντα μέτρα διακρίσεων που υπερβαίνουν τα ισχύοντα διεθνή πρότυπα και για το θέμα αυτό συνεργαζόμαστε με ορισμένους από τους εμπορικούς μας εταίρους. Πολλές τρίτες χώρες ήραν προοδευτικά τις κάπως εκτεταμένες απαγορεύσεις με τις οποίες είχαν ξεκινήσει. Αντίθετα, άλλες, όπως οι Ηνωμένες Πολιτείες, ο Καναδάς και ακόμα και μερικές υποψήφιες προς ένταξη χώρες, καθυστερούν να άρουν τους περιορισμούς που συνεχίζουν να διατηρούν αδίκως σήμερα. Και στον τομέα αυτό θα συνεχίσουμε να εργαζόμαστε με βάση την υγειονομική και φυτοϋγειονομική συμφωνία του ΠΟΕ. Γενικότερα, ας υπογραμμίσουμε ότι, καταρχάς, αυτή η κρίση είχε ήδη σημαντικές επιπτώσεις στον κοινοτικό προϋπολογισμό. Αποφασίσαμε να χορηγήσουμε ένα κονδύλιο 400 εκατομμυρίων ευρώ στα τέσσερα κράτη μέλη που επλήγησαν φέτος, και σύμφωνα με τις τελευταίες προβλέψεις, η πιθανή χρηματοδοτική συμβολή της Ένωσης θα ανέλθει σε ποσό κατά τι ανώτερο του 1,5 δις ευρώ. Θα λάβουμε τα απαραίτητα μέτρα από την άποψη των διαδικασιών έγκρισης του προϋπολογισμού. Αναμφίβολα, πρόκειται για μια εξαιρετική κατάσταση, δεν μπορούμε να προβλέψουμε στον προϋπολογισμό επιζωοτίες τέτοιου εύρους και συνεπώς θα χρειαστεί να προβούμε σε προσαρμογές. Αυτή είναι μία πτυχή του θέματος. Μια δεύτερη πτυχή είναι ασφαλώς η ζημία που προκαλείται στην εικόνα της κτηνοτροφίας μας. Έχει ήδη επέλθει, μετά τη σφαγή σχεδόν 4 εκατομμυρίων ζώων. Τρίτον, το πρόβλημα, όπως ελέχθη, παρουσιάζεται και έξω από την Ευρωπαϊκή Ένωση και μας δημιουργούνται μερικές σοβαρές ανησυχίες μετά την πρόσφατη εμφάνιση μιας εστίας στην τουρκική Θράκη."@el8 ". To give a brief description of the current situation in the Union as a whole, no restrictions have been imposed in the Union as a result of foot-and-mouth disease, except in Great Britain, and that was on 25 June this year, thirty days after the slaughter and destruction of the last vaccinated animal in the Netherlands. So in fourteen of the fifteen Member States of the Union, plus Northern Ireland, we have quite a favourable situation, which is the result of the implementation and effective application of measures to combat foot-and-mouth disease at Community level. I shall now run the risk of offending Mrs Lucas by referring briefly to the international point of view, and from that point of view we sincerely hope that the measures which have been adopted by France, Ireland and the Netherlands will enable them to obtain the necessary status from the International Office of Epizootics, thus enabling third countries to lift the trade restrictions that are still in place. Finally, we at the Commission hope that we shall be able to learn some lessons for future use, with regard to the handling of this sort of crisis, so that we can improve our current regulatory and legislative system, for example by making provision for a certain number of additional requirements for intra-Community trade in small ruminants, such as restricting the number of stopping points, which would probably be the first step. We are also working on a proposal regarding the identification and registration of sheep and goats, and on another proposal regarding the importing of animal products by travellers. We are also working towards adjusting our inspection procedures when this type of epizootic appears. I believe that we now have sufficient experience, but we must not delude ourselves. The reinforcement of our legislation and of our systems, however necessary it may be, will not, on its own, be enough to prevent the reappearance of such an epidemic. We must also improve the operation of the veterinary services within Member States, and there is not doubt that we must also change our farming practices. My last point is one that several Members have drawn attention to during our discussions, and that is the question of vaccination. As far as the use of so-called ‘ring’ vaccination around infected holdings is concerned, I should like to remind those of you who have sought to implicate the Commission by asking why the Commission did not order compulsory vaccination as a matter of urgency, that in our present legal system, which whatever any one says is characterised by certain forms of subsidiarity, vaccination is the responsibility of the national authorities. There is therefore a procedure which allows any Member State that wants to to use vaccination, and that is how it is done. The system exists and it is at the disposal of the Member States, but it is not the Commission’s responsibility. I believe that I have thus given a clear answer to the questions raised by Mr van Dam, Mr Martinez, Mr Mulder and Mrs Lucas. However – and on this point I should like to reassure Mrs Lucas – since this is perhaps not the most important aspect, let us come back to the case of the United Kingdom, which is actually still giving cause for concern, since the two-thousandth case occurred on 3 September. Although the situation in Great Britain has remained stable for almost three months, we are still worried about it because of the fact that cases are continuing to occur within or close to the areas that have been placed under restrictions. Many Members have referred to the most recent cases, in the county of Northumberland, the place where the epidemic first appeared. These cases are worrying, because they were confirmed three months after the disease had disappeared there. Radical measures were taken: infected herds were slaughtered, as were neighbouring herds and contact herds, and although the occurrence of this admittedly limited but nonetheless worrying number of cases was to be expected, after the disease peaked at the beginning of April, the period over which a small number of cases have continued to occur is excessively long, and the Community has asked the British authorities to step up their eradication measures. Time is pressing, because things will become more difficult in autumn and winter, not only because of weather conditions, but also because it is customary for animals to be moved during that period. The present development of the disease is clearly passing through a critical phase. This is not the time to relax our controls. As has already been said, and as several of you have emphasised, this is the time of year when we see herds being moved around and handled in various ways, and in our opinion it is therefore necessary to reduce animal movements to the absolute minimum. The Commission has made this known to the people involved. Staying with the United Kingdom, the complex structure of beef and dairy farming, the absence of any clinical signs in sheep, and the fact that the spread of the disease within a herd or flock is slow, are all factors which complicate the problems and which make it necessary for us to have recourse to laboratory testing, and the capacity available for such testing is now sufficient. So what is the Commission’s opinion? We would not say that the situation is satisfactory, because in this specific case it is not, but the risk of the disease spreading to other Member States is now much less than it was in March and April, when the disease was at its peak, because all the restrictions that were imposed, in particular on the movement of animals and untreated products from Great Britain, are still in place. We are carrying out regular on-the-spot inspections, the latest of which goes back to the end of August, in order to satisfy ourselves that the British authorities are taking adequate measures. Other regions of Great Britain, in some cases quite large regions, have not been affected by the disease, and the Veterinary Committee must continue to consider the matter so that when the time comes, and circumstances make it possible, trade with those regions can be envisaged subject to stringent conditions. On this point we shall be extremely careful, because the experience of Northumberland reminds us that the risk is still present, even in those areas where it seemed that the disease had been brought under control. To come back for a moment to the question of third countries, if Mrs Lucas will allow me, a certain number of countries have continued to take discriminatory measures against European products, which go beyond the international standards currently in force, and we are working on this matter together with a certain number of our trading partners. Many third countries have gradually lifted the somewhat extensive prohibitions that they had initially imposed. Others, by contrast, such as the United States, Canada and even some of the countries which have applied for accession, have been slow to lift the restrictions, which they still maintain, wrongly, even today. We shall continue to work on this question, taking as our basis the WTO Agreement on Health and Plant Health. Speaking more generally, it should be emphasised, first of all, that this crisis has had major repercussions on the Community budget. We decided to grant an overall budget of EUR 400 million to the four Member States affected this year, and the latest forecasts show that the Union’s anticipated financial contribution will be slightly more than EUR 1.5 billion. We shall take the necessary measures from the point of view of budgetary procedure. There is no doubt that this is an exceptional situation. We do not know how to predict the budget for epizootics on this scale, and we shall therefore have to make adjustments as we go along. That is just one aspect of this issue. A second aspect, of course, is the damage done to the image of our livestock farming industry, following the slaughter of almost four million animals. A third aspect is the fact that the problem, as has already been mentioned, is also present outside the European Union, and we are seriously worried following the recent appearance of a case in Turkish Thrace."@en3 "(FR) Para caracterizar rápidamente la situación a nivel de la Unión, actualmente no se aplica ninguna restricción a causa de la fiebre aftosa en la Unión, con excepción de Gran Bretaña y ello, desde el 25 de junio de este año, treinta días después de sacrificar y destruir al último animal vacunado en los Países Bajos. Por tanto, en catorce de los quince Estados miembros de la Unión, más Irlanda del Norte, tuvimos una situación más bien favorable, que es el resultado de la puesta en práctica y la aplicación eficaz de medidas de lucha contra la fiebre aftosa a nivel comunitario. Corro el riesgo de contrariar a la Sra. Lucas mencionando un momento el punto de vista internacional, y desde ese punto de vista, esperamos firmemente que las medidas adoptadas por Francia, Irlanda y los Países Bajos van a permitir obtener el estatuto necesario de parte de la Oficina Internacional de Epizootias, antes de permitir a terceros países levantar las restricciones comerciales que todavía existen. Por último, por parte de la Comisión, deseamos poder obtener para el futuro algunas enseñanzas en lo relativo a la gestión de crisis de este tipo para mejorar el dispositivo reglamentario y legislativo actual. Por ejemplo, previendo un determinado número de exigencias suplementarias sobre los intercambios intracomunitarios de pequeños rumiantes, como la restricción del número de paradas que es probablemente donde se inicia primero. A continuación, trabajamos sobre una propuesta relativa a la identificación y registro de los ovinos y caprinos, así como sobre otra propuesta relativa a la introducción de productos animales para los viajeros. Trabajamos también en la dirección del ajuste de nuestros procedimientos de control durante la aparición de una epizootia de este tipo. Ahora tenemos, a mi juicio, la experiencia suficiente. No nos hagamos ilusiones, el fortalecimiento de las legislaciones y los dispositivos, por necesario que sea, no bastará por sí solo a impedir la reaparición de tal epidemia. También se requiere mejorar el funcionamiento de los servicios veterinarios en el interior de los Estados miembros y, sin duda alguna, modificar las prácticas de producción. Termino con un punto sobre el que varios de ustedes han llamado nuestra atención en el curso del debate y que es la cuestión de la vacunación. En lo relativo al uso de la vacunación llamada “en anillo” alrededor de los focos, quisiera recordar a aquellas y aquellos de ustedes que ponen a la Comisión en tela de juicio por esta razón al preguntar por qué la Comisión no ha impuesto la vacunación de urgencia, que la vacunación, en nuestro orden jurídico actual, marcado por algunas formas de subsidiariedad, es competencia, dígase lo que se diga, de las autoridades nacionales. Por tanto, existe un procedimiento que permite al Estado miembro afectado que lo desee, recurrir a la vacunación y es así como se hace. El dispositivo existe y está a la disposición de los Estados miembros, pero no es responsabilidad de la Comisión. Creo responder de este modo claramente a las preguntas del Sr. Van Dam, del Sr. Martinez, del Sr. Mulder y de la Sra. Lucas. Visto que posiblemente, -y sobre este punto, tranquilizo a la Sra. Lucas– este elemento no sea lo esencial, volvamos al caso del Reino Unido que, efectivamente, sigue siendo preocupante puesto que el 3 de septiembre apareció el foco número 2000. La situación en Gran Bretaña, incluso si permanece estable desde hace casi tres meses, nos inquieta debido a esta persistencia de los focos infecciosos en el interior o a proximidad de zonas sujetas a restricciones. Muchos de ustedes mencionaron los casos más recientes en el Condado de Northumberland, zona de aparición inicial de la epidemia: son preocupantes ya que fueron señalados tres meses después de la desaparición de la enfermedad. Se tomaron medidas radicales: sacrificio de rebaños infectados, rebaños vecinos, rebaños en contacto y aunque la aparición de este número, efectivamente limitado, pero sin embargo preocupante, de focos se amplió después de que la enfermedad alcanzara un pico a principios de abril. Sin embargo, el período durante el que ha persistido un pequeño número de focos es excesivo y la Comisión exigió de las autoridades británicas la intensificación de sus medidas de erradicación. En efecto, tenemos la presión del tiempo, ya que las cosas se hacen cada vez más difíciles en otoño y en invierno, debido tanto a las condiciones meteorológicas como a las costumbres de desplazamiento de los animales en el curso de este período. La evolución actual de la enfermedad atraviesa claramente una fase crítica. No es el momento de disminuir los controles. Como se ha dicho, y varios de entre ustedes lo han destacado, se empiezan a ver, en este período del año, desplazamientos de rebaños y éstos son objeto de diversas manipulaciones y, por tanto, es preciso, a nuestro juicio, reducir al estricto mínimo los movimientos de los animales. La Comisión lo ha hecho saber a los interesados. En relación todavía con el Reino Unido, las estructuras complejas de la producción bovina, la ausencia, en el cordero, de señales clínicas y el hecho de que la propagación en el seno de los rebaños sea lenta, son otros tantos factores que complican el problema y que nos imponen recurrir a pruebas de laboratorio cuyas capacidades disponibles ahora son suficientes. ¿Cuál es, pues, la opinión de la Comisión? No diremos que la situación es satisfactoria, no lo es en este caso preciso, pero el riesgo de propagación a los demás Estados miembros es hoy día mucho más bajo de lo que era en los meses de marzo y abril, en el momento en que alcanzó su pico, ya que el conjunto de las restricciones impuestas, especialmente en materia de movimiento de animales y de productos no tratados procedentes de Gran Bretaña, están todavía vigentes. Procedemos a controles regulares sobre el propio terreno, el primero de los cuales remonta a finales del mes de agosto, con el fin de asegurarnos de que las autoridades británicas toman las medidas adecuadas. Otras regiones, a veces importantes, de la Gran Bretaña nunca han sido afectadas por la enfermedad y es preciso que, en el seno del comité veterinario, se continúe la reflexión con el fin que pueda preverse, en estas zonas y en el momento oportuno, cuando la situación lo permita, la reanudación de los intercambios bajo condiciones estrictas. A este respecto, seremos sumamente prudentes ya que la experiencia del Northumberland nos recuerda que el riesgo existe hasta en las zonas donde la enfermedad parecía estar controlada. Para volver un instante al asunto de los terceros países, si la Sra. Lucas me lo permite, un determinado número de países han conservado, con respecto a los productos europeos, medidas discriminatorias que van más allá de las normas internacionales en vigor y trabajamos sobre esta cuestión con algunos de nuestros socios comerciales. Muchos terceros países han levantado progresivamente las prohibiciones un poco extensivas con las que habían empezado; en cambio otros, como los Estados Unidos, Canadá e incluso algunos países candidatos a la adhesión tardan en levantar las restricciones que mantienen equivocadamente todavía hoy. Vamos a continuar trabajando, siendo en este ámbito nuestra base el acuerdo sanitario y fitosanitario de la OMC. De una manera más general, subrayemos que, ante todo, esta crisis ha tenido ya desde ahora importantes repercusiones sobre el presupuesto comunitario. Hemos decidido conceder una dotación de 4.000 millones de euros a los cuatro Estados afectados este año, y las últimas previsiones tienen en cuenta una probable contribución financiera de la Unión de poco más de mil millones y medio de euros. Vamos a tomar las disposiciones necesarias desde el punto de vista del procedimiento presupuestario. Indiscutiblemente, se trata de una situación excepcional, no sabemos prever en el presupuesto epizootias de tal alcance y, por tanto, nos va a ser preciso proceder a ajustes. Este es un aspecto de la cuestión. Un segundo aspecto es evidentemente el perjuicio causado a la imagen de nuestra producción; ahí está, ahora, después de sacrificar a casi 4 millones de animales. En tercer lugar, el problema, como se ha dicho, también existe fuera de la Unión Europea y tenemos algunas preocupaciones serias después de la reciente aparición de un foco en la Tracia turca."@es12 "Luonnehtiakseni nopeasti tilannetta unionin tasolla, unionissa ei Isoa-Britanniaa lukuun ottamatta sovelleta nykyisin minkäänlaisia rajoituksia suu- ja sorkkataudin vuoksi; tämä tilanne on vallinnut kuluvan vuoden 25. kesäkuuta alkaen ja se alkoi 30 päivää sen jälkeen, kun viimeinen rokotettu eläin oli teurastettu ja hävitetty Alankomaissa. Unionin 15 jäsenvaltiosta 14:ssä sekä Pohjois-Irlannissa vallitsee siis jokseenkin suotuisa tilanne, joka on seurausta suu- ja sorkkataudin torjuntatoimenpiteiden tehokkaasta täytäntöönpanosta ja soveltamisesta yhteisön tasolla. Aion nyt käyttää hetkisen asian tarkasteluun kansainvälisestä näkökulmasta silläkin uhalla, että jäsen Lucas närkästyy; tästä näkökulmasta katsottuna toivomme hartaasti, että Ranskan, Irlannin ja Alankomaiden toteuttamat toimenpiteet auttavat niitä panemaan asiansa kuntoon Maailman eläintautijärjestön vaatimusten mukaisesti, koska silloin yhteisön ulkopuoliset valtiot voivat poistaa vielä voimassa olevat kaupparajoituksensa. Haluamme komissiossa ottaa opiksemme tämäntyyppisten kriisien hallinnasta tulevaisuuden varalle, jotta nykyisiä sääntöjä ja lainsäädäntöä voitaisiin parantaa. Pienten märehtijöiden kaupalle yhteisössä asetetaan todennäköisesti aluksi joitakin lisävaatimuksia esimerkiksi rajoittamalla pysähdyspaikkojen määrää. Sen jälkeen alamme työstää ehdotusta, joka koskee lampaiden ja vuohien tunnistamista ja rekisteröintiä, sekä toista ehdotusta, jossa käsitellään eläintuotteiden maahantuontia matkailijoiden mukana. Pohdimme myös valvontamenettelyjemme mukauttamista tilanteessa, jossa tämäntyyppinen eläintauti puhkeaa. Luullakseni meillä on nyt riittävästi kokemusta asiasta. Älkäämme kuitenkaan elätelkö harhaluuloja: lainsäädännön ja järjestelyjen vahvistaminen – niin tarpeellista kuin se onkin – ei yksin riitä estämään tällaisen epidemian puhkeamista uudelleen. On myös parannettava eläinlääkintäpalvelujen toimintaa jäsenvaltioissa, ja nähtävästi karjankasvatuskäytäntöjäkin on syytä muuttaa. Päätän puheenvuoroni tarkastelemalla seikkaa, johon monet teistä kiinnittivät komission huomiota keskustelun aikana, nimittäin rokotuskysymykseen. Tautipesäkkeitä ympäröivän "rokotusrenkaan" käytöstä puheen ollen, haluaisin muistuttaa niille, jotka tältä osin kyseenalaistavat komission ratkaisut tivaamalla, miksi komissio ei ole vaatinut hätärokotuksia, että rokotukset kuuluvat kansallisten viranomaisten vastuualueeseen tässä unionin nykyisessä oikeusjärjestyksessä, jolle ovat leimallisia tietyt toissijaisuusperiaatteen mukaiset toimintatavat – mitä niistä sitten ajatellaankin. On siis olemassa menettely, jonka avulla kyseinen jäsenvaltio voi halutessaan turvautua rokotuksiin, ja näin se toimii. Järjestelmä on olemassa, ja se on jäsenvaltioiden käytettävissä, mutta se ei kuulu komission vastuualueeseen. Uskon nyt antaneeni selkeän vastauksen jäsen van Damin, jäsen Martinezin, jäsen Mulderin ja jäsen Lucasin kysymyksiin. Vaikka tämä ei ehkä nyt olekaan pääasia – sen vakuutan jäsen Lucasille – palataanpa vielä Yhdistyneen kuningaskunnan tapaukseen, joka on yhä todella huolestuttava, sillä 2 000:s tautipesäke löytyi 3. syyskuuta. Vaikka Ison-Britannian tilanne on ollut vakaa jo lähes kolme kuukautta, se huolestuttaa meitä, koska rajoitusten alaisten alueiden sisällä tai läheisyydessä olevat tautipesäkkeet ovat niin sitkeitä. Monet teistä viittasivatkin viimeisimpiin tautitapauksiin Northumberlandin kreivikunnassa, jossa epidemia alun perin puhkesi: ne ovat huolestuttavia, sillä ne havaittiin kolme kuukautta sen jälkeen, kun taudin piti olla hävitetty. Northumberlandissa ryhdyttiin radikaaleihin toimenpiteisiin eli tartunnan saaneen karjan, naapuritiloilla olevan karjan ja näiden kanssa kosketuksissa olleen karjan teurastuksiin, ja vaikka tämä rajallinen mutta silti huolestuttava tautipesäkkeiden määrä oli odotettavissakin epidemian saavutettua huippunsa huhtikuun alussa, pesäkkeiden hävittäminen kesti kuitenkin kohtuuttoman pitkään niiden pieneen määrään nähden, ja komissio vaati brittiviranomaisia tehostamaan torjuntatoimenpiteitään. Aikaa on nimittäin rajallisesti, sillä syksy ja talvi hankaloittavat asioita sekä sääolojen että karjan siirtoon talviaikana liittyvien käytäntöjen vuoksi. Tauti on selvästi kriittisessä kehitysvaiheessa. Nyt ei ole aika lipsua tarkastuksista. Kuten sanottu ja kuten monet teistä korostivat, tähän aikaan vuodesta karjaa aletaan siirtää ja sille aletaan tehdä erilaisia käsittelyjä, ja siksi siirrot on mielestämme rajoitettava tiukasti siihen, mikä kyseisessä tilanteessa on välttämätöntä. Komissio on jo ilmoittanut tästä asianomaisille toimijoille. Vielä Yhdistyneestä kuningaskunnasta puheen ollen, myös nautakarjan kasvatuksen monimutkaiset rakenteet, kliinisten oireiden puuttuminen lampailta ja se seikka, että taudin leviäminen karjassa on hidasta, ovat tekijöitä, jotka vaikeuttavat ongelmaa entisestään ja vaativat laboratoriotestejä, joihin meillä nyt on käytettävissä riittävästi kapasiteettia. Mikä siis on komission mielipide? Emme sano, että tilanne olisi tyydyttävä, sitähän se ei näissä nimenomaisissa tapauksissa ole, mutta riski taudin leviämisestä muihin jäsenvaltioihin on nyt paljon pienempi kuin se oli viime maalis- ja huhtikuussa pahimpaan aikaan, sillä kaikki etenkin eläinten siirtämiselle ja Ison-Britannian ulkopuolelta tuleville käsittelemättömille tuotteille asettamamme rajoitukset ovat vielä voimassa. Olemme tehneet kentällä säännöllisiä tarkastuksia, joista viimeisin tehtiin elokuun lopussa, sen varmistamiseksi, että brittiviranomaiset toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet. Tautia ei ole koskaan havaittu muilla Ison-Britannian alueilla, joista osa on varsin merkittäviä, ja eläinlääkintäkomiteassa pohditaan jatkuvasti, miten tällaisilla alueilla voitaisiin ajan tullen ja tilanteen salliessa harkita kaupan elvyttämistä tiukoin edellytyksin. Olemme tältä osin äärimmäisen varovaisia, sillä Northumberlandin tapaus oli meille muistutus siitä, että riski voi edelleen olla olemassa niilläkin alueilla, joilla tauti näyttää olevan hallinnassa. Palataksemme vielä hetkeksi yhteisön ulkopuolisten maiden asiaan – mikäli jäsen Lucas sen sallii – jotkin maat ovat pitäneet voimassa sellaisia yhteisön tuotteita syrjiviä toimenpiteitä, jotka ovat tiukempia kuin voimassa olevat kansainväliset normit, ja neuvottelemme parhaillaan tästä kysymyksestä tiettyjen kauppakumppaneidemme kanssa. Monet yhteisön ulkopuoliset maat ovat vähitellen poistaneet alun perin asettamiaan melko tiukkia kieltoja; jotkin muut maat, kuten Yhdysvallat, Kanada ja jopa osa ehdokasvaltioista sen sijaan viivyttelevät rajoitusten poistamista ja pitävät niitä vielä nykyisinkin voimassa aivan syyttä. Jatkamme tältä osin työskentelyä terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdyn WTO-sopimuksen pohjalta. Yleisesti ottaen on ensinnäkin syytä painottaa, että tällä kriisillä on jo nyt ollut vakavia jälkivaikutuksia yhteisön talousarvioon. Päätimme tänä vuonna myöntää epidemiasta kärsiville neljälle maalle 400 miljoonan euron määrärahat, ja viimeisimpien ennusteiden mukaan unionin rahoitusosuus nousee todennäköisesti vähän yli puoleentoista miljardiin euroon. Ryhdymme tarvittaviin toimiin talousarviomenettelyn suhteen. Kyse on kiistämättä poikkeustilanteesta, emmekä osanneet varautua talousarviossa näin laajaan eläintautiepidemiaan, ja sen vuoksi siihen on tehtävä joitakin korjauksia. Tämä on yksi tähän kysymykseen liittyvistä näkökohdista. Toinen näkökohta on tietenkin unionin karjankasvatusalan imagolle aiheutuva vahinko; tätä on nyt syytä miettiä, kun lähes neljä miljoonaa eläintä on teurastettu. Kolmanneksi – kuten jo todettiin – tauti aiheuttaa ongelmia myös Euroopan unionin ulkopuolella, ja meillä on joitakin vakavia huolenaiheita, jotka liittyvät Traakiassa Turkissa hiljattain havaittuun tautipesäkkeeseen."@fi5 ". Signor Presidente, una rapida precisazione della situazione nell’Unione: attualmente non è in vigore alcuna restrizione dovuta all’afta epizootica, ad eccezione della Gran Bretagna, e ciò a partire dal 25 giugno di quest’anno, ossia trenta giorni dopo l’abbattimento e la distruzione dell’ultimo animale vaccinato in Olanda. In quattordici dei quindici Stati membri dell’Unione, inclusa l’Irlanda del Nord, si registra una situazione nel complesso favorevole grazie all’attuazione e all’applicazione efficace, a livello comunitario, di misure di prevenzione all’afta epizootica. A rischio di urtare la onorevole Lucas, vorrei richiamare per un istante il punto di vista internazionale; in quest’ottica, speriamo fermamente che le misure adottate dalla Francia, dall’Irlanda e dall’Olanda permettano loro di ottenere da parte dell’Ufficio internazionale delle epizoozie lo statuto necessario, consentendo in tal modo ai paesi terzi di abolire le restrizioni commerciali ancora in vigore. Infine, in seno alla Commissione, auspichiamo di aver appreso qualcosa nella gestione di crisi di questo tipo al fine di migliorare il dispositivo normativo e legislativo attuale: per esempio, sarà necessario prevedere per gli scambi intracomunitari di piccoli ruminanti varie condizioni aggiuntive come la riduzione del numero di punti di sosta, che probabilmente costituisce una misura preliminare. Inoltre, stiamo lavorando su una proposta concernente l’identificazione e la registrazione degli ovini e dei caprini e ad un’altra riguardante l’introduzione di prodotti animali da parte dei viaggiatori, come pure stiamo lavorando sul fronte dell’armonizzazione delle nostre procedure di controllo nel caso dell’apparizione di epizoozie di questo tipo. Ritengo che attualmente disponiamo dell’esperienza sufficiente. Non illudiamoci: il rafforzamento delle legislazioni e dei dispositivi, per quanto necessario, non sarà sufficiente, da solo, a impedire il ritorno di questo tipo di epidemia. Occorre migliorare il funzionamento dei servizi veterinari all’interno degli Stati membri e senza dubbio sono necessarie modifiche ai metodi di allevamento. Concludo con un punto sul quale molti di voi hanno richiamato la nostra attenzione nel corso della discussione: la questione delle vaccinazioni. Per quel concerne il ricorso alla vaccinazione detta “collettiva circoscritta” attorno ai focolai, a coloro tra voi che hanno interpellato la Commissione e chiesto perché essa non abbia imposto la vaccinazione d’urgenza ricordo che nel nostro ordinamento giuridico, contraddistinto da alcune forme di sussidiarietà, la vaccinazione (checché se ne dica) è di competenza delle autorità nazionali. Esiste pertanto una procedura che permette allo Stato membro che lo desideri di ricorrere alla vaccinazione. Il dispositivo esiste ed è a disposizione degli Stati membri, ma non rientra tra le responsabilità della Commissione. Con ciò, credo di aver risposto chiaramente alle domande degli onorevoli van Dam, Martinez, Mulder e Lucas. Non essendo questo il punto essenziale (voglio tranquillizzare la onorevole Lucas), ritorniamo al caso del Regno Unito che, effettivamente, continua ad essere preoccupante, considerato che il 3 settembre è apparso il duemillesimo focolaio. La situazione in Gran Bretagna, per quanto stabilizzata da quasi tre mesi, ci preoccupa a causa della persistenza di focolai all’interno o in prossimità di zone sottoposte a restrizioni. In molti avete evocato i casi più recenti nella contea di Northumberland, area in cui si era manifestata inizialmente l’epidemia: tali casi sono preoccupanti perché vengono segnalati tre mesi dopo che la malattia era stata debellata. Sono state adottate misure drastiche: abbattimento del bestiame infetto, delle mandrie vicine, delle mandrie venute a contatto. Sebbene l’apparizione di questo numero - limitato certo, ma pur sempre preoccupante - di focolai fosse stata prevista dopo un picco della malattia all’inizio di aprile, il periodo durante il quale un numero ristretto di focolai ha resistito è troppo lungo; la Commissione ha preteso dalle autorità britanniche l’intensificazione delle misure di sradicamento. Il tempo stringe: in autunno e in inverno la situazione infatti si aggrava a causa delle condizioni climatiche e dei consueti spostamenti degli animali durante questa stagione. L’evoluzione attuale della malattia attraversa una fase critica. Non è il momento di ridurre i controlli. Come è stato detto, e molti di voi hanno sottolineato, in questo periodo dell’anno le mandrie cominciano ad essere spostate e sono sottoposte a varie manipolazioni; ci pare pertanto necessario ridurre allo stretto necessario gli spostamenti di animali. La Commissione ha informato i diretti interessati. Sempre a proposito del Regno Unito, le strutture complesse di allevamento dei bovini, l’assenza nelle pecore di segni clinici e il fatto che il contagio all’interno delle greggi si propaghi lentamente sono tutti fattori che aggravano il problema e ci impongono il ricorso a di laboratorio le cui capacità disponibili sono per il momento sufficienti. Qual è l’opinione della Commissione? Non sosteniamo che la situazione sia soddisfacente. In questo caso specifico non lo è affatto. Tuttavia, il rischio di contaminazione negli altri Stati membri è in questo momento molto più ridotto di quanto non lo fosse lo scorso marzo e aprile, al momento del picco, per il fatto che l’insieme delle restrizioni imposte (soprattutto per quel che riguarda lo spostamento di animali e di prodotti non trattati in provenienza della Gran Bretagna) sono ancora in vigore. Effettuiamo controlli regolari (l’ultimo risale alla fine del mese di agosto) per assicurarci che le autorità britanniche prendano le misure adeguate. Altre regioni anche estese della Gran Bretagna non sono mai state colpite dalla malattia; è necessario che all’interno del comitato veterinario, la riflessione prosegua affinché, al momento opportuno, quando la situazione lo consentirà, sia possibile prevedere in queste aree una ripresa degli scambi a condizioni severissime. Saremo estremamente prudenti perché l’esperienza del Northumberland ci ricorda che il rischio esiste persino nelle aree in cui la malattia sembrava sotto controllo. Se la onorevole Lucas me lo consente, vorrei ritornare alla questione dei paesi terzi: un certo numero di paesi ha mantenuto misure discriminatorie nei confronti dei prodotti europei che vanno ben al di là delle norme internazionali in vigore; stiamo lavorando su questo problema con diversi nostri commerciali. Numerosi paesi terzi hanno progressivamente abolito le restrizioni, un po’ eccessive, introdotte inizialmente; altri invece, per esempio Stati Uniti, Canada e persino qualche paese candidato all’adesione, tardano ad abolire le restrizioni che, ingiustificatamente, sono tuttora in vigore. Noi continueremo a lavorare avendo come riferimento in questo ambito l’accordo sanitario e fitosanitario dell’OMC. Più in generale, sottolineiamo che in primo luogo questa crisi ha già avuto serie ripercussioni sul bilancio comunitario. Abbiamo deciso di stanziare quattrocento milioni di euro destinati ai quattro Stati membri colpiti quest’anno e le ultime previsioni indicano un probabile contributo dell’Unione leggermente superiore a un miliardo e mezzo di euro. Ci apprestiamo ad adottare le disposizioni necessarie dal punto di vista della procedura di bilancio. Indubbiamente si tratta di una situazione eccezionale, non siamo in grado di tener conto nel bilancio epizoozie di queste proporzioni e sarà dunque necessario prevedere alcuni aggiustamenti. Questo è un aspetto della questione. Un secondo aspetto è il danno arrecato all’immagine dei nostri allevamenti a causa dell’abbattimento di circa quattro milioni di capi di bestiame. In terzo luogo, come è stato detto, il problema è presente anche all’esterno dell’Unione europea e ci preoccupa la recente apparizione di un focolaio nella Tracia turca."@it9 ". To give a brief description of the current situation in the Union as a whole, no restrictions have been imposed in the Union as a result of foot-and-mouth disease, except in Great Britain, and that was on 25 June this year, thirty days after the slaughter and destruction of the last vaccinated animal in the Netherlands. So in fourteen of the fifteen Member States of the Union, plus Northern Ireland, we have quite a favourable situation, which is the result of the implementation and effective application of measures to combat foot-and-mouth disease at Community level. I shall now run the risk of offending Mrs Lucas by referring briefly to the international point of view, and from that point of view we sincerely hope that the measures which have been adopted by France, Ireland and the Netherlands will enable them to obtain the necessary status from the International Office of Epizootics, thus enabling third countries to lift the trade restrictions that are still in place. Finally, we at the Commission hope that we shall be able to learn some lessons for future use, with regard to the handling of this sort of crisis, so that we can improve our current regulatory and legislative system, for example by making provision for a certain number of additional requirements for intra-Community trade in small ruminants, such as restricting the number of stopping points, which would probably be the first step. We are also working on a proposal regarding the identification and registration of sheep and goats, and on another proposal regarding the importing of animal products by travellers. We are also working towards adjusting our inspection procedures when this type of epizootic appears. I believe that we now have sufficient experience, but we must not delude ourselves. The reinforcement of our legislation and of our systems, however necessary it may be, will not, on its own, be enough to prevent the reappearance of such an epidemic. We must also improve the operation of the veterinary services within Member States, and there is not doubt that we must also change our farming practices. My last point is one that several Members have drawn attention to during our discussions, and that is the question of vaccination. As far as the use of so-called ‘ring’ vaccination around infected holdings is concerned, I should like to remind those of you who have sought to implicate the Commission by asking why the Commission did not order compulsory vaccination as a matter of urgency, that in our present legal system, which whatever any one says is characterised by certain forms of subsidiarity, vaccination is the responsibility of the national authorities. There is therefore a procedure which allows any Member State that wants to to use vaccination, and that is how it is done. The system exists and it is at the disposal of the Member States, but it is not the Commission’s responsibility. I believe that I have thus given a clear answer to the questions raised by Mr van Dam, Mr Martinez, Mr Mulder and Mrs Lucas. However – and on this point I should like to reassure Mrs Lucas – since this is perhaps not the most important aspect, let us come back to the case of the United Kingdom, which is actually still giving cause for concern, since the two-thousandth case occurred on 3 September. Although the situation in Great Britain has remained stable for almost three months, we are still worried about it because of the fact that cases are continuing to occur within or close to the areas that have been placed under restrictions. Many Members have referred to the most recent cases, in the county of Northumberland, the place where the epidemic first appeared. These cases are worrying, because they were confirmed three months after the disease had disappeared there. Radical measures were taken: infected herds were slaughtered, as were neighbouring herds and contact herds, and although the occurrence of this admittedly limited but nonetheless worrying number of cases was to be expected, after the disease peaked at the beginning of April, the period over which a small number of cases have continued to occur is excessively long, and the Community has asked the British authorities to step up their eradication measures. Time is pressing, because things will become more difficult in autumn and winter, not only because of weather conditions, but also because it is customary for animals to be moved during that period. The present development of the disease is clearly passing through a critical phase. This is not the time to relax our controls. As has already been said, and as several of you have emphasised, this is the time of year when we see herds being moved around and handled in various ways, and in our opinion it is therefore necessary to reduce animal movements to the absolute minimum. The Commission has made this known to the people involved. Staying with the United Kingdom, the complex structure of beef and dairy farming, the absence of any clinical signs in sheep, and the fact that the spread of the disease within a herd or flock is slow, are all factors which complicate the problems and which make it necessary for us to have recourse to laboratory testing, and the capacity available for such testing is now sufficient. So what is the Commission’s opinion? We would not say that the situation is satisfactory, because in this specific case it is not, but the risk of the disease spreading to other Member States is now much less than it was in March and April, when the disease was at its peak, because all the restrictions that were imposed, in particular on the movement of animals and untreated products from Great Britain, are still in place. We are carrying out regular on-the-spot inspections, the latest of which goes back to the end of August, in order to satisfy ourselves that the British authorities are taking adequate measures. Other regions of Great Britain, in some cases quite large regions, have not been affected by the disease, and the Veterinary Committee must continue to consider the matter so that when the time comes, and circumstances make it possible, trade with those regions can be envisaged subject to stringent conditions. On this point we shall be extremely careful, because the experience of Northumberland reminds us that the risk is still present, even in those areas where it seemed that the disease had been brought under control. To come back for a moment to the question of third countries, if Mrs Lucas will allow me, a certain number of countries have continued to take discriminatory measures against European products, which go beyond the international standards currently in force, and we are working on this matter together with a certain number of our trading partners. Many third countries have gradually lifted the somewhat extensive prohibitions that they had initially imposed. Others, by contrast, such as the United States, Canada and even some of the countries which have applied for accession, have been slow to lift the restrictions, which they still maintain, wrongly, even today. We shall continue to work on this question, taking as our basis the WTO Agreement on Health and Plant Health. Speaking more generally, it should be emphasised, first of all, that this crisis has had major repercussions on the Community budget. We decided to grant an overall budget of EUR 400 million to the four Member States affected this year, and the latest forecasts show that the Union’s anticipated financial contribution will be slightly more than EUR 1.5 billion. We shall take the necessary measures from the point of view of budgetary procedure. There is no doubt that this is an exceptional situation. We do not know how to predict the budget for epizootics on this scale, and we shall therefore have to make adjustments as we go along. That is just one aspect of this issue. A second aspect, of course, is the damage done to the image of our livestock farming industry, following the slaughter of almost four million animals. A third aspect is the fact that the problem, as has already been mentioned, is also present outside the European Union, and we are seriously worried following the recent appearance of a case in Turkish Thrace."@lv10 "Ik wil graag beginnen met een korte kenschets van de situatie op het niveau van de Unie. Op dit moment geldt binnen de Unie geen enkele beperking als gevolg van mond- en klauwzeer, met uitzondering van Groot-Brittannië, en wel sinds 25 juni van dit jaar, dertig dagen na de slachting en vernietiging van het laatste gevaccineerde dier in Nederland. In veertien van de vijftien lidstaten van de Unie, plus Noord-Ierland, is de situatie dus vrij gunstig, hetgeen het resultaat is van de uitvoering van efficiënte maatregelen ter bestrijding van mond- en klauwzeer op communautair niveau. Op internationaal niveau hopen wij vurig dat de door Frankrijk, door Ierland en door Nederland genomen maatregelen deze landen het noodzakelijke statuut van het Internationaal bureau voor besmettelijke veeziekten zullen opleveren, waardoor derde landen hun nog altijd geldende handelsbeperkingen kunnen opheffen. Tot slot hopen wij als Commissie voor de toekomst enkele lessen te kunnen trekken inzake de beheersing van dit soort crises, teneinde de huidige wet- en regelgeving te verbeteren. Bijvoorbeeld door een aantal aanvullende eisen te stellen aan de intracommunautaire handel in kleine herkauwers, waarbij het beperken van het aantal stopplaatsen waarschijnlijk een eerste begin is. Verder werken wij aan een voorstel voor de identificatie en registratie van schapen en geiten, en aan een voorstel met betrekking tot het meenemen van dierlijke producten door reizigers. Ook werken wij aan een aanpassing van onze controleprocedures tijdens het uitbreken van een dergelijke epidemie. Wij beschikken denk ik inmiddels over voldoende ervaring. Maar laten we ons geen illusies maken: het aanscherpen van wettelijke voorschriften en maatregelen, hoe noodzakelijk ook, zal niet toereikend zijn om een hernieuwde uitbraak van een dergelijke epidemie te voorkomen. Ook moet de veeartsenij binnen de lidstaten worden verbeterd en is een aanpassing van de praktijken binnen de veehouderij waarschijnlijk noodzakelijk. Ik wil graag afsluiten met een punt waar velen onder u ons tijdens dit debat op hebben gewezen, namelijk het vraagstuk van de vaccinatie. Wat het gebruik van ringvaccinatie rondom de besmettingshaarden bereft, wil ik eenieder van u die de Commissie in het beklaagdenbankje zet en gevraagd heeft waarom de Commissie geen noodvaccinatie heeft opgelegd, eraan herinneren dat vaccinatie in ons huidige rechtsstelsel, dat gekenmerkt wordt door bepaalde vormen van subsidiariteit, behoort tot de rechtsbevoegdheid van de nationale autoriteiten. Er bestaat dus een procedure waarmee de lidstaat die dit wenst kan overgaan tot vaccinatie. De maatregel staat de lidstaten ter beschikking, maar valt niet onder de verantwoordelijkheid van de Commissie. Ik geloof hiermee de vragen van de heer Van Dam, de heer Martinez, de heer Mulder en mevrouw Lucas duidelijk te hebben beantwoord. Omdat dit – en op dit punt sluit ik me aan bij mevrouw Lucas – wellicht niet het belangrijkste is, wil ik terugkeren naar de situatie in Groot-Brittannië, die inderdaad zorgwekkend blijft nu op 3 september het 2000e geval is ontdekt. De situatie in Groot-Brittannië, ook al is deze sinds bijna drie maanden stabiel, verontrust ons vanwege de voortdurende uitbraken in of rondom gebieden waar beperkingen van kracht zijn. Velen onder u hebben de meest recente gevallen genoemd, in het district Northumberland, waar de epidemie oorspronkelijk de kop opstak; deze gevallen zijn zorgwekkend, omdat ze drie maanden na het verdwijnen van de ziekte zijn ontdekt. Drastische maatregelen zijn genomen: slachten van besmette runderen, naburige veestapels en contactvee. Hoewel dit geringe maar niettemin zorgwekkend aantal uitbraken verwacht werd na het hoogtepunt van de epidemie begin april, duren de uitbraken te lang voort, en de Commissie heeft van de Britse autoriteiten geëist dat ze hun eradicatiemaatregelen intensiveren. We staan onder tijdsdruk, want de zaak wordt bemoeilijkt in de herfst en winter, zowel vanwege de weersomstandigheden als vanwege de gebruikelijke verplaatsingen van de dieren in deze periode. De ziekte maakt momenteel duidelijk een kritische fase door. Dit is niet het moment om de controles te versoepelen. Zoals wij reeds hebben gezegd en door velen onder u is benadrukt, begint men de runderen in deze periode van het jaar te verplaatsen en op verschillende manieren te verhandelen, en dus moeten in onze ogen de verplaatsingen van dieren tot een absoluut minimum worden beperkt. De Commissie heeft dit ook aan de betrokken partijen medegedeeld. Nog altijd ten aanzien van Groot-Brittannië geldt dat de complexe structuren van de veehouderijen, de afwezigheid bij schapen van klinische aanwijzingen, en de trage verspreiding van het virus onder veestapels stuk voor stuk factoren zijn die het probleem bemoeilijken en die ons verplichten tot tests in laboratoria waar de beschikbare capaciteit momenteel voldoende is. Wat is de mening van de Commissie? Wij zullen niet zeggen dat de situatie geruststellend is, want dat is ze in dit geval niet, maar het gevaar van verspreiding naar andere lidstaten is nu veel kleiner dan op het hoogtepunt in maart en april van dit jaar, omdat alle opgelegde beperkingen, met name op het gebied van verplaatsingen van dieren en niet-behandelde dierlijke producten uit Groot-Brittannië, nog altijd van kracht zijn. Wij voeren regelmatig controles ter plaatse uit – de laatste eind augustus – om ons ervan te verzekeren dat de Britse autoriteiten de adequate maatregelen treffen. Andere grote gebieden in Groot-Brittannië zijn nooit getroffen door de epidemie, en binnen het Veterinair Comité moeten wij blijven nadenken over de mogelijkheden om te zijner tijd, wanneer de situatie dit toelaat, de handel in deze gebieden onder strikte voorwaarden te hervatten. Op dit punt zullen wij ons uiterst terughoudend opstellen, want de ervaringen in Northumberland hebben geleerd dat het risico zelfs bestaat in gebieden waar de ziekte onder controle leek te zijn. Ik wil met mevrouw Lucas’ welnemen even kort terugkomen op de kwestie van de derde landen. Een aantal landen houdt met betrekking tot Europese producten vast aan discriminatoire maatregelen die buiten de geldende internationale normen vallen, en wij werken met een aantal van onze handelspartners aan dit vraagstuk. Veel derde landen hebben hun oorspronkelijk nogal uitgebreide invoerverbod geleidelijk opgeheven; andere daarentegen, zoals de Verenigde Staten, Canada en zelfs enkele kandidaat-lidstaten, aarzelen met het opheffen van de beperkingen die ze ten onrechte handhaven. Onze voortdurende actie op dit vlak is gebaseerd op het Sanitair en fytosanitair Akkoord van de WTO. In algemenere termen willen wij benadrukken dat deze crisis reeds belangrijke consequenties heeft gehad voor de communautaire begroting. Wij hebben besloten dit jaar een budget van 400 miljoen euro toe te kennen aan de vier getroffen lidstaten. Volgens de laatste schattingen bedraagt de financiële bijdrage van de Unie waarschijnlijk iets meer dan 1,5 miljard euro. Wij zulllen de noodzakelijke maatregelen treffen met het oog op de begrotingsprocedure. Het gaat onmiskenbaar om een buitengewone situatie; wij kunnen in de begroting geen rekening houden met epidemieën van een dergelijke omvang en moeten derhalve bepaalde aanpassingen doorvoeren. Dat is één aspect. Een tweede aspect is uiteraard de schade die wordt toegebracht aan het imago van onze veehouderijen als gevolg van de slachting van bijna vier miljoen dieren. En een derde aspect is dat het probleem zoals gezegd ook buiten de Europese Unie bestaat, en de recente ontdekking van een MKZ-geval in het Turkse gedeelte van Thracië verontrust ons in hoge mate."@nl2 "Para caracterizar rapidamente a situação ao nível da União, posso dizer que hoje não é aplicada qualquer restrição devida à febre aftosa, à excepção da Grã-Bretanha, o que acontece desde 25 de Junho último, trinta dias após o abate e destruição do último animal vacinado nos Países Baixos. Em catorze dos quinze Estados-Membros da União mais a Irlanda do Norte, a situação é, portanto, favorável, e resulta do lançamento e aplicação eficaz de medidas de luta contra a febre aftosa ao nível comunitário. Correndo o risco de melindrar a senhora deputada Lucas evocarei, por um momento, o ponto de vista internacional e, dessa perspectiva, esperamos firmemente que as medidas adoptadas pela França, a Irlanda e os Países Baixos lhes permitam obter o estatuto necessário, por parte do Organismo Internacional das Epizootias, para que os países terceiros possam levantar as restrições comerciais ainda em vigor. Finalmente, por parte da Comissão, esperamos poder tirar algumas lições para o futuro no que se refere à gestão de crises deste tipo, a fim de melhorar o dispositivo regulamentar e legislativo actual. Podemos, por exemplo, prever um certo número de exigências suplementares para as trocas intracomunitárias de pequenos ruminantes, como a restrição do número de paragens que é, provavelmente, um primeiro passo. Estamos, depois, a trabalhar numa proposta relativa à identificação e registo de ovinos e caprinos, bem como noutra proposta relativa à introdução de produtos animais pelos viajantes. Estamos, ainda, a tratar do ajustamento dos nossos procedimentos de controlo para quando surgir uma epizootia deste género. Creio que agora possuímos experiência suficiente. Não tenhamos ilusões: o reforço das legislações e dos dispositivos, por muito necessário que seja, não bastará, por si só, para impedir o reaparecimento de uma epidemia destas. É imperativo, também, melhorar o funcionamento dos serviços veterinários dentro dos Estados-Membros e, claro, introduzir modificações nas práticas de criação dos animais. Terminarei por um assunto referido por vários oradores durante o debate, a vacinação. Quanto à vacinação chamada “em anel”, em redor dos focos, gostaria de recordar àqueles que colocam em causa a Comissão relativamente a este ponto, perguntando por que motivo a Comissão não tornou obrigatória a vacinação de urgência, que, no nosso ordenamento jurídico, caracterizado por diversas formas de subsidiariedade, a vacinação, diga-se o que se disser, é da competência das autoridades nacionais. Há, assim, um procedimento que permite ao Estado-Membro que o deseje recorrer à vacinação, é assim que as coisas funcionam. Existe este dispositivo, os Estados-Membros podem recorrer a ele, mas o mesmo não é da responsabilidade da Comissão. Espero ter dado resposta cabal às interrogações dos senhores deputados van Dam, Martinez e Mulder e da senhora deputada Lucas. Porém, como este ponto – posso tranquilizar a senhora deputada Lucas – não é, provavelmente, essencial, voltemos ao caso do Reino Unido que se mantém, de facto, preocupante, já que o 2 000º foco surgiu no dia 3 de Setembro. A situação na Grã-Bretanha, embora estável há três meses, preocupa-nos devido à persistência de focos dentro ou perto de zonas sujeitas a restrições. Muitos dos senhores referiram os casos mais recentes no condado de Northumberland, zona onde primeiro se manifestou a epidemia, e que nos inquietam porque foram assinalados três meses após o desaparecimento da doença. Foram tomadas medidas radicais: abate dos rebanhos infectados, dos rebanhos vizinhos, dos rebanhos-contacto. Embora o aparecimento deste número de focos, limitado mas, ainda assim, procupante, fosse aguardada após um pico da doença no início de Abril, o período durante o qual persistiu um pequeno número de focos é demasiado longo e a Comissão exigiu que as autoridades britânicas intensificassem as medidas de erradicação. Com efeito, o tempo pressiona-nos, pois o Outono e o Inverno vêm piorar a situação, tanto devido às condições meteorológicas como aos hábitos de transumância dos animais durante este período. Neste momento a doença atravessa, nitidamente, uma fase crítica. Não é altura de afrouxar os controlos. Como já se afirmou e vários dos senhores salientaram, começamos a ver, nesta época do ano, os rebanhos deslocarem-se e serem alvo de manipulações várias e por conseguinte, em nossa opinião, há que reduzir a um mínimo estrito as movimentações de animais. A Comissão já informou deste facto os interessados. Ainda no que diz respeito ao Reino Unido, as complexas estruturas da criação de bovinos, a ausência de sintomas clínicos nos ovinos e o facto de a propagação dentro dos rebanhos se processar lentamente são factores que vêm complicar ainda mais o problema e que nos impõem o recurso a testes laboratoriais. Neste momento, a capacidade dos laboratórios é suficiente. Qual é, então, a opinião da Comissão? Não diremos que a situação é satisfatória, neste caso preciso não o é, mas o risco de propagação aos outros Estados-Membros é, agora, bastante mais fraco do que em Março e Abril passados, no momento do pico da crise, pois as restrições impostas, nomeadamente em matéria de movimentação de animais e de produtos sem tratamento provenientes da Grã-Bretanha, estão ainda em vigor. Procedemos a controlos regulares no local, o último dos quais teve lugar no final do mês de Agosto, para nos certificarmos de que as autoridades britânicas tomam as medidas adequadas. Outras regiões, por vezes importantes, da Grã-Bretanha nunca foram afectadas pela doença e a reflexão deve manter-se a nível do Comité Veterinário para que, nestas zonas e quando chegar o momento adequado, assim que a situação o permitir, se possa pensar em retomar as trocas, sujeita a condições estritas. Seremos, neste ponto, extremamente prudentes, pois a experiência de Northumberland recorda-nos que o risco existe mesmo em zonas onde a doença parecia controlada. Se a senhora deputada Lucas me permite que volte por um minuto aos países terceiros, alguns deles mantiveram medidas discriminatórias, relativamente aos produtos europeus, que ultrapassam as normas internacionais em vigor, e estamos a discutir o assunto com alguns dos nossos parceiros comerciais. Muitos países terceiros foram levantando progressivamente as interdições um tanto extensivas que tinham imposto inicialmente; outros, como os Estados Unidos, o Canadá e até alguns países candidatos à adesão, demoram em levantar as restrições que, sem razão, ainda mantêm. Vamos continuar a trabalhar tendo como base o acordo sanitário e fitossanitário da OMC. De uma forma mais geral saliente-se que, em primeiro lugar, esta crise já teve repercussões significativas no orçamento comunitário. Decidimos conceder um montante global de 400 milhões de euros aos quatro Estados-Membros afectados este ano e as últimas previsões apontam para uma provável contribuição financeira da União de qualquer coisa como um pouco mais de mil milhões e meio de euros. Vamos tomar as disposições necessárias do ponto de vista do processo orçamental. Esta é, incontestavelmente, uma situação excepcional, pois não sabemos prever no orçamento epizootias desta amplitude e teremos, portanto, de proceder a ajustamentos. Eis um dos aspectos da questão. Outro aspecto é, evidentemente, o prejuízo causado à imagem da nossa produção animal; tornou-se uma realidade na sequência do abate de cerca de 4 milhões de cabeças de gado. Em terceiro lugar, o problema, como já foi dito, existe também fora da União Europeia e o facto de, recentemente, ter surgido um foco na Trácia turca preocupa-nos seriamente."@pt11 "För att snabbt ge en bild av hur situationen i unionen ser ut i dag, tillämpas inga restriktioner på grund av mul- och klövsjuka inom unionen, med undantag för Storbritannien, och detta gäller sedan den 25 juni i år, trettio dagar efter det att det sista vaccinerade djuret slaktades och destruerades. I fjorton av unionens femton medlemsstater samt i Nordirland har vi alltså en ganska positiv situation, som är resultatet av att man på ett effektivt sätt genomfört och tillämpat åtgärderna för att bekämpa mul- och klövsjukan inom gemenskapen. Med risk för att förnärma Lucas och för ett ögonblick anlägga ett internationellt perspektiv, är det vår fasta förhoppning att de åtgärder som har antagits av Frankrike, Irland och Nederländerna kommer att få det klartecken som krävs från Internationella byrån för smittsamma husdjurssjukdomar (International Office of Epizootics). Detta bör göra det möjligt för tredje land att häva de handelsrestriktioner som fortfarande gäller. Från kommissionens sida vill vi slutligen kunna dra en del lärdomar om krishantering av detta slag för att förbättra nuvarande regel- och lagstiftningssystem. Ett exempel kan vara att föreskriva ett visst antal extra krav på gemenskapshandeln med små idisslare, såsom begränsning av antalet stopp i transportkedjan som förmodligen är en första början. Sedan arbetar vi på ett förslag om identifiering och registrering av får och getter, samt på ett annat förslag om resenärers införsel av animaliska produkter. Vi arbetar även på att kunna anpassa våra kontrollförfaranden när en farsot av denna typ uppträder. Jag tror att vi nu har tillräcklig erfarenhet. Låt oss inte göra oss några illusioner. En förstärkt lagstiftning och strängare rutiner är nödvändiga, men kommer inte i sig att räcka för att förhindra att en liknande epidemi uppträder på nytt. Det krävs även en förbättring av veterinärtjänsterna inom medlemsstaterna, och sannolikt ändrade uppfödningsmetoder. Jag vill sluta med en fråga som flera av er har uppmärksammat oss på under debatten, nämligen frågan om vaccinering. När det gäller användningen av så kallade "ringvaccinationer" runt smittohärdarna, vill jag påminna de bland er som i detta sammanhang kritiserar kommissionen och undrar varför kommissionen inte beslutade om omedelbar tvångsvaccinering, om att vaccinering enligt vår nuvarande rättsordning, som kännetecknas av vissa former av subsidiaritet, faller under de nationella myndigheternas kompetens, vad man än tycker om det. Det finns alltså ett förfarande som ger en berörd medlemsstat som så önskar rätt att tillgripa vaccinering och det är på den vägen det hela fungerar. Förfarandet existerar och står till medlemsstaternas förfogande, men faller inte under kommissionens ansvar. Jag tror mig därmed ha givit ett tydligt svar på frågorna från van Dam, Martinez, Mulder och Lucas. Eftersom detta kanske inte är huvudsaken – och på den punkten kan jag lugna Lucas -, skall vi återgå till att titta på Förenade kungariket, där situationen förvisso är fortsatt oroande, eftersom man upptäckte den 2 000:e smittohärden den 3 september. Även om situationen i Storbritannien i närmare tre månader har varit stabil, oroar den oss på grund av att smittohärdarna inte försvinner inom och i närheten av de områden som omfattas av restriktioner. Många av er har tagit upp de senast inträffade fallen i grevskapet Northumberland, det område där epidemin först uppträdde. De är oroande, eftersom de upptäcktes tre månader efter det att sjukdomen försvunnit. Radikala åtgärder har vidtagits – de smittade hjordarna har slaktats, liksom hjordar i grannskapet och "kontakt-hjordar". Även om det var väntat att ett förvisso begränsat, men icke desto mindre oroande antal smittohärdar skulle uppträda efter sjukdomens drastiska nedgång i början av april, har ett litet antal smittohärdar likafullt funnits kvar under alltför lång tid och kommissionen har krävt att de brittiska myndigheterna skall intensifiera sina åtgärder för att utrota sjukdomen. Vi lever också under tidspress, eftersom det hela blir svårare under höst och vinter, både på grund av väderförhållanden och de sedvanliga förflyttningar av djuren som brukar ske under denna period. För närvarande är sjukdomen inne i ett kritiskt utvecklingsskede. Det är inte rätt tidpunkt att släppa på kontrollerna. Det har påpekats och flera av er har betonat att man under denna period av året börjar se hur hjordarna förflyttas och omfördelas på olika sätt och vi menar därför att man måste begränsa djurens förflyttningar till det strikt nödvändiga. Kommissionen har meddelat berörda aktörer detta. Låt oss fortsätta att tala om Storbritannien. De komplicerade strukturerna inom sektorn för uppfödning av nötkreatur, det faktum att fåren inte visar några sjukdomstecken och att sjukdomen sprids långsamt inom hjordarna – allt detta är faktorer som sammantagna komplicerar problemet och tvingar oss att tillgripa laboratorietester. Dessa testers tillgängliga kapacitet är numera tillräcklig. Vad anser då kommissionen? Vi kommer inte att säga att situationen är tillfredsställande, för det är den inte just i det här fallet, men risken för att smittan sprids till övriga medlemsstater är i dag mycket lägre än den var i mars och april, när läget var som värst, eftersom samtliga restriktioner som infördes i fråga om transport av djur och obearbetade produkter från Storbritannien fortfarande gäller. Vi genomför regelbundna kontroller på plats, senast i slutet av augusti, för att försäkra oss om att de brittiska myndigheterna vidtar adekvata åtgärder. Andra, i vissa fall vidsträckta, områden av Storbritannien har aldrig drabbats av sjukdomen, och det är nödvändigt att reflexionsarbetet inom veterinärkommittén fortsätter, så att det går att planera för ett återupptagande av handeln i dessa områden under strikt reglerade former, när situationen så medger. Vi kommer att vara ytterst försiktiga på denna punkt, eftersom erfarenheterna från Northumberland påminner oss om att risken finns kvar även i de områden där sjukdomen verkade vara under kontroll. Jag skall återvända lite till frågan om tredje land, om Lucas låter mig göra det. Ett antal länder har infört diskriminerande åtgärder mot europeiska produkter, åtgärder som går längre än gällande internationella normer och vi arbetar med denna fråga tillsammans med ett antal av våra handelspartner. Många länder utanför gemenskapen har gradvis lättat på de något överdrivna förbud som de ursprungligen införde. Andra länder, som Förenta staterna och Kanada och även några kandidatländer, tvekar däremot att häva restriktionerna som de i dag felaktigt upprätthåller. Och vi kommer att fortsätta vårt arbete, med utgångspunkt i WTO-avtalet om sanitära och fytosanitära åtgärder. Mer allmänt kan vi först understryka att denna kris redan nu har haft betydande återverkningar på gemenskapens budget. Vi har beslutat att bevilja ett anslag på 400 miljoner euro till de fyra medlemsstater som berörts i år, och de första prognoserna pekar på att unionens finansiella utgifter kommer att ligga runt drygt en och en halv miljard euro. Vi kommer att vidta nödvändiga åtgärder med tanke på budgetförfarandet. Det rör sig utan tvekan om en undantagssituation, vi kan inte budgetera för husdjurssjukdomar av denna omfattning och vi måste därför genomföra budgetjusteringar. Detta är en aspekt av saken. En andra aspekt är givetvis att bilden av vår uppfödning har skadats. Så är läget i dag när över 4 miljoner djur har slaktats. För det tredje existerar problemet även utanför Europeiska unionen, vilket har påpekats, och vi är allvarligt oroade över att en smittohärd nyligen upptäckts i den turkiska delen av Trakien."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión. -"12 "Commission"6 "Lamy,"12,6 "in loco"9 "partner"9 "test"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph