Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-06-Speech-4-009"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-09-06"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Oikeusasiamies / Hyvän hallintotavan säännöstö4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010906.2.4-009"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-09-06-Speech-4-0104
lpv:speaker	lp:Söderman4
lpv:spoken text	". – Mr President, in 1993 the Maastricht Treaty established the right to petition the European Parliament and the right to complain to the European Ombudsman as rights of European citizenship. At the Nice summit in December 2000, these rights were enshrined in the Charter of Fundamental Rights. The reports and resolutions which the European Parliament is debating today concern the present state of these vital constitutional rights of European citizens. I am grateful for the opportunity to speak in this important debate, which goes to the heart of European citizenship. I fully agree with the rapporteur that the Ombudsman should deal with complaints as quickly as possible. To this end, we have continued our efforts to eliminate unnecessary delay by insisting that the institutions and bodies respect the deadlines for responding to complaints and by improving our own efficiency. We have made progress towards achieving our internal management targets of acknowledging complaints within one week, deciding on their admissibility within one month and closing inquiries within one year. At the end of August last year, there were 65 cases still open after one year. By August 2001 the comparable figure was 25 cases. Of these, one remains open because we have submitted a special report to the European Parliament. In five other cases, the Statute lays down that the institution concerned has a further three months to produce a detailed opinion. Mr Bösch's report also refers to the problems which the Committee on Petitions has faced in obtaining the information needed to deal effectively with citizens' petitions. An example of such problems is the case of the petition concerning the regulation of the Lloyd's insurance market. In my view, the most effective way to improve the situation could be through strengthening cooperation between the Ombudsman and the Committee on Petitions, especially in relation to petitions about infringements of Community law by Member States, where the Commission plays a vital role through the so-called Article 226 procedure. We would be ready to handle the preparation of such cases in a professional way and thereby facilitate the work of the Committee on Petitions. For my part, I am ready to enter discussions with the committee and the European Parliament's administration to achieve this. In conclusion, Mr President, I shall make some brief comments about the Commission's recently published White Paper on governance. The White Paper contains much talk, but few concrete proposals for action to benefit citizens. It could have contained firm commitments to: propose a law on good administrative behaviour, to ensure the rule of law and respect for citizens by the EU administration; reform the way that the Commission acts as Guardian of the Treaty in order to make the procedure open, fair and understandable; advise officials to use their freedom of speech to promote debate and help focus citizens' attention on European issues; reinforce the legal advice service to citizens in the Commission representations, thereby promoting the correct application of Community law. But it does not. I am sorry to say that the Commission seems to have forgotten European citizenship. This neglect is illustrated in a brochure which the Commission has recently published called . The brochure mentions the Charter on Fundamental Rights and the fact that the European Parliament exercises democratic control over the Commission's activities. However, it contains no reference to citizenship or to the right to petition the European Parliament or to complain to the Ombudsman, which the Nice Charter includes as fundamental rights of European citizenship. Before commenting on some of the reports, I would like to express my thanks to Commissioner Loyola de Palacio for continuing to ensure that the Commission respects deadlines for answers to the Ombudsman's inquiries and provides answers which are complete and accurate. This good cooperation is vital to ensure that the Ombudsman can deal with complaints promptly and effectively and thereby fulfils his mission of enhancing relations between the citizens and the Community institutions and bodies. I would like to call the present Commission back to the road of making European citizenship a living reality. It is the only way to obtain the confidence of the citizens, which today seems more lost than ever before. Citizenship may be less fashionable than the more technocratic sounding ‘governance’, but there are no technical solutions to the deep gulf between the rulers and ruled in Europe. This gulf was revealed not just by the Irish referendum but by every other referendum on Europe in the last decade and also by the events in Gothenburg. It can be bridged only slowly, by the development of European citizenship in an honest, fair and just way. I would also like to pay tribute today to the work of Mr Jean-Claude Eeckhout. He will soon be retiring from his post in the Secretariat-General of the Commission where he deals, amongst other things, with relations between the Commission and the European Ombudsman. To me, he represents the model public servant. He is devoted not only to the European ideal, but also to the hard practical work of improving administration for the benefit of citizens. I now turn to the Code of Good Administrative Behaviour and congratulate Mr Roy Perry on his excellent report. It is appropriate that Mr Perry should be the rapporteur, since he first launched the idea of such a code some years ago, in the report of the Committee on Petitions on its activities in 1996-1997. Jean-Maurice Dehousse, rapporteur for the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, has also played an important role. He has stressed that the code should have a firm legal basis and suggested a practical way to achieve this. I hope that this report will be followed by the rapid adoption of a regulation. The Nice Charter includes good administration as one of the fundamental rights of citizenship. I cannot understand why anyone should oppose the idea of Community law providing citizens with as high a standard of legal protection the European administration as national laws already provide the Member States' administrations. The report of the Committee on Constitutional Affairs on the Statute of the European Ombudsman is unusual because the Treaty makes the European Parliament the legislator and also entrusts to it the power of initiative. The role of the Council is limited to giving its approval to the Parliament's text by qualified majority, whilst the Commission gives an opinion. I would like to thank the rapporteur, Teresa Almeida Garrett, for the principled approach which she has taken to the legislative process. As she has emphasised, the original Statute was drafted nearly a decade ago. Its provisions concerning the inspection of documents and the hearing of witnesses need to be updated in the light of the greater emphasis on administrative openness and the need to gain the confidence of the public and promote a modern administrative culture at Community level. The report of the Committee on Petitions on the Ombudsman's Annual Report for the year 2000 is also before you. I congratulate the rapporteur Mr Bösch for his excellent and constructive report, which rightly focuses on the need to serve European citizens effectively."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, i 1993 fastsatte Maastricht-traktaten europæiske borgeres ret til at indgive andragender til Europa-Parlamentet og indgive klager til Den Europæiske Ombudsmand. På topmødet i Nice i december 2000 blev disse rettigheder indført i EU's charter om grundlæggende rettigheder. De betænkninger og beslutninger, som Europa-Parlamentet drøfter i dag, omhandler disse vigtige konstitutionelle rettigheder for Europas borgere. Jeg er taknemmelig for at have mulighed for at tale under denne vigtige forhandling, der omhandler selve betydningen af unionsborgerskabet. Jeg er helt enig med ordføreren i, at Ombudsmanden skal behandle klager så hurtigt som muligt. Vi har i denne forbindelse fortsat vores bestræbelser på at udrydde unødvendige forsinkelser ved at insistere på, at institutionerne og organerne skal overholde tidsfristerne for sagsbehandling af klager og ved at forbedre vores egen effektivitet. Vi har gjort fremskridt i opfyldelsen af vores interne krav til ledelse, som omfatter kvittering for modtagelse af klager inden for en uge, vurdering af, hvorvidt klagerne kan antages til behandling inden for en måned, og afslutning af behandlingen af forespørgsler inden for et år. I slutningen af august var der efter et år 65 verserende sager. I august 2001 var der 25 sager. Ud af disse er der én sag, som stadig er under behandling, fordi vi har udarbejdet en særrapport til Europa-Parlamentet. I fem andre tilfælde blev det i henhold til statutten fastsat, at den pågældende institution har yderligere tre måneder til at fremlægge en begrundet udtalelse. Hr. Böschs betænkning henviser endvidere til de problemer, som Udvalget for Andragender har oplevet vedrørende indhentning af relevante oplysninger til effektiv behandling af borgernes andragender. Et eksempel på et sådant problem er andragendet om regulering af Lloyd's forsikringsmarked. Det er min opfattelse, at den mest effektive måde, hvorpå situationen kan forbedres, er ved at styrke samarbejdet mellem Ombudsmanden og Udvalget for Andragender, især i forbindelse med andragender om medlemsstaternes overtrædelse af fællesskabslovgivningen, hvor Kommissionen spiller en afgørende rolle via den såkaldte artikel 226-procedure. Vi er rede til at behandle sådanne sager på en professionel måde og dermed lette arbejdet for Udvalget for Andragender. Personligt er jeg rede til at drøfte muligheden for at opnå dette med Udvalget for Andragender og Europa-Parlamentets administration. Hr. formand, jeg vil gerne afslutningsvis kort kommentere Kommissionens nyligt offentliggjorte hvidbog om styreformer. Hvidbogen indeholder megen snak, men få konkrete handlingsforslag til gavn for borgerne. Hvidbogen kunne eksempelvis have indeholdt forslag til en lov om god forvaltningsskik, sikring af EU-administrationens overholdelse af lov og respekt for borgerne, reformering af den måde, hvorpå Kommissionen optræder som traktatens vogter, så proceduren kan blive mere åben, retfærdig og forståelig, rådgivning af embedsmænd om brug af deres ytringsfrihed til at fremme dialogen og henlede borgernes opmærksomhed på europæiske spørgsmål. Hvidbogen kunne også have indeholdt forslag om at styrke den juridiske tjeneste for borgerne i Kommissionens repræsentationer og dermed fremme af den korrekte anvendelse af fællesskabslovgivningen. Men det gør den ikke. Jeg beklager at måtte sige, at Kommissionen tilsyneladende har glemt betydningen af unionsborgerskabet. Det illustreres i en brochure, som Kommissionen for nylig har offentliggjort med titlen "Hvordan er opgaverne fordelt i Den Europæiske Union?" Brochuren nævner EU's charter om grundlæggende rettigheder og Europa-Parlamentets demokratiske kontrol med Kommissionens aktiviteter. Brochuren indeholder imidlertid ingen henvisning til unionsborgerskab eller til retten til at indgive andragender til Europa-Parlamentet eller klager til Ombudsmanden som fastsat i Nice-chartret som grundlæggende rettigheder for europæiske borgere. Jeg vil gerne anmode den nuværende Kommission om at realisere idéen med unionsborgerskabet. Det er den eneste måde, hvorpå vi kan opnå borgernes tillid, som i dag synes at være meget begrænset. Inden jeg kommenterer betænkningerne, vil jeg gerne takke kommissær Loyola de Palacio for fortsat at sikre, at Kommissionen overholder tidsfristerne for svar på Ombudsmandens forespørgsler med tilbagemeldinger, som er fyldestgørende og nøjagtige. Dette gode samarbejde er af afgørende betydning, hvis Ombudsmanden skal behandle klager hurtigt og effektivt og dermed opfylde sin mission om at forbedre forholdet mellem borgerne og Fællesskabets institutioner og organer. Unionsborgerskab er muligvis mindre moderne end det teknokratisk lydende "styreform", men der er ingen tekniske løsninger på den store afgrund mellem dem, der fastsætter reglerne, og dem, der følger reglerne, i Europa. Den irske folkeafstemning og alle andre folkeafstemninger i Europa i de sidste 10 år og ikke mindst begivenhederne i Göteborg er tydelige eksempler på denne afgrund. Den eneste måde, hvorpå vi kan mindske afgrunden, er ved at udvikle et retfærdigt og rimeligt unionsborgerskab. Jeg vil også gerne benytte lejligheden i dag til at takke Jean-Claude Eeckhout for hans store arbejde. Han forlader snart sin post i Kommissionens Generalsekretariat, hvor han bl.a. har beskæftiget sig med relationerne mellem Kommissionen og Den Europæiske Ombudsmand. For mig er han indbegrebet af en god embedsmand. Han er forkæmper for idealet om Europa, men yder også et stort praktisk arbejde for at forbedre administrationen til gavn for borgerne. Jeg vil nu drøfte adfærdskodeksen for god forvaltningsskik og takke Roy Perry for hans fremragende betænkning. Det er helt på sin plads, at hr. Perry er ordfører, da han som den første for nogle år siden fremlagde idéen i rapporten fra Udvalget for Andragender om udvalgets aktiviteter i 1996-1997. Jean-Maurice Dehousse, ordfører for Udvalget om Retlige Anliggender og Det Indre Marked, har også spillet en vigtig rolle. Han har understreget, at adfærdskodeksen bør have et fast retsgrundlag, og har foreslået en praktisk fremgangsmåde. Jeg håber, at betænkningen følges op af en hurtig vedtagelse af en forordning. I henhold til Nice-chartret er god forvaltningsskik en af de grundlæggende rettigheder for unionsborgerne. Jeg forstår ikke, hvordan man kan være modstander af, at fællesskabslovgivningen skal yde samme standarder for retsbeskyttelse i forbindelse med den europæiske administration som standarderne i medlemsstaterne. Betænkningen fra Udvalget om Konstitutionelle Anliggender om Ombudsmandens statut er usædvanlig, fordi traktaten giver Europa-Parlamentet rollen som lovgiver og initiativtager. Rådets rolle er begrænset til at godkende Parlamentets tekster med kvalificeret flertal, mens Kommissionen kommer med udtalelser. Jeg vil gerne takke ordføreren, Teresa Almeida Garrett, for den principfaste indstilling til lovgivningsprocessen. Som hun har understreget, blev der udarbejdet et udkast til den oprindelige statut for næsten 10 år siden. Bestemmelserne heri om inspektion af dokumenter og afhøring af vidner skal opdateres, da der skal lægges større vægt på administrativ åbenhed og behovet for at opnå offentlighedens tillid og fremme en moderne forvaltningskultur på fællesskabsplan. Vi har også betænkningen fra Udvalget for Andragender om Den Europæiske Ombudsmands Årsberetning 2000 foran os i dag. Jeg vil gerne takke ordføreren, hr. Bösch, for hans fremragende og konstruktive betænkning, som helt korrekt fokuserer på behovet for at tjene Europas borgere effektivt."@da1 ". Herr Präsident, der Vertrag von Maastricht begründete 1993 das Petitionsrecht beim Europäischen Parlament sowie das Recht, sich an den europäischen Bürgerbeauftragten zu wenden, als Rechte europäischer Unionsbürgerschaft. Auf dem Gipfeltreffen von Nizza im Dezember 2000 wurden diese Rechte in der Grundrechte-Charta verankert. In den Berichten und Entschließungen, die das Europäische Parlament heute debattiert, geht es um den gegenwärtigen Stand dieser entscheidenden verfassungsmäßigen Rechte europäischer Bürger. Ich bin dankbar, dass ich die Gelegenheit habe, in dieser wichtigen Aussprache, die den Kern der Unionsbürgerschaft berührt, sprechen zu dürfen. Ich stimme dem Berichterstatter darin zu, dass der Bürgerbeauftragte Beschwerden möglichst umgehend bearbeiten sollte. Zu diesem Zweck waren wir weiterhin bemüht, unnötige Verzögerungen auszuschließen, indem wir die Institutionen und Organe gedrängt haben, die Fristen für die Beantwortung der Beschwerden einzuhalten, und indem wir unsere eigene Effizienz verbessert haben. Fortschritte haben wir in der internen Verwaltung erzielt, indem wir erreicht haben, dass der Eingang der Beschwerden binnen einer Woche bestätigt, über ihre Zulässigkeit binnen eines Monats entschieden und die Ermittlung binnen eines Jahres abgeschlossen wird. Ende August vergangenen Jahres waren nach einem Jahr noch 65 Fälle offen. Bis August 2001 hatte sich diese Zahl auf 25 verringert. Davon ist ein Fall noch immer nicht abgeschlossen, weil wir dem Europäischen Parlament einen Sonderbericht vorgelegt haben. In fünf anderen Fällen sieht das Statut vor, dass der betreffenden Institution weitere drei Monate zur Vorlage einer ausführlichen Stellungnahme eingeräumt werden. Herr Bösch geht in seinem Bericht auch auf die Probleme des Petitionsausschusses bei der Erlangung der für eine wirksame Bearbeitung der Petitionen der Bürger erforderlichen Informationen ein. Ein Beispiel für solche Probleme ist die Petition hinsichtlich der Regulierung des Versicherungsmarkts von Lloyd. Meiner Ansicht nach lässt sich diese Situation am wirksamsten durch eine verstärkte Zusammenarbeit zwischen dem Bürgerbeauftragten und dem Petitionsausschuss verbessern, namentlich wenn es um Petitionen im Zusammenhang mit Verstößen von Mitgliedstaaten gegen das Gemeinschaftsrecht geht, bei denen die Kommission durch das so genannte Verfahren gemäß Artikel 226 eine wichtige Rolle spielt. Wir wären bereit, solche Fälle professionell vorzubereiten und auf diese Weise die Arbeit des Petitionsausschusses zu erleichtern. Ich für meinen Teil bin, um das zu erreichen, zu Gesprächen mit dem Ausschuss und der Verwaltung des Europäischen Parlaments bereit. Abschließend will ich kurz einige Bemerkungen über das jüngst von der Kommission veröffentlichte Weißbuch über Europäisches Regieren anfügen. Im Weißbuch werden viele Worte, aber nur wenige konkrete Vorschläge für Maßnahmen zum Wohl der Bürger gemacht. An festen Zusagen hätte es enthalten können: einen Vorschlag für ein Gesetz über gute Verwaltungspraxis zur Sicherung der Rechtsordnung und der Achtung der Bürger durch die EU-Verwaltung, eine Reformierung der Art und Weise, wie die Kommission als Hüterin des Vertrags wirkt, um das Verfahren offen, gerecht und nachvollziehbar zu gestalten, eine Empfehlung an die Beamten, ihre Redefreiheit zu nutzen, um die Aussprache zu fördern und dazu beizutragen, dass die Bürger ihre Aufmerksamkeit europäischen Problemen zuwenden, eine verstärkte Rechtsberatung der Bürger in den Vertretungen der Kommission, wodurch die korrekte Anwendung des Gemeinschaftsrechts gefördert würde. Aber nichts davon ist in dem Weißbuch enthalten. Leider scheint die Kommission die Unionsbürgerschaft vergessen zu haben. Diese Vernachlässigung wird in einer kürzlich von der Kommission herausgegebenen Broschüre mit dem Titel deutlich. In der Broschüre wird die Grundrechte-Charta erwähnt, und es wird gesagt, dass das Europäische Parlament die demokratische Kontrolle über die Tätigkeit der Kommission ausübt. Sie enthält jedoch keinen Hinweis auf die Unionsbürgerschaft oder das Recht, Petitionen an das Europäische Parlament einzureichen oder Beschwerde beim Bürgerbeauftragten einzulegen, was in der Charta von Nizza zu den Grundrechten der Unionsbürgerschaft gehört. Ehe ich einige der Berichte kommentiere, möchte ich Frau Kommissarin Loyola de Palacio dafür danken, dass sie stets darauf geachtet hat, dass die Kommission die Fristen bei der Beantwortung der Anfragen des Bürgerbeauftragten einhielt und erschöpfende, korrekte Antworten gab. Diese gute Zusammenarbeit ist unabdingbar, um zu gewährleisten, dass der Bürgerbeauftragte Beschwerden umgehend und wirksam bearbeiten und somit seine auf die Stärkung der Beziehungen zwischen den Bürgern sowie den Gemeinschaftsinstitutionen und -organen gerichtete Mission erfüllen kann. Ich möchte die gegenwärtige Kommission auffordern, sich zu besinnen und die Unionsbürgerschaft zur lebendigen Wirklichkeit zu machen. Nur so kann sie das Vertrauen der Bürger wiedererlangen, das heute mehr denn je verloren scheint. Die Unionsbürgerschaft mag nicht so modisch sein wie das technokratischer klingende „Governance“, das Regieren, aber es gibt keine technischen Lösungen für die Überwindung der tiefen Kluft zwischen den Regierenden und den Regierten in Europa. Diese Kluft zeigte sich nicht nur beim irischen Referendum, sondern sie wurde bei allen Volksabstimmungen über Europa im letzten Jahrzehnt und auch bei den Ereignissen in Göteborg deutlich. Sie lässt sich nur langsam überbrücken, nämlich durch die aufrichtige, offene und gerechte Gestaltung der Unionsbürgerschaft. Meine Anerkennung gilt auch der Arbeit von Herrn Jean-Claude Eeckhout. Er wird in Kürze in den Ruhestand treten und aus seiner Funktion im Generalsekretariat der Kommission ausscheiden, wo er unter anderem mit den Beziehungen zwischen der Kommission und dem Europäischen Bürgerbeauftragten befasst ist. Für mich ist er das Musterbeispiel eines öffentlich Bediensteten. Er hat sich nicht nur dem europäischen Ideal, sondern auch der harten Praxis der Verbesserung der Verwaltung zum Nutzen der Bürger verschrieben. Ich wende mich nunmehr dem Verhaltenskodex der guten Verwaltungspraxis zu und beglückwünsche Herrn Roy Perry zu seinem ausgezeichneten Bericht. Herr Perry ist mit gutem Recht Berichterstatter, denn er trug vor einigen Jahren im Tätigkeitsbericht des Petitionsausschusses für den Zeitraum 1996-1997 als Erster die Idee zu einem solchen Kodex vor. Auch Jean-Maurice Dehousse, der Berichterstatter des Ausschusses für Recht und Binnenmarkt, hat eine wichtige Rolle gespielt. Er legte Wert auf eine feste Rechtsgrundlage für den Kodex und schlug einen praktischen Weg dahin vor. Ich hoffe, diesem Bericht folgt die rasche Annahme einer Verordnung. In der Charta von Nizza gehört die gute Verwaltung zu den grundlegenden Bürgerrechten. Es ist mir unverständlich, wie jemand etwas gegen den Gedanken haben kann, dass das Gemeinschaftsrecht den Bürgern das gleiche hohe Maß an Rechtsschutz gegenüber der europäischen Verwaltung wie im Falle der nationalen Gesetze gegenüber den Verwaltungen der Mitgliedstaaten gewähren sollte. Der Bericht des Ausschusses für konstitutionelle Fragen über das Statut des europäischen Bürgerbeauftragten ist ungewöhnlich, denn der Vertrag macht das Europäische Parlament zum Gesetzgeber und überträgt ihm das Initiativrecht. Die Rolle des Rats beschränkt sich darauf, über den Text des Parlaments mit qualifizierter Mehrheit zu befinden, während die Kommission eine Stellungnahme abgibt. Ich möchte der Berichterstatterin, Teresa Almeida Garrett, für ihr prinzipienfestes Herangehen an das Gesetzgebungsverfahren danken. Wie sie hervorhob, wurde der Entwurf des ursprünglichen Statuts bereits vor fast einem Jahrzehnt ausgearbeitet. Seine Bestimmungen zur Prüfung von Dokumenten und zur Anhörung von Zeugen müssen angesichts der stärkeren Betonung von Offenheit in der Verwaltung sowie der Notwendigkeit, das Vertrauen der Öffentlichkeit zu gewinnen und eine moderne Verwaltungskultur auf Gemeinschaftsebene zu fördern, auf den neuesten Stand gebracht werden. Auch der Bericht des Petitionsausschusses über den Jahresbericht des Bürgerbeauftragten für das Jahr 2000 liegt Ihnen vor. Ich gratulieren dem Berichterstatter, Herrn Bösch, zu seinem ausgezeichneten, konstruktiven Bericht, in dem mit Recht die Notwendigkeit herausgestellt wird, den europäischen Bürgern auf wirksame Weise zu dienen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, με τη Συνθήκη του Μάαστριχτ το 1993, το δικαίωμα υποβολής αναφορών στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και καταγγελιών στον Ευρωπαίο Διαμεσολαβητή κατέστησαν δικαιώματα του ευρωπαίου πολίτη. Με τη Σύνοδο Κορυφής της Νίκαιας το 2000, αυτά τα δικαιώματα κατοχυρώθηκαν στο Χάρτη των Θεμελιωδών Δικαιωμάτων. Οι εκθέσεις και τα ψηφίσματα που τίθενται σήμερα υπό συζήτηση στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο αφορούν την τρέχουσα θέση αυτών των ζωτικών συνταγματικών δικαιωμάτων των ευρωπαίων πολιτών. Είμαι ευγνώμων που μου δόθηκε η ευκαιρία να λάβω μέρος σε αυτήν την σημαντική συζήτηση, η οποία αφορά τόσο άμεσα τον ευρωπαίο πολίτη. Συμφωνώ απόλυτα με τον εισηγητή ότι ο Διαμεσολαβητής θα πρέπει να διεκπεραιώνει τις καταγγελίες το ταχύτερο δυνατό. Για αυτόν τον σκοπό, εξακολουθούμε τις προσπάθειές μας για μείωση των περιττών καθυστερήσεων επιμένοντας ότι τα θεσμικά όργανα και οργανισμοί θα τηρούν τις προθεσμίες απάντησης στις καταγγελίες και για βελτίωση και της δικής μας αποτελεσματικότητας. Έχουμε σημειώσει πρόοδο ως προς την επίτευξη των εσωτερικών διαχειριστικών μας στόχων για την αποστολή της απόδειξης παραλαβής των καταγγελιών μέσα σε μία εβδομάδα, τη λήψη απόφασης για το παραδεκτό τους μέσα σε έναν μήνα και την περάτωση των ερευνών μέσα σε έναν χρόνο. Στα τέλη Αυγούστου του περασμένου έτους υπήρχαν ακόμη 65 υποθέσεις που εκκρεμούσαν επί περισσότερο από ένα χρόνο. Τον Αύγουστο του 2001, ο αντίστοιχος αριθμός ήταν 25 υποθέσεις. Από αυτές, μία εξακολουθεί να εκκρεμεί επειδή έχουμε υποβάλει ειδική έκθεση στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Σε πέντε άλλες περιπτώσεις, το καταστατικό τάσσει ότι το θεσμικό όργανο το οποίο αφορούν έχει στη διάθεσή του τρεις μήνες επιπλέον για να εκδώσει λεπτομερή γνώμη. Η έκθεση του κ. Bösch αναφέρεται επίσης στα προβλήματα που έχει αντιμετωπίσει η Επιτροπή Αναφορών για την απόκτηση των πληροφοριών που χρειάζονται ώστε να χειριστεί αποτελεσματικά τις αναφορές των πολιτών. Ένα παράδειγμα τέτοιων προβλημάτων αποτελεί η περίπτωση της αναφοράς σχετικά με την ρύθμιση της ασφαλιστικής αγοράς των Lloyd’s. Kατά την γνώμη μου, ο πιο αποτελεσματικός τρόπος για τη βελτίωση της κατάστασης θα ήταν η ενδυνάμωση της συνεργασίας μεταξύ του Διαμεσολαβητή και της Επιτροπής Αναφορών, κυρίως σε σχέση με τις παραβιάσεις του κοινοτικού δικαίου από κράτη μέλη, όπου η Ευρωπαϊκή Επιτροπή παίζει ζωτικό ρόλο μέσω της λεγόμενης διαδικασίας του άρθρου 226. Είμαστε έτοιμοι να διεκπεραιώσουμε με επαγγελματισμό την προετοιμασία τέτοιου είδους υποθέσεων και κατ’ επέκταση να διευκολύνουμε το έργο της Επιτροπής Αναφορών. Από την πλευρά μου, είμαι έτοιμος να συζητήσω με την επιτροπή και με την διοίκηση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου για την επίτευξη αυτού του στόχου. Ολοκληρώνοντας, κύριε Πρόεδρε, θα κάνω μερικά σύντομα σχόλια για την Λευκή Βίβλο που δημοσίευσε πρόσφατα η Επιτροπή σχετικά με την διακυβέρνηση. Η Λευκή Βίβλος μακρηγορεί, αλλά δεν περιέχει παρά ελάχιστες συγκεκριμένες προτάσεις για δράση προς όφελος των πολιτών. Θα μπορούσε να περιέχει σταθερές δεσμεύσεις για τα ακόλουθα: να προτείνει ένα νόμο για την καλή διοικητική συμπεριφορά, να διασφαλίσει το σεβασμό του κράτους δικαίου και των πολιτών εκ μέρους της διοίκησης της ΕΕ· να αναμορφώσει τον τρόπο δράσης της Επιτροπής ως θεματοφύλακα της Συνθήκης ώστε η διαδικασία να καταστεί ανοιχτή, δίκαιη και κατανοητή· να συμβουλεύσει τους υπαλλήλους να χρησιμοποιούν την ελευθερία λόγου που διαθέτουν για την προώθηση διαλόγου και για την επικέντρωση της προσοχής των πολιτών στα ευρωπαïκά ζητήματα· να ενισχύσει την υπηρεσία παροχής νομικών συμβουλών προς τους πολίτες στις αντιπροσωπείες της Επιτροπής, προωθώντας έτσι την σωστή εφαρμογή του κοινοτικού δικαίου. Αλλά δεν το κάνει. Με λύπη μου θα πω ότι η Επιτροπή φαίνεται να έχει ξεχάσει τους ευρωπαίους πολίτες. Παράδειγμα αυτής της παραμέλησης είναι ένα φυλλάδιο που δημοσίευσε πρόσφατα η Επιτροπή το οποίο ονομάζεται Το φυλλάδιο αναφέρει το Χάρτη των Θεμελιωδών Δικαιωμάτων και το γεγονός ότι το Ευρωπαïκό Κοινοβούλιο ασκεί δημοκρατικό έλεγχο στις δραστηριότητες της Επιτροπής. Ωστόσο, δεν αναφέρεται στην ιθαγένεια ή στο δικαίωμα υποβολής αναφορών στο Ευρωπαïκό Κοινοβούλιο ή καταγγελιών στον Διαμεσολαβητή τα οποία ορίζονται στον Χάρτη της Νίκαιας ως θεμελιώδη δικαιώματα του ευρωπαίου πολίτη. Πριν σχολιάσω ορισμένες εκθέσεις, θα ήθελα να εκφράσω τις ευχαριστίες μου στην Επίτροπο Loyola de Palacio διότι εξακολουθεί να εξασφαλίζει την τήρηση εκ μέρους της Επιτροπής των προθεσμιών απάντησης στις έρευνες του Διαμεσολαβητή και παρέχει ολοκληρωμένες και ακριβείς απαντήσεις. Αυτή η καλή συνεργασία είναι ζωτική ώστε να μπορεί ο Διαμεσολαβητής να ανταποκρίνεται στα παράπονα άμεσα και αποτελεσματικά και κατ’ επέκταση να πληροί την αποστολή του ως προς την αναβάθμιση των σχέσεων μεταξύ των πολιτών και των θεσμικών οργάνων και οργανισμών της Κοινότητας. Θα ήθελα να καλέσω την τωρινή Επιτροπή να ακολουθήσει μία πορεία που θα έχει ως στόχο να καταστήσει την ευρωπαïκή ιθαγένεια μία ζωντανή πραγματικότητα. Είναι ο μόνος τρόπος για να αποκτήσουμε την εμπιστοσύνη των πολιτών, την οποία έχουμε χάσει σήμερα περισσότερο από κάθε άλλη φορά. Το θέμα της ιθαγένειας ίσως είναι λιγότερο δημοφιλές από αυτό της “διακυβέρνησης”, όρου που έχει μία πιο τεχνοκρατική χροιά, αλλά δεν υπάρχουν τεχνικές λύσεις για το βαθύ χάσμα μεταξύ κυβερνώντων και κυβερνωμένων στην Ευρώπη. Αυτό το χάσμα δεν αποκαλύφθηκε μόνο από το δημοψήφισμα στην Ιρλανδία, αλλά και από όλα τα άλλα δημοψηφίσματα που πραγματοποιήθηκαν στην Ευρώπη την τελευταία δεκαετία καθώς επίσης και από τα επεισόδια στο Γκέτεμποργκ. Το χάσμα αυτό μπορεί να γεφυρωθεί μόνο με αργό ρυθμό, με την εξέλιξη της ευρωπαïκής ιθαγένειας κατά ειλικρινή, δίκαιο και αμερόληπτο τρόπο. Θα ήθελα επίσης να αποδώσω φόρο τιμής σήμερα στην εργασία του κ. Jean-Claude Eeckhout. Πρόκειται σύντομα να αποσυρθεί από την θέση του στη Γενική Γραμματεία της Επιτροπής όπου ενασχολείται, μεταξύ άλλων, με τις σχέσεις μεταξύ της Επιτροπής και του Ευρωπαίου Διαμεσολαβητή. Για μένα, αντιπροσωπεύει το υπόδειγμα δημοσίου υπαλλήλου. Δεν είναι απλώς αφοσιωμένος στο ευρωπαϊκό ιδανικό, αλλά και στην επίπονη πρακτική εργασία για τη βελτίωση της διοίκησης προς όφελος των πολιτών. Στρέφομαι τώρα στον Κώδικα Καλής Διοικητικής Συμπεριφοράς και θέλω να συγχαρώ τον κ. Roy Perry για την θαυμάσια έκθεσή του. Ο κ. Perry ήταν ο καταλληλότερος να αναλάβει το ρόλο του εισηγητή, εφόσον εκείνος προώθησε πρώτος την ιδέα ενός τέτοιου κώδικα λίγα χρόνια πριν, στην έκθεση της Επιτροπής Αναφορών για τις δραστηριότητές της κατά το διάστημα 1996-1997. Ο Jean-Maurice Dehousse, εισηγητής για την Επιτροπή Νομικών Θεμάτων και Εσωτερικής Αγοράς, έχει επίσης διαδραματίσει σημαντικό ρόλο. Έχει τονίσει ότι ο κώδικας θα πρέπει να έχει σταθερή νομική βάση και έχει προτείνει έναν πρακτικό τρόπο για την αποκτήσει. Ελπίζω αυτή η έκθεση να ακολουθηθεί από τη σύντομη έγκριση κανονισμού. Ο Χάρτης της Νίκαιας ορίζει την καλή διοίκηση ως ένα από τα θεμελιώδη δικαιώματα του πολίτη. Αδυνατώ να κατανοήσω το λόγο για τον οποίο κάποιος θα μπορούσε να αντιταχθεί στην ιδέα να παρέχει το κοινοτικό δίκαιο τόσο υψηλό επίπεδο νομικής προστασίας έναντι της ευρωπαϊκής διοίκησης, όσο και αυτό που ήδη παρέχουν οι εθνικές νομοθεσίες έναντι των διοικήσεων των κρατών μελών. Η έκθεση της Επιτροπής Συνταγματικών Υποθέσεων για το καταστατικό του Ευρωπαίου Διαμεσολαβητή δεν είναι συνήθης επειδή η Συνθήκη καθιστά το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο νομοθετικό όργανο, και του αποδίδει επίσης την δυνατότητα ανάληψης πρωτοβουλιών. Ο ρόλος του Συμβουλίου περιορίζεται στην έγκριση του κειμένου του Κοινοβουλίου με ειδική πλειοψηφία, ενώ η Επιτροπή εκδίδει γνώμη. Θα ήθελα να ευχαριστήσω την εισηγήτρια Teresa Almeida Garrett για την εμφορούμενη από αρχές προσέγγιση την οποία υιοθέτησε ως προς την νομοθετική διαδικασία. Όπως έχει τονίσει, το αρχικό καταστατικό εκπονήθηκε σχεδόν μία δεκαετία πριν. Οι διατάξεις του σχετικά με την επιθεώρηση των εγγράφων και την ακρόαση των μαρτύρων πρέπει να εκσυγχρονισθούν ώστε να αποδοθεί μεγαλύτερη έμφαση στην ανοιχτή διοίκηση καθώς και για την ανάγκη απόκτησης της εμπιστοσύνης του κοινού και προώθησης μίας σύγχρονης διοικητικής κουλτούρας στο επίπεδο της Κοινότητας. Μπροστά σας έχετε και την έκθεση της Επιτροπής Αναφορών για την Ετήσια Έκθεση του Διαμεσολαβητή για το έτος 2000. Συγχαίρω τον εισηγητή κ. Bösch για την θαυμάσια και εποικοδομητική έκθεσή του, η οποία ορθά επικεντρώνεται στην ανάγκη για αποτελεσματική εξυπηρέτηση των ευρωπαίων πολιτών."@el8 "(EN) Señor Presidente, en 1993 el Tratado de Maastricht estableció el derecho de petición ante el Parlamento Europeo y el derecho de queja ante el Defensor del Pueblo Europeo como derechos de la ciudadanía europea. En la Cumbre de Niza de diciembre de 2000, estos derechos se recogieron en la Carta de Derechos Fundamentales. Los informes y resoluciones que el Parlamento Europeo debate hoy se refieren al estado actual de estos esenciales derechos constitucionales de los ciudadanos europeos. Agradezco la oportunidad que me brindan de participar en este importante debate que trata de la esencia misma de la ciudadanía europea. Estoy totalmente de acuerdo con el ponente en que el Defensor del Pueblo debería tratar las quejas lo antes posible. Con esta finalidad, hemos seguido con nuestros esfuerzos por eliminar retrasos innecesarios insistiendo a que las instituciones y órganos para que respeten los plazos de respuesta a las quejas y mejorando nuestra propia eficacia. En la gestión interna, hemos avanzado en la consecución de nuestros objetivos de acusar recibo de las quejas en el plazo de una semana, de decidir su admisibilidad en el plazo de un mes y de cerrar los casos en el plazo de un año. A finales de agosto del año pasado, seguían abiertos 65 casos que llevaban pendientes más de un año. En agosto de 2001, esa cifra es de 25 casos. De éstos, uno sigue abierto porque hemos presentado un informe especial al Parlamento Europeo. En otros cinco, el Estatuto establece que la institución afectada dispone de tres meses más para presentar una opinión detallada. El informe del Sr. Bösch alude también a los problemas a los que se ha enfrentado la Comisión de Peticiones a la hora de recabar la información necesaria para tratar eficazmente las peticiones de los ciudadanos. Un ejemplo de estos problemas lo constituye el caso de la petición relativa a la regulación del mercado de seguros de Lloyd. En mi opinión, la forma más eficaz de mejorar la situación podría ser el refuerzo de la cooperación entre el Defensor del Pueblo y la Comisión de Peticiones, especialmente en el caso de peticiones que se refieran a infracciones del derecho comunitario por los Estados miembros, en las que la Comisión desempeña un papel esencial a través del llamado procedimiento del Artículo 226. Nosotros estaríamos dispuestos a encargarnos de la preparación de esos casos de un modo profesional, facilitando, así, el trabajo de la Comisión de Peticiones. Por mi parte, estoy dispuesto a iniciar conversaciones con la comisión y con la administración del Parlamento Europeo para conseguirlo. Para terminar, Señor Presidente, me gustaría hacer unos breves comentarios acerca del recientemente publicado Libro Blanco de la Comisión sobre Gobernanza. El Libro Blanco recoge muchas palabras pero pocas propuestas concretas de acción en beneficio de los ciudadanos. Podría haber establecido compromisos firmes de: proponer legislación sobre buena conducta administrativa que garantice el principio de legalidad y el respeto a los ciudadanos por parte de la administración de la UE; reformar el modo en que actúa la Comisión, en tanto que guardiana del Tratado, para que el procedimiento sea transparente, justo y comprensible; aconsejar a los funcionarios que utilicen su libertad de expresión para fomentar el debate y ayudar a que los ciudadanos presten atención a las cuestiones europeas; o reforzar el servicio de asesoramiento jurídico a los ciudadanos en las oficinas de representación de la Comisión, promoviendo así la correcta aplicación del derecho comunitario. Pero no lo hace. Siento decir que la Comisión parece haberse olvidado de la ciudadanía europea. Esta desatención queda ilustrada en un folleto que publicado recientemente por la Comisión con el nombre . El folleto menciona la Carta de Derechos Fundamentales y el hecho de que el Parlamento Europeo ejerce el control democrático de las actividades de la Comisión. Sin embargo, no incluye referencia alguna a la ciudadanía ni al derecho de petición ante el Parlamento Europeo ni al de queja ante el Defensor del Pueblo, que la Carta de Niza recoge como derechos fundamentales de los ciudadanos europeos. Me gustaría pedir a la actual Comisión que volviera al camino de hacer de la ciudadanía europea una realidad viva. Es la única forma de obtener la confianza de los ciudadanos, que parece hoy más perdida que nunca. Antes de comentar algunos de los informes, me gustaría expresar mi agradecimiento a la Sra. Comisaria Loyola de Palacio por seguir asegurándose de que la Comisión respeta los plazos de respuesta a las preguntas del Defensor del Pueblo y facilita respuestas completas y precisas. Este buen funcionamiento es vital para que el Defensor del Pueblo pueda tratar las quejas con rapidez y eficacia y cumplir, así, su misión de mejorar las relaciones entre los ciudadanos y las instituciones y órganos comunitarios. El concepto de ciudadanía puede estar menos de moda que el de "gobernanza", que suena más tecnocrático, pero no existen soluciones técnicas para la profunda brecha entre los administradores y los administrados en Europa. Esta brecha ha quedado de manifiesto no sólo en el referéndum irlandés sino en cualquier otro referéndum de la última década en Europa y también en los acontecimientos de Goteborg. Esa brecha sólo puede irse salvando lentamente mediante un desarrollo sincero, justo y equitativo de la ciudadanía europea. Me gustaría también hoy rendir homenaje al trabajo del Sr. Jean-Claude Eeckhout. Pronto se jubilará de su puesto en la Secretaría General de la Comisión donde se encarga, entre otras cosas, de las relaciones entre la Comisión y el Defensor del Pueblo Europeo. Para mí, él representa el modelo de funcionario. Es fiel no sólo al ideal europeo sino también a la dura tarea práctica de mejorar la administración en beneficio de los ciudadanos. Quisiera pasar ahora al Código de Conducta Administrativa y felicitar al Sr. Roy Perry por su excelente informe. Es acertado que el Sr. Perry sea el ponente porque fue él quien planteó por primera vez la idea de este código, hace algunos años, en el informe de la Comisión de Peticiones sobre sus actividades en 1996-1997. Jean-Maurice Dehousse, ponente de la Comisión de Asuntos Jurídicos y Mercado Interior, también ha desempeñado un importante papel. Ha subrayado que el código debería tener una firme base jurídica y ha propuesto una forma práctica de conseguirlo. Espero que a este informe le siga la rápida adopción de un reglamento. La Carta de Niza incluye la buena administración como uno de los derechos fundamentales de la ciudadanía. No puedo entender por qué alguien podría oponerse a la idea de una norma comunitaria que ofrezca a los ciudadanos un nivel de protección jurídica frente a la administración europea tan elevado como el que las legislaciones nacionales ya prevén frente a las administraciones de los Estados miembros. El informe de la Comisión de Asuntos Constitucionales acerca del Estatuto del Defensor del Pueblo Europeo es raro porque el Tratado establece que el Parlamento Europeo es el legislador y le confía también el poder de iniciativa. El papel del Consejo se limita a dar su aprobación por mayoría cualificada al texto del Parlamento, mientras que la Comisión emite una opinión. Me gustaría agradecer a la ponente, Teresa Almeida Garrett, el planteamiento basado en sólidos principios que ha adoptado en relación con el proceso legislativo. Como ella ha destacado, el Estatuto original se redactó hace casi una década. Sus disposiciones en cuanto a examen de documentos y audiencia de testigos necesitan una actualización atendiendo al mayor énfasis en la transparencia administrativa y a la necesidad de obtener la confianza del público y fomentar una cultura administrativa moderna en el ámbito comunitario. También tienen ante ustedes el informe de la Comisión de Peticiones acerca del Informe Anual del Defensor del Pueblo Europeo correspondiente al año 2000. Felicito al ponente, el Sr. Bösch, por este excelente informe constructivo, que se centra acertadamente en la necesidad de servir a los ciudadanos europeos de modo eficaz."@es12 "Arvoisa puhemies, vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksella vakiinnutettiin Euroopan unionin kansalaisten oikeuksiksi oikeus esittää vetoomus Euroopan parlamentille ja oikeus tehdä kantelu Euroopan unionin oikeusasiamiehelle. Nizzan huippukokouksessa joulukuussa 2000 nämä oikeudet sisällytettiin perusoikeuskirjaan. Tänään keskusteltavina olevat mietinnöt ja päätöslauselmat koskevat näitä Euroopan unionin kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Olen erittäin kiitollinen oikeudesta puhua tässä tärkeässä keskustelussa, joka koskee Euroopan kansalaisuuden syvintä olemusta. Olen täysin samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että oikeusasiamiehen on käsiteltävä kantelut mahdollisimman nopeasti. Tästä syystä olemme edelleen pyrkineet poistamaan tarpeettomat viivytykset pitämällä kiinni siitä, että toimielimet ja laitokset kunnioittavat kantelujen vastausmääräaikoja, sekä parantamalla omaa tehokkuuttamme. Olemme edistyneet niiden sisäisten hallintotavoitteidemme saavuttamisessa, jotka koskevat kanteluiden vastaanotetuksi merkitsemistä viikon kuluessa, päätöstä niiden tutkittavaksi ottamisesta kuukaudessa ja tutkimuksen päättämisestä vuodessa. Viime vuoden elokuun loppuun mennessä oli avoinna vielä 65 tapausta, joita oli käsitelty jo vuosi. Vuonna 2001 tämä luku oli 25 tapausta. Näistä yksi on avoinna siksi, että me jätimme erikoiskertomuksen Euroopan parlamentille. Viidessä muussa tapauksessa perussääntö määrää, että asianomaisella toimielimellä on kolme kuukautta lisää aikaa tuottaa yksityiskohtainen lausunto. Jäsen Böschin mietinnössä viitataan myös ongelmiin, joita vetoomusvaliokunta on kohdannut hankkiessaan tietoa, jota tarvitaan kansalaisten vetoomusten tehokkaassa käsittelyssä. Esimerkki sellaisista ongelmista on Lloydin vakuutusmarkkinoiden sääntelyä koskeva vetoomus. Mielestäni tehokkain tapa parantaa tilannetta voisi olla oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan välisen yhteistyön vahvistaminen, erityisesti vetoomuksissa, jotka koskevat jäsenvaltioiden rikkomuksia yhteisön lakia vastaan. Näissä komissiolla on erittäin tärkeä rooli niin sanotun 226 artiklan menettelyn kautta. Olemme valmiita käsittelemään sellaisten tapausten valmistelua ammattimaisesti ja siten helpottamaan vetoomusvaliokunnan työtä. Olen omasta puolestani valmis keskustelemaan valiokunnan ja Euroopan parlamentin hallinnon kanssa tämän saavuttamiseksi. Lopuksi esitän joitakin lyhyitä huomioita komission äskettäin julkaisemasta eurooppalaista hallintotapaa käsittelevästä valkoisesta kirjasta. Valkoisessa kirjassa on paljon puhetta, mutta vain vähän konkreettisia ehdotuksia kansalaisten hyödyksi. Se olisi voinut sisältää vahvoja sitoumuksia, jotka olisivat voineet koskea esitysten tekemistä hyvää hallintotapaa koskeviksi laeiksi, oikeusvaltion ja EU:n hallinnon kansalaisiin kohdistuvan kunnioituksen vahvistamista; uudistuksia komission toimintatavassa perustamissopimuksen vartijana, jotta menettelyistä tehtäisiin avoimia, oikeudenmukaisia ja ymmärrettäviä; virkamiesten neuvomista käyttämään sananvapauttaan edistääkseen keskustelua ja auttaakseen kansalaisia kiinnittämään huomiota eurooppalaisiin kysymyksiin; kansalaisten oikeudellisten neuvontapalvelujen vahvistamista komission edustustoissa ja siten yhteisön lain oikeaa soveltamista. Se ei kuitenkaan sisällä näitä sitoumuksia. Valitettavasti joudun sanomaan, että komissio näyttää unohtaneen Euroopan kansalaisuuden. Tämä unohdus näkyy komission äskettäin julkaisemassa Kuka kukin on EU:ssa -nimisessä esitteessä. Esitteessä mainitaan perusoikeuskirja ja se, että komission toiminta on Euroopan parlamentin demokraattisessa valvonnassa. Siinä ei ole kuitenkaan mitään viittausta kansalaisuuteen tai oikeuteen tehdä vetoomuksia Euroopan parlamentille tai kanteluita oikeusasiamiehelle. Nämä sisältyvät Nizzassa hyväksyttyyn perusoikeuskirjaan Euroopan kansalaisten perusoikeuksina. Ennen kuin alan puhua näistä mietinnöistä, haluan esittää kiitokseni komission jäsen Loyola de Palaciolle siitä, että hän taas kerran vakuutti, että komissio kunnioittaa vastausten määräaikoja oikeusasiamiehen tiedusteluihin ja antaa vastauksia, jotka ovat täydellisiä ja oikeita. Tämä hyvä yhteistyö on erittäin tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että oikeusasiamies voi käsitellä kanteluita nopeasti ja tehokkaasti ja siten toteuttaa tehtäväänsä, joka on kansalaisten ja yhteisön toimielinten ja laitosten välisten suhteiden parantaminen. Kehottaisin nykyistä Euroopan komissiota palaamaan takaisin tielle, joka kulkee kohti Euroopan kansalaisuuden toteutumista. Se on ainoa tapa saada kansalaisten luottamus, joka on tällä hetkellä alhaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Kansalaisuus on ehkä vähemmän muodikas kuin teknokraattisemmalta kuulostava “hallintotapa”, mutta vallassaolijoiden ja alamaisten välisen syvän kuilun kiinni kuromiseen ei ole olemassa mitään teknisiä ratkaisuja. Tämän kuilun olemassaolo on tullut esiin Irlannin kansanäänestyksen lisäksi joka toisessa Eurooppaa koskevassa kansanäänestyksessä viime vuosikymmenen aikana sekä Göteborgin tapahtumissa. Kuilun yli voidaan rakentaa silta erittäin hitaasti kehittämällä Euroopan kansalaisuutta rehellisesti, oikeudenmukaisesti ja vilpittömästi. Haluaisin tänään myös esittää kiitokseni Jean-Claude Eeckhoutille hänen työstään. Hän on jäämässä eläkkeelle virastaan komission pääsihteeristössä, jossa hän muun muassa käsittelee komission ja Euroopan unionin oikeusasiamiehen välisiä suhteita. Minulle hän edustaa ihannevirkamiestä. Hän kannattaa sekä Eurooppa-aatetta että kovaa käytännön työtä hallinnon parantamiseksi kansalaisten hyödyksi. Siirryn nyt puhumaan hyvän hallintotavan säännöstöstä ja onnittelen jäsen Roy Perryä hänen erinomaisesta mietinnöstään. Onkin erittäin sopivaa, että esittelijänä on jäsen Perry, koska juuri hän toi esiin tämän ajatukseen muutama vuosi sitten vetoomusvaliokunnan toimintakertomuksessa 19961997. Jäsen Jean-Maurice Dehoussella, oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan esittelijällä, on myös ollut merkittävä rooli. Hän on painottanut sitä, että säännöstöllä on oltava vakaa oikeusperusta ja on tehnyt käytännön ehdotuksia tämän saavuttamiseksi. Toivon, että asiaa koskeva asetus hyväksytään nopeasti tämän mietinnön hyväksymisen jälkeen. Hyvä hallinto sisältyy Nizzan perusoikeuskirjaan yhtenä kansalaisten perusoikeuksista. En voi ymmärtää, miksi joku vastustaisi sitä ajatusta, että yhteisön lainsäädäntö tarjoaisi kansalaisille yhtä vahvan oikeudellisen suojan suhteessa Euroopan hallintoon kuin kansalliset lait antavat suhteessa jäsenvaltioiden hallintoon. Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietintö on epätavallinen, koska perustamissopimuksessa Euroopan parlamentista tehdään lainsäätäjä ja sille myönnetään myös aloiteoikeus. Neuvoston tehtävä rajoitetaan parlamentin laatiman tekstin hyväksymiseen määräenemmistöllä, kun taas komissio antaa lausunnon. Haluaisin kiittää esittelijä Teresa Almeida Garrettia siitä periaatteellisesta lähestymistavasta, jolla hän suhtautuu lainsäädäntöprosessiin. Kuten hän on korostanut, alkuperäinen perussääntö laadittiin jo kymmenen vuotta sitten. Sen asiakirjojen tarkastamista ja todistajien kuulemista koskevat ehdot on ajantasaistettava niin, että painotetaan enemmän hallinnon avoimuutta ja tarvetta saada yleisön hyväksyntä ja edistää nykyaikaista hallintokulttuuria yhteisön tasolla. Vetoomusvaliokunnan laatima oikeusasiamiehen vuoden 2000 vuosikertomusta koskeva mietintö on myös käsiteltävänä. Onnittelen esittelijä Böschiä hänen erinomaisesta ja rakentavasta mietinnöstään, jossa aivan oikein keskitytään tarpeeseen palvella Euroopan kansalaisia tehokkaasti."@fi5 ". Monsieur le Président, le traité de Maastricht établissait en 1993 le droit d’adresser des pétitions au Parlement européen et celui de saisir d’une plainte le médiateur européen comme des droits de la citoyenneté européenne. Le Sommet de Nice de décembre 2000 les a incorporés dans la Charte des droits fondamentaux. Les rapports et les résolutions présentés aujourd’hui devant le Parlement européen portent sur l’état actuel des droits constitutionnels fondamentaux des citoyens européens. Je me félicite d’avoir la possibilité de prendre la parole dans cet important débat, qui est au cœur de la citoyenneté européenne. Je suis tout à fait d’accord avec lui : le médiateur doit traiter les plaintes dont il est saisi dans les meilleurs délais. Pour cela, nous avons poursuivi nos efforts visant à éliminer les retards inutiles en insistant sur le fait que les institutions et les organes devaient respecter les délais de réponse et en améliorant notre propre efficacité. Nous nous sommes rapprochés des objectifs que nous nous étions fixés au niveau de notre gestion interne : accuser réception des plaintes dans la semaine, décider de leurs recevabilité dans le mois et clôturer les enquêtes dans l’année. À la fin du mois d’août de l’année dernière, 65 affaires étaient toujours en cours de traitement, un an après le dépôt des plaintes. En août 2001, le chiffre comparable était de 25. Sur ces 25 affaires, une est toujours en cours de traitement en raison du fait que nous avons présenté un rapport spécial au Parlement européen. Dans 5 autres affaires, le statut stipule que l’institution concernée dispose de trois mois supplémentaires pour rédiger un avis détaillé. Le rapport de M. Bösch fait également allusion aux problèmes que la commission des pétitions a rencontrés pour obtenir les informations dont elle avait besoin pour traiter efficacement les pétitions présentées par les citoyens. Le cas de la pétition relative à la réglementation du marché des assurances de la Lloyd’s est un exemple parmi d’autres. De mon point de vue, le moyen le plus efficace d’améliorer la situation consisterait à renforcer la coopération entre le médiateur et la commission des pétitions, en particulier pour ce qui est des pétitions sur les violations du droit communautaire par les États membres, à l'égard desquelles la Commission joue un rôle vital dans le cadre de la procédure de l’article 226. Mes services seraient prêts à préparer ces affaires de manière professionnelle, et ce faisant, à faciliter le travail de la commission des pétitions. Pour ma part, je suis prêt à engager des discussions avec la commission et l’administration du Parlement européen pour y parvenir. Je conclurai mon intervention, Monsieur le Président, en faisant de brefs commentaires sur le récent Livre blanc de la Commission sur la gouvernance. Le Livre blanc est très prolixe, mais fait peu de propositions d’actions concrètes favorables aux citoyens. Il aurait pu contenir des engagements fermes, par exemple : proposer une législation sur la bonne pratique administrative, assurer que l’administration de l’UE respecte les citoyens et l’autorité de la loi, réformer la façon dont la Commission agit en qualité de gardienne du Traité afin de rendre la procédure ouverte, juste et compréhensible, conseiller aux fonctionnaires d’utiliser leur liberté d’expression afin de stimuler le débat et concentrer l’attention des citoyens sur les questions européennes, renforcer le service d’aide juridique aux citoyens au sein des représentations de la Commission et, ainsi, encourager l’application correcte du droit communautaire. Il aurait pu le faire, mais il ne l’a pas fait. Je suis désolé de dire que la Commission semble avoir oublié la citoyenneté européenne. En témoigne la brochure "Qui fait quoi dans l'Union européenne ?" - publiée récemment par la Commission -, qui mentionne la Charte des droits fondamentaux et le fait que le Parlement européen exerce un contrôle démocratique sur les activités de la Commission, sans toutefois faire aucune référence à la citoyenneté, ni au droit de pétition auprès du Parlement, ni au droit de pourvoi auprès du médiateur - droits inclus dans la charte de Nice comme des droits fondamentaux de la citoyenneté européenne. Avant de faire part de mes commentaires sur certains rapports, je voudrais remercier la commissaire Loyola de Palacio, qui veille toujours à ce que la Commission réponde dans les délais aux requêtes du médiateur et que ses réponses soient complètes et exactes. Cette bonne coopération est vitale pour un traitement rapide et efficace des plaintes dont est saisi le médiateur et, partant, pour sa mission de promotion des relations entre les citoyens et les institutions et organes de la Communauté. Je voudrais inviter l’actuelle Commission à redonner vie au concept de citoyenneté européenne. C’est le seul moyen de gagner la confiance des citoyens, qui semblent ne jamais avoir été aussi perdus qu’aujourd’hui. La citoyenneté est peut-être moins à la mode que la "gouvernance", qui sonne plus technocratique, mais il n’existe pas de solutions techniques à la profonde fracture qui sépare les dirigeants des citoyens en Europe. Le référendum irlandais n’en a pas été le seul révélateur. Tous les autres référendums sur l’Europe réalisés au cours de la dernière décennie ainsi que les événements de Göteborg en sont autant de témoignages. Il faudra du temps pour réduire cette fracture. Pour y parvenir, il faudra faire progresser la citoyenneté européenne de façon honnête, juste et équitable. Je voudrais également rendre hommage aujourd’hui au travail de M. Jean-Claude Eeckhout, qui prendra bientôt sa retraite et quittera donc le poste qu’il occupe au secrétariat général de la Commission, où il traite, entre autres choses, des relations entre la Commission et le médiateur européen. À mes yeux, il représente le fonctionnaire modèle, car il se consacre non seulement à l’idéal européen, mais il accomplit également le travail pratique difficile qu’implique l’amélioration de l’administration dans l’intérêt des citoyens. J’en viens à présent au code relatif à la bonne conduite administrative et je félicite M. Roy Perry pour son excellent rapport. Il est normal que M. Perry soit le rapporteur, puisqu’il a été le premier à avoir lancé l’idée d’un tel code il y a quelques années, dans le rapport de la commission des pétitions sur les activités de ladite commission en 1996-1997. Jean-Maurice Dehousse, rapporteur de la commission des affaires juridiques et du marché intérieur, a également joué un rôle important. Il a insisté sur le fait que le code devait avoir une base juridique solide et a proposé un moyen pratique d’y parvenir. J’espère que ce rapport sera suivi de l’adoption rapide d’un règlement. La charte de Nice considère la bonne administration comme un des droits fondamentaux du citoyen. Je ne peux comprendre la raison qui pousserait quiconque à rejeter l’idée d’un droit communautaire apportant aux citoyens européens un niveau élevé de protection juridique vis-à-vis de l’administration européenne, comparable à celui apporté par les législations nationales vis-à-vis des États membres. Le rapport de la commission des affaires constitutionnelles sur le statut du médiateur européen est particulier, car le Traité octroie au Parlement européen le statut de législateur et lui confie également le pouvoir d’initiative. Le rôle du Conseil se limite à approuver le texte du Parlement à la majorité qualifiée, tandis que la Commission donne un avis. Je voudrais remercier le rapporteur, Teresa Almeida Garrett, pour l’approche de principe qu’elle a adoptée dans sa réflexion sur le processus législatif. Comme elle l’a souligné, le statut original du médiateur a été rédigé il y a près de dix ans. Il convient donc de mettre à jour les dispositions relatives à l’inspection des documents et à l’audition des témoins dans le contexte de la recherche d’une plus grande ouverture administrative et de la nécessité de gagner la confiance des citoyens et de favoriser une culture administrative moderne au niveau communautaire. Le rapport de la commission des pétitions sur le rapport annuel du médiateur pour l’année 2000 a également été présenté au Parlement. Je félicite le rapporteur, M. Bösch, pour son rapport excellent et constructif, qui insiste à juste titre sur la nécessité d’offrir un service efficace aux citoyens européens."@fr6 "Signor Presidente, nel 1993 il Trattato di Maastricht ha sancito che tra i diritti della cittadinanza europea rientrano anche il diritto di presentare petizioni al Parlamento europeo e il diritto di presentare denunce al Mediatore europeo. Nel dicembre 2000, al Vertice di Nizza, questi diritti sono stati inclusi nella Carta dei diritti fondamentali. Le relazioni e le risoluzioni che il Parlamento europeo discute quest'oggi riguardano lo stato attuale di questi importantissimi diritti costituzionali dei cittadini europei. Sono grato per l'opportunità che mi viene ora offerta di intervenire in questo vitale dibattito che tocca l'essenza stessa della cittadinanza europea. Concordo pienamente con il relatore: il Mediatore deve trattare le denunce con la massima rapidità possibile. A tal fine abbiamo perseverato nei nostri sforzi per eliminare i ritardi superflui: abbiamo insistito sulla necessità che Istituzioni e organismi rispettino i limiti di tempo fissati per le risposte ai reclami, e d'altra parte abbiamo migliorato la nostra stessa efficienza. Abbiamo compiuto passi in avanti verso i nostri obiettivi di gestione interna: presa d'atto delle denunce entro una settimana, decisione sulla loro ricevibilità entro un mese, chiusura dell'inchiesta entro un anno. Alla fine di agosto dell'anno scorso c’erano 65 casi aperti da più di un anno; nell'agosto 2001 la cifra corrispondente era di 25 casi. Di essi, uno resta aperto perché abbiamo sottoposto una relazione speciale al Parlamento europeo, mentre in altri cinque casi lo statuto concede all'Istituzione interessata tre ulteriori mesi di tempo per produrre un parere dettagliato. La relazione dell'onorevole Bösch accenna anche agli ostacoli che la commissione per le petizioni ha incontrato nell'ottenere le informazioni necessarie per esaminare nei dettagli le petizioni dei cittadini. Un esempio di questa difficoltà è la petizione concernente il mercato assicurativo dei Lloyd's. A mio avviso, il modo migliore per migliorare la situazione sarebbe una collaborazione più stretta fra Mediatore e commissione per le petizioni, specialmente per quelle petizioni che riguardano infrazioni al diritto comunitario commesse dagli Stati membri - circostanza in cui alla Commissione spetta un ruolo di estrema importanza, in base alla cosiddetta procedura dell'articolo 226. Noi siamo pronti a svolgere con professionalità la preparazione di questo tipo di casi, facilitando così il lavoro della commissione per le petizioni. Da parte mia sono pronto a impegnarmi a tale scopo in una discussione con la commissione per le petizioni e o servizi del Parlamento europeo. Per concludere, signor Presidente, vorrei commentare brevemente il Libro bianco sul buon governo recentemente pubblicato dalla Commissione. Il Libro bianco contiene molte chiacchiere, ma ben poche proposte concrete per un'azione a beneficio dei cittadini. Esso sarebbe stato la sede adatta per formulare un forte impegno in vari settori: una proposta di legge sulla buona condotta amministrativa, per garantire i principi dello Stato di diritto e il rispetto dei cittadini da parte dell'amministrazione dell'UE; una riforma della modalità in cui la Commissione opera quale tutore del Trattato, per rendere tale procedura trasparente, equa e comprensibile; un invito ai funzionari a profittare della loro libertà di parola per promuovere un dibattito e incrementare l'interesse dei cittadini sui temi europei; un rafforzamento del servizio di assistenza giuridica ai cittadini presso le rappresentanze della Commissione per promuovere una corretta applicazione del diritto comunitario. Purtroppo, nel Libro bianco non ritroviamo nulla di tutto questo. Devo malauguratamente osservare che la Commissione sembra essersi scordata del tema della cittadinanza europea. Questo disinteresse traspare anche da un opuscolo recentemente pubblicato dalla Commissione e intitolato “Il chi è dell'UE”. L'opuscolo menziona la Carta dei diritti fondamentali e il fatto che il Parlamento europeo esercita un controllo democratico sulle attività della Commissione; esso però non contiene alcun riferimento alla cittadinanza o al diritto di inviare petizioni al Parlamento europeo e denunce al Mediatore, laddove la Carta di Nizza sancisce che questi sono diritti fondamentali dei cittadini europei. Prima di commentare alcune delle relazioni presentate vorrei esprimere i miei ringraziamenti al Commissario, signora Loyola de Palacio, che vigila con assiduità affinché la Commissione rispetti i termini di tempo fissati per la risposta alle indagini del Mediatore e fornisce risposte complete e precise. Una valida cooperazione da questo punto di vista è essenziale per consentire al Mediatore di rispondere con tempestiva efficacia alle denunce, adempiendo così il proprio compito, che è quello di migliorare i rapporti tra i cittadini e le Istituzioni e gli organismi della Comunità. Vorrei richiamare l'attuale Commissione al compito di tradurre in viva realtà il concetto di cittadinanza europea. E' l'unico modo per conquistare la fiducia dei cittadini, una fiducia che oggi sembra vacillare più di quanto sia mai avvenuto in passato. Cittadinanza è un termine forse meno alla moda di parole dal suono assai più tecnocratico, come l'inglese ma non vi sono soluzioni tecniche alla profonda frattura che in Europa divide i governanti dai governati. E' una frattura di cui abbiamo dovuto prendere atto non solo dopo il irlandese ma anche dopo tutti gli altri sull'Europa che si sono tenuti nell'ultimo decennio, per non parlare dei fatti di Göteborg; ed è una frattura che si potrà sanare solo lentamente, sviluppando la cittadinanza europea con onestà, equità e giustizia. In quest'occasione vorrei inoltre rendere omaggio all'opera del signor Jean-Claude Eeckhout. Egli lascerà presto la sua carica presso il Segretariato generale della Commissione, ove si occupa fra l'altro dei rapporti tra la Commissione e il Mediatore europeo; a mio modo di vedere, egli incarna il modello esemplare di funzionario pubblico, con la sua dedizione non solo all'ideale europeo ma anche all'arduo e concreto compito di migliorare l'amministrazione a beneficio dei cittadini. Passando ora al codice di buona condotta amministrativa, mi congratulo con l'onorevole Roy Perry per la sua ottima relazione. Egli era la persona più adatta cui affidare l’incarico di relatore poiché era stato proprio lui, alcuni anni fa, ad avanzare per primo l'idea di un codice del genere, ovvero nella relazione della commissione per le petizioni sulla propria attività nel 1996-1997. Importante è stato anche il ruolo di Jean-Maurice Dehousse, relatore della commissione giuridica e per il mercato interno, il quale, insistendo sull'importanza di fornire al codice una salda base giuridica, ci ha indicato una via praticabile per raggiungere questo obiettivo. Spero che a questa relazione farà rapidamente seguito l'adozione di un regolamento. La Carta di Nizza pone la buona amministrazione tra i diritti fondamentali dei cittadini, e non capisco davvero come ci si possa opporre all'idea che la legge comunitaria garantisca ai cittadini un livello di tutela giuridica nei confronti dell'amministrazione europea altrettanto alto di quello che le leggi nazionali già garantiscono nei confronti delle amministrazioni degli Stati membri. La relazione elaborata dalla commissione per gli affari costituzionali sullo statuto del Mediatore europeo costituisce un elemento insolito: infatti il Trattato affida al Parlamento europeo il ruolo di legislatore, concedendogli anche il potere di iniziativa, mentre il ruolo del Consiglio è limitato alla possibilità di dare la propria approvazione - a maggioranza qualificata - ai testi proposti dal Parlamento; la Commissione, dal canto suo, esprime un'opinione. Vorrei ringraziare la relatrice, onorevole Teresa Almeida Garrett, per il solido approccio con cui ha affrontato il processo legislativo. Come la stessa onorevole Almeida Garrett ha sottolineato, lo statuto originale risale a circa dieci anni fa: le sue disposizioni in materia di ispezione dei documenti e audizione dei testimoni vanno aggiornate alla luce della maggiore importanza oggi attribuita alla trasparenza amministrativa e alla necessità di guadagnare la fiducia dell'opinione pubblica, promuovendo una moderna cultura amministrativa a livello comunitario. Avete davanti a voi anche la relazione della commissione per le petizioni sulla relazione annuale del Mediatore per l'anno 2000. Mi congratulo con il relatore, onorevole Bösch: egli ha svolto un eccellente e costruttivo lavoro, che giustamente si sofferma sulla necessità di offrire ai cittadini europei un servizio efficace."@it9 ". – Mr President, in 1993 the Maastricht Treaty established the right to petition the European Parliament and the right to complain to the European Ombudsman as rights of European citizenship. At the Nice summit in December 2000, these rights were enshrined in the Charter of Fundamental Rights. The reports and resolutions which the European Parliament is debating today concern the present state of these vital constitutional rights of European citizens. I am grateful for the opportunity to speak in this important debate, which goes to the heart of European citizenship. I fully agree with the rapporteur that the Ombudsman should deal with complaints as quickly as possible. To this end, we have continued our efforts to eliminate unnecessary delay by insisting that the institutions and bodies respect the deadlines for responding to complaints and by improving our own efficiency. We have made progress towards achieving our internal management targets of acknowledging complaints within one week, deciding on their admissibility within one month and closing inquiries within one year. At the end of August last year, there were 65 cases still open after one year. By August 2001 the comparable figure was 25 cases. Of these, one remains open because we have submitted a special report to the European Parliament. In five other cases, the Statute lays down that the institution concerned has a further three months to produce a detailed opinion. Mr Bösch's report also refers to the problems which the Committee on Petitions has faced in obtaining the information needed to deal effectively with citizens' petitions. An example of such problems is the case of the petition concerning the regulation of the Lloyd's insurance market. In my view, the most effective way to improve the situation could be through strengthening cooperation between the Ombudsman and the Committee on Petitions, especially in relation to petitions about infringements of Community law by Member States, where the Commission plays a vital role through the so-called Article 226 procedure. We would be ready to handle the preparation of such cases in a professional way and thereby facilitate the work of the Committee on Petitions. For my part, I am ready to enter discussions with the committee and the European Parliament's administration to achieve this. In conclusion, Mr President, I shall make some brief comments about the Commission's recently published White Paper on governance. The White Paper contains much talk, but few concrete proposals for action to benefit citizens. It could have contained firm commitments to: propose a law on good administrative behaviour, to ensure the rule of law and respect for citizens by the EU administration; reform the way that the Commission acts as Guardian of the Treaty in order to make the procedure open, fair and understandable; advise officials to use their freedom of speech to promote debate and help focus citizens' attention on European issues; reinforce the legal advice service to citizens in the Commission representations, thereby promoting the correct application of Community law. But it does not. I am sorry to say that the Commission seems to have forgotten European citizenship. This neglect is illustrated in a brochure which the Commission has recently published called . The brochure mentions the Charter on Fundamental Rights and the fact that the European Parliament exercises democratic control over the Commission's activities. However, it contains no reference to citizenship or to the right to petition the European Parliament or to complain to the Ombudsman, which the Nice Charter includes as fundamental rights of European citizenship. Before commenting on some of the reports, I would like to express my thanks to Commissioner Loyola de Palacio for continuing to ensure that the Commission respects deadlines for answers to the Ombudsman's inquiries and provides answers which are complete and accurate. This good cooperation is vital to ensure that the Ombudsman can deal with complaints promptly and effectively and thereby fulfils his mission of enhancing relations between the citizens and the Community institutions and bodies. I would like to call the present Commission back to the road of making European citizenship a living reality. It is the only way to obtain the confidence of the citizens, which today seems more lost than ever before. Citizenship may be less fashionable than the more technocratic sounding ‘governance’, but there are no technical solutions to the deep gulf between the rulers and ruled in Europe. This gulf was revealed not just by the Irish referendum but by every other referendum on Europe in the last decade and also by the events in Gothenburg. It can be bridged only slowly, by the development of European citizenship in an honest, fair and just way. I would also like to pay tribute today to the work of Mr Jean-Claude Eeckhout. He will soon be retiring from his post in the Secretariat-General of the Commission where he deals, amongst other things, with relations between the Commission and the European Ombudsman. To me, he represents the model public servant. He is devoted not only to the European ideal, but also to the hard practical work of improving administration for the benefit of citizens. I now turn to the Code of Good Administrative Behaviour and congratulate Mr Roy Perry on his excellent report. It is appropriate that Mr Perry should be the rapporteur, since he first launched the idea of such a code some years ago, in the report of the Committee on Petitions on its activities in 1996-1997. Jean-Maurice Dehousse, rapporteur for the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, has also played an important role. He has stressed that the code should have a firm legal basis and suggested a practical way to achieve this. I hope that this report will be followed by the rapid adoption of a regulation. The Nice Charter includes good administration as one of the fundamental rights of citizenship. I cannot understand why anyone should oppose the idea of Community law providing citizens with as high a standard of legal protection the European administration as national laws already provide the Member States' administrations. The report of the Committee on Constitutional Affairs on the Statute of the European Ombudsman is unusual because the Treaty makes the European Parliament the legislator and also entrusts to it the power of initiative. The role of the Council is limited to giving its approval to the Parliament's text by qualified majority, whilst the Commission gives an opinion. I would like to thank the rapporteur, Teresa Almeida Garrett, for the principled approach which she has taken to the legislative process. As she has emphasised, the original Statute was drafted nearly a decade ago. Its provisions concerning the inspection of documents and the hearing of witnesses need to be updated in the light of the greater emphasis on administrative openness and the need to gain the confidence of the public and promote a modern administrative culture at Community level. The report of the Committee on Petitions on the Ombudsman's Annual Report for the year 2000 is also before you. I congratulate the rapporteur Mr Bösch for his excellent and constructive report, which rightly focuses on the need to serve European citizens effectively."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, in 1993 werd in het Verdrag van Maastricht vastgelegd dat de Europese burger het recht heeft verzoekschriften aan het Europees Parlement te richten en klachten in te dienen bij de Europese ombudsman. Tijdens de Top van Nice in december 2000 werden deze rechten opgenomen in het Handvest van de grondrechten van de Europese Unie. De verslagen en resoluties waarover het Europees Parlement vandaag debatteert, betreffen de huidige staat van deze buitengewoon belangrijke rechten van Europese burgers. Ik ben blij met de gelegenheid om in dit belangrijke debat, dat de kern van het Europees burgerschap raakt, het woord te kunnen voeren. Ik ben het volkomen met de rapporteur eens dat de ombudsman klachten zo snel mogelijk dient te behandelen. Met het oog daarop blijven wij ons inzetten om onnodige vertraging te voorkomen door er bij de instellingen en organen op aan te dringen dat zij zich houden aan de deadlines voor het reageren op klachten. Om dezelfde reden werken wij aan het verbeteren van onze eigen doelmatigheid. We hebben vooruitgang geboekt wat betreft het bereiken van onze interne managementdoelen. Deze houden in dat we klachten binnen één week bevestigen, binnen één maand over de ontvankelijkheid ervan beslissen en onderzoeken binnen één jaar afronden. Eind augustus vorig jaar liepen er nog 65 zaken na een jaar. Tegen augustus 2001 ging het in vergelijking om 25 zaken. Eén daarvan blijft open, omdat wij een speciaal verslag hebben voorgelegd aan het Europees Parlement. In vijf andere zaken heeft de desbetreffende instelling krachtens het statuut drie maanden extra de tijd om een omstandig advies uit te brengen. Het verslag van de heer Bösch verwijst ook naar de problemen die de Commissie verzoekschriften ondervonden heeft bij het verkrijgen van de benodigde informatie om de verzoekschriften van burgers doeltreffend te behandelen. Een voorbeeld daarvan is de zaak betreffende de regulering van de verzekeringsmarkt van Lloyd’s. Naar mijn mening zou het versterken van de samenwerking tussen de ombudsman en de Commissie verzoekschriften de meest doeltreffende manier zijn om de situatie te verbeteren. Dat zou met name het geval zijn bij verzoekschriften inzake schendingen van het Gemeenschapsrecht door lidstaten, waarbij de Commissie een vitale rol speelt op grond van de zogenaamde procedure van artikel 226. Wij zijn bereid de voorbereiding van dergelijke zaken op een professionele manier voor onze rekening te nemen en daardoor het werk van de Commissie verzoekschriften te verlichten. Wat mij betreft kunnen de besprekingen met de commissie en de diensten van het Europees Parlement om dit te bereiken van start gaan. Tot slot, mijnheer de Voorzitter, zal ik enkele opmerkingen plaatsen over het onlangs door de Commissie gepubliceerde Witboek inzake goed bestuur. Het Witboek bevat veel woorden, maar weinig concrete voorstellen voor maatregelen ten behoeve van burgers. Het had krachtige toezeggingen kunnen bevatten. Er had een belofte in kunnen staan dat men met wetsvoorstellen voor goed administratief gedrag zou komen, om de rechtstaat te beschermen en te garanderen dat de Europese overheid respect toont voor burgers. Er had toegezegd kunnen worden dat de wijze waarop de Commissie als hoedster van het Verdrag fungeert, wordt hervormd om de procedure open, eerlijk en begrijpelijk te maken. Er had in kunnen staan dat functionarissen zouden worden gestimuleerd om gebruik te maken van het recht op vrije meningsuiting, wat het debat zou bevorderen en de aandacht van de burger op Europese vraagstukken zou helpen richten. Het had de toezegging kunnen bevatten dat de Commissievertegenwoordigingen hun juridisch advies aan burgers zouden verbeteren, om zo een juiste toepassing van het Gemeenschapsrecht te bevorderen. Maar de tekst bevat niets van dit alles. Helaas schijnt de Commissie het Europese burgerschap te zijn vergeten. Dit wordt geïllustreerd in de onlangs door de Commissie gepubliceerde brochure . De brochure noemt het Handvest van de grondrechten en het feit dat het Europees Parlement democratische controle uitoefent op de werkzaamheden van de Commissie. Hij bevat echter geen verwijzing naar burgerschap of naar het recht om een verzoekschrift te richten tot het Europees Parlement of om een klacht in te dienen bij de ombudsman, rechten die in het Handvest van de grondrechten van Nice zijn opgenomen als grondrechten van de Europese burger. Voordat ik inga op sommige van de verslagen, wil ik graag commissaris Loyola de Palacio bedanken. Zij zorgt er immers steeds voor dat de Commissie binnen de gestelde tijd volledig en nauwkeurig antwoord geeft op vragen van de ombudsman. Deze goede samenwerking is van vitaal belang. Zij stelt de ombudsman in staat klachten snel en doeltreffend af te handelen en daardoor zijn taak te vervullen: het verbeteren van de betrekkingen tussen de burger enerzijds en de instellingen en organen van de Gemeenschap anderzijds. Ik roep de huidige Commissie op om weer ernst te maken met het verwezenlijken van het Europese burgerschap. Alleen zo kan het vertrouwen van de burgers worden gewonnen – en dat vertrouwen lijkt vandaag kleiner te zijn dan ooit. Burgerschap is misschien minder modieus dan het meer technocratisch klinkende ‘bestuur’. Er zijn echter geen technische oplossingen voor de diepe kloof tussen degenen die regeren en degenen die geregeerd worden in Europa. Niet alleen door het Ierse referendum is die kloof zichtbaar geworden, maar ook door alle andere referenda over Europa in de afgelopen tien jaar, evenals door de gebeurtenissen in Göteborg. Hij kan slechts langzaam gedicht worden, door op een betrouwbare, eerlijke en rechtvaardige manier het Europees burgerschap te ontwikkelen. Ik wil vandaag ook hulde brengen aan het werk van de heer Jean-Claude Eeckhout, die binnenkort met pensioen gaat. Als functionaris van het secretariaat-generaal van de Commissie houdt hij zich onder meer bezig met de betrekkingen tussen de Commissie en de Europese ombudsman. Voor mij vertegenwoordigt hij de ideale functionaris. Hij is niet alleen het Europese ideaal toegedaan, maar ook het zware, praktische werken aan een beter bestuur ten behoeve van de burger. Ik kom nu op de code van goed administratief gedrag en feliciteer de heer Roy Perry met zijn uitstekende verslag. Terecht is de heer Perry de rapporteur met betrekking tot dit onderwerp, aangezien hij enige jaren geleden als eerste het idee voor een dergelijke code naar voren heeft gebracht, in het verslag van de Commissie verzoekschriften over haar werkzaamheden in 1996-1997. Ook Jean-Maurice Dehousse, rapporteur voor de Commissie juridische zaken en interne markt, heeft een belangrijke rol gespeeld. Hij benadrukte dat de code een degelijke, juridische basis moest krijgen en stelde een praktische manier voor om dit te bereiken. Ik hoop dat na dit verslag snel een verordening zal worden aangenomen. In het Handvest van de grondrechten van Nice is behoorlijk bestuur opgenomen als een van de grondrechten van de burger. Ik kan geen reden bedenken waarom iemand er tegen zou zijn dat het Gemeenschapsrecht burgers een even hoog niveau van rechtsbescherming biedt tegenover het Europese bestuur als nationale wetten al bieden tegenover de regeringen van de lidstaten. Het verslag van de Commissie constitutionele zaken over het statuut van de Europese ombudsman is ongebruikelijk, omdat het Europees Parlement op grond van het Verdrag wetgever is en ook initiatiefrecht heeft. De rol van de Raad beperkt zich tot het bij gekwalificeerde meerderheid goedkeuren van de tekst van het Parlement, terwijl de Commissie advies uitbrengt. Ik wil de rapporteur, mevrouw Teresa Almeida Garrett, graag bedanken voor haar principiële benadering van het wetgevingsproces. Zoals zij al benadrukte, is het oorspronkelijke statuut bijna tien jaar geleden opgesteld. De bepalingen aangaande inzage in documenten en het horen van getuigen moeten gemoderniseerd worden. Dit is van belang in het licht van de grotere nadruk op bestuurlijke openheid en de noodzaak het vertrouwen van de burger te winnen en een moderne administratieve cultuur te bevorderen op communautair niveau. Het verslag van de Commissie verzoekschriften over het jaarverslag 2000 van de Europese ombudsman ligt eveneens voor u. Mijn gelukwensen aan de rapporteur, de heer Bösch, voor dit uitstekende en constructieve verslag. Terecht concentreert hij zich daarin op de noodzaak de Europese burgers daadwerkelijk van dienst te zijn."@nl2 "Senhor Presidente, em 1993, o Tratado de Maastricht estabeleceu o direito de petição ao Parlamento Europeu e o direito de queixa ao Provedor de Justiça Europeu como direitos de cidadania europeia. Na Cimeira de Nice, em Dezembro de 2000, estes direitos foram consagrados na Carta dos Direitos Fundamentais. Os relatórios e resoluções que o Parlamento Europeu está a debater aqui hoje dizem respeito ao actual estado destes direitos constitucionais essenciais dos cidadãos europeus. Estou reconhecido por esta oportunidade de tomar a palavra neste importante debate, que vai direito ao cerne do que é a cidadania europeia. Concordo inteiramente com o relator que o Provedor de Justiça deve lidar com as queixas tão depressa quanto possível. Para esse efeito, prosseguimos os nossos esforços para eliminar os atrasos desnecessários, insistindo para que as instituições e os organismos respeitem os prazos para a resposta a queixas e melhorando a nossa própria eficiência. Fizemos progressos no sentido de atingir os nossos objectivos de gestão interna de recepção das queixas num período de uma semana, decisão sobre a sua admissibilidade num período de um mês e encerramento dos inquéritos no final de um ano. No final do mês de Agosto do ano passado, havia 65 casos ainda abertos depois de um ano. Em Agosto de 2001, o número homólogo era de 25 casos, dos quais um permanece em aberto porque apresentámos um relatório especial ao Parlamento Europeu. Em cinco outros casos, o Estatuto estabelece que a instituição envolvida tem mais três meses para produzir um parecer circunstanciado. O relatório do senhor deputado Bösch refere também os problemas que a Comissão das Petições enfrentou na obtenção da informação necessária para lidar de forma eficaz com as petições dos cidadãos. Um exemplo desses problemas é o caso da petição referente à regulamentação do mercado de seguros da Lloyd’s. Do meu ponto de vista, a maneira mais eficaz de melhorar a situação poderá ser através de uma cooperação reforçada entre o Provedor de Justiça e a Comissão das Petições, particularmente em relação a petições sobre infracções ao direito comunitário por parte dos Estados-Membros, em que a Comissão desempenha um papel essencial através do chamado procedimento do artigo 226º. Estamos disponíveis para organizar a preparação destes casos de uma forma profissional, facilitando assim o trabalho da Comissão das Petições. Pela minha parte, estou disponível para entrar em negociações com a comissão e a administração do Parlamento Europeu para atingir esse objectivo. Para concluir, Senhor Presidente, farei alguns breves comentários relativamente ao Livro Branco sobre governação, recentemente publicado pela Comissão. O Livro Branco contém muita conversa, mas poucas propostas concretas de acção para beneficiar os cidadãos. Poderia ter incluído também compromissos firmes para: propor uma lei sobre boa conduta administrativa que garanta o primado do direito e o respeito pelos cidadãos por parte da administração da UE; rever a forma como a Comissão actua como guardiã do Tratado para manter um procedimento aberto, justo e compreensível; aconselhar os funcionários a utilizarem a sua liberdade de expressão para promoverem o debate e ajudarem a focar a atenção dos cidadãos nas questões europeias; reforçar o serviço de aconselhamento jurídico aos cidadãos nas representações da Comissão, promovendo assim a correcta aplicação do direito comunitário. Mas não o fez. Lamento dizer que a Comissão parece ter esquecido o significado da cidadania europeia. Este esquecimento é ilustrado numa brochura que a Comissão publicou recentemente sob o título (Quem é quem na União Europeia). A brochura menciona a Carta dos Direitos Fundamentais e o facto de o Parlamento Europeu exercer controlo democrático sobre as actividades da Comissão. No entanto, não contém qualquer referência à cidadania ou ao direito de petição ao Parlamento Europeu ou de queixa ao Provedor de Justiça, que a Carta de Nice inclui como direitos fundamentais de cidadania europeia. Antes de comentar alguns dos relatórios, gostaria de expressar os meus agradecimentos à Senhora Comissária Loyola de Palacio por continuar a garantir que a Comissão respeita os prazos estabelecidos para as respostas às perguntas do Provedor de Justiça e que essas respostas são completas e rigorosas. Esta boa cooperação é essencial para garantir que o Provedor de Justiça consegue lidar com as queixas de forma rápida e eficaz, cumprindo assim a sua missão de fomentar as relações entre os cidadãos e as instituições e órgãos comunitários. Gostaria de apelar à actual Comissão para que regresse ao caminho que faz da cidadania europeia uma realidade viva. É essa a única forma de ganhar a confiança dos cidadãos, que nos parece hoje mais perdida do que nunca. A cidadania pode estar menos na moda do que a “governação”, que tem uma sonoridade mais tecnocrática, mas não existem soluções técnicas para transpor o profundo fosso que separa governantes e governados na Europa. Este fosso, revelado não só pelo referendo irlandês, como por todos os outros referendos na Europa na década passada, e também pelos acontecimentos de Gotemburgo, só poderá ser transposto lentamente, desenvolvendo a cidadania europeia de uma forma justa, razoável e honesta. Gostaria também de prestar aqui hoje a minha homenagem ao trabalho do Senhor Jean-Claude Eeckhout, que em breve irá abandonar o seu posto no Secretariado-Geral da Comissão onde trata, entre outras coisas, das relações entre a Comissão e o Provedor de Justiça Europeu. Ele representa para mim o modelo de funcionário público, demonstrando uma grande dedicação não só ao ideal europeu mas também ao árduo trabalho prático da modernização administrativa em benefício dos cidadãos. Debruçar-me-ei agora sobre o Código de Boa Conduta Administrativa e felicito o senhor deputado Roy Perry pelo seu excelente relatório. Foi adequada a sua escolha para relator, já que foi ele quem primeiro lançou a ideia deste código há alguns anos atrás, no relatório da Comissão das Petições sobre as suas actividades em 1996-1997. Jean-Maurice Dehousse, relator para a Comissão dos Assuntos Jurídicos e do Mercado Interno, desempenhou também um papel importante, salientando que o código deveria ter uma sólida base jurídica e sugerindo uma forma prática de alcançar esse objectivo. Espero que este relatório seja seguido pela rápida adopção de um regulamento. A Carta de Nice inclui a boa administração como um dos direitos de cidadania fundamentais. Não consigo compreender porque é que alguém se oporia à ideia de o direito comunitário garantir aos cidadãos um nível de protecção jurídica no que se refere à administração europeia tão elevado quanto aquele que os direitos nacionais já garantem em relação às administrações dos Estados-Membros. O relatório da Comissão dos Assuntos Constitucionais sobre o Estatuto do Provedor de Justiça Europeu é insólito porque o Tratado faz do Parlamento Europeu o legislador, confiando-lhe também o poder de iniciativa. O papel do Conselho é limitado à aprovação do texto do Parlamento por maioria qualificada, enquanto a Comissão emite um parecer. Gostaria de agradecer à relatora, Teresa Almeida Garrett, a abordagem consistente que ela adoptou no processo legislativo. Como ela sublinhou, o Estatuto original foi redigido há quase uma década. As disposições relativas à inspecção de documentos e à audição de testemunhas têm de ser actualizadas à luz da maior ênfase colocada na abertura administrativa e da necessidade de conquistar a confiança do público e de promover uma cultura administrativa moderna a nível europeu. O relatório da Comissão das Petições sobre o Relatório Anual para 2000 do Provedor de Justiça está também perante vós. Felicito o relator, o senhor deputado Bösch, pelo seu excelente e construtivo relatório, que se centra muito adequadamente na necessidade de servir os cidadãos europeus de forma eficaz."@pt11 "Herr talman! 1993 fastställde Maastrichtfördraget att det skulle vara en europeisk medborgerlig rättighet att göra en framställning till Europaparlamentet och att lämna klagomål till Europeiska ombudsmannen. Vid toppmötet i Nice i december 2000 blev dessa rättigheter inskrivna i stadgan om grundläggande rättigheter. De betänkanden och resolutioner som Europaparlamentet diskuterar i dag rör det nuvarande läget av dessa väsentliga konstitutionella rättigheter som europeiska medborgare har. Jag är tacksam för möjligheten att medverka i denna viktiga debatt, som är en hjärtpunkt för europeiskt medborgarskap. Jag håller till fullo med den föredragande om att ombudsmannen bör ta itu med klagomålen så fort som möjligt. I detta syfte har vi fortsatt våra ansträngningar att eliminera onödiga förseningar genom att insistera på att institutionerna och organen respekterar tidsgränserna för att svara på klagomålen och genom att förbättra vår egen effektivitet. Vi har gjort framsteg i strävan att uppnå målen för vår interna hantering för att kunna bekräfta mottagandet av klagomål inom en vecka, besluta om de är antagningsbara inom en månad och avsluta undersökningarna inom ett år. I slutet av augusti förra året fanns 65 oavslutade fall som var mer än ett år gamla. I augusti 2001 var motsvarande siffra 25 fall. Av dessa är ett fortfarande öppet, eftersom vi har lämnat in en särskild rapport till Europaparlamentet. I fem andra fall anger stadgan att den aktuella institutionen har ytterligare tre månader på sig att lägga fram ett detaljerat yttrande. Böschs betänkande rör även de problem som utskottet för framställningar har stött på för att skaffa den information som är nödvändig för att effektivt behandla medborgarnas framställningar. Ett exempel på sådana problem är fallet med framställningen rörande regleringen av Lloyds försäkringsmarknad. Enligt min uppfattning skulle det effektivaste sättet för att förbättra situationen kunna vara att förstärka samarbetet mellan ombudsmannen och utskottet för framställningar, särskilt i anslutning till framställningar om medlemsländernas överträdelser av gemenskapslagstiftningen där kommissionen spelar en viktig roll genom det så kallade artikel 226-förfarandet. Vi skulle kunna vara beredda att hantera förberedelserna av sådana fall på ett professionellt sätt och därigenom underlätta arbetet för utskottet för framställningar. Jag å min sida är beredd att inleda diskussioner med utskottet och Europaparlamentets förvaltning för att åstadkomma detta. Sammanfattningsvis, herr talman, skall jag kort kommentera kommissionens nyligen offentliggjorda vitbok om styrelseformer. Vitboken innehåller mycket prat men få konkreta förslag till åtgärder till gagn för medborgarna. Det skulle kunna ha innehållit fasta åtaganden för att: föreslå en lag för god förvaltningssed, säkerställa rättssäkerhet och EU:s förvaltnings respekt för medborgarna; reformera det sätt som kommissionen verkar som fördragets väktare för att göra förfarandet öppet, rättvist och begripligt; råda ämbetsmän att använda sin yttrandefrihet för att främja debatt och hjälpa till att fästa medborgarnas uppmärksamhet på europeiska frågor; förstärka servicen med juridisk rådgivning för medborgarna vid kommissionens representationer och därigenom gynna den korrekta tillämpningen av gemenskapslagstiftningen. Men det gör den inte. Jag är rädd att kommissionen verkar ha glömt bort det europeiska medborgarskapet. Denna försummelse illustreras i en broschyr som kommissionen nyligen gett ut som heter . I broschyren nämns stadgan om grundläggande rättigheter och det faktum att Europaparlamentet utövar demokratisk kontroll över kommissionens verksamheter. Emellertid finns det ingen hänvisning till medborgarskap eller till rätten att göra framställningar till Europaparlamentet eller att lämna klagomål till den Europeiska ombudsmannen, något som Nicestadgan inkluderar som grundläggande rättigheter för europeiskt medborgarskap. Innan jag kommenterar några av betänkandena skulle jag vilja tacka kommissionären Loyola de Palacio för att hon fortsätter att säkerställa att kommissionen respekterar tidsgränserna för svar på ombudsmannens frågor och tillhandahåller fullständiga och noggranna svar. Detta goda samarbete är nödvändigt för att säkerställa att ombudsmannen snabbt och effektivt kan ta itu med klagomål och därigenom fullfölja sitt uppdrag att stärka förbindelserna mellan medborgarna och gemenskapens institutioner och organ. Jag skulle vilja återkalla den nuvarande kommissionen till arbetet med att göra europeiskt medborgarskap verkligt. Det är det enda sättet att vinna medborgarnas förtroende, som i dag tycks mer förlorat än någonsin förut. Medborgarskap kanske är mindre modernt än det mer teknokratiklingande "förvaltning" men det finns inga tekniska lösningar för den djupa klyftan mellan de styrande och styrda i Europa. Denna klyfta uppdagades inte bara genom den irländska folkomröstningen utan genom alla andra folkomröstningar om Europa det senaste decenniet och även genom händelserna i Göteborg. Den kan bara långsamt överbryggas, genom att utveckla europeiskt medborgarskap på ett ärligt, rättvist och hederligt sätt. Jag skulle i dag också vilja lovorda Jean-Claude Eeckhouts arbete. Han kommer snart att avgå från sin post i kommissionens generalsekretariat där han arbetar med bland annat förbindelserna mellan kommissionen och Europeiska ombudsmannen. Han är för mig en mönsterämbetsman. Han är hängiven inte bara de europeiska idealen utan också det hårda praktiska arbetet med att förbättra förvaltningen till fördel för medborgarna. Jag vänder mig nu till kodexen för god förvaltningssed och gratulerar Roy Perry till hans utmärkta betänkande. Det är passande att Perry är föredragande, eftersom det var han som först lanserade idén om en sådan kodex för några år sedan, i betänkandet från utskottet för framställningar om dess verksamhet 1996-1997. Jean-Maurice Dehousse, föredragande för utskottet för rättsliga frågor och den inre marknaden, har också spelat en viktig roll. Han har betonat att kodexen bör ha en fast rättslig grund och har föreslagit ett sätt att uppnå detta i praktiken. Jag hoppas att detta betänkande kommer att följas av en snabbt antagen reglering. Nicestadgan inbegriper god förvaltningssed som en av medborgarskapets grundläggande rättigheter. Jag kan inte förstå varför någon skulle motsätta sig tanken på en gemenskapslagstiftning som ger medborgarna lika hög rättssäkerhet gentemot den europeiska förvaltningen som nationella lagar redan ger gentemot medlemsländernas förvaltning. Betänkandet från utskottet för konstitutionella frågor angående stadgan för den Europeiska ombudsmannen är ovanlig eftersom fördraget gör Europaparlamentet till lagstiftare och ger det också initiativrätt. Rådets roll är begränsad till att godkänna parlamentets text genom kvalificerad majoritet medan kommissionen avger ett yttrande. Jag skulle vilja tacka den föredragande, Teresa Almeida Garrett, för det principfasta synsätt hon har anammat i den lagstiftande processen. Utkastet till den ursprungliga stadgan skrevs, som hon har betonat, för nästan tio år sedan. Dess bestämmelser avseende dokumentkontroll och vittnesförhör behöver uppdateras i ljuset av större tonvikt på administrativ öppenhet och behovet av att få allmänhetens förtroende samt att gynna en modern förvaltningskultur på gemenskapsnivå. Ni har också betänkandet från utskottet för framställningar angående Europeiska ombudsmannens årsrapport om verksamheten 2000 framför er. Jag gratulerar föredraganden Bösch för hans utmärkta och konstruktiva betänkande, som med all rätt fokuserar på vikten av att tjäna de europeiska medborgarna på ett effektivt sätt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(ΕΝ)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "Defensor del Pueblo Europeo"12 "European Ombudsman"10,3 "Quién es quién en la Unión Europea"12 "Söderman,"8,10,3,12 "Vem är vem inom Europeiska unionen"13 "Who's who in der Europäischen Union"7 "Who's who in the European Union"10,3,11 "Who’s who in the European Union"2 "governance"9 "referendum"9 "vis-à-vis"10,3 "ï"8 "Ευρωπαίος Διαμεσολαβητής."8 "Ποιος είναι ποιος στην Ευρωπα"8 "κή Ένωση."8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph