Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-06-Speech-4-121"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010906.5.4-121"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:spoken text |
". - De vervolgconferentie over klimaatverandering in Bonn heeft twee uitersten opgeleverd. Aan de ene kant hebben degenen gelijk, die zeggen dat het daar vastgelegde resultaat onder de huidige omstandigheden het best haalbare was. Aan de andere kant is het resultaat minder dan de slechtst mogelijke variant die werd gevreesd op de voorafgaande conferentie van november 2000 in Den Haag. Toen overheerste de vrees dat ter wille van een wereldwijd akkoord concessies aan de VS zouden worden gedaan. Binnen de lidstaten van de Europese Unie ging de vraag over de keuze tussen twee mogelijkheden. De ene was het been stijf houden om de in Kyoto overeengekomen reducties te kunnen handhaven. De andere was zoeken naar wat voor de Amerikanen nog net aanvaardbaar zou kunnen zijn, en de daarvoor benodigde matiging als onvermijdelijk aanvaarden. Als waarnemer bij deze conferentie heb ik me tijdens het debat in de plenaire vergadering van 29 november geschaard achter de vasthoudendheid van de Franse en Duitse Groene ministers van Milieu. Sinds de weigering van de nieuwe Amerikaanse president om enig akkoord te ondertekenen, lijkt het verzet tegen hetgeen toen haalbaar was, vergeten. Om Japan en Australië binnenboord te houden is nu meer betaald dan vorig jaar door Amerika werd verlangd. Bush is de winnaar. Over tien jaar zal men van dit ontoereikende akkoord schande spreken"@nl2
|
| lpv:translated text |
"Opfølgningskonferencen om klimaændringer i Bonn har resulteret i to yderpunkter. På den ene side har de mennesker ret, som siger, at det resultat, som blev opnået der, var det bedste, der kunne opnås under de nuværende omstændigheder. På den anden side er resultatet mindre end den dårligst mulige variant, som man var bange for på den foregående konference i november 2000 i Haag. Dengang dominerede frygten for, at der for en global aftales skyld ville blive gjort indrømmelser til USA. Inden for EU's medlemsstater drejede spørgsmålet sig om valget mellem to muligheder. Den ene var at tage et klart standpunkt for at kunne opretholde de reduktioner, der var aftalt i Kyoto. Den anden var at søge efter, hvad der lige netop kunne være acceptabelt for amerikanerne, og acceptere den begrænsning, der var nødvendig herfor, som uundgåelig. Som observatør ved denne konference tilsluttede jeg mig den franske miljøministers og den tyske grønne miljøministers vedholdenhed under forhandlingen i plenarforsamlingen den 29. november. Siden den nye amerikanske præsidents afvisning af at undertegne nogen som helst aftale synes modstanden mod det, der dengang kunne opnås, glemt. For at få Japan og Australien med er der nu betalt mere, end hvad USA sidste år forlangte. Bush er vinder. Om 10 år vil man være forarget over denne utilstrækkelige aftale."@da1
".
Die Folgeklimakonferenz in Bonn hat zwei Extreme hervorgebracht. Auf der einen Seite haben diejenigen Recht, die sagen, das dort erzielte Ergebnis sei unter den gegenwärtigen Umständen das maximal erreichbare. Auf der anderen Seite ist dieses Resultat schlechter als die schlechtmöglichste Variante, die bei der Vorgängerkonferenz im November 2000 in Den Haag befürchtet wurde. Damals herrschte die Sorge vor, dass um eines weltweiten Abkommens willen Konzessionen an die USA gemacht werden. In den Mitgliedstaaten der Europäischen Union stand die Wahl zwischen zwei Möglichkeiten zur Debatte. Zum einen standhaft zu bleiben, um die in Kyoto vereinbarten Senkungen beibehalten zu können. Zum andern herauszufinden, was für die Amerikaner gerade noch akzeptabel sein könnte, und das dafür erforderliche Zurückstecken als unvermeidlich hinzunehmen. Als Beobachter bei dieser Konferenz habe ich mich während der Debatte in der Plenarsitzung vom 29. November hinter die Entschlossenheit der französischen und deutschen grünen Umweltminister gestellt. Seit der Weigerung des neuen amerikanischen Präsidenten, ein Abkommen zu unterzeichnen, scheint der Widerstand gegen das, was damals erreichbar war, vergessen. Um Japan und Australien bei der Stange zu halten, wird nun ein höherer Preis gezahlt, als letztes Jahr von Amerika verlangt wurde. Präsident Bush ist der Sieger. In zehn Jahren wird man über dieses unzureichende Abkommen empört sein."@de7
"Η Διάσκεψη για τις κλιματικές αλλαγές στη Βόννη μας έδωσε δύο ρεκόρ. Αφενός έχουν δίκιο αυτοί που υποστηρίζουν ότι το αποτέλεσμα της Διάσκεψης δεδομένων των σημερινών συνθηκών ήταν το καλύτερο δυνατό. Αφετέρου το αποτέλεσμα της Διάσκεψης ήταν ισχνότερο και από το χειρότερο δυνατό αποτέλεσμα στο οποίο φοβόντουσαν πολλοί ότι θα κατέληγε η προηγούμενη Διάσκεψη του Νοεμβρίου του 2000 στην Χάγη. Τότε είχε επικρατήσει ο φόβος ότι προκειμένου να επιτευχθεί κοινή συμφωνία θα γινόντουσαν παραχωρήσεις στις ΗΠΑ. Τα κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης είχαν να επιλέξουν μεταξύ δύο δυνατοτήτων. Η μία ήταν να επιμείνουν στις μειώσεις των εκπομπών καυσαερίων που είχαν συμφωνηθεί στο Κυότο. Η άλλη ήταν να αναζητήσουν τα στοιχεία τα οποία θα μπορούσαν έστω και οριακά να αποδεχθούν οι Αμερικανοί και να δεχθούν ως αναπόφευκτη τη μείωση των στόχων που θα απαιτούσαν τέτοιοι συμβιβασμοί. Συμμετείχα και εγώ σε αυτή τη Διάσκεψη και κατά τη συζήτηση στην Ολομέλεια της 29ης Νοεμβρίου υποστήριξα την αποφασιστική στάση των Πρασίνων Υπουργών Περιβάλλοντος της Γαλλίας και της Γερμανίας. Αφότου ο νέος αμερικανός Πρόεδρος αρνήθηκε να υπογράψει οιαδήποτε συμφωνία, φαίνεται ότι έχουν ξεχαστεί οι αντιρρήσεις κατά των θέσεων οι οποίες ήταν τότε εφικτές. Προκειμένου να διατηρήσουμε την υποστήριξη της Ιαπωνίας και της Αυστραλίας προσφέρουμε τώρα περισσότερο από ότι είχε ζητήσει πέρυσι η Αμερική. Ο Μπους νίκησε. Σε 10 χρόνια αυτή η ανεπαρκής συμφωνία θα καταδικάζεται από όλους."@el8
".
The follow-up conference on climate change in Bonn produced two extremes. On the one hand, those who say that the result obtained there was the best achievable under the present circumstances, are correct. On the other hand, the result is worse than the worst-case scenario that was feared at the previous conference in The Hague in November 2000. That conference was dominated by the fear that, for the sake of a worldwide agreement, concessions would be made to the US. Among the EU Member States, the question was about the choice between two possibilities. One was to stand firm in order to maintain the reductions agreed in Kyoto. The other was to search for what might be just acceptable to the Americans, and to accept the required moderation as inevitable. As an observer at this conference, I took the side of the steadfast German and French Green Environment Ministers in the debate at the plenary session on 29 November. Since the refusal of the new American President to sign any agreement, the resistance against what was then feasible seems to have fallen by the wayside. In order to keep Japan and Australia on board, more has now been paid than was demanded by America last year. Bush is the winner. In ten years’ time, this inadequate agreement will be deemed a disgrace."@en3
"(NL) De la segunda cumbre sobre el cambio climático de Bonn han salido dos extremos. Por un lado, tienen razón los que dicen que el acuerdo al que se ha llegado era lo máximo que se podía conseguir. Por otro lado, el resultado es menor que el peor compromiso posible al que se temía llegar en la cumbre anterior de La Haya en noviembre de 2000. Entonces reinó el temor de que había que hacer concesiones a los EEUU para poder conseguir un acuerdo mundial. Dentro de los Estados miembros de la Unión Europea se discutió sobre la elección entre dos posibilidades. Una era la de no ceder para poder mantener así las reducciones acordadas en Kioto. La otra era buscar una alternativa que fuera aceptable para los americanos y aceptar lo inevitable: una modificación a la baja de los objetivos. Como observador en esta cumbre me sumé durante los debates en la sesión plenaria a la tenacidad de los Ministros de Medio Ambiente francés y alemán del partido de los Verdes. Desde que el nuevo Presidente americano se niega a firmar ningún acuerdo, parece que se ha esfumado la resistencia contra lo que entonces se podía conseguir. Para que no se descolgaran Japón y Australia se ha pagado ahora un precio más alto de lo que exigía el año pasado EEUU. El vencedor se llama Bush y dentro de diez años nos avergonzaremos de este acuerdo insuficiente."@es12
"Bonnin jatkokonferenssi ilmastonmuutoksista tuotti kaksi vastakohtaisuutta. Toisaalta ovat oikeassa ne, jotka sanovat, että siellä saavutettu tulos on tämän hetkiset olot huomioon ottaen paras mahdollinen. Toisaalta tulos on heikompi kuin huonoin mahdollinen variaatio, jota edellisessä Haagin ilmastokonferenssissa marraskuussa 2000 pelättiin. Silloin pelättiin, että Yhdysvalloille olisi tehtävä myönnytyksiä maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Euroopan unionin jäsenvaltioiden oli tehtävä päätös kahden eri mahdollisuuden välillä. Yksi mahdollisuus oli, että pidettäisiin tiukasti kiinni Kiotossa sovituista vähennyksistä. Toinen mahdollisuus oli, että selvitettäisiin, mikä olisi amerikkalaisille vielä tyydyttävä vaihtoehto, ja hyväksyttäisiin siihen liittyvä hidastus välttämättömänä. Ollessani kyseisessä konferenssissa tarkkailijana liityin täysistunnossa 29. marraskuuta käytävän keskustelun aikana Ranskan ja Saksan vihreiden ympäristöministereihin heidän peräänantamattomuudessaan. Yhdysvaltain uuden presidentin kieltäydyttyä allekirjoittamasta minkäänlaista sopimusta, näyttää sen vastustus, mitä silloin pidettiin mahdollisena, olevan unohdettu. Japanin ja Australian mukanaolon takaamiseksi on nyt maksettu enemmän kuin Yhdysvallat viime vuonna halusi. Bush on voittaja. Kymmenen vuoden päästä tämä puutteellinen sopimus tuomitaan häpeällisenä."@fi5
".
La conférence de suivi de Bonn sur le changement climatique a débouché sur deux extrêmes. D’une part, on doit donner raison à ceux qui prétendent que le résultat acquis là-bas était le meilleur que l'on pouvait obtenir au vu des circonstances. D’autre part, le résultat est inférieur à la variante la plus modeste que l’on craignait lors de la conférence précédente à La Haye, en novembre 2000. On craignait alors que des concessions seraient faites aux États-Unis dans l’intérêt d’un accord mondial. Au sein des États membres de l’Union européenne, le débat semblait se résumer à deux possibilités. L’une consistait à défendre bec et ongles les réductions convenues à Kyoto, l’autre à trouver une proposition tout juste acceptable par les Américains, et considérer comme inévitable la modération nécessaire à cette fin. Observateur de cette conférence, je me suis rangé, lors de la plénière du 29 novembre, du côté de la fermeté des ministres écologistes français et allemand de l’environnement. Depuis le refus du nouveau président américain de signer un quelconque accord, l’opposition contre ce qui semblait réalisable à l’époque semble oubliée. Pour garder le Japon et l’Australie "à bord", il a été payé plus que ce que désirait l’Amérique l’année dernière. Bush est gagnant. Dans dix ans, cet accord déficient sera considéré comme un scandale."@fr6
"La Conferenza di
sui cambiamenti climatici di Bonn ha dato due risultati fondamentali. Da una parte hanno ragione coloro che sostengono che l'esito della Conferenza fosse l'unico effettivamente possibile nelle attuali circostanze. Dall'altra questo risultato è inferiore rispetto alla peggiore variante possibile presa in considerazione in occasione della precedente Conferenza dell'Aia. All'epoca dominava il timore che, pur di ottenere un accordo mondiale, si sarebbero accordate alcune concessioni agli Stati Uniti. Agli Stati membri dell'Unione europea rimaneva l’alternativa tra assumere un atteggiamento rigido per mantenere le riduzioni concordate a Kyoto e trovare una soluzione accettabile per gli americani accogliendo come inevitabile un approccio più moderato. Ho partecipato alla Conferenza come osservatore e durante il dibattito tenutosi in plenaria il 29 novembre mi sono schierato con l'approccio deciso adottato dai Ministri dell'ambiente verdi francese e tedesco. Visto il rifiuto del Presidente americano di firmare un accordo, l'opposizione contro ciò che si poteva ottenere all'epoca sembra dimenticata. Per non perdere il favore di Giappone e Australia, quest'anno abbiamo pagato un prezzo più alto di quello che aveva chiesto l'America l'anno scorso. Bush ha vinto. Tra dieci anni definiremo come vergognoso questo insoddisfacente accordo."@it9
".
The follow-up conference on climate change in Bonn produced two extremes. On the one hand, those who say that the result obtained there was the best achievable under the present circumstances, are correct. On the other hand, the result is worse than the worst-case scenario that was feared at the previous conference in The Hague in November 2000. That conference was dominated by the fear that, for the sake of a worldwide agreement, concessions would be made to the US. Among the EU Member States, the question was about the choice between two possibilities. One was to stand firm in order to maintain the reductions agreed in Kyoto. The other was to search for what might be just acceptable to the Americans, and to accept the required moderation as inevitable. As an observer at this conference, I took the side of the steadfast German and French Green Environment Ministers in the debate at the plenary session on 29 November. Since the refusal of the new American President to sign any agreement, the resistance against what was then feasible seems to have fallen by the wayside. In order to keep Japan and Australia on board, more has now been paid than was demanded by America last year. Bush is the winner. In ten years’ time, this inadequate agreement will be deemed a disgrace."@lv10
"A Conferência de acompanhamento sobre as alterações climáticas, realizada em Bona, produziu dois resultados extremos. Por um lado, têm razão os que afirmam que, face às circunstâncias actuais, o resultado aí alcançado foi o melhor possível. Por outro lado, o resultado é menos do que a pior variante que se temia na anterior conferência de Novembro de 2000, realizada em Haia. Nessa altura predominou o receio de que, em prol de um acordo mundial, fossem feitas concessões aos Estados Unidos. No seio dos Estados-Membros, a questão residia na escolha entre duas possibilidades. Uma consistia em insistir na manutenção das reduções acordadas em Quioto. A outra consistia em procurar soluções que pudessem ser ainda aceitáveis para os norte-americanos e em aceitar como irremediável a necessária moderação. Na minha qualidade de observador junto desta conferência, na sessão plenária de 29 de Novembro secundei a firmeza dos dois Ministros Verdes do Ambiente, francês e alemão. Depois de o Presidente norte-americano se ter recusado a assinar qualquer acordo, a resistência àquilo que na altura era viável parece ter sido esquecida. No sentido de se manter o Japão e a Austrália dentro do barco, pagou-se agora um preço mais elevado do que aquele que a América desejava no ano transacto. George W. Bush é o vencedor. Daqui a dez anos, este acordo insatisfatório será veementemente censurado."@pt11
"Den fortsatta Bonnkonferensen om klimatförändringar har gett upphov till två ytterligheter. Å ena sidan har de rätt som säger att det resultat som fastställdes där var det bästa möjliga under rådande förhållanden. Å andra sidan är resultatet sämre än den sämsta möjliga variant som fruktades vid den förra konferensen i Haag i november 2000. Då dominerade rädslan att medgivanden skulle göras till USA för att få fram ett världsomspännande avtal. I Europeiska unionens medlemsstater handlade frågan om ett val mellan två möjligheter. Den ena var att hålla fast vid de intagna ställningarna för att kunna genomföra de sänkningar som överenskommits i Kyoto. Den andra var att söka efter något som med nöd skulle kunna godtas av amerikanerna och acceptera den medföljande kravsänkningen som oundviklig. Vid debatten i plenarförsamlingen den 29 november ställde jag mig som observatör på den här konferensen bakom de franska och tyska gröna miljöministrarnas ställningstagande. Sedan den nya amerikanska presidenten vägrat att underteckna något som helst avtal verkar motståndet mot det som då var uppnåeligt ha glömts bort. Nu har det betalats mer för att hålla Japan och Australien inom gränserna än vad Amerika begärde förra året. Bush har vunnit. Om tio år kommer man att tala om det här otillräckliga avtalet som skamligt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"- Conferentie over klimaatverandering (RC B5-0539/2001 ) RC B5-0539/2001"2
"- Conferenza sui cambiamenti climatici (RC B5-0539/2001 ) RC B5-0539/2001"9
"- Conferência sobre as alterações climáticas (RC B5-0539/2001 ) RC B5-0539/2001"11
"- Conférence sur le changement climatique (RC B5-0539/2001 ) RC B5-0539/2001"6
"- Cumbre sobre el cambio climático (RC B5-0539/2001 ) RC B5-0539/2001"12
"- Klimakonferenz (RC B5-0539/2001 ) RC B5-0539/2001"7
"- Konferens om klimatförändringar (RC B5-0539/2001 ) RC B5-0539/2001"13
"- Διάσκεψη για τις κλιματικές αλλαγές (B5-0539/2001 ) B5-0539/2001"8
"Ilmastonmuutoskonferenssi (RC B5-0539/2001 ) RC B5-0539/2001"5
"Konferencen om klimaændringer (RC B5-0539/2001 ) RC B5-0539/2001"1
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples