Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-05-Speech-3-409"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-09-05"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Medelfristigt ekonomiskt stöd till medlemsstaters betalningsbalans4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010905.13.3-409"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-09-05-Speech-3-4104
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, muchas gracias al Sr. Andria por su informe sobre la modificación del Reglamento referente al mecanismo de ayuda financiera a medio plazo a las balanzas de pagos de los Estados miembros. ¿Los países candidatos tendrán más riesgos que los actuales países miembros en el momento en que sean miembros de la Unión Europea? En mi opinión, no. El cumplimiento de las obligaciones derivadas de la ampliación va a implicar, entre otras cosas, una cooperación en los sistemas de supervisión que nos permitirá, no sólo ayudarles a modificar y a mejorar sus sistemas financieros, sino también a tener todas las garantías necesarias para que su situación sea semejante a la de los actuales países miembros. Por lo tanto, no pensamos que sea necesario modificar el sistema en este sentido. Creemos que cuando se les aplique el sistema, los países candidatos serán ya miembros de la Unión Europea y, por lo tanto, no será necesario ningún esquema especial de garantía. Si tuvieran que recibir ayudas macroeconómicas mientras son países candidatos, se les aplicaría el mismo modelo empleado para la ayuda macrofinanciera. El tercer problema que han planteado sus Señorías es: ¿quién debe efectuar este tipo de ayudas, el Banco o la Comisión? Este está siendo objeto de un debate técnico. No está resuelto, aunque, sin embargo, no creo que sea el problema mayor; cada uno de los modelos tiene sus ventajas y sus inconvenientes, según su coherencia y su agilidad, y espero que se encuentre una solución en el Consejo. Sin embargo, para la Comisión no es el problema mayor. Último punto que plantean sus Señorías: ¿en qué medida el Parlamento Europeo puede estar implicado en la concesión de estas ayudas a medio plazo a la balanza de pagos? El mecanismo que actualmente se ha puesto en marcha se basa en una idea fundamental: la urgencia. Cuando hablamos de situaciones de dificultad de balanza de pagos estamos hablando de decisiones que se tienen que tomar con gran rapidez. En segundo lugar, con un soporte técnico suficiente que permita que los mercados financieros evalúen de forma positiva la decisión que se adopta. En cuanto a la urgencia, en el modelo actual establece que lo adopta el Consejo a propuesta de la Comisión y previo informe del Comité Económico y Financiero. Creemos que ese modelo nos permite responder a la urgencia y nos permite conseguir también el respaldo técnico necesario para que los préstamos o los apoyos sean valorados de forma positiva por el mercado. ¿Debe participar el Parlamento Europeo en este modelo? En mi opinión no es casual que en el Tratado no se incluya al Parlamento Europeo como institución que es consultada previamente. Creo que es consecuencia, precisamente, de esa idea de urgencia. Pero esto no debe suponer en ningún caso que el Parlamento Europeo no tenga derecho a recibir toda la información y a saber qué decisiones se adoptan y por qué. En mi opinión, podríamos mejorar el sistema dando información al Parlamento Europeo tan pronto como estas decisiones sean adoptadas, para que pueda conocerlas en detalle, sepa por qué se adoptan y conozca todo su contenido. Indudablemente, la posibilidad de revisar el Reglamento en el futuro, en dos o tres años, tampoco es para nosotros un problema mayor y, evidentemente, en los casos de revisión del Reglamento el Parlamento Europeo tiene que seguir desempeñando su papel como hasta ahora. Querría agradecerles a todos ustedes su participación en este tema, que a veces es árido, pero yo creo que también es fundamental para todos. Debemos estudiar los mecanismos que, como ustedes han dicho, nos permitirán tener una válvula de seguridad en el caso de que se pudieran presentar dificultades en algún Estado miembro en el futuro, como consecuencia de la ampliación, dificultades que deberán resolverse de forma eficiente, utilizando al máximo los procedimientos que tenemos incluidos en el Tratado. En sus intervenciones sus Señorías han planteado una serie de dudas y de cuestiones que me gustaría clarificar. La primera duda, fundamental, es: ¿se puede extender este mecanismo a los Estados candidatos? Ustedes saben, y en su informe se expone claramente, que no se puede aplicar exactamente el mismo modelo a los países candidatos. Este sistema se aplica a los países miembros. Otra cosa es si podemos aplicar este mecanismo a los países candidatos una vez que hayan firmado los acuerdos de adhesión y antes de la ratificación de los mismos. Es decir, en el momento en que sea necesario avanzar más en los procesos de adaptación estructural de sus economías. ¿Quiere decir esto, sin embargo, que los países que son candidatos no tienen ningún sistema de apoyo para resolver posibles dificultades en ese ámbito? Indudablemente no. Seguimos aplicando el sistema de ayuda macrofinanciera que se puede aplicar a los países candidatos, lo mismo que se aplica a cualquier país tercero. Pensamos que esa es la lógica del modelo y pensamos que si modificamos el sistema, intentando dar un tratamiento especial a los países candidatos en el momento de la negociación, no sólo introduciríamos una indefinición respecto de a qué países lo aplicamos, sino que también introduciríamos dudas en los mercados financieros si el proceso de liberalización de los movimientos de capital pudiera generar riesgos que nos llevaran necesariamente a poner en marcha un mecanismo de compensación de los mismos. Por eso, según la Comisión, es mucho más lógico mantener el sistema tal como se aplica actualmente, teniendo la garantía de que, sin duda alguna, si hay países candidatos con problemas, se les aplicará el sistema de apoyo macrofinanciero. Pensamos que cualquier otro modelo plantearía más confusión en el mercado financiero y crearía más problemas, en lugar de ayudar a resolver las dificultades. El segundo punto que han planteado sus Señorías es el problema de en qué medida el nuevo modelo que se pone en marcha puede afectar negativamente al presupuesto comunitario. Creo que aquí no hay ninguna dificultad. Ustedes saben bien que tenemos un modelo distinto de las garantías, ya nos refiramos a la ayuda macrofinanciera a países terceros, ya lo hagamos respecto de ayudas a largo plazo dentro del marco comunitario. Es cierto que prestamos ayuda macrofinanciera a algunos países terceros con dificultades. Es cierto también que la llevamos a cabo en cooperación con otras instituciones financieras internacionales y aplicando programas que han sido pactados por las mismas. La experiencia es que el tipo de dificultades de impagos en general no se produce. Sin embargo, hay un riesgo, escaso, pero que no se puede desdeñar. Por esta razón se puso en marcha el fondo de garantía que nos permite hacer frente a esas dificultades en casos de impagos. Y ese sistema tiene que seguir manteniéndose. Es necesario poner en marcha un fondo de garantía equivalente para las ayudas a largo plazo a los Estados miembros de la Unión. En nuestra opinión, esa situación no es razonable ni ahora ni en el futuro. Cuando estamos hablando de ayudas o préstamos a largo plazo a países miembros de la Unión Europea, de lo que estamos hablando es, indudablemente, de países con estructuras financieras sólidas, encajados dentro de las obligaciones comunitarias y, por lo tanto, sin riesgo alguno desde el punto de vista de impagos."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, mange tak til hr. Andria for hans betænkning om ændring af forordningen om indførelse af en enhedsmekanisme for mellemfristet betalingsbalancestøtte til medlemsstaterne. Vil risikoen være større for ansøgerlandene end for de nuværende medlemsstater, når de bliver medlemmer af EU? Efter min mening, nej. Opfyldelsen af forpligtelserne som følge af udvidelsen vil bl.a. medføre et samarbejde om overvågningssystemerne, som betyder, at vi ikke blot kan hjælpe dem med at ændre og forbedre deres finansielle systemer, men også kan få alle de nødvendige garantier for, at deres situation svarer til de nuværende medlemmers. Derfor mener vi ikke, at det er nødvendigt at ændre systemet på det område. Vi mener, at ansøgerlandene allerede vil være medlemmer af EU, når systemet kommer til at gælde for dem, og derfor vil det ikke være nødvendigt med særlige garantiforanstaltninger. Hvis de skal modtage makrofinansiel bistand, mens de er ansøgerlande, vil modellen for makrofinansiel bistand blive anvendt. Det tredje spørgsmål, som De har rejst, går ud på, hvem der skal iværksætte denne type bistand, Den Europæiske Centralbank eller Kommissionen. Det er et teknisk problem. Det er ikke løst, men jeg tror ikke, at det bliver noget større problem. Der er fordele og ulemper ved de enkelte modeller, hvad angår sammenhæng og smidighed, og jeg håber, at Rådet finder en løsning. Men Kommissionen ser det ikke som noget større problem. Deres sidste spørgsmål går ud på, i hvilket omfang Europa-Parlamentet kan deltage i tildelingen af denne mellemfristede betalingsbalancestøtte. Den mekanisme, som er blevet iværksat nu, er baseret på en grundlæggende idé, nemlig uopsættelighed. Når vi taler om betalingsbalancevanskeligheder, taler vi om beslutninger, som skal træffes hurtigt. Og desuden med tilstrækkelig teknisk støtte, som sikrer, at de finansielle markeder vurderer den beslutning, der bliver truffet, positivt. Hvad angår uopsættelighed, er det i den nuværende model sådan, at Rådet træffer afgørelse på forslag af Kommissionen efter forudgående rapport fra Det Økonomiske og Finansielle Udvalg. Vi mener, at den model gør det muligt for os at handle hurtigt og også at få den nødvendige tekniske støtte, så lån eller bistand vurderes positivt af markedet. Bør Europa-Parlamentet deltage i denne model? Efter min mening er det ikke tilfældigt, at traktaten ikke inddrager Europa-Parlamentet som en institution, der skal høres forudgående. Jeg mener, at det netop er en følge af idéen om uopsættelighed. Men det betyder under ingen omstændigheder, at Europa-Parlamentet ikke har ret til at modtage alle informationer og få besked om, hvilke beslutninger der bliver truffet og hvorfor. Efter min mening kunne vi forbedre systemet ved at give Europa-Parlamentet besked, så snart disse beslutninger er truffet, så det kender dem i alle enkeltheder, ved, hvorfor de er truffet, og kender deres fulde ordlyd. Det er heller ikke noget større problem for os, hvis forordningen skal revideres i fremtiden, om 2-3 år, og det er klart, at hvis forordningen bliver revideret, skal Europa-Parlamentet spille den samme rolle som hidtil. Jeg vil takke Dem alle sammen for Deres engagement i dette emne, som nogle gange er kedeligt, men jeg mener også, at det er vigtigt for os. Vi bør undersøge de mekanismer, der, som De har sagt, giver os en sikkerhedsventil, hvis der i fremtiden opstår problemer i en medlemsstat som følge af udvidelsen, problemer, der skal løses effektivt under maksimal anvendelse af de procedurer, som fremgår af traktaten. I Deres indlæg har De rejst en række spørgsmål, som jeg gerne vil afklare. Det første er, om denne mekanisme kan udvides til at omfatte ansøgerlandene. De ved godt, og det fremgår klart af Deres betænkning, at man ikke kan anvende nøjagtigt den samme model på ansøgerlandene. Dette system anvendes på medlemsstaterne. Noget andet er, om vi kan anvende denne mekanisme på ansøgerlandene, når de har undertegnet tiltrædelsesaftalerne, men før de har ratificeret. Altså mens det er nødvendigt at forbedre strukturtilpasningsprocedurerne for deres økonomier. Betyder dette så, at ansøgerlandene ikke kan få nogen bistand til at løse eventuelle problemer på det område? Slet ikke. Vi anvender fortsat systemet med makrofinansiel bistand, som kan anvendes til ansøgerlande på lige fod med andre tredjelande. Vi mener, at det er modellens logik, og vi mener, at hvis vi ændrede systemet i et forsøg på at give ansøgerlandene en særbehandling under forhandlingerne, ville vi ikke bare skabe tvivl om, hvilke lande vi anvender det på, vi ville også skabe tvivl på de finansielle markeder, hvis liberaliseringen af kapitalbevægelser kunne skabe risici, som tvang os til at iværksætte en udligningsordning. Derfor mener Kommissionen, at det er meget mere logisk at bibeholde systemet, som det er i øjeblikket, i sikker forvisning om, at ansøgerlande med problemer vil modtage støtte gennem systemet med makrofinansiel bistand. Vi mener, at enhver anden model ville give anledning til forvirring på det finansielle marked og ville skabe flere problemer i stedet for at bidrage til at løse dem, der er. Det andet punkt, De har fremhævet, er spørgsmålet om, i hvilket omfang den nye model, der iværksættes, kan indvirke negativt på fællesskabsbudgettet. På det område, tror jeg ikke, at der er nogen vanskeligheder. De ved godt, at vi har en model, som ikke udgør garantier. Snart taler vi om makrofinansiel bistand til tredjelande, snart om langfristet bistand inden for Fællesskabet. Det er rigtigt, at vi yder makrofinansiel bistand til nogle tredjelande i vanskeligheder. Det er også rigtigt, at vi yder den i samarbejde med andre internationale finansielle institutioner og anvender programmer, som de er blevet enige om. Erfaringen viser, at der normalt ikke opstår betalingsvanskeligheder. Der er imidlertid en lille risiko, som ikke må undervurderes. Derfor oprettedes garantifonden, som gør det muligt at løse problemerne i tilfælde af manglende betaling. Og det system skal bibeholdes. Det er nødvendigt at oprette en tilsvarende garantifond for langfristet bistand til Unionens medlemsstater. Efter vores mening er den situation ikke fornuftig, hverken nu eller i fremtiden. Når vi taler om langfristet bistand eller langfristede lån til EU's medlemsstater, taler vi selvfølgelig om lande med pålidelige finansielle strukturer indpasset i fællesskabsforpligtelserne, og derfor er der ingen risiko for manglende betaling."@da1 "Herr Präsident, vielen Dank an Herrn Andria für seinen Bericht über die Änderung der Verordnung in Bezug auf den Mechanismus des mittelfristigen finanziellen Beistands zur Stützung der Zahlungsbilanzen der Mitgliedstaaten. Bestehen bei den Beitrittsländern größere Gefahren als bei den derzeitigen Mitgliedstaaten, wenn sie in die Europäische Union aufgenommen sind? Meiner Meinung nach nicht. Die Erfüllung der sich aus der Erweiterung ableitenden Pflichten umfasst unter anderem eine Zusammenarbeit in den Überwachungssystemen, die es uns gestatten wird, ihnen nicht nur bei der Veränderung und Verbesserung ihrer Finanzsysteme zu helfen, sondern auch alle erforderlichen Sicherheiten zu haben, dass ihre Situation jener der gegenwärtigen Mitgliedstaaten gleichkommt. Deshalb glauben wir nicht, dass das System in dieser Hinsicht modifiziert werden muss. Wenn das System auf sie angewendet wird, sind die Beitrittsländer bereits Mitglieder der Europäischen Union, und somit wird unseres Erachtens kein spezielles Garantieschema notwendig sein. Müssten sie als Beitrittskandidaten makroökonomische Hilfen erhalten, würde für sie das Modell in Frage kommen, das für die makrofinanzielle Hilfe vorgesehen ist. Das dritte von ihnen aufgeworfene Problem lautet: Wer soll diese Art von Hilfen realisieren, die Bank oder die Kommission? Das ist im Moment Gegenstand einer technischen Debatte. Es ist noch nicht gelöst, allerdings glaube ich nicht, dass es ein größeres Problem darstellt; jedes der Modelle hat seine Vor- und Nachteile, je nach seiner Kohärenz und Flexibilität, und ich hoffe, dass im Rat eine Lösung gefunden wird. Für die Kommission ist es jedoch kein wesentliches Problem. Ein letzter von Ihnen angesprochener Punkt: In welchem Maße kann das Europäische Parlament in die Gewährung dieses mittelfristigen Beistands zur Stützung der Zahlungsbilanz eingebunden sein? Der jetzt in Gang gesetzte Mechanismus basiert auf einem Grundgedanken: der Dringlichkeit. Wenn wir von Zahlungsbilanzproblemen sprechen, meinen wir Entscheidungen, die sehr schnell getroffen werden müssen. Daneben muss es eine ausreichende technische Unterstützung geben, die es möglich macht, dass die Finanzmärkte die getroffene Entscheidung positiv bewerten können. Was die Dringlichkeit angeht, so sieht das derzeitige Modell vor, dass die Entscheidung durch den Rat auf Vorschlag der Kommission nach vorheriger Berichterstattung durch den Wirtschafts- und Sozialausschuss getroffen wird. Wir glauben, dass uns dieses Modell die Möglichkeit bietet, der Dringlichkeit Rechnung zu tragen und auch die technische Unterstützung zu erhalten, die erforderlich ist, damit die Darlehen oder Hilfen eine positive Bewertung durch den Markt erfahren. Muss das Europäische Parlament an diesem Modell beteiligt sein? Meines Erachtens ist es kein Zufall, dass der Vertrag das Europäische Parlament als Institution, die im Vorfeld konsultiert wird, nicht einbezieht. Ich glaube, das ist gerade die Konsequenz aus diesem Dringlichkeitsgedanken. Das soll aber keinesfalls bedeuten, dass das Europäische Parlament nicht das Recht hat, sämtliche Informationen zu erhalten und zu erfahren, welche Beschlüsse gefasst wurden und warum. Meiner Meinung nach könnten wir das System verbessern, indem wir das Europäische Parlament informieren, sobald diese Beschlüsse angenommen sind, damit Sie im Detail darüber unterrichtet sind, wissen, aus welchem Grund sie gefasst werden, und ihren Inhalt vollständig kennen. Natürlich stellt auch die Möglichkeit der späteren Revision der Verordnung, in zwei oder drei Jahren, für uns kein größeres Problem dar, und fraglos wird das Europäische Parlament bei der Revision der Verordnung seine Rolle wie bisher spielen. Ich möchte Ihnen allen meinen Dank für Ihre Mitwirkung an diesem manchmal trockenen Thema aussprechen, das aber, denke ich, für uns alle auch wichtig ist. Wir müssen die Mechanismen prüfen, die uns, wie Sie sagten, ein Sicherheitsventil in die Hand geben, falls in der kommenden Zeit Schwierigkeiten in einem Mitgliedstaat infolge der Erweiterung auftreten, Schwierigkeiten, die effizient gelöst werden müssen, indem die im Vertrag festgeschriebenen Verfahren maximal genutzt werden. In Ihren Beiträgen, meine Damen und Herren, haben Sie eine Reihe von Zweifeln und Fragen vorgetragen, die ich gern klären möchte. Der erste, wichtigste Zweifel lautet: Kann dieser Mechanismus auf die Beitrittsländer ausgedehnt werden? Sie wissen, und in Ihrem Bericht kommt dies klar zum Ausdruck, dass das gleiche Modell nicht genau in dieser Form für die Beitrittsländer anwendbar ist. Dieses System findet auf die Mitgliedstaaten Anwendung. Eine andere Frage ist es, ob wir diesen Mechanismus auf die Beitrittsländer anwenden können, nachdem sie die Beitrittsverträge unterzeichnet haben und bevor diese ratifiziert worden sind. Das heißt, zu dem Zeitpunkt, an dem es erforderlich ist, die Strukturanpassungsprozesse ihrer Wirtschaften weiter voranzubringen. Soll das aber bedeuten, dass die Beitrittskandidaten keinerlei System des Beistands zur Lösung etwaiger Schwierigkeiten in diesem Bereich haben? Natürlich nicht. Wir wenden weiterhin das System der makrofinanziellen Hilfe an, das für die Beitrittskandidaten ebenso wie für jedes beliebige Drittland in Frage kommen kann. Unserer Ansicht nach ist dies die Logik des Modells. Denn wenn wir das System verändern und den Beitrittsländern zum Zeitpunkt der Verhandlungen eine Sonderbehandlung zukommen lassen wollen, dann würden wir nicht nur offen lassen müssen, für welche Länder dies zutrifft, sondern wir würden auch Zweifel auf den Finanzmärkten hinsichtlich eventueller Risiken des Liberalisierungsprozesses der Kapitalbewegungen wecken, was uns zwangsläufig dazu veranlassen würde, einen Ausgleichsmechanismus dafür in Gang zu setzen. Deshalb ist es nach Meinung der Kommission logischer, das derzeit praktizierte System beizubehalten und die Garantie zu haben, dass, sollten Beitrittsländer Probleme haben, das System der makrofinanziellen Hilfe auf sie angewendet wird. Unseres Erachtens würde jedes andere Modell eine größere Verwirrung in den Finanzmarkt tragen und größere Probleme schaffen, anstatt uns bei der Lösung der Schwierigkeiten zu helfen. Der zweite Punkt, den Sie angesprochen haben, betrifft das Problem, in welchem Maße das neue Modell, das in Gang gesetzt wird, den Gemeinschaftshaushalt negativ beeinflussen kann. Ich glaube, hier gibt es keine Schwierigkeiten. Sie wissen genau, dass wir ein unterschiedliches Garantiemodell haben, je nachdem, ob es um die makrofinanzielle Hilfe für Drittländer oder einen langfristigen Beistand im Gemeinschaftsrahmen geht. Bekanntlich leisten wir einigen Drittländern mit Schwierigkeiten makrofinanzielle Hilfe. Auch leisten wir sie in Zusammenarbeit mit anderen internationalen Finanzinstitutionen und im Rahmen von durch diese vereinbarten Programmen. Die Erfahrung zeigt, dass das Problem der Nichtzahlung im Allgemeinen nicht auftritt. Dennoch gibt es ein Risiko, das zwar sehr gering ist, aber nicht unterschätzt werden darf. Aus diesem Grund wurde der Garantiefonds in Gang gesetzt, mit dessen Hilfe wir diesen Schwierigkeiten bei ausbleibender Zahlung begegnen können. Und dieses System muss auch weiterhin beibehalten werden. Muss ein äquivalenter Garantiefonds auch für die langfristigen Hilfen an die Mitgliedstaaten der Union geschaffen werden? Unserer Ansicht nach ist dies weder jetzt noch in Zukunft angebracht. Wenn wir von langfristigen Hilfen oder Darlehen für Mitgliedstaaten der Europäischen Union sprechen, geht es natürlich um Länder mit soliden Finanzstrukturen, die gemeinschaftlichen Verpflichtungen unterliegen und somit aus der Sicht ausbleibender Zahlungen kein Risiko bergen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να ευχαριστήσω πάρα πολύ τον κ. Andria για την έκθεσή του σχετικά με την τροποποίηση του Κανονισμού που αφορά το μεσοπρόθεσμο μηχανισμό οικονομικής στήριξης του ισοζυγίου πληρωμών των κρατών μελών. Οι υποψήφιες χώρες θα αντιμετωπίσουν περισσότερους κινδύνους σε σχέση με τα σημερινά κράτη μέλη όταν θα γίνουν επίσης κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης; Κατά τη γνώμη μου, όχι. Η εκπλήρωση των υποχρεώσεων που προκύπτουν από τη διεύρυνση, μεταξύ άλλων, θα επιφέρει μια συνεργασία στα συστήματα επιτήρησης που θα μας επιτρέψει όχι μόνο να τα βοηθήσουμε να τροποποιήσουν και να βελτιώσουν τα οικονομικά τους συστήματα, αλλά επίσης να έχουν όλες τις εγγυήσεις που απαιτούνται ούτως ώστε η κατάστασή τους να είναι παρόμοια με εκείνη των σημερινών κρατών μελών. Συνεπώς, δεν πιστεύουμε πως είναι απαραίτητο να τροποποιήσουμε αυτό το σύστημα προς αυτήν την κατεύθυνση. Πιστεύουμε πως όταν θα εφαρμοστεί το σύστημα στις υποψήφιες χώρες, αυτές θα είναι ήδη κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης και κατά συνέπεια δεν θα απαιτείται κανένα ειδικό πρόγραμμα εγγυήσεων. Αν θα πρέπει να λάβουν μακροοικονομική στήριξη εφόσον είναι υποψήφια κράτη, θα εφαρμοστεί σε αυτά το ίδιο πρότυπο που χρησιμοποιείται για την μακροοικονομική χρηματοδοτική στήριξη. Το τρίτο πρόβλημα που έχετε θέσει, κυρίες και κύριοι, είναι: ποιος πρέπει να χορηγήσει αυτού του είδους τη στήριξη, η Τράπεζα ή η Επιτροπή; Αυτό αποτελεί αντικείμενο μιας τεχνικής συζήτησης. Δεν έχει επιλυθεί, παρότι, ωστόσο, δεν πιστεύω πως αυτό είναι το σημαντικότερο πρόβλημα· κάθε ένα από τα πρότυπα έχει τα πλεονεκτήματα και τα μειονεκτήματά του, ανάλογα με τη συνεκτικότητα και την ευελιξία του, και ελπίζω να βρεθεί μια λύση στο Συμβούλιο. Ωστόσο, για την Επιτροπή δεν αποτελεί το μεγαλύτερο πρόβλημα. Το τελευταίο σημείο που θίξατε, κυρίες και κύριοι, είναι: σε ποιο βαθμό μπορεί το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο να εμπλακεί στη χορήγηση αυτών των μακροπρόθεσμων ενισχύσεων στο ισοζύγιο πληρωμών; Ο μηχανισμός που εφαρμόζεται προς το παρόν βασίζεται σε μια θεμελιώδη ιδέα: το κατεπείγον. Όταν μιλάμε για καταστάσεις δυσκολιών του ισοζυγίου πληρωμών, μιλάμε για αποφάσεις που πρέπει να ληφθούν πολύ γρήγορα. Κατά δεύτερον, με επαρκή τεχνική υποστήριξη που να επιτρέπει στις χρηματοοικονομικές αγορές να εκτιμήσουν ως θετική την απόφαση που λαμβάνεται. Όσον αφορά το κατεπείγον, το σημερινό πρότυπο προβλέπει ότι αυτό θεσπίζεται από την Επιτροπή και κατόπιν έκθεσης της Οικονομικής και Δημοσιονομικής Επιτροπής. Πιστεύουμε πως αυτό το πρότυπο μας επιτρέπει να ανταποκριθούμε στο κατεπείγον και να επιτύχουμε επίσης την απαραίτητη τεχνική υποστήριξη ούτως ώστε τα δάνεια ή οι ενισχύσεις να είναι θετικές για την αγορά. Θα πρέπει το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο να συμμετέχει σε αυτό το πρότυπο; Κατά τη γνώμη μου, δεν είναι τυχαίο ότι στη Συνθήκη δεν περιλαμβάνεται το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ως θεσμικό όργανο με το οποίο υπάρχει πρότερη διαβούλευση. Πιστεύω πως αυτό είναι ακριβώς συνέπεια αυτής της ιδέας του κατεπείγοντος. Εντούτοις, αυτό δεν θα πρέπει σε καμία περίπτωση να σημαίνει ότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο δεν έχει δικαίωμα να λαμβάνει κάθε πληροφορία και να γνωρίζει τις αποφάσεις που λαμβάνονται και τους λόγους για τους οποίους λαμβάνονται. Κατά τη γνώμη μου, θα μπορούσαμε να βελτιώσουμε το σύστημα ενημερώνοντας το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο αμέσως μετά τη λήψη αυτών των αποφάσεων, ούτως ώστε να τις γνωρίζει λεπτομερώς, ούτως ώστε να γνωρίζει τον λόγο για τον οποίον λαμβάνονται και όλο το περιεχόμενό τους. Αναμφίβολα, ούτε η δυνατότητα αναθεώρησης του Κανονισμού στο μέλλον, σε δύο ή τρία χρόνια, αποτελεί για εμάς σημαντικό πρόβλημα και προφανώς στις περιπτώσεις αναθεώρησης του Κανονισμού, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο θα πρέπει να συνεχίσει να διαδραματίζει το ρόλο του όπως κάνει μέχρι τώρα. Θα ήθελα να σας ευχαριστήσω όλους σας για τη συμμετοχή σας σε αυτό το θέμα, που είναι ενίοτε δύσκολο, αλλά πιστεύω πως είναι επίσης θεμελιώδες για όλους. Θα πρέπει να εξετάσουμε τους μηχανισμούς που, όπως είπατε, θα μας επιτρέψουν να διαθέτουμε μια δικλείδα ασφαλείας στην περίπτωση που θα υπάρξουν στο μέλλον δυσκολίες σε κάποιο κράτος μέλος, ως συνέπεια της διεύρυνσης, δυσκολίες που θα πρέπει να αντιμετωπιστούν αποτελεσματικά, χρησιμοποιώντας στο μέγιστο τις διαδικασίες που συμπεριλάβαμε στη Συνθήκη. Στις παρεμβάσεις σας, κυρίες και κύριοι, εκφράσατε μια σειρά αμφιβολίες και ερωτήματα που θα ήθελα να διασαφηνίσω. Η πρώτη θεμελιώδης αμφιβολία είναι: μπορεί να επεκταθεί αυτός ο μηχανισμός στα υποψήφια κράτη; Γνωρίζετε, και στην έκθεση είναι σαφές ότι δεν μπορεί να εφαρμοστεί ακριβώς το ίδιο πρότυπο στα υποψήφια κράτη. Το σύστημα αυτό ισχύει για τα κράτη μέλη. Είναι διαφορετικό το θέμα του αν μπορούμε να εφαρμόσουμε αυτόν τον μηχανισμό στα υποψήφια κράτη αφού υπογράψουν τις συμφωνίες προσχώρησης και πριν από την κύρωση των ιδίων. Δηλαδή, κατά τη στιγμή που θα πρέπει να επιτευχθούν μεγαλύτερες πρόοδοι στις διαδικασίες διαρθρωτικής προσαρμογής των οικονομιών τους. Ωστόσο, αυτό σημαίνει ότι τα υποψήφια κράτη δεν διαθέτουν κανένα σύστημα στήριξης για την αντιμετώπιση τυχόν δυσκολιών σε αυτόν τον τομέα; Αναμφίβολα όχι. Συνεχίζουμε να εφαρμόζουμε το σύστημα μακροοικονομικής χρηματοδοτικής στήριξης που μπορεί να εφαρμοστεί στις υποψήφιες χώρες, όπως αυτό που εφαρμόζεται σε οποιαδήποτε τρίτη χώρα. Πιστεύουμε πως αυτή είναι η λογική του προτύπου και φρονούμε πως αν τροποποιήσουμε το σύστημα, προσπαθώντας να παρέχουμε ιδιαίτερη μεταχείριση στις υποψήφιες χώρες κατά τη διάρκεια των διαπραγματεύσεων, όχι μόνο θα εισάγουμε μια έλλειψη καθορισμού των χωρών στις οποίες το εφαρμόζουμε, αλλά επίσης αμφιβολίες στις χρηματοοικονομικές αγορές σχετικά με το αν η διαδικασία ελευθέρωσης των κινήσεων κεφαλαίου θα μπορούσε να επιφέρει κινδύνους που θα μας οδηγήσουν απαραιτήτως στην εφαρμογή ενός μηχανισμού αντιστάθμισης των ίδιων. Για αυτόν τον λόγο, η Επιτροπή φρονεί πως είναι πολύ λογικότερο να διατηρήσουμε το σύστημα ακριβώς όπως εφαρμόζεται προς το παρόν, έχοντας την εγγύηση ότι, αναμφίβολα, αν υπάρχουν υποψήφιες χώρες με προβλήματα, θα εφαρμοστεί το σύστημα μακροοικονομικής χρηματοδοτικής στήριξης. Πιστεύουμε πως οποιοδήποτε άλλο πρότυπο θα δημιουργούσε μεγαλύτερη σύγχυση στη χρηματοοικονομική αγορά και περισσότερα προβλήματα αντί να παρέχει βοήθεια για την αντιμετώπιση των δυσκολιών. Το δεύτερο σημείο που θίξατε, κυρίες και κύριοι, είναι το πρόβλημα που αφορά τον βαθμό στον οποίο το νέο πρότυπο που εφαρμόζεται θα έχει αρνητικές επιπτώσεις στον κοινοτικό προϋπολογισμό. Πιστεύω πως εδώ δεν υπάρχει καμία δυσκολία. Γνωρίζετε πολύ καλά ότι έχουμε ένα διαφορετικό πρότυπο εγγυήσεων, έχουμε ήδη αναφερθεί στην μακροοικονομική χρηματοδοτική στήριξη προς τρίτες χώρες, ας το κάνουμε και με τη μακροπρόθεσμη στήριξη εντός του κοινοτικού πλαισίου. Είναι αλήθεια πως παρέχουμε μακροοικονομική χρηματοδοτική στήριξη σε κάποιες τρίτες χώρες που αντιμετωπίζουν δυσκολίες. Είναι επίσης αλήθεια ότι την παρέχουμε σε συνεργασία με άλλους διεθνείς χρηματοπιστωτικούς οργανισμούς και με την εφαρμογή προγραμμάτων που έχουν συμφωνηθεί με τα ίδια. Η εμπειρία μας δείχνει ότι εν γένει δεν υπάρχουν προβλήματα υπερημερίας. Ωστόσο, υπάρχει ένας κίνδυνος, ελάχιστος, αλλά που δεν μπορούμε να αγνοήσουμε. Για αυτόν τον λόγο τέθηκε σε εφαρμογή το ταμείο εγγυήσεων που μας επιτρέπει να αντιμετωπίζουμε αυτά τα προβλήματα υπερημερίας. Και αυτό το σύστημα θα πρέπει να διατηρηθεί. Είναι απαραίτητη η εφαρμογή ενός αντίστοιχου ταμείου εγγυήσεων για τη μακροπρόθεσμη στήριξη των κρατών μελών της Ένωσης. Κατά τη γνώμη μας, η κατάσταση αυτή δεν είναι λογική ούτε τώρα ούτε στο μέλλον. Όταν μιλάμε για μακροπρόθεσμη στήριξη ή για δάνεια προς κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης, τότε αναμφίβολα μιλάμε για χώρες με εύρωστες οικονομικές δομές, εντός του πλαισίου των κοινοτικών υποχρεώσεων και κατά συνέπεια χωρίς κανέναν κίνδυνο όσον αφορά την υπερημερία."@el8 ". Mr President, many thanks to Mr Andria for his report on the amendment of the Regulation on the facility providing medium-term financial assistance for Member States’ balances of payments. Will the candidate countries pose more risks than the current Member States at the point that they become members of the European Union? In my opinion, no. Compliance with the obligations resulting from enlargement is going to mean, amongst other things, cooperation in the monitoring systems which allow us not only to help them to modify and improve their financial systems, but also to have all the necessary guarantees so that their situation may be similar to that of the current Member States. We therefore do not believe that it is necessary to modify the system in this regard. We believe that when the system is applied to them, the candidate countries will already be members of the European Union and therefore no special guarantee system will be necessary. If they have to receive macrofinancial aid while they are candidate countries, the same model applied to macrofinancial aid would be applied to them. The third problem you have raised is: who should grant this type of aid, the Bank or the Commission? This is subject to a technical debate. It has not been resolved. I do not believe this is the greatest problem, however; each model has its advantages and its disadvantages, in terms of coherence and speed, and I hope that a solution will be found in the Council. However, for the Commission this is not the greatest problem. The last point you have raised is: to what extent can the European Parliament be involved in the granting of this medium-term aid for balances of payments? The mechanism which has currently been implemented is based on a fundamental idea: urgency. When we talk about a situation of balance of payments difficulties, we are talking about decisions which have to be taken very quickly and, secondly, with sufficient technical support to allow the financial markets to positively assess the decision adopted. With regard to urgency, according to the current model, the decision is adopted by the Council on the proposal of the Commission, subject to a report from the Economic and Financial Committee. We believe that this model allows us to respond to the urgency and also allows us to receive the necessary technical support so that loans or aid may be positively assessed by the market. Should the European Parliament participate in this model? In my opinion, it is no accident that the Treaty does not include the European Parliament as an institution to be consulted previously. I believe that this is due to precisely that idea of urgency. But this must in no way mean that the European Parliament does not have the right to receive all the information and know what decisions are taken and why. In my opinion, we could improve the system by giving information to the European Parliament as soon as these decisions are taken, so that they may have detailed knowledge of them, know why they have been adopted and know all their content. Of course, the possibility of reviewing the regulation in the future, in two or three years, is not a great problem for us and clearly, in the event of a review of the Regulation, the European Parliament must continue to play the role it has played until now. I would like to thank all of you for your participation on this issue, which is sometimes rather dry, but which I believe is also fundamental to everyone. We must study the mechanisms which, as you have said, will provide us with a safety valve in the event that difficulties may arise in any Member State in the future, as a result of enlargement, difficulties which will have to be resolved efficiently, making full use of the procedures laid down in our Treaty. In your interventions you have raised a series of doubts and questions which I would like to clarify. The first fundamental doubt is: can this facility be extended to the candidate countries? You know, and your report clearly expresses this, that this exact model cannot be extended to the candidate countries. This system applies to Member States. Another question is whether we can apply this facility to the candidate countries once they have signed the accession agreements and before they have been ratified, in other words, at the point that it becomes necessary to make more progress on the processes of structural adaptation of their economies. Does this mean though that the candidate countries do not have any support system to resolve any possible difficulties in this area? Absolutely not. We are still applying the macrofinancial aid system which can be applied to the candidate countries, just as it is applied to any third country. We believe that that is the thinking behind the model and we believe that if we modify the system, trying to give special treatment to the candidate countries at the point of negotiation, not only would we introduce uncertainty in terms of which countries we apply it to, but we would also introduce doubts into the financial markets if the process of liberalising capital movements generates risks which would lead us inevitably to implementing a mechanism for compensating them. The Commission therefore believes that it is much more logical to maintain the system as it is at the moment, with the guarantee that, without any doubt, if any candidate countries have problems, the macrofinancial aid system will be applied to them. We believe that any other model would create more confusion and more problems, rather than helping to resolve the difficulties. The second point that you have raised is the problem of the degree to which the new model implemented may negatively affect the Community budget. I believe that there is no difficulty here. You well know that we have a different model of guarantees, whether we refer to macrofinancial aid to third countries, or whether we do so in relation to long-term aid within the Community framework. It is true that we grant macrofinancial aid to certain third countries with difficulties. It is also true that we do so in cooperation with other international financial institutions and by applying programmes that have been agreed by them. Experience suggests that non-payment difficulties do not generally arise. There is a risk, albeit a slight one, but it cannot be ignored. That is why the guarantee fund was implemented, allowing us to confront these difficulties in the event of non-payments. And that system must be maintained. An equivalent guarantee fund must be implemented for long-term aid to Member States of the Union. In our opinion, that situation is not reasonable either now or in the future. When we talk about long-term aid or loans to the Member States of the European Union, we are clearly talking about countries with solid financial structures, bound by Community obligations and therefore not posing any risk in terms of non-payments."@en3 "Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia jäsen Andrialle hänen mietinnöstään keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämistä jäsenvaltioiden maksutaseille koskevan asetuksen muuttamisesta. Onko ehdokasvaltioilla suurempia riskejä kuin nykyisillä jäsenvaltioilla sitten, kun niistä tulee Euroopan unionin jäsenvaltioita? Mielestäni ei. Laajentumisesta aiheutuvien velvollisuuksien täyttäminen merkitsee muun muassa valvontajärjestelmiin liittyvää yhteistyötä, jonka avulla voimme paitsi auttaa niitä muuttamaan ja parantamaan rahoitusjärjestelmiään, myös antaa niille kaikki tarvittavat takuut, jotta ne olisivat samassa asemassa kuin nykyiset jäsenvaltiot. Näin ollen järjestelmää ei mielestämme tarvitse tältä osin muuttaa. Uskomme, että kun järjestelmää sovelletaan ehdokasvaltioihin, ne ovat jo Euroopan unionin jäseniä, ja näin ollen ei tarvita mitään erityistä takuusuunnitelmaa. Jos ne tarvitsevat makrotaloudellista tukea ollessaan ehdokasvaltioita, niihin sovelletaan samaa mallia, jota on käytetty makrotaloudellisissa tukiohjelmissa. Kolmas ongelma, jonka olette esittäneet, on: kumman täytyy toteuttaa tämäntyyppiset tuet, Euroopan keskuspankin vai komission? Tämä on teknisen keskustelun aiheena. Ongelmaa ei ole ratkaistu, vaikka en uskokaan sen olevan suurin ongelma; jokaiseen malliin liittyy etuja ja haittoja niiden yhtenäisyydestä ja joustavuudesta riippuen, ja toivon, että neuvosto löytää tähän ongelmaan ratkaisun. Komissiolle tämä ei kuitenkaan ole suurin ongelma. Viimeinen kohta, jonka olette esittäneet: missä määrin Euroopan parlamentti voi osallistua siihen, että nämä keskipitkän ajan rahoitustuet myönnetään maksutaseille? Nykyisin käytössä olevan järjestelmän perusajatuksena on kiireellisyys. Kun puhumme maksutaseisiin liittyvistä ongelmista, kyse on päätöksistä, jotka on tehtävä nopeasti. Toisaalta tarvitaan myös riittävää teknistä tukea, jonka avulla tehty päätös otetaan rahoitusmarkkinoilla myönteisesti vastaan. Kiireellisyydestä puheen ollen nykyisessä mallissa vahvistetaan, että neuvosto hyväksyy sen komission ehdotuksen ja talous- ja rahakomitean aiemmin laatiman kertomuksen perusteella. Uskomme, että tämän mallin avulla voimme vastata kiireellisyyteen ja saada myös riittävää teknistä tukea, jotta lainoihin tai tukiin suhtaudutaan markkinoilla myönteisesti. Täytyykö Euroopan parlamentin osallistua tähän malliin? Mielestäni ei ole sattumaa, että Euroopan parlamenttia ei mainita perustamissopimuksessa ennalta kuultavana toimielimenä. Mielestäni tämä johtuu nimenomaan kiireellisyys-ajatuksesta. Tämän ei saa missään tapauksessa kuitenkaan merkitä, että Euroopan parlamentilla ei olisi oikeutta saada kaikkea tietoa ja kuulla, mitä päätöksiä tehdään ja minkä vuoksi. Minun mielestäni voisimme parantaa järjestelmää tiedottamalla Euroopan parlamentille heti kun nämä päätökset tehdään, jotta se voi tutustua niihin yksityiskohtaisesti, jotta se saa tietää, miksi ne tehdään ja jotta se voisi tutustua niiden koko sisältöön. Myöskään mahdollisuus tarkistaa asetusta tulevaisuudessa kahden tai kolmen vuoden kuluttua ei ole meille suurin ongelma, ja tietenkin siinä tapauksessa, että asetusta tarkistetaan, Euroopan parlamentin on tehtävä osuutensa kuten tähänkin mennessä. Haluaisin kiittää teitä kaikkia osallistumisestanne tämän aiheen käsittelyyn. Se on toisinaan yksitoikkoinen aihe, mutta mielestäni se on myös hyvin tärkeä meille kaikille. Meidän on tutkittava niitä järjestelmiä, joiden avulla kuten sanoitte meillä on käytössämme eräänlainen varaventtiili niiden tapauksien varalta, joissa jokin jäsenvaltio joutuisi tulevaisuudessa vaikeuksiin laajentumisen vuoksi, sellaisiin vaikeuksiin, jotka on ratkaistava nopeasti käyttäen perustamissopimukseen sisältyviä menettelyjä parhaalla tavalla. Hyvät parlamentin jäsenet, esititte puheenvuoroissanne muutamia huolenaiheita ja kysymyksiä, joita haluaisin selventää. Ensimmäinen tärkeä huolenaihe on: voidaanko tätä järjestelmää soveltaa myös ehdokasvaltioihin? Tiedätte, ja mietinnössänne se myös sanotaan selkeästi, että järjestelmää ei voida soveltaa aivan samalla tavoin ehdokasvaltioihin. Tätä järjestelmää sovelletaan jäsenvaltioihin. Toinen kysymys kuuluu, voidaanko tätä järjestelmää soveltaa ehdokasvaltioihin sen jälkeen, kun ne ovat allekirjoittaneet liittymissopimuksen, ja ennen kuin sopimukset on vahvistettu. Eli silloin, kun on tärkeä mennä pidemmälle näiden valtioiden talouksien rakenteellisessa mukauttamisprosesseissa. Merkitseekö tämä kuitenkin sitä, että ehdokasvaltioilla ei ole minkäänlaista tukijärjestelmää tämän alan mahdollisten ongelmien ratkaisemiseen? Ei tietenkään tarkoita. Sovellamme jatkossakin makrotaloudellista tukijärjestelmää. Sitä voidaan soveltaa ehdokasvaltioihin aivan samalla tavoin kuin sitä sovelletaan mihin tahansa muuhun kolmanteen maahan. Tämä on mielestämme mallin logiikka, ja jos muutamme järjestelmää käsittelemällä ehdokasvaltioita eri tavalla neuvotteluvaiheessa, se hankaloittaisi niiden valtioiden määrittämistä, joihin järjestelmää sovelletaan, ja lisäksi herättäisimme epävarmuutta rahoitusmarkkinoilla, jos pääoman liikkeiden vapauttamisprosessi voisi aiheuttaa riskejä, joiden vuoksi meidän pitäisi välttämättä ottaa käyttöön näiden liikkeiden tasausjärjestelmä. Tämän vuoksi komission mukaan on paljon johdonmukaisempaa säilyttää järjestelmä siinä muodossa kuin sitä nykyisin sovelletaan, koska on olemassa takeet siitä, että jos ehdokasvaltioilla on ongelmia, niihin sovelletaan varmasti makrotaloudellista tukijärjestelmää. Mielestämme mikä tahansa muu malli aiheuttaisi enemmän sekaannusta rahatalousmarkkinoilla ja aiheuttaisi enemmän ongelmia sen sijasta, että se auttaisi ratkaisemaan niitä. Hyvät parlamentin jäsenet, toinen teidän esittämänne kysymys kuuluu, kuinka paljon käyttöön otettavalla uudella mallilla voi olla kielteisiä vaikutuksia yhteisön talousarvioon. Tässä ei ole minkäänlaista ongelmaa. Tiedätte hyvin, että meillä on erillinen takuujärjestelmä, käytämme nyt kolmansille maille myönnettävää makrotaloudellista tukea, ja samanlaista pitäisi soveltaa myös yhteisön pitkän ajan tukiin. On totta, että annamme makrotaloudellista tukea joillekin vaikeuksissa oleville kolmansille maille. Sekin on totta, että teemme tätä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa ja noudatamme niiden kanssa tehtyjä sopimuksia. Kokemuksen perusteella voidaan sanoa, että maksamatta jättämistä ei yleensä tapahdu. On kuitenkin olemassa riski, joka on pieni mutta jota ei kuitenkaan pidä väheksyä. Tämän vuoksi perustettiin takuurahasto, joka tarjoaa meille mahdollisuuden vastata näihin maksamatta jättämisistä aiheutuviin ongelmiin. Tämä järjestelmä täytyy säilyttää jatkossakin. Unionin jäsenvaltioiden pitkän aikavälin tukiohjelmissa on otettava käyttöön vastaavanlainen takuurahasto. Tämä tilanne ei ole mielestämme järkevä nyt eikä tulevaisuudessakaan. Kun puhumme pitkän aikavälin tuista tai lainoista Euroopan unionin jäsenvaltioille, puhumme valtioista, joilla on kestävä talousrakenne ja jotka kuuluvat yhteisön velvoitteiden piiriin, ja näin ollen niillä ei ole minkäänlaista pelkoa maksamatta jättämisestä."@fi5 "Monsieur le Président, je souhaite vivement remercier M. Andria pour son rapport sur la modification du règlement relatif au mécanisme de soutien financier à moyen terme des balances des paiements des États membres. Les pays candidats présenteront-ils davantage de risques que les actuels pays membres au moment où eux-mêmes seront membres de l'Union européenne ? A mon avis, non. Le respect des obligations découlant de l'élargissement impliquera, entre autres, une coopération au niveau des systèmes de supervision qui nous permettra non seulement de les aider à modifier et à améliorer leurs systèmes financiers, mais également de présenter toutes les garanties nécessaires pour que leur situation soit semblable à celle des actuels pays membres. En conséquence, nous ne pensons pas qu'il soit nécessaire de modifier le système en ce sens. Nous croyons que quand il se verront appliquer ce système, les pays candidats seront déjà membres de l'Union européenne, ce qui rendra inutile tout schéma spécial de garantie. S'ils devaient recevoir des aides macroéconomiques tandis qu'ils sont candidats à l'adhésion, ils se verraient appliquer le même modèle que celui utilisé pour l'aide macrofinancière. Le troisième problème que vous avez abordé est : qui doit apporter ce type d'aides, la Banque ou la Commission ? Cela fait l'objet d'un débat technique. Aucune réponse n'a encore été apportée, même si je ne crois pas, cependant, qu'il s'agisse du problème le plus grave ; chacun des modèles présente ses avantages et ses inconvénients, en fonction de sa cohérence et de sa souplesse, et j'espère qu'une solution se dégagera au niveau du Conseil. Toutefois, pour la Commission, ce n'est pas le principal problème. Dernier point que vous soulevez : dans quelle mesure le Parlement européen peut-il être impliqué dans l'octroi de ces aides à moyen terme à la balance des paiements ? Le mécanisme qui est mis en œuvre pour le moment s'appuie sur une idée fondamentale : l'urgence. Lorsque nous évoquons des situations impliquant des difficultés au niveau de la balance des paiements, nous parlons de décisions qui doivent être prises très rapidement. En deuxième lieu, il faut un soutien technique suffisant pour permettre aux marchés financiers d'évaluer de façon positive la décision adoptée. Sur le plan de l'urgence, le modèle actuel stipule que c'est au Conseil qu'il incombe de l'adopter sur proposition de la Commission, après présentation d'un rapport préalable du Comité économique et financier. Nous croyons que ce modèle nous permet de répondre à l'urgence et d'aboutir également à l'appui technique nécessaire pour que les prêts ou les soutiens soient bien accueillis par le marché. Le Parlement européen doit-il s'intégrer dans ce modèle ? Selon moi, ce n'est pas un hasard si le Traité n'a pas repris le Parlement européen parmi les institutions qui doivent être consultées au préalable. Je crois que cela découle précisément de cette idée d'urgence. Cependant, cela ne doit en aucun cas laisser sous-entendre que le Parlement européen n'a pas le droit de recevoir toute l'information et de connaître les décisions qui sont adoptées ainsi que les raisons qui les motivent. Selon moi, nous pourrions améliorer ce système en communiquant au Parlement européen les informations dès que l'adoption de ces décisions, afin qu'il puisse les appréhender en profondeur, qu'il sache pourquoi elles sont adoptées et qu'il en connaisse tout le contenu. Il ne fait aucun doute que la possibilité de révision du règlement à l'avenir, dans deux ou trois ans, n'est pas non plus pour nous un grave problème et, bien sûr, le Parlement européen doit continuer à assumer le rôle qui est le sien aujourd'hui dans les cas de révision du règlement. Je voudrais tous vous remercier pour votre participation sur ce thème, qui s'avère parfois être austère, mais qui, je le crois, est également fondamental pour tous. Nous devons tous étudier les mécanismes qui, comme vous l'avez dit, nous permettront d'avoir une soupape de sécurité si l'un des États membres éprouvait des difficultés à l'avenir, dans la foulée de l'élargissement, difficultés qu'il conviendrait de résoudre de manière efficace, en utilisant au maximum les procédure dont nous disposons dans le Traité. Mesdames et Messieurs, vous avez, au travers de vos interventions, soulevé toute une série de questions auxquelles je souhaiterais apporter quelques éclaircissements. La première, fondamentale, est : peut-on étendre ce mécanisme aux États candidats ? Vous savez, et votre rapport l'indique clairement, que l'on ne peut appliquer exactement le même modèle aux pays candidats. Ce système s'applique aux pays membres. Une autre chose est de savoir si nous pouvons appliquer ce mécanisme aux pays candidats à partir du moment où ils auront signé les accords d'adhésion et avant la ratification de ces derniers. En d'autres termes, au moment où il sera nécessaire d'avancer sur la voie des processus d'adaptation structurelle de leurs économies. Toutefois, cela veut-il dire que les pays qui sont candidats ne disposent d'aucun système d'appui pour résoudre d'éventuelles difficultés dans ce domaine ? La réponse est sans conteste non. Nous continuons d'appliquer le système d'aide macrofinancière qui peut l'être aux pays candidats, comme nous l'appliquons à tout pays tiers. Nous pensons qu'il s'agit là de la logique du modèle et que si nous modifiions le système, en tentant d'accorder un traitement particulier aux pays candidats durant la négociation, nous créerions un flou à propos des pays auxquels nous devons l'appliquer, mais en plus, nous ferions naître des doutes sur les marchés financiers si le processus de libéralisation de la circulation des capitaux pouvait engendrer des risques qui nous amèneraient nécessairement à mettre en œuvre un mécanisme visant à les compenser. C'est pour cette raison qu'il est beaucoup plus logique, selon la Commission, de maintenir le système tel qu'il est appliqué actuellement, en étant assurés du fait que, à n'en pas douter, les pays candidats qui éprouveraient des problèmes se verraient appliquer le système d'appui macrofinancier. Nous pensons que tout autre modèle accentuerait la confusion sur les marchés financiers et engendrerait davantage de problèmes, plutôt de contribuer à résoudre les difficultés. Le deuxième point que vous avez soulevé est de savoir dans quelle mesure le nouveau modèle qui est mis en œuvre peut avoir des répercussions négatives sur le budget communautaire. Je ne vois là aucune difficulté. Vous savez bien que nous avons un modèle distinct de celui des garanties, que ce soit en nous référant à l'aide macrofinancière à des pays tiers ou en le faisant par rapport à des aides à long terme au sein de l'espace communautaire. Il est vrai que nous apportons une aide macrofinancière à certains pays tiers en difficultés. Il est tout aussi vrai que nous le faisons en coopération avec d'autres institutions financières internationales et en appliquant les programmes que celles-ci ont acceptés. L'expérience nous montre qu'en général, il n'existe aucune difficulté liée à une absence de paiements. Il existe néanmoins un risque, minime, mais que l'on ne peut négliger. C'est la raison pour laquelle nous avons instauré le fonds de garantie qui nous permet de faire face à ces difficultés en cas de non-paiement. Et il convient de préserver ce système. Il est nécessaire de mettre sur pied un fonds de garantie équivalent pour les aides à long terme accordées aux États membres de l'Union. Selon nous, cette situation n'est raisonnable ni maintenant, ni à l'avenir. Lorsque nous parlons d'aide ou de prêts à long terme à des pays membres de l'Union européenne, nous parlons sans aucun doute de pays reposant sur des structures financières solides, rompus aux obligations communautaires et, par conséquent, qui ne présentent aucun risque sur le plan d'une éventuelle absence de paiement."@fr6 "Signor Presidente, ringrazio l'onorevole Andria per la relazione sulla modifica del regolamento relativo al meccanismo di sostegno finanziario a medio termine delle bilance dei pagamenti degli Stati membri. I paesi candidati presenteranno maggiori rischi degli attuali Stati membri, una volta diventati membri dell'Unione europea? Credi di no. Il rispetto degli obblighi derivanti dall'ampliamento implicherà, tra l'altro, una cooperazione tra i sistemi di controllo che ci permetterà non solo di aiutarli a modificare e migliorare i loro sistemi finanziari, ma anche di ottenere tutte le garanzie necessarie al raggiungimento da parte loro di una situazione simile a quella degli attuali Stati membri. Non riteniamo pertanto necessario modificare il sistema in questo senso. Siamo convinti che, quando il sistema verrà applicato a loro, i paesi candidati saranno ormai membri dell'Unione europea e che, pertanto, non sarà necessario nessuno schema speciale di garanzia. Se dovessero ricevere assistenza macroeconomica fintanto che sono paesi candidati, verrebbe applicato lo stesso modello utilizzato per l'assistenza macrofinanziaria. Il terzo problema evidenziato da alcuni deputati è il seguente: chi deve attuare questo tipo di aiuti, la Banca o la Commissione? Questo punto è attualmente al centro di un dibattito tecnico. Non vi è ancora una soluzione, ma ritengo non si tratti del problema più grave. Ogni modello ha i suoi vantaggi e i suoi inconvenienti, in base alla sua coerenza e agilità, e mi auguro che il Consiglio troverà una soluzione. Comunque non è questo il problema più grave per la Commissione. Ecco l'ultimo interrogativo sollevato da alcuni di voi: in che misura il Parlamento europeo può essere coinvolto nella concessione di questo sostegno a medio termine delle bilance dei pagamenti? Il meccanismo attualmente in vigore si basa su un'idea fondamentale: l'urgenza. Quando parliamo di situazioni di difficoltà della bilancia dei pagamenti ci riferiamo a decisioni da prendere con estrema rapidità, e in secondo luogo, con un supporto tecnico adeguato, che permetta ai mercati finanziari di valutare in modo positivo la decisione presa. Quanto all'urgenza, il modello attuale prevede che ad adottarlo sia il Consiglio su proposta della Commissione e previa relazione del Comitato economico e finanziario. Riteniamo che tale sistema ci permetta di far fronte all'urgenza, ma anche di ottenere l'appoggio tecnico necessario a far valutare in modo positivo dal mercato i prestiti o gli aiuti. Il Parlamento europeo deve partecipare al sistema? A mio parere non è casuale che nel Trattato il Parlamento europeo non compaia come Istituzione da consultarsi previamente. Credo che sia una diretta conseguenza proprio della questione dell'urgenza. Ma ciò non deve in alcun modo significare che il Parlamento europeo non abbia diritto a ricevere tutte le informazioni e ad essere messo al corrente delle decisioni prese e delle relative motivazioni. Ritengo che potremmo migliorare il sistema fornendo al Parlamento europeo le informazioni non appena le decisioni vengono adottate, favorendo così una comunicazione dettagliata del loro contenuto e delle motivazioni che hanno portato alla loro adozione. Neppure la possibilità di rivedere il regolamento in futuro, tra due o tre anni, costituisce per noi un problema particolarmente grave e, qualora ciò avvenga, il Parlamento europeo dovrà svolgere il suo ruolo come ha fatto finora. Ringrazio tutti voi per la partecipazione dimostrata sull'argomento, a volte molto arido, ma fondamentale per tutti. Come avete sottolineato, occorre studiare i meccanismi che ci permetteranno di disporre di una valvola di sicurezza nel caso in cui nascessero difficoltà in uno Stato membro in seguito all'ampliamento, difficoltà che dovranno essere risolte in modo efficace, sfruttando al massimo le procedure previste dal Trattato. Desidero formulare qualche chiarimento in merito ai dubbi e alle questioni poste dagli interventi dei deputati. Il primo è un dubbio fondamentale: si può estendere tale meccanismo ai paesi candidati? Voi sapete, e nella relazione è spiegato chiaramente, che non è possibile applicare lo stesso modello ai paesi candidati. Questo sistema si applica agli Stati membri. Altra cosa è che lo si possa applicare ai paesi candidati una volta che questi abbiano firmato gli accordi di adesione e a seguito della ratifica degli stessi, vale a dire quando sia necessario procedere ulteriormente nei processi di adeguamento strutturale delle loro economie. Tuttavia, ciò significa forse che i paesi candidati non dispongono di alcun sistema di sostegno per risolvere possibili difficoltà in quest'ambito? No. Continueremo ad applicare il sistema di assistenza macrofinanziaria applicabile ai paesi candidati, lo stesso che viene adottato per qualunque paese terzo. Pensiamo che questa sia la logica del modello e riteniamo che, se modificassimo il sistema, cercando di offrire un trattamento speciale ai paesi candidati in fase di negoziato, non solo introdurremmo incertezza rispetto ai paesi cui applicarlo, ma provocheremmo perplessità sui mercati finanziari, qualora il processo di liberalizzazione dei movimenti di capitale generasse rischi che porterebbero necessariamente all'attuazione di un meccanismo di compensazione degli stessi. Pertanto, secondo la Commissione, è assai più logico mantenere il sistema quale lo si applica attualmente, con la garanzia che, nel caso di paesi candidati che presentino problemi, si applicherà il sistema di assistenza macrofinanziaria. Siamo convinti che qualunque altro modello creerebbe ulteriore confusione sul mercato finanziario, provocando altri problemi invece di aiutare a risolvere le difficoltà. Il secondo punto sollevato riguarda il problema della gravità di un eventuale effetto negativo sul bilancio comunitario causato dall'applicazione del nuovo modello. Non vedo difficoltà a questo proposito. Sapete bene che abbiamo un sistema diverso di garanzie, che si tratti dell'assistenza macrofinanziaria a paesi terzi o di aiuti a lungo termine all'interno dell'area comunitaria. E' vero che forniamo assistenza macrofinanziaria ad alcuni paesi terzi in difficoltà, ed è anche vero che lo facciamo congiuntamente ad altre istituzioni finanziarie internazionali, applicando programmi concordati con le stesse. In base alla nostra esperienza, possiamo dire che in genere non si verificano mancati pagamenti. Tuttavia esiste un rischio, scarso ma non trascurabile. Proprio per questo si è creato il fondo di garanzia che ci permette di far fronte a tali difficoltà in caso di mancati pagamenti. Occorre mantenere attivo tale sistema. E' necessario attivare un fondo di garanzia equivalente per gli aiuti a lungo termine agli Stati membri dell'Unione. A nostro parere, l'attuale situazione non è ragionevole, né ora né in futuro. Quando parliamo di aiuti o prestiti a lungo termine a paesi membri dell'Unione europea, non vi é dubbio che ci riferiamo a paesi con strutture finanziarie solide, integrati nel sistema degli impegni comunitari e, pertanto, esenti da rischi dal punto di vista dei mancati pagamenti."@it9 ". Mr President, many thanks to Mr Andria for his report on the amendment of the Regulation on the facility providing medium-term financial assistance for Member States’ balances of payments. Will the candidate countries pose more risks than the current Member States at the point that they become members of the European Union? In my opinion, no. Compliance with the obligations resulting from enlargement is going to mean, amongst other things, cooperation in the monitoring systems which allow us not only to help them to modify and improve their financial systems, but also to have all the necessary guarantees so that their situation may be similar to that of the current Member States. We therefore do not believe that it is necessary to modify the system in this regard. We believe that when the system is applied to them, the candidate countries will already be members of the European Union and therefore no special guarantee system will be necessary. If they have to receive macrofinancial aid while they are candidate countries, the same model applied to macrofinancial aid would be applied to them. The third problem you have raised is: who should grant this type of aid, the Bank or the Commission? This is subject to a technical debate. It has not been resolved. I do not believe this is the greatest problem, however; each model has its advantages and its disadvantages, in terms of coherence and speed, and I hope that a solution will be found in the Council. However, for the Commission this is not the greatest problem. The last point you have raised is: to what extent can the European Parliament be involved in the granting of this medium-term aid for balances of payments? The mechanism which has currently been implemented is based on a fundamental idea: urgency. When we talk about a situation of balance of payments difficulties, we are talking about decisions which have to be taken very quickly and, secondly, with sufficient technical support to allow the financial markets to positively assess the decision adopted. With regard to urgency, according to the current model, the decision is adopted by the Council on the proposal of the Commission, subject to a report from the Economic and Financial Committee. We believe that this model allows us to respond to the urgency and also allows us to receive the necessary technical support so that loans or aid may be positively assessed by the market. Should the European Parliament participate in this model? In my opinion, it is no accident that the Treaty does not include the European Parliament as an institution to be consulted previously. I believe that this is due to precisely that idea of urgency. But this must in no way mean that the European Parliament does not have the right to receive all the information and know what decisions are taken and why. In my opinion, we could improve the system by giving information to the European Parliament as soon as these decisions are taken, so that they may have detailed knowledge of them, know why they have been adopted and know all their content. Of course, the possibility of reviewing the regulation in the future, in two or three years, is not a great problem for us and clearly, in the event of a review of the Regulation, the European Parliament must continue to play the role it has played until now. I would like to thank all of you for your participation on this issue, which is sometimes rather dry, but which I believe is also fundamental to everyone. We must study the mechanisms which, as you have said, will provide us with a safety valve in the event that difficulties may arise in any Member State in the future, as a result of enlargement, difficulties which will have to be resolved efficiently, making full use of the procedures laid down in our Treaty. In your interventions you have raised a series of doubts and questions which I would like to clarify. The first fundamental doubt is: can this facility be extended to the candidate countries? You know, and your report clearly expresses this, that this exact model cannot be extended to the candidate countries. This system applies to Member States. Another question is whether we can apply this facility to the candidate countries once they have signed the accession agreements and before they have been ratified, in other words, at the point that it becomes necessary to make more progress on the processes of structural adaptation of their economies. Does this mean though that the candidate countries do not have any support system to resolve any possible difficulties in this area? Absolutely not. We are still applying the macrofinancial aid system which can be applied to the candidate countries, just as it is applied to any third country. We believe that that is the thinking behind the model and we believe that if we modify the system, trying to give special treatment to the candidate countries at the point of negotiation, not only would we introduce uncertainty in terms of which countries we apply it to, but we would also introduce doubts into the financial markets if the process of liberalising capital movements generates risks which would lead us inevitably to implementing a mechanism for compensating them. The Commission therefore believes that it is much more logical to maintain the system as it is at the moment, with the guarantee that, without any doubt, if any candidate countries have problems, the macrofinancial aid system will be applied to them. We believe that any other model would create more confusion and more problems, rather than helping to resolve the difficulties. The second point that you have raised is the problem of the degree to which the new model implemented may negatively affect the Community budget. I believe that there is no difficulty here. You well know that we have a different model of guarantees, whether we refer to macrofinancial aid to third countries, or whether we do so in relation to long-term aid within the Community framework. It is true that we grant macrofinancial aid to certain third countries with difficulties. It is also true that we do so in cooperation with other international financial institutions and by applying programmes that have been agreed by them. Experience suggests that non-payment difficulties do not generally arise. There is a risk, albeit a slight one, but it cannot be ignored. That is why the guarantee fund was implemented, allowing us to confront these difficulties in the event of non-payments. And that system must be maintained. An equivalent guarantee fund must be implemented for long-term aid to Member States of the Union. In our opinion, that situation is not reasonable either now or in the future. When we talk about long-term aid or loans to the Member States of the European Union, we are clearly talking about countries with solid financial structures, bound by Community obligations and therefore not posing any risk in terms of non-payments."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik wil de heer Andria bedanken voor zijn verslag over de wijziging van de verordening inzake het mechanisme voor financiële ondersteuning op middellange termijn van de betalingsbalansen van de lidstaten. Zullen de kandidaat-lidstaten een groter risico vormen dan de huidige lidstaten als zij lid zijn van de Europese Unie? Volgens mij niet. Om de verplichtingen na te komen die te maken hebben met de uitbreiding moet er onder andere sprake zijn van een samenwerking van de monitorsystemen. Daardoor hebben wij niet alleen de mogelijkheid om hen te helpen bij het wijzigen en verbeteren van hun financiële systemen, maar ook om alle noodzakelijke garanties te bieden zodat hun situatie hetzelfde wordt als van de huidige lidstaten. Daarom vinden wij het niet nodig om het systeem op dit punt te wijzigen. Volgens ons zijn de kandidaat-lidstaten al lid van de Europese Unie wanneer het systeem daar wordt toegepast en daarom zal een speciaal garantiesysteem niet nodig zijn. Als ze macro-economische ondersteuning zouden moeten krijgen terwijl ze nog kandidaat-lidstaten zijn, dan zou hetzelfde model moeten worden toegepast als voor macrofinanciële ondersteuning. De derde vraag was wie dit soort ondersteuning moet betalen: de Bank of de Commissie? Dit is nu het onderwerp van een technisch debat. We zijn er nog niet uit, maar ik geloof niet dat dit het grootste probleem zal zijn. Ieder model heeft namelijk zo zijn voor- en nadelen, afhankelijk van de samenhang en de flexibiliteit, en ik verwacht dat de Raad tot een oplossing komt. Voor de Commissie is het desalniettemin niet het grootste probleem. De laatste vraag die u had was in welke mate het Europees Parlement betrokken kan zijn bij het verlenen van deze ondersteuning op middellange termijn van de betalingsbalansen. Het mechanisme dat nu in werking is getreden is gebaseerd op een essentieel punt: dringende noodzaak. Als we het hebben over moeilijke situaties die te maken hebben met de betalingsbalans dan hebben we het over beslissingen die op de eerste plaats snel genomen moeten worden. Op de tweede plaats moeten die beslissingen ook genomen worden met voldoende technische ondersteuning zodat de financiële markten de beslissing die wordt genomen positief kunnen evalueren. Wat betreft de dringende noodzaak staat er in het huidige model dat de Raad besluit op voorstel van de Commissie, die daartoe het Economisch en Financieel Comité raadpleegt. Volgen ons kunnen we in dit model reageren op noodsituaties en de noodzakelijke technische garanties creëren, zodat de leningen of de ondersteuning een positief effect op de markt hebben. Moet het Europees Parlement betrokken worden bij dit model? Volgens mij is het niet toevallig dat het Europees Parlement niet wordt genoemd in het Verdrag bij de instanties die van tevoren geraadpleegd moeten worden. Dat is naar mijn mening juist het gevolg van dat idee van dringende noodzaak. Maar dat wil absoluut niet zeggen dat het Europees Parlement niet het recht heeft om alle informatie te ontvangen en te weten welke beslissingen op welke gronden genomen worden. We zouden het systeem volgens mij kunnen verbeteren door informatie aan het Europees Parlement te geven zodra de beslissingen zijn genomen, zodat het tot in detail van alles op de hoogte is. Natuurlijk is de mogelijkheid dat we in de toekomst, over twee of drie jaar, de verordening moeten wijzigen evenmin een groot probleem. Het is duidelijk dat het Europees Parlement in geval van een wijziging van de verordening zijn taak zoals tot nu toe moet blijven vervullen. Ik wil u allen hartelijk danken voor uw deelname aan het debat over dit thema, dat vaak nogal saai is, maar in mijn ogen wel zeer belangrijk voor iedereen. Wij moeten de mechanismen bestuderen waardoor wij, zoals u zelf al gezegd heeft, een veiligheidsklep hebben als we in de toekomst te maken krijgen met moeilijkheden in een lidstaat als gevolg van de uitbreiding, met moeilijkheden die op een efficiënte manier zullen moeten worden opgelost door maximaal gebruik te maken van de procedures die zijn vastgelegd in het Verdrag. Dames en heren, u heeft in uw interventies een aantal vragen en onduidelijkheden naar voren gebracht die ik wil ophelderen. De eerste vraag is eigenlijk of dit mechanisme uitgebreid kan worden naar de kandidaat-lidstaten. U weet allemaal, en dat staat ook duidelijk in het verslag, dat het niet mogelijk is precies hetzelfde model in de kandidaat-landen toe te passen. Dit mechanisme is van toepassing op de lidstaten. Een andere vraag is of we dit systeem kunnen toepassen in de kandidaat-lidstaten als ze de toetredingsovereenkomsten wel getekend hebben maar deze nog niet geratificeerd zijn. Dat wil dus zeggen op het moment dat het nodig is om verdere vooruitgang te boeken bij de structurele aanpassing van hun economieën. Wil dit echter zeggen dat de kandidaat-lidstaten geen enkele steunregeling hebben om de grote problemen op dit gebied op te kunnen lossen? Zeker niet. Wij blijven de macrofinanciële steunregeling toepassen die voor de kandidaat-lidstaten van toepassing is, net zoals bij een derde land. Dat is naar onze mening het logische van het model. Als we het systeem wijzigen door de kandidaat-lidstaten op het moment van onderhandeling een speciale behandeling te geven, dan zorgen we er naar onze mening niet alleen voor dat het onduidelijk wordt in welke landen dit systeem wordt toegepast. We zorgen dan namelijk ook voor verwarring in de financiële markten als het liberaliseringsproces van het kapitaalverkeer risico’s zou kunnen veroorzaken die ons weer zouden verplichten om een mechanisme in werking te stellen om die risico’s te compenseren. Daarom is het volgens de Commissie veel logischer om het systeem te behouden zoals het nu wordt toegepast, waarbij wel zonder twijfel de garantie gegeven wordt dat in kandidaat-lidstaten met problemen de macrofinanciële steunregeling wordt toegepast. Ieder ander model zou naar onze mening meer verwarring veroorzaken op de financiële markten en meer problemen veroorzaken dan oplossen. De tweede vraag die u stelde, was in welke mate het nieuwe model dat wordt toegepast de communautaire begroting nadelig beïnvloedt. Volgens mij zijn er hier geen moeilijkheden. U weet allemaal heel goed dat we een ander model hebben voor de garanties, we hebben al gewezen op de macrofinanciële ondersteuning van derde landen en we doen dat ook wat betreft de ondersteuning op lange termijn in het communautaire kader. Het is waar dat wij derde landen met problemen macrofinanciële ondersteuning bieden. Het is ook waar dat we die ondersteuning verwezenlijken door samen te werken met andere internationale financiële instellingen en door programma’s toe te passen die zij gebruiken. Het is gebleken dat er in het algemeen geen problemen ontstaan door wanbetaling. Toch is er een klein risico dat we echter niet mogen verwaarlozen. Daarom hebben we een garantiefonds opgericht, zodat we aan die problemen het hoofd kunnen bieden in gevallen van wanbetaling. En dat systeem moeten we behouden. We moeten een soortgelijk garantiefonds oprichten voor ondersteuning op de lange termijn aan de lidstaten van de Unie. Naar onze mening is die situatie nu noch in de toekomst redelijk. Als we het hebben over ondersteuning of leningen op de lange termijn aan lidstaten van de Europese Unie, dan bedoelen we natuurlijk landen met een gezonde financiële structuur die zich houden aan de communautaire verplichtingen en dus geen risico vormen wat betreft de betalingen."@nl2 "Senhor Presidente, agradeço ao senhor deputado Generoso Andria o relatório que elaborou sobre a modificação do regulamento que estabelece o mecanismo de apoio financeiro a médio prazo às balanças de pagamentos dos Estados-Membros. Representarão os países candidatos mais riscos do que os actuais países membros quando integrarem a União Europeia? Na minha opinião, não. O cumprimento das obrigações decorrentes do alargamento implicará, entre outras consequências, uma cooperação a nível dos sistemas de supervisão que nos permitirá não só prestar-lhes ajuda para modificar e melhorar os seus sistemas financeiros, como também ter todas as garantias necessárias para que a sua situação seja idêntica à dos actuais membros. Nesta linha, pensamos que é desnecessário modificar o sistema nesse sentido. Quando o sistema for aplicável a esses países hoje candidatos, estes serão já membros de pleno direito da União Europeia, pelo que não consideramos que seja necessário prever qualquer mecanismo especial de garantia. Caso necessitassem ajudas macroeconómicas até à sua adesão, ser-lhes-ia aplicado o sistema utilizado na assistência macrofinanceira. O terceiro problema que os senhores deputados suscitaram é saber quem deve administrar este tipo de apoio: o Banco ou a Comissão. Esta questão é presentemente objecto de um debate técnico. Questão que ainda não foi resolvida, embora considere que não constitui o maior dos problemas; todos os sistemas têm vantagens e inconvenientes, em termos de coerência e de rapidez, e espero que seja encontrada uma solução a nível do Conselho. A Comissão, contudo, não considera que este seja o maior problema que se coloca. O último ponto formulado pelos senhores deputados prende-se em saber qual a participação do Parlamento Europeu na concessão deste apoio a médio prazo à balança de pagamentos. O mecanismo actualmente em vigor assenta numa ideia fundamental: a urgência. Quando se fala de situações de dificuldade da balança de pagamentos, estão em causa decisões que devem ser tomadas com grande celeridade. Em segundo lugar, com o suporte técnico suficiente que permita que os mercados financeiros façam uma aferição positiva da decisão adoptada. No que diz respeito à urgência, o actual modelo estabelece que o Conselho adopta as decisões, sob proposta da Comissão e após consulta do Comité Económico e Financeiro. Consideramos que este modelo permite dar resposta à urgência e permite ainda o apoio técnico necessário para os que empréstimos ou os apoios sejam aferidos positivamente pelo mercado. Deve o Parlamento Europeu participar neste sistema? Pessoalmente, penso que não é por acaso que o Tratado não refere a consulta prévia do Parlamento Europeu. Penso que devido, precisamente, a essa ideia de emergência. O que não significa, obviamente, que ao Parlamento Europeu não assista o direito de ser cabalmente informado e de conhecer as decisões adoptadas e as razões que levaram à sua adopção. Na minha opinião, o sistema poderia ser aperfeiçoado mantendo o Parlamento Europeu informado logo após a adopção destas decisões, para que esta instituição as conheça em pormenor, conheça os motivos que levaram à sua adopção, bem como o seu conteúdo. A possibilidade de rever o regulamento futuramente, dentro de dois ou de três anos, não constitui para nós, obviamente, um problema de maior e, em caso de revisão do regulamento, o Parlamento Europeu, como é óbvio, deverá continuar a desempenhar o papel que tem desempenhado até à data. Queria agradecer a todos a vossa participação no debate deste por vezes árido, mas que, creio, é fundamental para todos. Devemos estudar os mecanismos que, como os senhores deputados referiram, nos permitirão dispor de uma válvula de segurança no caso de algum Estado-Membro apresentar no futuro dificuldades na sequência do alargamento, dificuldades às quais deve ser dada uma solução eficiente, esgotando os procedimentos previstos no Tratado. Os senhores deputados, nas suas intervenções, colocaram uma série de dúvidas e de questões que gostaria de esclarecer. A primeira dúvida, que é fundamental, é sobre a possibilidade de aplicar este mecanismo aos Estados candidatos. Como é do vosso conhecimento, e aliás como figura expressamente no vosso relatório, não é possível aplicar este mesmo modelo aos países candidatos. Este sistema é aplicável aos países membros. Já outra questão é saber se é possível aplicar este mecanismo aos países candidatos depois de assinarem os acordos de adesão e antes da respectiva ratificação. Ou seja, no momento em que for necessário aprofundar os processos de adaptação estrutural das suas economias. Significa isto que os países candidatos não têm ao seu dispor qualquer sistema de apoio que lhes permita fazer face a eventuais dificuldades neste domínio? Indiscutivelmente, não. Continua a aplicar-se aos países candidatos o sistema de assistência macrofinanceira, tal como se aplica a qualquer país terceiro. Na opinião da Comissão, esta é a lógica do modelo, e se se modificasse o sistema, numa tentativa de conferir um tratamento especial aos países candidatos no decurso das negociações, introduzir-se-ia uma indefinição relativamente aos países que poderiam beneficiar do mesmo, bem como dúvidas nos mercados financeiros, caso o processo de liberalização dos movimentos de capitais gerasse riscos que nos obrigassem a accionar um mecanismo de compensação. Por esta razão, a Comissão defende que é muito mais lógico manter o sistema tal como é aplicado actualmente, garantindo a aplicação dos sistema de assistência macrofinanceiro aos países candidatos que se depararem com dificuldades. A Comissão considera que a criação de outro modelo geraria mais confusão nos mercados financeiros e mais problemas, em vez de ajudar a solucionar as dificuldades. O segundo ponto suscitado pelos senhores deputados é a questão de saber em que medida o novo modelo agora proposto pode ter repercussões negativas sobre o orçamento comunitário. Penso que esta questão não levanta problemas. É do vosso conhecimento que dispomos de um modelo distinto das garantias, quer no que diz respeito à assistência macrofinanceira a países terceiros, quer no tocante a ajudas a longo prazo dentro do quadro comunitário. Prestamos, sem dúvida, assistência macrofinanceira a determinados países terceiros que enfrentam dificuldades. Assistência que é levada a cabo em cooperação com outras instituições financeiras internacionais e através de programas por estas aprovados. A experiência diz-nos que não existem, regra geral, dificuldades decorrentes de incumprimento. Existe contudo um risco, mínimo, mas que não pode ser negligenciado. O que levou à implementação do fundo de garantia, que nos permite fazer frente às dificuldades em caso de incumprimento. Sistema que deve manter-se. Importa implementar um fundo de garantia equivalente para o apoio a longo prazo aos Estados-Membros da União. Na opinião da Comissão, essa situação não é aceitável nem neste momento nem futuramente. Quando falamos de apoio ou empréstimos a longo prazo concedidos a países membros da União Europeia, estamos obviamente a falar de países com estruturas financeiras sólidas, sujeitos a obrigações comunitárias, e, por conseguinte, sem qualquer risco do ponto de vista de incumprimento."@pt11 "Herr talman! Jag riktar ett tack till Andria för betänkandet om ändringen av förordningen om upprättandet av ett system för medelfristigt ekonomiskt stöd till medlemsstaters betalningsbalans. Kommer kandidatländerna att ha större risker än de nuvarande medlemsstaterna vid den stund de blir medlemmar i Europeiska unionen? Inte enligt min mening. Uppfyllandet av skyldigheter med grund i utvidgningen kommer bland annat att innefatta ett samarbete i övervakningssystemen som kommer att göra det möjligt för oss att inte bara hjälpa dem att förbättra sina finanssystem utan att ha alla nödvändiga garantier för att deras situation skall vara densamma som i de nuvarande medlemsstaterna. Därför tror vi inte att det är nödvändigt att ändra systemet på detta sätt. Vi tror att när systemet används för dem kommer kandidatländerna redan att vara medlemmar i Europeiska unionen och därför kommer det inte att behövas en speciell garanti. Om de skulle behöva få makroekonomiska stöd medan de är kandidatländer skulle man använda samma modell som används för det makrofinansiella stödet. Det tredje problemet som ledamöterna tagit upp är vem som skall ge detta stöd: banken eller kommissionen? Den frågan är nu föremål för en teknisk diskussion. Den är inte löst, även om jag inte tror att den är det största problemet. Alla modeller har sina fördelar och sina nackdelar, beroende på sammanhang och smidighet och jag hoppas att rådet finner en lösning. Men för kommissionen är den inte det största problemet. Den sista frågan som ledamöterna tog upp är i vilken utsträckning Europaparlamentet kan vara inblandad i beviljandet av dessa medelfristiga stöd i betalningsbalansen? Det system som nu har skapats grundar sig på en grundläggande idé: snabbheten. När vi talar om svårigheter i betalningsbalansen talar vi om beslut som måste fattas snabbt. För det andra med ett tekniskt stöd som är tillräckligt för att göra det möjligt för finansmarknaderna att utvärdera det beslut som fattas på ett positivt sätt. När det gäller snabbheten fastställs i den aktuella modellen att rådet beslutar på förslag från kommissionen och efter att ha hört ekonomiska och finansiella kommittén. Vi tror att det systemet gör det möjligt för oss att vara tillräckligt snabba och också nå nödvändig tekniskt stöd för att lånen eller stöden skall värderas på ett positivt sätt av marknaden. Bör Europaparlamentet delta i detta system? Enligt min mening är det inte av en händelse som Europaparlamentet inte innefattas i fördraget som institution att rådfråga. Jag tror i konsekvens med det att det är just på grund av snabbheten. Men det bör inte på något sätt innebära att Europaparlamentet inte har rätt att få all information och att få reda på vilka beslut som fattas och varför. Jag anser att vi skulle kunna förbättra systemet genom att ge information till Europaparlamentet så fort dessa beslut fattats, för att kunna känna till dem i detalj, veta varför de antas och känna till hela innehållet. Naturligtvis är inte heller möjligheten att granska förordningen i framtiden, om två eller tre år, ett större problem för oss och naturligtvis skall Europaparlamentet vid en granskning spela samma roll som hittills. Jag skulle vilja tacka er alla för ert deltagande i denna fråga, som trots att den ibland är andefattig också är grundläggande för alla. Vi bör studera de mekanismer som, som ni sagt, kommer att ge oss en säkerhetsventil om det i något land skulle uppstå problem i framtiden som en konsekvens av utvidgningen. Svårigheter som då bör lösas på ett effektivt sätt med maximal användning av de förfaranden som finns i fördraget. I sina inlägg har ledamöterna framfört ett antal tvivel och frågor som jag skulle vilja klargöra. Det första huvudsakliga tvivlet är om det går att utvidga detta system till kandidatländerna? Ni vet, och i ert betänkande står det tydligt, att det inte går att använda exakt samma modell för kandidatländerna. Systemet används för medlemsstaterna. En annan sak är om vi kan använda detta system för kandidatländerna då de undertecknat anslutningsavtalen och innan dessa ratificerats. Dvs. i den stund då det är nödvändigt att gå vidare i de strukturella anpassningsprocesserna i deras ekonomier. Betyder då detta att kandidatländerna inte har något stödsystem för att lösa möjliga svårigheter på detta område? Naturligtvis inte. Vi fortsätter att följa systemet med makrofinansiellt stöd som kan tillämpas för kandidatländerna, precis som vi tillämpar det för alla tredjeländer. Vi anser att det är modellens logik och vi tror att om vi ändrar systemet och försöker ge kandidatländerna en särställning vid tiden för förhandlingar skulle vi inte bara införa en oklarhet i förhållande till vilka länder vi tillämpar det på utan vi skulle också införa en tvekan på finansmarknaderna huruvida avregleringen av kapitalrörelserna skulle kunna medföra risker som skulle göra det nödvändigt att sätta igång ett ersättningssystem för desamma. Därför är det enligt kommissionen mycket mer logiskt att upprätthålla systemet som det tillämpas för närvarande. Som garanti har vi att om det finns kandidatländer med problem kommer det makrofinansiella stödsystemet utan tvivel att tillämpas. Vi anser att alla andra modeller skulle ge upphov till mer förvirring på finansmarknaden och skapa mer problem, i stället för att hjälpa till att lösa svårigheterna. Den andra punkt som ledamöterna tagit upp är problemet i vilken utsträckning den nya modellen som sätts igång kan påverka gemenskapsbudgeten negativt. Jag tror att det i den frågan inte finns några svårigheter. Ni vet väl att vi har en annorlunda modell för garantier, vare sig vi talar om det makrofinansiella stödet till tredjeländer eller om de långsiktiga stöden inom gemenskapsramen. Det är sant att vi ger makrofinansiellt stöd till vissa tredjeländer med svårigheter. Det är också sant att vi gör det i samarbete med andra internationella finansinstitut och med tillämpning av program vi kommit överens om med dessa. Erfarenheten är att det i allmänhet inte är problem med uteblivna betalningar. Däremot finns det en liten risk som inte får negligeras. Därför skapades garantifonden som gör det möjligt för oss att klara dessa svårigheter vid uteblivna betalningar. Och det systemet måste vi behålla. Det är nödvändigt att skapa en motsvarande garantifond för de långsiktiga stöden till medlemsstaterna. Enligt vår mening är situationen inte skälig vare sig nu eller i framtiden. När vi talar om stöd eller lån på lång sikt till medlemsstater i Europeiska unionen så talar vi naturligtvis om länder med solida finansiella strukturer, som är anpassade i gemenskapens krav och således utan någon som helst risk för uteblivna betalningar."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12 "dossier"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph