Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-05-Speech-3-142"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-09-05"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Afstemning4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010905.5.3-142"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-09-05-Speech-3-1434
lpv:speaker	lp:Georges Berthu4
lpv:spoken text	". Le débat qui vient de se tenir dans cette Assemblée sur l'élargissement prochain de l'Union européenne nous a procuré une triple satisfaction. Tout d'abord, il s'avère que dès 2004, une dizaine de pays candidats sur douze (à l'exception probablement de la Roumanie et de la Bulgarie) pourraient devenir membres en même temps. Les députés MPF pensent que c'est une excellente nouvelle, qui opérera un petit rattrapage après une attente trop longue. En second lieu, nous avons enregistré un changement de ton vis-à-vis des pays candidats, qui sont maintenant traités comme des États dignes de respect. La résolution votée souligne même que " ". Nous avions souvent dénoncé l'attitude hautaine, voire méprisante, des fédéralistes, qui exigeaient l'abandon par les pays de l'Est de leur souveraineté. Espérons que cette nouvelle évolution ira au-delà d'un changement de vocabulaire. Enfin, troisième motif de satisfaction, il semble que le paragraphe 10 de la résolution signifie l'acceptation d'une Europe plus flexible, constituée de cercles différenciés. C'est à notre avis une position plus réaliste, sous réserve toutefois que les cercles où figurera la France ne soient pas dominés par l'ultra-fédéralisme : ce serait admettre la flexibilité pour l'ensemble en contrepartie d'une rigidité accrue pour un sous-ensemble, ce qui serait illogique. La résolution votée contient encore, cependant, des passages insatisfaisants, voire inacceptables : par exemple, il est contradictoire de demander à la fois un meilleur contrôle des frontières extérieures des pays candidats, et un assouplissement de leur politique d'asile ; il n'est guère responsable d'appeler à une application de la politique structurelle à "l'ensemble de l'Union" après l'élargissement, alors qu'il faudrait plutôt la concentrer, pour une période limitée, sur les nouveaux pays membres ; il est inacceptable d'affirmer que la leçon à tirer du référendum irlandais, c'est la nécessité de trouver une méthode de révision des traités susceptible de contourner de telles oppositions (considérant E). Le changement de ton ne va pas encore, semble-t-il, jusqu'au respect des démocraties nationales quand elles disent non !"@fr6
lpv:spokenAs	member; NA (2001-01-31--2004-07-19)14 member; AFCO (1999-07-21--2002-01-14)14 vice-chair; Delegation for relations with Canada (1999-07-22--2002-01-14)14 unknown; Mouvement pour la France (2000-11-23--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Europa-Parlamentets forhandling om den forestående udvidelse af EU var tilfredsstillende i tre henseender. For det første vil 10 ud af 12 ansøgerlande (sandsynligvis med undtagelse af Rumænien og Bulgarien) kunne optages på samme tid i 2004. De franske medlemmer af Europa-Parlamentet finder, at dette er positivt og i et vist omfang kan råde bod på den alt for lange ventetid. For det andet noterer vi os, at der anlægges en ændret tone i forhold til ansøgerlandene, som nu behandles som stater med krav på respekt. I det beslutningsforslag, der er vedtaget, understreges det endog, at "befolkningernes værdighed i tiltrædelseslandene aldrig må krænkes af kolde krav fra EU's side". Vi har ofte anfægtet den hovmodige, ja, undertiden ringeagtende holdning, der kom til udtryk fra føderalisternes side, når man krævede, at ansøgerlandene opgav deres suverænitet. Vi håber, der ikke blot er tale om ændret sprogbrug, men om en reel udvikling. Det tredje forhold, der giver anledning til tilfredshed, er beslutningsforslagets punkt 10, som synes at vidne om accept af et mere fleksibelt Europa bestående af differentierede kredse. Dette er efter vores opfattelse en mere realistisk holdning, forudsat at Frankrig ikke optræder i kredse, som domineres af ultraføderalistiske kræfter. Dette ville være ensbetydende med, at man accepterer fleksibilitet for helheden, men til gengæld skærper kravene for en mindre gruppe, hvilket ville være ulogisk. Det beslutningsforslag, der er vedtaget, indeholder imidlertid også afsnit, vi finder mindre tilfredsstillende og i nogle tilfælde direkte uacceptable. Eksempelvis er der et modsætningsforhold mellem på den ene side kravet om skærpet kontrol ved de ydre grænser i ansøgerlandene og på den anden side kravet om en mere smidig asylpolitik. Det er endvidere næppe forsvarligt at opfordre til, at strukturpolitikken skal opretholdes for "hele Unionen" efter udvidelsen. Man burde hellere i en begrænset periode koncentrere indsatsen om de nye medlemslande. Endelig er det ikke acceptabelt, når det anføres, at den irske folkeafstemning bør give anledning til, at der søges en procedure til ændring af Unionens traktater, som omgår en sådan modstand (jf. betragtning E). Holdningsændringen synes således ikke at omfatte respekt for de nationale demokratier, når disse siger nej til EU's forslag!"@da1 ". Die Debatte, die derzeit in diesem Haus über die nahende Erweiterung der Europäischen Union stattfindet, hat uns in dreifacher Hinsicht Freude bereitet. Zunächst zeigt sich, dass voraussichtlich bereits 2004 zehn von zwölf Beitrittskandidaten (vermutlich mit Ausnahme von Rumänien und Bulgarien) gleichzeitig der Union beitreten können. Die Abgeordneten des MPF betrachten dies als gute Nachricht, weil so nach allzu langer Wartezeit ein wichtiger Schritt nach vorn gemacht werden kann. Zweitens haben wir festgestellt, dass ein neuer Umgangston gegenüber den Beitrittskandidaten herrscht, die mittlerweile wie Länder behandelt werden, die Achtung verdienen. In der verabschiedeten Entschließung wird sogar hervorgehoben, dass . Wir haben immer das überhebliche, ja sogar herabwürdigende Verhalten der Föderalisten angeprangert, die von den Ländern Osteuropas die Aufgabe ihrer Souveränität forderten. Es bleibt zu hoffen, dass diese neue Entwicklung mehr als nur eine Änderung der Wortwahl mit sich ziehen wird. Und nun zum dritten Grund für unsere Freude. Es scheint, als ob Ziffer 10 der Entschließung die Zustimmung zu einem flexibleren Europa bedeutet, das sich aus unterschiedlichen Kreisen zusammensetzt. Dies ist in unseren Augen eine realistischere Sichtweise, natürlich immer unter der Voraussetzung, dass die Kreise, in denen Frankreich vertreten ist, nicht von übersteigertem Föderalismus geprägt sind, denn dann würde die Flexibilität des Ganzen um den Preis einer erhöhten Starrheit für einen Teil des Ganzen erreicht, was widersinnig wäre. Die verabschiedete Entschließung enthält jedoch noch Passagen, die unbefriedigend, ja sogar inakzeptabel sind. So ist es z. B. widersprüchlich, auf der einen Seite eine bessere Kontrolle an den Außengrenzen der Beitrittsländer und auf der anderen Seite eine Lockerung ihrer Asylpolitik zu fordern; genauso wenig ist es zu verantworten, die Fortführung der Strukturpolitik auch nach der Erweiterung für die gesamte Union zu verlangen, wo diese doch für einen begrenzten Zeitraum vor allem auf die neuen Mitgliedstaaten zu konzentrieren wäre; es kann nicht hingenommen werden, dass gesagt wird, die aus dem irischen Referendum zu ziehende Lehre müsse darin bestehen, eine Methode für die Reform der Verträge zu finden, mit der solche ablehnenden Haltungen umgangen werden könnten (Erwägungsgrund F). Es scheint, dass der neue Umgangston noch nicht bedeutet, dass die Meinung nationaler Demokratien geachtet wird, wenn diese Nein sagen!"@de7 "Η συζήτηση που μόλις πραγματοποιήθηκε στην αίθουσα αυτή με θέμα την προσεχή διεύρυνση της Ευρωπαϊκής Ένωσης μας χαροποιεί για τρεις λόγους. Πρώτον προκύπτει ότι, ήδη από το 2004, δέκα περίπου από τις δώδεκα υποψήφιες χώρες (εξαιρουμένων μάλλον της Ρουμανίας και της Βουλγαρίας) θα μπορέσουν ενδεχομένως να προσχωρήσουν ταυτόχρονα στην Ένωση. Οι βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου εκτιμούν ότι πρόκειται για θαυμάσιο νέο, που θα συμβάλει στην κάλυψη του χαμένου εδάφους μετά από μια ιδιαίτερα μακρά αναμονή. Δεύτερον, διαπιστώνουμε αλλαγή στον τρόπο αντιμετώπισης των υποψήφιων χωρών, οι οποίες αντιμετωπίζονται πλέον ως κράτη άξια σεβασμού. Το ψήφισμα που εγκρίναμε υπογραμμίζει μάλιστα ότι “ . Έχουμε επανειλημμένα καταγγείλει την υπεροπτική, αν όχι περιφρονητική, στάση των φεντεραλιστών που απαιτούν από τις ανατολικές χώρες να απαρνηθούν την εθνική τους κυριαρχία. Ας ελπίσουμε ότι η νέα αυτή εξέλιξη δεν θα περιοριστεί μόνο στα λόγια. Τέλος, - αναφέρομαι στο τρίτο σημείο που μας χαροποιεί - φαίνεται ότι η παράγραφος 10 του ψηφίσματος αναφέρεται στην αποδοχή μιας πιο ευέλικτης Ευρώπης, αποτελούμενης από επί μέρους ομάδες. Εκτιμούμε ότι η θέση αυτή είναι πιο ρεαλιστική, υπό την επιφύλαξη ασφαλώς ότι στην ομάδα στην οποία θα συμμετέχει η Γαλλία δεν θα κυριαρχεί ο άκρατος φεντεραλισμός κάτι τέτοιο θα σήμαινε ότι αποδεχόμαστε την ευελιξία για το σύνολο της ΕΕ, ενώ, αντίθετα, είμαστε υπέρ της αυξημένης ακαμψίας στις επιμέρους ομάδες, κάτι που θα ήταν παράλογο. Το ψήφισμα που εγκρίθηκε περιλαμβάνει, όμως, επίσης και σημεία μη ικανοποιητικά, αν όχι απαράδεκτα: για παράδειγμα, είναι αντιφατικό να ζητείται από τις υποψήφιες χώρες να βελτιώσουν τον έλεγχο των εξωτερικών τους συνόρων και ταυτόχρονα να χαλαρώσουν την πολιτική που ακολουθούν σε θέματα ασύλου· δεν είναι καθόλου υπεύθυνο να ζητείται από τα κράτη αυτά να εφαρμόσουν τη διαρθρωτική πολιτική “στο σύνολο της Ένωσης” μετά από τη διεύρυνση, ενώ το σωστό θα ήταν η πολιτική αυτή να επικεντρωθεί, για ένα περιορισμένο χρονικό διάστημα, στα νέα κράτη μέλη· είναι απαράδεκτο να αναφέρεται ότι το δημοψήφισμα της Ιρλανδίας μας δίδαξε ότι απαιτούνται μεταρρυθμίσεις των Συνθηκών ώστε να είναι δυνατή η παράκαμψη παρόμοιων εμποδίων (αιτιολογική σκέψη E). Η αλλαγή στον τρόπο αντιμετώπισης δεν φθάνει ακόμη, από ό,τι φαίνεται, μέχρι τον σεβασμό της αρνητικής απάντησης που δίδουν ενίοτε οι εθνικές δημοκρατίες!"@el8 ". There are three reasons why we welcome the debate that has just been held in Parliament on the forthcoming enlargement of the European Union. First of all, it appears that, as of 2004, around 10 of the 12 candidate countries (with the likely exceptions of Romania and Bulgaria) may all join at the same time. The Members belonging to the think that this is excellent news, which will allow us to make up for some lost time, after such a long wait. The second reason is that we have remarked upon a change in tone when referring to the candidate countries, which are now treated like States that are worthy of respect. The resolution even stresses that the European Union must ensure that the dignity of the people of the candidate countries is never compromised by making inappropriate demands upon them. We had often condemned the haughty and even contemptuous attitude of the federalists, who demanded that the countries in the East relinquish their sovereignty. Let us hope that this new development will provide more than just a change in vocabulary. Lastly, the third reason we welcome the debate is that paragraph 10 of the resolution appears to accept a more flexible Europe that is made up of various circles. In our view, this is a more realistic position, on the condition, however, that the circle in which France is placed is not dominated by ultra-federalism. This would allow flexibility for all countries, in return for increased rigidity for a sub-set, which would be illogical. The resolution still contains, however, some unsatisfactory, even unacceptable paragraphs. For example, it is a contradiction to demand better monitoring of external borders of candidate countries as well as a relaxation of their asylum policy. It is hardly responsible to call for a structural policy to be applied to the whole of the European Union following enlargement, whereas we should instead focus the policy for a limited period on the new member countries. It is unacceptable to assert that the lesson to be learned from the Irish referendum is that we need to find a method of revising the treaties, which are likely to provoke such opposition (Recital E). It appears that the change in tone does not go as far as respect for national democracies that vote ‘no’!"@en3 ". - (FR) El debate que se acaba de celebrar en esta Asamblea sobre la próxima ampliación de la Unión Europea nos ha producido una triple satisfacción. En primer lugar, se comprueba que desde 2004 una decena de países candidatos sobre doce (con excepción probablemente de Rumanía y Bulgaria) podrían convertirse en miembros al mismo tiempo. Los diputados del MPF piensan que se trata de una excelente noticia que producirá una pequeña recuperación después de una espera demasiado larga. En segundo lugar, hemos registrado un cambio de tono con respecto a los países candidatos, a los que ahora tratamos como Estados dignos de respecto. La resolución votada señala incluso que " ". Denunciamos con frecuencia la actitud altiva, incluso despreciativa, de los federalistas, que exigían a los países del Este el abandono de su soberanía. Esperemos que esta nueva evolución vaya más allá de un cambio de vocabulario. Finalmente, tercer motivo de satisfacción, parece que el párrafo 10 de la resolución significa la aceptación de una Europa más flexible, constituida por círculos diferenciados. A nuestro juicio se trata de una posición más realista, a reserva sin embargo de que los círculos en los que figure Francia no estén dominados por el ultrafederalismo: eso sería admitir la flexibilidad para la totalidad en contrapartida a una rigidez incrementada por un subconjunto, lo cual sería ilógico. La resolución votada contiene también, sin embargo, pasajes insatisfactorios, incluso inaceptables: por ejemplo, es contradictorio pedir al mismo tiempo un mejor control de las fronteras exteriores de los países candidatos y una flexibilización de su política de asilo; no es demasiado responsable apelar a una aplicación de la política estructural a "la totalidad de la Unión" después de la ampliación, cuando sería necesario más bien concentrarla, por un período limitado, en los nuevos países miembros; resulta inaceptable afirmar que la lección que hay que extraer del referéndum irlandés es la necesidad de encontrar un método de revisión de los tratados susceptible de sortear oposiciones así (considerando E). Parece que el cambio de tono no llega todavía al respeto por las democracias nacionales cuando dicen no."@es12 "Olemme kolmesta syystä tyytyväisiä Euroopan unionin tulevasta laajentumisesta parlamentissa käytyyn keskusteluun. Ensinnäkin on tullut ilmi, että 10 ehdokasvaltiota 12:sta (todennäköisesti Romaniaa ja Bulgariaa lukuun ottamatta) voisi liittyä unioniin yhtä aikaa jo vuonna 2004. Mouvement pour la France -ryhmään kuuluvat parlamentin jäsenet pitävät tätä erinomaisena uutisena, sillä siten nopeutetaan hieman liian pitkäksi venynyttä odotusta. Toiseksi olemme huomanneet muutoksen suhtautumisessa ehdokasvaltioihin, joita nyt kunnioitetaan. Hyväksytyssä päätöslauselmassa korostetaan jopa " ". Olemme usein tuominneet liittovaltiomuodon kannattajien alentuvan, jopa halveksivan asenteen niiden vaatiessa Itä-Euroopan maita luopumaan suvereniteetistaan. Toivottavasti uudessa kehityssuunnassa mennään sanaston muuttamista pidemmälle. Kolmas tyytyväisyyden aihe on, että päätöslauselman 10 kohta vaikuttaa merkitsevän joustavamman, erilaisista piireistä koostuvan Euroopan hyväksymistä. Tämä kanta on mielestämme realistisempi, kunhan piirit, joihin Ranska kuuluu, eivät ole yltiöfederalistisia: se tarkoittaisi joustavuuden myöntämistä kokonaisuudelle, mutta otteiden tiukentamista osakokonaisuuksien kohdalla, mikä olisi epäloogista. Hyväksytty päätöslauselma sisältää kuitenkin vielä riittämättömiä, jopa kelvottomia kohtia: on esimerkiksi ristiriitaista pyytää ehdokasvaltioilta samanaikaisesti ulkoisten rajojen valvonnan tiukentamista ja turvapaikkapolitiikan lieventämistä; ei ole vastuuntuntoista vaatia rakennepolitiikan soveltamista koko unioniin laajentumisen jälkeen, kun se pitäisi pikemminkin keskittää rajalliseksi ajaksi uusiin jäsenvaltioihin; on sietämätöntä väittää, että Irlannin kansanäänestyksestä johdettava opetus on tarve etsiä sopimusten tarkistamiseen keino, jolla tällainen vastustus voidaan kiertää (johdanto-osan kappale E). Asennemuutos ei ilmeisesti ulotu vielä kansallisten demokratioiden kunnioittamiseen, kun ne sanovat "ei"!"@fi5 "La discussione che si è appena svolta nell'Assemblea sul prossimo ampliamento dell'Unione europea ci ha procurato una triplice soddisfazione. Innanzitutto, già nel 2004 dieci dei dodici paesi candidati (ad eccezione forse della Romania e della Bulgaria) potrebbero diventare membri dell'Unione. I deputati del parlamento francese pensano che sia un'ottima notizia, che servirà a compensare in parte un'attesa troppo lunga. In secondo luogo, abbiamo registrato un cambiamento di tono nei confronti dei paesi candidati, che ora vengono trattati come Stati degni di rispetto. La risoluzione approvata sottolinea persino che " ". Abbiamo spesso denunciato l'atteggiamento altezzoso, per non dire sprezzante, dei federalisti, che esigevano l'abbandono della sovranità da parte dei paesi dell'est. Speriamo che questo nuovo sviluppo non si fermi ad un mero cambiamento di vocabolario. Infine, terzo motivo di soddisfazione, sembra che il paragrafo 10 della risoluzione significhi l'accettazione di un'Europa più flessibile, costituita da gruppi differenziati. A nostro avviso, si tratta di una posizione più realistica, a patto tuttavia che i gruppi in cui figurerà la Francia non siano dominati dall'ultrafederalismo: ciò significherebbe ammettere la flessibilità per l'insieme in cambio di una maggiore rigidità per un sottoinsieme, il che sarebbe illogico. La risoluzione approvata contiene ancora passaggi insoddisfacenti, per non dire inaccettabili: ad esempio, è contraddittorio chiedere un controllo più adeguato delle frontiere esterne dei paesi candidati e un contemporaneo ammorbidimento della loro politica d'asilo; non è responsabile invocare un'applicazione della politica strutturale a "tutta l'Unione" dopo l'allargamento, mentre la si dovrebbe piuttosto concentrare, per un periodo limitato, ai nuovi Stati membri; è inaccettabile affermare che la lezione da trarre dal irlandese è la necessità di trovare un metodo di revisione dei Trattati che possa aggirare tali opposizioni (considerando E). Il cambiamento di tono non arriva ancora, a quanto pare, al rispetto delle democrazie nazionali quando esse dicono "no"!"@it9 ". There are three reasons why we welcome the debate that has just been held in Parliament on the forthcoming enlargement of the European Union. First of all, it appears that, as of 2004, around 10 of the 12 candidate countries (with the likely exceptions of Romania and Bulgaria) may all join at the same time. The Members belonging to the think that this is excellent news, which will allow us to make up for some lost time, after such a long wait. The second reason is that we have remarked upon a change in tone when referring to the candidate countries, which are now treated like States that are worthy of respect. The resolution even stresses that the European Union must ensure that the dignity of the people of the candidate countries is never compromised by making inappropriate demands upon them. We had often condemned the haughty and even contemptuous attitude of the federalists, who demanded that the countries in the East relinquish their sovereignty. Let us hope that this new development will provide more than just a change in vocabulary. Lastly, the third reason we welcome the debate is that paragraph 10 of the resolution appears to accept a more flexible Europe that is made up of various circles. In our view, this is a more realistic position, on the condition, however, that the circle in which France is placed is not dominated by ultra-federalism. This would allow flexibility for all countries, in return for increased rigidity for a sub-set, which would be illogical. The resolution still contains, however, some unsatisfactory, even unacceptable paragraphs. For example, it is a contradiction to demand better monitoring of external borders of candidate countries as well as a relaxation of their asylum policy. It is hardly responsible to call for a structural policy to be applied to the whole of the European Union following enlargement, whereas we should instead focus the policy for a limited period on the new member countries. It is unacceptable to assert that the lesson to be learned from the Irish referendum is that we need to find a method of revising the treaties, which are likely to provoke such opposition (Recital E). It appears that the change in tone does not go as far as respect for national democracies that vote ‘no’!"@lv10 "Het debat dat in dit Parlement over de aanstaande uitbreiding van de Unie is gevoerd, heeft ons op drie vlakken voldoening geschonken. In de eerste plaats blijkt dat in 2004 tien van de twaalf kandidaat-landen (Roemenië en Bulgarije wellicht niet) tegelijkertijd zullen kunnen toetreden. De afgevaardigden van de MPF vinden dat uitstekend nieuws, dat na een al te lange wachttijd voor een kleine compensatie zal zorgen. In de tweede plaats hebben wij gemerkt dat de toon tegenover de kandidaat-landen is veranderd en dat die nu als achtenswaardige landen worden behandeld. In de aangenomen resolutie staat zelfs dat ‘de waardigheid van de volkeren van de kandidaat-lidstaten nooit door gevoelloze eisen van de kant van EU mag worden gekwetst’. Wij hebben de arrogante en zelfs misprijzende houding van de federalisten, die eisen dat de landen in het Oosten hun soevereiniteit opgeven, al vaak aan de kaak gesteld. Laten wij hopen dat deze nieuwe ontwikkeling niet bij een wijziging van toon zal blijven. De derde reden voor onze tevredenheid is dat paragraaf 10 van de resolutie op de aanvaarding van een flexibeler, uit verschillende cirkels bestaand Europa lijkt te wijzen. Dat is volgens ons een realistischer standpunt, op voorwaarde dat in de cirkels waarin Frankrijk zich bevindt, geen ultrafederalisme heerst. De flexibiliteit van het geheel zou in dat geval tot een grotere starheid van een deel leiden. Dat zou onlogisch zijn. De aangenomen resolutie bevat evenwel ook onbevredigende en zelfs onaanvaardbare passages. Zo is het bijvoorbeeld tegenstrijdig om tegelijkertijd op een betere controle aan de buitengrenzen van de kandidaat-landen en een versoepeling van hun asielbeleid aan te dringen; het is onverantwoord te vragen dat het structuurbeleid na de uitbreiding in de gehele Unie wordt toegepast, terwijl het voor een beperkte periode op de nieuwe lidstaten zou moeten worden toegespitst; het is onaanvaardbaar te zeggen dat uit het Ierse referendum de les moet worden getrokken dat een manier moet worden gevonden om de Verdragen aan te passen waardoor wij zulke tegenstand kunnen omzeilen (overweging E). De verandering van toon gaat blijkbaar nog niet ver genoeg om de afwijzing van een verdrag door een nationale democratie te kunnen aanvaarden."@nl2 "O debate que acaba de ter lugar nesta assembleia sobre o alargamento próximo da União Europeia deu-nos uma tripla satisfação. Em primeiro lugar, verifica-se que, a partir de 2004, dez dos doze países candidatos (à excepção provavelmente da Roménia e da Bulgária) poderão tornar-se membros em simultâneo. Os deputados do MPF pensam que se trata de uma excelente notícia, que conseguirá uma pequena recuperação após uma espera demasiado longa. Em segundo lugar, registámos uma mudança de tom relativamente aos países candidatos, que são agora tratados como Estados dignos de respeito. A resolução aprovada salienta mesmo que "em circunstância alguma deverá ser ferida a dignidade dos povos dos países candidatos devido a exigências insensíveis da União Europeia". Tínhamos denunciado repetidas vezes a atitude altaneira, ou mesmo desdenhosa, dos federalistas, que exigiam que os países de Leste renunciassem à sua soberania. Esperemos que esta nova evolução vá mais longe do que uma simples mudança de vocabulário. Por fim, terceiro motivo de satisfação, o nº 10 de resolução significa aparentemente a aceitação de uma Europa mais flexível, constituída por círculos diferenciados. Eis, em nossa opinião, uma posição mais realista, desde no entanto que os círculos onde irá figurar a França não sejam dominados pelo ultrafederalismo: seria admitir a flexibilidade para o conjunto, em contrapartida de uma rigidez acrescida para um subconjunto, o que seria ilógico. Todavia, a resolução aprovada inclui ainda passagens insatisfatórias, ou mesmo inaceitáveis: por exemplo, é contraditório pedir simultaneamente um melhor controlo das fronteiras externas dos países candidatos e uma flexibilização da sua política de asilo; não é minimamente responsável apelar a uma aplicação da política estrutural ao "conjunto da União" após o alargamento, quando deveríamos concentrá-la mais, durante um período limitado, nos novos países membros; é inaceitável afirmar que a lição a tirar do referendo irlandês é a da necessidade de encontrar um método de revisão dos Tratados susceptível de contornar tais oposições (considerando E). Parece que a mudança de tom não vai ao ponto de se respeitarem as democracias nacionais quando elas dizem não!"@pt11 "Den debatt som just har pågått i kammaren om Europeiska unionens kommande utvidgning gör oss nöjda på tre plan. Först och främst visar det sig att tio av tolv ansökarländer (sannolikt med undantag för Rumänien och Bulgarien) redan 2004 kan bli medlemmar samtidigt. MPF-ledamöterna (Mouvement pour la France) anser att det är en utmärkt nyhet, som innebär en viss återhämtning efter en alltför lång väntan. För det andra har vi noterat en förändring i ton gentemot ansökarländerna, som nu behandlas som länder värdiga respekt. Den resolution som röstades igenom betonar t.o.m. att " ". Vi har ofta påtalat federalisternas högburna, ja t.o.m. föraktfulla attityd, då de har krävt att länderna i öst skall ge upp sin suveränitet. Låt oss hoppas att denna nya utveckling innebär mer än en språklig förändring. Ett tredje skäl till tillfredsställelse är slutligen att punkt 10 i resolutionen innebär att man godtar ett mer flexibelt Europa, bestående av differentierade cirklar. Enligt vår uppfattning är det en mer realistisk ståndpunkt, dock under förutsättning att de cirklar där Frankrike skall ingå inte domineras av ultrafederalister. Det vore nämligen detsamma som att medge flexibilitet för helheten i utbyte mot ökad rigiditet för en del, vilket vore ologiskt. Den genomröstade resolutionen innehåller dock ett antal otillfredsställande, och t.o.m. oacceptabla, stycken. Det är t.ex. motsägelsefullt att kräva både en bättre kontroll vid kandidatländernas yttre gränser och en uppmjukning av deras asylpolitik; det är knappast ansvarsfullt att uppmana till att strukturpolitiken skall tillämpas i "hela unionen" efter utvidgningen, när man under en begränsad tid i stället borde koncentrera den på de nya medlemsländerna; man kan inte godta att vi bör ta lärdom av den irländska folkomröstningen genom att konstatera att vi måste finna ett nytt sätt att revidera fördragen som gör att sådant motstånd kan kringgås (skäl E). Förändringen i ton tycks inte gälla så långt att man respekterar de nationella demokratierna när de säger nej!"@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	", por escrito"12 "Berthu (NI )"12 "Berthu (NI ),"6 "befolkningens värdighet i kandidatländerna aldrig [får] kränkas genom okänsliga krav från EU:s sida"13 "ettei EU:n pidä loukata jäsenyyttä hakeneiden maiden kansalaisten omanarvontuntoa tahdittomilla vaatimuksilla"5 "l'Union européenne doit veiller à ne jamais porter atteinte à la dignité des peuples des pays candidats en formulant des exigences inopportunes"6 "l'Unione europea deve assicurare che non venga mai lesa la dignità dei popoli dei paesi candidati mediante la formulazione di richieste suscettibili di urtare la loro sensibilità"9 "la Unión Europea debe velar para no atentar nunca contra la dignidad de los pueblos de los países candidatos formulando exigencias inoportunas"12 "par écrit"6 "referendum"9 "θα ήταν απαράδεκτο να προσβάλλουμε τους λαούς των υποψήφιων χωρών με υπέρμετρες απαιτήσεις εκ μέρους της ΕΕ”"8 "„nie die Würde der Völker der beitrittswilligen Länder durch unsensible Forderungen seitens der Europäischen Union verletzt werden darf""7

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph